Tieteenluovutus

Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

Juutalaiset tutkijat ovat jättäneet tajunnan räjäyttäneellä 20:lla vuosisadalla taaksensa syvät urat niin fysiikassa, kemiassa, kuin biotieteiden piirissäkin. Osoitteissa http://www.jinfo.org/Nobel_Prizes.html ,www.dorledor.org/nobelmedphys.htmltai www.science.co.il/Nobel.asp voi juutalaisten suurmiesten ja -naisten ohessa tutustua liki 150 Encyclopaedia Judaican mukaisesti syntyperältään “vähintään puoliksi juutalaiseen” Nobel-palkinnon saajaan. Yli 20 % nobeleista on osunut alle 20 miljoonan hengen tai 0,25 % väestönosalle.

Juutalaisen Jeesuksen väitetään pelastavan ihmishenkiä, mutta seuraavatkin ovat kiitettävästi pidentäneet niitä: Von Wasserman kehitti testit, rokotteita tai vastamyrkkyjä jäykkäkouristusta, koleraa, lavantautia, kurkkumätää, tuberkuloosia ja syfilistä vastaan. Haffkine teki onnistuneen rokotteen koleraa vastaan, Marmorek tärkeitä löytöjä moniinkin kulkutauteihin liittyen. Schick kehitti kurkkumätä-diagnostiikkaa ja rokotteita, Ehrlich salvarsanin kuppaan, Neisser ja muut löysivät mm. tippuria aiheuttavat gonokokit. Trauben löytämä sydänlääke digitalis oli aikanaan maailman käytetyin lääkevalmiste. Vidalin ja Weilin menetelmillä opittiin hoitamaan lavantautia, Woronan ja Waksman löysivät streptomysiinin, aikansa käytetyimmän kemoterapeuttisen aineen. Waksman otti käyttöön sanan "antibiootti" ja hänen löytöihinsä kuuluu myös neomysiini.

Penisilliinistä palkituista kolmesta ritarista Chain oli juutalainen. Funk esitteli vitamiinien käsitteen ja ehti jatkaa aakkosellista sarjaansa aina D:hen saakka, Hessin keskittyessä C-vitamiinin käyttöön keripukin hoitoon. Reichstein eristi kortisonin, kokaiini oli ensimmäisiä särkylääkkeitä ja (ko. aineen suurkuluttaja Freudin ystävän) Kollerin keksintö. Sokeritaudin ja insuliinin tarinassa vaikutti Minkowski, jonka mukaan nykyään jaetaan palkintoja sokeritaudin tutkijoille. Aspiriinin keksijästä ollaan alettu käydä sadan vuoden jälkeen kiistaa, vaikka kyse ei olekaan enää patenteista vaan posthuumista kunniasta. Perinteisesti Eichengrünia ei ole tässä yhteydessä mainittu, mutta pyramidoni- ja antipyriini- särkylääkkeiden kohdalla Spiron ja Filehnen nimet ovat kivitauluun hakatut. Leibrich keksi kloraalihydraatin kouristuksiin. Landsteiner kehitti kahtakin erilaista veriryhmäluokitusta, joista toimiva verenluovutus alkoi. Sabin ja Salk kehittivät toimivat poliorokotteet. Salk antoi rokotteensa käyttöön ilmaiseksi, vaikkei tästä nobelia tai Yhdysvaltain Tiedeakatemian jäsenyyttä saanutkaan. DNA-yhdistelmätekniikasta voisi ottaa lonkalta esiin Lederbergin, Kornbergin ja Nirenbergin.

Juutalaisten pelipöydälle laskeman suuren panoksen syitä on pohdittu paljon. Kaksi juutalaista - kolme mielipidettä, sanotaan. Näkymättömien asioiden äärellä juutalaiset ovat jo perinteisesti tottuneet abstrahoimaan asioita ja edistämään tietoa kiivaissakin väittelyissä. Kun Pompeius ennen ajanlaskun alkua uteliaisuudesta kihelmöiden kohotti esirippua ja laski saappansa kaikkeinpyhimpään, löysi hän sieltä - ei mitään.

Monesti menestyksen avain on ollut tiivis yhteistyö ja virikkeellinen ryhmähenki. Sheman eli juutalaisen uskontunnustuksen (5 Moos 6:3-9) periaate on ilmeisesti ollut taustalla juutalaisten pedagogiikassa ja didaktiikassa maallisillakin alueilla: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Sido ne merkiksi käteesi ja ne olkoot muistolauseena otsallasi. Kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.”

Euroopan juutalaisghettojen pinta-alaa ei lisätty satoihin vuosiin – tulipahan keksittyä kerrostalolähiöt. Lukkojen takana ajatuskykyä terotettiin talmudin tahkossa loputtomien keskustelujen avulla. Vaikka uskonnollisessa kulttuurissa ei pitkään ollut tilaa maallisille tieteille, kohosi kulttuuri korkealle. Maallisiin kirjoihin suhtauduttiin epäluuloisesti ja muurin toisella puolella poltettiin talmudeja joskus vaunulasteittain roviolla. Tästä huolimatta oli vaikea löytää lukutaidotonta juutalaista. Viisivuotiaille juuri koulunsa aloittaneille pojille annettiin hunajaan sivelty taulu, johon oli kirjoitettu heprealaiset kirjaimet.

Silloinkin, kun akateemiset aiheet eivät ole olleet aktiivisesti esillä, ovat ne ehkä alkemiasta tai shakin peluusta järjestäydyttäessä vaikuttaneet taustalla (”pihtipielissä”), tai ne on ehkä pyritty ottamaan huomioon päätöstenteossa (”porteissa”). Teroittaminen tarkoittaa, että opettamisen ei pitänyt olla fraasinomaista, vaan yksityiskohtiin ja ymmärtämiseen tähtäävää. Linnut nappasivat tien varrelle tippuneen siemenen ensimmäiseksi. Tuohan tarkoitti niitä, jotka eivät ymmärtäneet sanaa. Mainittakoon lisäksi, että alkemiassa kehitettiin kultaa sampoavaa viisasten kiveä ja yleisliuotinta etsittäessä käyttöön kuitenkin monet kemian instrumentit ja metodit. Shakki taas on esimerkki kulttuurinvälittäjän roolista idän ja lännen välillä. Euroopan ruhtinaat olivat aikanaan torjuneet munkkien ehdotuksen intian-arabialaisten numeroiden käyttöönotosta - ja roomalaisilla numeroilla matematiikka oli yksinkertaisesti mahdotonta tuhanteen vuoteen.

Myös arkeologiset löydöt todistavat, miten tärkeä luja peruskoulutus oli jo hajota-ja-hallitse –koneiston hampaisiin joutuneille juutalaisille: Masadan linnoituksessa Kuolleenmeren rannalla pidettiin koulu ja synagooga toiminnassa jopa juutalaisten puolustajien roomalaisia piirittäjiä vastaan käymän epätoivoisen kamppailun aikana (1).

Kun juutalaisen Jeesuksen siis väitetään 13-kesäisenä poikana kyselleen kirjanoppineilta fiksuja, käytetään ilmaisua joka jo tuolloin oli vakiintunut tarkoittamaan sekä kysymystä että vastausta. Taitava kysymys on innovatiivisempi kuin oikea vastaus.

Luonnontieteellisissä julkaisuissa jokainen väite pitää joko todistaa ohessa kokeellisin menetelmin, tai vaihtoehtoisesti viitata jo olemassaoleviin tuloksiin ja sitä kautta muihin tieteen tekijöihin. Viittaamisen periaate on juutalaisille tuttu vuosituhanten takaa. Midrash tarkoittaa synagoogan saarnaopillista tutkielmaa erityisine esitystapoineen. Lyhyessäkin midrashissa saattaa olla satoja viittauksia Vanhaan Testamenttiin ja satoja rabbien nimiä. Näin koko esitys ankkuroitui historiaan ja seurakunnan perinteeseen.

Talmud ja muut täyttävät tietenkin koko kirjahyllyn ja aniharva on edes lukenut tuon kaiken. Ei vuorisaarnassa silti tapaan viitattu ainoastaan kielteisessä sävyssä: “’Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille… mutta minä sanon teille…’ Hän opetti heitä niin kuin se, jolla valta on, ei niin kuin kirjanoppineet.” Kyse oli siitä, että nasaretilainen rakennusmies asetti itsensä kaiken keskipisteeksi ja määritelmäksi.

Juutalaiset ovat ehkä tottuneet perustelemaan väittämänsä olosuhteiden pakosta. Esimerkiksi juutalaisvainojen suvantovaiheissa Euroopassa järjestettiin juutalaisten ja kristittyjen välisiä julkisia väittelytilaisuuksia, joiden tarkoituksena oli osoittaa kristinuskon paremmuus. Vaikeimpina aikoina väittelytilaisuuksista tuli verivihollisten säälimättömiä taistelukohtauksia, joskus niitä kyettiin harrastamaan rabbien ja munkkien kesken molemminpuolisen arvostuksen hengessä ja yhteisestä kiinnostuksesta pyhiin kirjoituksiin. Väittelyt olivat tuon ajan hengen mukaisesti henkisiä turnajaisia. Sillä erolla, että juutalaiset kohtasivat vastustajansa suojattomina ja puumiekalla varustettuna, kun vastapuolella oli symbolisesti panssari ja rintahaarniska.

Juutalainen oli tuomittu häviämään jo etukäteen. Väittelyt tulivat entisestään kehittävimmiksi, koska vihamielisessä ympäristössä paras lopputulos ei ollut voitto, vaan vastapuolen kunnian säilyttänyt tasapeli. Vaadittiin lujia hermoja pitämään tasapaino tällä veitsenterällä.

Alkuaan Talmudin opiskelijat pyrkivät selkeyteen, mutta aikojen saatossa, tekemisen puutteessa – kenties messiasta vailla kutsumuksen hukanneenakin - ahtaissa ghetoissa selitys alkoi muistuttaa pilpulia eli väkevää pippuria. Opiskelijat ja opettajat väittelivät keskenään intohimoisesti ja turvautuivat viisasteluun ja saivarteluun vähäpätöisimmissäkin Talmudin kohdissa. Humoristisessa pohjavireessä älyllisen suorituksen huippuna pidettiin taitoa luoda keinotekoinen yhteys eri aiheitten ja toisillensa täysin vieraiden tekstien välillä. Itse asialle pilpul on tietenkin hyödytöntä, mutta myöhempien vuosisatojen tieteentekoon sillä saattoi olla välinearvoa.

Tieteellinen toisinajattelija sivutetaan nykyään valitettavan usein ad hominem -argumentilla. Silloin ei pyritäkään vastaamaan esimerkiksi kreationistin esittämiin rationaalisiin argumentteihin tai kosketa uuteen havaintosubstanssiin - vaan pyritään turhentamaan se kerralla, saattamalla väitteiden esittäjä henkilötasolla arveluttavaan valoon. Aikoinaan antiikissa, juutalaiskristillisen uskon valloittaessa koko silloisen maailman, salaisuuden sanotaan olleen 1) orjien, 2) matalimpien arvojen rivisotilaiden, joiden uusi elämäntoivo teki vaikutuksen ympäristönsä. Väittäisin kuitenkin, että unohdettu syy kristinuskon nopealle leviämiselle oli sananvapaus. Rooman tasavallassa sana oli vapaa poliittisissakin taisteluissa. Esimerkin omaisesti muistettakoon, että Roomalaisen oikeuden mukaan oli periaatteessa mahdollista nostaa kunnianloukkaussyyte, mutta prosessi oli vaivalloinen ja siihen turvauduttiin hyvin harvoin. Kansankokouksissa, oikeusistuimissa ja Senaatissa puhujien rajoittamaton sananvapaus oli kunnioitettu traditio, ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneella oli tilaisuus (ja ainoa puolustautumiskeinonsa) vastata samalla mitalla. Esimerkiksi nimettömiä lentolehtisiä ja pilkkarunoja levitettiin suuret määrät jopa diktatuurien aikana, ilman minkäänlaisia yrityksiä niiden sensuroimiseksi. Sensuurin perusedellytys on johdonmukainen poliittis-filosofinen ideologia. Maalliset "ismit" eivät olleet antiikin yhteiskunnan vitsaus. Kristinusko ei ollut uskonto, ei politiikkaa, eikä filosofia, vaan rakkaussuhde Vapahtajaan. Kristityt eivät hakeneet sääliä uskonnollisina henkilöinä, vaikkeivät suostuneetkaan keisarinpalvontaan. He eivät suostuneet ajetuksi piippuhyllylle religio licitan leimalla varustettuna - vaan haastoivat kuulijansa samalla tasolla. Ja silloin sai väitellä. Nykyään ei. Itse väitöstilaisuuskin on länsimaissa nykyään kuin irvikuva alkuperäisestä. Enemmänkin siinä on kyse sotilasvalasta tiedejuntalle tai konfirmaatiosta naturalismin liturgialle.

Juutalaisille tiedemiehille ja -naisille on ollut ominaista rajojen ylittäminen, poikkitieteellisyys ja eräänlainen sekulaari profeetallisuus. Mainittakoon toukokuussa -02 kuollut oppihistorioitsija Steven Jay Gould, joka oli legenda jo eläessään. Yksi pääsky ei tee kesää eikä yksi tutkija uutta tieteenalaa. Juutalaiseen traditioon kuuluukin asioiden eteenpäin viestittäminen tulevalle sukupolvelle. Valitettavan monesti suomalainen tutkimustyö kärsii ryhmän jäsenten välisestä kilpailusta. Tutkimusryhmälle ovat elintärkeitä jäsenet, jotka varaavat aikaa opastaakseen nuorempia tutkijoita ja opiskelijoita perehtymään alaan. Ryhmä, jonka sisällä tieto kulkee eikä pimity, on tehokas. Ihminen oppii parhaiten suomalaiseenkin perinteeseen ennen vanhaan kuuluneessa mestari-kisälli -suhteessa. Siis kädestä pitäen.

Raamatullinen termi opetusmetodille ovat nk. opetuslapsisuhteet. Lupaavinkin Joosua tarvitsee Moosesta ja kaljuimmastakin Elisasta voi kasvaa Elian tuella opettajaansa tuplasti pidempään vaikuttanut profeetta.

Jeesus Juutalainen lienee paras esimerkki aiheesta. Hän valitsi apostoleikseen tusinan erilaisen luonteen omaavaa tavallista tai keskimääräistä maalaisempaa (lue: ”galilealaista”) yksilöä, mutta kouli näistä kolmessa vuodessa ryhmän joka käänsi silloisen maailman ”ylösalaisin” (Apt 17:6). Oikeastaan opetuslapsien ainoa selkeä ansio oli motivaatio. Tuomaallakin oli Joh 11:n mukaan rakkautta kuolemaan asti. Lähinnä usko ja toivo puuttuivat vanhalta pessimistiltä, jonka pahin pelko sitten toteutuikin niin että tämä jätti jo seurakunnankin.

Joh. 15:20” “Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'.” Joh 13: 13: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.” Näin sanottiin jalkojen pesun jälkeen. Opettajan ja johtajan toimi on palvelijan toimi. "Suuri teistä on se, joka palvelee. Joka tahtoo olla suurin, olkoon niin kuin kaikkien muiden orja." Niin samurai-, kuin ministeri- sanojenkin etymologia on juuri palvelemisessa, vaikka käytäntö onkin johtanut toisaanne.

Jeesus väitti kahden asian “olevan täytetty”. Ristiltä lausuttiin harvoja sanoja, koska ilmaa saadakseen piti punnertaa itsensä ylös ja kyseessä on lopulta tukehtumiskuolema. Tunnetumpi tokaisu “täytetystä” oli yksi näistä harvoista. Edellisenä iltana oltiin kuitenkin sanottu “Isän nimen ilmoittamisesta” – siis perinpohjaisesta opettamisesta – samaa. Mitä syvemmälle ajassa juutalaisuudessa sukelletaan, sitä symbolisempi on "nimen" käsite. "Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä" viittasi virheelliseen opettamiseen ko. nimenkantajan luonteenpiirteistä. "Pyhitetty olkoon sinun nimesi" tarkoitti "erotettu olkoon sinun nimesi", ajatuksen ollessa sama. Genesiksestä nimillä on merkitys ja Ilmestyskirja huipentaa tämän perinteen: Mitä mieltä on "valkoisessa kivessä", jonka sisään on kirjoitettu saajan uusi nimi, jos sitä kerran ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja? Ainakaan metaforassa ei kyse ole pelkästä kutsumanimestä.

Jeesuksen ei mainita koskaan kirjoittaneen kuin hiekalle sormellaan. (Eikä tämänkään ”käsikirjoituksen” aiheesta ole jätetty tietoa, Joh. 8.) On sääli, että kristityt ovat vieraannuttaneet Jeesuksen tämän juutalaisen identiteetin suhteen omistaan kauemmaksi kuin Joosef veljistään Egyptissä. On oikeastaan absurdia, ettei Jeesus itse asiassa esittänyt ainoatakaan ympäröivälle kulttuurilleen uutta ajatusta tai omaa sanontaa. Lähinnä hän vain väitti elävänsä "lain" läpi. "En minä ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään", tokaistiin Vuorisaarnassa.

Vanhoista vitseistään huolimatta Jeesus pitää hallussaan maailmankirjallisuuden korkeinta sitaatti-indeksiä. Johtaja jättää lähtiessään jälkeensä kulmakertoimella varustetun derivaatan, joka kertoo suunnan. Vaikutusalan laskemiseen taas tarvitaan integrointia alaisten suhteen. Hyvä johtaja tekee itsensä tarpeettomaksi. Mitä lupauksiin "hengestä" tuli, käytettiin siinäkin yksityisopettajan terminologiaa.

Äärimmäisen paineenkin alla juutalaisuuden huipentumalla oli aikaa muille. Viimeisellä ehtoollisella murheellisille opetuslapsille; ristiä kantaessa Jerusalemin itkeville äideille; kantoapuun määrätylle siirtotyöläiselle Simon kyreneläiselle (jonka lapsille muuten lähetetään Roomalaiskirjeessä terveisiä); ristillä ristin ryöväreille, Johannekselle ja äidilleen. Historian suurmiehet ovat turhan usein liittäneet itse omaan nimeensä ”suuri”-epiteetin.

Paavalin sanotaan olleen oikea juutalaisen karikatyyri aina ulkonäköään, väittelyään ja vaikeaselkoisuuttaan myöten. Teltantekijöissä oli se erikoisuus, että nämä kaveerasivat Apostolien tekojen mukaisesti nahkureiden kanssa. Nahkurit taas olivat sosiaalisesti niin sanotusti rajoitettuja, koskapa parkkasivat nahkoja tiedät-kyllä-millä ja haisivat sen mukaiselle. Paavali oli ammattikuntansa mukaisesti ennakkoluuloton. Teltantekijän aste-eron rakennusmieheen näkee kuitenkin siinä, että Sanhedrinin kuulusteluissa Paavali menetti nyrkistä saatuaan malttinsa ja alkoi kiroilla takaisin, Jeesuksen vain kysyessä rauhallisesti "Mitä väärää sanoin? Jos en sanonut mitään väärää, niin miksi minua lyöt?" Kuitenkin myös kitukasvuinen ja likinäköinen Paavalikin kirjoittaa: “Niinkuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet. Muistattehan, veljet, meidän työmme ja vaivamme: yöt ja päivät työtä tehden, ettemme ketään teistä rasittaisi, me julistimme teille Jumalan evankeliumia.” (1 Tess 2.)

Maailmaa ei vallattukaan toisen parhaassa iässään kuolleen miehen Aleksanterin tyylillä. Maailma vallattiin maasta, eikä ratsun selästä. Lähetyskäskyssä on vain yksi varsinainen verbi: tehkää opetuslapsia. Opettaminen ja julkinen tunnustautuminen (ja/tai sakramentaalinen kaste) olivat vain keinoja tässä. “Opettaen heitä pitämään kaiken sen jonka minä olen käskenyt teidän pitää.”

Tämä on todellista biologian logoksen (Joh 1 ja 21) puhetta. Elävät solutkin valtaavat maailman hitaasti, kopioimalla itsensä perusteellisesti tapaus kerrallaan. Ensin geneettisen ohjelman ja piirrustukset, sitten proteiinit ja muun solukoneiston. Massakokoukset ja pinnallinen vaikutus oli Jeesuksellekin perin toissijainen, ellei vihoviimeinen toimintatapa. UT viittaa opetuslapsien ketjuun niin Paavalin, Johanneksen kuin Pietarinkin oppilaissa.

Ollakseen paimen on ensin suostuttava lampaaksi. Ollakseen opettaja on ensin suostuttava opetuslapseksi ja oppilaaksi. Päätyikö Pietari johtajaksi yksinkertaisesti siitä syystä, että hän kyseli eniten? Jospa Pietarissa oli ainesta, koska hän oli tyhmin? Me opetettavat olemme nimittäin määritelmän mukaan samanlaisia ja meidätkin on hyvä tuntea.

Wellingtonin herttua ja Napoleon Bonaparte syntyivät molemmat samana vuonna, 1769. Molemmat syntyivät saarella. Kumpikin menetti jo varhain isänsä. Kummallakin oli neljä veljeä ja kolme sisarta. Kumpikin kävi samaan aikaan sotakoulua Ranskassa. Kumpikin ylennettiin everstiluutnantiksi vain päivän väliajoin. Kumpikin oli etevä matematiikassa. Kumpikin oli etevä sotilas ja kumpikin komensi suurta armeijaa. Ja kumpikin myös muistetaan Waterloon taistelusta, jossa vain toinen voitti. Mikä ero siis oli Wellingtonilla ja Napoleonilla? Toisella oli viisaammat neuvonantajat, toisella tyhmemmät. Vapahtaja lupasi "lohdutuksen Hengen" opetuslastensa tueksi. Kirjaimellisesti tämä neuvonantaja oli alkukreikassa parakleitos, puolustusasianajaja. Opetuslapsi voi ja hänen pitääkin pysyä herkkänä, hänen ei tarvitse eikä hänen tule ajaa itse omaa asiaansa. Luja saa olla, muttei kova.

Juutalaiskristillinen traditio on toiminut Länsimaisen yhteiskunnan käymisaineena. Lisää aiheesta apologetiikka-esseessä: Valitsen siis olen.

1. Carsten Peter Thiede, Kala Rooman keisarille s. 67. Perussanoma/ Karisto 1999. Raportti Yigael Yadinin suorittamista kaivauksista teoksessa M. Avi-Yonah/ E. Stern (toim.) Encyclopaedia of Archaelogical Excavations in the Holy Land, III, Jerusalem 1977, s. 809. Jeesuksen ajan juutalaista koulutusjärjestelmää koskien keskeinen teos lienee R. Riesner, Jesus als Lehrer, Tübingen 1988.

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!