Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

TIETEESSÄ TAPAHTUU

Tiedejuntta & Komentopaikka

YHTEYSTIEDOT: http://www.tieteessatapahtuu.fi/contact.htm

Tieteessä tapahtuu -lehteen lähetettyjä mielipiteitä

Lähetetty 3.7.2009

Jeesus kirstus'

Kimmo Ketola referoi (TT 4-5/09) sen kummemmitta kritiikeittä Dean L. Hamerin sensaatiomaista kirjaa "God Gene" (2004). Hän tuntuu menneen samaan retkuun kuin lukuisat maailman suurilevikkisimmät aikakauslehdet, kuten Time joka teki kirjasta kansijuttunsa.

Tylsää kyllä, Hamerin ihmeellistä geneettistä assosiaatiota uskonnollisuuden ja perimän välillä ei edelleenkään ole julkaistu missään tiedelehdessä, verifioivasta toistamisesta puhumattakaan. Hänen psykologinen testinsä uskonnollisuudelle on perin väljä ja pitää sisällään kaikkea yliaistisesta havaitsemisesta kuulumiseen vihreään puolueeseen.

Ihmisen genomi-projektin vetäjän Francis Collinsin "The Language of God" (2007) -kirjan kritiikkiä lainaten, Hamerin olisi todellakin pitänyt otsikoida pamflettinsa seuraavasti:
"A Gene That Accounts for Less Than One Percent of the Variance found in Scores on Psychological Questionnaires Designed to Measure a Factor Called Self-Transcendence, Which Can Signify Everything from Belonging to the Green Party to Believing in ESP, According to One Unpublished, Unreplicated Study."

Evolutiivista uskonnontutkimusta tehdään pieni virne kasvoilla. Tästä tieteen kömpelöstä teippailusta tulee mieleen C-kasettien ajan yhden miehen orkesteri Jouko Mäkilohiluoman äänite "Jeesus kirstus, eikä pääse sieltä ulos".

Uskonnoissa on enemmän eroa kuin kivennäisvesissä. Hölmöä niputtaa ne saman otsikon alle. Mitä kristinuskoon tulee, niin jo pelkästään Raamatun kirjoittajat edustivat koko luokkayhteiskuntaa laidasta laitaan. Aabraham oli flegmaatikko, Mooses melankolikko tutkija, Pietari sangviinikko kallioksi ja Paavali koleerikko tahtoihminen. Yksi Uuden Testamentin avoimeksi jätetyistä nyansseista onkin, mistä apostoli Tuomas sai lempinimensä Didymos, kaksonen. Huolimatta kahdesta tai kolmesta veljesparista apostoleista, ei ainakaan Tuomaan kaksosveljeä näkynyt maisemissa.

Pauli Ojala
biokemisti

Lähetetty 23.4. ja 5.5.2005

Seisooko Skepsis ry:n tieteellinen neuvottelukunta HuuHaa-palkinnon takana?

Onko Petteri Wellingillä (TT 3/05) Matti Kamppisen (01/05) vanavedessä
"kotikenttäetu" lyödä lyötyä Tieteessä Tapahtuu -lehdessä, Skepsis
ry:n HuuHaa-palkintoon liittyen?

Kysehän oli Helsingin yliopistolta peruutetusta symposiumista, jonka
aiheena oli evoluutio, biologian oppihistoria, ja älykkään
suunnitelman paradigma solukoneistojen tulkinnassa.

Luennot järjestettiin sittemmin TKK:ssa. Siellä painotus oli
teknisempi ja vähemmän tieteenfilosofinen, käsitellen
molekyylibiologian kompleksisuutta ja soluarkkitehtuurin ratkaisujen
aiempaa aliarviointia. Tämä johti em. mielennilmaisuun
bioprosessitekniikan professori Leisolan laboratoriota vastaan.

Itse asiassa sama mies ristiinnaulittiin jo toiseen kertaan. 23 vuotta
sitten Huuhaaksi leimattiin Leisolan kääntämä teos "Luonnontieteet
eivät tunne evoluutiota", jonka tekijä naureskelusta huolimatta oli
kolmen luonnontieteen alan tohtori ja kolmessa yliopistossa
professuuria hoitanut lahjakas herra Wilder-Smith.

Hyvä päätoimittaja Jan Rydman, oliko edustamanne Skepsis ry:n
"tieteellinen neuvottelukunta" varoittavan ennakkotapauksen takana?
Onko yliopistohallinnon epävirallinen sisäpiirinne Helsingin
yliopiston tiedejuntta? Joukossanne on entinen ja nykyinen rehtori,
kansleri, dekaaneja, sekä "superprofessuurien" oppituolien istujia.

Viimeisessä löylynlyönnissä näkökulmadiskriminaatio siirtyi jo
lynkkaushenkiseksi, yliopiston täydennyskoulutuskeskus Palmenian
henkilökunnan sisälle.

Onko kyse todellakin "huijauksesta", jos evoluutiomekanismien,
oppihistorian ja etiikan haasteet koetaan tärkeiksi
biologianopettajien keskuudessa ja se puhuttaa? Isännän ääntä ja
vakiintunutta käsitystä olisivat edustaneet maamme johtavat biologian
aatehistorioitsijat, pesunkestävät evolutionistit Anto Leikola ja
Petter Portin.

Professori Leisolan kanssa tekemämme lähdelöydöt itäisestä Saksasta
kattavat seuraavien suomalaisnestorien kirjeenvaihdon
vulgaarievolutionismimme isälle Ernst Haeckelille (jonka peruina
oppikirjoissamme kierrätetyistä ihmissikiöiden brutalisoinneista
etiikan tangentilla nyt on kyse): Johan Axel Palmén (biologi,
patriootti ja suurlahjoittaja, josta muuten Palmenian nimi!), Harry
Federley (genetiikkamme ja eugeniikkamme isä), Edward Westermack
(evolutiivisen antropologiamme isä), Erik Nordenskiöld
(maailmanlaajuisen suosion saaneen biologian historian kirjoittaja),
Henrik Ramsay (kemisti, sittemmin Jatkosodan ulkoministeri), Enzio
Reuter, Otto Schulman, Alexander Luther, Nicolai Kaulbars, Valio
Korvenkontio Jacob Sederholm ja Onni Toikka.

Yhdysvaltain Tiedeakatemian presidentti Bruce Alberts postuloi: "Me
olemme aina aliarvioineet soluja. Epäilemättä teemme niin edelleen.
Mutta ainakaan emme enää ole niin naiiveja kuin ollessani opiskelija
60-luvulla." Miksi yleisölle ei Suomessa tunnusteta samaa, mykistävien
molekyylikoneistojen paljastuessa?

Opettajilla olisi täysi syy tulla Palmeniaan kyselemään oppikirjojen
lähdekritiikistä, mitä "huijaukseen" ja "suoraan vaikuttamiseen
lapsiin ja nuoriin" tulee.

Koskapa oppikirjojen tekijät näköjään lainailevat toinen toistansa,
olisi kritiikin sensuuri kohtalokasta yliopistolla.

Mitä tieteessä oikein tapahtuu?

Pauli Ojala
Evoluutiokriittiselle biotieteen väitöskirjalle painatuslupaa rähjäävä maisteri

 

Mikä on Skepsis ry:n tieteellisen neuvottelukunnan asema?

Petteri Wellingillä (TT 3/05) oli Matti Kamppisen (01/05) vanavedessä
"kotikenttäetu" lyödä lyötyä Tieteessä Tapahtuu -lehdessä, Skepsis
ry:n HuuHaa-palkintoon liittyen. Kysehän oli yliopistolta peruutetusta
symposiumista, jonka aiheena oli evoluutio, biologian oppihistoria, ja
teleologian moderni haaste nk. Intelligent Design -paradigmassa.
Luennot järjestettiin sittemmin TKK:ssa. Siellä painotus oli
teknisempi ja vähemmän tieteenfilosofinen, käsitellen
molekyylibiologian kompleksisuutta ja soluarkkitehtuurin ratkaisujen
aiempaa aliarviointia. Tämä johti em. mielennilmaisuun
bioprosessitekniikan professori Leisolan laboratoriota vastaan.

Mitäkö tarkoitan "kotikenttäedulla" Tieteessä Tapahtuu -lehdessä?

Hyvä päätoimittaja Jan Rydman, olettehan varmasti sisäistänyt
edustamanne Skepsis ry:n tieteellisen neuvottelukunnan luoman pelon
ilmapiirin Helsingin yliopistossa, jäsentenne huomattavan aseman
johdosta? Voitteko kertoa, oliko ko. yliopistohallinnon epävirallinen
sisäpiirinne ennakkotapauksen tyrnin linjauksen takana? Se on
vallitseva käsitys.

Julkaisemassanne P.W.:n kirjoituksessa näkökulmadiskriminaatio siirtyi
jo lynkkaushenkiseksi, yliopiston täydennyskoulutuskeskus Palmenian
henkilökunnan sisälle. Onko kyse todellakin "huijauksesta", jos
evoluutiomekanismien, oppihistorian ja etiikan haasteet koetaan
tärkeiksi biologianopettajien keskuudessa ja se puhuttaa? Isännän
ääntä ja vakiintunutta käsitystä olisivat edustaneet maamme johtavat
biologian aatehistorioitsijat, pesunkestävät evolutionistit Anto
Leikola ja Petter Portin.
 


Oppihistoriasta

Itä-Saksan lähdelöytömme ristiinnaulitun professori Leisolan kanssa
kattavat seuraavien suomalaisten kirjeenvaihdon
vulgaarievolutionismimme isälle Ernst Haeckelille: Johan Axel Palmén
(biologi, patriootti ja suurlahjoittaja, josta muuten Palmenian
nimi!), Harry Federley, Edward Westermack, Erik Nordenskiöld, Henrik
Ramsay, Enzio Reuter, Otto Schulman, Alexander Luther, Nicolai
Kaulbars, Valio Korvenkontio Jacob Sederholm ja Onni Toikka.

Ernst Haeckel toimi puoli vuosisataa (1862-1909) Jenan eläintieteen
professorina ja kuvaili 3500 merieliölajia. Pääteos Welträtsel
(Maailmanarvotukset) löi popularisaation volyymissä laudalta Charles
Darwinin valintaopit ja pangenesis-perinnöllisyysmallit. Opus
valmistui 1899 ja käännettiin sosialistien kovan linjan toimesta
suomeksi ennen Lajien Syntyä. V.I. Leninin ylistämä teos toimitettiin
yli 30 "sivistyskielelle" ja sitä myytiin yksin saksassa yli 100 000
kpl ensi vuotenaan. (Olen skandeerannut suomalaisen laitoksen
verkkoon:
http://caliban.mpiz-koeln.mpg.de/~stueber/haeckel/weltraethsel_finnisch/index.html).

Evoluution "tiedon piirimme" (ensyklopedia) oli saksalaista, ei
suinkaan englantilaista. Uusi ruotsalainen tutkimus korostaa
haeckelismin luultua suurempaa merkitystä modernille maailmankuvalle
jopa Ruotsissa, kirjelöytöihin nojautuen. Kun molekyylibiologian
dosenteilta tänään kysyy kuka oli Ernst Haeckel, ei heillä yleensä ole
aavistustakaan. Onko aatehistorian tuntemuksemme kriisissä?
 


Solun kompleksisuudesta

Yhdysvaltain Tiedeakatemian presidentti Bruce Alberts postuloi: "Me
olemme aina aliarvioineet soluja. Epäilemättä teemme niin edelleen.
Mutta ainakaan emme enää ole niin naiiveja kuin ollessani opiskelija
60-luvulla." Miksi yleisölle ei Suomessa tunnusteta samaa, mykistävien
molekyylikoneistojen paljastuessa?

Evoluutio sai pitkään nostetta luulosta, että soluja syntyy  alinomaa
itsestään elottomasta materiasta merenpohjassa. Ernst Haeckel piirsi
kymmenien kuvien sarjan monera-eliöiden elinkierrosta epäorgaanisesta
materiasta soluiksi - ja väärennöstä kierrätettiin muuttamattomana yli
puoli vuosisataa sen jälkeen kun Louis Pasteur alkoi käyttää sanoja
bakteeri tai virus ja alkoi kätellä ihmisiä hanskat kädessä. Jopa
ainoan keisarillisen yliopistomme fysiikan opiskelijat joutuivat
lukemaan Svante Arrheniuksen sepityksiä kosmoksen elämästä
avaruudessa.

Meidän piti "rekapituloida" kohdussa kala-, sammakko- ja
matelijavaiheen kautta sukupuutamme. Rekapitulaatio-oppi omaksuttiin
poikkitieteellisesti psykoanalyysiin ja kriminaaliantropologiaan
saakka - kun taas Darwinin perinnöllisyysoppi ja luonnonvalinta olivat
konkurssissa 20-luvulle päästessä. Ensimmäinen perusbiologian
koulukirjamme (Kivirikko 1911) tiesi Haeckelin sikiövilppeihin
nojautuen vihjata, että ihmisen alulla on toimivat kidukset sen
"pikakelatessa" lajinsa evoluutiota yksilönkehityksessään.
Selkärankaissikiöiden vertailu näyttää olevan suomalaisten
biologiankirjojen käytetyin aihe 1900-luvulla, eivätkä edes alkioiden
autenttiset valokuvat vuodelta 1997 tunnu vakuuttavan kenttää.

Opettajilla on täysi syy tulla Palmeniaan kyselemään lähdekritiikistä,
"huijaus" ja "suora vaikuttaminen lapsiin ja nuoriin" on toisaalla.
Koskapa oppikirjojen tekijät näköjään lainailevat toinen toistansa,
olisi kritiikin sensuuri kohtalokasta yliopistolla!

ID-haasteesssa tapaillaan William Demskin ym. muotoilemaa
"suunnittelu-filtteriä", joka on vanhan teleologian sijaan testattava
malli. Sovellamme vastaavaa ideaa jo nyt arkeologiassa,
oikeuslääketieteessä, SETI-projektissa jne. artefakta-signaalien
tunnistuksessa.



Tieteenfilosofiasta

Diskurssin taso pitäisi nostaa saunojen takaa Valistuksen sapere aude-
(uskalla ajatella) ?ihanteen tasolle. Pelätäänkö luonnontieteiden
professorikunnassa laajemminkin, että jatko-opiskelijat ryhtyisivät
kapinaan trivialisointiaan vastaan monografioin? Hajota ja hallitse,
fokusoi ja kahlitse? Jyräävätkö kampuksella naureskelun lait?
Biotieteen opiskelijat joutuvat liukuhihnalle nippuväitöksillä: 80%
maistereista saa kyllä koulutustaan vastaavaa työtä, mutta 80% ko.
paikoista on yliopistolla.

Kaatuuko tekninen ja oppihistoriallinen evoluutiokriittinen linjaus
biotieteiden väitöskirjassa siihen, ettei sellaiselle löydy ohjaajaa,
painatuslupaa, eikä vastaväittäjää, täällä maailman vähiten
korruptoituneessa maassa? Neuvostoliitossa ainoa pakollinen yliopiston
oppiaine oli tieteellinen
ateismi. Onko meillä varaa olla neuvostoliittolaisempi kuin Neuvostoliitto itse?

Mitä tieteessä oikein tapahtuu?

Pauli Ojala
biotieteilijä, FM

www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=21

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!