Surkastuneet elimet

Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
→ HAASTE - CHALLENGE ←

Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

SURKASTUNEET ELIMET

Kertaan tuossa alla, millaista mössöä edelliset 150 vuotta tekivät ja ekstrapoloin, mitä vahinkoa evolutionismin havaintosuodatin tulevaisuudessa tullee tekemään.

Lajien synnyn luvussa XIV Ukko-Darwin, kunnon mies, kirjoittaa: ”Elimet, jotka ovat tässä omituisessa tilassa, kantaen selvää hyödyttömyyden leimaa, ovat luonnossa varsin tavallisia, vieläpä aivan yleisiäkin.” Hyödyttömät surkastumat olivat tärkeä lenkki polveutumisopin todisteiden ketjussa. Kehitystiellä tarvittiin eri portailla eri elimiä. Surkastumat olivat kehityshistorian jäänteitä - aikaisemmin tarpeellisia, sittemmin turhiksi käyneitä elimiä kuten umpilisäke, tuo kommensaalimikrobien arkkifilmi.

Anno Darwini 36 (1895 j.a.a.) saksalainen anatomisti Robert Wiedersheim laati luettelon ihmiskehon surkastumista. Listaan tuli 180 elintä kuten käpylisäke, aivolisäke, kyynelrauhanen, kilpirauhanen, lisäkilpirauhanen, umpilisäke, haima, perna ja lisämunainen. Suomalainen Uuden lukion biologia 2 (kiitos Werner Söderströmin perikunnalle) vuodelta 127 A.D. (1986) heittää parikymppiä nokkiin: ”Vastaavanlaisia surkastumia havaitaan myös aikuisyksilöissä, ihmisessäkin parisataa” (s.74-5).

Tästä alkoi ihmisruumiin hyödyttömien elinten kliininen käytäntö. Surkastuneita elimiä kuten nielu- ja kitarisoja, umpilisäkkeitä ja polven nivelkierukoita alettiin pitää haitallisina ja niitä ryhdyttiin poistamaan evoluutiohypen sanelemin indikaation. 1930-luvulla pahimmillaan lähes joka toiselta yhdysvaltalaislapselta poistettiin kita- ja nielurisat. Valistuneessa Suomessa jo ensimmäinen perusbiologian oppikirja, Kivirikko 1911, osasi painottaa rekapitulaatiota eli Biogeneettistä Perustuslakia, jonka mukaan jokaisen ihmisyksilön yksilönkehitys pikakelaa lajinkehityksen ja kiipeää itse elämänpuuhunsa kala-, matelija-, ja sammakkovaiheen kautta. Siksi ihmiselläkin oli lapsivedessä toimivat kidukset. Kidusaihioista, turkista, evistä ja ruskuaispussista puhuttiin sittemmin kiivaasti etenkin aborttilainsäädännön lobbauksen yhteydessä, eikö niin?

On ymmärrettävää, että Lajien synnyn ilmestymisvuonna 1859 monien ihmisruumiin elinten merkitystä ei ymmärretty. Mutta ymmärrettävää ei ole, että jos jonkun elimen funktiota ei tiedetä, siitä tehdään johtopäätös, että se on tarpeeton tai haitallinen. Evolution of the gaps. Jos missä on tietämyksen aukko - kyllähän Evoluutio sen vielä joku kaunis päivä selittää!

Tutkimuksessa surkastumajankutus johti siihen, että näiden umpieritysrauhasten yms. lääketieteellistä tutkimista alettiin pitää tarpeettomana. Tästä seurasi mm. että kun koko kilpirauhanen (ja siinä samalla usein myös lisäkilpirauhaset) poistettiin esim. struuman takia, potilaat kuolivat. Vasta kuolintapausten kasvaessa, alettiin tutkia, josko kilpirauhasella sittenkin oli jokin funktio. Kun se sitten löytyi, muutettiin leikkausmenetelmää; pieni osa kilpirauhasta ja osa lisäkilpirauhaisista säästettiin. Nyt alkoi "potilaita" jäädä henkiinkin.

Evolutionismia ei suinkaan myyti luonnonvalinnalla. Sen Erik Nordenskiöld antoi ymmärtää 1919 suomalaisten kuuluisimmassa kv. biologiankirjassa olevan sukupuuttoon kuollut oppi. Evoluutio piti myydä paljon yliampuvimmin mekanismein. Tällaisia olivat mm. rekapitulaatio, hankittujen ominaisuuksien periytyminen, toivottujen hirviöiden saltationismi/mutationismi sekä myöhemmin mendelismin rautaisilla laeilla perusteltu rotuoppien oikeutus. Puhe luonnonvalinnan merkityksestä evolutionismin murrosaikoina on täysin anakronistista. Kyse oli vallankumouksesta. Ja vallankumoukset myös academeian puutarhassa ovat väkivaltaisia, eivät totuudenetsintää.

Ihmisellä ja simpanssilla piti olla yhteinen kantamuoto 5-6 mega-annumia sitten. Brittiläinen evonkelista J.B.S. Haldane ymmärsi v. 1957, että ihmisellä ja simpanssilla on niin paljon eroja, että 5-6 miljoonaa vuotta on aivan liian lyhyt aika, että luonnonvalinta ehtisi karsia huonot mutaatiot ja säilyttää hyvät. Haldanen dilemmaa ei ole edellenkään ratkaistu, vaikka muutakin on väitetty, toiset kun päästetään väittämään ja väittelemään kaikenlaista. Tämä johti lopulta siihen, että v. 1972 Suzuki Ohno esitti teorian moska-DNA:sta (junk-DNA, vrt. junk-food). Kun oli huomattu, että ihmisen perimästä vain 1-3% koodaa proteiineja, postuloi Ohno lopun olevan roskaa jolloin Haldanen dilemma olisi ratkaistu. Luonnonvalinnan ei tarvitsekaan eliminoida läheskään kaikkia haitallisia mutaatioita, koska pääosa niistä tapahtuu roska-DNA:ssa.

Niinpä ei-koodaava DNA oli yhtäkkiä turhaksi käynyttä kehitysopillista jäännettä. Itse asiassa moska-DNA:ta alettiin pitää evonkeliumin yhtenä vakuuttavimmista todisteista, siinä kun saattoi kokeilla kaikkia uusia mutaatioita kuin kullanhuuhdonnassa. Niinpä se jätettiin lähes täysin tutkimatta. Onko "moska-DNA:n" tutkimatta jättäminen molekyylibiologian historian suurimpia evo-munauksia? Muistaen esimerkiksi micro-RNA:n mahtisormus-luonteen transfaktoreittenkin yli, on typerryttävää, että perimämme ehkä kaikkein tärkein aines jätettiin lähes tutkimatta vuosikymmeniksi. Tietomme sairauksiemme synnystä ja niiden hoidosta saattaisi olla nyt aivan eri tasolla ilman Darwinin-filtteriä.

”Siksi voimme jokseenkin varmasti pitää tulevaisuutta pitkiksi ajoiksi turvattuna. Ja koska luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan työskentelemällä kunkin eliön hyväksi, pyrkivät kaikki ruumiilliset ja sielulliset kyvyt kehittymään täydellisyyttä kohti” (Lajien synty, s.665).

Tänä päivänä evoluutio kuvataan yhä useammin Devoluutiona lyijynkylmien tosiasioiden pakottamana. Mikä tahansa muutos on evoluutiota, muka. Evoluutio oli teollistuvan yhteiskunnan edistysuskon liturgiaa. Kestävän kehityksen periaate oli päiväunta, mutta sillä perusteltiin kulutuksen ja luonnonvarojen kyltymätön riisto.

Ennustan, että seuraavassa vaiheessa evoluutiossa korostetaankin Lajien loppua. Sukupuuton Grande Idealla taloustieteilijät voivat sitten perustella kätevästi kaskadin huipulta instituutioiden, nationalismin, ja aatteiden loppua, pedatessaan managereille elintilaa idästä vetää välistä. (Ei kuitenkaan ylikansallisten yritysten loppua, koska tähän todelliseen Totalitarismiin ei kosketa pitkällä tikullakaan. Ylikansallista konsernia ei pidättele mikään, se voi aina vaihtaa valtiota, jos meno ei miellytä.) Jos yksilöllä pää jää vetäjän käteen, se on luonnonlaki: Sinä olet sosiologiseen isolaatioon jääneessä populaatiossa SNiPeilläsi ja CNV:lläsi, katsos. Sinä olet sukupuuton partaalla. Isolaatio on pelkästään armeliasta sosio-poolillesi uljaassa uudessa behavioromi-projektissa. Tehokkain on ovelin ja aerodynaamisin. Se populaatio joka karsii painolastin nopeimmin. Meanwhile back in Penny Lane, "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."

"Comparative genomics shows that, under certain ecological settings, sequence loss and cellular simplification are common modes of evolution" (Kurland ym. 2006, Science 312(5776) 1011 - 1014).

Mikko Tuulirannan esseetä mukaellen Lajien Synnyn 150-vuotispäivänä 24.11.2009
Pauli Ojala
toisinaanajattelija
www.helsinki.fi/~pjojala/Simpanssimyytti.ppt

TIETEEN PÄIVÄT 2009

Evoluutiokriittiset puheenvuorot

Powerpoint-slaidit
Drawings from the Finnish Culture and Nature

Kuvia Suomen luonnosta ja kulttuurista