Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
→ HAASTE - CHALLENGE ←

Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

HUMAN-CHIMPANZEE DISSIMILARITY

Uusin lukion biologian WSOY-kirja (2008) väittää:
"Simpanssin ja bonobon ohella ihminen onkin siis oikeastaan kolmas simpanssi.

Radikaaleimman näkemyksen mukaan myös simpanssit kuuluvat ihmisen sukuun, jolloin olisikin kolme ihmislajia."

WSOY, Biologia, Lahti, Tolonen, Airamo, Holopainen, Koivisto, Suominen, Valste, Viitanen

Ja päälle taulukossa kertaluokkaa vääriä prosentteja geneettisistä identtisyyksistä ihmisen ja simpanssin välillä. 1%:sta puhutaan - sen jälkeen kun on ensin valikoimalla valikoitu vertailtavaksi samankaltaisin osa. Jos verrattaisiin koko genomia, olisi samanlaisuus alle 70% luokkaa.

Insert from an AiG article http://www.answersingenesis.org/docs2006/0202Utah.asp 

€€€

December 2006 paper from PLoS One where Matthew Hahn found a “whopping 6.4%” difference in gene copy numbers, leading him to say, “gene duplication and loss may have played a greater role than nucleotide substitution in the evolution of uniquely human phenotypes and certainly a greater role than has been widely appreciated.” But even that number is misleading. At the end of the article, Cohen quoted Svante Paabo, who said something even more revealing.  After admitting he didn’t think there was any way to calculate a single number, he said, “In the end, it’s a political and social and cultural thing about how we see our differences.” ¹Jon Cohen, News Focus on Evolutionary Biology, “Relative Differences: The Myth of 1%,” Science, 29 June 2007: Vol. 316. no. 5833, p. 1836, DOI: 10.1126/science.316.5833.1836.

“For many, many years, the 1% difference served us well” ?!? Huh? Was it the millions of school children and laymen who were lied to? No!  “Us” refers to the members of the Darwin Party, the dogmatists who shamelessly lied to advance their agenda.  They had a strategy to portray humans and chimpanzees as similar as possible, in order to make their myth of common descent seem more plausible.  Now, 32 years later, they have come clean, without any remorse, only because the usefulness of that lie has run out, and needs to be replaced by new lies.  They had a political, social and cultural agenda that, in many cases, worked for 32 years.  “Truth be told,” he said.  Too late. http://creationsafaris.com/crev200706.htm

€€€

Science. 2005 Apr 1;308(5718):107-11. Epub 2005 Feb 10. Comparison of fine-scale recombination rates in humans and chimpanzees. Winckler W, Myers SR, Richter DJ, Onofrio RC, McDonald GJ, Bontrop RE, McVean GA, Gabriel SB, Reich D, Donnelly P, Altshuler D.
    We compared fine-scale recombination rates at orthologous loci in humans and chimpanzees by analyzing polymorphism data in both species. Strong statistical evidence for hotspots of recombination was obtained in both species. Despite approximately 99% identity at the level of DNA sequence, however, recombination hotspots were found rarely (if at all) at the same positions in the two species, and no correlation was observed in estimates of fine-scale recombination rates. Thus, local patterns of recombination rate have evolved rapidly, in a manner disproportionate to the change in DNA sequence.

€€€

10-10-2008 17:12 | Dr Richard Buggs

From 1964 to 2004, it was believed that humans are almost identical to apes at the genetic level.

Ten years ago, we thought that the information coded in our DNA is 98.5% the same as that coded
in chimpanzee DNA. This led some scientists to claim that humans are simply another species of
chimpanzee. They argued that humans did not have a special place in the world, and that
chimpanzees should have the same ’rights’ as humans.

Other scientists took a different view. They said that it is obvious that we are very different
from chimpanzees in our appearance and way of life: if we are almost the same as chimpanzees in
our DNA sequence, this simply means that DNA sequence is the wrong place to look in trying to
understand what makes humans different. By this view, the 98.5% figure does not undermine the
special place of humans. Instead it undermines the importance of genetics in thinking about what
it means to be a human.

Fortunately (for both the status of human beings and the status of genetics) we now know that the
98.5% figure is very misleading. In 2005 scientists published a draft reading of the complete DNA
sequence (genome) of a chimpanzee. When this is compared with the genome of a human, we find
major differences.

To compare the two genomes, the first thing we must do is to line up the parts of each genome
that are similar. When we do this alignment, we discover that only 2400 million of the human
genome’s 3164.7 million ’letters’ align with the chimpanzee genome - that is, 76% of the human
genome. Some scientists have argued that the 24% of the human genome that does not line up with
the chimpanzee genome is useless ”junk DNA”. However, it now seems that this DNA could contain
over 600 protein-coding genes, and also code for functional RNA molecules.

Looking closely at the chimpanzee-like 76% of the human genome, we find that to make an exact
alignment, we often have to introduce artificial gaps in either the human or the chimp genome.
These gaps give another 3% difference. So now we have a 73% similarity between the two genomes.

In the neatly aligned sequences we now find another form of difference, where a single ’letter’
is different between the human and chimp genomes. These provide another 1.23% difference between
the two genomes. Thus, the percentage difference is now at around 72%.

We also find places where two pieces of human genome align with only one piece of chimp genome,
or two pieces of chimp genome align with one piece of human genome. This ”copy number variation”
causes another 2.7% difference between the two species. Therefore the total similarity of the
genomes could be below 70%.

This figure does not take include differences in the organization of the two genomes. At present
we cannot fully assess the difference in structure of the two genomes, because the human genome
was used as a template (or ”scaffold”) when the chimpanzee draft genome was assembled.

Our new knowledge of the human and chimpanzee genomes contradicts the idea that humans are 98%
chimpanzee, and undermines the implications that have been drawn from this figure. It suggests
that there is a huge amount exciting research still to be done in human genetics.

The author is a research geneticist at the University of Florida.

From http://www.sciencedaily.com/releases/2008/11/081105191731.htm

Ashby
DNA Chunks, Chimps And Humans: Marks Of Differences Between Human And Chimp Genomes

ScienceDaily (Nov. 6, 2008) — Researchers have carried out the largest study of differences
between human and chimpanzee genomes, identifying regions that have been duplicated or lost
during evolution of the two lineages. The study, published in Genome Research, is the first
to compare many human and chimpanzee genomes in the same fashion.

The team show that particular types of genes - such as those involved in the inflammatory
response and in control of cell proliferation - are more commonly involved in gain or loss.
They also provide new evidence for a gene that has been associated with susceptibility to
infection by HIV.

"This is the first study of this scale, comparing directly the genomes of many humans and
chimpanzees," says Dr Richard Redon, from the Wellcome Trust Sanger Institute, a leading
author of the study. "By looking at only one 'reference' sequence for human or chimpanzee,
as has been done previously, it is not possible to tell which differences occur only among
individual chimpanzees or humans and which are differences between the two species.

"This is our first view of those two important legacies of evolution."

Rather than examining single-letter differences in the genomes (so-called SNPs), the
researchers looked at copy number variation (CNV) - the gain or loss of regions of DNA.
CNVs can affect many genes at once and their significance has only been fully appreciated
within the last two years. The team looked at genomes of 30 chimpanzees and 30 humans: a
direct comparison of this scale or type has not been carried out before.

The comparison uncovered CNVs that are present in both species as well as copy number
differences (CNDs) between the two species. CNDs are likely to include genes that have
influenced evolution of each species since humans and chimpanzees diverged some six million
years ago. (Suom. Huom. Ihanko totta!)

"Broadly, the two genomes have similar patterns and levels of CNVs - around 70-80 in each
individual - of which nearly half occur in the same regions of the two species' genomes,"
continues Dr Redon. "But beyond that similarity we were able to find intriguing evidence
for key sets of genes that differ between us and our nearest relative."

One of the genes affected by CNVs is CCL3L1, for which lower copy numbers in humans have
been associated with increased susceptibility to HIV infection. Remarkably, the study of 60
human and chimpanzee genomes found no evidence for fixed CNDs between human and chimp and
no within-chimp CNV. Rather, they found that a nearby gene called TBC1D3 was reduced in
number in chimpanzee compared to human: typically, there were eight copies in human, but
apparently only one in all chimpanzees.

The authors suggest that it might be evolutionary selection of CNDs in TBC1D3 that have
driven the population differences. Consistent with this novel observation, TBC1D3 is
involved in cell proliferation (favoured category) and is on a core region for duplication
- a focal point for large regions of duplication in human genome.

"It is evident that there has been striking turnover in gene content between humans and
chimpanzees, and some of these changes may have resulted from exceptional selection
pressures," explains Dr George Perry from Arizona State University and Brigham and Women's
Hospital, another leading author of the study. "For example, a surprisingly high number of
genes involved in the inflammatory response - APOL1, APOL4, CARD18, IL1F7, IL1F8 - are
completely deleted from chimp genome. In humans, APOL1 is involved in resistance to the
parasite that causes sleeping sickness, while IL1F7 and CARD18 play a role in regulating
inflammation: therefore, there must be different regulations of these processes in
chimpanzees.

"We already know that inactivation of an immune system gene from the human genome is being
positively selected: now we have an example of similar consequences in the chimpanzee."

CNVs in humans and chimpanzees often occur in equivalent genomic locations: most lie in
regions of the genomes, called segmental duplications, that are particularly 'fragile'.
However, one in four of the 355 CNDs that the team found do not overlap with CNVs within
either species - suggesting that they are variants that are 'fixed' in each species and
might mark significant differences between human and chimpanzee genomes.

DNA Samples and analysis

The project used DNA samples from 30 chimpanzees (29 from W Africa, one from E Africa): the
chimpanzee reference was produced using DNA from Clint, the chimpanzee whose DNA was used
for the genome sequence.

Human DNA samples were obtained from following participants: ten Yoruba (Ibadan, Nigeria),
ten Biaka rainforest hunter-gatherers (Central African Republic) and ten Mbuti rainforest
hunter-gatherers (Democratic Republic of Congo). The human reference is a European-American
male from the HapMap Project (NA10852).

CNVs and CNDs were detected using a whole-genome tilepath of DNA clones spanning the human
genome used previously to map human CNVs: this platform can reveal structural variants
greater than around 10,000 base-pairs in size.

This work was funded by the Wellcome Trust, the LSB Leakey Foundation, the Wenner-Gren
Foundation for Anthropological Research, the National Institutes of Health, The University
of Louisiana at Lafayette-New Iberia Research Center and the Howard Hughes Medical
Institute.

The authors thank the Human Genome Diversity Project, the Coriell Institute for Medical
Research, the Integrated Primate Biomaterials and Information Resource, New Iberia Research
Center, and the Primate Foundation of Arizona for samples.

_________________________________________________________________________________________________

Journal references:

1. The Chimpanzee Sequencing and Analysis Consortium. Initial sequence of the chimpanzee
genome and comparison with the human genome. Nature, 2005; 437 (7055): 69 DOI:
10.1038/nature04072
2. Perry et al. Copy number variation and evolution in humans and chimpanzees. Genome
Research, 2008; 18 (11): 1698 DOI: 10.1101/gr.082016.108
Adapted from materials provided by Wellcome Trust Sanger Institute.

€€€

One of the most important genes separating human from apes if FOXP2, responsible for the development of speech. There are 7,000 Alu elements in humans but only 2300 in the chimpanzee genome. In the human lineage an unknown gene (MGC 8902), containing a functionally unknown domain (DUF1220), is repeated 212 times. This domain is highly expressed in the brain and the increase in humans, chimpanzees and macaques was found in the proportion of 49, 10 and 4, respectively, suggesting it to be an important factor in humanity.

€€€

”ENKELEITÄ ALEMMAKSI”              

”Mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmisen poika, että pidät hänestä huolen? Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi…” (Hebr. 2:6-7).

Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kuvaa tässä Raamatun kohdassa ihmisen ja ”ihmisen pojan” olemusta. Me olemme täällä langenneessa maailmassa, kärsimysten keskellä vaeltaessamme ’enkeleitä halvempia tai alempia’ ja myös Jeesus, johon ilmaus ’ihmisen poika’ viittaa, joutui kärsimään kun Hän vaelsi täällä ’kuoleman varjon maassa’. Jeesuksen kärsimykset olivatkin sanoin kuvaamattomia. Hänhän kärsi kehossaan rangaistuksen kaikkien ihmisten kaikista synneistä. Raamatussa todetaan tästä:

”Koska siis lapsilla on veri ja liha tuli hänkin [ihmisen poika] niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi…Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa”. (Hebr. 2:14,18).

Kun Jumala kertoo Raamatun ensi lehdellä ihmisen luomisesta: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme” (1Moos.1:26), mahtoiko Hän jo tuolloin tietää, että Paratiisissa tulisi tapahtumaan syntiinlankeemus? Tehtiinkö ihmisestä ’Jumalan kuva’ sentähden, että tiedettiin, että Jeesuksen pitää syntyä maailmaan ’ihmisen poikana’ vapahtamaan meidät kuoleman pelosta? Että saisimme luvatun iankaikkisen perinnön ja pääsisimme takaisin Paratiisiin, jossa kuolemaa ei enää ole?

Tietysti kaikkivaltias Jumala tiesi, että ihminen lankeaisi syntiin. Mutta Hän julisti ilosanoman pelastuksesta heti syntiinlankeemuksen tapahduttua ja lupasi meille ’vaimon siemenen’ eli neitsytvaimosta Pyhän Hengen vaikutuksesta syntyvän poikansa Jeesuksen, joka olisi ’polkeva rikki käärmeen [eli perkeleen ja saatanan (Ilm. 20:2)] pään’ (1Moos. 3:15). Kuten lukija voi huomata, käytän vuoden 1933 ja 1938 Raamatunkäännöstä, koska uudesta käännöksestä on jätetty Hebrealaiskirjeestä ’ihmisen poika’ pois ja 1 Mooseksen kirjeestä ’vaimon siemen’ pois. Uudesta käännöksestä on toisin sanoen karsittu pois viittaukset Jeesukseen, mitä on pidettävä vakavana ongelmana.

Jos Raamatun kertomus ihmisen alkuperästä - Jumalan kuvaksi luodusta elävästä sielusta - ei ole totta, menettää koko Raamattu ja kristinusko sen mukana merkityksensä. Tämän tietävät ateistit erinomaisen hyvin ja siksi heidän tärkein pyrkimyksensä onkin luomiskertomuksen saattaminen naurunalaiseksi korvaamalla se akateemisella tarinalla evoluutiosta.

Evoluutio on tieteen ”Suuri kertomus”. Oikeastaan sitä voisi luonnehtia käsitteellä ”tieteellinen luomismyytti”. Eräs johtavista ateisteista, professori William Provine Cornellin yliopistosta, onkin todennut: ”Evoluutio on ateismin tueksi keksityistä moottoreista tärkein” (Daily Journal, University of Mississippi, 4.11.05). ”Modernin tieteen täytyy sulkea pois luomisen mahdollisuus”, totesi jo Darwinin kollega Thomas Henry Huxleykin (Stuart Burgess, The Origin of man, p.16). Evolutionisti Scott Todd kirjoittaa Nature-tiedelehdessä: ”Vaikka kaikki tutkimustulokset viittaisivat älykkääseen suunnittelijaan, tämä olettamus täytyy hylätä tieteellisestä tarkastelusta, koska se ei ole naturalistinen” (Nature 30.9.1999.

On kristallinkirkas tosiasia, että luomisen poissulkeva evoluutio on ateistien tärkein ase heidän vuosisataisessa taistelussaan kristinuskoa vastaan. ”Tulostakin” on tullut. Epäilemättä tärkein syy tänä päivänä kristinuskon hylkäämiselle on tieteellisyyden valepukuun kääritty oppi evoluutiosta, josta on tehty peräti painovoimaan verrattu ’luonnonlaki’ sen aseman turvaamiseksi. Modernin ateismin keskeinen apostoli, Suomessakin syksyllä 2005 esitelmöinyt Oxfordin yliopiston tieteen kansanomaistamisen professori Richard Dawkins, hylkäsi uskonsa Jumalaan opiskeltuaan evoluutiota ja kehuskelee nykyään sillä, että monet ovat luopuneet uskostaan luettuaan hänen kirjojaan. Dawkins on todennut luomiseen uskovista: ”On ehdottoman varmaa todeta, että jos tapaat jonkun, joka ei usko evoluutioon, kyseinen henkilö on joko tietämätön, tyhmä tai hullu (tai mahdollisesti kieroutunut)” (New York Times 5.9.1989). Dawkins kirjoittaa parhaillaan kirjaa, joka jyrkästi vastustaa kristinuskoa. Helsingin Sanomien tiedetoimittaja pitää Älykkääseen Suunnittelijaan uskomista idiotismina (HS 25.10.05).

Maailmassa on myös useita satoja toisin ajattelevia tiedemiehiä, siitäkin huolimatta, että heitä haukutaan hulluiksi. Unescon biolääketieteellisen teknologian akatemian varapresidentti, Montpellierin yliopiston anatomian professori Pierre Rabischong on äskettäin todennut kirjassaan Le programme Homme (Ohjelma ihminen): ”Kysymys ihmisen alkuperästä ja hänen kohtalostaan kuoleman jälkeen on ainoa tärkeä kysymys, jota jokainen ihminen ennemmin tai myöhemmin pohtii. Vastaukset heiluvat kahden ääripään välillä: joko ohjattu tai itsestään tapahtunut maailman luominen. Toisin sanoen: ovatko elämän järjestelmät, joita tunnemme yhä paremmin, itsestään syntyneitä vai suunniteltuja ja rakennettuja? Ihmisen toimintojen kuten liikkumisen, kommunikaation ja biologisten säätelyjärjestelmien kuvaus ja joidenkin vertaansa vailla olevien bio-ohjelmien analysointi antavat aiheen todeta, että elämän järjestelmä ei ole voinut ilmestyä ja jatkua hämmästyttävässä monimuotoisuudessaan ilman ohjelmointia. Ajatus ohjelmoinnista korvaa darvinistisen polveutumisopin, joka esittää, että sattumanvaraiset mutaatiot tuottaisivat bakteerista ihmisen”. Ylläolevan kaltaista julistusta emme kuule Suomen saarnatuoleista, mutta ”kivet” sen sijaan huutavat. Kauppalehti ( 5.12.05) siteeraa Tiede-lehden päätoimittaja Tuula Koukkua: ”Elävää solua voi verrata nanokoneeseen – todella hienoon sellaiseen – ja kun vastaavia laitteita joskus pystytään valmistamaan, mullistuu koko näkemyksemme elämästä”.

Mielenkiintoista on, että Raamatussa ei mitenkään pyritä todistelemaan luomista, vaan sitä pidetään itsestäänselvyytenä (Room. 1:18). Niiden osalta, jotka eivät tätä itsestäänselvyyttä halua nähdä, on Raamatun teksti varsin selkeää: ”Hullu sanoo sydämessänsä: Ei ole Jumalaa”, todetaan Psalmissa 14.

Bristolin yliopiston mekaanisen insinööritieteen osastopäällikkö Stuart Burgess on erikoistunut luonnossa havaittavan suunnittelun tutkimiseen. Kirjassaan The origin of man – The image of an ape or the image of God? (Ihmisen alkuperä – apinan vai Jumalan kuva?) hän osoittaa vakuuttavalla tavalla, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Jumalan kuvalla on ainutlaatuisia ominaisuuksia, ja ne erottavat meidät eläimistä. Tämä tulee yllätyksenä useimmille nykyihmisille, sillä heidät on aivopesty uskomaan olevamme 99 prosenttisesti simpansseja. Tällaisia ainutlaatuisia ominaisuuksia ovat muun muassa taidokas pystykävely, herkkä tuntoaisti ja kätevät kädet. Ihmisellä on lukuisia täysin ainutlaatuisia fyysisiä, henkisiä ja hengellisiä kykyjä, jotka tekevät hänestä Jumalan kuvan ja Jumalan kätten töiden vallitsijan.

Evoluutiota toisaalta ei nykyään enää esitellä tiedotusvälineissä teoriana vaan tieteellisenä tosiasiana, luonnonlakina, mikä tekee sen tieteellisyyden kriittisen arvioinnin mahdottomaksi. Eihän ’luonnonlakeja’ voi asettaa kyseenalaisiksi. Mitään kiistattomia todisteita ihmisen evoluutiosta ei kuitenkaan ole olemassa. Marraskuussa 2005 suomeksi julkaistu kirja ’Myytti apinaihmisestä’ osoittaa kaikki tiedemiesten esiin marssittamat ihmisfossiilien näennäistodisteet pätemättömiksi. Muita tärkeitä suomenkielisiä kirjoja aiheesta ovat ’Evoluutio – kriittinen analyysi’ ja ’Älykkään suunnitelman idea’. Itse kirjoitin jo 15 vuotta sitten kirjan ’Unohdettu Genesis’.

Ihminen on nerokkasti suunniteltu ja ohjelmoitu kahdella jalalla seisomista ja liikkumista varten. Ihmisen jalkaterä pystyy kantamaan kehon painon ja on kuitenkin samalla riittävän joustava kävelyä varten. Selkäranka sekä polvi- ja lonkkanivelet on myös suunniteltu kävelyä ja seisomista varten. Ihmisen vertaista kahdella jalalla liikkujaa ei luonnossa ole. Kaikkien tarvittavien rakenteiden pitäisi ilmestyä neljällä raajalla kävelevän takaraajoihin samanaikaisesti, jotta kyseinen evoluutiohyppy olisi mahdollinen. Näitä rakenteita on kuitenkin niin paljon, että on täysin mahdotonta, että neljällä raajalla liikkuva voisi ”kehittyä” kahdella raajalla liikkuvaksi. Välimuotoja ei tunneta ja ne olisivat toimimattomia. Tietysti Richard Dawkinsin kaltaiset tieteen ”kansanomaistajat” voivat kehitellä erilaisia tarinoita, joihin evoluutio-uskovaiset mieluusti tarrautuvat.

Jalkaterässä on kolme rakenteellista kaarta ja kolme kontaktipistettä maahan. Insinöörit tietävät, että tämänkaltainen rakenne takaa parhaan vakauden ja mahdollistaa myös yhdellä jalalla seisomisen. Jalkaterä on suunnittelun mestarinäyte. Se rakentuu 26 eri luusta sekä nivelsiteistä, jänteistä ja lihaksista. Osa luista on kiilamaisia, jotta kaari on mahdollista muodostaa. Nivelsiteet sitovat luut toisiinsa riittävällä jäykkyydellä, jotta kaaret pystyvät kannattamaan koko kehon painon, mutta samalla ne ovat riittävän joustavia, jotta kävely ja juokseminen on mahdollista. Jänteiden verkosto mahdollistaa lihasten avulla tapahtuvan iskunvaimennuksen juostessa. Jokainen insinööri tietää hyvin, että tämänkaltainen rakenne, jotta se toimisi, edellyttää kaikkien osien samanaikaisen paikallaan olon ja myös samanaikaisen yhteistoiminnan. Rakenteet eivät näin ollen voi ”kehittyä yksi kerrallaan”. Kaarevuuden täytyy lisäksi olla kuormaan nähden riittävä. Apinoiden jalkaterä on erilainen ja toimii ikään kuin ”toisena käsiparina”, jolla voi tarttua oksiin. Tämän vuoksi apinoiden kävely tai seisominen takaraajojen varassa on kömpelöä. Ihmisen jalkaterän rakenne on ainutlaatuinen. Niin sanottu ”lättäjalka” ihmisellä ei enää ole peruste vapautua varusmiespalveluksesta. Se on signaali siitä, että elämme langenneessa, rappeutuvassa maailmassa.

Ihminen pystyy myös ojentamaan polvensa täysin suoraksi ja se ’lukittuu’ pystyasentoon, siten että seisominen ei rasita lihaksia. Apinat seisovat aina polvet hieman koukussa. Ihmisen vertaansa vailla oleva kyky liikkua kahdella raajalla tulee esiin monissa urheilulajeissa. Huippu-urheilija voi liikkua hyvin monipuolisesti ja täsmällisesti ja tämän lisäksi koordinoida juostessaan käsien ja silmien liikkeet, vaikkapa tennistä pelatessaan. Vastaaviin suorituksiin ei yksikään eläin pysty. Ihminen on liikunnallisesti monipuolinen ja kykenee kävelemään pitkiä matkoja, kantamaan kuormia kävellessään sekä kiipeämään.  Apina pystyy vain kiipeämään. Rullalaudalla apina ei pysy muutamaa sekuntia kauemmin.

Ihmiskäden veroista instrumenttia ei ole pystytty tekemään. Sillä voi kirjoittaa, suorittaa leikkauksia, maalata tauluja ja soittaa erilaisia soittimia. Ihmiskäden ainutlaatuinen peukalon liike, lihastoiminnan hienosäätö ja tuntoaisti mahdollistavat tämän. Apinan käsi kelpaa lähinnä vain kiipeämiseen ja liikkumiseen. Ihmiskäsi on luomakunnan hienostunein mekaaninen laite. Siinä on 27 luuta, 35 lihasta sekä huomattava määrä nivelsiteitä jotka pitävät luut kiinni toisissaan. Puolet käden lihaksista sijaitsee käsivarressa ja puolet kämmenen alueella. Jänteiden verkosto välittää lihasten voiman käteen ja sormiin. Jokaista sormea voi liikuttaa sivuttain, ojentaa ja koukistaa. Ihmiskäden hermot ja lihakset mahdollistavat äärimmäisen tarkan liikkeiden säätelyn. Kädessä voi hermojen avulla säädellä lihasten toimintaa kymmenkertaisella tarkkuudella reisilihaksiin verrattuna. Apinoilla tällaista hienosäätömahdollisuutta ei ole. Ihmisen peukalo on pitkä ja kämmen joustava ja näin peukalolla voi koskea jokaista sormenpäätä, tähän apinat eivät pysty. Ihmisellä käden lihastoiminnan kontrollialue käsittää neljänneksen aivokuoren lihaskontrollialueesta. Ihmisen kädessä on 27 niveltä ja erilaisia liikeyhdistelmiä on ainakin 58. Yhden liikeyhdistelmän toteuttaminen voi edellyttää 35 eri lihaksen yhteistyötä. Jotta käden monimutkaisia liikkeitä voidaan kontrolloida nopeasti, täytyy aivojen tietää tarkasti minkälaisia lihasyhdistelmiä kuhunkin liikkeeseen tarvitaan.

Käden taidot voidaan jakaa neljään pääryhmään: viittominen, voimaote, tarkkuusote ja näppäimistötaidot. Apinat pystyvät lähinnä vain karkeaan voimaotteeseen. Ihminen sensijaan voi kommunikoida abstrakteja käsitteitä viittomakielellä, mihin apinat eivät pysty. Voimaotteella voi tarttua esimerkiksi tennismailaan. Tarkkuusotteella voi leikata tai piirtää huolellisesti, yhdistelmäotteen käyttö on myös mahdollista. Ihmiskäden veroista robottikättä eivät insinöörit ole kyenneet rakentamaan. Apinat eivät suoriudu tarkkuusotteesta, koska niillä ei ole riittävää lihasten hallintajärjestelmää eikä asiaankuuluvaa käden anatomista rakennetta. Ihminen voi soittaa pianoa ja kirjoittaa koneella. Pianoa soitettaessa yhden käden sormet voidaan asettaa koskettimille 31 eri tavalla. Konserttipianisti pystyy soittamaan eri nuotin joka sekunti puolen tunnin ajan ja voi tarvittaessa soittaa 27 nuottia puolessatoista sekunnissa. Pianistin sormet ovat tällöinkin täsmälleen oikeassa paikassa ja soiton voimakkuus sekä nuotin kesto ovat myös täsmälleen oikeat. Beethovenin kuutamosonaatin eräässä kohdassa pianisti soittaa 6 500 nuottia 7 minuutissa eli keskimäärin 16 nuottia sekunnissa. Isaac Newton totesi aikanaan, että pelkästään peukalon olemassaolo sai hänet vakuuttuneeksi Luojan olemassaolosta. On paradoksaalista että jumalankieltäjällekin hänen omat kätensä todistavat joka päivä ateismin mielettömyyden!

Ihmisen iholla on hämmästyttävän tiheästi aistinelimiä tarkkaa tuntoaistia varten. Nämä erilaiset ja erikoistuneet aistinelimet ovat rakenteeltaan kapselimaisia laitteita, jotka kykenevät hyvin täsmälliseen ja monipuoliseen tiedonvälitykseen ympäristöstä. Sormenpäässä neliösenttimetrin alueella on yli 2000 aistinelintä kosketustuntoa varten. Näin on mahdollista lukea vaikkapa sokeain pistekirjoitusta nopeasti. Apinoilla tällaisia eri tyyppisiä tuntoelimiä on merkittävästi vähemmän.

Ihmisellä on hämmästyttävä kyky viestiä kasvojen ilmeillä. 50 naaman lihasta liikuttaa tarkasti kasvojen eri osia. Puolta lihaksista tarvitaan syömiseen, mutta puolet lihaksista on olemassa vain erilaisten ilmeiden luomista varten. Apinoilla ei näitä viimemainittuja lihaksia ole. Tämä kertoo siitä, että ihminen on luotu viestittämään tunteitaan kasvojen ilmeiden avulla. Ihmiset tarkkailevat jatkuvasti kanssaihmistensä ilmeitä, tieten tai tiedostamattaan. Kun joku hymyilee, vastataan hymyllä, kun joku näyttää huolestuneelta, kysytään mikä hätänä. Evoluutio ei pysty näiden lihasten olemassaoloa tyydyttävästi selittämään.

Naamalihaksia on kasvojen kaikissa osissa kuten silmäluomissa, huulissa, nenässä, korvissa ja poskissa sekä päänahassa. Puolet lihaksista ovat siis käytössä syötäessä, puhuttaessa ja silmiä räpyteltäessä. Toista puolta tarvitaan kasvonilmeiden muodostamiseen. Henkilön on opittava tiettyjen lihasryhmien yhteiskäyttöä ilmeiden muodostamiseksi. Tämä opitaan usein varhaislapsuudessa. Hymyyn tarvitaan vain 4-6 lihasta, synkkään ilmeeseen jopa 20. Gorillalla naamalihaksia on puolet vähemmän eikä sillä ole ilmeiden tuottamiseen tarvittavia lihaksia ollenkaan.

Ihmisten ja apinoiden ero ei siis suinkaan ole 1 % luokkaa, kuten suurelle yleisölle jatkuvasti hoetaan. Ihmisen silmänvalkuaiset näkyvät siksi, että näin kanssaihmisen katseen suunta voidaan helposti todeta. On arvioitu, että ihmisen naamalihaksilla voi muodostaa 10 000 erilaista ilmettä, apinat saavat aikaan vain muutamia irvistyksiä. Huomattavaa on, että aivot pystyvät myös tulkitsemaan eri ilmeiden merkityksen. ”Pokerinaamaa” on hyvin vaikea pitää. Ilme viestittää tunnelmat sekunnin murto-osassa.

Ihminen on selvästi suunniteltu kommunikoimaan kielen ja puheen avulla. Ihmisen aivokuorella on erityiset alueet puheen tuottamista varten. Vaikuttaa siltä, että tämä kaikki on ohjelmoitu ihmisen DNA-koodiin. Näitä aivokuoren alueita ei apinoilla ole. Eri kieliä on noin 5000 kappaletta. Eläimet eivät voi välittää toisilleen abstrakteja ajatuksia edes viittomakielellä. Ihminen voi puhuessaan tuottaa yli 50 erilaista ääntä, joista voidaan muodostaa miljoonia erilaisia sanoja. Apinat eivät pysty tuottamaan puhetta. Ihmisen äänihuulet, kurkku, suu- ja nenäontelo, kieli, hampaat ja huulet vaikuttavat kaikki puheeseen. Äänihuulia ja äänen muodostumista kontrolloi noin 100 lihasta, joita voidaan hienosäätää. Jokaisen ihmisen ääni on yksilöllinen ja voidaan tunnistaa. Apinoilla lihaksia on huomattavasti vähemmän, eivätkä ne kykene samalla tavalla hallittuun puheen muodostamiseen kuin ihminen. Tiettyä äännettä muodostettaessa kymmenet lihakset toimivat samanaikaisesti ja täsmällisesti ja kieli säätää samalla suuontelon muodon. Sen lisäksi, että ihminen voi tuottaa tarkoin määrättyjä äänteitä, niitä voi tuottaa vaivattomasti ja huomattavalla nopeudella. Puhe vaikuttaa vaivattomalta, mutta puhuttaessa yli 100 lihasta työskentelee sanojen tuottamiseksi. Kieli ja huulet ovat puhuttaessa tärkeitä, apinat eivät kykene käyttämään niitä ihmisen tavalla. Ihmisen lauluääni voi olla hyvin kaunis, erityisesti jos sitä vertaa apinoiden örinään. Ääniskaalan laajuus voi olla yli kolme oktaavia.

Ihmisellä on hämmästyttävä kyky oppia ja muistaa sanoja. Päivittäisissä toimissa käytössä saattaa olla yli 100 000 sanan arsenaali. Apinoilla ei ole vastaavaa sanastoa. Varoittavia ja vaaraa ilmaisevia örähdyksiä toki on, mutta abstrakti ajatusten vaihto puuttuu. On varsin huvittavaa, että suurelle yleisölle edelleen jatkuvasti alleviivataan, että ihminen on 99 prosenttinen, ”päivitetty” simpanssi. Ihminen kykenee puhumaan jopa 200 sanaa minuutissa eli 12 000 sanaa tunnissa ja myös kirjoittamaan kaiken muistiin pikakirjoituksella. Kiinan kielessä on yli 40 000 erilaista merkkiä, kiinankielistä lehteä voi lukea, kun hallitsee 3 000 eri merkkiä. Pianisti kykenee muistamaan jopa 10 000 nuottia sekä kunkin keston ja voimakkuuden. Japanilainen Hiroyuki Goto kykenee muistamaan ulkoa 42 195 piin desimaalia. Suomalainen diplomi-insinööri Sakari Turunen pystyy omaksumaan kirjan sivun sekunnissa ja lukemaan 25 000 sanaa minuutissa (HS 25.3.06). Apinat eivät pysty kirjoittamaan tai soittamaan pianoa. Kyky käyttää kieltä, puhua ja kirjoittaa, osoittaa, että ihmiset ovat sielullisia olentoja, jotka on ohjelmoitu kommunikoimaan ajatuksiaan ja tunteitaan. Kieli ja puhe tekevät myös mahdolliseksi koota ja levittää suuria tietomääriä ja rakentaa tekniikkaa ja yhteiskuntaa.

Ihmisen lapsuus poikkeaa eläinkunnasta monin tavoin. Se on pitkäkestoinen, siihen liittyy hyvin mittava aivojen kehitys ja hyvin korkea oppimiskapasiteetti. Ihmisen ainutlaatuinen lapsuus osoittaa vakuuttavasti, että emme ole 99 prosenttisia simpansseja. Ihmislapsi tarvitsee erityistä hoivaa ja suojelua, muun muassa kylmää vastaan. Apinoiden poikaset sen sijaan ovat vankempia, liikkuvat pian itsenäisesti  ja selviävät varsin vaivattomasti ja pienellä huolenpidolla viidakon oloissakin.

Lapsuuden aika on ihmisellä hyvin pitkä, pojilla jopa 18 ja tytöillä 16 vuotta. Aikaa tarvitaan monien fyysisten ja henkisten asioiden oppimiseen, eläimet sen sijaan eivät tätä tarvitse ja varttuvat nopeasti täysikasvuisiksi. Ihmislapsen aivojen kasvunopeus on ainutlaatuinen. Ensimmäisen viiden elinvuoden aikana aivot kasvavat nopeammin kuin mikään muu kehon osa. Simpanssien aivot eivät vastaavana aikana kasva juuri ollenkaan. Kahden ensimmäisen elinvuoden aikana ihmislapsen aivoihin syntyy joka sekunti 4000 uutta solua eli 14 miljoonaa aivosolua tunnissa. Lisäksi solujen välisiä yhteyksiä eli uutta hermoverkkoa tulee 1000 kappaletta kutakin solua kohden. Toisin sanoen, joka sekunti muodostuu 4 miljoonaa yhteyttä solujen välille eli 14 miljardia yhteyttä tunnissa. Kasvavissa aivoissa soluja ja niiden välisiä yhteyksiä muokataan lisäksi toiminnallisiksi joka hetki. Ylimääräiset solut poistetaan ja tarpeelliset jäävät jäljelle. Vertailun vuoksi: sähköverkkoa rakentava teknikko pystyy parhaimmillaan muodostamaan yhden yhteyden sekunnissa, kasvavat aivot muodostavat 4 miljoonaa yhteyttä samassa ajassa, vieläpä ilman työkaluja!

Lapsilla on hämmästyttävä kyky oppia erilaisia asioita, kuten kieliä, hyvin nopeasti. Kaksi vuotta täytettyään lapset oppivat noin 10 uutta sanaa joka päivä eli 3500 sanaa vuodessa. Lapsi voi oppia samalla nopeudella kolmekin eri kieltä samanaikaisesti. On enemmän kuin ilmeistä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi. Meille annettiin luomisessa  mahdollisuus ’viljellä ja varjella’ luomakuntaa - ja myös ymmärtää, että Älykäs Suunnittelija on sen luonut. (Apinoista poiketen vain ihminen tunnistaa edes biologisen isänsä, toim. huom.)

”Uskon kautta me ymmärrämme,että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä” (Hebr. 11:3).

Tiedepalstoilla meille uskotellaan, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa 15 miljardia vuotta sitten tapahtuneessa alkuräjähdyksessä. ”Tähtitieteilijät uskovat, että kaikki tila, aika, energia ja aine sai alkunsa alle sekunnin ajan kestäneestä hetkestä noin 12 miljardia vuotta sitten”. Näin väitetään Helsingin Sanomien tiedepalstalla (HS 23.01.00). Miksi alkuräjähdys ei kuitenkaan aikaansaanut suurinta kuviteltavissa olevaa epäjärjestystä vaan täydellisen järjestyksen aina pienimmästä hiukkasista galaksien joukkoihin asti? Miksi luonnonvakioden keskinäinen suuruus on hienosäädetty miljoonasosien tarkkuudella siten, että eri aineiden atomeja ja niiden muodostamia molekyylejä voi olla olemassa.

Esimerkiksi sähkömagneettinen voima on 10 potenssiin 36 kertaa vahvempi kuin painovoima. Jos nollia olisi pari vähemmän, olisi voinut olla olemassa vain lyhytikäinen universumi. Jos nollia olisi pari enemmän, ei voisi syntyä tähtiä (Tieteen kuvalehti n:o 18/2005). Biomolekyylit voivat muodostaa informaatioketjuja ja valkuaisaineet voivat laskostua muodostaen aineenvaihduntakoneita, jotka mahdollistavat elämän. Tätä mysteeriä on pohtinut Suomessakin vieraillut alan asiantuntija, professori John D. Barrow, joka sanoo Hufvudstadsbladetin mukaan (27.09.03): ”Saattaa olla, että maailmankaikkeudet synnyttävät yhä uusia maailmankaikkeuksia virrassa, joka ei koskaan lopu ja joka ei koskaan ole alkanut. Uusissa maailmankaikkeuksissa luonnonlait voivat olla hieman muuttuneita. Loputtomassa maailmankaikkeuksien virrassa kaikki mahdolliset luonnonlakien yhdistelmät tulevat kokeilluiksi. Ennemmin tai myöhemmin ilmaantuu maailmankaikkeus, missä ne ovat täsmälleen oikeat. Että me nyt istumme tässä ja luemme lehteä maailmankaikkeudessa, joka sinällään on äärimmäisen epätodennäköinen, mutta jonka kuitenkin pitää ilmaantua ennemmin tai myöhemmin”.

Albert Einstein oli hieman nöyrempi. Hän totesi, että kysymys luonnonvakioiden keskinäisistä arvoista on eräs mielenkiintoisimmista kysymyksistä, mitä yleensäkään voidaan esittää ja hän on itse pohtinut, oliko Jumalalla mitään muita mahdollisia vaihtoehtoja käytettävissään, silloin kuin Hän päätti luoda maailman. ”Minulle, joka luotan Jumalaan, on ilmeistä, että Hän on valinnut vakioiden keskinäiset suuruudet, mutta harvat tulevat olemaan samaa mieltä”, kirjoittaa Einstein kirjeenvaihdossaan (I. Rosenthal-Schneider, Reality and Scientific Truth: Discussions with Einstein, von Laue, and Planck, Wayne State University Press, Detroit, 1980, p.32). Professori Barrow toteaa kirjassaan The Constants of Nature luonnovakioiden olemassaolon olevan edelleen ratkaisematon mysteeri, joka samalla lopullisesti kumoaa nykyihmisille niin ”rakkaan”, mutta vailla mitään merkitystä olevan ilmaisun ”kaikki on suhteellista”. Varmaa on myös, että luonnonvalinta ei ole luonnonlakeja ”valinnut”.

Nykyään on muodikasta olla ”astrobiologi” ja kirjoittaa erilaisia satuja ja tarinoita elämän alkuperästä ja tarkoituksesta. Maailmankaikkeus olisi astrobiologien mukaan ”täynnä elämän rakennuspalikoita” ja elämää muodostuisi näin ollen helposti itsestään kaikkiin paikkoihin, mihin näitä rakennuspalikoita sattuisi kertymään tarpeeksi ja missä olisi vettä ja ”suotuisat olosuhteet”. (Mitä sitten jälkimmäisellä loppujen lopuksi mahdetaan tarkoittaakaan.) On hämmästyttävää, kuinka tietämättömiä nämä akateemisesti koulutetut ihmiset, enqvistit, dawkinsit, valtaojat, niiniluodot ym. evolutionistit voivat olla orgaanisen kemian ja biokemian alkeistakin. Äärimmäisen valitettavaa on myös, että teologien koulutukseen ei sisälly luonnontieteellistä koulutusta Älykkään suunnittelun vaihtoehdosta. Itse olen useaan otteeseen tarjoutunut pitämään Pappisliitolle ilmaisen seminaarin aiheesta, mutta kiinnostusta ei ole ilmennyt.

Helsingin Sanomissa tiedetoimittaja kirjoittaa (25.10.2005), että kunhan alkumaapallolla vain hieman salamoi, alkaa tapahtua ihmeitä: RNA:ta muodostuu riboosista ja muista yhdisteistä, ja kun RNA kehittyy, se oppii kopioimaan itseään ja alkaa valmistaa proteiineja, jotka auttavat RNA:ta valmistamaan itsestään kaksijuosteisia versioita, jotka myöhemmin kehittyvät DNA:ksi. Kuulostaa hienolta, mutta biokemian kannalta katsottuna väittämä on täyttä huuhaata. Näin ei voi tapahtua. Salamointi ei synnytä riittäviä määriä biologian tarvitsemia erityisiä molekyylimuotoja eli D-riboosia, D-deoxyriboosia ja L-aminohappoja. Vaikka synnyttäisikin, on ylläkuvatun tapainen ”reaktio” vastoin kaikkea sitä, mitä orgaanisesta kemiasta ja biokemiasta tiedetään. Molekyylit eivät nimittäin muodosta ketjuja vaan haarautuvat ja vesiliuoksessa ketjut lisäksi purkautuvat. Liuoksessa mahdollisesti olevat savipinnat tai rasvapallot eivät asiaa miksikään muuta.

Ylläolevan kaltainen tieteellinen spekulaatio on tunnusmerkillistä kaikille evoluutiosaduille, joita tiedepalstat, luonto-ohjelmat ja oppikirjat ovat pullollaan. Kun evoluutio-uskovaiset haukkuvat perusteettomasti luomiseen uskovia ’litteän maapallon kannattajiksi’ (en ole koskaan tavannut tällaista henkilöä), olisiko heidän syytä katsoa itse peiliin? Kokemukseni evoluutio-uskovista on, että mitä enemmän väitöskirjoja, dosentuureja ja professuureja heillä sattuu olemaan, sitä kapea-alaisemmat heidän tietonsa ovat ja sitä heikompi kyky ymmärtää luonnontieteellisiä kokonaisuuksia. Nämä henkilöt ovat yleensä täysin maallikkoja oman kapean erikoisalansa ulkopuolella.

Henkilön, joka ei ole opiskellut epäorgaanista ja biokemiaa korkeakoulutasolla, ei kannattaisi ottaa mitään kantaa kemialliseen evoluutioon eli ensimmäisen solun syntyyn. Alan asiantuntijat, kuten biokemian nobelisti Jacques Monod, joka oli vakaumuksellinen ateisti, totesi tästä kysymyksestä: ”On täysin järjetöntä uskoa elävän solun syntyneen sattumalta. Kuitenkin uskon niin, koska en näe muutakaan vaihtoehtoa”. DNA:n löytämisestä Nobel-palkinnon saanut Francis Crick oli samaa mieltä, mutta arveli joidenkin mystisten ja kaukaisten sivilisaatioiden toisista galakseista ”siementäneen” maapallolle ensimmäiset solut!

Meille on vuosikymmeniä opetettu, erityisesti edesmenneen Carl Saganin toimesta, että maapallo on täysin merkityksetön planeetta maailmankaikkeuden laidalla. Vastaavia planeettoja pitäisi olla maailmankaikkeudessa miljoonittain ja niille pitäisi kehittyä helposti elämää itsestään, automaattisesti ja nopeasti. Tämä väite on viime vuosina osoittautunut huuhaaksi. Peter D. Ward ja Don Brownlee julkaisivat vuonna 2000 kirjan nimeltä Rare Earth. Siinä he toteavat, että Maan kemiallinen koostumus on täsmälleen oikea elämää ajatellen ja että se on juuri oikealla etäisyydellä auringosta, jotta vettä voi esiintyä nestemäisenä. Ilman Kuuta elämä maapallolla ei olisi mahdollista. Jupiter suojaa planeettaamme asteroidien ja komeettojen törmäyksiltä. Maapallon sijaitsee optimaalisessa paikassa kotigalaksissamme. Lähempänä galaksin keskustaa supernovat tuhoaisivat elämän ja kauempana galaksin reunalla raskaita alkuaineita ei olisi tarpeeksi. Aurinkokuntamme on poikkeuksellinen johtuen sen suuresta metallipitoisuudesta. Planeettamme jäätyisi, ellei sen sisällä tapahtuisi jatkuvaa radioaktiivista lämmöntuotantoa. Mannerlaattojen liike on elämän kannalta välttämättömyys.

Myös ilmakehämme on ainutlaatuinen. Linnunratamme on epätavallinen galaksi. Astrobiologit Ward ja Brownlee toteavat kirjassaan: ”Entäpä jos maapallo, joka kuljettaa mukanaan lastin kehittyneitä eläimiä, on ainutlaatuinen tällä galaksin kulmalla…Entäpä jos se on kerta kaikkiaan ainutlaatuinen: ainoa planeetta, missä on eläimiä koko galaksissa tai jopa koko näkyvässä maailmankaikkeudessa…?”

Ward ja Brownlee esittävät kirjassaan todennäköisyyslaskelman, joka ottaa huomioon yllä luetellut (ei siis suinkaan kaikkia, kuten hekin toteavat) elämän kannalta välttämättömät seikat. Todennäköisyyslasku osoittaa, että maapallo on kerta kaikkiaan poikkeuksellisen äärimmäinen harvinaisuus (oikeastaan mahdottomuus). Enää ei voida ajatella, että planeettamme olisi jonkinlainen arkipäiväinen mitättömyys maailmankaikkeudessa.

 Meillä on etuoikeus elää jännittävää aikaa. Elämme jälleen ”Nooan päiviä”, jonka kaltaisen ajan Jeesus sanoi saapuvan jälleen, kun Hänen ilmestymisensä päivä lähenee. Raamatun ennustukset toteutuvat silmiemme edessä. Valtavat tulvat ja luonnonkatastrofit muistuttavat valvovia kristittyjä Nooan päivistä. Maanjäristyksiä on myös epätavallisen paljon. Myös ’kivet huutavat’, kun teologit vaikenevat. Maailman johtava lääkärilehti, British Medical Journal, kirjoitti pääkirjoituksessaan taannoisen SARS epidemian aikana: ”Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa – valloittaja, sota, nälänhätä ja kuolema - ovat valloillaan maailmassa. Sodat, jotka raivoavat jatkuvasti, ovat ehkä päättymässä Irakissa, mutta jatkuvat monissa maissa. Kymmenet miljoonat kärsivät nälänhädästä Afrikassa, mutta sen uutisarvo on mitätön verrattuna Irakin sotaan. Kuolema, joka ratsastaa neljännellä hallavalla hevosella tappaa ’miekalla, nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta’. Rutto - tai vähemmän runollisesti tulehdustauti- on tämän lehden pääteema”. Tulehdustauti on edelleen, vuodenvaihteessa 2005-2006 kaikkien maailman lehtien pääteema. Kun valtavan, kenties historian suurimman, maanjäristyksen aikaansaama tsunamitulva hukutti viime vuodenvaihteessa lähes 300 000 ihmistä, maailmanhistorian suurin rutto, H5N1-lintuinfluenssa voi surmata jopa 300 miljoonaa ihmistä, jos virus sairastuttaa kuten Espanjantautivirus viime vuosisadan alkupuolella.

Olen viime vuosina kirjoittanut kirjat ’Nooan Päivät’ ja ’SARS ja viimeiset vitsaukset’, jotka käsittelevät näitä aihepiirejä. Mainitsen vielä kolmannen kirjoittamani kirjan, ’Dinosaurusten arvoitus ja Raamattu’. Jälkimmäisen ansiosta pääsin Skepsis ry:n hörhölistalle sijalle 3, kertoessani että dinosauruksen kivettymätöntä luuydintä, jossa voidaan todeta verisolujakin, on löydetty. Nyt on skeptikkojen hymy hyytynyt, kun löytö vahvistettiin viime pääsiäisenä ja dinosauruksen pehmytosien kuvia on kaikkien nähtävinä internetissä (www.answersingenesis.org/docs2005/0325Dino_tissue.asp) ja esimerkiksi maailmankuulussa Science –tiedelehdessä (25.3.2005 sivuilla 1835,1852 ja 1952-1955; supporting online material: www.sciencemag.org/cgi/content/full/307/5717/1952/DC1) ja myös Tieteen Kuvalehdessä.

Kun kerroskivilajista löydetään dinosauruksen luita, sen iäksi määritetään yli 65 miljoonaa vuotta, koska evoluution mukaan dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon tuolloin. Kun kerroskivilajista löydetään mädäntyneeltä haiseva ja venyviä pehmytkudoksia, verisuonia ja verisoluja sisältävä luu, voimme olla aivan varmoja siitä ettei kyseinen kerrostuma voi olla muutamaa tuhatta vuotta vanhempi. Maaperän bakteeritoiminta ynnä lukuisat muut mekanismit hajottavat biologiset kudokset viimeistään 10 000 vuodessa. Nämä löydöt ovat kuolinisku evoluutioteorian mukaiselle iänmääritykselle ja koko darvinismille. Asialleen vihkiytyneet ateistitiedemiehet eivät tätä kuitenkaan halua nähdä tai ymmärtää. He päinvastoin yrittävät kuumeisesti keksiä jotakin mekanismia, joka selittäisi puolimätien kudosten säilymisen yli 65 miljoonan vuoden ajan! Rakkaasta evoluutiostaan he eivät kuitenkaan suostu luopumaan. Kirkon viralliset äänenkannattajat kuten Kotimaa ja Kirkko ja Kaupunki, joita pakkosyötetään kirkon työntekijöille ja jäsenille (tuskin niitä kovin moni vapaaehtoisesti tilaisi) ja joiden maallistuneilla, liberaaliteologiaa edustavilla toimittajilla on elinikäinen suojatyöpaikka, eivät edes vaivautuneet aluksi vastaamaan tarjotessani artikkelia uusista dinosauruslöydöistä. (Kirkko ja Kaupunki tosin vastasi viiveellä, ilmoittaen ettei julkaise kyseistä artikkelia.)

On aika herätä unesta. Ihmisille on 150 vuoden ajan kerrottu darvinistisia satuja ja tarinoita heidän alkuperästään. Evoluutiomyytti on tuhonnut miljoonien ihmisten uskon Jumalan Sanan arvovaltaan. Nyt, historian viimeisinä päivinä, selviää, että evoluutio on ollut pelkkää valhetta. Jumala on avannut silmämme näkemään, että tämän maailman ateistien tieto olikin typeryyttä. Maailmankaikkeus on todellisuudessa täynnä Jumalan kätten töitä ja merkkejä nerokkaasta suunnittelusta - alkaen luonnonvakioiden valitsemisesta, planeettamme sijoittamisesta suojaisaan linnunpesään vihamielisessä, langenneessa maailmankaikkeudessa.

Tiedämme tänä päivänä myös, että Jumala on luonut elämän Raamatullisessa aikataulussa, elämän bio-ohjelmien toiminta edellyttää sen. Ihmisen luominen tapahtui nopeasti, vai olisiko maksa ”kehittynyt ensin” ja munuaisia pitänyt sitten odottaa vuosimiljoonien ajan? Jumalan alussa luoma virheetön biologisen elämän koodi tuhoutuu silmiemme edessä hitaasti, mutta varmasti, syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä ”elämän koodi” on pian toimintakyvytön haitallisten mutaatioiden seurauksena. Elämän liekki on toisin sanoen sammumassa tässä rappeutuvassa maailmassa. Nopeimmin tämä voidaan todeta solujen voimalaitosten, mitokondrioiden koodista, joissa ei rekombinaation kautta vaihdella geenialleeleja ja joissa ei ole mutaatioiden korjausjärjestelmiä (Dinosaurusten arvoitus ss. 139-141). Tiedämme myös varmuudella, ettemme ole mitään ”päivitettyjä simpansseja”.

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Tämä oli välttämätöntä, jotta Jumalan poika saattoi tulle tänne ’ihmisen poikana’. ”Sinä teit hänet vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi”, toteaa Raamattu. Mutta Raamattu toteaa myös, että Jeesus ei ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen eli meidät kaikki jotka vastaanotamme evankeliumin. Meidät hän on luvannut ottaa huomaansa. Iloitkaamme ja nostakaamme päämme riemuiten, ja kertokaamme tämä hyvä uutinen Jeesuksesta muillekin, sillä voimme nähdä vapautuksemme päivän lähestyvän.

Pekka Reinikainen LL

http://www.kp-art.fi/default.htm

Jos painovoima loppuisi NYT! niin milloin se vaikuttaisi miljardin valovuoden päässä olevassa kohteessa? Tangentin suuntaisesti.
Valovuodet eivät ole ajan yksikkö. Valovuosi mittaa etäisyyttä, ei historiaa.

Edes valonnopeus ei mahdollisesti olekaan vakio ja saattaa rapistua asymptoottisesti arvoon 300 000 km/s.

Mutta  "gravitonia" ei ole vielä löydettykään. Se on liian nopea. Ajan lyhyt hysteria.

ûMÿMû

If Gravitation would stop to exist NOW! When would it be seen in a remote star?

 Straight via tangentia.

Light years are not a measure of time or history, but of distance.

 Even the speed of light may not be constant, after all, and may decay asymptotically to 300 000 km/s.

In contrast to the Photon, the "Graviton" has not been even found yet. It is so fast. The short hystery of time.