Takaisin Ajatusvarikolle
DINOGLYFIT -
Esihistorialliset eläimet historian lehdillä
Muinaisen ihmisen tieto-taito
Know-How of the Ancient Man
Pingviinikerhon jälkeenjääneet rakennelmat
Pukeutuiko tohtori Flintstone hirvenvuotaan vai frakkiin? Hienosäikeisempien instrumenttien kadotessa ovat vanhat monumentit betonisia todisteita Ötzin ihmemaan (1) tieto-taidosta. Ovatko muinaiset rakentajat aikansa rakennusvälineet huomioonottaen jälkeenjääneitä missään muussa kuin ajan virrassa?
Vanhimmat kulttuurin keskukset alkoivat kehittyä Egyptissä ja Sumerissa liki 5000 vuotta sitten ja Induksen jokitasangolla noin vuoden 2500 eKr tienoilla. Minoalaiset asuivat Kreetalla vuodesta 2000 eKr ja Shang-dynastian aika alkoi Kiinassa 1500 eKr. Olmeekkien kukoistuskausi Meksikossa alkoi noin 1000 eKr ja Perun chavin-intiaanien 900 eKr. (2). Alkukulttuurit näyttävät yllättävän elinvoimaisilta. Maallikon silmissä korkeakulttuurit ilmestyvät ympäri maailman tekniseltä kapasiteetiltaan suurin piirtein samoin valmiuksin varustettuina, jopa toisiinsa nähden samoja teemoja käyttäen. Esimerkiksi mieltymys korkeisiin rakennuksiin ei suinkaan ole egyptiläisten yksinoikeus, vaan zikkurati- ja pyramidivyö jatkuu Babyloniassa, Vähä-Aasiassa, Kiinassa, Kreikassa ja Amerikoissa (3,4,5).
Antiikin top-7
Kolme antiikin kirjailijaa: Vitruvius, Frontius ja aleksandrialainen Heron, käsittelivät teoksissaan yksinomaan teknologisia aiheita. Myös Plinius Vanhemman suuressa kokoomateoksessa on kaiken mahdollisen ja mahdottoman joukossa teknisiäkin selostuksia.
Artikkelit maailman seitsemän ihmeen listassa vaihtelivat jo alun alkaen. Alkuperäisen listan laati kreikkalainen oppinut Filon bysanttilainen. Gizan pyramidit on ainoa rakennelma Filonin listasta, joka on säilynyt nykypäivään. - Itse asiassa Kheopsin pyramidi oli maailman korkein rakennus aina Eiffel-tornin pystyttämiseen saakka. Erikoista on se, että Egyptissä parhaat ja suurimmat pyramidit ovat samalla vanhimmat. Pyramidien kulta-aika kesti hurjimpien väitteiden mukaan vain runsaat sata vuotta ja on ollut vaikea osoittaa, miten rakennustekniikka kehittyi. Myöhemmin rakennetut pyramidit olivat lähinnä vanhojen kopioita, ja kalliiden rakennusten laatu laski tuhannen vuoden ajan, kunnes viimein niitä ei enää tehty. Vanha Testamenttikin viittaa egyptiläisten orjatyövoiman käyttöön massiivisissa rakennushankkeissa, juutalaisten kansallisen identiteetin syntyessä monumenttien myötä Eksoduksen kirjassa.
Pyramidit rakennettiin yleensä tasangoille. Peloponnesoksen niemimaalle ja Hellenikoniin nousi antiikin aikana kaksi pyramidimaista rakennelmaa. Kalkkikivestä rakennetut monumentit ovat uuden ajanmäärityksen perusteella tehty jo 4200-4700 vuotta sitten. Kiinan hallitus tuntuu pelkäävän historian uudelleenkirjoitusta salaillessaan outoja pyramidejaan. Yhden pyramidin päälle on istutettu havupuita ja vaikuttaa kuin sitä olisi yritetty kätkeä maastoon (6). Mississippijoen kiehtovan intiaanikulttuurin pääkaupungissa Cahokiaassa Amerikan aurinkokuningas hallitsi irtaimesta maasta rakennetun pyramidin huipulta, joka tilavuudeltaan oli maailman suurin (7).
Muinaisen Egyptin vanhan valtakunnan hallitsijoilta ei jäänyt jälkipolville loistavia asuinpalatseja, koska farao itsessään oli suuri talo. (Nimen muinaisegyptiläinen alkumuoto per-aa merkitsee todellakin suurta taloa.) Spekulaatioille tuonpuoleisten asuintilojen rakennustekniikasta ei kuitenkaan näytä olevan loppua (8). Kheopsin pyramidi on 146 metriä korkea. Siinä on noin 2 300 000 kiveä, painoltaan 2 - 60 tonnia kappale. Kivikeon pohjasivujen keskipituus on noin 229 metriä, mutta sen lyhyimmän ja pisimmän sivun välinen ero on vain 20 senttiä. Jos jakaa Iso Pyramidin kuorman tasan sen pohjan pinnalle, niin pohja paineeksi tulisi yli 1 MPa. Sfinksillä oli joskus nenä, ja lohkareetkin oli hiottu sileiksi ja reunoiltaan teräviksi. Suurpiirteisyys olisikin ennen pitkää johtanut koko rakennelman vinoutumiseen. Rakennusmestarin poikana itseäni hämmästyttää, miten neljäkäskivet voitiin käsitellä niin sileiksi, että ne oli mahdollista sovitelle yhteen ilman laastia. (Joidenkin kivien kylkiin oli kuulemma piirretty nuoli: "Tämä puoli ylöspäin".) Sisäosien käytäväverkostokin toteutettiin hienopiirteisesti kiintotähtien tarkkojen sijaintien mukaan.
Usein lukee kirjoitettavan, ettei tuonaikaisia erikoiskuljetuksia varten
Kemin maassa vielä oltu keksitty pyörää. Tutkijat vaikuttavat
tässä kohden rikkiviisailta "kunnes toisin todistetaan" -mottonsa
kanssa. Pitää muistaa, että rullat ovat olleet käytössä
omiin päiviimme saakka. Suuria painoja siirrettäessä akselistolle
kohdistuva rasitus on aivan toista luokkaa kuin rulliin kohdistuva, laakerirakenteiden
kestävyydestä puhumattakaan. Rullia käytettäessä
suunnitelmaa voi muuttaa kesken kaiken esimerkiksi syöttämällä
niitä vieri viereen painon alle jos katsotaan, että pienempi
rullamäärä rasittuu liikaa. Myös kulkusuunnan muuttaminen
on rullien avulla suhteellisen helppoa kuorman eteen asetettavien rullien
asentoa muuttamalla. Akselistolla kulkevan painon alle sitä vastoin
ei kantavuutta kesken kaiken voi lisätä, eivätkä kääntyvät
pyörästöt ole aivan yksinkertaisia toteuttaa painavan kuorman
alla. Toisinaan rullien päihin oli lisäksi kaivettu reiät,
joiden avulla niitä voitiin ilmeisesti pyörittää vipujen
avulla. Toisaalla taas asetettiin liukas ja märkä puu reen jalaksen
alle.
Hiidenkivien salaisuus
Egyptin keskeneräinen suuri obeliski lienee painanut irrotettuna kappaleena 1600 tonnia. Rooman kansallismuseona toimivassa Diokletianuksen kylpylässä on 210 tonnin painoiset pilarit. Diokletianuksen kivet tuotiin Mons Claudiuksen graniittilouhimosta vaikeakulkuisesta maastosta Niilin ja Punaisen Meren väliltä. Abu Simbelin Ramses II:sta esittävät 20 metriset kolossaalipatsaat hakattiin aikanaan paikan päällä. Kun 1960-luvulla patsaat oli tarkoitus siirtää suojaan Assuanin padon tieltä, edelsi toimenpidettä läntisten teollisuusmaiden ja Unescon johdolla käyty vuosia kestänyt keskustelu siirtoon liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Kivijärkäleiden siirtämistä varten jouduttiin rakentamaan varta vasten erikoislaitteita. Patsaat hajotettiin uurrostuskoneilla, numeroitiin valmissaunojen hirsien tapaan, ja koottiin uudelleen ikään kuin palapelinä. Aikoinaan nämä patsaat siis louhittiin paikan päällä, mutta miten kuljetettiin Thebassa sijaitsevan Memnonin soivat kolossaalipatsaat (kumpikin 1000 tonnia)(9), tai Baalbekin terassin kivilohkareet, joista eräät ovat yli 20 metrin pituisia ja painavat arviosta riippuen 1400 - 2000 tonnia? Edelleen Hatshepsutin suuri obeliski painaa noin 330 tonnia, Saint Samsonin vinossa oleva menhir 350 tonnia, Ramesseumin jättiläispatsas 900 tonnia ja Pääsiäissaarten moai-veistokset 50 tonnia (10, 11). Nan Madol rakennettiin kivistä keskelle Tyyntämerta joukolle pikkusaaria. Jopa 50 tonnia painavat tekosaarten lohkareet näyttävät yhtenäiseltä linnoitukselta, joka todettiin vuosisatojen saatossa vaikeasti valloitettavaksi. Vertailun vuoksi sanottakoon, että mannermaalla sijaitseva Vapauden Patsas painaa 252 tonnia. Costa Rican kivipallot ovat säilyneet pitkään täytenä mysteerinä. Suurimmat ovat kooltaan 30 tonnia ja halkaisijaltaan 3 metriä, kun taas pienimmät vain greippihedelmän kokoisia. Useat kivistä ovat täydellisen pyöreitä kahden millimetrin tarkkuudella ja kolme suurikokoista palloa osoittavat suoraan kohti pääsiäissaarta (jossa niin ikään on kivipäiden ohella oma kivipallojen kokoelmansa).
Stonehengen "riippuvien kivien" suurimmat paadet painavat 50 tonnia ja pienempien, muutaman tonnin sinisten kivien, tiedetään tulleen kuljetetuksi jostakin käsittämättömästä syystä 350 km päästä. On arveltu, että suurten kivien siirtämiseen 40 kilometrin päästä tarvittiin yli tuhat miestä. Nämäkin kivet saattavat olla järjestetyt tähtikuvioiden mukaan (12, 13, 14). Tähtitaivas oli muinaiselle ihmiselle Rautavaaran korttipakan tavoin sekä kello, kalenteri, että kompassi. Muuttotalkoolaisen kokemuksella voi vain kuvitella, miltä on tuntunut asetella kivijärkäleitä esi-druidin komennuksella vielä viisi senttiä vasempaan ja sitten takaisin. (Tosiasiassahan rakennelmaa käytettiin taskulaskimena.)
Eri puolilla Brittein saaria on yhteensä yli 1000 ikivanhaa kivikehää. Stonehenge lienee ollut oikea kampusalue, sillä ympäröivillä 30 neliökilometrillä on kaikkiaan nelisensataa tällaista kiviasetelmaa. (Joskin vain harvat niistä ovat niin hyvin säilyneitä, että olisivat näkyvissä maasta käsin.) Eräissä rakennelmissa on ollut tukevista paaluista tehtyjä puumonumentteja, joita kutsutaan Woodhengeiksi. Suurimpien ulkokehien läpimitta on ollut 112 metriä ja niiden rakennusajankohta sijoittuu aikaan 4700 vuotta sitten vakiintuneen aikaskaalan mukaan. Yhteen temppeliin on tarvittu jopa yli 260 tonnia puutavaraa (15). Walesin New Radnorin muinaislöytö peittää yli 30 hehtaaria ja roomalaiset valloittajat tuhosivat tämänkin rakennelman Stonehengen tapaan. - Tällainen panostus jalkapallohallien rakentamiseen kielii tietenkin siitä, että kivikautiset englantilaisyhteisöt olivat aivan yhtä barbaarisia kuin nykyaikanakin…
Stonehengeä muistuttava rakennelma on äskettäin löydetty myös autioituneesta Saharasta (16). Jemenissäkin pystytettiin oudosti aseteltuja kiviä keskelle nykyisin aavikoksi muuttunutta maata yli kolme vuosituhatta sitten - ajalla ennen alueen oletettua asutusta (17).
Bretagnen rikkinäinen kivi painoi pystyyn nostettaessaan 300 tonnia. Carnacin rinnakkaisista kiviriveistä Menecissä on 11 riviä, joiden pituus on yhteensä 1167 metriä ja leveys 100 metriä. Omituisuuden rakentamiseen on kulunut lähes 1100 hiidenkiveä. Edellisen vieressä on kymmenrivinen Karmario-rivistö: kaikkiaan 1029 jopa kuusimetristä kiveä 1120 metrin pituudella. Kolmannesta Carnacin rivistöstä on enää 880 metriä jäljellä, mutta aikoinaan rivit ovat olleet pidemmät. Ranskan menhirien salaisuuksista on todettava, että joskin ne ovat suuria, oli Obelix itsekin varsin sopusuhtainen ja lisäksi pudonnut pienenä taikajuomapataan (18).
Voima kertaa järki on vakio
Huolimatta siitä, miten paljon miestyövuosia entisajan kuninkailla oli yrityksiinsä, ei pelkin lihasvoimin klassisen ajan rakennuksiin käytettyjä suurimpia kiviä voinut liikutella. Jos taakka vaatii käsittelyynsä enemmän kuin yhden miehen, pitää sen koon ja muodon olla sellainen että kantajat ylettyvät tarttumaan siihen. Esimerkiksi 400-luvulla eKr. kreikkalaisten temppelien pylväät koottiin useista osista, joita sanottiin pylväsrummuiksi. Rummut saattoivat olla 2 metriä läpimitaltaan. Ainoa mahdollinen tarttumakohta tällaisessa kivijärkäleessä oli alareunan ympärys ja olisi ollut vaikea sijoittaa enemmän kuin parikymmentä miestä tarttumaan siihen yhtäaikaa. Tästä seuraa, että jos kiven paino on enemmän kuin tonni, ei sitä ilman lisälaitteita voi liikutella kuin tasaisella maalla vierittämällä (19).
Deir Abu Hennisin kylän lähellä olevasta muinaisessa louhoksesta on löydetty teräspala, joka on taottu vuoroin kovasta, vuoroin sitkeästä teräksestä vaneroimalla. Kerrokset ovat ahjokuumennuksessa hitsaantuneet yhteen (20). Jo kivikauden ihminen poraili reikiä kiveen onton luun, veden ja kvartsihiekan avulla. Suurta kiveä työstettiin kautta maailman myös tulen voimalla. Tarkemmin sanoen kuumuuden voimalla, sillä Etelä-Amerikassa - korkeuksissa joissa happi ei riitä kunnon palkeisiin - käytettiin mitä ilmeisimmin peilaavia pintoja jotka kohdistettiin yhteen suureen polttopeiliin. Menetelmä oli käytössä myös Välimeren maissa. Kuuluisin polttopeileistä lienee sijainnut Kheopsin tapaan antiikin ihmeiden top-7 -listalle lukeutuneen Faroksen majakan huipulla. Aleksandrian majakka rakennettiin Faros-saarelle Ptolemaios Filadelfoksen hallitessa 285-247 eKr. Tämän maailman ensimmäisen kapean pilvenpiirtäjän huipulla olevalla peilillä saattoi auringonsäteiden avulla polttaa laivoja kaukanakin merellä arabialaisten kertomusten mukaan. Toisaalta peilejä saattoi käyttää myös teleskooppi-kaukoputkina ja niillä näki usean päivämatkan päästä hyökkäävät sotalaivat.
Egyptin hautaholveissa tai syvälle ulottuvissa kivilouhoksissa ei ole minkäänlaisia niiden tekoajalta peräisin olevia savunjälkiä. Ainoa mahdollisuus lienee, että niissäkin on käytetty heijastuspintoja, jotka hyvin asetettuina veivät auringonsäteet pitkällekin mutkikkaan käytävän päähän. Kahden peilin osuessa yhtäaikaisesti kolmanteen, nousee sen kuumuus suurella hyötysuhteella. Esimerkiksi vuonna 100 eKr. Aigeianmerellä kreikkalainen sotapäällikkö käski kaikkien miestensä suunnata peilinsä - eli kilpensä - heijastamat valonsäteet samaan kohtaan roomalaisten laivojen mastoissa, jolloin ne paloivat poikki (21).
Antiikin kivityömiehet puhalsivat pillillä happea kädessään
pitämänsä öljylampun liekin yläosaan, jolloin
pillistä jatkui ohut pitkä liekki hyvinkin tarkkaan työhön.
Tällaista puhalluspilliä käytettiin myös metallin juottamisessa.
Kiven lopullinen kiillotus tehtiin moderniin tapaan poltetulla tinalla.
Ufomiehiä ja liuottimia
Etelä- ja Keski-Amerikan intiaanikulttuurien pystyttämät rakennukset ovat häkellyttäviä. Monumenttien rakentamiseen on vaadittu sellaista tieto-taitoa, että sensaationhakuisimmat ovat arvelevat rakentajien saaneen apua avaruusmiehiltä.
Inkojen rakentamien muurien kivet eivät ole suorakulmaisia kuten omamme. Inkoille parhaat muurit ovat olleet kuin palapeli. Tietty kivi sopi vain siihen paikkaan, johon se oli suunniteltu. Esimerkiksi inkojen muinaisessa pääkaupungissa Cuzcossa monien muurien kivet sopivat kosketuspinnoiltaan niin tiukasti yhteen, ettei niiden väliin saa ujutettua paperisuikalettakaan (22). Paikoin kaukaakin kuljetetut kivet on toisinaan hiottu myös julkisivultaan. Rakennusongelman ratkaisuksi on jopa esitetty X-files -tyyliin, että inkat tunsivat kasvin, jonka avulla kivi voitiin käsitellä vahamaiseksi! (Tosiasiassa lohkareista lienee hakatun saumauksen yhteydessä pois kiveä seuraavaa suurin piirtein sopivaa kiveä sovitettaessa.) Kun hävittäjiltä huomaamatta jäänyttä Machu Picchua peittänyt metsä oli raivattu, tuli esiin vuorikaupunki, jonka rakennusten suuret kivipaadet oli liitetty toisinsa samalla millimetrin tarkkuudella.
Painavimmat Sachsahuaman kaupungin rakennuskivistä painavat joidenkin
arvioiden mukaan jopa 20 000 tonnia (23). (Korjaus 09/2009: Suurimmat
siirretyt kivet ovat arvioista riippuen "vain" 120, 300, 361 tai 440 tonnia ja
väite maaiman suurimmasta megaliitistä on alasammuttu. Ilmeisesti käsitys on
tullut juuri muurin tiiviistä koostumuksesta.) Järein käytössä oleva nostokurki jaksaa nostaa
vain 3000 tonnia. Koko spektaakkelin kruunaa tieto, että esimerkiksi
Tiahuanacon kivikaupungin muurit on rakennettu 3800 metrin korkeudessa.
Nykyään lentäjät käyttävät tässä
korkeudessa oleskellessaan happinaamareita. (Missään maapallolla
ei ole esiintynyt pysyvää asutusta yli 5300 metrin korkeudessa.)
On yksinkertaisesti pakko olettaa, että Andien rinteillä rakennusmateriaali
on ollut hyvin lähellä rakennustyömaita. Varsinkin Sachsahuaman
suuren linnoituksen kivistä kiistellään. "Ainoastaan" 130
tonnin kokoisten järkäleiden arvellaan tulleen siirretyksi ulkopuolelta.
Homo urbaniensis
Egyptiläisten rakennuttaessa pyramidejaan rakensivat perulaiset kaupunkiyhteiskuntia, joissa oli asuinkortteleita, kerrostaloja, yhteistiloja, temppeleitä - sekä ilmeisesti maailman ensimmäiset tavaratalot (24).
Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaiden "nouhausta" kertoo myös Bolivian maailman korkeimmalla sijaitsevan vuoristojärven Titicatan muinainen kastelujärjestelmä. Siinä missä 1500 vuotta vanha järjestelmä olisi raunioiden perusteella arvioituna taannut riittävästi vettä yli 100 000 ihmiselle, elättää nykyinen järjestelmä vain 7000 henkeä (25). Oma hassuutensa on tämän Etelä-Amerikan suurimman ja maapallon korkeimmalla sijaitsevan liikennekelpoisen järven villikissaa merkitsevä vanha nimi. Ilmasta tarkasteltuna Titicata nimittäin muistuttaa saalistavaa puumaa. Titicata sijaitsee 3812 metriä merenpinnan yläpuolella, sen pituus on noin 190 km ja pinta-alaltaan se on 8600 neliökilometriä (26). Yhdessä Nazcan vain ilmasta hahmotettavien muinaisten hiekkapiirrosten kanssa tämä seikka on saanut jotkut vakuuttumaan, että Montgolfierin veljekset eivät olleetkaan pioneereja alallaan.
Induskulttuuri oli Intian alkukulttuuri noin 2500-luvulta eKr. lähtien. Mohenjo-Daron kaupungissa oli noin 40 000 asukasta ja kyseessä arvellaan olevan maailman ensimmäisiä kaupunkikulttuureja. Kaupungin pääkatu oli 10 metriä leveä, asunnoissa oli keskuslämmitys, ja kylpylän vesitiiviys oli varmistettu bitumilla. Arkeologit ovat löytäneet 30 metriä korkeista raunioista myös viemärijärjestelmän, kerrostaloja sekä ruutuasemakaavan. Induskulttuurissa osattiin myös kirjoittaa. Kyseisten kirjoitusmerkkien selvittäminen onkin eräs nykyarkeologian visaisimmista haasteista. Merkkejä on yhteensä noin 400, ja vain 25 niistä tunnetaan (27). Vastaava pulma on muun muassa inkojen, pääsiäissaaren rongorongon ja muinaisten eurooppalaisten (Ranskan Glozel) kirjoitusmerkeissä. Emme esimerkiksi tiedä, käytettiinkö rongorongossa kirjaimia vai tavuja. Inkojen merkkien kohdalla on epävarmaa, ovatko merkit kirjoitusmerkkejä laisinkaan ja eurooppalaisia merkkejä pidetään usein huijauksena. Osa tutkijoista otaksuu, etteivät inkat tunteneet kuin solmukirjoituksen.
Rooman väkiluvun on arveltu ylittäneen 1 miljoonan hengen rajapyykin noin 100-luvulla ennen Kristusta ja Aleksandrian pian sen jälkeen. Kauko-idän Angkor pääsi samaan sarjaan vasta 900-luvulla, joskin hylättiin kokonaan 1400-luvulla. Neljäs miljoonan asukkaan suurkaupunki oli Hangzou noin vuonna 1200. Sen jälkeen miljoonakaupunkia saatiin odottaakin jo teollistumisen aikaan saakka, Lontoon päästessä tasoihin edellisten kanssa 1800-luvun alussa, hieman ennen pitäjiä nimeltä Pariisi, Peking (Beijing), Kanton (Guangzhou), Berliini ja New York. Muinainen ihminen ei käyttänyt rakennustarpeenaan kiveä pelkästään paremman puutteessa. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset esimerkiksi tiesivät, kuinka valmistaa tuhansia vuosia kestävää sementtiä - toisin kuin omien suurkaupunkiemme rakentajat. Nykyiset betonit kestävät tuskin kahtasataa vuotta ja moderneja suurkaupunkeja onkin sanottu aikapommeiksi. Vanhoja betonirakennuksia taas nekee pystyssä kahdentuhannen vuoden jälkeenkin. Näin on käynyt esimerkiksi Rooman Pantheonin. Ennen kalkki tai liitu ja savi poltettiin 1400 asteen sijaan 700 asteessa voimakkaiden emästen kera. Roomalainen betoni kovettui myös veden alla ja siitä tuli sen vuoksi tärkeä aine roomalaisten rakentaessa satamiaan. Betonin ohella myös holvatut kupolit lasketaan roomalaisten keksinnöksi. Kreikkalaisten arkkitehtuuriin kuuluivat pilarit ja palkit ja he rakensivat vain neliskulmaisia huoneita. Pantheonin temppeli rakennettiin keisari Hadrianuksen aikana noin 120 jKr. ja sen betonikupoli on halkaisijaltaan yli 43 metriä. Keskiajalla betonivalu unohtui lähes kokonaan ja se keksittiin uudelleen vasta Pietarinkirkkoa rakennettaessa 1500-luvun renessanssissa antiikin ihailun siivittämänä (28).
Vanhat monumentit ovat kouriintuntuvia todisteita muinaisen ihmisen kyvyistä. Muinaisten korkeakulttuurien jälkeenjääneet rakennelmat kertovat suuresta tietotaidosta. Talo kun on tehty, niin rakennus pysyy. Huonompaa oli ainoastaan tekniikka ja rakennusvälineet, kuten puosuvaarikin kertoi. Antropologiaa harrastavien luomistieteilijöiden väite kuuluu, että muinaisella ihmisellä oli vähintään yhtä paljon älyä ja motoriikkaa kuin meillä, mutta vain vähän sukupolvien myötä kulttuuriin kasautuneita välineitä.
Akademia, Lykeion - ja Kynosarges
Pythagoraan koulukunnassa hypättiin kalliolta, kun sitä tasakylkisen kolmion kateettien pituuden kerrointa, jota me nykyään kahden neliöjuureksi kutsumme, ei voitukaan ilmaista rationaaliluvulla. Jos jaamme janan kahteen osaan siten, että suuremman osan suhde pienempään on sama kuin koko janan suhde suurempaan osaan, olemme jakaneet janan kultaisen leikkauksen suhteessa. Kreikassa suuria julkisia rakennuksia oli tapana rakentaa tämän harmonisen leikkauksen mukaan. Näin esimerkiksi Ateenan Akropoliin Parthenonin temppelin tapauksessa. Viisikulmion lävistäjistä syntyy se hautuumaiden sprayfontilla taiteiltu tähti, jonka sivut jakavat toisensa kultaisessa leikkauksessa. Viisikulmio sisältää kaikkiaan 200 kultaista leikkausta, sillä jokainen jana on samassa suhteessa itseään seuraavaksi pienempään. Lävistäjien leikkauspisteet muodostavat uuden, pienemmän viisikulmion, ja – toisin kuin Viikin sinänsä tyylikkäässä, sinisessä Koronassa - tarina jatkuu.
Yhdysvalloissa aseteollisuus maksaa parhaat tutkijanpalkat. Tämä liittyy sikäli asiaan, että puolustusministeriön päämaja on viisikulmion muotoinen ja on antanut Pentagonin nimen sikäläisille asevoimille. 2500 vuotta aikaisemmin kuvio oli epätoivoonsa ratkenneen Pythagoraan veljeskunnan tunnus (29).
Platonin Akatemian pääsisäänkäytävän yläpuolella oli kirjoitettuna meitä lintutieteilijöitä masentava teksti: Meedeis ageomeetretos eisiito, "Ei-matemaatikoilta pääsy kielletty". Sana akatemia on peräisin juuri tämän puutarhan nimestä, jossa Platon opetti oppilaitaan vuodesta 385 eKr. Sittemmin nimi vakiintui kymnaasina (gymnasion), jollaisia käytettiin nuorison liikuntakasvatukseen ja sotilasharjoituksiin, mutta jossakin määrin myös henkiseen koulutukseen. Ateenan liepeillä oli kolme tällaista laitosta, joiden nimet elävät yhä kaikissa kulttuurikielissä. Ne olivat Akademeia, Lykeion eli Lyceum ja Kynosarges. Siis akatemia, lyseo/lukio ja - kuin johtopäätöksenä kaikesta korkeasta opista - kyynillinen.
Jos siis modernista kulttuurievoluutiosta puhutaan, niin laivat ovat rautaa, mutta entäpä miehet?
www.flickr.com/photos/
http://marcianitosverdes.haaan.com/2007/01/page/15/
perou-bolivie.eurienta.com/
http://www.portalciencia.net/teotihuacan.html
http://www.portalciencia.net/carnac.html
http://www.portalciencia.net/stonehenge.html; http://www.science-frontiers.com/sf044/sf044p01.htm
Perun Sacsahuaman palapelimuurit ilman laastia; Olmec Head Statues; Chichen Itza Plaque; Costa Rican kivipalloja; http://www.ancientskyscraper.com/
Epilogi: Kirjeenvaihdossa saamaani palautetta nykyrakentamisen ongelmista.
Teräsbetonirakennukset rapautuvat siis nopeasti. Syitä 60-70-lukujen lähiöiden
nopeaan kunnon huononemiseen on useita. Lyhyessä ajassa markkinoille tuli paljon
talotekniikkaa, jota sovellettiin ilman riittävää kokemusta. Tuolloin oli myös
valtava tarve asuttaa miljoonaa maalta kaupunkiin muuttavaa asukasta, vaikka osa
lähtikin sitten Ruotsiin. Onkin sanottu, että Suomen 60-luvun muutos oli suurin
yhteiskunnallinen murros koko Euroopassa tuohon aikaan. Tarkoitus oli rakentaa
mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Lähiöiden julkisivut ovat menneet
huonoon kuntoon 30 tai 40 vuodessa, jota julkisivuremontit ovat korjanneet, kun
vanhat elementit on vaihdettu uusiin ja lisätty hieman eristystä. Rakentamalla
harjakattoja tai isommat räystäät saadaan julkisivut kestämään pidempään.
Valtaosa yhdyskuntarakenteista (tarkoitan tässä siltoja ja
vesihuoltojärjestelmiä) on niin ikään rakennettu 60-luvulla ja niiden
kunnostamisessa ei tietenkään ole vastaavaa yksityisihmisten rahoitusta.
Talous-ja jätevesiverkostojen saneeraustahti ei riitä ylläpitoon.
Etenkin betonirakenteiset sillat ovat tikittävä aikapommi. Todennäköisesti
yksikään silta ei tule pysymään ehjänä yli 200 vuotta. Betoniteräsrakentaminen
on nopeata ja edullista ja sen etuna voidaan pitää helppoa muokattavuutta ja
mahdollisuutta rakentaa erittäin pitkiä jännevälejä.
Miten on mahdollista louhia kallio 5 hehtaarin alalta siten että virhemarginaali
pysyy +-1 cm sisällä? Nykyään virhemarginaali 15-30 cm voi olla mahdotonta
toteuttaa, vaikka käytössä olisi nykyaikaiset vaaituskojeet (täkymetrit) ja
kauko-ohjattavat poravaunut sekä "sähkönallit" eikä Suomessa tuota tarkempaa
louhintaa ilmeisesti tehdäkään. Suomessa tosin ei ole tarkoituskaan saada tuon
tarkempaa alustaa rakennuksille, koska sen päälle on rakennetaan vähintään 20 cm
tiivis kiviaineskerros, jonka päälle rakennetaan. Kun miettii
nykyrakennustekniikan vinkkelistä pyramidien rakentamista, niin erityisesti tuo
pohjatyö tuntuu hyvin aikaa vieneeltä puuhalta, mutta perustus on ollut kantava
kun se on hiottu tarkkuuteen, mitä lähteet kertovat.
Nykyrakentamisessa ei ole niinkään kyse siitä, etteikö tietotaitoa löytyisi kuin
siitä että kulttuuri on sellainen että riittää kun tehdään sinne päin,
kustannussyistä. Usein jo tilaajankin vaatimus on tehdä vain välttävää jälkeä ja
välttävän hyvin kestävää. "Ei ryhdytä ylilaatua tekemään". Toisin sanoen
nykyistä rakennuskantaa ei suoraan voi verrata muinaisten korkeakulttuurien
struktuureihin koska emme pane parastamme. Myös Suomen ilmasto asettaa
rakennuksille omia vaatimuksia vaikka emme korkealla merenpinnasta asukaan. suin
rakennukset nykyään mitoitetaan vain 70 tai 100 vuotta tai korkeintaan 200
vuotta kestäviksi. Toisaalta betonirakentaminen on parantunut 40-60 -luvuilta,
siten että tätä nykyä Suomen teräsbetonikriteerit ovat tiukimmat koko
maailmassa.
Alan oppikirjojen kanta roomalaisten rakentamasta Phantenonin"
temppelistä kuuluu, että koska rakennus on ollut raudoittamaton ja sen seinät
ohenevat alhaalta ylös päin, niin vain hyvän onnen ansiosta se on säilynyt
meidän päivillemme asti. Oliko kyseessä pelkästään hyvä tuuri?
Viitteet:
1. Katso Vapaa Radikaali 1/2001.
2. John D. Barrow, Lukujen taivas s. 53.
3. Donald E. Chittick, The Puzzle of the Ancient Man,
1997, s.6.
4. Roman Ghrishman, The Ziggurat of Tchoga-Zanbil, Scientific
American, January 1961, s. 69-76.
5. Kurt Mendelssohn, A Scientist Looks at the Pyramids.
American
Scientist, 1971 March/April, s 210-212.
6. Tieteen kuvalehti 9/1998 s. 63.
7. Tieteen kuvalehti 9/1998 s. 74-77.
8. Joseph Davidovits, Margie Morris, The Pyramids:
An Enigma Solved, New York, Dorset Press, 1990.
9. Alf Henrikson, Antiikin tarinoita s. 29. WSOY
1998. Antiikin aikoina Memnonin patsaiden väitetään soineen
tietyissä sääoloissa, mm. maantieteilijä Strabon. Ujellus
johtui kuitenkin siitä, että patsaat olivat vahingoittuneet maanjäristyksessä,
joten tässä ei ollut mitään kovin teknologista…
10. Harry Kivijärvi, Kuinka pyramidit rakennettiin?
Muinaisten kansojen kivityö. Otava 1990 s. 70.
11. Tieteen kuvalehti 4/1993 s. 59.
12. Gerald S. Hawkins, Sun, Moon, Men and Stones. American
Scientist, December 1965 (Vol. 53, no 4) s. 391-408.
13. Patrick Moore, The Oldest Science in the World, Science
Digest, October 1962, s. 15-20.
14. Stones of Time, Newsweek, November 18, 1963,
s. 103.
15. Tieteen kuvalehti 5/1998 s. 22-23.
16. Helsingin Sanomat 5.4.1998. C2.
17. Tieteen kuvalehti 8/1998 s. 21
18. Tieteen kuvalehti 6/1989 s. 68-71
19. JG Landels, Antiikin insinööritaito
s. 9. Insinööritieto Oy 1985.
20. Harry Kivijärvi, Miten pyramidit rakennettiin?
Muinaisten kansojen kivityö. Otava 1990 s. 83
21. Harry Kivijärvi, Miten pyramidit rakennettiin?
Muinaisten kansojen kivityö. Otava 1990 s. 92-94
22. Donald E. Chittick, The Puzzle of the Ancient
Man, 1997, s.75-81
23. Rene Noorbergen, Secrets of the Lost Races: New
Discoveries of Advanced Technology in Ancient Civilizations.
Norcom Publishing Corp., Collegedale, TN 37315, 1977, s. 196-197;
http://www.ancient-wisdom.co.uk/top50stones.htm
24. Tieteen kuvalehti s. 24. 9/1990
25. Allman and Schrof, Lost Empires of the Americas.
U.S. News & World Report, April 2, 1990, s. 53.
26. Tieteen kuvalehti 7/1998 s. 46-55.
27. Eurooppalaisia kieliähän nimitetään
indoeurooppalaisiksi Euroopan ohella myös toisen maantieteellisen
alueen pohjalta. Nimen toinen puoli nojaa juuri Induskultuuriin ja Intiassa
myöhemmin asuneeseen arjalaiseen väestöön. Puhdasta
rotua jalostaessaan kansallissosialistitkin käyttivät "jaloa"
merkitsevää mystiset mitat saavuttaneen muinaisen yhteisön
nimeä. Suurin osa nykyisen Intian sadoista kielistä on indoeurooppalaista
sukua.
28. Tieteen kuvalehti 3/91 s. 8
29. Tiede 2000 4/1995 s. 66-68.
WIKIPEDIA
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_megalithic_sites
Oikoluettu Helsingin yliopiston biotieteiden opiskelijoiden ainejärjestö
Helix ry:n julkaiseman Vapaa Radikaalin numerosta 1/01.
Esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta Helixin virallista
kantaa.
www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=22
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!