Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

RAAMATTU

Täydellinen Kuvaraamattu

(klassinen perheraamatun kuvitus a'la Gustave Dore)

Vanha Testamentti

ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA, GENESIS
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS
KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA, LEVITICUS
NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA, NUMERI
VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
JOOSUA
TUOMARIEN KIRJA
RUUT
ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
TOINEN SAMUELIN KIRJA
ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
ENSIMMÄINEN AIKAKIRJA
TOINEN AIKAKIRJA
ESRA
NEHEMIA
ESTER
JOB
PSALMIT
SANANLASKUT
SAARNAAJA
KORKEA VEISU
JESAJA
JEREMIA
VALITUSVIRRET
HESEKIEL
DANIEL
HOOSEA
JOOEL
AAMOS
OBADJA
JOONA
MIIKA
NAAHUM
HABAKUK
SEFANJA
HAGGAI
SAKARJA
MALAKIA

Uusi Testamentti

Evankeliumi Matteuksen mukaan
Evankeliumi Markuksen mukaan
Evankeliumi Luukkaan mukaan
Evankeliumi Johanneksen mukaan
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
Ensimmäinen kirje korinttilaisille
Toinen kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
Toinen kirje tessalonikalaisille
Ensimmäinen kirje Timoteukselle
Toinen kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Ensimmäinen Pietarin kirje
Toinen Pietarin kirje
Ensimmäinen Johanneksen kirje
Toinen Johanneksen kirje
Kolmas Johanneksen kirje
Jaakobin kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Source: http://www.creationism.org/images/DoreBibleIllus/

French artist Gustave Doré (1832-1883) produced hundreds of quality Bible story illustrations in his lifetime.  These illustrations were used in Bibles of many languages in Nineteenth Century Europe and later in the Americas.  Many masters produced such artwork for illustrating Biblical themes, and Doré was among the most famous of them.

Doré's realistic style breathed new life into these real stories.  Centuries of mosaics, frescos, and stone reliefs, with their precise iconography, along with wood block impressions (recall the ever present halos on particular subjects) had caricaturized many Bible stories in the minds of believers.  But his persons and places look real.  Gustave Doré's work (and artistic license) was criticized by some in his own day, but these illustrations stand the test of time as good physical representations of important Biblical events.

 

Bible Legends

"The Creation of Light" (121kb) (Genesis 1:3)
"The Formation of Eve" (139kb) (Genesis 2:21-22)
"Adam and Eve Driven Out of Eden" (152kb) (Genesis 3:24)
"Cain and Abel Offering Their Sacrifices" (138kb) (Genesis 4:3-5)
"The Death of Abel" (142kb) (Genesis 4:8-9)
"The World Destroyed by Water" (153kb) (Genesis 7:24)
"The Deluge" (145kb) (Genesis 8:3-4)
"The Dove Sent Forth from the Ark" (140kb) (Genesis 8:11)
"Noah Cursing Canaan" (154kb) (Genesis 9:24-25)
"The Confusion of Tongues" (119kb) (Genesis 11:6-8)
"Abraham Journeying into the Land of Canaan" (95kb) (Genesis 12:1)
"Abraham and the Three Angels" (100kb) (Genesis 18:9-10)
"The Flight of Lot" (115kb) (Genesis 19:24-26)
"The Expulsion of Ishmael and His Mother" (99kb) (Genesis 21:14)
"Hagar and Ishmael in the Wilderness" (132kb) (Genesis 21:17-18)
"The Trial of Abraham's Faith" (107kb) (Genesis 22:10-12)
"The Burial of Sarah" (114kb) (Genesis 23:19)
"Eliezer and Rebekah" (150kb) (Genesis 24:16)
"The Meeting of Isaac and Rebekah" (134kb) (Genesis 24:65-67)
"Isaac Blessing Jacob" (153kb) (Genesis 27:29)
"Jacob's Dream" (153kb) (Genesis 28:12)
"Jacob Keeping Laban's Flocks" (125kb) (Genesis 29:20)
"The Prayer of Jacob" (142kb) (Genesis 32:11)
"Jacob Wrestling with the Angel" (148kb) (Genesis 32:24)
"The Meeting of Jacob and Esau" (150kb) (Genesis 33:3-4)
"Joseph Sold by His Brethren" (154kb) (Genesis 37:28)
"Joseph Interpreting the Pharoah's Dream" (148kb) (Genesis 41:25-26)
"Joseph Makes Himself Known to His Brethren" (153kb) (Genesis 45:1)
"Jacob Goeth Into Egypt" (152kb) (Genesis 46:5)
"The Child Moses on the Nile" (106kb) (Exodus 2:3)
"The Finding of Moses" (121kb) (Exodus 2:6)
"Moses and Aaron Before Pharoah" (143kb) (Exodus 7:10)
"The Murrain of Beasts" (130kb) (Exodus 9:2-3)
"The Plague of Darkness" (106kb) (Exodus 10:22)
"The Firstborn Slain" (138kb) (Exodus 12:29-30)
"The Egyptians Urge Moses to Depart" (144kb) (Exodus 12:31)
"The Egyptians Drowned in the Red Sea" (133kb) (Exodus 14:27)
"Moses Striking the Rock in Horeb" (124kb) (Exodus 17:6)
"The Giving of the Law Upon Mt. Sinai" (126kb) (Exodus 19:18)
"Moses Coming Down From Mt. Sinai" (153kb) (Exodus 32:15)
"Moses Breaking the Tables of the Law" (146kb) (Exodus 32:19)
"Return of the Spies from the Land of Promise" (153kb) (Numbers 13:27)
"Death of Korah, Dathan, and Abiram" (156kb) (Numbers 16:32)
"The Brazen Serpent" (156kb) (Numbers 21:9)
"The Angel Appearing to Balaam" (150kb) (Numbers 22:23)
"The Children of Israel Crossing Jordan" (111kb) (Joshua 3:17)
"The Angel Appearing to Joshua" (150kb) (Joshua 5:15)
"The Walls of Jericho Falling Down" (124kb) (Joshua 6:20)
"Joshua Spares Rahab" (122kb) (Joshua 6:25)
"The Stoning of Achan" (119kb) (Joshua 7:25)
"Joshua Committing the Town of Ai to the Flames" (118kb) (Joshua 8:20)
"Destruction of the Army of the Amorites" (128kb) (Joshua 10:11)
"Joshua Commanding the Sun to Stand Still" (113kb) (Joshua 10:13)
"Jael and Sisera" (119kb) (Judges 4:21)
"Deborah" (118kb) (Judges 5:7-9)
"Gideon Choosing His Soldiers" (95kb) (Judges 7:7)
"The Midianites Put to Flight" (89kb) (Judges 7:22-23)
"Death of the Sons of Gideon" (108kb) (Judges 9:5)
"Death of Abimelech" (126kb) (Judges 9:52-53)
"Jephthah's Daughter Coming to Meet Her Father" (101kb) (Judges 11:34)
"The Daughters of Israel Lamenting the Daughter of Jephthah" (91kb) (Judges 11:40)
"Samson Slaying a Lion" (111kb) (Judges 14:5-6)
"Samson Destroying the Philistines With the Jawbone of an Ass" (143kb) (Judges 15:15)
"Samson Carrying Away the Gates of Gaza" (95kb) (Judges 16:3)
"Samson and Delilah" (128kb) (Judges 16:17)
"Death of Samson" (134kb) (Judges 16:30)
"The Levite Finding the Corpse of the Woman" (110kb) (Judges 19:25-27)
"The Levite Bearing Away the Body of the Woman" (114kb) (Judges 19:30)
"The Children of Benjamin Carrying Off the Virgins of Jabesh Gilead" (123kb) (Judges 21:12)
"Naomi and Her Daughters-In-Law" (91kb) (Ruth 1:16)
"Boaz and Ruth" (129kb) (Ruth 2:22-23)
"Return of the Ark to Bethshemesh" (99kb) (1 Samuel 6:13)
"Samuel Blessing Saul" (114kb) (1 Samuel 9:21)
"Death of Agag" (128kb) (1 Samuel 15:33 )
"David and Goliath" (139kb) (1 Samuel 17:50)
"Saul Attempts the Life of David" (135kb) (1 Samuel 18:11-12)
"The Escape of David Through the Window" (151kb) (1 Samuel 19:11-12)
"David and Jonathan" (145kb) (1 Samuel 20:42)
"David Showing Saul that He had Spared His Life" (149kb) (1 Samuel 24:10)
"Saul and the Witch of Endor" (133kb) (1 Samuel 28:7)
"Death of Saul" (152kb) (1 Samuel 31:5-6)
"Combat Between the Champions of Ish-Bosheth and David" (142kb) (2 Samuel 2:15-17)
"David Punishing the Ammonites" (122kb) (2 Samuel 12:31)
"Death of Absalom" (177kb) (2 Samuel 18:9)
"David Mourning the Death of Absalom" (152kb) (2 Samuel 18:33)
"Rizpah's Kindness Unto the Dead" (145kb) (2 Samuel 21:9-10)
"Abishai Saves the Life of David" (153kb) (2 Samuel 21:17)
"Judgment of Solomon" (152kb) (1 Kings 3:25-27)
"Cutting Down Cedars for the Construction of the Temple" (154kb) (1 Kings 5:5-6)
"The Disobedient Prophet Slain by a Lion" (135kb) (1 Kings 13:24-25)
"Elijah Raiseth the Son of the Widow of Zarephath" (123kb) (1 Kings 17:22-23)
"Slaughter of the Prophets of Baal" (156kb) (1 Kings 18:38-40)
"Elijah Nourished by an Angel" (134kb) (1 Kings 19:5-6)
"Slaughter of the Syrians by the Children of Israel" (107kb) (1 Kings 20:29)
"Death of Ahab" (130kb) (1 Kings 22:35)
"Elijah Destroys the Messengers of Ahaziah by Fire" (130kb) (2 Kings 1:10)
"Elijah Taken Up To Heaven in a Chariot of Fire" (129kb) (2 Kings 2:11)
"The Children Destroyed by Bears" (145kb) (2 Kings 2:23-24 )
"The Famine in Samaria" (135kb) (2 Kings 6:25-26 )
"The Death of Jezebel" (129kb) (2 Kings 9:33)
"Jehu's Companions Finding the Remains of Jezebel" (109kb) (2 Kings 9:34-35)
"The Strange Nations Slain by the Lions of Samaria" (129kb) (2 Kings 17:25)
"Destruction of the Army of Sennacherib" (140kb) (2 Kings 19:35)
"Slaughter of the Sons of Zedekiah Before Their Father" (161kb) (2 Kings 25:7)
"The Inhabitants of Jabesh-Gilead Recovering the Bodies of Saul and His Sons" (139kb) (1 Chron 10:12)
"Plague of Jerusalem" (144kb) (1 Chron 21:16)
"Solomon" (157kb)
"Solomon Receiving the Queen of Sheba" (163kb) (2 Chron 9:1-2)
"The Destruction of the Armies of the Ammonites and Moabites" (131kb) (2 Chron 20:22-23)
"Death of Athaliah" (119kb) (2 Chron 23:13-15)
"Cyrus Restoring the Vessels of the Temple" (150kb) (Ezra 1:7-8)
"The Rebuilding of the Temple" (143kb) (Ezra 3:11)
"Artaxerxes Granting Liberty to the Jews" (153kb) (Ezra 7:13)
"Ezra in Prayer" (119kb) (Ezra 9:6)
"Nehemiah Viewing Secretly the Ruins of the Walls of Jerusalem" (144kb) (Nehemiah 2:13)
"Ezra Reading the Law in the Hearing of the People" (142kb) (Nehemiah 8:5-6)
"The Queen Vashti Refusing to Obey the Command of Ahasuerus" (156kb) (Est 1:11-12)
"Triumph of Mordecai" (150kb) (Est 6:11)
"Esther Accusing Haman" (146kb) (Est 7:5-6)
"Job Hearing of His Ruin" (141kb) (Job 1:20-22)
"Job and His Friends" (140kb) (Job 2:11-13)
"Isaiah" (117kb) (Isaiah 6:8-9)
"Isaiah's Vision of the Destruction of Babylon" (128kb) (Isaiah 13:20-21)
"The Destruction of Leviathan" (145kb) (Isaiah 27:1)
"Jeremiah" (145kb) (Jeremiah 1:14-15)
"Baruch Writing Jeremiah's Prophecies" (152kb) (Jeremiah 36:4)
"The People Mourning Over the Ruins of Jerusalem" (149kb) (Lamentations 1:8)
"Ezekiel Prophesying" (146kb) (Ezekial 1:3)
"The Vision of the Valley of the Dry Bones" (162kb) (Ezekial 37:4-5)
"Daniel" (147kb) (Daniel 2:20-21)
"Shadrach, Meshach, and Abednego in the Fiery Furnace" (146kb) (Daniel 3:28)
"Daniel Interpreting the Writing on the Wall" (158kb) (Daniel 5:5-6)
"Daniel in the Den of Lions" (152kb) (Daniel 6:20-21)
"The Vision of the Four Beasts" (108kb) (Daniel 7:2-3)
"Daniel Confounding the Priests of Bel" (148kb)
"Amos" (117kb) (Amos 1:1)
"Jonah Cast Forth by the Whale" (133kb) (Jonah 2:1,10)
"Jonah Preaching to the Ninevites" (150kb) (Jonah 3:4-5)
"Micah Exhorting the Israelites to Repentance" (114kb) (Micah 6:7-8)
"The Vision of the Four Chariots" (149kb) (Zechariah 6:1)
"The Wise Men Guided by the Star" (140kb) (Matthew 2:1-2)
"The Flight Into Egypt" (127kb) (Matthew 2:13-14)
"The Massacre of the Innocents" (142kb) (Matthew 2:16)
"The Sermon on the Mount" (170kb) (Matthew 5:7-10)
"The Dumb Man Possessed" (155kb) (Matthew 12:22-25)
"Christ in the Synagogue" (145kb) (Matthew 13:54)
"The Daughter of Herod Receiving the Head of John the Baptist" (143kb) (Matthew 14:8-10)
"Christ Feeding the Multitude" (158kb) (Matthew 14:19)
"Jesus Healing the Sick" (152kb) (Matthew 15:31)
"The Transfiguration" (137kb) (Matthew 17:2-3)
"Jesus Healing the Lunatic" (161kb) (Matthew 17:14-15)
"Entry of Jesus Into Jerusalem" (140kb) (Matthew 21:7-8)
"Christ and the Tribute Money" (154kb) (Matthew 22:20-21)
"Jesus Praying in the Garden" (160kb) (Matthew 26:40-41)
"Jesus Scourged" (136kb) (Matthew 27:26)
"Christ Mocked" (137kb) (Matthew 27:29-30)
"The Arrival at Calvary" (126kb) (Matthew 27:33-34)
"The Erection of the Cross" (159kb) (Matthew 27:35)
"The Descent From the Cross" (144kb) (Matthew 27:57-58)
"The Dead Christ" (143kb) (Matthew 27:59)
"The Burial of Christ" (154kb) (Matthew 27:60-61)
"The Resurrection" (148kb) (Matthew 28:5-6)
"John the Baptist Preaching in the Wilderness" (155kb) (Mark 1:6-7)
"The Baptism of Jesus" (135kb) (Mark 1:9-11)
"The Disciples Plucking Corn on the Sabbath" (150kb) (Mark 2:23-25)
"Jesus Stilling the Tempest" (142kb) (Mark 4:37-38)
"Jesus Blessing the Little Children" (142kb) (Mark 10:13-14)
"The Widow's Mite" (150kb) (Mark 12:42-43)
"The Last Supper" (143kb) (Mark 14:22-24)
"The Judas Kiss" (143kb) (Mark 14:45-46)
"Jesus Falling Beneath the Cross" (136kb) (Mark 15:21)
"The Ascension" (113kb) (Mark 16:19)
"The Annunciation" (134kb) (Luke 1:26-28)
"The Nativity" (147kb) (Luke 2:15-16)
"Jesus With the Doctors" (159kb) (Luke 2:46-47)
"The Temptation of Jesus" (134kb) (Luke 4:7-8)
"Jesus Healing the Man Possessed With a Devil" (144kb) (Luke 4:36-37)
"Jesus Preaching at the Sea of Galilee" (115kb) (Luke 5:3)
"Mary Magdalene Repentant" (143kb) (Luke 8:2)
"Jesus Raising Up the Daughter of Jairus" (130kb) (Luke 8:52-54)
"The Good Samaritan" (128kb) (Luke 10:33)
"Arrival of the Good Samaritan at the Inn" (161kb) (Luke 10:34-35)
"Jesus at the House of Martha and Mary" (150kb) (Luke 10:41-42)
"Jesus Preaching to the Multitude" (160kb) (Luke 12:29-31)
"The Return of the Prodigal Son" (125kb) (Luke 15:17)
"The Prodigal Son in the Arms of His Father" (155kb) (Luke 15:20-21)
"Lazarus at the Rich Man's House" (149kb) (Luke 16:20-21)
"The Pharisee and the Publican" (143kb) (Luke 18:11-13)
"The Agony in the Garden" (166kb) (Luke 22:43-44)
"The Crucifixion" (134kb) (Luke 23:34-35)
"The Darkness at the Crucifixion" (154kb) (Luke 23:44-45)
"Jesus and the Disciples Going to Emmaus" (129kb) (Luke 24:26-27)
"The Marriage in Cana" (142kb) (John 2:5-7)
"The Buyers and Sellers Driven Out of the Temple" (160kb) (John 2:15)
"Jesus and the Woman of Samaria" (153kb) (John 4:13-14)
"Jesus Walking on the Sea" (103kb) (John 6:19-20)
"Jesus and the Woman Taken in Adultery" (158kb) (John 8:3-5)
"Resurrection of Lazarus" (155kb) (John 11:41-43)
"St. Peter Denying Christ" (157kb) (John 18:26-27)
"The Crown of Thorns" (146kb) (John 19:2-3)
"Christ Presented to the People" (137kb) (John 19:15)
"Nailing Christ to the Cross" (154kb) (John 19:18-19)
"The Miraculous Draught of Fishes" (141kb) (John 21:10-11)
"The Descent of the Spirit" (141kb) (Acts 2:2-3)
"The Apostles Preaching the Gospel" (137kb) (Acts 2:32-33)
"St. Peter and St. John at the Beautiful Gate" (156kb) (Acts 3:6-7)
"Death of Ananias" (144kb) (Acts 5:4-5)
"Martydom of St. Stephen" (147kb) (Acts 7:59-60)
"Conversion of Saul" (150kb) (Acts 9:3-5)
"St. Peter the House of Cornelius" (142kb) (Acts 10:28)
"St. Peter Delivered From Prison" (141kb) (Acts 12:7-8)
"St. Paul at Ephesus" (146kb) (Acts 19:19)
"St. Paul Rescued From the Multitude" (157kb) (Acts 21:34-35)
"St. Paul Shipwrecked" (148kb) (Acts 27:43-44)
"St. Paul Preaching to the Thessalonians" (146kb) (1 Thessalonians 2:11-12)
"St. John at Patmos" (144kb) (Revelation 1:9)
"The Vision of Death" (120kb) (Revelation 6:7-8)
"The Crowned Virgin: A Vision of John" (124kb) (Revelation 12:1-3)
"Babylon Fallen" (133kb) (Revelation 18:2)
"The Last Judgment" (147kb) (Revelation 20:12)
"The New Jerusalem" (150kb) (Revelation 21:1-2)
 

RAAMATUN SANANLASKUT

Sananlaskut 1

KIRKKORAAMATTU 1992 KIRKKORAAMATTU 1933/1938 BIBLIA 1776 - KIRKKORAAMATTU 1776
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut. [1. Kun. 5:12]
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,
1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat,
2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,
2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen.
3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,
3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa.
4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.
4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta,
5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta
5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset.
6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.
6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. [Job 28:28+]
7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.
7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Riistäjän tie vie tuhoon    
8 Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta -- [Sananl. 6:20]
8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,
8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa. [Sananl. 4:9]
9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.
9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin, [Sananl. 16:29]
10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 kun he sanovat: "Tule mukaan, mennään väijyksiin, käydään vaanimaan viattomia.
11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;
11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen.
12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;
12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;
13 Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme.
13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;
13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Saat heittää siitä kanssamme arpaa, meidän kukkaromme on yhteinen."
14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -
14 Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan,
15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.
15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta. [Jes. 59:7; Room. 3:15]
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.
16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän.
17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:
17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan.
18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.
18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon.
19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.
19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Viisauden kutsu    
20 Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua, [1:20,21: Sananl. 8:1-3]
20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;
20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:
21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 "Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa?
22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?
22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.
23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.
23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 "Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut. [Jes. 65:2]
24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,
24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille.
25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,
25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte, [Ps. 2:4+]
26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;
26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.
27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä. [Ps. 18:42+; Jer. 11:11; Hes. 8:18; Sak. 7:13]
28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.
28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,
29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa
29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.
30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,
30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne.
31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.
31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee.
32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.
32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa."
33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.
33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.

Sananlaskut 2

Viisaus varjelee pahasta    
1 Ota varteen, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.
1 Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,
1 Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
2 Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle,
2 niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-
2 Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
3 pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä.
3 niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,
3 Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
4 Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta.
4 jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,
4 Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
5 Silloin tajuat, mitä on Herran pelko, opit, mitä on Jumalan tunteminen,
5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
5 Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
6 sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen. [Job 32:8; Sir. 1:1; Jaak. 1:5]
6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.
6 Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
7 Hän auttaa oikeamieliset menestykseen, kilven tavoin hän on vilpittömien suojana,
7 Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,
7 Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
8 hän varjelee oikeuden tien ja turvaa omiensa polut.
8 niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.
8 Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
9 Silloin ymmärrät, mitä oikeus ja vanhurskaus on, pysyt alusta loppuun oikeamielisten tiellä.
9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;
9 Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
10 Silloin viisaus tulee sydämeesi ja tieto ilahduttaa mieltäsi,
10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,
10 Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
11 maltti on sinun turvanasi, varjelijanasi ymmärrys.
11 taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.
11 Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
12 Ne pitävät sinut etäällä pahuuden teistä, ihmisistä, jotka viettelevät väärään,
12 Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;
12 Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
13 jotka ovat loitonneet oikealta tieltä ja kulkevat pimeyden polkuja,
13 niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;
13 Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
14 jotka iloitsevat konnantöistään, riemuitsevat siitä, mikä on kieroa ja väärää.
14 niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,
14 Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
15 Heidän polkunsa kaartelevat sinne tänne, ja niin he kulkevat harhaan.
15 joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
15 Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
16 Pidä vierelläsi viisaus, se torjuu vieraan naisen, joka sanoillaan sinua julkeasti viekoittelee. [Sananl. 5:3, 6:24, 7:5]
16 Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,
16 Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
17 Hän on hylännyt elämänkumppaninsa, unohtanut Jumalan solmiman liiton.
17 joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.
17 Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
18 Hänen ovensa on tuonelan ovi, hänen tiensä vie varjojen maahan. [Sananl. 5:5, 7:27, 9:18]
18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.
18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
19 Joka hänen luokseen menee, ei palaa, ei enää tavoita elämän tietä.
19 Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.
19 Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
20 Sinut ohjatkoon viisaus oikealle tielle, sille, jota vanhurskaat kulkevat.
20 Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.
20 Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
21 Oikeamieliset perivät maan, rehelliset saavat asua siellä, [Matt. 5:5]
21 Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;
21 Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
22 mutta jumalattomat temmataan juuriltaan, luopiot pyyhkäistään maan päältä. [Job 18:17]
22 mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.
22 Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.

Sananlaskut 3

Viisaus ja jumalanpelko    
1 Poikani, älä unohda sitä mitä opetan, pidä kaikki käskyni mielessäsi,
1 Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni;
1 Poikani, älä unohda minun lakiani, mutta sinun sydämes pitäköön käskyni.
2 sillä ne kartuttavat päiviesi määrää, antavat sinulle elinvuosia ja menestystä.
2 sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.
2 Sillä ne saatavat sinulle pitkän ijän, hyvät vuodet ja rauhan.
3 Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta -- kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,
3 Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun,
3 Armo ja totuus ei sinua pidä hylkäämän: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita sydämes tauluun,
4 niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä.
4 niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.
4 Niin sinä löydät armon ja hyvän toimen, Jumalan ja ihmisten edessä.
5 Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.
5 Luota Herraan kaikesta sydämestäs, ja älä luota ymmärryksees;
6 Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.
6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.
6 Mutta ajattele häntä kaikissa teissäs, niin hän sinua oikein johdattaa.
7 Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. [Jes. 5:21; Room. 12:16]
7 Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.
7 Älä ole viisas mielestäs, vaan pelkääerraa, ja vältä pahaa.
8 Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä.
8 Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.
8 Sillä se on navalles terveellinen, ja virvoittaa luus.
9 Siitä, mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit, kaikesta sadostasi paras osa. [2. Moos. 23:19; 5. Moos. 26:2]
9 Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,
9 Kunnioita Herraa tavarastas, ja kaikista vuoden tulos esikoisista;
10 Silloin varastosi täyttyvät viljasta ja viini pursuaa puserrusaltaistasi.
10 niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.
10 Niin sinun riihes täytetään kyllyydellä, ja sinun viinakuurnas vuotaa ylitse.
11 Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua -- [3:11,12: Job 5:17+]
11 Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa;
11 Poikani, älä Herran kuritusta hylkää, ja älä ole kärsimätön, kuin hän sinua rankaisee,
12 jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.
12 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.
12 Sillä, jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, ja on hänelle otollinen niinkuin poika isällensä.
13 Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon,
13 Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.
13 Autuas on se ihminen, joka viisauden löytää, ja se ihminen, joka ymmärryksen käsittää.
14 sillä parempi on viisaus kuin hopea, tuottoisampi on tieto kuin kulta. [3:14,15: Job 28:15-19+]
14 Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi.
14 Sillä parempi on kaupita häntä kuin kaupita hopiaa, ja hänen hedelmänsä on parempi kuin kulta.
15 Se voittaa korallit kalleudessa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
15 Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa.
15 Hän on kalliimpi kuin päärlyt, eikä hänen vertaansa mitään toivottaa taideta.
16 Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. [Sananl. 4:10, 9:11, 10:27]
16 Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.
16 Pitkä ikä on hänen oikialla kädellänsä, rikkaus ja kunnia hänen vasemmallansa.
17 Sen tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja.
17 Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni.
17 Hänen tiensä ovat iloiset, ja kaikki hänen askeleensa rauha.
18 Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat -- onnellinen, ken pitää siitä kiinni!
18 Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.
18 Hän on elämän puu niille, jotka häneen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka hänen pitävät.
19 Viisaudella Herra loi maan perustan, ymmärryksellä hän rakensi taivaat,
19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.
19 Sillä Herra on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut.
20 hänen tietonsa erotti kahtaalle meren, sen voimasta pilvet satavat vettä.
20 Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta.
20 Hänen viisaudessansa ovat syvyydet eroitetut, ja pivet pisaroivat kasteen.
21 Säilytä, poikani, harkinta ja maltti, älä päästä niitä silmistäsi,
21 Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus,
21 Poikani, älä salli näitä silmistäs tulla pois, niin sinä tulet onnelliseksi ja viisaaksi.
22 sillä ne ovat sinun elämäsi tae, ne ovat kaulaasi kiertävä koru.
22 niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi.
22 Se on sinun sielus elämä; ja sinun suus on otollinen.
23 Näin kuljet tietäsi turvallisesti, et jalkaasi loukkaa,
23 Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi.
23 Silloin sinä murheetoinna vaellat teissäs, ettet jalkaas loukkaa.
24 ja maata mentyäsi nukut rauhallisesti, et mitään pelkää.
24 Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea.
24 Et sinä pelkää maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia,
25 Älä säikähdä vaaraa, joka äkisti kohtaa, tuhon myrskyä, joka yllättää jumalattomat,
25 Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää.
25 Ettei sinun tarvitse peljätä äkillistä hirmua, eikä jumalattomain hävitystä, kuin se tulee.
26 sillä Herra on sinun tukesi ja turvasi, hän varjelee jalkasi ansoilta.
26 Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.
26 Sillä Herra on sinun lohdutukses; hän varjelee sinun jalkas, ettei sitä saavuteta.
27 Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. [Tob. 4:7]
27 Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.
27 Älä estele tarvitsevalle hyvää tehdä, jos sinulla on varaa, ettäs sen tehdä taidat.
28 Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!" -- kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.
28 Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.
28 Älä sano ystävälle: mene ja tule jälleen, huomenna minä sinulle annan; koska sinulla on.
29 Älä puno juonia naapuriasi vastaan, joka pitää sinua ystävänään.
29 Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu.
29 Älä pyydä sinun ystäväs vahinkoa, joka hyvässä toivossa asuu sinun tykönäs.
30 Älä ryhdy käräjöimään, jos toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa.
30 Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt.
30 Älä kenenkään kanssa toru ilman syytä, jos hän ei mitään pahaa sinulle tehnyt ole.
31 Älä kadehdi väkivallantekijää, älä mieli niille teille, joita hän kulkee.
31 Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse;
31 Älä kiivoittele väärää miestä, älä noudata hänen retkiänsä.
32 Väärämielistä Herra kammoksuu, mutta oikeamielisen hän ottaa suojaansa.
32 sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.
32 Sillä pahanilkiset ovat Herralle kauhistus; mutta hänen salaisuutensa on hurskasten tykönä.
33 Jumalattoman kodissa on Herran kirous, mutta oikeamielisten asuinsijan hän siunaa.
33 Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa.
33 Jumalattoman huoneessa on Herran kirous; muttavanhurskaan maja siunataan.
34 Säälimätöntä ei Herra sääli, mutta nöyrille hän antaa armonsa. [Job 22:29+]
34 Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon.
34 Hän pilkkaa pilkkaajia; mutta nöyrille hän antaa armon.
35 Viisaalle karttuu kunniaa, houkka kantaa häpeäänsä.
35 Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.
35 Viisaat kunnian perivät, mutta tyhmät häpiän saavat.

Sananlaskut 4

Viisauden tie on turvallisin    
1 Kuulkaa, lapset, isän neuvoja, olkaa tarkkana, jotta oppisitte.
1 Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.
1 Kuulkaat, lapseni, isänne kuritusta, ja ottakaa vaari, oppiaksenne ja viisaammaksi tullaksenne.
2 Minä jaan teille hyvää tietoa, älkää siis väheksykö ohjeitani.
2 Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani.
2 Sillä minä annan teille hyvän opetuksen; älkööt hyljätkö minun lakiani.
3 Itsekin olen ollut isäni opissa ja äitini hoivassa, hänen silmäteränsä.
3 Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen.
3 Sillä minä olin isäni poika, hoikka ja ainoa äidilläni.
4 Isä opetti minua näin: "Pidä mielessäsi minun sanani, muista ohjeeni, niin menestyt. [3. Moos. 18:5]
4 Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.
4 Ja hän opetti minua, ja sanoi minulle; anna sydämes ottaa minun sanani vastaan: pidä minun käskyni, niin sinä elää saat.
5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä unohda sitä, mitä sinulle sanon, älä käännä sille selkääsi.
5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
5 Osta viisaus, osat ymmärrys: älä unohda, älä myös poikkee minun puheestani.
6 Älä hylkää sitä, niin se suojelee sinua, rakasta sitä, niin se on sinun turvanasi.
6 Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa.
6 Älä häntä hylkää, niin hän sinut kätkee: rakasta häntä, niin hän sinua varjelee.
7 Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.
7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
7 Sillä viisauden alku on, ostaa viisautta, ja kaikella saadullas ostaa taitoa.
8 Vaali sitä, niin se tuo sinulle arvostusta, se vie sinut kunniaan, jos otat sen vierellesi.
8 Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet;
8 Pidä häntä korkiassa kunniassa, niin hän sinua korottaa, ja saattaa kunniaan, jos sinä häntä rakastat.
9 Se painaa päähäsi ihanan seppeleen, ojentaa sinulle kimaltavan kruunun." [Sananl. 1:9; Sir. 1:11]
9 se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun."
9 Hän sinun pääs jalosti kaunistaa, ja kunnioittaa sinua ihanalla kruunulla.
10 Kuuntele, poikani, ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet ovat monet. [Sananl. 3:16+]
10 Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät.
10 Kuule siis, poikani, ja ota minun puheeni, niin ikäs vuotta on monta.
11 Minä opetan sinulle viisauden polun, opastan sinut oikealle tielle.
11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.
11 Minä johdatan sinua viisauden tielle, ja saatan sinua käymään oikialla retkellä,
12 Kun sitä kuljet, et kohtaa esteitä, ja vaikka juoksisit, et kompastu.
12 Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.
12 Niin että koskas vaellat, ei sinun käymises ole ahdas; ja koskas juokset, niin et sinä loukkaa sinuas.
13 Tartu opetukseeni, älä hellitä, pidä kiinni siitä, se on elämäsi.
13 Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.
13 Pidä kuritus, älä hylkää häntä: kätke häntä; sillä hän on sinun elämäs.
14 Jumalattomien polulle älä lähde, älä kulje pahojen tietä. [Ps. 1:1; Sananl. 1:15, 3:31]
14 Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.
14 Älä mene jumalattomain askelille, ja älä astu pahain tielle;
15 Pysy siltä poissa, älä poikkea sille, käänny etäämmäksi ja kulje sen ohi.
15 Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.
15 Jätä se pois, ja älä käy siinä; karta sitä, ja mene ohitse.
16 Pahat eivät saa unta, elleivät ole tehneet pahaa, he valvovat yönsä, elleivät ole ketään kaataneet.
16 Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet.
16 Sillä ei he makaa, jollei he ole pahoin tehneet, eikä lepää, jollei he ole vahinkoa tehneet.
17 Vääryys on heidän leipänsä, väkivalta heidän viininsä.
17 Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.
17 Sillä he syövät jumalattomuuden leipää, ja juovat vääryyden viinaa.
18 Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.
18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
18 Mutta vanhurskasten retki paistaa niinkuin valkeus, käy edes, ja valistaa hamaan isoon päivään asti.
19 Jumalattomien tie on synkin yö, he kompastuvat, tietämättä mihin.
19 Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.
19 Mutta jumalattomain tie on niinkuin pimeys; ja ei he tiedä, kussa he lankeevat.
20 Kuuntele tarkkaan, poikani, mitä sinulle sanon, pidä korvasi auki!
20 Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
20 Poikani, ota vaari sanoistani, ja kallista korvas puheisiini.
21 Älä päästä mielestäsi minun sanojani, pidä ne visusti sydämessäsi,
21 Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;
21 Älä niiden anna tulla pois silmistäs: pidä ne sydämessäs.
22 sillä ne ovat löytäjälleen elämä, lääke koko hänen ruumiillensa.
22 sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
22 Sillä ne ovat niiden elämä, jotka niitä ovat löytäneet, ja ovat terveelliset koko heidän ruumiillensa.
23 Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi -- siellä on koko elämäsi lähde.
23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
23 Varjele sydämes kaikella ahkeruudella: sillä siitä elämä tulee.
24 Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.
24 Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.
24 Pane pois paha suu, ja väärät huulet anna olla sinustas kaukana.
25 Katso suoraan ja pälyilemättä, suuntaa katseesi vakaasti eteenpäin.
25 Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.
25 Katsokoon silmäs oikein eteensä, ja sinun silmäs laudat olkoot oikiat edessäs.
26 Laske harkiten jalkasi polulle, niin olet varmalla pohjalla, missä ikinä kuljet.
26 Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.
26 Koettele jalkais askeleet, niin kaikki sinun ties vahvistuvat.
27 Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle, pidä askeleesi kaukana pahasta. [5. Moos. 5:32; Joos. 1:7]
27 Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.
27 Älä poikkee oikialle eli vasemmalle puolelle: tempaa jalkas pois pahuudesta.

Sananlaskut 5

Vieraan naisen viettelykset    
1 Kuuntele, poikani, viisauden sanoja, seuraa valppaasti hyviä neuvojani,
1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 jotta säilyttäisit harkintasi ja puhuisit niin kuin puhua tulee.
2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.
2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet, hänen kielensä on öljyä liukkaampi, [Sananl. 2:16+]
3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.
3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho, viiltää kuin kaksiteräinen miekka. [Job 5:15+]
4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.
4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5 Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan, alas tuonelaan vievät hänen askeleensa. [Sananl. 2:18+]
5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.
5 Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.
6 Ei hän välitä elämän tiestä, ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.
6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.
6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Siispä, poikani, kuule minua, älä lyö laimin minun opetustani.
7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.
7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,
8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,
8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,
9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,
9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista
10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon
10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:
11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa
11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 "Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,
12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?
12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!
13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?
13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi." [3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:24]
14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."
14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa.
15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.
15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?
16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!
16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.
17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.
17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, [Saarn. 9:9]
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.
18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.
19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.
19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea? [Sir. 9:8]
20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?
20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan. [Job 31:4]
21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.
21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Pahantekijä jää rikostensa vangiksi, takertuu syntiensä verkkoon.
22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.
22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Hillittömyyteensä hän kuolee, ajautuu perikatoon kaikessa hulluudessaan.
23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.
23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.

Sananlaskut 6

Neuvoja ja varoituksia    
1 Poikani, jos olet toisen puolesta mennyt takuuseen, lyönyt kättä vieraan kanssa, [6:1-5: Sananl. 11:15, 17:18, 20:16, 22:26,27]
1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;
1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
2 jos omat puheesi ovat kietoneet sinut verkkoonsa, lupauksesi vanginneet sinut ansaan,
2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,
2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
3 vieneet sinut vieraan ihmisen käsiin, tee silloin näin, poikani, jotta pelastuisit: Mene ja vetoa häneen, ahdista häntä pyynnöilläsi,
3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;
3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
4 älä suo silmillesi unta äläkä luomillesi lepoa.
4 Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.
4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
5 Pelasta itsesi niin kuin pakeneva gaselli, kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan.
5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.
5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6 Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi. [6:6-11: Sananl. 12:27, 13:4, 19:15, 20:13, 21:25]
6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.
6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
7 Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa,
7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,
7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
8 ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan.
8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.
8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
9 Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi?
9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?
9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
10 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,
10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
11 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.
11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
12 Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kieroilee,
12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,
12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
13 joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin.
13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,
13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
14 Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa.
14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.
14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15 Siksi hän saa äkillisen lopun: hetkessä hän musertuu, eikä apua tule.
15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.
15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16 Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä:
16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä,
17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,
18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan. [Sananl. 12:17, 14:5,25]
19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.
19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20 Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta. [Sananl. 1:8]
20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.
20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21 Ripusta ne kaulaasi, pidä aina niitä sydäntäsi vasten. [Sananl. 3:3, 7:3]
21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.
21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22 Kun kuljet, ne ovat oppaanasi, kun nukut, ne pitävät vartiota, ja kun heräät, ne puhuvat sinulle.
22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.
22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23 Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie.
23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,
23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24 Ne varjelevat sinut pahalta naiselta, vieraan naisen liukkaalta kieleltä. [Sananl. 2:16+]
24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.
24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25 Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin, älä mene ansaan, kun hän katsoo.
25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.
25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26 Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen.
26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.
26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27 Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä ilman että vaatteet syttyvät tuleen?
27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?
27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28 Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät?
28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?
28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29 Samoin käy sen, joka lähestyy toisen vaimoa: joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa.
29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.
29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30 Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen --
30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?
30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31 kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa. [2. Moos. 21:37]
31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.
31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32 Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon -- niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa.
32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.
32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33 Häntä odottaa raippa ja pilkka, lähtemätön on hänen häpeänsä.
33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.
33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34 Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee,
34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.
34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35 ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi.
35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.
35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.

Sananlaskut 7

Viettelijätär ja hänen saaliinsa    
1 Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.
1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.
1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.
2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.
2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun. [2. Moos. 13:16; 5. Moos. 6:8; Sananl. 3:3, 6:21]
3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.
3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä ystäväksesi.
4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
4 Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee. [Sananl. 2:16+]
5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.
5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle,
6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,
6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.
7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.
7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.
8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin
8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi,
9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.
9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.
10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.
10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.
11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;
11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.
12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.
12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:
13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:
13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 "Olen luvannut uhrata yhteysuhrin, ja tänään täytän lupaukseni.
14 "Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.
14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 Siksi lähdin kadulle sinua vastaan -- juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!
15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.
15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat,
16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.
16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.
17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.
17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!
18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.
18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.
19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.
19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 Rahansakin hän otti mukaan, hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä."
20 Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."
20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.
21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:
21 Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.
22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,
22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.
23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.
23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.
24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.
24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu,
25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.
25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa.
26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.
26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
27 Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin. [Sananl. 2:18+]
27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.
27 Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

Sananlaskut 8

Viisaus kertoo itsestään    
1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 "Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani.
4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!
5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.
6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.
7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.
8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.
9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa, [8:10,11: Job 28:15-19+]
10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 "Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.
12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.
13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.
14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.
16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.
18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.
20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.
21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 "Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. [Job 38:4]
22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.
24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,
25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.
26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. [Job 38:10,11; Ps. 104:9; Jer. 5:22]
29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 "Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.
32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.
33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa. [Sananl. 3:16+]
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa."
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."
36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.

Sananlaskut 9

Viisauden kutsu, tyhmyyden houkutus    
1 Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.
1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
1 Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
2 Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän
2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.
2 Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
3 ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:
3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:
3 Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
4 "Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:
4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
4 Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
5 "Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.
5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.
5 Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
6 Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä."
6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -
6 Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
7 Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. [9:7,8: Matt. 7:6]
7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.
7 Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
8 Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.
8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.
8 Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
9 Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää. [Matt. 13:12]
9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.
9 Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
10 Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. [Job 28:28+]
10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -
10 Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
11 "Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia. [Sananl. 3:16+]
11 "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.
11 Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
12 Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse."
12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."
12 Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
13 Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.
13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.
13 Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
14 Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan
14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,
14 Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
15 ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:
15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:
15 Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
16 "Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:
16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:
16 Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
17 "Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä." [Sananl. 20:17]
17 "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".
17 Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
18 Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle. [Sananl. 2:18+]
18 Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.
18 Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.

Sananlaskut 10

Vanhurskaalla on Herran siunaus    
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, tyhmä poika on äitinsä murhe. [Sananl. 15:20, 17:21,25, 19:13, 23:24, 29:3]
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.
2 Väärintekijää eivät hänen aarteensa auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. [Sananl. 11:4; Hes. 7:19; Sir. 5:8]
2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
2 Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.
3 Nuhteetonta Herra varjelee nälältä, mutta jumalattoman haluja hän ei täytä.
3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.
3 Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.
4 Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa, toimeliaat kädet tuovat rikkauden. [Sananl. 12:24,27, 13:4, 19:15, 20:13]
4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.
4 Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.
5 Viisas se, joka kesällä kerää, häpeä sille, joka korjuuaikana makaa. [Sananl. 6:6-11]
5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.
5 Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.
6 Hurskaalla on päänsä päällä siunaus, jumalattoman suussa piilee väkivalta.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.
6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, jumalattoman nimikin maatuu.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.
7 Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.
8 Ymmärtäväinen ottaa ohjeet varteen, mutta mieletön etsii tuhoaan.
8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.
8 Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.
9 Turvassa kulkee, joka vilpittä kulkee, joka poikkeaa polulta, ei salassa pysy.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.
9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.
10 Kavala silmänisku tuo tuskaa, ja mieletön puhe vie tuhoon.
10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.
10 Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, jumalattoman suussa piilee väkivalta.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
12 Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset. [Sananl. 17:9; Jaak. 5:20; 1. Piet. 4:8]
12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.
12 Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.
13 Järkevän huulilta lähtevät viisauden sanat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!
13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
13 Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.
14 Viisas panee tiedon visusti talteen, mutta vahinko on valmis, kun hullu puhuu.
14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.
14 Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.
15 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, puute murentaa köyhän majan.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.
15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.
16 Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi, mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi.
16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.
16 Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.
17 Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan.
17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.
17 Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.
18 Joka vihansa salaa, se valheita puhuu, hullu se, joka panettelee ja parjaa.
18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.
18 Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee,hän on tyhmä.
19 Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee. [Matt. 12:36; Jaak. 3:2]
19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.
19 Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.
20 Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina.
20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.
20 Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.
21 Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.
21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.
21 Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.
22 Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä.
22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.
22 Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.
23 Ilkityöt ovat hullun huvi, järkevä saa ilonsa viisaudesta.
23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.
23 Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.
24 Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää, mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan.
24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.
24 Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.
25 Myrskyn mentyä jumalaton on poissa, mutta vanhurskaalla on kestävä perusta.
25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.
25 Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.
26 Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiskuri isännälleen.
26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.
26 Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.
27 Herran pelko kartuttaa elinpäiviä, jumalattomalta vuodet hupenevat. [Sananl. 3:16+]
27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.
27 Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.
28 Hurskaan odotus johtaa iloon, jumalattoman toivo pettää.
28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.
28 Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.
29 Herra on viattoman vahva linna, mutta väärintekijän hän murskaa.
29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.
29 Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.
30 Oikeamielinen ei ikinä horju, mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa. [Sananl. 2:22]
30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.
30 Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.
31 Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.
31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.
31 Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.
32 Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.
32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.
32 Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.

Sananlaskut 11

Joka auttaa, sitä autetaan    
1 Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen. [3. Moos. 19:35,36; 5. Moos. 25:13-16; Sananl. 16:11, 20:10,23]
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.
1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
2 Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. [Sananl. 16:18, 18:12]
2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.
2 Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
3 Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu.
3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.
3 Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
4 Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. [Sananl. 10:2; Hes. 7:19; Sef. 1:18]
4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
4 Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa.
5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.
5 Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
6 Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula.
6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.
6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
7 Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin.
7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.
7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
8 Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa.
8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.
8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
9 Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset.
9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.
9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
10 Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe. [Sananl. 28:12,28, 29:2]
10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.
10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
11 Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan.
11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.
11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
12 Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti.
12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.
12 Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
13 Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. [Sananl. 20:19, 25:9]
13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.
13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
14 Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.
14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
14 Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
15 Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa. [Sananl. 6:1-5+]
15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.
15 Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
16 Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.
16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.
16 Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
17 Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään.
17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.
17 Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
18 Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.
18 Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
19 Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa.
19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.
19 Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
20 Väärämielistä Herra kammoksuu, nuhteetonta hän rakastaa.
20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.
20 Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
21 Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu.
21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.
21 Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
22 Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä.
22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.
22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
23 Hyvien toiveista koituu hyvää, pahojen halusta versoo vihaa.
23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.
23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.
24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.
24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
25 Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.
25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.
25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.
26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.
26 Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
27 Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy.
27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.
27 Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
28 Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa, mutta hurskaat ovat kuin vihannat lehvät. [Job 31:24,25+]
28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.
28 Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
29 Taivasalle jää, joka ei talostaan piittaa, viisaan orjaksi tyhmyri päätyy.
29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.
29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
30 Hurskaudesta kasvaa elämän puu, viisaan sanat otetaan vastaan.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.
30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
31 Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.
31 Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?

Sananlaskut 12

Totuuden sanat kestävät iäti    
1 Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa. [Sananl. 13:1, 15:5]
1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.
1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 Hyvä ihminen on Herralle mieleen, mutta juonittelijan hän tuomitsee.
2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.
2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 Vääryyden varassa ei kukaan kestä, mutta vanhurskas on vankasti juurillaan.
3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.
3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 Kunnon vaimo on miehensä kruunu, kunnoton on kuin hivuttava tauti. [Sananl. 14:1 | Sananl. 31:10]
4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.
4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Hurskaiden aikeet ovat puhtaat, jumalattomilla on vilppi mielessä.
5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.
5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Väärämielisen sanat ovat tappava loukku, oikeamielisen puhe on pelastukseksi.
6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.
6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Jumalaton kaatuu, eikä mitään jää, mutta vanhurskaiden suku säilyy.
7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.
7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Mitä viisaampi, sitä kiitetympi, tyhmyri kerää vain halveksuntaa.
8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.
8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Parempi elää vaatimattomasti ja palvelijatta kuin leveästi mutta leivättä.
9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.
9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne.
10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.
10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää.
11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.
11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 Jumalaton tavoittelee pahojen saalista, vanhurskas pysyy juurillaan.
12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.
12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta.
13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.
13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen.
14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.
14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee.
15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.
15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee.
16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.
16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Oikeutta auttaa, joka totta puhuu, valehtelija on vääryyden asialla. [Sananl. 6:9, 14:5,25]
17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.
17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.
18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.
18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.
19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.
19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa.
20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.
20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin.
21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.
21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen.
22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.
22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä.
23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.
23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 Ahkera päätyy päälliköksi, laiskuri toisten käskettäväksi.
24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.
24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Huoli masentaa ihmismielen, hyvä sana sen ilahduttaa.
25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.
25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Hurskas pysyy kaukana pahasta, jumalattomien tie vie harhaan.
26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.
26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Veltto pyyntimies ei tavoita saalista, ahkeralle kertyy rikkauksia. [Sananl. 6:6-11+]
27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.
27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 Vanhurskauden polku vie elämään, mutta monet kulkevat kuoleman tietä.
28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.
28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.

Sananlaskut 13

Viisaan opetus on elämän lähde    
1 Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa. [Sananl. 12:1, 15:5]
1 Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.
1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2 Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa.
2 Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.
2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3 Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon. [Ps. 34:14+]
3 Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.
3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4 Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi. [Sananl. 6:6-11+]
4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.
4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
5 Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää.
5 Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.
5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6 Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon.
6 Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.
6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7 Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon.
7 Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.
7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
8 Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla.
8 Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.
8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9 Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu. [Job 18:6+]
9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.
9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
10 Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee.
10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.
10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11 Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.
11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.
11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12 Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.
12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.
12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13 Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan.
13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.
13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14 Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.
14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
15 Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon.
15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.
15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16 Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.
16 Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.
16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17 Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.
17 Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.
17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18 Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee.
18 Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!
18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19 Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.
19 Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.
19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
20 Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.
20 Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.
20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21 Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.
21 Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.
21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22 Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille.
22 Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.
22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23 Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin.
23 Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.
23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. [Sananl. 19:18, 22:15, 23:13,14, 29:15]
24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.
24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25 Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.
25 Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.
25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.

Sananlaskut 14

Herran pelko on vankka varustus    
1 Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. [Sananl. 12:4]
1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.
1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään.
2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.
2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa.
3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.
3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon.
4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.
4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä. [14:5,25: 2. Moos. 20:16, 23:1; Sananl. 6:19, 12:17]
5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.
5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa.
6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.
6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä.
7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.
7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä.
8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.
8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.
9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.
9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa.
10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.
10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää.
11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.
11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.
12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää.
13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.
13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan.
14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.
14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee.
15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.
15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.
16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan.
17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.
17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.
18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.
18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla.
19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.
19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä. [Sananl. 19:4]
20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.
20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!
21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.
22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!
22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.
23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys.
24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.
24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.
25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.
25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan.
26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.
26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.
27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.
27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.
28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu.
29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.
29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti.
30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.
30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.
31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.
31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva.
32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.
32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa.
33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.
33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä.
34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.
34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.
35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.
35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.

Sananlaskut 15

Herra näkee ihmisten sydämiin    
1 Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. [Sananl. 25:15]
1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.
1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
2 Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä.
2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.
2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
3 Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. [Job 31:4]
3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.
3 Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
4 Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen.
4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.
4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
5 Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. [Sananl. 12:1, 13:1]
5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.
5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
6 Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät.
6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.
6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
7 Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat.
7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.
7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
8 Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. [Jes. 1:11; Jer. 6:20, 7:22, 14:12; Aam. 5:22; Miika 6:6,7]
8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.
8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
9 Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.
9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
10 Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon.
10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.
10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
11 Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin! [Job 26:6]
11 Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.
11 Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet.
12 Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo. [Sananl. 9:7,8]
12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.
12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.
13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
14 Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys.
14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.
14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
15 Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan.
15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.
15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
16 Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus.
16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.
16 Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
17 Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet.
17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.
17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
18 Kiivas mies panee alulle riidan, pitkämielinen riidan lopettaa. [Sananl. 22:24, 29:22; Jaak. 1:20]
18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.
18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
19 Laiskan tie on piikkipensaikko, kunnon mies kulkee raivattua tietä.
19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.
19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
20 Viisas poika on isänsä ilo, tomppeli halveksii äitiään. [Sananl. 10:1+]
20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.
20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
21 Järjetön saa ilonsa hulluudesta, järkevä kulkee tietänsä suoraan.
21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.
21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
22 Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu.
22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.
22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
23 Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan!
23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!
23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
24 Viisas kulkee ylöspäin elämän tietä, hän välttää tuonelaan viettävän tien.
24 Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.
24 Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on.
25 Ylpeältä Herra hävittää talon, mutta lesken maat hän suojelee.
25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.
25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
26 Pahantekijän juonia Herra kammoksuu, lempeät sanat ovat hänelle mieleen.
26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.
26 Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
27 Ahneus vie talon tuhoon. Joka lahjukset torjuu, se menestyy.
27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.
27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
28 Oikeamielinen malttaa, ennen kuin vastaa, jumalattoman suu syytää pahuutta.
28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.
28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
29 Herra on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee.
29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.
29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
30 Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin.
30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.
30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
31 Joka ottaa nuhteet opikseen, saa sijan viisaiden joukossa.
31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.
31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
32 Joka torjuu moitteet, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä.
32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.
32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
33 Herran pelko on viisauden koulu, kunnian tie käy nöyryyden kautta.
33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.
33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.


Sananlaskut 16

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi    
1 Ihminen suunnittelee mielessään, mutta sanat antaa Herra. [Sananl. 19:21; Jer. 10:23]
1 Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.
1 Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset.
2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget.
2 Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
3 Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät. [Ps. 22:9+]
3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.
3 Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
4 Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin -- kohtaamaan kovan päivän.
4 Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.
4 Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
5 Herra vihaa kaikkia kerskailijoita -- totisesti, he eivät rangaistusta vältä!
5 Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.
5 Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
6 Laupeus ja uskollisuus sovittavat synnin, Herran pelko pitää loitolla pahasta.
6 Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.
6 Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
7 Joka elää Herran mielen mukaisesti, pääsee sovintoon vihamiestensäkin kanssa.
7 Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.
7 Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
8 Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti.
8 Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.
8 Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
9 Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.
9 Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.
9 Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
10 Kuninkaan huulilla on Jumalan päätös, ei hän erehdy tuomiossaan.
10 Kuninkaan huulilla on jumalallinen ratkaisu; hänen suunsa ei petä tuomitessaan.
10 Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
11 Puntari on Herran, vaaka on Herran, hänen ovat kaikki punnukset. [Sananl. 11:1+]
11 Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa.
11 Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
12 Vääryyttä kuninkaat eivät siedä, ilman oikeutta ei valtaistuin kestä. [Sananl. 20:28, 25:5, 29:14; Viis. 5:23]
12 Jumalattomuuden teko on kuninkaille kauhistus, sillä vanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu.
12 Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
13 Rehellinen puhe on kuninkaalle mieleen, todenpuhujaa hän rakastaa.
13 Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat.
13 Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
14 Kuninkaan viha on kuoleman airut, mutta viisas voi hänet lepyttää.
14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta sen lepyttää viisas mies.
14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
15 Kuninkaan hymy on elämän vakuus, hänen suosionsa kuin keväinen sade.
15 Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi.
15 Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
16 Hanki viisautta, se on parempaa kuin kulta, hanki ymmärrystä, se on kalliimpaa kuin hopea. [Job 28:15-19+]
16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.
16 Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
17 Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa, henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa.
17 Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin.
17 Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
18 Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. [Sananl. 11:2, 18:12]
18 Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.
18 Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
19 Parempi elää hiljaa köyhien parissa kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa.
19 Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.
19 Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
20 Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan.
20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!
20 Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
21 Harkitseva ihminen saa viisaan maineen, taitava puhe taivuttaa mielet.
21 Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa.
21 Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
22 Viisaus on viisaalle elämän lähde, tyhmyys tyhmälle rangaistus.
22 Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus.
22 Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
23 Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen.
23 Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle.
23 Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
24 Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille.
24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.
24 Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
25 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.
25 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
25 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
26 Nälkä miehen työhön ajaa, oma suu on häntä hoputtamassa.
26 Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon.
26 Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
27 Heittiö penkoo esiin pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli.
27 Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli.
27 Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
28 Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset.
28 Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset.
28 Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
29 Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle.
29 Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä.
29 Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
30 Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa, joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt.
30 Joka silmiänsä luimistelee, sillä on kavaluus mielessä; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha valmiina.
30 Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
31 Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää.
31 Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.
31 Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
32 Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus.
32 Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.
32 Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
33 Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.
33 Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.
33 Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.

Sananlaskut 17

Elämän taidon opetuksia    
1 Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.
1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.
1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan ja pääsee perinnölle veljesten kanssa.
2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.
2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra. [Job 23:10; Viis. 3:6; Sir. 2:5]
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.
3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja.
4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.
4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta.
5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.
5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä.
6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.
6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe eikä ruhtinaan huulille valhe.
7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.
7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi: minne hän menee, hän menestyy.
8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.
8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.
9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.
9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 Viisas ottaa moitteesta opikseen, sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää.
10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.
10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.
11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.
11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!
12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.
12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.
13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.
13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 Riita syntyy kuin rako patoon -- tuki se, ennen kuin vesi nousee!
14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.
14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.
15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.
15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa. [Sananl. 19:10, 26:1]
16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.
16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.
17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.
17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 Mieletön se, joka lyö kättä ja menee toisesta takuuseen. [Sananl. 6:1-5+]
18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.
18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan.
19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.
19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.
20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.
20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 Murheen saa, joka tyhmän siittää, houkan isä ei iloa tunne. [17:21,25: Sananl. 10:1+]
21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.
21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.
22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.
22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 Jumalaton ottaa salaa lahjuksen ja vääristää oikeuden tien.
23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.
23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 Viisas pitää silmänsä viisaudessa, tyhmän katse kiertelee maailman rantaa.
24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.
24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.
25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.
25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä.
26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.
26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä.
27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.
27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.
28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.
28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.

Sananlaskut 18

Kielen varassa on elämä ja kuolema    
1 Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä -- riita on valmis, jos häntä neuvot.
1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.
1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
2 Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.
2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.
2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
3 Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.
3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.
3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
4 Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.
4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.
4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
5 Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.
5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.
5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.
6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.
6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
7 Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.
7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.
7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
8 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
9 Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.
9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.
9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
10 Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan. [Ps. 61:4]
10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.
10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
11 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri -- niin hän luulee.
11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.
11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
12 Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta. [Sananl. 11:2, 16:18]
12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.
12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman..
13 Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.
13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.
13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
14 Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?
14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?
14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
15 Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.
15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.
15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
16 Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.
16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.
16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
17 Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.
17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.
17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
18 Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.
18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.
18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
19 Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.
19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.
19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
20 Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.
20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.
20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
21 Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. [Matt. 12:37]
21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.
21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
22 Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon. [Sananl. 19:14, 31:10; Sir. 26:3]
22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
23 Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.
23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.
23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
24 Paljon ystäviä -- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.
24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.
24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.

Sananlaskut 19

Kasvatus kurinalaiseen elämään    
1 Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.
1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.
1 Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
2 Ei into auta, jos tietoa puuttuu, hätikkö eksyy ja kompastuu.
2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.
2 Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
3 Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle.
3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.
3 Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
4 Kyllä rikkaan luo ystäviä kertyy, köyhän luota he kaikkoavat. [Sananl. 14:20]
4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
4 Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, joka valheita puhuu, ei pelastu.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.
5 Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
6 Monet pyrkivät ylhäisten suosioon, anteliaan ystäviä ovat kaikki.
6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.
6 Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
7 Köyhää vihaavat hänen veljensäkin, karttavat vielä enemmän hänen ystävänsä. Turhaan hän koettaa puhua heille.
7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.
7 Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
8 Itseään auttaa, joka ymmärrystään lisää, onnen saa, joka harkiten toimii.
8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.
8 Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta. Joka valheita puhuu, se hukkuu.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.
9 Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
10 Ei sovi tyhmälle helppo elämä eikä orjalle olo ylhäisten herrana. [Sananl. 17:16, 26:1]
10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.
10 Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
11 Viisaus tekee ihmisen pitkämieliseksi, kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa!
11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.
11 Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
12 Kuninkaan viha on kuin leijonan ärjyntä, hänen suosionsa kuin nurmikon kaste.
12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.
12 Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
13 Tyhmä poika on isänsä riesa, nalkuttava vaimo kuin vuotava katto. [Sananl. 10:1+]
13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.
13 Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja. [Sananl. 18:22, 31:10; Sir. 26:3]
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.
14 Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
15 Laiskuus vaivuttaa syvään uneen, vetelys joutuu näkemään nälkää. [Sananl. 6:6-11+]
15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.
15 Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää, mutta kuolemaan kulkee, joka ei tietään tarkkaa.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.
16 Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
17 Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon.
17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.
17 Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
18 Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta. [Sananl. 13:24+]
18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.
18 Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
19 Kiivas mies hankkii äkkiä rangaistuksen. Jos yrität apuun, vain pahennat asiaa.
19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.
19 Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
20 Kuule neuvoja, ota kuritus varteen, että olisit vastedes viisaampi.
20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.
20 Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
21 Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.
21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.
21 Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta, parempi on köyhä kuin petollinen.
22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.
22 Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
23 Herran pelko turvaa elämäsi: nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.
23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.
23 Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
24 Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.
24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.
24 Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
25 Lyö rehentelijää, se on tyhmille opiksi, ojenna viisasta, ja hänen viisautensa kasvaa.
25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.
25 Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
26 Huono ja häpeämätön se poika, joka isäänsä lyö ja äitinsä häätää.
26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.
26 Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
27 Poikani, ellet taivu kuriin, silloin eksyt tiedon tieltä.
27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.
27 Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
28 Vilpillinen todistaja häpäisee oikeutta, jumalaton herkuttelee vääryydellä.
28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.
28 Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
29 Röyhkeää odottaa rangaistus, tyhmyrin selkää raippa.
29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.
29 Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.

Sananlaskut 20

Viisas kuningas tuomitsee oikein    
1 Viinissä on rehentely, oluessa rettelö, päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.
1 Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.
1 Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.
2 Kuin leijonan ärjyntä on kuninkaan suuttumus, henkensä vaarantaa, joka hänet vihoittaa.
2 Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo.
2 Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.
3 Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki.
3 On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat.
3 Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.
4 Syksyllä laiska ei kynnä -- elopellolta hän palaa tyhjin käsin.
4 Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.
4 Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.
5 Kuin syvä vesi on ihmisen sydän, mutta ymmärtäväinen sen luotaa.
5 Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.
5 Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.
6 Moni kuuluttaa omaa rehellisyyttään, mutta mistä löytyy todella luotettava mies?
6 Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?
6 Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?
7 Vanhurskas se, joka nuhteettomasti elää, onnellisia ovat hänen lapsensakin.
7 Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.
7 Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.
8 Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan, hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.
8 Kuningas istuu tuomioistuimella, hän silmillänsä perkaa kaiken pahan pois.
8 Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.
9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa"?
9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"?
9 Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?
10 Kahtalainen paino, kahtalainen mitta, kumpaakin Herra kammoksuu. [20:10,23: Sananl. 11:1+]
10 Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus.
10 Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.
11 Teoista näkee, mitä pojasta tulee, onko hänen elämänsä oikea ja puhdas.
11 Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.
11 Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.
12 Korvat kuulemaan ja silmät näkemään, molemmat on Herra luonut.
12 Kuulevan korvan ja näkevän silmän-molemmat on Herra luonut.
12 Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.
13 Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi. [Sananl. 6:6-11+]
13 Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin.
13 Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.
14 "Huonoa, perin huonoa", sanoo ostaja, tekee kaupat ja hykertelee käsiään.
14 "Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyänsä pois hän kehuskelee.
14 Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.
15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä, aarteista kallein on punnittu puhe.
15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet.
15 Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.
16 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten. [Sananl. 6:1-5+]
16 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraitten puolesta.
16 Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.
17 Makeaa on petoksella saatu leipä, mutta pian on suussa pelkkiä kiviä.
17 Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa.
17 Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.
18 Harkinnalla hankkeet varmistetaan, tarkoin suunnitelmin sotaan mennään. [Luuk. 14:28-32]
18 Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella.
18 Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.
19 Juorukellolta salaisuus karkaa, suupaltin kanssa älä seurustele. [Sananl. 11:13, 25:9]
19 Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin.
19 Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.
20 Joka isäänsä ja äitiään kiroaa, sen lamppu sammuu yön pimeään. [Job 18:6+]
20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu pilkkopimeään.
20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.
21 Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.
21 Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.
21 Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.
22 Älä sano: "Minä maksan pahalla pahan", luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi. [3. Moos. 19:18; Sananl. 24:29; Room. 12:17; 1. Piet. 3:9]
22 Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua.
22 Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.
23 Kahtalaista punnusta Herra vihaa, väärä vaaka ei hänelle kelpaa.
23 Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
23 Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
24 Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?
24 Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?
24 Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?
25 Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa -- olet ansassa, jos lupaustasi kadut. [Saarn. 5:4]
25 Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.
25 Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.
26 Viisas kuningas viskaa joukosta jumalattomat, ajaa puimajyrällä heidän ylitseen.
26 Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä.
26 Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.
27 Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet.
27 Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.
27 Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.
28 Laupeus ja uskollisuus ovat kuninkaan turva, niillä hän vahvistaa valtansa. [Sananl. 16:12+]
28 Laupeus ja uskollisuus on kuninkaan turva, ja laupeudella hän valtaistuimensa tukee.
28 Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.
29 Nuorukaisten ylpeytenä on heidän voimansa, vanhusten kunniana harmaat hapset.
29 Voima on nuorukaisen kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.
29 Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.
30 Ilkeä loukkaus iskee syvän haavan, viiltää sydämeen saakka.
30 Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.
30 Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.

Sananlaskut 21

Jumalaton syöstään tuhoon    
1 Kuin kastelupuro on Herran kädessä kuninkaan sydän, hän ohjaa sen minne tahtoo.
1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.
1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet.
2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.
2 Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
3 Noudata oikeutta ja vanhurskautta, se on Herralle enemmän kuin teurasuhri. [1. Sam. 15:22+]
3 Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.
3 Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
4 Ylpeät silmät, pöyhkeä sydän -- jumalattoman lyhdyt synnin tiellä.
4 Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän-jumalattomien lamppu-ovat syntiä.
4 Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
5 Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen, turha kiire vie köyhyyteen.
5 Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.
5 Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
6 Joka kokoaa omaisuutta valheen keinoin, se tuulta tavoittaa ja tuhonsa löytää.
6 Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa.
6 Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
7 Omaan pahuuteensa jumalaton kaatuu, kun hän hylkää sen, mikä on oikein.
7 Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä eivät he tahdo oikeutta tehdä.
7 Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
8 Syyllisen tie on mutkainen, kunnon ihminen on teoissaan suora.
8 Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat.
8 Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
9 Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa. [Sananl. 25:24]
9 Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.
9 Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
10 Jumalaton himoitsee pahaa, lähimpiäänkään hän ei säästä.
10 Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.
10 Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
11 Rankaise rehentelijää, se on kokemattomille opiksi, opeta viisasta, ja hänen tietonsa kasvaa.
11 Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen; ja kun viisasta neuvotaan, ottaa hän sen opiksensa.
11 Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
12 Oikein tekee oikeamielinen jumalattomille, hän syöksee tuhoon koko joukkion.
12 Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen.
12 vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
13 Joka sulkee korvansa köyhän pyynnöltä, joutuu itse pyytämään saamatta vastausta.
13 Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.
13 Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
14 Salaa annettu lahja lepyttää vihan, poveen kätketty lahjus kiivaankin kiukun.
14 Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun.
14 Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
15 Oikea teko on oikeamielisen ilo mutta väärämielisen kauhistus.
15 Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu.
15 Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
16 Joka eksyy ymmärryksen tieltä, päätyy lopulta varjojen maahan.
16 Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.
16 Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
17 Ilonpitäjää odottavat ankeat ajat, juomari ja syömäri ei rikastu.
17 Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.
17 Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
18 Jumalattoman ja hurskaan osat vaihtuvat: petollinen joutuu uskollisen lunnaaksi.
18 Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.
18 Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
19 Parempi asua autiomaassa kuin pahansisuisen vaimon kanssa.
19 Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.
19 Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
20 Viisaalla on varastossa kalleuksia ja herkkuja, tyhmä panee kaiken menemään.
20 Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset.
20 Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
21 Joka pyrkii oikeuteen ja laupeuteen, saa elämän, kunnian ja vanhurskauden.
21 Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
21 Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
22 Viisas mies valtaa vahvankin kaupungin ja repii sen muurit ja varustukset.
22 Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa varustuksen, joka oli sen turva.
22 Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
23 Joka suutaan ja kieltään varoo, varjelee itsensä ahdingoilta.
23 Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.
23 Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
24 Rehentelijä saa herjaajan nimen, hänen röyhkeydellään ei ole mittaa eikä määrää.
24 Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeilijä, jonka meno on määrätöntä julkeutta.
24 Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
25 Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta. [Sananl. 6:6-11+]
25 Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.
25 Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
26 Ahne on aina ottamassa, vanhurskas antaa, ei kitsastele.
26 Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä.
26 Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
27 Jumalattoman uhrilahja on iljettävä, vielä iljettävämpi, jos hän hautoo pahaa.
27 Jumalattomien uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä!
27 Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
28 Väärän todistajan käy huonosti, tarkkaa todistajaa kuunnellaan aina.
28 Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa aina puhua.
28 Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
29 Jumalaton katsoo uhmakkaasti, vilpitön kulkee vakaasti tietään.
29 Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä.
29 Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
30 Ei auta viisaus Herran edessä, ei ymmärrys, ei ihmisen harkinta.
30 Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.
30 Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
31 Itse valjastat hevosesi taisteluun, mutta voitto on Herran kädessä. [Ps. 20:8+]
31 Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.
31 Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.

Sananlaskut 22

Köyhän sortajaa Herra rankaisee    
1 Hyvä maine on rikkautta arvokkaampi, suosio parempi kuin kulta ja hopea.
1 Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi.
1 Hyvä sanoma on kalliimpi kuin suuri rikkaus, ja suosio on parempi kuin hopia ja kulta.
2 Pane rikas ja köyhä vieretysten: kumpaisenkin on Herra luonut. [Job 31:15, 33:6]
2 Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa; Herra on luonut kumpaisenkin.
2 Rikas ja köyhä tulevat toinen toistansa vastaan: ja Herra on ne kaikki tehnyt.
3 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.
3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.
3 Viisas näkee pahan, ja karttaa; taitamattomat juoksevat lävitse, ja saavat vahingon.
4 Nöyryyden ja Herran pelon palkka on elämä, vauraus ja kunnia.
4 Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.
4 Nöyryyden ja Herran pelvon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.
5 Okaita ja ansoja on väärämielisen tiellä -- karta sitä, jos elämäsi on sinulle kallis!
5 Orjantappuroita ja pauloja on väärän tiellä; henkensä varjelee, joka niistä kaukana pysyy.
5 Orjantappurat ja paulat ovat väärän tiellä; vaan joka siitä taamma vetäytyy, hän varjelee henkensä.
6 Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.
6 Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.
6 Niinkuin sinä lapsen totutat nuoruudessa, niin ei hän siitä luovu, kuin hän vanhenee.
7 Köyhä on rikkaan vallassa, velallisesta tulee velkojan orja.
7 Rikas hallitsee köyhiä, ja velallinen joutuu velkojan orjaksi.
7 Rikas vallitsee köyhiä, ja joka lainaksi ottaa, hän on lainaajan orja.
8 Joka vääryyttä kylvää, se tuhoa niittää, hänen sauvansa särkyy ja mahtinsa murtuu.
8 Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.
8 Joka vääryyttä kylvää, se niittäää vaivan, ja hänen pahuutensa hukkuu vitsalla.
9 Siunattu se, jolla on hyvä sydän, hän antaa leivästään tarvitsevalle.
9 Hyvänsuopa saa siunauksen, sillä hän antaa leivästään vaivaiselle.
9 Laupiaat silmät siunataan, sillä hän antaa leivästä köyhälle.
10 Aja riitapukari pois, niin sopu palaa, tulee loppu torasta ja parjauksista.
10 Aja pois pilkkaaja, niin poistuu tora ja loppuu riita ja häväistys.
10 Aja pilkkaaja pois,niin riita asettuu, ja tora ja häväistys lakkaa.
11 Puhdassydämistä Jumala rakastaa, puheissaan taitavaa kuningas suosii.
11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, jolla on suloiset huulet, sen ystävä on kuningas.
11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, sen huulet ovat otolliset, ja kuningas on hänen ystävänsä.
12 Herra suojelee totuutta ja tekee tyhjiksi petturien puheet.
12 Herran silmät suojelevat taitoa, mutta uskottoman sanat hän kääntää väärään.
12 Herran silmät varjelevat hyvän neuvon, ja kukistavat ylönkatsojan sanat.
13 Laiska sanoo: "Ulkona on leijona, tappavat vielä minut keskellä katua."
13 Laiska sanoo: "Ulkona on leijona; tappavat vielä minut keskellä toria".
13 Laiska sanoo: jalopeura on ulkona, ja minä tapetaan kadulla.
14 Vieraan naisen suu on syvä hauta -- siihen putoaa se, jonka Herra kiroaa.
14 Irstaitten vaimojen suu on syvä kuoppa; Herran vihan alainen kaatuu siihen.
14 Porttoin suu on syvä kuoppa: joka ei Herran suosiossa ole, hän lankee siihen.
15 Hulluus tarttuu helposti nuorukaiseen, mutta kunnon kuritus ajaa sen pois. [Sananl. 13:24+]
15 Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.
15 Hulluus riippuu nuorukaisen sydämessä, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas hänestä.
16 Joka köyhää sortaa ja rikasta lahjoo, ei siitä rikastu vaan köyhtyy.
16 Vaivaiselle on voitoksi, jos häntä sorretaan, rikkaalle tappioksi, jos hänelle annetaan.
16 Joka köyhälle tekee vääryyttä enentääksensä tavaraansa, hänen pitää itse rikkaalle antaman, ja tosin köyhäksi tuleman.
Viisaiden sanoja    
17 Kuuntele tarkoin, ota vastaan viisaiden sanat, avaa sydämesi tiedolle, jota jaan.
17 Kallista korvasi ja kuuntele viisaitten sanoja ja tarkkaa minun taitoani.
17 Kallista korvas ja kuule viisasten sanat, ja pane minun oppini sydämees.
18 Teet hyvin, kun kätket sen sisimpääsi ja pidät sen valmiina huulillasi.
18 Sillä suloista on, jos kätket ne sisimpääsi; olkoot ne kaikki huulillasi valmiina.
18 Sillä se on sinulle suloinen, jos sinä pidät sen mielessäs, ja ne sovitetaan yhteen sinun huulilles.
19 Turvaa Herraan -- siksi minä sinulle puhun, siksi saatan tietoosi kaiken tämän.
19 Että Herra olisi sinun turvanasi, siksi olen minä nyt neuvonut juuri sinua.
19 Että sinun toivos olis Herrassa, olen minä sinua tänäpänä neuvonut; niin ota myös sinä näistä vaari.
20 Kolmekymmentä ohjetta olen kirjoittanut sinulle neuvoksi ja opastukseksi,
20 Olenhan ennenkin sinulle kirjoittanut, antanut neuvoja ja tietoa,
20 Enkö minä ole suurista asioista kirjoittanut sinun etees, neuvoin ja opettain?
21 jotta oppisit totuutta, oikeita sanoja, ja voisit vakain sanoin vastata lähettäjällesi.
21 opettaakseni sinulle totuutta, vakaita sanoja, että voisit vakain sanoin vastata lähettäjällesi.
21 Osoittaakseni sinulle vahvan totuuden perustuksen, vastatakses niitä oikein, jotka sinun lähettävät.
22 Älä riistä heikkoa hänen heikkoutensa vuoksi, älä sorra köyhää oikeudessa,
22 Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa,
22 Älä ryöstä köyhää, vaikka hän köyhä on, ja älä solvaise vaivaista portissa.
23 sillä Herra ajaa hänen asiaansa ja riistää hengen hänen riistäjiltään.
23 sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen.
23 Sillä Herra ajaa heidän asiansa, ja sortaa heidän soortajansa.
24 Älä lyöttäydy kiivaan miehen seuraan, älä ryhdy äkkipikaisen kumppaniksi, [Sananl. 15:18+]
24 Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa,
24 Älä antaudu vihaisen miehen seuraan, ja älä ole julman tykönä,
25 ettet tottuisi hänen teihinsä ja vaarantaisi omaakin vaellustasi.
25 että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.
25 Ettes oppisi hänen teitänsä, ja saisi sielulles paulaa.
26 Älä tee niiden tavoin, jotka lyövät kättä ja menevät veloista takuuseen. [22:26,27: Sananl. 6:1-5+]
26 Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista.
26 Älä ole niiden tykönä, jotka kättä lyövät ja velkaa takaavat;
27 Ellei sinulla ole millä maksaa, viedään vuodekin altasi.
27 Jollei sinulla ole, millä maksaa, mitäs muuta, kuin viedään vuode altasi!
27 Sillä jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin vuotees otetaan altas pois.
28 Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä, jonka esi-isäsi ovat paikalleen panneet. [5. Moos. 19:14, 27:17; Sananl. 23:10]
28 Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet.
28 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, jotka esi-isäs tehneet ovat.
29 Katsopa miestä, joka on toimissaan taitava: hänen tiensä vie kuninkaiden hoveihin, ei hän jää alhaisten palvelukseen.
29 Jos näet miehen, kerkeän toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.
29 Jos sinä näet nopsan miehen asiassansa, sen pitää seisoman kuninkaan edessä: ei hänen pidä seisoman halpain edessä.

Sananlaskut 23

Varoituksia huonosta seurasta    
1 Kun käyt aterialle mahtimiehen pöytään, älä unohda, kuka edessäsi on.
1 Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,
1 Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on.
2 Tuki vaikka veitsellä kurkkusi, nälällesi älä anna valtaa.
2 ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.
2 Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää.
3 Älä ahnehdi hänen herkkujaan, sillä niissä voi piillä petos.
3 Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.
3 Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä.
4 Älä rehki rikastuaksesi, älä tuhlaa ajatuksiasi siihen.
4 Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.
4 Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.
5 Kun kiinnität katseesi rikkauteen, se on jo poissa: se on saanut siivet ja lentänyt taivaalle kuin kotka.
5 Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.
5 Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin.
6 Älä aterioi pahansuovan seurassa, älä havittele hänen herkkujaan,
6 Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.
6 Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa.
7 sillä hänen päätään sinä et käännä. Hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta ei tarkoita mitä sanoo.
7 Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.
7 Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas.
8 Minkä syöt, sen olet oksentava, ja kauniit sanasikin menevät hukkaan.
8 Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.
8 Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman.
9 Turha on puhua tyhmälle, hän ei ymmärrä viisauttasi.
9 Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.
9 Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön.
10 Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä äläkä tunkeudu orpojen pelloille, [5. Moos. 19:14, 27:17; Sananl. 22:28]
10 Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.
10 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja,ja älä mene orpoin pellolle.
11 sillä heillä on väkevä puolustaja, joka ajaa heidän asiaansa sinua vastaan.
11 Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.
11 Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan.
12 Taivuta mielesi kuulemaan neuvoja, avaa korvasi viisaudelle.
12 Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.
12 Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.
13 Älä jätä poikaa kurituksetta -- ei hän kuole, jos saa keppiä. [23:13,14: Sananl. 13:24+]
13 Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.
13 Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.
14 Kun annat hänelle keppiä, pelastat hänet tuonelan tieltä.
14 Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.
14 Sinä lyöt häntä vitsalla, vaan sinä vapahdat hänen sielunsa helvetistä.
15 Poikani, jos sydämesi viisastuu, minun sydämeni iloitsee.
15 Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;
15 Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee.
16 Riemu täyttää mieleni, kun puheesi on totta ja oikeaa.
16 ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.
16 Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on.
17 Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään. [Sananl. 24:1]
17 Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,
17 Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon Herran pelvossa joka päivä.
18 Jos sen teet, sinulla on tulevaisuus eikä toivosi raukea tyhjiin.
18 niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.
18 Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu.
19 Kuuntele, poikani, ja viisastu, ohjaa ajatuksesi oikealle tielle.
19 Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.
19 Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle.
20 Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä,
20 Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.
20 Älä ole juomarien ja syömärien seassa.
21 sillä juomari ja syömäri köyhtyy, nuokkuu lopulta ryysyissä.
21 Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.
21 Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän.
22 Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha.
22 Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.
22 Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee.
23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, oppia ja ymmärrystä.
23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.
23 Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä.
24 Kunnon poika on isänsä ilo, onnellinen se, jolla on viisas poika. [Sananl. 10:1+]
24 neen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.
24 Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä.
25 Iloitkoot sinun isäsi ja äitisi, riemuitkoon sinun synnyttäjäsi.
25 Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.
25 Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on.
26 Poikani, luota minuun, seuraa samaa tietä kuin minä.
26 Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.
26 Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni.
27 Portto on kuin syvä hauta, vieras nainen kuin ahdas kaivo.
27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
28 Rosvon lailla hän on väijyksissä ja viettelee yhä uusia uskottomuuteen.
28 Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.
28 Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.
29 Kuka voivottaa, kuka vaikertaa? Kuka rettelöi, kuka haastaa riitaa? Kuka hankkii kolhuja syyttä suotta? Kuka katsoo harottavin silmin?
29 Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?
29 Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät?
30 Se, joka viipyy viinin ääressä, se, joka etsii maustejuomaa.
30 Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.
30 Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on.
31 Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas,
31 Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.
31 Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas;
32 mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy.
32 Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.
32 Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme.
33 Silmäsi näkevät outoja, puheesi ovat hullun houreita.
33 Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.
33 Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita,
34 Olet kuin aalloilla keskellä merta, kuin maston nenässä mainingeilla.
34 Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.
34 Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä.
35 "Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää."
35 "Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."
35 Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.

Sananlaskut 24

Syytöntä on puolustettava    
1 Älä kadehdi pahoja ihmisiä, älä tavoittele heidän seuraansa,
1 Älä kadehdi pahoja ihmisiä äläkä halua heidän seuraansa.
1 Älä ole kiivas pahain ihmisten kanssa, ja älä himoitse olla heitä läsnä;
2 sillä heillä on mielessään tuhoisat aikeet, heidän puheensa saa aikaan pelkkää pahaa.
2 Sillä heidän mielensä miettii väkivaltaa, ja turmiota haastavat heidän huulensa.
2 Sillä heidän sydämensä pyytää vahingoittaa, ja heidän huulensa neuvovat pahuuteen.
3 Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus,
3 Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.
3 Viisaudella raknnetaan huone, ja toimella se vahvistetaan.
4 tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla.
4 Taidolla täytetään kammiot, kaikkea kallista ja ihanaa tavaraa täyteen.
4 Taidolla kammio täytetään kaikkinaisista kalliista ja jaloista tavaroista.
5 Viisaus on väkevyyttä, kokemus tuo voimaa.
5 Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on voipa voimaltansa.
5 Viisas mies on väkevä, ja toimellinen mies on voimallinen väestä.
6 Viisas suunnitelma auttaa sodassa, hyvät neuvonantajat tuovat menestyksen.
6 Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.
6 Sillä neuvolla sodatkin pidetään: ja jossa monta neuvonantajaa on, siinä on voitto.
7 Koskapa tyhmä olisi tilanteen tasalla! Pysyköön siis neuvonpidossa vaiti.
7 Kovin on korkea hullulle viisaus, ei hän suutansa avaa portissa.
7 Viisaus on hullulle ylen korkia, ei hän tohdi avata suutansa portissa.
8 Joka aina punoo juonia, saa vehkeilijän nimen.
8 Jolla on pahanteko mielessä, sitä juonittelijaksi sanotaan.
8 Joka ajattelee pahaa tehdäksensä, se kutsutaan pahain ajatusten päämieheksi.
9 Mielettömän ajatukset täyttää synti, herjaajaa jokainen kammoksuu.
9 Synti on hulluuden työ, ja pilkkaaja on ihmisille kauhistus.
9 Tyhmäin ajatus on synti, ja pilkkaaja on kauhistus ihmisille.
10 Annatko periksi ahdingon tullen? Vähätpä ovat voimasi.
10 Jos olet ollut veltto, joutuu ahtaana aikana voimasi ahtaalle.
10 Ei se ole väkevä, joka ei tuskassa vahva ole.
11 Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle. [Sananl. 31:8,9]
11 Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.
11 Auta niitä, joita tappaa tahdotaan, ja älä vedä sinuas pois pois niiden tyköä, jotka kuoletetaan.
12 Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan. [Job 34:11+]
12 Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.
12 Jos sinä sanot: katso, emme ymmärrä sitä! luuletkos, ettei se, joka sydämet tutkii, sitä ymmärrä? ja se, joka sielustas ottaa vaarin, tunne sitä ja kosta ihmiselle tekonsa jälkeen?
13 Syö, poikani, hunajaa, se on hyvää, ja mesi on makeaa kielelläsi.
13 Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.
13 Syö, poikani, hunajaa; sillä se on hyvä, ja mesileupä on makia suus laelle.
14 Yhtä lailla on viisaus sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin.
14 Samankaltaiseksi tunne viisaus sielullesi; jos sen löydät, on sinulla tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.
14 Niin on myös viisauden oppi sielulles: koskas sen löydät, niin sinun viimein käy hyvin, ja ei sinun toivos ole turha.
15 Älä väijy, jumalaton, hurskaan majaa, älä tuhoa hänen kotiaan.
15 Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa.
15 Älä vartioitse vanhurskaan huonetta, sinä jumalatoin, älä hukkaa hänen lepoansa.
16 Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.
16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.
16 Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen.
17 Kun vihamiehesi kaatuu, älä iloitse, kun hän kompastuu, älä riemuitse,
17 Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon,
17 Älä iloitse vihamiehes vahingosta, ja älköön sinun sydämes riemuitko hänen onnettomuudestansa,
18 ettei Herra sen nähdessään suuttuisi sinuun ja kääntäisi vihaansa hänestä pois.
18 ettei Herra, kun sen näkee, sitä pahana pitäisi, ja kääntäisi vihaansa pois hänestä.
18 Ettei Herra näkisi sitä, ja se olis hänelle kelvotoin, ja hän kääntäis vihansa pois hänen päältänsä.
19 Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi jumalattomia,
19 Älä vihastu pahantekijäin tähden, älä kadehdi jumalattomia.
19 Älä vihastu pahain päälle, älä myös ole kiivas jumalattomain tähden;
20 sillä pahoilla ei ole tulevaisuutta ja jumalattoman lamppu sammuu. [Job 18:6+]
20 Sillä ei ole pahalla tulevaisuutta; jumalattomien lamppu sammuu.
20 Sillä ei häijyllä ole mitään toivomista, ja jumalattomain kynttilä pitää sammuman.
21 Pelkää Herraa, poikani, ja kuningasta. Vältä niitä, jotka hankkivat kapinaa,
21 Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.
21 Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta, ja älä sekoita sinuas kapinan nostajain kanssa.
22 sillä yhdessä hetkessä he kukistuvat. Millainen onkaan heidän rangaistuksensa!
22 Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio-kuka tietää milloin-toisille niinkuin toisillekin.
22 Sillä heidän kadotuksensa nousee äkisti: ja kuka tietää, koska kummankin onnetomuus tulee?
23 Nämäkin ovat viisaiden sanoja. Ei sovi tuomarille puolueellisuus.
23 Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa.
23 Nämä ovat myös viisasten: ei ole hyvä katsoa muotoa tuomiossa.
24 Joka syylliselle sanoo: "Olet syytön", saa kaikkien kirot, koko kansan vihat.
24 Joka sanoo syylliselle: "Sinä olet syytön", sitä kansat kiroavat, kansakunnat sadattelevat.
24 Joka jumalattomalle sanoo: sinä olet hurskas! häntä kiroovat ihmiset, ja kansa vihaa häntä.
25 Toisin käy sen, joka tuomitsee oikein: hänen osanaan on siunaus ja menestys.
25 Mutta jotka oikein tuomitsevat, niiden käy hyvin, ja heille tulee onnen siunaus.
25 Mutta jotka rankaisevat, he ovat otolliset, ja runsas siunaus tulee heidän päällensä.
26 Kuin suudelma suulle on suora vastaus.
26 Se huulille suutelee, joka oikean vastauksen antaa.
26 Toimellinen vastaus on niinkuin suloinen suun antamus.
27 Tee ensin tilustesi työt, pane ensiksi peltosi kuntoon, vasta sitten on talon ja perheen vuoro.
27 Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi; sitten perusta itsellesi perhe.
27 Toimita työs ulkona, ja valmista peltos, ja rakenna sitte huonees.
28 Älä todista toisesta väärin -- ethän tahdo pettää ketään puheellasi?
28 Älä ole syyttä todistajana lähimmäistäsi vastaan, vai petätkö sinä huulillasi?
28 Älä todista lähimmäistäs vastaan ilman syytä, ja älä petä suullas.
29 Älä ajattele: "Niin kuin hän minulle, niin minä hänelle. Nyt maksan hänelle samalla mitalla." [Sananl. 20:22+]
29 Älä sano: "Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan".
29 Älä sano: niinkuin hän teki minulle, niin minä teen hänelle: minä kostan jokaiselle hänen tekonsa jälkeen.
30 Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa,
30 Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse.
30 Minä kävin laiskan pellon ohitse, ja tyhmän viinamäen sivuitse,
31 ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet ja jonka kiviaita oli luhistunut.
31 Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut.
31 Ja katso, siinä olivat paljaat ohdakkeet kasvaneet, ja se oli nukulaista täynnä, ja aidat olivat kaatuneet.
32 Minä katsoin ja painoin mieleeni, otin opikseni siitä minkä näin.
32 Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni:
32 Kuin minä sen bäin, panin minä sen sydämeeni, katselin ja opin siitä.
33 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,
33 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,
33 Sinä tahdot vielä vähä maata ja unelias olla, ja enempi käsiäs yhteen panna lepäämään;
34 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.
34 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.
34 Mutta köyhyytes pitää sinulle tuleman niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.

Sananlaskut 25

1 Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja. Juudan kuninkaan Hiskian miehet ovat ne koonneet.
1 Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia.
1 Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.
Itsehillintä tuo luottamusta    
2 Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän salaa, kuninkaan siitä, minkä hän selvittää.
2 Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.
2 Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.
3 Taivaan korkeus, maan syvyys ja kuninkaan sydän -- kuka ne tutkii?
3 Taivaan korkeus ja maan syvyys ja kuningasten sydän on tutkimaton.
3 Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.
4 Poista kuona hopean seasta, niin sepän käsissä syntyy malja.
4 Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu kultasepältä astia.
4 Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.
5 Poista jumalaton kuninkaan luota, niin valta ja oikeus vahvistuvat. [Sananl. 16:12+]
5 Kun jumalaton poistetaan kuninkaan luota, vahvistuu hänen valtaistuimensa vanhurskaudessa.
5 Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.
6 Älä kärky kunniaa kuninkaan edessä, älä tuppaudu ylempiesi paikoille. [25:6,7: Luuk. 14:8-10]
6 Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.
6 Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.
7 Parempi on kuulla pyyntö: "Tule tänne ylemmäksi", kuin joutua väistymään ylhäisten tieltä. Vaikka itse näkisit, mitä tapahtuu,
7 Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös", kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.
7 Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.
8 älä suin päin vie asiaa oikeuteen, sillä loppujen lopuksi voi käydä niin, että saatat itsesi häpeään.
8 Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.
8 Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?
9 Hoida omat riitasi vastapuolesi kanssa, muiden asioita älä mene kertomaan. [Sananl. 11:13, 20:19]
9 Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.
9 Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,
10 Joku kuulee puheesi ja nolaa sinut, ja siitä pitäen olet huonossa huudossa.
10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.
10 Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.
11 Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.
11 Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.
11 Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.
12 Kultarengas, koru puhtainta kultaa on viisaan neuvo auliille kuuntelijalle.
12 Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva.
12 Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.
13 Kuin jääkylmä juoma elopellolla on luotettava lähetti herralleen: hän palauttaa tämän hervonneet voimat.
13 Kuin lumen viileys elonaikana on luotettava lähetti lähettäjälleen: herransa sielun hän virvoittaa.
13 Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.
14 Kuin tumma pilvi, joka ei tuo sadetta, on kerskailija, joka lupaa muttei anna.
14 Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo, on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna.
14 Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.
15 Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin, lempeä kieli särkee kovan luun. [Sananl. 15:1]
15 Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.
15 Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.
16 Jos hunajaa löydät, syö kohtuullisesti, muuten kylläännyt siihen ja annat ylen.
16 Jos hunajata löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi.
16 Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.
17 Älä ehtimiseen käy ystäväsi luona, muuten hän kyllästyy ja alkaa karttaa sinua.
17 Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.
17 Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.
18 Tappara, miekka ja terävä nuoli on se, joka väärin todistaa.
18 Nuija ja miekka ja terävä nuoli on mies, joka väärin todistaa lähimmäistänsä vastaan.
18 Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.
19 Kuin heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää.
19 Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka on uskottoman turva ahdingon päivänä.
19 Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.
20 Riisutko vaatteesi pakkasella? Kaadatko lipeään etikkaa? Ilolaulujako laulat murheelliselle?
20 Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle.
20 Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.
21 Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. [25:21,22: Room. 12:20]
21 Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda.
21 Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;
22 Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra palkitsee tekosi.
22 Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.
22 Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.
23 Pohjatuuli nostaa sateen, panettelu nostaa kiukun.
23 Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.
23 Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.
24 Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa. [Sananl. 21:9]
24 Parempi on asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.
24 Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
25 Kuin raikas vesi uupuneelle on hyvä uutinen kaukaisesta maasta.
25 Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta.
25 Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.
26 Kuin liattu lähde ja pilattu kaivo on hurskas, joka taipuu jumalattoman edessä.
26 Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.
26 Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.
27 Hunajaa ei pidä syödä liikaa eikä kunniaa tavoitella ylen määrin.
27 Liika hunajan syönti ei ole hyväksi, ja raskaitten asiain tutkiminen on raskasta.
27 Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.
28 Kuin muurinsa menettänyt kaupunki on mies, joka ei hillitse itseään.
28 Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.
28 Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.

Sananlaskut 26

Tyhmät, laiskat, petturit    
1 Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat. [Sananl. 17:16, 19:10]
1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.
1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
2 Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.
2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.
2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
3 Hevoselle piiskaa, aasille ohjat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!
3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!
3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.
4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
5 Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.
5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.
5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
6 Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.
6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.
6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
7 Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa.
7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.
7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
8 Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia.
8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.
8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
9 Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.
9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.
9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
10 Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.
10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.
10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
11 Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään. [2. Piet. 2:22]
11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.
11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
12 Moni luulottelee olevansa viisas -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.
12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 Laiska sanoo: "Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto."
13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".
13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
14 Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska.
14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.
14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
15 Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.
15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.
15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
16 Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä.
16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.
16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
17 Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu.
17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.
17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
18 Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,
18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,
18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
19 on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli."
19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".
19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
20 Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.
20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.
20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
21 Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.
21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.
21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
22 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.
22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.
22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.
23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
24 Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.
24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.
24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
25 Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.
25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.
25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
26 Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.
26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.
26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle. [Ps. 7:16,17+]
27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.
27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
28 Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.
28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.
28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

Sananlaskut 27

Ihminen hioo ihmistä    
1 Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan. [Jaak. 4:14]
1 Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää.
1 Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
2 Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.
2 Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi.
2 Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
3 Raskas on hiekka ja painava kivi, raskainta typeryksen tuottama harmi.
3 Raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus.
3 Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
4 Raivo on raakaa, viha kuin tulva, mutta kuka mustasukkaisuuden torjuu?
4 Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?
4 Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
5 Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.
5 Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus.
5 Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
6 Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.
6 Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset.
6 Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
7 Kylläinen halveksii hunajaakin, nälkäiselle karvaskin on makeaa.
7 Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata.
7 Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
8 Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan.
8 Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan.
8 Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
9 Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu.
9 Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen.
9 Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
10 Älä hylkää ystävääsi, älä isäsi ystävää. Kun joudut pulaan, älä oitis mene veljesi luo. Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.
10 Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.
10 Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
11 Toimi viisaasti, poikani, isäsi iloksi: sinä olet paras vastaus solvaajilleni.
11 Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.
11 Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
12 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.
12 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.
12 Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.
13 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraan naisen tähden.
13 Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa, sen siunauksen takana voi olla kirous.
14 Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi.
14 Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
15 Kuin katonraosta sateella tippuva vesi, sellainen on nalkuttava vaimo.
15 Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.
15 Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
16 Helpompi pidätellä tuulta kuin häntä, kuin öljy hän lipeää otteestasi.
16 Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä.
16 Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
17 Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.
17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.
17 Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
18 Joka viikunapuutaan hoitaa, se viikunoita syö, joka herraansa hyvin palvelee, saa siitä kunniaa.
18 Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.
18 Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.
19 Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.
19 Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
20 Nälkäisenä ammottaa tuonelan kita, kyltymättä himoitsevat ihmisen silmät.
20 Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa; eivät myös saa kylläänsä ihmisen silmät.
20 Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät.
21 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite.
21 Hopealle sulatin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen.
21 Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
22 Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.
22 Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.
22 Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
23 Pidä hyvää huolta lampaistasi, valvo, miten vuohikarjasi voi,
23 Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista.
23 Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
24 sillä rikkaus ei kestä ikuisesti eikä valta säily polvesta polveen.
24 Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen?
24 Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
25 Kun heinä on korjattu ja odelma nousee, kun vuorilta on koottu vihanta ruoho,
25 Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja ruoho on koottu vuorilta,
25 Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
26 silloin ostat karitsoilla itsellesi vaatteet, myyt pukit ja hankit uuden pellon,
26 on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi
26 Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
27 silloin saat kyllälti vuohenmaitoa, sillä ravitset koko perheesi, siitä saavat ravintonsa orjattaresi.
27 ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi.
27 Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.

Sananlaskut 28

Paha saa tuomion, katuva armon    
1 Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskas on turvassa kuin leijona. [3. Moos. 26:36]
1 Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.
1 Jumalatoin pakenee, ja ei kenkään aja häntä takaa; vaan jumalinen on rohkia niinkuin nuori jalopeura.
2 Kun maassa on kapinoita, hallitsijat vaihtuvat, mutta kyvykäs mies vakiinnuttaa vallan.
2 Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.
2 Maakunnan synnin tähden tulee valtakuntaan monta päämiestä; vaan toimellisten ja ymmärtäväisten ihmisten tähden pysyy se kauvan.
3 Köyhä, joka toista köyhää sortaa, on kuin sade, joka vie mullan ja siemenet.
3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.
3 Nälkäinen, joka köyhiä vaivaa, on niinkuin sadekuuro, joka hedelmän turmelee.
4 Laista piittaamaton puolustaa jumalattomia. Joka noudattaa lakia, vastustaa heitä.
4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.
4 Jotka lain hylkäävät, ne ylistävät jumalattomia; vaan jotka lain kätkevät, ovat heille vihaiset.
5 Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.
5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.
5 Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pidä; vaan jotka Herraa etsivät, he ottavat kaikista vaarin.
6 Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä.
6 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.
6 Parempi on köyhä joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka väärillä teillä käyskentelee.
7 Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee.
7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.
7 Joka lain kätkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se häpäisee isänsä.
8 Joka korkoa kiskoo ja rahaa kahmii, kokoaakin sille, joka muistaa köyhää.
8 Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.
8 Joka tavaransa enentää korolla ja voitolla, se kokoo köyhäin tarpeeksi.
9 Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus.
9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.
9 Joka korvansa kääntää pois lain kuulosta, hänen rukouksensakin on kauhistus.
10 Joka suoran tien kulkijaa viettelee väärään, putoaa omaan kuoppaansa, mutta nuhteeton saa kyllälti hyvää.
10 Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.
10 Joka jumaliset saattaa väärälle tielle, hän lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat perivät hyvyyden.
11 Rikas luulottelee olevansa viisas, mutta köyhä, jolla on ymmärrystä, näkee hänen lävitseen.
11 Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.
11 Rikas luulee itsensä viisaaksi, vaan toimellinen köyhä ymmärtää hänen.
12 Kun vanhurskaat vallitsevat, kansa iloitsee, kun pahat saavat vallan, kaikki kätkeytyvät. [Sananl. 11:10, 29:2]
12 Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.
12 Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin käy sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa.
13 Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. [Ps. 32:3-5; 1. Joh. 1:9]
13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.
13 Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius.
14 Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.
14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.
14 Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankee onnettomuuteen.
15 Kuin ärisevä leijona, kuin äkeä karhu on jumalaton hallitsija köyhille.
15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.
15 Jumalatoin päämies, joka köyhää kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu.
16 Lyhytnäköinen se ruhtinas, joka riistää kansaa, pitkäikäinen se, joka väärää voittoa vihaa. [Sananl. 29:4]
16 Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.
16 Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon vääryyttä tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, hän saa kauvan elää.
17 Murhamies on pakolainen kuolemaansa saakka, älä pidättele häntä hänen paetessaan. [2. Moos. 21:12; 5. Moos. 19:11-13]
17 Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.
17 Ihminen, joka jonkun sielun veressä vääryyttä tekee, ei pääse, vaikka hän hamaan hautaan pakenis.
18 Joka vakaasti kulkee, välttää vaarat, joka poikkeaa tieltä, kompastuu ja kaatuu.
18 Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.
18 Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka käy pahaa tietä, hänen täytyy joskus langeta.
19 Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, joka tavoittelee tyhjää, pysyy köyhänä.
19 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.
19 Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilaana käydä, se ravitaan köyhyydellä.
20 Luotettavan miehen toimissa on siunaus. Joka rikkautta rohmuaa, ei rangaistusta vältä.
20 Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.
20 Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viaton.
21 Puolueellisuus on pahasta, mutta moni tekee väärin jo leipäpalan tähden.
21 Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.
21 Ei ole se hyvä, että joku katsoo muotoa; sillä ihminen taitaa tehdä leivän kappaleen tähden väärin.
22 Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys on jo kintereillä.
22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.
22 Joka äkisti rikkautta pyytää, ja on kade, hänelle tulee köyhyys, ettei hän tiedäkään.
23 Oikaise toista, ja hän arvostaa sinua enemmän kuin sitä, joka mielistelee.
23 Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.
23 Joka ihmistä rankaisee, hän löytää paremman ystävyyden kuin se, joka puhuu ymötämielin.
24 Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi.
24 Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri.
24 Joka ottaa isältänsä ja äidiltänsä, ja sanoo; ei se ole synti, hän on hävittäjän kanssaveli.
25 Ahneus saa aikaan riitaa, Herraan luottava menestyy.
25 Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.
25 Ylpiä ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa Herraan, hän kostuu.
26 Mieletön se, joka itseensä turvaa, joka viisautta seuraa, se menestyy.
26 Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.
26 Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä; mutta joka viisaudessa vaeltaa, hän vapahdetaan.
27 Joka köyhiä auttaa, ei puutetta koe, mutta katseensa kovettavaa kirotaan.
27 Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.
27 Joka vaivaiselle antaa, ei häneltä puutu; vaan joka silmänsä hänestä kääntää, se tulee pahasti kirotuksi.
28 Kun pahat saavat vallan, kaikki kätkeytyvät, kun he tuhoutuvat, koittaa vanhurskaiden aika.
28 Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.
28 Kuin jumalattomat tulevat, niin kansa itsensä kätkee; mutta kuin ne hukkuvat, niin vanhurskaat enenevät.

Sananlaskut 29

Neuvoja hallitsijalle    
1 Niskoittelija, johon nuhteet kilpistyvät, musertuu hetkessä, eikä apua tule. [Jer. 7:13-15]
1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.
1 Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
2 Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa. [Sananl. 11:10, 28:12,28]
2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.
2 Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
3 Joka viisautta rakastaa, on isänsä ilo, varansa tuhlaa, joka käy porttojen luona. [Sananl. 10:1+ | Luuk. 15:13]
3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.
3 Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
4 Oikeudenmukainen kuningas pitää maan pystyssä, veroja kiskova hävittää sen. [Sananl. 28:16]
4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.
4 Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
5 Joka puhuu toiselle mielin kielin, virittää verkon hänen tielleen.
5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.
5 Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
6 Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään.
6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.
6 Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
7 Oikeamielinen ymmärtää köyhää, jumalaton ei hänen huolistaan piittaa.
7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.
7 Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
8 Kiihottajat villitsevät kaupungin, mutta viisaat tyynnyttävät vihan.
8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.
8 Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
9 Jos viisas ryhtyy käräjöimään tyhmän kanssa, tämä räyhää tai nauraa, sopua ei tule.
9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.
9 Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
10 Jotka verta janoavat, ne nuhteetonta vihaavat, mutta kunnon ihmiset puolustavat häntä.
10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.
10 Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
11 Tyhmä päästää vihansa valloilleen, viisas malttaa ja hillitsee vihansa.
11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.
11 Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
12 Jos hallitsija kuuntelee valheita, on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia.
12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.
12 Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
13 Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmiin on Herra antanut valon.
13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.
13 Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
14 Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa. [Sananl. 16:12+]
14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.
14 Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
15 Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä. [Sananl. 13:24+]
15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.
15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
16 Mitä enemmän jumalattomia, sitä enemmän rikoksia, mutta hurskaat saavat nähdä heidän kukistuvan.
16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.
16 Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
17 Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa.
17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.
17 Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
18 Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.
18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.
18 Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
19 Ei orjaa puheella ojenneta: hän tajuaa sen muttei tottele.
19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.
19 Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
20 Moni puhuu ennen kuin ajattelee -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa. [Jaak. 3:2]
20 Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
20 Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Joka orjaansa jo nuoresta hemmottelee, saa hänestä lopulta mieliharmin.
21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.
21 Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
22 Äkkipikainen panee alulle riidan, kiivaalle kertyy rikkomuksia. [Sananl. 15:18+]
22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.
22 Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
23 Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa.
23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.
23 Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
24 Joka varasta auttaa, vetää ylleen kirouksen: kun todistajia kutsutaan, hän vaikenee.
24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.
24 Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
25 Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.
25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.
25 Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
26 Monet pyrkivät hallitsijan puheille, mutta oikeus tulee yksin Herralta.
26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.
26 Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
27 Väärämielinen on hurskaalle kauhistus, niin myös suoran tien kulkija jumalattomalle.
27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.
27 Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.

Sananlaskut 30

Agurin sanat    
1 Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!
1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.
1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
2 Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.
2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;
2 Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.
3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.
3 En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
4 Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.
4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?
4 Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka 0n asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. [2. Sam. 22:31+]
5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.
5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.
6 Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
7 Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:
7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:
7 Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
8 pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.
8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
9 Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. [5. Moos. 8:12-17]
9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
9 Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
10 Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.
10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.
10 Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
11 Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,
11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;
11 On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
12 voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,
12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!
12 On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
13 voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,
13 Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-
13 Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
14 voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!
14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!
14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."
16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".
16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.
17 Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne. [5. Moos. 27:16]
17 Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.
17 Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
18 Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:
18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:
18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
19 kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.
19 kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.
19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
20 Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."
20 Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".
20 Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
21 Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:
21 Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:
21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
22 orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,
22 orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,
22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
23 hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.
23 hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.
23 Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
24 Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.
24 Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:
24 Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
25 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa. [Sananl. 6:6]
25 Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;
25 Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
26 Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.
26 tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;
26 Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.
27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;
27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
28 Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.
28 sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.
28 Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
29 Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:
29 Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:
29 Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
30 leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,
30 leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,
30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
31 kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.
31 hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.
31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
32 Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.
32 Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.
32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
33 Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.
33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.
33 Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.

Sananlaskut 31

Lemuelin sanat    
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:
2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.
3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.
4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.
6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.
7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.
8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.
9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Hyvän vaimon ylistys    
10 Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. [Sananl. 18:22, 19:14; Sir. 26:3]
10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.
11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.
12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.
14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.
16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.
18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.
19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.
20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.
21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.
23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.
24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.
26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.
27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:
28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 "Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden."
29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".
29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!
30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!
31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.
31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

JOBIN KIRJA

Job 1

Job ja hänen perheensä    
1 Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. [1. Moos. 22:21; Valit. 4:21 | Hes. 14:14,20]
1 Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.
1 Yksi mies oli Utsin maalla nimeltä Job; ja se mies oli vakaa ja hurskas, ja Jumalaa pelkääväinen, ja vältti pahaa.
2 Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä
2 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
2 Ja hänelle oli syntynyt seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
3 ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla.
3 Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.
3 Ja hänen karjansa oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa paria härkiä ja viisisataa aasia, ja myös sangen paljo perhettä. Ja se mies oli voimallisempi kuin kaikki, jotka itäisellä maalla asuivat.
4 Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle.
4 Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.
4 Ja hänen poikansa menivät ja tekivät pidon huoneessansa itsekukin päivänänsä, ja lähettivät ja antoivat kutsua kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.
5 Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: "Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan." Joka kerta hän teki näin. [Job 42:8]
5 Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta". Näin Job teki aina.
5 Ja kuin pitopäivät olivat kuluneet, lähetti Job ja pyhitti heitä, ja nousi aamulla varhain ja uhrasi polttouhria kaikkein heidän lukunsa jälkeen. Sillä Job ajatteli: minun poikani ovat taitaneet syntiä tehdä ja unohtaneet Jumalan sydämessänsä. Näin teki Job joka päivä.
Saatana tahtoo koetella Jobia    
6 Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. [1. Kun. 22:19-21 | 1. Aik. 21:1; Sak. 3:1]
6 Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.
6 Mutta tapahtui yhtenä päivänä, että Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, ja tuli myös saatana heidän kanssansa.
7 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita." [1. Piet. 5:8]
7 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
7 Mutta Herra sanoi saatanalle: kusta sinä tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.
8 Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa."
8 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."
8 Niin sanoi Herra saatanalle: etkö ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas, Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa.
9 Saatana vastasi Herralle: "Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä?
9 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?
9 Saatana vastasi Herraa ja sanoi: turhaanko Job pelkää Jumalaa?
10 Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan.
10 Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.
10 Etkös ole piirittänyt häntä, hänen huonettansa ja kaikkia mitä hänellä on ympäri? sinä olet siunannut hänen käsialansa, ja hänen tavaransa on levitetty maassa.
11 Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!"
11 Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
11 Mutta ojenna kätes ja tartu kaikkeen hänen saatuunsa, mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.
12 Herra sanoi Saatanalle: "Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea." Sitten Saatana lähti pois Herran edestä.
12 Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä". Ja saatana meni pois Herran edestä.
12 Herra sanoi saatanalle: katso, kaikki hänen tavaransa olkoon sinun kädessäs, ainoastaan älä häneen kättäs satuta. Silloin läksi saatana Herran tyköä.
Job menettää omaisuutensa ja perheensä    
13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona,
13 Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,
13 Mutta sinä päivänä, kuin hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa,
14 Jobin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: "Me olimme kyntämässä härillä, aasintammat olivat siinä lähellä laitumella.
14 tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi: "Raavailla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella;
14 Tuli sanansaattaja Jobin tykö ja sanoi: härjillä kynnettiin, ja aasit kävivät läsnä laitumella;
15 Silloin sabalaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."
15 niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
15 Niin he tulivat rikkaasta Arabiasta ja ottivat ne, ja löivät palveliat miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
16 Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi: "Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."
16 Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
16 Kuin hän vielä puhui, tuli toinen ja sanoi: Jumalan tuli putosi taivaasta ja sytytti lampaat ja palveliat, ja poltti ne; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
17 Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi: "Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."
17 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
17 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: Kaldealaiset tekivät kolme joukkoa ja hyökkäsivät kamelein päälle, ja ottivat ne pois, ja löivät miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
18 Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanantuoja ja kertoi: "Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona,
18 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa;
18 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: sinun poikas ja tyttäres söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa.
19 kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."
19 katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."
19 Ja katso, suuri tuulispää tuli korvesta ja sysäsi neljään huoneen nurkkaan, ja se kaatui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
20 Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan
20 Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.
20 Silloin Job nousi ja repäisi vaatteensa, ja repi päätänsä, ja heittäysi maahan ja rukoili.
21 ja sanoi: -- Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! [Ps. 49:18; Saarn. 5:14; 1. Tim. 6:7]
21 Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."
21 Ja sanoi: alasti olen minä tullut äitini kohdusta ja alasti pitää minun sinne jälleen menemän; Herra antoi ja Herra otti: Herran nimi olkoon kiitetty!
22 Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä.
22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.
22 Näissä kaikissa ei rikkonut Job, eikä tehnyt tyhmästi Jumalaa vastaan.

Job 2

Saatana tahtoo yhä koetella Jobia    
1 Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan.
1 Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.
1 Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui Herran eteen.
2 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita."
2 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".
2 Silloin sanoi Herra saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.
3 Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen."
3 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."
3 Ja Herra sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä.
4 Saatana vastasi Herralle: "Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa!
4 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.
4 Saatana vastasi Herraa ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.
5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!"
5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."
5 Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.
6 Herra sanoi Saatanalle: "Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!"
6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".
6 Herra sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä.
Jobin uusi koettelemus    
7 Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin.
7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.
7 Silloin läksi saatana Herran tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.
8 Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla.
8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.
8 Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.
9 Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!"
9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."
9 Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.
10 Job vastasi: "Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha." Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan. [Jes. 45:7; Valit. 3:38; Aam. 3:6]
10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.
10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa.
Ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia    
11 Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. [Sananl. 27:10]
11 Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.
11 Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä.
12 Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. [Joos. 7:6+]
12 Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.
12 Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden,
13 He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli. [Room. 12:15]
13 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.
13 Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.

Job 3

Job kiroaa syntymänsä    
1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 ja sanoi:
2 Job lausui ja sanoi:
2 Ja Job vastasi ja sanoi:
3 -- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt. [Jer. 20:14,15]
3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.
3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.
4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.
7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin*. [Leviatan on meren alkuhirviö, joka kanaanilaisen uskomuksen mukaan herättyään nielee eli pimentää auringon.]
8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.
8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,
9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.
10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Kuolema olisi elämää parempi    
11 Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta? [Job 10:18]
11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?
12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.
13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä
13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;
15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.
16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon, [Jes. 57:2; Ilm. 14:13]
17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;
17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.
18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.
19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Olemassaolon tuska    
20 Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,
20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta. [Ilm. 9:6]
21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,
21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.
22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-
22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut? [Job 19:8]
23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?
23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni. [Ps. 42:4, 80:6]
24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.
24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.
25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.
26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."
26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Job 4

Tee kuten muille neuvot    
1 Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 -- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!
2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?
2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.
3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;
3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.
4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.
4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.
5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.
5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
Koettelemuksilla on syynsä    
6 Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.
6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?
6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?
7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?
7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt. [Sananl. 22:8; Hoos. 8:7; Gal. 6:7,8]
8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.
8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.
9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.
9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.
10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;
10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.
11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
Voiko Jumala olla väärässä?    
12 Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.
12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,
12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,
13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.
13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,
14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.
14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,
15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.
15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:
16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:
16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? [1. Kun. 8:46+]
17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?
17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.
18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;
18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen. [Jes. 45:9; Jer. 18:6; 2. Kor. 4:7]
19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;
19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,
20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.
21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"
21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.

Job 5

Ihminen on syypää kärsimyksiinsä    
1 Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?
1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?
1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
2 Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.
2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.
2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
3 Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti. [Ps. 37:35,36]
3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.
3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
4 Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.
4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.
4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
5 Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.
5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.
5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
6 Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.
6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,
6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
7 Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.
7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.
7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
Jumala on kaikkivaltias ja vanhurskas    
8 Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,
8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,
8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
9 hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja. [Job 9:10]
9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,
9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
10 Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,
10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,
10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
11 alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun. [1. Sam. 2:8; Ps. 113:7; Luuk. 1:52]
11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.
11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
12 Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty, [2. Sam. 15:31+]
12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,
12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
13 viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin. [1. Kor. 3:19]
13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:
13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
14 Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä. [5. Moos. 28:29+]
14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.
14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
15 Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta. [Ps. 57:5, 59:8; Sananl. 5:4]
15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.
15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
16 Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa. [Ps. 63:12, 107:42]
16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.
16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
Älä väheksy Jumalan kuritusta    
17 Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta! [Sananl. 3:11; Hepr. 12:5; Ilm. 3:19]
17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.
17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa. [5. Moos. 32:39+]
18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.
18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
19 Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,
19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.
19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
20 nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä. [Ps. 33:19, 37:19 | Ps. 27:3]
20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.
20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
21 Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.
21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.
21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
22 Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,
22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.
22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
23 sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa. [Hes. 34:25; Hoos. 2:20]
23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.
23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
24 Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.
24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.
24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
25 Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.
25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.
25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
26 Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.
26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.
26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
27 Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.
27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."
27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

Job 6

Kunpa Jumala leikkaisi poikki elämäni langan!    
1 Job puhui:
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Niin Job vastasi ja sanoi:
2 -- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!
2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!
2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?
3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.
3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut. [5. Moos. 32:23+]
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.
4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?
6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.
7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,
8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!
8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.
9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!
9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.
10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.
10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Missä ovat ystävät?    
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?
11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?
11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?
12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?
12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.
13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?
13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.
14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.
14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin. [Jer. 15:18]
15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.
15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.
16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;
16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.
17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.
17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.
18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.
18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.
19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;
19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.
20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.
20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.
21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.
21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Job on pettynyt ystäviinsä    
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?
22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,
22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä? [Jer. 15:21]
23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?
23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.
24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.
24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?
25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?
25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.
26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.
26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.
27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.
27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?
28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.
28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!
29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.
29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?
30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"
30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Job 7

Ihmisen osa on työtä ja vaivaa    
1 Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?
1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?
1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.
2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.
2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3 Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.
3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.
3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4 Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.
4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.
4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5 Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.
5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.
5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6 Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.
6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.
6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
Ihmisen elämä on henkäys    
7 Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää. [Ps. 78:39]
7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.
7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8 Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.
8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.
8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
9 Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.
9 Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.
9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,
10 Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. [Ps. 103:16]
10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.
10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
11 Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.
11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.
11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat? [Ps. 74:13,14; Jes. 51:9]
12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?
12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani."
13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,
13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.
14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.
14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!
15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.
15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
Hellitä minusta, anna minun kuolla    
16 Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.
16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.
16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä? [Ps. 8:5, 144:3]
17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,
17 Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.
18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?
18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?
19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?
19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?
20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?
20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
21 Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.
21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."
21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

Job 8

Etsi Jumalaa, Job!    
1 Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.
2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?
2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta? [5. Moos. 32:4; Job 34:12]
3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?
3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.
4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.
4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,
5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,
5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,
6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.
7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.
7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
Kuuntele isien viisautta    
8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.
8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.
8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo. [1. Aik. 29:15+]
9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.
9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.
10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?
11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?
11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.
12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.
12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo. [Job 11:20; Sananl. 10:28]
13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,
13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:
14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.
14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.
15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.
15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,
16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.
16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.
17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.
17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."
18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.
18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.
19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'
19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Jumala ei hylkää viatonta    
20 Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.
20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.
20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon! [Ps. 126:2]
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.
21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.
22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."
22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.

Job 9

Emme voi käydä oikeutta Jumalaa vastaan    
1 Nyt Job sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
2 -- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan. [Job 4:17, 8:3]
2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!
2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta. [Room. 3:4]
3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.
3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?
4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?
4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.
5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;
5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.
6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;
6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.
7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;
7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli. [Job 26:7; Ps. 104:2]
8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;
8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat. [Job 38:31,32; Aam. 5:8]
9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;
9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa. [Job 5:9]
10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.
10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa. [2. Moos. 33:19; 1. Kun. 19:11-13]
11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.
11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"
12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'
12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin* joukot. [Rahab on alkumeren hirviö.] [Job 26:12; Ps. 87:4, 89:11; Jes. 51:9]
13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.
13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Kuka voisi vastata Jumalalle?    
14 Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?
14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?
14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.
15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.
15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --
16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,
16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.
17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,
17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.
18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.
18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"
19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'
19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi. [Job 15:6]
20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.
20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.
21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.
21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen." [Ps. 73:3; Saarn. 2:15, 9:2]
22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.
22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.
23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.
23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?
24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?
24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Elämä liukuu pois    
25 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä, [9:25,26: Ps. 90:9,10]
25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,
25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka. [Jes. 18:2 | Hab. 1:8]
26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.
26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",
27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.
28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?
29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä, [Jer. 2:22]
30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.
31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.
31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan. [Saarn. 6:10]
32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.
32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.
33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle
33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä! [Job 13:21]
34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;
34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.
35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."
35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Job 10

Miksi syytät minua, Jumala?    
1 Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.
1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,
1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.
2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.
2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?
3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?
3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee? [1. Sam. 16:7]
4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?
4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?
5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,
5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,
6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,
6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.
7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'
7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
Itsehän olet minut luonut!    
8 Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut? [Ps. 119:73, 139:13-16]
8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.
8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen? [1. Moos. 2:7+ | 1. Moos. 3:19+]
9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.
9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,
10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?
10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.
11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.
11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani. [Ps. 8:5]
12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.
12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.
13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:
13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta.
14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.
14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni.
15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.
15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi. [Jes. 38:13]
16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.
16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.
17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.
17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
Miksi minun piti syntyä?    
18 Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt! [Job 3:11]
18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!
18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.
19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.
19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki, [10:20-22: Ps. 39:14]
20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,
20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa,
21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,
21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.
22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."
22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.

Job 11

Hillitse kieltäsi, Job    
1 Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:
1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
2 -- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?
2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?
2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
3 Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut, että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?
3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?
3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
4 Sinä sanot: "Minä olen oikeassa, olen syytön Jumalan silmien edessä."
4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.
4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
5 Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat!
5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan
5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
6 Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät. Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.
6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.
6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
7 Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden? [Jes. 40:13; Judit 8:14; Room. 11:33]
7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?
7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
8 Se on taivasta korkeampi -- miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi -- mitä siitä tiedät? [Jer. 23:24; Ef. 3:18]
8 Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää?
8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?
9 Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.
9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.
9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
10 Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen ja vaatii tilille -- kuka voisi häntä vastustaa?
10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?
10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
11 Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.
11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.
11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
12 Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu? Ei tule villiaasista ihmistä.
12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.
12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
Voit vieläkin löytää rauhan, Job    
13 Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti!
13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-
13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
14 Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi.
14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-
14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
15 Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.
15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.
15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
16 Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.
16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.
16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
17 Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu. [Ps. 37:6; Jes. 58:10]
17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.
17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
18 Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,
18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,
18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
19 sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa, monet tavoittelevat sinun suosiotasi. [3. Moos. 26:6]
19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.
19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
20 Mutta jumalattomilta kaikki pimenee, he eivät enää löydä pakotietä. Heillä on enää vain yksi toive: viimeinen henkäys. [Job 8:13; Sananl. 10:28]
20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."
20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.

Job 12

Minullakin on viisautta    
1 Nyt Job sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Niin vastasi Job ja sanoi:
2 -- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!
2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!
2 Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.
3 Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua! [Job 13:2]
3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?
3 Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?
4 Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.
4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.
4 Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.
5 Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.
5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
5 Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,
6 Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen. [Job 21:7; Ps. 73:3; Jer. 12:1]
6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -
6 Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.
7 Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.
7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
7 Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.
8 Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.
8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.
8 Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.
9 Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, [Jes. 41:20]
9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,
9 Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?
10 hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki. [4. Moos. 16:22]
10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -
10 Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?
11 Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa? [Job 34:3]
11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?" 12:
11 Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?
12 Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?
12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -
12 Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.
13 Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.
13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.
13 Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.
Jumalan mahti    
14 Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene. [Ilm. 3:7]
14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
14 Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.
15 Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.
15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
15 Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.
16 Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.
16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
16 Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.
17 Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen. [Jes. 3:1-3]
17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.
17 Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.
18 Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.
18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
18 Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.
19 Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.
19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.
19 Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.
20 Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.
20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.
20 Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.
21 Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön. [Ps. 107:40]
21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.
21 Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.
22 Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee. [2. Kor. 4:6]
22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.
22 Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.
23 Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois. [Jes. 40:15]
23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.
23 Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.
24 Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa -- [5. Moos. 28:28]
24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
24 Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.
25 pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet. [Jes. 19:14]
25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
25 Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.

Job 13

Kunpa jo ymmärtäisitte olla vaiti!    
1 Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.
1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.
1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään. [Job 12:3]
2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.
2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.
3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni! [Job 16:2; Jer. 6:14]
4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.
4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta. [Sananl. 17:28]
5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.
6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?
7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?
8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?
8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?
9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta. [Job 42:7]
10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.
10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?
11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.
12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.
13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.
13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.
14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?
14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.
15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse. [Ps. 5:5,6]
16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!
17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.
18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.
18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.
19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.
19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.
20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit. [Job 9:34]
21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.
22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
Mitkä ovat minun rikokseni?    
23 Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!
23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista? [Job 19:11, 33:10]
24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?
24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?
25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,
25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit. [Ps. 25:7]
26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni, [Job 33:11]
27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -
27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate. [Jes. 50:9]
28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."
28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.

Job 14

Ihminen elää vain hetken    
1 Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. [14:1,2: Ps. 39:5,6, 89:48, 90:10, 102:12]
1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. [Ps. 90:5,6, 102:12, 103:15; Jes. 40:7; 1. Piet.1:24 | 1. Aik. 29:15+]
2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.
2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan! [Job 4:17; Ps. 14:3; Room. 3:12]
4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.
4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.
5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.
5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä. [Ps. 39:14]
6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.
7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.
7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,
8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.
9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.
9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?
10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?
10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.
11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;
11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.
12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.
12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut! [2. Moos. 33:22; Jes. 49:2]
13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!
13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.
14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.
15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.
16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.
17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,
18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,
18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.
19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.
19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.
20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.
20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.
21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.
21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.
22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."
22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.

Job 15

Oma suusi tuomitsee sinut, Job    
1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 -- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus? [Hoos. 12:2]
2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?
2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?
3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.
4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.
5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.
5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan. [Job 9:20]
6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.
6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin? [Sananl. 8:25]
7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden? [Jes. 40:14; Room. 11:34]
8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?
8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?
9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi. [Job 32:7]
10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.
10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?
11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?
12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,
12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?
13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?
13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton? [1. Kun. 8:46+]
14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas! [Job 4:18]
15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?
16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
Jumalattoman osa    
17 Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,
17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,
17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.
18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.
19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin. [Jes. 48:22]
20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho. [3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:65; Job 18:11]
21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.
22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.
22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.
23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.
23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.
24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,
25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.
26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;
26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!
27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,
27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.
28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.
29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.
30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.
31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen. [Job 22:16; Ps. 55:24]
32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.
32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.
33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.
33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.
34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta. [Ps. 7:15; Jes. 59:4]
35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"
35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Job 16

Tekopyhät lohduttajat    
1 Nyt Job sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 -- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa. [Job 13:4, 21:34]
2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.
2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?
3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?
3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.
4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,
4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.
5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
Jumalan maalitauluna    
6 Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.
6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?
6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.
7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni
7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.
8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.
8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.
9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,
9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.
10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.
10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.
11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.
11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi. [16:12,13: Valit. 3:12,13]
12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;
12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.
13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.
13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.
14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.
14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.
15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.
15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,
16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,
16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön. [Job 9:21]
17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.
17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
Minulla on taivaassa todistaja    
18 Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!
18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.
19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.
19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,
20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.
21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.
22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."
22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

Job 17

Kuinka voisin enää toivoa?    
1 Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.
1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.
1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.
2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?
3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.
4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.
5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille. [5. Moos. 28:37; Job 30:9,10; Ps. 44:15; Valit. 3:14]
6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.
6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.
7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."
8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.
9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.
10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.
10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.
11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.
11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää. [Job 5:17, 8:21, 11:17]
12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.
12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.
13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,
13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.
14 Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!" [Job 25:6]
14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?
15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?
15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
16 Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.
16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."
16 Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

Job 18

Pahalla on pahan loppu    
1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!
2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä? [Job 17:4]
3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?
3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?
4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?
4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.
5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.
5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu. [Job 21:17; Sananl. 13:9, 20:20, 24:20]
6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet, [Sananl. 4:12]
7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle. [18:8-10: Ps. 9:16]
8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.
9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;
9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.
10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.
10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään. [3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:65; Job 15:21]
11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,
12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.
13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen. [Job 8:15 | Ps. 49:15]
14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä. [Job 15:28; Jes. 34:14 | Tuom. 9:45]
15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.
16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla. [Sananl. 10:7]
17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.
18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.
18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui. [Job 27:14; Ps. 21:11]
19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.
20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.
20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.
21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.

Job 19

Jumala on tehnyt väärin    
1 Nyt Job sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?
2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.
3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.
4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!
5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.
6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa. [Jer. 20:8; Hab. 1:2]
7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään. [Job 3:23]
8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.
9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.
10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan. [Job 13:24, 33:10]
11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.
12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
Läheisetkin torjuvat    
13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet. [19:13-20: Ps. 31:12, 38:12, 69:9, 88:9,19]
13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.
14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.
15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.
16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."
17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.
18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut. [Ps. 41:10, 55:13-15; Joh. 13:18]
19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta. [Ps. 102:6]
20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.
21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?
22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,
23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!
24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, [19:26,27: 1. Kor. 13:12]
26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.
27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."
28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-
28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.
29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."
29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

Job 20

On pakko sanoa vastaan    
1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.
2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
Katso jumalattoman kohtaloa, Job    
4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.
5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?" [1. Kun. 14:10]
7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?
7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman    
12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.
16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja. [2. Moos. 3:8+]
17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.
17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut. [Jes. 5:8]
19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.
21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen. [Ps. 11:6]
23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:
24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.
25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.
27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä. [Sananl. 11:4; Hes. 7:19 | Matt. 7:27]
28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut. [Job 27:13]
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.

Job 21

Kuunnelkaa jo minua    
1 Nyt Job sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.
2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua. [Sananl. 18:13]
3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?
4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!
5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.
6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Miksi jumalaton menestyy?    
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima? [Job 12:6+]
7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.
8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.
9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.
10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,
11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.
12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.
13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
13 He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.
14 Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi." [Job 22:17]
14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?" [Job 1:9; Mal. 3:14]
15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta. [Job 22:18]
16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Ei rikollista rangaista    
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet? [Job 18:6]
17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa? [Ps. 1:4, 35:5, 83:14; Jes. 17:13]
18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä! [5. Moos. 24:16+]
19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan! [Ps. 75:9; Jer. 25:15]
20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?
21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee? [Jes. 40:13; Room. 11:34; 1. Kor. 2:16]
22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,
23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.
24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.
25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.
26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Te tietysti sanotte: "Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?"
28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?
29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.
30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?
31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.
32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.
33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne. [Job 16:2]
34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

Job 22

Ei ihminen voi olla Jumalalle hyödyksi    
1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
1 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
2 -- Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle? Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.
2 "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.
2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
3 Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti? [Job 35:7]
3 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?
3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
4 Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?
4 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?
4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
Sinä olet tehnyt syntiä, Job    
5 Eikö sinun pahuutesi ole suuri? Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat? [Job 4:17, 15:14]
5 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?
5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
6 Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin, riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa. [22:6-9: Job 4:3,4, 31:16-23 : 2. Moos. 22:25,26; 5. Moos. 24:12,13; Aam. 2:8]
6 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.
6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
7 Uupuneelle et ole antanut vettä, nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa. [Sananl. 25:21]
7 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.
7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
8 Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta, vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua. [Jes. 5:8; Miika 2:2]
8 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.
8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
9 Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin, orpojen kädet sinä sysäsit syrjään. [2. Moos. 22:21; Jes. 1:17; Miika 2:9]
9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.
9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
10 Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja, että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.
10 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut-
10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
11 Päivä pimenee, et voi nähdä mitään, ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.
11 vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut.
11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
Ylimielisyys vie turmioon    
12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.
12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.
12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
13 Silti sinä sanot: "Mitä Jumala voisi tietää! Voisiko hän tuomita pilvien lävitse? [Ps. 94:7]
13 Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?
13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
14 Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe, hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä."
14 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'
14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
15 Etkö sinä vaella niitä polkuja, joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?
15 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,
15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
16 Heidät on temmattu pois ennen aikojaan, niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.
16 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,
16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
17 He sanoivat Jumalalle: "Jätä meidät rauhaan! Mitäpä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?" [Job 21:14]
17 jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'
17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
18 Kuitenkin juuri hänen ansiostaan heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää. Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa. [Job 21:16]
18 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.
18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
19 Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata: [Ps. 107:42]
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:
19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
20 "Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä, ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli."
20 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.
20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
Tee sovinto Jumalan kanssa, Job    
21 Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.
21 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.
21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
22 Kun hän sinua opettaa, kuule häntä, talleta sydämeesi hänen sanansa.
22 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.
22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
23 Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen. Jos karkotat vääryyden talostasi, [Job 11:14]
23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,
23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
24 jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua ja Ofirin kulta vain puron kiviä
24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.
24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
25 -- onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi, kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi --
25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,
25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
26 silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon, saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden. [Ps. 37:4; Jes. 58:14]
26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut. [Job 12:4; Ps. 91:15 | Ps. 22:26]
27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
28 Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.
28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.
28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
29 Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan, mutta nöyrän hän nostaa. [Sananl. 3:34; Jaak. 4:10; 1. Piet. 5:5]
29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.
29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
30 Syyllisenkin Jumala voi pelastaa. Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.
30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."
30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.

Job 23

Olen etsinyt Jumalaa    
1 Nyt Job sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
1 Job vastasi ja sanoi:
2 -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.
2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!
3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.
4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.
5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.
6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.
7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!
8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei