HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

PERHE

Tätä sivua on vaikea päivittää: todellisuus on tarinaa ihmeellisempää ja tämä juttu on keskeneräinen.
Varmaa alusta saakka oli vain Paulin ja Mirkan asetelma: Me kaksi vastaan muu maailma! (Anopit included. Vietetään joulut kotona.)

Mirkka Ojala o.s. Niinimäki
on käyntikorttini, kruununi, sisareni, morsiameni ja ylipäänsä parempi puoli minua.
18. helmikuuta 2003 vietimme 8-vuotishääpäivää ja uskomme että
kommunikoiva suhde on kuin hyvä viini: paranee vanhetessaan.
agapee, philia, eros, epithumia, storge
 

Meillä ei ole koiraa eikä kissaa, mutta meillä on kaksi lasta. Ne tottelevat vaihtelevissa määrin nimiä
Anna Kristiina ja Lauri Luukas.
Kun Anna syntyi tammikuussa 1999, ostettiin vaahtokarkkia. Kun Lauri syntyi lokakuussa 2000, ostettiin salmiakkia. Anna on isin tyttö, mutta Larskasta tulee rekkakuski. Laurin traumaattinen lapsuus sai lakipisteensä, kun täti pisti piikillä takapuoleen koko valtakunnan katsellessa Arvi Lindin iltauutisissa. Reilun vuoden ikään ikään mennessä Laurilla oli jo tikki kasvoissa, hammas poikki ja joka paikka täynnä vesirokon arpia. Anna taas on aina ollut poikkeuksellisen lahjakas lapsi.

Olemme harrastaneet Valtion opintotukikeskuksen ja Helsingin opiskelija-asuntosäätiön
suosiollisella avustuksella vaikka mitä ja vaikka miten pitkään.
Mirkka opiskeli ensin nuorisonohjaajaksi ja sitten lastentarhanopettajaksi.
Nyt hän täydentää opintojaan kirjallisuuden, mahdollisesti myös suomenkielen, aineenopettajan tutkinnolla.
Itse olen käyttänyt verukkeena kampuksella pyörimiseen biokemian jatko-opintoja,
koska joskus minusta tulee vielä vakavasti otettava tiedemies.
Olemme sopineet, että minä kasvatan hiivaa ja bakteereita, Mirkka lapsia.

Alunperin olemme kummatkin kotoisin Forssasta, mutta vain minussa Mika ja Turkka Malin musiikki herättää kotiseutunostalgiaa. ("Vorssasta poijjaat kotoosin ollaan...") Mirkalla on sata eri väristä Faber-Castellin puuväriä ja hän piirtää - minä en. Keräsin ennen Carl Barksin taidetta, kunnes olin pakotettu valitsemaan akuankkojen ja siviilisäädyn välillä. Virallisen tarinan mukaan tutustuimme aikanaan shakkia pelaten. (Shakki on kuulemma edelleen maailman romanttisin peli.)
Teknisesti GO on kuitenkin elegantimpi, mutta Mirkka ei universaalia partikulaarien yllä näköjään ymmärrä.
Vaan kukapa meistä täydellinen olisi?

Kaikesta huolimatta olemme kuitenkin vähitellen kuin kunnialliset perheetkin.
Näitä sivuja käyntiin kammettaessa, inventaariota tehdessäni 2003 anno domini, omistimme jo mm. kahvinkeittimen, pölynimurin, pesukoneen, astianpesukoneen, VHS-videot, vanhan mankan, paljon ruokailuvälineitä, television, pakastimen, puhelimen, 75MHz tietokoneen windows 3.1-käyttöjärjestelmällä ja CD-asemalla - sekä ison kasan lautapelejä ja montasataakymmentämonta kirjaa:

Antiikin klassikoita Iliaasta Gallian Sotaan ja kommentaareja nimeltä mainitsematta erääseen niistä (Raamattuun), yli sata heppakirjaa, 205 cm dekkareita, Jane Austeeni & Co. sarja, parempi C.S. Lewis-kirjasto kuin yliopistolla, historiallisia romaaneja, fantasiakirjoja, luonnontiedettä, tieteiskirjoja, pseudotiedettä, tieteistiedettä, tieteistietäispitäistiedettä, tiedänpäsluuletpastiedätkösjuupaseipästiedettä
- ja kaikki Calvin & Hobbes -albumit alkuperäiskielellänsä eli engelsmanniksi.
Minä en lue niin paljon kirjoja, mutta suosikkielokuvani on Bud Spencerin ja Terence Hillin Turpiin vaan ja onnea (Zwei ausser Rand und Band), 1977.

Kaniin viemme kuitenkin aina Guild-merkkisen country-kitaran, jossa on paksut bassokielet ja sisäänrakennettu mikrofoni.
Antavat siitä markkoina korkeintaan tuhatviisisataa, mutta oikeasti se on paljon arvokkaampi. Sain sen isältä lahjaksi.

www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=1979