Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

Israelin ydinase ja vuosisadan vakooja (1/3)

Israel and the nuclear race (A-Bomb, nukes)

Kuka oli britti, joka vuonna 1991 haudattiin Jerusalemin Öljymäelle Chaim Weissmanin ja David Ben Gurionin viereen? Maxwellin hautajaisissa olivat läsnä kuusi entistä tai nykyistä Israelin tiedustelupalvelun johtajaa kuuntelivat pääministeri Jizhak Shamirin sanoja: ”Tämä mies teki enemmän Israelin hyväksi, kuin voi tänään ääneen lausua.”

Helsingin Sanomat 21.4.2004 juhli lähes koko ulkomaan premiäärisivun Israelin ydinaseen olemassaolon paljastaneen rauhanaktivisti Mordechai Vanunun vapautumista vankilasta: "Vanunu Shin Betin kuulustelijoille: Juutalaisvaltiota ei tarvita." Artikkelin johtopäätöksenä päädytään parjaamaan salaperäistä brittiä:

"Ennen kuin Vanunu antoi tietonsa Sunday Timesille, hänen uskotaan tarjonneen niitä mediamogulille nimeltään Robert Maxwell, tämän Daily Mirror –lehden kautta. Maxwell ei lämmennyt jutulle ja toimitti Vanunun tarjoamat tiedot Israelin lähetystöön kysellen ’vahvistusta’. Daily Mirror julkaisi v. 1986 artikkelin, jonka otsikossa asiaa kutsuttiin oudoksi ja Vanunua ydinhuijariksi. Kun Maxwell vuonna 1991 kuoli, hän sai Israelilta valtiolliset hautajaiset ja Israelin ydinohjelman käynnistäjiin kuulunut entinen pääministeri Shimon Peres kiitti häntä ’palveluksista valtiolle’."

Toisin kuin HS uutisoi, ei tämä ehkä tunnetuin kristitty juutalainen (Vanunu) koskaan julistanut, ettei Israelin valtiota muka tarvittaisi. Vanunu esitti, että lainsäädäntöä puhtaasti juutalaisista muodostuvalle valtiolle ei tarvita. ”Sananvapautemme monopolia” houkuttaa asennoitua Israeliin, ulkoministerimme lainaamaa sanontaa käyttääksemme, ”kaikkien konfliktien äitinä”. HS huutaa ääneen Israelin atomipommia - Israel ei sitä tunnusta eikä kielläkään. Onko HS:n vihastus oikeutettua? Pöyhikäämme Israelin atomiaseen taustoja.

 

Miksi rautaesiripun taakse ei nähty?

John Loftus ja Mark Aarons kuvailevat kirjoissaan ("The Secret War against the Jews: How the Western Espionage Betrayed the Jewish People" 1994, sekä "Unholy Trinity: The Vatican, the Nazis and the Swiss Banks" 1993, 1998) kulissientakaista peliä v. -47 YK:n Israelin-perustamispäätöksen takana.

Vain muutamia päiviä ennen varsinaista äänestystä pidettiin varjovaalit, joissa tynkä-Palestiinan (Trans-Jordania jo erotettu pois) juutalaisvaltion ja järjestyksessään toisen palestiinalaisvaltion perustaminen ei saanut tarvittavaa määräenemmistöä äänistä. Yhdysvaltain liittovaltiotason tuomari Loftus sekä Aarons väittivät, ettei Toisen Maailmansodan tuhoamistehtaiden aiheuttama sympatia suinkaan riittänyt lunastamaan itsenäisyyttä. Eretz Israelista piti maksaa. Loftus ja Aarons kuvaavat taustoja Toisen Maailmansodan vakoilupelin näkökulmasta.

YK:n varsinaisessa vaalissa Etelä-Amerikan valtiot, joita USA tuntuu pitävän takapihanaan, äänestivätkin yllättäen Israelin perustamisen puolesta. Israelin ensimmäisen pääministerin Ben Gurionin väitetään hankkineen USA:lta ”takapihan” äänet tiedoilla amerikkalaisten teollisuusyritysten ja poliitikkosukujen osallisuuksista Maailmansodan aikaisiin verirahoihin ja rahanpesuun. Ben Gurion täytyi valita, Yhdysvaltain teollisuusmagnaatti Rockefellerin sanoja lainataksemme, jompi kumpi: ”Saat joko kostosi tai valtiosi.”

Juutalaissyntyiset fyysikot Robert Oppenheimer, Edward Teller, Hans Bethe, Albert Einstein, Niels Bohr, Richard Feynman jne. suunnittelivat Saksaa vastaan tarkoitetun atomipommin Amerikan Manhattan-projektissa. Aivan samoin vaikuttivat myös juutalaiset vakoojat liittoutuneiden puolella Natsi-Saksaa vastaan.

Saksa sai Barbarossan alettua pitkään oikeata informaatiota ”Maxin piiriksi” kutsutulta piilofasisteiksi esittäytyneeltä juutalaistaholta Kremlin muurien sisältä. Tämä legendaarisen Prince Turkulin välittämä (ja sittemmin kavaltama) vakoilutieto kuitenkin petti Hitlerin ratkaisevalla hetkellä – Stalingradin taistelussa.

Hitlerin hulluttanut vakoojarengas kääntyi Johtajaa vastaan vasta juuri sillä hetkellä, kun NL:lla oli todellinen mahdollisuus lyödä Wehrmacht, Saksan kenttäarmeija. Maxin piiri syötti tietoa, jonka mukaan Stalingrad oli heikkouden tilassa. Sepitelmän perusteella joukot saatettiin jakaa kahtia myös öljynvaltausretkeen. Stalingradiin viritetyn motin laukaisua oli suunniteltu pitkään ja amerikanjuutalaiset tahot rahoittivat sen neuvostojoukkojen aseistusta.

Yhdysvaltain poliittista eliittiä lähellä olevia liikemiehiä kiristettiin Natsi-Saksan rahanpesun ja sodan aikaankin jatkuneiden liikesuhteiden paljastamisella, väittävät Loftus ja Aarons. Mukana sanotaan olleen jopa Dullesien veljesten, joista toinen toimi USA:n ulkoministerinä, toinen CIA:n johtajana. Treblinkan ym. murhaamistehtaita tai edes niiden rautatieyhteyksiä ei oltu pommitettu, vaikka arkistolöydöt osoittavat Liittoutuneiden tietäneen juutalaissiviilien systemaattisesta tuhosta jo kesäkuusta 1941. Salauskoodi Enigma oli murrettu, mutta Länsi luuli pystyvänsä bluffaamaan NL:a tiedustelupalvelunsa taidoista. Englanti jätti kertomatta tiedustelutiedoistaan edes Nürnbergin sotarikosoikeudenkäynneissä.

Kylmä Sota NL:n ja USA:n välillä alkoi varhaisemmin kuin on luultukaan. Yli 30 000 SS-upseeria ja natsijohtajaa pakeni Punaisen Ristin koskemattomuuspassien turvin ”rottareittiä” pitkin Kroatian ja Vatikaanin kautta Etelä-Amerikkaan ja muualle. Länsimaat rekrytoivat omiin tiedustelupalveluihinsa näitä siviilejä vastaan sotarikoksia tehneitä ”konkareita” – tietämättä että Neuvostoliiton salainen palvelu KGB ja Puna-armeijan tiedustelupalvelu GRU olivat infiltroineet tämän reitin tyystin. Länsimaat olivat tarpeeksi opportunisteja värvätäkseen entisiä natsiaivoja, joista tunnetuin esimerkki lienee Lyonin teurastaja Klaus Barbie CIA:ssa. Näin länsimaiden tiedustelupalvelut tulivat solutetuiksi kommunistien ”muuleilla”. Englannin Kim Philby on pikkutekijä verrattuna tähän katastrofiin. (Kim on pikkutekijä myös tuntemattomaan isäänsä verrattuna, joka nosti wahhabiitti-lahkon Ibn Saudin ”Saudi”-Arabian öljytynnyrien päälle Englannin ohjailemana vasallina). Mitä tiedemiehiin tulee, niin Yhdysvaltain tiedustelupalvelu salakuljetti ainakin 800 pahimman luokan tutkija-opportunistia Länteen kuvaamaan ihmiskokeiden tuloksia. Näiden joukossa olivat mm. hirviömäiset hypotermian ja ilmanpaineen vaikutusten tutkijat Ruff, Romberg ja Strughold. Josef Mengelen Punaisen Ristin koskemattomuuspassin numerokin tiedetään: 10051. Nämä tulokset julkaistiin sitten pahimmillaan suoraan käännettynä tiedelehdissä sotien jälkeen. Auschwitz merkitsee tosiasiassa enemmän geneetikolle kuin Hiroshima ja Nagasaki fyysikolle – vaikkei näin mielletäkään eikä fyysikoiden atomipommien vastaista nimenkeruukampanjaa vastaavaa addressia biotieteilijöiden parissa olla nähtykään.

KGB:n ja GRU:n kaksoisagenttien johdosta 99 % länsimaisista vakoojista NL:ssa saatiin kiinni ja hengiltä. Idän ja Lännen väliverhosta tuli tämän kyynisyyden kiteytymän vuoksi "rautaesirippu". Tietoa ei saatu ja NL voitti Kylmän Sodan ensimmäisen tiedustelusodan. Niinpä ”kauhun tasapainoa” lähdettiin hapuilemaan ydinaseilla. Kauhun tasapaino ei ollut tasapaino, vaan yhä jatkuva syöksykierre.

 

Kibbutseista ei tullutkaan kolhooseja

Vastoin yleistä myyttiä ei Israelia suinkaan auttanut vuosien 1948-49 sodassa Yhdysvallat, vaikka sekä USA että Neuvostoliitto olivatkin ensimmäisinä tunnustamassa valtion. Kummatkin suurvallat olettivat Israelin ryhmittyvän omaan yksisilmäiseen blokkiinsa. David Ben-Gurion sai valtionsa, masentavaa kyllä, vasta kun hinnasta saatiin sovittua. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen kummatkin suurvallat kiirehtivät kilpaa tunnustamaan Israelin, jopa diplomaattinsa ohittaen. Kumpikin toivoi saavansa Israelin omaan leiriinsä kapitalistiseen ja sosialistiseen napaan polarisoituneessa maailmassa.

Neuvostoliitto on kuitenkin sotinut Itsenäisyyssotaa lukuun ottamatta jokaisessa Israelin vastaisessa sodassa islamististen maiden selän takana. Vuoden 1973 yllätyshyökkäyksessä NL:n pääministeri Kosygin odotti Kairossa voitonjuhlia (joskin tällöin USA tuli ensi kerran varustamaan Israelia.)[1] Mikä sai NL:n viilentämään suhteensa vastasyntyneeseen Israeliin?

David Ben Gurionin väitetään maailmansodan Saksan-vastaisten juutalaisvakoojien suhteiden ansiosta tietäneen liikaa NL:n soluttautumiskuvioista, ennen kuin vakoojapeli ehdittiin peittää. Mitä YK:n Israel-päätökseen v.1947 tulee, niin NL:n kohdalla Ben Gurionin väitetään yksinkertaisesti kiristäneen muulien henkilöllisyyksillä Josif ”Teräs” Stalinia - pirua itseänsä. Joka tapauksessa myös sosialististen alusmaiden äänestyskäyttäytyminen muuttui dramaattisesti varjovaaleista.

Jospa Israelin-Neuvostoliiton suhteiden nopea kylmeneminen ennen Stalinin kuolemaa juonsi juurensa vastaavaan kiristämiseen? Kibbutseista ei tullutkaan kolhooseja tai sovhooseja.

Marraskuussa 1948 NL:ssa kiellettiin kaikki jiddishinkieliset sanomalehdet ja monet juutalaiset kustantamot suljettiin. Tammikuussa 1949 lukuisat juutalaiset upseerit, virkamiehet ja älymystön edustajat joutuivat luudan alle ”puhdistusoperaatiossa”. Ennen kuolemaansa Stalin käynnisti surullisenkuuluisan ”lääkärioikeudenkäynnin” ja teloitutti 26 kuuluisinta jiddishinkielistä kirjailijaa. 50-luvun lopulla NL:ssa pantiin vireille monia oikeudenkäyntejä talousrikoksiin liittyen. Niiden seurauksena teloitetuista oli esimerkiksi Ukrainassa 90 % ja Moldaviassa 80 % juutalaisia. Moskovan esikaupungissa ”kristalliyö” koettiin vuonna 1959 ja 60-luvulla Stürmer-lehden tyyliin kirjoitettuja artikkeleita ei venäjänmaalla sensuroitu.

Vuonna 1917 Neuvostoliitossa oli 3000 synagoogaa, joista jäljellä vuonna 1960 oli enää 150, vuonna 1970 vain 60 ja vuonna 1975 vain parisenkymmentä. Mooses oli aikanaan vaatinut faaraota sanoen: ”Päästä minun kansani lähtemään”. Kuten muinaisen Egyptin hovissa, myös Kremlin muurien kätköissä täytyi ahdistajien kovat päät pyörtää väkisin. Joseph Vissarionovitch Djugashvilia ei koskaan kutsuttu NL:ssa ”Isä Aurinkoiseksi”. Ei leikilläkään. Hän ei ollut filantropisti Israelin sen paremmin kuin Unkarinkaan etsikkoajassaan olleita kommunisteja kohtaan. Stalin oli Herodes suuren kaltainen vainohullu, joka teloitti lähimpänsäkin. Stalin massamurhaaja, jota Hitler arvosti vertaisenaan ”Tsingis Kaanina”.

 

”Kosto on minun”

Raamatussa yksilön ja esivallan moraali erotetaan toisistaan. Ainakin edelliseen ohje kuuluu: ”‘Kosto on minun’, sanoo Herra.” Esivalta kuitenkin saa - ja sen on velvollisuus - rankaista rikollista yksilöä. ”Jos pahaa teet, niin pelkää. Sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee” (Rm 13). Koston toimeenpanijaksi ei kenenkään yksityisellä tasolla pidä kuvitella itseänsä. Esivallallakaan ei ole oikeutettua valtaa kostaa kuin yksilölle. Jos kansa kostaa kansalle, on se harvoin oikeudenmukainen ja siitä tulee kierre yhtä helposti kuin ihmistenkin välisestä vendettasta. Jumala sanoi vihanneensa Daavidin turhia sotia ja viisaan pojan nimeksi pantiin ”rauha” (Salomo).

Jaakobin jättäessä hyvästejä pojillensa sai kaksi täysveljestä siunauksessaan kuulla: ”Simeon ja Leevi, veljekset, heidän aseensa ovat väkivallan aseet. Heidän neuvoonsa ei suostu minun sydämeni, sillä vihassaan he murhasivat miehiä, omavaltaisuudessaan he silpoivat härkiä. Kirottu olkoon heidän vihansa, sillä se on raju, heidän kiukkunsa, sillä se on julma. Minä jakelen heidät Jaakobin sekaan ja hajotan heidät Israelin sekaan.” (Gen 49: 5-7.)

Historian sinisilmäisimpiä hölmöjä on Punaisen Ristin johtaja Francis Poncet, joka natsipasseista huolimatta ei luovuttanut ainoallekaan juutalaiselle diplomaattipassia II Maailmansodan jälki(veri)löylyissä. Tänään suomalaisella Markku Niskalalla on kv. Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liiton pääsihteerinä Genevessä tilaisuus nostaa Daavidin Punainen Tähti (David Magen Amon) mukaan tähän uskonnollisesti ja poliittisesti neutraaliin järjestöönsä. Kehotan lukijoita rukoilemaan Niskalan puolesta! Elämme aikaa, jona yhä useammassa jumalanpalveluspaikassa Suomen evankelisluterilaisessa kirkossamme Israel jätetään yleisestä esirukouslistasta pois. Siunatkaamme Israelia, pitkän kiroamisen jälkeen, Suomesta ja Herran huoneesta.

Katsaus ydinaseiden ja vakoojapelin kulissien taakse jatkuu seuraavassa numerossa.

Pauli Ojala

Historian harrastelija

PS. Vuonna 1949 Neuvostoliittokin räjäytti atomipommin. Vuoteen 1955 mennessä sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto olivat testanneet lentokoneesta pudotettavaa vetypommia. On väitetty, että kauhun tasapainottumisessa parilla amerikanjuutalaisella idealistinuorella, laskutta NL:n laskuun toimineilla vakoojilla, oli suuri osuus. NL:oon loikannut ja kolmihenkisen perheensä hylännyt englantilainen George Blake sai uudessa maassaan nimen Georgi Ivanovitsh, perusti uuden perheen ja sai laajan kansainvälisen ystäväverkoston. Miehen äiti oli hollantilainen, isä Egyptin juutalainen.Toisen Maailmansodan aikana Blake liittyi Hollannin vastarintaliikkeeseen ja pakeni munkiksi naamioituneena Britanniaan jossa pestautui tiedustelupalveluun. Juuri ennen Korean sodan syttymistä Blake oli Britannian varakonsulina Soulissa. Jäätyään pohjoiskorealaisten vangiksi hän järkyttyi nähtyään, miten Yhdysvallat pommittivat pientä korealaista kylää. Korean sodan jälkeen Blake ehti paljastaa venäläislähteiden mukaan noin 400 länsiagenttia, ennen kuin jäi kiinni Berliinin tunnelijupakan yhteydessä ja vangittiin 1961. Blake kuitenkin pakeni vankilasta 1966 irlantilaisten vankitoveriensa yhteyksien ansiosta, piileskellen Euroopassa kuukausia ennen pääsyä Itä-Saksaan. Yhdysvaltain ydinaseohjelmaa vakoillut juutalaisemigranttien Amerikassa varttunut lapsi George Koval edusti edellistä vakoilijapolvea ja oli hämärämpi hahmo. Kuollessaan vuonna 2006 hän oli 92-96 -vuotias, tarkasta iästä ei ole tietoa. Kovalin isä kuului juutalaisten kommunistien järjestöön ja 30-luvulla perhe muutti takaisin Venäjälle. GRU:hun liittymisen jälkeen Koval lähti opiskelimaan New Yorkiin, värväytyi armeijaan, opiskeli ja osallistui ydinaseohjelmaan. Kumpikin miehistä sai Venäjän korkeimman ansiomerkin vakoilijan työstään, ja nimityksissä oli vahva poliittisen nokittelun sävy Yhdysvaltain suuntaan. Myös loikkarivakoojat Morris ja Lona Cohen saivat Venäjän Federaation Sankarin kunniamerkit, jo presidentti Boris Jeltsinin(o) aikaan.
 


[1] Suurena Sovintopäivänä Israelissa yksikään auto ei liiku, yksikään lentokone ei lennä, eikä yksikään koulu toimi. Jom Kippurissa 7.10. 1973 oli kyse suurimmasta panssaritaistelusta sitten Toisen Maailmansodan. (Vaimoni syntyi 7.10.1972 ja minä 7.10.1974, mutta tämä taistelu on 30-vuotinen sota, jossa on välillä aselepojakin.) Israelilla oli jo tuolloin olemassa viisi Hiroshima-luokkaista pommia (20 kt trotyylikiloina), jotka oli jo pakattu hävittäjiin. Nykyään tiedämme, että naapurimaissa oli NL:n varastoimana moninkertainen määrä kärkiä. Israelin "Simson-optio" olisi todellakin jäänyt Simsonin viimeiseksi teoksi. Israel oli menettänyt lähes kaikki tankkinsa, ja kaapeliohjattava pst-järjestelmä lähetettiin Yhdysvalloista maanpetokselta vaikuttavan manööverin avulla. Nixon ja Kissinger olisivat antaneet pukarien vuotaa lisää verta, ennen kuin saapuisivat rauhanruhtinaina paikalle. (Presidenttiä ja juutalaissyntyistä ulkoministeriä ei muka pystytty tavoittamaan lähes vuorokauteen!) Eräs avainhenkilö pst-aseiden kavaltamisessa oli Mark Aarons, joka on astunut 1990-luvulla esiin maailmansodan Top Secret –arkistojen paljastajana yhdessä Yhdysvaltain Liittovaltion roturikoksista vastanneen tuomari John Loftusin kanssa em. kirjoillaan.

 

Ydinase ja vuosisadan vakooja (2/3)

Hänen majesteettinsa sitäkin salaisempi palvelu

Voisiko Robert Maxwellin elämäntarina olla yksi 1900-luvun huikaisevimmista
kaksoiselämistä? Pulitzer-palkittu toimittaja Seymour Hersh lienee ensimmäinen, joka paljasti saaneensa vihiä salaperäisen Maxwellin roolista agenttina, saatuaan vihiä Mordechai Vanunun tapauksesta Israelin ydinaseoptioon liittyen.

Näihin aikoihin Englannissa vedettiin matto Maxwellin mediaimperiumin alta. Luottokelpoisuus ja luotettavuus liiketoimissa katosi. Ei riittänyt että 68-vuotiaan henki v. 1991 lähti, vaan lähteä piti vielä maineenkin, lehtien arvioissa itsemurhasta loistojahdilla. Varmaa on vain se, että Maxwell kuoli hämärissä oloissa ja lehdet kertoivat hänen tehneen itsemurhan
perheensä läsnä ollessa tyttärensä mukaan nimetyllä huvijahdillaan.  Hukkumiskuoleman jälkeinen mediaryöpytys keinottelusta johtui pitkälti siitä, että Maxwell oli kattanut mediayhtiönsä velkoja eläkerahaston varoilla. Rahvaalle Maxwellin varsinaista tarinaa ei silti koskaan ole kerrottu. Encyclopeadia Judaica on 17-osainen ja metrin tilaa vievä historian aarreaitta, joka antaa muutaman vihjeen, joista salaisuus lähtee aukeamaan.

Vanha sanonta kuului: "Neljä osaa köyhyyttä ja kurjuutta taivaan alla. Niistä kolme annettiin maramuteille". Karpaattien vuoristoissa varttunut Robert itse kertoi saaneensa ensimmäisen kenkäparinsa seitsenvuotiaana. Koodinimi Robert Maxwell oli maramuti-juutalainen Slovakian ja Ukrainan rajalta, alle 40 kilossa käyneen juutalaisen kirjallisuuden nobelisti Elie Wieselin naapuri ja sukulainen.

Kyseessä oli mies, joka tunsi Natsi-Saksan vastaisen vakoojapelin, koska oli itse hankkinut kannuksensa vaihe vaiheelta, Englannin tiedustelupalvelun alimmalta pomminruoka-asteelta edeten. Keskitysleirivaiheiden ja maanalaisen armeijan jälkeen Maxwell osoittautui miehittäjää piinaavaksi mieheksi, kuin vastikään edesmennyt Simon Wiesenthal konsanaan. MI6 vakuuttui miehen taidoista ja otti hänet koulutukseen Englantiin.

Tarkoituksena oli tehdä Maxwellista yksi vihollisen selustaan tiputetuista ja tahallaan kiinni jäävistä houkutuslinnuista, jolla syötettäisiin Natsi-Saksalle väärää tietoa maihinnousun paikasta ja ajankohdasta. Alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että Robert Maxwell ei ehkä sopisikaan tehtävään. Robert Maxwell ei nimittäin ehkä jäisikään kiinni. Tai sitten tämä mies ei kertoisikaan kuulustelijoille mitään.

Maxwell sai uuden tehtävän. Hän alkoi pelastaa tiedemiehiä tietojensa kanssa Länteen ennen Puna-armeijan tuloa ja tutkimusten pimittämistä. Kylmä Sota oli alkanut. Maxwell ja koodinimi Springer ovat symboleja sille, miten tiedekirjallisuus muuttui saksankielisestä englanninkieliseksi. Sodan päätyttyä tämän työn varassa aloitettiin entistä aktiivisempi tieteellinen julkaisutoiminta, tiedekustantamoista muistetaan etenkin Pergamon Press.

Kapitalistisesta liiketoiminnastaan huolimatta Maxwellin sympatiat olivat sosialismin puolella ja hänet valittiin Englannin parlamenttiin Työväenpuolueesta. Urhoollisuudesta palkitun Robertin piti siirtyä sodan jälkeen toimistotöihin Berliinissä vanhana legendana. Isännilleen hän jätti kertomatta, ettei antanutkaan yhteyksiensä tyrehtyä. Hän edesauttoi siinä, että Israel sai aseita ratkaisevalla hetkellä Itsenäisyyssodassa. Kyse ei ollut kyse merkittävän suuresta määrästä aseita – mutta ratkaisevia ne silti olivat.

Kun britit myivät ylijäämäaseitaan sotaa uhoaville ympäröiville arabivaltioille, niin juutalaiset taistelivat osittain juuri Maxwellin Jugoslavian mustasta pörssistä hankkimien saksalaisilta jääneiden aseiden avulla. Operaatio ehdittiin tehdä juuri ennen kommunistisen vallan jämähtämistä Balkanille. Maxwellin kumppanit teloitettiin kuulustelujen jälkeen, mutta he eivät ilmeisesti osanneet kuvailla linkkiänsä kyllin hyvin. Maxwellia ei pystytty kavaltamaan, koska hän oli muodostanut suhteensa ja määrittänyt identiteettinsä itse vaihe vaiheelta.

Maxwellin vertailukohdaksi voisi ottaa Saksan demokraattisen tasavallan (DDR:n) turvallisuusministeriön ulkomaantiedustelua 34 vuotta johtaneen ”kasvottoman miehen” Markus Wolf, joka värväsi Stasiinsa suomalaisiakin politiikan pyrkyreitä. Länsimaissa ei ollut aavistustakaan juutalaissyntyisen, mutta patrioottisen ”hyvän saksalaisen” ulkonäöstä, kunnes tämä tunnistettiin vaimonsa kanssa Ruotsin lomalla. Olosuhteista voi vain todeta, että lienee hämmentävää sekä löytää että menettää kasvonsa samanaikaisesti…

Robert Maxwell ei toiminut Hänen Majesteettinsa salaisen palvelun hyväksi. On vaikea sanoa, oliko miehellä loppujen lopuksi isäntää lainkaan. Unelma Maxwellilla kuitenkin oli. Tämä unelma oli sama kuin toimittaja Theodor Herzlillä Alfred Dreyfussin (Ranskan armeijan ensimmäisen juutalaisupseerin) vastaisten antisemitististen mellakoiden aikaan. Tuo haave koski Eretz Israelia. Hinnalla millä hyvänsä.

 

Brittimandaatti ja Itsenäisyyssota

Israelilaiset sanovat oikeutensa Israelin maahan perustuvan kansainoikeudellisesti Balfourin julistukseen vuodelta 1917, Kansainliiton mandaattiin vuodelta 1922 sekä YK:n Palestiinan jakamista koskevaan päätökseen vuodelta 1947.[1] Ennen Israelin itsenäistymistä Englannin laatimat mandaattilait säätivät ettei juutalainen saanut, kuolemantuomion uhalla, kantaa asetta. Kyseessä ei ollut itsenäinen valtio - joten eihän sillä voinut olla omaa armeijaakaan! Mandaatin muslimeita tämä laki ei jostain syystä koskenut. Tämä epäoikeudenmukaisuus tuli maksamaan koko maailmalle hyvin paljon.

Kun YK äänesti tynkäpalestiinan jaosta juutalaisten ja palestiinalaisten valtioiksi, julisti arabimaiden kokous Kairossa hyökkäävänsä yhdistetyin voimin Israeliin välittömästi, jos se uskaltautuisi julistautua itsenäiseksi. Naapurimaiden varustautumisesta ja joukkojen keskittämisestä huolimatta Englannin mandaattilait pidettiin nämä viimeiset puoli vuottakin voimassa, eikä elintila näiden kahden ehdon katveessa ollut suuri. Vain muutama tunti itsenäisyysjulistuksen jälkeen julisti 23 muslimivaltiota vuorostaan Israelille ”pyhän sodan”, Jihadin.

Kuusi naapurivaltiota hyökkäsikin saman tien. 100 miljoonan asukkaan valtiot olivat päättäneet tuhota 650 000 juutalaisen valtion maan tasalle. Voitto varustautumattomasta, Uudenmaanläänin kokoisesta maasta piti olla varma, muuten koko maailman onnettomuudeksi osoittautunut Jihad ei varmastikaan olisi saanut näin laajaa tukea. Kuka uskoo tuolloin alkanutta Pyhää Sotaa tänään peruutettavan länsimaisen hapatuksen rauhansopimuksilla islamistien silmissä?

Miksi Maxwell oli katkera Englannille? Israelin epäluottamus Eurooppaan rauhanvälittäjänä kumpuaa mm. siitä, että Englannin mandaattihallinto asetti II Maailmansodan sekaisessa tilanteessakin juutalaisille vuosittaiset maahanmuuttokiintiöt. Vuonna 1939 julkaistussa Valkoisessa kirjassa juutalaisten oikeus maanhankkimiseen rajattiin koskemaan hyvin pientä aluetta. Tämän ohella määrättiin, ettei juutalaisten lukumäärä Palestiinassa saanut nousta yli kolmannekseen maan koko väestöstä. (Jerusalemin kaupungissa oli kuitenkin ollut juutalaisenemmistö viimeistään vuodesta 1865.) Sen vuoksi sallittiin vain 75 000 juutalaisen lisämuutto maahan ja määrä jaettiin seuraaville viidelle sotavuodelle, vaikka shoan tuhoamistehtaat kävivät kuumina.

Itsenäisyyssodassa Jordanian arabilegioonaa johtivat brittiupseerit, muidenkin hyökkääjien käyttäessä pitkälti brittiläisiä aseita. Jerusalemia kohti työntyi idästä valiojoukko brittikomentaja Glubb Paschan johdolla. (Vastapainoksi todettakoon, että Israelin sotaväen ohjesääntö oli kuulemma yksittäisen brittikapteenin Samuel Orden laatima.)

 

Israelilla ei ollut virallista armeijaa eikä raskasta aseistusta, joita se olisi voinut käyttää kolmen rintaman sodassa. Sotiemme veteraanit sanovat usein pelänneensä eniten taisteluita, joissa oli vesistö selän takana ja perääntymisreitti tukossa. Israelin puolustajien selän takana vesistö oli viivasuora.

 

Itsenäisyysjulistuksensa ”Israelin Kallioon” luottaen ryhdyttiin silti epätoivoiseen taisteluun, vaikka suuri osa taistelijoista ei osannut hepreaa edes sulkeisten äkseerausten vertaa ja parhaimpienkin joukko-osastojen koulutus oli vain parikuukautinen. Kun sota oli kestänyt 7 kuukautta, solmittiin aselepo YK:n painostuksesta 7. tammikuuta 1949. Israelin moteista saama aseistus ja torjuntavoitto Itsenäisyyssodassa oli Talvisodan kaltainen sotilaallinen ihme ja yllätys koko maailmalle. Maailmalle, josta ei apuja tuolloinkaan tullut kuin salakuljetettuna.

Kaikkiaan juutalaisväestöstä voitiin mobilisoida noin 45 000 henkeä, joista 30 000 sopi vain paikalliseen puolustukseen. Palmach (Haganan sotilaallinen siipi) käsitti 3000 miestä ja 1000 reserviläistä, surullisenkuuluisat Irgun (ETZEL) 2 000-4 000 miestä ja LEHI (Stern) 500-800 miestä. (Tai naista.) Näitä järjestöjä voinee kutsua sissiliikkeiksikin, sillä niiden jäsenet olivat osallistuneet moniin vastarintaliikkeisiin Natsi-Saksan miehittämissä maissa.

Juutalaisten aseistus kohentui taistelujen myötä, mutta sodan alussa se kuitenkin käsitti eversti Pasi Kesselin v. 2002 tarkastetun Maanpuolustuskorkeakoululle tehdyn väitöskirjan mukaan käsiaseiden lisäksi vain 800 konepistoolia, 200 konekivääriä, 16 tykkiä (alunperin vain 7; kranaatinheittimiä väitöskirja ei taulukoi, mutta ”mörssäreitä” eli ”tampella” ts. kranaatinheittimiä lienee ollut eniten, 800 kpl), 3 tankkia, 0 sota-alusta, 10 siviililentokonetta - ja ammuksia joiksikin päiviksi. Pahasta arsenaalipulasta huolimatta Ben Gurion antoi käskyn upottaa pahamaineisen Irgun-järjestön aselaiva ”kevään rauniokummun” Tel Avivin edustalla. Itsenäisyyssodan jälkeen epäviralliset taistelujärjestöt määrättiin lakkautettaviksi.

Helsingin Sanomat "tiesi" Tietokulmassaan toukokuussa 2002 että Israelin Itsenäisyyssota olisi muka alkanut "juutalaisarmeijan suurhyökkäyksellä". Vaikea kuvitella, miten hyökkäys olisi voitu toteuttaa minimaalisen vähin asein, kun vastassa oli mm. briteiltä saatuja Spitfire-hävittäjiä.[2]

Pasi Kesselin väitöskirjan mukaan Israelia vastaan käydyissä sodissa -48, -56, -67 ja -73 on kuollut yhteensä noin satatuhatta henkeä. Tämä tarkoittaa, että Israelissa on kuollut sodissa suurin piirtein yhtä paljon ihmisiä kuin liikenneonnettomuuksissa. (Toisessa leirissä uhreja on ollut 3 kertaa enemmän.) Traagisuudesta huolimatta uhrien lukumäärä on kuitenkin varsin vähän palstatiloihin nähden – mitään ydinsotaa tai Israelin massapommituksia emme ole nähheet. Silti aihe ylittää uutiskynnyksen globaalisti. Jews are News. Tänään Länsiranta lienee maailman tunnetuin miehitetty alue. Mitä yhteistä on Jordanilla ja Aurajoella? Kummallakin tuntuu olevan vain toinen ranta.

Itsenäisyyssodan jälkeen naapurit karkottivat yli 820 000 juutalaista, monesti ilman omaisuuttaan. Näistä 600 000 asutettiin Israeliin. Sefardijuutalaiset oli alunperin karkotettu Espanjasta samana päivänä kuin (juutalaissyntyinen) Kolumbus nosti ankkurinsa. Mizrahijuutalaiset taas olivat säilyttäneet etnisen identiteettinsä ennen Itsenäisyyssotaa 2500 vuotta arabien parissa. (Heprean sana sfarad tarkoittaa Espanjaa, mizrah itää.) Keisari Claudiuksen väetönlaskennassa 48 jKr. juutalaisia oli ollut liki 7 miljoonaa, joista Irakin, Syyrian, Iranin ja Vähä-Aasian alueella asui liki miljoona kussakin. Vielä 1600-luvulla 2/3 juutalaisista asui ”idässä”. Kun siis jäljellejääneitä espanjankarkotuksen aikaisten sefardijuutalaisten ja pakkosiirtolaisuudenaikaisten mizrahijuutalaisten rippeitä asettui 10 kk kestäneen sodan raunioittamaan Israeliin, eivät he yleensä osanneet puhua kuin arabiaa tai farsia (persiaa). Miksi? Koska he olivat Lähi-idän unohdettuja arabimaissa asuneita juutalaisnatiiveja!

Juutalaisia oli asunut vuosisatojen halki muuallakin Lähi-idässä kuin luvatun maan liepeillä. (Heprean sana sfarad tarkoittaa Espanjaa, mizrah itää.) Palestiinalaisiksi kutsutut arabit olivat saapuneet samalle alueelle monessa tapauksessa vain muutamia vuosia ennen itsenäisyyssotaa juuri samoilta alueilta työnhakuun. YK:n palestiinalaispakolaisen kriteeri oli vain 2 vuoden oleskelu alueella. Valtamediamme kiistää näiden juutalaisten natiiviuden Lähi-idässä. Valtamedian armoilla oleville kanssaihmisillemme näitä juutalaisia ei ole edes olemassa. Sefardit ja mizrahit vaietaan kuoliaaksi. Jota historia ei unohtuisi, niin ainoa toivo tuntuu olevan vapaassa kansalaistoiminnassa, jossa
tavalliset suomalaiset puhuvat ja tiedottavat pitkään vaietuista asioista mm. yleisönosastokirjoituksin.

 

”Olisin mieluummin leijona”

Hitleriin saakka juutalaiset olivat ”hajotetut” (galut, diaspora). Muinaisen Rooman tehokkaasta ”hajota ja hallitse” (divida et impera) mahtikäskystä ei yksikään toinen kansa selvinnyt identiteettinsä säilyttäen. Mutta Hitlerin jälkeen ainakin palaneita luita on kolisteltu yhteen, Hesekielin profetiaa lainataksemme. ”Ei koskaan enää Masadaa”, sanotaan. Tai kuten David ”leijonanpoika” Ben-Gurion asian muotoili: ”On sanottu, että lopunajan päivinä leijona ja karitsa makaavat yhdessä. Luulen, että vielä silloinkin olisin mieluummin leijona.”

Esterin kirjalla on synkän alun jälkeen myös synkkä loppu. Juutalaisten vainoaminen tulee maksamaan vainoojan oman veren. Koska suurkuninkaan ediktiä ei voinut kumota, julisti kuningas sen rinnalle vastaavan ilmoituksen juutalaisten oikeudesta puolustautua, kuultuaan yllättäen vaimonsakin olevan juutalainen. Molemmissa käskykirjeissä käytettiin samoja ilmaisuja ”hävittää, tappaa ja tuhota”. Tämän ohella jälkimmäinen käskykirje sisälsi myös sanat ”naiset ja lapset”. Arvalla heitetyn kahdennentoista kuukauden 13. päivän viimein koittaessa oli verilöylyn tulos 75 000 pahimman vihamiehen ruumista 127 maakunnassa (sekä huoneen numero 13 puuttuminen englantilaisissa hotelleissa).

Esterin viimeiset sanat juutalaiskuningattaren nimeä kantavassa kirjassa huokuvat kostonhimoa: ”Jos kuningas hyväksi näkee, sallittakoon Suusanin juutalaisten huomennakin tehdä saman lain mukaan kuin tänä päivänä. Ja ripustettakoon Haamanin kymmenen poikaa hirsipuuhun” (Ester 9:13). Alkuun päästyään sotaa on vaikea hillitä. Tämä on kirjoitettu varoitukseksi meille, ei Sananlaskujen 11:16 aforismikaan ole kehotus, vaan kyynisen realistin toteamus: ”Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle väkivaltaisuus (röyhkeys) rikkautta”.

Päivässä kirje ei etene kovin kauas, mutta ainakaan Susassa 500 kuollutta ei riittänyt. Haamanin poikien ruumiiden julkinen häpäisy on kolkkoa kuvausta. Ester on Raamatun ainoa kirja, jossa ei mainita Jumalan nimeä. Siinä ei puhuta edes esirukouksesta, vaan ainoastaan teknisesti toteutettavasta ”esipaastosta”. Juutalaisten totaalinen hävitys oli hilkulla, mutta tässä syntipukissa on se huono puoli, ettei sitä tahdo saada hengiltä.

Haaman edusti kaikkea saatanallista vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Se on esikuva kaikesta siitä vihasta, mikä on vuosituhansien aikana kummunnut Israelia kohtaan. Tämä viha tuli esiin paitsi Hitlerin teoissa, myös brittijohtajien opportunismissa ennen kuin polttouunit olivat viilenneet. Haaman suunnitteli Israelin kansan totaalisen tuhon, mutta juutalaiset kostivat vain pahantekijöilleen. Nykyaikana palestiinalaiset terroristit tappavat juutalaisia tavoitteenaan Israelin täydellinen hävittäminen. Israelilaiset sotilaat etsivät vain terroristeja ja näiden johtajia, mutta vastoin tiedotusvälineittemme informaatiota eivät suuntaa iskujaan siviileihin. Danielin kirja esittelee paitsi ”Ihmisen Pojan kaltaisen” adjutanttienkelin Gabrielin (”Jumalan miehen”), myös Israelin suojelusruhtinaan Miikaelin (”Kuka Jumalan kaltainen?”) UT:ssa juuri Israelin suojelusenkeli Miikael on nostettu arkkienkelin virkaan.

Katsaus ydinaseiden ja vakoojapelin kulissien taakse jatkuu seuraavassa numerossa.

 

Ydinase ja vuosisadan vakooja (3/3)

Itsenäisyyssotaa ennen Englannin mandaattihallinto kielsi juutalaisilta varustautumisen kuolemanrangaistuksen uhalla, ja supisti juutalaisten maahanmuuton nihilistisen pieneksi II Maailmansodan vuosinakin. Arabien varustautumista ei kielletty, vaan naapurimaille Englanti myi sotien jälkeen ylijäämäaseitansa. Harvoin kuulee mainittavan, että YK:n palestiinalaispakolaisen kriteeri oli vain 2 vuoden oleskelu alueella, vaikka maahanmuutto naapurimaista oli lopunajan juutalaisexoduksesta poiketen pitkään vapaata.

Näissä olosuhteissa juutalaisten ääriliikkeet olivat iskeneet mandaattihallintoa vastaan terrori-iskuin, jotka vaativat yli sadan Englannin kansalaisen hengen. Suurimmista iskuista ja niiden kohteista tosin oli varoitettu etukäteen, mutta rakennuksia ei suostuttu evakuoimaan uhkailun edessä. Koko Englanti oli raivoissaan. Robert Maxwellin paljastuminen linkiksi Englantiakin vastaan käytettyjen aseiden toimittajana oli liikaa vielä 1990-luvun alussakin.

 

Maxwell, Golda Meir ja Jom Kippur

Mitä siis Maxwellin Daily Mirror -lehteen ja Mordechai Vanunun kavaltamiseen 60-luvulla tulee, niin maamerkit ovat selvät. Maxwellhan julkaisi Vanunun paljastukset ko. ajankohtana Kuuden päivän sodan jälkeen. Hän muodosti asiasta englantilaisiin tabloidilehtiin jupakan kuin Iltasanomien ja Iltalehden lööppien välillä konsanaan. Se on varma tapa saada asia resonoimaan laajan yleisön mielessä. Ennen kaikkea se oli myös tapa varoittaa ja toppuutella 1967 sodassa nöyryytettyjä islamistisia maita ja vihaansa pakahtuvaa Egyptin diktaattoria Gaman Abdel-Nasseria. Ydinaseen merkitys on nimenomaan pelote – ja jollei Vanunun kaltaista pasifistiksi kääntynyttä ydintekniikan insinööriä Negevistä olisi ilmaantunut, olisi sellainen pitänyt keksiä.

Maxwellin strategia – siis myytin luominen Israelin ydinaseesta jo ennen kuin sitä olikaan - oli itse asiassa järkevä. Koittihan seuraava laajamittainen hyökkäys vain 6 vuotta myöhemmin Jom Kippurina. Ydinpelote tosin ei hyökkäystä estänyt, mutta veti ainakin Neuvostoliiton (ja sitä kautta Yhdysvallat) selvemmin kriisiin mukaan. Israelin tuhoutuminen oli vuonna 1973 lähempänä kuin vuonna 1948. Uudenmaan läänin kokoisen alueen puolustaminen pyhäpäivän yllätyshyökkäystä vastaan omalla maaperällä on jokaisen strategin mukaan miltei mahdoton tehtävä.

Israel esitteli maailmalle maailmanhistorian demokratioiden ensimmäisen johtavan naispoliitikon. Golda Meir (1898-1978) valittiin koko maailman ällistykseksi Israelin pääministeriksi vuonna 1970 (-1974). Hän oli 72-vuotias mahorkkaa polttanut, raspikurkkuinen isoäiti, joka oli muuttanut Neuvostoliitosta ja ollut perustamassa valtiota 1948. Meirin virkakauden ankarin koettelemus oli tietenkin Jom Kippurin sota 7.10. 1973. Kenraalit varoittivat naapurimaiden järjestelevän joukkojansa hyökkäysryhmitykseen. Kultainen Golda-mummo vastasi, ettei mitään vastahyökkäystä tehdä, jottei maailma taas väittäisi Israelin hyökänneen.[1] Sinisilmäisyyden seurauksena turvautuminen Simson-optioon, siis ydinsota, oli lähempänä kuin koskaan ennen.

 

Tietokoneajan supervakooja

Sittemmin Maxwell menetti sekä Pergamon Pressin että paikkansa Iso-Britannian parlamentissa. Itseoppineen miehen kotikutoiset rahoituskonstit eivät olleet hovikelpoisia globalisaation saavuttaessa julkaisualan. Miehen kuolemasta on syytetty vuoroin tapaturmaa, vuoroin itsemurhaa tai attentaattia - ja jopa UFO-miesten toimittamaa sieppausta! Kuten niin usein Tellus-planeetalla, niin tässäkin tapauksessa salaliittoteoriat päätyvät usein johtopäätökseen Israelin ”toimiston” (Mossadin) toimittamasta salamurhasta. (Vrt. WTC-tornien iskut juutalaisen kalenterin uudenvuodenpäivänä ja väite, ettei iskuissa muka kuollut juutalaisia koska heitä olisi varoitettu etukäteen.)

Englannin tiedustelulaitoksen ja poliittisen eliitin harhauttamisen huipentuma Maxwellin vakoohanuralla ei ehkä jäänytkään aseiden toimittamiseen Israeliin 1948. Miehen väitetään toimittaneen internet-ajan kynnyksellä yli 40 valtion tiedustelupalvelulle Englannista käsin ohjelmistopaketin, joka päästi vieraan vallan – Israelin - seuraamaan ohjelmiston käyttäjän kovalevyn tietoja. Varmaa tietoa väitteen todenperäisyydestä ei ole. Varmuudella voi sanoa vain sen, että sähköpostien ja internet-surffauksen tietoturva voi kääntyä yksityisellä tasolla ”fundamentalisti-kristityiksi” haukutuille kohtalokkaaksi vielä muuallakin kuin Kiinassa.

Parjauskirjoissa Maxwellin väitetään lopulta suututtaneen ”toimiston” itsensä. Maxwellin väitetään käyneen omin päin KGB:n kanssa kauppaa satojen tuhansien Itä-Euroopan ja Neuvostoliiton juutalaisten muutto-oikeudesta pois Itä-blokista, vastineeksi Mihail Gorbatshovin syrjäyttämisestä. Mihail syrjäytettiin viimein ilman Maxwelliakin - pelkän kylpytakkinsa kanssa.

Vanhan virsikirjan virressä 440 2.säkeistössä laulettiin ennen: ”Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan. On valhe vallan päällä ja vääryys voimassaan. Ei kuulla kurjan ääntä ja köyhää sorretaan. Ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan.” Vuosituhantisen vainon jälkeen juutalaiset ovat Sefanjan viimeisten jakeiden profetian mukaisesti asemassa, jossa heidän ei ole pakko enää suostua heittopusseiksi. Englanti ei ole enää korskea siirtomaaisäntä, jonka Imperiumin alueella aurinko ei koskaan laskenut.

 

Maxwell ja Soros

Maxwellin Englantia vahingoittaneissa toimissa on jotakin samaa kuin juutalaissyntyisen George Sorosin valuuttakeinotteluissa Englannin punnalla Euroopan rahaliittoon liittymisen kynnyksellä: Soroksen valuuttakaupat heilauttivat Englannin puntaa ja sinetöivät Iso-Britannian jäämisen ulos Euroopan rahaliitosta EMU:sta sen ensimmäisessä vaiheessa. Jotkut pitävät tekoa Iso-Britannian satavuotisen nihkeän israelinpolitiikan vuoksi tahallisena (itse kansalaiset eivät tosin valuuttaliittoon olisi tahtoneetkaan). Valuutan arvo ja pörssinoteeraukset ovat loppujen lopuksi uskon asia. Jos usko loppuisi, kaatuisivat paperitiikerit. Kun Soros kirjoitti ”lukijan kirjeessä” Times-päivälehdelle, että Venäjän rupla tulisi lievästi devalvoida, vaikutti yleisönosastokirjoitus asiaan enemmän kuin Boris Jeltsinin nyrkillä pöytään valetut lupaukset. Soroksen lausuntoa pidettiin merkittävänä, koska hänen tiedetään ”ajattelevan Venäjän parasta” vapaaehtoisin lahjoituksin.

 

Iso-Britannialle sekä Maxwell että Soros ovat kirosanoja. Myös jotkut suomalaiset tahot kiristelevät hampaitaan pörssihaille, joka oli mukana prosessissa, jossa suomalaisia pankkeja sekä entisiä valtion monopoliyhtiöitä siirtyi kansainvälisiin pörsseihin ja myytiin. Siirtymävaiheessa monet yhtiöt kärsivät strategisia tappioita. Oppirahat on maksettava, mutta ulosliputusta ei valitettavasti voi tehdä harjoituksen vuoksi. Loppujen lopuksi Sorosta ei kuitenkaan uskallettu ottaa mukaan suomalaisten suuryritysten A-osakkaiden sisäpiiriin, vaan lupaukset peruttiin. Soros ostettiin melko merkityksettömällä summalla ulos pankeista, mutta hänen tilalleen ei koskaan löydetty vastaavaa kummisetää.

 

Soros on kiistelty hahmo. Toiset sanovat miehen olevan pelkän nurkanvaltaajan, toiset filantropistin - Robin Hoodin joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Kuka tietää, ehkä Suomenkin rahamiesten olisi kannattanut myöntää olevamme itäblokin maa ateistisen NL:n vaikutuspiirissä, vaikkei puna-armeija koskaan Suomea miehittänytkään. Sekatalousmaamme monopolit menivät pörsseihin ja myytäviksi hyvin nopeasti Kekkoslovakian ajan ja 80-luvun kulutusjuhlan jälkeen. Ehkä mekin olisimme tarvinneet ulosliputukseen lamakrapulassamme Robin Hoodeja.

Miksi Maxwell tai Soros sitten vihasivat niin kiihkeästi Englannin mandaattipolitiikkaa? Harva muistaa Brittien mandaattihallinnon vastuuta juutalaisvastaisen hallinnon valtaannousussa islamilaisissa maissa. Kolonialismin päättyminenkin oli kertaluonteinen tilaisuus, joka ei enää toistu: Britit nostivat Arabian öljytynnyreiden päälle wahhabiitti-vähemmistön ja Ibn Saudin. Patologisimmasta juutalaisvihaajasta Hadz Amin Husseinista Englanti teki Jerusalemin suurmuftin. Ranska taas torjui Syyrian mandaatissaan maltillisen emiiri Feisalin. Siirtomaavallan päättyessä Euroopan rikkomiin lupauksiin kaatunut juutalaisten ja arabien solmima rauhansopimus (http://www.mideastweb.org/FeisWeiz.htm) oli solmittu ilman länsimaiden ”rauhanvälittäjien” välistä vetäneitä välikäsiä. Weizmann ja Feisal olivat siionismin ja arabinationalismin karismaattisia johtajia. He olivat hyvää pataa ja korostivat "rotujensa" sukulaisuutta.

 

Uusi Citizen Kane?

Kiivaimmat Maxwellia parjaavat kynäniekat ovat saaneet myydyksi Maxwellin ”elämäkerran” käsikirjoituksen. Dramatisoitu elokuva aiheesta on jo tekeilläkin. Produktiosta pyritään tekemään elokuvakriitikoiden toistuvasti maailman parhaaksi elokuvaksi äänestämän Citizen Kanen uusi versio, ja Israelin ystävien olisi hyvä tietää myös Maxwellia puolustavia näkökulmia. Harvasta miehestä on kirjoitettu niin monia elämäkertoja 15 vuodessa kuin Maxwellista (lähdelista luettavissa osoitteessa http://www.helsinki.fi/~pjojala/Vuosisadan_vaklaustarina.htm).

Agentti Robert Maxwell oli Israelin suurimpia sotasankareita. Ilman hänen hankkimiansa mustanpörssin aseita natsien jäljiltä ei Israelin valtio olisi kestänyt päivä itsenäiseksi julistautumisensa jälkeen alkanutta koetustansa. Mediasotamme palestiinalaiset ovat traaginen uhri – mutta maatonta sankaria kaipaa joku muu kuin Israel. Ei naapurivaltioilla ollut puhettakaan toisen palestiinalaisvaltion perustamisesta vuosina 1949-67.

Osoitteessa http://www.helsinki.fi/~pjojala/Uraani.htm osoitan, miten merkittävä panos Euroopasta pelastetuilla juutalaisfyysikoilla oli Yhdysvaltain Manhattan-projektin onnistumiseen. Juutalaisilla oli tiedolliset edellytykset atomipommiin jopa ennen Yhdysvaltoja. Albert Einstein, Niels Bohr, Hans Bethe, J. Robert Oppenheimer, Lisa Meitner, Leo Szilard, Enrico Fermi, Richard Feynman – ja Edward "Just Push the Button" Teller (Stanley Kubrickin elokuvan tri . Outolempi): Kaikki nämä olivat juutalaisia ydinfyysikoita. Keksinnöllisesti Israelilla on siis suuremmat oikeudet ydinase-kerhoon kuin millään muulla valtiolla.

Szilard järjesti ydinfyysikoiden parissa nimien keräyksen pommien käyttöä vastaan Saksan jo antauduttua ja Japanin jouduttua alakynteen. Protesti kuitenkin hylättiin, koska USA oli kuluttanut 2 miljardia dollaria aseen kehittämiseen. Szilard patentoi ydinpommiin johtavan ydinreaktion nimiinsä ja otti sen jälkeen vastuun sen käytöstä. Vuosi 100 000 ihmistä surmanneiden Hiroshiman ja Nagasakin pommien jälkeen Szilard hylkäsi lopullisesti ydinfysiikan ja luki biologiksi. Poliittisesti Manhattan-projektin johtaja Oppenheimer oli niin epäamerikkalainen Kylmään sotaan, että hänet karkotettiin Charlie Chaplinin tavoin.

Ydinvarustelu ja sen vaatiman raskaan veden jalostus aloitettiin Hitlerin ruotsalaisten teräksentoimittajien ja varustajien suojissa. Juutalaisten tähdittämä Manhattan-projekti oli re-aktio eli vastaus natseille ja näiden ”puolueettomille” varustajille. Winston Churchillkin nimesi sodan suurimmaksi sankariksi Hitlerin ydinaseprojektin sabotoineen ja sitä kautta eliminoidun soluttautujan, joka oli juutalainen tiedemies. Lisa Meitner taas oli tiedenainen, joka välitti saksalaisten ydinfysiikan löydöt Bohrin seurueelle, ennen kuin Bohr pakeni soutuveneellä Tanskasta Ruotsiin.

Israelilla ei ole liiemmin varaa sinisilmäisyyteen. Israelin puolella äänestää tiukassa paikassa kolme maata: USA, Marshallinsaaret ja El Salvador. Yhtä ironista kuin isä Vespasianus ja poika Tiitus on se detalji, että suurlähetystöään pitää Jerusalemissa enää ”Vapahtajasta” nimensä saanut ja juutalaissyntyisen Kristoffer Kolumbuksen nimeämä El Salvador. Yksi pelko on varmaa: Yhdysvalloissa mielialat tulevat kääntymään juutalaisvastaisiksi ja juutalaisista yritetään tehdä syntipukkia "maailmojen sotaan".

YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista 25% kohdistuu Israelia vastaan. Yleiskokouksen aiheista kolmasosa käsittelee Israelia. Vuoden 1996 mennessä YK:n täysistunto oli tuominnut Israelin 321 kertaa ja YK:n turvallisuusneuvosto 49 kertaa. Kumpikaan näistä instansseista ei ollut kertaakaan tuominnut yhtään arabimaata.

Mutta mitä Herra tekee, kun (Ps 2) ”pakanat pauhaavat ja kansat turhia ajattelevat? Maan kuninkaat nousevat, ruhtinaat yhdessä neuvottelevat Herraa ja hänen voideltuansa vastaan”? Vastaus on: ” Hän, joka taivaassa asuu, nauraa. Herra pilkkaa heitä.” Ja edelleen: ” Kerran hän on puhuva heille vihassansa, peljättävä heitä hirmuisuudessaan.”

 

Muuri kaupungin ympärillä

Mitä tarkoittaa puhe silmäterästä? ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot (sotajoukkojen Jumala): Kunniaksensa hän on lähettänyt minut pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, se koskee hänen silmäteräänsä.” (Sak. 2:8.) Silmäterä on kehon pinnan parhaiten suojattu osa (kallon luut, silmäripset, silmäluomet, voiteleva ja desinfioiva kyynelneste, nopeasti uusiutuvat filmisolut jne.). Pupilli tarkentaa automaattisesti katsetta eri kohteisiin. Monet seikat saavat silmät räpyttämään. Silmiä ympäröivä lihas on hyvin herkkä ja havaitsee pienimmänkin epätavallisen liikkeen. Silmät ovat sielun peili ja taitava tarkkailija käyttääkin silmiä valheenpaljastimena. Ainakin minä tapaan provosoitua, mikäli silmäterääni kopeloidaan. Koko kehon olo välittyy vivahteikkaasti silmän kautta, mutta erityisesti se on varustettu välittämään surua. Katse samenee usein, koska silmän erityispiirre on itku. Israelissa on kyse Jumalan valinnasta, vain välillisesti sen omista ansioista. Silmäterä on työkalu eikä koriste-esine.

 

”Katso, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.” (Jes 49:16.) Länsimainen käsitys sivistyksestä juontaa juurensa aikanaan vaaralliseen taajamassa asumiseen. Kaupunki tarvitsi ympärilleen muuria suojaksi hyökkääjää vastaan. Mikään muu valtio ei ole niin uhattu ja vihattu kuin Israel. Eurooppalaisista 59 % piti Israelia gallupin suurimpana uhkana
maailmanrauhalle. Mitä kauemmin vastaaja oli kouluja käynyt, sitä pelottavampi oli Israel. Minkään muun maan ydinase ei ole geopoliittisesti ja historiallisesti niin oikeutettu kuin hädin tuskin ja toistuvista eloonjäämissodistaan selviytyneen Israelin.

 

Nimi Israel viittaa taisteluun Jumalan kanssa, vaikka ”kasvojen enkeliä” vastaan Jaakob meidän silmissämme näytti painivankin, muu perheensä vastarannalla. Israel taistelee ennen kuin suostuu tuhottavaksi. Ydinase saattaa olla osa 2500 vuotta sitten ennakoitua suojamuuria, jonka salaiset piirrustukset Jumala suunnitteli ”kättensä hipiään” kun puheeseen ja papyrukseen ei uskallettu luottaa.

Sananlaskujen 11:16 aforismi ole kehotus, vaan kyynisen realistin toteamus: ”Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima (väkivaltaisuus, röyhkeys) rikkautta”. Silti miehellä on oikeus puolustaa perhettänsä. Aivan samoin kansalla on oikeus puolustaa maatansa. Juutalaisten totaalinen hävitys oli hilkulla jo Esterin aikaan, mutta tässä ”syntipukissa” on se huono puoli, ettei sitä tahdo saada hengiltä.

Haaman edusti saatanallista vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Se on esikuva kaikesta siitä vihasta, mikä on vuosituhansien aikana kummunnut Israelia kohtaan. Tämä viha tuli esiin paitsi Hitlerin teoissa, myös muun maailman 30-luvun välinpitämättömyydessä ja brittijohtajien opportunismissa ennen kuin polttouunit olivat edes viilenneet. Haaman suunnitteli Israelin kansan totaalisen tuhon, mutta juutalaiset kostivat vain pahantekijöilleen. Nykyaikana terroristit tappavat juutalaisia tavoitteenaan Israelin täydellinen hävittäminen. Israelilaiset sotilaat etsivät vain terroristeja ja näiden johtajia, eivätkä suuntaa iskujaan tahallaan siviileihin.

 

Danielin kirja esittelee paitsi ”Ihmisen Pojan kaltaisen” adjutanttina toimivan enkelin Gabrielin (”Jumalan miehen”), myös Israelin suojelusruhtinaan Miikaelin (”Kuka Jumalan kaltainen?”) UT:ssa juuri Israelin suojelusenkeli Miikael on nostettu arkkienkelin virkaan.

 

Me pakanakristityt muistamme Herramme sanan, etteivät sodan ja uutiset sodista ole vielä ”loppua”, vaan vasta maailmankauden lopun alkua. Loppu häämöttää vasta sitten, kun aletaan puhua suuresta rauhasta ja Israel avaa nuo ”muurinsa”. Vuoden 1967 voiton jälkeen oli herätyksen aika. Vaikka Israel oli saanut voiton ”Kallionsa” avulla (ilman Yhdysvaltoja), käännyttiin nyt Amerikan puoleen. On helpompaa ottaa vastaan maallista apua kuin "Herran nimessä" tarjottua apua". Israel saa apunsa vasta, kun se unohtaa poliittiset ja näennäistieteelliset trendit ja huutaa: ”Siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran nimeen”. Hoosianna merkitsee: ”Pelasta nyt!” ja käsitteellä on sekä hengellinen, että poliittinen merkitys.

 

Läpi Raamatun puhutaan”Herran päivästä” – ja aina sillä on tuo valtavan surullinen ja traaginen sävy. Aamos 5:18: ”Voi teitä, jotka toivotte Herran päivän tulemista. Miksi hyväksi on teille Herran päivä? Se on oleva pimeys, eikä valkeus.” Reservin suojelu-upseerina olen nähnyt ABC-aseilta suojautumiskurssilla luokkahuoneen seinällä valokuvia, miltä Sak. 14:12 hirvittävän kuvauksen uhrit näyttävät. Rauhantekijä nykyisessä mediasodassa on se, joka uskaltaa tuoda esiin valtamediamme ”unohtamia” tosiasioita Lähi-idän lähihistoriasta nyt, kun Jerusalem on vasta juovuttavana maljana maailman kansoille ja ”meluisat joukot” vasta ryhmittelemässä joukkojaan. Niin kauan pitää tehdä työtä, kun vielä vähänkin tiedon valoa on. Suomi on laskeutumassa jälkikristillisen pakanuuden pimeyteen myös Israelin historian suhteen, eikä pimeässä tule enää näkemään työtä tehdä.

 

Rakkaat lukijat, ottakaa riski ja tarttukaa ensin kirjaan, sitten kynään ja näppäimistöön. Kirjoittakaa yleisönosastoille ja internettiin! Internetin keskustelusivuilla voi toimia myös anonyymisti nimimerkillä. Lisää aiheesta apologetiikka-esseessä: Valitsen siis olen.

 

Pauli.Ojala@gmail.com

Historian harrastelija

Internet-tehtävä lukijalle kuuluu: Mikä oli vuosisadan vakoojan Robert Maxwellin oikea nimi? Oikea vastaus sivulla 30 (Jan Ludvik Hoch).


 


[1] Muita juutalaisia naispoliitikkoja tai aktivisteja ovat Sef 3:19-20 hengessä olleet mm. Bella Abzug, Betty Friedan, Emma Goldman, Rebecca Gratz, Emma Lazarus, Rosa Luxemburg, Ernestine Rose, Hannah Senesh, Gloria Steinem, Helen Suzman, Henrietta Szold, nälkälakkoonsa kuollut Simone Weil, sekä Sveitsin presidentti Ruth Dreyfuss. Sveitsi oli viimeinen länsimaa, joka antoi naisille äänioikeuden ja Dreyfuss on ollut naisena ennakkotapaus läpi Sveitsin vastuullisimpien virkojen kirjon.

 


[1] Balfourin kabinetin ainoa juutalaisministeri muuten äänesti juutalaisvaltiota vastaan. ”Enemmän kuin Israel pitänyt sapattia, on sapatti pitänyt Israelia”, sanotaan.

[2] Varmistin tohtori Kesseliltä ”Tietokulman” väitteen demagogisuuden piirtoheitintä avuksi käyttäen yleisöluennolla Helsingin yliopiston Porthaniassa. Hylätty kanteeni JSN:lle on luettavissa osoitteessa http://www.helsinki.fi/~pjojala/3152AHS.html

PS. Kyllä Hesari tietää. Hesari tekee tutkivaa journalismia. Israelilla on atomipommi! Israel ei myönnä, mutta Israelilla on ATOMIPOMMI!

Ja kenraali Lebed kuoli helikopterionnettomuudessa.

Alexander Lebed oli 1. Tsetsenian sodan sankari ja lopettaja, josta oli tulossa Putinin sijaan Venäjän presidentti selvällä johdolla gallupkyselyissä. Lebed kuitenkin otti ja siirtyi kalkkiviivoilla Siperin kuvernööriksi ja Vladimir otti ohjat. Tsetsenian sota ja mafiajohdon välienselvittely jatkui. Alkoi Putin I aika.

Jopa Putinin rahoittaja, venäjänjuutalainen Boris Berekovski, alkoi syyttää Putinin räjäyttäneen Moskovan kerrostalot tahallaan. Venäjän Underground politbyroon salkkujenjako saatiin näiden syytösten mukaan päätökseen. Sotilaiden osuus korkeimmassa virkamiehistössä nousi korkeammalle kuin ahdasmielisimmän kommunismin aikaan. On oireellista, että jopa pelastusarmeijan kaltaiset humanitääris-kristilliset järjestöt joutuivat nopeassa tahdissa ahtaalla tai lopetettiin. Ortodoksikirkko on hyvin lähellä Putinin hallintoa kiihtyvine juutalaisvastaisine kiihkoiluineen ja Pamjat-järjestöineen, eikä siitä ole minkäänlaiseksi oppositioksi.

Lebed oli mies, joka vuosi Lännelle tiedon jonka mukaan Venäjän matkalaukkuydinpommeista ainakin 84 on kateissa. Hävinnyt. Myyty. Trokattu. Kaikkiaan Lebed oli tietoinen 134 tällaisesta ydinsulkusopimusten vastaisesta miniatomipommista. Venäjänmaalla valtio ei pysty maksamaan sotilaille palkkaa samaan aikaan kun yksityistäminen alkoi – mitä muita vaihtoehtoja sotilailla olisi? Venäjän uraanikirjanpidosta karhunosa on harmaata.

Ydinkärkien piti Neuvostoliiton hajoessa siirtyä äiti-Venäjälle. Vaan toisinhan siinäkin kävi. IVY-maista ainakin Kazakstanin tiedetään myyneen viisi sadan kilotonnin ydinkärkeä Iraniin, jolla itsellään taas tiedetään olevan Scudeja tarkempi itse kehittämänsä kantorakettijärjestelmä 4000 km saakka NL:n asetekniikan aivoviennin ansiosta.

Neuvostoliitto on sotinut vuosien 1948-49 Itsenäisyyssotaa lukuunottamatta jokaisessa Israelin vastaisessa sodassa islamististen maiden selän takana. Vuoden 1973 yllätyshyökkäyksessä pääministeri Kosygin odotti Kairossa voitonjuhlia, silloin tosin USA auttoi ensi kerran varustamaan Israelia.

Harvasta miehestä on kirjoitettu niin monia elämäkertoja 15 vuodessa kuin Maxwellista:

John Loftus & Mark Aarons (1994): The Secret War Against the Jews: How Western Espionage Betrayed the Jewish People

John Loftus & Mark Aarons (1993, 1998): Unholy Trinity. The Vatican, the Nazis and the Swiss Banks

Joe Haines (1988): Maxwell (“Virallinen” elämäkerta)

Elizabeth Maxwell (1994; Robertin leski). A Mind of My Own

Seymour Hersch (1991): The Sampson Option

Gordon Thomas (1999): Gideon's Spies. The Secret History of the Mossad

Gordon Thomas & Martin Dillon (2002): The Assassination of Robert Maxwell. Israel's Super Spy

Gordon Thomas & Martin Dillon: Daily Mirror  2 December 2002: Robert Maxwell was a Mossad spy. New claim on tycoon's mystery death. http://www.mirror.co.uk/news/allnews/page.cfm?objectid=12419168&method=full&siteid=50143

Robert Davies (1995): Foreign Body. The Secret Life of Robert Maxwell

Geoffrey Goodman (2003): From Bevan To Blair: 50 Years' Reporting from the Political Front Line

Tom Bower: Maxwell, The Outsider (1992); Maxwell, The Final Verdict (1996)

Roy Greenslade (1992): Maxwell's Fall

Peter Thompson & Anthony Delgado (1988): Maxwell, A Portrait of Power

Brian Cox (2002): 'The Pergamon phenomenon 1951-1991. Robert Maxwell & scientific publishing

Mike Maloney & William Hall (1996): Flash! Splash! Crash! All At Sea with Cap'n Bob: My Astonishing Adventures with Robert Maxwell

Nicholas Davies (1992): The Unknown Maxwell

 

http://www.kp-art.fi/default.htm

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!