Takaisin
Ajatusvarikolle - Back
to the Thought Deposit
→
HAASTE
- CHALLENGE
←
Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man
Mitä
ennen "tiedettiin"?
TIETEEN
HARHARETKET
Itämaiset oppineet olivat muotoilleet "Viisauden Kaivon" Aristoteleen (Aristos tarkoitti parasta tai jalointa ja loppuosa teleios täydellistä jossakin) yhdestä ainokaisesta kellarista uudelleenlöydettyjen teosten pohjalta panteistisen filosofian, joka sai kristillisten juutalaisteologien maailmankuvan näyttämään vanhentuneelta ja paikkansapitämättömältä. On hämmentävää, että pyrkimyksessään kelvata ympäröivälle maailmalle, suostui voimansa tunnossa oleva kirkko auliisti kollektiiviseen "voittosaattoon" yhden jo pitkälti toistatuhatta vuotta kuolleena olleen pakanallisen ajattelijan hännille. Hengellisissä kysymyksissä auktoriteettina oli Raamattu - tieteellisissä asioissa Aristoteles. Martin Luther ei tähän paljoa lisännyt regimenttiopillaan, jossa hän erotteli maallisen regimentin toisaalle hengellisen regimentin alueista, ulottaen rintamakarkuruuden tieteestä jopa "maallisen" avioliiton perusteluihin saakka.
Aristoteleelle maa oli maailman keskipiste ja tähdet henkiolentoja jotka oli laskettu useisiin samankeskisiin maata ympäröiviin sfääreihin. Raamatusta tämä takapajuinen käsitys ei suinkaan noussut. Eksplisiittiseksi opiksi kreikkalaisen käsityksen tähtitieteestä kehitti Ptolemaios antiikin Egyptissä. Hän otaksui, että Aurinko, Kuu ja tähdet olivat kiinnittyneet valtaviin, läpinäkyviin kristallipalloihin. Sovittaakseen yhteen teoriansa ja todelliset tähtitieteelliset havainnot Ptolemaios tarvitsi 80 kristallipalloa, jotka kaikki pyörivät eri suuntiin. Miehen maakeskinen maailmankuva hallitsi tähtitiedettä 1400 vuotta ja kirkkokin siis omaksui sen.
Raamatun kunnioitus oli perin muodollista. Eilispäivän säkenöivästä logiikasta tulee huomenna väljähtänyttä puhdasoppineisuutta ja ylihuomenna salatieteilijöiden harrastusta. Koko "taivaankuvun" otaksuttiin pyörähtävän uskomattomalla vauhdilla kaikissa sfääreissään täyden ympyrän kerran 24 tunnissa. Kuu ei näyttänyt koskaan toista poskeansa, joten koko tähtimaiseman takaiset alueet olivat aristotelelaisittain ikuisuuden, täydellisyyden ja rikkumattomuuden tyyssija.
Ptolemaioksen kunniaksi on kuitenkin sanottava se, että kirjassaan Almagest hän palasi teoriaan pallon muotoisesta maasta. Ptolemaios piirsi päiväntasaajan liian pohjoiseen, eikä hänellä ollut maata sen alapuolella, mutta muuten Eurooppa, Pohjois-Afrikka ja Lähi-itä saivat melko todenmukaisen muodon.
Menneillä vuosisadoilla sairauden tai kuoleman uskottiin johtuvan muun muassa soissa elävien näkymättömien hyönteisten pääsystä nenän tai suun kautta ihmisen kehoon. Näin julisti Aristoteles noin 350 eKr. Pariisin lääkärien neuvosto taas päätteli vuonna 1348 jKr. sairauden johtuvan planeettojen keskinäisestä asemasta.
Lapset taas syntyivät kuukautisverestä, joka ei poistu naisesta silloin kun tämä on raskaana. (Lääketieteen isänä pidetty kreikkalainen Hippokrates noin 400 eKr.) Hippokraateella oli humoraaliteoria, jossa elimistön eukrasia merkitsi terveyttä, dyskrasia sairautta. Termit liittyivät elimistön "perusnesteiden" eli veren, sapen, liman ja mustan sapen tasapainoon/ epätasapainoon. Tästä juontavat juurensa luonteen perustyypit koleerinen, flegmaattinen, melankolinen ja sangviininen.
Minne linnut katoavat talveksi? Kesälinnut muuttuvat talvilinnuiksi kestääkseen paremmin kylmyyttä (Aristoteles). Matkaavat syksyllä kuuhun. (Brittiläinen pappi ja eläintieteilijä Robert Lancaster 1703.) Linnut viettävät talven veden alla. (Taksonomian perustaja Carl von Linné 1735.)
Ainoa asia mikä ei periydy, on selibaatti, sanotaan. Spontaanin alkusynty oli pitkään vallinnut harhaluulo. Aristoteleen mukaan kuorieläimet syntyivät liejusta, koit villasta, punkit turpeesta, sokkopaarmat puusta, kirput lannasta, täit lihasta ja mehiläiskuoriaiset mehiläispesistä. 610-540 eKr. elänyt kreikkalainen filosofi Anaksimandros päätteli, että kaikki elävät olennot ovat syntyneet auringon lämmön höyrystämästä vedestä. 1600-luvulla vaikuttaneut belgialainen lääkäri Jean Babtiste van Helmont taas väitti, että suosta nousee usvassa sammakoita ja että eräs yrtti muuttuu kahden tiiliskiven väliin survottuna auringon voimasta skorpioniksi. Hän myös neuvoi teoksessaan, miten hiiriä saadaan syntymään rievuista ja jyvistä suljetussa astiassa. Saman vuosisadan lopulla vaikuttanut jesuiittaisä Athanius Kircher taas selitti, miten sammakonpoikasia saadaan syntymään ottamalla kuivunutta liejua soista ja kostuttamalla sitä sadevedellä.
Kenties Suomen historian vaikutusvaltaisimmassa biologian tietosanakirjassa (H.G. Wells & Julian Huxley, Elämän ihmeet) "tiedettiin" kertoa YK:n tiedejärjestö UNESCOn pääsihteerin suulla, että Kuussa kasvoi sammalta ja jäkälää. Väitettä kierrätettiin lähes Kuu-raketin aikoihin saakka, sillä tästä tasan tuhatsivuisesta kirjasta otettiin lukuisia painoksia suuren suosion vuoksi. Marsin pinnalla arveltiin kasvavan paikoin sammalta ja jäkälää aina vuoteen 1962 asti. Edgar Rice Burroughs oli evolutiivisen romantiikan lumoissa. Burroughsin kirjoissa Marsistakin löytyi Tarzan ja gorillayhteisön jäsenet olivat, paitsi paremmin järjestäytyneitä kuin Afrikan neekerit, myös verbaalisesti lahjakkaampia. (Tyylilleen uskollisena lännenkirjoissaan Burroughs paljasti lopussa taitavimman ja viimeisen intiaanisankarin olevan tosiasiassa lapsena ryöstetty kalpeanaama.) Marsissa kehittynyttä omalaatuista elämää esitellään samaan tapaan kuin George Lucaan Tähtien Sodissa. 1870-luvulla italialainen tähtitieteilijä Giovanni Schiaparelli väitti havainneensa Mars-planeetalla pitkiä, selkeitä viivoja. Hän käytti niistä italiankielistä sanaa canali, vesiuomat. Sana kääntyi kuitenkin kanaviksi ja ensimmäinen Marsin elämään liittyvä myytti oli valmis. Marsissa oli sen mukaan aikoinaan elänyt kansa, joka oli sulattanut juomavedekseen Marsin napajäätiköitä. Myös Percival Lowell (1855-1916) käytti 20 viimeistä elinvuottansa kanavien markkinoimiseen. Nämä tutkimukset olivat kuin lähdeteoksena H.G. Wellsin kirjalle "Maailmojen Sota", joka julkaistiin 1898. (Nimeä on sittemmin käytetty samassa asiayhteydessä uudelleenkin.) Mars-planeetan säännölliset kuviot eivät olleet kastelujärjestelmiä, vaan osoittautuivat optisiksi virheiksi teleskoopin linsseissä. Uutinen siis osoittautui ankaksi, mutta ajatuksen siemen oli kylvetty. Ankkaa ei ammuttu julkisuudessa yhtä näyttävästi, kuin se oli otettu esiin. Wellsin kirjasta muokattiin myöhemmin radiokuunnelma, joka lähetettiin New Yorkin radioasemalta vuonna 1938. Kuunnelma sai amerikkalaiset paniikin valtaan, koska uskoa ulkoavaruuden elämään oli uutisoitu vain alkeelliset tieteelliset pohjatiedot omistaneelle yleisölle liki puoli vuosisataa. Takaisin Venäjälle mennäksemme edesmenneessä Neuvostoliitossa taas uskottiin vielä 1950-luvun lopulla, että Marsin ihmisten kaltaisten pienten eliöiden haaksirikkoutunut alus kiersi Marsia sen lähietäisyydellä.
Egyptin vitsausten tomusta nousseet sääsket ovat harhaanjohtavia, se myönnettäköön, mutta tästä yksittäisestä eriskummallisuudesta huolimatta itsestään sikiäminen oli Genesiksen kertaalleen luomista ja "siemenen" kautta periytymistä periaatteellisesti vastustava oppi. (Ex 10:21 mukaan pimeyteenkin saattoi "käsin tarttua", joten ilmaisuissa on käytetty tiettyä vapautta.) Redi, Spallanzani ja Pasteur osoittivat vasta vuodesta 1668 alkaen kiistatta jatkuvan alkusynnyn mahdottomuuden. Sen viimeisenä pesäkkeenä oli juuri löytynyt mikroskooppinen maailma, kunnes Pasteur tyrmäsi teorian tälläkin saralla 1850-luvulla. Pasteurin havainnot sen paremmin kuin Mendelinkään ex nihilo nihil -risteytyskokeet eivät kuitenkaan riittäneet vaimentamaan sitä intoa, jolla Lajien Synty otettiin vastaan vain muutama vuosi myöhemmin. Ernst Haeckelin vulgaari evoluutio rantautui suomalaistenkin opiksi. Haeckelin teoksissa spontaanisti syntyvät "Monerat" säilytettiin elämänpuun tyvessä loppuun saakka. History of Creation -teoksessa esitettiin vuodesta 1876 vuoteen 1923 saakka moneroiden solusykli. Koko piirrossarja oli kuitenkin tietoinen huijaus ja tehty kipsirakenteiden pohjalta. Haeckelin Moneron-hanke oli alkanut vuonna 1868 arvovaltaisen saksalaisen tiedelehden 73 sivun mittaisella artikkelilla. Heti ensimmäisessä spekulaatiossa ko. kuvia oli 30 kappaletta. Haeckelin vertailevat selkärankaissikiöiden kuvat tai niiden johdannaiset lienevät suomalaisten biologian oppikirjojen käytetyimmät kuvat. Niitä on kuvattu vuonna 1997 Science-lehdessä biologian laajimmaksi tiedevilpiksi – näin ihmissikiöiden kaupallistamisen kynnyksellä.
Hindujen Veda-kirjallisuuden kertomuksessa maa seisoo monen elefantin päällä, jotka seisovat kilpikonnan päällä, joka seisoo taas uusien kilpikonnien päällä? Joissakin intialaisvaikutteisissa kosmologioissa maailma on vuori, jota ympäröi valtameri. Antiikin Kreikan kosmologiassa taas Atlas kantoi maailmaa harteillaan ja Thaimaassa uskottiin - tosissaanko vaiko muodon vuoksi paremman tiedon puutteessa, en tiedä - maan olevan suuren kalan selässä. Vrt. Job 26:7: "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle". Kun Pompeius ennen ajanlaskun alkua uteliaisuudesta kihelmöiden laski saappansa valloittamansa Jerusalemin kaikkeinpyhimpään, hän löysi sieltä ei mitään. Ptolemaios laski kuudennella vuosisidalla, että tähtiä oli tuhatkunta. Nykyään tiedämme tähtiä olevan epälukuisan joukon. Muun muassa Jeremia totesi saman jo 2500 vuotta sitten: "Taivaan joukkoa ei voida lukea..."(Jer 33:22.) Keskiajan pimeydestä on tapana syyttää kirkkoa, mutta kyllä luonnonmagian pelko johtaa monesti "Hellaan kentille" antiikin kreikkaan.
Platonin mukaan naisille ei ollut mitään paikkaa ihanteellisessa yhteiskuntajärjestelmässä. Aristoteleen mielestä nainen oli "luonnoltaan viallinen ja puutteellinen." Pythagoras postuloi, että nainen kuuluu samaan luokkaan kaaoksen ja pimeyden kanssa. Konfutselle nainen oli täysin irrationaalinen olento. Muslimi-imaami Ibn-al-Jawzille naiset muodostivat pääosan helvetin asukkaista. Vielä 1800-luvullakin tieteellistä ajattelua kannattavat edistykselliset piirit pitivät kiinni siitä vakaumuksesta että nainen on miestä alhaisempi olento, koska hänen aivonsa painavat 120 grammaa vähemmän. Kontrasti on suuri juutalaisten Sananlaskujen viimeiseen, 31. lukuun "kelpo vaimon ylistys". Jeesus taas varasi naisille arvokkaan paikan seurassaan ja antoi jopa entisten prostituoitujen seurata itseään julkisesti. Portot ja publikaanitkin menivät ennen fariseuksia taivasten valtakuntaan. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi ensin naisille, vaikkei näillä ollut juridista todistajan kansalaisluottamusta antiikissa. Haaste oli heitetty.
Edelleen Roomassa ja Ateenassa lapsen henki riippui siitä, tunnustiko isä tämän vai ei. Platonin mielestä köyhälistön lasten piti antaa kuolla. Lapsuus oli sairaus joka parani pikkuhiljaa kepin avulla. Jeesus käänsi nämäkin antiikin anti-arvot päälaelleen: "Ellette muutu ja tule lasten kaltaisiksi, ette (edes) pääse taivasten valtakuntaan." Voisikin sanoa italialaisen Benedetto Crocen tavoin, että Jeesuksen opetukset ovat olleet aina elävänä osana kaikissa aatteellisissa liikkeissä lausumisensa jälkeen. Myös mahdollisimman kaukana kirkosta olevissa. Croce otsikoi teoksensa: "Miksi emme voi sanoa, ettemme ole kristittyjä."
Frankkien valtakuntaa kukaan ei takaisin tahdo. Junttikulttuuri vei koko Euroopan pimeään keskiaikaan kun oli niin pönäkkää patriarkkaa. Kiinnostavaa oli, että ensimmäiseksi katosi lapsuuden käsite. Olen jo pitkään ihmetellyt, miksei kukaan tunnu huomaavaan ns. viimeisestä illallisesta alias ehtoollisesta, että paikka valittiin sen perusteella, mistä löytyy mies joka kantaa päänsä päällä vesiruukkua. Pässiäisjuhlan aikaan Jerusalaamissa oli suurin piirtein puolen miljoonaa ylimääräistä ihmistä ympäri diaspooran. Mutta vain yksi mies joka teki naisten töitä. Sinne siis, sano Nasaretin raksamies.
Mitä olivat virvatulet? Tähän voi vastata vastakysymyksellä: Mitä tehtiin ennen kristinuskon tuloa aviottomille lapsille joille ei löytynyt isän tunnustusta. Vietiin metsään. Suolle vietäväksi ja puulla päähän lyötäväksi. Näitä lapsia kutsuttiin nimellä heitto, liekko, iirihenki, lempo tai virvatuli. Metsä oli ennen täynnä henkiä, yleensä pahoja. Metsä pelotti.
Unkarilainen Gnaz Semmelweis ymmärsi 1800-luvulla synnytysten jopa kymmenien prosenttien lapsikuolleisuuden johtuvan lääkärien ja kätilöiden käsihygienian puutteesta. Tuohon aikaan lääkäri saattoi risteillä kuolemaatekevien osastolta synnytyspuolelle kuin B-virus. Lapsikuume surmasi tuohon aikaan tyypillisesti 10-30 % lapsista ja Semmelweis havaitsi siltä vältyttävän mikäli operoijien kädet pestiin klooriliuoksella. (Esimerkiksi Ruotsissa äideistäkin sairastui 40 ja kuoli 16 % lapsikuumeeseen vuonna 1860, kun sivistyneessä Prahassa lapsista menehtyi 22,5% ja äideistä 4%.) Senaikaiset lääkärit pitivät käsien pesua saippualla riittävänä eikä vakuuttava kokeellinen näyttö vakuuttanut tohtoreita omasta osasyystään kuolemantapauksiin. Niinpä teoriaa testattu edes kokeilumielessä. Semmelweis äityi lopulta vuosikausien turhan kampanjoinnin jälkeen melko henkilökohtaisiin sanallisiin hyökkäyksiin silmäätekeviä lääkäreitä vastaan. Kaikesta oli seurauksena, että Semmelweiss huijattiin parantolaan, pakkopaitaan ja pimeään huoneeseen, jonne hän menehtyi kahdessa viikossa. Semmelweis ajoi ruumiiden ja raatojen koskettelun välttämisen asiaa siis 1840-luvulla - kun Mooseksen laissa kehotettiin tekemään niin jo 32 vuosisataa aiemmin (4 Moos 19). "Lihan sielu on veressä", todettiin Mooseksen laissa (3 Moos 17:11). Ei ole ehtinyt kulua vielä pitkää aikaa siitä, kun lääkärit laskivat sairaasta ihmisestä veren pois tehdäkseen tämän terveeksi... Nykyään potilaille ja hiihtäjille tehdään verensiirtoja, ennen kupattiin.
Pieni välähdys Raamatun arvosta luonnontieteen oppikirjana on ruttotaudin yhteys rottiin ja hiiriin näiden tuhoisimpien kulkutautien välittäjänä: 1.Samuelin kirja: 5:8- ”Ja he lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaiset ruhtinaat luoksensa ja sanoivat: "Mitä me teemme Israelin Jumalan arkille?" He vastasivat: "Israelin Jumalan arkki siirtyköön Gatiin." Ja he siirsivät Israelin Jumalan arkin sinne. Mutta kun he olivat siirtäneet sen sinne, kohtasi Herran käsi kaupunkia ja sai aikaan suuren hämmingin: hän löi kaupungin asukkaita, sekä pieniä että suuria, niin että heihin puhkesi ajoksia. Silloin he lähettivät Jumalan arkin Ekroniin. Mutta kun Jumalan arkki tuli Ekroniin, huusivat ekronilaiset sanoen: "He ovat siirtäneet Israelin Jumalan arkin tänne minun luokseni, surmaamaan minut ja minun kansani." Ja he lähettivät sanan ja kokosivat kaikki filistealaisten ruhtinaat ja sanoivat: "Lähettäkää Israelin Jumalan arkki pois, ja palatkoon se kotiinsa älköönkä enää surmatko minua ja minun kansaani." Sillä surma oli saattanut koko kaupungin hämminkiin; Jumalan käsi painoi sitä kovasti. Ne asukkaat, jotka eivät kuolleet, olivat ajoksilla lyödyt, ja huuto nousi kaupungista ylös taivaaseen. Herran arkki oli filistealaisten maassa seitsemän kuukautta. Ja filistealaiset kutsuivat papit ja tietäjät ja sanoivat: "Mitä me teemme Herran arkille? Antakaa meidän tietää, millä tavalla me lähettäisimme sen kotiinsa." He vastasivat: "Jos te lähetätte Israelin Jumalan arkin pois, niin älkää lähettäkö häntä tyhjin käsin, vaan antakaa hänelle hyvitys. Silloin te tulette terveiksi ja saatte tietää, minkätähden hänen kätensä ei heltiä teistä." Mutta he kysyivät: "Minkälainen hyvitys meidän on annettava hänelle?" He vastasivat: "Viisi kulta-ajosta ja viisi kultahiirtä, yhtä monta, kuin on filistealaisten ruhtinasta; sillä sama vitsaus on kohdannut kaikkia, myöskin teidän ruhtinaitanne. Tehkää siis ajoksistanne kuvat, samoin hiiristänne, jotka hävittävät maata, ja antakaa kunnia Israelin Jumalalle. Kenties hän silloin hellittää kätensä teistä, teidän jumalistanne ja maastanne. Miksi te paadutatte sydämenne, niinkuin egyptiläiset ja farao paaduttivat sydämensä? Eivätkö he, sittenkuin hän oli näyttänyt heille voimansa, päästäneet israelilaisia menemään? Ja he panivat Herran arkin vaunuihin ynnä lippaan, kultahiiret ja paiseittensa kuvat.”
Ruttobasilli tarttuu ensin rottiin. Näiden kuoltua rottien kirput lähtevät rotista ja hakeutuvat muihin eläviin olentoihin, varsinkin ihmisiin. Rutto ilmenee märkivinä paiseina kainalossa ja nivuksissa ja siihen kuolleisuus on erittäin suuri. Musta surma surmasi 1300-luvun Euroopassa nopeasti neljänneksen esimerkiksi Englannin väestöstä ja kaikkiaan jopa kolmanneksen koko Euroopan väestöstä. Vielä 1900-luvun alussa paiserutto surmasi neljä miljoonaa Intiassa. Keskiajalle tyypillistä oli juutalaisten syyttäminen rutosta. Syytteiden mukaan juutalaiset olivat myrkyttäneet kaivoja. Ruttoakin nopeammin keskiajalla kulki kaupungista kaupunkiin juutalaisvaino ja Baselin tai Frankfurtin kaltaisissa juutalaiskeskittymissä kaikki juutalaiset koottiin niine hyvineen yhteen ja poltettiin elävältä.
Mt 19:13-14: "Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta." Jumalan valtakunta oli lasten kaltaisten. Mutta lapsuutta ei myöhäisantiikissa ja keskiajalla tunnettu eikä tunnustettu. Lapsi oli vain kyvytön aikuinen. Ylipäänsä aika oli hyvin brutaali 800-luvun frankkilaiseen patriarkaalisuuteen vajottaessa. Vielä 1600-luvullakin kaupungin toreille saatettiin pystyttää rovio ja polttaa siinä mies, nainen ja lapsia. Kirkkoa haukuttaessa unohdetaan kuitenkin olennainen: Kaupungin asukkaat kokoontuivat juhlimaan ja nauramaan näiden rovioiden äärelle ivahuutoineen. Valtaenemmistö kansaa tahtoi nähdä ihmisten kituvan. Se oli hauskaa. Ja kirkko vastasi kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Tällaiset näytelmät olivat yleisiä kautta Euroopan. Ylipäänsä sotien ihannointi ei ollut juutalaiskristillinen keksintö, vaan peräisin roomalaisilta ja jopa helleeneiltä. Homeroksenkin ihanne oli yksilöitten ja kansojen kilpailu "Aina olla paras ja edellä muita." Kuivanjärkevä Aristoteleskin kirjoitti Politiikka-teoksessaan: "Sotilaskoulutuksen tarkoitus ei ole se, että voitaisiin tehdä orjiksi henkilöt, jotka eivät sellaista kohtaloa ansaitse, vaan ensiksikin, ettei itse jouduta toisten orjiksi; toiseksi, jotta tavoiteltaisiin johtoasemaa (hegemoniaa) alamaisten hyödyksi, ei kuitenkaan maailmanlaajuista despotiaa; kolmanneksi, jotta voitaisiin pitää lujan vallan alla sellaiset, jotka ansaitsevat orjuuden." Aristoteles hyväksyi paitsi puolustussodat, myös aggressiiviset hyökkäyssodat. Muuten kansa veltostui.
Kirkon valtapoliittisista pyrkimyksistä huolimatta Jeesus ei ollut yhteiskuntatieteilijä tai vallankumouksellinen. Joh. 18:35-37: "Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos..."
Tutkijoiden jäävääminen sinänsä on sekin kiinnostava kysymys. George Ohmin laki sähköisestä vastuksesta - joka kantaa nykyään hänen nimeään - jätettiin ensin huomiotta saksalaisissa yliopistoissa, koska kyseessä oli matematiikan opettaja Jesuiitta-lukiosta Kölnistä. Mendel taas oli apotti, jonka havainnot olivat jäädä tyystin homehtumaan kirjahyllyyn. Mendel ei saanut tunnustusta koko elinaikanaan, ja häntä kehotettiin tekemään lisää risteytyskokeita, vaikka n oli tässä vaiheessa jo 16 000. Mendel oli tehnyt kokeensa tarhaherneellä, mutta häntä kehotettiin siirtymään sen aikaisia botanisteja kiinnostaviin keltanoihin - joiden on sittemmin osoitettu lisääntyvän apomiktisesti ilman hedelmöitystä. (Näin ollen Mendelin kokeiden toistot eivät voineetkaan onnistua.) Jos puheet Charles Lyellin ympärillä toimineesta nk. X-clubista kehitysopin markkinoinnissa ja politikoinnissa ovat totta, on Mendelin kohtalon surkuttelu hurskastelua. Koko biologisen maailman mielenkiinto oli Mendelin aikoihin keskittynyt darwinismiin. Mannerten liiketeorian esittäjää Alfred Wegeneriä ei pidetty minään geologien keskuudessa, koska tämä oli alunperin meteorologi, I Maailmansodan jälkeinen saksalainen – sekä Genesiksen kirjaimellinen tulkitsija. (Geofysiikkaan siirryttyään Wegeneriä askarrutti Etelä-Amerikan ja Afrikan mannerten palapeli, mutta hän ei kyennyt selittämään tektoniikalle mekanismia.) Louis Pasteur kohtasi hyvin ankaraa vastustusta lääkärien taholta väittäessään sairauksien johtuvan pieneliöistä, olihan hän pelkkä kemisti. Pasteur antoi niin bakteereille kuin viruksillekin ko. nimet, eikä löydöistänsä hämmästyneenä enää kätellyt ihmisiä kuin hansikkaat kädessä. Joseph Listerin antisepsis-löytö jäi huomiotta alkuun sekä Englannissa että USA:ssa osaltaan siksi että Lister oli kotoisin Glasgowista ja Edinburghista eli provinssista.
From time to time, tieteenalaa pelastamaan tarvitaan amatööri ja dilettantti. Kuka se sellainen sitten on? Ranskan amateur tarkoitti alunperin rakastajaa, latinaksi amare, rakastaa. 1760-luvun Ranskasa amateur vietiin ensi kerran kirjoihin 'henkilönä joka harjoittaa taidetta tai tiedettä omaksi huvikseen eikä ammatikseen'. Vasta 1800-luvun alussa Englannissa nimitys alkoi saada kielteisen merkityksen 'harrastelija', tarkoitettaessa taitamatonta tai epäpätevää. Italian sana dilettante taas tarkoitti alunperin musiikista tai kuvataiteesta nauttijaa, nautiskelijaa. Latinan verbi delectare merkitys olikin miellyttää, ilahduttaa, josta juontui englannin termit delicate (herkkä, arka), delighted (ihastunut), delicious (ihastuttava, herkullinen) sekä saksan kautta delicatessen (erityisherkut). Kyynisyys sen sijaan on helppo laji. On aika rakentaa ja on aika rikkoa. Mutta on rikkominen on helpompaa.
Huolimatta yhteiskunnallisista,
terveydellisistä ja psykologisistakin ohjeistaan ja
varoituksistaan, käsittelee Raamattu kuitenkin enemmän
iankaikkisuutta ja sitä hengenpelastusta. Suurin este ihmisen
armahtamiselle on, että hän pelkää enemmän
ihmisiä kuin Jumalaa, ja etsii kiitosta edellisiltä. Niin
sanoi Vapahtaja itse, Johannes 5.
5:39 Te tutkitte
kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä
iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
5:40
ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.
5:41 En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;
5:42
mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan
rakkautta itsessänne.
5:43 Minä olen tullut Isäni
nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa
nimessään, niin hänet te otatte vastaan.
5:44
Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen
toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee
häneltä, joka yksin on Jumala?
5:45 Älkää
luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän
tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon
te panette toivonne.
Suomennettuna: Teillä on
syyttäjänne, Tiede, johon te panette toivonne. Luonnonlait,
johon te panette toivonne.
Varmuuden vuoksi sanottakoon, että
olen koululääketieteen kannattaja. Ihmiset ovat nykyään
liian kiireisiä ja siirtyvät yksityisasemille tai
vaihtoehtolääketieteen piiriin siinä vaiheessa, kun
kehon oma immunologia alkaa jo päästä voitolle
taudista.
Itselläni on sukulaisia, jotka ovat aivopestävinä eräänkin nimeltä mainitsemattoman verkostomarkkinointiin perustuvan pesuainefirman "herätyskokouksissa". Yksi kaveri pesi pannuhuonetta tosiaan sillä samalla aineella kuin hampaitansa - mainosten mukaisesti. Pistetään, pistetään, pilleriä poskeen: kun vedät luontaistuotteita kilon päivässä, niin olet taivaassa! Golden products pelastaa!
Näissä herätyskokouksissa varoitetaan: "Älä usko lääkäreitä. Kysy, kuka tieteellisten artikkeleitten tulosten takana oleva rahoittaja on." Toisaalta - kyllä ne alkomahoolilaitosten rahoittamat tutkimukset kohtuullisen alkomahoolin käytön terveysvaikutuksista sydänkohtauksissa yms. ovat todella törkeitä väärinkäytöksiä. Siinäkin suurin epäkohta on kuitenkin enemmän popularisaatio, kuin varsinainen tutkimus: toimittajien uutisnenä nostaa raflaavat löydöt kysynän ja tarjonnan lain mukaisesti otsikoihin, vaikka laajemmat otokset käsittääkseni puhuvat toista kieltä.
Lainaan Frank J. Tiplerin ISCID-abstraktia. (Jos joku tahtoo koko jutun, niin http://www.iscid.org/boards/ubb-get_topic-f-10-t-000059.html.) Artikkelissa on hämmentäviä esimerkkejä peer review –prosessin likvidoimista 1900-luvun tutkimuksista, jotka myöhemmin ovat sijoittuneet top 100 -listalle löytöjä. Peer review hyvä, peer pressure huono.
Refereed Journals: Do They Insure Quality or Enforce Orthodoxy?
Abstract- The notion that a
scientific idea cannot be considered
intellectually respectable
until it has first appeared in a "peer"
reviewed
journal did not become widespread until after World War II.
Copernicus´s heliocentric system, Galileo´s
mechanics, Newton´s grand
synthesis -- these ideas never
appeared first in journal articles.
They appeared first in books,
reviewed prior to publication only by
their authors, or by their
authors´ friends. Even Darwin never
submitted his idea of
evolution driven by natural selection to a
journal to be judged
by "impartial" referees. Darwinism indeed first
appeared
in a journal, but one under the control of Darwin´s friends.
And Darwin´s article was completely ignored. Instead,
Darwin made his
ideas known to his peers and to the world at
large through a popular
book: On the Origin of Species. I shall
argue that prior to the Second
World War the refereeing process,
even where it existed, had very
little effect on the publication
of novel ideas, at least in the field
of physics. But in the last
several decades, many outstanding
physicists have complained that
their best ideas -- the very ideas
that brought them fame -- were
rejected by the refereed journals.
Thus, prior to the Second
World War, the refereeing process worked
primarily to eliminate
crackpot papers. Today, the refereeing process
works primarily to
enforce orthodoxy. I shall offer evidence that
"peer"
review is NOT peer review: the referee is quite often not as
intellectually able as the author whose work he judges. We have
pygmies standing in judgment on giants. I shall offer suggestions
on
ways to correct this problem, which, if continued, may
seriously
impede, if not stop, the advance of science.
Siinä missä uhrautuvan
rakkauden sisäistäneet kristityt ovat tieteessäkin
usein suvaitsevaisia, on evoluutioon uskominen edellytys biologinuran
urkenemiselle, koska virkojen täyttäjiä arvioivat
raadit
koostuvat evolutionisteista jotka eivät koe
suvaitsevaisuutta tarpeelliseksi tässä asiassa (noin
lievästi sanoen). Maailmankuvan motto kun on julkaisemassaolon
taistelu. Ts. johtaviksi biologeiksi valikoituu evolutionisteja
samoin kuin islamilaisen yhteiskunnan johtoon valikoituu
muslimeja.
Lähtökitka on suurempi kuin liikekitka,
klassisessa mekaniikassa. Kerran liikkeelle päästyään
liikkeen ylläpito ylläpito on helpompaa. Olisiko nykyisestä
inhoreduktionistisesta lähestymistavasta ja makroevolutionismin
paradigmamonopolista tieteen vaunu nytkähtänytkään?
Mikä käynnisti tieteen kehityksen? Modernin tieteen alku
oli puritaanisen rationaalinen. Valistuksen "pioneerit"
eivät tarponeet meitä ylös suosta, enemmän siihen
vaikuttivat esimerkiksi 1200-luvulla Oxfordin yliopiston perustaneet
fransiskaanit. Se mikä heissä oli erinomaista, ja
voittoisalle länsimaiselle tiedemiehelle tunnusomaista, ne
lahjat valistus aikanaan vaimensi. Kuten valistusta kritikoinut
Rousseau, myös fransiskaanit arvostivat piirteitä, jotka
ovat ominaisia lapselle. John Tyndall - 1800-luvun johtavia
agnostikkoja – kirjoitti Faradaylle: "Ajattelen usein,
että hyvän kristityn ominaisuudet ovat juuri niitä,
jotka ovat oleellisia tiedemiehelle, joiden on ennen kaikkea tultava
’kuin pieniksi lapsiksi’."
Luomiseen
henkilökohtaisesti uskovia tieteen uranuurtajia on vakuuttava
luettelo: Newton,
Pasteur, Lister, Cuvier,
Bacon,
Kepler,
Joyle,
Maxwell,
Faraday,
Kelvin,
Linné, Mendel, ym. jne. Nämä tiedemiehet ajattelivat
Jumalan ajatuksia hänen jälkeensä: "To God there
are, in the whole material world, material laws, figures and
relations of special excellency and of the most appropriate order...
Those laws are within the grasp of the human mind; God wanted us to
recognize them by creating us after his own image so that we could
share his own thoughts." Digiaikamme "seisoo jättiläisten
harteilla", kuten punnan kyljessä lukee. Sattuman, ajan ja
itsestään olevaisten luonnonlakien pyhä kolminaisuus
on sangen tuoretta liturgiaa. Teknokratiamme modernistista arvopohjaa
voidaan kyllä rakentaa näille savijaloille, mutta varhainen
tieteellinen metodi ankkuroitui em. abstraktioon ID:stä. Luonto
oli luonto. Älykkään suunnittelijan kuvana mekin
saatoimme ymmärtää sitä.
Mutta tänään
78% eturivin biologeista ovat ateisteja:
http://post-darwinist.blogspot.com/2007/07/where-have-a
ll-christians-gone-from.html
"These
evolutionary biologists generally view religion as a product or
byproduct of human evolution so that "... evolution is the
means to
understanding religion, whereas religion as a 'way of
knowing' has nothing
to teach us about evolution." The
authors make quite clear that "Seeing
religion as a
sociobiological feature of human evolution, while a
plausible
hypothesis, denies all worth to religious truths."
So
these are the people who are in charge of interpreting biology to
your
children. Mainstream media, covering the intelligent design
(ID)
controversy, warn you that most ID advocates are Christians
or other
theists. But how many have told you what I just did -
that most of the
people who strongly promote a no-design universe
and no-design life forms
are atheists? This has been true, by the
way, for the better part of a
century, ever since James Leuba
started his surveys in 1914.
...
Here is one reason things
have got to this pass: What do non-religious
people suggest that
their talented children should do? Go into business or
science.
What do religious people suggest that their talented children
should
do? Go into the clergy, ministry, or missionary work.
The result?
Over time, the upper echelons of science have been dominated
by
atheists and agnostics. They increasingly dominate public policy too,
while Christians praise Jesus irrelevantly in comfy tabernacles
where no
one but Jesus hears us.
Yet atheism is not
evidence derived from science; it is merely a
presumption by
which many scientists interpret what they see. And the
presumption
is certainly not shared by all who have experience of the
wonders
of the natural world. While I was at Write! Canada 2007, I ran
into
a hand surgeon (now professor emeritus) who told me that he had
checked out of believing in a non-design explanation for the
human hand as
a result of his own best efforts at mending broken
hands.
(Note for the record: "Evolutionists" here
means scientists who believe
that gradual Darwinian processes
completely account for every aspect of
life and that no design
whatever is required. It does not mean scientists
who merely
accept that evolution occurs or that Earth is billions of years
old.)"
Siinä missä kristityt ovat
tieteessäkin usein suvaitsevaisia, on evoluutioon uskominen
edellytys esimerkiksi biologin uralla etenemiselle, koska virkojen
täyttäjiä arvioivat raadit koostuvat evolutionisteista
jotka eivät koe suvaitsevaisuutta tarpeelliseksi tässä
periaatteellisessa asiassa. Tavallaan johtaviksi biologeiksi
valikoituu evolutionisteja samoin kuin islamilaisen yhteiskunnan
johtoon valikoituu muslimeja.
Johtopäätökset
Tiedeyhteisön tulisi maineensa
mukaisesti olla avoin uusille ideoille, niin sisäiselle
kuin ulkoisellekin kritiikille. Itse asiassa meidän tulisi olla
avoimia myös vanhoille ideoille: esseeni muinaisihmisen
tietotaidosta
http://www.biokemia.fi/Flintstones.htm
ja rakennustaidosta
http://www.biokemia.fi/rakennelmat.htm
Kuten mm. Päiviö Latvus tai Alan Richardson ovat tutkimuksissaan kuvanneet, antiikkis-klassillisen (ei-juutalaiskristillisen) aineksen edustajat olivat taipuvaisia halveksimaan teknologiaa. Raamatussa taas oli hyvä asia liata kätensä raksamiehenä kuten Jeesus, hanttihommien kastiin kuuluvana paimenena kuten Daavid, teltantekijänä kuten Paavali, kadulta paskaa keräävänä telttavuotien parkitsijana kuten Paavalin kaverit Apostolien Teoissa (tai tutkijarottana laboratoriossa, hyttystenmunia ja itsestään sikiämistä tutkien).
Kirkkoa yleisesti, Raamattua erityisesti, on syytetty paljosta pahasta tieteen hidastamisessa, vaikka taustalta löytyykin "maailmallisen" ja vieraan aineksen eli Aristoteleen ja hellenismin palvontaa. Suurin yksittäinen Force Majoure kristillisen Euroopan tiedejarrutukselle oli roomalaisten numeroiden käyttö ja tuhannen vuoden viive intialaisen kymmenjärjestelmän ja nollan käyttöönotosta.
Lainattakoon lopuksi kritiikkiä alussa mainitusta Elämän Ihmeet -tietokirjasta. Wellsin ja Huxleyn sinisilmäinen evolutionistinen tunarointi ei jäänyt yhteiskunnallisesti merkityksettömästi. "Kirjailija H.G. Wells kirjoitti Stalinista, ettei hän ollut koskaan tavannut ketään niin avomielistä, oikeudenmukaista ja rehellistä ihmistä. 'Kukaan ei häntä pelkää ja kaikki luottavat häneen.'... Hrustsevin mukaan Voittajien kongressissa valitun politbyroon jäsenistä viisi teloitettiin, keskuskomitean 139 jäsenestä 98 teloitettiin tai kuoli vankileireillä, kongressin 1966 edustajasta 1108 tuomittiin... Sotavoimien johdon 'puhdistus' alkoi kesäkuussa 1937, jolloin marsalkka M.N. Tuhatsevski ja 8 kenraalia tuomittiin lyhyen suljetun oikeudenkäynnin jälkeen kuolemaan ja ammuttiin. Tämä oli vasta alkua. Viidestätoista armeijankomentajasta 13 ja 185 divisioonankomentajasta 110 teloitettiin..." [Edellä] "Kollektivisointiohjelma tähtäsi siihen, että tasaluvuin 25 miljoonasta tilasta, joita viljeli 120 miljoonaa talonpoikaa, muodostettaisiin 240 000 kolhoosia... Nikita Hrustsevin muistelmien mukaan Stalin kävi viimeisen kerran maaseudulla tammikuussa 1928... Neuvostoliiton tiedotusvälineissä ei sanallakaan mainittu nälänhädästä, ja siitä puhuminen oli neuvostovastaisen propagandan levittämistä, josta seurasi viiden vuoden leirituomio. Mutta ulkomaiden lehdistö, myös Suomen, julkaisi kuvauksia venäläisiä uhkaavasta nälkäkuolemasta, ja eräät kansainväliset humanitääriset järjestöt ryhtyivät suunnittelemaan ruoka-avun lähettämistä Neuvotoliittoon. Esikuvana oli Herbert Hooverin organisoima avustustoiminta vuodelta 1921. Mutta neuvostohallitus torjui tällaiset hankkeet väittäen niiden perustuvan valheellisille tiedoille. Maatalouden kollektivisointiohjelma voitiin katsoa toteutetuksi vuoden 1934 loppuun mennessä, jolloin yhdeksän kymmenesosaa Neuvostliiton viljellystä pinta-alasta oli siirretty kollektiivitilojen haltuun. Tämän tuloksen saavuttamiseksi oli käyty lähes viisi vuotta veristä sisällissotaa, joka tuhosi miljoonien ihmisten elämän. Winston Churchill kertoi muistelmissaan Stalinin sanoneen hänelle elokuussa 1942, että kollektivisoinnin uhriksi joutui 10 miljoonaa ihmistä..." (Max Jakobson, Väkivallan vuodet. 20. vuosisadan tilinpäätös I s. 200. Otava 1999.)
LIBERAALITEOLOGIA
Entä sitten liberaaliteologia?!? Otetaan yksi esimerkki - ns. Deuterojesaja. Yksi eniten väiteltyjä asioita tutkijoiden keskuudessa Jesajan kirjan suhteen on näkemys useammasta kuin yhdestä kirjoittajasta. Suurin osa tutkijoista kannattaa kahta kirjoittajaa, pitäen rajana kirjan lukua 39. Heidän mukaansa ensimmäisen osan kirjoitti Jesaja 700-luvulla eaa., ja toisen osan ns. Deuterojesaja pakkosiirtolaisuuden jälkeisenä aikana. Ne jotka kannattavat näkemystä kolmesta kirjoittajasta, jakavat kirjan toisen kerran luvun 55 kohdalta. Heidän mukaansa ns. Tritojesaja on lisännyt kirjaan vielä sen jälkeen uusia osia. Ne, jotka katsovat, että kirjalla on vain yksi kirjoittaja, lainaavat Josephusta, joka laittoi kirjan kummatkin osat yhden kirjoittajan nimiin. Samoin Septuagintaa kootessa noin vuonna 250 eaa. koko kirja käsitettiin Jesajan kirjoittamaksi. Myös Uuden testamentin kirjoittajat, jotka lainaavat Jesajan kirjaa usein, esittävät kirjan sanat Jesajan sanoina. Jeesus itse lainasi samaan hengenvetoon seka "ykkösosaa" että "kakkososaa". Eräs yhdistävä tekijä on termin "Israelin Pyhä" käyttö yhtäläisesti läpi kirjan. Jakeet 13:1-14:27 esittävät myös pienoiskoossa samanlaisen profetian kuin luvut 40-48. Jälkimmäinen profetia on nimenomaisesti laitettu Jesajan nimiin, ja se käyttää samanlaisia kielellisiä ilmaisuja kuin luvut 1-39.
Jesajan jälkimmäisen osan
alkujae, jae 40:1 kuuluu: ”Hän tuli omiensa tykö, ja
hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan”,
suree Johannes jo evankeliuminsa esipuheessa. (Joh 1:11.) Juutalaiset
ovat kuitenkin saaneet maksaa väärästä
valinnastaan jo niin raskaasti, että on koittanut aika
”lohduttaa”. Kirjan alkuosassa (Vanhan Testamentin
kristillisessä laitoksessa) sattuu hauskasti olemaan yhtä
monta lukua kuin on kirjoja Vanhassa ja loppuosassa niin monta kuin
on kirjoja Uudessa Testamentissa (39 ja 27). Pian on aika aloittaa
uusi jakso valitun kansan historiassa. Juutalaiseen kaanoniin
kuuluvat täsmälleen samat Vanhan Testamentin kirjat kuin
kristilliseen, mutta kirjojen ryhmitys on erilainen. Katolisten
apokryfikirjat eivät yleensä väitäkään
olevansa inspiroituja, (pseudepigraafisia huijauksia lukuunottamatta)
vaan ainoastaan kuvailevat Testamenttien välisen ajan historiaa.
Näiden liittäminen Raamattuun oli lähinnä
katolisen kirkon reaktio protestiliikeeseen. Mikäli Jesajan
kirjan siis jakaa kahteen osaan luvun 40 alusta, jälkimmäisen
osan keskimmäinen luku on Jesaja 53. Tämän luvun
keskimmäinen jae kiteyttää koko asian: ”Mutta
hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli
hänen päällänsä että meillä rauha
olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.”
SUMMA SUMMARUM
Mitä ennen tiedettiin? Mitä
taas EI tiedetty? Näitä esimerkkejä yritän
listata jatkossa. Esimerkiksi kirkon käsitys pannukakku-Maasta
ja merimiesten pelosta pudota "from the edge" näyttää
olevan pitkälti valistuksen jälkeistä parjausta.
Pauli.Ojala@gmail.com
M.Sci.
Master of
Sciing
Subway Scientist,
Pneumology
GsusIndustry
www.biokemia.fi
PS. Taisin loppujen lopuksi olla jo neljännellä luokalla, kun tulin pitäneeksi kiinni väitteestäni, jonka mukaan Iso-Hunnarin (paikallinen laskettelukeskus) lumitykkiin syötettiin suolaa ja sokeria. Toisaalta kysyin hiljaisella äänellä varmuuden vuoksi kehitysbiologian dosentilta sika-nauta -jauhelihasta ja bilsan kirjan sika-nauta -risteytyskokeista... (Siksiköhän minut on leimattu yhden lähteen mieheksi?)
Armeijassa toverit
kutsuivat joskus Litmaseksi, kun kuulemma kikkailin. Kun
TJ-patterimme voitti sissi- ja tiedustelukomppaniat ja pääsimme
ekan kerran ainakin tuhanteen vuoteen noiden kahden sijaan kurssin
loppuparaatin keulille, niin järjestäytymisen säätäessä
vääpelin komento kuului "Ojala riviin. Ojala vähän
taaksepäin. Ojala vähän oikealle." - Ihan sama
kuka mies oli töpeksinyt...
Pauli.Ojala@gmail.com
PPS. Mies ja myytti
Darwin
ei keksinyt "Darwinin peippoja".
Darwin ei valmistunut
yliopistosta. (Master of Arts ilmestyi myöhemmin.)
Darwin
söi useimmat "näytteistänsä".
Darwin
ei viitannut isoisäänsä Erasmus Darwiniin, joka oli
kuvanut evoluutioteorioita kirjoihinsakin.
Darwin ei keksinyt
edes valintaopin käsitettä. Häntä ennen sen teki
Alfred Wallace. Heidän yhteisen Royal Societylle esittelemänsä
paperin yhteisyys on varsin kyseenalainen. Wallace ei ollut ehtinyt
saada mitään kirjettä aiheesta sitä ennen, oli
vain mennyt möläyttelemään oman teoriansa
Darwinille pitkässä kirjeessä.
Darwinin poika
hävitti mitä ilmeisemmin isänsä kirjeenvaihdon
ennen prioriteettikysmystä ja Lajien Synnyn jlkaisua. Isä
ilmeisesti olisi omaelämäkerrassaan tunnustanut asian,
mutta Francis poisti nämä kohdat isänsä
omaelämäkerrassaankin. Siitä en ole varma, mutta
"Delicate arangement" -kirja todistelee tällaista.
Luonnonvalinta ei ollut silti Wallacenkaan keksintö. Kreationisti Edward Blythe (1810-1873) esitteli luonnonvalinnan jo 1835-37, myöntää S.J. Gould. Blythin ja Darwinin töiden välillä oli niin suuri yhdenmukaisuus, että plagiointi Darwinin puolelta oli ilmeistä, siteeraahan tämä Blythiä jopa Lajien Synnyssä. Blyth näki luonnonvalinnan vain negatiivisena toimijana eli säilytysmekanismina, joka eliminoi poikkeavat ja huonosti sopeutuneet. Näin se varmisti eliöiden pysyvyyttä.
Ukko-Darwin, Ukko-Darwin oli kunnon mies. Kun hän meni saunaan jne.
http://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/article345285.ece
"Maa tiedettiin palloksi 800 vuotta ennen Kolumbusta
Keskiajan eurooppalaiset luulivat Maata litteäksi, eikä kukaan uskaltanut tutkia asiaa tarkemmin katolisen kirkon pelossa. Kolumbuksen merimiehetkin pelkäsivät syöksyvänsä maailman reunan yli – eikö vain?
Nämä käsitykset ovat yleisiä, mutta historian valossa vääriä.
Totta tietenkin on, että keskiajan oppineiden tiedot tähtitieteestä olivat nykymittapuulla hyvin vaatimattomat. He esimerkiksi eivät tienneet Maan kiertävän Aurinkoa.
Kreikkalaisten filosofien tieto Maan pallonmuotoisuudesta ei kuitenkaan hävinnyt missään vaiheessa. Päinvastoin, pyöreän Maan teoria vakiintui Euroopassa faktaksi jo 500–800-lukujen aikana eli noin reilusti yli puoli vuosituhatta ennen Kolumbusta.
Mutta kuinka Maan pyöreä muoto keksittiin ja miten tieto säilyi? Tämä artikkeli esittää asiasta tiivistetyn katsauksen.
Havaintokokemuksen pohjalta Maata väitti palloksi ensimmäisenä 300-luvulla eKr. Aristoteles. Hänen todisteistaan ehkäpä vakuuttavin oli kuunpimennys.
Maan varjo Kuun pinnalla näet muodostaa aina ympyrän kaaren riippumatta asemasta, jossa Kuu taivaalla on. Taivaista-teoksessaan Aristoteles perusteli, että näin voi tapahtua vain, jos Maa on pallo (Taivaista, kirja 2, osa 14).
Lisänäyttöä litteyttä vastaan näkee meren rannalla: kaukaiset kohteet katoavat taivaanrannan taakse.
Myöhemmin pyöreän Maan teorioita jalostivat kreikkalaisista muun muassa Eratosthenes (276–196 eKr), joka mittasi Maan summittaisen halkaisijan, ja Ptolemaios (90–168). Heistä varsinkin Ptolemaios oli maantieteiljänä etevä, vaikka häntä muistellaankin usein negatiivisesti hänen maakeskeisen tähtitieteen mallinsa vuoksi.
Vuosina 300–550 litteän Maan kannattajat palasivat kristiunuskon myötä väliaikaisesti länsimaailmaan. Yhteensä noin viiden kirjoittajan tiedetään edustaneen tätä näkökantaa.
Yksimielistä litteän Maan kannatus ei ollut kristittyjenkään parissa, minkä osoittaa muun muassa filosofi Boethius (n. 480–524) teoksessaan Filosofian lohdutus (mm. kirja 5, kappale 144). Myös Augustinus (354–430) todennäköisesti hyväksyi pallomaisen Maan teorian, vaikka hän ei itse argumentoinutkaan asian puolesta eikä myöskään uskonut, että Maan toinen puoli olisi asuttu (Jumalan kaupunki, kirja 16, luku 9).
Litteää Maata puolestaan kannatti muun muassa Lactantius (n. 240–320), joka ei uskonut, että ihmiset voisivat kulkea "pää jalkoja korkeammalla" (Jumalalliset instituutit, kirja 3, luku 24).
Viimeisin varma keskiaikainen maininta pannukakku-Maasta tunnetaan vuodelta 547, mikä on noin 950 vuotta ennen Kolumbuksen löytöretkiä. Tuolloin aleksandrialainen Cosmas Indicopleustes perusteli Maan litteyttä teologisesti.
Viimeinen keskiaikainen maininta pannukakku-Maasta kirjoitettiin 950 vuotta ennen Kolumbusta."
Leike vuonna 1230 julkaistusta yliopisto-oppikirjasta De Sphaera Mundi, joka opetti Maan olevan pallo.
Myös Raamattu on
kuvannut Maata pallona, eivät pelkästään
kreikkalaiset. Maakeskinen maailmankaikkeus sen sijaan oli
eksplisiittisesti kreikkalaisen Ptolemaioksen opettama, ei
juutalaisten. Maakeskisen maailmankuvan katolinen kirkko omaksui
1200-luvulta arabeilta, joilla oli hallussaan tuhoutuneen Alexandrian
kirjaston "tieto" niin Ptolemaiokselta kuin Platonilta ja
Aristoteleeltäkin. Tässä Odysseiassa ei ollut
Raamatulla kuin kosmeettista painoarvoa.
On täysi
taitovirhe, että uudessa kirkkoraamatussa 1992 runoilijat ovat
kääntäneet ilmaisun maan kaartuvasta piiristä
"maan kiekoksi". Räkänokkaliberaalien
infiltraatiota. Mitään vastuuta eivät mahdollisimman
ilkeistä käännösvaihtoehdoistaan kanna.
Jo
Jobin kirja (Raamatun vanhin osa Genesiksen alias Bereshitin kanssa)
viittaa maan piiriin, 26:7: "Pohjoisen hän kaarruttaa
autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle." Jeesus
tiesi toisen puolen maailmaa työskentelevän ja toisen
nukkuvan samaan aikaan kuvatessaan tulemustaan, kuvaten arkiaskareita
jotka tehtiin pimeässä ja valossa: Lk.
17:34 Minä
sanon teille: sinä yönä on kaksi miestä yhdellä
vuoteella; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
17:35 Kaksi naista jauhaa yhdessä; toinen korjataan talteen,
mutta toinen jätetään."
Mt
24:37 Sillä
niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus
oleva.
24:38 Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä
päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat,
naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona
Nooa meni arkkiin,
24:39 eivätkä tienneet, ennenkuin
vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös
Ihmisen Pojan tulemus oleva.
24:40 Silloin on kaksi miestä
pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.
24:41 Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen
korjataan talteen, ja toinen jätetään.
24:42
Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä
teidän Herranne tulee.
Myös pituuspiirimme ovat
antiikista. Kuka tahansa olisi voinut tästä päätellä,
että läpi keski-ajan on tiedetty Maan olevan pallo.
Tapio Puolimatka
"Kristinusko vauhditti
tieteen vallankumousta
Vastoin yleistä oletusta moderni kokeellinen luonnontiede
ei syntynyt maallistuneen naturalistisen
tiedekäsityksen, vaan kristillisen luomisteorian
pohjalta.
Tieteellisen vallankumouksen keskeiset toteuttajat Francis
Bacon, Galileo Galilei, Johannes Kepler, Robert Boyle ja
Isaac Newton tekivät tieteellistä tutkimustaan sen uskon
varassa, että kaikkitietävä ja kaikkivaltias Jumala on luonut
maailmankaikkeuden järjestyneeksi kokonaisuudeksi.
Koska Jumala on luonut ihmisen kuvakseen, on perusteltua
luottaa älyllisten kykyjen, kuten havainnon ja järjen
luotettavuuteen. Vaikka kreikkalaiseen filosofiaan sisältyi
ajatus älyllisestä alkuperästä, moderni luonnontiede ei
päässyt kehittymään pelkän kreikkalaisen perinnön varassa,
vaan sitä varten tarvittiin joitakin juutalais-kristillisen
maailmankatsomuksen perususkomuksia.
Moderni tiede
kehittyi räjähdysmäisesti kristillisessä Euroopassa
myöhäiskeskiajalla ja uuden ajan alussa. Se ei tapahtunut
esimerkiksi Rooman valtakunnassa, Kiinassa, Intiassa,
Keski-Amerikassa tai islamilaisessa maailmanvallassa,
jotka olivat paremmin organisoituja ja rikkaampia
sekä aineellisesti että väestöltään.
Monet historioitsijat ovat päätelleet, että kristinuskon
vaikutus selittää tämän erikoisen tosiasian.
Oxfordin yliopiston professorin Peter Harrisonin mukaan
kristillisellä opilla syntiinlankeemuksesta oli ratkaiseva
merkitys kehitettäessä kokeellista tutkimusmenetelmää
luonnontieteessä 1500- ja 1600-luvuilla. Luonnontieteelliset
tutkimusmetodit kehitettiin alun perin tekniikoiksi,
joiden tarkoituksena oli lieventää ihmisen synnin aiheuttamaa
tiedollista vauriota.
Royal Societyn jäsen Joseph Glanvill selitti, että tietoa ei
voitaisi asettaa varmalle perustalle, ennen kuin olisi annettu
täysi selonteko tietämättömyyden syistä, jotka juontavat
perimmältään syntiinlankeemukseen.
Syntiinlankeemusopin pohjalta pyrittiin selvittämään,
minkälaisten ehtojen vallitessa tieto olisi mahdollista ja
minkälaiset tutkimusmenetelmät auttaisivat tiedon saavuttamisessa.
Robert Hooke kirjoitti teoksessaan Micrographia (1665),
että jokainen ihminen on taipuvainen kaikenlaisiin erehdyksiin
sekä perityn turmeluksen tähden että kasvatuksen
ja ihmisten keskinäisten vaikutussuhteiden tähden. "Koska
tällaiset vaarat kohtaavat inhimillisen järjen prosesseja,
niiden korjaaminen voi tapahtua vain todellisen, mekaanisen
ja kokeellisen filosofian avulla".
Francis Bacon ja Robert Boyle ajattelivat syntiinlankeemuksen
tuhonneen ihmisessä olevan Jumalan kuvan. Heidän
mielestään tiedon saaminen edellyttää vaivalloista
tutkimustyötä, joka kohtaa paljon vastuksia ja ongelmia.
Harrison hylkää näkemyksen, että modernin tieteen
kehitykselle antoi ratkaisevan sysäyksen auktoriteetteja
haastava skeptinen lähestymistapa. Sekä skeptisismi että
oppi syntiinlankeemuksesta johtavat epäilemään inhimillisen
tiedon luotettavuutta, mutta ne tarjoavat hyvin erilaisia
parannuskeinoja.
Skeptikkojen mielestä
ihmisen tietämättömyys kuuluu
olennaisesti ihmisluontoon. Niinpä se tulee hyväksyä mielentyyneydellä.
Pyrrhonilaiset skeptikot pidättäytyivät arvostelmien
tekemisestä saavuttaakseen häiriöttömän mielentyyneyden.
Skeptisismistä puuttuu kristinuskolle ominainen pyrkimys
tiedon puutteiden korjaamiseen. Ne, jotka ottivat syntiinlankeemuksen
vakavasti, olivat sen sijaan motivoituneita
pyrkimykseen korjata ja muuttaa synnin epätoivottavia
vaikutuksia. Tämä merkitsi sitoutumista aktiiviseen
elämään ja energistä osallistumista tieteen kehittämiseen.
Francis Bacon myönsi, että hänen näkemyksillään on
jotain yhteistä skeptikkojen kanssa, mutta hän lisäsi, että
skeptikot "tuhoavat aistien ja ymmärryksen auktoriteetin,
kun taas minä kehitän ja tuotan niille apukeinoja".
TAPIO PUOLIMATKA
Kirjoittaja
toimii kasvatuksen teorian ja
tradition professorina Jyväskylän yliopistossa"
Someron kirkko - Kimmo Pälikkö
http://www.kp-art.fi/default.htm
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!
Jos
painovoima loppuisi NYT! niin milloin se vaikuttaisi miljardin
valovuoden päässä olevassa kohteessa? Tangentin
suuntaisesti.
Valovuodet eivät ole ajan yksikkö.
Valovuosi mittaa etäisyyttä, ei historiaa.
Edes valonnopeus ei mahdollisesti olekaan vakio ja saattaa rapistua asymptoottisesti arvoon 300 000 km/s.
Mutta "gravitonia" ei ole vielä löydettykään. Se on liian nopea. Ajan lyhyt hysteria.
ûMÿMû
If Gravitation would stop to exist NOW! When would it be seen in a remote star?
Straight via tangentia.
Light years are not a measure of time or history, but of distance.
Even the speed of light may not be constant, after all, and may decay asymptotically to 300 000 km/s.
In contrast to the Photon, the "Graviton" has not been even found yet. It is so fast. The short hystery of time.