Takaisin
Ajatusvarikolle
- Back
to the Thought Deposit
→
HAASTE
- CHALLENGE
←
Dinoglyyfit
– Dinogllyphs
-
Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa
- Prehistoric
Creatures Documented by the Ancient Man
Nollaveriryhmästä – lapsineroista ja nirppanokista
Jewish Child Prodigys
Tuntemattoman Samuel Rubenin esimerkki kannustaa vanhempia
sallimaan lasten pitää rikkimenneet puhelimet ja radiot
leikeissään. Ruben oli itseoppinut ylioppilas, yli 300
patentin laatija ja kodinkoneteknologian tee-se-itse -mies. Rubenin
keksintöjä sovelletaan monissa arkipäivän
laitteissa: rannekelloissa, sähkömoottoreissa,
automaattikameroissa, keinoääni-laatikoissa (mitä se
sitten tarkoittaakin) ja satelliiteissa. Nuori näpertelijä
rakensi esimerkiksi ensimmäisen alkalipatterin. Siltojen
jänneväli- ja kestävyyslaskelmat ovat mekaniikan
arkkilaskuja ja akateemisessa maailmassa viran saaminen ilman
yliopistotutkintojen tuomaa pätevyyttä vaatii erityistä
ansioituneisuutta. Kuitenkin professori Ruben suunnitteli maailman
pisimmän suspensiosillan, 8 km pituisen Mackinacin Michiganin
osavaltioon, joka avattiin liikenteelle vuonna 1957. Viimein
rahoittajia sekä rakennuttajia löydettyään Ruben
tuli rakennuttaneeksi kaikkiaan yli 400 siltaa viidelle mantereelle.
(Myös David Steinman (1886-1960) rakensi Amerikkaan
siltoja. Hänet valittiin Idahon yliopiston professoriksi jo
23-vuotiaana ja hän suunnitteli ja hänkin rakennutti
kaikkiaan noin 400 terässiltaa.)
Henri Moissan (1852-1907) oli köyhän rautatieläisen terävä poika ja häntä pidetään korkealämpötilaisen kemian isänä. Köyhistä oloista lähteneenä Moissan rakensi sähkökäyttöisen uunin synteettisten timanttien valmistukseen, mutta on kiistanalaista, saiko hän koskaan rahoitettua sammollaan opintojansa. (Mustan timantin valmistaminen kiistettiin myöhemmin.) Moissanin uuni levisi kuitenkin maailmanlaajuiseen käyttöön kuumuutta kestävien oksidien valmistuksessa ja tutkimuksessa. Moissan löysi myös fluori-alkuaineen ja Nobel-mitalin.
Norbert Wieneriä pidetään kybernetiikan eli ohjaustekniikan perustajana. Nuori Norbert oli lapsinero ja isä vaati pojaltaan paljon. Nelivuotiaan Norbertin satukirjat olivat kevyimmillään tieteiskirjallisuutta - jota hänelle ei tarvinnut lukea ääneen. Seitsenvuotiaana poika oli jo tutustunut Lajien synnyn kaltaisiin modernin tieteen perusteoksiin. Poikkeuksellinen lahjakkuus lapsuudessa tarkoittaa yleensä vain poikkeuksellisen nopeata kasvamiseen liittynyttä kehitystä. Käytännössä ero ikätovereihin kaventuu aikuisuutta kohden. Wiener valmistui 18-vuotiaana filosofian tohtoriksi ja liekö perfektionismia, että omisti elämänsä järjestyksen luomiselle. Wiener tutki luonnossa esiintyviä epäsäännöllisyyksiä, kuten vellovaa vettä tai tuulta ja pyrki voittamaan luonnon erilaisin korjaustekniikoin ja kontrollijärjestelmin. Turbulenteissa virtauksissa kaikki virtaavan aineen osaset voivat liikkua järjestäytymättömästi kaikkiin suuntiin. Tällaisissa virtauksissa on niin paljon muuttujia (tiheys, nopeus, paine, viskositeetti, kokoonpuristuvuus jne.), että niiden liikkeitä ei kyetä määrittämään vaikka fyysikot ovat yrittäneet ratkaista ongelmaa jo lähes 200 vuotta. Wiener askarteli esimerkiksi erilaisten automaattien, tutkien ja aseiden tähtäinten kanssa, vaikka kieltäytyikin viimeisten 17:n elinvuotensa aikana yhteyksistä aseteollisuuteen. Wienerin keksinnöt loivat edellytyksiä tutkalaitteiden parantamiselle, nopeille tietokoneille ja automatisoiduille tehtaille. Tarinan erikoisuus on siinä, että keksijä sai keksiä myös juutalaisuutensa omin päiten murrosiässä. Isä sitä nimittäin ei kertonut. Wienerin käyttöönottama sana kybernetiikka tulee kreikasta ja tarkoittaa ruorimiestä. Elämän syntyä pohtiessaan Wiener on kirjoittanut: ”Informaatio on informaatiota, ei ainetta tai energiaa. Se materialismi, joka ei tätä myönnä, ei voi selvitä hengissä nykypäivänä.” (Vrt. Tieto-Finlandialla palkitun Esko Valtaojan liturgia, jonka mukaan "elämä on vain kemiaa ja fysiikkaa.")
Kevin Mitnick on yksi kuuluisimmista tietokone-hakkereista - koska jäi kiinni. Hyperrikolliseksi maalatun Kevinin äiti oli tarjoilija ja isähahmoina tämän usein vaihtuvat miesystävät. Pojan ensimmäinen ”hack” oli menetelmä kulkea paikallisbusseissa maksamatta matkasta. Mitnickin toimintatapaan kuului nk. social engineering eli sosiaalisten taitojen hyväksikäyttö. Meillä puhelinverkon väärinkäyttöä on pidetty miltei mahdottomana, mutta Mitnick kavereineen maksatti laskujaan muilla, loi ja poisti numeroita käytöstä tahtonsa mukaan sekä asetti soitonsiirtoja keskusten etähallintanumeroiden kautta. Tämän kaiken hän teki koulunsa tietokoneilla - joskaan Kevin ei elokuvakäsikirjoituksesta poiketen muuttanut samalla arvosanojaan. Sittemmin Kevin siirtyi amatööristä kokopäivähakkeriksi ja tuomiot pirstoivat hänen opiskelunsa. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä puolustus sai oikeuden toteamaan, että syytetty on tietokoneaddikti, mutta lievennettyyn rangaistukseen liittyi tietokoneen käyttökielto hoitolassa. Jonkin aikaa hoidosta vapautumisen jälkeen Mitnick sukelsi ”maan alle” saatuaan hakkeroitua tietoonsa itseään koskevan pidätysmääräyksen. Pikku hiljaa hänestä tuli Amerikan etsityin rikollinen. Erityisesti maallisen mammonan puuttuminen Mitnickin motiiveista teki hänestä uhan yhteiskunnalle. Mitnickin kaltaisten IT-teknologian kiellettyjä asioita tekevien pikkurikollisten kapasiteetti aiheuttaa vahinkoa on suuri. Mitnickin tapaus on osoittanut, ettei Yhdysvaltain oikeuslaitos vieläkään tiedä, mitä hänen kaltaisilleen tapauksille olisi tehtävä ja viranomaiset ovat antaneet väärää tietoa nuorukaisten tekojen ja kykyjen vaarallisuudesta. Jäätyään viimeisen kerran kiinni Kevin Mitnick herätti tunteita valittaessaan vankila-oloistaan ja voittamalla käräjöinnin oikeuksistaan kosher-ruokaan. Podcasting, bebo, myspace, metacafe, rebelde, mininova, Baidu, iTunes, kazaa, mp3, crypting, hacking, cracking, spybot, linux, mapquest, depot, camcorder, lingerie, webcam tai muut kuumat trendit - kuka niitä ymmärtää? Pikkupojat ovat isoja äijiä osaavampia ja maailman kirjat ovat menneet sekaisin.
Prometeus-liikkeen pyhimys William James Sidis syntyi aprillipäivänä 1898 (-1944) venäjänjuutalaisille vanhemmille, jotka olivat paenneet pogromeja Yhdysvaltoihin. Billyä itseäänkin on pidetty jonkinlaisena aprillipilana. On väitetty, että hänen älykkyysosamääränsä olisi ollut suurempi kuin kellään toisella (häneen liitettiin nimike Neo sapiens) - mutta siitä huolimatta hän ei saavuttanut sellaisia asioita, joita ympäristö olisi saavutuksina pitänyt. (Tässä määritelmässä ns. ”tunneälyä” ei taidettu mieltää älykkyydeksi.) Sidis ei jakanut mielenkiintonsa kohteita ympäristön kanssa. Hänen väitetään osanneen liki kahtasataa eri kieltä. (Mikä tosin lingvistikkojen mielestä on sula mahdottomuus.) Sidis läpäisi Harvardin lääketieteen pääsykokeen jo 7-vuotiaana, mutta tuli nuorimmaksi ko. opinahjon oppilaaksi ”vasta” 11-vuotiaana. Sidis kirjoitti lukuisia tietokirjoja aina klassisen mekaniikan ja orastavan kvanttimekaniikan porteilta Yhdysvaltain historiaan. Kirjat olivat toinen toistaan erikoisempia ja ainoastaan 2 niistä näki koskaan julkisuuden päivänvalon. Edelleen Sidis kehitti mm. oman keinokielen Vendergoodin. Billy oli varsinainen friikki. Hän oli täysin välinpitämätön urheilusta, rahasta, akateemisista arvoista ja - yhtä romanssia lukuunottamatta - seurustelusta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Juutalaista sen paremmin kuin kristillistäkään uskoa kohtaan älyniekka ei ollut välinpitämätön, vaan vastusti niitä kiihkeästi. Hän laati itselleen 154 askeettista elämänsääntöä, oli pasifisti, ja teki matematiikassa vain niitä tehtäviä, joihin ei tietänyt vastauksia. Ristisanoja hän teki ulkoa päässään ja kantoi mukanaan sanomalehdistä leikattuja sarjakuvia. Niistä hänellä oli tapanaan näyttää sopivaa tilaisuuden tullen, mutta omasta hillittömästä naurustaan huolimatta muut ihmiset eivät aina ymmärtäneet asiayhteyttä. Lahjakkaiden lasten on tärkeä oppia sietämään meitä typeryksiä. Sidis poltti välinsä Harvardin opiskelijatovereiden ja opettajien kanssa, ja monet Yhdysvaltain suurista sanomalehdistä julkaisivat viimein avoimen pilkallisia kirjoituksia traagisesta, nuoresta aprillipilasta. Sidis päätyi tekemään alipalkattuja töitä. Työsuhteissa hän salasi henkilöllisyytensä ja ne päättyivät yleensä siihen, että kynttilä poltti vakat päällään. Vähän vastaava on Nathan Sharfmanin tarina. Sharfmanin veikattiin pelastavan amerikkalaisen filosofian, mutta hän itse tahtoi taksikuskiksi ja päätyi alkoholistiksi.
Theodore von Karman (Wakman) (1881-1963) oli aeronauttisen ja astronauttisen tieteen perustajia. Wakman oli niin sanottu lapsinero ja suunnitteli mm. ensimmäisen ilmaanpäässeen helikopterin. Myöhemmällä iällään hän toimi johtotehtävissä NATO:ssa. Aerojet Engineering -yhtiön ja U.S. Institute of Aeronautical Sciences -tutkimuslaitoksen perustamisen johdosta presidentti JF Kennedyo palkitsi vuonna 1963 Wakmanin Yhdysvaltain arvostetuimmalla kansallisella tiedemitalilla - aavistamatta että vuosi oli vanhan miehen ohella kohtalokas myös itselleen.
Oivallettuaan aalto-hiukkas-dualismin, innostui äitinsä puolesta juutalainen Niels Bohr niin kovasti itämaisesta mystiikasta, että antoi kaivertaa taolaisen yin-jang -symbolin sukunsa vaakunaan. Vastakohdistansa löytyviä elementtejä kuvaava symboli on ehkä juutalaisuutta vähemmän mairitteleva, mutta olihan Bohrin mentaliteetissakin sulautunut yhteen isän tanskalaisuus ja äidin juutalaisuus. Bohrin merkityksestä kertoo se, että alkuaine järjestysluvultaan numero 107, Ns eli nielsbohrium, on nimetty hänen mukaansa. Bohr selitti vedyn spektrin, mikä johti alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kehittämiseen. Niels Bohr oli matemaattisesti eräs menneen vuosisadan vahvimmista fyysikoista, mutta Einsteinista poiketen luonteeltaan taipuvainen konservatiivisuuteen. Nielsin äidin on sanottu ehtymättömästi lukeneen lapsilleen satuja ja jännityskertomuksia, myös matkustettaessa. Tätä ajatuksia virittävää ja stimuloivaa työstöä on toisinaan verrattu Einsteinin kabbala-harrastuksiin. Bohr sovelsi kvanttimekaniikan periaatteita ensimmäisenä kemiassa kuvaamaan elektroni-orbitaaleja sekä atomien energian absorbointia ja emittaatiota. Vuonna 1913 Bohr näki unta, että hän seisoi palavaa kaasua sisältävän auringon pinnalla. Planeetat vilistivät ohi omilla radoillaan ja kun Bohr heräsi hän ymmärsi nähneensä atomin mallin. Bohr ratkaisi tavallaan aineiden ja värien yhtäläisyyden arvoituksen. Hehkuvat kaasut hohtavat, mutta vain määrättyjä valon aallonpituuksia, ts. vain tietyn väristen valojen sulaumina. Bohr keksi, että elektronit voivat hypätä vain määrättyjen ratojen välillä. Unen aurinko oli atomin ydin ja planeetat sitä kiertäviä elektroneja. Aineellinen todellisuus on kvantittunutta, keoittain esiintyvää, loikkivaa, askeltavaa, läjittynyttä, porrastunutta. Termiä on vaikea selittää. Maailma on kuin legolinna: palikoita ei voi vain runnoa kiinni toisiinsa, vaan ne liittyvät yhteen pykälittäin. Atomimallin voi toisaalta mieltää näin konkreettisesti, toisaalta ei. Bohrin mallin energiatasot vastaavat seisovaa aaltoliikettä ytimen ympärillä. Elektronit tavallaan resonoivat ytimen kanssa samoin kuin tietty säveltaajuus resonoi kaikukopan kanssa. Bohr oli ensimmäinen joka oivalsi, että yksittäisen molekyylin käyttäytymistä ajassa ja paikassa kuvaavaa Schroedingenin aaltoyhtälö saatetaan esittää tilastollisena funktiona. Bohr osoitti, että suurin osa siitä mitä on, ei oikeastaan ole. Toisin sanoen Bohr todisti, että suurin osa atomista on tyhjää tilaa, kun hänen aikalaisensa pitivät atomin ydintä 10 000 kertaa Bohrin mallia suurempana. Bohrin ehkä suurimmaksi lahjaksi fysiikalle jää kuitenkin yllättäen johtamistaito. Hän kokosi 1920-luvulla joukon maailman parhaita fyysikkoja ympärilleen teoreettisen fysiikan laitokselle Kööpenhaminaan. (Schrödinger, Heisenberg, Pauli, Gamow jne. nämä eivät olleet heimolaisia; Heisenberg oli päinvastoin vastuussa Hitlerin ydinaseprojektista, johon Ruotsista päin tuotiin raskasta vettä hallitun ketjureaktion aikaansaamiseksi.) Tiivis ryhmätyöskentely on tehokkain tapa tutkia, mutta se vaatii keskinäisen kilpailun minimoimista ja kykyjen valjastamista yhteisen päämäärän eteen. Uusi kvanttimekaniikka syntyi tässä ajatustenvaihdon ilmapiirissä ja Niels Bohrin innostamana. Saksalaisten miehitettyä tanskalainen ydinfyysikko pakeni kalastusveneellä Ruotsiin ja sotien jälkeen hänet palkittiin elefanttiritarikunnan ansioristillä, jota muuten kantavat vain kuninkaalliset tai valtionpäämiehet. Vuonna 1957 Niels Bohr huomioitiin vielä Atoms for Peace -palkinnolla, joka herätti keskustelua Manhattan-projektin yhteydessä.
Myös Richard Feynman lukeutuu 1900-luvun merkittävimpiin - tai ainakin tunnetuimpiin - fyysikoihin. Feynmanin kansainvälisillä diagrammeilla fyysikot voivat kuvata nopeasti ja yksinkertaisesti alkeishiukkasten vuorovaikutussuhteita. Feynman oli kehittämässä atomipommia vuosina 1941-1942 Princetownissa ja 1943 alkaen Los Alamosissa, jossa ensimmäinen koeräjäytys tehtiin 1945. Vuonna 1981 hän esitti ensi kertaa kvanttitietokoneen mahdollisuuden. Feynmanin ei sanota liiemmin välittäneen ympäristön ajattelusta tieteellisen totuuden etsinnässään. Einsteinin tavoin Feynmanin henkilökohtaiset taipumukset tunnetaan tieteellisiä löytöjä paremmin. Mielikuvitus siivitti Richard Feynmanin tutkimusta. Hän oli provosoiva pilantekijä ja kärsimätön teeskentelylle ja tekopyhyydelle. Tutkimustyö ja lapsenomainen uteliaisuus olivat hänelle saman asian kaksi eri puolta. Hän noudatti Sananlaskujen laiskalle annettua kehotusta mennä muurahaisen tykö viisastumaan tarkkaillessaan sokerikulhossa olevia muurahaisia selvittääkseen niiden viestintää ja suuntavaistoa. Kerran Feynman istui kärsivällisesti vatkaamassa lasillista vettä, johon oli liuotettu liivatelehtiä, koska halusi tutkia, miten liivate hyytyy, jos se pidetään koko ajan liikkeessä. Feynman kertoo muistelmateoksissaan (mm. ”Laskette varmaan leikkiä, Mr. Feynman!” Ursa 1997) harrastaneensa maailmankuulujen tiedemiesten huippusalaisia asiakirjoja sisältäviin kassakaappeihin murtautumista atomipommia rakennettaessa. Muita harrastuksia olivat armeijan kutsuntapsykologien kiusaaminen, mayojen matematiikan tutkiminen, baareissa notkuminen, bongorumpujen soittaminen ja alastonmallien piirtely. Itse hän sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen perheenisä. Muiden mielestä hänen uransa huipentui vuonna 1965 Nobelin fysiikanpalkintoon, mutta mies itse ei pitänyt seikkaa kovin merkittävänä. Kun hänelle ilmoitettiin asiasta puhelimitse aamuyöllä, paiskasi hän soittajille luurin korvaan ja ihmetteli, eikö mokoma asia voisi odottaa aamuun. Feynman jopa harkitsi jonkin aikaa kieltäytyvänsä vastaanottamasta palkintoa, mutta hylkäsi ajatuksen kuullessaan, että kieltäytymisestä nousisi vielä suurempi mekkala. Kuultuaan sairastavansa harvinaista rasvakudoksen syöpää Feynman siirsi mielenkiintonsa lääketieteeseen. Hän teki laskelmia selviytymisensä todennäköisyydestä ja opetteli psykologian ja erilaisten itämaisten tekniikoiden avulla lähestymään kuolemaa. Elämme yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. Individualismia korottavassa ympäristössä kiinnitetään huomiota masennukseen, muttei narsistisiin luonnehäiriöihin, jotka raivaavat tiensä ihmisviidakon läpi viidakkoveitsin. En sano, ettäkö Feynman välttämättä olisi heitä, mutta ainakin hän oli tutustunut ajan henkeen. Feynman on sanonut kvanttifysiikasta lentävän lauseen: ”Nobody undestands it” eli ”Ei sitä kukaan ymmärrä”. Kvanttifysiikka on tuonut keskusteluihin päivän ehkä suurimman filosofisen kysymyksen. Objektiivinen totuus on yksi asia, mutta koko objektiivisen maailman olemassaolo on nyt vaakalaudalla. Onko sellaista todellisuutta olemassa, joka ei ole riippuvainen meidän mittauksistamme tai tarkkailustamme?
Kovin iäkkäitä eivät tietysti olleet Googlen perustaneet samannäköiset ja samanikäiset amerikanjuutalaiset Stanfordin opiskelijatoveruksetkaan (Larry Page, Sergei Brin), esiintyessään tennarit jalassa pörssin tiedotustilaisuudessa osakkaille satojen miljardien arvonnousun jälkeen. Yhtiö listautui pörssiin 19. elokuuta 2004. Osakkeen listautumishinta oli 85 dollaria. Yhtiön pörssiarvoksi muodostui tuolloin 23 miljardia dollaria. Google nousi 25-vuotiaiden perustajiensa puskemana vuoden 1998 jälkeen viidessätoista vuodessa maailman toiseksi arvokkaimmaksi brändiksi. Googol on luku 10100, jossa numeroa 1 seuraa sata nollaa. ”Don't be evil.”
Jos kemian noviisi aloittaa fysikaalisen kemian opintonsa pelkistetyllä Bohrin atomimallilla, niin maallikkokin mittaa taajuutta sähkömagneettisten aaltojen löytäjän Heinrich Hertzin mukaan. Venäjällä juhlitaan joka vuosi ”radiopäivää”. Silloin muistellaan venäläisten mielestä maailman ensimmäistä järjellistä radioviestiä, joka kuului: ”HEINRICH HERTZ”. Heinrich Hertz (1857-1894) oli älyn jättiläinen ja hänen ennenaikaisen kuolemansa olisi kollegojen mukaan klassisina aikoina ajateltu tapahtuneen jumalten kateudesta. Heinrichin aikaansaannokset tasoittivat tietä maailmanlaajuisille kommunikaatiojärjestelmille: langattomalle lennättimelle, radiolle ja televisiolle. Hän kykeni ensimmäisenä detektoimaan suuren amplitudin omaavaa sähkömagneettista värähtelyä. (En ole kuitenkaan koskaan saanut selville, mitä Hertz teki kerran sekunnissa. Täysin varma en ole edes siitä, onko kyseessä Heinrich vai tämän sisaren- tai veljenpoika Gustave, joka sai vuonna 1925 fysiikan nobelin kehitettyään uuden metodin isotooppien eristämiseksi.)
David Copperfield (toisen puolen juutalainen)
seuraa kahlekuninkaana ja taikurina heimolaisensa Eric Weiszin
(1874-1926) jalanjälkiä. Kravattitehtaalaisen,
sanomalehtien myyjän ja kengänkiillottajankin hommia
kokeillut Eric oli nokkela pikkupoika, joka aloitti sivutienistinsä
perinteisin korttitempuin. Saksanjuutalainen rabinrouva oli
ilmeisesti valmis maksamaan mitä tahansa sille, joka kykenisi
pitämään poikansa hetkenkään paikoillaan.
Alkuun apuna sai käyttää käsirautoja, mutta aikaa
myöten rahapalkkio kasvoi ja apuna sai käyttää
mitä tahansa rakennelmia. Taiteilijanimen ottanut Suuri Harry
Houdini pakeni maalla, ilmassa ja vedessä - käsiraudoissa,
jalkapuissa ja pakkopaidoissa, niin vankityrmistä, putkista kuin
selleistäkin ja edelleen postipusseista, pakkauslaatikoista,
rautakattiloista, maitotongista, ruumisarkuista, jättikokoisesta
jalkapallosta ja kirjekuoresta paperia rikkomatta. Vedessä
tapahtuessaan pako tapahtui ymmärrettävistä syistä
alle neljässä minuutissa. Kahlekuningas osoitti suurta
nopeutta myös sitoutumisessa avioituessaan elinikäisen
elämänkumppaninsa Wilhelmina Beatrice Rahnerin (?) kanssa
kahden viikon kuluttua tutustumisestaan tämän kanssa.
Psykoanalyytikoille on tuottanut aineistoa Houdinin suhde vanhaan
äitiinsä, jolle tämä lähetti vuosikymmenten
ajan päivittäin rahalähetyksiä. Vuonna 1910
Houdini suoritti ensimmäisen miehitetyn lennon Australian yli.
Nuorena miehenä Houdini uhosi kestävänsä kenen
tahansa nyrkiniskut palleaansa, mutta menehtyi tarjouksensa vuoksi
50-vuotiaana. Houdini heräsi päivänokosiltaan nuoren
atleetin tervehdykseen, joka samassa takoi sohvalla maannutta
veteraania varoittamatta keskivartaloon. Houdini ei ollut niitä
miehiä, jotka valittavat lääkärille jokaista
vaivaansa. Niinpä hän esiintyi tapauksen jälkeisenä
iltana viimeistä kertaansa ja vei lähes kaikki
salaisuutensa mukanaan hautaan. Houdini lahjoitti kaikenlaista
magiikkaa käsitelleen valtavan kirjakokoelmansa USA:n
kongressiin, maailman laajimmalle kirjastolle. David Copperfield on
ollut muutamana vuonna maailman eniten pelkillä esiintymisillä
tienaava viihdetaiteilija. Tämä on merkittävää
sen vuoksi, että tulot eivät muodostu joidenkin myytyjen
tuotteiden tai äänitteiden maksuista. Suurin Houdinin
kadottama kappale oli elefantti, mutta nuorempaa polvea edustava
suuri Copperfield on suurta Houdiniakin huolimattomampi.
Copperfieldille ei kannata lainata sen paremmin
hävittäjälentokonetta, Vapaudenpatsasta kuin Kiinan
muuriakaan, rannekelloista puhumattakaan.
Houdinin suuri sanoma oli kavaltaa ihmisten taikausko ja osoittaa erikoisillakin tapahtumilla olevan teknisen selityksensä. Copperfield puolestaan markkinoi olevansa ainoastaan illusionisti ja kertoo vaihtavansa alaa samana päivänä, kun huomaa omaavansa taikurin lahjat. Kummankin kannanoton merkitystä lisää yhteinen vanhatestamentillinen tausta. Houdini keräsi laajan taikaa, henkiä ja noituutta käsittelevän kirjaston. Hän lupasi suuren rahapalkinnon sille, joka tekisi yliluonnollisen teon jota ei itse kykenisi toistamaan.
Valon herraksi nimitetty Albert Michelson (1852-1931) oli vuonna 1878 määrittämässä ensi kertaa valon nopeutta. Michelsonia pidetään suurena empiirikkona eli kokeellisten menetelmien tunnustajana ja hän on kuuluisa kotikutoisista ja halvoista tutkimusinstrumenteistaan. Esimerkiksi ensi kertaa valon nopeuden määrittänyt koe suoritettiin kymmenen dollarin laitteella merenrannalla. Michelsson toi ensimmäisen fysiikan Nobel-palkinnon uudelle mantereelle ja vaikutti voimakkaasti Yhdysvaltain nousuun Euroopan rinnalle tieteen etulinjassa. (Vuosina 1901-1941 jaetuista palkinnoista Eurooppaan osui lähes 90 %, mutta vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla enää kolmannes.) Michelson keksi myös interferometrin, jolla yhä mitataan spektrien aallonpituuksia. Edelleen hän suoritti tutkimuksia, jotka johtivat vanhanaikaisen pariisissa säilytetyn platinasauvan väistymiseen pituuden standardina. Metrisen platinasauvan sijasta pituusjärjestelmä on nykyään sidottu huolellisemmin vartioituun kadmiumvalon punaiseen aallonpituuteen. Osoituksena historian oikukkaasta luonteesta muodostui Michelsonin merkittävimmäksi saavutukseksi koe, joka ei oikeastaan onnistunut. Kyseessä oli yritys osoittaa avaruuden ”eetterin” olemassaolo ja Michelsson oli hyvin pettynyt kokeensa epäonnistumisesta, kunnes tuloksesta osattiin vetää oikea johtopäätös. Koetta kutsutaan toisinaan tieteen historian suurimmaksi negatiiviseksi tulokseksi ja se antoi mm. viittauksen valonnopeus-vakion merkittävyyteen fysiikassa. (Valonnopeus plus mikä tahansa toinen nopeus on edelleen yhtä suuri kuin valonnopeus.) Valon herrasta voimme oppia sen suuren periaatteen, että fysikaalisetkin havainnot pitää tulkita. Tämä aspekti saattaa tieteen alttiiksi myös maailmankuvallisille ennakko-olettamuksilla - sitä enemmän, mitä lähemmäksi mennään elämän syntyyn liittyviä kysymyksiä. Pesäpallon tuomarikurssilla kurssimme vetäjä kertoi hyvän tuomarin kysyvän pelin jälkeen: ”Kumpi joukkue voitti?” (Juniorijoukkueemme kurssille patistetuista pojista kukaan ei muuten tainnut läpäistä kurssia...)
Albert-eno taas EI ollut lapsinero. Quite the
contrary:
Englannin kielen sanalle ”ignore” ei ole
hyvää suomenkielistä vastinetta. Einstein on kaikkien
sivuutettujen tai kuoliaaksi vaiettujen tieteellisten
toisinajattelijoiden suuri lohduttaja. Lapsena Albert oli
matemaattisesti lahjakas, mutta oppi puhumaan myöhään
ja sanoi kaiken kahdesti, minkä vuoksi sisäkkö piti
häntä tärähtäneenä. Poika sai myös
ankaria raivokohtauksia ja järkytti kotiopettajaa niin, että
tämä syöksyi ulos talosta eikä tullut enää
koskaan takaisin. Auktoriteetteja arvostellessaan hän ei
suorittanut oppikouluaan loppuun, mutta läpäisi Zürichin
teknillisen korkeakoulun pääsykokeen. Einstein ei saanut
valmistuttuaan assistentin paikkaa omalta, eikä miltään
muultakaan korkeakoululta ja päätyi seitsemäksi
vuodeksi vaatimattomaan patentti-insinöörin työhön
Berniin. Saatuaan kuulla Einsteinin patenttitoimistosta käsin
julkaistuista suurista artikkeleista miehen zürichinaikainen
korkeakoulu-opettaja lausui: ”En olisi koskaan uskonut mitään
niin älykästä siitä miehestä.” Kun
Albert suhtautui vielä aiemmin koulussa vastahankaisesti
opetukseen, hänen toinen opettajansa oli tietänyt kertoa:
”Teistä ei tule koskaan mitään, Einstein.”
Esitellessään suomeksi käännettyä Einsteinin
elämäkertaa toteaa Osmo Pekoneno: ”Einstein on
tieteenhistorian singulariteetti, joka itse on tutkimuskohteena yhtä
arvoituksellinen, kuin hänen luomansa teoriat.” Vanhoilla
päivillään Einstein ei enää ollut yhtä
tuottelias, vaan sekoittui yhtälövyyhteihinsä. (Hänen
on sanottu tuhlanneen viimeiset 30 vuottaan yrittäessään
ratkaista väärää ongelmaa.) Ikääntynyt
Einstein sanoi vuonna 1938 kokevansa matemaattiset yhtälöt
hyvistä matematiikan arvosanoistaan huolimatta melko työläinä,
enemmänkin työvoittona: ”Käsitän asioita
yhtä nopeasti kuin nuorempana. Voimani ja erityinen kykyni on
se, että osaan visualisoida vaikutukset, seuraukset ja
mahdollisuudet sekä toisten tekemien keksintöjen
merkityksen nykyiseen ajatteluun nähden. Käsitän
asioita helposti laajalla tavalla. En pysty tekemään
matemaattisia laskuja helposti. En tee niitä halukkaasti enkä
nopeasti.” Osuvampaa lieneekin Einsteinin (ja monien
muidenkin ”nerojen”) kohdalla puhe luovasta leikistä.
Einstein yhdisteli ennakkoluulottomasti eri tieteenaloja sekä
antoi lapsekkaiden ajatusten, uteliaisuuden, kokeilunhalun ja
leikkimielen vaikuttaa päättelyynsä. Tieteen
valtakunta on lasten kaltaisten. Israelin presidentin tehtävistä
vuonna 1952 kieltäytynyt siionisti on myös hyvä
esimerkki luovuuden ja vallantavoittelun paineesta tukahduttaa
toisensa. Einstein kertoi pitävänsä yhtälöitä
ikuisina, politiikkaa harjoitettavan vain tätä päivää
varten. Kullanhohtoisen ulkokuoren alta paljastuu silti
monitahoinen ihminen joka ei harjaa hampaitaan eikä halua pitää
sukkia. Mies joka käyttää puheessaan mielellään
alapään ilmaisuja. Huono laskija, joka tekee jo
ilmestyneisiin tutkimuksiinsa korjauksia korjauksien perästä.
Hajamielinen professori, joka ei muista syödä tarpeeksi ja
joutuu aliravitsemuksen takia sairaalaan. Sovinisti, joka pettää
avoimesti vaimoaan, hylkää skitsofreenisen poikansa
laitokseen ja raivostuu silmittömästi toiselle pojalleen,
kun tämä valitsee puolisonsa vastoin isän näkemystä.
Yleensä suuret keksijät Alexander G. Bell ja lapsinero & itsensä miltei hengiltä 10-vuotiaana kellarissa räjäyttänyt Thomas Alva Edison (eivät heimolaisia, jälkimmäinen päinvastoin perusti Yhdysvalloissa trusteja juutalaisia vastaan) saavat kunnian puhelimen ja fonografin keksimisestä. Oikeuden nimissä juhlintaan tulisi päästää myös Emile Berliner (1851-1929), joka teki erilaisiin telefoneihin ja gramofoneihin pidemmän välimatkan, laajemman käytön ja massasuosion vaatimat parannukset. Berliner rakensi mm. ensimmäiset kiekkomaiset äänilevyt ja kaukopuheluihin soveltuvat puhelimet. Erilaisista -oneista Berlinerin nimiin kirjataan yleensä ainoastaan mikrofoni. Sittemmin Berliner teki pioneerityötä helikopterin suunnittelussa. Vaikutusvaltaa saatuaan Berliner muutti suuntaustaan pelkästä tekniikasta lääketieteeseen ja hygieniatutkimukseen päin: hän järjesti ensimmäisen tieteellisen symposiumin maidonkäsittelystä ja kehitti maidon iskukuumennustekniikkaa. Itse yritän metsästää tietoa siitä, saattoiko Forssan ex nihilo -perustaja, ruotsinjuutalainen Axel Wahren, olla yhteydessä Berlineriin vetäessään Suomen ensimmäisen vähänkään pidemmän puhelinyhteyden Forssan tehtaastaan paikkaan, joka nykyään on keskellä metsää. (Matkun asema on todellakin sittemmin menettänyt asemiansa historian valokeilassa…)
Gustav Mahler (1860-1907) oli väkivaltaisen juutalaismiehen poika. Hän oli poikkeus suurten säveltäjien joukossa sikäli, että alkoi saada kunnollista opetusta vasta 15-vuotiaana. Wienin konservatorion pianonsoiton opettaja Julius Epstein ei ollut kiinnostunut vähemmän musiikilliselta vaikuttavan miehen murrosikäisestä pojasta, kunnes käski Gustavin soittaa jotakin. Epstein käski nuoremman Mahlerin lopettaa soittamisen ja totesi: ”Hän on synnynnäinen muusikko”. Mahler määritteli sinfonian siten, että sen tulee olla kuin tämä maailma, sen tulee sisältää kaikki. Mahler valitti olevansa kolmesti koditon: Boheemina rahvaassa Itävallassa, itävaltalaisena Saksassa sekä juutalaisena koko maailmassa - kaikkialla tunkeilija, eikä missään tervetullut.
Matematiikka on luonnontieteiden kieli. Juutalaisia matemaatikkoja ovat olleet mm. Nikolay Ivanovich Lobachevsky, James Joseph Sylvester, Carl Gustav Jacobi, FGM Eisenstein, Hermann Minkowski Tullio Levi-Civita, Georg Cantor ja tämän kiistakumppani Leopold Kroenecker (numeroituvasti äärettömien joukkojen mahtavuutta merkitään Cantorin muistoksi heprealaisen aakkoston kirjaimella alef alaindeksillä nolla varustettuna), Abram Besicovitch, Hermann Bondi, Moritz Cantor, Richard Courant, Moses Ensheim, Leopold Fejer, Michael Fekete, Guido Fubini, Jekuthiel Ginsburg, Jaques Hadamard, Felix Hausdorf, Adolf Hurwitz, Theodore von Kármán, Edmund Landau, Jacob Levitsky, Lucien Levy, Rudolph Lipschitz, Louis Mordell, Johann Ludwig von Neumann, Emmy ja Max Noether, Chaim Pekeris, Louis Rosenhead, Klaus Roth, Isaiah Schur, Karl Schwartz, Corrado Segre, Vito Volterra ja Andre Weil.
Grigori Perelman on mystinen venäjänjuutalainen
matematiikkanero, joka todisti tai ratkaisi oikeaksi moniulotteisten
pintojen Poincaren konjektuurin. Se on (oli) yksi seitsemästä
ratkaisemattomasta matematiikan jäljelläolevista
ongelmista, jotka määritettiin vuosituhannen vaihteessa.
Amerikkalainen Clay-instituutti oli luvannut miljoonan dollarin
palkinnon kunkin ratkaisusta - mutta Grigori ei palkintoa
vastaanottanut. Perelman todisti Poincarin probleeman jo vuonna 2003,
mutta kului vuosia, ennen kuin huippuyliopistojen tutkimusryhmät
saivat edes vahvistetuksi ja seuratuksi neropatin yhtälövyyhdit.
Fieldsin mitalia pidetään matematiikan "Nobelina"
ja sen Perelman sai jo vuonna 2006. Tai siis olisi saanut, jos olisi
sellaisen vastaanottanut. Myös Stanford ja Princeton ovat
tarjonneet Perelmanille professuureja, joista mies on kieltäytynyt.
16-vuotiaana Grigori voitti kuitenkin kansainväliset
matematiikkaolympialaiset ja tämän pokaalin hän
pokkasi. Vuonna 2005 Grigori erosi vaatimattomasta tutkijanvirastaan
Steklov-instituutissa: "Olen pettynyt matematiikkaan ja haluan
kokeilla jotakin muuta." sanoi Perelman ja eristäytyi
ulkomaailmasta. Nykyään hän asuu kalustamattomassa
asunnossa Pietarin lähiöissä äitinsä ja
matemaatikkosiskonsa kanssa. Eräs toimittaja onnistui kuin
ihmeen kaupalla saamaan Perelmanin kiinni kännykällä:
"Häiritset minua. Olen sienestämässä."
kuului vastaus. Perelmanin sanottiin työpaikassaan suhtautuvan
vakavasti pieniinkin sääntörikkomuksiin. Hän on
julkaissut työnsä internetissä eikä
tiedejulkaisuissa, koska hänestä tieteen saavutukset
kuuluvat ihmiskunnalle eivätkä kustannusyhtiöille.
"Tiedän että monet korostavat itseään ja
onnea vain niille jotka sellaista haluavat tehdä. Mutta minä
en pidä sitä hyvänä. Tajusin tämän ajat
istten, eikä kukaan voi muuttaa näkemystäni
asiasta."
Conclusive thoughts
”Lasten ja etenkin poikien arvostus on nähtävissä myös siinä luottamuksen osoituksessa, jonka he saavat Bar mitsvassa. Tässä aikuistumisen seremoniassa pojat nousevat vastuullisuuteen jo 13-vuotiaina. Jos ja kun itsetunto on yksi tärkeistä rationaalisen luovuuden perusteita, tämä varhainen vastuun jakaminen kasvaneen itsetunnon myötä lisää oleellisesti juutalaisnuoren etumatkaa kristittyihin nähden.” Näin arvioi espoolainen insinööri Päiviö Latvus modernin länsimaisen tieteen historian juutalaiskristillisiä ja puritaanisia juuria pohtiessaan. ”Suurten luomisprosessien paradokseista eräs oleellisimpia on se, että niiden toteuttajat ovat herkkiä ja jopa arkoja, sisäisissä taisteluissa eläviä ihmisiä. Soittimen kieli värähtelee vain jos se on jännitetty sitä rajoittaviin kannattimiin. Me emme luo täydellisessä vapaudessa vaan kohdatessamme rajamme. Luovuus nousee jännitteestä spontaaniutemme ja rajoitteidemme välillä, kuten tietoisuutemme rajojemme myötä.” Einsteinilla oli prosessoidessaan tapa ja kyky vuodesta toiseen esittää itselleen kysymyksiä, joita vain lapsi tekee. Einsteiniä ja Bohria hallitsi elinikäinen poikamainen uteliaisuus. Esimerkiksi Francis Bacono kytki edistymisemme tieteissä lapsen mielen asenteeseen, joka oli Jeesuksen mukaan ehto myös Jumalan valtakuntaan pääsemiselle. Tuonpuoleisia kumpikin. Intuitiota ei voi opettaa, sanotaan. ”Ellette tule samankaltaisiksi kuin lapsi, ette pääse sinne sisälle.”
”Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra.” Sef. 3:19,20.
Sefanjan salaliitoteoria on kiinnostava myös nk. Lapsinerojen luvussa historiaa. Lisää aiheesta apologetiikka-esseessä: Valitsen siis olen.
Pauli.Ojala@gmail.com
hämäläinen
pakana
PS. No entäs nää?!?
http://www.allnerdsandgeeks.com/index.FamousJews.html
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_famous_Jews
Vuodesta 1972 saakka odotettu 22 volyymin Encyclopaedia Judaican toinen painos on ilmestynyt!
Tee ekskursio vuoden 2007 laitokseen
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!