Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE

Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

RISTO RYTI

Risto Rytin päiväkirjoista

"Lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava ja herkkä ihminen" jos ei pitäisi kasvoillaan: "kansallissosialistisen johtajan ja profeetan maskia". Näin kirjoitti Risto Ryti 4.6.42 Adolf Hitleristä vuonna 2005 yleisölle paljastetuissa ja julkaistuissa päiväkirjoissaan. Päiväkirjat kertovat maanisen vihamielisen Hitlerin raivostuneen jo siitä kun hän kuuli mainittavan sanan "juutalainen". Judentum-sanaan hän myös päätti testamenttinsa. Talvisodan pääministeri ja jatkosodan presidentti ei tahtonut sensuroida muisteloitaan (toisin kuin turhamaisempi Mannerheim), mikä on tutkimukselle arvokasta.

Aikansa luulon mukaisesti Ryti ilmeisesti otaksui, että alkoholismi, väkivaltaisuus, skitsofrenia, vajaamielisyys jne. ovat yhden tai kahden geenin tuloksia per ominaisuus - ja siten kitkettävissä evoluution valintaopin mukaisesti. Rytin päiväkirjojen rotuhygieninen pohdiskelu rikollisuuden periytyvyydestä ja niin ruumiillisesti kuin henkisestikin "ala-arvoisten ihmisten" pakkosterilisaatioista tulisi ottaa vakavasti. Nyt päiväkirjojen arvioijat vain naureskelevat sille.

Maamme kohtalonhetkillä kohtalonuskoinen Risto Ryti oli kuin kuningas Saul meedioiden asiakkaana sekä Suomessa että ulkomailla. Uuden Gerda Rytin elämäkerran mukaan rouva jopa käänsi ja toimitti okkultistisia ja spiritistisiä kirjoja suomeksi - vaikka hankkeesta onkin visusti vaiettu. Tämä on raskauttavaa kylmästi laskelmoineelle rationalistille, jonka silmiinpistävänä piirteenä piskuista IKL:ää (äärioikeistolaista Isänmaallista Kansanliikettä) lähellä aloittanut kokoomuslainen ja satakuntalainen osakuntaystävä, jatkosodan lopun koleerinen pääministeri Edwin Linkomies kirjassaan "Vaikea aika" kuvaa siinä määrin kylmänä analyytikkona, että epäili Rytillä olleen "sydäntä rinnassaan lainkaan". "Jumalan ja Hitlerin avulla" Ryti pilkkasi selviävänsä ahdingoista Saksan von Blucherin mukaan juuri ennen Tali-Ihantalan suurhyökkäystä. Julkaisematon Hertta Tirrasen haastatteluarkisto kertoo sosiaalidemokraatti Väinö Tannerinkin taas ihailleen Linkomiestä siitä, että tällä oli ateistinen vakaumus niin nuoresta, että pääministeri kieltäytyi ehtoollisesta koko elinaikansa kun Tanner taas oli joskus nuoruudessaan erehtynyt ehtoolliselle.

Yllättävää päiväkirjoissa on jatkuva Englannin ja Amerikan aliarviointi ja haukkuminen. Ilmeisesti Rytiä on pidetty anglofiilinä enemmän kuin saksanystävänä koska hän puhui sujuvammin englantia kuin saksaa.

Kirjassa "Ei muuta kunniaa - Risto Rytin kujanjuoksu" Kyösti Skyttä osoittaa, miten Saksan mahtikäsky oli tuhota Leningradin kaupunki ja asukkaat evoluution olemassaolon taistelun hävityssodassa viimeiseen saakka. 900-päiväisessä piirityksessä kuoli liki miljoona venäläistä ja täystuhon esti vain marsalkan haluttomuus sulkea huoltoyhteys. Nyt päiväkirjat vahvistavat Rytin tienneen Hitlerin pakkomielteen hävittää niin Leningrad kuin Moskovakin tyystin "tuhoamissodassa". Oikeusministeri Kekkosen hoitaman sotasyyllisyysoikeudenkäynnin puolustuspuheessaan Ryti puhuikin "biologisesta maailmanpalosta". Mannerheimin 75-vuotispäivillä Ryti keskusteli Hitlerin kanssa ensin neljään pekkaan, viimein kahden. Hitler ei keskustellut kenenkään toisen vieraan kanssa kahden kesken tällä ainoalla ulkomaanmatkallaan elämänsä aikana. Kyse on myös ainoasta säilyneestä (sala)nauhoituksesta Hitlerin keskusteluissa. Ryti kertoo Hitlerin itkeneen Neuvostoliiton vahvuutta ja sanoo Suomen Talvisodan vastarinnan eksyttäneen hänet aliarvioimaan Stalinin divisioonat. Loppuun saakka Hitler piti Suomea ainoana luotettavana aseveljenään, niin kiusallista kuin se Rytille olikin.

Harva jos kukaan paikallinenkaan meillä Lounais-Hämeessä muistaa, että huittislaisen Rytin ensimmäiset sympatiat rodunjalostukselle nähtiin Forssan alueella. Ryti oli mellakoivien venäläisten vuonna 1918 surmaaman Jokioisten kartanonherran Alfred Kordelinin lakimies, joka määräsi testamentin valvojana nuoren lankonsa Jarl Serlachiuksen Jokioisten kartanonherraksi ja sitä kautta Forssan komendantiksi valkokäräjille. Kartanon oli aiemmin omistanut Mannerheimin suku. Komendantin käytettäväksi saapui keväällä 1918 noin 800 "Saariston vapaajoukon" ruotsinkielistä eli "germaanirotuista" miestä. Näiden jäljiltä Sotasurma-projekti löysi Tauno Tukkisen kirjasen mukaan noin saman verran teloitettuja tai keskitysleireillä menehtynyttä. Surullista on se, että kirkkoherrat jättivät merkitsemästä kuolinkirjoihin monia lahdattuja ja heidän olemassaolonsa pitäisi osoittaa työläästi syntyneiden ja konfirmoitujen kirjoista.

Vuoden 1918 sisällissotaa ei käyty vain akselilla kapitalisti vai kommunisti, vaan akselilla germaani vai mongoli. Ruotsalainen rotuylemmyys heijastui fanaattisena ryssävihana Suomeenkin. Tämä tosin kalpenee Pohjois-Venäjällä toimitetun suomensukuisten "tsushnojen" eli "metsäläisten" vuosisataisesta kansanmurhasta joka lienee laajempi kuin samanaikaiset Pohjois-Amerikan intiaanisodat vaikkei samaa nostalgiaa osakseen saakaan. Päiväkirjat kuvaavat elitistisesti, miten Venäjällä hallitsee rodullinen keskiluokka, 3% yläluokan jouduttua väistymään. Tsaarin Venäjä oli länsimainen, intelligentsian puhdistusten jälkeinen itämainen (RR 20.4.44).

Rytin Ryti valittiin hiljattain "suurin suomalainen" äänestyksessä toiseksi. Jatkosodan voi nähdä myös Sveitsin pankkitoiminnan ja Ruotsin teräsbisneksen hengessä liiketoimena Hitlerin helmoissa. Rytin bisnes vain epäonnistui. Harva käsittää, miten kauas sota meidät muista Pohjoismaista jätti. Ainoa lohtu on se, ettei Sveitsissäkään julkinen sana ole kyennyt avoimesti käsittelemään rikkautensa syitä, verirahaa. Vielä vähemmän sotasyyllisyyttä on kyettyä käsittelemään "puolueettomassa" Ruotsissa. Saksalainen teräs oli surkeata ellei sitä jatkettu ruotsalaisella malmilla. Oikeistolainen Ruotsi varusti Hitleriä pitkällä aikajänteellä räikeästi vastoin Versaillesin sopimusta. Ruotsin liikemiehet sotivat Suomenkin selän takaa ja varustivat Saksan salamasotaa. Toisaalta Suomen metsäteollisuuskin teki suurimmat voittonsa 1942 ja myytti metsäteollisuuden intresseistä Suomen intresseinä tuntuu kuin perustuslailta.

Sodan jälkeen aivan oma germaani-ideologian lukunsa oli verirahan pesu, josta suurin Ruotsin liikepankki ei koskaan saanut tuomiota korvausvaateita. Päiväkirjojen usein mainitseman Ruotsin suurimman liikepankin Wallenbergin suvun valkoisesta lampaasta on nähty Ruotsissa arviolta 3600-4000 dokumenttia. Hänen sedistään ja serkuistaan ei oikeastaan ainoatakaan vaikka he olivat suurimpia yksittäisiä sotasyyllisiä Maailmansodan varustamiseen.

Sananvapaus on Skandinaviassa varsin suhteellinen käsite. Sitä ei edistä se, jos liian kerkeästi palautamme spiritistipariskunnalle kunniaa jota ei koskaan menetettykään. Kyse on kuitenkin isänmaamme kättenpäällepanemisesta shoan (holokaustin) toteuttajan synteihin. Suomessa käytiin vain sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä, mutta Nurnbergin sotarikosoikeudenkäynnissäkin Natsi-Saksan sodanjohdon kuvauksille okkultismiriiteistä vain tirskuttiin. Ironinen piirre Suomen opportunisteille oli heidän rouviensa suuri kunnianhimo. Kiinnostavinta olisikin tutkimus yliopistoeliitin ja hallituseliitin rouvien välisestä kirjeenvaihdosta ja päiväkirjoista.

Ryti ja Mannerheim väittivät Suomen joutuneen jatkosotaan vasten omaa tahtoaan. Professori Henrik Meinander ym. ovat osoittaneet, että kaunistelut Natsi-Saksan joukkojen kauttakulussa ja 7 divisioonan kutsumisessa maahan oli oikeastaan valehtelua. Suomi ei ollut ajopuu, eikä lastu laineilla - aivan kuten Itävaltakaan ei ollutkaan "ensimmäinen uhri". Natsismin kannattajia sinänsä Suomessa oli vain noin 3%, Suomi olikin Saksalle pr-kortti demokraattisena aseveljenä. Vääristelyä on ollut sekin, että johtomme olisi saanut vasta pari viikkoa ennen Barbarossaa saanut tietää Saksan idänhyökkäyksestä joka saatiin pidettyä Stalinilta salassa. Päiväkirjat vahvistavat tiedon saavuttaneen SSS:n (Suomalais-saksalaisen seuran) yliopistomiesten kautta Suomen ainakin puoli vuotta aiemmin, jolloin Göring myös lupasi Suomelle revanssia ja lisäalueita.

Suomella oli taistelutta antautuneista Baltian maista poiketen se tausta, että olimme jo ostaneet Talvisodassa sekä Stalinin että neljä kautta hallinneen Rooseveltin kunnioituksen, Hitlerin ohella. Suomi liitettiin Natsi-Saksaan, vaikka tämä oli ottanut pitkän etäisyyden Härmään myydessään Suomen NL:n etupiiriin v. Ribbentropin kautta 1939. Minusta kohtalokkainta oli se, että näitä valloituspyrkimyksiä markkinoitiin niin vahvasti Jumala-kortilla. Päiväkirjat puhuvat eksplisiittisesti, miten Ryti tahtoi koko Kuolan niemimaan ja siirtää laajalle Suomen protektoraatille satoja kilometrejä laajennetun rajankin itäpuolelle suomensukuisia heimoja.

Markku Jokisipilän kaltaiset ulkomaisia arkistoja tuntevat nuoret tutkijat sanovat, ettei edes Rytin "kunniakkaasti" toteuttama muodollinenkaan erillissotateesistä luopuminen aseiden saamiseksi ehkä ollutkaan välttämätön. Saksan sodanjulistuksessa käytettiin selkeän liittolaisen termiä Suomesta alunperinkin, joka käännettiin "kylki kyljessä" suomeksi.

Ryti oli analyytikko, jonka arviointikyky sortui pakkomielteeseen Englannin romahtamisesta ja NL:n heikentymisestä. Totta kai hän oli silti parempi johtaja kuin Viron päämies, jonka arkistopaljastukset kuvaavat paljon Kekkostakin selvemmin NL:n asiamiehenä. V.I. Leniniä voi sentään ymmärtää sillä perusteella, että hän oli mahdollisesti asperger-oireyhtymästä kärsinyt vammainen, retorisesti suuntautunut neurologisesti epätyypillinen savant-autisti. Siis kaikessa murhanhimossaankin "tosikko-vammaisia" ihmisiä.

Joitakuita Mannerheimin päiväkäskyjen esillä pitäminen kirkoissa on katkeroittanut vuosikymmeniä. Toorassa papiston ja profeetoissa maallikkosaarnaajien piti olla tyystin riippumattomat vallanpitäjistä. Vallan mielistely on eräänlaista mammonanpalvontaa; mammona on samaa kantasanaa kuin "usko", mutta tarkoitti maallista arvoesinettä.

On oireellista, miten vähän eduskunnalta kyseltiin. Sille tuli niin talvisota kuin jatkosodankin käänteet yllätyksinä. Kansanedustajia ei Ryti tahtonut vaivata, ja hallituksen kokoonpanoa Ryti leipoi kuin taikinaa. Osoitus Rytin itsevaltiaan maneereista saatiin hänen toimiessaan Suomen Pankin johtajana 30-luvun Pula-ajalla. Ryti laittoi muut johtajat käytävään pelaamaan korttia. Kansan nähdessä nälkää, pani Ryti Suomen ainoana maana maailmassa maksamaan ulkomaanvelkansa. Tämä noteerattiin kuin vitsinä Yhdysvaltain valtalehdissä: "Suomi maksoi taas!" kuulutettiin kissankokoisin fontein.

Mikä on Rytin Pula-ajan piittaamattomuuden yhteys J.V. Snellmannin kovuuteen 1860-luvun nälkävuosina? Tuolloin Suomessa tapettiin oikeastaan tahallaan 100 000 suomalaista liikaa. Keskushallinnon vakaus on aina ajanut Suomessa kurjimpien ohi, 1990-luvun pankkitukiin ja kymmenien tuhansien pienyrittäjien uhraamiseen saakka. Ehtikö henkitieteilijä Snellman omaksua malthusilaisen esidarwinistisen ideologian jossa rodullisesti alempiarvoisen aineksen menehtyminen oli ainoastaan suotavaa?

Risto Ryti oli epäonnistunut finanssimies joka joutui luovimaan kahden suurvallan välissä ja liitti Suomen Hitlerin Saksaan. Juutalaisten totaalisesta shoasta Ryti sanoo kuulleensa vasta 31.7.42 okkultisti Himmlerin suomalaiselta henkilääkäriltä Kersteniltä. Tämä saattaa pitää paikkansa, mutta väitteet joiden mukaan Suomen johto olisi saanut tietää Natsi-Saksan idänhyökkäyksestä vasta paria viikkoa ennen H-hetkeä ovat olleet valehtelua. Suomen johto kuuli niistä ja sitoutui niihin ainakin puoli vuotta aiemmin, ilmeisesti SSS:n eli Suomalais-Saksalaisen Seuran professorisvoittoisen opportunistieliitin kautta.

Natsi-Saksan idänhyökkäys "Barbarossa" alkoi 23.6.1941. Rintama ulottui Mustalta Mereltä Jäämerelle saakka ja taistelut alkoivat käytännössä samaan aikaan kautta linjan. Suomi liittyi hyökkäykseen Neuvostoliittoon 25. kesäkuuta. "Erillissodan" teesiä perusteltiin Neuvostoliiton aloittamilla hajanaisilla pommituslennoilla, jotka olivat alkaneet uudelleen. Suomi säilyi SSS:n ja Suomen Valtakunnan Liiton mahdollisista nukkehallitus-pyrkimyksistä huolimatta sotien läpi demokratiana. Kolmannen Valtakunnan aseveljeyteen suomineitoa ajoi mm. Petsamon nikkeli ja Saksan aseteollisuuden hyvin laakeroidut välit Ruotsin kaivosteollisuuteen ja yksityispankkeihin. Toisaalta lähes koko Natsi-Saksan laivasto oli asettunut Norjaan. Liittoutuneiden maihinnousu tapahtuikin Afrikassa - mutta Neuvostoliiton Jäämeren-huoltoreitti laivastolla ainakin katkaistiin.

Mielestäni ei ole kunniakasta, että Suurimman suomalaisen äänestyksessä hänet äänestettiin Mannerheimin jälkeen suurimmaksi, omaisuuskansan polttouhrialttarin astinlaudoilta. Snl. 28:15: "Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on köyhän kansan jumalaton hallitsija." Tavallaan 1990-luvun alun pankkikriisinkin voi nähdä Snellmanin ja Rytin maineenvarjelun ja katajaisen kansan selkänahasta jatkavan suoneniskupolitiikan jatkumona. Vakaa ja vahva markka oli euron syntyvaiheessakin itsepetosta eikä kansantaloustiedettä. Kun satua tarpeeksi kauan kerrottiin ja siihen uskottiin, oli seurauksena karkeasti ottaen liki 60 000 yrityskonkurssia, 500 000 työtöntä, 14 000 itsemurhaa, ja valtion velka joka kasvoi muutamassa vuodessa lähes nollasta yli 70 miljardiin euroon.

 

"Älä tapa" on kirjaimellisesti "Älä murhaa" - Maanpuolustusvelvollisuudesta, yksilöetiikasta ja esivallan etiikasta

Asevelvollisuutta ei ole kaikilla suomalaisilla. Mutta maanpuolustusvelvollisuus on kaikilla täysi-ikäisillä Suomen kansalaisilla. Room. 13 on luku esivallasta. "Ei ole esivaltaa, muuta kuin Jumalan antamana. Jos pahaa teet, niin pelkää. Sillä se ei miekkaa turhaan kanna." Vaan siis käyttää sitä myös. Kymmenessä Käskyssä ei kielletty tappaminen. Hepreankielisessä alkuperäisessä tekstissä siinä kielletään murhaaminen. Siis yksityinen kosto. Sama Mooseksen laki ei ainoastaan sallinut - vaan itse asiassa käski esivaltaa tai toimeenpanovallan edustajia teloittamaan pahimmat murhaajat ja muut pahantekijät. Yksilön etiikka ja esivallan etiikka ovat siis selvästikin eri asia Vanhassa Testamentissa ja Uudessa Testamentissa. Sen toki sanoo jo heinäntekojärki, maalaisjärki ja lautamiesjärkikin: Vaikka onkin väärin ja kuvottavaa sulkea rikollisvihamiehensä kellariin 12 vuodeksi, hyväksymme jos poliisi ja vankeinhoitolaitos tekee näin.

Uskon Uuteen Testamenttiin, mutta myös Vanhaan Testamenttiin. VT:ssä on UT:n henki ainoastaan ankarammissa olosuhteissa. Mooseksen lain idea "silmä silmästä, korva korvasta" (vrt. "korvaaminen") oli argumentti kostonkierrettä vastaan. Tapana oli listiä naapurisuvulta kymmenen miestä yhtä vastaan. Tämä käytäntö piti muuttaa, siten että rangaistuksen piti olla kohtuullinen. Toorassa sekin siirrettiin jääviltä asianomaisilta puolueettomille tahoille. Mooseksen laissa vastustetaan markiisi de sadismia: vohlaa ei saa keittää emonsa maidossa; linnunpesästä ei saa viedä kaikkia munia; maata ei saa saastuttaa. Hurskaimmatkin profeetat ja kuninkaat tuodaan esiin juuri sellaisina paskiaisina, kuin he varmasti olivatkin. Egyptissä ja Assyriassa luuseri-kuninkaitten nimetkin hakattiin pois pylväistä ja historiankirjoista. Laki oli kaksiteräinen miekka; leikkasi suuntaan kuin toiseenkin. Sen kritiikiltä ei säästynyt kukaan. Jos oli paljon annettu, myös paljon vaadittiin. VT:ssa esimerkiksi omistaminen oli talonmiehenomistusta; velat piti antaa anteeksi säännöllisin välein; suvun maan sai takaisin säännöllisin ajoin jne. Siis ideaalikaasussa ja ihanneyhteiskunnassa.

Meillä ei ole ainoastaan oikeus puolustautua. Meillä on velvollisuus puolustaa sorrettua ja vaivaista "porteissa" kristittynä. Jeesus käänsi toisenkin posken, siis kämmenselällä lyönnin ohella oikean käden nyrkillä lyötävän posken. Jos Leijona suostui lampaaksi, ei hän silti lakannut olemasta Leijona. Hän oli "kuin" lammas, mutta olemukseltaan Leijona, kuten Clive Staples Lewis asian ilmaisi. Vaikka mestari ei puolustanut itseänsä, niin heikkoja hän puolusti, haukan lailla.

Suomella on tosiaan puolustusvoimat, eikä hyökkäysvoimat. Tätä kannattaa puolustaa. Vaan mitenkä on asian laita näiden EU-veljiemme rinnalla? Siinä kohden on parempi syy puhua velvollisuudesta lähitulevaisuudessa. Siellä on aivan eri tason historian taakat vetämässä ajopuuksi virtaan. Jos yksi kipupiste pitää keksiä, niin se on Israel. EU-parlamentti keräsi tarpeeksi ääniä puoltamaan tutkimusta PLO:n taloudellisista väärinkäytöksistä EU-rahoilla - ja adressin yli ajettiin aivan poikkeuksellisella tavalla. Eikä tapahtunutta mainostettu liiemmin Helsingin Sanomissa. Lehdistö on kolmas valtiomahti - ja meillä HS:n monopoli on Italian ja Venäjän kaltainen. Siellä sentään tiedetään tarkemmin, kuka on se Suuri Kurpitsa.

Yhteiskuntamme perustuu olemassaolon taistelun uskontoon, ei suinkaan enää kristinuskoon tai Jumalan sanaan. Kuitenkin Taistelun (Struggle, Kampf) 180 asteen vastakohta on agapee. Juutalaiskristillisessä traditiossa korostetaan opettajan muita vakavampaa vastuuta. Tästä perinteestä länsimaissa, myös meillä, on edelleen muistona termi ministeristä. Ajatus oli se, että suuri on se joka palvelee. "Joka teistä tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien muiden orja", sanottiin. Kuka mieltää tänään ministeri-sanan etymologian "palvelijaksi"? Idässäkin sana samurai merkitsi palvelijaa: pelottavan suuresta vallasta huolimatta myös velvollisuudet olivat yhtä suuret. Toinen heprealainen käsite on ajatus "tiedon avaimesta". Tieto lisäsi tuskaa, koska se katsottiin velvoittavaksi. Yhteiskunnan arvokkaimpiin jäseniin kuului luotettava todistaja. Historian kirjoittajilla on vastuu tietonsa oikeasta popularisoimisesta ja epävarmuutensa asteen tunnustamisesta. Kadun ihminen alkaa elää todeksi saamaansa maailmankuvaa jos agitaattorit päästetään irti kuten Venäjällä kansalliskiihkossaan ja juutalaisfobiassaan.

 

Kostetaanko isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen?
On silti aivan totta, että ympäristön konteksti vähentää monissa tapauksissa itse tekojen tuomittavuutta. Puolustelun voi jopa ankkuroida klassiseen maailmankirjallisuuteen: Kymmenen käskyn II taulun 6 käskyä käsittelivät ihmisten välistä kanssakäymistä, ja jopa Maon punaisen kirjan eettiset linjat ovat niiden kanssa samansuuntaisia. Ero on lähinnä siinä, että Mooseksen laissa etiikalle oli perustelut ensimmäisen taulun abstraktiossa. 1. taulussa käsiteltiin rajallisen ihmispersoonan suhdetta absoluuttiseen persoonaan ja kiellettiin korottamatta mitään luotua (seurausta) Luojan (syyn) paikalle ja väitettiin: "sillä minä, Herra sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni" (2 Moos 20). On kiinnostavaa, että kyseistä katkelmaa "kosto"-sanoineen (tulee suomeen ruotsin sanasta "kostar": maksaa) on esitetty käännösvirheeksi alkuperäisen hepreankielisen tekstin ajatuksesta. 

Uskoiko Mooses koston vai armon Jumalaan? Merkittävimpiin suomalaisiin heprean ja rabbiinisen kirjallisuuden tutkijoihin kuuluva Risto Santala sanoo kirjasessaan "Suudelma hunnun läpi", että alkukieli sanoo kymmenen käskyn laissa kostamisesta "poqed avoon" eli lähinnä "kirjaa" tai "ottaa huomioon synnit". Samasta sanajuuresta tulee nykyisin sana "virkamies", "paqiid". Tämän pohjalta on esitetty, että jakeen ajatus on, että ympäristöstä ("isiltä") opitut tavat ja käytännöt kompensoidaan, ja vain omien valintojen osuus ("viha") huomioidaan. Mikäli tämä tulkinta on oikea, on käsky käännetty kostoksi aivan päinvastaisessa merkityksessä. Eppu Normaalikin osaa kertoa Tuhansien murheellisten laulujen maasta, jossa miehen väkivaltainen taipumus periytyy eteenpäin tottumuksien kierteenä vastoin tahtoakin.

Wellingtonin herttua ja Napoleon Bonaparte syntyivät molemmat samana vuonna, 1769; molemmat syntyivät saarella; kumpikin menetti jo varhain isänsä; kummallakin oli neljä veljeä ja kolme sisarta; kumpikin kävi samaan aikaan sotakoulua Ranskassa; kumpikin ylennettiin everstiluutnantiksi vain päivän väliajoin; kumpikin oli etevä matematiikassa; kumpikin oli etevä sotilas ja kumpikin komensi suurta armeijaa. Kumpikin myös muistetaan Waterloon taistelusta, jossa vain toinen voitti. Mitä eroa siis oli Wellingtonilla ja Napoleonilla? Toisella oli viisaammat neuvonantajat, toisella tyhmemmät.

Sodankäynti vaatii kuitenkin armeijaa, kokemusta ja sodankäynnin taitoa. Vaikkei luoti väistänytkään uskovaisen miehen päätä tai Sven Dufvan sydäntä, ratkaisee silti loppujen lopuksi niin taistelun kuin sodankin Herra: "Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa. Vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia." Saarnaaja 9:11

Pelottavaa on se, miten helposti äänekkään enemmistön voi johtaa harhaan. Jos historiasta ja jopa tieteenhistoriasta jotakin voi oppia, niin sitten sen ettei enemmistö ole aina oikeassa.

Daniel vaikutti kahden vallankumouksen läpi, kolmessa hovissa Assyrian ja Babylonin valtakunnista Meedo-Persian aikaan saakka, Kooreksen ensimmäiseen vuoteen. Hänen taltioi kaunokirjallisestikin ansiokkaan kuvauksen yhteiskuntien savivarpaista:

"Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan. Ja näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa... Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennen kuin määräaika on... Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset." (Daniel 8:23-26; 11:32-35; 7:25-27).

"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikään kuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." 2.Tessalonikalaiskirje 2:1-12)

pauli.ojala@gmail.com

Tuohiurkuri

Veijo Meri — Ei vaivatta tule vapaus

Suuren talon poika

Rytin tilalla Satakunnassa Huittisten pitäjässä Loimijoen rannalla oli maata yli 400 hehtaaria, joista peltoa 100 hehtaaria. Lehmiä oli 50. Ennen kuin Risto Rytin isä osti tuon tilan, hänen sukunimensä oli Mauriala. Hän oli kotoisin Maurialan tilalta ja kylästä. Risto Rytin äiti oli talon tytär, omaa sukua Junttila. Hän piti kovaa kuria. Lapsia piiskattiin lähimetsässä, etteivät palkolliset ja lähinaapurit sitä näkisi. Heidät sidottiin kiinni puuhun. Joskus koko talonväki joutui kulkemaan ovesta, jonka takana seisoi emäntä. Hän löi jokaista vuorollaan. Se oli perinnäistä isäntävallan käyttöä. Siihen ei nähtävästi isäntä kyennyt, kun emännän täytyi se tehdä.

Lapsia perheessä oli seitsemän, joista kolme oli tyttöjä. Risto Heikki oli lapsista ikäjärjestyksessä kolmas. Vain hänet ja siskot koulutettiin ylioppilaiksi, hänet hyväpäisyytensä, herkkyytensä, epäkäytännöllisyytensä ja lempilapsen asemansa takia, tytöt taas siksi, että he kykenisivät elättämään itsensä maailmalla. Tilallisen vakaan aseman hankkiminen kolmelle kotiin jäävälle pojalle näytti tämän järjestelyn jälkeen mahdolliselta. Rytin emäntä oli ylpeä ihminen, joka tahtoi taata lapsilleen säädynmukaisen ja mielellään sitä korkeamman aseman. Tässä hän ei tullut pettymään. Tytötkin menestyivät hyvin akateemisessa maailmassa. Ratkaisu oli edistyksellinen, moderni, varsinkin kun maakunnan talollisia pidettiin hyvin konservatiivisena vanhasuomalaisen puolueen kantajoukkona. Rytit kuuluivat poliittisesti suomalaisiin.

Risto oli äitinsä silmäterä. Tämä ei helpolla luovuttanut häntä maailmalle. Äidin pyynnöstä läheisen kansanopiston johtaja suostui antamaan pojalle yksityisopetusta. Ylipitkin kotiläksyin ja harvoin tentein poika kävi läpi kansakoulun kurssin ja oppi sen ohi paljon muuta. Käväisy kansakoulun kolmannella luokalla kesti vain muutaman viikon. Koulun järjestäjät olivat kirjoittaneet Riston nimen mustalle taululle muiden heidän mielestään häiriötä tuottaneiden oppilaiden nimien joukkoon. Kun äiti sai kuulla tästä, hän tuli koululle, haukkui hyvin tuntemansa opettajattaren ja otti Riston pois koulusta.

Kansanopiston johtaja osasi hänkin olla vaativainen. Sattui kerran ihan odottamatonta. Risto ei osannut kotiläksyään. Hän tunnusti olleensa Paimen-Kallen kanssa niin uutterasti kelkkamäessä, että ei ollut ehtinyt oppia läksyään. Opettaja lähetti hänet oikopäätä kotiin. Tämä hylkäys oli tehokkaampi kuin mikään fyysinen rangaistus. Pojan hätääntyminen ja ahdistus oli niin pelottavan näköistä, että opettaja piti seuraavan kuulustelun ajan häntä sylissään. Toista kertaa ei Risto velvollisuuksiaan laiminlyönyt, kertoi opettaja myöhemmin. Risto suhtautui opettajaansa presidenttivuosinakin kunnioittavasti ja piti tapanaan kirjoittaa tälle ajatuksistaan ja tekemisistään ja tavoitteistaan, niin kuin olisi vielä tenttinyt tälle saamaansa läksyä. Hän kutsui myös vanhan miehen linnaan vieraakseen toteamaan, kuinka pitkälle tämän antama alkuopetus oli hänet saattanut. Risto Ryti kävi koko kansakoulukurssin ja oppikoulun ensimmäisen luokan läpi kolmessa vuodessa ja siirtyi 10vuotiaana Porin lyseon toiselle luokalle. Lyseon hän kävi loppuun vuosi ja luokka tahtiin. Syksyllä 1906 hän aloitti 17~ vuotiaana opiskelun Helsingin yliopistossa. Hän luki lakia. Oppikirjat ja opettajat olivat ruotsinkielisiä. Suomenkielisen lakikielen hänkin joutui opettelemaan erikseen, viimeistään valmistuttuaan. Oikeustutkinnon hän suoritti 1909 täytettyään kaksikymmentä vuotta. Lakitieteen kandidaatti hänestä tuli 12.12.1914.


Nuori Ryti oli briljantti, elegantti maailmanmies ja niin läpeensä kaupunkilainen, että häntä oli vaikea uskoa talonpojan pojaksi. Hänellä oli knalli, damaskit, käsineet, kävely-keppi ja kapea askel, kun hän liikkui Rauman kapeilla kaduilla. Siihen kaupunkiin hän asettui asianajajaksi. Nuorsuomalaiset nuoret-yhdistys valitsi hänet puheenjohtajakseen. Edwin Johan Hildegard Flinck, Viipurissa syntynyt kapteenin poika, joka 1928 suomensi nimensä Linkomieheksi, piti häntä niin ylimielisenä ja kylmänä, ettei häneen voinut kiintyä. Rytiltä puuttui sydän. Hän oli äitinsä poika. Hän ei mieltynyt kehenkään eikä hän tuntenut myötätuntoa sen paremmin erehtyneitä kuin erehtymättömiäkään kohtaan. He olivat yhtä vieraita, toiset tekojensa ja toiset tekojen puutteen takia. Yhdistyksen kokouksissa Ryti ei koskaan pyytänyt puheenvuoroa eikä käyttänyt sellaista puheenjohtajana. Hän puhui, kun tuli hänen vuoronsa. Ei hän koskaan kirjoittanut muistelmiakaan. Kovasti ja nopeasti hän teki töitä eikä juuri koskaan virheitä. Häntä pidettiin ylilahjakkaana tai nerona.

Valtiorikosoikeuden jäseneksi Ryti komennettiin muiden juristien tavoin keväällä 1918. Hän vaati ja kannatti ankaria rangaistuksia. Hän luki lakia niin kuin se oli kirjoitettu. Häneltä ei riittänyt ymmärtämystä niillekään, jotka joukkoliike ja massahysteria ja tovereiden painostus ja uhkailu olivat vieneet mukaan punakapinaan. Hän oli tuomitsemassa rikollisia tekoja eikä hyväksymässä )aloja päämääriä tai luonteen heikkoutta. On kyllä muistettava, että kevään 1917 maatalouslakkojen aikana Huittisissa tapahtui kaikkialle maahan uutisoitu poikkeuksellisen vakava kahakka meijerin puolustajien ja sitä sulkemaan hyökkäävän lakkolaisjoukon välillä. Isännät ja heidän poikansa turvautuivat taskuaseisiin ja saivat sillä tavalla hyökkääjien rynnäkön torjutuksi ja heidät hajaantumaan. Kahdeksan heistä haavoittui. Kaksi Risto Rytin veljeä oli puolustamassa meijeriään ja sen työrauhaa. Yksi hänen veljistään kaatui vuoden 1918 sodassa valkoisen armeijan sotilaana. Marraskuussa 1917 Mommilan kahakassa Ryti oli vuotta aikaisemmin puolisokseen tulleen Gerdan, omaa sukua Serlachiuksen, kanssa joutunut tulitaistelussa ja murha-aallossa moninkertaiseen kuolemanvaaraan Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin, jonka lakimies hän oli, murhattiin silloin.

Rytin ankaruus ja leppymättömyys ei ollut kevään ja kesän 1918 vihan ja kiihkon tartuntaa. Myöhemmin kansanedustajana hän johdonmukaisesti vastusti armahduslakeja, joita keskustapuolueet pitivät taloudellisesti ja sisäpoliittisesti välttämättöminä. Rytin puoluetoveri sisäministeri Heikki Ritavuori murhattiin, kun aktiivisesti ajoi noita armahduksia. Vangitut kapinalliset eivät olleet osoittaneet katumusta vaan kasvattivat vihaansa, perusteli Ryti asennettaan, joka oli niin tinkimätön, että monet hänen aateveljistään oudoksuivat sitä.

»Ryti oli julmin armahdusten vastustaja», kirjoitti vaikutelmille altis sosialidemokraatti Väinö Voionmaa ennen presidentinvaalia 1925. 36-vuotias Ryti oli niissä hyvin varteenotettava ehdokas. Siitä huolimatta sosialidemokraatit päättivät äänestää Rytiä. Painokkaimmin sitä vaativat puolueen pankkivaltuusmiehet Väinö Tanner ja Wäinö Wuolijoki. Rytistä oli tullut Suomen pankin pääjohtaja 1923 ja nuo kaksi herraa olivat voineet läheltä seurata hänen työskentelyään ja kuulla hänen perustelunsa ja linjavetonsa. He eivät voineet olla ylistämättä hänen pätevyyttään.

Ei Ryti maan pankkitoimen ja talouselämän säätelijänä armoa antanut ja sääliä tuntenut 1930-luvun lamavuosinakaan. Utopistisia suunnitelmia tehneet ylisuurten lainojen ottajat ja rahansa tuottamattomiin hankkeisiin menettäneet tyhmeliinit olivat syypäitä omaan kohtaloonsa. Hyväuskoiset sukulaiset, naapurit ja muut takaajat, jotka maksukyvyttömyys vei konkurssiin, olivat heidän kanssarikollisiaan. Ei heidän hätänsä sitä paitsi valtiolle kuulunut. Kansan oli aika oppia markkinatalouden lait. Samaa saarnasi omilleen Suomen pankin johtokunnan jäsen Kyösti Kalliokin, joka oli lojaali pääjohtajalle ja tämän tiukalle kultakantaan sidotun vahvan markan politiikalle. Kannattajien kauhistelusta huolimatta Kallio esitti samoja tylyjä perusoppeja kuin Ryti.

Suomen Pankissa Kallio oli kuitenkin turvassa kasvamassa korkoa korolle, kuten Rytikin. Kun Svinhufvud oli lopulta yhteisvoimin saatu taktikoitua sivuun, tuli heidän vuoronsa. Kumpaisestakin tehtiin presidentti.

Kovan taistelun Kallio joutui käymään jo 1920-luvun alussa ajaessaan läpi maattoman väestön asutuslain »Lex Kallion». Jos jälkimaailma hänestä jotain muistaa, niin tuon lain ja hänen komean äkkikuolemansa Helsingin rautatieasemalla joulukuussa 1940.

 

Risto Rytin kova linja

Ryti oli Suomen Pankin pääjohtajana 17 vuotta. Sotien jälkeen hän ehti vielä palata presidentin tehtävistä luovuttuaan pankkiin vähäksi aikaa. Välivuodet hän oli ollut virkavapaana. Työsuhde ei ollut katkennut.

Aluksi Rytin palkka oli 200 000 mk vuodessa. Edellinen pääjohtaja, entinen ulkoministeri Otto Stenroth erotettiin 20.1.1923. Hän oli syyllistynyt valuuttakeinotteluun. Hän oli kannattanut tiukkaa säätelyä ja säännöstelyä. Tosin sitä oli alettu purkaa 1920. Ståhlberg nimitti Rytin pankin johtoon 30.1.1923. Työnsä hän aloitti 1.2.1924, kun hallituksen vaihdos vapautti hänet ministerin tehtävistä. Suurinflaatio, joka pudotti markan arvon yhdenteentoista osaansa, oli päättynyt vuoden 1920 paikkeilla. Muutkin valuutat olivat kärsineet inflaatiosta. Kaikkialla Euroopassa ponnisteltiin rahanarvon vakiinnuttamiseksi, mielellään vuoden 1913 tasolle. Sen uskottiin palauttavan vanhat hyvät ajat. Rahanarvo tahdottiin sitoa kultaan tai kultavaluuttoihin. Rytikin piti kultakantaan perustuvaa rahajärjestelmää parhaana siihen asti maailmassa kehitetyistä. Rahanarvoksi Ryti halusi määrätä sen, mikä sillä oli, koska se oli neljä, viisi viime vuotta ollut suurin piirtein sama ja valtaosa veloista oli syntynyt näinä vuosina. Rahanarvon palauttaminen, deflaatio, vuoden 1913 tasolle olisi ollut tuhoisa uusille velallisille, niin kuin inflaatio oli ollut vanhoille lainanantajille. Uusille säästäjille se olisi merkinnyt melkein päävoittoa arpajaisissa. Inflaatiossa omaisuutensa menettäneille ei ollut mahdollista maksaa korvauksia valtion varoista, Ryti kertoi. Niin paljon rahaa ei ollut. Murrosaikoina, jolloin oikeusjärjestelmä ei ole voimassa, moni menettää henkensä, moni säästönsä ja omaisuutensa eikä sitä mikään muuksi muuta. »Kun inflatsioni vahingoittaa pääomaomistajia yrittäjien hyödyksi, deflatsioni puolestaan vahingoittaa yrittäjiä, aktiivisinta osaa kansakunnasta, pääoman passiivisten omistajien eduksi.» Inflaatiossa voi menettää 100 % rahavelvoituksen määrästä, mutta deflaatiossa monta kertaa enemmän. »Miljoonan markan nyt otettu velka kasvaisi 7,7 miljoonaksi, jos rahanarvo palautettaisiin samaksi kuin se oli 1913. Jos 1913 lainasi jollekin miljoona markkaa, inflaatio oli supistanut saatavan sadaksituhanneksi markaksi.» Mielettömän suurten sotamenojen pakottama setelirahoitus oli tuhonnut kultakantaan perustuvan rahajärjestelmän ja pudottanut kullanhinnankin puoleen.

Englantilainen talousguru John Maynard Keynes ei suositellut kultakantaan palaamista, koska maailma sillä tavalla sidottaisiin Yhdysvaltain kasvaneeseen kultakantaan. Monikin sotaa käyvä valtio oli laivannut sinne kultaa sotalainojensa vakuudeksi. Keynes ei tahtonut, että Wall Street määräisi maailman taloudesta. Kun sitten Wall Streetin pörssiromahdus aloitti maailmanlaman, joka ei ollut loppua, ennen kuin toisen maailmansodan edellä sotilaallinen varustautuminen, mobilisaatio ja sotatarviketeollisuus lopettivat kerralla työttömyyden ja pakottivat ihmiset hyväksymään niukkuuden ja matalat palkat, Keynesin väitteiden paikkansapitävyys näytti kiistattomalta. Ryti piti joka käänteessä kiinni kultakannasta. Kun Englanti siirtyi siihen, Suomi teki heti saman. Täytyy muistaa, että Suomen vienti suuntautui Englantiin. Kun Englanti sitten laman puristuksessa luopui kultakannasta, Suomi seurasi sitä silloinkin, vaikka Ryti viivytti ratkaisua ja koetti löytää keinot, joiden avulla olisi selviydytty ilman sitä. Suomen rahalle oli Rytin mielestä kiireesti määrättävä lain sitoma arvo, ettei se vaihtelisi päivästä toiseen. »Se on sama asia kuin jos kahvikauppiaan kilo olisi yhtenä päivänä 750 grammaa, toisena päivänä 900 grammaa ja kolmantena 600 grammaa.»

Eduskunta hyväksyi 10. 12.1925 lait kultakantaan siirtymisestä.

Oli ehdotettu yhden nollan poistamista, joka olisi tehnyt 10 vanhasta markasta yhden markan, mutta ei haluttu sotkea kansalaisten käsityksiä ja tottumuksia. Kun 1960luvulla pudotettiin luvuista kaksi nollaa, vielä kymmenen vuotta myöhemmin monet keski-ikäiset ja vanhat muuttivat mielessään summat vanhoiksi markoiksi, jotta kykenisivät tajuamaan niiden todellisen arvon. Monessa maassa tätä helppoa reformia ei ole tuon takia tehty.

Kuka tahansa sai tuoda rahapajaan kultaansa ja lyöttää sen siellä kultarahoiksi. Kultaa oli oltava vähintään 40 grammaa. Rahapaja otti työstään 3 % lyömänsä kullan arvosta. Kultarahat eivät kuitenkaan olleet yleisesti käytössä, sillä ihmiset olivat tottuneet seteleihin. Eliel Saarisen piirtämät hyvin kookkaat setelit, jotka esittivät vähäpukeisia ja alastomia kauniita nuoria ihmisiä, joiden kulkue vaelsi kohti hyvää aikaa ja elintasoa, nousevaa aurinkoa, lisäsivät puolestaan tuota luottamusta. Oli seteleissä myös ikimänty, kestävyyden ja pitkäikäisyyden symboli.

Maailman paras rahajärjestelmä ehti toimia Suomessa vain kolme vuotta, kun vuoden 1929 lopulla puhkesi todellinen raha- ja pääomakriisi, joka pysäytti pyörät kaikkialla länsimaissa. Suomessa lama alkoi vuotta aikaisemmin kuin muualla. Puutavaran hinta laski nimittäin romahdusmaisesti jo silloin. Suomessa oli ennenäkemätön rakennusbuumi, suuria kaupunginosia syntyi yhtaikaa, kuten Helsingin Töölö. Syksyllä 1931 Englanti ja kohta sen jälkeen Suomi luopuivat kultakannasta.

Ryti ei menettänyt uskoaan kapitalistiseen talousjärjestelmään. »Inhimillinen yhteiskunta on elävä organismi, jossa toksiini itsestään kehittää parantavan antitoksiinin, sairaus synnyttää ja panee liikkeelle tervehdyttävät vastavoimat, mikäli yhteiskunnassa yleensä on vastustuskykyä ja elinvoimaa jäljellä.» Taloudelliset lait ovat aina säädettyjä lakeja ja ammattiyhdistysten päätöksiä voimakkaampia, hän lisäsi. Ammattiyhdistysliikkeen voimattomuuden takia Suomessa oli helpompi kuin monessa muussa maassa alentaa palkkoja
eivätkä työnantajat olleet hyväksyneet sitä neuvotteluosapuoleksi.

Palkkojen alentaminen ei Suomessa laskenut elintasoa samaa tahtia kuin toiminta lamaantui ja palkat laskivat, koska elintarvikkeiden hinta oli maailmanmarkkinoilla laskenut 30-40 %. Esimerkiksi Englannissa ei vehnän hinta ollut kertaakaan ollut yhtä alhaalla vuoden 1594 jälkeen, kertoi Ryti. Maanviljelijät olivat todella vaikeuksissa. Puun hinta oli romahtanut ja viennin tyrehdyttyä hakkuut supistuneet. Neuvostoliitto alkoi dumpata maailmalle puutavaraa saadakseen valuuttaa viisivuotissuunnitelmiensa vaatimiin konehankintoihin. Patenttejakin se osti suuria määriä. Suomen sahateollisuus lähti kilpailemaan sen kanssa ja se oli raakaa peliä.

Ryti vastusti setelirahoitusta eli lievän inflaation elävöittävän ruiskeen antamista, mitä jotkut talousteoreetikot ehdottivat. »Tyhjän kukkaron diktatuuri on ehdoton», sanoi Ryti. Tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta oli kuitenkin pidettävä kiinni, jottei syttyisi sisäisiä levottomuuksia. Ne olisivat vaarallisia maassa, jossa oli äsken käyty sisällissota.

Valtion oli vähennettävä menojaan, kun se ei kyennyt lisäämään tulojaan. Kansalaisten veroprosentti oli 26,5, kun se Ruotsissa oli vain 12,3. Vaikkei lamaa ja työttömyyttä olisi tullutkaan, valtion olisi ollut pakko vähentää investointejaan.

Rytin on väitetty hidastaneen taloudellista kasvua siinä vaiheessa, kun se alkoi. Suomen Pankki käytti kasvavan viennin tuomat valuutat ulkomaisten velkojen maksuun eikä vahvistanut niillä kotimaisten pankkien luotonantokykyä. Maa maksoi velkansa pois melkein kokonaan ennen toista maailmansotaa.

Kansallissosialismista Ryti ei tullut pitämään sen suljetun ja ohjatun talousjärjestelmän takia. Se oli hänestä keinotekoinen ja epäterve. Tuotannon nousu siinä johtui kilpavarustelusta. Saksan kanssa jouduttiin käymään vaihtokauppaa, jota Ryti nimitti »oravannahkakaupaksi», niin alkeelliseen ajatteluun se perustui. Viennistä Saksaan ei saatu valuuttaa vapaasti käytettäväksi. Sieltä saatiin vain tuontia. Suomen hallitus ilmoitti viejille, ettei se ottanut vastuuta heidän Saksassa olevista saatavistaan, kun ne jäätyivät sinne. Ryti piti tuota kauppaa Suomen Hitlerin Saksalle antamana pakkolainana ja Saksan Suomeen suuntaaman tuonnin rahoittamisena. Hän ehdotti Saksaan viennin supistamista. Hän uskoi Saksan ylettömästi rasitetun talouden kertakaikkiseen romahdukseen. Vain sota saattoi sen pelastaa.

Ryti oli melkein päivittäin puhelinyhteydessä Englannin Pankin johtajiin. Useat englantilaiset yksityispankit tukivat koko sotien välisen ajan lainoillaan Suomen taloutta ja vientiä Englantiin. Ryti halitsi englanninkielen ja kävi Lontoossa tuon tuosta. Hänelle myönnettiin maiden välisten suhteiden kehittäjänä Viktorian ritarikunnan komentajamerkki ja sen mukana arvonimi sir.

Vapaamuurareihin Ryti kuului 22 vuotta. Rikoksesta sotasyyllisyydestä - muodollisesti tuomittuna hänet järjestön sääntöjen mukaan erotettiin looshista 1946. Jatkosodan aikana vapaamuurarit eivät toimineet Suomessa. Hitlerin Saksa rinnasti heidät kommunisteihin ja juutalaisiin, kansallisvaltion ja sen rotu- ja kansanyhteisön tuhoajiin. Rytin looshiveljiä oli Suomen Pankin johtajistoon kuuluva Jukka Rangell. Vapaamuurari oli myös moninkertainen Suomen ulkoministeri Hjalmar Procopé.

Rytin tuttavapiiriin kuului jo 1920-luvulla tunnettu sosialidemokraatti Wäinö Wuolijoki. 1930-luvulla tämä ehdotti pari kertaa Rytille silloin edullisten ulkomaanlainojen ottoa valtiolle, jotta olisi voitu keventää verotusta ja rahoittaa sodan läheisyyden kasvattamia puolustusmenoja. Oli totinen kiire lisätä armeijan raskasta aseistusta. Ryti ei suostunut. Ei tullut kuuloonkaan. Sodan aiheuttama inflaatio olisi maksanut osaltaan nuo lainat takaisin. Se koski myös Rytin takaisin maksamia vanhoja lainoja.

Forssan Lehteen lähetettyjä  mielipiteitä (läpi menneitä 2/3 - Forssan Lehti)

Aamulehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 2/5 - Aamulehti)

Aamupostiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Aamuposti)

Mielipiteitä Aamuposti-lehteen (0/1)

Apu-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Apu)

Askel-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 Askel-lehti, Kotimaa)

Elämään-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Elämään)

ET-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - ET-lehti)

Etelä-Saimaa -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Eteläsaimaa)

Etelä-Suomen Sanomiin (ESS) lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Etelä-Suomen Sanomat)

HaKehila-lehteen lähettyjä mielipiteitä (0/1 - HaKehila)

Mielipiteitä Hollolan-Sanomat-lehteen (0/1)

Hyvä terveys –lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Hyvä Terveys)

Hämeen Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Hämeen Sanomat)

Iisalmen Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Iisalmen Sanomat)

Mielipiteitä Iitinseutu-lehteen (0/1)

Ilkkaan lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Ilkka)

Ilta-Lehteen lähetettyjä mielipiteitä (IL - Ilta-Lehti)

Ilta-Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - IS - Ilta-Sanomat)

Mielipiteitä Itä-Häme-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Itä-Savo-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Jämsän-Seutu-lehteen (0/1)

Kainuun Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Kainuun Sanomat)

Kaleva-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kaleva)

Kanava-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kanava)

Kansan Uutisiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kansan Uutiset)

Karjala-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Karjala)

Mielipiteitä Karjalainen-lehteen (0/1)

Kauppalehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kauppalehti)

Kemia/Kemi-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Kemia-lehti)

Keskipohjanmaahan lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Keskipohjanmaa)

Mielipiteitä Keski-Häme-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Keskilaakso-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Keskisuomalainen-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Keski-Uusimaa-lehteen (0/1)

Kirkko ja Kaupunki -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 4/10 - Kirkko ja Kuponki)

Kirkko ja Me -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 0/1 - Kirkko ja Me)

Kotimaahan lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 1/3 - Kotimaa)

Kouvolan Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kouvolan Sanomat)

KD-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - KristillisDemokraatti)

Mielipiteitä Kymen-Sanomat-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Koillissanomat-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Koti-Karjala-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Lieksan-Lehti-lehteen (0/1)

Lapin Kansa –lehteen lähettyjä mielipiteitä (3/3 - lapin Kansa)

Mielipiteitä Loviisan-Sanomat -lehteen (0/1)

Mielipiteitä Lähilehti-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Länsi-Savo-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Länsi-Suomi-lehteen (0/1)

Länsi-Uusimaahan lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Länsi Uusimaa)

Länsiväylä–lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Länsiväylä)

Maaseudun Tulevaisuus -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Maaseudun Tulevaisuus)

Metro-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi 1/2 - Äitikaupunki Metro)

Mielipiteitä Mäntsälä-lehti-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Nastola-lehti-lehteen (0/1)

Letters sent to New York Times (0/1 - NY Times)

Opettaja-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Opettaja)

Mielipiteitä Orimattilan-Aluelehti-lehteen (0/1)

PerusSuomalainen-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - PerusSuomalainen)

Mielipiteitä Pieksämäen-lehti-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Pitäjän-Uutiset-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Pohjalainen-lehteen (0/1)

Pohjolan Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Pohjolan Sanomat)

Mielipiteitä Päijät-Häme-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Pyhtään-Lehti-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Pyhäjokiseutu-lehteen (0/1)

Ristin Voitto -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Ristin Voitto)

Mielipiteitä Salon-Seudun-Sanomat-lehteen (0/1)

Sanan Voima -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Sanan Voima SV)

Mielipiteitä Satakunnan-kansa-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Selkouutiset-lehteen (0/1)

Seura-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Seura)

Seutu-Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Seutu-Sanomat SS)

Sunnuntaisuomalaiseen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Sunnuntaisuomalainen)

Suomen Kuvalehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 3/8 - Suomen Kuivalehti)

Suomenmaahan lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Suomenmaa)

Tekniikan Maailma -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - TM)

Mielipiteitä Tiedonantaja-lehteen (0/1)

Tieteen Kuvalehti -aikakauslehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Tieteen Kuvalehti - Historia)

Tieteessä tapahtuu –lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Tieteessä tapahtuu)

Turun Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/3 - Turun Sanomat)

Tylkkäriin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Tylkkäri)

Mielipiteitä Uusi-Lahti-lehteen (0/1)

Mielipiteitä Uusimaa-lehteen (0/1)

Uusi Tie -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Uusi Tie)

Vanamo-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Vanamo-lehti)

Vihreä Lanka -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Vihreä Liitto)

Mielipiteitä Viikko-Häme-lehteen (0/1)

Viikko-Uutisiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Viikko-Uutiset)

Voima-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/2 - WIHERWASURIN WOIMA)

Yliopistolehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/2 - Yliopisto-lehti, Pekka Matilainen & onnenpotkut in memoriam)

Ylioppilaslehteen lähetettyjä  mielipiteitä (1/3 - Ylioppilaslehti)

...sekä...
Alustava käsikirjoitus kirjastani "MINÄ JA AATOS":
Emile Zola & Helsingin Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (läpi 5/100 - Helsingin Sanomat)

 

www.kp-art.fi

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a life - Donate blood!