Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyfs
(o) – Ei viittaa juutalaiseen taustaan, merkintätapa
Encyclopaedia Judaicasta
? Juutalainen tausta epävarma
Sefanja & rokkentrollit
Juutalaisia pop-muusikoita ja rock-muusikoita
Jews and Popular Music (pop)
Siansaksa, Hep, Hep, jewelleries ja Hokkus Pokkus: sanoilla on tarinansa.
Juutalaisten hengissäsäilymisen, paluumuuton sekä heprean
kielen elpymisen ohella on olemassa myös unohdettuja salaliitoteorioita,
jotka täyttyvät omina kuukausinamme. Eräs näistä
liittyy nk. emansipaation nopeuteen: juutalaiset ovat nousseet feodaalilaitosten
ulkopuolelta ja ghetoista yhteiskunnan osallistuviksi jäseniksi epäluonnollisen
nopeasti.
Sefanjan kirjan viimeiset jakeet kuuluvat (3:19, 20): "Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra."
Mitä tämä "nöyryytys" oikein on? Juutalaisvainojen massiivisuudesta kertoo
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
Saippuatehtaat olivat vain jäävuoren huippu.
Kuitenkin, kaikitenkin, niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten jäsenten
aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet eduksensa. Ei
niin, ettäkö nämä innovaatiot aina olisivat moraalisesti hyviä luonteeltaan,
mutta viimeistään "puoliksi juutalaisen" Sefanjan ansiosta Raamattuun uskovia
kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina hölmöinä.
Asiallinen agnostikko tai ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä ja
Deboroita - siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja. Jeremia 29:7:
"Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja
rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."
Ubi bene, ibi patria. Missä hyvä, siellä isänmaa.
En ole itse juutalainen. Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa
aiheesta. "Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi." (Snl.
27:2). Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä itsestänsä numeroa, ja
Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on ollut pilkka, ja
sellaisia on perinteisesti ollut tapana tarkkailla kiikaritähtäinten
tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan selvittämisen vaikeaksi,
sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan diskriminaation vuoksi
ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä. Toivon, etten aiheuttaisi kenellekään
ongelmia tai toimisi mauttomasti laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista.
Opportunistien Schindlerien listat seuraavat vasta Himmlerien listoja. Ilmaa on
pakko poistaa, koska uusi
juutalaisvainon kierros kerää potentiaalia. Google-hakukone nosti
antisemitistisen Jew Watch! –sivuston ensimmäiseksi ei-maksullisista linkeistä
hakusanalle "Jew" eli juutalainen.
Sivusto listaa kuuluisia juutalaisia salaliittoteorioiden ja juutalaisvainon
tueksi.
Minä osoitan, että juutalaiset ovat hankkineet asemansa kovalla työllä diskriminaatiosta huolimatta. Haavoitettu ja uhattu eläin on sitä paitsi vaarallinen. Me olemme tuhoamassa maata ja kultturia omien jalkojemme alta pitämällä Israelia silmätikkuna suurennuslasin polttopisteessä YK:n kokousaiheissa ja valtamediassamme. Ei-sitovista resoluutioista Israel saa niskaansa jopa 70%. YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista yli 25%. Mediasota on karkotusten, inkvisitioiden, ristiretkien, feodaalilaitosten ja kiltalaitosten jatkumoa. Siinä ei jahdata varsinaisesti juutalaisia. Isra-el on ainoa valtio, jonka nimi viittaa Jumalan nimeen. Yrittääkö post-moderni aikamme Israelia lyödessään alitajuisesti osua Jumalaan?
Idoleista ja tähdistä
Improvisaatiolla ei liene ollut merkittävää osaa VT:n kuvaamassa
temppelimusiikissa. Psalmit olivat yhteislauluja. Mikäli "vastamäen
laulu" sattui olemaan ylistyslaulu, oli huomion keskipisteenä Jumala, ei
esiintyvä ihminen. Starat ja tähdet viittaavat kielikuvina idoleihin eli
epäjumaliin. Nykyaikainen pop-musiikki tarkoittaa populaaria eli suositumpaa ja
tunnetumpaa musiikkia. Niinpä tämän otsikon alle sijoittuvatkin yleisön
parhaiten tuntemat juutalaiset musikantit.
Bermudan poppikolmio: Broadway, Hollywood & Tin Pan Alley
Irving Berlin, George Gershwin ja Jerome Kern olivat amerikanjuutalaisia
hittisäveltäjiä, joiden voi sanoa keksineen showbisneksen "kultaisen
kolmion". Kolmion kulmissa olivat Tin Pan Alley, Broadway ja Hollywood.
Tin Pan Alley oli eräs New Yorkilainen kadunpätkä, jossa sijaitsivat johtavien
musiikkikustantamojen toimistot, Broadway taas läheinen teatterikatu. Jos kaksi
edellistä olivat terävät kulmat ja heijastivat kolmion kateetteja - niin
Hollywood oli suorassa kulmassa hypotenuusaan - siis suureen yleisöön ja rahaan
- päin. Jiddisiksi ("siansaksaksi") ei tarvinnut laulaa ikuisesti.
Häpeä väistyi.
Jerome Kerniä pidetään itse asiassa nykyaikaisen amerikkalaisen musikaalin isänä. Kern muutti aikansa operetin korkeimman omakätisesti sellaiseksi eläväksi teatteriksi, josta jokainen Broadway- tai Hollywood-musikaali on saanut vaikutteita. Kern sävelsi yli tuhat iskelmää.
George Gershwin on tunnettu mm. teoksista Porgy and Bess, Rhapsody in Blue ja Amerikkalainen Pariisissa. Gershwin pyrki häivyttämään vakavan ja populaarimusiikin rajaa ja hänen musiikkinsa syntyi improvisoiden pianon ääressä. Kun opinhaluinen Gershwin halusi saada opastusta aikansa mestareilta, kaikki kieltäytyivät. Gershwin lumosi mestarit spontaanilla lahjakkuudellaan ja tuoreilla melodioillaan, eikä heidän mielestään tarvinnut enää neuvoja. Gershwinin raikkaiden sävelien taustalla on valtava määrä vaikutteita: blues, ragtime, jazz, italialainen belcanto, jiddishinsävytteinen klezmer-musiikki, sekä joukko yksittäisiä säveltäjiä ja esiintyviä muusikkoja. Mainittakoon tässä vain Raphael Smith. Hän sulautti kaleidoskaappimaisesti musiikkiinsa kaikkea kuulemaansa. Gershwin kuoli äkilliseen aivokasvaimeen vain 38-vuotiaana. "Jumalten kateutta", sanottiin.
"Örlin Börlin" (Irving Berlin) oli Siperian lahja länsimaailman viihteelle. Hänet muistetaan menestysmusikaaleista White Christmas, Sinun kanssasi kahden, Annie mestariampuja, There’s no business like show business, God Bless America, Top Hat jne. Berlin, syntyjään Israel Bahine, oli synagoogakanttorin poika ja tuli Venäjältä New Yorkiin rääsyihin puettuna. Berlin sävelsi periamerikkalaisia lauluja - God Bless America on käytännössä Yhdysvaltain epävirallinen kansallislaulu. Berlin etsi ihmisten edessä itseään 60 vuotta, sanoittaen ja säveltäen. Hän kuoli 101-vuotiaana ja rikkaana miehenä, oppimatta koskaan soittamaan pianoa. (Nero ei todellakaan osannut soittaa tavallista pianoa tai lukea nuotteja. Sävellyksensä Berlin yleensä lauloi tai pimputteli erityisvalmisteisen harjoittelupianon koskettimilta avustajalle.) Naituaan viestintämagnaatin tyttären, teki Berlinin appi tyttärestään perinnöttömän, mutta vanhemmiten Berlin alkoi itsekin kärsiä Roope Ankan taudista.
Berlinistä poiketen Leonard Bernstein osasi jopa soittaa sitä pianoa. Ukrainanjuutalaista syntyperää ollut Bernstein sävelsi venäjänjuutalaisten pogromeja sivuavan musikaalin Viulunsoittaja katolla, sekä ko. rakkaustragedioiden länsimaalaisen version West Side Storyn. Jälkimmäiseen tekstin oli kirjoittanut Stephen Sondheim ja koreografian laatinut Jerome Robbins, heimolaisia siis hekin.
Bernstein pursusi hillitöntä lahjakkuutta ja ylitsepursuavaa amerikkalaisuutta. Hänestä tuli radio- ja tv-ohjelmien tähti, seurapiiripalstojen käyteaine, Broadway-musikaalien luoja, klassisen musiikin popularisoija, jazzin ja pop-musiikin ihailija, väsymätön juhlija ja New Yorkin filharmonikkojen ylikapellimestari 1958-1969. Paradoksaalista kyllä, naistenlehdissä Bernstein sai huomiota homoseksuaalisuuden vuoksi. 1970-luvulla hänen toimintansa painopiste siirtyi Eurooppaan, jossa häntä tituleerattiinkin ensimmäiseksi merkittäväksi amerikkalaiseksi kapellimestariksi. Monien kollegojensa tavoin Bernsteinkin pelkäsi etteivät jälkipolvet tulisi muistamaan häntä lainkaan säveltäjänä. Suuruuden kapellimestarina sanotaan johtuneen osaksi siitä, että hän säveltäjänä ikään kuin synnytti johtamansa teokset esityshetkellä. Bernsteinin melko epäraamatullinen motto oli sama kuin Karl Marxin: Liike on tärkeämpi kuin päämäärä.
That’s all, Folks
Bob Dylan ja duo Art Garfunkel-Paul Simon edustavat Folk-tyyppistä kevyen
musiikin linjaa. Jälkimmäiset saivat mm. uskovaista äitiä parodisoivasta
sinänsä kauniista kappaleestaan "Mrs. Robinson" kuusi
Grammy-palkintoa. ("Jesus loves you more than you will know...")
Lilja, ruusu ja kirsikkapuu on alkuperäiseltä sanoitukseltaan täysin
päinvastainen. Simon ja Garfunkelin tunnetuin kappale lienee kuitenkin Bridge
over troubled water. Paul Simon on vaikuttanut voimakkaasti nk. World Musicin
vakiintumiseen, joka pitää sisällään pohjoisamerikkalaista rockia sekoittuneena
afrikkalaisiin ja aasialaisiin musiikkiaineksiin.
Robert Allen Zimmermanin alias Bob Dylanin toinen albumi The Freewheelin’ vuodelta 1963 sisälsi protestilaulujen protestilaulun, Blowin’ in the wind. Bob Dylanin tapana on ollut vaihtaa drastisesti tyyliä aika ajoin. Sähkökitaraan siirtynyt Dylan sai kuulla vuonna 1966, kuinka hän oli pettänyt sukupolvensa. Tuohon aikaan sähkökitara oli aidon kansanlaulajan kädessä skandaali. 17. toukokuuta 1966 Manchesterissa järjestetyn konsertin jälkeen rock oli kuitenkin yhdestä kerrasta vakavasti otettavaa taidetta. Yleisöstä kajahtanut syytöshuuto "Juudas!" sai Dylanin polttamaan päreensä ja soittamaan niin kovaa kuin vahvistimista irtosi. Konsertissa hän teki selväksi sen, mitä ajatteli osastaan kansainvälisen folk-liikkeen keulakuvana, uskonvahvistajana ja palvottuna pelastajana. Vihkiytyneet dylanologit tulkitsevat idolinsa kyllästyneen olemaan odotusten mukainen. Wallflowersien Peter Himmelman on Robertin vävy, Jakob Dylan poika.
Neil Sedaka soitti pianolla klassista musiikkia murrosvaiheessa Rock’n Rollin valtakauden alkaessa. Nuoren Sedakan kiinnostus kapinamusiikkia kohtaan aiheutti musiikkipiireissä skandaalin, mikä johti muun muassa Venäjän kiertueen peruuntumiseen. Sedakan laaja suosio perustui pitkälti juutalaiseen maailmankansalaisuuteen, sillä hän levytti hittinsä englannin lisäksi espanjaksi, italiaksi, saksaksi, japaniksi ja hepreaksi - ääntäen jokaista kieltä lähes virheettömästi. Muusikkona Sedakaa kuvattiin seuraavasti: "Neil ei välttämättä ole maailman suurin lauluntekijä, laulaja tai esiintyjä, mutta kukaan ei tee kaikkia kolmea yhtä hyvin." Inspiraation sattuessa Sedakan kerrotaan keskeyttäneen kaiken tekemisensä ja kirjoittaneen lyriikkaa tarvittaessa käsivarsiinsa tai lautasliinoihin, kuin esi-isiensä profeetallista tyyliä seuraten.
Billy Joel on keskitysleireiltä selvinneen miehen poika. Myös Artie ja Happy Traumin sekä popkultuurin omana tuomiopäivänprofeettana toimineen Leonard Cohenin voisi mainita tässä yhteydessä. Joe McDonald ja "Countryn" tekivät heinähattumusiikkia.. Myös Phil Ochsin, Artie ja Happy Traum, sekä popkultuurin tuomiopäivänprofeetta Leonard Cohen ("pappi") voisi mainita tässä yhteydessä. Amy Winehouse levyttää hanukah-lauluja levyn toiselle, ja joululauluja toiselle puolelle.
[Zääääzzz] playin’
Larry Adler oli maailmankuulu huuliharpun soittaja. Muusikkona Adler oli itseoppinut ja hänet oli erotettu kotikaupunkinsa musiikkikoulusta "mahdottomana ja lahjattomana". Kykykilpailun voiton jälkeenkin Adler soitti kadulla toivoen että hänen taitonsa huomattaisiin. Sen jälkeen tie vei yökerhojen kautta soittamaan Mikki-Hiiri -piirrettyjen väliajoilla. II Maailmansodan jälkeen Adler savustettiin Chaplinin sekä Oppenheimerin tavoin maanpakoon Yhdysvaltain kommunististen noitavainojen aikaan. Larry Adlerin suuri elämäntehtävä oli tuoda huuliharppu arvostetuille esiintymislavoille. Ennen Adleria instrumenttia oli pidetty leluna tai harrastelijoiden soittimena. Hän toi sen suuriin konserttisaleihin ja sai usean arvostetun säveltäjän tekemän kappaleita huuliharppua varten. Adler sävelsi myös itse - joskin jotkin kappaleet, kuten Oscar-ehdokkaana ollut elokuvan Geneviere musiikki, merkittiin hänen nimiinsä vasta kolmisenkymmentä vuotta jälkikäteen.
Klarinetisti Benny Goodmanin sanotaan olleen swingin kuninkaan, mustien svengiä lanseerattaessa ja nuotittaessa. Goodman löytyy American Jewish Hall of Famesta Suuren Harry Houdinin ja purjekankaan värjänneen Levi "501" Straussin rinnalla.
Al Jolsonin rooli juutalaisen kanttorin poikana, oli sivellä isänsä tietämättä kenkäplankkia naamaan - ja ensimmäinen äänielokuva The Jazz Singer vuodelta 1927 oli valmis. MGM: Äiti, Goldwyn ja Meyer Proudly Present. Milton "Mezz" Mezzrow, Irving Mills, Artie Shaw, Woody Herman, Stan Getz, Max Kaminsky - ja jopa Duke Ellington soittivat jazzia. Kuka käännynnäinen, kuka syntyjään muttei uskonnoltaan juutalainen. Sähköpiano oli radikaali instrumentti.
Peter Green soittaa bluesia. Ben Bernie on Bernard Anzelevitz. Mel "Christmas Song" Torme laulaa. Dr. Dreidle & Ice Berg käyttävät duostansa nimeä M.O.T. – Members Of the Tribe. Myöskään Anthony Coleman ja Marc Ribot eivät salaa identiteettiänsä. Herb Alpert trumpeteeraa Tijuanan vaskissa ja myös Bobby Hackett ottaa trumpetisti. Stan Getz, Lee Konitz, Joshua Redman, John Zorn ja Kenny G(orelick) ovat saksofonisteja. Kenny G pitää hallussaan Guinness-ennätystä yhtäjaksoisen äänen tuottamisessa puhallinsoittimella erikoisella tekniikallaan, jossa puhaltaa ja hengittää samanaikaisesti.
-So what’s the music you play, boys’?
- Sir, [zäääzzz] playing, sir.
Entartete Musik, sanoivat kansallissosialistit.
Jews who rock?
On turha odottaa löytävänsä juutalaisia rokkitähtiä listattuna tietosanakirjasta,
mutta kirjat kuten Jews who rock, Rock ’N’ Roll
Jews tia Stars of David saavat nuoret lukijansakin päivittelemään.
Juutalaisia soittajia sisältäneistä bändeistä Guy
Osearyn teos "Jews who
rock" mainitsee mm. yhtyeet Foo Fighters, Blood, Sweat & Tears, Yo
"Kuningas" Elvis Aaron Presleytä on sanottu kreoli-, intiaani- ja juutalais-veriseksi, mutta lapsuudessaan hän toimi juutalaisen vanhuksen sapattikynttilän sytyttäjänä. Äidin puolelta Elviksen väitetään olevan kuin kosheria. Jerry Leiber ja Mike Stoller olivat kaksi New Yorkin mannansyöjää (Coasters ja Drifters -yhtyeet, mm. Hound Dog ja Jailhouse Rock Elvikselle). Ruben Cherrystä en tiedä, mutta jos Elvis keinutti lanteitaan, niin laulunkirjoittaja Doc Pomus R&B oli invalidi.
Beatlesin ja Rolling Stonesin managerina (Alan Klein, Brian Epstein) oli juutalainen ja soittajista muutamalla oli juutalainen vaimo. Kuitenkin ilmeisesti ainoastaan Ringo Starrin (?) itsensä väitetäänkään olleen juutalaisia. Keskiluokkainen Epstein oli juutalainen ja homo, joka sattui manageroimaan maailman parasta popyhtyettä, sanotaan. Ilman Epsteinin määrätietoisuutta, tyylitajua, alkupääomaa ja hyviä käytöstapoja beatlesit eivät kuitenkaan koskaan olisi hylänneet nahkatakkejaan, kehdanneet antaa potkuja Pete Bestille(o), eivätkä saaneet kelvollista levytyssopimusta. Epsteinin kuolinsyy jäi selvittämättömäksi.
Peter Grant toimi Yardbirdsin ja Led Zeppelinin managerina ja perusti levy-yhtiön. Walter Yetnikoff huomasi maailman rikkaamman afroamerikkalaisen (Michael Jacksonin (o)) lahjat. Radiossa mustien miesten väri ei näkynyt, ja juutalaiset tasoittivat tietä. Alan Freedistä vain sen verran, että hän keksi termin Rock and Roll. Lou Adler junaili festivaaleja - eikä hänen parinsa Bill Grahamkaan ole se saarnamies. Johnny Clegg on Afrikasta. Rastafaran reggae-juutalaiset ovat kokonaan oma lukunsa juutalaisten artistien joukossa. Dire Straitsin Mark Knopfler oli ensin toimittaja, Money for nothing kertoo tyhjäntoimittajista. Joe Cocker on viskinkäheä raspikurkku. David Lee Rothiin on tatuoitu "homeless person" ja häntä on parjattu vastenmielisemmäksi TV-kasvoksi sitten mahorkkaa polttaneen Golda Meirin. Guns’n Rosesin kitaristi Slash (Saul Hudson) soittaa huumorituulella Hava Nagilaa. Bon Jovi –yhtyeen David Bryan puhaltaa Shofarina oinaansarveen.
Muita solistiyhtyeitä ovat myös Blues Projectin Steve Katz ja Al Kooper,
Army of Lovers, Bangleshien Susanna Hoffs, Aerosmithin Steven Tyler, Rushin
Geddy Lee alias Gary Lee
Weinrib, Red Hot Chili Peppersin Hillel Slovak, Twisted Sistersin
Dee
Snider, Bad Religionin Brett
Gurewitz ja Greg Hetson, Circle
Jerksit, Jane’s Addictionin Perry Farrell, MC Serch 3rd
Bassosta, Creamin Pete Brown, T-Rexin
Marc Bolan (Feld), Anthraxin
Scott Ian, Linkin Parkin Brad Delson, SNL:n Paul Shaffer, Barry
Manilow (Pincus), parin vuosikymmenen tauon pitänyt kabbalisti Barbra
Streisand ja Adam Gaynor.
Punkrokkareista voisi mainita herrat ja yhtyeet Joey Ramone, Siouxie Sioux, Bernie Bernstein ja The Frogs sitten. Iggy Pop tosin vain adoptoitiin.
KISS-yhtyeen Gene Simmonsista (Gary Lee Weinribistä), Paul Stanleystä (Eisenistä) ja Bruce Kulickista tässä yhteydessä vain se, että vasta vuonna 1984 juutalaismuusikot poistivat naamionsa ja paljastivat identiteettinsä.
Petopojat (Beastie boys) olivat tosiasiassa varakkaiden juutalaisten kilttejä poikia ja rap mustien slummien musiikkia (Mike Diamond eli Mike D, Adam Horowitz eli Ad-Rock ja Adam Yauch eli MCA). Se on sitä mitä levottomat pojat kautta aikojen harrastavat: kokeilla kaikkea ja hölistä typeriä. Tässä tapauksessa erilaista oli vain se, että "tuotannosta" oltiin kiinnostuneita ja siitä maksettiin.
Vuosituhannen lopulla Beastie Boys oli ainoa valkoinen yhtye, joka bluffasi mustissa hiphop-piireissä. Beastie-imperiumiin kuuluu Grand Royal -levy-yhtiö, samanniminen kulttilehti, sekä katumuotiin erikoistunut vaatemerkki X-large. Löydettyään buddhalaisuuden Adam Yauch on ajanut miehitetyn Tiibetin asiaa. Yauch johtaa asialle omistautunutta Milarepa-säätiötä, organisoi Kiinan-vastaisia ostoboikotteja, on järjestänyt suuria Tibetan Freedom -nimisiä tapahtumia ja levittää tietoa väkivallattomasta vastarinnasta.
Carole Kingin albumi Tapestry myi 20 miljoonaa levyä ja palkittiin
neljällä Grammy-palkinnolla. Lou Reed (Rabinowitz) ryhtyi Itävallan boikottiin vastustaakseen äärioikeiston nousua maan
hallitukseen. To know him is
to love him, Phil Spector. Charlie Crane, Barry Sless & Mookie
Segal ovat vasenkätisiä juutalaisia ja soittavat samassa pumpussa. Dj Yahel
eli Yahel Sherman on trance-velho. Elliot on
Mykkävalkoelokuvat takaisin!
Hollywoodin eli rautatammimetsän istuttivat juutalaiset mogulit, kuten vaatetusliikkeen hoitaja Laemmle, karvuri Zukor, hansikkaantekijä Goldwyn, turkiskauppias Loew, 8-vuotias rabbinpoika Mayer, raitiovaununrahastaja Kohn, kornetinsoittaja Lasky, lähetti Katz, tarjoilija Schary, jäätelökauppiaat, polkupyöränkorjaajat ja kirppusirkustirehtöörit Warner, Warner, Warner & Warner ja 11-vuotias lumppumyyjä Fox. Puolasta pooloon ja 20th Century Fox Siirtolaisilla ei ollut edes kasvoja joita jobbari-"taiteessa" viiden pennin teattereissaan menettää.
Aaron Coplandin 85-vuotissyntymäpäiviä oli juhlimassa yli 100 amerikkalaista musiikkijärjestöä. Rodeon ja Billy the Kidin lisäksi Appalakkien kevään melodiaa käytettiin puolessa tusinassa elokuvassa ja muussa musikaalissa. Fanfaari kadun miehelle kiitti sotilaita ja Varsova oli Quiet city. Kapellimestari voitti vuonna 1964 presidentin vapaudenmitalin ja 1944 Pulitzer-palkinnon. 1971 Copland äänestettiin American Academy of Arts and Lettersin presidentiksi.
Marvin Hamlischista tuli ensimmäinen samana iltana kolminkertaisella
Oscarilla palkittu v. 1974. The Sting sai 4 Grammya. Sigmund Romberg
teki yli 2000 laulua ja iskelmää. Richard Rodgers sävelsi Oscar Hammerstein II kanssa musiikkikomedioita (
Alan Menken loihtii tunnelmaa Disney piirretyissä Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö, Aladdin ja Pocahontas. Myös Randy Newman säveltää Disneyllä (Toy Story ja Short People, Oscar Ragtimesta, lisäksi mm. Maverick). Hänen setänsä Alfred Newman, "Uncle Al", tekaisi 20th Century Fox -elokuvayhtiön tunnusfanfaarin.
Jacques Offenbach (Jacob Eberst) on musiikkikomedian luoja. Bernard Herrmann ratsastaa kriitikoiden kautta aikojen parhaaksi elokuvaksi kerta kerralta äänestämä Citizen Kanella ja Psykolla. Fredrick Loewellä oli antiikin Pygmalionin tarua mukaileva My Fair Lady, Camelot, Gigi ja Brigadoon.
James Horner saalistaa Titanic- ja kommandomusiikeillaan lipputuloja. Jerry Goldsmith on prässännyt tunnareita puoli vuosisataa. Danny Elfman säveltää bätmänit ja spaidermänit. Howard Shoren fanit larppaavat suurkaupungeissakin. Taru Sormusten Herrasta I + II + III + DVD:n Extended versionien musiikki on siivittänyt hartaan katolisen J.R.R. Tolkienin (o) klassikkotrilogian filmatisointia. (Työstämme vaimoni kanssa Tolkien-seuran Legolas-lehteen artikkelia lohikäärmelegendoista: Ovatko dinosaurukset sittenkään esihistoriallisia?)
Elmer Bernstein teki 50 vuotta musiikkia länkkäreihin, Erich Korngold animaatioihin, Andre Previn ja Victor Young vähän kaikkeen.
Suomenjuutalaisetkin muistetaan klassisen musiikin parista (säveltäjä ja kapellimestari Simon Parmet, viulisti Naum Levi) ja kevyen musiikin edustajia on ollut mm. Johnny Liebkind. Monen varusmiehen ensimmäinen aamu on alkanut kiertävissä kaiuttimissa soineella Liebkindin kappaleella Ihana aamu sanoin "Voiko ihanammin päivän enää alkaa?" Marion Rungin sijoitus Euroviisuissa on toistaiseksi maamme paras - muttei sekään mitalisijoilla. Pej ja Sal Manuel, Marion Rungin setiä, vetivät muutamaa aikansa Big-bändiä. Taiteilijanimellä Rosie Andrew esiintynyt, Marion Rungin äiti, oli laulusolistina näissä bändeissä. Jaakko Furman (Vuormaa; TV-psykiatri Ben Furmanin isä) oli aikanaan rumpali, orkesterinjohtaja ja Suomen steppimestari. Basisteja ovat olleet Sam Skurnik ja Harry Scheiman. Myöhäisempiä jazzhahmoja olivat Häkä ja Ville Katz joiden yhtyeiden solistina esimerkiksi Laila Kinnunen (o) teki parasta tuotantoaan. Jotkut saattavat muistaa jopa jazzlaulajattaren nimeltä Reine Rimon, jonka veli Ranan on HY:n psykiatrian professori. Hillel Tokazier esittää usein heprelaista musiikkia ja esittelee juutalaiskulttuuria kristitylle yleisölle. Harry Orvomaa ja Dennis Livson ovat tuottajia tai ohjaajia, mutta Muumimaailman musiikista en tiedä.
Jewhoo!
Ja sitten Schindlerin listaan. Adam Ant, Harold Arlen, Burt Bacharach, Jeff Beck, Michael Bolton, Harvey Brooks, David Broza, Steely Dan alias Donald Fagen, Isaak Dunaevsky, Julie Gold, Norman "Spirit in the Sky" Greenbaum, David Grisman, Beck Hansen, Lorenz Hart, Richard Hell, Janis Ian, Rami Jaffee, Richard Marx, Dominika Peczynski, Keith Reid, Roxie Roker, Adam Sandler, Stephen Schwartz, Helen Shapiro Chris Stein, Joe Strummer, Frankie Vaughan, Eddie Vedder, Don Was, Vince Welnick, Jerry Wexler, Jane Wiedlin, Zal Yanovsky ja Peter Yarrow.
K.D. Lang laulaa kantria. Salima Pasha oli Irakin suosituin naislaulaja ennen II Maailmansotaa. Dana International (poika nimeltä Päivi) voitti neuroviisut. Danny Elfman lauloi "Oingo Boingo". Laulaa taisivat myös Paula Abdul, Jello Biafra, Theodore Bikel, Shlomo Carlebach, Juca Chaves, Alix Dobkin, Michael Feinstein, Eddie Fischer, Serge Gainsbourg, Arlo Guthrie, Ofra Haza, Raoul Journo, Lainie Kazan, Aaron Lebedev, Courtney Love, Bibi Marcel, Ethel Merman, Bette Midler, Yves Montand, Gavin Rossdale, Allan Sherman, rabbintytär Dinah Shore, Phoebe Snow ja Craig Taubman. Lenny Kravitz on niin kuin Sammy Davis Jr. joka kuuluu vammaisena, mustaihoisena ja juutalaisena kolmella tapaa syrjittyyn ryhmään.
Poppareita ovat myös Marty Balin, Pat Benatar, Jay Black, Michael Bloomfield, Hal David, Ian Davis, Neil Diamond, Adam Duritz, Ramblin Jack Elliot, Ray Evans, Dan Fogelberg, Debbie Friedman, Kinky Friedman, Gerry Goffin, Andy Goldberg, Stefan Grossman, Doorsin Robbie Kreieger (?), Beach Boyssin Brian Wilson (?), Lisa Loeb, Malcolm McLaren, Barry Mann, Fat Mike, Doc Pomus alias Jerome Felder, Jay Segal, Mort Shuman, Carly Simon ja Cynth Weil.
Rumpaleita ovat mm. Zeron Greg Anton, Rob Bourdon, Kulttuurikerhon Jon Moss, Kiitollisten Kuolleitten Mickey Hart, Buddy Rich, Laurence Tolhurst, Max Weinberg.
Kevyitä säveltäjiä ovat mm. David Amram, Lionel Bart, Alan & Marilyn Bergman, Don Black, Jerry Bock, Eric Carmen, Cy Coleman, Betty Comden, Fred Ebb, Guido Alberto Fano, Dorothy Fields, Benjamin Frankel, Srul Irving Glick, Bertold Goldschmidt, Adolph Green, E. Y. Harburg, Jerry Herman, James Horner, Frederick Jacobi, Let it snow Sammy Cahn, John Kander, Aaron Jay Kernis, Dmitri Klebanov, Hans Krasa, Burton Lane, Benjamin Lees, Mitch Leigh, Alan J. Lerner, Johnny Mandel, Melissa Manchester, Oskar Morawetz, Laura Nyro, Lorenzo da Ponte, Robbie Roberts, Sigmund Romberg, Arnold Rosner, Claude-Michel Schönberg , Sergei Slonimsky, Charles Strouse, Jule Styne, Moisei Vainberg ja Hugo Weisgall.
Manfred
Mann, Leslie West, Magic Dick, Peter Wolf, Elliot Easton, Damon Albarn, Robert Goulet,
Gary Jerryn poika Lewis, Robbie Robertson, Richard Tauber,
Garth Brooks, Olivia Newton John, Tony Martin, Harry
Connick Jr, Col Joye, Steve Lawrence, Leslie Gore,
Lana Cantrell, Sophie Tucker, Sol Zim, Caroline Schreiber,
Emanuel List, Cindi Lauper, Mauricio Bleiberg, Aaron Abel,
Taylor Dayne, Marty Balin (Jefferson Airplane), Katrina Neville,
Stacy Earl, Willy Nelson, Mel Tilles, Alma Cogan,
Steve Page, Mama Cass Elliot, Joe Ely, Steve Goodman,
Rosa Raisa, Larry Floyd Matthews, Chaim Topol, Dave Katz,
Keith Merrit, Anthony Newley, Carol Bayer Sager, Pat Nash,
Juice Newton, Marie Rappold, Aaran Tan, Barry Sisters,
Chris Isaak. Ja vetoo! Ja vetoo! Ja vetoo!
Zevi Avni, Marc
Blitzstein, Ernest Bloch, Yehezkiel Braun, Paul Ducas, Morton Feldman, Philip
Glass, Dave Grusin, Benjamin Frankel, Marc Lavry, Alan Jay
Lerner, Frank Loesser, kaksinkertainen Pulitzerpalkittu William
Schuman, Noam Sheriff, Robert Starer, Moshe Weinberg,
Dmitri Tiomkin, Erich Wolfgang Korngold, Thomas Newman, Alex North, Michael
Nyman, David Raksin, Leonard Rosenman, Miklós Rózsa, Lalo Schifrin, Max
Steiner, Morris Stoloff, Dimitri Tiomkin ja Franz Waxman.
No logo, Naomi Klein?
Johtopäätökset
Lähteet:
Rock ’N’ Roll Jews M. Billig, Syracuse University Press, 2001, NY
Encyclopaedia Judaica. Vol. 1 –17 (1972) + myöhemmät supplementit. New York:
Macmillan.
Jews Who Rock. G. Oseary, St.Martin's Press 2000, NY
Stars of David: Rock 'n' Roll's Jewish Stories. S. R. Benarde, Brandeis
University Press 2003, NH
In search of American Jewish Culture. S. J. Whitfield, Brandeis University Press
1999, NH
The Concise Dictionary of American Jewish Biography J. R. Marcus, Carlson
Publishing, 1994, NY
Broadway Babies Say Goodnight: Musicals Then and Now. M. Seyn, Routledge, 2000,
NY
http://www.yahoodi.com/famous/
http://www.jinfo.org/Music.html
Jewhoo!-hakupalvelin: http://www.jewhoo.com/
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Wikipedia_Famous_Jews.htm