Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
RISTO RYTI
Risto Rytin päiväkirjoista
"Lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava ja herkkä ihminen"
jos ei pitäisi kasvoillaan: "kansallissosialistisen johtajan ja profeetan
maskia". Näin
kirjoitti Risto Ryti 4.6.42 Adolf Hitleristä vuonna 2005 yleisölle
paljastetuissa ja julkaistuissa päiväkirjoissaan. Päiväkirjat kertovat maanisen
vihamielisen Hitlerin raivostuneen jo siitä kun hän kuuli mainittavan sanan
"juutalainen". Judentum-sanaan hän myös päätti testamenttinsa. Talvisodan pääministeri ja jatkosodan presidentti ei
tahtonut sensuroida muisteloitaan (toisin kuin turhamaisempi Mannerheim), mikä
on tutkimukselle arvokasta.
Aikansa luulon mukaisesti Ryti ilmeisesti otaksui, että alkoholismi,
väkivaltaisuus, skitsofrenia, vajaamielisyys jne. ovat yhden tai kahden geenin
tuloksia per ominaisuus - ja siten kitkettävissä evoluution valintaopin
mukaisesti. Rytin päiväkirjojen rotuhygieninen pohdiskelu rikollisuuden
periytyvyydestä ja niin ruumiillisesti kuin henkisestikin "ala-arvoisten
ihmisten" pakkosterilisaatioista tulisi ottaa vakavasti. Nyt päiväkirjojen
arvioijat vain naureskelevat sille.
Maamme kohtalonhetkillä kohtalonuskoinen Risto Ryti oli kuin kuningas Saul
meedioiden asiakkaana sekä Suomessa että ulkomailla. Uuden Gerda Rytin
elämäkerran mukaan rouva jopa käänsi ja toimitti okkultistisia ja spiritistisiä
kirjoja suomeksi - vaikka hankkeesta onkin visusti vaiettu. Tämä on raskauttavaa
kylmästi laskelmoineelle rationalistille, jonka silmiinpistävänä piirteenä
piskuista IKL:ää (äärioikeistolaista Isänmaallista Kansanliikettä) lähellä
aloittanut kokoomuslainen ja satakuntalainen osakuntaystävä, jatkosodan lopun
koleerinen pääministeri Edwin Linkomies kirjassaan "Vaikea aika" kuvaa
siinä määrin kylmänä analyytikkona, että epäili Rytillä olleen "sydäntä
rinnassaan lainkaan". "Jumalan ja Hitlerin avulla" Ryti pilkkasi selviävänsä
ahdingoista Saksan von Blucherin mukaan juuri ennen Tali-Ihantalan
suurhyökkäystä. Julkaisematon Hertta Tirrasen haastatteluarkisto kertoo
sosiaalidemokraatti Väinö Tannerinkin taas ihailleen Linkomiestä siitä,
että tällä oli ateistinen vakaumus niin nuoresta, että pääministeri kieltäytyi
ehtoollisesta koko elinaikansa kun Tanner taas oli joskus nuoruudessaan
erehtynyt ehtoolliselle.
Yllättävää päiväkirjoissa on jatkuva Englannin ja Amerikan aliarviointi ja
haukkuminen. Ilmeisesti Rytiä on pidetty anglofiilinä enemmän kuin
saksanystävänä koska hän puhui sujuvammin englantia kuin saksaa.
Kirjassa "Ei muuta kunniaa - Risto Rytin kujanjuoksu" Kyösti Skyttä
osoittaa, miten Saksan mahtikäsky oli tuhota Leningradin kaupunki ja asukkaat
evoluution olemassaolon taistelun hävityssodassa viimeiseen saakka.
900-päiväisessä piirityksessä kuoli liki miljoona venäläistä ja täystuhon esti
vain marsalkan haluttomuus sulkea huoltoyhteys. Nyt päiväkirjat vahvistavat
Rytin tienneen Hitlerin pakkomielteen hävittää niin Leningrad kuin Moskovakin
tyystin "tuhoamissodassa". Oikeusministeri Kekkosen hoitaman
sotasyyllisyysoikeudenkäynnin puolustuspuheessaan Ryti puhuikin "biologisesta
maailmanpalosta". Mannerheimin 75-vuotispäivillä Ryti keskusteli Hitlerin
kanssa ensin neljään pekkaan, viimein kahden. Hitler ei keskustellut kenenkään
toisen vieraan kanssa kahden kesken tällä ainoalla ulkomaanmatkallaan elämänsä
aikana. Kyse on myös ainoasta säilyneestä (sala)nauhoituksesta Hitlerin
keskusteluissa. Ryti kertoo Hitlerin itkeneen Neuvostoliiton vahvuutta ja sanoo
Suomen Talvisodan vastarinnan eksyttäneen hänet aliarvioimaan Stalinin
divisioonat. Loppuun saakka Hitler piti Suomea ainoana luotettavana
aseveljenään, niin kiusallista kuin se Rytille olikin.
Harva jos kukaan paikallinenkaan meillä Lounais-Hämeessä muistaa, että
huittislaisen Rytin ensimmäiset sympatiat rodunjalostukselle nähtiin Forssan
alueella. Ryti oli mellakoivien venäläisten vuonna 1918 surmaaman Jokioisten
kartanonherran Alfred Kordelinin lakimies, joka määräsi testamentin valvojana
nuoren lankonsa Jarl Serlachiuksen Jokioisten kartanonherraksi ja sitä
kautta Forssan komendantiksi valkokäräjille. Kartanon oli aiemmin omistanut
Mannerheimin suku. Komendantin käytettäväksi saapui keväällä 1918 noin 800
"Saariston vapaajoukon" ruotsinkielistä eli "germaanirotuista" miestä. Näiden
jäljiltä Sotasurma-projekti löysi Tauno Tukkisen kirjasen mukaan noin
saman verran teloitettuja tai keskitysleireillä menehtynyttä. Surullista on se,
että kirkkoherrat jättivät merkitsemästä kuolinkirjoihin monia lahdattuja ja
heidän olemassaolonsa pitäisi osoittaa työläästi syntyneiden ja konfirmoitujen
kirjoista.
Vuoden 1918 sisällissotaa ei käyty vain akselilla kapitalisti vai kommunisti,
vaan akselilla germaani vai mongoli. Ruotsalainen rotuylemmyys heijastui
fanaattisena ryssävihana Suomeenkin. Tämä tosin kalpenee Pohjois-Venäjällä
toimitetun suomensukuisten "tsushnojen" eli "metsäläisten" vuosisataisesta
kansanmurhasta joka lienee laajempi kuin samanaikaiset Pohjois-Amerikan
intiaanisodat vaikkei samaa nostalgiaa osakseen saakaan. Päiväkirjat kuvaavat
elitistisesti, miten Venäjällä hallitsee rodullinen keskiluokka, 3% yläluokan
jouduttua väistymään. Tsaarin Venäjä oli länsimainen, intelligentsian
puhdistusten jälkeinen itämainen (RR 20.4.44).
Rytin Ryti valittiin hiljattain "suurin suomalainen" äänestyksessä toiseksi.
Jatkosodan voi nähdä myös Sveitsin pankkitoiminnan ja Ruotsin teräsbisneksen
hengessä liiketoimena Hitlerin helmoissa. Rytin bisnes vain epäonnistui. Harva
käsittää, miten kauas sota meidät muista Pohjoismaista jätti. Ainoa lohtu on se,
ettei Sveitsissäkään julkinen sana ole kyennyt avoimesti käsittelemään
rikkautensa syitä, verirahaa. Vielä vähemmän sotasyyllisyyttä on kyettyä
käsittelemään "puolueettomassa" Ruotsissa. Saksalainen teräs oli surkeata ellei
sitä jatkettu ruotsalaisella malmilla. Oikeistolainen Ruotsi varusti Hitleriä
pitkällä aikajänteellä räikeästi vastoin Versaillesin sopimusta. Ruotsin
liikemiehet sotivat Suomenkin selän takaa ja varustivat Saksan salamasotaa.
Toisaalta Suomen metsäteollisuuskin teki suurimmat voittonsa 1942 ja myytti
metsäteollisuuden intresseistä Suomen intresseinä tuntuu kuin perustuslailta.
Sodan jälkeen aivan oma germaani-ideologian lukunsa oli verirahan pesu, josta
suurin Ruotsin liikepankki ei koskaan saanut tuomiota korvausvaateita.
Päiväkirjojen usein mainitseman Ruotsin suurimman liikepankin Wallenbergin
suvun valkoisesta lampaasta on nähty Ruotsissa arviolta 3600-4000 dokumenttia.
Hänen sedistään ja serkuistaan ei oikeastaan ainoatakaan vaikka he olivat
suurimpia yksittäisiä sotasyyllisiä Maailmansodan varustamiseen.
Sananvapaus on Skandinaviassa varsin suhteellinen käsite. Sitä ei edistä se, jos
liian kerkeästi palautamme spiritistipariskunnalle kunniaa jota ei koskaan
menetettykään. Kyse on kuitenkin isänmaamme kättenpäällepanemisesta shoan (holokaustin)
toteuttajan synteihin. Suomessa käytiin vain sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä,
mutta Nurnbergin sotarikosoikeudenkäynnissäkin Natsi-Saksan sodanjohdon
kuvauksille okkultismiriiteistä vain tirskuttiin. Ironinen piirre Suomen
opportunisteille oli heidän rouviensa suuri kunnianhimo. Kiinnostavinta olisikin
tutkimus yliopistoeliitin ja hallituseliitin rouvien välisestä kirjeenvaihdosta
ja päiväkirjoista.
Ryti ja Mannerheim väittivät Suomen joutuneen jatkosotaan vasten omaa tahtoaan.
Professori Henrik Meinander ym. ovat osoittaneet, että kaunistelut Natsi-Saksan
joukkojen kauttakulussa ja 7 divisioonan kutsumisessa maahan oli oikeastaan
valehtelua. Suomi ei ollut ajopuu, eikä lastu laineilla - aivan kuten
Itävaltakaan ei ollutkaan "ensimmäinen uhri". Natsismin kannattajia sinänsä
Suomessa oli vain noin 3%, Suomi olikin Saksalle pr-kortti demokraattisena
aseveljenä. Vääristelyä on ollut sekin, että johtomme olisi saanut vasta pari
viikkoa ennen Barbarossaa saanut tietää Saksan idänhyökkäyksestä joka saatiin
pidettyä Stalinilta salassa. Päiväkirjat vahvistavat tiedon saavuttaneen SSS:n
(Suomalais-saksalaisen seuran) yliopistomiesten kautta Suomen ainakin puoli
vuotta aiemmin, jolloin Göring myös lupasi Suomelle revanssia ja
lisäalueita.
Suomella oli taistelutta antautuneista Baltian maista poiketen se tausta, että
olimme jo ostaneet Talvisodassa sekä Stalinin että neljä kautta
hallinneen Rooseveltin kunnioituksen, Hitlerin ohella. Suomi liitettiin
Natsi-Saksaan, vaikka tämä oli ottanut pitkän etäisyyden Härmään myydessään
Suomen NL:n etupiiriin v. Ribbentropin kautta 1939. Minusta
kohtalokkainta oli se, että näitä valloituspyrkimyksiä markkinoitiin niin
vahvasti Jumala-kortilla. Päiväkirjat puhuvat eksplisiittisesti, miten Ryti
tahtoi koko Kuolan niemimaan ja siirtää laajalle Suomen protektoraatille satoja
kilometrejä laajennetun rajankin itäpuolelle suomensukuisia heimoja.
Markku Jokisipilän kaltaiset ulkomaisia arkistoja tuntevat nuoret
tutkijat sanovat, ettei edes Rytin "kunniakkaasti" toteuttama muodollinenkaan
erillissotateesistä luopuminen aseiden saamiseksi ehkä ollutkaan välttämätön.
Saksan sodanjulistuksessa käytettiin selkeän liittolaisen termiä Suomesta
alunperinkin, joka käännettiin "kylki kyljessä" suomeksi.
Ryti oli analyytikko, jonka arviointikyky sortui pakkomielteeseen Englannin
romahtamisesta ja NL:n heikentymisestä. Totta kai hän oli silti parempi johtaja
kuin Viron päämies, jonka arkistopaljastukset kuvaavat paljon Kekkostakin
selvemmin NL:n asiamiehenä. V.I. Leniniä voi sentään ymmärtää sillä
perusteella, että hän oli mahdollisesti asperger-oireyhtymästä kärsinyt
vammainen, retorisesti suuntautunut neurologisesti epätyypillinen savant-autisti.
Siis kaikessa murhanhimossaankin "tosikko-vammaisia" ihmisiä.
Joitakuita Mannerheimin päiväkäskyjen esillä pitäminen kirkoissa on
katkeroittanut vuosikymmeniä. Toorassa papiston ja profeetoissa
maallikkosaarnaajien piti olla tyystin riippumattomat vallanpitäjistä. Vallan
mielistely on eräänlaista mammonanpalvontaa; mammona on samaa kantasanaa kuin
"usko", mutta tarkoitti maallista arvoesinettä.
On oireellista, miten vähän eduskunnalta kyseltiin. Sille tuli niin talvisota
kuin jatkosodankin käänteet yllätyksinä. Kansanedustajia ei Ryti tahtonut
vaivata, ja hallituksen kokoonpanoa Ryti leipoi kuin taikinaa. Osoitus Rytin
itsevaltiaan maneereista saatiin hänen toimiessaan Suomen Pankin johtajana
30-luvun Pula-ajalla. Ryti laittoi muut johtajat käytävään pelaamaan korttia.
Kansan nähdessä nälkää, pani Ryti Suomen ainoana maana maailmassa maksamaan
ulkomaanvelkansa. Tämä noteerattiin kuin vitsinä Yhdysvaltain valtalehdissä:
"Suomi maksoi taas!" kuulutettiin kissankokoisin fontein.
Mikä on Rytin Pula-ajan piittaamattomuuden yhteys J.V. Snellmannin
kovuuteen 1860-luvun nälkävuosina? Tuolloin Suomessa tapettiin oikeastaan
tahallaan 100 000 suomalaista liikaa. Keskushallinnon vakaus on aina ajanut
Suomessa kurjimpien ohi, 1990-luvun pankkitukiin ja kymmenien tuhansien
pienyrittäjien uhraamiseen saakka. Ehtikö henkitieteilijä Snellman omaksua
malthusilaisen esidarwinistisen ideologian jossa rodullisesti alempiarvoisen
aineksen menehtyminen oli ainoastaan suotavaa?
Risto Ryti oli epäonnistunut finanssimies joka joutui luovimaan kahden
suurvallan välissä ja liitti Suomen Hitlerin Saksaan. Juutalaisten totaalisesta shoasta Ryti sanoo kuulleensa vasta 31.7.42 okkultisti Himmlerin
suomalaiselta henkilääkäriltä Kersteniltä. Tämä saattaa pitää paikkansa,
mutta väitteet joiden mukaan Suomen johto olisi saanut tietää Natsi-Saksan
idänhyökkäyksestä vasta paria viikkoa ennen H-hetkeä ovat olleet valehtelua.
Suomen johto kuuli niistä ja sitoutui niihin ainakin puoli vuotta aiemmin,
ilmeisesti SSS:n eli Suomalais-Saksalaisen Seuran professorisvoittoisen
opportunistieliitin kautta.
Mielestäni ei ole kunniakasta, että Suurimman suomalaisen äänestyksessä hänet äänestettiin Mannerheimin jälkeen suurimmaksi, omaisuuskansan polttouhrialttarin astinlaudoilta. Snl. 28:15: "Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on köyhän kansan jumalaton hallitsija." Tavallaan 1990-luvun alun pankkikriisinkin voi nähdä Snellmanin ja Rytin maineenvarjelun ja katajaisen kansan selkänahasta jatkavan suoneniskupolitiikan jatkumona. Vakaa ja vahva markka oli euron syntyvaiheessakin itsepetosta eikä kansantaloustiedettä. Kun satua tarpeeksi kauan kerrottiin ja siihen uskottiin, oli seurauksena karkeasti ottaen liki 60 000 yrityskonkurssia, 500 000 työtöntä, 14 000 itsemurhaa, ja valtion velka joka kasvoi muutamassa vuodessa lähes nollasta yli 70 miljardiin euroon.
"Älä tapa" on kirjaimellisesti "Älä murhaa" - Maanpuolustusvelvollisuudesta, yksilöetiikasta ja esivallan etiikasta
Asevelvollisuutta ei ole kaikilla suomalaisilla. Mutta maanpuolustusvelvollisuus on kaikilla täysi-ikäisillä Suomen kansalaisilla. Room. 13 on luku esivallasta. "Ei ole esivaltaa, muuta kuin Jumalan antamana. Jos pahaa teet, niin pelkää. Sillä se ei miekkaa turhaan kanna." Vaan siis käyttää sitä myös. Kymmenessä Käskyssä ei kielletty tappaminen. Hepreankielisessä alkuperäisessä tekstissä siinä kielletään murhaaminen. Siis yksityinen kosto. Sama Mooseksen laki ei ainoastaan sallinut - vaan itse asiassa käski esivaltaa tai toimeenpanovallan edustajia teloittamaan pahimmat murhaajat ja muut pahantekijät. Yksilön etiikka ja esivallan etiikka ovat siis selvästikin eri asia Vanhassa Testamentissa ja Uudessa Testamentissa. Sen toki sanoo jo heinäntekojärki, maalaisjärki ja lautamiesjärkikin: Vaikka onkin väärin ja kuvottavaa sulkea rikollisvihamiehensä kellariin 12 vuodeksi, hyväksymme jos poliisi ja vankeinhoitolaitos tekee näin.
Uskon Uuteen Testamenttiin, mutta myös Vanhaan Testamenttiin. VT:ssä on UT:n henki ainoastaan ankarammissa olosuhteissa. Mooseksen lain idea "silmä silmästä, korva korvasta" (vrt. "korvaaminen") oli argumentti kostonkierrettä vastaan. Tapana oli listiä naapurisuvulta kymmenen miestä yhtä vastaan. Tämä käytäntö piti muuttaa, siten että rangaistuksen piti olla kohtuullinen. Toorassa sekin siirrettiin jääviltä asianomaisilta puolueettomille tahoille. Mooseksen laissa vastustetaan markiisi de sadismia: vohlaa ei saa keittää emonsa maidossa; linnunpesästä ei saa viedä kaikkia munia; maata ei saa saastuttaa. Hurskaimmatkin profeetat ja kuninkaat tuodaan esiin juuri sellaisina paskiaisina, kuin he varmasti olivatkin. Egyptissä ja Assyriassa luuseri-kuninkaitten nimetkin hakattiin pois pylväistä ja historiankirjoista. Laki oli kaksiteräinen miekka; leikkasi suuntaan kuin toiseenkin. Sen kritiikiltä ei säästynyt kukaan. Jos oli paljon annettu, myös paljon vaadittiin. VT:ssa esimerkiksi omistaminen oli talonmiehenomistusta; velat piti antaa anteeksi säännöllisin välein; suvun maan sai takaisin säännöllisin ajoin jne. Siis ideaalikaasussa ja ihanneyhteiskunnassa.
Meillä ei ole ainoastaan oikeus puolustautua. Meillä on velvollisuus puolustaa sorrettua ja vaivaista "porteissa" kristittynä. Jeesus käänsi toisenkin posken, siis kämmenselällä lyönnin ohella oikean käden nyrkillä lyötävän posken. Jos Leijona suostui lampaaksi, ei hän silti lakannut olemasta Leijona. Hän oli "kuin" lammas, mutta olemukseltaan Leijona, kuten Clive Staples Lewis asian ilmaisi. Vaikka mestari ei puolustanut itseänsä, niin heikkoja hän puolusti, haukan lailla.
Suomella on tosiaan puolustusvoimat, eikä hyökkäysvoimat. Tätä kannattaa
puolustaa. Vaan mitenkä on asian laita näiden EU-veljiemme rinnalla? Siinä
kohden on parempi syy puhua velvollisuudesta lähitulevaisuudessa. Siellä on
aivan eri tason historian taakat vetämässä ajopuuksi virtaan. Jos yksi kipupiste
pitää keksiä, niin se on Israel. EU-parlamentti keräsi tarpeeksi ääniä
puoltamaan tutkimusta PLO:n taloudellisista väärinkäytöksistä EU-rahoilla - ja
adressin yli ajettiin aivan poikkeuksellisella tavalla. Eikä tapahtunutta
mainostettu liiemmin Helsingin Sanomissa. Lehdistö on kolmas valtiomahti - ja
meillä HS:n monopoli on Italian ja Venäjän kaltainen. Siellä sentään tiedetään
tarkemmin, kuka on se Suuri Kurpitsa.
Yhteiskuntamme perustuu olemassaolon taistelun uskontoon, ei suinkaan enää
kristinuskoon tai Jumalan sanaan. Kuitenkin Taistelun (Struggle, Kampf) 180
asteen vastakohta on agapee. Juutalaiskristillisessä traditiossa korostetaan
opettajan muita vakavampaa vastuuta. Tästä perinteestä länsimaissa, myös meillä,
on edelleen muistona termi ministeristä. Ajatus oli se, että suuri on se joka
palvelee. "Joka teistä tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien muiden orja",
sanottiin. Kuka mieltää tänään ministeri-sanan etymologian "palvelijaksi"?
Idässäkin sana samurai merkitsi palvelijaa: pelottavan suuresta vallasta
huolimatta myös velvollisuudet olivat yhtä suuret. Toinen heprealainen käsite on
ajatus "tiedon avaimesta". Tieto lisäsi tuskaa, koska se katsottiin
velvoittavaksi. Yhteiskunnan arvokkaimpiin jäseniin kuului luotettava todistaja.
Historian kirjoittajilla on vastuu tietonsa oikeasta popularisoimisesta ja
epävarmuutensa asteen tunnustamisesta. Kadun ihminen alkaa elää todeksi
saamaansa maailmankuvaa jos agitaattorit päästetään irti kuten Venäjällä
kansalliskiihkossaan ja juutalaisfobiassaan.
Kostetaanko isien pahat teot lapsille kolmanteen ja
neljänteen polveen?
On silti aivan totta, että ympäristön konteksti vähentää monissa tapauksissa
itse tekojen tuomittavuutta. Puolustelun voi jopa ankkuroida klassiseen
maailmankirjallisuuteen: Kymmenen käskyn II taulun 6 käskyä käsittelivät
ihmisten välistä kanssakäymistä, ja jopa Maon punaisen kirjan eettiset linjat
ovat niiden kanssa samansuuntaisia. Ero on lähinnä siinä, että Mooseksen laissa
etiikalle oli perustelut ensimmäisen taulun abstraktiossa. 1. taulussa
käsiteltiin rajallisen ihmispersoonan suhdetta absoluuttiseen persoonaan ja
kiellettiin korottamatta mitään luotua (seurausta) Luojan (syyn) paikalle ja
väitettiin: "sillä minä, Herra sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina
kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista
teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä
osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun
käskyjäni" (2 Moos 20). On kiinnostavaa, että kyseistä katkelmaa
"kosto"-sanoineen (tulee suomeen ruotsin sanasta "kostar": maksaa) on esitetty
käännösvirheeksi alkuperäisen hepreankielisen tekstin ajatuksesta.
Uskoiko Mooses koston vai armon Jumalaan? Merkittävimpiin suomalaisiin heprean ja rabbiinisen kirjallisuuden tutkijoihin kuuluva Risto Santala sanoo kirjasessaan "Suudelma hunnun läpi", että alkukieli sanoo kymmenen käskyn laissa kostamisesta "poqed avoon" eli lähinnä "kirjaa" tai "ottaa huomioon synnit". Samasta sanajuuresta tulee nykyisin sana "virkamies", "paqiid". Tämän pohjalta on esitetty, että jakeen ajatus on, että ympäristöstä ("isiltä") opitut tavat ja käytännöt kompensoidaan, ja vain omien valintojen osuus ("viha") huomioidaan. Mikäli tämä tulkinta on oikea, on käsky käännetty kostoksi aivan päinvastaisessa merkityksessä. Eppu Normaalikin osaa kertoa Tuhansien murheellisten laulujen maasta, jossa miehen väkivaltainen taipumus periytyy eteenpäin tottumuksien kierteenä vastoin tahtoakin.
Wellingtonin herttua ja Napoleon Bonaparte syntyivät molemmat samana vuonna, 1769; molemmat syntyivät saarella; kumpikin menetti jo varhain isänsä; kummallakin oli neljä veljeä ja kolme sisarta; kumpikin kävi samaan aikaan sotakoulua Ranskassa; kumpikin ylennettiin everstiluutnantiksi vain päivän väliajoin; kumpikin oli etevä matematiikassa; kumpikin oli etevä sotilas ja kumpikin komensi suurta armeijaa. Kumpikin myös muistetaan Waterloon taistelusta, jossa vain toinen voitti. Mitä eroa siis oli Wellingtonilla ja Napoleonilla? Toisella oli viisaammat neuvonantajat, toisella tyhmemmät.
Sodankäynti vaatii kuitenkin armeijaa, kokemusta ja sodankäynnin taitoa. Vaikkei luoti väistänytkään uskovaisen miehen päätä tai Sven Dufvan sydäntä, ratkaisee silti loppujen lopuksi niin taistelun kuin sodankin Herra: "Taas minä tulin näkemään auringon alla, että ei ole juoksu nopsain vallassa, ei sota urhojen, ei leipä viisaitten, ei rikkaus ymmärtäväisten eikä suosio taitavain vallassa. Vaan aika ja kohtalo kohtaa kaikkia." Saarnaaja 9:11
Pelottavaa on se, miten helposti äänekkään enemmistön voi johtaa harhaan. Jos historiasta ja jopa tieteenhistoriasta jotakin voi oppia, niin sitten sen ettei enemmistö ole aina oikeassa.
Daniel vaikutti kahden vallankumouksen läpi, kolmessa hovissa Assyrian ja Babylonin valtakunnista Meedo-Persian aikaan saakka, Kooreksen ensimmäiseen vuoteen. Hänen taltioi kaunokirjallisestikin ansiokkaan kuvauksen yhteiskuntien savivarpaista:
"Ja heidän valtansa lopulla, kun luopiot ovat täyttäneet syntiensä mitan, nousee kuningas, kasvoilta röyhkeä ja juonissa taitava. Ja väkevä on hänen voimansa, vaikka ei tosin hänen omasta voimastaan, ja ihmeellisen paljon hän saa aikaan hävitystä; ja hän menestyy siinä, mitä hän tekee, ja hän tuottaa turmion väkeville ja pyhien kansalle. Ja hänen oveluutensa tähden onnistuu petos hänen kädessään. Hän hautoo suuria sydämessään, ja keskellä rauhaa hän tuottaa turmion monille. Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan. Ja näky illoista ja aamuista, josta oli puhe, on tosi. Mutta sinä lukitse näky, sillä se tarkoittaa kaukaista aikaa... Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennen kuin määräaika on... Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset." (Daniel 8:23-26; 11:32-35; 7:25-27).
"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä, veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikään kuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennen kuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy. Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen." 2.Tessalonikalaiskirje 2:1-12)
Tuohiurkuri
Veijo Meri — Ei vaivatta tule vapaus
Suuren talon poika
Rytin tilalla Satakunnassa Huittisten
pitäjässä Loimijoen rannalla oli maata yli 400 hehtaaria, joista peltoa 100
hehtaaria. Lehmiä oli 50. Ennen kuin Risto Rytin isä osti tuon tilan, hänen
sukunimensä oli Mauriala. Hän oli kotoisin Maurialan tilalta ja kylästä. Risto
Rytin äiti oli talon tytär, omaa sukua Junttila. Hän piti kovaa kuria. Lapsia
piiskattiin lähimetsässä, etteivät palkolliset ja lähinaapurit sitä näkisi.
Heidät sidottiin kiinni puuhun. Joskus koko talonväki joutui kulkemaan ovesta,
jonka takana seisoi emäntä. Hän löi jokaista vuorollaan. Se oli perinnäistä
isäntävallan käyttöä. Siihen ei nähtävästi isäntä kyennyt, kun emännän täytyi se
tehdä.
Lapsia perheessä oli seitsemän, joista kolme oli tyttöjä. Risto Heikki oli
lapsista ikäjärjestyksessä kolmas. Vain hänet ja siskot koulutettiin
ylioppilaiksi, hänet hyväpäisyytensä, herkkyytensä, epäkäytännöllisyytensä ja
lempilapsen asemansa takia, tytöt taas siksi, että he kykenisivät elättämään
itsensä maailmalla. Tilallisen vakaan aseman hankkiminen kolmelle kotiin
jäävälle pojalle näytti tämän järjestelyn jälkeen mahdolliselta. Rytin emäntä
oli ylpeä ihminen, joka tahtoi taata lapsilleen säädynmukaisen ja mielellään
sitä korkeamman aseman. Tässä hän ei tullut pettymään. Tytötkin menestyivät
hyvin akateemisessa maailmassa. Ratkaisu oli edistyksellinen, moderni, varsinkin
kun maakunnan talollisia pidettiin hyvin konservatiivisena vanhasuomalaisen
puolueen kantajoukkona. Rytit kuuluivat poliittisesti suomalaisiin.
Risto oli äitinsä silmäterä. Tämä ei helpolla luovuttanut häntä maailmalle.
Äidin pyynnöstä läheisen kansanopiston johtaja suostui antamaan pojalle
yksityisopetusta. Ylipitkin kotiläksyin ja harvoin tentein poika kävi läpi
kansakoulun kurssin ja oppi sen ohi paljon muuta. Käväisy kansakoulun
kolmannella luokalla kesti vain muutaman viikon. Koulun järjestäjät olivat
kirjoittaneet Riston nimen mustalle taululle muiden heidän mielestään häiriötä
tuottaneiden oppilaiden nimien joukkoon. Kun äiti sai kuulla tästä, hän tuli
koululle, haukkui hyvin tuntemansa opettajattaren ja otti Riston pois koulusta.
Kansanopiston johtaja osasi hänkin olla vaativainen. Sattui kerran ihan
odottamatonta. Risto ei osannut kotiläksyään. Hän tunnusti olleensa
Paimen-Kallen kanssa niin uutterasti kelkkamäessä, että ei ollut ehtinyt oppia
läksyään. Opettaja lähetti hänet oikopäätä kotiin. Tämä hylkäys oli tehokkaampi
kuin mikään fyysinen rangaistus. Pojan hätääntyminen ja ahdistus oli niin
pelottavan näköistä, että opettaja piti seuraavan kuulustelun ajan häntä
sylissään. Toista kertaa ei Risto velvollisuuksiaan laiminlyönyt, kertoi
opettaja myöhemmin. Risto suhtautui opettajaansa presidenttivuosinakin
kunnioittavasti ja piti tapanaan kirjoittaa tälle ajatuksistaan ja tekemisistään
ja tavoitteistaan, niin kuin olisi vielä tenttinyt tälle saamaansa läksyä. Hän
kutsui myös vanhan miehen linnaan vieraakseen toteamaan, kuinka pitkälle tämän
antama alkuopetus oli hänet saattanut. Risto Ryti kävi koko kansakoulukurssin ja
oppikoulun ensimmäisen luokan läpi kolmessa vuodessa ja siirtyi 10vuotiaana
Porin lyseon toiselle luokalle. Lyseon hän kävi loppuun vuosi ja luokka tahtiin.
Syksyllä 1906 hän aloitti 17~ vuotiaana opiskelun Helsingin yliopistossa. Hän
luki lakia. Oppikirjat ja opettajat olivat ruotsinkielisiä. Suomenkielisen
lakikielen hänkin joutui opettelemaan erikseen, viimeistään valmistuttuaan.
Oikeustutkinnon hän suoritti 1909 täytettyään kaksikymmentä vuotta. Lakitieteen
kandidaatti hänestä tuli 12.12.1914.
Nuori Ryti oli briljantti, elegantti maailmanmies ja niin läpeensä
kaupunkilainen, että häntä oli vaikea uskoa talonpojan pojaksi. Hänellä oli
knalli, damaskit, käsineet, kävely-keppi ja kapea askel, kun hän liikkui Rauman
kapeilla kaduilla. Siihen kaupunkiin hän asettui asianajajaksi. Nuorsuomalaiset
nuoret-yhdistys valitsi hänet puheenjohtajakseen. Edwin Johan Hildegard Flinck,
Viipurissa syntynyt kapteenin poika, joka 1928 suomensi nimensä Linkomieheksi,
piti häntä niin ylimielisenä ja kylmänä, ettei häneen voinut kiintyä. Rytiltä
puuttui sydän. Hän oli äitinsä poika. Hän ei mieltynyt kehenkään eikä hän
tuntenut myötätuntoa sen paremmin erehtyneitä kuin erehtymättömiäkään kohtaan.
He olivat yhtä vieraita, toiset tekojensa ja toiset tekojen puutteen takia.
Yhdistyksen kokouksissa Ryti ei koskaan pyytänyt puheenvuoroa eikä käyttänyt
sellaista puheenjohtajana. Hän puhui, kun tuli hänen vuoronsa. Ei hän koskaan
kirjoittanut muistelmiakaan. Kovasti ja nopeasti hän teki töitä eikä juuri
koskaan virheitä. Häntä pidettiin ylilahjakkaana tai nerona.
Valtiorikosoikeuden jäseneksi Ryti komennettiin muiden juristien tavoin keväällä
1918. Hän vaati ja kannatti ankaria rangaistuksia. Hän luki lakia niin kuin se
oli kirjoitettu. Häneltä ei riittänyt ymmärtämystä niillekään, jotka joukkoliike
ja massahysteria ja tovereiden painostus ja uhkailu olivat vieneet mukaan
punakapinaan. Hän oli tuomitsemassa rikollisia tekoja eikä hyväksymässä )aloja
päämääriä tai luonteen heikkoutta. On kyllä muistettava, että kevään 1917
maatalouslakkojen aikana Huittisissa tapahtui kaikkialle maahan uutisoitu
poikkeuksellisen vakava kahakka meijerin puolustajien ja sitä sulkemaan
hyökkäävän lakkolaisjoukon välillä. Isännät ja heidän poikansa turvautuivat
taskuaseisiin ja saivat sillä tavalla hyökkääjien rynnäkön torjutuksi ja heidät
hajaantumaan. Kahdeksan heistä haavoittui. Kaksi Risto Rytin veljeä oli
puolustamassa meijeriään ja sen työrauhaa. Yksi hänen veljistään kaatui vuoden
1918 sodassa valkoisen armeijan sotilaana. Marraskuussa 1917 Mommilan kahakassa
Ryti oli vuotta aikaisemmin puolisokseen tulleen Gerdan, omaa sukua
Serlachiuksen, kanssa joutunut tulitaistelussa ja murha-aallossa moninkertaiseen
kuolemanvaaraan Maanviljelysneuvos Alfred Kordelin, jonka lakimies hän oli,
murhattiin silloin.
Rytin ankaruus ja leppymättömyys ei ollut kevään ja kesän 1918 vihan ja kiihkon
tartuntaa. Myöhemmin kansanedustajana hän johdonmukaisesti vastusti
armahduslakeja, joita keskustapuolueet pitivät taloudellisesti ja
sisäpoliittisesti välttämättöminä. Rytin puoluetoveri sisäministeri Heikki
Ritavuori murhattiin, kun aktiivisesti ajoi noita armahduksia. Vangitut
kapinalliset eivät olleet osoittaneet katumusta vaan kasvattivat vihaansa,
perusteli Ryti asennettaan, joka oli niin tinkimätön, että monet hänen
aateveljistään oudoksuivat sitä.
»Ryti oli julmin armahdusten vastustaja», kirjoitti vaikutelmille altis
sosialidemokraatti Väinö Voionmaa ennen presidentinvaalia 1925. 36-vuotias Ryti
oli niissä hyvin varteenotettava ehdokas. Siitä huolimatta sosialidemokraatit
päättivät äänestää Rytiä. Painokkaimmin sitä vaativat puolueen
pankkivaltuusmiehet Väinö Tanner ja Wäinö Wuolijoki. Rytistä oli tullut Suomen
pankin pääjohtaja 1923 ja nuo kaksi herraa olivat voineet läheltä seurata hänen
työskentelyään ja kuulla hänen perustelunsa ja linjavetonsa. He eivät voineet
olla ylistämättä hänen pätevyyttään.
Ei Ryti maan pankkitoimen ja talouselämän säätelijänä armoa antanut ja sääliä
tuntenut 1930-luvun lamavuosinakaan. Utopistisia suunnitelmia tehneet ylisuurten
lainojen ottajat ja rahansa tuottamattomiin hankkeisiin menettäneet tyhmeliinit
olivat syypäitä omaan kohtaloonsa. Hyväuskoiset sukulaiset, naapurit ja muut
takaajat, jotka maksukyvyttömyys vei konkurssiin, olivat heidän
kanssarikollisiaan. Ei heidän hätänsä sitä paitsi valtiolle kuulunut. Kansan oli
aika oppia markkinatalouden lait. Samaa saarnasi omilleen Suomen pankin
johtokunnan jäsen Kyösti Kalliokin, joka oli lojaali pääjohtajalle ja tämän
tiukalle kultakantaan sidotun vahvan markan politiikalle. Kannattajien
kauhistelusta huolimatta Kallio esitti samoja tylyjä perusoppeja kuin Ryti.
Suomen Pankissa Kallio oli kuitenkin turvassa kasvamassa korkoa korolle, kuten
Rytikin. Kun Svinhufvud oli lopulta yhteisvoimin saatu taktikoitua sivuun, tuli
heidän vuoronsa. Kumpaisestakin tehtiin presidentti.
Kovan taistelun Kallio joutui käymään jo 1920-luvun alussa ajaessaan läpi
maattoman väestön asutuslain »Lex Kallion». Jos jälkimaailma hänestä jotain
muistaa, niin tuon lain ja hänen komean äkkikuolemansa Helsingin
rautatieasemalla joulukuussa 1940.
Risto Rytin kova linja
Ryti oli Suomen Pankin pääjohtajana
17 vuotta. Sotien jälkeen hän ehti vielä palata presidentin tehtävistä
luovuttuaan pankkiin vähäksi aikaa. Välivuodet hän oli ollut virkavapaana.
Työsuhde ei ollut katkennut.
Aluksi Rytin palkka oli 200 000 mk vuodessa. Edellinen pääjohtaja, entinen
ulkoministeri Otto Stenroth erotettiin 20.1.1923. Hän oli syyllistynyt
valuuttakeinotteluun. Hän oli kannattanut tiukkaa säätelyä ja säännöstelyä.
Tosin sitä oli alettu purkaa 1920. Ståhlberg nimitti Rytin pankin johtoon
30.1.1923. Työnsä hän aloitti 1.2.1924, kun hallituksen vaihdos vapautti hänet
ministerin tehtävistä. Suurinflaatio, joka pudotti markan arvon yhdenteentoista
osaansa, oli päättynyt vuoden 1920 paikkeilla. Muutkin valuutat olivat kärsineet
inflaatiosta. Kaikkialla Euroopassa ponnisteltiin rahanarvon vakiinnuttamiseksi,
mielellään vuoden 1913 tasolle. Sen uskottiin palauttavan vanhat hyvät ajat.
Rahanarvo tahdottiin sitoa kultaan tai kultavaluuttoihin. Rytikin piti
kultakantaan perustuvaa rahajärjestelmää parhaana siihen asti maailmassa
kehitetyistä. Rahanarvoksi Ryti halusi määrätä sen, mikä sillä oli, koska se oli
neljä, viisi viime vuotta ollut suurin piirtein sama ja valtaosa veloista oli
syntynyt näinä vuosina. Rahanarvon palauttaminen, deflaatio, vuoden 1913 tasolle
olisi ollut tuhoisa uusille velallisille, niin kuin inflaatio oli ollut
vanhoille lainanantajille. Uusille säästäjille se olisi merkinnyt melkein
päävoittoa arpajaisissa. Inflaatiossa omaisuutensa menettäneille ei ollut
mahdollista maksaa korvauksia valtion varoista, Ryti kertoi. Niin paljon rahaa
ei ollut. Murrosaikoina, jolloin oikeusjärjestelmä ei ole voimassa, moni
menettää henkensä, moni säästönsä ja omaisuutensa eikä sitä mikään muuksi muuta.
»Kun inflatsioni vahingoittaa pääomaomistajia yrittäjien hyödyksi, deflatsioni
puolestaan vahingoittaa yrittäjiä, aktiivisinta osaa kansakunnasta, pääoman
passiivisten omistajien eduksi.» Inflaatiossa voi menettää 100 %
rahavelvoituksen määrästä, mutta deflaatiossa monta kertaa enemmän. »Miljoonan
markan nyt otettu velka kasvaisi 7,7 miljoonaksi, jos rahanarvo palautettaisiin
samaksi kuin se oli 1913. Jos 1913 lainasi jollekin miljoona markkaa, inflaatio
oli supistanut saatavan sadaksituhanneksi markaksi.» Mielettömän suurten
sotamenojen pakottama setelirahoitus oli tuhonnut kultakantaan perustuvan
rahajärjestelmän ja pudottanut kullanhinnankin puoleen.
Englantilainen talousguru John Maynard Keynes ei suositellut kultakantaan
palaamista, koska maailma sillä tavalla sidottaisiin Yhdysvaltain kasvaneeseen
kultakantaan. Monikin sotaa käyvä valtio oli laivannut sinne kultaa
sotalainojensa vakuudeksi. Keynes ei tahtonut, että Wall Street määräisi
maailman taloudesta. Kun sitten Wall Streetin pörssiromahdus aloitti
maailmanlaman, joka ei ollut loppua, ennen kuin toisen maailmansodan edellä
sotilaallinen varustautuminen, mobilisaatio ja sotatarviketeollisuus lopettivat
kerralla työttömyyden ja pakottivat ihmiset hyväksymään niukkuuden ja matalat
palkat, Keynesin väitteiden paikkansapitävyys näytti kiistattomalta. Ryti piti
joka käänteessä kiinni kultakannasta. Kun Englanti siirtyi siihen, Suomi teki
heti saman. Täytyy muistaa, että Suomen vienti suuntautui Englantiin. Kun
Englanti sitten laman puristuksessa luopui kultakannasta, Suomi seurasi sitä
silloinkin, vaikka Ryti viivytti ratkaisua ja koetti löytää keinot, joiden
avulla olisi selviydytty ilman sitä. Suomen rahalle oli Rytin mielestä kiireesti
määrättävä lain sitoma arvo, ettei se vaihtelisi päivästä toiseen. »Se on sama
asia kuin jos kahvikauppiaan kilo olisi yhtenä päivänä 750 grammaa, toisena
päivänä 900 grammaa ja kolmantena 600 grammaa.»
Eduskunta hyväksyi 10. 12.1925 lait kultakantaan siirtymisestä.
Oli ehdotettu yhden nollan poistamista, joka olisi tehnyt 10 vanhasta markasta
yhden markan, mutta ei haluttu sotkea kansalaisten käsityksiä ja tottumuksia.
Kun 1960luvulla pudotettiin luvuista kaksi nollaa, vielä kymmenen vuotta
myöhemmin monet keski-ikäiset ja vanhat muuttivat mielessään summat vanhoiksi
markoiksi, jotta kykenisivät tajuamaan niiden todellisen arvon. Monessa maassa
tätä helppoa reformia ei ole tuon takia tehty.
Kuka tahansa sai tuoda rahapajaan kultaansa ja lyöttää sen siellä kultarahoiksi.
Kultaa oli oltava vähintään 40 grammaa. Rahapaja otti työstään 3 % lyömänsä
kullan arvosta. Kultarahat eivät kuitenkaan olleet yleisesti käytössä, sillä
ihmiset olivat tottuneet seteleihin. Eliel Saarisen piirtämät hyvin kookkaat
setelit, jotka esittivät vähäpukeisia ja alastomia kauniita nuoria ihmisiä,
joiden kulkue vaelsi kohti hyvää aikaa ja elintasoa, nousevaa aurinkoa,
lisäsivät puolestaan tuota luottamusta. Oli seteleissä myös ikimänty,
kestävyyden ja pitkäikäisyyden symboli.
Maailman paras rahajärjestelmä ehti toimia Suomessa vain kolme vuotta, kun
vuoden 1929 lopulla puhkesi todellinen raha- ja pääomakriisi, joka pysäytti
pyörät kaikkialla länsimaissa. Suomessa lama alkoi vuotta aikaisemmin kuin
muualla. Puutavaran hinta laski nimittäin romahdusmaisesti jo silloin. Suomessa
oli ennenäkemätön rakennusbuumi, suuria kaupunginosia syntyi yhtaikaa, kuten
Helsingin Töölö. Syksyllä 1931 Englanti ja kohta sen jälkeen Suomi luopuivat
kultakannasta.
Ryti ei menettänyt uskoaan kapitalistiseen talousjärjestelmään. »Inhimillinen
yhteiskunta on elävä organismi, jossa toksiini itsestään kehittää parantavan
antitoksiinin, sairaus synnyttää ja panee liikkeelle tervehdyttävät vastavoimat,
mikäli yhteiskunnassa yleensä on vastustuskykyä ja elinvoimaa jäljellä.»
Taloudelliset lait ovat aina säädettyjä lakeja ja ammattiyhdistysten päätöksiä
voimakkaampia, hän lisäsi. Ammattiyhdistysliikkeen voimattomuuden takia Suomessa
oli helpompi kuin monessa muussa maassa alentaa palkkoja
eivätkä työnantajat olleet hyväksyneet sitä neuvotteluosapuoleksi.
Palkkojen alentaminen ei Suomessa laskenut elintasoa samaa tahtia kuin toiminta
lamaantui ja palkat laskivat, koska elintarvikkeiden hinta oli
maailmanmarkkinoilla laskenut 30-40 %. Esimerkiksi Englannissa ei vehnän hinta
ollut kertaakaan ollut yhtä alhaalla vuoden 1594 jälkeen, kertoi Ryti.
Maanviljelijät olivat todella vaikeuksissa. Puun hinta oli romahtanut ja viennin
tyrehdyttyä hakkuut supistuneet. Neuvostoliitto alkoi dumpata maailmalle
puutavaraa saadakseen valuuttaa viisivuotissuunnitelmiensa vaatimiin
konehankintoihin. Patenttejakin se osti suuria määriä. Suomen sahateollisuus
lähti kilpailemaan sen kanssa ja se oli raakaa peliä.
Ryti vastusti setelirahoitusta eli lievän inflaation elävöittävän ruiskeen
antamista, mitä jotkut talousteoreetikot ehdottivat. »Tyhjän kukkaron diktatuuri
on ehdoton», sanoi Ryti. Tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta oli
kuitenkin pidettävä kiinni, jottei syttyisi sisäisiä levottomuuksia. Ne olisivat
vaarallisia maassa, jossa oli äsken käyty sisällissota.
Valtion oli vähennettävä menojaan, kun se ei kyennyt lisäämään tulojaan.
Kansalaisten veroprosentti oli 26,5, kun se Ruotsissa oli vain 12,3. Vaikkei
lamaa ja työttömyyttä olisi tullutkaan, valtion olisi ollut pakko vähentää
investointejaan.
Rytin on väitetty hidastaneen taloudellista kasvua siinä vaiheessa, kun se
alkoi. Suomen Pankki käytti kasvavan viennin tuomat valuutat ulkomaisten
velkojen maksuun eikä vahvistanut niillä kotimaisten pankkien luotonantokykyä.
Maa maksoi velkansa pois melkein kokonaan ennen toista maailmansotaa.
Kansallissosialismista Ryti ei tullut pitämään sen suljetun ja ohjatun
talousjärjestelmän takia. Se oli hänestä keinotekoinen ja epäterve. Tuotannon
nousu siinä johtui kilpavarustelusta. Saksan kanssa jouduttiin käymään
vaihtokauppaa, jota Ryti nimitti »oravannahkakaupaksi», niin alkeelliseen
ajatteluun se perustui. Viennistä Saksaan ei saatu valuuttaa vapaasti
käytettäväksi. Sieltä saatiin vain tuontia. Suomen hallitus ilmoitti viejille,
ettei se ottanut vastuuta heidän Saksassa olevista saatavistaan, kun ne
jäätyivät sinne. Ryti piti tuota kauppaa Suomen Hitlerin Saksalle antamana
pakkolainana ja Saksan Suomeen suuntaaman tuonnin rahoittamisena. Hän ehdotti
Saksaan viennin supistamista. Hän uskoi Saksan ylettömästi rasitetun talouden
kertakaikkiseen romahdukseen. Vain sota saattoi sen pelastaa.
Ryti oli melkein päivittäin puhelinyhteydessä Englannin Pankin johtajiin. Useat
englantilaiset yksityispankit tukivat koko sotien välisen ajan lainoillaan
Suomen taloutta ja vientiä Englantiin. Ryti halitsi englanninkielen ja kävi
Lontoossa tuon tuosta. Hänelle myönnettiin maiden välisten suhteiden kehittäjänä
Viktorian ritarikunnan komentajamerkki ja sen mukana arvonimi sir.
Vapaamuurareihin Ryti kuului 22 vuotta. Rikoksesta sotasyyllisyydestä -
muodollisesti tuomittuna hänet järjestön sääntöjen mukaan erotettiin looshista
1946. Jatkosodan aikana vapaamuurarit eivät toimineet Suomessa. Hitlerin Saksa
rinnasti heidät kommunisteihin ja juutalaisiin, kansallisvaltion ja sen rotu- ja
kansanyhteisön tuhoajiin. Rytin looshiveljiä oli Suomen Pankin johtajistoon
kuuluva Jukka Rangell. Vapaamuurari oli myös moninkertainen Suomen ulkoministeri
Hjalmar Procopé.
Rytin tuttavapiiriin kuului jo 1920-luvulla tunnettu sosialidemokraatti Wäinö
Wuolijoki. 1930-luvulla tämä ehdotti pari kertaa Rytille silloin edullisten
ulkomaanlainojen ottoa valtiolle, jotta olisi voitu keventää verotusta ja
rahoittaa sodan läheisyyden kasvattamia puolustusmenoja. Oli totinen kiire
lisätä armeijan raskasta aseistusta. Ryti ei suostunut. Ei tullut kuuloonkaan.
Sodan aiheuttama inflaatio olisi maksanut osaltaan nuo lainat takaisin. Se koski
myös Rytin takaisin maksamia vanhoja lainoja.
Forssan Lehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 2/3 - Forssan Lehti)
Aamulehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 2/5 - Aamulehti)
Aamupostiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Aamuposti)
Mielipiteitä Aamuposti-lehteen (0/1)
Apu-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Apu)
Askel-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 Askel-lehti, Kotimaa)
Elämään-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Elämään)
ET-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - ET-lehti)
Etelä-Saimaa -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Eteläsaimaa)
Etelä-Suomen Sanomiin (ESS) lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Etelä-Suomen Sanomat)
HaKehila-lehteen lähettyjä mielipiteitä (0/1 - HaKehila)
Mielipiteitä Hollolan-Sanomat-lehteen (0/1)
Hyvä terveys –lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Hyvä Terveys)
Hämeen Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Hämeen Sanomat)
Iisalmen Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Iisalmen Sanomat)
Mielipiteitä Iitinseutu-lehteen (0/1)
Ilkkaan lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Ilkka)
Ilta-Lehteen lähetettyjä mielipiteitä (IL - Ilta-Lehti)
Ilta-Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - IS - Ilta-Sanomat)
Mielipiteitä Itä-Häme-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Itä-Savo-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Jämsän-Seutu-lehteen (0/1)
Kainuun Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Kainuun Sanomat)
Kaleva-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kaleva)
Kanava-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kanava)
Kansan Uutisiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kansan Uutiset)
Karjala-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Karjala)
Mielipiteitä Karjalainen-lehteen (0/1)
Kauppalehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kauppalehti)
Kemia/Kemi-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Kemia-lehti)
Keskipohjanmaahan lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Keskipohjanmaa)
Mielipiteitä Keski-Häme-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Keskilaakso-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Keskisuomalainen-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Keski-Uusimaa-lehteen (0/1)
Kirkko ja Kaupunki -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 4/10 - Kirkko ja Kuponki)
Kirkko ja Me -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 0/1 - Kirkko ja Me)
Kotimaahan lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 1/3 - Kotimaa)
Kouvolan Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Kouvolan Sanomat)
KD-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - KristillisDemokraatti)
Mielipiteitä Kymen-Sanomat-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Koillissanomat-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Koti-Karjala-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Lieksan-Lehti-lehteen (0/1)
Lapin Kansa –lehteen lähettyjä mielipiteitä (3/3 - lapin Kansa)
Mielipiteitä Loviisan-Sanomat -lehteen (0/1)
Mielipiteitä Lähilehti-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Länsi-Savo-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Länsi-Suomi-lehteen (0/1)
Länsi-Uusimaahan lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Länsi Uusimaa)
Länsiväylä–lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Länsiväylä)
Maaseudun Tulevaisuus -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Maaseudun Tulevaisuus)
Metro-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi 1/2 - Äitikaupunki Metro)
Mielipiteitä Mäntsälä-lehti-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Nastola-lehti-lehteen (0/1)
Letters sent to New York Times (0/1 - NY Times)
Opettaja-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Opettaja)
Mielipiteitä Orimattilan-Aluelehti-lehteen (0/1)
PerusSuomalainen-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - PerusSuomalainen)
Mielipiteitä Pieksämäen-lehti-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Pitäjän-Uutiset-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Pohjalainen-lehteen (0/1)
Pohjolan Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Pohjolan Sanomat)
Mielipiteitä Päijät-Häme-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Pyhtään-Lehti-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Pyhäjokiseutu-lehteen (0/1)
Ristin Voitto -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Ristin Voitto)
Mielipiteitä Salon-Seudun-Sanomat-lehteen (0/1)
Sanan Voima -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Sanan Voima SV)
Mielipiteitä Satakunnan-kansa-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Selkouutiset-lehteen (0/1)
Seura-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Seura)
Seutu-Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Seutu-Sanomat SS)
Sunnuntaisuomalaiseen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Sunnuntaisuomalainen)
Suomen Kuvalehteen lähetettyjä mielipiteitä (läpi menneitä 3/8 - Suomen Kuivalehti)
Suomenmaahan lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Suomenmaa)
Tekniikan Maailma -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - TM)
Mielipiteitä Tiedonantaja-lehteen (0/1)
Tieteen Kuvalehti -aikakauslehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Tieteen Kuvalehti - Historia)
Tieteessä tapahtuu –lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Tieteessä tapahtuu)
Turun Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (0/3 - Turun Sanomat)
Tylkkäriin lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Tylkkäri)
Mielipiteitä Uusi-Lahti-lehteen (0/1)
Mielipiteitä Uusimaa-lehteen (0/1)
Uusi Tie -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/1 - Uusi Tie)
Vanamo-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Vanamo-lehti)
Vihreä Lanka -lehteen lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Vihreä Liitto)
Mielipiteitä Viikko-Häme-lehteen (0/1)
Viikko-Uutisiin lähetettyjä mielipiteitä (0/1 - Viikko-Uutiset)
Voima-lehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/2 - WIHERWASURIN WOIMA)
Yliopistolehteen lähetettyjä mielipiteitä (1/2 - Yliopisto-lehti, Pekka Matilainen & onnenpotkut in memoriam)
Ylioppilaslehteen
lähetettyjä
mielipiteitä
(1/3 - Ylioppilaslehti)
...sekä...
Alustava käsikirjoitus kirjastani "MINÄ JA AATOS":
Emile Zola &
Helsingin Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä (läpi 5/100 -
Helsingin Sanomat)
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a life - Donate blood!