Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

 (o) – Ei viittaa juutalaiseen taustaan, merkintätapa Encyclopaedia Judaicasta
? Juutalainen tausta epävarma

Nollaveriryhmästä – Tiedotusvälineet ja diaspora

JUUTALAISET, ISRAEL JA TIEDOTUSVÄLINEET

Jewish Journalists and Editors
Sefanja & CIA

Siansaksa, Hep, Hep, jewelleries ja Hokkus Pokkus: sanoilla on tarinansa. Juutalaisten hengissäsäilymisen, paluumuuton sekä heprean kielen elpymisen ohella on olemassa myös unohdettuja salaliitoteorioita, jotka täyttyvät omina kuukausinamme. Eräs näistä liittyy nk. emansipaation nopeuteen: juutalaiset ovat nousseet feodaalilaitosten ulkopuolelta ja ghetoista yhteiskunnan osallistuviksi jäseniksi epäluonnollisen nopeasti.
 

Sefanjan kirjan viimeiset jakeet kuuluvat (3:19, 20): "Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra."

 

Mitä tämä "nöyryytys" oikein on? Juutalaisvainojen massiivisuudesta kertoo

http://www.biokemia.fi/Nollaveri.html

Saippuatehtaat olivat vain jäävuoren huippu.


Kuitenkin, kaikitenkin, niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten jäsenten aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet eduksensa. Ei niin, ettäkö nämä innovaatiot aina olisivat moraalisesti hyviä luonteeltaan, mutta viimeistään "puoliksi juutalaisen" Sefanjan ansiosta Raamattuun uskovia kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina hölmöinä. Asiallinen agnostikko tai ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä ja Deboroita - siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja. Jeremia 29:7: "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne." Ubi bene, ibi patria. Missä hyvä, siellä isänmaa.


En ole itse juutalainen. Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa aiheesta. "Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi." (Snl. 27:2). Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä itsestänsä numeroa, ja Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on ollut pilkka, ja sellaisia on perinteisesti ollut tapana tarkkailla kiikaritähtäinten tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan selvittämisen vaikeaksi, sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan diskriminaation vuoksi ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä. Toivon, etten aiheuttaisi kenellekään ongelmia tai toimisi mauttomasti laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista. Opportunistien Schindlerien listat seuraavat vasta Himmlerien listoja. Ilmaa on pakko poistaa, koska uusi juutalaisvainon kierros kerää potentiaalia. Google-hakukone nosti antisemitistisen Jew Watch! –sivuston ensimmäiseksi ei-maksullisista linkeistä hakusanalle "Jew" eli juutalainen. Sivusto listaa kuuluisia juutalaisia salaliittoteorioiden ja juutalaisvainon tueksi.

 

Minä osoitan, että juutalaiset ovat hankkineet asemansa kovalla työllä diskriminaatiosta huolimatta. Haavoitettu ja uhattu eläin on sitä paitsi vaarallinen. Me olemme tuhoamassa maata ja kultturia omien jalkojemme alta pitämällä Israelia silmätikkuna suurennuslasin polttopisteessä YK:n kokousaiheissa ja valtamediassamme. Ei-sitovista resoluutioista Israel saa niskaansa jopa 70%. YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista yli 25%. Mediasota on karkotusten, inkvisitioiden, ristiretkien, feodaalilaitosten ja kiltalaitosten jatkumoa. Siinä ei jahdata varsinaisesti juutalaisia. Isra-el on ainoa valtio, jonka nimi viittaa Jumalan nimeen. Yrittääkö post-moderni aikamme Israelia lyödessään alitajuisesti osua Jumalaan?

 

Juutalaisia lehtimiehiä

Länsimaisen yhteiskunnan tuntomerkki on sananvapaus. Miten viestintävälineiden kapasiteetti vaikuttaa tähän uhanalaiseen luonnonvaraan? Toisaalta sananvapaus edellyttää, että käpykylän kansakin voi kertoa. Toisaalta massiivinen verkostoituminen pitää sisällään sen vaaran, että koko roska ajautuisi yksiin käsiin.

Paroni Paul Julius von Reuterin (alias Israel Beer Josphatin, 1816-99) tarina osoittaa, että uneksijankin voi joutua ottamaan myöhemmin vakavasti. Reuter oli emigrantti-juutalainen, jolla oli näky. Ensimmäisen kansainvälisen uutistoimiston perustaja oli lähtökohdiltaan haaveilija, joka lähetti ensimmäisen viestinsä ilman halki kahdenkymmenen kyyhkysen siivin. (Linnut maksoivat tässä vaiheessa koko Paulin omaisuuden.) Muita uudenaikaisten uutistoimistojen perustajia olivat Wolff ja Havas.

Isänsä puolelta juutalainen Joseph Pulitzer (1847-1911)otti lehdissään käyttöön ensimmäisten joukossa värikuvat, värilliset sarjakuvat ja poliittiset pilakuvat. Hänen nimeään kantavia kirjallisuuden, musiikin ja journalismin palkintoja on jaettu vuodesta 1920. 1970-luvun lopulta alkaen niitä on alettu antaa enenevässä määrin tieteilijöille. Adolph Ochs (1858-1935) aloitti Reuterin tavoin uransa nappikaupalla ja lainarahalla. Ochs osasi nostaa ostamiensa pikkulehtien levikin pilviin. Tänään New York Times on arvovallassaan ja painoarvossaan vertaansa vailla oleva lehti maailmassa. Ochsin slogan kuului: "All the News That’s Fit to Print".

Donald ja Samuel Newhouse ja Edward Bloch ovat Ochsin ja Pulitzerin ohella kustantajia. Maxwell oli brittikustantaja ja lähtöisin köyhistä oloista Tsekistä. Hän toimi MGN:n (Mirror Group Newspapers) puheenjohtajana. Yhtiö omisti esimerkiksi Pergamon Pressin, joka taas on maailman laajin tieteellisten aikakauslehtien jakaja. Robert Maxwellin kuollessa epäselvissä olosuhteissa puhuttiin "Maxwellin imperiumin" romahtamisesta. Newhousen suku omistaa muutaman kymmentä lehteä. Max Schuster (1897-1971) oli yhdysvaltalainen kustantaja. Hän oli mukana perustamassa Simon and Schuster- ja Pocket Books Inc. -yhtiöitä - ensimmäisiä suuria pehmeäkantisten kirjojen kustantajia USA:ssa. Joseph Moses Levy perusti Daily Telegraphin ja laski siten perustuksen uudenaikaiselle kansanomaiselle sanomalehdelle.

Not to mention the curiosity of publication politics, personal credit, and true lies behind the flow of connections between an obscure Maramure neighbour of Elie Wiesel by the later alias Robert Maxwell, MI6, research of researchers, Pergamon Press, a country, and the few guns too many.

Maxwellin juutalainen tausta oli todellakin tarkoin varjeltu salaisuus, mitä tulee Israelin itsenäisyyssodan harvalukuisten aseiden trokaamiseen. Hän hankki ne itse asiassa mustan pörssin kautta juuri ennen kuin valta vaihtui muistaakseni Jugoslaviasta. Entisiä natsien aseita, yhteyshenkilöt saivat maksaa hommasta hengellään.

Kun asia tuli ilmi Englannissa vuosikymmeniä myöhemmin, Maxwelliltä vedettiin matto täysin alta ja hänestä tuli kansallinen roisto. Tästä aiheesta ei siinä yhteydessä tietenkään puhuttu, kun lainatakauksista luovuttiin ja bisnekset ammuttiin alas. Puhe alkoi vasta sitten, kun epäselvissä oloissa kuolleen Maxwellin - oikealta nimeltään tosiaankin Wieselin naapuri ja sukulainen Ochs, muistaakseni - ruumista tultiin hakemaan korkea-arvoisen israelilaisen delegaation toimesta. Haudattiin arvokkaimmalle paikalle Jerusalemin kukkuloille.

Miten Maxwell pääsi virkoihinsa? Hänestä koulutettiin Ranskan vastarintamiesten ja sittemmin brittien erikoisjoukoissa joka kolon rotta, joka hyppäsi vihollisen selustaan. Junaili siinä tiedemiesten pelastusoperaatioita yms. Churchillhän sanoi sodan suurimmaksi sankariksi yhtä soluttautunutta juutalaista, joka sabotoi Hitlerin ydinpommihanketta kunnes tapettiin. Et-kuule-Hesarista -tietoa. Tiedekustantamo liittyi siirtymävaiheeseen, koska perinteisesti saksankielinen kirjallisuus oli ollut parasta tiedekirjallisuutta. Englanninkielinen teksti nousi kunnolla esiin vasta tässä vaiheessa. Edelleen: jos luulee keksineensä jotakin uutta lääketieteessä, todennäköisesti saksalaiset ovat keksineet sen jo aiemmin. Klassinen esimerkki ovat Millerin "elämää-koeputkessa" -propagoivat kokeet. Saksanjuutalainen Loeb teki aivan samat kokeet 40 vuotta aiemmin 1900-luvun alussa, ne löydettiin uudelleen vasta 1990-luvulla. Loebin johtopäätökset olivat vain tiedemiehen, eivät tarinankertojan.

Muita journalisteja tai lehtitalojen perustajia ovat olleet Arthur Hays Sulzberger (edellä mainittu The New York Times), Leopold Ullstein (Berliner Tageblatt, Vossiche Zeitung), Bernhard Wolff, Lord Southwood (Daily Herald), Leon Blum, Emanuel Adler (Lee Syndicaten), Eugene Meyer (The Washington Postin vanha omistaja), Moses Koenigsberg (sarjakuvayhtiö King Features Syndicaten luoja), Paul Block, Walter Annenberg (The Philadelphia Inquirer), J David Stern, Dorothy Schiff (The New York Post), Edwin S Friendly (Evening Sun), Herbert Bayard Swope (The World), Harry Golden, Walter Lippman, Arthur Krock, David Lawrence, Franklin Pierce Adams, Meyer Berger ja Ben Hecht.

Lehdenkustantaja Katharine Grahamia sanottiin joskus Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimmaksi naiseksi. Hänen isänsä, elsassinjuutalaista syntyperää ollut Eugene Meyer, teki omaisuuden Wall Streetillä, oli Yhdysvaltain valtionpankin johtajia ja Maailmanpankin ensimmäinen johtaja. Äiti Agnes (o) taas oli luterilainen, taiteista kiinnostunut älykkö. Eugene Meyer osti Washington Postin konkurssipesältä 1933 ja tyttären luopuessa aktiivisesta johdosta 1991, oli lehti noussut viitossijalta pääkaupungin ensimmäiseksi ja ainoaksi. Postin lisäksi yhtiö julkaisi mm. Newsweekiä ja monia paikallislehtiä, omisti kuusi televisioasemaa Floridassa ja Texasissa, harjoitti kaapelitelevisiotoimintaa 19:ssä osavaltiossa sekä omisti kustantamoita ja osuuksia paperiteollisuudessa. Katharine nousi eliittikouluja käyneenä kotiäitinä lehden johtoon 1963 miehensä itsemurhan jälkeen. Hänen koetinkivinään olivat mm. Pentagonin huippusalaisiksi luokiteltujen papereiden julkaiseminen ja Nixonin(o) vaalikoneiston edesottamuksista kirjoittaminen Watergate-skandaalissa, kummatkin 1970-luvun alussa. Selkkauksen ansiosta lehti sai Pulitzerin palkinnon toiminnastaan yleisön hyväksi. Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa Graham sai henkilökohtaisen Pulitzerin laajasta muistelmateoksestaan.

Lehtimaailmassakin juutalaiset alkoivat löytää tiensä näköalapaikoille vasta myöhään 1700-luvun lopulla, emansipaation kaataessa ghettojen muureja. Nykyaikainen journalismi syntyi vasta Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumousten jälkeen ajattelun, puheen ja kirjoittamisen vapauden kupliessa esiin. Juutalainen oli traumojensa kanssa jälleen kerran oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ensimmäisenä juutalaisten oman valtion otti julkisesti puheeksi toimittaja Theodor Herzl. Herzliä voisi verrata Vanhan Testamentin profeetta Hesekieliin, joka uneksi Babylonin virtojen äärillä kansansa ennalleen asettamisesta Jerusalemiin. Kaukana vieraissa oloissa Hesekiel näki näkyjä uudesta temppelistä. Arkkitehdin tavoin hän piirsi ja kuvasi sen yksityiskohtaisesti. Yleisö oli alkanut kiinnittää huomiota epäkohtiin juutalaisten asemassa juuri lehdistön alkaessa saattaa kauhistuttavia tapauksia yleiseen tietoisuuteen 1800-luvun puolivälistä alkaen.

On olemassa sanonta, jonka mukaan mies tahtoo jättää jälkeensä monumentin. David Sarnoff (1891-1971) on mielestäni eräs menneen vuosisadan mielenkiintoisempia henkilöitä. Hän tuli nuorilla päivillään tunnetuksi Marconin telefooniyhtiön itseoppineena lennättimenkäyttäjänä, joka välitti eteenpäin hälyttävän viestin Titanic-laivan merihädästä 1912. Lopun ikäänsäkin Sarnoff välitti muiden sanomia. David Sarnoff tunnetaan "Amerikan television isänä". Ensiksi hän oli lanseeraamassa Yhdysvaltain rannikolta rannikolle kuuluvaa radiota. Sarnoffin suuri haave oli kuitenkin halpojen näköradioiden tuottaminen ja ohjelmien saattaminen suurelle yleisölle. Jatkona edellisille Sarnoff taisteli läpi vielä kalliin väri-TV-kampanjan kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Itseoppinut ja kouluja käymätön Sarnoff oli tietotoimisto NBC:n perustajajäsen ja RCA-yhtiön presidentti. Hänen ohjauksessaan RCA (Radio Corporation of America) kasvoi 100 000 ihmistä kymmenissä maissa työllistäväksi, maailman suurimmaksi elektroniikan suuryhtiöksi. Yhdysvaltain armeijan reservissä Sarnoff kohosi huru-ukko iän kynnyksellä prikaatinkenraaliksi.

Kanadalainen mediamoguli Moses Znaimer on tv-asemien ja radiokanavien omistaja, joka tuli kuuluisaksi 70-luvulla City-tv:n kehittäjänä. Hänen mukaansa television pitää olla auki kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Hänelle televisio on todellisuuden ja kuvitelman yhdistävä "elävä elokuva", jonne katsoja voi uppoutua loputtomine haluineen ja tarpeineen.

Zeitgeistin uusi lapsista isoäiteihin ulottuva "sukupolvi" voi viettää ajastaan suuremman osan TV-sarjojen maailmassa kuin arjessaan. Tämä on osoitus universaalista tyytymättömyydestä. Ihminen ei ole tyytyväinen oloonsa ja pakenee kuvitelmiin. Televisionkatselu on todellakin perheiden ylivoimaisesti yleisin "yhdessäolon" muoto länsimaissa. Televisio on abieserilaisen Jooaan alttari nykyajalla ja pojat tekisivät hyvin, jos hiipisivät yöllä olohuoneeseen ja tiputtaisivat TV:n parvekkeelta Gideonin edesottamuksia mukaellen (Tuom. 6).

Michael Eisner on sanonut työfilosofiakseen poimia yhtiöitä lattialta koska sieltä ei voi tippua. Hän on ehtinyt käyttää 60-luvulta tähän päivään mennessä Disney-konsernissa vuorotellen puhemiehen, toimitusjohtajan, presidentin ja pääjohtajan käyntikortteja ja häntä arvostellaan "kontrollifriikiksi". Eisnerin tullessa yhtiöön, oli siihen Paramount Pictures vielä kuudesta suuresta elokuvastudiosta tulokseltaan hännänhuippuna, kun se nykyään on ykkösenä. Eisner oli vuonna 1998 maailman eniten vieraalla tienaava työntekijä 3223 miljoonan markan vuosiansioillaan. Maailman toiseksi paksuin palkkapussi oli vain kolmanneksen tästä. Yhtiö ei maksa tällaista palkkaa, ellei mies ole tehnyt ajankäytöstään nasiirinlupausta isännilleen. Muita heimon jäseniä Paramountissa ovat Jon Dolgen ja Sherry Lansing sekä Disneyssä Michael Ovitz ja Joe Roth. Kokonaisuutena Disney-yhtiö on maailman viihdeteollisuuden numero yksi. Gerald Levin on Times Warner Inc:n puhemies ja toimitusjohtaja. Jeff Berg ja Jim Wiatt toimivat ICM-yhtiössä, Jack Rapke ja kumppanit CAA:ssa.

Brittiläisten tiedotusvälineiden mahtimies on Irakista muuttanut BBC:n tuotannonohjaaja Alan Yentob. BBC:n hallinnollisista elimistä voisi mainita monia muitakin henkilöitä. Michael Grade on Channel 4:n pääjohtaja. Lew Grade on Grade Co:n puhemies. Lord Hollick johtaa MAI-yhtiötä. Lew Wasserman on MCA-yhtiön toimitusjohtaja. Michael Green johtaa Carlton Communications -yhtiötä. Jude Goffee ja Eve Salomon ovat nimiä ITV-yhtiöstä. Granada Groupin visakoivuinen nuija on kulkenut yhtiön perustajasuvussa Bernsteineilla, sittemmin esiin on noussut Duncan Lewis ja Maureen Lipman. David Elstein toimii Channel Five:ssa. Alain Levy on Polygramin johtaja.

Sumner Redstone vaikuttaa Yhdysvaltain kolmanneksi suurimman viestintäjättiläisen VIACOMin puhemiehenä ja toimitusjohtajana. (Käytännössä myös omistajana 76 % osake-enemmistöllään.) Redstone on kerännyt vitriiniinsä lukuisia, toinen toistaan omalaatuisempia palkintoja. Erikoisia ovat esimerkiksi kaupallisten televisioyhtiöiden kattoyhtiön johtajalle myöntämät Yhdysvaltain armeijan tiedustelupalkinnot. (Ilmeisesti asialla on jotakin tekemistä satelliittien kanssa.) Mediajätin pääjohtajan vaimo Phyllis Redstone (?) ilmoitti hakevansa eroa ja kolmen miljardia dollaria kipurahoja juuri Viacomin ja CBS-yhtiöiden ilmoittaessa yhdistymisestään.
 
 

Johtopäätökset

Huolimatta suuresta viipaleesta tiedotusvälineissä ja etenkin viihdeteollisuudessa, on silti muistettava että kaikki suuryhtiöt eivät ole juutalaisten käsissä. Jotkut juutalaisten perustamat yhtiöt, kuten MGM (Tiffany studio) ovat myös siirtyneet heiltä pois.

Blood’n honour – ja Jew Watch -tyyppiset uusnatsien verkkosivut saavat kuitenkin tästä luvusta vettä myllyynsä. Muslimimaissa "Siionin viisaitten pöytäkirjat" eli "Siionin vanhinten pöytäkirjat" ovat myydyimpien teosten joukossa. Salaliittoteoria on helpoin selitys, apologeettinen selitys tuskallisin.

Potentiaalinen uhkatekijä ilmiö toki onkin - mutta vain jos valta keskittyisi yksiin käsiin. Pitää lisäksi muistaa, että hamassa menneisyydessäkin juutalaiset ovat toimineet tärkeissä tehtävissä tiedotusvälineissä, hyvällä maineella.

Itse pelkään eniten Karl Marxin tapaisia ilmiöitä, joissa juutalaiset ottavat suuren hajuraon muihin juutalaisiin ja omaan taustaansa. Karl Marx uskoi kommunistisen järjestelmän hävittävän kaikki vääryydet maailmasta. Hänen vanhempansa olivat protestanteiksi kääntyneitä juutalaisia (isän suvun vanha sukunimi oli Mardochai) ja kummankin vanhemman esi-isät olivat olleet rabbeja aina 1400-luvulta lähtien. Psykologiset teoriat juutalaisten itseinhosta pitävät Marxia malliesimerkkinä, toiset sanovat Marxin vihanneen vain oman aikansa juutalaisuuden kapitalistisia piirteitä: "Heprealainen usko on minulle vastenmielinen. Mikä on juutalaisuuden perustus? Oma hyöty. Mistä juutalaiset elävät? He ovat kaupustelijoita. Ketä he rukoilevat Jumalana? Rahaa."

On erikoista, että Marx on mitä ilmeisimmin ollut tietämätön juutalaisten kansallisesta marttyyrihistoriasta. Hänellä oli myös varsin heikko taju juutalaisten katastrofaalisesta sosiaalisesta tilanteesta Länsi-Euroopan ulkopuolella. Re-aktiosta puhutaan. Sefanjan kuvaama amplitudi on olemassa - Mikä Oli Todistettava

Kritiikki ja korjausehdotukset tervetulleita:
Pauli.Ojala@gmail.com

http://www.kp-art.fi/default.htm

Nimimerkki Stedan Mycketin tarkennuksia:

"Aloittakaamme Suomesta. YLE tai Suomen lehdistö ei ole juutalaisten käsissä. Sama koskee muiden pohjoismaiden valtiojohtoisia TV-verkkoja ja niiden yksityistä lehdistöä. BBC, joka on yksi maailman johtavista uutistoimituksista, on erityisen Israel-vastainen. Ranskan, Espanjan ja Italian TV kanavat ja lehdistö ovat avoimesti Israel-vihamielisiä. Saksan TV yrittää (toistaiseksi) hillitä avointa Israel-vihamielisyyttä, mutta sekin rakoilee jo pahasti. Arabimediat, jotka kattavat yli miljardi ihmistä, ovat puhtaasti antisemiittisiä. Murdoch (Australia), joka on maailman vahvimpia mediamoguleja, ei ole juutalainen.

Entä USA:n media. Juutalaisilla on asemansa USA:n mediassa, mutta se liittyy etupäässä viihteeseen. Uutiskanavat alkavat olla arabiomistuksessa, jossa avainroolia pelaa saudiprinssi Alwaleed bin Talal, yksi maailman rikkaimmista miehistä. Pientä osaa hänen rekordiaan voi tarkastella esimerkiksi tästä:

Vuonna 1997:
Investment of $400 million acquiring 5% of the preferred shares of News Corp., which encompasses Harper Collins, The Sunday Times-UK, Fox News, Sky, Star TV and many more. In 1999, the investment was raised to $600 million.

Investment of $146 million for 5% of Netscape, later acquired by America Online (AOL) which merged with TIME/Warner creating the world_s largest media company, AOL Time Warner. Investment was raised to more than $1 billion in 2001 and 2002.

Arabiprinssi hallitsee siis New Corp.:ia, joka hallitsee USA:n uutisointia sekä AOL Time Warneria, joka on esimerkiksi CNN:n omistaja.

Eurooppalaismedia, jonka perinteiset antisemitistiset virtaukset ovat päässeet täysin valloilleen, ikäänkuin määrittelee referenssitason. Koska USA:laismedia on linjoiltaan pidättyvämpi, sitä syytetään Israelmyönteisyydestä, jota se todellisuudessa ei suinkaan ole.

Lisää saudiprinssi Alwaleed bin Talalin omistuksista:
http://www.libanmal l.com/hrhinternationalinvestments2. htm
"

http://www.bbcwatch .com/old.html

 Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!