Vanamo

→ CHALLENGE ←
DINOGLYFS - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

Evolutionismi on taistelevaa tiedettä

Evoluutioekologian professori Hanna Kokko kysyi, mikä evoluutiossa pelottaa ja postuloi, etteivät evoluutiobiologian tutkijat esimerkiksi aja raakaa kapitalismia. Yleisö kuitenkin tekee poliittisesti korrektimmista sanankäänteistä täyttä totta kun kadulle päästään ja verukkeita omalle käytökselle etsitään. Karmein esimerkki syytöksestä pörssikurssien laissez faire -vedätyksestä lienee Sonera-kirjan anonyymin kirjoittajan väite karkean darwinistisen olemassaolon taistelun soveltamisesta johtamispolitiikkaan toimitusjohtaja Relanderin aikana.

Todisteet luomisesta, rappeutumisteoriasta ja katastrofismista on paras peruste lähimmäisenrakkaudelle ja uhrautuvalle palvelemiselle yhteisönsä puolesta. Darwinistinen olemassaolon taistelu yritysmaailman pörssiviidakossa on kaukana luonnossa havaitusta harmoniasta. Luonnossa menestytään vain yhteistyöllä, niin populaatioiden kuin solujen tai bakteeribiofilmienkin tasolla. Naapurien kustannuksella leviävät solut ovat syöpää - ja fraktaalimittarien "menestys" yhteiskunnalle yhtä patologista.

Evoluutionismia ei voi ymmärtää sinisilmäisesti, tuntematta tieteenteon sosiologista kyynärpäätaktikointia. Teorioita ei kumota - korkeintaan ne siirtyvät eläkkeelle. Erityisesti evolutionismi ruokkii itse itseänsä, koska se oikeuttaa haastajatulkintojen väkivaltaisen tukahduttamisen. Olemassaolon taistelu näkyy tieteessä julkaisemassaolon taisteluna.

Niinpä suomalaisten perusbiologian kirjojen kierrätetyin kuva 1900-luvulla olivat Ersnt Haeckelin sikiöväärennökset. Evoluutio myytiin sikana säkissä. Se kaupattiin nykyään naurettaviksi tiedetyillä mekanismi-selityksillä. Tällaisia olivat etenkin jatkuvasti tapahtuva solujen spontaani alkusynty mudasta, hankittujen ominaisuuksien periytyminen, ja rekapitulaatio-oppi jonka mukaan ihmissikiö pikakelaa lajinkehityksen sikiötasolla toimivine kiduksineen. Haeckel oli aikalaisten mielestä suomalaisen evolutionismin kiistaton isä. Teimme professori Matti Leisolan kanssa lähdelöydön suomalaisten oppineiden kuten J.A. Palmenin ja Harry Federleyn kirjeenvaihdosta Haeckelille Itä-Saksan avatuista arkistoista.

Evoluutio ei pystynyt selittämään periytymistä, kunnes löydettiin geenit. Mendelin tulokset sivuutettiin vauhtihuumassa evoluution vallankumouksen kriittisinä vuosikymmeninä. Mendelin 16 000 kokeen sarjasta vaiettiin 35 vuotta, koska se todisti etteivät vaaleanpunaiset herneenkukat ilmestyneetkään itsestään tyhjästä, vaan olivat jo kirjoitettuna vanhempien perimään piilevinä ominaisuuksina. Erik Nordensiöldin kirjasarja biologian historiasta (1919) on kautta aikain huomattavin suomalainen biologiankirja, ja siinä selektio katsottiin sukupuuttoonkuolleeksi ideaksi neodarwinismin alla. Valintaoppi popularisoitiin vasta, kun selektiota tahdottiin soveltaa rodunjalostukseen.

Kokko parjaa ID-eetosta ja väittää: "Älykkään suunnittelun koulukunta ei ole pystynyt muodostamaan yhtäkään kokeellisesti tutkittavissa olevaa ennustetta." ID-teoriaan liittyy läheisesti rappeutumismalli (devoluutioteoria) biologiassa ja katastrofismi geologiassa, joista edellinen on hyödyllinen paradigma etenkin kopiolukumuutosten (CNV) tulkitsemisessa. Kehotan Kokkoa tutustumaan Päiviö Latvuksen oppihistorialliseen tutkimukseen "Ymmärryksen siivet - Miksi tiede on länsimaista?" On surullista, että indinöörin on uhrattava 30 vuotta osoittaakseen humanisteille ja luonnontieteilijöille, miten ratkaiseva merkitys on kreationismilla ollut kokeelliselle empirismille.

Keplerin sanoja lainaten: "We are thinking Gods thoughts after him." Sattuman, ajan ja itsestään olevaisten luonnonlakien pyhä kolminaisuus on sangen tuoretta liturgiaa. Empirismi ankkuroitui abstraktioon ID:stä, kuten luonto-sanan etymologiakin viittaa luomiseen. Älykkään suunnittelijan kuvana mekin saatoimme ymmärtää luontoa, siinä missä idän viisaille se oli mayaa, illuusiota. Hertz kuvasi: "Emme voi paeta tunnetta, että näillä yhtälöillä on todellisuus ja älykkyys itsessään, että ne ovat viisaampia kuin me olemme, jopa viisaampia kuin keksijänsä, ja että me saamme niistä enemmän irti kuin mitä niihin on kirjoitettu." Fysiikan yhtälöt olivat "kauniita".

Empirismin alku oli puritaanisen rationaalinen. Meidät tarpoivat ylös suosta mm. 1200-luvulla Oxfordin yliopiston perustaneet fransiskaanit. Myös tieteen valtakunta oli lasten kaltaisten. Lähtökitka on suurempi kuin liikekitka. Olisiko inhoreduktionistisesta lähestymistavasta ja makroevolutionismin paradigmamonopolista tieteen vaunu nytkähtänytkään?

Pauli Ojala

Helsinki