Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
PERHE
Tätä sivua on vaikea päivittää: todellisuus
on tarinaa ihmeellisempää ja tämä juttu on keskeneräinen.
Varmaa alusta saakka oli vain Paulin ja Mirkan asetelma: Me kaksi vastaan
muu maailma! (Anopit included. Vietetään joulut kotona.)
Mirkka Ojala o.s.
Niinimäki
on käyntikorttini, kruununi, sisareni, morsiameni ja ylipäänsä
parempi puoli minua.
18. helmikuuta 2003 vietimme 8-vuotishääpäivää
ja uskomme että
kommunikoiva suhde on kuin hyvä viini: paranee vanhetessaan.
agapee, philia, eros, epithumia, storge
Meillä ei ole koiraa eikä kissaa, mutta meillä on kaksi
lasta. Ne tottelevat vaihtelevissa määrin nimiä
Anna Kristiina ja Lauri
Luukas.
Kun Anna syntyi tammikuussa 1999, ostettiin vaahtokarkkia. Kun Lauri
syntyi lokakuussa 2000, ostettiin salmiakkia. Anna on isin tyttö,
mutta Larskasta tulee rekkakuski. Laurin traumaattinen lapsuus sai lakipisteensä,
kun täti pisti piikillä takapuoleen koko valtakunnan katsellessa
Arvi Lindin iltauutisissa. Reilun vuoden ikään ikään
mennessä Laurilla oli jo tikki kasvoissa, hammas poikki ja joka paikka
täynnä vesirokon arpia. Anna taas on aina ollut poikkeuksellisen
lahjakas lapsi.
Olemme harrastaneet Valtion opintotukikeskuksen ja Helsingin opiskelija-asuntosäätiön
suosiollisella avustuksella vaikka mitä ja vaikka miten pitkään.
Mirkka opiskeli ensin nuorisonohjaajaksi ja sitten lastentarhanopettajaksi.
Nyt hän täydentää opintojaan kirjallisuuden, mahdollisesti
myös suomenkielen, aineenopettajan tutkinnolla.
Itse olen käyttänyt verukkeena kampuksella pyörimiseen
biokemian jatko-opintoja,
koska joskus minusta tulee vielä vakavasti otettava tiedemies.
Olemme sopineet, että minä kasvatan hiivaa ja bakteereita,
Mirkka lapsia.
Alunperin olemme kummatkin kotoisin Forssasta, mutta vain minussa Mika
ja Turkka Malin musiikki herättää kotiseutunostalgiaa. ("Vorssasta
poijjaat kotoosin ollaan...") Mirkalla on sata eri väristä Faber-Castellin
puuväriä ja hän piirtää - minä en. Keräsin
ennen Carl Barksin taidetta, kunnes olin pakotettu valitsemaan akuankkojen
ja siviilisäädyn välillä. Virallisen tarinan mukaan
tutustuimme aikanaan shakkia pelaten. (Shakki on kuulemma edelleen maailman
romanttisin peli.)
Teknisesti GO on kuitenkin elegantimpi, mutta Mirkka ei universaalia
partikulaarien yllä näköjään ymmärrä.
Vaan kukapa meistä täydellinen olisi?
Kaikesta huolimatta olemme kuitenkin vähitellen kuin kunnialliset
perheetkin.
Näitä sivuja käyntiin kammettaessa, inventaariota tehdessäni
2003 anno domini,
omistimme jo mm. kahvinkeittimen, pölynimurin, pesukoneen, astianpesukoneen, VHS-videot, vanhan mankan, paljon ruokailuvälineitä, television,
pakastimen, puhelimen, 75MHz tietokoneen windows 3.1-käyttöjärjestelmällä
ja CD-asemalla - sekä ison kasan lautapelejä ja montasataakymmentämonta
kirjaa:
Antiikin klassikoita Iliaasta Gallian Sotaan ja kommentaareja nimeltä
mainitsematta erääseen niistä (Raamattuun), yli sata heppakirjaa, 205 cm dekkareita, Jane Austeeni & Co. sarja,
parempi C.S. Lewis-kirjasto kuin yliopistolla, historiallisia romaaneja,
fantasiakirjoja, luonnontiedettä, tieteiskirjoja, pseudotiedettä,
tieteistiedettä, tieteistietäispitäistiedettä, tiedänpäsluuletpastiedätkösjuupaseipästiedettä
- ja kaikki Calvin & Hobbes -albumit alkuperäiskielellänsä
eli engelsmanniksi.
Minä en lue niin paljon kirjoja, mutta suosikkielokuvani on Bud
Spencerin ja Terence Hillin Turpiin vaan ja onnea (Zwei ausser Rand
und Band), 1977.
Kaniin viemme kuitenkin aina Guild-merkkisen country-kitaran, jossa
on paksut bassokielet ja sisäänrakennettu mikrofoni.
Antavat siitä markkoina korkeintaan tuhatviisisataa, mutta oikeasti
se on paljon arvokkaampi. Sain sen isältä lahjaksi.