Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
→ HAASTE - CHALLENGE ←
Dinoglyyfit - Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

SUNNUNTAISUOMALAINEN

YHTEYSTIEDOT: etunimi.sukunimi@sunnuntaisuomalainen.fi 

Sunnuntaisuomalainen -lehteen lähetettyjä mielipiteitä

Lähetetty 10.9.2007

Koululaisia kyörätty evolutionismin nimissä harhaanjohtavasti

"Biologeista ei löydy kreationisteja, ja erittäin vähän heitä on luonnontieteilijöissä tai tieteilijöissä ylipäätään... Luomisopin kannattajat ovat näkemykseni mukaan vähemmän koulutettuja eivätkä tunne biologiaa". Näin julisti Sunnuntaisuomalainen haastattelemiensa kreationinmetsästäjien suulla 9.9. Tosiasiassa moni biologi-kollegani suhtautuu evolutionismiin epäillen, koska rappeutumisteoria ja katastrofismi selittää havaintoja paremmin. Fiksut ihmiset vain näkevät ortodoksievolutionismin raivokkuuden, eivätkä lähde nokikolarien kanssa painimaan kuin nimimerkein Internet-keskusteluissa.

Oppihistorian aikajänteellä on selvää, miten vilpillistä evoluution kansantajuistaminen on Suomessa ollut. Suomeen rantautunut evolutionismi oli ensinnäkin mannersaksalaista mallia, ei suinkaan englantilaista. Suomalaisen evolutionismin isä oli Ernst Haeckel (1834-1919), ei Charles Darwin (1809-1882). Pelkän kelpoisimman lisääntymisen ja valintaopin varassa oppia ei olisi onnistuttu myymään, se vaati paljon yliampuvampia väitteitä mekanismeiksi. Näitä olivat elämän spontaani syntyminen alinomaa mudasta ilman siementä, hankittujen ominaisuuksien periytyminen, yltiömäinen mutationismi sekä mendelismin rautaisten lakien valjastaminen eugeniikan rodunjalostukseen. Muistettakoon, että naapurimaahamme, Uppsalaan, perustettiin maailman ensimmäinen rotubiologinen tutkimusinstituutti, v. 1921.

Haeckelin pääteos Welträtsel (Maailmanarvotukset) valmistui 1899 ja käännettiin suomeksikin ennen Lajien Syntyä, lyöden sen popularisaation volyymissä laudalta. Teos toimitettiin yli 30 "sivistyskielelle" ja sitä myytiin yksin Saksassa yli 100 000 kpl ensi vuotenaan. (Olen skandeerannut suomalaisen laitoksen verkkoon: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel_Maailmanarvoituksia.htm). J.E . aro kirjoitti v. 1907 aikalaiskuvauksessa "Kehitysoppi nykyisellä kannallaan": "Mutta sitä kiivaampia taistelupukareita oliwat hänen [Darwinin] kannattajansa, etenkin äsken mainitty Huxley Englannista ja Ernst Haeckel Saksasta. Warsinkin wiimemainittu on saanut aikaan, että "darwinismi" niin nopeasti lewisi Euroopan mantereella, joskin toiselta puolelta hänen liiallisuutensa kautta taistelu myöskin on käynyt tawallista kiiwaammaksi ja monasti siirtynyt aiwan ulkopuolelle itse pääkysymystä. Epäilemättä juuri Haeckelin kautta darwinismi on tullut meilläkin laajemmissa piireissä tunnetuksi."

Skandeerattuani suomalaisia biologian koulukirjoja järjestelmällisesti, väitän Haeckelin väärentämän sikiövertailun olevan 1900-luvun suomalaisten biologiankirjojen käytetyin kuvasarja. Sen mukaan ihmissikiö on identtinen kalansikiön kanssa. Yksilönkehityksen piti pikakelata lajinkehitys kala- ja sammakkovaiheen läpi ja tämä "rekapitulaatio-oppi" omaksuttiin poikkitieteellisesti paleontologiasta psykoanalyysiin ja kriminaaliantropologiaan. Puhe oli ihmissikiön evistä, turkista, kidusaihioista ja ruskuaispussista. Ensimmäisessä suomalaisessa perusbiologian oppikirjassa ( K.E. Kivirikko 1911) ihmissikiöllä oli vielä toimivat kidukset. Oppikirjan tekijät eivät harrasta lähdekritiikkiä. He ovat laiskempia kuin oppilaat joiden pitää päntätä ulkoa yli sata vuotta vanhoja anekdootinomaisia tarinoita eläinsikiöiden samanlaisuudesta, Darwinin peipoista tai koivunrungoilla makailevista perhosista. On helpompaa lainailla kollegiaalisesti muita kirjantekijöitä.

Elämän spontaani alkusynty itsestään oli pitkään vallinnut harhaluulo. Aristoteleen mukaan kuorieläimet syntyivät liejusta, koit villasta, punkit turpeesta, sokkopaarmat puusta, kirput lannasta, täit lihasta ja mehiläiskuoriaiset mehiläispesistä. Anaksimandros taas päätteli, että kaikki elävät olennot ovat syntyneet auringon lämmön höyrystämästä vedestä. Belgialainen lääkäri Jean Babtiste van Helmont väitti 1600-luvulla, että suosta nousee usvassa sammakoita ja hiiriä syntyy rievuista ja jyvistä suljetussa astiassa. Jesuiittaisä Athanius Kircher kuvasi, miten sammakonpoikasia saadaan syntymään ottamalla kuivunutta liejua soista ja kostuttamalla sitä sadevedellä.

Biokemistinä väitän, ettei bioinformaation kasaantumisen ongelmaa ole koskaan tunnustettu. Ernst Haeckel laati 30 kuvan kehityssarjan pieniä protoplasmisia eliöitä, joita hän nimitti "moneroiksi". Nämä eivät koostuneet mistään elimistä tai organelleista vaan täysin muodottamasta, homogeenisesta aineesta. Moneroiden piti olla epämuotoisia, liikkuvia, pieniä agregaatteja limaa, joka koostui "albumiinisesta hiilikombinaatiosta". Haeckel jätti mystisen vivahteen biologisille proteiineille kirjoituksillaan kiteistä ja merten pohjista löytämästään amorfisesta kipsistä. Haeckelin spontaanin alkusynnyn markkinointikampanja jatkui puoli vuosisataa sen jälkeenkin, kun Pasteur alkoi käyttää termejä virus ja bakteeri. Haeckelin teoksissa monerat säilytettiin elämänpuun tyvessä loppuun saakka. History of Creation -teoksessa esitettiin vuodesta 1876 vuoteen 1923 saakka moneroiden väärennetty solusykli. Haeckelin kuvat olivat tekaistuja alusta loppuun.

Ernst Haeckelin evoluutio oli vulgaaria, hyökkäävän materialistista ja antikristillistä. Jenan profeetta julisti todellakin aivan avoimesti, että laupeuden nimissä vammaiset lapset pitäisi eliminoida morfiinilla. Puun oksille hän piirsi simpanssin, gorillan, orankin – ja "neekerin", jonka sielun rekapitulaatio oli lähempänä lammasta tai koiraa kuin germaanirotua.

Apinalajit ja ihmisrodut asetettiin lineaariseksi liukumaksi paviaanista teutoniseen saksalaiseen, ero papualaisen ja vanhan gorillan välillä oli muka olematon. Suomalaiset liitettiin Haeckelin nostamaan Gobineaun viitaten mongoleihin, jotka olivat vasta viidettä ihmislajia vaaleammista ja ylevimmistä. Suomalaiset oli rinnastettu saamelaisiin ja kuvattu Euroopan alimpana rotuna. Erityisen vahingoniloisesti tähän tartuttiin Ruotsissa, ruotsalaiset laskettiin valkoiseen rotuun, suomalaiset keltaiseen.

Haeckel bluffasi tekaisemalla ammattislangia kuin liukuhihnalta: ekologia, fylogenia, ontogenia, morula, blastula, granula, protisti jne. On hämmentävää, että biologien yhteisö nosti juuri systemaattisesta vilpillisyydestä syytetyn Haeckelin terminologian kehyksiin. Juuri hänen käsitteensä jäivät käyttöön tähän päivään saakka.

Olemme tehneet Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan professori Matti Leisolan kanssa Itä-Saksasta lähdelöydön suomalaisoppineiden kirjeenvaihdosta Ernst Haeckelille. Näistä tutkimuksista Skepsis ry, jonka nokkamiehiin Sunnuntaisuomalaisen haastateltaviakin kuului, palkitsi meidät Huuhaa-palkinnolla, vaikka teemme nimenomaan terveen epäilyn pohjalta lähtevää alkuperäistutkimusta. Väite, jonka mukaan emme tutki vaan lobbaamme ja propagoimme, on epäkollegiaalinen isku vyön alle. Vaikka viihteellisillä sivuistoillamme olisikin paljon kävijöitä, niin pelkästään suomalaisetkin biotietelijät ovat julkaisseet niin bioetiikan, oppihistorian kuin molekyylibiologiankin tiedelehdissä evoluutiokritiikkiä viime vuosina.

Yleisö ja päättäjät ovat mikrotasolla riippuvaisia asiantuntijoiden lausunnoista. Tästä johtuen maallikoille tarjottavaa tietoa ei tulisi valita selektiivisesti. Uskonnontunnilta koululainen voi saada vapautuksen, mutta evolutionismin kritiikitön saarnaaminen on aikamme ärsyttävintä fundamentalismia. Amerikanvastaisuuteen ei voi kuin todeta, että Neuvostoliitossa yliopiston ainoa pakollinen oppiaine oli tieteellinen ateismi.

Pauli Ojala
biokemisti, Helsinki