Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
Kadonnut Maailma osa III
Lost World - Antediluvian continent
Hiuksesi ovat kuin viidakko – ei ehkä yhtä tuuhea, mutta yhtä täynnä elämää. On arvioitu, että nykyistä suurempi ilman happimäärä olisi altistanut orgaanisen aineksen tulipaloille. (Nykyisinkin muutaman prosentin Maan maapinta-alasta on väitetty palavan vuosittain tuhkaksi.) Tällöin on kuitenkin muistettava, että happitoisuuden lisäys ei vaikuta niinkään syttymispisteen alenemiseen kuin siihen, miten pitkälle ja miten nopeasti palamisreaktio etenee kerran vauhtiin päästyään. Tulipalon syttyminen vaatisi edelleen puuaineksen kaasuuntumista, mikä taas olisi voinut olla vaikeampaa korkean paineen loihtimassa hypoteettisen tasaisessa ilmastossa.
Kadonneen Maailman myrskyttömyyteen viittaavat mm. suurikokoiset saniaiset ja muut lehdet, jollaisia nykyään painetaan vain vettä vasten tukeutuneina (jättiläislumpeet). Tänään päiväntasaajaa myötäilee hento sademetsävyöhyke, jossa elää 90 % maailman eliölajeista, vaikka alueen pinta-ala on vain 7 % koko planeetasta. Ennätyshehtaarilta Amazonin sademetsää löytyy yhtä paljon eläinlajeja kuin koko Suomesta, ja hehtaarin ennätys on 473 puulajia. Sademetsän trooppisten lehtien jatkuvan mikrobikerroksen paksuus voi olla 20 mm ja mikrobibiomassaa hehtaarilla on noin neljä tonnia.
Nykyään merten pinta-alasta vain yksi promille on koralliriuttoja, mutta niiltä tappaa kolmanneksen kalalajeistamme neonvärein varustettuina. Miten tämä sitten liittyy paleontologiaan? Antarktista ja pohjoisnapaa myöten joka mantereelta löytyy suuret kerrokset kivihiiltä, joka kertoo muinoin vallinneesta hyvin rehevästä - joskin loppujen lopuksi mitä ilmeisimmin paineen alla ja nimenomaan palaneena hautautuneesta - kasvillisuudesta. Jos tuli pääsi kerran kunnolla irti, se saattoi olla menoa. Ainakin Suuri Palo olisi kuluttanut happea ja laskenut yli 35 % muinaista happipitoisuutta.
Silmäsi ovat kuin tähdet – eivät ehkä yhtä kirkkaat, mutta yhtä kaukana toisistaan. Nykyisen paleontologian perustuslaki uniformitarianismi kuuluu: "Nykyisyys on avain menneisyyteen". Koska katastrofiteoriat eivät tällä avaimella aukea, ne vaativat tiirikointia. Liitukauden päättänyt Jukatanin meteoriitti tuntuu kaiken muun tuhoamansa ohella hiljentäneen myös tiedeyhteisön keskustelun vaihtoehtoisista katastrofimalleista. Katastrofismin slogan kuuluu: “menneisyys on avain nykyisyyteen, pahimmassa tapauksessa tulevaisuuteenkin”.
Historian suurin dokumentoitu ääni oli Krakataun tulivuorisaaren räjähdys Sumatralla vuonna 1883. Sula massa nousi tuhkapylväänä 40 km korkeuteen ja räjähdyksen ääni kuului 1/13 osassa maapalloa eli 4800 km päähän (1). Islannin Laki taas on suurin historiallinen laavavirta 1700-luvulta. Maankuoressa on merkkejä jälkeen näkemättömästä vulkaanisesta toiminnasta, joka peittää pimentoonsa Krakataut ja Lakit. ("Alkumantereellahan" on se erityispiirre että se hajosi, joskin vakiintunut käsitys pitää suurimpana katastrofina Pangaean muodostumista permikauden lopussa.) Liitukauden meteoriitin pääasiallinen näyttö perustuu parin sentin vahvuiseksi fokusoituvan "kalasaven" korkeaan iridium-pitoisuuteen ja teoria laadittiin poikkeuksellisesti fyysikoiden leirissä. Iridiumia ei yleensä esiinny maan kuoressa, kun taas meteoriiteistä sitä tavataan (2). (Kaisaniemen kiviliikkeestä Pitkän Sillan päästä voi muuten ostaa rautameteoriittia hintaan 4mk/g. Toistaiseksi Suomen maaperästä ei ole löydetty kuin kivimeteoriitteja.) Iridium-rikastuman voi kuitenkin selittää myös ja nimenomaan massiivisella vulkaanisella toiminnalla, koska Maan ydintä kohden raskaiden alkuaineiden määrä lisääntyy.
Äiti-Maa on arpinaama. Mannerlaattojen reunoilla on 50 000 tulivuoren jäänteet ja suurimmat entisistä laavavirroista ovat olleet satoja metrejä korkeita. Krakataun jäljiltä jäi 18-21 km3 vulkaanista jätettä, mutta vanhoista purkauksista muistuttavat 100-3000 km3 laavamerkit (1).
Turvallisin paikka maanjäristysten aikaan on luullakseni vesillä. Kuuluisin silminnäkijäkuvaus Krakataun purkauksesta on peräisin brittiläisen Charles Bal -laivan kapteenin Nature-lehden ensimmäisissä vuosikerroissa julkaistuista lokikirjan otteista (3). Aluksen miehistö lukeutui lähimpänä purkausta sijainneisiin eloonjääneisiin eikä miehistö havainnut aluksen ali lipuneita vedenalaisen maanjäristyksen aiheuttamia tsunameja, vaikka ne kohosivat Jaavan rannoilla vastusta kohdatessaan 40 000 henkeä vaatineiksi 30-metrisiksi hyökyaalloiksi (3). Pinatubon räjähtäessä samoilla nurkilla 1980-luvun lopulla, laski maapallon keskilämpötila puoli astetta ja sekoitti laskelmia ilmaston pidemmän aikajanan lämpenemisestä. Jos palapeli rikkoutuikin nopeasti, ei Edda-eepoksen sankarirunojen Fimbul-talvea tai täysimittaisen ydinsodan skenaarioista tunnettua ydintalvea olisi tarvinnut pitkään odotella.
Kalsium- ja fosfaattimetaboliaa säätelevä D-vitamiini ei oikeastaan ole vitamiini, koska kehomme voi muodostaa sitä esiasteista auringonvalon voimasta itsekin. Jospa jääkausi olisikin ollut vulkaanisen tuhan aiheuttama "pimeäkausi" joka johti krooniseen riisitautiin? On merkillepantavaa, että ensimmäisiä huomioita ronttiluisista, kaarevareisisistä ja meitä suuripäisemmistä neandertalin ihmisistä oli ydinluu ja aivot niiden/heidän ruokalistallaan. Puutostauti saattaisi selittää myös vastikään raportoidun taipumuksen neanderssyöntiin. Kosolti huomiota saaneiden maternaalisten & monikopioisten mitokondriaalisten neander-DNA -vertailujen (4) suhteen kannattaa pitää mielessä, että pieni näytemäärä nostaa PCR:n virheitä ja että lähes prosentti nykyihmisiä sopii mitoDNA:nsa puolesta prosentuaalisesti ko. variaatioon. Neanderthalin ihmisen mt-sekvensointikin näyttää tulleen juhlituksi liian aikaisin siinä uudessa valossa, että tätä nuoremmat nykyihmisjäänteet Australiasta ovat sitäkin kauempana nykypopulaatiosta. (Ja viittaisivat itse asiassa ihmiskunnan syntyneenkin Australiassa, 26.) Tämän ohella kannattaa tutustua myös mitomutaationopeuden problematiikkaan (5, 26-29).
Muita hakusanoja mannerkatastrofismissa voisivat olla "El Ninõ:sta" tuntemamme ilmiö sekä tippukivet & kalkkikiven eli kalsiumkarbonaatin erikoinen piirre saostua paremmin lämpimästä kuin kylmästä vedestä. (Jo asteen nousu meren lämpötilassa johtaa myrskyihin, eikä kukaan tiedä millaisia säitä olisi pidellyt laajemman vedenalaisen vulkanismin jälkeen.) Paleontologian ongelma ei ole se mikä tappoi dinosaurukset, vaan se mikä tappoi lähes kaiken elämän takavuosina.
Osoitteessa http://www.uni-wuerzburg.de/palaeontologie/Stuff/casu30.htm voi tutustua Chengjiangiin – suurimpaan varhaiskambrin spektaakkeliin sitten Burgess Shalen. Alunperin kambrin paleontologisessa "alkuräjähdyksessä" esiteltiin heti kättelyssä yhtä monta eläinten pääjaksoa kuin on nykyäänkin olemassa. (Mahdollisesti sammaleläimiä, etanoita ja ostereita lukuunottamatta. Kambrista löytyy mm. pieniä selkäjänteisiä, joihin selkärankaiset luetaan). Tämän fyleettisen kukinnon puhkeaminen noin 550 mrv sitten vei vaivaiset 5-8, joidenkin arvioiden mukaan 30 miljoonaa (radioaktiivista) vuotta - mikä kenttätyössä tarkoittaa: yht’äkkiä.
Tarkkoja ollaksemme pääjaksoja saattaa olla kambrissa enemmänkin, mutta asiantuntijat kiistelevät lukumäärästä, koska emme yksinkertaisesti osaa luokitella suurta osaa varsinkaan monista näistä kasvinkaltaisista eläimistä. Eläinten pääjaksoja ajatellaan elämän kalkkiviivoilla olleen siis suurin piirtein nykyisen lukumäärän eli 33-39, mutta toisinaan esitetään että tähän pitäisi lisätä jopa seitsemänkymmentä jokeria, jotta saataisiin kuva alkuperäisestä tilanteesta (6,7,8).
Vaikka pääjaksojen lukumäärä oli huipussaan jo kambrikaudella, oli kussakin pääjaksossa varsin vähän lajeja. Keskustelu poly- ja monofylogeneettisen elämän synnyn välillä käydään näillä korteilla ja siinä keskeinen kysymys on raskaiden sisäänrakennettujen rekombinaatiokoneistojen tuoma muuntelukapasiteetti. Ordoviikki-kaudelta alkaen pääjaksojen lukumäärän ei uskota olennaisesti muuttuneen. Nykyorganismien sekvenssivertailun perusteella yhtään laadullisesti uutta rakennetyyppiä ("body plan") ei vaikuttaisi kehittyneen kambrin jälkeen (9). Äkisti fossiilirekisteriin ilmaantuva trilobiitti oli toisin sanoen solubiologialtaan erittäin monimutkainen. Genomiprojektien edetessä varsinkin 16S ribosomi-RNA –luokitteluun perustuvat fylogeneettiset puut kantavat monia diskrepansseja 2/3:n emäspariutumisen ja nelikirjaimisen koodin redundanssin kustannuksella ainakin arkki- ja eubakteerien eron suhteen. (Kokonaisuutena niihin kuitenkin luotetaan. Tietokannoista löytyy päälle 3000 SSU rRNA-sekvenssiä.)
Kokonaisvaltaisessa genomianalyysissä on esiin nostettu "lateraalisen
geenisiirron" käsite. Todella mielenkiintoiset analyysit tehdään kuitenkin
vasta muutaman vuoden päässä useampien aitotumaisten kanssa (10, 11).
(Homologiat/analogiat muistuttavat kuulemma omalta oksaltamme poiketessa
tippaleipää, mutta jos kerran pitää nähdä metsä hedelmiltä, niin miksei voisi
puhua vaikka orapihlaja-aidasta?) Prekambrin (rifean, vendian) monisoluisten
eläinten olemassaolo on jossakin määrin kiistanalainen ja kambrin
informaatioräjähdyksessä eläimet ovat erkaantuneet toisistaan. Kiehtova
tutkimusaihe ovatkin kambrin jälkeiset homeoottiset geenit - elinten
muodostumista sateenvarjona ohjaavat, monimutkaiset HOX-geenit kun ovat
samanlaisia kaikissa eläinten pääjaksoissa. Pelitaktiikkaa luulisi olevan
vaikea suunnitella ennen kuin kortit on jaettu tai komppaniaa organisoida ennen
aselajin valintaa. (Katsaus:12.)
Edgar Rice Burroughsin kirjoissa Marsistakin löytyi Tarzan ja gorillat olivat, paitsi paremmin järjestäytyneitä kuin Afrikan neekerit, myös verbaalisesti lahjakkaampia. Tarzan-kirjojen luvattu kultakaupunki kulki Oparinin nimellä. Mitä siis hapen poissaoloon elämän kalkkiviivoilla tulee, niin kyseessä on Musta Pekka -kortti jota kukaan kemisti ei halua käteensä. Ajatus pelkistävästä alkuilmakehästä oli lähinnä älyllinen reunaehto (raseemisenkin) sokeri- ja aminohapposeoksen syntymiselle A.I. Oparinin, Walther Loeben sekä Stanley Millerin keitoksissa, ja sittemmin siitä on täytynyt tinkiä ns. "neutraaliin" ilmakehään empiirisen taakan raskauttamana. (Samaan termiin on muuten päästy informaation mutaatiomoottorinkin välityksissä.) Näin mm. siksi, että metallit ovat sakkautuneet syvimmissäkin geologisissa kerrostumissa usein oksideinaan eli malmeina (13).
Valitettavasti gradutöikseen "elämää koeputkessa synnyttäneen" 23-vuotiaan Millerin (14) Nobel-palkintoon näyttää liittyneen enemmän julkisuussyitä kuin tarpeen olisi. (Jutussani on virhe. Millerin kuvat ovat saaneet paljon palstatilaa, mutta hän oli ainoastaan ehdolla. Hän sai ideansa nobelisti Ureyltä, ja Prigoginen abiogeneesiin liittyvä spekulointi palkittiin nobelilla.) Em. Loeb nimittäin suoritti vastaavat kokeet tasan 40 vuotta Milleriä aiemmin, mutta saksaksi julkaistun artikkelin englannin käännösvirhe CO2:sta CO:iin pyöri jaloissa aina 80-luvun alkuun saakka (15, 16, 30). Discovery without priority is a bitter fruit.
Pula ylimenovaiheista laajassa fossiilikirjastossa ylläpitää keskustelua evoluution perusmekanismista vielä 150 vuotta biologisen kehityksen teorian & Ukko-Darwinin ja 200 vuotta geologisen kehityksen teorian & Lyellin jälkeen. Monasti enemmän lämpöä kuin valoa tuovassa kiistelyssä x-akselin muuttujana on Dawkinsin tähdittämän gradualistisen kehityksen osuus, y-akselin muuttujana Gouldin pienten populaatioiden punktualismin osuus ja tasoon painetusta kirjallisuudesta puuttuvana z-akselin muuttujana katastrofismin paikallisuus, jolloin geologiset kerrostumat ovat vähemmän kello ja enemmän ekologinen postilokero.
Albert-eno kutsui aikaa neljänneksi ulottuvuudeksi. Tässä yhteydessä se on kehäpäättelykritiikin mukaan kuitenkin usein sopimusasia, koska absoluuttista, ennakko-oletuksista riippumatonta kelloa, on vaikea löytää. Hiili-14 on pääasiallinen eloperäisen materiaalin ajanmääritysmenetelmä. C-14 -isotoopin radioaktiivinen puoliintumisaika on noin 5730 vuotta ja kello mittaa siten parhaassa tapauksessa 50 000 vuoden päähän. Lyhyesti sanottuna C-14 -tekniikan käyttömahdollisuus iänmäärityksessä perustuu kasvien taipumukseen kasvaa ja eläinten taipumukseen elää.
Kasvien fotosynteesissä rakenteisiinsa käyttämä hiilidioksidi kulkeutuu kasvin tullessa syödyksi eläimeen ja kulkeutuu näin ollen eläimen kudosten osaksi. Elinaikana kehon C-14-pitoisuus on tasapainossa ilman C-14-pitoisuuden kanssa. Eläimen kuoltua kaikki hiili muuttuu hiljalleen normaaliksi C-12-isotoopiksi. Kuolleen eliön hiili-isotooppien suhteesta voidaan täten päätellä, miten pitkään yksilö on ollut vainaa.
Periaatteeseen liittyy kuitenkin mahdollinen virhetekijä: C-14-isotooppia syntyy ja kertyy ilmaan maapalloa kohtaavan säteilyn hajottaessa ilmakehän pääkomponenttia (78 %), erittäin stabiilia ja inerttiä kolmoissidoksellisesta typpeä. C-14 olemassaolo ja määrä riippuu siis ilmakehän kohtaavan säteilyn määrästä. Eräs biologiaa avaruussäteilyltä suojaava tekijä on maan magneettikenttä. Tämä taas on parametri, joka suunnanvaihdon ohella on saattanut myös ylipäänsä heikentyä. Vuodesta 1670 ja vähitellen tarkemmalla tekniikalla vuodesta 1835 alkaen RUK:ssa vihatun herra Gaussin toimesta aloitetut magneettikentän voimakkuuden mittaukset indikoivat kentän hiipuneen puolessatoista vuosisadassa 15 % (17, 18). Mikäli magneettikenttä olisi menneisyydessä toiminut parempana kilpenä, ei C-14:ää olisi muodostunut niin paljon ja eliöt olisivat näyttäneet jo kuolinhetkellään vanhemmilta. Vakiintunut käsitys sanoo magneettikentän päinvastoin voimistuneen viimeisten 50 000 vuoden aikana. Tässä on kuitenkin kyse geologisesta aihetodisteesta suoraan empiriikkaan verrattuna. Magneettikenttä on jokeri ja jotkin tutkimukset kertovat erittäin nopean oskillaation mahdollisuudesta (23, 24, 25).
C-14/C-12 –vastakkainasettelua suoraviivaisempi on kertaluokkia suurempi C-13/C-12 –suhde. C-13:sta ei ole kelloksi, mutta koska monien kasvien on havaittu diskriminoivan hiilen perusisotooppien välillä, stabiilin C-13 vähäisyys kertoo massiivisten kalkkikerrostumien, kerogeenin jne. eloperäisyydestä. Syvimpien hiilikerrostumien olematon C-13 pitoisuus on johtanut positiivisimmissakin arvioissa alku-"keiton" 0.3 mM AH-koostumukseen, jossa sattumia todellakin olisi ollut harvassa (19). (Nämä arviot vaihtelevat tästä roimasti alaspäin.)
Vastaavasti esimerkiksi luun fosfaatin happi-isotooppikoostumuksen ratkaisee lämpötila, jossa luu muodostuu. Tämän perusteella mm. T. Rex näyttäisi olleen tasalämpöinen, sillä sen luilla on vähemmän kuin 4 astetta eroa. Meren plankton käyttää mieluummin C-12:ta kuin 13:a, joten pintavedessä on yleensä runsaasti C-13:a. Vaikka vuodenaikaiskierto tasapainottaa isotooppien suhteen, niin äkilliset muutokset biologisessa tuotannossa voivat aiheuttaa selviä muutoksia isotooppisuhteissa. Liitu/tertiääri-rajalla havaitaan juuri tällainen poikkeama ja sen suunta ja suuruus viittaavat siihen, että meren planktontuotanto on ollut jonkin aikaa lähes pysähdyksissä. Meret ovat olleet joskus näyttäneet kuolleilta.
Yhteyttäville kasveille pölypilvi, ilmakehän pimeneminen ja meren
samentuminen ovat katastrofeja. Hapen isotooppisuhtet K/T rajalla viittaavat
ilmaston tilapäiseen ja rajuun kylmenemiseen. ( Vastaavia poikkeamia on
havaittu myös prekambrisen maailmankauden lopulta.) Samaan aikaan on myös
siitepölytutkimuksissa havaittu äkillinen ja suuri muutos: kukkakasvien
(koppisiemenisten) siitepölyhiukkasten ja itiökasvien itiöiden lukusuhde
muuttuu sadan - tuhannen vuoden ajaksi itiökasvien hyväksi. Itiökasvit
kykenevät leviämään tuhoutuneille alueille nopeammin kuin siemenkasvit, koska
itiöt ovat pieniä ja leviävät helposti tuulen mukana. Lisäksi kasvupaikat ovat
katastrofin jälkeen vapaita kilpailijoista (20). Entäpä jos pussieläimet
ehtivät samasta yksinkertaisesta syystä asuttaa etelän eli
"australian" hyvin nopeasti ennen jääkauden loppua ja vedenpinnan
nousua liikkumalla pienokaistensa kanssa nisäkkäitä nopeammin imetysaikana?
(Marsupilameja on toki esiintynyt muuallakin, mm. fossiileina ja sarjakuvina.)
Loppusanat
Tieto siitä, että 400-500 eKr Englannissa sai verovähennyksiä
koulukirjoista, saattaa tulla jollekin yllätyksenä. Musiikin, metallurgian ja
kirjallisuuden taitajat saivat täyden vapautuksen yhteiskunnan velvoitteista.
Ennen roomalaisten invaasiota vuonna 55 eKr. Englanti oli omille
kansalaisilleen suuren yhteiskunnallisen järjestyksen maa. Laki suojeli
heikkoja ja kohtalon runtelemia, kunnioitti naisia ja takasi muukalaiselle
saattojoukot ja etuoikeudet kauttakulun ajaksi. Sosiaalisia velvollisuuksia ja
tapoja pidettiin voimassa vaikka väkisin ja ainakin teoriassa vapaalla miehellä
oli täysi oikeus äänestää kuninkaan syrjäyttämisen puolesta. Aseenkanto oli
kiellettyä siviilikokouksissa ja vapaa mies omisti harpun siinä missä takin ja
keittokattilansakin. Maihinnousunsa jälkeen Gaius Julius Caesar kuvaa
Brittein saarten idylliä: "Ihmisten lukumäärää ei voi laskea ja
rakennustenkin lukumäärään kuluisivat monet luvut." Siirtolainen sai
kansalaisuuden yhdeksännessä sukupolvessa, vähennettynä yhdellä polvella
jokaisen esivanhemman avioliitosta vapaan englantilaisen kanssa - näissä 1700
vuoden takaisissa "Kambrin laeissa" (21, 22).
Viitteet:
1.
Self, S ja Rampino, MR (1981) The 1883 eruption of
2.
Kastener, M, Asaro, F, Michel, HV ja Alvarez, W (1984) Science226,
137
3.
Watson, Capt. WJ (1883) The Java disaster: Nature29, 140-141
4.
Krings M, Stone A, Schmitz RW, Krainitzki H, Stoneking M ja Paabo S (1997)
Neandertal DNA sequences and the origin of modern humans. Cell 90,
19-30
5.
Parsons, TJ ym. (1997) A high observed substitution rate in the human
mitochondrial DNA control region. Nat. Genet.15, 363-368
6.
7.
Futuyma D (1986) Evolutionary Biology, 2nd ed.
8.
Gould SJ (1994) The evolution of life on the earth, Sci. Am. 271,
84-91
9.
Keese PK ja Gibbs A (1992) Origin of genes: Big Bang or continuous creation? Proc.
Natl. Acad. Sci.USA. 89, 9489-9493
10.
Teichmann, SA ja Mitchison G (1999) Is There a Phylogenetic Signal in
Prokaryote Proteins? J Mol Evol49, 98-107
11. Doolittle
WF (2000) Uprooting the tree of life. Sci. Am. 282, 90-95.
12.
Valentine JW, Jablonski D, Erwin DH (1999) Fossils, molecules and embryos: new
perspectives on the Cambrian explosion. Development126, 851-9
13.
Yockey, HP (1992) Information Theory and Molecular Biology.
14.
Miller, SL (1953) A production of amino acids under possible primitive earth
conditions. Science 117, 528-528
15.
Loeb, W (1913) Ueber das Verhalten des Formamids unter der Wirkung der stillen
Entlandung. Ein Beitrag zur Frage der Stickstoff-Assimilation, Berichte der
deutschen chemischen Gesellschaft 46, 684-69
16. Yockey,
H. P. (1997) Walther Löb, Stanley L. Miller, and prebiotic “building blocks” in
the silent electrical discharge. Perspect. Biol. Med. 41,
125-131.
17.
Cox, AV (1976) Science News 109, 204
18.
Langel, RR ym. (1980) Initial Geomagnetic Field Model From Magsat Vector Data. Geophys.
Res. Lett. 7, 793-796
19.
Miller, SL (1992) The prebiotic synthesis of organic compounds as a step towards
the origin of life. Major Events in the History of Life (J. Schopf) William
Boston, London: Jones and Bartlett Publishers
20. Olli Järvinen ja Kaarina Miettinen (1986). Sammuuko
suuri suku? 28-30
21. Flinders Petrie, WM. (1917) Neglected
British History. Proc. Brit. Academy, Vol VIII s. 1-28
22.
Probert, W (käännös vuodelta 1823) The Ancient Laws of Cambria s. 8-14
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!