Back to the Thought Deposit
HAASTE- CHALLENGE

Dinoglyphs - Prehistoric creatures carved, painted and drawn in historical artefacts

Vuodesta 1972 saakka odotettu 22 volyymin Encyclopaedia Judaican toinen painos on ilmestynyt! Tee ekskursio vuoden 2007 laitokseen

 

Nollaveriryhmästä

Lähi-Idän kriisissä on toivottu suurempaa rauhanvälittäjän roolia EU:lle. Miksi Israel kokee ehdotusta kohtaan niin suurta epäluuloa?

Kuppauksen vuosisadat

Siansaksa, jewelleries, Hep ja Hokkus Pokkus. Sanoilla on tarinansa. Kolmas valtakunta ei kestänytkään tuhatta vuotta, mutta Euroopan antisemitismin historiassa tuo mitta oli täyttynyt ennen ”lopullista ratkaisua” jo pariinkin otteeseen.

Niin kristityissä kuin islamilaisissakin maissa juutalaisilta oli 1:llä ajanlaskun jälkeisellä millenniumilla maaomistus joko kielletty tai sitten heitä verotettiin niin ankarasti, että maanviljely kävi mahdottomaksi. Orjien omistuskielto ja Euroopan uusien germaanivaltioiden heimoyhteisöön kytketty maanomistus ajoivat saman asian keskiajalla. Ulkopuolisuus sulki juutalaiset myös feodaalilaitoksen ulkopuolelle. Myöhemmin edes ghettojen pinta-alaa ei monin paikoin lisätty vuosisatoihin. Silloin tuli tavallaan keksittyä Euroopan ensimmäiset kerrostalolähiöt.

Musta surma pyyhkäisi vuonna 1348 Euroopan yli vieden mennessään kolmasosan sen väestöstä. Kulkutautiakin nopeammin sanotaan kuitenkin kulkeneen keskiajalle tyypillisen joukkohysterian mystiikkaan tottuneissa mielissä. Kansa oli kuullut tarpeeksi huhuja verta tihkuvista öyläteistä ja happamattomaan pääsiäisleipään leivotuista sylilapsista, jotta kollektiivinen syyllisyys rutosta voitiin langettaa “kaivoja myrkyttäneiden” juutalaisten päälle. Henkinen tartunta istui Yersinia pestistäkin tiukemmassa, eikä kiertävillä flagellanteilla ollut vaikeuksia löytää ukkosenjohdatinta. Paavi julkaisi useammankin bullan, jossa kiistettiin juutalaisten syyllisyys, mutta nämä vetoomukset kaikuivat kuuroille korville. Esimerkiksi Baaselissa kaupungin kaikki 4000 juutalaista koottiin Reinin saareen ja poltettiin niine hyvineen. Eero Kuparisen typerryttävän teoksen Aleksandriasta Auschwitziin - Antisemitismin pitkä historia, mukaan Strasbourgissa tiedetään surmatun 2000 ja Mainzissa 6000 juutalaista. On ymmärrettävää, miksi juutalaiset käyttävät tunnusmerkkinään ilmiliekeissä palavaa orjantappurapensasta, jota tuli ei kuitenkaan kuluta loppuun.

Ensimmäinen ristiretki nostatti vuonna 1095 juutalaisvainoja jo ristiretkiarmeijoiden nostoseuduilla. Liikkeelle lähdettäessäkään suunnistusintresseissä ei ollut ensimmäiseksi Jerusalem, vaan 15 000 miehen armeija risteili Reinin laaksossa, Lothringenissa, Baijerissa ja Böömissä aiheutten tuhoa juutalaisyhteisöille. Sieltä tuli rahat koko reissuun kahden retkikunnan köyhemmälle kolonnalle.Tyypillisesti piispanlinnoihinkin paenneet vauraimmat juutalaiset luovutettiin ja heidän omaisuutensa jaettiin. Maallikkosaarnaaja nimeltä Erakko- Pietari keräsi kannattajia juuri Reininlaakson alueella ja Böömissä, joskin toinen pääjoukko, jota johti Paavin legaatti Adhemar Le Puy ja joukko korkea-arvoisia ylimyksiä eivät keränneet varoja juutalaisvainoilla. Sen sijaan kukin ylimys rahoitti omista varoistaan suuren seurueen. Ristiretkelle lähtevien joukkojen oli tarkoitus tavata Konstantinopolissa ja edetä sieltä eteenpäin. Pietari kuitenkin johti joukkonsa etuhyökkäykseen ja kärsi musertavan tappion. Ristiretkien erityispiirre oli juutalaisten pakkokännyttäminen, joskin katolisen kirkon kanonisen oikeuden asiantuntijat kielsivätkin sen. Kun Jerusalem vuonna 1099 valloitettiin, toimittivat pyhiinvaeltajat myös "Philistiinan" juutalaisväestön keskuudessa verilöylyn. K orkeimpien arvioiden mukaan juutalaisia tapettiin Israelin maasta diasporasta/galutista huolimatta tuolloin ehkä jopa 150 000 sielua. Itse asiassa muslimimaissa juutalaisten syrjintä oli harvoin ollut sellaista suoneniskentää kuin emansipaatiota edeltäneessä valtiokirkollisessa Euroopassa. Etenkin käännynnäisyys suojeli muslimimaissa konkreettisemmin kuin kristityissä maissa. Kolmen seuraavan ristiretken aikana samat juutalaisiin kohdistuneet lieveilmiöt toistuivat, kuitenkin sillä erolla että paavit saivat pidettyä armeijansa paremmin kontrollissa.

Espanjan länsigoottilaisessa valtiokirkollisessa teokratiassa niin kirkko kuin kuninkaatkin tahtoivat hävittää ”kirotun juutalaisen taikauskon ja juutalaisten hirvittävän vallan, joka on kristityille inhotus”. Juutalaisten lapset riistettiin vanhemmiltaan ja kasvatettiin luostareissa. Jos juutalainen kieltäytyi luovuttamasta lapsiaan, häntä rangaistiin sadalla ruoskaniskulla ja dekalvaatiolla eli hiusten irti repimisellä. Juutalaiset menettivät useampaan otteeseen kansalaisoikeutensa, heidän omaisuutensa takavarikoitiin tai pakkomyydätettiin aika ajoin, inkvisition kehittäessä yksityiskohtia juutalaisten itsensä “vapauttamiseksi”. Israelissa vietetään vuosittaista valojen irtisanomispäivää menneisyyden muistoksi. Pakkokäännytyksessä tehtyjä lupauksia ei katsota sitoviksi.

Mitä kulttuurin käymisaineisiin tulee, niin juutalainen Jeesus oli Euroopassa veljistään kauemmaksi vieroitettu, kuin Joosef Egyptissä omistaan. Katuojassa väkisin toimitettujen kasteen sakramenttien merkitys jäi varmasti nimensä mukaisesti “salaisuudeksi”. Toisinaan kirkko piti silti kaupungin paatuneimmankin rikollisen näin suoritettua sovitustekoa velvoittavana, jolloin lapsi sijoitettiin samuelinkouluun. Katolinen kirkko pitää Innocentius III:tta suurimpana yli 260 paavistaan. Innocentius nosti kirkon vallan korkeammalle kuin koskaan aiemmin. Se oli myös aikaa, jolloin kirkolliskokous otti käyttöön pakollisen juutalaismerkin. Viimeisenä länsimaana Israelin tunnusti Vatikaanin kirkkovaltio vuonna 1994.

Mt 19:13-14: "Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta." Jumalan valtakunta oli lasten kaltaisten. Mutta lapsuutta ei myöhäisantiikissa ja keskiajalla tunnettu eikä tunnustettu. Lapsi oli vain kyvytön aikuinen. Ylipäänsä aika oli hyvin brutaali 800-luvun frankkilaiseen patriarkaalisuuteen vajottaessa. Vielä 1600-luvullakin kaupungin toreille saatettiin pystyttää rovio ja polttaa siinä mies, nainen ja lapsia. Kirkkoa haukuttaessa unohdetaan kuitenkin olennainen: Kaupungin asukkaat kokoontuivat juhlimaan ja nauramaan näiden rovioiden äärelle ivahuutoineen. Valtaenemmistö kansaa tahtoi nähdä ihmisten kituvan. Se oli hauskaa. Ja kirkko vastasi kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti. Tällaiset näytelmät olivat yleisiä kautta Euroopan. Ylipäänsä sotien ihannointi ei ollut juutalaiskristillinen keksintö, vaan peräisin roomalaisilta ja jopa helleeneiltä. Homeroksenkin ihanne oli yksilöitten ja kansojen kilpailu "Aina olla paras ja edellä muita." Kuivanjärkevä Aristoteleskin kirjoitti Politiikka-teoksessaan: "Sotilaskoulutuksen tarkoitus ei ole se, että voitaisiin tehdä orjiksi henkilöt, jotka eivät sellaista kohtaloa ansaitse, vaan ensiksikin, ettei itse jouduta toisten orjiksi; toiseksi, jotta tavoiteltaisiin johtoasemaa (hegemoniaa) alamaisten hyödyksi, ei kuitenkaan maailmanlaajuista despotiaa; kolmanneksi, jotta voitaisiin pitää lujan vallan alla sellaiset, jotka ansaitsevat orjuuden." Aristoteles hyväksyi paitsi puolustussodat, myös aggressiiviset hyökkäyssodat. Muuten kansa veltostui.

Kirkon valtapoliittisista pyrkimyksistä huolimatta Jeesus ei ollut yhteiskuntatieteilijä tai vallankumouksellinen. Joh. 18:35-37: "Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä." Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos..."
  

Verojen ja vuokran kanto

Oma lukunsa ovat ammattirajoitukset, juutalaismerkit, vaatemääräykset tai pilkkarahat. Kun esimerkiksi tulipalo tuhosi vuonna 1711 Frankfurtissa vain juutalaiskorttelin, lyötiin tapauksen kunniaksi juhlaraha. Monesti paikalliset viranomaiset määräsivät juutalaisille halveksuvat sukunimet jotka saattoi vaihtaa vain rahalla – jota vanhan myytin mukaan juutalaisilla aina oli piiloissaan.

Rahan hinta nousikin keskiajalla tähtiin. Vielä jokunen vuosisata sitten rahan lainaaminen miellettiin koronkiskonnaksi ja häpeälliseksi toiminnaksi. Rahan käsittelyyn liittyvät ammatit oli monissa maissa kokonaan kielletty kristityiltä, joten verojen, velkojen ja vuokrien kantamiseen oli luonnollista värvätä sosiaalista stigmaa muutenkin kantavia juutalaisia. Liikemiehen oli 1700-luvulla kyettävä arvioimaan lukuisia valuuttajärjestelmiä, koska Eurooppa oli jakautunut lukemattomiin pikkuvaltioihin, joista moni euro-ajasta poiketen ylpeili omalla rahallaan. Kun teollistumisen ja kapitalismin aika koitti, oli juutalaisilla näin etulyöntiasema.

Esimerkiksi valtioiden pankkiiriksi kutsutun suvun historia alkoi nuoren Mayer Rothschildin perehtyneisyydestä numismatiikkaan. Rahat eivät kuitenkaan olleet Rothscildin omia. Poika oli päässyt Hessen-Kasselin vaaliruhtinas Vilhelmin, Euroopan rikkaimman miehen, apulaiseksi. Varsinainen menestys alkoi Mayerin viiden pojan luotettavasta viestinvälityksestä Euroopan eri maiden pörssien välillä ennen lennätintä. Kaikkiaan Mayerilla ja Gudelella oli 20 lasta. Emansipaation nopeudesta kertoo jotakin seuraava tosiseikka: jälkeläiset saivat tulla tervehtimään 96-vuotiaaksi elänyttä ja itsepäistä kantaäitiään vielä kotitekoisen “punaisen kyltin” alle Frankfurtin ghettoon.

Venäjä oli 1800-luvun alussa maailman suurin juutalaisvaltio. Vielä 1870-luvulla 70 % maailman juutalaisista asui tsaarin valtapiirissä neljännesvuosisadan yleisestä asevelvollisuudesta huolimatta. Aleksanteri I pyrki 1801-1825 integroimaan juutalaiset venäläiseen yhteiskuntaan uskonnon avulla ja lupaamalla käännynnäisille taloudellisia etuuksia. “Rautatsaari” Nikolai I jatkoi 1825-1855 Aleksanterin politiikkaa, mutta käytti edeltäjäänsä kovempia otteita. Aleksanteri II:n murhan jälkeen vuonna 1881 puhkesi Venäjällä hillitön juutalaisviha. Emigranttien määrä ylitti vuosisadan vaihteessa miljoonan, ja tässä vaiheessa Suomen rajat pysyivät suljettuina. Hurjimpien arvailujen mukaan 1800-luvun Venäjällä surmattiin puolitoista miljoonaa juutalaista. Pogromit koettiin suorastaan velvollisuutena tsaaria kohtaan.

Lokakuusta 1905 syyskuuhun 1906 ulottuvalla ajanjaksolla Venäjällä järjestettiin 674 progromia, joista 657 sattui juutalaisvyöhykkeellä ja 17 sen ulkopuolella. Pelkästään näinä vuosina poistui 230 000 juutalaista siirtolaista maasta. Lukuisista vallankumouksen juutalaisista vetureista huolimatta antisemitismi vaihtoi kuitenkin vain väriä. On arvioitu, että Venäjän vuosien 1918-1921 pogromeissa menehtyneiden juutalaisten lukumäärä olisi noussut 200 000:een. Moskovan ylirabbin kerrotaan sanoneen Stalinille valtataistelun hävinneelle Lev Bronsteinille alias Trotskille: ”Trotskit tekevät vallankumousta, mutta Bronsteinit saavat maksaa hinnan”.
 
 

Karkotukset

Menneisyydessä juutalaiset on karkotettu - usein ilman omaisuuttaan – liki jokaisesta Euroopan maasta vähintään kerran, monista suurkaupungeista useasti. Ranska aloitti juutalaisten laajat karkotukset vuonna 1182 ja jatkoi perinnettä 1248-1249, 1306, 1311 ja 1394. Alueellisista karkotuksista tunnetuimmat tapahtuivat Bretagnessa 1239 sekä Anjoussa ja Mainessa 1289. Lopullinen paluu Ranskaan sallittiin vasta vallankumouksen vuonna 1789. Tällöin juutalaiset saivat myös ensi kerran täydet kansalaisoikeudet jossakin Euroopan valtiossa.

Karkotuksiin turvauduttiin toistuvasti, koska usein niiden toteutus ontui ja hallintoalueen taloudelle koituneiden tappioiden vuoksi karkotuskäskyt pian kumottiin. Edelleen suuri osa Saksaa karkotti juutalaisensa vuosina 1192 sekä 1248, osa Italiaa 1290, Unkari 1349 ja 1360, Krakova 1407 ja 1494, Provence 1501, Liettua 1495, Portugali vuonna 1497 jne. Espanjan karkotusvuotta tuskin tarvitsee kerrata, sillä historian visaisimpia yhteensattumia on identtinen päivämäärä Kolumbuksen ankkurien nostolla ja tällä tragedialla. Encyclopaedia judaica diskutoi retkikunnan väitettyä marraanijuutalaisuutta oppineista navigaattoreista aina neuroottisuuteen saakka katoliseen Kolumbukseen. (Sikaan viitannut nimittely tarkoitti katolisuuteen kääntyneitä etnisiä juutalaisia.)

Englanti karkotti kerralla kaikki noin 16 000 juutalaistansa vuonna 1290 (paluu sallittiin vasta 1650). Yleensä muuttajat saivat ottaa irtaimen omaisuutensa mukanaan, mutta saataville muutot panivat monessa tapauksessa pisteen. Esimerkiksi Englannin kuningas Edward I:n velat juutalaisille velkojille raukesivat. Muun muassa Englannin 1290- ja Ranskan 1306-vuosien karkotukset tapahtuivat välittömästi, kun valtiot tulivat toimeen ilman juutalaisia ja pystyivät organisoimaan näiden karkotuksen. Valtion pyörittäminen ilman juutalaisia edellytti oman kansallisen keskiluokan syntymistä.

William Shakespearen (1564-1616) Venetsian kauppias -näytelmän tunnoton liikemies lienee maailmankirjallisuuden tunnetuimpia juutalaisia henkilöhahmoja. Mitä ennakkoluuloihin ja stereotypioihin tulee, niin Shakespeare ei mahdollisesti itse ollut koskaan tuntenut, ehkä edes nähnyt juutalaista. (Käännynnäisiä Englannissa tosin saattoi asua.) Nimestä Shylock muodostui englantiin koronkiskurin synonyymi.

 

Juutalaisten karkotukset Suomessa

Suomen erotessa Ruotsista vuonna 1809 jätettiin maassa näppärästi voimaan ruotsinvallan aikainen juutalaisohjesääntö, jonka mukaan mooseksenuskoiset saivat asua vain Tukholmassa, Göteborgissa ja Norrköpingissä. Lopullisen absurdiksi eriskummallisuuden tekee se, että pykälää jatkettiin meillä pitkään senkin jälkeen, kun se Ruotsissa oli jo kuopattu. Ylipäänsä autonomiseen Suomeen jäivät entisen isännän peruina perustuslakeina voimaan vuoden 1772 hallitusmuoto sekä vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja, joissa eriuskoisia sen paremmin kuin uskonnottomiakaan ei suvaittu. Tähän vedoten kenraalikuvernööri Zakrevski karkotti maassa olleet juutalaiset kerralla vielä erikseen vuonna 1831. Tämä oli katastrofaalista orastavan valtion kaupalliselle itsenäisyydelle.

Syntyperän ohella uskonnoltaan juutalaisten sallittiin virallisesti asettua Suomeen vasta vuonna 1889. Tällöinkin asumisoikeus koski vain Helsinkiä, Viipuria ja Turkua ja rikkeistä kyyditettiin helposti takaisin itärajalle. Asumislupa koski lisäksi lapsia ainoastaan siihen saakka, kun nämä asuivat vanhempiensa luona. Kansalaisoikeudet annettiin nopeasti itsenäistymisen jälkeen. Pääsemme kuitenkin Venäjän, Romanian ja Espanjan kanssa neljän viimeisen Euroopan valtion joukkoon tässä yhteydessä. Käytännön tasolla oikeuden jakaminen valkoisessa Suomessa toteutui lisäksi samassa hengessä punaisten teloitusten lopettamisen kanssa, Englannin painostuksen alla ja itsenäisyyden tunnustamis-kortilla. Siinä vaiheessa kuin juutalaiset isä ja poika Johan Straussit jo olivat keksineet valssin ja Euroopan kulttuuripääkaupungit olivat jo pitkään loistaneet juutalaistenkin panoksen ansiosta, saivat he Suomessa toimia vain lumppukauppiaina. Tätä skandaalia protestoivat monet keisarillisen Helsingin yliopiston ulkomaiset puhujavieraatkin.

Forssan keskeneräinen tarina

Näihin sielunmaisemiin sijoittuu etninen salamyhkäisyys Forssan (omani ja vaimoni synnyinkaupungin) perustajan, ruotsinjuutalaisen Axel W. Wahrenin (1814 - 1885) ympärillä. Wahren saapui seudulle 24-vuotiaana, pääomattomana värjärinkisällinä. Suomen vanhimman maaseudulle perustetun teollisuusyhdyskunnan ex nihilo luomisen ohella Wahrenilla oli myös jonkinlainen henkisen isän osuus Suomen Yhdyspankin perustamisessa markan synnyinvuonna 1862. Kauaskantoinen oli myös Kymin osakeyhtiön perustaminen vuonna 1872 muutaman liiketuttavan kanssa. Paikallisesti Wahren perusti pumpulienkeleilleen koulun, kirjaston, säästöpankin, vaivais- ja sairaskassan, asuntoja sekä kirkon. Tehtaankoulusta ponnisti muun muassa Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää. Wahren otti käyttöön vuoroviljelyn ja salaojituksen ja harjoitti järjestelmällistä metsänhoitoa. Venäläistämistä vastaan kulttuurin voimin taistelleen J.W.Snellmanin toimeksiannosta Wahren laati valtakunnallisen kotiteollisuustuotteiden markkinointiohjelman, jota noudatettiin yleisesti maassa. Autonomisen Suomen Ensimmäisessä Teollisuusnäyttelyssä 1876 Wahren sai pääkomissaarin tehtävät. Lakipiste Forssan historiassa sijoittuu vuoteen 1903, jolloin Suomen Sosiaalidemokraattinen puolue sai ensimmäisen periaateohjelmansa ohella nimensä paikkakunnalla.

Wahrenin yritykset saada Venäjän vientiin samat erikoisoikeudet kuin Finlaysonilla oli aikanaan tapulikaupunkien rinnalla hylätty ja Forssan puuvillatehdas sulautettiin viimein kilpailijaansa vuonna 1934. Sittemin Forssan rautatie revittiin rikki, ja ruohottuneessa Matkussa vieraillessa tuntuu vaikealta uskoa, että Suomen ensimmäinen pidempi puhelinlinja vedettiin syksyllä 1878 Forssan yhtiöstä 10 kilometriä keskelle metsää. Mika ja Turkka Mali laulavat, miten koko ”Tyykikylän” elämä pyöri aikanaan yhtiön ympärillä ja on kohtalon ironiaa, että keskelle hitainta hämettä vakiintui paikannimi, jonka ”ähvää” kukaan ei kehdannut lausua. Koska Wahrenilta jäi varsinaisesti antamatta nimi tehtaallensa, jäi orastavasta kaupungista Helsingforssien ja Tammerforssien rinnalla nimeänsä myöten torso.

 

Israelin Ystävät ry:n 75-vuotishistoriikki - 1. luku JUUTALAISTEN OIKEUDETON ASEMA SUOMESSA (Tapio Puolimatka)

"Kun Ruotsi-Suomi oli omaksunut luterilaisuuden, tehtiin 1593 Uppsalan päätös uskonnon ja jumalanpalveluksen yhdenmukaistamisesta valtakunnan turvaamiseksi katolista oppia vastaan. 1634, 1719 ja 1772 hallitusmuotojen ja 1689 säädetyn kirkkolain mukaan valtakunnassa ei saanut olla vierasuskoisia. Kirkolain 5. pykälässä oli kuitenkin poikkeusmääräys, jonka mukaane ne, jotka tulivat valtakuntaan virka- tai sotapalveluksen takia, saivat pitää uskontonsa. Samoin myös ne, jotka harjoittivat kauppaa, teollisuutta tai muuta elinkeinoa. Varsinaisesti ei juutalaisia eikä muitakaan toisuskoisia saanut asua valtakunnassa. Vanhin nimenomaan juutalaisia koskeva määräys on 3.12.1685 julkaistu kuninkaallinen käskykirje, jonka mukaan juutalaiset eivät saaneet oleskella valtakunnassa kääntymättä kristinuskoon. Tosiasiallisesti juutalaisia kuitenkin asui jatkuvasti ainakin Ruotsissa pitemmän tai lyhyemmän ajan. 3.1.1746 annettiin kuninkaallinen julistus, jolla rikkaille juutalaisille luvattiin täydet kansalaisoikeudet, jos he muuttaisivat Ruotsi-Suomeen asumaan.

Vuonna 1772 laaditun Ruotsi-Suomen hallitusmuodon ensimmäisen pykälän mukaan täytyi valtakunnan kaikkien alamaisten tunnustaa Lutherin oppia. 26.1.1779 säädyt myönsivät juutalaisille oikeuden harjoittaa julkista jumalanpalvelusta Tukholmassa ja enintään kahdessa tai kolmessa muussa suuressa kaupungissa, "joissa poliisi saattoi valvoa heitä valppaammin". Kuningas vahvisti päätöksen 24.1.1781, ja hallitus julkaisi 27.5.1782 ns. juutalaisohjesäännön, jossa juutalaisten oikeus oleskella Ruotsi-Suomessa määriteltiin yksityiskohtaisemmin. Ohjesäännön mukaan juutalaiset saivat asua ainoastaan Ruotsin valtakunnan kolmessa suurimmassa kaupungissa, Tukholmassa, Göteborgissa ja Norrköpingissä. Näissä kaupungeissa heidän sallittiiin pitää synagoogaa, mutta muihin kaupunkeihin he saivat matkustaa liikeasioissaan vain passin turvin. Juutalaisohjesääntö antoi varakkaille ja todistettavasti hyvämaineisille juutalaisille oikeuden muutta Ruotsi-Suomeen ja harjoittaa muutamia sallittuja ammatteja.

Kustaa IV Aadolf poisti 25.11.1806 kaikki juutalaisille myönnetyt maahanmuutto-oikeudet. Epäämisen syynä oli kuninkaan rikollisena pitämän keisari Napoleonin suopea suhtautuminen juutalaisiin. Kaikkien maassa jo asuvien juutalaisten oli muutettava asumaan kolmeen edellä mainittuun kaupunkiin. Nämä määräykset olivat yhä voimassa, kun Suomi 1808-9 sodan jälkeen erotettiin Ruotsista. Keisarillinen senaatti eli hallitus piti juutalaisohjesääntöä perustuslain luontoisena, koska se rakentui säätyjen päätökseen, jonka vain säädyt saattoivat kumota. Koska juutalaisohjesäännössä puhuttiin kaupungeista, jotka ovat Suomen rajojen ulkopuolella, katsoia Suomen hallitus, ettei juutalaisilla ollut lainkaan oikeutta asua Suomessa. Tulkinnan tueksi vedottiin kauppakollegiumin 13. heinäkuuta 1807 antamaan julistukseen, jossa muualle asettuneet juutalaiset määrättiin siirtymään takaisin Tukholmaan, Göteborgiin tai Norrköpingiin.

Venäjän keisari Nikolai I (1825-1855) pyrki sulattamaan juutalaiset muuhun väestöön voimakeinoin. Parhaana keinona hän piti pitkää sotapalvelusaikaa: juutalaisten oli palveltava varusmiehinä 25 vuotta ja asuttava se aika kasarmeissa Jo 10-12 vuoden ikäisinä heidät riistettiin vanhempiensa kodeista, vietiin kasarmeihin ja annettiin kreikkalaiskatolisten opettajien huostaan, jotta nämä kasvattaisivat pojat sotilaiksi. Suuri osa Suomen juutalaisia polveutuu näistä miehistä, joista käytettiin nimitystä kanttonistit. aleksanteri II peruutti Nikoloi I:n sotapalvelusmääräyksen. Maaliskuun 29:ntenä 1858 annettiin asetus, jonka mukaan sotapalveluksesta kotiutetut Venäjän alamaiset saivat uskontoon katsomatta oleskella Suomessa venäläisten sotilasviranomaisten antaman passin tai kotiuttamiskirjan nojalla. Sama oikeus oli kotiutettujen vaimoilla ja lapsilla. "Mutta jos je sittemmin havaittaisiin olevan laillisetta edesvastauksetta paitsi, taikka jos he tavataan kerjuulla, riettaudessa ja ilkivaltaisesti elämässä, tahi muissa rikoksissa; niin ei saada enään semmoisten ihmisten antaa Suomessa oleskella, vaan ovat he poliisin toimen kautta Venäelle lähetettävät". Kun edes 17.6.1862 annettu passiasetus ei myöntänyt juutalaisille oikeutta asettua pysyvästi asumaan maahan, joutuivat juutalaiset oleskelulupaa anoessaan viranomaisten mielivallan alaisiksi.

Juutalaiset rekisteröitiin asuinkaupunkinsa poliisikamarissa. Niissä heistä pidettiin kirjaa, johon merkittiin kaikki hidän elämäänsä ja toimintaansa koskevat tiedot. Heille annettiin ololippu, joka täytyi uudistaaneljännesvuosittain ja josta täytyi joka kerran suorittaa lunastusmaksu. Ololupaa ei kuitenkkaan uusittu automaattisesti, vaan vasta sitten kun poliisiviranomaiset olivat tutkineet anojan elämästä hyvin tarkasti uistiinmerkityt tiedot, virheet ja erehdykset, joiden varjolla ololipun uudistaminen olisi voitu evätä ja asianomainen karkottaa maasta. Juutalaisten ololippujen uudistamisen vahvisti maaherra poliisiviranomaisten antaman lausunnon perusteella. Maaherran päätöksestä oli oikeus valittaa senaattiin, hallitukselle. Ilmeisesti juutalaiset kuitenkin kokivat tällaisen valituksen hyödyttömäksi ja kääntyivät mieluummin venäläisten sotilasviranomaisten puoleen. Venäläiset auttoivatkin usein juutalaisväestöä selviytymään vaikeuksistaan. Esimerkiksi kun hallitus 1880-luvulla aikoi häätää pois Viipurista muutamia perheitä alaikäisine lapsineen, koska perheenhuoltajat olivat käyneet maaseutukaupungissa markkinoilla, jättivät häädettävät valitusanomuksen Suomen kenraalikuvernöörille kreivi Heidenille, joka saapui Viipuriin virkatehtävissä. Tutustuttuaan asiaan kenraalikuvernööri ilmoitti Suomen hallitukselle, että maaherran toimenpide oli vuoden 1858 asetuksen vastainen, joten häätöpäätöstä ei saanut panna täytäntöön. Hallitus kumosikin sillä kertaa maaherran päätöksen.

30.6.1869 annettiin asetus Venäjän sotaväestä kotiutettujen elinkeino-oikeudesta. Asetus salli heidän "huokeata maksoa vastaan" harjoittaa kaupungeissa "kaupustusliikettä leivillä ja muilla leivoksilla, marjoilla ja hedelmillä, sigarreilla, papyrosseilla, tulitikuilla, pidetyillä vaatteilla ja jalkineilla sekä kaikenlaisilla pidetyillä parseeleilla" (2. pykälä). Jos he taas halusivat harjoittaa "halvempain pito- ja liinavaatteiden, langan ja rihman, neulain, sukkatikkujen ja muun pienemmän rihkamakalun" kauppaa, olivat he saman verotuksen alaisia kuin suomen kansalaiset (3. pykälä). Muunlainen kaupanteko ei ollut sallittua, ja verotusmääräys aiheutti sen, että juutalaiset aluksia eivät pystyneetkään harjoittamaan muunlaista kauppaa kuin ensiksi mainittua. Siitäkin huolimatta, että jotkut juutalaiset saattoivat lupaa anottuaan ja sen saatuaan laajenttaa liiketoimintaansa, kuuluivat he kaupungin köyhimpään asujaimistoon, koska sallitut myyntitavarat parhaassakin tapauksessa tuottivat varsin vähäisen voiton. Juutalaisten kaupankäynti rajoittuikin pääasiassa käytettyjen vaatteiden ostoon ja myyntiin. Alussa juutalaiset harjoittivat liiketointa kodeissaan ja toreilla, mutta myöhemmin hekin vuokrasivat myymälöitä, jotka kaupunki oli rakentanut keskittääkseen rihkamatavaran myynnin niihin. Kansa risti nämä rivipuodit "narinkoiksi". Nimitys juontuu venäläisestä sanasta rynok, joka merkitsee toria."


 

Huom! Premiäärisivu on kuvitteellinen. Tosiasiassa Hitlerin hallinnon 12 vuoden aikana juutalaisten annihilaatio/holokausti/shoa pääsi otsikkoon New York Times -lehdessä vain 9 kertaa. Esimerkiksi 400 000 unkarinjuutalaisen tuhoaminen aivan sodan lopulla sivuutettiin vain 13 rivillä lehden sisäsivuilla.

 

Verilättyä arjalaisittain

Viimein, juuri antisemitismi oli voiton avain Hitlerin noustessa äärimmäisyysliikkeensä siivotulla ohjelmalla – mutta demokraattisissa vaaleissa - valtakunnan kansleriksi. Sotaa edeltävinä aikoina oli oireellista, että juutalaisilta kiellettiin vähitellen saksalaisella perusteellisuudella kaikki metsässä liikkumisesta ja kulkuneuvojen käyttämisestä taiteilijanimien käyttöön ja kunniamerkkien kantamiseen asti.  Tämä oli myös aikaa, josta naapurimaita on jälkiviisaasti syytetty liian hitaista toimista maailmansodan ehkäisemiseksi. Harvoin kuulee lisäksi muistutettavan, että ilmiö valtasi sotien välillä maaperää kautta Euroopan. Suomen Kuvalehti on hyvä indikaattori maltillisesta journalismista Suomessa – mutta siinäkin julkaistiin pilasarjakuvia juutalaisista. Kristalliyön jälkeen vain Roosevelt toimi ja kutsui kotiin USA:n suurlähettiläänsä. Suomen johtajat pitivät rohketa linjaa sanoessaan, ettei maassa ollut omaa “juutalaisongelmaa” – mutta ei tänne ollut koskaan päässyt muodostumaan suurempaa juutalaisyhteisöäkään.

Kansallissosialistien varsinaisessa siviilikampanjassakin silmiinpistävintä oli ympäristön vaikeneminen, ei yhden korpraalismiehen mania. Kiusallinen tosiasia on, että sodan jo jauhaessa ruokahampaillaan, kieltäytyi liittoutuneiden päämaja ilmaherruutensa aikana hartaista pyynnöistä huolimatta pommittamasta kuolemantehtaita tai edes niiden rautatieyhteyksiä. Auschwitzin lähistöllä sijaitsevia tehtaita ja jalostamoja kuitenkin pommitettiin niiden sotilaallisen merkityksen johdosta. Yhdysvaltain juutalainen valtiovarainministeri Henry Morgenthau Jr. huudahti eräänä katkerana hetkenä: ”Brittiläisen kylmäkiskoisuuden ja diplomaattisen kaksikielisyyden pirullinen ja jäätävän kylmä yhdistelmä johtaa juutalaisen kansan kuolemantuomioon.” Morgenthau Junior oli Franklin D. Rooseveltin hallinnon huomattavin juutalainen. Yli 50 vuotta pantattujen satojatuhansia sivuja sisältävien tiedustelu- yms. arkistojen vähitellen avautuessa näyttää siltä, että häneltä salattiin asemastaan huolimatta asiatiedot kotimaassaankin – alkaen Saksan vuoden 1941 kesäkuun idänhyökkäyksestä. Miksi länsi ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin edes varoittaakseen juutalaisia näitä odottavasta kohtalosta?

Mitä tulee kysymykseen liittoutuneiden tiedoista shooan/holokaustin yksityiskohdista, niin olemmeko elätelleet myyttiä? Tarkoin varjeltu salaisuus näyttää olevan, että Englannin tiedustelulaitos ei paljastanut ulkoministeriölle kaikkea tietämäänsä pelätessään ilmaisevansa taitonsa viholliselle. Itseriittoisuudessaan tiedustelupalvelu ei tuonut esiin kaikkea itärintaman teloituksiin liittynyttä aineistoa edes sotarikosoikeudenkäynneissä. Kylmä tosiasia on se, että britit kykenivät murtamaan vihollisensa salakoodit ja lännen radiotiedustelun menestys salattiin ilmeisesti Kylmää Sotaa silmälläpitäen. Maailman johtaviin sotarikosten asiantuntijoihin kuuluva professori Konrad Kwiet kutsuu tätä “liittoutuneiden pitkitetyn vaikenemisen laiksi”. Hänen mukaansa se, ettei juutalaisten kohtalosta lännessä julkisesti ylipäätäänkään keskusteltu, oli sodan alusta saakka noudatetun tietoisen politiikan tulosta.

Kanava-lehdessä (7/2001 s. 420-425) kansallissosialistien ja Suomen suhteiden tutkija Markku Jokisipilä summaa ja kysyy tiivistelmänsä lopuksi: "Hiljattain tutkimuksen käyttöön vapautetut amerikkalaisasiakirjat ravistelevat vakiintunutta käsitystä, jonka mukaan Lontoossa ja Washingtonissa alettiin vasta vuodenvaihteessa 1942-43 alkaen vähitellen tajuta mitä Saksassa tapahtui... Miksi länsi ei ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin edes varoittaakseen juutalaisia näitä odottavasta kohtalosta?" John Loftus ja Mark Aarons käyvät 1994 julkaistussa populaarimmassa kirjassaan The Secret War Against the Jews läpi siihen mennessä paljastuneita lähteitä, mitä  juutalaistuhon ajatuksiin natsisaksan ulkopuolella tulee.

Juutalaispakolaisia otettiin Hitlerin kaudella vastaan hyvin kitsaasti. Vuosien 1931-41 aikana Iso-Britannia otti vastaan 71 000 juutalaispakolaista, mikä oli ennätys Euroopassa. Palestiinankin portteja pidettiin tätä suuremmille joukoille suljettuina. Kaikkien juutalaispakolaisten käsittelyyn (maailman rikkain valtio USA mukaan lukien) yksittäisessä Auschwitz-Birkenaun tehtaassa ei olisi pitänyt jonottaa kuin kaksi kuukautta.

Yksikään juutalainen ei saanut Punaisen Ristin kulkulupaa vuosina 1940-1945, kun taas monet sellaiset sodan jälkeisistä oikeudenkäynneistä livistäneet herrat kuten Auschwitzin keskitysleirin kuolemanenkeliksi kutsuttu johtava lääkäri Josef Mengele, ”Lyonin teurastaja” Klaus Barbie tai Puolan Gestapon johtaja Walter Kutschmann saivat. Nürnbergissä kaksi kolmasosaa, siis kuusi miljoonaa, Euroopan juutalaisista katsottiin kerrankin tasavertaisiksi viiden miljoonan muun “ihmiskunnan” jäsenen rinnalla – syytekohdissa kun ei mainittu juutalaisia erikseen, vaikka oikeuteen viimein 18 sotarikollista saatiinkin.

Kuitenkin Hitlerin kansanmurhalle näyttivät vihreätä valoa Länsimaat v. 1938. Tuolloin Evianissa osoitettiin 32 kansakunnan voimin, että ovet tulisivat olemaan käytännössä suljettuna vähemmän kuuluisille juutalaispakolaisille. "Kukaan ei heitä halua” julisti saksalainen sanomalehti Evianin  konferenssin jälkeen. Samaa Hitler oli sanonut jo vuonna 1932.  ”Juutalaiset eivät voi suojella itseään eikä kukaan hallitustason  johtomiehistä astu esiin heidän puolustajanaan.” Hitler oli surullisen oikeassa.  Mikään maa ei ollut halukas tarjoamaan suojapaikkaa niille lukuisille  juutalaisille, jotka etsivät suojaa uhkaavalta brutaalisuudelta ja  kuolemalta. Ohessa muutamia lainauksia konferenssissa edustettujen maiden  lausumista: ” Me emme ota ainuttakaan juutalaista nykyisen kiintiömme lisäksi.” (Yhdysvallat).  ”Meillä ei ole rotuongelmaa, emmekä aio tuoda maahan sellaista.” (Australia). ”Meidän kansakuntamme ei ole kyllin suuri (asuttamaan juutalaisia  pakolaisia). Ei-ketään on liian paljon.” (Kanada). Tiedotusvälineetkään eivät olleet järin auttavaisia, lainaus  brittiläisestä sanomalehdestä: ”vainon ja Palestiinan välinen yhteys on sentimentaalinen ja  sattumanvarainen.”

Roomalaiskatolinen kirkko ei tukenut juutalaisten muuttoa Palestiinaan  tai Balfourin julistusta, joka julisti maan juutalaisten kotimaaksi. Kirjeessä,  joka päivätty 22. kesäkuuta 1943 ja osoitettu Myron Taylorille, presidentti  Rooseveltin erikoislähettiläälle paavin suuntaan, A.G. Cicognani, paavi Pius XII  erikoisedustaja sanoi: ”On totta, että kerran Palestiinaa asuttivat juutalaiseen rotuun kuuluvat, mutta  historiassa ei ole aksioomaa, peruslausetta, joka vahvistaisi välttämättömäksi  kansan paluun maahan, josta he ovat lähteneet yhdeksäntoista vuosisataa  aiemmin... Mikäli toivotaan ”heprealaista kotia”, ei lienisi liian vaikeata  löytää soveltuvampi maa-alue kuin Palestiina. Juutalaisväestön määrän kasvun  myötä siellä syntyisi vakavia, uusia kansainvälisiä ongelmia.” Palestiinan kristilliset kirkot nekin vaikuttivat brittiläiseen  politiikkaan mitä tuli juutalaisten maahanmuuttoon. Nekin halusivat lepytellä  arabeja, jotka muodostivat suuren osan heidän seurakuntiensa jäsenistöstä. Hekin  halusivat säilyttää oman asemansa ja vaikutusvaltansa Pyhässä maassa. Ajatus  Palestiinan jakamisesta olisi heidänkin mielestään ollut omiaan rajoittamaan  kristittyjen lähetystyöntekijöiden työtä ja muutakin toimintaa. Kirjeessä The  Times –lehdelle, jonka olivat allekirjoittaneet Jerusalemin piispa ja muutkin  kirkonjohtajat anglikaanisen kirkon puolesta, siinä kiellettiin se mahdollisuus,  että Palestiina pystyisi ratkaisemaan Euroopan juutalaisten ongelman. Kirjeessä  todettiin myös, että siitä lähtien, kun valtavia määriä juutalaisia pakolaisia  oli saapunut maahan vuoden 1935 jälkeen ”Palestiinassa ei oltu enää rauhaa  tunnettu”. Lainaukset pohjautuvat Annette Shaw:n tutkimusraporttiin osoitteessa: http://www.christianactionforisrael.org/antiholo/evian/evian.html.

Englanti sulki Valkoisessa Kirjassa Palestiinan-kiintiön 15 000:een vuodessa - eivätkä Hitlerin toimet saaneet USA:kaan linjaansa muuttamaan. Päinvastoin, USA:n ulkoministeriö leikkasi pakolaiskiintiöt salassa alle 10 %:iin sekä pyrki vaientemaan uutisointia Euroopan juutalaisten kohtalosta. USA ja Englanti järjestivät Bermudalla huhtikuussa 1943 vielä toisen tuloksettoman konferenssin, mutta sitä on pidettävä pikemmin pyrkimyksenä vaimentaa julkisuudessa esiintynyttä arvostelua kuin avata patoja. Maailman rikkain valtio otti Hitlerin koko aikakaudella vastaan noin 240 000 juutalaispakolaista. Auschwitz-Birkenaulta Yhdysvaltojen vastaanottaman juutalaispakolaisten määrän käsittelyyn olisi kulunut vuoden 1942 etenemisvauhdilla vain 33 päivää. Suomenkin vastaanottamien pakolaisten määrä jäi marginaaliseksi. Sisäministeri Urho Kekkonen ilmoitti huhtikuussa 1939 Suomessa olevien pakolaisten kokonaismäärän olevan 228. Hallitus lupasi tehdä kaikkensa, jottei Keski-Euroopan pakolaisvirta pääsisi suuntautumaan Suomeen - ja syksyllä tulikin sitten lisää tekemistä Neuvostoliiton hyökätessä, Natsi-Saksan hylätessä - ja Jumalan kostaessa.
 

http://www.kp-art.fi/taustaa/index.html

Lääketieteellistä luovutusta

Oikeastaan juutalaiset eivät ole edes rakentavimmillaan saippuana, hamppuna, maanravinteena tai hauleilla ja muttereilla täytettyinä. Mitä ihmishenkiin tulee, niin muistettakoon kertauksen vuoksi, mitä hyvää juutalaiset ovat tehneet:

Puolet maailman tutkimuksesta tapahtuu hyvin rahoitetun sotateollisuuden helmassa. Luettuaan sanomalehdestä oman kuolinilmoituksensa ”kuoleman kauppiaan” otsikolla varustettuna, säätiöi ruotsalainen dynamiittitehtailija Alfred Nobel perikuntansa yllätykseksi omaisuutensa nimenomaan rauhanomaiselle tutkimukselle. Määritelmän mukaanhan nobel myönnetään henkilöille, jotka ovat tehneet ”suurimmat palvelukset ihmiskunnalle”.

Nobelin sai 1900-luvulla noin 700 henkilöä, joista jopa 150 oli Encyclopaedia Judaican mukaista, ”vähintään puoliksi” juutalaista syntyperää. 20 % pysteistä on siis osunut alle 20 miljoonan eli 0,25 %:n väestönosalle. (Kts. esim. www.dorledor.org, www.science.co.il/Nobel.asp.)

Von  Wasserman kehitti testit, rokotteita tai vastamyrkkyjä jäykkäkouristusta, koleraa, lavantautia, kurkkumätää, tuberkuloosia ja syfilistä vastaan. Haffkine teki onnistuneen rokotteen koleraa vastaan, Marmorek tärkeitä löytöjä moniinkin kulkutauteihin liittyen. Schick kehitti kurkkumätä-diagnostiikkaa ja rokotteita, Ehrlich salvarsanin kuppaan, Neisser ja muut löysivät mm. tippuria aiheuttavat gonokokit. Trauben löytämä sydänlääke digitalis oli aikanaan maailman käytetyin lääkevalmiste. Myös Levine hoiti sydänkohtauksia. Vidalin ja Weilin menetelmillä opittiin hoitamaan lavantautia, Woronan ja Waksman löysivät streptomysiinin, aikansa käytetyimmän kemoterapeuttisen aineen. Waksman otti käyttöön sanan ”antibiootti” ja hänen löytöihinsä kuuluu myös neomysiini. Penisilliinistä palkituista kolmesta tutkijasta Chain oli juutalainen. Funk esitteli vitamiinien käsitteen ja ehti jatkaa aakkosellista sarjaansa aina D:hen saakka, Hessin keskittyessä C-vitamiinin käyttöön keripukin hoidossa. Reichstein eristi kortisonin, kokaiini oli ensimmäisiä särkylääkkeitä ja Kollerin keksintö. Sokeritaudin ja insuliinin tarinassa vaikutti Minkowski. Landsteiner kehitti kahtakin erilaista veriryhmäluokitusta, joista toimiva verenluovutus alkoi. Sabin ja Salk kehittivät toimivat poliorokotteet. Salk antoi rokotteensa käyttöön ilman korvausta, vaikkei tästä nobelia tai tiedeakatemian jäsenyyttä saanutkaan. DNA-yhdistelmätekniikasta voisi ottaa esiin vaikka Lederbergin, Kornbergin ja Nirenbergin. Kolonialismin lopulla etenkin rokotteet osoittautuivat tehokkaiksi siirtomaissa.

Kysymys kuuluu: Miksi Israelin "Daavidin Punaista Tähteä" ei siis tämän rekordin jälkeen ole päästetty järjestöön mukaan, kuten on kevään 2002 kuluessa käynyt Suomenkin tiedotusvälineissä ilmi? Kv. Punaisen Ristin piti olla uskonnollisesti ja poliittisesti neutraali.

Juutalaisten emansipaatio ja assimilaatio yhteiskunnan osallistuviksi jäseniksi romantiikan ajalta lähtien on ollut nopeaa. Menestystarinatkin ovat silti tapahtuneet diskriminaation vanavedessä. Otettakoon yksi esimerkki: Euroopanjuutalainen ei monin paikoin saanut harjoittaa muuta tointa kuin käytettyjen vaatteiden ja lumppujen kauppaa. Tänään Levi Strauss on maailman suurin tekstiiliteollisuuden yritys.

Toki juutalaiset ovat päteneet niin hyvässä kuin pahassakin. Jälkimmäistä sarkaa inkvisition pahamaineisine juutalaisine kuulustelijoineen yms. piilaa mielestäni kuitenkin periaate: vasta haavoitettu eläin on vaarallinen. Einstein, Bohr, Bethe, Fermi, Teller ja Oppenheimer: Sarkasmi Manhattan-projektin ensimmäisen pommin Trinity-nimessä on kuvaavaa. Leo Szilard ei alun perinkään ollut juhlinut patentoidessaan ydinreaktion squash-hallissa tehdyn ensimmäisen ydinkokeen jälkeen. Saksan antauduttua hän keräsi asiantuntijapiireissä pommit kieltävää adressia; Hiroshiman ja Nagasakin jälkeen hylkäsi koko ydinfysiikan ja luki biologiksi.
 

Tiedotusvälineiden suurennuslasin polttopisteessä on paikka nimeltänsä Israel

Mitä siis lähi-idän konfliktiin tulee, niin EU:n uskottavuus rauhanvälittäjänä lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Median maailmansodasta huolimatta ei historiaa saa sivuuttaa propagandana.

Israelin epäluottamus Eurooppaan rauhanvälittäjänä kumpuaa nähdäkseni mm. siitä, että Englannin mandaattihallinto asetti II Maailmansodan sekaisessa tilanteessakin juutalaisille vuosittaiset maahanmuuttokiintiöt. Vuonna 1939 julkaistussa Valkoisessa kirjassa juutalaisten oikeus maanhankkimiseen rajattiin koskemaan hyvin pientä aluetta. Tämän ohella määrättiin, ettei juutalaisten lukumäärä Palestiinassa saanut nousta yli kolmannekseen maan koko väestöstä. (Jerusalemin kaupungissa oli kuitenkin ollut juutalaisenemmistö viimeistään vuonna 1865.) Sen vuoksi sallittiin vain 75 000 juutalaisen lisämuutto maahan ja määrä jaettiin seuraaville viidelle sotavuodelle.

Ennen Israelin itsenäistymistä Englannin  mandaattilait säätivät, ettei juutalainen saanut, kuolemantuomion uhalla, kantaa asetta. Kyseessä ei ollut vielä itsenäinen valtio – eihän sillä siis voinut olla omaa armeijaakaan. Tämä politiikka lienee rohkaissut viittä arabivaltiota hyökkäykseen 15 kuukauden mittaiseksi venyneessä sodassa: Uudenmaan läänin kokoisen maan piti olla voitettavissa.

Palestiinalaiset ovat suuri ja traaginen uhri – mutta maatonta sankaria kaipaa joku muu kuin Israel. Yhteiseen hyötyyn pääsee vasta kun Israel uskoo vilpittömyyteen olemassaolon oikeutuksensa tunnustamisessa. Egyptin, Syyrian, Jordanian, Libanonin ja Irakin yhdistyneet asevoimat hyökkäsivät maahan vuorokauden sisällä itsenäisyysjulistuksesta vuonna 1948. (Hyvä muistisääntö on, että Aabraham syntyi v. 1948 luomisen jälkeen VT:n kronikoissa, ainakin erään laskutavan mukaan.) Kohtalokasta oli se, että laajan 23 valtion rintaman aikaansaamiseksi sota julistettiin tuolloin jihadiksi.

Hurskastelusta huolimatta avoin kysymys kohdistuu kuitenkin länsimaihin itseensä: kenen etua oli alueen epävakaus? Länsimaat nostivat itsenäistyvien öljynviejämaiden johtajiksi patologisimmat juutalaisvihaajat kuten Amin Husseinin Jerusalemin suurmuftiksi, tai erikoisimmat telttakunnat kuten vähemmistönä olleet wahhabiitit Saudi-Arabian öljytynnyreiden päälle. Tänäänkin maailman suurimmat aseidenviejät ovat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Venäjä, Kiina ja Ranska - YK:n Turvallisuusneuvoston 5 pysyvää jäsenvaltiota. USA siirtyi Israelin liittolaiseksi vasta 1967 kuuden päivän sodan jälkeen. (USA ja NL kilpailivat pitkään Israelin poliittisen järjestelmän kätisyydestä.) Kylmä tosiasia on, että Ranska torjui aikanaan Syyrian mandaatissaan muun lännen tuella maltillisempaa suuntausta edustaneen emiiri Feisalin. Siirtomaavallan päättyessä brittien ym. rikkomiin lupauksiin kaatunut Feisalin ja Weizmanin rauhansopimus (http://www.mideastweb.org/FeisWeiz.htm ) oli solmittu ilman välikäsiä. Länsimaiden interventio rauhanvälittäjänä on ollut alusta alkaen haparoivaa. Israelissa muistetaan, että eurooppalaiset valtiot suostuivat painostettavaksi jo öljykriisissä 1970-luvulla. Osa maista katkaisi diplomaattisuhteensa Israeliin muutamissa tunneissa.

Weizmann ja Feisal olivat siionismin ja arabinationalismin karismaattisia johtajia -  ja he korostivat "rotujensa" sukulaisuutta. Feisal lienee ensimmäinen näissä merkeissä murhattu valtionpäämies. Jerusalemin II Maailmansodan edellä toiminut surullisenkuuluisa suurmufti Hadz Amin Husseini - Jasser Arafatin setä - oli ollut Hitlerin liittolainen, mutta ei edes tämä muotoseikka ole ollut ratkaiseva Arafatin johtajanaseman tunnustamisessa. Omasta mielestäni Arafatin kirjallisestikin ilmaisema, kansallissosialistisen eugeniikan kulta-ajoilta peräisin oleva käsitys historian Jeesuksesta ei-juutalaisen henkilönä on kuitenkin symbolisesti merkittävä. Tietääkseni Arafat uskoi myös aivan vakavissaan, ettei mitään juutalaista temppeliä ole koskaan ollutkaan.

Israel julistautui itsenäiseksi vuonna 1948 jälkeen Kristuksen. Juutalaisen oman kalenterin mukaan patriarkka Aabraham oli syntynyt niin ikään vuonna 1948 - jälkeen luomisen. Itsenäisyysjulistuksen seurauksena 23 valtiota julisti sodan 650 000 hengen juutalaisvaltiota vastaan ja seuraavana aamuna hyökättiinkin. Itsenäisyyssodassa  Jordanian arabilegioonaa johtivat brittiupseerit, muidenkin hyökkääjien käyttäessä pitkälti brittiläisiä aseita. Jerusalemia kohti työntyi idästä valiojoukko brittikomentaja Glubb Paschan johdolla. (Vastapainoksi todettakoon, että Israelin sotaväen ohjesääntö oli kuulemma yksittäisen brittikapteenin Samuel Orden laatima.) Israelilla ei ollut virallista armeijaa eikä raskasta aseistusta, joita se olisi voinut käyttää kolmen rintaman sodassa. Sotiemme veteraanit sanovat usein pelänneensä eniten taisteluita, joissa oli vesistö selän takana ja perääntymisreitti tukossa. Israelin puolustajien selän takana vesistö oli viivasuora. Itsenäisyysjulistuksensa ”Israelin Kallioon” luottaen ryhdyttiin silti epätoivoiseen taisteluun, vaikka suuri osa taistelijoista ei osannut hepreaa edes sulkeisten äkseerausten vertaa ja parhaimpienkin joukko-osastojen koulutus oli vain parikuukautinen. Kun sota oli kestänyt 7 kuukautta, solmittiin aselepo YK:n painostuksesta 7. tammikuuta 1949. Israelin moteista saama aseistus ja torjuntavoitto Itsenäisyyssodassa oli Talvisodan kaltainen sotilaallinen ihme ja yllätys koko maailmalle. Maailmalle, josta ei apuja tuolloinkaan tullut kuin salakuljetettuna.

PLO perustettiin Arabiliiton toimesta vuonna 1964. Tuona aikana Länsiranta ei ollut vielä miehitetty ja Egyptin Nasser vasta uhosi uutta sotaa. Palestiinan vapauttamisessa kolikon kääntöpuolella luki 28 artiklasta 33:sta: Israelin tuhon kautta. Ei palestiinalaisvaltion perustaminen ollut arabiliiton tavoitteena vuosina 1949-1967, kun Jordania miehitti Länsirantaa vailla YK:n vahvistuksia. PLO sai Nobelin rauhanpalkinnon suostuessaan tunnustamaan Israelin olemassaolon. Vuonna 1968 PLO:n perusartikloiden sanamuotoja oli tiukennettu, vuonna 1999 lievennettiin USA:n painostuksesta Clintonin läsnäollessa. Pian tämän jälkeen alkoikin jo toinen ja sotilaallisempi intifada.

Toista intifadaa kutsutaan Israelissa sarkastisesti ”Oslon sodaksi”. Israel on joutunut tuhoamaan myös itse rakentamaansa infrastruktuuria Oslon sopimuksessa kiellettyjä aseita jahdatessaan. Mitä Länsirantaan tulee, niin Israelin hallinnon aikana (1967-1993) Länsirannalle ja Gazan alueelle perustettiin katuja, teitä, viemäröinti, sähkö- ja vesihuolto, kouluja, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto. Ideaalina pidettiin, että arabit ovat saaneet samasta työstä samaa palkkaa kuin juutalaiset ja samat sosiaaliset edut. Arabiväestölle terveyspalvelut ovat olleet ilmaisia, vain lääkkeistä on täytynyt maksaa osa. Palestiinalaisilla ei tietääkseni ollut yliopistoja Britannian (1920-1947) ja Jordanian (1948-1967) hallintokausilla. The Association of Arab Universitiesin mukaan (http://www.aaru.edu.jo/) Israelin hallintokaudella Länsirannalle ja Gazaan ilmestyi 9 yliopistoa. Tri. Michael Boardin on-line kirjan mukaan luku tosin on vain kuusi (www.us-israel.org/jsource/myths/mf19.html).

Vuosina 1967-1988 perus- ja toisen asteen koulujen määrä kasvoi yli kolmanneksella. Vuosina 1970-1986 kouluja käymättömien naisten määrä laski 67 %:sta 32 %:iin. Palestiinan arabien odotettavissa oleva elinikä kohosi 48 vuodesta 72 vuoteen vuosien 1967-1995 (vrt. 68 vuoden keskiarvo Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän muissa valtioissa). Kuolleisuusnopeus laski yli kaksi kolmasosaa vuosien 1970 ja 1990 välillä ja Israelin läketieteelliset ohjelmat laskivat lapsikuolleisuutta arvosta 60 per 1000 vuonna 1968 arvoon 15 per 1000 vuonna 2000 (Irakissa luku oli 64, Egyptissä 40, Jordaniassa 23, Syyriassa 22). BKT per asukas (per-capita GNP) Länsirannalla ja Gazassa kohosi 1968-1991 165 dollarista 1715 dollariin (vertaa Jordanian 1050, Egyptin 600, Turkin 1630 ja Tunisia 1440). Palestiinan per-capita tulo oli lähes kaksinkertainen Syyriaan verrattuna, yli neljä kertaa suurempi kuin Jemenin ja 10% korkeampi kuin Jordanian.

Vuodesta 1969 lähtien Jerusalemissa on ilmestynyt riippumaton arabiankielinen sanomalehti, jota ei ole koskaan sensuroitu, koska Israelissa on naapurimaista poiketen vain sotilassensuuri. Sotilashallituksesta huolimatta miehitetyillä alueilla on saatu pitää vapaat vaalit, liikkua vapaasti ja ilmaista mielipiteensä - ennen intifadoja. Vaikka Jordanian radio Jom Kippur -sodassa toistuvasti kehotti Israelin arabeja jättämään työnsä ja osallistumaan sissisotaan, ei sellaista juurikaan tapahtunut. Monet arabit päinvastoin luovuttivat verta tai auttoivat kibbutseissa tekemättömissä töissä.

Palestiinalaisten lukumäärä on noussut kymmenkertaiseksi noin 50 vuodessa suuren lapsiluvun myötä. Juutalaiset kokevat tämän demografisen kehityksen hyvin uhkaavana nimenomaan Israelin arabien ollessa kyseessä. On myönnettävä, että tämä on yhdessä lähihistorian hyökkäilyjen ohella johtanut tilanteeseen, jossa arabitaajamien asumisoloja on syrjitty jopa räikeästi. Tilanteen kärjistyttyä Israel käyttää esimerkiksi palestiinalaisen koululaisen opetukseen 40 % vähemmän varoja kuin juutalaisen – mutta on ainakin tiedostanut epäkohdan ja luvannut korjata sen. Siihen nähden, miten avoimesti islamin fatalismissa rehvastellaan itsemurhaiskuilla, on kiinnostavaa, että syntyvien lasten lukumäärän suhde itsemurhan tekeviin on Israelissa suurempi kuin missään muussa teollisuusvaltiossa, jatkuvasta sodan uhasta ja sodasta huolimatta. Israelilaiset rakastavat todistettavasti eniten elämää: http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/126186

Israel on määritelmän mukaisesti luotu valtioksi ja pakopaikaksi juutalaisille. Itsenäisyysjulistuksessa viitattiin tulevaan perustuslakiin, mutta sitä ei ole koskaan laadittu, koska muodollinen diskriminaatio muita kuin uskonnollisia juutalaisia kohtaan olisi apartheidia. Israelin valtiolla ei ole perustuslakia, koska juutalaisena valtiona sellaisen laatiminen olisi vaikeata, aiheesta tulisi raamatuntulkintaongelmia. Niinpä perustuslain virkaa hoitaa itsenäisyysjulistus. Sen perusteella Israel on 'juutalainen valtio', jossa kaikilla sen kansalaisilla on samat oikeudet, olivatpa he minkä tahansa kansallisuuden edustajia tai uskonnon tunnustajia. Kaikilla itsenäisyyssodan jälkeisillä alueilla asuville palestiinalaisille on myönnetty Israelin kansalaisuus. Arabia on toinen virallinen kieli. Israelin arabeilla on kaikki tähän kansalaisuuteen kuuluvat oikeudet: asunnot, työ, koulutus, uskonto, ylenemismahdollisuudet, puoluemuodostus, mielipiteen vapaus. Knessetissä on arabipuolue, Korkeimmassa oikeudessa on arabijäsen. Poikkeus on siinä, että arabit on vapautettu asevelvollisuudesta. Korkeimman oikeuden mukaan juutalainen ei "juutalaisvaltion" alueella saa muuttaa beduiinikylään joka tahtoo vaalia perinteitänsä. Tästä huolimatta juutalaiset eivät saa muodostaa terrorihyökkäystenkään pelossa puhtaasti juutalaisten asuttamaa kylää lain turvin.

Toisaalta on muistettava, että noin kymmenestä arabikansanedustajasta huolimatta heidän puoluettaan ei pitkään päästetty hallitukseen. Israelin druusista tuli ensimmänen ei-juutalainen ministeri vuonna 2001 (Saleh Tarif) ja ensimmäinen muslimiministeri (Raleb Majadle) valittiin 2007. Israelin korkeimman oikeuden jäsenistä ensimmäinen kristitty arabi (Salim Joubran) sai paikan vuonna 2004. Arabi-muslimi taas asetettiin Israelin sisäasiainministeriön kansliapäälliköksi vuonna 2005 (Oscar Abu-Razek). Kaikkiaan ei-juutalaisten johtajien määrä valtion omistamissa yhtiöissä on noin 10% (v. 2005). Ensimmäinen druusikenraali Israelin armeijassa sai ylennyksen 2005 (Yusef Mishlav). Kirjallisuuden Israel-palkinto myönnettiin Israelin arabille v. 1992 (Emil Habib). Hussein Faras oli ensimmäinen druusi poliisipäällikkönä, vuodesta 2000. Jamal Zidan taas oli ensimmäinen druusi lakitieteen professorina, vuodesta 2007. Tämän lisäksi arabinäyttelijä on esittänyt pääosaa Oscar-ehdokas -elokuvissa ja arabikansalainen on äänestetty myös Miss Israeliksi (Rana Raslan 1999).

Israelin väkiluku v. 2008 kynnyksellä oli 7.2 miljoonaa henkeä, joista 76% eli 5.5 miljoonaa oli juutalaisia ja 20% eli 1.5 miljoonaa henkeä arabeja. Israelin arabeista taas 83% on muslimeja, joista suurin osa on sunneja. Beduiineja on noin 10% muslimeista, kristittyjä arabeja n. 8.5%. Druusit ovat lisäksi erillinen vähemmistö. Juutalaisia sinänsä on  muuttanut yli sadasta maasta. Käytännössä yhteiskunnassa saa kriittisen tärkeitä etuja siitä, jos on suorittanut kolmevuotisen asepalveluksen. Jopa vasemmistolaisessa Ha'aretz-lehdessä on vain yksi arabitoimittaja, eikä juutalaisten ja arabien ystävyystoiminnassa ja illanvietoissa saa yleensä mennä politiikkaan polttavienkaan tragedioiden kuten vedensaannin ollessa kyseessä. Israelin keskuspankissa ei ole käytännössä lainkaan arabityöntekijöitä. Arabian kieltä pidetään usein provosoivana arabityöntekijöiden ollessa kyseessä ja siitä varoitetaan tai se jopa kielletään yrityksissä. Siirtokunnissa toteutettava heprealaistyövoiman käsite on kokonaan oma lukunsa ja rakennusluvat sekä omienkin tonttimaiden viljely perheyhteisöjen (hamula) mailla on nihilistisen vaikeata , etenkin Itsenäisyyssodassa kylistään poistuneiden mutta Israeliin jääneiden "läsnä olevien poistuneiden" ollessa kyseessä. Israelin juutalaistenkaan ei tarkkaan ottaen ole luvallista ilman erityislupia matkustaa Länsirannalla. Sota on jättänyt syvät jäljet. Taistelu jatkuu aseiden vaimennettua samoilla rintamalinjoilla virkamiesasein, etenkin intifadojen puhjettua.

Vuoden 1967 jälkeiset tapahtumat ovat oma lukunsa, koska Israel ei ole anneksoinut eli liittänyt Länsirantaa ja Gazan aluetta osaksi virallista Israelin valtiota, vaan kyse on ollut turvallisuustakuista jatkuvien sotien kierteen ja sotien välisten sissiryhmien hyökkäysten jälkeen. Kansainvälisen oikeuden mukaan puolustussodassa vallattuja alueita voi pitää puolustuksellisista syistä valvonnassa, mikäli uusi hyökkäys olisi odotettavissa. On muistettava, että YK:n päätös 242 ei käytä luovutettavista alueista (englanniksi) määräistä artikkelia "the territories", vaan sanoo "territories". Päätöslauselmassa myös mainitaan erikseen em. turvallisuustakuut. Israelhan on antanut Siinain niemimaan takaisin kaksi kertaa kokonaan, kerran osittain. Yksi näistä kerroista kattaa 91% ko. lauselman 242 alueista.

Siinailla ei tosin asunut kuin parisataatuhatta ihmistä, mutta Israel oli tehnyt siellä ensimmäisen öljylöytönsä, jonka uskottiin takaavan omavaraisuuden 50%:iin saakka tulevaisuudessa. Ironista on, että Egyptin kanssa solmitusta rauhansopimuksesta palkittu Begin tarvitsi nimenomaan Ariel Sharonia purkamaan Siinain juutalaissiirtokunnat. Häntä tarvittiin paitsi symbolina joka noita alueita valloittikin, myös käytännön sotilaana, koska osa siirtokuntalaisista vastusti poismuuttoa jopa aseellisesti Bardin on-line kirjan mukaan, http://www.us-israel.org/jsource/myths/mftoc.html .

Palestiinalaisvaltion oikeutuksen tunnustaminen, siirtokunnat ja vesilähteiden hallinta ovat kuitenkin olleet vaikeita asioita yhteensovitettavaksi. Palestiinalaispakolaisten kohtalo ovat merkittävä käytännön kysymys. Itsenäisyyssodassa palestiinalais-pakolaisia lähti noin 700 000, joista 400 000 joutui kokonaan pois, siis ulos Länsirannan tai Gazankin. Vain noin 30 000:lle annettiin aselevon jälkeen lupa palata. Jälkeläiset mukaan lukien lukumäärä on nykyään noin 4 miljoonaa ja 5-miljoonaisen Israelin asenne ryhmän vastaanottoon on torjuva.

Tämä johtuu osittain seikasta, että Israel on sotien kynnyksellä myös kehottanut palestiinalaisia pysymään maassa, koska arabisiviilien pako altisti alueen vapaalle epäsuoralle tulelle. Itsenäisyyssodassa suurilukuisen liittouman voiton piti olla selvä, ja aluejaostakin ehdittiin jo kiistellä. Juutalaisten hirmutekoja maalaillut propaganda ei  ainakaan hillinnyt muuttohysteriaa lukutaidottoman kansanosan keskuudessa sekään. Suurmufti ja Arabien Vapautusarmeijan johtanut el-Kaukji neuvoivat aikanaan arabeja lähtemään mm. Haifasta nopeaa paluuta luvaten. Sekä kaupungin juutalainen pormestari että brittikenraali Stockwell yrittivät ylipuhua arabeja jäämään, mutta lähes 100 000 jätti kaupungin.

Itsenäisyyssodassa 650 000 asukasta kattaneeseen Israelin valtioon hyökkäsi viiden armeijan liittoutuma vuorokauden sisällä itsenäisyysjulistuksesta. Näissä maissa asui 150-kertainen määrä asukkaita. Hyökkääjien aseistus oli Pasi Kesselin Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian laitoksella 2002 hyväksytyn väitöskirjan liite 4:n taulukon mukaan seuraava (suluissa Israelin aseistus): Tankkeja 20-40 (3), tykkejä 152 (16; toukokuussa vain kuusi 65 mm ja yksi 20 mm kaliiperinen; kranaatinheittimiä Kesseli ei taulukoi), lentokoneita 55-59 (10; Kesseli ei taulukossaan ota huomioon koneiden siviililuonnetta vastustajan Spitfireihin nähden ja pitää leipätekstissä lukuna yhdeksää), merialuksia 0 tai muutamia, joskin luku on kiistanalainen (0).

Kaikkiaan juutalaisväestöstä voitiin mobilisoida noin 45 000 henkeä, joista 30 000 sopi vain paikalliseen puolustukseen. (Haganan sotilaallinen siipi) Palmach käsitti 3000 miestä ja 1000 reserviläistä, surullisenkuuluisat Irgun (ETZEL) 2 000-4 000 ja LEHI (Stern) 500-800 jäsentä. Näitä järjestöjä voi kyllä kutsua sissiliikkeiksi, ja niiden jäsenet olivat osallistuneet moniin vastarintaliikkeisiin Saksan miehittämissä maissa. Juutalaisten aseistus kohentui taistelujen myötä, mutta sodan alussa se kuitenkin käsitti käsiaseiden lisäksi em. väitöskirjan mukaan vain 800 konepistoolia, 200 konekivääriä, 800 kpl 50-75 mm kranaatinheitintä, 16 tykkiä, 3 tankkia, 0 sota-alusta, 10 siviililentokonetta - ja ammuksia joiksikin päiviksi.

Itsenäisyyssodan aikoihin Israel myös asutti noin 600 000 arabimaista ilman omaisuuttaan karkoitettua omaa evakkoaan, loppujen yli 200 000 matkatessa muualle. Vuosituhannen vaihteessa palestiinalaisia sanottiin Helsingin Sanomissa maailman suurimmaksi pakolaisryhmäksi. On vaikea löytää mistään muualta kolmannen polven pakolaisia. Ammattitaitoistenkin palestiinalaispakolaisten integraatiota ympäristöönsä on monesti päinvastoin torjuttu.

Keisari Claudiuksen väetönlaskennan mukaan noin vuonna 48 jKr. juutalaisia oli ollut liki 7 miljoonaa, joista Irakin, Syyrian, Iranin ja Vähä-Aasian alueella asui liki miljoona kussakin. Vielä 1600-luvulla 2/3 juutalaisista asui idässä. Kun siis jäljellejääneitä nk. sefardijuutalaisten rippeitä asettui 10 kk kestäneen sodan raunioittamaan Israeliin, eivät he yleensä osanneet puhua kuin arabiaa tai farsia. Miksi? Koska he olivat Lähi-idän natiiveja.

"Viidennen kolonnan" pelon ohella myös tämä tungos vaikeutti palestiinalaispakolaisten takaisintuloa, eikä arabeja päästetty takaisin kuin joitakin kymmeniä tuhansia. Toisaalta pakolaisleireissä kasvaa sotilasainesta PLO:n 14. artiklan "etujoukkorooliin", ja kolmannen polven evakkojen asutuksesta on puuttunut tahtoa.

Tänään Länsiranta lienee maailman tunnetuin miehitetty alue. Jews are News. Kesselin väitöskirjan mukaan Israelia vastaan käydyissä sodissa -48, -56, -67 ja -73 on kuollut yhteensä noin satatuhatta henkeä. Tämä tarkoittaa, että Israelissa on kuollut sodissa suurin piirtein yhtä paljon ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa. Toisessa leirissä uhreja on ollut 3-4 kertaa enemmän. Traagisuudesta huolimatta tämä on kuitenkin varsin vähän palstatiloihin nähden; aihe ylittää uutiskynnyksen globaalisti.

Kyse on maailmanlaajuisesta mediasodasta, jossa Suomenkaan on vaikea olla puolueeton. Kuka suomalaisista iltauutisen katselijoista esimerkiksi muistaa, miten suuria alueita - ja moneenko kertaan - Israel on antanut Jordanialle ja Egyptille rauhansopimuksesta takaisin Jordanin itäpuolella ja Siinailla?

Sodissa Israel olisi voinut pommittaa naapuriensa suurkaupungit maan tasalle tai edetä Damaskoon ja Kairoon saakka, mutta jätti sen tekemättä. Miten olisi tehty päinvastaisessa tapauksessa? Puhe oli juutalaisten työntämisesät Välimereen. Israelilla olisi ollut tieto-taito ABC-aseisiin ensimmäisten joukossa, mutta se on jättänyt nämä keinonsa käyttämättä. Tilanne kuitenkin pahenee vuosi vuodelta ja oikeastaan kaikki valtiot lähi-idässä havittelevat nykyään joukkotuhoaseita. Ikävää on se, että näiden asejärjestelmien kanssa etulyöntiasema on merkitsevä: vaarana on Villin Idän kaksintaistelutilanne, jossa katsotaan kumpi vetää nopeammin.

USA hyötyy Israelista aivoviennin vuoksi. Huolimatta USA:n vuosittaisesta 3 miljardin dollarin "kehitysavusta" Israelille, USA lypsää Israelia kädet utareissa. Näin voi väittää, koska aivovientiä Yhdysvaltoihin ei saa estää. Ennen 2. intifadaa USA:n teknologiapörssi Nasdaqissa oli peräti 200 israelilaisyhtiötä (enemmän kuin koko Euroopasta yhteensä) ja nykyäänkin luku on liki 100.

Israel vetää tänään riskipääomia (VC, Venture Capital) enemmän kuin koko Eurooppa. Uutena ilmiönä ylikansalliset yhtiöt kuten Intel Centricon-suorittimensa kanssa on siirtänyt tuotantoansa halpamaiden sijaan Israeliin, jossa 25% väestöstä on suorittanut akateemisen loppututkinnon. Hiljattain Israelissa lanseerattiin myös maailman suurin geneerisiä lääkkeitä tehtaileva laitos. Israelin valtiossa on kehitetty noin 400 alkuperäislääkettä ja kliinisiin kokeisiin edennyttä lääkeaihiota. Uudella vuosituhannella maahan on perustettu myös maailman suurin geneeristen lääkkeiden tehdas TEVA yhdisteille, joiden patentit ovat vanhentuneet. KELA-korvaus ja KELA-korvattavuus geneeriselle lääkkeelle on huomattavasti helpompi saavuttaa kopiolääkkeelle, koska tällöin riittää ekvivalenssitutkimus alkuperäislääkettä vastaavassa potilaskohortissa. TEVA valmisti vuoden 2007 lopulla 200 globaalia halpalääkettä, 700 yhdistettä ja 2800 lääkeannostelmaa ja formulaatiota. Fortune 500 -listan kymmenen lääkealan yrityksen yhteenlaskettu voitto (35,9 miljardia dollaria) ylitti vuonna 2002 muiden 490 muun yrityksen yhteenlasketun voiton. Näihin ei kehitysmailla olisi varaa. Siksi geneeristen tulo on siunaus, vaikka rikkaat teollisuusmaat sitä kiroavatkin.

Dollarit ovat vihreitä, koska jenkit repivät ne puusta raakoina, sanotaan. Israelin ei ole annettu skaalata ainoankaan oman yhtiönsä tuotantoa miljarditasolle, vaan ne viedään pois maasta enemmänkin autotallivaiheessa. Amerikka pitää Israelia kuin innovaatiolaboratorionaan tai 51. osavaltionaan. Käsittämättömät 25% israelilaisista tutkijoista on muuttanut Yhdysvaltoihin - eikä luvussa ole edes mukana kaksoiskansalaisuuden saaneita tutkijoita.

2000-luvun finanssikriisissä vain kolmen valtion keskuspankit ovat nostaneet korkoaan. Nämä ovat Australia, Israel ja Norja. Jälkimmäisessä on poliittinen keskuspankki ja talous on lähes pelkkää öljyä, joten sitä ei voi verrata kahteen oikeaan markkinatalousmaahan. Australiankin hyvän taloustilan selittää vienti Kiinaan ja suhteellinen läheisyys markkinoihin. Israel on kaukana kasvavista talouksista, ympärillään sitä boikotoiva stagnaattinen blokki, eikä sillä ole merkittäviä raaka-ainevaroja. Intifadat ovat kriittisiä maantieteellisesti pienen alueen infrastruktuurille.

Tekes ja Sitra voisivat ottaa oppia Israelin rahoituspolitiikasta aloittaville firmoille: Tukirahat ohjataan pääasiassa siten, että 2-10 vuoteen yrityksen ei tarvitse maksaa veroja. Tämä estää bluffauksen tutkimussuunnitelmilla ja tekaistuilla patenttihakemuksilla, pakottaen ottamaan huomioon markkinoiden kysynnän. Ilman kassavirtaa suoraa valtionapua ei tule kuin bisnesenkeleiltä. Kun Intel siirsi prosessorituotantoansa Israeliin, tarjottiin sille 10% veroaste.

Israelin viennistä yli puolet on Hi Tech –tuotteita, OECD-maiden keskiarvon ollessa 25%. Vaikka maataloustuotteiden vienti onkin säilynyt 30 vuotta samansuuruisena, on sen suhteellinen osuus laskenut 70%:sta 3%:iin. Israelin 3000 yrityksestä peräti 80% on alle 10 vuoden ikäinen start up -firmaa, joissa epäonnistumisprosentti on ennätyksellisen alhainen eli 50%. Biolääketieteessä 3. kliiniseen faasiin tai lääkkeeksi on päässyt 400 lääkeaihiota. Tutkijoiden tai teknikkojen osuus yrityksissä on ollut jo pitkään yli 1,4 %, mikä on lähes tuplasti korkeampi Japaniin ja Yhdysvaltoihin verrattuna. Israelissa tutkimuksen rahoitus väestöä kohden on korkein – ja lakimiesten suhde insinööreihin ja tieteilijöihin matalin koko maailmassa.

Monet EU-kumppaneistamme eivät koskaan ole Saksan rinnalla käsitelleet omaa syyllisyyttään Kolmannen valtakunnan kukistuttua ennen "tuhatta" vuottaan. Muihin verrattuna meillä on suhteellisen puhtaat paperit tuolta ajalta. Emme mekään toki vetäneet suurlähettilästä Saksasta edes Kristalliyönä 1938. Toki elokuvatarkastamomme salli Ruotsista poiketen propagandaelokuvat, kun niistä oli pätkitty juutalaisten uskonnon rienaus. Toki nämä myös saivat hyvän vastaanoton. Toki Suomessa oli huhtikuussa 1939 vain 228 pakolaista Keski-Euroopasta ja hallitus lupasi torjua pakolaisvirran. Toki meilläkin sisäministeri Kekkonen piti öljypuheitaan, ilman että tämä olisi pahemmin jarruttanut myöhempää julkista uraa. Toki.

Mutta kuitenkin: meiltä suomenjuutalaisia ei annettu pois. Meilläpäin heille rakennettiin kenttäsynagooga Syvärille ja muutama suomenjuutalainen upseeri joutui kieltäytymään rautarististä. Tällaista ei tapahtunut missään muualla.

Jos EU-liittolaisillemme on jäänyt ruohonjuuritasolle kytemään, niin tahdommeko tulla osallisiksi heidän synneistään näin jälkikäteen? Minusta käynnissä on valtava mediasota, jossa Eurooppa hakee myös oikeutusta isiensä teoille. Suomen lintukotoa ei uhkaa akuutisti mikään terroristiryhmä, eli kyseessä ovat täysin omat valintamme.

Tietojeni mukaan EU antaa noin 10 % koko maailman kehitysavusta. Jäsenvaltioiden omien kiintiöiden kanssa osuus käsittääkseni on jopa puolet koko maailman antamasta avusta. Vuosien 1994 ja 2001 välillä EU antoi PA:n nykyiselle johdolle 1446 miljoonaa euroa, josta vain 256 Me on lainaa Euroopan investointipankilta. Yksittäiset EU-jäsenet tukivat PA:ta lisäksi bilateraalisesti miljardilla eurolla. (http://europa.eu.int/comm/europeaid/reports/index_en.htm.) HS 3/3/2002 mukaan EU-tuki Oslon sopimuksen jälkeen on ollut kaikkiaan 3,5 miljardia euroa

PA:n kuukausibudjetti on noin noin 90 miljoonaa USD:a, josta noin 2/3 menee palkkoihin. Tämä tarkoittaa, että EU kattaa noin 10 % ko. budjetista. Tämä tieto perustuu operaatio ”puolustuskilven” ohessa löydettyjen PA:n terrorismikytköksiin viittaavien dokumenttien pohjalta tehtyyn raporttiin, josta osia on julkaistu internetissä: www.mfa.gov.il/mfa/go.asp?MFAH0lom0)

EU:n kaikesta ulkomaantuesta PA:lle menevän tuen osuus on 4,5-7,5%. Näin mm. siitä huolimatta, että PLO:n historia liittyy avoimeen terrorismiin, PA:n sisäisen tilintarkastuksen yhteydessä havaittiin 400 milj.USD:n vajaus vuonna 1997, ja PA:n on osoitettu ”rohkaisevan eikä vastustavan” siviilejä vastaan tehtyjä iskuja. Me olemme osa Euroopan Unionia ja minusta näitä lukuja voi käyttää aihetodisteina olosuhteista, jotka ennakoivat juutalaisvastaisen populismin uutta tuloa. Israelin tapaukseen EU:lla näyttää olevan selkeä kanta. Lyijynkylmä tosiasia on, että me tuemme PA:a enemmän kuin shiialainen Iran tai Arabiliitto.

Tukemamme palestiinalaisten nykyjohtajat ovat sitoutuneet kasvattamaan kansalaisensa PLO:n peruskirjan ”etujoukkorooliin” aseellisessa taistelussa Israelia vastaan. Pykälä 10 on kertonut fedayeenien eli ”heidän-jotka-uhraavat-itsensä” muodostavan ”vapautuksen ytimen”.

Intifadat ovat kriittisiä maantieteellisesti pienen alueen infrastruktuurille ja EU:n tulisi asettua suojelemaan Palestiinan orastavaa valtiota islamististen maiden sille tarjoamasta kollektiivisesta pelastusvarmuudesta - marttyyrin roolista. Palestiina on kipein kivi islamistien kengässä. Islamistisuus taas ei tarkoita Islamia ylipäänsä.

www.Gallup.com/poll:n suorittaman 10 000 henkeä ja 9 valtiota kattaneen kyselyn mukaan Kuwaitissa noin 89%, Pakistanissa 86%, Indonesiassa 74%, Iranissa 59%, Libanonissa 58% ja Turkissa 43% muslimeista ei lainkaan usko WTC-iskujen takana olleen al-Qaida -ihmisten (±4%). Marokko, Jordania ja Saudi-Arabia sensuroivat tämän kysymyksen kokonaan.

Laajin salaliittoteoria on kyetty jäljittämäänkin. Kyseessä oli internet-juoru, jonka mukaan juutalaisia ei muka kuollut WTC:ssä koska näitä oli varoitettu. Tämä tieto levisi alueella räjähdysmäisesti ja läpäisi painetunkin lehdistön.

Välittäjäroolissaan Eurooppa voisi kääntää oman antisemitismin ja juutalaisfobian perinteensä myös kokemuksen tuomaksi viisaudeksi: Juutalaiset vaistoavat annihilaatio-uhan ja pelkäävät joutuvansa sovitusuhriksi miljardin kristityn ja miljardin muslimin välillä asetelmassa, joka on muodostunut terrorismin vastaisessa liittoutumassa.

Israel on valtio, jossa uskonnollisen vaa’ankielipuolueen päivänpolitiikot vetoavat Sefanjan kirjan viimeisiin jakeisiin: ”Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkotetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra.” Maineikkuudella tarkoitettaneen tässä yhteydessä panosta tieteissä, taiteissa ynnä muussa. Emansipaatio - juutalaisten osallistuminen ympäröivän yhteiskunnan rakentaviksi jäseniksi onnistui Euroopassa, miksei siis myös lähi-idässä?

Uskonnollinen maailmankuva ei erotu muusta maisemasta niinkään päättelyketjun sinänsä, kuin erilaisten premissiensä takia. Jos  jälkikristillinen Eurooppa kategorisoi oman historiansa ja uskonnollisen argumentoinnin rationaalisenkin elementin, on luottamuspula rauhanneuvottelun välittäjäehdokasta kohtaan sitäkin suurempi. Kiinnostava kysymys on myös modernin ihmisen uskonnottomuus: onko sellaista olemassa? Suurimmat katastrofit aiheutuvat oman uskonnollisuutensa tiedostamattomuudesta ja tiedoksi pukemisesta.

Siltikin: Omaisuuskansan kartta ja kompassi on hukassa. Jesaja ennusti jo 2700 eKr.: "Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhanruhtinas." Tällaiselle olisi tilausta Eretz Israelissa - Israelin uudessa maassa.

Pauli.Ojala@gmail.com

PS. Linkkejä albigenssiristiretkistä: http://www.crusades-encyclopedia.com/jews.html; http://www.crusades-encyclopedia.com/jewishpersecution.html; http://www.catholicculture.org/library/view.cfm?recnum=4705; http://www.crusades-encyclopedia.com/albigensiancrusade.html; http://www.deremilitari.org/resources/articles/barber2.htm

Katso myös laajempi esseeValitsen, siis olen

PS. Olen aina keräillyt kaikkea harvinaista - kiviä, fossiileja ja perhosia.

Siksi tahdon tuoda esiin ajatusleikin tai ajatuksenherättäjän moodissa tällaisia aiheita, joista ei ole koskaan ilmestynyt kirjaa suomen kielellä:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Job.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Horoskoopit.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Kalevala.html
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyphs.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/gigantismi.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Flintstones.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/rakennelmat.htm

 

APPENDIX in ENGLISH

What's below is STATISTICS, NOT ZIONISM

POPULATION STATISTICS OF THE NATIVE JEWS EXPELLED FROM THE ARAB COUNTRIES

EXPULSION OF JEWS FROM THE EUROPE AND ACCROSS THE WORLD

Who has heard that in the 1930's Bagdad every 3rd citizen was a native Jew? The Sefardi (Safrati) Jews have a 400 year old history and the Mizrahi Jews over 2,500 year old history in the Middle East - both inside and outside the location of the state of Israel (Palestine).

Jews in Algeria
1948
140 000
2000
<100

Jews in Egypt
1948
75 000
2000
200

Jews in Iran
1948
100 000
2000
12-40 000

Jews in Iraq
1948
150 000
2000
100

Jews in Lebanon
1948
20 000
2000
100

Jews in Libya
1948
38 000
2000
0

Jews in Morrocco
1948
265 000
2000
5800

Jews in Syria
1948
30 000
2000
200

Jews in Tunis
1948
105 000
2000
1500

Jews in Yemen
1948
55 000
2000
200
 

Vs. Arabs in Israel
1948
160 000
2000
1 215 000

 

Eulogy for Eretz Israel

Tel Aviv (literally: Dumb-Hill of Spring) was plain desert at the beginning of the 20th century. Today, in the advent of its 100th year celebrations in 2009, it is the Silicon Wadi (Valley) of not only Mediterranean but of the whole globe since 1990's. The world has never seen such a rocket area of original Hi Tech innovations, I would say.

It is United States that profits from Israel, rather than the opposite. Israel gets nearly 2 billion euros from USA almost every year, that is true. But US demands Israel not to stop brain drain from Eretz israel to the US. Astonishing number of 25% of the Israeli researchers have moved from Israel to the United States - and this figure does not yet even include the people with double citizenship! The next largest brain drain of researchers to US are 12.2% from Canada, 4.3% from Netherlands, and 4.2% from Italy. Before the Second Intifada, there were 200 Israeli companies listed in the US High Tech Nasdaq, after the Intifada the count had dropped to 70. (At the moment the number is back in 100, however, which is still greater than from all the European countries combined). Dollars are green since the Americans pull them down from the tree raw and fresh. E.g. Mirabilis by AOL with $0.4 billion, Indigo and Mercury by HP with 0.7$ and 1.5 billion, respectively, M-systems by ScanDisk Corp (SNDK) with $1.5 billion were big investments, Berkshire Hathaway’s first investment out of the US of ISCAR Metalworking for 4$ billion, though. Israel has not been able to let any of its companies to be scaled up in their homeland but most are imported straight from the garage. The scaling up of industrial production would mean jobs to both Jews, Arabs and other ethnic groups. Israel is ordered to stay as some kind of innovation laboratory only, as the 51. state.

Over half of the export from Israel are High tech products (32 $ billion in 2007), compared to the 25% which is the average in the OECD countries. Israel's GDP is about $200 billion, nearly six times its original, relative per-capita level. Skyscrapers crowd Tel Aviv, multilane thruways, tunnels, fast trains and spaghetti junctions crisscross the country, and some 80 shopping malls, the first of which only opened in 1986. She harbours more museums per capita than any other country. She exhibits second highest output of new book per citizen. More patents per person than any other nation. More than 85% of solid waste in the country is treated in an environmentally sound manner. The shekel is one of the strongest currencies in the world, inflation is 2.5%, year 2007 growth of 5% was the developed world's highest for the fifth consecutive year, while unemployment slid to a 15-year low of 6.5%. In 2007, Israel had the 44th-highest gross domestic product and 22nd-highest gross domestic product per capita (at purchasing power parity) at US$233 billion and US$33,3, respectively. The country’s GDP by sectors is similar to that of developed countries with a leading services sector at around 67%, the industrial sector follows with 31% and agriculture is responsible for the remaining 3%. Israel’s major industrial sectors include a leading high tech industry, electronic and bio medical equipment, chemicals, metal products. The country is a member of the World Trade Organization and a trial member of the Organization for Economic Co-operation and Development (OECD).

In short, even the immigrant PhD's have to be humble enough to make their living by cleaning toilets before they get the hold of making living. Although the export of the agriculture has remained constant past the last 30 years, its relative amount has dropped from 70% to 3%. Out of the 3000 companies in Israel 80% are less than ten years old, and the average failure rate of these start ups is very low, less than 50%. More Israeli patents are registered in the US than from Russia, India, and China combined, despite the enormous population disadvantage (about 7 million in Israel vs. 2.5 billion combined in the other 3). One of the secrets of innovative success in Israel is the fact that cheating is minimized in the public funding: Money is not delivered according to research plans but steady income ("kassavirta") and thus the market analysis is emphasized. The support is designed so that the first 2-10 years a start-up company does not have to pay taxes. But very little, if any, direct funding without compensation is offered. Today, Israel draws Venture Capital (VC) more than the Europe. A novel phenomenon is the strategy by which Israel has been able to claim victory over China and other Far-East countries regarding the modern High Tech factories: As an example, the supranational Intel transferred the mass production of Centricon-processors to Israel, where ~20% of citizens possess university decrees (ranking 3rd in the world) but where the environment respects patents and are not plagiating every item they produce to others like the rocketting China. (China is a great country of thieves since the first dynasty and homogenizing extinguishment of the monotheistic Shang Ti faith and plural languages alike 2000 years ago. The Empire of Pirates steals every moving article in your machine. Not s single Finnish company has ever won a law suite in China, despite even evident violation of valid IPR, Intellectual Property Rights.)

Intel was also offered an overall tax rate of 10%, which is about three times lower than that of US. Also, the biggest generic drug factory in the world was recently established in Israel. Generating US$7 billion in annual revenues, Israel's Teva Pharmaceutical Industries Ltd. (TEVA) is the world's largest generic pharmaceutical company. TEVA makes generic versions of brand-name antibiotics, heart drugs, heartburn medications, and more - in all close to 200 global generic products, 700 compounds, and more than 2800 dosage forms and formulations. TEVA's pharmaceuticals are used in some 20% of U.S. generic drug prescriptions. Examples of TEVA's generics include lower-cost equivalents of such blockbusters as anti-depressant Prozac and cholesterol drug Mevacor. Nevertheless, in biotechnology and original drug development, about 400 experimental drugs have been approved or accepted in clinical phases. Other major companies include cutting tools leader ISCAR, software and information security leader Checkpoint, and defense industry’s IAI. The greatest portion of funding of research per capita is found in Israel. Israel also has the greatest ratio of researchers per square meter or population in the face of the world, far exceeding I.e. Japan which was also raised by plagiation and copying of other peoples ideas after the WWII. A modern Western plague is the way nobody talks to each other. But the Israeli start-ups, in an ideal gas, are the opposite. They are urged to communicate together within the start-ups, leading to joint discoveries and inventions and shared IPR. Nobel prizes, by definition, are awarded to the people who have made the greatest services to the world. Although Sabin and Salk never got it with their free Polio vaccines, 21% of the Nobels have gone to this population of less that 17 million, taking both Eretz Israel and galut (diaspora) into account: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Indicator.html; http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nobel.htm.

Examples of modern Israeli inventions include: Microsoft Windows NT operating system; Intel Pentium MMX Chips; Gut cam ingestible pill video camera to diagnose digestive tract diseases; Heart attack Blood Test Diagnoses by phone; The first PC antivirus software in the world was developed in 1979 Israel; AOL Instant Messenger Software; Blue-Light non-UV skin damage-free acne treatment (Clearlight device that causes acne bacteria to self destruct without damaging the surrounding skin); Firewall internet security software (Checkpoint company); MacAfee crypting technology; first fully computerized radiation free diagnostic scanning device for breast cancer; Baby Sense prevents Sudden Infant Death Syndrome (SIDS); Seamless lingerie (Tafron provides for Calvin Klein, Donna Karan, Banana Republic & Nike); More scientific papers per capita than any other nation (109 per 10,000 people); Tecnomatix inventions utilized in GM, Ford, Boeing and Lockheed Martin); Computerized system for ensuring proper administration of medications to reduce risk of human error (which kills 7000 patients in U.S. hospitals annually); Drip irrigation technology for farmers to conserve water; Highest number of solar-power water heaters per capita according to the Guinness Book of World Records; An Israeli company developed and installed one of the largest solar power plants in the world (Mojave desert in California); First cell phone at Motorola R&D lab; Transchip and the first camera that fits on a single electronic chip; Eight county to launch satellites into space; Voice mail technology and SMS (Amdocs, Comverse, Nice Systems); VOIP technology etc.Israel was the destination for the first R&D centers outside the USA for Intel and Microsoft and also hosts R&D centers for Google and in the future for Yahoo!.

How has the world reacted to such an impact? Despite of it, one-fourth of the judgements of the Human Rights Commission of the United Nations strike Israel, compared to zero judgments to all the Islamic countries combined. Out of the incidences dealt in the Security Counsil one-third is having to do with Israel. I think this resembles the hysteria seen in the Black Plague in Europe, when the European Jews were accused of the pandemia and burnt alive. (As an example, one the biggest Jewish populations in the continent was in Basel, Switzerland, and all the 4000 souls were burnt in a Rhein island.)

As a matter of fact, the population of Arabs (my beloved friends and brothers) under the Israeli government was increased ten-fold (10X) in only 57 years. This is close to the world record for any tribe, nation, tongue or culture on the whole planet at the same time interval. The Sefardi Jews were expelled from Spain in the very date when Christoffer Colombo lifted up his anchors and sailed away from Spain. The Jews had to leave and their possessions were stolen. In the case of the Mizrahi, the Jews have lived for millennia all around the Middle East since the first exile of Israel 500 B.C., in what are now Muslim-dominated countries. While much has been made of the 700,000 Palestinians having been made homeless with the creation of the State of Israel in 1948, it's peculiar that there is no official recognition of their Jewish counterparts. A greater number of Jews - some 856,000 - were forcefully expelled from Arab countries after the creation of the State of Israel, their homes forfeited, their belongings seized. They became refugees, migrating to Israel, mainly. But they did not spoke any Hebrew but Arabic and Farsi (Persian).

Israel has been forced to damage the very infrastructure she has constructed and administrated while hunting the weapons from the milittant police forces after the release of prisoners and arsenal according to the Oslo accords. Between 1967-1993 roads, system of siewers (gutters, ditches), electricity supply, water supply, schools, health care system, and social welfare system to the West Bank and Gaza. Even for the Arab citizens of Israel, ideal was that everyody gets the same salar for the same job, with the same social benefits. This is stated in the law, officially. In contrast, even the official law in Jordan which has the peace treaty with Israel, it is forbidden for a Jew to live in the country. The health care services have been free for the Arab population, only a portion of the price of the drugs must have been paid by the patients. Under the administrations of Great Britain (1920-1947) or Jordan (1948-1967), no universities were established for the Arabs in the country. According to The Association of Arab Universitiesin (
http://www.aaru.edu.jo/), in contrast, under the Israeli administration altogether six universities appeared during the time (of course by the force of the local Arab people, though). Also, since 1969 an independent newspaper has appeared in Jerusalem, which has never been put under a censorship.

Despite the anti-Israel media war in Europe, the long-time funding office of the PLO, Palestinian life expectancy increased from 48 to 72 years in 1967-1995. The death rate decreased by over 2/3 in 1970-1990 and the Israeli medical campaigns decreased the child deat rate from a level of 60 per 1000 in 1968 to 15 per 1000 in 2000 for the "occupied" Palestinians at the Westbank. (An analogous figure was 64 in Iraq, 40 in Egypt, 23 in Jordan, and 22 in Syria in 2000). During 1967-1988 the amount of comprehensive schoold and second level polytechnic institutes for the Arabs was increased by 35%. During 1970-1986 the proportion of Palestinian women at the West Bank and Gaza not having gone to school decreased from 67 % to 32 %.  The Gross Domestic Product (GDP) per capita in West Bank and Gaza increased in 1968-1991 from 165 US dollars to 1715 dollars (compare with 1630$ in Turkey, 1440$ in Tunis, 1050$ in Jordan, 800$ in Syria, 600$ in Egypt. and 400$ in Yemen). Israel has been forced to damage the very infrastructure she has constructed and administrated while hunting the weapons from the milittant "freedom fighters". Between 1967-1993 roads, system of siewers (gutters, ditches), electricity supply, water supply, schools, health care system, and social welfare system to the West Bank and Gaza.

The Second Intifada could be called The Oslo War.

Aviv is Hebrew for "spring", symbolizing renewal, and tel is an archaeological site that reveals layers of civilization built one over the other. The Jewish population has been such a layer of native culture not only in the Palestine, yet the expulsion of the native Sephardi and Mizrahi Jews from Pakistan to Morocco since 1948 is totally ignored in the European media: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Expelled-Jews-statistics.htm. Don't You think for a blitch second that the industrial countries have desired peace in the Middle East. A collaboration between the Jews with their technology and science and Arabs with their oil, loyality and commitment has been the greatest nightmare of the Europe at least. The intimate friendship between the cousin nations, as officially declared by Chaim Weizmann and Emir Feisal in Versailles peace conference was deliberately mutilated. Expulsion of the native and national Jews from Muslim countries since 1948 has been al Nakba to nations from Pakistan to Morocco.

Pauli Ojala, evolutionary critic
Biochemist, drop-out (MSci-Master of Sciing)

Nazi posters, postcards, flyers and pamphlets

http://www.calvin.edu/academic/cas/gpa/ww2era.htm#Posters

COUNTRIES AND COUNTIES FROM WHICH THE JEWS HAVE BEEN EXPELLED SINCE 250 A.D.:

                        YEAR . . . . . . . . . . . . . . . . . . .LOCATION

                          250 - - - - - - - - - - - - - - - -  Carthage
                          415 - - - - - - - - - - - - - - - -  Alexandria
                          554 - - - - - - - - - - - - - - - -  Diocese of Clement (France)
                          561 - - - - - - - - - - - - - - - -  Diocese of Uzzes (France)
                          612 - - - - - - - - - - - - - - - -  Visigoth Spain
                          642 - - - - - - - - - - - - - - - -  Visigoth Empire
                          855 - - - - - - - - - - - - - - - -  Italy
                          876 - - - - - - - - - - - - - - - -  Sens
                        1012 -- - - - - - - - - - - - - - - - Mainz
                        1182 -- - - - - - - - - - - - - - - - France
                        1182 -- - - - - - - - - - - - - - - - Germany
                        1276 -- - - - - - - - - - - - - - - - Upper Bavaria
                        1290 -- - - - - - - - - - - - - - - - England
                        1306 -- - - - - - - - - - - - - - - - France
                        1322 -- - - - - - - - - - - - - - - - France (again)
                        1348 -- - - - - - - - - - - - - - - - Switzerland
                        1349 -- - - - - - - - - - - - - - - - Hielbronn (Germany)
                        1349 -- - - - - - - - - - - - - - - - Saxony
                        1349 -- - - - - - - - - - - - - - - - Hungary
                        1360 -- - - - - - - - - - - - - - - - Hungary
                        1370 -- - - - - - - - - - - - - - - - Belgium
                        1380 -- - - - - - - - - - - - - - - - Slovakia
                        1388 -- - - - - - - - - - - - - - - - Strasbourg
                        1394 -- - - - - - - - - - - - - - - - Germany
                        1394 -- - - - - - - - - - - - - - - - France
                        1420 -- - - - - - - - - - - - - - - - Lyons
                        1421 -- - - - - - - - - - - - - - - - Austria
                        1424 -- - - - - - - - - - - - - - - - Fribourg
                        1424 -- - - - - - - - - - - - - - - - Zurich
                        1424 -- - - - - - - - - - - - - - - - Cologne
                        1432 -- - - - - - - - - - - - - - - - Savoy
                        1438 -- - - - - - - - - - - - - - - - Mainz
                        1439 -- - - - - - - - - - - - - - - - Augsburg
                        1442 -- - - - - - - - - - - - - - - - Netherlands
                        1444 -- - - - - - - - - - - - - - - - Netherlands
                        1446 -- - - - - - - - - - - - - - - - Bavaria
                        1453 -- - - - - - - - - - - - - - - - France
                        1453 -- - - - - - - - - - - - - - - - Breslau
                        1454 -- - - - - - - - - - - - - - - - Wurzburg
                        1462 -- - - - - - - - - - - - - - - - Mainz
                        1483 -- - - - - - - - - - - - - - - - Mainz
                        1484 -- - - - - - - - - - - - - - - - Warsaw
                        1485 -- - - - - - - - - - - - - - - - Vincenza (Italy)
                        1492 -- - - - - - - - - - - - - - - - Spain
                        1492 -- - - - - - - - - - - - - - - - Italy
                        1495 -- - - - - - - - - - - - - - - - Lithuania
                        1496 -- - - - - - - - - - - - - - - - Naples
                        1496 -- - - - - - - - - - - - - - - - Portugal
                        1498 -- - - - - - - - - - - - - - - - Nuremberg
                        1498 -- - - - - - - - - - - - - - - - Navarre
                        1510 -- - - - - - - - - - - - - - - - Brandenberg
                        1510 -- - - - - - - - - - - - - - - - Prussia
                        1514 -- - - - - - - - - - - - - - - - Strasbourg
                        1515 -- - - - - - - - - - - - - - - - Genoa
                        1519 -- - - - - - - - - - - - - - - - Regensburg
                        1533 -- - - - - - - - - - - - - - - - Naples
                        1541 -- - - - - - - - - - - - - - - - Naples
                        1542 -- - - - - - - - - - - - - - - - Prague & Bohemia
                        1550 -- - - - - - - - - - - - - - - - Genoa
                        1551 -- - - - - - - - - - - - - - - - Bavaria
                        1555 -- - - - - - - - - - - - - - - - Pesaro
                        1557 -- - - - - - - - - - - - - - - - Prague
                        1559 -- - - - - - - - - - - - - - - - Austria
                        1561 -- - - - - - - - - - - - - - - - Prague
                        1567 -- - - - - - - - - - - - - - - - Wurzburg
                        1569 -- - - - - - - - - - - - - - - - Papal States
                        1571 -- - - - - - - - - - - - - - - - Brandenburg
                        1582 -- - - - - - - - - - - - - - - - Netherlands
                        1582 -- - - - - - - - - - - - - - - - Hungary
                        1593 -- - - - - - - - - - - - - - - - Brandenburg, Austria
                        1597 -- - - - - - - - - - - - - - - - Cremona, Pavia & Lodi
                        1614 -- - - - - - - - - - - - - - - - Frankfort
                        1615 -- - - - - - - - - - - - - - - - Worms
                        1619 -- - - - - - - - - - - - - - - - Kiev
                        1648 -- - - - - - - - - - - - - - - - Ukraine
                        1648 -- - - - - - - - - - - - - - - - Poland
                        1649 -- - - - - - - - - - - - - - - - Hamburg
                        1654 -- - - - - - - - - - - - - - - - Little Russia (Beylorus)
                        1656 -- - - - - - - - - - - - - - - - Lithuania
                        1669 -- - - - - - - - - - - - - - - - Oran (North Africa)
                        1669 -- - - - - - - - - - - - - - - - Vienna
                        1670 -- - - - - - - - - - - - - - - - Vienna
                        1712 -- - - - - - - - - - - - - - - - Sandomir
                        1727 -- - - - - - - - - - - - - - - - Russia
                        1738 -- - - - - - - - - - - - - - - - Wurtemburg
                        1740 -- - - - - - - - - - - - - - - - Little Russia (Beylorus)
                        1744 -- - - - - - - - - - - - - - - - Prague, Bohemia
                        1744 -- - - - - - - - - - - - - - - - Slovakia
                        1744 -- - - - - - - - - - - - - - - - Livonia
                        1745 -- - - - - - - - - - - - - - - - Moravia
                        1753 -- - - - - - - - - - - - - - - - Kovad (Lithuania)
                        1761 -- - - - - - - - - - - - - - - - Bordeaux
                        1772 -- - - - - - - - - - - - - - - - Deported to the Pale of Settlement (Poland/Russia)
                        1775 -- - - - - - - - - - - - - - - - Warsaw
                        1789 -- - - - - - - - - - - - - - - - Alsace
                        1804 -- - - - - - - - - - - - - - - - Villages in Russia
                        1808 -- - - - - - - - - - - - - - - - Villages & Countrysides (Russia)
                        1815 -- - - - - - - - - - - - - - - - Lbeck & Bremen
                        1815 -- - - - - - - - - - - - - - - - Franconia, Swabia & Bavaria
                        1820 -- - - - - - - - - - - - - - - - Bremen
                        1843 -- - - - - - - - - - - - - - - - Russian Border Austria & Prussia
                        1862 -- - - - - - - - - - - - - - - - Areas in the U.S. under General Grant's Jurisdiction[1]
                        1866 -- - - - - - - - - - - - - - - - Galatz, Romania
                        1880s - - - - - - - - - - - - - - - - Russia
                        1891 -- - - - - - - - - - - - - - - - Moscow
                        1919 -- - - - - - - - - - - - - - - - Bavaria (foreign born Jews)
                        1938-45 - - - - - - - - - - - - - -  Nazi Controlled Areas
                        1948 -- - - - - - - - - - - - - - - - Arab Countries

SOURCE and REFERENCE: http://www.sunray22b.net/expulsions.htm

UN Resolutions Against Israel (1955-1992) - YK:n Israelinvastaiset päätöslauselmat


                        1. Resolution 106: "... 'condemns' Israel for Gaza raid"
                        2. Resolution 111: "...'condemns' Israel for raid on Syria that killed fifty-six people"
                        3. Resolution 127: "...'recommends' Israel suspend its 'no-man's zone' in Jerusalem"
                        4. Resolution 162: "...'urges' Israel to comply with UN decisions"
                        5. Resolution 171: "...determines flagrant violations' by Israel in its attack on Syria"
                        6. Resolution 228: "...'censures' Israel for its attack on Samu in the West Bank, then
                        under Jordanian control"
                        7. Resolution 237: "...'urges' Israel to allow return of new 1967 Palestinian refugees"
                        8. Resolution 248: "... 'condemns' Israel for its massive attack on Karameh in Jordan"
                        9. Resolution 250: "... 'calls' on Israel to refrain from holding military parade in Jerusalem"
                        10. Resolution 251: "... 'deeply deplores' Israeli military parade in Jerusalem in
                        defiance of Resolution 250"
                        11. Resolution 252: "...'declares invalid' Israel's acts to unify Jerusalem as Jewish capital"
                        12. Resolution 256: "... 'condemns' Israeli raids on Jordan as 'flagrant violation""
                        13. Resolution 259: "...'deplores' Israel's refusal to accept UN mission to probe occupation"
                        14. Resolution 262: "...'condemns' Israel for attack on Beirut airport"
                        15. Resolution 265: "... 'condemns' Israel for air attacks for Salt in Jordan"
                        16. Resolution 267: "...'censures' Israel for administrative acts to change the status
                        of Jerusalem"
                        17. Resolution 270: "...'condemns' Israel for air attacks on villages in southern Lebanon"
                        18. Resolution 271: "...'condemns' Israel's failure to obey UN resolutions on Jerusalem"
                        19. Resolution 279: "...'demands' withdrawal of Israeli forces from Lebanon"
                        20. Resolution 280: "....'condemns' Israeli's attacks against Lebanon"
                        21. Resolution 285: "...'demands' immediate Israeli withdrawal form Lebanon"
                        22. Resolution 298: "...'deplores' Israel's changing of the status of Jerusalem"
                        23. Resolution 313: "...'demands' that Israel stop attacks against Lebanon"
                        24. Resolution 316: "...'condemns' Israel for repeated attacks on Lebanon"
                        25. Resolution 317: "...'deplores' Israel's refusal to release Arabs abducted in Lebanon"
                        26. Resolution 332: "...'condemns' Israel's repeated attacks against Lebanon"
                        27. Resolution 337: "...'condemns' Israel for violating Lebanon's sovereignty"
                        28. Resolution 347: "...'condemns' Israeli attacks on Lebanon"
                        29. Resolution 425: "...'calls' on Israel to withdraw its forces from Lebanon"
                        30. Resolution 427: "...'calls' on Israel to complete its withdrawal from Lebanon'
                        31. Resolution 444: "...'deplores' Israel's lack of cooperation with UN peacekeeping forces"
                        32. Resolution 446: "...'determines' that Israeli settlements are a 'serious obstruction'
                        to peace and calls on Israel to abide by the Fourth Geneva Convention"
                        33. Resolution 450: "...'calls' on Israel to stop attacking Lebanon"
                        34. Resolution 452: "...'calls' on Israel to cease building settlements in occupied territories"
                        35. Resolution 465: "...'deplores' Israel's settlements and asks all member states not to assist
                        Israel's settlements program"
                        36. Resolution 467: "...'strongly deplores' Israel's military intervention in Lebanon"
                        37. Resolution 468: "...'calls' on Israel to rescind illegal expulsions of two Palestinian mayors
                        and a judge and to facilitate their return"
                        38. Resolution 469: "...'strongly deplores' Israel's failure to observe the council's order not
                        to deport Palestinians"
                        39. Resolution 471: "... 'expresses deep concern' at Israel's failure to abide by the Fourth
                        Geneva Convention"
                        40. Resolution 476: "... 'reiterates' that Israel's claims to Jerusalem are 'null and void'"
                        41. Resolution 478: "...'censures (Israel) in the strongest terms' for its claim to Jerusalem
                        in its 'Basic Law'"
                        42. Resolution 484: "...'declares it imperative' that Israel re-admit two deported Palestinian
                        mayors"
                        43. Resolution 487: "...'strongly condemns' Israel for its attack on Iraq's nuclear facility"
                        44. Resolution 497: "...'decides' that Israel's annexation of Syria's Golan Heights is 'null and
                        void' and demands that Israel rescind its decision forthwith"
                        45. Resolution 498: "...'calls' on Israel to withdraw from Lebanon"
                        46. Resolution 501: "...'calls' on Israel to stop attacks against Lebanon and withdraw its troops"
                        47. Resolution 509: "...'demands' that Israel withdraw its forces forthwith and unconditionally
                        from Lebanon"
                        48. Resolution 515: "...'demands' that Israel lift its siege of Beirut and allow food supplies to
                        be brought in"
                        49. Resolution 517: "...'censures' Israel for failing to obey UN resolutions and demands that
                        Israel withdraw its forces from Lebanon"
                        50. Resolution 518: "...'demands' that Israel cooperate fully with UN forces in Lebanon"
                        51. Resolution 520: "...'condemns' Israel's attack into West Beirut"
                        52. Resolution 573: "...'condemns' Israel 'vigorously' for bombing Tunisia in attack on PLO
                        headquarters
                        53. Resolution 587: "...'takes note' of previous calls on Israel to withdraw its forces from
                        Lebanon and urges all parties to withdraw"
                        54. Resolution 592: "...'strongly deplores' the killing of Palestinian students at Bir Zeit
                        University by Israeli troops"
                        55. Resolution 605: "...'strongly deplores' Israel's policies and practices denying the human
                        rights of Palestinians
                        56. Resolution 607: "...'calls' on Israel not to deport Palestinians and strongly requests it to
                        abide by the Fourth Geneva Convention
                        57. Resolution 608: "...'deeply regrets' that Israel has defied the United Nations and deported
                        Palestinian civilians"
                        58. Resolution 636: "...'deeply regrets' Israeli deportation of
                        Palestinian civilians
                        59. Resolution 641: "...'deplores' Israel's continuing deportation of Palestinians
                        60. Resolution 672: "...'condemns' Israel for violence against Palestinians at the Haram
                        al-Sharif/Temple Mount
                        61. Resolution 673: "...'deplores' Israel's refusal to cooperate with the United Nations
                        62. Resolution 681: "...'deplores' Israel's resumption of the deportation of Palestinians
                        63. Resolution 694: "...'deplores' Israel's deportation of Palestinians and calls on it to ensure
                        their safe and immediate return
                        64. Resolution 726: "...'strongly condemns' Israel's deportation of Palestinians
                        65. Resolution 799: "...'strongly condemns' Israel's deportation of 413 Palestinians and calls for
                        their immediate return.
                        (Findley's Deliberate Deceptions, 1998 pages 188 - 192).

 

I question the role of the Europe and USA as a peace mediator in the Middle East. I think the imbalance of the area has been esteemed as a benefit for the Euramerica. Chaim Weizmann and Emir Feisal were companions and emphasized the racial relations and community between the Jews and the Arabs, in contrast to the European elitist thinking even officially in the Versailles treaty. WHAT THE EUROPEAN (and US, later on) COLONIALISM HATED MOST, was the business collaboration between the Jews and the Arabs. When 'bestowing' independence to various Muslim countries, the old landlords did EVERYTHING to knock down the close and friendly associations between those "cousins". Jews with their technology and Arabs with their oil would have constituted a rivalling power to Euramerica at the end of colonialism. Wahhabites to lead Arabia. Yasser Arafat's uncle to serve as the great mufti of Jerusalem, the most pathological hater of the Jews the could found.

PLO was founded by the Arab League, not the Palestinians. Palestinians, whom I love, were and are USED. Used as a 'vanguard'. That can read it from the PLO articles directly:
http://www.yale.edu/lawweb/avalon/mideast/plocov.htm

"Article 14:
The destiny of the Arab nation, and indeed Arab existence itself, depend upon the destiny of the Palestine cause. From this interdependence springs the Arab nation's pursuit of, and striving for, the liberation of Palestine. The people of Palestine play the role of the vanguard in the realization of this sacred (qawmi) goal.

Article 7:
It is a national duty to bring up individual Palestinians in an Arab revolutionary manner. All means of information and education must be adopted in order to acquaint the Palestinian with his country in the most profound manner, both spiritual and material, that is possible. He must be prepared for the armed struggle and ready to sacrifice his wealth and his life...

Article 10:
Commando action ('FEDAYEEN') constitutes the nucleus of the Palestinian popular liberation war. This requires its escalation, comprehensiveness, and the mobilization of all the Palestinian popular and educational efforts and their organization and involvement in the armed Palestinian revolution.

...On this basis the Palestinian masses, regardless of whether they are residing in the national homeland or in diaspora (mahajir) constitute - both their organizations and the individuals - one national front working for the retrieval of Palestine and its liberation through armed struggle... Armed struggle is the only way to liberate Palestine. This it is the overall strategy, not merely a tactical phase."

Palestinians were sacrifized. I do not accept this loss of human dignity.

 

FACTS about the Finnish Jews and Finland

Finland has been the least corrupt country in the world in the transparency international throughout the 3rd millennium: http://www.transparency.org/policy_research/surveys_indices/cpi/2006 . In the OECD's international assessment of student performance, PISA, Finland has consistently been among the highest scorers worldwide; in 2003, Finnish 15-year-olds came first in reading literacy, science, and mathematics; and second in problem solving, worldwide. The World Economic Forum ranks Finland's tertiary education #1 in the world. In 1906, Finland became the first European nation (and one of the first in the world) to grant women the right to vote and run for parliament. Finland's most famous company is Nokia, the world's largest producer of mobile phones. Just 30 years ago, Nokia company was selling mainly tiers, rubber boots and rubber sticks for the police.The most famous Finnish person alive today is Linus Torvalds, who originated (and still maintains) Linux, the shareware free computer operating system which is taking the world by storm and is showing increasing signs of revolutionizing the computer industry.

In 1905, the second conference on Zionism was arranger in Helsinki, The Republic of Finland (Suomi in the Finnish), which was free of the organized Russian pogroms. Although our association was Christian already by then, there was much collaboration with the small Jewish population since the Messianic Jews starring Naphtali Rudnitzky founded the whole association. Rudnitzky was, actually, a pioneering prophet even globally, in my opinion. I have studied the history of eugenics (Rassenhygiene) in general, and I think Rudnitzky was one of the first activist corner-speakers who really understood what the National Socialists were up to. He even moved to Germany and preached there and warned that the nazi movement was Satanic and dangerous.

Finland is one of the world's most progressive nations, despite of less than optimal circumstances, including a harsh climate, little variety of natural resources, a very small population and a long history of being oppressed by its more powerful neighbors (The Swedish 'Vikings' and the Russian/Soviet Union). Finland's climate is characterized by cold, and sometimes severe, winters and relatively warm summers. Adding to the gloominess of the long winters is the fact that in the far north (Lapland) the sun does not rise for almost two months, and even in the south the days are short and the sun is very low on the horizon even at noon. In summer the longest day lasts more than two months in the far north, and even in the far south the nights never become completely dark, with the days being separated by a just a few hours of twilight. The most resistant population in the face of the Earth to HIV is the Finnish. This is weird since the biggest difference in the exposure to the HIV as such is between Finnish and Russian border so the resistance has not been developed within the past 30 years. It seems this is due to extraordinary severe assaults of influenza viruses, which has breeded over third part of the population to sustain a truncated form of CCR5 receptor, the coreceptor to both HIV and influenza. The country suffered from severe famines, e.g. in 1696-1697 one of them killed a third of the population, together with influenza epidemic. Thus breeding a resistant nation.

On December 6, 1917, just weeks after the November Bolshevik Revolution in Russia, Finland declared its independence. (The other Baltic nations of Latvia, Lithuania, Estonia and Poland did likewise, but only Finland was able to avoid being reconquered.) The following year the country experienced a brief (three and a half months) but bloody civil war. The bitter memories of this conflict continued to affect politics and the national psyche for many years, and healing only began during the Winter War of 1939-40, when both sides had to unite against a common enemy. The Winter War was the result of an attack by the Soviet Union. The Soviet forces were overwhelming in numbers but suffered massive casualties at the hands of the unexpectedly fierce Finnish resistance. Nearly one third of the Finnish army did not got a gun at the stat of the war and had to get them in sieges from the enemy troops. Nevertheless, Finland eventually had to give in and cede most of its Karelia region (a large chunk of the eastern part of the country) to the USSR, causing about 400,000 people to lose their homes and land. During this winter war with -40C temp no other country helped Finland and Nazi Germany had signed Finland secretly to Soviet Unions realm in the Rippentrop-Molotov treaty in Moscow. In the Soviet record of history, the destroyed RUssian divisions just never existed and the whole war was only called a border fight in the Leningrad military area. Subsequently, in 1941 Finland joined the forces against the Soviet Union on the side of Germany with the goal of regaining this lost territory, after Soviet Union had started bombing again to the capital as well as other cities. Stalin thought the Finnish planes had attacked although it was a question of German aircrafts. Finland did not go far beyond its old borders and did not want to close the 900-day-siege of Leningrad in order to avoid killing its civilian inhabitants. The mighty command to the German troops was, after all, to destroy the whole city and its inhabitants in the name of evolutionary struggle or Kampf for life which Finland did not share with its democracy. Finally, Finland wound up having to cede even more territory and pay heavy reparations.

 Actually, Finland was the only country of all the participants of the WWII that paid all the war debts laid over it, which lasted ten years and was even few tiths of the gross income. Just the ships Finland had to mostly import and then donate to the USSR would have made a quey of 20 km or the trains full of machines and the like  numbered141490 wagons. Finland was also the only country of the lost side that was never occupied, either by the German or Soviet troops. She was also the only democracy waging a war aside the Nazi Germany - and had to pay for it dearly. At the end of the war, Finland had to wage war also against the few German troops in the Northern Finland and Norway. Finland was the ONLY country of the WWII where the local Jews were in principle serving in arms with the German troops. Three Finnish Jews were even offered the Iron Cross. They all refused, however, and referred to their Mosaic faith. But one of them rescued a major German unit from a siege. There was even a synagogue in the uttermost front battle field. In 1905, the second major Zionist conference was arranged in Finland, Helsinki. In the Russian pogroms between 1820 and 1900 even one million Jews were killed but those did not reach Finnish autonomy.

Following World War II, Finland assumed a policy of cautious neutrality. It was not a part of the Eastern block. The term Finlandization entered the international vocabulary and referred to the strong self-censorship, self-control and pro-Soviet attitudes that characterized Finland at that time. Politicians, civil servants and journalists were well aware of the consequences (including to their careers) of publicly discussing injustices such as the attacks leading to the Winter War or news about current Soviet atrocities. There was much concern in the U.S. and elsewhere that a communist takeover would occur in Finland and that Finlandization would eventually overtake other nations in Western European as well.

Today Finland has a industrialized, largely free-market economy with a per capita output and a standard of living (not only in terms of economic indicators but also in terms of public health, public safety, welfare, culture and other intangibles) rivaling those of France, Germany and Italy. This has been accomplished simultaneously with maintaining what is consistently ranked as one of the world's highest standards of environmental protection and sustainability. Finland's economic performance has been attributed to its education system, its infrastructure and a national consensus on problem solving. But it is also likely due to the fact that the country is a strong and vibrant democracy. In fact, according to some rankings it is at, or near, the top of all countries with regard to democracy, press freedom and a lack of corruption.

The total population is only about 5.2 million. A density of 15 persons per square kilometer (40 per square mile) makes it one of the most sparsely inhabited countries in Europe. The capital and largest city is Helsinki, a port city which was founded in 1550. ("Hell sin", named and cursed as such by the Western invaders of the time.) The Finnish language is not related to most other European languages (i.e., the Indo-European languages), and it may be of Asiatic origin. Recent genetic studies have shown that, in contrast to the language, most of the population of Finland is closely related to the Baltic and Germanic peoples. The Samis, Finnish Indians are an indigenous minority who live mainly in the far north, are linguistically related to the other Finns but are genetically very far from them and Scandinavians. The Kalevala, Finland's national epic, was compiled in the 19th century by the Finnish physician and scholar Elias Lönnrot, who undertook the huge task of collecting folk poetry from the remote wildernesses of Karelia. These old lyrics, ballads and incantations, which even included a creation myth, had been part of the oral tradition of speakers of the Balto-Finnic languages for at least two thousand years. At the beginning of the 19th century, common folk could recite often 2000 verses out of it by heart. In order to comprehend the intertextual analogies and similarities between the Jewish Genesis and pre-Christian sediments of the Kalevala epic, you have to be able to read Finnish, unfortunately: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Kalevala.html 

Pauli.Ojala@gmail.com

LUONNON OMAA TAIDETTA

Table of Contents from http://www.calvin.edu/academic/cas/gpa/ww2era.htm

I. Speeches and Writings by Nazi Leaders

II. Anti-Semitic Material

III. Visual Material

IV. War Propaganda: 1939-1945

V. Miscellaneous Propaganda

VI. Material from Nazi Literature for Propagandists.

VII. Links

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

http://www.kp-art.fi/default.htm

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Jos painovoima loppuisi NYT! niin milloin se vaikuttaisi miljardin valovuoden päässä olevassa kohteessa? Tangentin suuntaisesti.
Valovuodet eivät ole ajan yksikkö. Valovuosi mittaa etäisyyttä, ei historiaa.

Edes valonnopeus ei mahdollisesti olekaan vakio ja saattaa rapistua asymptoottisesti arvoon 300 000 km/s.

Mutta  "gravitonia" ei ole vielä löydettykään. Se on liian nopea. Ajan lyhyt hysteria.

ûMÿMû

If Gravitation would stop to exist NOW! When would it be seen in a remote star?

 Straight via tangentia.

Light years are not a measure of time or history, but of distance.

 Even the speed of light may not be constant, after all, and may decay asymptotically to 300 000 km/s.

In contrast to the Photon, the "Graviton" has not been even found yet. It is so fast. The short hystery of time.