Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
Jesus Rocks! -katekismus
Kysymys numero 70:
”Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä Hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Lk 24:27.)
”Alkaen Mooseksesta”, sanotaan. Koska Mooses on nostettu niin merkittäväksi hahmoksi Genesiksen äärellä, lienee parasta antaa hänen henkilökuvaukselleen palstatilaa. Alkuseurakunnan ensimmäinen marttyyri Stefanus kertoo opillisessa kuulustelutilanteessaan Mooseksesta:
”Siihen aikaan syntyi Mooses ja hän oli Jumalalle otollinen... Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläiseen viisauteen ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa... oli muukalaisena Midianin maassa neljäkymmentä vuotta... Tämän Mooseksen... Jumala lähetti päämieheksi ja lunastajaksi... hän johdatti heidät Egyptistä pois, tehden ihmeitä ja tunnustekoja.”(Apostolien teot 7:20, 22).
Mooses toledot-taulujen toimittajana
Juutalaiset ovat perinteisesti uskoneet Mooseksen kirjoittaneen tai toimittaneen viiden lainkirjan ohella myös Jobin kirjan (Talmud, Tractate Bava Basra 15a-b). Pentateukin (juutalaisittain "tooran") kirjoja kutsutaankin toisinaan viideksi Mooseksen kirjaksi, mutta Mooseksen rooli Jobin kirjan kirjoittajana koetaan yleensä vieraampana. Historialliskriittinen raamatuntutkimus kiistää perinteisen käsityksen joka kohdin. Miten siis on?
Aloittakaamme Jobin kirjasta. Mooses oli aikansa radikaali. Epäsovinnaisuudessaan häntä ei voi verrata kuin yhteen toiseen Raamatun henkilöön - Mestariin itseensä. Job oli pakana eikä juutalainen, mutta kirjan toimittaja väittää rohkeasti: ”ei ollut maan päällä hänen vertaistansa.” Jeesuksen opetuslapsista Simon oli ”selootti” eli vastarintamies, mutta roomalainen sadanpäämies sai Jeesuksen tunnustuksen ”niin suuresta uskosta, ettei sellaista oltu nähty Israelissakaan”. Jeesus lähetti sokean hapuilemaan sapattina Jerusalemin halki Siiloan eli ”lähetetyn” lammikolle silmiänsä pesemään vaikka lepopäivänä ei ”isien perinnäissääntöjen” mukaan saanut ottaa kuin määrätyn askelmäärän. Jeesus puhui julkisesti naisille, vaikka tätä paheksuttiin. Jeesus antoi prostituoidun pestä ja kuivata hiuksillaan jalkansa arvovaltaisen fariseuksen edessä. ”Syntisten ystävä” ei ollut meriitti, vaan mitätöinti. Ja Nasaretin Arska oli aikansa epäsovinnainen radikaali, vaikka isien kirjoituksia arvostikin. Konservatiivi ei raksamiehemme tosiaankaan ollut.
2 Moos 3:1: ”Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle...” Mooseksen rooli toimittajana on käyttökelpoinen ajatus, sillä 40 vuoden jakso paimenena appensa Reguelin luona sopisi maantieteellisesti Jobin elinpiiriin. Mooses oli Egyptissä saanut aikansa korkeimman koulutuksen, mutta joutui syrjinnän vuoksi jättämään Egyptin ja pakenemaan Midianiin. Erämaassa hän ryhtyi paimenen ammattiin.
Paimenen toimeen liittyy Raamatussa eräänlaista nostalgiaa, mutta arkielämässä sen harjoittajat olivat eri aikakausina useasti yhteiskunnan alinta kastia. Gen 46:34 luemme: ”Sillä kaikki paimenet ovat egyptiläisille kauhistus”. Hanttihommiin joutuessaan oppineella Mooseksella olisi siis periaatteessa ollut koulutusta, aikaa sekä turhautuneisuudesta noussutta motivaatiota tutkia appensa vanhoja kirjoituksia. Reguel oli nimittäin Jetro, eli pappi. (Jetro-nimen merkityksestä ei ole täyttä varmuutta.
"Tämä mies oli kaikista idän miehistä mahtavin" (Job 1:3). Maininta on täsmällinen vain siinä tapauksessa, että toimittaja on asunut Uusin maasta länteen. Uusista länteen sijaitsee Midianin maa. Mooses saattoi siis kuulla Jobin tarinan suoraan appiukoltaan. Lähi-Idässä Jobin muisto on säilynyt esimerkiksi miesten nimissä. (Raamatun Jooabit ym.) Job:19:23: "Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin kirjaan, rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!" Job suostui panemaan maineensa sen varaan, että hänet joskus tulevaisuudessa pysyvässä kirjallisessa todistusaineistossa todettaisiin viattomaksi. Hän tahtoi että todistusaineisto uurrettaisiin kaikkein kovimpaan kallioon, joka sitten täytettäisiin lyijyllä. Moosesko toteutti kärsineen miehen toiveen modernin koulutuksensa avulla ja vanhojen dokumenttien pohjalta?
Kuka pentateukin kirjoittaja olikaan, hän oli luonteeltaan enemmän tutkija kuin kirjailija. Profeettana Mooses ei ollut ekstaattista tai hurmoksellista, vaan selkeän informatiivista ja ilmoituksellista mielenlaatua. Mooses oli mies, jolla oli haave. Tarinassa palavasta pensaasta yllätys on se, että tuo haave oli identtinen Jumalan oman haaveen kanssa. Raamatussa profeetan herättäminen tarkoittaa Jumalan intohimon vuodattamista ihmiseen.
Mooseksen kirjat ovat Raamatun mittapuulla mitattuna tietokirjallisuutta tai proosaa. Jobin kohdallakin runous sisältyy muiden henkilöiden suoriin lainauksiin. Ensimmäisten neljänkymmenen ikävuotensa aikana Egyptin hovissa Mooses lienee saanut paitsi kirjallisen, myös luonnontieteellisen koulutuksensa mahdollisesti aikansa korkeimman tieteen kehdossa, Annun kaupungissa. Annun (Oon) kaupungin myöhempi kreikkalainen nimi oli Heliopolis eli Auringon kaupunki. Hepreaksi kaupunkia kutsuttiin nimellä Beet Shemes, mikä puolestaan merkitsee Auringon taloa.[2]
Pentateukin kirjoittajan tyylinä oli toimittaa Jobin kirjan tavoin vanhojen sukujen päämiehiltä saadut yksittäiset tekstinkappaleet (sukukirjat) ja ilmoituksena saadut Jumalan ohjeet yhtenäiseksi teokseksi. Tähän olisi ollut tilaisuus Mooseksen muodostuessa erämaavaelluksen toisen 40-vuotisen jakson aikana kansansa kiistattomaksi johtajaksi. Ensimmäinen 40 vuoden jakson aikana Midianissa olisi siis toimitettu Jobin kirja ja toisen 40-vuotisen erämaajakson aikana Pentateukki. Raamatun mukaan neljäkymmentä vaellusvuotta oli pelkkää odottelua ensimmäisen sotakuntoisen miessukupolven pikku hiljaa harventuessa. Kansa ei tahtonut ylittää Jordan-virran muodostamaa rajaa, vaan eli erämaassa. Olisi ymmärrettävää, jos sukukuntien vanhimmat olisivat toimittaneet kivitaulunsa tai papyruksensa Mooseksen käsiin odotellessaan ainoastaan kuolemaansa. Välitettäessä vanhoja kertomuksia eteenpäin seisahtuneessa ajassa erämaan yksinkertaisuudessa, sai heidänkin täyttymättä jäänyt elämäntarinansa jatkua edes jossakin muodossa.
Mooseksen rooli Pentateukin kirjoittajana ei ole siinä mielessä olennainen, että näin ei koko kirjasarjassa varsinaisesti väitetäkään. Jos Mooses on kirjojen takana, hän puhuu itsestään yksikön kolmannessa muodossa. (Kuten Johannes evankeliumissaan tai Caesar Gallian Sodassa konsanaan.) Mooseksen kirjojen mukaan Jumala kuitenkin kehotti henkilökohtaisesti lukuisia kertoja Moosesta kirjoittamaan jonkin yksittäisen asian ylös. Kolmas Mooseksenkirja eli pappiskirja koostuu 80-90 prosenttisesti Jumalan puheen suorista lainauksista, mikä on ennätys kaikkien Raamatun kirjojen joukossa. Juutalaiskristitty CH MacIntosh lataa surullisenkuuluisan pappiskirjan täyteen pelastushistoriallista symboliikkaa. Uskomaton kirja.
Pentateukin sisällön puolesta ei ole mitään vankkaa syytä hylätä käsitystä, että Mooses olisi teoksen pääasiallinen toimittaja. Tätä tukee varsinkin Genesiksessä useasti esiintyvä termi ”tämä on kertomus sen ja sen suvusta”. ”Kertomus” on hepreaksi toledot ja tarkoittaa käytännössä sitä että Mooses itse asiassa kertoo, milloin hän siteeraa muiden kirjoituksia, milloin lisäilee omiansa! Toledot-sanan voisi kääntää parhaiten termillä ”dokumentti”. Noina aikoina sanaa käytettiin kaikkein virallisimmista asiakirjoista, kuten rahti- ja velkakirjoista sekä siviilirekistereistä. Itse asiassa koko Ensimmäisen Mooseksenkirjan kreikankielinen nimi Genesis on saanut syntynsä juuri tästä sanasta. Termistä, joksi toledot VT:n kreikannoksessa septuagintassa käännettiin (”sukuluettelo”), ovat saaneet syntynsä mm. sellaiset sanat kuin geeni, generaatio tai generaattori.
Muinaisten itämaisten tapojen tutkijalle ei ole yllättävää, että tuon aikaiset kirjalliset tavat olivat täysin päinvastaisia kuin omamme. Heprealaiset esimerkiksi kirjoittivat kirjan takakannesta alkaen, oikealta vasemmalle. Muinaisessa Mesopotamiassa (Irakissa) savitaulun lopussa, ei alussa, olivat tärkeät tiedot ajankohdasta, sisällöstä ja omistajasta tai kirjoittajasta. Tämä tapa oli laajalti levinnyt ja jatkui tuhansia vuosia. Ehkä hämmästyttävin piirre loppukirjoituskäytännössä oli se, että kolofonissa esiintyvä nimi oli savitaulun omistajan tai kirjoittajan. Jos henkilö ei osannut kirjoittaa, saattoi hän palkata työhön kirjurin. Kirjoittaja ei merkinnyt tauluun omaa nimeään, vaan työnantajansa eli taulun omistajan nimen. Sen vuoksi on mahdotonta korostaa liikaa I Moos 5:1:ssa olevan kolofonin ("Tämä on Aadamin sukuluettelo") tärkeyttä. Hepreankielinen sana "sepher" ei merkitse ainoastaan kirjaa tai täydellistä kirjoitusta, vaan Aadamin nimi viittaa siihen, että se oli joko Aadamin omistama tai kirjoittama. Ei pelkästään Aadamista kertova.
On huomionarvoista, että Genesiksen ensimmäisessä toledot-taulussa ei kirjan ensimmäisen jakson päätteeksi muista tauluista poiketen ole alamainintaa kenestäkään henkilöstä. Gen 2:4: ”Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin.” Vasta seuraava toledot-taulu esitellään Genesiksen toisen jakson lopulla ensimmäisen ihmisen muistiinpanoiksi. Gen 5:1: ”Tämä on Aadamin sukuluettelo.” Tarkkaavainen raamatunlukija huomaa suomalaisen raamatunkäännöksen ottaneen oikeuden kääntää merkittävän sanan eri tavoin. Aadamin toledot-viite on lisäksi asetettu uuden (keinotekoisen), viidennen luvun alkuun erilleen itse sisällöstään, joka päättyy neljänteen lukuun. Aadamin toledotiin kuuluu myös viittaukset ihmisen ensitekniikkaan: karjanhoitoon, paimentolaisuuteen, musiikkiin, metallurgiaan ja ensimmäiseen kaupunkiin. Jospa silloisen ihmissuvun ikäpresidentti oli jo neljännessä luvussa käynyt niin vanhaksi, että alkoi päivitellä maailman menoa? Saarn 12:5: ”Myös pelätään mäkiä ja tiellä on kauhuja.” (Saarnaaja 12:1-7 kertoo vanhuudesta ja antaa aineistoa dekkareista ja/tai Lähi-Idän kulttuurista kiinnostuneelle lukijalle peiteltyine kielikuvineen.)
Uusi Testamentti ottaa Vanhaa voimakkaammin kantaa kysymykseen tooran kirjoittajasta. Myös Jeesus lainasi toistuvasti tooraa ja viittasi Mooseksen auktoriteettiin - kuitenkin yhdellä valaisevalla poikkeuksella. UT nimittäin lainaa Genesistä kaikkiaan yli 60 kertaa ja sijoittaa sen yleiseen kategoriaan tooran muiden neljän kirjan kanssa, mutta ei Genesiksen kohdalla vetoa Mooseksen auktoriteettiin. Tilalla käytetään usein passiivista ilmaisua ”jo alussa” tms. Moosesta lainataan henkilöviittauksella Uudessa Testamentissa yli 80 kertaa tooran muiden neljän kirjan kohdalla.[3] Asian selkeyttämiseksi Leviatanmuistiossa ei käytetä Genesiksestä nimeä Ensimmäinen Mooseksenkirja. Kaikkiaan Genesiksessä on 11 toledotia, kirjan johdannon jäsentäessä teoksen kaikkiaan kahteentoista osaan.
Vallalla oleva kirjallisuuskriittinen käsitys Pentateukin kirjoittajasta on hieman yksinkertaistettuna niin sanottu nelilähdeteoria. (JEDP-lähteet: jahvistit, elohimistit, deuterium- ja pappislähteet.) Nelilähdeteoria sai reilu sata vuotta sitten alkunsa siitä luulosta, ettei Mooseksen aikana ollut vielä olemassa kirjoitustaitoa. Alkuperäinen argumentti ei kuitenkaan enää päde, sillä jo Aabrahamin ajoilta on säilynyt kirjallisia merkintöjä - muun muassa vessa-tarvikkeista.
Voisi olettaa, että niin sanotun kulttuurievoluution siinä vaiheessa, kun kirjoitetussa tekstissä on saniteettialan terminologiaa, kirjoitus on ollut käytössä jo melko pitkään. (Joku tietysti sanoo, että ihmiskunnan ensi sanat liittyivät juuri näihin asioihin.) Arkeologit ovat löytäneet Kaldean Urista muinaisen kirjaston ja kaivaneet sieltä ylös tuhansia kivisiä ”kirjoja”. (Abram oli siis kotoisin samasta paikasta.) Viittausta JEDP-lähteisiin ei ole varsinaisesti löydetty ainoastakaan arkeologisesta löydöksestä. Käsite on tyystin hypoteettinen. Opin varaan on kuitenkin rakennettu niin iso teoreettinen rakennelma, että siitä on vaikea saada edes otetta.
Mooses on keskeisin henkilö juutalaisuudessa. Hänestä ei ole olemassa kovin vanhoja mainintoja Raamatun ulkopuolisissa lähteissä, mutta mikäli uskomme Raamatun kuvaukseen, saamme koottua melko kattavan kuvan hänen henkilöstään.
Kutsuessaan 80-vuotiasta Moosesta tehtäväänsä, oli Jumala kysynyt: ”Mikä sinulla on kädessäsi?” Ja saanut jo annoksen turpeentuneen vastauksen: ”sauva”. Herra otti Mooseksen juuri sellaisena kuin hän oli ja teetätti ihmetyönsä tuon paimenensauvan avulla. Kun Mooses 40 vuotta aiemmin oli hylännyt korkean ja vaikutusvaltaisen asemansa, oli se inhimillisesti katsoen näyttänyt johtuvan vain väärästä innosta, jota terve järki ei mitenkään saata käsittää tai tunnustaa oikeaksi. Realisti on kuitenkin se, joka tarkastelee asioita ikuisuusperspektiivistä ja Kaikkivaltiaan hauiksen varjosta: 2 Aik 16:9: ”Sillä Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi, sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia.”
Mooseksen työhön Pentateukin toimittajana tuntuisi viittaavan ainakin se seikka, että Mooseksen kirjat esittävät Mooseksen kaikesta auktoriteetista huolimatta melko vaatimattomasti. Juutalais-roomalainen historioitsija Josefus esimerkiksi maalailee yksityiskohtia Mooseksen korkeasta asemasta Egyptin hovissa. Josefuksen tekstit ovat epäluotettavia, mutta vaikka ne pitäisivät paikkansakin, niin Raamatussa asia jätetään mainitsematta. Mooses on Pentateukissa esillä vain siinä määrin, kuin hän liittyy Jumalan antamaan lakiin tai Israelin kansan vaiheisiin. Valokeilassa ei ole Mooses, vaan Jumalan ihmeellinen johdatus. Pentateukin viimeisessä luvussa (5 Moos. 34) käytetään Mooseksesta superlatiiveja. Koska siinä kuitenkin kerrotaan myös Mooseksen hautapaikasta, on kappale täytynyt toimittaa vasta Mooseksen kuoleman jälkeen. Vaikeampi kysymys sen sijaan on 4 Moos. 12 maininta: ”Mooses oli nöyrin mies maan päällä.” Ainakin Neljättä Mooseksen kirjaa on ilmeisesti ollut kirjoittamassa joku muukin. On tosin mainittava, että heprean kielessä sanat nöyrä ja kiusattu ovat saman sananjuuren johdannaisia.
Tämän lähteen mukaan Mooses toimi muun muassa Etiopian sodan sotapäällikkönä. Josefuksen tekstit pitää kuitenkin suodattaa sen tiedon läpi, että kapinalliskenraalina hänen piti ostaa imartelulla ja kirjoituksillaan henkensä ja vapautensa Rooman vastavalitulta keisarilta. Hovi toimi sensuurina Josefuksen välittömässä läheisyydessä.
Mooses oli kiivas luonteeltaan. Hän löi nuoruudessaan egyptiläisen kuoliaaksi ja iski suutuksissaan Jumalan ”omalla sormella piirtämät” lain taulut pirstaleiksi nähtyään israelilaisten alkaneen palvella kultaista vasikkaa. (Kyseessä oli egyptiläinen uskonnollinen symboli.) ”Kun Joosua kuuli kansan meluavan, hän sanoi Moosekselle: ‘Leiristä kuuluu taistelun pauhu.’ Mutta Mooses vastasi: - Ei sieltä kaiu voitonhuuto, ei siellä valiteta tappiota, laulua minä kuulen. Kun Mooses saapui leiriin ja näki sonnin ja villin karkeloinnin, hänen vihansa syttyi ja hän paiskasi taulut murskaksi vuoren juurelle. Hän otti heidän tekemänsä sonnin, poltti sen tulessa, murensi sen hienoksi, sekoitti veteen ja juotti israelilaisille.” Asiaa! (2 Moos. 32: 17-20. Toinen Mooseksenkirja eli Exodus merkitsee lähtöä, joukkopakoa tai ulosmenoa, ei niinkään paluuta.)
Harkitsemattoman kiivauden vuoksi Mooses jopa menetti omalta kohdaltaan oikeuden koko luvattuun maahan. Hänen oli käsketty ainoastaan puhua kalliolle veden etsinnässä, mutta sen sijaan mies tarttuikin edellisen vastaavan tilanteen tapaan kuuluisaan ryhmy- patikka- tai paimensauvaansa ja varasi siten vesilähteen avauduttua osan kunniasta itselleen. Tilanteessa Jumala säästi kuitenkin Mooseksen arvovallan kansan silmissä ja antoi veden puhjeta toisella kepin iskulla. Vakiintuneen aseman saavuttaneilla hengellisillä opettajilla ja johtajilla on aina sama vaara. Aina Jumala on myös yhtä ankara tällaisessa tilanteessa, olkoonpa kyseessä sitten Hiskia esittelemässä aarteitansa assyrialaisille tai korttipakan syntinsä tunnustanut patakuningas Daavid toimittamassa sotaväkensä väenlaskua. ”Kunniaani en minä toiselle anna”, sanoo Jesaja 48:11 - ja hengellisten johtajien jos kenen pitäisi tämä tietää.
Toinen Vanhan Testamentin pappi on Esra. Hänkin tarvitsi rinnalleen toiminnan miehen, ennen kuin asiat alkoivat sujua. Nehemia oli Persian suurkuninkaan juomanlaskija, mikä nimestä huolimatta merkitsee korkeaa valtiollista virkaa. Kyseessä ei ollut ainoastaan korkea virkamies, vaan kuninkaan henkivartiostoa johtava mies. Virkaan oli tapana asettaa mies, johon kuningas muodollisen pätevyyden ohella saattoi luottaa myös henkilökohtaisesti hovin vehkeilyjen keskellä.
Retoriikka ja suuri johtaja
Mitä yhteistä on Winston Churchillillä, Marilyn Monroella, Ingman Bergmanilla, Charles Darwinilla ja Mooseksella? He kaikki änkyttivät. ”Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies. En ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi. Sillä minulla on kankea puhe ja hidas kieli.” (2 Moos 4:10.) Emme tiedä, missä vaiheessa hovielämää Mooses ymmärsi kuuluvansa syntyperältään orjakansaan. Ihmismielen tuntijat tietävät, että identiteettikriisin läpikäynyt yksilö, joka osaa eritellä oman tilansa suhteessa ulkomaailmaan ”ennen” ja ”jälkeen”, on monessa suhteessa realisti. (Parhaana esimerkkinä varmasti evankeliumin omakohtainen vastaanottaminen.)
Jännite kahden kulttuurin ja kaksien omaisten välillä on kuitenkin saattanut aiheuttaa Moosekselle lapsuudessa komplekseja. Puhevika on ongelma, joka syntyy usein jo varhaisiässä ja pahenee siitä, mitä enemmän siihen kiinnitetään huomiota. Joskus änkytys alkaa kovan psyykkisen tai fyysisen paineen vuoksi. Siihen nähden, että heprean puhutussa kielessä on kirjoitetusta poiketen käytössä myös vokaalit, on mielestäni mielenkiintoista, että änkyttäjän vaikeus piilee juuri vokaalien sijoittamisessa kitalakeen. (Vanhassa hepreassa ei siis kirjoitettu ylös kuin konsonantit, vaikka puheessa tietenkin oli vokaalejakin. Suomen kielessä aika taas on tuonut sanoihin lisää konsonantteja ja vähentänyt tekstissä heittomerkkejä diftongiksi sulaneiden tavujen väliltä.) ”Päpäpäpäpäpäästä minun kansani” -lauseessa Mooseksen vaikeus ei ole puheterapeutin mukaan niinkään p-, kuin ä-kirjaimessa. Jeesuksen tavoin vähintään kolmikielinen Mooses varmasti oli, mutta taas on eri asia, osasiko hän mitään kieltä erityisen vahvasti.
”Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana, eivätkä he pelänneet kuninkaan käskyä. Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faaraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen ‘Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti. Uskon kautta jätti hän Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa. Sillä koska hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön, hän kesti. Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin. Uskon kautta he kulkivat poikki punaisen meren ikään kuin kuivalla maalla, jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.” (Hp 11:23-29.) ”Ihanaksi” tai ”kauniiksi” käännetty heprean sana käännetään usein myös ”hyväksi”. Apostolien tekojen kuulustelupuheessaan Stefanus ilmaisee asian näin: ”Siihen aikaan syntyi Mooses, ja hän oli Jumalalle otollinen. Häntä elätettiin kolme kuukautta isänsä kodissa.” (Apt 7:20.)
(2 Moos 12:1,2: ”Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen, siitä aloittakaa vuoden kuukaudet.” Tavallinen, luonnollinen vuosi jatkoi Mooseksista huolimatta tavanomaista kulkuaan, mutta omaan kansaansa nähden Herra teki poikkeuksen ja aloitti uuden ajanjakson. Mikäli lunastus on tapahtunut henkilökohtaisesti ihmisen kohdalla, sen tulee olla ensimmäinen asia lunastetun ihmisen elämässä.)
Mooses oli jollakin tapaa traumaattinen henkilö jo valmiiksi. Hän otti ”Kristuksen pilkan” päällensä kuin ii pisteensä (Hp. 11). Mahdollista lienee sekin, että Mooses ei katsonut itseänsä kovin karismaattiseksi johtajaksi. Vastaava luottamuksen puute omiin kykyihin oli aikanaan myös Aabrahamilla ja Gideonilla sekä heidän jälkeensä Daavidilla, Jesajalla ja Jeremiaalla.
Mitä merkitsee ”Kristuksen pilkka”? Jeesus olisi päässyt halutessaan pakoon. Hän olisi voinut selviytyä kuulusteluistaan, mutta halusi tieten tahtoen kärsimään ulkopuolelle kaupungin muurien. Muurit kuvasivat järjestyneen yhteiskunnan turvaa, ja on kuvaavaa, että Jerusalemin kohdalla niiden paikkaa on muuteltu vuosisatojen kuluessa eteen ja taakse.
Joosefin tapauksesta näemme, että hänen hylkäämisensä johtui henkilökohtaisesta vihasta hänen persoonaansa kohtaan: ”He vihasivat häntä eivätkä voineet puhutella häntä ystävällisesti” (Gen 37:4). Moosekselta taas kysyttiin: ”Kuka on asettanut sinut meidän päämieheksemme ja tuomariksemme?” (2 Moos 2:14.) Moosesta ei hyväksytty näkymättömän Jumalan virallisena lähettiläänä.
Mitä tulee asenteeseen muinaista historiaa ja uskoa kohtaan tukahduttavan ympäristön keskellä, niin Mooseksen apesta Reguelista voimme oppia jotakin omaan aikaamme. Midianilaisena Reguelkin oli ”Jumalan ystävän” Aabrahamin jälkeläisiä. (Gen 25:1,2 Aabrahamista polveutuvat kansat Keturan kautta.) Midian oli Aabrahamin jälkeläisiä, muttei lupauksen haaraa. Reguel oli rähjäinen kenttäpappi Jumalasta totaalisesti luopuneen, suruttoman seurakunnan keskellä. Hän kuitenkin piti yllä vanhoja opetuksia eikä ajautunut virran vietäväksi. Hänenkin yhteisössään liitettiin nimiin tunnollisesti el-päätteitä. Reguel sai uskollisuudestaan palkinnon äijärähjän tarinoista innostuneen ja sivistystä saaneen vävypojan muodossa.
Reguel oli ihmisiä, joilta Mooses otti vastaan kovaakin puhetta. Esimerkiksi Mooseksen veli Aaron puhutteli Moosesta sitä vastoin seuraavaan sävyyn: ”Älä suutu, herrani!...” kultaisen vasikan jälkeen. (Aaronhan oli tehnyt vasikan ”piirtimellä kaavaillen” (2 Moos 32:4), vaikka väittikin sen ottaneen muotonsa kaadettaessa sulaa kultaa veteen, kuin uudenvuoden tinat konsanaan.) Israelin erämaakauden kriisitilanteessa, ollessaan uransa ja valtansa huipulla, Mooses esimerkiksi ”meni appeansa vastaan, kumarsi ja suuteli häntä.” (2 Moos 18:7.) Mooses otti apeltansa vastaan nuhteet sekasotkusta ja organisoinnin puutteesta auliisti. ”Mitä tämä puuha on, jota sinulla on kansan kanssa?... Siinä sinä et menettele viisaasti.” (2 Moos 18:14.) Reguel kuitenkin kunnioitti Jumalan Moosekselle antamaa asemaa ja lisäsi ohjeeseensa: ”Jos näin teet ja Jumala itse sinua näin käskee...” (18:23.) Midianilaiset olivat hyljänneet kantaisiensä uskon, mutta Reguel oli pysynyt uskollisena alkukertomusten korkeimmalle Luoja-Jumalalle. En malta olla ajattelematta, että jäkäläinen appiukko varasti toisinaan Mooseksen huomion tämän tummahipiäisen tyttären kiukuksi.
Faarao, suuri talo ja pyramidia suurempi unelma
Jumala piti Mooseksesta, koska ”hän on uskollinen koko minun talossani” (4 Moos 12:7). Mooses luopui "Faraon" eli "Suuren talon" hovin oikeuksista - mutta Jumala varasi hänelle sitäkin hienommat pytingit sinne minne mentiin edeltäkäsin valmistamaan sijaa. Isotalo-nimitystä käytettiin hallitsijasta myös muinaisessa brittilässä: Majordomus-muodossaan. Sivumennen sanoen, on kiehtovaa miten Raamattu tietää esitellä hallitsijoita, joista saivat alkunsa ko. hallitsijoiden yleisnimitykset. Esimerkiksi nimi Abimelek tarkoitti kirjaimellisestikin: "Isäni on kuningas". Yhteys on ilmeinen kaivankaivaja Iisakiin, joka matki isäänsä Aabrahamia sanoessaan vaimoaan sisarekseen ja yrittäessään muuttaa Egyptiin. (Saarai sentään oli oikeastikin Abramin sisarpuoli.) Tunnetuin esimerkki tästä on kuitenkin Gaius Julius Caesar, josta nimi keisari sekä -tsaari, Venäjällä kuin vain talonpoikainen köyhälistö sai luvan sinutella tsaaria ja kutsua tätä isukiksi.
Mooseksessa ja Aaronissa näkee eron, joka vallitsee valitettavan usein maallikon ja hengellisestä työstä ansionsa saavan papin välillä. Mirjamin ja Aaronin kyseenalaistaessa Mooseksen auktoriteetin, mainitaan Mirjamin nimi ennen Aaronia ja asiayhteydessä sana ”parjasivat” on feminiinimuodossa (4 Moos 12:1). Mirjam oli ilmeisesti lietsonut herkästi innostuvan ja sangviinisen veljensä kapinaan mukaan. Tämä sopii Aaronin luonteenkuvaan. - Aaronin, joka oli turhan helposti johdettu vasikan tekoon Mooseksen viipyessä 40 päivää Siinain vuorella lain tauluja hakemassa. Nuorena kekseliäs Mirjam oli yksi vastuuntuntoisimmista ellei traagisimmista lapsista Raamatussa. Kuka äiti uskoisi poikansa hengen näin nuoren tytön hoiviin? Vastuu myös muutti Mirjamin luonnetta. Heprealaiskirje kertoo että Jookebedilta vaati paljon uskoa laskea poikansa tilkityssä korissa krokotiilivirtaan. Oliko Mirjam Raamatun harvoja itsellisiä naisia? Koska niin moni juutalaispoika oli murhattu vauvana eikä puolisoita ollut? Aaron oli 3 vuotta Moosesta vanhempi eikä häntä oltu ehditty tappaa. Ja sama isoveli Aaron valaa Abis-härän epäjumalaksi kansalle (ja sekakansalle joka notkui mukana). Pikkuveljestäkin taas tuli murhamies ja lainsuojaton. Mirjam näki Moosesta vain harvoin. Milloin Mooses sai tietää että hänen imettäjänsä oli hänen oma äitinsä? Mooses - Ramses - Tutmoose - Atmoose - sana ilmeisesti merkitsee SYNTYNYT, ei sittenkään vedestä nostettu kuten on ajateltu. Emme yksinkertaisesti edes tiedä, mikä oli Mooseksen hänen äitinsä antama alkuperäinen nimi. Kolmivuotiaan sielu kestää satavuotiaaksi asti, sanotaan.
”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niin kuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille.” (Ps 133:1-2.) Ajan kuluessa niin veljekset kuin ystävyksetkin voivat kasvaa erilaisiksi. Nuoruuden läheisyyden säilyttäminen myöhemmästä erilaisesta asemasta huolimatta lienee ollut orjuuteen asti luokittuneen luokkayhteiskunnalle jokseenkin harvinaista. Heprealaisena pappina Aaronin partaan ei terä koskenut, kun taas Mooseksen kasvot ajeltiin ja öljyttiin useampaan kertaan päivässä. Mikäli Mooseksella oli partaa, oli se leikattu ja punottu koristeellisesti.
Genesiksessä viimeinen Jumalan luoma asia oli nainen. (Joku on esittänyt tämän johtuneen siitä, ettei Jumala kaivannut neuvoja toimittaessaan muita luomisen askareitaan...) Ennen syntiinlankeemusta rikkoutumattoman luomakunnan joka osasesta oli sanottu jokaisen luomispäivän päätteeksi: ”hyvä”, ja arvio kokonaisuudesta kuudennen päivän jälkeen oli kuulunut: ”sangen hyvä”. Ainoa asia, joka ”ei ollut hyvä”, oli miehen yksinäisyys. ”Ei ole miehen hyvä olla yksinänsä.”
Aadamin ja Eevan suhde oli romanttista rakkautta ensi silmäyksellä. Aadam oli huudahtanut välittömästi: ”Tässä se nyt on!” Niinpä Mooseksellakin oli vaimo. Vaimon nimi oli Sippora eli ”lintunen”. Juutalaisessa perinteessä on edelleenkin (Joh 2. tavoin) tapana viettää häitä tiistaisin, koska ”kolmantena päivänä” Jumala lausahti kahdesti ”sen olevan hyvän” ja puolison suhteen tuon valinnankin olisi syytä olla sellainen.
Sippora oli ilmeisesti Mooseksen vaaleaihoisen sisaren Mirjamin halveksima. Naiset eivät välttämättä tarvitse kovin suurta syytä riitautuakseen, mutta Sipporan etninen tausta näyttää olleen ainakin pintapuolisesti tällainen. (Jollei ihon pigmentti ollut syy, niin ainakin yksityiskohta johon takertua pilkatessa. Vertaa ainoa nuhde kirjeessä Filippin malliseurakunnalle Fil. 4:2, joka koskee kahden naisihmisen kiistaa.) Jumala teki nälvimisen julkiseksi antamalla Mirjamin tulla joksikin aikaa täysin valkoiseksi - spitaalista. (4. Moos 12. Sangen osuva nuhde siinä mielessä, että vaaleampi rotu on Mirjamista lähtien pitänyt itseään herrakansana afrikkalaisiin nähden.) Mooses jaksoi kuitenkin muistaa kauemmaksi menneisyyteen, jolloin kaikki ihmiset kuuluivat vielä samaan perheeseen.
Siirtolaislakien rotukysymystä siivittivät Yhdysvaltain uudet ja "tieteelliset" älykkyystestit, joiden mukaan Itä-Euroopan kansoista esim. juutalaisista 80% oli vajaamielisiä. Ihmisgenomin todellinen biologinen data kertoo ihmisten välisten "snippien" (SNP, single nuclear polymorphism = variaatiot DNA-sekvenssissä, jotka yleensä eivät vielä johda koodatun aminohapon muutokseen proteiineissa) määrä on paljon oletettua pienempi verrattuna esimerkiksi simpanssilaumojen väliseen vaihteluun.
Ensitapaaminen Sipporan kanssa oli melko romanttinen. (2 Moos 2:15-21.) Raamatussa on tapana värittämisen sijasta pelkistää asioita, mutta kohtauksessa on ollut aineksia jopa muutamaan juutalaismogulien suurella rahalla tuottamaan Hollywood-elokuvaan.
Mooseksella oli ainoastaan yksi vaimo, vaikka häntä usein moniavioiseksi syytetäänkin (2 Moos 2:16, 21 ;4:25). Sipporaa kutsutaan sekä midianilaiseksi että etiopialaiseksi, mutta tähän näyttää olevan hyvä syy. Etiopia on ”Kuus” hepreaksi. Genesis 6:10:ssä kerrotaan, miten Kuusista polveutui hämmästyttävän voimakkaita kansoja. Kuusilaiset asettuivat alunperin Arabian itärannikolle ennen muuttamistaan Afrikan puolelle Punaisen Meren yli, ja Arabian puolella Midianilaiset ja negridit syrjäyttivät heidät vähitellen. Egyptiläiset käyttivät eteläisestä naapuristaan kultaa merkitsevää sanaa Noub. Kyseessä oli musta kulta, sillä nuubialaisia arvostettiin orjina ja heillä teetettiin leijonanosa Egyptin suurimittaisista rakennushankkeista. On siis mahdollista, että Sipporalla virtasi suonissaan molempien kansojen verta, näiden mitä todennäköisemmin sekoittuessa samalla alueella eläessään keskenään. - Siis melko erikoinen valinta Egyptin hovissa varttuneelle miehelle. Mooseksen anoppi oli vanha, vieraanvarainen neekeriäiti, mikäli nimitys sallitaan. Pitkälle ovat Afrikan kantaäitien sapuskat kantaneet. Myös Habakuk 3:7 rinnastaa nämä kaksi kansaa: ”Vaivan alaisina minä näen Kuusanin majat, Midianin maan telttavaatteet vapisevat.” Kuus on malliesimerkki kantaheimosta, josta polveutuu lukuisia muita kansoja. Entäpä Raamatun rakkausrunot sitten? Korkea Veisu eli Laulujen Laulu kertoo kaunottaresta nimeltä Suulemitar (1:5-6): "Minä olen musta, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot. Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama."
Kenestä polveutuu kansoja? Patriarkkojen teema on mielenkiintoinen. Aabrahamin ympärillä oli jo tuhansia perheen päitä, miksei kaikista tullut omaa kansaansa? Nimi Abram merkitsee: ”Monen isä.” Esiteltyään karavaanireiteillä itsensä tällä nimellä sen lapseton kantaja lienee joutunut monet kerrat nolona vastaamaan kysymykseen: ”Kuinkas monen?” Abram osoitti suurta luottamusta Jumalaan suostuessaan lisäämään häpeäänsä uudella Aabrahamin nimellä. Jos Abram merkitsee monen yksilön isää, Aabraham merkitsee ”monen kansan isää” tai ”väenpaljouden isää”. Paitsi midianilaiset, Aabrahamista polveutui Keturan kautta Gen 25:3:n mukaan Dedanin kautta mm. assurilaiset. Tämä kuulostaa melko uskomattomalta ollakseen totta ja todennäköisesti kyseessä onkin jokin pienempi kansa, kuin sittemmin surullisenkuuluisa juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen kuljettanut assyrialaisten kansa. Itse ukko-Assur on ilmeisesti elänyt jo aiemmin ja lienee ollut (Gen 10:22) ”Assur” Seeminpoika, Nooan pojanpoika.
Mooseksesta annetaan siis se kuva, että hän oli yltä päältä uppoutunut vanhoihin asioihin ja käytti Egyptistä saamansa kirjallisuuden opit näiden vanhojen toledot-taulujen tutkimiseen. Viimeisessä puheessaan Mooses perustelee väittämiään vetoamalla ”isiin”. (5. Mooseksen kirja, Deuteronomium eli ”toinen laki” 34:17.) Kuka tietää, miten vanhoja isiä tässä tarkoitettiin? Raamatun mukaan hän itse oli 120-vuotias vanhimmillaan 60-vuotiaiden miesten joukossa. (Lukuunottamatta Kaalebia ja Joosuaa, jotka eivät menehtyneet ensimmäisestä kapinallisesta miespolvesta.) Omassa psalmissaan Mooses rukoilee: ”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.” (Ps 90:12.)
Jahve vai Jehova - konsonantit ja kadonneet vokaalit
”Ja Jumala puhui Moosekselle ja sanoi hänelle: ‘Minä olen Herra. Minä olen ilmestynyt Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ‘Jumalana Kaikkivaltiaana’ mutta nimelläni ‘Herra’ en minä ole tehnyt itseäni heille tunnetuksi.” ( 2 Moos. 6:2-4.) Vokaalien lisäämisen jälkeen ‘Herra’ kuuluu hepreaksi joko Jahve tai Jehova ja sen mielletään tavallisesti tarkoittavan ‘Minä olen’. (Hepreassa ei joidenkin muiden klassisten kielten tapaan ole varsinaisesti olemassakaan passiivista ”olla”-sanaa itsekseen. Suomessa ei ole vastinetta englannin sanalle exist tai ruotsin sanalle finnas.) Sana korostaa Jumalan läsnäoloa ja Vanhassa Testamentissa se esiintyy noin 6700 kertaa. Nimen juurikirjaimista voidaan muodostaa sanat ”oli”, ”on” ja ”on oleva”. C.H. MacIntosh kuvailee nimeä maksuosoituksena, jossa kate on valmiina, ja vain käyttäjän kulloinkin kaipaaman summan kirjoitus puuttuu.
C.H. MacIntosh oli 1900-luvun alussa vaikuttanut messiaaninen Juutalainen, joka on tunnettu etenkin viiden Mooseksen kirjan kommentaareistaan. Messias kuultaa MacIntoshin mukaan läpi jokaisesta Mooseksen kirjasta.
Luulen avaimen Mooseksen kutsumukseen piilevän juuri tässä. Tämä nimi antaa lisäksi vahvistusta ehdotukselle Mooseksesta Jobin kirjan toimittajana. Kuten on edellisessä, Jobin kirjaa käsittelevässä kappaleessa todettu, on kirjan runomuotoisessa keskustelussa käytetty Jumalasta sanoja El, Eloh tai Shaddai, mutta vuoropuhelua yhdistävässä proosassa lähinnä nimeä Jahve.
Toivon lisäksi Jumalan provosoituneen ”Raamatun kahden ristiriitaisen luomistarinan” julistuksesta tarpeeksi jyristäkseen ylimieliselle kultuurillemme taas vaihteeksi myös toisella nimellään. Mooses oli se mies, joka sai kuulla Jumalan perustelevan ja todistavan olemassaoloaan. Tämä nimi tarkoittaa, että Jumala on kausaliteetin (syyn ja seurausten lain) ulkopuolella. Hän on olemassa, koska hän on ainoa, jolla on oikeus olla olemassa ilman alkusyytä. Luonnonlakien laatijana hän voi pidättää oikeuden muutoksiin. Taiteilijana hänen ei tarvitse rajoittua kehyksiin eikä Insinöörinä pyöriä hammasrattaiden radalla.
Mooses sai myös tuta esimakua henkilökohtaisesta suhteesta Jumalan kanssa persoonana. Ei ole sattumaa, että Jeesus on kuuluisa ”Minä olen”-lauseistaan. (”Minä olen tie, totuus ja elämä; maailman valkeus; ylösnousemus ja elämä; elämän leipä; se taitava paimen; se totinen viinipuu jne.) Mooses sai lain, sanotaan. Tosiasiassa Mooses sai perustelut ja tunnusteot ilmoituksen todisteeksi. Sana ”toora” merkitsee puhtaasti ”opetusta”, vaikka noin 200 vuotta eKr. tehty VT:n kreikannos eli Septuaginta tulkitsi tätä heprean sanaa käsitteellä ”nomos” eli ”laki”, kuvaa maailmankuulu rabbiinisen kirjallisuuden tutkija Risto Santala kirjassaan Juuret I. Psalmi 138:2 ilmaisee keskeisen piirteen juutalaisuudesta ja kristinuskosta: ”Sinä olet korottanut sanasi yli kaiken nimesi” (vapaa käännös). Kyseessä ovat ilmoitususkonnot.
Mooses vastusteli Jumalan antamaa tehtävää siitä huolimatta, että se sopi täsmälleen yhteen hänen oman haaveensa kanssa. Mooseshan oli pilannut koko uransa yrittäessään auttaa israelilaisia Egyptin orjuudessa. ”Mikä minä olen menemään faraon tykö ja viemään israelilaisia pois Egyptistä?” (2 Moos 3:12.) Vielä senkin jälkeen, kun Mooses oli suostunut Jumalan suunnitelmiin, hän alkoi jälkikäteen katua asiaa. ”‘Oi Herra, minä en ole puhetaitoinen mies. En ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi, sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.’ Ja Herra sanoi hänelle: ‘Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän ja sokean? Enkö minä, Herra? Mene siis nyt, minä olen sinun suusi apuna ja opetan sinulle mitä sinun on puhuttava.’ Mutta hän sanoi ”Oi Herra, lähetä kuka muu tahansa!’” (2 Moos. 4:10-13.) Miten fyysinen impulsiivisuus ja änkyttäminen sopivat yhteen lukuharrastusten kanssa? Ainakin lukeminen saattaisi lisätä tappelun nujakoiden idealistisuutta.
Juutalaisen kaunokirjallisuuden sanoin ilmaistuna Mooses "kuoli Jumalan suudelmaan". Juutalaisille omistetun Heprealaiskirjeen yhdennessätoista luvussa käydään läpi Vanhan Testamentin henkilöiden elämää. Luku päättyy sanoihin: ”Vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu. Sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen." Mooses ja Aaron eivät loppujen lopuksi päässeet koko luvattuun maahan. Mooses silmäili luvattua maata Pisgal-vuoren huipulta, muttei Hp. 11:n muiden sankarien tavoin päässyt päämääräänsä. Mikä olisi kuvannut "luvattua" paremmin, kuin luvattu maa?
Oma tilanteemme modernin tieteisuskovaisuuden keskellä on analoginen Mooseksen valintatilanteeseen. Jotkut tutkijat sanovat, että koko Mooseksen nimi on jonkinlainen torso (vrt. Ramses, Tutses), koska siitä puuttuu heprealaiskirjeen jakeen mukaisesti varsinainen viittaus synnyinhetkellä hallinneeseen faaraoon. (Nimi viittaa myös vedestä ylös vetämiseen pojan ollessa nuori. 2 Moos. 2:10.) Mooses maksoi siis uskostaan hinnan joutuessaan luopumaan yleisestä hyväksynnästä. Tästä hänet kuitenkin palkittiin. Jo maallisessa mielessä Mooseksen kävi hyvin verrattuna samaisiin faaraoihin ja tuon ajan silmäätekeviin. Mistä faaraot ovat kuuluisia? Pyramideista. Faaraot ovat tunnettuja yrityksestä saada itsellensä, jollei ikuista elämää, niin ainakin ikuinen maine.
Kenet muistetaan, faarao vai Mooses? - Emme tiedä varmuudella edes Mooseksen aikaisen faaraon nimeä!
Paras veikkaus tosin on yhdeksännentoista dynastian kolmas faarao Ramses II. Uusi dynastia poikkesi monumentteihin hakattujen kuvien perusteella huomattavasti edellisestä ulkonäöltään, mihin viitannee myös 2 Moos 1:8: ”Niin Egyptiin tuli uusi kuningas, joka ei Joosefista mitään tiennyt.” Ilmaisu ”uudesta” poikkeaa tavanomaisesta. Tapahtumaan viittaa myös historioitsija Josefuksen Antiquities 2:9. (Tieteen kuvalehdessä 13/1996 s. 28-33 ilmestyi Ramses II:ta eli ”Ramses Suurinta” käsittelevä artikkeli.)
Tiukkapipo vai löyhäpipo?
4. Moos. 12:7: "Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan maan päällä...'hän on uskollinen koko minun talossani'." On varottava, ettei sijoita sanaan "nöyrä" kaikkia niitä assosiaatioita, joita se nykyään herättää. Mie en oo mittää, huomenna en sittää... Nöyrä ei välttämättä ole turhan vaatimaton olento. Nöyräksi kutsutaan Raamatussa henkilöä, joka turvaa Jumalaan itsensä ohi. Nöyryys on anteeksipyytelemätöntä realismia sen edessä, mitä todella on. Sanalla on lisäksi etymologinen yhteys sanaan ”kiusattu”.
Mooseksen kuoleman jälkeen kirjojen yhteennitoja on lisännyt koko viisiosaisen kirjasarjan loppuun kommentin: "Mutta Israelissa ei enää noussut yhtäkään sellaista profeettaa kuin Mooses, jonka kanssa Herra keskusteli kasvoista kasvoihin." (5 Moos 34:10.) Jumala ilmoitti Moosekselle lakinsa ja pykälänsä - yksityiskohdista ja tiedosta mies kun piti - mutta alkukertomuksia Mooses ei milloinkaan väitä Jumalalta saaneensa. Ei edes jonkinlaisena menneisyyteen suuntautuneena profetiana, kuten itselleni rippikoulussa opetettiin. Alkukertomukset ajautuivat hänen käsiinsä muualta, dokumentoitua tietä pitkin. Mooses oli ihminen, jota Jumala käytti maanpäällisiin tarkoituksiinsa historian saatossa ehkä eniten. Joudummeko me tilille suhteestamme Herran lain kivijalkalukuihin savupiippumiehinä, vai olemmeko uskolliset "koko talossa"?
2 Moos 11:3: "Ja Herra antoi kansan päästä egyptiläisten suosioon. Myöskin Mooses oli hyvin arvossapidetty mies Egyptin maassa, sekä faraon palvelijain että kansan silmissä." Siihen nähden, että Mooseksen toisaalla sanotaan olleen aikalaisistaan "nöyrin mies", tarkkaavainen lukija saattaa ällistyä Mooseksen kuvausta tulevasta messiaasta: "Sinun keskuudestasi, veljiesi joukosta, Herra, sinun Jumalasi herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni, häntä kuulkaa." (5 Moos. 18:15.) Kriteerit on melko yksinkertaisesti ilmaistu. "Kun näette sellaisen kaverin kuin minä, hänen täytyy olla hyvä mies." Nöyryys ei siis ole nöyristelyä vaan sen avointa tunnustamista, mitä todella on. "Enminämitäänole"-puhe saattaa todellisuudessa kätkeä ylpeyttä.
Israelin Jumala ilmestyi VT:ssä keskivertoprofeetoille unessa tai näyssä, mutta ”niin ei ole minun palvelijani Mooses… hänen kanssaan minä puhun suusta suuhun, avoimesti enkä peitetyin sanoin, ja hän saa katsella Herran muotoa.” (4 Moos 12:7-8). Mooses oli profeetta ja kansanjohtaja.
Oliko Jeesus siis Mooseksen kaltainen? Ainakin heti alusta lähtien hänen äitinsä osoitti samaa kekseliäisyyttä Mooseksen äidin kanssa kapaloidessaan poikansa seimeen ja isänsä suojellessaan hänet poikalasten etsijöiltä. (Mooses oli peitelty kaislakoriin ja lähetetty Niiliä pitkin turvaan. Joosef taas vei perheensä pakolaisiksi Egyptiin Herodes Suuren lapsisurman alta.) Voimakkaimmin oikean käytöksen standardiksi itsensä asetti Mestari itse. Hän kertoo Mooseksesta: (Joh 5:46,47) "Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte myös minua, sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"
Ole uskollinen koko Faaraon talossa!
Lisää aiheesta apologetiikka-esseessä:
Valitsen siis
olen.
Pauli.Ojala@gmail.com
M.Sci. Master of Sciing
Subway Scientist, Pneumology
Gsus Industry
The Laws of Ur-Nammu of Ur [LU] (21st century B.C.E.)
The Laws of Lipit-Ishtar of Isin[LL] (c. 1950 B.C.E.)
The Laws of the Kingdom of Eshnunna [LE] (c. 1800 B.C.E.)
The Laws of Hammurapi of Babylon [LH]
(c. 1792–1750 B.C.E.)
The Assyrian Laws [AL] (c. 1400–1100 B.C.E.)
The Hittite Laws [HL] (c. 1400–1300 B.C.E.)
PS.
Loppuun lainaan Mooseksen mustaihoisen "Lintusen" kunniaksi Saksan Monistien liigan isää, fasismin biologismin
ja rotuoppien profeettaa, Ernst Haeckeliä:
Haeckel ascended from infanticide also to genocide:
"…the morphological differences between two generally recognized species
- for example sheep and goats - are much less important than those…
between a Hottentot and a man of the Teutonic race" (The History of
Creation 1876, p. 434).
He categorized human beings into
"Woolly-haired"
and
"Straight-haired"
classes. The Woolly-haired people were
"incapable of a true inner culture or of a higher mental development"
(The History of Creation, 1876, p. 310).
Only among the Aryans was there that
"symmetry of all parts, and that equal development, which we call the
type of perfect human beauty" (The History of Creation, 1876, p. 321).
"The mental life of savages rises little above that of the higher
mammals, especially the apes, with which they are genealogically
connected. Their whole interest is restricted to the physiological
functions of nutrition and reproduction, or the satisfaction of hunger
and thirst in the crudest animal fashion… one can no more (or no less)
speak of their reason than of that of the more intelligent animals."
(The wonders of life, 1905, p. 56-7).
Finally, since
"the lower races - such as the Veddahs or Australian Negroes - are
psychologically nearer to the mammals - apes and dogs - than to the
civilized European, we must, therefore, assign a totally different value
to their lives… Their only interest are food and reproduction… many of
the higher animals, especially monogamous mammals and birds, have
reached a higher stage than the lower savages"
(The wonders of life,
1905, p. 390, 393).
Haeckelin vulgaarievoluutiota popularisoivia kirjoja painettiin
aikanaan paljon enemmän kuin Darwinin Lajien Syntyä.
"Maailmanarvotukset" (1899) jopa käännettiin suomeksi ennen Lajien
Syntyä (1859), vuonna 1912. Haeckel julisti että neekeri on lähempänä
koiraa tai lammasta kuin ihmistä. Rotukäsite juurtaa juureensa näille
kirotuille vuosikymmenille, joina Maailmansotia vasta manattiin esille.
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_Australian_Negro.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_mammalian_brains.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_Faces.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_Neger.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_Ears.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_Homo_erectus.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_After_Pasteur.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_Pansexualism_psychoanalysis.htm
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckels_Indoeuropean_languages.htm
http://www.kp-art.fi/default.htm
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!