Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
→ HAASTE - CHALLENGE ←
Dinoglyyfit - Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

RAAMATTU

Täydellinen Kuvaraamattu

(klassinen perheraamatun kuvitus a'la Gustave Dore)

Vanha Testamentti

ENSIMMÄINEN MOOSEKSEN KIRJA, GENESIS
TOINEN MOOSEKSEN KIRJA, EXODUS
KOLMAS MOOSEKSEN KIRJA, LEVITICUS
NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA, NUMERI
VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
JOOSUA
TUOMARIEN KIRJA
RUUT
ENSIMMÄINEN SAMUELIN KIRJA
TOINEN SAMUELIN KIRJA
ENSIMMÄINEN KUNINGASTEN KIRJA
TOINEN KUNINGASTEN KIRJA
ENSIMMÄINEN AIKAKIRJA
TOINEN AIKAKIRJA
ESRA
NEHEMIA
ESTER
JOB
PSALMIT
SANANLASKUT
SAARNAAJA
KORKEA VEISU
JESAJA
JEREMIA
VALITUSVIRRET
HESEKIEL
DANIEL
HOOSEA
JOOEL
AAMOS
OBADJA
JOONA
MIIKA
NAAHUM
HABAKUK
SEFANJA
HAGGAI
SAKARJA
MALAKIA

Uusi Testamentti

Evankeliumi Matteuksen mukaan
Evankeliumi Markuksen mukaan
Evankeliumi Luukkaan mukaan
Evankeliumi Johanneksen mukaan
Apostolien teot
Kirje roomalaisille
Ensimmäinen kirje korinttilaisille
Toinen kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
Toinen kirje tessalonikalaisille
Ensimmäinen kirje Timoteukselle
Toinen kirje Timoteukselle
Kirje Titukselle
Kirje Filemonille
Kirje heprealaisille
Ensimmäinen Pietarin kirje
Toinen Pietarin kirje
Ensimmäinen Johanneksen kirje
Toinen Johanneksen kirje
Kolmas Johanneksen kirje
Jaakobin kirje
Juudaksen kirje
Johanneksen ilmestys

Source: http://www.creationism.org/images/DoreBibleIllus/

French artist Gustave Doré (1832-1883) produced hundreds of quality Bible story illustrations in his lifetime. These illustrations were used in Bibles of many languages in Nineteenth Century Europe and later in the Americas. Many masters produced such artwork for illustrating Biblical themes, and Doré was among the most famous of them.

Doré's realistic style breathed new life into these real stories. Centuries of mosaics, frescos, and stone reliefs, with their precise iconography, along with wood block impressions (recall the ever present halos on particular subjects) had caricaturized many Bible stories in the minds of believers. But his persons and places look real. Gustave Doré's work (and artistic license) was criticized by some in his own day, but these illustrations stand the test of time as good physical representations of important Biblical events.

Bible Legends

"The Creation of Light" (121kb) (Genesis 1:3)
"The Formation of Eve" (139kb) (Genesis 2:21-22)
"Adam and Eve Driven Out of Eden" (152kb) (Genesis 3:24)
"Cain and Abel Offering Their Sacrifices" (138kb) (Genesis 4:3-5)
"The Death of Abel" (142kb) (Genesis 4:8-9)
"The World Destroyed by Water" (153kb) (Genesis 7:24)
"The Deluge" (145kb) (Genesis 8:3-4)
"The Dove Sent Forth from the Ark" (140kb) (Genesis 8:11)
"Noah Cursing Canaan" (154kb) (Genesis 9:24-25)
"The Confusion of Tongues" (119kb) (Genesis 11:6-8)
"Abraham Journeying into the Land of Canaan" (95kb) (Genesis 12:1)
"Abraham and the Three Angels" (100kb) (Genesis 18:9-10)
"The Flight of Lot" (115kb) (Genesis 19:24-26)
"The Expulsion of Ishmael and His Mother" (99kb) (Genesis 21:14)
"Hagar and Ishmael in the Wilderness" (132kb) (Genesis 21:17-18)
"The Trial of Abraham's Faith" (107kb) (Genesis 22:10-12)
"The Burial of Sarah" (114kb) (Genesis 23:19)
"Eliezer and Rebekah" (150kb) (Genesis 24:16)
"The Meeting of Isaac and Rebekah" (134kb) (Genesis 24:65-67)
"Isaac Blessing Jacob" (153kb) (Genesis 27:29)
"Jacob's Dream" (153kb) (Genesis 28:12)
"Jacob Keeping Laban's Flocks" (125kb) (Genesis 29:20)
"The Prayer of Jacob" (142kb) (Genesis 32:11)
"Jacob Wrestling with the Angel" (148kb) (Genesis 32:24)
"The Meeting of Jacob and Esau" (150kb) (Genesis 33:3-4)
"Joseph Sold by His Brethren" (154kb) (Genesis 37:28)
"Joseph Interpreting the Pharoah's Dream" (148kb) (Genesis 41:25-26)
"Joseph Makes Himself Known to His Brethren" (153kb) (Genesis 45:1)
"Jacob Goeth Into Egypt" (152kb) (Genesis 46:5)
"The Child Moses on the Nile" (106kb) (Exodus 2:3)
"The Finding of Moses" (121kb) (Exodus 2:6)
"Moses and Aaron Before Pharoah" (143kb) (Exodus 7:10)
"The Murrain of Beasts" (130kb) (Exodus 9:2-3)
"The Plague of Darkness" (106kb) (Exodus 10:22)
"The Firstborn Slain" (138kb) (Exodus 12:29-30)
"The Egyptians Urge Moses to Depart" (144kb) (Exodus 12:31)
"The Egyptians Drowned in the Red Sea" (133kb) (Exodus 14:27)
"Moses Striking the Rock in Horeb" (124kb) (Exodus 17:6)
"The Giving of the Law Upon Mt. Sinai" (126kb) (Exodus 19:18)
"Moses Coming Down From Mt. Sinai" (153kb) (Exodus 32:15)
"Moses Breaking the Tables of the Law" (146kb) (Exodus 32:19)
"Return of the Spies from the Land of Promise" (153kb) (Numbers 13:27)
"Death of Korah, Dathan, and Abiram" (156kb) (Numbers 16:32)
"The Brazen Serpent" (156kb) (Numbers 21:9)
"The Angel Appearing to Balaam" (150kb) (Numbers 22:23)
"The Children of Israel Crossing Jordan" (111kb) (Joshua 3:17)
"The Angel Appearing to Joshua" (150kb) (Joshua 5:15)
"The Walls of Jericho Falling Down" (124kb) (Joshua 6:20)
"Joshua Spares Rahab" (122kb) (Joshua 6:25)
"The Stoning of Achan" (119kb) (Joshua 7:25)
"Joshua Committing the Town of Ai to the Flames" (118kb) (Joshua 8:20)
"Destruction of the Army of the Amorites" (128kb) (Joshua 10:11)
"Joshua Commanding the Sun to Stand Still" (113kb) (Joshua 10:13)
"Jael and Sisera" (119kb) (Judges 4:21)
"Deborah" (118kb) (Judges 5:7-9)
"Gideon Choosing His Soldiers" (95kb) (Judges 7:7)
"The Midianites Put to Flight" (89kb) (Judges 7:22-23)
"Death of the Sons of Gideon" (108kb) (Judges 9:5)
"Death of Abimelech" (126kb) (Judges 9:52-53)
"Jephthah's Daughter Coming to Meet Her Father" (101kb) (Judges 11:34)
"The Daughters of Israel Lamenting the Daughter of Jephthah" (91kb) (Judges 11:40)
"Samson Slaying a Lion" (111kb) (Judges 14:5-6)
"Samson Destroying the Philistines With the Jawbone of an Ass" (143kb) (Judges 15:15)
"Samson Carrying Away the Gates of Gaza" (95kb) (Judges 16:3)
"Samson and Delilah" (128kb) (Judges 16:17)
"Death of Samson" (134kb) (Judges 16:30)
"The Levite Finding the Corpse of the Woman" (110kb) (Judges 19:25-27)
"The Levite Bearing Away the Body of the Woman" (114kb) (Judges 19:30)
"The Children of Benjamin Carrying Off the Virgins of Jabesh Gilead" (123kb) (Judges 21:12)
"Naomi and Her Daughters-In-Law" (91kb) (Ruth 1:16)
"Boaz and Ruth" (129kb) (Ruth 2:22-23)
"Return of the Ark to Bethshemesh" (99kb) (1 Samuel 6:13)
"Samuel Blessing Saul" (114kb) (1 Samuel 9:21)
"Death of Agag" (128kb) (1 Samuel 15:33 )
"David and Goliath" (139kb) (1 Samuel 17:50)
"Saul Attempts the Life of David" (135kb) (1 Samuel 18:11-12)
"The Escape of David Through the Window" (151kb) (1 Samuel 19:11-12)
"David and Jonathan" (145kb) (1 Samuel 20:42)
"David Showing Saul that He had Spared His Life" (149kb) (1 Samuel 24:10)
"Saul and the Witch of Endor" (133kb) (1 Samuel 28:7)
"Death of Saul" (152kb) (1 Samuel 31:5-6)
"Combat Between the Champions of Ish-Bosheth and David" (142kb) (2 Samuel 2:15-17)
"David Punishing the Ammonites" (122kb) (2 Samuel 12:31)
"Death of Absalom" (177kb) (2 Samuel 18:9)
"David Mourning the Death of Absalom" (152kb) (2 Samuel 18:33)
"Rizpah's Kindness Unto the Dead" (145kb) (2 Samuel 21:9-10)
"Abishai Saves the Life of David" (153kb) (2 Samuel 21:17)
"Judgment of Solomon" (152kb) (1 Kings 3:25-27)
"Cutting Down Cedars for the Construction of the Temple" (154kb) (1 Kings 5:5-6)
"The Disobedient Prophet Slain by a Lion" (135kb) (1 Kings 13:24-25)
"Elijah Raiseth the Son of the Widow of Zarephath" (123kb) (1 Kings 17:22-23)
"Slaughter of the Prophets of Baal" (156kb) (1 Kings 18:38-40)
"Elijah Nourished by an Angel" (134kb) (1 Kings 19:5-6)
"Slaughter of the Syrians by the Children of Israel" (107kb) (1 Kings 20:29)
"Death of Ahab" (130kb) (1 Kings 22:35)
"Elijah Destroys the Messengers of Ahaziah by Fire" (130kb) (2 Kings 1:10)
"Elijah Taken Up To Heaven in a Chariot of Fire" (129kb) (2 Kings 2:11)
"The Children Destroyed by Bears" (145kb) (2 Kings 2:23-24 )
"The Famine in Samaria" (135kb) (2 Kings 6:25-26 )
"The Death of Jezebel" (129kb) (2 Kings 9:33)
"Jehu's Companions Finding the Remains of Jezebel" (109kb) (2 Kings 9:34-35)
"The Strange Nations Slain by the Lions of Samaria" (129kb) (2 Kings 17:25)
"Destruction of the Army of Sennacherib" (140kb) (2 Kings 19:35)
"Slaughter of the Sons of Zedekiah Before Their Father" (161kb) (2 Kings 25:7)
"The Inhabitants of Jabesh-Gilead Recovering the Bodies of Saul and His Sons" (139kb) (1 Chron 10:12)
"Plague of Jerusalem" (144kb) (1 Chron 21:16)
"Solomon" (157kb)
"Solomon Receiving the Queen of Sheba" (163kb) (2 Chron 9:1-2)
"The Destruction of the Armies of the Ammonites and Moabites" (131kb) (2 Chron 20:22-23)
"Death of Athaliah" (119kb) (2 Chron 23:13-15)
"Cyrus Restoring the Vessels of the Temple" (150kb) (Ezra 1:7-8)
"The Rebuilding of the Temple" (143kb) (Ezra 3:11)
"Artaxerxes Granting Liberty to the Jews" (153kb) (Ezra 7:13)
"Ezra in Prayer" (119kb) (Ezra 9:6)
"Nehemiah Viewing Secretly the Ruins of the Walls of Jerusalem" (144kb) (Nehemiah 2:13)
"Ezra Reading the Law in the Hearing of the People" (142kb) (Nehemiah 8:5-6)
"The Queen Vashti Refusing to Obey the Command of Ahasuerus" (156kb) (Est 1:11-12)
"Triumph of Mordecai" (150kb) (Est 6:11)
"Esther Accusing Haman" (146kb) (Est 7:5-6)
"Job Hearing of His Ruin" (141kb) (Job 1:20-22)
"Job and His Friends" (140kb) (Job 2:11-13)
"Isaiah" (117kb) (Isaiah 6:8-9)
"Isaiah's Vision of the Destruction of Babylon" (128kb) (Isaiah 13:20-21)
"The Destruction of Leviathan" (145kb) (Isaiah 27:1)
"Jeremiah" (145kb) (Jeremiah 1:14-15)
"Baruch Writing Jeremiah's Prophecies" (152kb) (Jeremiah 36:4)
"The People Mourning Over the Ruins of Jerusalem" (149kb) (Lamentations 1:8)
"Ezekiel Prophesying" (146kb) (Ezekial 1:3)
"The Vision of the Valley of the Dry Bones" (162kb) (Ezekial 37:4-5)
"Daniel" (147kb) (Daniel 2:20-21)
"Shadrach, Meshach, and Abednego in the Fiery Furnace" (146kb) (Daniel 3:28)
"Daniel Interpreting the Writing on the Wall" (158kb) (Daniel 5:5-6)
"Daniel in the Den of Lions" (152kb) (Daniel 6:20-21)
"The Vision of the Four Beasts" (108kb) (Daniel 7:2-3)
"Daniel Confounding the Priests of Bel" (148kb)
"Amos" (117kb) (Amos 1:1)
"Jonah Cast Forth by the Whale" (133kb) (Jonah 2:1,10)
"Jonah Preaching to the Ninevites" (150kb) (Jonah 3:4-5)
"Micah Exhorting the Israelites to Repentance" (114kb) (Micah 6:7-8)
"The Vision of the Four Chariots" (149kb) (Zechariah 6:1)
"The Wise Men Guided by the Star" (140kb) (Matthew 2:1-2)
"The Flight Into Egypt" (127kb) (Matthew 2:13-14)
"The Massacre of the Innocents" (142kb) (Matthew 2:16)
"The Sermon on the Mount" (170kb) (Matthew 5:7-10)
"The Dumb Man Possessed" (155kb) (Matthew 12:22-25)
"Christ in the Synagogue" (145kb) (Matthew 13:54)
"The Daughter of Herod Receiving the Head of John the Baptist" (143kb) (Matthew 14:8-10)
"Christ Feeding the Multitude" (158kb) (Matthew 14:19)
"Jesus Healing the Sick" (152kb) (Matthew 15:31)
"The Transfiguration" (137kb) (Matthew 17:2-3)
"Jesus Healing the Lunatic" (161kb) (Matthew 17:14-15)
"Entry of Jesus Into Jerusalem" (140kb) (Matthew 21:7-8)
"Christ and the Tribute Money" (154kb) (Matthew 22:20-21)
"Jesus Praying in the Garden" (160kb) (Matthew 26:40-41)
"Jesus Scourged" (136kb) (Matthew 27:26)
"Christ Mocked" (137kb) (Matthew 27:29-30)
"The Arrival at Calvary" (126kb) (Matthew 27:33-34)
"The Erection of the Cross" (159kb) (Matthew 27:35)
"The Descent From the Cross" (144kb) (Matthew 27:57-58)
"The Dead Christ" (143kb) (Matthew 27:59)
"The Burial of Christ" (154kb) (Matthew 27:60-61)
"The Resurrection" (148kb) (Matthew 28:5-6)
"John the Baptist Preaching in the Wilderness" (155kb) (Mark 1:6-7)
"The Baptism of Jesus" (135kb) (Mark 1:9-11)
"The Disciples Plucking Corn on the Sabbath" (150kb) (Mark 2:23-25)
"Jesus Stilling the Tempest" (142kb) (Mark 4:37-38)
"Jesus Blessing the Little Children" (142kb) (Mark 10:13-14)
"The Widow's Mite" (150kb) (Mark 12:42-43)
"The Last Supper" (143kb) (Mark 14:22-24)
"The Judas Kiss" (143kb) (Mark 14:45-46)
"Jesus Falling Beneath the Cross" (136kb) (Mark 15:21)
"The Ascension" (113kb) (Mark 16:19)
"The Annunciation" (134kb) (Luke 1:26-28)
"The Nativity" (147kb) (Luke 2:15-16)
"Jesus With the Doctors" (159kb) (Luke 2:46-47)
"The Temptation of Jesus" (134kb) (Luke 4:7-8)
"Jesus Healing the Man Possessed With a Devil" (144kb) (Luke 4:36-37)
"Jesus Preaching at the Sea of Galilee" (115kb) (Luke 5:3)
"Mary Magdalene Repentant" (143kb) (Luke 8:2)
"Jesus Raising Up the Daughter of Jairus" (130kb) (Luke 8:52-54)
"The Good Samaritan" (128kb) (Luke 10:33)
"Arrival of the Good Samaritan at the Inn" (161kb) (Luke 10:34-35)
"Jesus at the House of Martha and Mary" (150kb) (Luke 10:41-42)
"Jesus Preaching to the Multitude" (160kb) (Luke 12:29-31)
"The Return of the Prodigal Son" (125kb) (Luke 15:17)
"The Prodigal Son in the Arms of His Father" (155kb) (Luke 15:20-21)
"Lazarus at the Rich Man's House" (149kb) (Luke 16:20-21)
"The Pharisee and the Publican" (143kb) (Luke 18:11-13)
"The Agony in the Garden" (166kb) (Luke 22:43-44)
"The Crucifixion" (134kb) (Luke 23:34-35)
"The Darkness at the Crucifixion" (154kb) (Luke 23:44-45)
"Jesus and the Disciples Going to Emmaus" (129kb) (Luke 24:26-27)
"The Marriage in Cana" (142kb) (John 2:5-7)
"The Buyers and Sellers Driven Out of the Temple" (160kb) (John 2:15)
"Jesus and the Woman of Samaria" (153kb) (John 4:13-14)
"Jesus Walking on the Sea" (103kb) (John 6:19-20)
"Jesus and the Woman Taken in Adultery" (158kb) (John 8:3-5)
"Resurrection of Lazarus" (155kb) (John 11:41-43)
"St. Peter Denying Christ" (157kb) (John 18:26-27)
"The Crown of Thorns" (146kb) (John 19:2-3)
"Christ Presented to the People" (137kb) (John 19:15)
"Nailing Christ to the Cross" (154kb) (John 19:18-19)
"The Miraculous Draught of Fishes" (141kb) (John 21:10-11)
"The Descent of the Spirit" (141kb) (Acts 2:2-3)
"The Apostles Preaching the Gospel" (137kb) (Acts 2:32-33)
"St. Peter and St. John at the Beautiful Gate" (156kb) (Acts 3:6-7)
"Death of Ananias" (144kb) (Acts 5:4-5)
"Martydom of St. Stephen" (147kb) (Acts 7:59-60)
"Conversion of Saul" (150kb) (Acts 9:3-5)
"St. Peter the House of Cornelius" (142kb) (Acts 10:28)
"St. Peter Delivered From Prison" (141kb) (Acts 12:7-8)
"St. Paul at Ephesus" (146kb) (Acts 19:19)
"St. Paul Rescued From the Multitude" (157kb) (Acts 21:34-35)
"St. Paul Shipwrecked" (148kb) (Acts 27:43-44)
"St. Paul Preaching to the Thessalonians" (146kb) (1 Thessalonians 2:11-12)
"St. John at Patmos" (144kb) (Revelation 1:9)
"The Vision of Death" (120kb) (Revelation 6:7-8)
"The Crowned Virgin: A Vision of John" (124kb) (Revelation 12:1-3)
"Babylon Fallen" (133kb) (Revelation 18:2)
"The Last Judgment" (147kb) (Revelation 20:12)
"The New Jerusalem" (150kb) (Revelation 21:1-2)

RAAMATUN SANANLASKUT

Sananlaskut 1

KIRKKORAAMATTU 1992	KIRKKORAAMATTU 1933/1938	BIBLIA 1776 - KIRKKORAAMATTU 1776
1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut. [1. Kun. 5:12]	1 Salomon, Daavidin pojan, Israelin kuninkaan, sananlaskut,	1 Salomon, Davidin pojan, Israelin kuninkaan sananlaskut;
2 Opettakoot ne viisautta, kasvattakoot ymmärtämään ymmärryksen sanat,	2 viisauden ja kurin oppimiseksi, ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,	2 Oppia viisautta ja kuritusta, ymmärtää tiedon puhetta,
3 johdattakoot hyvään tietoon, oikeudentuntoon ja rehtiin mieleen.	3 taitoa tuovan kurin, vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,	3 Vastaanottaa ymmärryksen neuvoa, vanhurskautta, oikeutta ja siveyttä;
4 Kokemattomat saakoot niistä viisautta, nuoret tietoa ja harkintaa.	4 mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille, tiedon ja taidollisuuden nuorille.	4 Että tyhmät viisaaksi tulisivat ja nuorukaiset taidon ja ymmärryksen saisivat.
5 Viisaskin viisastuu, kun kuulee niitä, järkeväkin saa opastusta,	5 Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää, ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta	5 Joka viisas on, se kuulkaan, että jän viisaammaksi tulis; ja joka toimellinen on, se ottakoon neuvon,
6 oppii mietelmiä ja vertauksia, tajuaa viisaiden sanat, avaa arvoitukset.	6 ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia, viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.	6 Että hän ymmärtäis sananlaskut ja niiden selityksen, viisasten opin ja heidän tapauksensa.
7 Herran pelko on tiedon perusta, vain hullu halveksii viisautta ja opetusta. [Job 28:28+]	7 Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.	7 Herran pelko on viisauden alku; tyhmät hylkäävät viisauden ja opin.
Riistäjän tie vie tuhoon
8 Poikani, kuule isäsi neuvoja, älä väheksy äitisi opetusta -- [Sananl. 6:20]	8 Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta,	8 Poikani kuule isäs kuritusta, ja älä hylkää äitis käskyä!
9 ne ovat seppele hiuksillasi, ketju kaulaasi koristamassa. [Sananl. 4:9]	9 sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.	9 Sillä se on sinun sinun pääs päällä otollinen kaunistus, ja käädyt kaulassas.
10 Älä suostu, poikani, synnintekijöiden viekoituksiin, [Sananl. 16:29]	10 Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.	10 Poikani! jos pahanjuoniset sinua sinua houkuttelevat, niin älä heihin suostu.
11 kun he sanovat: "Tule mukaan, mennään väijyksiin, käydään vaanimaan viattomia.	11 Jos he sanovat: "Lähde mukaamme! Väijykäämme verta, vaanikaamme viatonta syyttömästi;	11 Jos he sanovat: käy meidän kanssamme: me väijymme verta, ja viritämme pauloja nuhteettoman eteen ilman syytä;
12 Niellään heidät elävältä, yhtenä suupalana, niin kuin hauta nielee terveen miehen.	12 nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä, ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;	12 Me nielemme hänen, niinkuin helvetti elävältä, ja hurskaan niinkuin hautaan pudotamme;
13 Kaikenlaiset kalleudet odottavat meitä, ryöstösaalis täyttää kohta varastomme.	13 me saamme kaikenlaista kallista tavaraa, täytämme talomme saaliilla;	13 Me löydämme kaikellaista kallista tavaraa, ja täytämme huoneemme saaliista;
14 Saat heittää siitä kanssamme arpaa, meidän kukkaromme on yhteinen."	14 heitä arpasi meidän kanssamme, yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" -	14 Koettele meidän kanssamme : meillä kaikilla pitää yksi kukkaro oleman:
15 Heidän tielleen, poikani, älä lähde, pidä jalkasi poissa heidän poluiltaan,	15 Älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa.	15 Poikani! älä vaella heidän kanssansa: estä jalkas heidän retkiltänsä.
16 sillä he rientävät pahaa kohti, kiiruhtavat vuodattamaan verta. [Jes. 59:7; Room. 3:15]	16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, kiiruhtavat vuodattamaan verta.	16 Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen, ja he kiiruhtavat verta vuodattamaan.
17 Ei lintu verkkoa näe, vaikka näkee sitä levitettävän.	17 Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät. -Mutta turhaan:	17 Sillä turhaan verkot viritetään lintuin silmäin edessä.
18 Oman verensä he väijyessään vaarantavat, omaa tuhoaan etsivät vaaniessaan.	18 omaa vertansa he väijyvät, vaanivat omaa henkeänsä.	18 Itse he myös väijyvät toinen toisensa verta, ja petoksella seisovat toinen toisensa hengen perään.
19 Sellainen on riistäjän tie. Joka sille lähtee, kulkee tuhoon.	19 Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle: se ottaa haltijaltaan hengen.	19 Niin kaikki ahneet tekevät, ja ahneus on isännillensä surmaksi.
Viisauden kutsu
20 Viisaus huutaa kaduilla, antaa toreilla puheensa kaikua, [1:20,21: Sananl. 8:1-3]	20 Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla;	20 Viisaus ulkona valittaa, ja kadulla äänensä ilmoittaa.
21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, kuuluttaa asiansa markkinapaikoilla:	21 meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:	21 Hän huutaa kansan edessä portissa, ja tuottaa sanansa edes kaupungissa, sanoen:
22 "Kuinka kauan te tyhmät hellitte tyhmyyttänne, pitkäänkö, kerskujat, kerskutte, hullut vihaatte tietoa?	22 Kuinka kauan te, yksinkertaiset, rakastatte yksinkertaisuutta, kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa?	22 Kuinka kauvan te tyhmät tahdotte olla taitamattomat, ja pilkkakirveet rakastaa naurua? ja te hullut vihata opetusta?
23 Kääntykää minun puoleeni, minä opetan teitä, saatan teidät tuntemaan opetukseni ja tietoni.	23 Kääntykää minun nuhdeltavikseni. Katso, minä vuodatan teille henkeäni, saatan sanani tiedoksenne.	23 Kääntäkäät itsenne minun kuritukseni puoleen: katso, ja minä tuon teille henkeni edes, ja ilmoitan teille sanani;
24 "Minä kutsuin teitä, mutta te ette siitä piitanneet, minä uhkasin teitä, eikä kukaan kavahtanut. [Jes. 65:2]	24 Kun minä kutsuin ja te estelitte, kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,	24 Että minä kutsuin teitä, ja te estelitte teitänne: minä kokotin käteni, ja ei yksikään ottanut siitä vaaria,
25 Yhtäkään neuvoani ette ole ottaneet varteen, opetukseni ei ole kelvannut teille.	25 vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani, ette suostuneet minun nuhteisiini,	25 Te hylkäsitte kaiken neuvoni, ja ette tahtoneet kuritustani;
26 Niinpä minä nauran, kun teidän käy huonosti, pilkkaan, kun tulee aika jota kauhistutte, [Ps. 2:4+]	26 niin minäkin nauran teidän hädällenne, pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;	26 Niin minä myös nauran teidän vahinkoanne, ja pilkkaan teitä, kuin teidän päällenne tulee se, jota te pelkäätte,
27 kun pelko tulee yllenne kuin rajuilma ja onnettomuus iskee tuulispäänä, kun osaksenne tulee ahdinko ja vaiva.	27 kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte, kun hätänne saapuu tuulispäänä, kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.	27 Kuin se tulee, jota te pelkäätte, niinkuin rajuilma, ja tuska niinkuin tuulispää; kuin teidän päällenne tulee ahdistus ja vaiva.
28 Silloin te huudatte minua, mutta minä en vastaa, etsitte minua, ettekä löydä. [Ps. 18:42+; Jer. 11:11; Hes. 8:18; Sak. 7:13]	28 Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa, etsivät minua, mutta eivät löydä.	28 Silloin he minua avuksensa huutavat, ja en minä kuule heitä: varhain he etsivät minua, ja ei löydä minua.
29 Te vihasitte tietoa, ette halunneet totella Herraa,	29 Koska he vihasivat tietoa, eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa	29 Että he vihasivat opetusta, ja ei ottaneet vastaan Herran pelkoa,
30 te vähät välititte, kun teitä neuvoin, ette antaneet arvoa ohjeilleni.	30 eivätkä suostuneet minun neuvooni, vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,	30 Eikä tyytyneet minun neuvooni, mutta laittivat kaiken kuritukseni;
31 Niinpä saatte syödä tekojenne hedelmät, niellä kurkun täydeltä juonianne.	31 saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.	31 Niin pitää heidän syömän tiensä hedelmästä, ja neuvostansa ravituksi tuleman.
32 Uppiniskaisuus on tyhmälle tuhoksi, huolettomuuteensa hullu kuolee.	32 Sillä yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa.	32 Sillä tyhmäin himo tappaa heidät, ja hulluin onni kadottaa heidät.
33 Mutta joka minua kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa."	33 Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.	33 Mutta joka minua kuulee, hän asuu turvallisesti, ja ei mitään pahaa pelkää.

Sananlaskut 2

Viisaus varjelee pahasta
1 Ota varteen, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.	1 Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni,	1 Poikani, jos otat minun puheeni, ja käskyni kätket;
2 Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle,	2 niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon-	2 Niin anna korvas kuulla viisautta, ja taivuta sydämes ymmärrykseen.
3 pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä.	3 niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa,	3 Sillä jos ymmärrystä ahkerasti halajat, ja rukoilet taitoa;
4 Etsi sitä kuin hopeaa, tavoittele niin kuin kätkettyä aarretta.	4 jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta,	4 Jos sitä etsit niinkuin hopiaa, ja pyörit sen perään niinkuin tavaran;
5 Silloin tajuat, mitä on Herran pelko, opit, mitä on Jumalan tunteminen,	5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.	5 Niin sinä ymmärrät Herran pelvon, ja Herran tunnon löydät.
6 sillä viisaus tulee Herralta, hän antaa tiedon ja ymmärryksen. [Job 32:8; Sir. 1:1; Jaak. 1:5]	6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.	6 Sillä Herra antaa viisauden, ja hänen suustansa tulee taito ja ymmärrys.
7 Hän auttaa oikeamieliset menestykseen, kilven tavoin hän on vilpittömien suojana,	7 Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville,	7 Hän antaa toimellisten hyvin käydä, ja suojelee niitä, jotka viattomasti vaeltavat,
8 hän varjelee oikeuden tien ja turvaa omiensa polut.	8 niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien.	8 Varjelee hurskaat, ja holhoo pyhäinsä retket.
9 Silloin ymmärrät, mitä oikeus ja vanhurskaus on, pysyt alusta loppuun oikeamielisten tiellä.	9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken;	9 Silloin sinä ymmärrät vanhurskauden ja tuomion, oikeuden ja kaiken hyvän tien.
10 Silloin viisaus tulee sydämeesi ja tieto ilahduttaa mieltäsi,	10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,	10 Jos viisaus sydämees tulee, ja taito on sinulle kelvollinen,
11 maltti on sinun turvanasi, varjelijanasi ymmärrys.	11 taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut.	11 Niin hyvä neuvo sinua varjelee, ja ymmärrys kätkee sinun,
12 Ne pitävät sinut etäällä pahuuden teistä, ihmisistä, jotka viettelevät väärään,	12 Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu;	12 Tempaamaan sinun pois pahalta tieltä, ja niiden seurasta, jotka toimettomia puhuvat,
13 jotka ovat loitonneet oikealta tieltä ja kulkevat pimeyden polkuja,	13 niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä;	13 Ja hylkäävät oikian tien, ja vaeltavat pimeitä retkiä;
14 jotka iloitsevat konnantöistään, riemuitsevat siitä, mikä on kieroa ja väärää.	14 niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta,	14 Jotka iloitsevat pahoista töistänsä, ja riemuitsevat pahoista menoistansa;
15 Heidän polkunsa kaartelevat sinne tänne, ja niin he kulkevat harhaan.	15 joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -	15 Joiden tiet ovat vastahakoiset, ja retket väärär ja häpiälliset:
16 Pidä vierelläsi viisaus, se torjuu vieraan naisen, joka sanoillaan sinua julkeasti viekoittelee. [Sananl. 5:3, 6:24, 7:5]	16 Se pelastaa sinut irstaasta naisesta, vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,	16 Ettet sinä ryhtyisi vieraaseen vaimoon, joka ei sinun ole, joka suloisilla sanoilla puhuttelee,
17 Hän on hylännyt elämänkumppaninsa, unohtanut Jumalan solmiman liiton.	17 joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän ja unhottanut Jumalansa liiton.	17 Ja hylkää nuoruutensa johdattajan, ja unohtaa Jumalansa liiton.
18 Hänen ovensa on tuonelan ovi, hänen tiensä vie varjojen maahan. [Sananl. 5:5, 7:27, 9:18]	18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kohti kuolemaa, hänen tiensä haamuja kohden.	18 Sillä hänen huoneensa kallistuu kuolemaan, ja hänen askeleensa kadotettuin tykö.
19 Joka hänen luokseen menee, ei palaa, ei enää tavoita elämän tietä.	19 Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee, eikä saavu elämän poluille.	19 Jokainen joka menee hänen tykönsä, ei palaja, eikä elämän tielle joudu;
20 Sinut ohjatkoon viisaus oikealle tielle, sille, jota vanhurskaat kulkevat.	20 Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja.	20 Ettäs vaeltasit hyvää tietä, ja pitäisit hurskasten tiet.
21 Oikeamieliset perivät maan, rehelliset saavat asua siellä, [Matt. 5:5]	21 Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;	21 Sillä vanhurskaat asuvat maassa, ja vakaat siinä pysyvät;
22 mutta jumalattomat temmataan juuriltaan, luopiot pyyhkäistään maan päältä. [Job 18:17]	22 mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.	22 Mutta jumalattomat hukutetaan maasta, ja ylönkatsojat siitä teloitetaan.

Sananlaskut 3

Viisaus ja jumalanpelko
1 Poikani, älä unohda sitä mitä opetan, pidä kaikki käskyni mielessäsi,	1 Poikani, älä unhota minun opetustani, vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni;	1 Poikani, älä unohda minun lakiani, mutta sinun sydämes pitäköön käskyni.
2 sillä ne kartuttavat päiviesi määrää, antavat sinulle elinvuosia ja menestystä.	2 sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.	2 Sillä ne saatavat sinulle pitkän ijän, hyvät vuodet ja rauhan.
3 Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta -- kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun,	3 Laupeus ja uskollisuus älkööt hyljätkö sinua. Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun,	3 Armo ja totuus ei sinua pidä hylkäämän: ripusta ne kaulaas, ja kirjoita sydämes tauluun,
4 niin saat rakkautta ja kiitosta sekä Jumalalta että ihmisiltä.	4 niin saat armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien edessä.	4 Niin sinä löydät armon ja hyvän toimen, Jumalan ja ihmisten edessä.
5 Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.	5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.	5 Luota Herraan kaikesta sydämestäs, ja älä luota ymmärryksees;
6 Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.	6 Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.	6 Mutta ajattele häntä kaikissa teissäs, niin hän sinua oikein johdattaa.
7 Älä luulottele olevasi viisas; pelkää Herraa ja karta pahaa. [Jes. 5:21; Room. 12:16]	7 Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa.	7 Älä ole viisas mielestäs, vaan pelkääerraa, ja vältä pahaa.
8 Siinä on sinulle lääke, joka pitää koko ruumiisi terveenä.	8 Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.	8 Sillä se on navalles terveellinen, ja virvoittaa luus.
9 Siitä, mitä omistat, anna Herran kunniaksi uhrit, kaikesta sadostasi paras osa. [2. Moos. 23:19; 5. Moos. 26:2]	9 Kunnioita Herraa antamalla varoistasi ja kaiken satosi parhaimmasta,	9 Kunnioita Herraa tavarastas, ja kaikista vuoden tulos esikoisista;
10 Silloin varastosi täyttyvät viljasta ja viini pursuaa puserrusaltaistasi.	10 niin sinun jyväaittasi täyttyvät runsaudella, ja viini pursuu sinun kuurnistasi.	10 Niin sinun riihes täytetään kyllyydellä, ja sinun viinakuurnas vuotaa ylitse.
11 Älä torju, poikani, Herran kuritusta, älä katkeroidu, kun hän ojentaa sinua -- [3:11,12: Job 5:17+]	11 Poikani, älä pidä Herran kuritusta halpana äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa;	11 Poikani, älä Herran kuritusta hylkää, ja älä ole kärsimätön, kuin hän sinua rankaisee,
12 jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa niin kuin isä omaa lastaan.	12 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, niinkuin isä poikaa, joka hänelle rakas on.	12 Sillä, jota Herra rakastaa, sitä hän rankaisee, ja on hänelle otollinen niinkuin poika isällensä.
13 Onnellinen se, joka on löytänyt viisauden, se, joka on tavoittanut tiedon,	13 Autuas se ihminen, joka on löytänyt viisauden, ihminen, joka on saanut taidon.	13 Autuas on se ihminen, joka viisauden löytää, ja se ihminen, joka ymmärryksen käsittää.
14 sillä parempi on viisaus kuin hopea, tuottoisampi on tieto kuin kulta. [3:14,15: Job 28:15-19+]	14 Sillä parempi on hankkia sitä kuin hopeata, ja siitä saatu voitto on kultaa jalompi.	14 Sillä parempi on kaupita häntä kuin kaupita hopiaa, ja hänen hedelmänsä on parempi kuin kulta.
15 Se voittaa korallit kalleudessa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.	15 Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään kalleutesi vedä sille vertaa.	15 Hän on kalliimpi kuin päärlyt, eikä hänen vertaansa mitään toivottaa taideta.
16 Sen oikeassa kädessä on pitkä ikä, vasemmassa rikkaus ja kunnia. [Sananl. 4:10, 9:11, 10:27]	16 Pitkä ikä on sen oikeassa kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.	16 Pitkä ikä on hänen oikialla kädellänsä, rikkaus ja kunnia hänen vasemmallansa.
17 Sen tiet ovat suloisia teitä, sen polut onnen polkuja.	17 Sen tiet ovat suloiset tiet, sen polut rauhaisat kaikki tyynni.	17 Hänen tiensä ovat iloiset, ja kaikki hänen askeleensa rauha.
18 Se on elämän puu niille, jotka siihen tarttuvat -- onnellinen, ken pitää siitä kiinni!	18 Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.	18 Hän on elämän puu niille, jotka häneen rupeevat; ja autuaat ovat ne, jotka hänen pitävät.
19 Viisaudella Herra loi maan perustan, ymmärryksellä hän rakensi taivaat,	19 Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.	19 Sillä Herra on viisaudella maan perustanut, ja taivaat toimella valmistanut.
20 hänen tietonsa erotti kahtaalle meren, sen voimasta pilvet satavat vettä.	20 Hänen toimestansa syvyydet kuohuivat esiin, ja pilvet pisaroivat kastetta.	20 Hänen viisaudessansa ovat syvyydet eroitetut, ja pivet pisaroivat kasteen.
21 Säilytä, poikani, harkinta ja maltti, älä päästä niitä silmistäsi,	21 Poikani, nämä älkööt häipykö näkyvistäsi, säilytä neuvokkuus ja taidollisuus,	21 Poikani, älä salli näitä silmistäs tulla pois, niin sinä tulet onnelliseksi ja viisaaksi.
22 sillä ne ovat sinun elämäsi tae, ne ovat kaulaasi kiertävä koru.	22 niin ne ovat elämä sinun sielullesi ja kaunistus sinun kaulaasi.	22 Se on sinun sielus elämä; ja sinun suus on otollinen.
23 Näin kuljet tietäsi turvallisesti, et jalkaasi loukkaa,	23 Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi.	23 Silloin sinä murheetoinna vaellat teissäs, ettet jalkaas loukkaa.
24 ja maata mentyäsi nukut rauhallisesti, et mitään pelkää.	24 Kun menet maata, et pelkää mitään, ja maata mentyäsi on unesi makea.	24 Et sinä pelkää maata pantuas, mutta makaat; ja sinun unes on sinulle makia,
25 Älä säikähdä vaaraa, joka äkisti kohtaa, tuhon myrskyä, joka yllättää jumalattomat,	25 Pääset peljästymästä äkkikauhistuksia ja turmiota, joka jumalattomat yllättää.	25 Ettei sinun tarvitse peljätä äkillistä hirmua, eikä jumalattomain hävitystä, kuin se tulee.
26 sillä Herra on sinun tukesi ja turvasi, hän varjelee jalkasi ansoilta.	26 Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.	26 Sillä Herra on sinun lohdutukses; hän varjelee sinun jalkas, ettei sitä saavuteta.
27 Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. [Tob. 4:7]	27 Älä kiellä tarvitsevalta hyvää, milloin sitä tehdä voit.	27 Älä estele tarvitsevalle hyvää tehdä, jos sinulla on varaa, ettäs sen tehdä taidat.
28 Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!" -- kun sinulla kuitenkin on mitä antaa.	28 Älä sano lähimmäisellesi: "Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan", kun sinulla kuitenkin on.	28 Älä sano ystävälle: mene ja tule jälleen, huomenna minä sinulle annan; koska sinulla on.
29 Älä puno juonia naapuriasi vastaan, joka pitää sinua ystävänään.	29 Älä mieti pahaa lähimmäistäsi vastaan, kun hän luottavaisesti luonasi asuu.	29 Älä pyydä sinun ystäväs vahinkoa, joka hyvässä toivossa asuu sinun tykönäs.
30 Älä ryhdy käräjöimään, jos toinen ei ole tehnyt sinulle pahaa.	30 Älä riitele kenenkään kanssa syyttä, kun ei toinen ole sinulle pahaa tehnyt.	30 Älä kenenkään kanssa toru ilman syytä, jos hän ei mitään pahaa sinulle tehnyt ole.
31 Älä kadehdi väkivallantekijää, älä mieli niille teille, joita hän kulkee.	31 Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse;	31 Älä kiivoittele väärää miestä, älä noudata hänen retkiänsä.
32 Väärämielistä Herra kammoksuu, mutta oikeamielisen hän ottaa suojaansa.	32 sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava.	32 Sillä pahanilkiset ovat Herralle kauhistus; mutta hänen salaisuutensa on hurskasten tykönä.
33 Jumalattoman kodissa on Herran kirous, mutta oikeamielisten asuinsijan hän siunaa.	33 Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa.	33 Jumalattoman huoneessa on Herran kirous; muttavanhurskaan maja siunataan.
34 Säälimätöntä ei Herra sääli, mutta nöyrille hän antaa armonsa. [Job 22:29+]	34 Pilkkaajille hänkin on pilkallinen, mutta nöyrille hän antaa armon.	34 Hän pilkkaa pilkkaajia; mutta nöyrille hän antaa armon.
35 Viisaalle karttuu kunniaa, houkka kantaa häpeäänsä.	35 Viisaat perivät kunnian, mutta tyhmäin osa on häpeä.	35 Viisaat kunnian perivät, mutta tyhmät häpiän saavat.

Sananlaskut 4

Viisauden tie on turvallisin
1 Kuulkaa, lapset, isän neuvoja, olkaa tarkkana, jotta oppisitte.	1 Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä.	1 Kuulkaat, lapseni, isänne kuritusta, ja ottakaa vaari, oppiaksenne ja viisaammaksi tullaksenne.
2 Minä jaan teille hyvää tietoa, älkää siis väheksykö ohjeitani.	2 Sillä minä annan teille hyvän neuvon, älkää hyljätkö minun opetustani.	2 Sillä minä annan teille hyvän opetuksen; älkööt hyljätkö minun lakiani.
3 Itsekin olen ollut isäni opissa ja äitini hoivassa, hänen silmäteränsä.	3 Olinhan minäkin isäni poika, hento ja äitini ainokainen.	3 Sillä minä olin isäni poika, hoikka ja ainoa äidilläni.
4 Isä opetti minua näin: "Pidä mielessäsi minun sanani, muista ohjeeni, niin menestyt. [3. Moos. 18:5]	4 Ja isä minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää.	4 Ja hän opetti minua, ja sanoi minulle; anna sydämes ottaa minun sanani vastaan: pidä minun käskyni, niin sinä elää saat.
5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä unohda sitä, mitä sinulle sanon, älä käännä sille selkääsi.	5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.	5 Osta viisaus, osat ymmärrys: älä unohda, älä myös poikkee minun puheestani.
6 Älä hylkää sitä, niin se suojelee sinua, rakasta sitä, niin se on sinun turvanasi.	6 Älä sitä hylkää, niin se varjelee sinua; rakasta sitä, niin se sinua suojaa.	6 Älä häntä hylkää, niin hän sinut kätkee: rakasta häntä, niin hän sinua varjelee.
7 Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.	7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.	7 Sillä viisauden alku on, ostaa viisautta, ja kaikella saadullas ostaa taitoa.
8 Vaali sitä, niin se tuo sinulle arvostusta, se vie sinut kunniaan, jos otat sen vierellesi.	8 Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet;	8 Pidä häntä korkiassa kunniassa, niin hän sinua korottaa, ja saattaa kunniaan, jos sinä häntä rakastat.
9 Se painaa päähäsi ihanan seppeleen, ojentaa sinulle kimaltavan kruunun." [Sananl. 1:9; Sir. 1:11]	9 se panee päähäsi ihanan seppeleen ja lahjoittaa sinulle kauniin kruunun."	9 Hän sinun pääs jalosti kaunistaa, ja kunnioittaa sinua ihanalla kruunulla.
10 Kuuntele, poikani, ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet ovat monet. [Sananl. 3:16+]	10 Kuule, poikani, ja ota sanani varteen, niin elämäsi vuodet enentyvät.	10 Kuule siis, poikani, ja ota minun puheeni, niin ikäs vuotta on monta.
11 Minä opetan sinulle viisauden polun, opastan sinut oikealle tielle.	11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.	11 Minä johdatan sinua viisauden tielle, ja saatan sinua käymään oikialla retkellä,
12 Kun sitä kuljet, et kohtaa esteitä, ja vaikka juoksisit, et kompastu.	12 Käydessäsi eivät askeleesi ahtaalle joudu; juostessasi et kompastu.	12 Niin että koskas vaellat, ei sinun käymises ole ahdas; ja koskas juokset, niin et sinä loukkaa sinuas.
13 Tartu opetukseeni, älä hellitä, pidä kiinni siitä, se on elämäsi.	13 Tartu kiinni kuritukseen äläkä hellitä; säilytä se, sillä se on sinun elämäsi.	13 Pidä kuritus, älä hylkää häntä: kätke häntä; sillä hän on sinun elämäs.
14 Jumalattomien polulle älä lähde, älä kulje pahojen tietä. [Ps. 1:1; Sananl. 1:15, 3:31]	14 Älä lähde jumalattomien polulle, älä astu pahojen tielle.	14 Älä mene jumalattomain askelille, ja älä astu pahain tielle;
15 Pysy siltä poissa, älä poikkea sille, käänny etäämmäksi ja kulje sen ohi.	15 Anna sen olla, älä mene sille, poikkea pois ja mene ohitse.	15 Jätä se pois, ja älä käy siinä; karta sitä, ja mene ohitse.
16 Pahat eivät saa unta, elleivät ole tehneet pahaa, he valvovat yönsä, elleivät ole ketään kaataneet.	16 Sillä eivät he saa nukkua, elleivät pahaa tee; se riistää heiltä unen, elleivät ole ketään kaataneet.	16 Sillä ei he makaa, jollei he ole pahoin tehneet, eikä lepää, jollei he ole vahinkoa tehneet.
17 Vääryys on heidän leipänsä, väkivalta heidän viininsä.	17 Niin he syövät leipänään jumalattomuutta, juovat viininään väkivallan tekoja.	17 Sillä he syövät jumalattomuuden leipää, ja juovat vääryyden viinaa.
18 Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.	18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.	18 Mutta vanhurskasten retki paistaa niinkuin valkeus, käy edes, ja valistaa hamaan isoon päivään asti.
19 Jumalattomien tie on synkin yö, he kompastuvat, tietämättä mihin.	19 Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.	19 Mutta jumalattomain tie on niinkuin pimeys; ja ei he tiedä, kussa he lankeevat.
20 Kuuntele tarkkaan, poikani, mitä sinulle sanon, pidä korvasi auki!	20 Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.	20 Poikani, ota vaari sanoistani, ja kallista korvas puheisiini.
21 Älä päästä mielestäsi minun sanojani, pidä ne visusti sydämessäsi,	21 Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;	21 Älä niiden anna tulla pois silmistäs: pidä ne sydämessäs.
22 sillä ne ovat löytäjälleen elämä, lääke koko hänen ruumiillensa.	22 sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.	22 Sillä ne ovat niiden elämä, jotka niitä ovat löytäneet, ja ovat terveelliset koko heidän ruumiillensa.
23 Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi -- siellä on koko elämäsi lähde.	23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.	23 Varjele sydämes kaikella ahkeruudella: sillä siitä elämä tulee.
24 Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.	24 Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.	24 Pane pois paha suu, ja väärät huulet anna olla sinustas kaukana.
25 Katso suoraan ja pälyilemättä, suuntaa katseesi vakaasti eteenpäin.	25 Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.	25 Katsokoon silmäs oikein eteensä, ja sinun silmäs laudat olkoot oikiat edessäs.
26 Laske harkiten jalkasi polulle, niin olet varmalla pohjalla, missä ikinä kuljet.	26 Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.	26 Koettele jalkais askeleet, niin kaikki sinun ties vahvistuvat.
27 Älä poikkea oikealle äläkä vasemmalle, pidä askeleesi kaukana pahasta. [5. Moos. 5:32; Joos. 1:7]	27 Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.	27 Älä poikkee oikialle eli vasemmalle puolelle: tempaa jalkas pois pahuudesta.

Sananlaskut 5

Vieraan naisen viettelykset
1 Kuuntele, poikani, viisauden sanoja, seuraa valppaasti hyviä neuvojani,	1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni	1 Poikani, ota vaari viisaudestani: kallista korvas oppiini,
2 jotta säilyttäisit harkintasi ja puhuisit niin kuin puhua tulee.	2 ottaaksesi vaarin taidollisuudesta, ja huulesi säilyttäkööt tiedon.	2 Ettäs pitäisit hyvän neuvon, ja sinun huules pitäis toimen.
3 Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet, hänen kielensä on öljyä liukkaampi, [Sananl. 2:16+]	3 Sillä hunajaa tiukkuvat vieraan vaimon huulet, hänen suunsa on öljyä liukkaampi.	3 Sillä porton huulet ovat niin kuin mesileipä, ja hänen kitansa liukkaampi kuin öljy;
4 mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho, viiltää kuin kaksiteräinen miekka. [Job 5:15+]	4 Mutta lopulta hän on karvas kuin koiruoho, terävä kuin kaksiteräinen miekka.	4 Mutta viimeiseltä karvas kuin koiruoho, ja terävä kuin kaksiteräinen miekka.
5 Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan, alas tuonelaan vievät hänen askeleensa. [Sananl. 2:18+]	5 Hänen jalkansa kulkevat alas kuolemaan, tuonelaan vetävät hänen askeleensa.	5 Hänen jalkansa menevät alas kuolemaan, ja hänen askeleensa joutuvat helvettiin.
6 Ei hän välitä elämän tiestä, ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.	6 Ei käy hän elämän tasaista polkua, hänen tiensä horjuvat hänen huomaamattaan.	6 Ei hän käy kohdastansa elämän tielle: huikentelevaiset ovat hänen astumisensa, niin ettei hän tiedä, kuhunka hän menee.
7 Siispä, poikani, kuule minua, älä lyö laimin minun opetustani.	7 Niinpä, lapset, kuulkaa minua, älkää väistykö minun suuni sanoista.	7 Niin kuulkaat nyt minua, lapseni, ja älkäät poiketko minun puheistani.
8 Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,	8 Pidä tiesi kaukana tuollaisesta äläkä lähesty hänen majansa ovea,	8 Olkoon sinun ties kaukana hänestä, ja älä lähesty hänen hänen huoneensa ovea,
9 ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,	9 ettet antaisi muille kunniaasi etkä vuosiasi armottomalle,	9 Ettes antaisi kunniaas muukalaisille, ja vuosias julmille;
10 etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista	10 ettei sinun tavarasi ravitsisi vieraita, sinun vaivannäkösi joutuisi toisen taloon	10 Ettei muukalaiset ravittaisi sinun varastas, ja sinun työs olis toisen huoneessa,
11 etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:	11 ja ettet lopulta päätyisi huokailemaan ruumiisi ja lihasi riutuessa	11 Ja sinä viimein huokaisit, koska elämäs ja hyvyytes tuhlannut olet,
12 "Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,	12 ja sanomaan: "Miksi minä kuritusta vihasin ja sydämeni halveksui nuhdetta?	12 Ja sanoisit: voi! kuinka minä olen vihannut hyvää neuvoa, ja sydämeni on hyljännyt kurituksen!
13 en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!	13 Miksi en kuullut neuvojaini ääntä, kallistanut korvaani opettajilleni?	13 Ja en kuullut opettajani ääntä, enkä kallistanut korvaani opettajaini puoleen!
14 Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi." [3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:24]	14 Olin joutua kokonaan turmion omaksi keskellä seurakunnan ja kansankokouksen."	14 Minä olen lähes kaikkeen pahuuteen joutunut, kaiken kansan ja seurakunnan keskellä.
15 Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa.	15 Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.	15 Juo vettä kaivostas, ja mitä lähteestäs vuotaa.
16 Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?	16 Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi!	16 Anna luontolähtees vuotaa ulos, ja vesiojas kujille.
17 Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.	17 Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi.	17 Mutta pidä ne yksinäs, ja ei yksikään muukalainen sinun kanssas.
18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait, [Saarn. 9:9]	18 Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta.	18 Sinun kaivos olkoon siunattu, ja iloitse nuoruutes vaimosta.
19 rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.	19 Armas peura, suloinen vuorikauris-hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.	19 Se on suloinen niinkuin naaras hirvi, ja otollinen niinkuin metsävuohi: hänen rakkautensa sinua aina ravitkoon; ja iloita itseäs aina hänen rakkaudestansa.
20 Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea? [Sir. 9:8]	20 Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?	20 Poikani, miksis annat muukalaisen sinuas pettää, ja halajat vierasta syliä?
21 Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan. [Job 31:4]	21 Sillä Herran silmien edessä ovat miehen tiet, ja hän tutkii kaikki hänen polkunsa.	21 Sillä Herran edessä ovat kaikkien ihmisten tiet, ja hän tutkii kaikki heidän askeleensa.
22 Pahantekijä jää rikostensa vangiksi, takertuu syntiensä verkkoon.	22 Jumalattoman vangitsevat hänen rikoksensa, ja hän tarttuu oman syntinsä pauloihin.	22 Jumalattoman vääryys käsittää hänen, ja hänen syntinsä paulat ottavat hänet kiinni.
23 Hillittömyyteensä hän kuolee, ajautuu perikatoon kaikessa hulluudessaan.	23 Kurittomuuteensa hän kuolee ja suistuu harhaan suuressa hulluudessaan.	23 Hänen pitää kuoleman, ettei hän antanut opettaa itsiänsä, ja suuressa tyhmyydessänsä tulee hän petetyksi.

Sananlaskut 6

Neuvoja ja varoituksia
1 Poikani, jos olet toisen puolesta mennyt takuuseen, lyönyt kättä vieraan kanssa, [6:1-5: Sananl. 11:15, 17:18, 20:16, 22:26,27]	1 Poikani, jos olet ketä lähimmäisellesi taannut, lyönyt kättä vieraalle;	1 Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.
2 jos omat puheesi ovat kietoneet sinut verkkoonsa, lupauksesi vanginneet sinut ansaan,	2 jos olet kietoutunut oman suusi sanoihin, joutunut suusi sanoista kiinni,	2 Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.
3 vieneet sinut vieraan ihmisen käsiin, tee silloin näin, poikani, jotta pelastuisit: Mene ja vetoa häneen, ahdista häntä pyynnöilläsi,	3 niin tee toki, poikani, pelastuaksesi tämä, koska olet joutunut lähimmäisesi kouriin: Mene, heittäydy maahan ja ahdista lähimmäistäsi;	3 ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.
4 älä suo silmillesi unta äläkä luomillesi lepoa.	4 Älä suo silmillesi unta äläkä silmäluomillesi lepoa.	4 Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.
5 Pelasta itsesi niin kuin pakeneva gaselli, kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan.	5 Pelastaudu käsistä niinkuin gaselli, niinkuin lintu pyydystäjän käsistä.	5 Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.
6 Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi. [6:6-11: Sananl. 12:27, 13:4, 19:15, 20:13, 21:25]	6 Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.	6 Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.
7 Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa,	7 Vaikka sillä ei ole ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa,	7 Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,
8 ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan.	8 se kuitenkin hankkii leipänsä kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.	8 Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.
9 Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi?	9 Kuinka kauan sinä, laiska, makaat, milloinka nouset unestasi?	9 Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?
10 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,	10 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,	10 Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;
11 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.	11 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.	11 Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.
12 Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kieroilee,	12 Kelvoton ihminen, väärä mies on se, joka kulkee suu täynnä vilppiä,	12 Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,
13 joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin.	13 silmää iskee, jaloillaan merkkiä antaa, sormillansa viittoo,	13 Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.
14 Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa.	14 kavaluus mielessä, pahaa aina hankitsee, riitoja rakentaa.	14 Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.
15 Siksi hän saa äkillisen lopun: hetkessä hän musertuu, eikä apua tule.	15 Sentähden hänen turmionsa tulee yhtäkkiä, tuokiossa hänet rusennetaan, eikä apua ole.	15 Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.
16 Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä:	16 Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:	16 Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:
17 ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä,	17 ylpeitä silmiä, valheellista kieltä, käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,	17 Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;
18 sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,	18 sydäntä, joka häijyjä juonia miettii, jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,	18 Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;
19 väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan. [Sananl. 12:17, 14:5,25]	19 väärää todistajaa, joka valheita puhuu, ja riidan rakentajaa veljesten kesken.	19 Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.
20 Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta. [Sananl. 1:8]	20 Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta.	20 Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.
21 Ripusta ne kaulaasi, pidä aina niitä sydäntäsi vasten. [Sananl. 3:3, 7:3]	21 Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille.	21 Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.
22 Kun kuljet, ne ovat oppaanasi, kun nukut, ne pitävät vartiota, ja kun heräät, ne puhuvat sinulle.	22 Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot.	22 Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.
23 Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie.	23 Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie,	23 Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,
24 Ne varjelevat sinut pahalta naiselta, vieraan naisen liukkaalta kieleltä. [Sananl. 2:16+]	24 että varjeltuisit pahasta naisesta, vieraan vaimon liukkaasta kielestä.	24 Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.
25 Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin, älä mene ansaan, kun hän katsoo.	25 Älköön sydämesi himoitko hänen kauneuttaan, älköönkä hän sinua katseillaan vangitko.	25 Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.
26 Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen.	26 Sillä porttonaisen tähden menee leipäkakkukin, ja naitu nainen pyydystää kallista sielua.	26 Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.
27 Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä ilman että vaatteet syttyvät tuleen?	27 Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta?	27 Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?
28 Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät?	28 Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä?	28 Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?
29 Samoin käy sen, joka lähestyy toisen vaimoa: joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa.	29 Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.	29 Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.
30 Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen --	30 Eikö halveksita varasta, vaikka hän olisi nälissään varastanut hengenpiteikseen?	30 Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:
31 kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa. [2. Moos. 21:37]	31 Onhan hänen, jos tavataan, seitsenkertaisesti korvattava, annettava kaikki talonsa varat.	31 Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;
32 Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon -- niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa.	32 Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee.	32 Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.
33 Häntä odottaa raippa ja pilkka, lähtemätön on hänen häpeänsä.	33 Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois.	33 Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.
34 Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee,	34 Sillä luulevaisuus nostaa miehen vihan, ja säälimätön on hän koston päivänä.	34 Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:
35 ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi.	35 Ei hän huoli mistään lunastusmaksusta, ei suostu, vaikka kuinka lahjaasi lisäät.	35 Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.

Sananlaskut 7

Viettelijätär ja hänen saaliinsa
1 Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.	1 Poikani, noudata minun sanojani ja kätke mieleesi minun käskyni.	1 Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.
2 Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.	2 Noudata minun käskyjäni, niin saat elää, säilytä opetukseni kuin silmäteräsi.	2 Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.
3 Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun. [2. Moos. 13:16; 5. Moos. 6:8; Sananl. 3:3, 6:21]	3 Sido ne kiinni sormiisi, kirjoita ne sydämesi tauluun.	3 Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.
4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä ystäväksesi.	4 Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,	4 Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,
5 Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee. [Sananl. 2:16+]	5 että varjeltuisit irstaalta naiselta, vieraalta vaimolta, joka sanoillansa liehakoitsee.	5 Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.
6 Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle,	6 Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi,	6 Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.
7 näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.	7 ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla.	7 Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;
8 Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.	8 Hän kulki katua erään naisen kulmaukseen ja asteli hänen majaansa päin	8 Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.
9 Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi,	9 päivän illaksi hämärtyessä, yön aikana, pimeässä.	9 Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:
10 ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.	10 Ja katso, nainen tulee häntä vastaan, porton puvussa, kavala sydämeltä.	10 Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,
11 Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.	11 Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona;	11 Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.
12 Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.	12 milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa.	12 Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.
13 Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:	13 Hän tarttui nuorukaiseen, suuteli häntä ja julkeasti katsoen sanoi hänelle:	13 Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:
14 "Olen luvannut uhrata yhteysuhrin, ja tänään täytän lupaukseni.	14 "Minun oli uhrattava yhteysuhri, tänä päivänä olen täyttänyt lupaukseni.	14 Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:
15 Siksi lähdin kadulle sinua vastaan -- juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!	15 Sentähden läksin ulos sinua vastaan, etsiäkseni sinua, ja olen sinut löytänyt.	15 Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.
16 Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat,	16 Olen leposijalleni peitteitä levittänyt, kirjavaa Egyptin liinavaatetta.	16 Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,
17 ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.	17 Vuoteeseeni olen pirskoitellut mirhaa, aloeta ja kanelia.	17 Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.
18 Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!	18 Tule, nauttikaamme lemmestä aamuun asti, riemuitkaamme rakkaudesta.	18 Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.
19 Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.	19 Sillä mieheni ei ole kotona, hän meni matkalle kauas.	19 Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.
20 Rahansakin hän otti mukaan, hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä."	20 Rahakukkaron hän otti mukaansa ja tulee kotiin vasta täydenkuun päiväksi."	20 Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.
21 Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.	21 Hän taivutti hänet paljolla houkuttelullaan, vietteli liukkailla huulillansa:	21 Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.
22 Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.	22 kkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi,	22 Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.
23 Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.	23 niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa.	23 Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.
24 Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.	24 Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.	24 Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.
25 Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu,	25 Älköön poiketko sydämesi tuon naisen teille, älä eksy hänen poluillensa.	25 Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.
26 sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa.	26 Sillä paljon on surmattuja, hänen kaatamiaan, lukuisasti niitä, jotka hän on kaikki tappanut.	26 Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.
27 Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin. [Sananl. 2:18+]	27 Hänen majastaan käyvät tuonelan tiet, jotka vievät alas tuonelan kammioihin.	27 Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

Sananlaskut 8

Viisaus kertoo itsestään
1 Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.	1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?	1 Eikö viisaus huuda, ja toimi julista ääntänsä?
2 Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.	2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.	2 Korkialla paikalla seisoo hän, teiden ja kujain vieressä.
3 Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:	3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:	3 Porteilla, kaupungin ovilla, joista sisälle käydään, hän huutaa:
4 "Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani.	4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.	4 Te miehet! minä huudan teitä, ja minun ääneni on teidän tykönne, te ihmisten lapset;
5 Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!	5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.	5 Ymmärtäkäät te tyhmät viisautta, ja te houkkiot pankaat sydämiinne.
6 Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.	6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;	6 Kuulkaat, sillä minä puhun sitä, mikä korkia on, opetan sitä, mikä oikia on.
7 Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.	7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.	7 Sillä minun suuni puhuu totuutta, ja minun huuleni vihaa jamalatointa.
8 Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.	8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.	8 Kaikki minun puheeni ovat oikiat: ei ole siinä mitään petosta eli vääryyttä.
9 Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.	9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.	9 Ne kaikki ovat selkiät niille, jotka niitä ymmärtävät, ja oikiat niille, jotka taidon löytävät.
10 Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa, [8:10,11: Job 28:15-19+]	10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.	10 Ottakaat minun kuritukseni ennenkuin hopia, ja pitäkäät korkiampana minun oppini kuin kallein kulta.
11 sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.	11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.	11 Sillä viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki, mitä ihminen itsellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa.
12 "Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.	12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.	12 Minä viisaus asun toimen tykönä, ja minä taidan antaa hyvän neuvon.
13 Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.	13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.	13 Se on Herran pelko: vihata pahaa, ylpeyttä, tuimuutta ja pahoja teitä; sentähden vihaan minä petollista suuta.
14 Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.	14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.	14 Minun on neuvo ja voima, minun on toimi ja väkevyys.
15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.	15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.	15 Minun kauttani kuninkaat hallitsevat, ja neuvonantajat oikeutta saattavat;
16 Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.	16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.	16 Minun kauttani päämiehet vallitsevat, valtamiehet ja kaikki maan tuomarit.
17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.	17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.	17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, jotka varhain minua etsivät, ne löytävät minun.
18 Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.	18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.	18 Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, pysyväinen tavara ja vanhurskaus.
19 Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.	19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.	19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta ja rikkain kulta, ja minun tuloni parempi kuin valittu hopia.
20 Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.	20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,	20 Minä vaellan vanhurskaudentietä ja oikeuden askeleilla,
21 Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.	21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.	21 Että minä pysyväisen perinnön saattaisin niille, jotka minua rakastavat, ja täyttäisin heidän tavaransa.
22 "Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata. [Job 38:4]	22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.	22 Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennenkuin mitään tehty oli, olin minä.
23 Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.	23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.	23 Jo ijankaikkisuudesta olen minä asetettu, alussa, ennenkuin maa oli.
24 Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.	24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.	24 Kuin ei syvyys vielä ollut, silloin minä olin jo syntynyt, kuin ei lähteet vielä vettä kuohuneet.
25 Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,	25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,	25 Ennen kuin vuoret olivat perustetut, ja kukkulat valmistetut, olen minä syntynyt;
26 ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.	26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.	26 Ei hän ollut vielä maata luonut, ja mitä sen päällä on, eikä maan piirin vuoria.
27 Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,	27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,	27 Kuin hän valmisti taivaan, olin minä siellä, kuin hän syvyyden visusti mittasi.
28 kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,	28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,	28 Kuin hän pilvet rakensi ylhäällä, ja sääsi syvyyden lähteet;
29 kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset. [Job 38:10,11; Ps. 104:9; Jer. 5:22]	29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,	29 Kuin hän meren ääret määräsi, ja vetten eteen asetti määrän, ettei he astuisi rantansa ylitse; kuin hän maan perustukset laski,
30 Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.	30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;	30 Silloin minä hänen kanssansa vaikutin, ja iloitsin joka päivä, ja leikitsin hänen hänen edessänsä joka aika;
31 Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.	31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.	31 Ja leikitsin maan piirin päällä; ja minun iloni on olla ihmisten lasten kanssa.
32 "Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.	32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!	32 Niin kuulkaat siis minua, te lapset: autuaat ovat ne , jotka minun tieni pitävät.
33 Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.	33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.	33 Kuulkaat kuritusta, olkaat viisaat, ja älkäät hyljätkö sitä.
34 Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.	34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!	34 Autuas on se ihminen, joka minua kuulee, joka minun ovellani valvoo joka päivä, ja vartioitsee minun pihtipielissäni.
35 Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa. [Sananl. 3:16+]	35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.	35 Sillä joka minun löytää, hän elämän löytää, ja on Herralle otollinen;
36 Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa."	36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."	36 Mutta, joka minua vastaan syntiä tekee, hän vahingoitsee sielunsa: jokainen joka minua vihaa, hän rakastaa kuolemaa.

Sananlaskut 9

Viisauden kutsu, tyhmyyden houkutus
1 Viisaus on rakentanut itselleen talon, seitsenpylväisen rakennuksen.	1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.	1 Viisaus rakensi huoneensa, ja vuoli siihen seitsemän patsasta,
2 Hän on teuraansa teurastanut, maustanut viinin, kattanut pöydän	2 Hän on teuraansa teurastanut, viininsä sekoittanut ja myöskin pöytänsä kattanut.	2 Ja teurasti teuraansa, sekoitti viinansa ja valmisti pöytänsä,
3 ja lähettänyt palvelustyttönsä kaupunkiin kuuluttamaan sen kukkuloilta:	3 Hän on palvelijattarensa lähettänyt kutsua kuuluttamaan kaupungin kumpujen rinteiltä:	3 Ja lähetti piikansa, korkeista kaupungin saleista kutsumaan:
4 "Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:	4 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:	4 Joka tyhmä on, hän tulkaan tänne; ja hulluille sanoi hän:
5 "Tulkaa, syökää pöytäni antimia, juokaa viiniä, jonka olen itse maustanut.	5 "Tulkaa, syökää minun leipääni ja juokaa viiniä, minun sekoittamaani.	5 Tulkaat ja syökäät minun leivästäni, ja juokaat viinaa, jonka minä sekoitin.
6 Jättäkää haihattelu, niin menestytte, kulkekaa vakaasti viisauden tietä."	6 Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle." -	6 Hyljätkää hullu meno, niin te saatte elää, ja käykää ymmärryksen tiellä.
7 Jos omahyväistä ojennat, hän pilkkaa sinua, jos jumalatonta nuhtelet, saat solvauksen. [9:7,8: Matt. 7:6]	7 Joka pilkkaajaa ojentaa, saa itsellensä häpeän, ja häpeäpilkun se, joka jumalatonta nuhtelee.	7 Joka pilkkaajaa kurittaa, hän saa häpiän, ja joka jumalatointa nuhtelee, hän häväistään.
8 Omahyväistä älä nuhtele, hän vihastuu sinuun, nuhtele viisasta, niin hän rakastaa sinua.	8 Älä nuhtele pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi; nuhtele viisasta, niin hän sinua rakastaa.	8 Älä rankaise pilkkaajaa, ettei hän sinua vihaisi: nuhtele viisasta, ja hän rakastaa sinua.
9 Neuvo viisasta, ja hän viisastuu yhä, opeta hurskasta, ja hän oppii lisää. [Matt. 13:12]	9 Anna viisaalle, niin hän yhä viisastuu; opeta vanhurskasta, niin hän saa oppia lisää.	9 Anna viisaalle, niin hän viisaammaksi tulee: opeta vanhurskasta, niin hän opissaan etenee.
10 Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta. [Job 28:28+]	10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. -	10 Viisauden alku on Herran pelko, ja pyhäin tieto on ymmärrys.
11 "Minä, viisaus, lisään elinpäiviäsi, kartutan elämäsi vuosia. [Sananl. 3:16+]	11 "Sillä minun avullani päiväsi enenevät ja jatkuvat elämäsi vuodet.	11 Sillä minun kauttani sinun päiväs enennetään, ja ikäs vuodet lisätään.
12 Jos elät viisaasti, hyödyt viisaudestasi itse, holtittomasta elämästä kärsit itse."	12 Jos olet viisas, olet omaksi hyväksesi viisas; ja jos olet pilkkaaja, saat sinä sen yksin kestää."	12 Jos sinä olet viisas, niin sinä itselles viisas olet; mutta jos sinä olet pilkkaaja, niin sinä itse sen kannat.
13 Tyhmyys, se häpeämätön nainen, pieksee suutaan muttei ymmärrä mitään.	13 Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.	13 Hullu, huikentelevainen vaimo, mieletöin ei tiedä mitään,
14 Kaupungin korkeimmalla paikalla hän valtiaan tavoin istuu ovellaan	14 Hän istuu talonsa ovella, istuimella kaupungin kummuilla,	14 Istuu huoneensa ovella, korkialla istuimella, ylimmäisessä siassa kaupungissa,
15 ja kutsuu talon ohi kulkevia, jotka vakaasti vaeltavat omaa tietään:	15 kutsumassa ohikulkijoita, jotka käyvät polkujansa suoraan eteenpäin:	15 Että hän houkuttelis kaikkia, jotka siitä käyvät ohitse, ja tietänsä vaeltavat:
16 "Oletko kokematon? Tule silloin tänne!" Ja ymmärtämättömille hän sanoo:	16 "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:	16 Se joka tyhmä on, hän tulkoon tänne; ja hullulle sanoo hän:
17 "Varastettu vesi makealta maistuu, herkuista parhain on salaa syöty leipä." [Sananl. 20:17]	17 "Varastettu vesi on makeata, ja salattu leipä on suloista".	17 Varastettu vesi on makia, ja salattu leipä suloinen;
18 Eikä toinen aavista, että se on varjojen talo, tuonelan kuilu tuota kutsua kuulevalle. [Sananl. 2:18+]	18 Eikä toinen tiedä, että haamuja on siellä, että hänen kutsuvieraansa ovat tuonelan laaksoissa.	18 Vaan ei hän tiedä, että siellä kuolleet ovat: hänen vieraansa ovat helvetin syvyydessä.

Sananlaskut 10

Vanhurskaalla on Herran siunaus
1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, tyhmä poika on äitinsä murhe. [Sananl. 15:20, 17:21,25, 19:13, 23:24, 29:3]	1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä poika on äidillensä murheeksi.	1 Salomon sananlaskut. Viisas poika on isänsä ilo, mutta hullu poika on äidillensä murheeksi.
2 Väärintekijää eivät hänen aarteensa auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. [Sananl. 11:4; Hes. 7:19; Sir. 5:8]	2 Vääryyden aarteet eivät auta, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.	2 Väärin saatu tavara ei ole hyödyllinen; mutta vanhurskaus vapauttaa kuolemasta.
3 Nuhteetonta Herra varjelee nälältä, mutta jumalattoman haluja hän ei täytä.	3 Herra ei salli vanhurskaan nälkää nähdä, mutta jumalattomien himon hän luotansa työntää.	3 Ei Herra anna vanhurskasten sielun nälkää kärsiä, mutta jumalattomain väärin saadut hän hajoittaa.
4 Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa, toimeliaat kädet tuovat rikkauden. [Sananl. 12:24,27, 13:4, 19:15, 20:13]	4 Köyhtyy, joka laiskasti kättä käyttää, mutta ahkerain käsi rikastuttaa.	4 Petollinen käsi tekee köyhäksi, mutta ahkera saattaa rikkaaksi.
5 Viisas se, joka kesällä kerää, häpeä sille, joka korjuuaikana makaa. [Sananl. 6:6-11]	5 Taitava poika kokoaa kesällä, kunnoton poika elonaikana nukkuu.	5 Joka suvella kokoo, hän on toimellinen, mutta joka elonaikana makaa, hän tulee häpiään.
6 Hurskaalla on päänsä päällä siunaus, jumalattoman suussa piilee väkivalta.	6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta väkivaltaa kätkee jumalattomien suu.	6 Siunaus on vanhurskaan pään päällä, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
7 Vanhurskaan muistoa siunataan, jumalattoman nimikin maatuu.	7 Vanhurskaan muistoa siunataan, mutta jumalattomien nimi lahoaa.	7 Vanhurskaan muisto pysyy siunauksessa, vaan jumalattomain nimi mätänee.
8 Ymmärtäväinen ottaa ohjeet varteen, mutta mieletön etsii tuhoaan.	8 Viisassydäminen ottaa käskyt varteen, mutta hulluhuulinen kukistuu.	8 Joka sydämestänsä viisas on, hän ottaa käskyt vastaan; mutta jolla hullut huulet ovat, se saa haavoja.
9 Turvassa kulkee, joka vilpittä kulkee, joka poikkeaa polulta, ei salassa pysy.	9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, vaeltaa turvassa, jonka tiet ovat väärät, se joutuu ilmi.	9 Joka nuhteettomasti vaeltaa, hän elää murheetoinna; mutta joka väärällä tiellä vaeltaa, hän tulee ilmi.
10 Kavala silmänisku tuo tuskaa, ja mieletön puhe vie tuhoon.	10 Joka silmää iskee, saa aikaan tuskaa, ja hulluhuulinen kukistuu.	10 Joka silmää iskee, hän vaivaa matkaan saattaa, ja jolla hullut huulet ovat, hän saa haavoja.
11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, jumalattoman suussa piilee väkivalta.	11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattomien suu kätkee väkivaltaa.	11 Vanhurskaan suu on elämän lähde, mutta jumalattoman suun peittää vääryys.
12 Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset. [Sananl. 17:9; Jaak. 5:20; 1. Piet. 4:8]	12 Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.	12 Viha riidan saattaa, mutta rakkaus peittää kaikki rikokset.
13 Järkevän huulilta lähtevät viisauden sanat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!	13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!	13 Toimellisten huulissa löydetään viisaus, vaan tyhmäin selkään tarvitaan vitsa.
14 Viisas panee tiedon visusti talteen, mutta vahinko on valmis, kun hullu puhuu.	14 Viisaat kätkevät, minkä tietävät, mutta hullun suu on läheinen turmio.	14 Viisaat opin kätkevät, vaan hulluin suu on täynnä vahinkoa.
15 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, puute murentaa köyhän majan.	15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, mutta vaivaisten köyhyys on heidän turmionsa.	15 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa; mutta köyhyys tekee köyhän pelkuriksi.
16 Mitä vanhurskas ansaitsee, on elämäksi, mitä jumalaton hankkii, koituu synniksi.	16 Vanhurskaan hankkima on elämäksi, jumalattoman saalis koituu synniksi.	16 Vanhurskaus tekee työtä hengen ylöspitämiseksi, mutta jumalattoman saalis on symmiksi.
17 Joka taipuu kuriin, vaeltaa elämän tietä, nuhteista piittaamaton kulkee harhaan.	17 Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.	17 Joka kurituksen ottaa vastaan, hän on elämän tiellä; mutta joka rangaistuksen heittää pois, hän menee väärin.
18 Joka vihansa salaa, se valheita puhuu, hullu se, joka panettelee ja parjaa.	18 Joka salavihaa pitää, sen huulilla on valhe, ja joka parjausta levittää, on tyhmä.	18 Petolliset suut peittävät vainon, ja joka panettelee,hän on tyhmä.
19 Paljossa puheessa vaanii synti, viisas se, joka kielensä hillitsee. [Matt. 12:36; Jaak. 3:2]	19 Missä on paljon sanoja, siinä ei syntiä puutu; mutta joka huulensa hillitsee, se on taitava.	19 Jossa paljo puhutaan, siitä ei synti ole kaukana; mutta joka huulensa hillitsee, hän on toimellinen.
20 Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa, jumalattoman ajatus ei paljoa paina.	20 Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen.	20 Vanhurskaan kieli on kalliimpi hopiaa, mutta jumalattoman sydän on miinkuin ei mitään.
21 Hurskaan sanat ruokkivat monia, tyhmät nääntyvät ymmärryksen puutteeseen.	21 Vanhurskaan huulet kaitsevat monia, mutta hullut kuolevat mielettömyyteensä.	21 Vanhurskaan huulet monta ravitsevat, mutta hullut kuolevat hulluudessa.
22 Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei lisätä.	22 Herran siunaus rikkaaksi tekee, ei oma vaiva siihen mitään lisää.	22 Herran siunaus tekee rikkaaksi ilman vaivaa.
23 Ilkityöt ovat hullun huvi, järkevä saa ilonsa viisaudesta.	23 Tyhmälle on iloksi ilkityön teko, mutta ymmärtäväiselle miehelle viisaus.	23 Hullu tekee pahaa ja nauraa sitä, vaan viisas pitää siitä vaarinsa.
24 Mitä jumalaton pelkää, siihen hän törmää, mitä hurskas toivoo, se hänelle annetaan.	24 Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa; mutta mitä vanhurskaat halajavat, se annetaan.	24 Mitä jumalatoin pelkää, se hänelle tapahtuu, ja mitä vanhurskaat himoitsevat, sitä heille annetaan.
25 Myrskyn mentyä jumalaton on poissa, mutta vanhurskaalla on kestävä perusta.	25 Tuulispään käytyä ei jumalatonta enää ole, mutta vanhurskaan perustus pysyy iäti.	25 Jumalatoin on niinkuin tuulispää, joka menee ohitse ja tyhjiksi raukee; mutta vanhurskas pysyy ijankaikkisesti.
26 Mitä etikka hampaille ja savu silmille, sitä on laiskuri isännälleen.	26 Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä.	26 Niin kuin etikka tekee pahaa hampaille ja savu silmille, niin on laiska niiden mielestä paha, jotka hänen lähettävät.
27 Herran pelko kartuttaa elinpäiviä, jumalattomalta vuodet hupenevat. [Sananl. 3:16+]	27 Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet lyhenevät.	27 Herran pelko enentää päiviä, vaan jumalattomain vuodet vähennetään.
28 Hurskaan odotus johtaa iloon, jumalattoman toivo pettää.	28 Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu.	28 Vanhurskaan toivo on ilo, mutta jumalattomain toivo katoo.
29 Herra on viattoman vahva linna, mutta väärintekijän hän murskaa.	29 Herran johdatus on nuhteettoman turva, mutta väärintekijäin turmio.	29 Herran tie on hurskasten väkevyys, mutta pahointekiät ovat pelkurit.
30 Oikeamielinen ei ikinä horju, mutta jumalattomalla ei ole missään turvaa. [Sananl. 2:22]	30 Vanhurskas ei ikinä horju, mutta jumalattomat eivät saa asua maassa.	30 Vanhurskas pysyy aina kohdallansa kukistamatta, mutta jumalattoman ei pidä asuman maan päällä.
31 Vanhurskaan suusta viisaus versoo, mutta myrkyllinen kieli leikataan poikki.	31 Vanhurskaan suu kasvaa viisauden hedelmän, mutta kavala kieli hävitetään.	31 Vanhurskaan suu tuottaa viisauden, vaan vääräin kieli hukutetaan.
32 Hurskaan sanat ovat rakkauden sanoja, jumalattoman puhe valhetta ja vimmaa.	32 Vanhurskaan huulet tietävät, mikä otollista on, mutta jumalattomien suu on sulaa kavaluutta.	32 Vanhurskaan huulet opettavat terveellisiä asioita, vaan jumalattoman suu on täynnä vääryyttä.

Sananlaskut 11

Joka auttaa, sitä autetaan
1 Väärää vaakaa Herra vihaa, oikea punnus on hänelle mieleen. [3. Moos. 19:35,36; 5. Moos. 25:13-16; Sananl. 16:11, 20:10,23]	1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta täysi paino on hänelle otollinen.	1 Väärä vaaka on Herralle kauhistus, mutta oikia puntari on hänelle otollinen.
2 Missä on ylpeys, sinne tulee häpeä, nöyrien kumppani on viisaus. [Sananl. 16:18, 18:12]	2 Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.	2 Kussa ylpeys on, siinä on myös ylönkatse; mutta viisaus on nöyräin tykönä.
3 Kunnon miestä ohjaa rehellisyys, omaan vilppiinsä kavala kaatuu.	3 Oikeamielisiä ohjaa heidän nuhteettomuutensa, mutta uskottomat hävittää heidän vilppinsä.	3 Viattomuus johdattaa siviät, vaan pahuus kukistaa pilkkaajat.
4 Rikkaus ei vihan päivänä auta, mutta oikeamielisyys pelastaa kuolemasta. [Sananl. 10:2; Hes. 7:19; Sef. 1:18]	4 Ei auta tavara vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.	4 Ei rakkaus auta vihan päivänä, mutta vanhurskaus vapahtaa kuolemasta.
5 Nuhteettomuus tasoittaa hurskaiden tien, jumalaton sortuu pahuuteensa.	5 Nuhteettoman vanhurskaus tasoittaa hänen tiensä, mutta jumalaton sortuu jumalattomuuteensa.	5 Viattoman vanhurskaus tekee hänen tiensä tasaiseksi, mutta jumalatoin lankee jumalattomassa menossansa.
6 Rehti elämä on rehellisen pelastus, himot ovat petturin paula.	6 Oikeamieliset vapahtaa heidän vanhurskautensa, mutta uskottomat vangitsee heidän oma himonsa.	6 Jumalisten vanhurskaus pelastaa heitä, vaan väärintekiät käsitetään viekkaudessansa.
7 Kuolemaan katkeaa jumalattoman toivo, pahantekijän odotus raukeaa tyhjiin.	7 Jumalattoman ihmisen kuollessa hukkuu hänen toivonsa, ja vääräin odotus hukkuu.	7 Kuin jumalatoin ihminen kuolee, niin ei ole yhtään toivoa: ja jota väärintekiät odottavat, se tulee tyhjäksi.
8 Hurskas pelastuu ahdingosta, jumalaton joutuu hänen sijaansa.	8 Vanhurskas pelastetaan hädästä, ja jumalaton joutuu hänen sijaansa.	8 Vanhurskas vapahdetaan vaivasta, ja jumalatoin tuleehänen siaansa.
9 Rienaajan puhe on toisille turmioksi, mutta tieto pelastaa oikeamieliset.	9 Rietas suullansa turmelee lähimmäisensä, mutta taito on vanhurskaitten pelastus.	9 Ulkokullatun ihmisen suun kautta petetään hänen lähimmäisensä; vaan vanhurskaat ymmärtävät sen, ja pelastetaan.
10 Hurskaan onni on kaupungin ilo, jumalattoman tuho on riemun aihe. [Sananl. 28:12,28, 29:2]	10 Vanhurskaitten onnesta kaupunki iloitsee, ja jumalattomain hukkumisesta syntyy riemu.	10 Kaupunki iloitsee, koska vanhurskaan hyvin käy, ja riemuitsee, koska jumalatoin hukkuu.
11 Vilpittömien menestys rakentaa kaupungin, jumalattomien puheet repivät sen maahan.	11 Oikeamielisten siunauksesta kaupunki kohoaa, mutta jumalattomain suu sitä hajottaa.	11 Vanhurskasten siunauksen kautta kaupunki korotetaan, vaan jumalattoman suun kautta kukistetaan.
12 Tyhmä se, joka toisia pilkkaa, ymmärtäväinen pysyy vaiti.	12 Mieltä vailla on, joka lähimmäistänsä halveksii, mutta ymmärtäväinen mies on vaiti.	12 Joka lähimmäistänsä häpäisee, se on hullu, mutta toimellinen mies on vaiti.
13 Juorukellolta salaisuus karkaa, uskotulla ystävällä se on tallessa. [Sananl. 20:19, 25:9]	13 Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.	13 Panettelia ilmoittaa salaisuuden, vaan jolla on uskollinen sydän, hän salaa sen.
14 Johtoa vailla kansa kulkee tuhoon, neuvonantajien viisaus tuo menestyksen.	14 Missä ohjausta ei ole, sortuu kansa, mutta neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.	14 Jossa ei neuvoa ole, siinä kansa hukkuu; vaan jossa monta neuvonantajaa on, siinä hyvin käy.
15 Pahoin käy sen, joka vierasta takaa, huolilta välttyy, joka kädenlyöntiä karttaa. [Sananl. 6:1-5+]	15 Joka vierasta takaa, sen käy pahoin, mutta joka kädenlyöntiä vihaa, se on turvattu.	15 Joka toisen takaa, hän tulee vahinkoon; vaan joka siitä itsensä pitää pois, hän on murheetoin.
16 Naiselle tuo kauneus kunniaa, miehelle voima rikkautta.	16 Suloinen nainen saa kunniaa, ja voimalliset saavat rikkautta.	16 Vaimo, joka otollinen on, pitää kunnian; vaan väkevät pitävät rikkauden.
17 Joka toisia auttaa, sitä autetaan, öykkäri vahingoittaa itseään.	17 Armelias mies tekee hyvää itsellensä, mutta armoton syöksee onnettomuuteen oman lihansa.	17 Armias mies tekee ruumiillensa hyvää; vaan se, joka julma on, saattaa lihansa murheelliseksi.
18 Jumalattoman voitto on pettävää. Joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.	18 Jumalaton hankkii pettäväistä voittoa, mutta joka vanhurskautta kylvää, saa pysyvän palkan.	18 Jumalattoman työ on turha, vaan joka vanhurskautta kylvää, sillä on hyvä palkka.
19 Oikeamielinen tavoittaa elämän. Joka pahaa etsii, etsii kuolemaa.	19 Joka on vakaa vanhurskaudessa, saa elämän; mutta joka pahaa tavoittaa, saa kuoleman.	19 Sillä vanhurskaus saattaa elämän, vaan joka pahaa pyytää, hän saattaa kuoleman.
20 Väärämielistä Herra kammoksuu, nuhteetonta hän rakastaa.	20 Väärämieliset ovat Herralle kauhistus, mutta nuhteettomasti vaeltaviin hän mielistyy.	20 Petollinen sydän on kauhistus Herralle, Vaan viattoman tie on hänelle otollinen.
21 Totisesti, paha ei rankaisua vältä, mutta vanhurskaan suku pelastuu.	21 Totisesti: paha ei jää rankaisematta, mutta vanhurskasten jälkeläiset pelastuvat.	21 Ei jumalattoimia auta, vaikka kaikki kätensä yhteen pistäisivät, mutta vanhurskaan siemen pelastetaan.
22 Kultarengas sian kärsässä: kaunis nainen vailla ymmärrystä.	22 Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.	22 Kaunis vaimo ilman taidota on niinkuin sika, jolla olis kultainen käädy kuonossa.
23 Hyvien toiveista koituu hyvää, pahojen halusta versoo vihaa.	23 Vanhurskaitten halajaminen vie onneen, jumalattomien toivo vihaan.	23 Vanhurskasten himo on ainoastaan hyvä, vaan jumalattomain odotus on kiukku.
24 Antelias antaa ja rikastuu yhä, saituri kitsastelee ja köyhtyy.	24 Toinen on antelias ja saa yhä lisää, toinen säästää yli kohtuuden ja vain köyhtyy.	24 Muutama jakaa omastansa, ja saa enemmän; toinen säästää, jossa ei pitäisi, ja tulee köyhemmäksi.
25 Joka toisia ruokkii, syö itse kyllin, joka tarjoaa vettä, saa itse juoda.	25 Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.	25 Sielu, joka siunaa, tulee rikkaaksi: ja joka juottaa, se myös juotetaan.
26 Joka aittansa sulkee, sitä kansa kiroaa, jonka vilja on kaupan, sitä kiitetään.	26 Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.	26 Joka jyvät salaa, häntä kansa kiroilee; mutta joka myy, hänelle tulee siunaus.
27 Joka etsii hyvää, löytää onnen, joka pahaan pyrkii, sen pahoin käy.	27 Joka hyvään pyrkii, etsii sitä, mikä otollista on, mutta joka pahaa etsii, sille se tulee.	27 Joka varhain hyvää etsii, hänelle hyvin menestyy; mutta joka pahaa noudattaa, hänelle pahoin tapahtuu.
28 Tuhoon kulkee, joka rikkauteensa turvaa, mutta hurskaat ovat kuin vihannat lehvät. [Job 31:24,25+]	28 Joka rikkauteensa luottaa, se kukistuu, mutta vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehvä.	28 Joka rikkauteensa luottaa, hän hukkuu, vaan vanhurskaat viheriöitsevät niinkuin lehti.
29 Taivasalle jää, joka ei talostaan piittaa, viisaan orjaksi tyhmyri päätyy.	29 Joka talonsa rappiolle saattaa, perii tuulta, ja hullu joutuu viisaan orjaksi.	29 Joka huoneensa murheelliseksi tekee, hän saa tuulen perinnöksi: ja hullun täytyy viisasta palvella.
30 Hurskaudesta kasvaa elämän puu, viisaan sanat otetaan vastaan.	30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu, ja viisas voittaa sieluja.	30 Vanhurskaan hedelmä on elämän puu: joka viisas on, hän kääntää sielut.
31 Hurskas saa palkkansa jo maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.	31 Katso, vanhurskas saa palkkansa maan päällä, saati sitten jumalaton ja syntinen.	31 Koska vanhurskas paljon kärsii, kuinka paljoa enemmin jumalatoin ja syntinen?

Sananlaskut 12

Totuuden sanat kestävät iäti
1 Joka rakastaa tietoa, rakastaa kuria, tyhmä se, joka nuhteita vihaa. [Sananl. 13:1, 15:5]	1 Tietoa rakastaa, joka kuritusta rakastaa, mutta järjetön se, joka nuhdetta vihaa.	1 Joka itsensä mielellänsä kurittaa antaa, se tulee toimelliseksi; mutta joka rankaisematta olla tahtoo, se on tyhmä.
2 Hyvä ihminen on Herralle mieleen, mutta juonittelijan hän tuomitsee.	2 Hyvä saa Herran mielisuosion, mutta juonittelijan hän tuomitsee syylliseksi.	2 Hyvä saa lohdutuksen Herralta, mutta häijy mies hyljätään.
3 Vääryyden varassa ei kukaan kestä, mutta vanhurskas on vankasti juurillaan.	3 Ei ihminen kestä jumalattomuuden varassa, mutta vanhurskasten juuri on horjumaton.	3 Ei ihminen vahvistu jumalattomuudessa, vaan vanhurskaan juuri on pysyväinen.
4 Kunnon vaimo on miehensä kruunu, kunnoton on kuin hivuttava tauti. [Sananl. 14:1 \| Sananl. 31:10]	4 Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on kuin mätä hänen luissansa.	4 Ahkera vaimo on miehensä kruunu, vaan häijy on niinkuin märkä hänen luissansa.
5 Hurskaiden aikeet ovat puhtaat, jumalattomilla on vilppi mielessä.	5 Vanhurskasten aivoitukset ovat oikeat, jumalattomien hankkeet petolliset.	5 Vanhurskasten ajatukset ovat vilpittömät, vaan jumalattomain aivoitus on petollinen.
6 Väärämielisen sanat ovat tappava loukku, oikeamielisen puhe on pelastukseksi.	6 Jumalattomien puheet väijyvät verta, mutta oikeamieliset pelastaa heidän suunsa.	6 Jumalattomain sanat väijyvät verta, vaan hurskasten suu vapahtaa heitä.
7 Jumalaton kaatuu, eikä mitään jää, mutta vanhurskaiden suku säilyy.	7 Jumalattomat kukistuvat olemattomiin, mutta vanhurskasten huone pysyy.	7 Jumalattomat kaatuvat, ja ei ole sitte enää, mutta vanhurskasten huone pysyy.
8 Mitä viisaampi, sitä kiitetympi, tyhmyri kerää vain halveksuntaa.	8 Ymmärryksensä mukaan miestä kiitetään, mutta nurjasydämistä halveksitaan.	8 Toimellinen mies neuvossansa ylistetään, vaan petollinen tulee katsotuksi ylön.
9 Parempi elää vaatimattomasti ja palvelijatta kuin leveästi mutta leivättä.	9 Parempi halpa-arvoinen, jolla on palvelija, kuin rehentelijä, joka on vailla leipää.	9 Parempi on nöyrä, joka omansa katsoo, kuin se, joka tahtoo iso olla, ja kuitenkin puuttuu leipää.
10 Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet, jumalaton ei sääliä tunne.	10 Vanhurskas tuntee, mitä hänen karjansa kaipaa, mutta jumalattomain sydän on armoton.	10 Vanhurskas armahtaa juhtaansa, mutta jumalattoman sydän on halutoin.
11 Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää.	11 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija on mieltä vailla.	11 Joka peltonsa viljelee, se saa leipää yltäkylläisesti; vaan joka turhia ajelee takaa, se on tyhmä.
12 Jumalaton tavoittelee pahojen saalista, vanhurskas pysyy juurillaan.	12 Jumalaton himoitsee pahojen saalista, mutta vanhurskasten juuri on antoisa.	12 Jumalatoin halajaa aina pahaa tehdä, mutta vanhurskaan juuri kantaa hedelmää.
13 Joka pahoja puhuu, kaatuu omaan ansaansa, vanhurskas selviää ahdingosta.	13 Huulten rikkomus on paha ansa, mutta vanhurskas pääsee hädästä.	13 Ilkiä käsitetään omissa sanoissansa, vaan vanhurskas pääsee hädästä.
14 Puheistaan ihminen palkitaan, teot kiertyvät tekijänsä eteen.	14 Suunsa hedelmästä saa kyllälti hyvää, ja ihmisen eteen kiertyvät hänen kättensä työt.	14 Suun hedelmästä tulee paljon hyvää; ja niinkuin kukin käsillänsä tehnyt on, kostetaan hänelle.
15 Tyhmä pitää omaa tietään oikeana, viisas se, joka neuvoja kuulee.	15 Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.	15 Tyhmäin mielestä on hänen tiensä otollinen, mutta viisas ottaa neuvon.
16 Tyhmä tuo heti julki suuttumuksensa, viisas nielee loukkauksen ja vaikenee.	16 Hullun suuttumus tulee kohta ilmi, mutta mielevä peittää kärsimänsä häpeän.	16 Tyhmä osoittaa kohta vihansa, vaan joka peittää vääryyden, se on kavala.
17 Oikeutta auttaa, joka totta puhuu, valehtelija on vääryyden asialla. [Sananl. 6:9, 14:5,25]	17 Toden puhuja lausuu oikeuden, mutta väärä todistaja petoksen.	17 Joka totuuden puhuu, se vanhurskauden ilmoittaa; mutta joka väärin todistaa, hän pettää.
18 Harkitsematon sana on kuin miekanpisto, viisaan puhe on lääkettä.	18 Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.	18 Joka ajattelematta puhuu, hän pistää niinkuin miekalla; vaan viisasten kieli on terveellinen.
19 Totuuden sanat kestävät iäti, valheen sanat vain tuokion.	19 Totuuden huulet pysyvät iäti, mutta valheen kieli vain tuokion.	19 Totinen suu pysyy vahvana ijankaikkisesti, vain väärä kieli ei pysy kauvan.
20 Itsensä pettää, joka pahoja hautoo, iloita saa, joka hyviä neuvoja antaa.	20 Jotka pahaa miettivät, niillä on mielessä petos, mutta jotka rauhaan neuvovat, niille tulee ilo.	20 Jotka pahaa ajattelevat, niiden sydämessä on petos; vaan jotka rauhaa neuvovat, niillä on ilo.
21 Hurskas on turvassa kaikelta pahalta, jumalaton suistuu onnettomuuksiin.	21 Ei tule turmiota vanhurskaalle, mutta jumalattomat ovat onnettomuutta täynnä.	21 Ei vanhurskaalle mitään vaaraa tapahdu; vaan jumalattomat pahuudella täytetään.
22 Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen.	22 Herralle kauhistus ovat valheelliset huulet, mutta teoissaan uskolliset ovat hänelle otolliset.	22 Petolliset huulet ovat Herralle kauhistus; vaan jotka oikein tekevät, ovat hänelle otolliset.
23 Viisas ei kersku tiedoillaan, tyhmä kuuluttaa julki tyhmyytensä.	23 Mielevä ihminen peittää tietonsa, mutta tyhmäin sydän huutaa julki hulluutensa.	23 Kavala salaa taitonsa, vaan hulluin sydän ilmoittaa hulluutta.
24 Ahkera päätyy päälliköksi, laiskuri toisten käskettäväksi.	24 Ahkerain käsi saa hallita, mutta laiska joutuu työveron alaiseksi.	24 Ahkera käsi saa hallita, vaan laiskan täytyy veronalaiseksi tulla.
25 Huoli masentaa ihmismielen, hyvä sana sen ilahduttaa.	25 Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.	25 Sydämellinen murhe kivistelee, vaan lohdullinen sana iloittaa,
26 Hurskas pysyy kaukana pahasta, jumalattomien tie vie harhaan.	26 Vanhurskas opastaa lähimmäistänsä, mutta jumalattomat eksyttää heidän oma tiensä.	26 Vanhurskas on parempi lähimmäistänsä, mutta jumalattoman tie viettelee hänen
27 Veltto pyyntimies ei tavoita saalista, ahkeralle kertyy rikkauksia. [Sananl. 6:6-11+]	27 Laiska ei saa ajetuksi itselleen riistaa, mutta ahkeruus on ihmiselle kallis tavara.	27 Ei petollinen asia menesty, mutta ahkera saa hyvän tavaran.
28 Vanhurskauden polku vie elämään, mutta monet kulkevat kuoleman tietä.	28 Vanhurskauden polulla on elämä, ja sen tien kulku ei ole kuolemaksi.	28 Vanhurskauden tiellä on elämä, ja hänen poluillansa ei ole kuolemaa.

Sananlaskut 13

Viisaan opetus on elämän lähde
1 Viisas ottaa varteen isänsä moitteet, omahyväinen ei nuhteista piittaa. [Sananl. 12:1, 15:5]	1 Viisas poika kuulee isän kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa.	1 Viisas poika ottaa isänsä kurituksen, mutta pilkkaaja ei tottele rangaistusta.
2 Hyvä sana ravitsee puhujansa, mutta pahantekijä janoaa väkivaltaa.	2 Suunsa hedelmästä saa nauttia hyvää, mutta uskottomilla on halu väkivaltaan.	2 Suunsa hedelmästä kukin nautitsee hyvää, vaan jumalattomain sielu vääryyttä.
3 Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon. [Ps. 34:14+]	3 Joka suistaa suunsa, se säilyttää henkensä, mutta avosuinen joutuu turmioon.	3 Joka suunsa hallitsee, hän saa elää; vaan joka suunsa toimettomasti avajaa, se tulee hämmästykseen.
4 Laiska toivoo mutta ei saa, ahkera syö itsensä kylläiseksi. [Sananl. 6:6-11+]	4 Laiskan sielu haluaa, saamatta mitään, mutta ahkerain sielu tulee ravituksi.	4 Laiska pyytää ja ei saa, mutta viriät saavat yltäkylläisesti.
5 Oikeamielinen vihaa valheellisuutta, jumalaton levittää häpeän löyhkää.	5 Vanhurskas vihaa valhepuhetta, mutta jumalattoman meno on iljettävä ja häpeällinen.	5 Vanhurskas vihaa valhetta, mutta jumalatoin häpäisee ja pilkkaa itsiänsä.
6 Oikeamielinen pysyy oikealla tiellä, jumalaton syöksyy syntiin ja tuhoon.	6 Vanhurskaus varjelee nuhteettomasti vaeltavan, mutta jumalattomuus syöksee syntisen kumoon.	6 Vanhurskaus varjelee nuhteettoman, mutta jumalatoin meno kukistaa syntisen.
7 Moni rikkaaksi tekeytyvä on tyhjätasku, moni köyhyyttään valittava omistaa paljon.	7 Toinen on olevinaan rikas, omistamatta mitään, toinen olevinaan köyhä, vaikka on tavaraa paljon.	7 Moni on köyhä suuressa rikkaudessa, ja moni rikas köyhyydessänsä.
8 Rikkaalla on, mistä maksaa lunnaat, köyhää on turha uhkailla.	8 Rikkautensa saa mies antaa henkensä lunnaiksi, mutta köyhän ei tarvitse uhkauksia kuunnella.	8 Rikkaudellansa taitaa joku lunastaa henkensä; mutta joka köyhä on, ei hän kuule kuritusta.
9 Oikeamielisten valo sädehtii ja loistaa, mutta jumalattomien lamppu sammuu. [Job 18:6+]	9 Vanhurskasten valo loistaa iloisesti, mutta jumalattomien lamppu sammuu.	9 Vanhurskasten valkeus tekee iloiseksi, vaan jumalattomain kynttilä sammuu.
10 Ylimielisyydestä koituu vain riitaa, viisas se, joka neuvoja kuulee.	10 Ylpeys tuottaa pelkkää toraa, mutta jotka ottavat neuvon varteen, niillä on viisaus.	10 Ylpeiden seassa on aina riita, mutta viisaus saattaa ihmisen toimelliseksi.
11 Mikä helposti tulee, se helposti menee, vähin erin kooten omaisuus karttuu.	11 Tyhjällä saatu tavara vähenee, mutta joka vähin erin kokoaa, se saa karttumaan.	11 Rikkaus vähenee tuhlatessa, vaan koossa pitäin se enenee.
12 Pitkä odotus ahdistaa sydäntä, elämä elpyy, kun toive täyttyy.	12 Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu.	12 Viivytetty toivo vaivaa sydäntä; vaan kuin se tulee, jota hän toivoo, se on elämän puu.
13 Joka halveksii neuvoja, maksaa kalliisti, joka käskyjä kunnioittaa, se palkitaan.	13 Joka sanaa halveksii, joutuu sanan pantiksi; mutta joka käskyä pelkää, saa palkan.	13 Joka sanan katsoo ylön, hän turmelee itsensä; mutta joka käskyä pelkää, hän rauhassa vaeltaa.
14 Viisaan opetus on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.	14 Viisaan opetus on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.	14 Viisaan oppi on elämän lähde, Välttämään kuoleman paulaa.
15 Selkeä harkinta tuo arvostusta, mutta juonittelijan tie vie tuhoon.	15 Hyvä ymmärrys tuottaa suosiota, mutta uskottomien tie on koleikkoa.	15 Hyvä neuvo on otollinen; vaan ylönkatsojain tie on kova.
16 Viisas toimii kaikessa taitavasti, tyhmä panee näytteille tyhmyytensä.	16 Jokainen mielevä toimii taitavasti, mutta tyhmä levittää hulluutta.	16 Viisas tekee kaiken toimellisesti, vaan hullu ilmoittaa tyhmyyden.
17 Petollinen sanansaattaja tuo tuhon, uskollinen lähetti tuo pelastuksen.	17 Jumalaton sanansaattaja suistuu turmioon, mutta uskollinen lähetti on kuin lääke.	17 Jumalatoin sanansaattaja lankee onnettomuuteen, vaan totinen lähetys on terveellinen.
18 Kuritonta odottaa köyhyys ja häpeä, kunnia sitä, joka nuhteita kuulee.	18 Köyhyys ja häpeä kuritusta vierovalle, kunnia nuhdetta noudattavalle!	18 Joka kurituksen hylkää, hänellä on köyhyys ja häpiä; vaan joka antaa itsensä rangaista, hän tulee kunniaan.
19 Sydän iloitsee, kun toive täyttyy, pahasta luopuminen on houkalle kauhistus.	19 Tyydytetty halu on sielulle suloinen, pahan karttaminen tyhmille kauhistus.	19 Kun toivo tulee täytetyksi, niin sydän iloitsee; mutta joka pahuutta välttää; on hulluille kauhistukseksi.
20 Hae viisaiden seuraa, niin viisastut, pahoin käy, jos lyöttäydyt typerien joukkoon.	20 Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.	20 Joka viisasten kanssa käyskentelee, hän tulee viisaaksi; vaan joka hulluin kumppani on, hän tulee vahinkoon.
21 Syntistä vainoavat tuskat ja vastukset, vanhurskas saa palkakseen onnen.	21 Syntisiä vainoaa onnettomuus, mutta vanhurskaat saavat onnen palkakseen.	21 Pahuus noudattaa syntisiä, mutta vanhurskaille kostetaan hyvyydellä.
22 Hyvä jättää perinnön lastenlapsilleenkin, syntisen varat talletetaan oikeamielisille.	22 Hyvä jättää perinnön lastensa lapsillekin, mutta syntisen tavara talletetaan vanhurskaalle.	22 Hyvällä on perilliset lasten lapsissa; vaan syntisen tavara vanhurskaalle säästetään.
23 Köyhä saa raivioltaan kylliksi ruokaa, mutta vääryys vie viljan toisten käsiin.	23 Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.	23 Paljo ruokaa on köyhän kynnössä; vaan jotka vääryyttä tekevät, ne hukkuvat.
24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain. [Sananl. 19:18, 22:15, 23:13,14, 29:15]	24 Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.	24 Joka vitsaansa säästää, hän vihaa lastansa; vaan joka häntä rakastaa, hän aikanansa sitä kurittaa.
25 Oikeamielinen saa syödä kyllikseen, jumalaton jää näkemään nälkää.	25 Vanhurskas saa syödä kylläksensä, mutta jumalattomain vatsa jää vajaaksi.	25 Vanhurskas syö, että hänen sielunsa ravittaisiin; vaan jumalattomain vatsa on tyytymätöin.

Sananlaskut 14

Herran pelko on vankka varustus
1 Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. [Sananl. 12:4]	1 Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa.	1 Viisas vaimo rakentaa huoneensa, vaan hullu kukistaa sen teollansa.
2 Joka kuulee Herraa, kulkee suoria teitä, joka Herraa väheksyy, poikkeaa tieltään.	2 Joka vaeltaa oikein, se pelkää Herraa, mutta jonka tiet ovat väärät, se hänet katsoo ylen.	2 Joka vaeltaa oikiaa tietä, se pelkää Herraa; mutta se, joka poikkee pois tieltänsä, ylönkatsoo hänen.
3 Tyhmä puhuu raippoja omaan selkäänsä, viisaan huulet ovat hänen vartijansa.	3 Hullun suussa on ylpeydelle vitsa, mutta viisaita vartioivat heidän huulensa.	3 Tyhmän suussa on ylpeyden vitsa; vaan viisasten huulet varjelevat heitä.
4 Heinää säästää, joka ei härkiä pidä, mutta vahvat juhdat takaavat runsaan sadon.	4 Missä raavaita puuttuu, on seimi tyhjä, mutta runsas sato saadaan härkien voimasta.	4 Jossa ei härkiä ole, siinä seimet puhtaana ovat; vaan jossa juhdat työtä tekevät, siinä tuloa kyllä on.
5 Luotettava todistaja ei valehtele, vilpillinen on valhetta täynnä. [14:5,25: 2. Moos. 20:16, 23:1; Sananl. 6:19, 12:17]	5 Uskollinen todistaja ei valhettele, mutta väärä todistaja puhuu valheita.	5 Totinen todistaja välttää valhetta; vaan väärä todistaja rohkiasti valhettelee.
6 Ylimielinen tavoittelee turhaan viisautta, ymmärtävälle tieto aukeaa.	6 Pilkkaaja etsii viisautta turhaan, mutta ymmärtäväisen on tietoa helppo saada.	6 Pilkkaaja etsii viisautta, ja ei löydä; vaan toimelliset viisauden huokiasti saavat.
7 Pysy loitolla tyhmästä miehestä, hänen puheestaan et tietoa löydä.	7 Menet pois tyhmän miehen luota: et tullut tuntemaan tiedon huulia.	7 Mene pois tyhmän tyköä; sillä et sinä opi mitään häneltä.
8 Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä.	8 Mielevän viisaus on, että hän vaelluksestaan vaarin pitää; tyhmien hulluus on petos.	8 Toimellisen viisaus on teistänsä ottaa vaarin; vaan tyhmäin hulluus on sula petos.
9 Tyhmät nauravat rikkomuksilleen, mutta suosio seuraa nuhteettomia.	9 Hulluja pilkkaa vikauhri, mutta oikeamielisten kesken on mielisuosio.	9 Tyhmä nauraa syntiä, mutta hurskasten välillä on hyvä suosio.
10 Surussaan on jokainen ihminen yksin, iloakaan ei voi toisen kanssa jakaa.	10 Sydän tuntee oman surunsa, eikä sen iloon saa vieras sekaantua.	10 Koska sydän on murheellinen, niin ei auta ulkonainen ilo.
11 Jumalattoman talo tuhoutuu, oikeamielisen maja kestää.	11 Jumalattomain huone hävitetään, mutta oikeamielisten maja kukoistaa.	11 Jumalattomain huoneet kukistetaan, vaan jumalisten majat viheriöitsevät.
12 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.	12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.	12 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan viimeiseltä johdattaa se kuolemaan.
13 Naurunkin pohjalla voi olla suru, ja kun ilo päättyy, murhe jää.	13 Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.	13 Naurun jälkeen tulee murhe, ja ilon perästä suru.
14 Luopio saa ravintonsa omalta tieltään, hyvä ihminen omaltaan.	14 Omista teistään saa kyllänsä se, jolla on luopunut sydän, mutta itsestään löytää tyydytyksen hyvä mies.	14 Tyhmälle tapahtuu laittamisensa jälkeen, vaan hyvä ihminen asetetaan hänen ylitsensä.
15 Tyhmä uskoo kaiken minkä kuulee, järkevä harkitsee mitä tekee.	15 Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.	15 Taitamatoin uskoo kaikki, mutta ymmärtäväinen ottaa teistänsä vaarin.
16 Viisas pelkää pahaa ja karttaa sitä, tyhmä on hillitön ja itsevarma.	16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, mutta tyhmä on huoleton ja suruton.	16 Viisas pelkää ja karttaa pahaa, vaan tyhmä päätähavin menee.
17 Äkkipikainen tekee hullun töitä, juonien punojaa vihataan.	17 Pikavihainen tekee hullun töitä, ja juonittelija joutuu vihatuksi.	17 Äkillinen ihminen tekee hullun töitä, ja kavala ihminen tulee vihattavaksi.
18 Tyhmyys on narrien koristus, viisaiden päässä on tiedon seppele.	18 Yksinkertaiset saavat perinnökseen hulluuden, mutta mielevät tiedon kruunuksensa.	18 Taitamattomat perivät tyhmyyden; vaan se on toimellisten kruunu, että he toimellisesti tekevät.
19 Pahat pannaan kumartamaan hyvien edessä, jumalattomat oikeamielisten porteilla.	19 Pahojen täytyy kumartua hyvien edessä ja jumalattomien seisoa vanhurskaan porteilla.	19 Häijyn täytyy kumartaa hyviä, ja jumalattomat vanhurskasten porteissa.
20 Köyhästä ei välitä edes toinen köyhä, mutta rikkaalla on paljon ystäviä. [Sananl. 19:4]	20 Köyhää vihaa hänen ystävänsäkin, mutta rikasta rakastavat monet.	20 Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin; vaan rikkaalla on monta ystävää.
21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.	21 Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, mutta autuas se, joka kurjia armahtaa!	21 Joka katsoo lähimmäisensä ylön. hän tekee syntiä; vaan autuas on se, joka viheliäistä armahtaa.
22 Joka pahaan pyrkii, kulkee harhaan, joka pyrkii hyvään, saa rakkautta.	22 Eivätkö eksy ne, jotka hankitsevat pahaa? Mutta armo ja totuus niille, jotka hankitsevat hyvää!	22 Jotka viekkaudessa vaeltavat, niiltä puuttuu; mutta jotka hyvää ajattelevat, niille tapahtuu hyvyys ja uskollisuus.
23 Kaikesta vaivannäöstä on jotakin hyötyä, tyhjästä puheesta vain vahinkoa.	23 Kaikesta vaivannäöstä tulee hyötyä, mutta tyhjästä puheesta vain vahinkoa.	23 Jossa työtä tehdään, siinä kyllä on; vaan joka tyhjiin puheisiin tyytyy, siinä on köyhyys.
24 Viisaat seppelöidään rikkaudella, tyhmien otsaripana on tyhmyys.	24 Viisasten kruunu on heidän rikkautensa, mutta tyhmäin hulluus hulluudeksi jää.	24 Viisasten rikkaus on heidän kruununsa, mutta tyhmäin hulluus on hulluus.
25 Luotettava todistaja pelastaa ihmishenkiä, valehtelija johtaa oikeuden harhaan.	25 Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.	25 Uskollinen todistaja vapahtaa hengen, vaan väärä todistaja pettää.
26 Herran pelko on vankka varustus, jälkipolvillekin se suo turvan.	26 Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.	26 Joka Herraa pelkää, hänellä on vahva linna, ja hänen lapsensa varjellaan.
27 Herran pelko on elämän lähde, se ohjaa ohi kuoleman loukkujen.	27 Herran pelko on elämän lähde kuoleman paulain välttämiseksi.	27 Herran pelko on elämän lähde, että kuoleman nuora välttää taidetaan.
28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan tuho.	28 Kansan paljous on kuninkaan kunnia, väen vähyys ruhtinaan turmio.	28 Koska kuninkaalla on paljo väkeä, se on hänen kunniansa; vaan koska vähä on väkeä, se tekee päämiehen kehnoksi.
29 Pitkämielisyys on järkevän miehen merkki, äkkipikaisuus on hulluuden huippu.	29 Pitkämielisellä on paljon taitoa, mutta pikavihaisen osa on hulluus.	29 Joka on pitkämielinen, se on viisas; vaan joka äkillinen on, se ilmoittaa tyhmyyden.
30 Mielenrauha on terveyden perusta, intohimot kalvavat kuin hivuttava tauti.	30 Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.	30 Leppyinen sydän on ruumiin elämä; vaan kateus on märkä luissa.
31 Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää.	31 Joka vaivaista sortaa, se herjaa hänen Luojaansa, mutta se häntä kunnioittaa, joka köyhää armahtaa.	31 Joka köyhälle tekee väkivaltaa, hän laittaa hänen luojaansa; vaan joka armahtaa vaivaista, se kunnioittaa Jumalaa.
32 Jumalaton sortuu pahuuteensa, mutta viattomuus on vanhurskaan turva.	32 Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan.	32 Pahuutensa tähden jumalatoin kukistetaan; vaan vanhurskas on kuolemassakin rohkia.
33 Ymmärtäväisen sydämessä viisaus asuu, tyhmien sisimmästä sitä ei tapaa.	33 Ymmärtäväisen sydämeen ottaa majansa viisaus, ja tyhmien keskellä se itsensä tiettäväksi tekee.	33 Toimellisen sydämessä lepää viisaus; mutta mitä tyhmäin mielessä on, se tulee ilmi.
34 Vanhurskaus on kansalle kunniaksi, mutta synti on kansojen häpeä.	34 Vanhurskaus kansan korottaa, mutta synti on kansakuntien häpeä.	34 Vanhurskaus korottaa kansan, vaan synti on kansan häpiä.
35 Kunnon palvelijaa kuningas suosii, kunnoton joutuu hänen vihoihinsa.	35 Taitava palvelija saa kuninkaan suosion, mutta kunnoton hänen vihansa.	35 Toimellinen palvelia on kuninkaalle otollinen; vaan häpiällistä palveliaa ei hän kärsi.

Sananlaskut 15

Herra näkee ihmisten sydämiin
1 Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. [Sananl. 25:15]	1 Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.	1 Suloinen vastaus hillitse vihan, mutta kova sana saattaa mielen karvaaksi.
2 Viisaiden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä.	2 Viisasten kieli puhuu tietoa taitavasti, mutta tyhmäin suu purkaa hulluutta.	2 Viisasten kieli saattaa opetuksen suloiseksi, vaan tyhmäin suu aina hulluuta sylkee.
3 Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. [Job 31:4]	3 Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.	3 Herran silmät katselevat joka paikassa, sekä pahat että hyvät.
4 Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen.	4 Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.	4 Terveellinen kieli on elämän puu: vaan valhettelevainen saattaa sydämen kivun.
5 Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. [Sananl. 12:1, 13:1]	5 Hullu pitää halpana isänsä kurituksen, mutta joka nuhdetta noudattaa, tulee mieleväksi.	5 Tyhmä laittaa isänsä kurituksen; vaan joka rangaistuksen ottaa, hän tulee taitavaksi.
6 Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät.	6 Vanhurskaan huoneessa on suuret aarteet, mutta jumalattoman saalis on turmion oma.	6 Vanhurskaan huoneessa on yltäkyllä; vaan jumalattoman saalis on hävintö.
7 Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat.	7 Viisasten huulet kylvävät tietoa, mutta tyhmäin sydän ei ole vakaa.	7 Viisasten huulet jakavat neuvoa; vaan tyhmäin sydän ei ole niin.
8 Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. [Jes. 1:11; Jer. 6:20, 7:22, 14:12; Aam. 5:22; Miika 6:6,7]	8 Jumalattomien uhri on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisten rukous on hänelle otollinen.	8 Jumalattoman uhri on Herralle kauhistus; vaan jumalisten rukous on hänelle otollinen.
9 Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa.	9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa.	9 Jumalattoman tie on Herralle kauhistus; vaan joka vanhursjautta noudattaa, on hänelle rakas.
10 Kovan kurituksen saa, joka poikkeaa tieltä, joka nuhteita väheksyy, päätyy tuhoon.	10 Kova tulee kuritus sille, joka tien hylkää; joka nuhdetta vihaa, saa kuoleman.	10 Kuritus on sille paha, joka hylkää tiensä: ja joka rangaistusta vihaa, hänen pitää kuoleman.
11 Herra näkee tuonelan syvyyksiin asti, saati sitten ihmisten sydämiin! [Job 26:6]	11 Tuonelan ja manalan Herra näkee, saati sitten ihmislasten sydämet.	11 Helvetti ja kadotus on Herran edessä: kunka paljon enemmin ihmisten lasten sydämet.
12 Itserakas ei moitetta siedä, omahyväinen ei mene viisaiden luo. [Sananl. 9:7,8]	12 Pilkkaaja ei pidä siitä, että häntä nuhdellaan; viisasten luo hän ei mene.	12 Ei pilkkaaja rakasta sitä, joka häntä rankaisee, ja ei hän mene viisasten tykö.
13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, ahdistus murtaa mielen.	13 Iloinen sydän kaunistaa kasvot, mutta sydämen tuskassa on mieli murtunut.	13 Iloinen sydän tekee iloiset kasvot; vaan koska sydän on surullinen, niin rohkeus raukee.
14 Järkevä ihminen tavoittelee tietoa, houkalle maistuu vain järjettömyys.	14 Ymmärtäväisen sydän etsii tietoa, mutta tyhmien suu hulluutta suosii.	14 Ymmärtäväinen sydän etsii viisautta; vaan tyhmäin suu tyhmyydellä ravitaan.
15 Köyhälle jokainen päivä on paha, mutta valoisa mieli tekee arjesta juhlan.	15 Kurjalle ovat pahoja kaikki päivät, mutta hyvä mieli on kuin alituiset pidot.	15 Surullisella ihmisellä ei ole koskaan hyvää päivää; vaan jolla hyvä sydän on, hänellä on joka päivä vieraspito.
16 Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus.	16 Parempi vähä Herran pelossa kuin paljot varat levottomuudessa.	16 Parempi on vähä Herran pelvossa, kuin suuri tavara ilman lepoa.
17 Parempi vihannesvati ja ystävien seura kuin syöttöhärkä ja vihaiset katseet.	17 Parempi vihannesruoka rakkaudessa kuin syöttöhärkä vihassa.	17 Parempi on ateria kaalia rakkaudessa, kuin syötetty härkä vihassa.
18 Kiivas mies panee alulle riidan, pitkämielinen riidan lopettaa. [Sananl. 22:24, 29:22; Jaak. 1:20]	18 Kiukkuinen mies nostaa riidan, mutta pitkämielinen asettaa toran.	18 Vihainen mies saattaa toran matkaan; mutta kärsivällinen asettaa riidan.
19 Laiskan tie on piikkipensaikko, kunnon mies kulkee raivattua tietä.	19 Laiskan tie on kuin orjantappurapehko, mutta oikeamielisten polku on raivattu.	19 Laiskan tie on orjantappurainen; vaan hurskasten tie on tasainen.
20 Viisas poika on isänsä ilo, tomppeli halveksii äitiään. [Sananl. 10:1+]	20 Viisas poika on isällensä iloksi, mutta tyhmä ihminen halveksii äitiänsä.	20 Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä.
21 Järjetön saa ilonsa hulluudesta, järkevä kulkee tietänsä suoraan.	21 Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan.	21 Hulluulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.
22 Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu.	22 Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.	22 Aivoitus raukee ilman neuvoaa; vaan jossa monta neuvonantajaa on, se on vahva.
23 Mikä ilo, kun löytyy sattuva vastaus, oikea sana oikeaan aikaan!	23 Miehellä on ilo suunsa vastauksesta; ja kuinka hyvä onkaan sana aikanansa!	23 Se on ihmisen ilo, että hän toimella vastata taitaa, ja aikanansa sanottu sana on otollinen.
24 Viisas kulkee ylöspäin elämän tietä, hän välttää tuonelaan viettävän tien.	24 Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.	24 Elämän tie johdattaa viisaan ylöspäin, välttämään helvettiä, joka alhaalla on.
25 Ylpeältä Herra hävittää talon, mutta lesken maat hän suojelee.	25 Ylpeitten huoneen Herra hajottaa, mutta lesken rajan hän vahvistaa.	25 Herra ylpeiden huoneet kukistaa, ja vahvistaa lesken rajat.
26 Pahantekijän juonia Herra kammoksuu, lempeät sanat ovat hänelle mieleen.	26 Häijyt juonet ovat Herralle kauhistus, mutta lempeät sanat ovat puhtaat.	26 Ilkiäin aivoitukset ovat Herralle kauhistukseksi; vaan toimellinen puhe on otollinen.
27 Ahneus vie talon tuhoon. Joka lahjukset torjuu, se menestyy.	27 Väärän voiton pyytäjä hävittää huoneensa, mutta joka lahjuksia vihaa, saa elää.	27 Ahneudella voitetut kukistavat oman huoneensa; vaan joka lahjoja vihaa, saa elää.
28 Oikeamielinen malttaa, ennen kuin vastaa, jumalattoman suu syytää pahuutta.	28 Vanhurskaan sydän miettii, mitä vastata, mutta jumalattomien suu purkaa pahuutta.	28 Vanhurskaan sydän ajattelee vastausta; vaan jumalattoman suu ammuntaa pahaa.
29 Herra on kaukana jumalattomista, mutta vanhurskaiden rukouksen hän kuulee.	29 Jumalattomista on Herra kaukana, mutta vanhurskasten rukouksen hän kuulee.	29 Herra on kaukana jumalattomista; vaan hän kuulee vanhurskasten rukoukset.
30 Ystävällinen katse ilahduttaa mielen, iloinen uutinen virkistää ruumiin.	30 Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.	30 Suloinen kasvo iloittaa sydämen: hyvä sanoma tekee luut lihaviksi.
31 Joka ottaa nuhteet opikseen, saa sijan viisaiden joukossa.	31 Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.	31 Korva, joka kuulee elämän rangaistusta, on asuva viisasten seassa.
32 Joka torjuu moitteet, pilaa elämänsä, joka nuhteita kuulee, hankkii ymmärrystä.	32 Joka kuritusta vieroo, pitää sielunsa halpana; mutta joka nuhdetta kuuntelee, se saa mieltä.	32 Joka ei itsiänsä salli kurittaa, se katsoo ylön sielunsa; vaan joka rangaistusta kuulee, hän tulee viisaaksi.
33 Herran pelko on viisauden koulu, kunnian tie käy nöyryyden kautta.	33 Herran pelko on kuri viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.	33 Herran pelko on kuritus viisauteen, ja kunnian edellä käy nöyryys.

Sananlaskut 16

Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi
1 Ihminen suunnittelee mielessään, mutta sanat antaa Herra. [Sananl. 19:21; Jer. 10:23]	1 Ihmisen ovat mielen aivoittelut, mutta Herralta tulee kielen vastaus.	1 Ihminen aikoo sydämessänsä; vaan Herralta tulee kielen vastaus.
2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee ajatukset.	2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään puhtaat, mutta Herra tutkii henget.	2 Jokaisen mielestä on hänen tiensä puhdas; mutta Herra tutkistelee sydämet.
3 Tuo kaikki hankkeesi Herran eteen, niin suunnitelmasi menestyvät. [Ps. 22:9+]	3 Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.	3 Anna Herran haltuun sinun työs, niin sinun aivoitukses menestyy.
4 Kaiken on Herra tehnyt tarkoituksiaan varten, jumalattomankin -- kohtaamaan kovan päivän.	4 Kaiken on Herra tehnyt määrätarkoitukseen, niinpä jumalattomankin onnettomuuden päivän varalle.	4 Herra tekee kaikki itse tähtensä, niin myös jumalattoman pahaksi päiväksi.
5 Herra vihaa kaikkia kerskailijoita -- totisesti, he eivät rangaistusta vältä!	5 Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta.	5 Jokainen ylpiä on Herralle kauhistus, ja ei pääse rankaisematta, ehkä he kaikki yhtä pitäisivät.
6 Laupeus ja uskollisuus sovittavat synnin, Herran pelko pitää loitolla pahasta.	6 Laupeudella ja uskollisuudella rikos sovitetaan, ja Herran pelolla paha vältetään.	6 Laupiuden ja totuuden kautta pahateko sovitetaan, ja Herran pelvolla paha vältetään.
7 Joka elää Herran mielen mukaisesti, pääsee sovintoon vihamiestensäkin kanssa.	7 Jos miehen tiet ovat Herralle otolliset, saattaa hän vihamiehetkin sovintoon hänen kanssansa.	7 Jos jonkun tiet ovat Herralle kelvolliset, niin hän myös kääntää hänen vihamiehensä rauhaan.
8 Parempi vähän ja rehellisesti kuin isot voitot vilpillisesti.	8 Parempi vähä vanhurskaudessa kuin suuret voitot vääryydessä.	8 Parempi on vähä vanhurskaudessa, kuin suuri saalis vääryydessä.
9 Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.	9 Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.	9 Ihmisen sydän aikoo tiensä; vaan Herra johdattaa hänen käymisensä.
10 Kuninkaan huulilla on Jumalan päätös, ei hän erehdy tuomiossaan.	10 Kuninkaan huulilla on jumalallinen ratkaisu; hänen suunsa ei petä tuomitessaan.	10 Ennustus on kuninkaan huulissa: ei hänen suunsa puhu tuomiossa väärin.
11 Puntari on Herran, vaaka on Herran, hänen ovat kaikki punnukset. [Sananl. 11:1+]	11 Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa.	11 Oikia puntari ja vaaka on Herralta, ja kaikki painokivet kukkarossa ovat hänen tekoansa.
12 Vääryyttä kuninkaat eivät siedä, ilman oikeutta ei valtaistuin kestä. [Sananl. 20:28, 25:5, 29:14; Viis. 5:23]	12 Jumalattomuuden teko on kuninkaille kauhistus, sillä vanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu.	12 Kuninkaan edessä on kauhistus väärin tehdä; sillä vanhurskaudella istuin vahvistetaan.
13 Rehellinen puhe on kuninkaalle mieleen, todenpuhujaa hän rakastaa.	13 Vanhurskaat huulet ovat kuninkaille mieleen, ja oikein puhuvaa he rakastavat.	13 Oikia neuvo on kuninkaalle otollinen; ja joka oikein puhuu, häntä rakastetaan.
14 Kuninkaan viha on kuoleman airut, mutta viisas voi hänet lepyttää.	14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja, mutta sen lepyttää viisas mies.	14 Kuninkaan viha on kuoleman sanansaattaja; ja viisas mies lepyttää hänen.
15 Kuninkaan hymy on elämän vakuus, hänen suosionsa kuin keväinen sade.	15 Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi.	15 Kuin kuninkaan kasvo on leppyinen, siinä on elämä, ja hänen armonsa on niinkuin hiljainen sade.
16 Hanki viisautta, se on parempaa kuin kulta, hanki ymmärrystä, se on kalliimpaa kuin hopea. [Job 28:15-19+]	16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.	16 Ota viisautta tykös, sillä se on parempi kultaa: ja saada ymmärrystä on kalliimpi hopiaa.
17 Oikeamielisten tie kiertää pahan kaukaa, henkensä turvaa, joka tietään tarkkaa.	17 Oikeamielisten tie välttää onnettomuuden; henkensä saa pitää, joka pitää vaelluksestansa vaarin.	17 Siviän tiet välttävät pahaa, ja joka sielunsa varjelee, se tiestänsä ottaa vaarin.
18 Pöyhkeys vie perikatoon, ylpeys käy lankeemuksen edellä. [Sananl. 11:2, 18:12]	18 Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.	18 Joka alennetaan, se ensisti tulee ylpiäksi; ja ylpeys on aina lankeemuksen edellä.
19 Parempi elää hiljaa köyhien parissa kuin jakaa saalista röyhkeiden kanssa.	19 Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.	19 Parempi on nöyränä olla siveiden kanssa, kuin jakaa suurta saalista ylpeiden kanssa.
20 Joka harkiten toimii, saa kaikkea hyvää, onni on sen, joka turvaa Herraan.	20 Joka painaa mieleensä sanan, se löytää onnen; ja autuas se, joka Herraan turvaa!	20 Joka jonkun asian viisaasti alkaa, hän löytää onnen; ja se on autuas, joka luottaa Herraan.
21 Harkitseva ihminen saa viisaan maineen, taitava puhe taivuttaa mielet.	21 Jolla on viisas sydän, sitä ymmärtäväiseksi sanotaan, ja huulten suloisuus antaa opetukselle tehoa.	21 Toimellinen mies ylistetään viisautensa tähden; ja suloinen puhe lisää oppia.
22 Viisaus on viisaalle elämän lähde, tyhmyys tyhmälle rangaistus.	22 Ymmärrys on omistajalleen elämän lähde, mutta hulluus on hulluille kuritus.	22 Viisaus on elämän lähde hänelle, joka sen saanut on, vaan tyhmäin oppi on hulluus.
23 Viisas sydän antaa suuhun sanat, jotka vievät perille opetuksen.	23 Viisaan sydän tekee taitavaksi hänen suunsa ja antaa tehoa hänen huultensa opetukselle.	23 Viisas sydän puhuu toimellisesti, ja hänen huulensa opettavat hyvin.
24 Ystävän sanat ovat nuorta hunajaa: makeat mielelle, virvoittavat ruumiille.	24 Lempeät sanat ovat mesileipää; ne ovat makeat sielulle ja lääkitys luille.	24 Suloiset sanat ovat mesileipää; ne lohduttavat sielua, ja virvoittavat luut.
25 Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.	25 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.	25 Monella on tie mielestänsä oikia, vaan se johdattaa viimein kuolemaan.
26 Nälkä miehen työhön ajaa, oma suu on häntä hoputtamassa.	26 Työmiehen nälkä tekee työtä hänen hyväkseen, sillä oma suu panee hänelle pakon.	26 Moni tulee suureen vahinkoon oman suunsa kautta.
27 Heittiö penkoo esiin pahaa, hänen huulillaan on kuin polttava tuli.	27 Kelvoton mies kaivaa toiselle onnettomuutta; hänen huulillaan on kuin polttava tuli.	27 Jumalatoin ihminen kaivaa onnettomuutta, ja hänen suussansa palaa niinkuin tuli.
28 Juonittelija rakentaa riitaa, panettelija erottaa ystävykset.	28 Kavala mies rakentaa riitaa, ja panettelija erottaa ystävykset.	28 Väärä ihminen saattaa riidan, ja panettelia tekee ruhtinaat eripuraisiksi.
29 Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle.	29 Väkivallan mies viekoittelee lähimmäisensä ja vie hänet tielle, joka ei ole hyvä.	29 Viekas ihminen houkuttelee lähimmäistänsä, ja johdattaa hänen pahalle tielle.
30 Joka kyräten katsoo, hankkii pahaa, joka huulensa tiukkaa, on jo päätöksen tehnyt.	30 Joka silmiänsä luimistelee, sillä on kavaluus mielessä; joka huulensa yhteen puristaa, sillä on paha valmiina.	30 Joka silmää iskee, ei se hyvää ajattele, ja joka huuliansa pureskelee, se pahaa matkaan saattaa.
31 Harmaat hapset ovat kunniaseppele, palkinto sille, joka oikein elää.	31 Harmaat hapset ovat kunnian kruunu; se saadaan vanhurskauden tiellä.	31 Harmaat hiukset ovat kunnian kruunu, joka löydetään vanhurskauden tiellä.
32 Sävyisyys on sankaruutta arvokkaampi, maltti enemmän kuin kaupungin valtaus.	32 Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.	32 Kärsivällinen on parempi kuin väkevä; ja joka hillitsee mielensä, on parempi, kuin se joka kaupungin voittaa.
33 Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.	33 Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu.	33 Arpa heitetään syliin, vaan Herralta tulee kaikki sen meno.

Sananlaskut 17

Elämän taidon opetuksia
1 Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.	1 Parempi kuiva kannikka rauhassa kuin talon täysi uhripaistia riidassa.	1 Kuiva pala, siinä jossa rauha on, on parempi kuin huone teurasta täynnä riidassa.
2 Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan ja pääsee perinnölle veljesten kanssa.	2 Taitava palvelija hallitsee kunnotonta poikaa ja pääsee perinnönjaolle veljesten rinnalla.	2 Toimellinen palvelia hallitsee häpiällisiä lapsia, ja hän jakaa perintöä veljein välillä.
3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra. [Job 23:10; Viis. 3:6; Sir. 2:5]	3 Hopealle sulatin, kullalle uuni, mutta sydämet koettelee Herra.	3 Niinkuin tuli koettelee hopian ja ahjo kullan, niin Herra tutkistelee sydämet.
4 Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja.	4 Paha kuuntelee häijyjä huulia, petollisuus kuulee pahoja kieliä.	4 Paha ottaa pahoista suista vaarin, ja petollinen kuuntelee mielellänsä vahingollista kieltä.
5 Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta.	5 Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta.	5 Joka köyhää syljeskelee, se häpäisee Luojaansa; ja joka iloitsee toisen vahingosta, ei pääse rankaisematta.
6 Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä.	6 Vanhusten kruunu ovat lastenlapset, ja isät ovat lasten kunnia.	6 vanhain kruunu ovat lasten lapset, ja lasten kunnia ovat heidän isänsä.
7 Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe eikä ruhtinaan huulille valhe.	7 Ei sovi houkalle ylevä puhe, saati sitten ruhtinaalle valhe.	7 Ei sovi tyhmäin puhua korkeista asioista, paljoa vähemmin päämiehen valhetella.
8 Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi: minne hän menee, hän menestyy.	8 Lahjus on käyttäjänsä silmissä kallis kivi: mihin vain hän kääntyy, hän menestyy.	8 Jolla vara on lahja antaa, se on niinkuin kallis kivi: kuhunka hän itsensä kääntää, niin hän viisaana pidetään.
9 Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.	9 Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.	9 Joka syntiä peittää, se saattaa itsellensä ystävyyden; vaan joka asian ilmoittaa, se saattaa ruhtinaat eripuraisiksi.
10 Viisas ottaa moitteesta opikseen, sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää.	10 Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.	10 Sanat vaikuttavat enemmän toimellisen tykönä, kuin sata haavaa tyhmän tykönä.
11 Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.	11 Pelkkää onnettomuutta hankkii kapinoitsija, mutta häntä vastaan lähetetään armoton sanansaattaja.	11 Niskuri tosin etsii vahinkoa, vaan julma enkeli lähetetään häntä vastaan.
12 Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!	12 Kohdatkoon miestä karhu, jolta on riistetty poikaset, mutta älköön tyhmä hulluudessansa.	12 Parempi on kohdata karhua, jolta pojat ovat otetut pois, kuin hullua hulluudessansa.
13 Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.	13 Joka hyvän pahalla palkitsee, sen kodista ei onnettomuus väisty.	13 Joka kostaa hyvän pahalla, ei hänen huoneestansa pidä pahuus luopuman.
14 Riita syntyy kuin rako patoon -- tuki se, ennen kuin vesi nousee!	14 Alottaa tora on päästää vedet valloilleen; herkeä, ennenkuin riita syttyy.	14 Riidan alku on niinkuin vewsi, joka itsensä leikkaa ulos: lakkaa riidasta ennenkuin sinä siihen sekaannut.
15 Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.	15 Syyllisen syyttömäksi ja syyttömän syylliseksi tekijä ovat kumpikin Herralle kauhistus.	15 Joka jumalattoman hurskaaksi sanoo, ja joka vanhurskaan soimaa jumalattomaksi, ne molemmat ovat Herralle kauhistus.
16 Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa. [Sananl. 19:10, 26:1]	16 Mitä hyötyä on rahasta tyhmän käsissä? Viisauden hankkimiseen ei ole ymmärrystä.	16 Mitä tyhmä tekee kädessänsä rahalla, ettei hänellä ole sydäntä ostaa viisautta?
17 Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.	17 Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.	17 Ystävä rakastaa ainian, ja veli tulee julki hädässä.
18 Mieletön se, joka lyö kättä ja menee toisesta takuuseen. [Sananl. 6:1-5+]	18 Mieltä vailla on mies, joka kättä lyöpi, joka menee toista takaamaan.	18 Se on tyhmä ihminen, joka kätensä taritsee, ja takaa lähimmäisensä.
19 Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan.	19 Joka toraa rakastaa, se rikkomusta rakastaa; joka ovensa korottaa, se hankkii kukistumistaan.	19 Joka toraa rakastaa, se rakastaa syntiä; ja joka ovensa korottaa, se etsii onnettomuutta.
20 Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.	20 Väärämielinen ei onnea löydä, ja kavalakielinen suistuu onnettomuuteen.	20 Häijy sydän ei löydä mitään hyvää; ja jolla paha kieli on, se lankee onnettomuuteen.
21 Murheen saa, joka tyhmän siittää, houkan isä ei iloa tunne. [17:21,25: Sananl. 10:1+]	21 Tyhmä on murheeksi siittäjällensä, ja houkan isä on iloa vailla.	21 Joka tyhmän synnyttää, hänellä on murhe, ja tyhmän isällä ei ole iloa.
22 Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.	22 Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.	22 Iloinen sydän tekee elämän suloiseksi, vaan surullinen sydän kaivaa luut.
23 Jumalaton ottaa salaa lahjuksen ja vääristää oikeuden tien.	23 Jumalaton ottaa lahjuksen vastaan toisen povelta vääristääksensä oikeuden tiet.	23 Jumalatoin ottaa mielellänsä salaisesti lahjoja, mutkataksensa lain teitä.
24 Viisas pitää silmänsä viisaudessa, tyhmän katse kiertelee maailman rantaa.	24 Ymmärtäväisellä on viisaus kasvojensa edessä, mutta tyhmän silmät kiertävät maailman rantaa.	24 Toimellinen mies laittaa itsensä viisaasti, vaan tyhmä heittelee silmiänsä sinne ja tänne.
25 Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.	25 Tyhmä poika on isällensä suruksi ja synnyttäjällensä mielihaikeaksi.	25 Hullu popika on isänsä suru, ja äidillensä murhe, joka hänen synnyttänyt on.
26 Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä.	26 Paha jo sekin, jos syytöntä sakotetaan; kovin kohtuutonta, jos jaloja lyödään.	26 Ei ole se hyvä, että vanhurskalle tehdään väärin, taikka että sitä ruhtinasta lyödään, joka oikein tuomitsee.
27 Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä.	27 Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.	27 Toimellinen mies taitaa puheensa tallella pitää, ja taitava mies on kallis sielu.
28 Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.	28 Hullukin käy viisaasta, jos vaiti on; joka huulensa sulkee, on ymmärtäväinen.	28 Jos tyhmä vaiti olis, niin hän viisaaksi luettaisiin, ja toimelliseksi, jos hän suunsa pitäis kiinni.

Sananlaskut 18

Kielen varassa on elämä ja kuolema
1 Eristäytyvä ihminen katsoo vain itseensä -- riita on valmis, jos häntä neuvot.	1 Eriseurainen noudattaa omia pyyteitään; kaikin neuvoin hän riitaa haastaa.	1 Eripurainen etsii mitä hänelle kelpaa, ja sekoittaa itsensä kaikkiin asioihin.
2 Moukka ei yritäkään ymmärtää, silti hän tahtoo mielipiteensä julki.	2 Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä.	2 Tyhmällä ei ole himo ymmärrykseen, vaan niitä ilmoittamaan, mitkä ovat hänen sydämessänsä.
3 Jumalattomuutta seuraa halveksunta, häpeän mukana tulee pilkka.	3 Kunne jumalaton tulee, tulee ylenkatsekin, ja häpeällisen menon mukana häväistys.	3 Jumalattoman tullessa tulee ylönkatse, pilkka ja häpiä.
4 Syvä kuin meri on harkittu puhe, virraksi paisuu viisauden lähde.	4 Syviä vesiä ovat sanat miehen suusta, ovat virtaava puro ja viisauden lähde.	4 Sanat ihmisen suussa ovat niinkuin syvät vedet, ja viisauden lähde on täynnä virtaa.
5 Ei ole oikein pitää syyllisen puolta ja sortaa syytöntä oikeudessa.	5 Ei ole hyvä pitää syyllisen puolta ja vääräksi vääntää syyttömän asiaa oikeudessa.	5 Ei ole hyvä katsoa jumalattomain muotoa, ja sortaa vanhurskasta tuomiossa.
6 Riita on lähellä, kun tyhmä puhuu, hän kärttää itselleen selkäsaunaa.	6 Tyhmän huulet tuovat mukanaan riidan, ja hänen suunsa kutsuu lyöntejä.	6 Tyhmän huulet saattavat toran, ja hänen suunsa noudattaa haavoja.
7 Oma suu on tyhmän tuho, omat sanat punovat hänelle ansan.	7 Oma suu on tyhmälle turmioksi ja omat huulet ansaksi hänelle itselleen.	7 Tyhmän suu häpäisee itsensä, ja hänen huulensa ovat paula omalle omalle sielulle.
8 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.	8 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.	8 Panetteian sanat ovat haavat, ja käyvät läpi sydämen.
9 Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli.	9 Joka on veltto toimessansa, se on jo tuhontekijän veli.	9 Joka laiska on työssänsä, hän on sen veli, joka vahinkoa tekee.
10 Herran nimi on vahva torni, hurskas rientää sinne ja saa turvan. [Ps. 61:4]	10 Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan.	10 Herran nimi on vahva linna: vanhurskas juoksee sinne, ja tulee varjelluksi.
11 Omaisuus on rikkaalle vahva varustus, kuin korkea muuri -- niin hän luulee.	11 Rikkaan tavara on hänen vahva kaupunkinsa, ja korkean muurin kaltainen hänen kuvitteluissaan.	11 Rikkaan tavara on hänelle vahva kaupunki, ja niinkuin korkea muuri hänen mielestänsä.
12 Ylpeys vie ihmisen perikatoon, kunnian tie käy nöyryyden kautta. [Sananl. 11:2, 16:18]	12 Kukistumisen edellä miehen sydän ylpistyy, mutta kunnian edellä käy nöyryys.	12 Kuin joku lankee, niin hänen sydämensä ensisti tulee ylpiäksi, ja ennenkuin joku kunniaan tulee, pitää hänen nöyrän oleman..
13 Joka vastaa, ennen kuin on kuunnellut loppuun, saa osakseen häpeän ja tyhmyrin maineen.	13 Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.	13 Joka vastaa ennekuin hän kuulee, se on hänelle hulluudeksi ja häpiäksi.
14 Rohkeus auttaa kestämään sairaudenkin, mutta kuka jaksaa elää, jos rohkeus pettää?	14 Miehekäs mieli pitää sairaankin pystyssä, mutta kuka voi kantaa murtunutta mieltä?	14 Ihmisen henki pitää ylös hänen heikkoutensa; vaan murheellista henkeä kuka voi kärsiä?
15 Ymmärtäväinen tavoittelee tietoa, viisaan korva on aina sille avoin.	15 Tietoa hankkii ymmärtäväisen sydän, tietoa etsii viisasten korva.	15 Ymmärtäväinen sydän saa viisauden, ja viisasten korva etsii taitoa.
16 Lahja avaa ovet antajalleen, vie hänet mahtimiesten luo.	16 Lahja avartaa alat ihmiselle ja vie hänet isoisten pariin.	16 Ihmisen lahja tekee hänelle avaran sian, ja saattaa suurten herrain eteen.
17 Oikeudessa ensiksi puhuva on oikeassa -- kunnes vastapuoli panee hänet koetteelle.	17 Käräjissä on kukin ensiksi oikeassa, mutta sitten tulee hänen riitapuolensa ja ottaa hänestä selvän.	17 Jokaisella on ensisti omassa asiassansa oikeus; vaan kuin hänen lähimmäisensä tulee, niin se löydetäään.
18 Arpa riidat asettaa, ratkaisee väkevienkin välit.	18 Arpa riidat asettaa ja ratkaisee väkevien välit.	18 Arpa asettaa riidan, ja eroitaa voimallisten vaiheella.
19 Loukattu veli on kuin linnoitettu kaupunki, riidat ovat kuin linnanportin salvat.	19 Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki, ja riidat ovat kuin linnan salvat.	19 Vihoitettu veli pitää puoltansa lujemmin kuin vahva kaupunki; ja riita pitää kovemmin puolensa kuin telki linnan edessä.
20 Puheesi mukaan saat purtavaa, sanoistasi riippuu, mitä saat niellä.	20 Suunsa hedelmästä saa mies vatsansa kylläiseksi, saa kyllikseen huultensa satoa.	20 Sen jälkeen kullekin maksetaan, kuin hänen suunsa on puhunut; ja hän ravitaan huultensa hedelmästä.
21 Kielen varassa on elämä ja kuolema -- niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää. [Matt. 12:37]	21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.	21 Kuolema ja elämä on kielen voimassa: joka häntä rakastaa, se saa syösä hänen hedelmästänsä.
22 Onnen löytää, joka vaimon löytää, hän on päässyt Herran suosioon. [Sananl. 19:14, 31:10; Sir. 26:3]	22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.	22 Joka aviovaimon osaa, hän löytäää hyvän kappaleen, ja saa mielisuosionsa Herralta.
23 Köyhä pyytää nöyrästi, rikas vastaa tylysti.	23 Köyhä puhuu pyydellen, mutta rikas vastaa tylysti.	23 Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpiästi.
24 Paljon ystäviä -- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli.	24 Häviökseen mies on monien ystävä, mutta on myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.	24 Ihminen, jolla on ystävä, pitää oleman ystävällinen; sillä ystävä pitää lujemmin hänen kanssansa kuin veli.

Sananlaskut 19

Kasvatus kurinalaiseen elämään
1 Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin tyhmyys ja totuuden vääristely.	1 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin huuliltansa nurja, joka on vielä tyhmäkin.	1 Köyhä joka siveydessä vaeltaa, on parempi kuin väärä huulissansa, joka kuitenkin tyhmä on.
2 Ei into auta, jos tietoa puuttuu, hätikkö eksyy ja kompastuu.	2 Ilman taitoa ei ole intokaan hyväksi, ja kiirehtivän jalka astuu harhaan.	2 Joka ei toimella laita, ei hänelle hyvin käy; ja joka on nopsa jaloista, se loukkaa itsensä.
3 Oma tyhmyys vie ihmisen harhaan, mutta silti hän on katkera Herralle.	3 Ihmisen oma hulluus turmelee hänen tiensä, mutta Herralle hän sydämessään vihoittelee.	3 Ihmisen tyhmyys eksyttää hänen tiensä, niin että hänen sydämensä vihastuu Herraa vastaan.
4 Kyllä rikkaan luo ystäviä kertyy, köyhän luota he kaikkoavat. [Sananl. 14:20]	4 Tavara tuo ystäviä paljon, mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.	4 Tavara tekee monta ystävää, vaan köyhä hyljätään ystäviltä.
5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, joka valheita puhuu, ei pelastu.	5 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se ei pelastu.	5 Ei väärä todistaja pidä pääsemän rankaisematta; joka rohkiasti valehtelee, ei hänen pidä selkeemän.
6 Monet pyrkivät ylhäisten suosioon, anteliaan ystäviä ovat kaikki.	6 Monet etsivät ylhäisen suosiota, ja kaikki ovat anteliaan ystäviä.	6 Moni rukoilee päämiestä, ja jokainen on hänen ystävänsä, joka lahjoja jakaa.
7 Köyhää vihaavat hänen veljensäkin, karttavat vielä enemmän hänen ystävänsä. Turhaan hän koettaa puhua heille.	7 Köyhä on kaikkien veljiensä vihattu, vielä vierotumpi ystävilleen. Tyhjiä sanoja hän saa tavoitella.	7 Köyhää vihaavat kaikki hänen veljensä, ja hänen ystävänsä vetäytyvät taamma hänestä; ja joka sanoihin luottaa, ei hän saa mitään.
8 Itseään auttaa, joka ymmärrystään lisää, onnen saa, joka harkiten toimii.	8 Joka mieltä hankkii, se sieluansa rakastaa; joka ymmärryksen säilyttää, se onnen löytää.	8 Joka viisas on, hän rakastaa henkeänsä, ja joka toimellinen on, se löytää hyvän.
9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta. Joka valheita puhuu, se hukkuu.	9 Väärä todistaja ei jää rankaisematta, ja joka valheita puhuu, se hukkuu.	9 Väärä todistaja ei pidä pääsemän rankaisematta; ja joka rohkiasti valehtelee, se kadotetaan.
10 Ei sovi tyhmälle helppo elämä eikä orjalle olo ylhäisten herrana. [Sananl. 17:16, 26:1]	10 Ei sovi tyhmälle hyvät päivät, saati sitten palvelijalle hallita ruhtinaita.	10 Ei hullulle sovi hyvät päivät, paljoa vähemmin palvelian päämiehiä hallita.
11 Viisaus tekee ihmisen pitkämieliseksi, kunnia sille, joka loukkauksen unohtaa!	11 Ymmärrys tekee ihmisen pitkämieliseksi, ja hänen kunniansa on antaa rikos anteeksi.	11 Joka on kärsivällinen, se on toimellinen ihminen; ja se on hänelle kunniaksi, että hän viat välttää.
12 Kuninkaan viha on kuin leijonan ärjyntä, hänen suosionsa kuin nurmikon kaste.	12 Kuninkaan viha on kuin nuoren leijonan kiljunta, mutta hänen suosionsa on kuin kaste ruoholle.	12 Kuninkaan viha on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen; mutta hänen ystävyytensä on niinkuin kaste ruoholle.
13 Tyhmä poika on isänsä riesa, nalkuttava vaimo kuin vuotava katto. [Sananl. 10:1+]	13 Tyhmä poika on isänsä turmio, ja vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.	13 Hullu poika on isänsä murhe, ja riitainen vaimo on niinkuin alinomainen pisaroitseminen.
14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta viisas vaimo on Herran lahja. [Sananl. 18:22, 31:10; Sir. 26:3]	14 Talo ja tavara peritään isiltä, mutta toimellinen vaimo tulee Herralta.	14 Huoneet ja tavarat peritään vanhemmilta, vaan toimellinen emäntä tulee Herralta.
15 Laiskuus vaivuttaa syvään uneen, vetelys joutuu näkemään nälkää. [Sananl. 6:6-11+]	15 Laiskuus vaivuttaa sikeään uneen, ja veltto joutuu näkemään nälkää.	15 Laiskuus tuo unen, ja joutilas sielu kärsii nälkää.
16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää, mutta kuolemaan kulkee, joka ei tietään tarkkaa.	16 Joka käskyt pitää, saa henkensä pitää; joka ei teistänsä välitä, on kuoleman oma.	16 Joka käskyt pitää, hän on vapahtanut henkensä; vaan joka tiensä hylkää, hänen pitää kuoleman.
17 Joka köyhää armahtaa, lainaa Herralle, ja Herra maksaa takaisin hyvän teon.	17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.	17 Jöka köyhää armahtaa, hän lainaa Herralle, joka hänen hyvän työnsä hänelle jälleen maksava on.
18 Kurita poikaasi, kun vielä on toivoa, varo sentään hengiltä hakkaamasta. [Sananl. 13:24+]	18 Kurita poikaasi, kun vielä toivoa on; ethän halunne hänen kuolemaansa.	18 Kurita lastas, koska vielä toivo on; mutta älä pyydä häntä tappaa;
19 Kiivas mies hankkii äkkiä rangaistuksen. Jos yrität apuun, vain pahennat asiaa.	19 Rajuluontoinen joutuu sakkoihin: vain yllytät, jos yrität apuun.	19 Sillä suuri julmuus saattaa vahingon: sentähden laske vallallensa, ja kurita häntä toistamiseen.
20 Kuule neuvoja, ota kuritus varteen, että olisit vastedes viisaampi.	20 Kuule neuvoa, ota kuritus varteen, että olisit vasta viisaampi.	20 Kuule neuvoa ja ota kuritus vastaan, tullakses vihdoinkin viisaaksi.
21 Ihminen kaavailee monenlaista, mutta kaikki käy Herran tahdon mukaan.	21 Monet ovat miehen mielessä aivoitukset, mutta Herran neuvo on pysyväinen.	21 Monet aivoitukset oavt miehen sydämessä; mutta Herran neuvo on pysyväinen.
22 Uskollisuus on ihmisessä arvokkainta, parempi on köyhä kuin petollinen.	22 Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa, ja köyhä on parempi kuin valhettelija.	22 Ihmiselle kelpaa hänen laupeutensa, ja köyhä mies on parempi kuin valehtelia.
23 Herran pelko turvaa elämäsi: nukut tyynesti, säikkymättä pahaa.	23 Herran pelko on elämäksi: saa levätä yönsä ravittuna, eikä mikään paha kohtaa.	23 Herran pelko saattaa elämän, ja se pysyy ravittuna, ettei mikään paha häntä lähesty.
24 Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.	24 Laiska pistää kätensä vatiin, mutta ei saa sitä viedyksi suuhunsa jälleen.	24 Laiska kätkee kätensä poveensa, ja ei vie sitä jälleen suuhunsa.
25 Lyö rehentelijää, se on tyhmille opiksi, ojenna viisasta, ja hänen viisautensa kasvaa.	25 Lyö pilkkaajaa, niin yksinkertainen saa mieltä, ja jos ymmärtäväistä nuhdellaan, niin hän käsittää tiedon.	25 Jos pilkkaajaa lyödään, niin taitamatoin tulee viisaaksi; ja jos toimellista lyödään, niin hän tulee toimelliseksi.
26 Huono ja häpeämätön se poika, joka isäänsä lyö ja äitinsä häätää.	26 Joka isäänsä pahoin pitelee ja ajaa äitinsä pois, se on kunnoton ja rietas poika.	26 Joka vaivaa isäänsä, ja ajaa ulos äitinsä, hän on häpeemätöin ja kirottu lapsi.
27 Poikani, ellet taivu kuriin, silloin eksyt tiedon tieltä.	27 Jos herkeät, poikani, kuulemasta kuritusta, niin eksyt pois tiedon sanoista.	27 Lakkaa poikani, kuuntelemasta sitä neuvoa, joka sinua viettelee pois toimellisesta opista.
28 Vilpillinen todistaja häpäisee oikeutta, jumalaton herkuttelee vääryydellä.	28 Kelvoton todistaja pitää oikeuden pilkkanaan, ja jumalattomien suu nielee vääryyttä.	28 Väärä todistus häpäisee tuomion, ja jumalattomain suu nielee vääryyden.
29 Röyhkeää odottaa rangaistus, tyhmyrin selkää raippa.	29 Tuomiot ovat valmiina pilkkaajille ja lyönnit tyhmien selkään.	29 Pilkkaajille on rangaistus valmistettu, ja haavat hulluin selkään.

Sananlaskut 20

Viisas kuningas tuomitsee oikein
1 Viinissä on rehentely, oluessa rettelö, päihtyneenä hoippuva on älyä vailla.	1 Viini on pilkkaaja, väkijuoma remunpitäjä; eikä ole viisas kenkään, joka siitä hoipertelee.	1 Viina tekee pilkkaajaksi, ja väkevät juotavat tekevät tyhmäksi: joka niitä halajaa, ei hän ikinä viisaaksi tule.
2 Kuin leijonan ärjyntä on kuninkaan suuttumus, henkensä vaarantaa, joka hänet vihoittaa.	2 Kuninkaan peljättäväisyys on kuin nuoren leijonan kiljunta; joka hänet vihoittaa, se henkensä rikkoo.	2 Kuninkaan peljättämys on niinkuin nuoren jalopeuran kiljuminen: joka hänen vihoittaa, hän tekee omaa henkeänsä vastoin.
3 Kunnia sille, joka riitansa sopii, hullu purkaa vihansa julki.	3 On kunniaksi miehelle riitaa karttaa, mutta kaikki hullut riitaa haastavat.	3 Miehen kunnia on olla ilman riitaa; vaan jotka mielellänsä riitelevät, ovat kaikki tyhmät.
4 Syksyllä laiska ei kynnä -- elopellolta hän palaa tyhjin käsin.	4 Syksyllä ei laiska kynnä; elonaikana hän tyhjää tapailee.	4 Kylmän tähden ei tahdo laiska kyntää; sentähden hän elonaikana kerjää, ja ei saa mitään.
5 Kuin syvä vesi on ihmisen sydän, mutta ymmärtäväinen sen luotaa.	5 Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.	5 Neuvo on miehen sydämessä niinkuin syvä vesi; mutta toimellinen ammuntaa sen ylös.
6 Moni kuuluttaa omaa rehellisyyttään, mutta mistä löytyy todella luotettava mies?	6 Monet huutavat hyvyyttänsä kukin, mutta kuka löytää luotettavan miehen?	6 Monta ihmistä kerskataan hyväksi; vaan kuka löytää jonkun, joka todella hyvä on?
7 Vanhurskas se, joka nuhteettomasti elää, onnellisia ovat hänen lapsensakin.	7 Vanhurskas vaeltaa nuhteettomasti, onnelliset ovat lapset hänen jälkeensä.	7 Vanhurskas siveydessä vaeltaa; hänen lastensa käy hyvin hänen perässänsä.
8 Kun kuningas istuu tuomarinistuimellaan, hän pystyy näkemään, mikä on pahaa.	8 Kuningas istuu tuomioistuimella, hän silmillänsä perkaa kaiken pahan pois.	8 Kuningas, joka istuu istuimella tuomitsemaan, hajoittaa kaikki, jotka pahat ovat, silmillänsä.
9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, kaikesta synnistä olen vapaa"?	9 Kuka voi sanoa: "Olen puhdistanut sydämeni, olen puhdas synnistäni"?	9 Kuka sanoo: minä olen puhdas sydämessäni, ja vapaa synnistäni?
10 Kahtalainen paino, kahtalainen mitta, kumpaakin Herra kammoksuu. [20:10,23: Sananl. 11:1+]	10 Kahtalainen paino ja kahtalainen mitta-molemmat ovat Herralle kauhistus.	10 Monenlainen vaaka ja mitta ovat molemmat kauhistus herralle.
11 Teoista näkee, mitä pojasta tulee, onko hänen elämänsä oikea ja puhdas.	11 Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.	11 Nuorukainen tunnetaan menostansa, jos hän siviäksi ja toimelliseksi tuleva on.
12 Korvat kuulemaan ja silmät näkemään, molemmat on Herra luonut.	12 Kuulevan korvan ja näkevän silmän-molemmat on Herra luonut.	12 Kuulevaisen korvan ja näkeväisen silmän on Herra molemmat tehnyt.
13 Älä pitkään nuku, ettet köyhdy, nouse varhain, niin syöt kylliksesi. [Sananl. 6:6-11+]	13 Älä unta rakasta, ettet köyhtyisi; pidä silmäsi auki, niin saat leipää kyllin.	13 Älä rakasta unta, ettes köyhtyisi: avaa silmäs, niin sinä saat kyllän leipää.
14 "Huonoa, perin huonoa", sanoo ostaja, tekee kaupat ja hykertelee käsiään.	14 "Huonoa, huonoa", sanoo ostaja, mutta mentyänsä pois hän kehuskelee.	14 Paha, paha, sanoo ostaja; mutta mentyänsä pois hän kerskaa.
15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä, aarteista kallein on punnittu puhe.	15 Olkoon kultaa, olkoon helmiä paljon, kallein kalu ovat taidolliset huulet.	15 Kultaa ja kalliita kiviä löydetään kyllä, vaan toimellinen suu on kallis kappale.
16 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten. [Sananl. 6:1-5+]	16 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraitten puolesta.	16 Ota hänen vaattensa joka muukaisen takaa: ja ota häneltä pantti tuntemattoman edestä.
17 Makeaa on petoksella saatu leipä, mutta pian on suussa pelkkiä kiviä.	17 Makea on miehelle petoksella saatu leipä, mutta perästäpäin hän saa suunsa täyteen soraa.	17 Varastettu leipä maistuu miehelle hyvin; vaan sitte pitää hänen suunsa oleman täynnä teräviä kiviä.
18 Harkinnalla hankkeet varmistetaan, tarkoin suunnitelmin sotaan mennään. [Luuk. 14:28-32]	18 Neuvotellen suunnitelmat vahvistuvat, ja sotaa on sinun käytävä neuvokkuudella.	18 Aivoitukset menestyvät, kuin ne neuvotella toimitetaan, ja sodat myös pitää toimella pidettämän.
19 Juorukellolta salaisuus karkaa, suupaltin kanssa älä seurustele. [Sananl. 11:13, 25:9]	19 Salaisuuden ilmaisee, joka panettelijana käy; älä siis antaudu avosuisen pariin.	19 Älä sekoita sinuas sen kanssa, joka salaisuuden ilmoittaa, ja joka panettelee, ja jolla petollinen suu on.
20 Joka isäänsä ja äitiään kiroaa, sen lamppu sammuu yön pimeään. [Job 18:6+]	20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroaa, sen lamppu sammuu pilkkopimeään.	20 Joka isäänsä ja äitiänsä kiroilee, hänen kynttilänsä pitää sammuman synkiässä pimeydessä.
21 Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.	21 Tavara, jota aluksi kiivaasti tavoitellaan, ei lopulta tuo siunausta.	21 Perintö, johon varhain kiiruhdetaan, on viimeiseltä ilman siunausta.
22 Älä sano: "Minä maksan pahalla pahan", luota Herraan, hän puolustaa oikeuttasi. [3. Moos. 19:18; Sananl. 24:29; Room. 12:17; 1. Piet. 3:9]	22 Älä sano: "Minä kostan pahan"; odota Herraa, hän auttaa sinua.	22 Älä sano: minä kostan pahan; odota Herraa, hän auttaa sinua.
23 Kahtalaista punnusta Herra vihaa, väärä vaaka ei hänelle kelpaa.	23 Kahtalainen paino on Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.	23 Monenlaiset puntarit ovat Herralle kauhistus, ja väärä vaaka ei ole hyvä.
24 Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan?	24 Herralta tulevat miehen askeleet; mitäpä ymmärtäisi tiestänsä ihminen itse?	24 Jokaisen retket tulevat Herralta: kuka ihminen taitaa ymmärtää tiensä?
25 Älä harkitsematta lupaa pyhää lahjaa -- olet ansassa, jos lupaustasi kadut. [Saarn. 5:4]	25 Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.	25 Se on ihmiselle paula, kuin hän pilkkaa pyhää, ja etsii sitte lupauksia.
26 Viisas kuningas viskaa joukosta jumalattomat, ajaa puimajyrällä heidän ylitseen.	26 Viisas kuningas perkaa jumalattomat pois viskimellään ja antaa puimajyrän käydä heidän ylitsensä.	26 Viisas kuningas hajoittaa jumalattomat, ja antaa ratasten käydä heidän päällitsensä.
27 Ihmisen henki on Herran lamppu, se valaisee sydämen perimmät sopet.	27 Ihmisen henki on Herran lamppu: se tutkistelee sydämen kammiot kaikki.	27 Herran kynttilä on ihmisen henki: hän käy läpi koko sydämen.
28 Laupeus ja uskollisuus ovat kuninkaan turva, niillä hän vahvistaa valtansa. [Sananl. 16:12+]	28 Laupeus ja uskollisuus on kuninkaan turva, ja laupeudella hän valtaistuimensa tukee.	28 Laupius ja totuus varjelee kuninkaan, ja hän vahvistaa istuimensa laupiudella.
29 Nuorukaisten ylpeytenä on heidän voimansa, vanhusten kunniana harmaat hapset.	29 Voima on nuorukaisen kunnia, ja harmaat hapset ovat vanhusten kaunistus.	29 Nuorten miesten väkevyys on heidän kunniansa, ja harmaat karvat on vanhain kaunistus.
30 Ilkeä loukkaus iskee syvän haavan, viiltää sydämeen saakka.	30 Mustelmat ja haavat puhdistavat pahantekijän, lyönnit puhdistavat sydämen kammiot.	30 Haavoilla pitää pahuus ajettaman pois, ja koko sydämen kivulla.

Sananlaskut 21

Jumalaton syöstään tuhoon
1 Kuin kastelupuro on Herran kädessä kuninkaan sydän, hän ohjaa sen minne tahtoo.	1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä kuin vesiojat: hän taivuttaa sen, kunne tahtoo.	1 Kuninkaan sydän on Herran kädessä, niinkuin vesiojat, ja hän taittaa sen kuhunka tahtoo.
2 Ihminen pitää oikeina kaikkia teitään, mutta Herra punnitsee sydämet.	2 Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat, mutta Herra tutkii sydämet.	2 Jokainen luulee tiensä oikiaksi, vaan Herra koettelee sydämet.
3 Noudata oikeutta ja vanhurskautta, se on Herralle enemmän kuin teurasuhri. [1. Sam. 15:22+]	3 Vanhurskauden ja oikeuden harjoittaminen on Herralle otollisempi kuin uhri.	3 Hyvin ja oikein tehdä, on Herralle otollisempi kuin uhri.
4 Ylpeät silmät, pöyhkeä sydän -- jumalattoman lyhdyt synnin tiellä.	4 Ylpeät silmät ja pöyhkeä sydän-jumalattomien lamppu-ovat syntiä.	4 Ylpiät silmät ja paisunut sydän, ja jumalattomain kynttilä on synti.
5 Uutteruus ja harkinta tuo menestyksen, turha kiire vie köyhyyteen.	5 Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.	5 Ahkeran miehen aivoitukset tuovat yltäkylläisyyden; vaan joka pikainen on, se tulee köyhäksi.
6 Joka kokoaa omaisuutta valheen keinoin, se tuulta tavoittaa ja tuhonsa löytää.	6 Jotka hankkivat aarteita petollisin kielin, ovat haihtuva tuulahdus, hakevat kuolemaa.	6 Joka tavaran kokoo valheella, se on kulkeva turhuus, niiden seassa, jotka kuolemaa etsivät.
7 Omaan pahuuteensa jumalaton kaatuu, kun hän hylkää sen, mikä on oikein.	7 Jumalattomat tempaa pois heidän väkivaltansa, sillä eivät he tahdo oikeutta tehdä.	7 Jumalattomain raatelemus pitää heitä peljättämän; sillä ei he tahtoneet tehdä, mitä oikia on.
8 Syyllisen tie on mutkainen, kunnon ihminen on teoissaan suora.	8 Rikollisen tie on mutkainen, mutta puhtaan teot ovat oikeat.	8 Jumalattoman ihmisen tie on outo; mutta puhtaan työ on oikia.
9 Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa. [Sananl. 25:24]	9 Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.	9 Parempi on asua katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
10 Jumalaton himoitsee pahaa, lähimpiäänkään hän ei säästä.	10 Jumalattoman sielu himoitsee pahaa, lähimmäinen ei saa armoa hänen silmiensä edessä.	10 Jumalattoman sielu toivottaa pahaa, ja ei suo lähimmäisellensä mitään.
11 Rankaise rehentelijää, se on kokemattomille opiksi, opeta viisasta, ja hänen tietonsa kasvaa.	11 Kun pilkkaajaa rangaistaan, viisastuu yksinkertainen; ja kun viisasta neuvotaan, ottaa hän sen opiksensa.	11 Kuin pilkkaaja rangaistaan, niin tyhmät viisaaksi tulevat, ja kuin viisas tulee opetetuksi, niin hän ottaa opin.
12 Oikein tekee oikeamielinen jumalattomille, hän syöksee tuhoon koko joukkion.	12 Vanhurskas Jumala tarkkaa jumalattoman taloa, hän syöksee jumalattomat onnettomuuteen.	12 vanhurskas pitää itsensä viisaasti jumalattoman huonetta vastaan; vaan jumalattomat kietovat itsensä onnettomuuteen.
13 Joka sulkee korvansa köyhän pyynnöltä, joutuu itse pyytämään saamatta vastausta.	13 Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.	13 Joka tukitsee korvansa köyhän huudolta, hänen pitää myös huutaman, ja ei kuultaman.
14 Salaa annettu lahja lepyttää vihan, poveen kätketty lahjus kiivaankin kiukun.	14 Salainen lahja lepyttää vihan ja poveen kätketty lahjus kiivaan kiukun.	14 Salainen lahja asettaa vihan, ja helmaan anto lepyttä suurimman kiukun.
15 Oikea teko on oikeamielisen ilo mutta väärämielisen kauhistus.	15 Vanhurskaalle on ilo, kun oikeutta tehdään, mutta väärintekijöille kauhu.	15 Se on vanhurskaille ilo, tehdä mikä oikia on, vaan pahantekiöillä on pelko.
16 Joka eksyy ymmärryksen tieltä, päätyy lopulta varjojen maahan.	16 Ihminen, joka eksyy taidon tieltä, joutuu lepäämään haamujen seuraan.	16 Ihminen joka poikkee viisauden tieltä, pitää oleman kuolleiden joukossa.
17 Ilonpitäjää odottavat ankeat ajat, juomari ja syömäri ei rikastu.	17 Puutteen mieheksi päätyy riemujen rakastaja, eikä rikastu se, joka viiniä ja öljyä rakastaa.	17 Joka hekumaa rakastaa, se tulee köyhäksi; ja joka viinaa ja öljyä rakastaa, ei hän tule rikkaaksi.
18 Jumalattoman ja hurskaan osat vaihtuvat: petollinen joutuu uskollisen lunnaaksi.	18 Jumalaton joutuu lunastusmaksuksi vanhurskaan puolesta ja uskoton oikeamielisten sijaan.	18 Jumalatoin pitää annettaman ulos vanhurskaan siaan, ja ylönkatsoja siveiden edestä.
19 Parempi asua autiomaassa kuin pahansisuisen vaimon kanssa.	19 Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.	19 Parempi on asua autiossa maassa kuin riitaisen ja vihaisen vaimon kanssa.
20 Viisaalla on varastossa kalleuksia ja herkkuja, tyhmä panee kaiken menemään.	20 Kalliita aarteita ja öljyä on viisaan majassa, mutta tyhmä ihminen syö suuhunsa sellaiset.	20 Viisaan huoneessa on suloinen tavara ja öljy, vaan tyhmä ihminen sen tuhlaa.
21 Joka pyrkii oikeuteen ja laupeuteen, saa elämän, kunnian ja vanhurskauden.	21 Joka vanhurskauteen ja laupeuteen pyrkii, se löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.	21 Joka vanhurskautta ja hyvyyttä noudattaa, hän löytää elämän, vanhurskauden ja kunnian.
22 Viisas mies valtaa vahvankin kaupungin ja repii sen muurit ja varustukset.	22 Viisas ryntää sankarien kaupunkiin ja kukistaa varustuksen, joka oli sen turva.	22 Viisas mies voittaa väkeväin kaupungin, ja kukistaa heidän uskalluksensa vahvuuden.
23 Joka suutaan ja kieltään varoo, varjelee itsensä ahdingoilta.	23 Joka suunsa ja kielensä varoo, se henkensä ahdistuksilta varoo.	23 Joka suunsa ja kielensä hillitsee, hän varjelee sielunsa ahdistuksesta.
24 Rehentelijä saa herjaajan nimen, hänen röyhkeydellään ei ole mittaa eikä määrää.	24 Pilkkaajan nimen saa julkea röyhkeilijä, jonka meno on määrätöntä julkeutta.	24 Joka ynseä ja ylpiä on, hän kutsutaan pilkkaajaksi, joka vihassa ynseytensä näyttää.
25 Omiin mielitekoihinsa laiska kuolee, kun kädet kieltäytyvät työnteosta. [Sananl. 6:6-11+]	25 Oma halu laiskan tappaa, sillä hänen kätensä eivät tahdo työtä tehdä.	25 Laiskan himo tappaa hänen, ettei hänen kätensä tahtoneet mitään tehdä:
26 Ahne on aina ottamassa, vanhurskas antaa, ei kitsastele.	26 Aina on hartaasti haluavia, mutta vanhurskas antaa säästelemättä.	26 Hän himoitsee suuresti kaiken päivän; muuta vanhurskas antaa, ja ei kiellä.
27 Jumalattoman uhrilahja on iljettävä, vielä iljettävämpi, jos hän hautoo pahaa.	27 Jumalattomien uhri on kauhistus; saati sitten, jos se tuodaan ilkityön edestä!	27 Jumalattomain uhri on kauhistus, semminkin kuin se synnissä uhrataan.
28 Väärän todistajan käy huonosti, tarkkaa todistajaa kuunnellaan aina.	28 Valheellinen todistaja hukkuu, mutta kuunteleva mies saa aina puhua.	28 Väärän todistajan pitää hukkuman; vaan joka tottelee, hän saa aina puhua.
29 Jumalaton katsoo uhmakkaasti, vilpitön kulkee vakaasti tietään.	29 Julkeiksi tekee jumalaton kasvonsa, vakaiksi tekee oikeamielinen tiensä.	29 Jumalatoin juoksee päätähavin lävitse: mutta hurskas ojentaa tiensä.
30 Ei auta viisaus Herran edessä, ei ymmärrys, ei ihmisen harkinta.	30 Ei auta viisaus, ei ymmärrys, ei mikään neuvo Herraa vastaan.	30 Ei yksikään viisaus, eli ymmärrys, eikä neuvo, auta herraa vastaan.
31 Itse valjastat hevosesi taisteluun, mutta voitto on Herran kädessä. [Ps. 20:8+]	31 Hevonen on varustettu taistelun päiväksi, mutta voitto on Herran hallussa.	31 Hevoset valmistetaan sodan päiväksi; mutta voitto tulee herralta.

Sananlaskut 22

Köyhän sortajaa Herra rankaisee
1 Hyvä maine on rikkautta arvokkaampi, suosio parempi kuin kulta ja hopea.	1 Nimi on kalliimpi suurta rikkautta, suosio hopeata ja kultaa parempi.	1 Hyvä sanoma on kalliimpi kuin suuri rikkaus, ja suosio on parempi kuin hopia ja kulta.
2 Pane rikas ja köyhä vieretysten: kumpaisenkin on Herra luonut. [Job 31:15, 33:6]	2 Rikas ja köyhä kohtaavat toisensa; Herra on luonut kumpaisenkin.	2 Rikas ja köyhä tulevat toinen toistansa vastaan: ja Herra on ne kaikki tehnyt.
3 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.	3 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.	3 Viisas näkee pahan, ja karttaa; taitamattomat juoksevat lävitse, ja saavat vahingon.
4 Nöyryyden ja Herran pelon palkka on elämä, vauraus ja kunnia.	4 Nöyryyden ja Herran pelon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.	4 Nöyryyden ja Herran pelvon palkka on rikkaus, kunnia ja elämä.
5 Okaita ja ansoja on väärämielisen tiellä -- karta sitä, jos elämäsi on sinulle kallis!	5 Orjantappuroita ja pauloja on väärän tiellä; henkensä varjelee, joka niistä kaukana pysyy.	5 Orjantappurat ja paulat ovat väärän tiellä; vaan joka siitä taamma vetäytyy, hän varjelee henkensä.
6 Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.	6 Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.	6 Niinkuin sinä lapsen totutat nuoruudessa, niin ei hän siitä luovu, kuin hän vanhenee.
7 Köyhä on rikkaan vallassa, velallisesta tulee velkojan orja.	7 Rikas hallitsee köyhiä, ja velallinen joutuu velkojan orjaksi.	7 Rikas vallitsee köyhiä, ja joka lainaksi ottaa, hän on lainaajan orja.
8 Joka vääryyttä kylvää, se tuhoa niittää, hänen sauvansa särkyy ja mahtinsa murtuu.	8 Joka vääryyttä kylvää, se turmiota niittää, ja hänen vihansa vitsa häviää.	8 Joka vääryyttä kylvää, se niittäää vaivan, ja hänen pahuutensa hukkuu vitsalla.
9 Siunattu se, jolla on hyvä sydän, hän antaa leivästään tarvitsevalle.	9 Hyvänsuopa saa siunauksen, sillä hän antaa leivästään vaivaiselle.	9 Laupiaat silmät siunataan, sillä hän antaa leivästä köyhälle.
10 Aja riitapukari pois, niin sopu palaa, tulee loppu torasta ja parjauksista.	10 Aja pois pilkkaaja, niin poistuu tora ja loppuu riita ja häväistys.	10 Aja pilkkaaja pois,niin riita asettuu, ja tora ja häväistys lakkaa.
11 Puhdassydämistä Jumala rakastaa, puheissaan taitavaa kuningas suosii.	11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, jolla on suloiset huulet, sen ystävä on kuningas.	11 Joka sydämen puhtautta rakastaa, sen huulet ovat otolliset, ja kuningas on hänen ystävänsä.
12 Herra suojelee totuutta ja tekee tyhjiksi petturien puheet.	12 Herran silmät suojelevat taitoa, mutta uskottoman sanat hän kääntää väärään.	12 Herran silmät varjelevat hyvän neuvon, ja kukistavat ylönkatsojan sanat.
13 Laiska sanoo: "Ulkona on leijona, tappavat vielä minut keskellä katua."	13 Laiska sanoo: "Ulkona on leijona; tappavat vielä minut keskellä toria".	13 Laiska sanoo: jalopeura on ulkona, ja minä tapetaan kadulla.
14 Vieraan naisen suu on syvä hauta -- siihen putoaa se, jonka Herra kiroaa.	14 Irstaitten vaimojen suu on syvä kuoppa; Herran vihan alainen kaatuu siihen.	14 Porttoin suu on syvä kuoppa: joka ei Herran suosiossa ole, hän lankee siihen.
15 Hulluus tarttuu helposti nuorukaiseen, mutta kunnon kuritus ajaa sen pois. [Sananl. 13:24+]	15 Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.	15 Hulluus riippuu nuorukaisen sydämessä, vaan kurituksen vitsa ajaa sen kauvas hänestä.
16 Joka köyhää sortaa ja rikasta lahjoo, ei siitä rikastu vaan köyhtyy.	16 Vaivaiselle on voitoksi, jos häntä sorretaan, rikkaalle tappioksi, jos hänelle annetaan.	16 Joka köyhälle tekee vääryyttä enentääksensä tavaraansa, hänen pitää itse rikkaalle antaman, ja tosin köyhäksi tuleman.
Viisaiden sanoja
17 Kuuntele tarkoin, ota vastaan viisaiden sanat, avaa sydämesi tiedolle, jota jaan.	17 Kallista korvasi ja kuuntele viisaitten sanoja ja tarkkaa minun taitoani.	17 Kallista korvas ja kuule viisasten sanat, ja pane minun oppini sydämees.
18 Teet hyvin, kun kätket sen sisimpääsi ja pidät sen valmiina huulillasi.	18 Sillä suloista on, jos kätket ne sisimpääsi; olkoot ne kaikki huulillasi valmiina.	18 Sillä se on sinulle suloinen, jos sinä pidät sen mielessäs, ja ne sovitetaan yhteen sinun huulilles.
19 Turvaa Herraan -- siksi minä sinulle puhun, siksi saatan tietoosi kaiken tämän.	19 Että Herra olisi sinun turvanasi, siksi olen minä nyt neuvonut juuri sinua.	19 Että sinun toivos olis Herrassa, olen minä sinua tänäpänä neuvonut; niin ota myös sinä näistä vaari.
20 Kolmekymmentä ohjetta olen kirjoittanut sinulle neuvoksi ja opastukseksi,	20 Olenhan ennenkin sinulle kirjoittanut, antanut neuvoja ja tietoa,	20 Enkö minä ole suurista asioista kirjoittanut sinun etees, neuvoin ja opettain?
21 jotta oppisit totuutta, oikeita sanoja, ja voisit vakain sanoin vastata lähettäjällesi.	21 opettaakseni sinulle totuutta, vakaita sanoja, että voisit vakain sanoin vastata lähettäjällesi.	21 Osoittaakseni sinulle vahvan totuuden perustuksen, vastatakses niitä oikein, jotka sinun lähettävät.
22 Älä riistä heikkoa hänen heikkoutensa vuoksi, älä sorra köyhää oikeudessa,	22 Älä raasta vaivaista, siksi että hän on vaivainen, äläkä polje kurjaa portissa,	22 Älä ryöstä köyhää, vaikka hän köyhä on, ja älä solvaise vaivaista portissa.
23 sillä Herra ajaa hänen asiaansa ja riistää hengen hänen riistäjiltään.	23 sillä Herra ajaa hänen asiansa ja riistää hänen riistäjiltään hengen.	23 Sillä Herra ajaa heidän asiansa, ja sortaa heidän soortajansa.
24 Älä lyöttäydy kiivaan miehen seuraan, älä ryhdy äkkipikaisen kumppaniksi, [Sananl. 15:18+]	24 Älä rupea pikavihaisen ystäväksi äläkä seurustele kiukkuisen kanssa,	24 Älä antaudu vihaisen miehen seuraan, ja älä ole julman tykönä,
25 ettet tottuisi hänen teihinsä ja vaarantaisi omaakin vaellustasi.	25 että et tottuisi hänen teihinsä ja saattaisi sieluasi ansaan.	25 Ettes oppisi hänen teitänsä, ja saisi sielulles paulaa.
26 Älä tee niiden tavoin, jotka lyövät kättä ja menevät veloista takuuseen. [22:26,27: Sananl. 6:1-5+]	26 Älä ole niitä, jotka kättä lyövät, jotka menevät takuuseen veloista.	26 Älä ole niiden tykönä, jotka kättä lyövät ja velkaa takaavat;
27 Ellei sinulla ole millä maksaa, viedään vuodekin altasi.	27 Jollei sinulla ole, millä maksaa, mitäs muuta, kuin viedään vuode altasi!	27 Sillä jos sinulla ei ole varaa maksaa, niin vuotees otetaan altas pois.
28 Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä, jonka esi-isäsi ovat paikalleen panneet. [5. Moos. 19:14, 27:17; Sananl. 23:10]	28 Älä siirrä ikivanhaa rajaa, jonka esi-isäsi ovat asettaneet.	28 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja, jotka esi-isäs tehneet ovat.
29 Katsopa miestä, joka on toimissaan taitava: hänen tiensä vie kuninkaiden hoveihin, ei hän jää alhaisten palvelukseen.	29 Jos näet miehen, kerkeän toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.	29 Jos sinä näet nopsan miehen asiassansa, sen pitää seisoman kuninkaan edessä: ei hänen pidä seisoman halpain edessä.

Sananlaskut 23

Varoituksia huonosta seurasta
1 Kun käyt aterialle mahtimiehen pöytään, älä unohda, kuka edessäsi on.	1 Kun istut aterialle hallitsijan seurassa, niin pidä tarkoin mielessä, kuka edessäsi on,	1 Koskas istus ja syöt jonkun herran kanssa, niin ota visu vaari, kuka edessäs on.
2 Tuki vaikka veitsellä kurkkusi, nälällesi älä anna valtaa.	2 ja pane veitsi kurkullesi, jos olet kovin nälkäinen.	2 Ja pane veitsi kaulaas, jos sinä tahdot henkes pitää.
3 Älä ahnehdi hänen herkkujaan, sillä niissä voi piillä petos.	3 Älä himoitse hänen herkkujansa, sillä ne ovat petollisia ruokia.	3 Älä himoitse hänen herkustansa; sillä se on petollinen leipä.
4 Älä rehki rikastuaksesi, älä tuhlaa ajatuksiasi siihen.	4 Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.	4 Älä vaivaa sinuas tullakses rikkaksi, ja lakkaa sinun viisaudesta.
5 Kun kiinnität katseesi rikkauteen, se on jo poissa: se on saanut siivet ja lentänyt taivaalle kuin kotka.	5 Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.	5 Älä lennätä silmiäs sen jälkeen, jota et sinä taida saada; sillä se tekee itsellensä siivet niinkuin kotka, ja lentää taivasta päin.
6 Älä aterioi pahansuovan seurassa, älä havittele hänen herkkujaan,	6 Älä syö pahansuovan leipää äläkä himoitse hänen herkkujansa.	6 Älä syö leipää kateen kanssa, ja älä himoitse hänen hänen herkkuansa.
7 sillä hänen päätään sinä et käännä. Hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta ei tarkoita mitä sanoo.	7 Sillä niinkuin hän mielessään laskee, niin hän menettelee: hän sanoo sinulle: "Syö ja juo", mutta hänen sydämensä ei ole sinun puolellasi.	7 Sillä niinkuin hän itse sydämessänsä ajattelee, niin se on; hän sanoo sinulle: syö ja juo, ja ei kuitenkaan ole hänen mielensä sinun kanssas.
8 Minkä syöt, sen olet oksentava, ja kauniit sanasikin menevät hukkaan.	8 Syömäsi palan sinä olet oksentava, ja suloiset sanasi sinä tuhlasit turhaan.	8 Sinun palas, jotka syönyt olet, pitää sinun oksentaman, ja sinun ystävälliset puhees pitää hukkaan tuleman.
9 Turha on puhua tyhmälle, hän ei ymmärrä viisauttasi.	9 Älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen.	9 Älä puhu hullun korvissa; sillä hän katsoo sinun toimellisen puheen ylön.
10 Älä siirrä vanhaa rajapyykkiä äläkä tunkeudu orpojen pelloille, [5. Moos. 19:14, 27:17; Sananl. 22:28]	10 Älä siirrä ikivanhaa rajaa äläkä mene orpojen pelloille.	10 Älä siirrä takaperin entisiä rajoja,ja älä mene orpoin pellolle.
11 sillä heillä on väkevä puolustaja, joka ajaa heidän asiaansa sinua vastaan.	11 Sillä heidän sukulunastajansa on väkevä, ja hän ajaa heidän asiansa sinua vastaan.	11 Sillä heidän lunastajansa on voimallinen: hän toimittaa heidän asiansa sinua vastaan.
12 Taivuta mielesi kuulemaan neuvoja, avaa korvasi viisaudelle.	12 Tuo sydämesi kuritettavaksi ja korvasi taidon sanojen ääreen.	12 Anna sydämes kuritukseen, ja korvas toimelliseen puheesen.
13 Älä jätä poikaa kurituksetta -- ei hän kuole, jos saa keppiä. [23:13,14: Sananl. 13:24+]	13 Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta.	13 Älä lakkaa lasta kurittamasta; sillä jos sinä häntä vitsalla lyöt, niin ei hän kuole.
14 Kun annat hänelle keppiä, pelastat hänet tuonelan tieltä.	14 Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta hänen sielunsa pelastat.	14 Sinä lyöt häntä vitsalla, vaan sinä vapahdat hänen sielunsa helvetistä.
15 Poikani, jos sydämesi viisastuu, minun sydämeni iloitsee.	15 Poikani, jos sinun sydämesi viisastuu, niin minunkin sydämeni iloitsee;	15 Poikani, jos sinä viisas olet, niin myös sydämeni iloitsee.
16 Riemu täyttää mieleni, kun puheesi on totta ja oikeaa.	16 ja sisimpäni riemuitsee, jos sinun huulesi puhuvat sitä, mikä oikein on.	16 Ja minun munaskuuni ovat riemuiset, koska sinun huules puhuvat, mikä oikia on.
17 Älä kadehdi niitä, jotka elävät synnissä, elä Herran pelossa päivästä päivään. [Sananl. 24:1]	17 Älköön sydämesi kadehtiko jumalattomia, mutta kiivaile aina Jumalan pelon puolesta,	17 Älköön sinun sydämes kiivoitelko syntisiä, vaan olkoon Herran pelvossa joka päivä.
18 Jos sen teet, sinulla on tulevaisuus eikä toivosi raukea tyhjiin.	18 niin sinulla totisesti on tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.	18 Sillä se on sinulle viimein hyväksi, ja ei sinun odottamises puutu.
19 Kuuntele, poikani, ja viisastu, ohjaa ajatuksesi oikealle tielle.	19 Kuule, poikani, ja viisastu, ja ohjaa sydämesi oikealle tielle.	19 Kuule, poikani, ja ole viisas, ja johdata sydämes tielle.
20 Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä,	20 Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien.	20 Älä ole juomarien ja syömärien seassa.
21 sillä juomari ja syömäri köyhtyy, nuokkuu lopulta ryysyissä.	21 Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.	21 Sillä juomarit ja syömärit köyhtyvät, ja unikeko pitää ryysyissä käymän.
22 Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän on vanha.	22 Kuule isääsi, joka on sinut siittänyt, äläkä äitiäsi halveksi, kun hän on vanhennut.	22 Kuule isääs, joka sinun siittänyt on, ja älä katso äitiäs ylön, kuin hän vanhaksi tulee.
23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, oppia ja ymmärrystä.	23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.	23 Osta totuutta, ja älä sitä myy, niin myös viisautta, oppia ja ymmärrystä.
24 Kunnon poika on isänsä ilo, onnellinen se, jolla on viisas poika. [Sananl. 10:1+]	24 neen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä.	24 Vanhurskaan isä suuresti riemuitsee; ja joka viisaan siittänyt on, hän iloitsee hänestä.
25 Iloitkoot sinun isäsi ja äitisi, riemuitkoon sinun synnyttäjäsi.	25 Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.	25 Anna isäs ja äitis iloita; ja riemuitkaan se, joka sinun synnyttänyt on.
26 Poikani, luota minuun, seuraa samaa tietä kuin minä.	26 Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.	26 Anna minulle, poikani, sydämes, ja sinun silmäs pitäköön minun tieni.
27 Portto on kuin syvä hauta, vieras nainen kuin ahdas kaivo.	27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.	27 Sillä portto on syvä kuoppa, ja vieras vaimo on ahdas kaivo.
28 Rosvon lailla hän on väijyksissä ja viettelee yhä uusia uskottomuuteen.	28 Vieläpä hän väijyy kuin rosvo, ja hän kartuttaa uskottomia ihmisten seassa.	28 Ja hän väijyy niinkuin saalista, ja saattaa monta tottelemattomaksi ihmisten seassa.
29 Kuka voivottaa, kuka vaikertaa? Kuka rettelöi, kuka haastaa riitaa? Kuka hankkii kolhuja syyttä suotta? Kuka katsoo harottavin silmin?	29 Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät?	29 Kussa on kipu? kussa murhe? kussa tora? kussa valitus? kenellä haavat ilman syytä? kenellä punaiset silmät?
30 Se, joka viipyy viinin ääressä, se, joka etsii maustejuomaa.	30 Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.	30 Siinä, kussa viinan tykönä viivytään, ja tullaan tyhjentämään, mitä sisälle pantu on.
31 Älä katsele viinin hehkuvaa punaa, älä katso sen välkettä maljassa. Helposti se valahtaa kurkusta alas,	31 Älä katsele viiniä, kuinka se punoittaa, kuinka se maljassa hohtaa ja helposti valahtaa alas.	31 Älä katsele viinaa, vaikka se punoittaa, ja on selkiänä lasissa, ja huokiasti menee alas;
32 mutta perästäpäin se puree kuin käärme, iskee myrkkyhampaillaan kuin kyy.	32 Lopulta se puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko.	32 Vaan viimeiseltä puree se niinkuin käärme, ja pistää niinkuin kyykäärme.
33 Silmäsi näkevät outoja, puheesi ovat hullun houreita.	33 Silmäsi outoja näkevät, ja sydämesi haastelee sekavia.	33 Niin katsovat sinun silmäs muita vaimoja, ja sinun sydämes puhuu toimettomia asioita,
34 Olet kuin aalloilla keskellä merta, kuin maston nenässä mainingeilla.	34 Sinusta on kuin makaisit keskellä merta, on kuin maston huipussa makaisit.	34 Ja sinä tulet niinkuin se, joka makaa keskellä merta, ja niinkuin se joka makaa ylhäällä haahden pielen päässä.
35 "Minut piestiin, mutta en tuntenut mitään, minut hakattiin, mutta en tiennyt mitään. Milloin pääni selviää? Pitäisi päästä hakemaan lisää."	35 "Löivät minua, mutta ei koskenut minuun; pieksivät minua, mutta en tiennyt mitään. Milloinkahan herännen? Tahdonpa taas hakea tätä samaa."	35 Sinä sanot; he löivät minua, vaan en minä kipua tuntenut; he sysivät minua, ja en minä tiennyt. Kuin minä herään, niin tahdon minä vielä niin tehdä, ja sitä enempi etsiä.

Sananlaskut 24

Syytöntä on puolustettava
1 Älä kadehdi pahoja ihmisiä, älä tavoittele heidän seuraansa,	1 Älä kadehdi pahoja ihmisiä äläkä halua heidän seuraansa.	1 Älä ole kiivas pahain ihmisten kanssa, ja älä himoitse olla heitä läsnä;
2 sillä heillä on mielessään tuhoisat aikeet, heidän puheensa saa aikaan pelkkää pahaa.	2 Sillä heidän mielensä miettii väkivaltaa, ja turmiota haastavat heidän huulensa.	2 Sillä heidän sydämensä pyytää vahingoittaa, ja heidän huulensa neuvovat pahuuteen.
3 Viisaudella talo rakennetaan, ymmärrys on sen perustus,	3 Viisaudella talo rakennetaan ja ymmärryksellä vahvaksi varustetaan.	3 Viisaudella raknnetaan huone, ja toimella se vahvistetaan.
4 tieto ja taito täyttävät sen huoneet kalleuksilla ja kaikella kauniilla.	4 Taidolla täytetään kammiot, kaikkea kallista ja ihanaa tavaraa täyteen.	4 Taidolla kammio täytetään kaikkinaisista kalliista ja jaloista tavaroista.
5 Viisaus on väkevyyttä, kokemus tuo voimaa.	5 Viisas mies on väkevä, ja taidon mies on voipa voimaltansa.	5 Viisas mies on väkevä, ja toimellinen mies on voimallinen väestä.
6 Viisas suunnitelma auttaa sodassa, hyvät neuvonantajat tuovat menestyksen.	6 Neuvokkuudella näet on sinun käytävä sotaa, ja neuvonantajain runsaus tuo menestyksen.	6 Sillä neuvolla sodatkin pidetään: ja jossa monta neuvonantajaa on, siinä on voitto.
7 Koskapa tyhmä olisi tilanteen tasalla! Pysyköön siis neuvonpidossa vaiti.	7 Kovin on korkea hullulle viisaus, ei hän suutansa avaa portissa.	7 Viisaus on hullulle ylen korkia, ei hän tohdi avata suutansa portissa.
8 Joka aina punoo juonia, saa vehkeilijän nimen.	8 Jolla on pahanteko mielessä, sitä juonittelijaksi sanotaan.	8 Joka ajattelee pahaa tehdäksensä, se kutsutaan pahain ajatusten päämieheksi.
9 Mielettömän ajatukset täyttää synti, herjaajaa jokainen kammoksuu.	9 Synti on hulluuden työ, ja pilkkaaja on ihmisille kauhistus.	9 Tyhmäin ajatus on synti, ja pilkkaaja on kauhistus ihmisille.
10 Annatko periksi ahdingon tullen? Vähätpä ovat voimasi.	10 Jos olet ollut veltto, joutuu ahtaana aikana voimasi ahtaalle.	10 Ei se ole väkevä, joka ei tuskassa vahva ole.
11 Mene väliin, kun syytöntä viedään surmattavaksi, riennä apuun, kun hän hoippuu teloituspaikalle. [Sananl. 31:8,9]	11 Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.	11 Auta niitä, joita tappaa tahdotaan, ja älä vedä sinuas pois pois niiden tyköä, jotka kuoletetaan.
12 Älä selitä: "Enhän tunne koko asiaa", sillä sydänten tutkijaa sinä et petä. Hän valvoo sinua ja tuntee sinut, hän maksaa jokaiselle tekojen mukaan. [Job 34:11+]	12 Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan.	12 Jos sinä sanot: katso, emme ymmärrä sitä! luuletkos, ettei se, joka sydämet tutkii, sitä ymmärrä? ja se, joka sielustas ottaa vaarin, tunne sitä ja kosta ihmiselle tekonsa jälkeen?
13 Syö, poikani, hunajaa, se on hyvää, ja mesi on makeaa kielelläsi.	13 Syö hunajaa, poikani, sillä se on hyvää, ja mesi on makeaa suussasi.	13 Syö, poikani, hunajaa; sillä se on hyvä, ja mesileupä on makia suus laelle.
14 Yhtä lailla on viisaus sinulle hyväksi: kun löydät sen, sinulla on tulevaisuus, toivosi ei raukea tyhjiin.	14 Samankaltaiseksi tunne viisaus sielullesi; jos sen löydät, on sinulla tulevaisuus, ja toivosi ei mene turhaan.	14 Niin on myös viisauden oppi sielulles: koskas sen löydät, niin sinun viimein käy hyvin, ja ei sinun toivos ole turha.
15 Älä väijy, jumalaton, hurskaan majaa, älä tuhoa hänen kotiaan.	15 Älä väijy, jumalaton, vanhurskaan majaa, älä hävitä hänen leposijaansa.	15 Älä vartioitse vanhurskaan huonetta, sinä jumalatoin, älä hukkaa hänen lepoansa.
16 Vaikka hurskas seitsemästi kaatuisi, hän nousee jälleen, mutta jumalaton sortuu onnettomuuteensa.	16 Sillä seitsemästi vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen, mutta jumalattomat suistuvat onnettomuuteen.	16 Sillä vanhurskas taitaa langeta seitsemän kertaa, ja nousee jälleen; mutta jumalattomat kaatuvat onnettomuuteen.
17 Kun vihamiehesi kaatuu, älä iloitse, kun hän kompastuu, älä riemuitse,	17 Älä iloitse vihamiehesi langetessa, älköön sydämesi riemuitko hänen suistuessaan kumoon,	17 Älä iloitse vihamiehes vahingosta, ja älköön sinun sydämes riemuitko hänen onnettomuudestansa,
18 ettei Herra sen nähdessään suuttuisi sinuun ja kääntäisi vihaansa hänestä pois.	18 ettei Herra, kun sen näkee, sitä pahana pitäisi, ja kääntäisi vihaansa pois hänestä.	18 Ettei Herra näkisi sitä, ja se olis hänelle kelvotoin, ja hän kääntäis vihansa pois hänen päältänsä.
19 Älä kiivastu pahantekijöille, älä kadehdi jumalattomia,	19 Älä vihastu pahantekijäin tähden, älä kadehdi jumalattomia.	19 Älä vihastu pahain päälle, älä myös ole kiivas jumalattomain tähden;
20 sillä pahoilla ei ole tulevaisuutta ja jumalattoman lamppu sammuu. [Job 18:6+]	20 Sillä ei ole pahalla tulevaisuutta; jumalattomien lamppu sammuu.	20 Sillä ei häijyllä ole mitään toivomista, ja jumalattomain kynttilä pitää sammuman.
21 Pelkää Herraa, poikani, ja kuningasta. Vältä niitä, jotka hankkivat kapinaa,	21 Pelkää, poikani, Herraa ja kuningasta, älä sekaannu kapinallisten seuraan.	21 Poikani, pelkää Herraa ja kuningasta, ja älä sekoita sinuas kapinan nostajain kanssa.
22 sillä yhdessä hetkessä he kukistuvat. Millainen onkaan heidän rangaistuksensa!	22 Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio-kuka tietää milloin-toisille niinkuin toisillekin.	22 Sillä heidän kadotuksensa nousee äkisti: ja kuka tietää, koska kummankin onnetomuus tulee?
23 Nämäkin ovat viisaiden sanoja. Ei sovi tuomarille puolueellisuus.	23 Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa.	23 Nämä ovat myös viisasten: ei ole hyvä katsoa muotoa tuomiossa.
24 Joka syylliselle sanoo: "Olet syytön", saa kaikkien kirot, koko kansan vihat.	24 Joka sanoo syylliselle: "Sinä olet syytön", sitä kansat kiroavat, kansakunnat sadattelevat.	24 Joka jumalattomalle sanoo: sinä olet hurskas! häntä kiroovat ihmiset, ja kansa vihaa häntä.
25 Toisin käy sen, joka tuomitsee oikein: hänen osanaan on siunaus ja menestys.	25 Mutta jotka oikein tuomitsevat, niiden käy hyvin, ja heille tulee onnen siunaus.	25 Mutta jotka rankaisevat, he ovat otolliset, ja runsas siunaus tulee heidän päällensä.
26 Kuin suudelma suulle on suora vastaus.	26 Se huulille suutelee, joka oikean vastauksen antaa.	26 Toimellinen vastaus on niinkuin suloinen suun antamus.
27 Tee ensin tilustesi työt, pane ensiksi peltosi kuntoon, vasta sitten on talon ja perheen vuoro.	27 Toimita tehtäväsi ulkona ja tee valmista pellollasi; sitten perusta itsellesi perhe.	27 Toimita työs ulkona, ja valmista peltos, ja rakenna sitte huonees.
28 Älä todista toisesta väärin -- ethän tahdo pettää ketään puheellasi?	28 Älä ole syyttä todistajana lähimmäistäsi vastaan, vai petätkö sinä huulillasi?	28 Älä todista lähimmäistäs vastaan ilman syytä, ja älä petä suullas.
29 Älä ajattele: "Niin kuin hän minulle, niin minä hänelle. Nyt maksan hänelle samalla mitalla." [Sananl. 20:22+]	29 Älä sano: "Niinkuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan".	29 Älä sano: niinkuin hän teki minulle, niin minä teen hänelle: minä kostan jokaiselle hänen tekonsa jälkeen.
30 Minä kuljin laiskurin pellon laitaa, katselin typeryksen viinitarhaa,	30 Minä kuljin laiskurin pellon ohitse, mielettömän miehen viinitarhan vieritse.	30 Minä kävin laiskan pellon ohitse, ja tyhmän viinamäen sivuitse,
31 ja mitä näinkään: pelkkiä nokkosia, tarhan, jossa rehottivat ohdakkeet ja jonka kiviaita oli luhistunut.	31 Ja katso: se kasvoi yltänsä polttiaisia; sen pinta oli nokkosten peitossa ja sen kiviaita luhistunut.	31 Ja katso, siinä olivat paljaat ohdakkeet kasvaneet, ja se oli nukulaista täynnä, ja aidat olivat kaatuneet.
32 Minä katsoin ja painoin mieleeni, otin opikseni siitä minkä näin.	32 Minä katselin ja painoin mieleeni, havaitsin ja otin opikseni:	32 Kuin minä sen bäin, panin minä sen sydämeeni, katselin ja opin siitä.
33 Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,	33 Nuku vielä vähän, torku vähän, makaa vähän ristissä käsin,	33 Sinä tahdot vielä vähä maata ja unelias olla, ja enempi käsiäs yhteen panna lepäämään;
34 niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.	34 niin köyhyys käy päällesi niinkuin rosvo ja puute niinkuin asestettu mies.	34 Mutta köyhyytes pitää sinulle tuleman niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.

Sananlaskut 25

1 Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja. Juudan kuninkaan Hiskian miehet ovat ne koonneet.	1 Nämäkin ovat Salomon sananlaskuja, Hiskian, Juudan kuninkaan, miesten kokoamia.	1 Nämät ovat myös Salomon sananlaskut, jotka Hiskian ja Juudan kuninkaan miehet ovat tähän panneet tykö.
Itsehillintä tuo luottamusta
2 Jumalan on kunnia siitäkin, mitä hän salaa, kuninkaan siitä, minkä hän selvittää.	2 Jumalan kunnia on salata asia, ja kuningasten kunnia on tutkia asia.	2 Se on Jumalan kunnia, salata asiaa; mutta kuninkaan kunnia, tutkia asiaa.
3 Taivaan korkeus, maan syvyys ja kuninkaan sydän -- kuka ne tutkii?	3 Taivaan korkeus ja maan syvyys ja kuningasten sydän on tutkimaton.	3 Taivas on korkia ja maa syvä, ja kuninkaan sydän on tutkimatoin.
4 Poista kuona hopean seasta, niin sepän käsissä syntyy malja.	4 Kun hopeasta poistetaan kuona, kuontuu kultasepältä astia.	4 Raiska otetaan hopiasta pois, niin siitä tulee puhdas astia.
5 Poista jumalaton kuninkaan luota, niin valta ja oikeus vahvistuvat. [Sananl. 16:12+]	5 Kun jumalaton poistetaan kuninkaan luota, vahvistuu hänen valtaistuimensa vanhurskaudessa.	5 Jos jumalatoin otetaan pois kuninkaan kasvoin edestä, niin hänen istuimensa vanhurskaudella vahvistetaan.
6 Älä kärky kunniaa kuninkaan edessä, älä tuppaudu ylempiesi paikoille. [25:6,7: Luuk. 14:8-10]	6 Älä tavoittele kunniaa kuninkaan edessä äläkä asetu isoisten sijalle.	6 Älä koreile kuninkaan nähden, ja älä astu suurten sialle.
7 Parempi on kuulla pyyntö: "Tule tänne ylemmäksi", kuin joutua väistymään ylhäisten tieltä. Vaikka itse näkisit, mitä tapahtuu,	7 Sillä parempi on, jos sinulle sanotaan: "Käy tänne ylös", kuin että sinut alennetaan ylhäisen edessä, jonka silmäsi olivat nähneet.	7 Sillä se on sinulle parempi, koska sinulle sanotaan: astu tänne ylemmä! kuin ettäs ruhtinaan edessä alennettaisiin, jota sinun silmäs näkisivät.
8 älä suin päin vie asiaa oikeuteen, sillä loppujen lopuksi voi käydä niin, että saatat itsesi häpeään.	8 Älä ole kärkäs käräjöimään; muutoin sinulla ei lopulta ole, mitä tehdä, kun vastapuolesi on saattanut sinut häpeään.	8 Älä ole pikainen riitelemään, ettes tiedä mitäs teet, koska lähimmäiseltäs häväisty olet?
9 Hoida omat riitasi vastapuolesi kanssa, muiden asioita älä mene kertomaan. [Sananl. 11:13, 20:19]	9 Riitele oma riitasi vastapuolesi kanssa, mutta toisen salaisuutta älä ilmaise.	9 Toimita asias lähimmmäises kanssa, älä ilmoita toisen salaisuutta,
10 Joku kuulee puheesi ja nolaa sinut, ja siitä pitäen olet huonossa huudossa.	10 Muutoin sinua häpäisee, kuka sen kuuleekin, eikä huono huuto sinusta lakkaa.	10 Ettei se, joka sen kuulee, sinua häpäisisi, ja ettei sinun paha sanomas lakkaa.
11 Kultaomenoita hopeamaljoissa ovat oikeaan aikaan lausutut sanat.	11 Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.	11 Sana, aikanansa puhuttu, on niinkuin kultainen omena hopiamaljassa.
12 Kultarengas, koru puhtainta kultaa on viisaan neuvo auliille kuuntelijalle.	12 Kultainen korvarengas ja hienokultainen kaulakoru ovat viisas neuvoja ynnä kuuleva korva.	12 Koska viisas rankaisee sitä, jaka häntä kuulee, se on niinkuin korvarengas, ja niinkuin kaunistus parhaasta kullasta.
13 Kuin jääkylmä juoma elopellolla on luotettava lähetti herralleen: hän palauttaa tämän hervonneet voimat.	13 Kuin lumen viileys elonaikana on luotettava lähetti lähettäjälleen: herransa sielun hän virvoittaa.	13 Niinkuin lumen kylmä elonaikana, niin on uskollinen sanansaattaja sille, joka hänen lähettänyt on, ja virvoittaa herransa sielun.
14 Kuin tumma pilvi, joka ei tuo sadetta, on kerskailija, joka lupaa muttei anna.	14 Kuin pilvet ja tuuli, jotka eivät sadetta tuo, on mies, joka kerskuu lahjoilla, joita ei anna.	14 Joka paljon puhuu ja vähän pitää, hän on niinkuin tuuli ja pilvi ilman sadetta.
15 Kärsivällisyys tehoaa mahtimieheenkin, lempeä kieli särkee kovan luun. [Sananl. 15:1]	15 Kärsivällisyydellä taivutetaan ruhtinas, ja leppeä kieli murskaa luut.	15 Kärsivällisyydellä päämies lepytetään, ja siviä kieli pehmittää kovuuden.
16 Jos hunajaa löydät, syö kohtuullisesti, muuten kylläännyt siihen ja annat ylen.	16 Jos hunajata löydät, syö kohtuudella, ettet kyllästyisi siihen ja sitä oksentaisi.	16 Jos sinä löydät hunajaa, niin syö tarpeekses, ettes ylönpalttisesti tulisi ravituksi, ja antaisi sitä ylen.
17 Älä ehtimiseen käy ystäväsi luona, muuten hän kyllästyy ja alkaa karttaa sinua.	17 Astu jalallasi harvoin lähimmäisesi kotiin, ettei hän sinuun kyllästyisi ja alkaisi sinua vihata.	17 Anna jalkas harvoin tulla lähimmäises huoneeseen, ettei hän suuttuis sinuun, ja vihaisi sinua.
18 Tappara, miekka ja terävä nuoli on se, joka väärin todistaa.	18 Nuija ja miekka ja terävä nuoli on mies, joka väärin todistaa lähimmäistänsä vastaan.	18 Joka väärää todistusta puhuu lähimmäistänsä vastaan, hän on vasara, miekka ja terävä nuoli.
19 Kuin heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää.	19 Kuin mureneva hammas ja horjuva jalka on uskottoman turva ahdingon päivänä.	19 Pilkkaajan toivo hädän aikana on niinkuin murrettu hammas, ja vilpisteleväinen jalka.
20 Riisutko vaatteesi pakkasella? Kaadatko lipeään etikkaa? Ilolaulujako laulat murheelliselle?	20 Kuin se, joka riisuu vaatteet pakkaspäivänä, kuin etikka lipeän sekaan, on se, joka laulaa lauluja murheelliselle sydämelle.	20 Joka murheellisen sydämen edessä virsiä veisaa, hän on niinkuin se, joka vaatten tempaa pois talvella, ja etikka pleikun päällä.
21 Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. [25:21,22: Room. 12:20]	21 Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda.	21 Jos sinun vihamiehes isoo, niin ravitse häntä leivällä: jos hän janoo, niin juota häntä vedellä;
22 Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra palkitsee tekosi.	22 Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.	22 Sillä sinä kokoot hiilet hänen päänsä päälle, ja Herra kostaa sen sinulle.
23 Pohjatuuli nostaa sateen, panettelu nostaa kiukun.	23 Pohjatuuli saa aikaan sateen ja salainen kielittely vihaiset kasvot.	23 Pohjatuuli tuottaa sateen, ja salainen kieli saattaa kasvot vihaisiksi.
24 Parempi katolla taivasalla kuin talossa toraisan vaimon kanssa. [Sananl. 21:9]	24 Parempi on asua katon kulmalla kuin toraisan vaimon huonetoverina.	24 Parempi on istus katon kulmalla, kuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa.
25 Kuin raikas vesi uupuneelle on hyvä uutinen kaukaisesta maasta.	25 Kuin nääntyväiselle raikas vesi on hyvä sanoma kaukaisesta maasta.	25 Hyvä sanoma kaukaiselta maalta on kylmän veden kaltainen janoovaiselle sielulle.
26 Kuin liattu lähde ja pilattu kaivo on hurskas, joka taipuu jumalattoman edessä.	26 Kuin sekoitettu lähde ja turmeltu kaivo on vanhurskas, joka horjuu jumalattoman edessä.	26 Vanhurskas, joka jumalattoman eteen lankee, on niinkuin sekoitettu kaivo ja turmeltu lähde.
27 Hunajaa ei pidä syödä liikaa eikä kunniaa tavoitella ylen määrin.	27 Liika hunajan syönti ei ole hyväksi, ja raskaitten asiain tutkiminen on raskasta.	27 Joka paljon hunajaa syö, ei se ole hyvä, ja joka työtläitä asioita tutkii, se tulee hänelle työlääksi.
28 Kuin muurinsa menettänyt kaupunki on mies, joka ei hillitse itseään.	28 Kuin kaupunki, varustukset hajalla, muuria vailla, on mies, joka ei mieltänsä hillitse.	28 Joka ei taida hillitä henkeänsä, hän on niinkuin hävitetty kaupunki ilman muuria.

Sananlaskut 26

Tyhmät, laiskat, petturit
1 Kuin kesällä lumi, kuin korjuuaikaan sade ovat tyhmälle osoitetut kiitoksen sanat. [Sananl. 17:16, 19:10]	1 Yhtä vähän kuin lumi kesällä ja sade elonaikana soveltuu tyhmälle kunnia.	1 Niinkuin lumi suvella ja sede elonaikana, niin ei sovi tyhmälle kunnia.
2 Kuin lentävä lintu, kuin liitävä pääsky on aiheeton kirous: se ei yllesi jää.	2 Kuin liitävä lintu, kuin lentävä pääskynen on aiheeton kirous: ei se toteen käy.	2 Niinkuin lintu menee pois, ja pääskynen lentää, niin ei sovi salvaa kirous ilman syytä.
3 Hevoselle piiskaa, aasille ohjat, tyhmyrin selässä soikoon keppi!	3 Hevoselle ruoska, aasille suitset, tyhmille vitsa selkään!	3 Hevoselle ruoska ja aasille ohjat, ja hullulle vitsa selkään.
4 Älä vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettet itsekin saisi tyhmän nimeä.	4 Älä vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettet olisi hänen kaltaisensa sinäkin.	4 Älä vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettes myös sinä hänen kaltaiseksensa tulisi.
5 Vastaa tyhmälle hänen tyhmyytensä mukaan, ettei hän kuvittelisi olevansa viisas.	5 Vastaa tyhmälle hänen hulluutensa mukaan, ettei hän itseänsä viisaana pitäisi.	5 Vastaa tyhmää hänen tyhmyytensä jälkeen, ettei hän näkyisi viisaaksi silmissänsä.
6 Jalkansa murtaa, harmeja hankkii, joka lähettää tyhmyrin asialle.	6 Jalat altaan katkaisee ja vääryyttä saa juoda, joka sanan lähettää tyhmän mukana.	6 Joka tyhmäin sanansaattajain kautta asian toimittaa, hän on niinkuin rampa jaloista, ja saa vahingon.
7 Hervoton kuin halvaantunut jalka on sananlasku tyhmän suussa.	7 Velttoina riippuvat halvatun sääret; samoin sananlasku tyhmäin suussa.	7 Niinkuin nilkku voi hypätä, niin tyhmä taitaa puhua viisaudesta.
8 Kuin kelvoton kivi lingossa on tyhmälle annettu kunnia.	8 Yhtä kuin sitoisi kiven linkoon kiinni, on antaa kunniaa tyhmälle.	8 Joka tyhmälle taritsee kunniaa, on niinkuin joku heittäisi kalliin kiven kiviroukkioon.
9 Kuin piikki juopuneen kädessä on sananlasku tyhmyrin suussa.	9 Kuin ohdake, joka on osunut juopuneen käteen, on sananlasku tyhmäin suussa.	9 Sananlasku on tyhmäin suussa niinkuin orjantappura, joka juopuneen käsiin pistelee.
10 Kuin jousimies, joka ampuu tähtäämättä, on se, joka oitis tyhmänkin pestaa.	10 Kuin jousimies, joka kaikkia haavoittaa, on se, joka tyhmän pestaa, kulkureita pestaa.	10 Taitava ihminen tekee kappaleen oikein; vaan joka taitamattoman palkkaa, hän sen turmelee.
11 Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään. [2. Piet. 2:22]	11 Kuin koira, joka palajaa oksennuksilleen, on tyhmä, joka yhä uusii hulluuksiansa.	11 Niinkuin koira syö oksennuksensa, niin on hullu joka hulluutensa kertoo.
12 Moni luulottelee olevansa viisas -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa.	12 Näet miehen, viisaan omissa silmissään-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.	12 Koskas näet jonkun, joka luulee itsensä viisaaksi, enempi on silloin toivoa tyhmästä kuin hänestä.
13 Laiska sanoo: "Tiellä on leijona, keskellä katua kulkee peto."	13 Laiska sanoo: "Tuolla tiellä on leijona, jalopeura torien vaiheilla".	13 Laiska sanoo: nuori jalopeura on tiellä, ja jalopeura kujalla.
14 Saranoillaan ovi kääntyy, vuoteellaan laiska.	14 Ovi saranoillaan kääntyilee, laiska vuoteellansa.	14 Laiska kääntelee itsiänsä vuoteella niinkuin ovi saranassa.
15 Laiska pistää kätensä ruokavatiin, mutta suuhun saakka käsi ei nouse.	15 Laiska pistää kätensä vatiin; ei viitsi sitä viedä suuhunsa jälleen.	15 Laiska panee kätensä poveensa: ja se tulee hänelle työlääksi saattaa suuhunsa jälleen.
16 Laiska on mielestään viisaampi kuin seitsemän neuvokasta miestä.	16 Laiska on omissa silmissään viisaampi kuin seitsemän, jotka vastaavat taitavasti.	16 Laiska luulee itsensä viisaammaksi kuin seitsemän, jotka hyviä tapoja opettavat.
17 Rakkikoiraa korvista tarttuu, joka toisten riitoihin puuttuu.	17 Kulkukoiraa korviin tarttuu se, joka syrjäisten riidasta suuttuu.	17 Joka käy ohitse ja sekoittaa itsensä muiden riitoihin, hän on senkaltainen, joka koiraa korvista vetää.
18 Kuin järkensä menettänyt jousimies, joka tulisilla nuolilla tuhoa kylvää,	18 Kuin mieletön, joka ammuskelee tulisia surmannuolia,	18 Niinkuin se, joka salaa ampuu, tarkoittaa joutsella ja tappaa,
19 on se, joka pettää ystävänsä ja sanoo: "Leikkiähän se vain oli."	19 on mies, joka pettää lähimmäisensä ja sanoo: "Leikillähän minä sen tein".	19 Niin on petollinen ihminen hänen lähimmäisillensä, ja sanoo: leikillä minä sen tein.
20 Kun polttopuu loppuu, tuli sammuu, kun panettelija poistuu, riita laantuu.	20 Halkojen loppuessa sammuu tuli, ja panettelijan poistuessa taukoaa tora.	20 Kuin halot loppuvat, niin tuli sammuu, ja kuin kielikellot pannaan pois, niin riidat lakkaavat.
21 Hiilistä hehku, haloista roihu, riitapukari sytyttää riidan.	21 Hehkuksi hiilet, tuleksi halot, riidan lietsomiseksi toraisa mies.	21 Niinkuin hiilet tuleen, ja puut liekkiin, niin riitainen ihminen saattaa metelin.
22 Makealta maistuvat panettelijan puheet, ne painuvat syvälle sisimpään.	22 Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti.	22 Panettelian sanat ovat niinkuin haavat, ja käyvät läpi sydämen.
23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnassa on mairea puhe häijyn ihmisen suussa.	23 Kuin hopeasilaus saviastian pinnalla ovat hehkuvat huulet ja paha sydän.	23 Viekas kieli ja paha sydän on niinkuin saviastia hopian savulla juotettu.
24 Vihamiehesi voi puhua mielin kielin, mutta sisimmässään hän hautoo pahaa.	24 Vihamies teeskentelee huulillaan, mutta hautoo petosta sydämessänsä.	24 Vihamien teeskelee itsensä toisin puheellansa; mutta petos on hänen sydämessänsä.
25 Älä usko hänen lipeviä sanojaan, hänen sydämessään on seitsemän petosta.	25 Jos hän muuttaa suloiseksi äänensä, älä häntä usko, sillä seitsemän kauhistusta hänellä on sydämessä.	25 Kuin hän liehakoitsee makeilla puheillansa, niin älä usko häntä; sillä seitsemän kauhistusta on hänen sydämessänsä.
26 Hän kätkee vihansa kavalasti, mutta hänen pahuutensa tulee kaikkien tietoon.	26 Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu.	26 Joka pitää salavihaa, tehdäksensä vahinkoa, hänen pahuutensa tulee ilmi kokouksissa.
27 Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa, joka kiveä vierittää, jää itse sen alle. [Ps. 7:16,17+]	27 Joka kuopan kaivaa, se itse siihen lankeaa; ja joka kiveä vierittää, sen päälle se takaisin vyörähtää.	27 Joka kuopan kaivaa, hän lankee siihen, ja joka kiven vierittää, se kierittää sen itse päällensä.
28 Lyötyjäkin lyö petturin kieli, turmiota levittää lipevä suu.	28 Valheellinen kieli vihaa omia ruhjomiansa, ja liukas suu saa turmiota aikaan.	28 Petollinen kieli vihaa rangaistusta, ja suu, joka myötäkielin puhuu, saattaa kadotukseen.

Sananlaskut 27

Ihminen hioo ihmistä
1 Huomispäivästä älä kersku, ethän tiedä, mitä se tuo tullessaan. [Jaak. 4:14]	1 Älä huomispäivästä kersku, sillä et tiedä, mitä mikin päivä synnyttää.	1 Älä kehu huomisesta päivästä; sillä et sinä tiedä, mitä tänäpänä tapahtuu.
2 Kiittäköön sinua toinen, ei oma suusi, vieras, ei oma kielesi.	2 Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras, eikä omat huulesi.	2 Anna toisen sinuas kiittää, ja ei sinun oman suus, muukalaisen, ja ei omin huultes.
3 Raskas on hiekka ja painava kivi, raskainta typeryksen tuottama harmi.	3 Raskas on kivi ja painava hiekka, mutta molempia raskaampi hullun suuttumus.	3 Kivi on raskas ja santa painaa; vaan tyhmän viha on raskaampi kuin ne molemmat.
4 Raivo on raakaa, viha kuin tulva, mutta kuka mustasukkaisuuden torjuu?	4 Kiukku on julma, viha on niinkuin tulva; mutta kuka voi kestää luulevaisuutta?	4 Viha on julma kappale ja karvas mieli on myrsky; ja kuka taitaa olla kateutta vastaan?
5 Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.	5 Parempi julkinen nuhde kuin salattu rakkaus.	5 Julkinen kuritus on parempi kuin salainen rakkaus.
6 Rakastavan lyöntikin on rakkautta, vihamiehen suudelmakin pelkkää vihaa.	6 Ystävän lyönnit ovat luotettavat, mutta vihamiehen suutelot ylenpalttiset.	6 Hyvänsuovan haavat ovat paremmet kuin petolliset Vainoojain suunantamiset.
7 Kylläinen halveksii hunajaakin, nälkäiselle karvaskin on makeaa.	7 Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata.	7 Ravittu sielu polkee hunajaa; vaan isoovaiselle sielulle ovat kaikki karvaatkin makiat.
8 Kuin lintu, joka jättää pesänsä, on ihminen, joka lähtee omilta mailtaan.	8 Kuin pesästään paennut lintu, on mies paossa kotipaikoiltaan.	8 Niinkuin lintu, joka pesästänsä kulkee, niin on se mies, joka siastansa siirtää.
9 Öljy ja suitsuke ilahduttavat mielen, ystävän rakkaus on kuin tuoksuva puu.	9 Öljy ja suitsuke ilahuttavat sydämen; samoin ystävän hellyys, alttiisti neuvoja antavainen.	9 Voiteesta ja suitsutuksesta sydän iloitsee, ja ystävän hyvä neuvo on sielulle otollinen.
10 Älä hylkää ystävääsi, älä isäsi ystävää. Kun joudut pulaan, älä oitis mene veljesi luo. Parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.	10 Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.	10 Älä hylkää ystävääs, ja isäs ystäviä, ja älä mene veljes huoneesen, kuin sinun väärin käy; sillä parempi on kylänmies, joka läsnä on, kuin veli, joka taampana on.
11 Toimi viisaasti, poikani, isäsi iloksi: sinä olet paras vastaus solvaajilleni.	11 Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.	11 Ole viisas, poikani, ja iloita sydämeni, että minä taitaisin vastata sitä, joka minua pilkkaa.
12 Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut.	12 Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset käyvät kohti ja saavat vahingon.	12 Viisas näkee vaaran, ja lymyttää itsensä; vaan tyhmät menevät siihen, ja saavat vahingon.
13 Jos joku vierasta takaa, ota häneltä viitta ja pidä se panttina vierasta varten.	13 Ota siltä vaatteet, joka toista takasi, ja ota häneltä pantti vieraan naisen tähden.	13 Ota hänen vaattensa, joka toisen takaa, ja ota häneltä pantti muukalaisen edestä.
14 Jos joku heti aamulla vuolaasti sinua siunaa, sen siunauksen takana voi olla kirous.	14 Joka siunaa ystäväänsä isoäänisesti aamulla varhain, sille se luetaan kiroukseksi.	14 Joka lähimmäistänsä siunaa korkialla äänellä, ja nousee varhain, se luetaan hänelle kiroukseksi.
15 Kuin katonraosta sateella tippuva vesi, sellainen on nalkuttava vaimo.	15 Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenveroiset.	15 Riitainen vaimo, ja alinomainen tiukkuminen suuresta sateesta, nämät oikein yhteen verrataan.
16 Helpompi pidätellä tuulta kuin häntä, kuin öljy hän lipeää otteestasi.	16 Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä.	16 Joka häntä tahtoo kätkeä, hän käsittelee tuulta, ja pivo öljyä kädessänsä.
17 Rauta rautaa hioo, ihminen hioo ihmistä.	17 Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.	17 Veitsi hioo veitsen, ja mies teroittaa ystävänsä.
18 Joka viikunapuutaan hoitaa, se viikunoita syö, joka herraansa hyvin palvelee, saa siitä kunniaa.	18 Joka viikunapuuta hoitaa, saa syödä sen hedelmää; ja joka isännästänsä vaarin pitää, se tulee kunniaan.	18 Joka fikunapuunsa varjelee, se syö siitä hedelmän, ja joka herraansa vartioitsee, se kunnioitetaan.
19 Veden kalvossa näet kasvosi, lähimmäisessä näet sydämesi.	19 Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.	19 Niinkuin varjo on vedessä ihmisen kasvon suhteen, niin on ihmisen sydän toisia vastaan.
20 Nälkäisenä ammottaa tuonelan kita, kyltymättä himoitsevat ihmisen silmät.	20 Tuonela ja horna eivät kylläänsä saa; eivät myös saa kylläänsä ihmisen silmät.	20 Helvetti ja kadotus ei tule ikänä täyteen, ja ihmisen silmät ovat tyytymättömät.
21 Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisen mittana kiitos ja moite.	21 Hopealle sulatin, kullalle uuni; mies maineensa mukainen.	21 Mies tulee kiusatuksi kiittäjän suun kautta, niinkuin hopia ahjossa ja kulta pätsissä.
22 Survo hullua huhmaressa, survimella kivien seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.	22 Survo hullua huhmaressa, petkelellä surveitten seassa: ei erkane hänestä hänen hulluutensa.	22 Jos sinä huhmaressa survoisit tyhmän niinkuin ryynit, niin ei kuitenkaan hänen hulluutensa hänestä erkane.
23 Pidä hyvää huolta lampaistasi, valvo, miten vuohikarjasi voi,	23 Tiedä tarkoin, miltä pikkukarjasi näyttää; pidä huoli laumoista.	23 Ota ahkera vaari lampaistas, ja pidä murhe laumastas;
24 sillä rikkaus ei kestä ikuisesti eikä valta säily polvesta polveen.	24 Sillä eivät aarteet säily iäti; ja pysyykö kruunukaan polvesta polveen?	24 Sillä ei tavara ole ijankaikkisesti, eikä kruunu suvusta sukuun.
25 Kun heinä on korjattu ja odelma nousee, kun vuorilta on koottu vihanta ruoho,	25 Kun heinä on mennyt ja tuore äpäre tulee näkyviin ja ruoho on koottu vuorilta,	25 Ruoho käy ylös ja kukkaset puhkeevat, ja heinät vuorilla kootaan.
26 silloin ostat karitsoilla itsellesi vaatteet, myyt pukit ja hankit uuden pellon,	26 on sinulla karitsoita puvuksesi ja vuohipukkeja pellon ostohinnaksi	26 Lampaat vaatettavat sinua, ja kauriit antavat pellon vuoron.
27 silloin saat kyllälti vuohenmaitoa, sillä ravitset koko perheesi, siitä saavat ravintonsa orjattaresi.	27 ja vuohenmaitoa kyllin ravinnoksesi, perheesi ravinnoksi ja palvelijatartesi elatukseksi.	27 Sinulla on vuohten rieskaa kyllä sekä omaksi settä huonees ravinnoksi, ja piikais elatukseksi.

Sananlaskut 28

Paha saa tuomion, katuva armon
1 Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskas on turvassa kuin leijona. [3. Moos. 26:36]	1 Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.	1 Jumalatoin pakenee, ja ei kenkään aja häntä takaa; vaan jumalinen on rohkia niinkuin nuori jalopeura.
2 Kun maassa on kapinoita, hallitsijat vaihtuvat, mutta kyvykäs mies vakiinnuttaa vallan.	2 Rikkomisensa tähden maa saa ruhtinaita paljon, mutta yhden ymmärtäväisen miehen taidolla järjestys kauan pysyy.	2 Maakunnan synnin tähden tulee valtakuntaan monta päämiestä; vaan toimellisten ja ymmärtäväisten ihmisten tähden pysyy se kauvan.
3 Köyhä, joka toista köyhää sortaa, on kuin sade, joka vie mullan ja siemenet.	3 Köyhä mies, joka vaivaisia sortaa, on kuin sade, joka lyö lakoon eikä anna leipää.	3 Nälkäinen, joka köyhiä vaivaa, on niinkuin sadekuuro, joka hedelmän turmelee.
4 Laista piittaamaton puolustaa jumalattomia. Joka noudattaa lakia, vastustaa heitä.	4 Lain hylkijät kehuvat jumalattomia, mutta lain noudattajat kauhistuvat heitä.	4 Jotka lain hylkäävät, ne ylistävät jumalattomia; vaan jotka lain kätkevät, ovat heille vihaiset.
5 Paha ihminen ei erota oikeaa väärästä. Joka Herraa etsii, näkee asiat oikein.	5 Pahat ihmiset eivät ymmärrä, mikä oikein on, mutta Herraa etsiväiset ymmärtävät kaiken.	5 Ei pahat ihmiset oikeudesta lukua pidä; vaan jotka Herraa etsivät, he ottavat kaikista vaarin.
6 Parempi köyhyys ja rehellinen elämä kuin rikkaus ja vaellus väärillä teillä.	6 Parempi on köyhä, joka nuhteettomasti vaeltaa, kuin kahdella tiellä mutkitteleva rikas.	6 Parempi on köyhä joka vakuudessansa vaeltaa, kuin rikas, joka väärillä teillä käyskentelee.
7 Viisas se poika, joka opetukset muistaa, isänsä häpäisee, joka irstailuissa kulkee.	7 Joka laista ottaa vaarin, on ymmärtäväinen poika; mutta irstailijain seuratoveri saattaa isänsä häpeään.	7 Joka lain kätkee, se on toimellinen lapsi; mutta joka tuhlaajaa ruokkii, se häpäisee isänsä.
8 Joka korkoa kiskoo ja rahaa kahmii, kokoaakin sille, joka muistaa köyhää.	8 Joka kartuttaa varojaan korolla ja voitolla, kokoaa niitä sille, joka vaivaisia armahtaa.	8 Joka tavaransa enentää korolla ja voitolla, se kokoo köyhäin tarpeeksi.
9 Joka sulkee korvansa Herran lailta, sen rukouskin on Herralle kauhistus.	9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.	9 Joka korvansa kääntää pois lain kuulosta, hänen rukouksensakin on kauhistus.
10 Joka suoran tien kulkijaa viettelee väärään, putoaa omaan kuoppaansa, mutta nuhteeton saa kyllälti hyvää.	10 Joka eksyttää oikeamielisiä pahalle tielle, se lankeaa omaan kuoppaansa; mutta nuhteettomat perivät onnen.	10 Joka jumaliset saattaa väärälle tielle, hän lankee omaan kuoppaansa; mutta hurskaat perivät hyvyyden.
11 Rikas luulottelee olevansa viisas, mutta köyhä, jolla on ymmärrystä, näkee hänen lävitseen.	11 Rikas mies on omissa silmissään viisas, mutta ymmärtäväinen köyhä ottaa hänestä selvän.	11 Rikas luulee itsensä viisaaksi, vaan toimellinen köyhä ymmärtää hänen.
12 Kun vanhurskaat vallitsevat, kansa iloitsee, kun pahat saavat vallan, kaikki kätkeytyvät. [Sananl. 11:10, 29:2]	12 Kun vanhurskaat riemuitsevat, on ihanuus suuri; mutta kun jumalattomat nousevat, saa ihmisiä hakea.	12 Kuin vanhurskaat vallitsevat, niin käy sangen hyvin; vaan koska jumalattomat hallitsevat, niin muuttet ovat kansan seassa.
13 Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon. [Ps. 32:3-5; 1. Joh. 1:9]	13 Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.	13 Joka pahan tekonsa kieltää, ei hän menesty; vaan joka sen tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupius.
14 Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä.	14 Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.	14 Autuas on se ihminen, joka aina pelkää; vaan joka sydämensä paaduttaa, se lankee onnettomuuteen.
15 Kuin ärisevä leijona, kuin äkeä karhu on jumalaton hallitsija köyhille.	15 Kuin muriseva leijona ja ahnas karhu on kurjan kansan jumalaton hallitsija.	15 Jumalatoin päämies, joka köyhää kansaa hallitsee, on kiljuva jalopeura ja ahne karhu.
16 Lyhytnäköinen se ruhtinas, joka riistää kansaa, pitkäikäinen se, joka väärää voittoa vihaa. [Sananl. 29:4]	16 Vähätaitoinen ruhtinas runsaasti kiskoo, mutta väärän voiton vihaaja saa elää kauan.	16 Kuin hallitsia on ilman toimeta, niin paljon vääryyttä tapahtuu; vaan joka vihaa ahneutta, hän saa kauvan elää.
17 Murhamies on pakolainen kuolemaansa saakka, älä pidättele häntä hänen paetessaan. [2. Moos. 21:12; 5. Moos. 19:11-13]	17 Ihmisen, jota verivelka painaa, on pakoiltava hamaan hautaan asti; älköön häntä suojeltako.	17 Ihminen, joka jonkun sielun veressä vääryyttä tekee, ei pääse, vaikka hän hamaan hautaan pakenis.
18 Joka vakaasti kulkee, välttää vaarat, joka poikkeaa tieltä, kompastuu ja kaatuu.	18 Nuhteettomasti vaeltavainen saa avun, mutta kahdella tiellä mutkittelija kerralla kaatuu.	18 Joka vakuudessa vaeltaa, se on tallessa; mutta joka käy pahaa tietä, hänen täytyy joskus langeta.
19 Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, joka tavoittelee tyhjää, pysyy köyhänä.	19 Joka peltonsa viljelee, saa leipää kyllin, mutta tyhjän tavoittelija saa köyhyyttä kyllin.	19 Joka peltonsa viljelee, hän saa leipää yltäisesti; vaan joka pyytää joutilaana käydä, se ravitaan köyhyydellä.
20 Luotettavan miehen toimissa on siunaus. Joka rikkautta rohmuaa, ei rangaistusta vältä.	20 Luotettava mies saa runsaan siunauksen, mutta jolla on kiihko rikastua, se ei rankaisematta jää.	20 Uskollinen mies runsaasti siunataan; vaan joka pyrkii rikkauden perään, ei hän ole viaton.
21 Puolueellisuus on pahasta, mutta moni tekee väärin jo leipäpalan tähden.	21 Ei ole hyvä henkilöön katsoa, mutta leipäpalankin tähden rikkomus tehdään.	21 Ei ole se hyvä, että joku katsoo muotoa; sillä ihminen taitaa tehdä leivän kappaleen tähden väärin.
22 Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys on jo kintereillä.	22 Pahansuova haluaa kiihkeästi varallisuutta eikä tiedä, että hänet tapaa puute.	22 Joka äkisti rikkautta pyytää, ja on kade, hänelle tulee köyhyys, ettei hän tiedäkään.
23 Oikaise toista, ja hän arvostaa sinua enemmän kuin sitä, joka mielistelee.	23 Joka toista nuhtelee, niinkuin minä neuvon, saa suosiota enemmän kuin se, joka kielellänsä liehakoitsee.	23 Joka ihmistä rankaisee, hän löytää paremman ystävyyden kuin se, joka puhuu ymötämielin.
24 Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi.	24 Joka isältään ja äidiltään riistää ja sanoo: "Ei tämä ole rikos", se on tuhontekijän toveri.	24 Joka ottaa isältänsä ja äidiltänsä, ja sanoo; ei se ole synti, hän on hävittäjän kanssaveli.
25 Ahneus saa aikaan riitaa, Herraan luottava menestyy.	25 Tavaranahne nostaa riidan, mutta Herraan luottavainen tulee ravituksi.	25 Ylpiä ihminen saattaa riidan; mutta joka luottaa Herraan, hän kostuu.
26 Mieletön se, joka itseensä turvaa, joka viisautta seuraa, se menestyy.	26 Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu.	26 Joka omaan sydämeensä uskaltaa, hän on tyhmä; mutta joka viisaudessa vaeltaa, hän vapahdetaan.
27 Joka köyhiä auttaa, ei puutetta koe, mutta katseensa kovettavaa kirotaan.	27 Joka köyhälle antaa, se ei puutteeseen joudu; mutta joka silmänsä häneltä sulkee, saa kirouksia paljon.	27 Joka vaivaiselle antaa, ei häneltä puutu; vaan joka silmänsä hänestä kääntää, se tulee pahasti kirotuksi.
28 Kun pahat saavat vallan, kaikki kätkeytyvät, kun he tuhoutuvat, koittaa vanhurskaiden aika.	28 Kun jumalattomat nousevat, piileksivät ihmiset; mutta kun he hukkuvat, niin hurskaat enentyvät.	28 Kuin jumalattomat tulevat, niin kansa itsensä kätkee; mutta kuin ne hukkuvat, niin vanhurskaat enenevät.

Sananlaskut 29

Neuvoja hallitsijalle
1 Niskoittelija, johon nuhteet kilpistyvät, musertuu hetkessä, eikä apua tule. [Jer. 7:13-15]	1 Kuritusta saanut mies, joka niskurina pysyy, rusennetaan äkisti, eikä apua ole.	1 Joka kuritukselle on uppiniskainen, hän äkisti kadotetaan ilman yhdetäkään avuta.
2 Kun oikeamieliset menestyvät, kansa iloitsee, kun jumalaton hallitsee, se huokaa. [Sananl. 11:10, 28:12,28]	2 Hurskaitten enentyessä kansa iloitsee, mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.	2 Kuin vanhurskaita monta on, niin kansa iloitsee; vaan kuin jumalatoin hallitsee, niin kansa huokaa.
3 Joka viisautta rakastaa, on isänsä ilo, varansa tuhlaa, joka käy porttojen luona. [Sananl. 10:1+ \| Luuk. 15:13]	3 Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.	3 Joka viisautta rakastaa, hän iloittaa isänsä; mutta joka huoria elättää, hän tuhlaa tavaraansa.
4 Oikeudenmukainen kuningas pitää maan pystyssä, veroja kiskova hävittää sen. [Sananl. 28:16]	4 Oikeudella kuningas pitää maan pystyssä, mutta verojen kiskoja sen hävittää.	4 Kuningas rakentaa oikeudella valtakunnan; vaan lahjain ottaja sen turmelee.
5 Joka puhuu toiselle mielin kielin, virittää verkon hänen tielleen.	5 Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee, virittää verkon hänen askeleilleen.	5 Joka lähimmäisensä kanssa liehakoitsee, hän hajoittaa verkon jalkainsa eteen.
6 Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään.	6 Pahalle miehelle on oma rikos paulaksi, mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.	6 Kuin paha syntiä tekee, niin hän hänensä paulaan sekoittaa; vaan vanhurskas riemuitsee, ja hänellä on ilo.
7 Oikeamielinen ymmärtää köyhää, jumalaton ei hänen huolistaan piittaa.	7 Vanhurskas tuntee vaivaisten asian, mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.	7 Vanhurskas tuntee köyhän asian; vaan jumalatoin ei ymmärrä viisautta.
8 Kiihottajat villitsevät kaupungin, mutta viisaat tyynnyttävät vihan.	8 Pilkkaajat kaupungin villitsevät, mutta viisaat hillitsevät vihan.	8 Pilkkaajat hajoittavat kaupungin; vaan viisaat asettavat vihan.
9 Jos viisas ryhtyy käräjöimään tyhmän kanssa, tämä räyhää tai nauraa, sopua ei tule.	9 Viisas mies kun käräjöi hullun miehen kanssa, niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.	9 Kuin viisas tulee tyhmän kanssa oikeutta käymään, joko hän on vihainen eli iloinen, niin ei ole hänellä yhtään lepoa.
10 Jotka verta janoavat, ne nuhteetonta vihaavat, mutta kunnon ihmiset puolustavat häntä.	10 Murhamiehet vihaavat nuhteetonta, oikeamielisten henkeä he väijyvät.	10 Verikoirat vihaavat siviää; vaan vanhurskaat holhovat häntä.
11 Tyhmä päästää vihansa valloilleen, viisas malttaa ja hillitsee vihansa.	11 Tyhmä purkaa kaiken sisunsa, mutta viisas sen viimein tyynnyttää.	11 Tyhmä vuodattaa kaiken henkensä; vaan viisas sen pidättää.
12 Jos hallitsija kuuntelee valheita, on hovissa kohta pelkkiä lurjuksia.	12 Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita, saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.	12 Päämies, joka valhetta rakastaa, hänen palveliansa ovat kaikki jumalattomat.
13 Pane köyhä ja riistäjä vieretysten: kummankin silmiin on Herra antanut valon.	13 Köyhä ja sortaja kohtaavat toisensa; kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.	13 Köyhä ja rikas kohtasivat toinen toisensa: Herra valaisee heidän molempain silmänsä.
14 Jos kuningas hankkii oikeutta köyhille, hänen valtansa on vahva ja vakaa. [Sananl. 16:12+]	14 Kuninkaalla, joka tuomitsee vaivaisia oikein, on valtaistuin iäti vahva.	14 Kuningas, joka uskollisesti tuomitsee köyhiä, hänen istuimensa vahvistetaan ijankaikkisesti.
15 Keppi ja nuhtelu antavat viisautta, kuritta kasvanut poika on äitinsä häpeä. [Sananl. 13:24+]	15 Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.	15 Vitsa ja rangaistus antaa viisauden; vaan itsevaltainen lapsi häpäisee äitinsä.
16 Mitä enemmän jumalattomia, sitä enemmän rikoksia, mutta hurskaat saavat nähdä heidän kukistuvan.	16 Kun jumalattomat lisääntyvät, lisääntyy rikos, mutta vanhurskaat saavat nähdä, kuinka he kukistuvat.	16 Jossa monta jumalatointa on, siinä on monta syntiä; vaan vanhurskaat näkevät heidän lankeemisensa.
17 Ojenna poikaasi, se on onneksesi, saat hänestä paljon iloa.	17 Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa ja sielullesi herkkuja tarjoaa.	17 Kurita poikaas, niin hän sinua virvoitaa, ja saattaa sielus iloiseksi.
18 Ellei profeettoja ole, kansa villiintyy, onnellinen se, joka Herran lakia seuraa.	18 Missä ilmoitus puuttuu, siinä kansa käy kurittomaksi; autuas se, joka noudattaa lakia.	18 Kuin ennustukset loppuvat, niin kansa hajoitetaan; vaan autuas kätkee lain.
19 Ei orjaa puheella ojenneta: hän tajuaa sen muttei tottele.	19 Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen: hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.	19 Palvelia ei anna itsiänsä kurittaa sanoilla; sillä vaikka hän sen ymmärtää, niin ei hän vastaa.
20 Moni puhuu ennen kuin ajattelee -- tyhmyristäkin on enemmän toivoa. [Jaak. 3:2]	20 Näet miehen, kärkkään puhumaan-enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.	20 Jos sinä näet jonkun, joka on nopsa puhumaan: enempi on toivoa tyhmästä kuin hänestä.
21 Joka orjaansa jo nuoresta hemmottelee, saa hänestä lopulta mieliharmin.	21 Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.	21 Jos palvelia nuoruudesta herkullisesti pidetään, niin hän tahtoo sitte poikana olla.
22 Äkkipikainen panee alulle riidan, kiivaalle kertyy rikkomuksia. [Sananl. 15:18+]	22 Pikavihainen mies nostaa riidan, ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.	22 Vihainen mies saattaa riidan, ja kiukkuinen tekee monta syntiä.
23 Ylpeys vie nöyryytykseen, vaatimaton saa kunniaa.	23 Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.	23 Ylpeys kukistaa ihmisen; vaan kunnia korottaa nöyrän.
24 Joka varasta auttaa, vetää ylleen kirouksen: kun todistajia kutsutaan, hän vaikenee.	24 Joka käy osille varkaan kanssa, se sieluansa vihaa; hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.	24 Joka varkaan kanssa on osallinen, hän vihaa sieluansa, niin myös se, joka kuulee kirouksen ja ei ilmoita.
25 Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa.	25 Ihmispelko panee paulan, mutta Herraan luottavainen on turvattu.	25 Joka pelkää ihmistä, hän tulee lankeemukseen; mutta joka luottaa Herraan, hän tulee pidetyksi ylös.
26 Monet pyrkivät hallitsijan puheille, mutta oikeus tulee yksin Herralta.	26 Hallitsijan suosiota etsivät monet, mutta Herralta tulee miehelle oikeus.	26 Moni etsii päämiehenkasvoja; mutta jokaisen tuomio tulee Herralta.
27 Väärämielinen on hurskaalle kauhistus, niin myös suoran tien kulkija jumalattomalle.	27 Vääryyden mies on vanhurskaille kauhistus, ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.	27 Jumalatoin ihminen on vanhurskaille kauhistus; ja joka oikialla tiellä on, hän on jumalattomalle kauhistus.

Sananlaskut 30

Agurin sanat
1 Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!	1 Aagurin, Jaaken pojan, sanat; lauselma. Näin puhuu se mies: Minä olen väsyttänyt itseni, Jumala; olen väsyttänyt itseni, Jumala, ja menehdyn.	1 Agurin Jakenin pojan pojan sanat ja opetus, jonka se mies pujui Itielille, Itielille ja Ukkalille.
2 Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.	2 Sillä järjetön olen minä mieheksi, ei ole minulla ihmisymmärrystä;	2 Minä olen kaikkein hulluin, ja ihmisten ymmärrys ei ole minussa.
3 Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.	3 enkä ole oppinut viisautta, tullakseni tuntemaan Pyhintä.	3 En minä ole oppinut viisautta, ja en tiedä pyhäin taitoa.
4 Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.	4 Kuka on noussut taivaaseen ja astunut sieltä alas? Kuka on koonnut kouriinsa tuulen? Kuka on sitonut vedet vaipan sisään? Kuka on kohdalleen asettanut maan ääret kaikki? Mikä on hänen nimensä ja mikä hänen poikansa nimi, jos sen tiedät?	4 Kuka taivaaseen menee ylös ja tulee alas? kuka käsittää tuulen pivoonsa? kuka sitoo veden vaatteeseen? kuka 0n asttanut kaikki maan ääret? mikä on hänen nimensä? kuinka hänen poikansa kutsutaan? tiedätkös?
5 Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. [2. Sam. 22:31+]	5 Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.	5 Kaikki Jumalan sanat ovat kirkastetut, ja ovat kilpi niille, jotka uskovat hänen päällensä.
6 Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.	6 Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.	6 Älä lisää hänen sanoihinsa, ettei hän sinua rankaisisi, ja sinä löyttäisiin valehteliaksi.
7 Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:	7 Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka:	7 Kahta minä sinulta anon, ettes minulta niitä kieltäisi, ennenkuin minä kuolen:
8 pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.	8 Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,	8 Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna; vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta.
9 Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan. [5. Moos. 8:12-17]	9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.	9 Etten minä, jos minä ylen ravituksi tulisin, kieltäisi sinua ja sanoisi: kuka on Herra? eli, jos minä ylen köyhäksi tulisin, varastaisi, ja syntiä tekisi Jumalani nimeä vastaan.
10 Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.	10 Älä kieli palvelijasta hänen herrallensa; muutoin hän sinut kiroaa, ja sinä saat siitä kärsiä.	10 Älä kanna palvelian päälle hänen isäntänsä edessä, ettei hän sinua kiroilisi ja sinä niin nuhteeseen tulet.
11 Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,	11 Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä;	11 On niitä, jotka kiroilevat isäänsä ja ei siunaa äitiänsä.
12 voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,	12 sukua, joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa!	12 On niitäkin, jotka luulevat itsensä puhtaaksi, ja ei ole kuitenkaan saastaisuudestansa pestyt.
13 voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,	13 Voi sukua-kuinka ylpeät ovatkaan sen silmät ja kuinka korskea silmänluonti-	13 Ovat myös, jotka silmänsä nostavat, ja silmälautansa korottavat;
14 voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!	14 sukua, jonka hampaat ovat miekkoja ja leukaluut veitsiä syödäksensä kurjat maasta pois ja köyhät ihmisten joukosta!	14 Ja ovat, joilla on miekka hammasten siassa, ja veitset heidän syömähampainansa, ja syövät vaivaiset maan päältä, ja köyhät ihmisten seasta.
15 Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":	15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: Anna vielä! Anna vielä! Kolme on, jotka eivät kylläänsä saa, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":	15 Verenimijällä on kaksi tytärtä: tuo tänne, tuo tänne. Kolme on tyytymätöintä, ja tosin neljä ei sano kyllä olevan:
16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."	16 tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka ei saa kylläänsä vedestä, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää".	16 Helvetti, vaimon suljettu kohtu, maa, joka ei vedellä täytetä: ja tuli ei sano: jo kyllä on.
17 Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne. [5. Moos. 27:16]	17 Joka isäänsä pilkkaa ja pitää halpana totella äitiänsä, häneltä korpit puron luona hakkaavat silmän, ja kotkan poikaset syövät sen.	17 Silmä joka häpäisee isäänsä, ja katsoo ylön totella äitiänsä, sen kaarneet ojan tykönä hakkaavat ulos, ja kotkan pojat syövät.
18 Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:	18 Kolme on minusta ylen ihmeellistä, ja neljä on, joita en käsitä:	18 Kolme minulle ovat ihmeelliset, ja neljää en minä tiedä:
19 kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.	19 kotkan jäljet taivaalla, käärmeen jäljet kalliolla, laivan jäljet keskellä merta ja miehen jäljet nuoren naisen tykönä.	19 Kotkan tiet taivaan alla, käärmeen retket kalliolla, haahden jäljet meren keskellä, ja miehen jäljet piian tykö.
20 Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."	20 Samoin ovat avionrikkoja-vaimon jäljet: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En ole pahaa tehnyt".	20 Niin on myös porton polut: hän syö ja pyyhkii suunsa, ja sanoo: en minä mitään pahaa ole tehnyt.
21 Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:	21 Kolmen alla järkkyy maa, ja neljän alla ei se jaksa kestää:	21 Kolmen kautta maakunta tulee levottomuuteen, ja tosin neljää hän ei voi kärsiä:
22 orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,	22 orjan alla, kun hän kuninkaaksi pääsee, houkan, kun hän saa kyllälti leipää,	22 Kuin palvelia rupee hallitsemaan, kuin hullu ylen ravituksi tulee,
23 hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.	23 hyljityn alla, kun hän miehen saa, ja palvelijattaren, kun hän emäntänsä syrjäyttää.	23 Kuin ilkiä naitetaan, ja kuin piika tulee emäntänsä perilliseksi.
24 Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.	24 Neljä on maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti:	24 Neljä on pientä maan päällä, ja ovat toimellisemmat viisaita.
25 Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa. [Sananl. 6:6]	25 Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;	25 Myyriäiset, heikko väki, jotka kuitenkin elatuksensa suvella toimittavat;
26 Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.	26 tamaanit ovat heikko kansa, mutta he laittavat majansa kallioihin;	26 Kaninit, heikko väki, jotka kuitenkin pesänsä kalliolle tekevät;
27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.	27 heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle;	27 Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, kuitenkin he lähtevät kaikki ylös joukossansa;
28 Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.	28 sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.	28 Hämähäkki kehrää käsillänsä, ja on kuninkaan linnoissa.
29 Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:	29 Kolmella on komea astunta, ja neljä komeasti kulkee:	29 Kolmella on jalo käyntö, ja tosin neljä astuu hyvin:
30 leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,	30 leijona, sankari eläinten joukossa, joka ei vääjää ketään,	30 Jalopeura, voimallinen petoin seassa, joka ei palaja kenenkään edestä;
31 kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.	31 hevonen, solakkakylki, tai kauris, ja kuningas joukkonsa johdossa.	31 Hurtta, jolla vahvat sivut ovat, ja kauris, ja kuningas, jota vastaan ei kenkään tohdi.
32 Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.	32 Jos ylpeilit-olipa se houkkamaisuutta tai harkittua-niin laske käsi suullesi.	32 Jos sinä olet tyhmästi tehnyt, ja korottanut sinuas, ja jos sinä olet jotakin pahaa ajatellut, niin laske käsi suus päälle.
33 Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.	33 Sillä maitoa pusertamalla saa voin, nenää pusertamalla saa veren, ja vihoja pusertamalla saa riidan.	33 Joka rieskaa kirnuu, hän tekee voita: ja jokaa nenää pusertaa, hän vaatii ulos veren: ja joka vihaa kehoittaa, hän vaatii riitaan.

Sananlaskut 31

Lemuelin sanat
1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.	1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.	1 Kuningas Lemuelin sanat: oppi, jonka hänen äitinsä hänelle opetti:
2 Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:	2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?	2 Ah minun poikani, ah minun kohtuni poika, ah minun toivottu poikani!
3 Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.	3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.	3 Älä anna vaimon saada tavaraas, ja älä käy niillä retkillä, joissa kuninkaat turmeltuvat.
4 Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.	4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"	4 Ei kuningasten, o Lemuel, ei sovi kuningasten viinaa juoda, eli ruhtinasten väkeviä juotavia,
5 Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.	5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä saädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.	5 Ettei he joisi, ja oikeutta unohtaisi, ja vääntelisi köyhäin asiaa.
6 Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.	6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.	6 Antakaat väkeviä juotavia niille, jotka hukkumallnsa ovat, ja viinaa murheellisille sieluille,
7 Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.	7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.	7 Että he joisivat, ja unohtaisivat ahdistuksensa, ja ei enää johdattaisi mieleensä viheliäisyyttänsä.
8 Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.	8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.	8 Avaa suus mykän edessä, ja auta hyljättyin asiaa.
9 Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.	9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.	9 Avaa suus, ja tuomitse oikein, ja pelasta vaivainen ja köyhä.
Hyvän vaimon ylistys
10 Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet. [Sananl. 18:22, 19:14; Sir. 26:3]	10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.	10 Joka toimellisen vaimon löytää, se on kalliimpi kuin kaikkein kallimmat päärlyt:
11 Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.	11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.	11 Hänen miehensä sydän uskaltaa häneen: hänen elatuksensa ei puutu häneltä.
12 Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.	12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.	12 Hän tekee hänelle hyvää ja ei pahaa kaikkena elinaikanansa.
13 Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.	13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.	13 Hän harjoittaa itsensä villoissa ja pellavissa, ja tekee mielellänsä työtä käsillänsä.
14 Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.	14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.	14 Hän on niinkuin kauppamiehen haaksi, joka elatuksensa tuo kaukaa.
15 Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.	15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.	15 Hän nousee yöllä, ja antaa perheellensä ruokaa, ja piioillensa heidän osansa.
16 Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.	16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.	16 Hän pyytää peltoa ja saa sen, ja istutaa viinapuita kättensä hedelmästä.
17 Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.	17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.	17 Hän vyöttää kupeensa väkevydellä, ja vahvistaa käsivartensa.
18 Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.	18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.	18 Hän näkee askareensa hyödylliseksi: hänen kynttiläänsä ei sammuteta yöllä.
19 Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.	19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.	19 Hän ojentaa kätensä rukkiin, ja tarttuu sormillansa kehrävarteen.
20 Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.	20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.	20 Hän kohottaa kätensä köyhille, ja ojentaa kätensä tarvitseville.
21 Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.	21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.	21 Ei hän pelkää lunta huoneessansa; sillä kaikella hänen perheellänsä ovat kaksinkertaiset vaatteet.
22 Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.	22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.	22 Hän tekee itsellensä makausvaatteita: valkia kallis liina ja purppura ovat hänen pukunsa.
23 Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.	23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.	23 Hänen miehensä on tuttu porteissa, istuissansa maan vanhimpain tykönä.
24 Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.	24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.	24 Hän tekee kallista liinaa ja myy sitä, ja antaa vyön kauppaajalle.
25 Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.	25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.	25 Väkevyys ja kunnia on hänen pukunsa, ja hän nauraa seuraavaiselle ajalle.
26 Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.	26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.	26 Hän avaa suunsa viisaudessa, ja hänen kielensä on suloinen oppi.
27 Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.	27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.	27 Hän katselee kurkistellen, kuinka hänen huoneessansa kaikki asiat ovat, ja ei syö laiskuudessa leipäänsä.
28 Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:	28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:	28 Hänen poikansa tulevat ja ylistävät häntä autuaaksi: hänen miehensä kiittää häntä sanoen:
29 "Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden."	29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä".	29 Moni tytär käyttää itsensä kauniisti; mutta sinä käyt ylitse heidän kaikkein.
30 Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!	30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!	30 Otollinen olla on petollisuus, ihana olla on turha; vaan vaimo, joka Herraa pelkää, ylistetään.
31 Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!	31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.	31 Antakaat hänelle kättensä hedelmästä, ja hänen kättensä työt kiittäkään häntä porteissa.

JOBIN KIRJA

Job 1

Job ja hänen perheensä
1 Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa. [1. Moos. 22:21; Valit. 4:21 \| Hes. 14:14,20]	1 Uusin maassa oli mies, jonka nimi oli Job. Tämä mies oli nuhteeton ja rehellinen, pelkäsi Jumalaa ja karttoi pahaa.	1 Yksi mies oli Utsin maalla nimeltä Job; ja se mies oli vakaa ja hurskas, ja Jumalaa pelkääväinen, ja vältti pahaa.
2 Hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä	2 Hänelle syntyi seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.	2 Ja hänelle oli syntynyt seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.
3 ja runsaasti omaisuutta: lampaita ja vuohia seitsemäntuhatta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa kyntöparia härkiä ja viisisataa aasintammaa. Myös palvelusväkeä hänellä oli paljon. Job oli mahtavin mies idän mailla.	3 Ja karjaa hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa härkäparia ja viisisataa aasintammaa sekä ylen paljon palvelijoita. Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin.	3 Ja hänen karjansa oli seitsemäntuhatta lammasta, kolmetuhatta kamelia, viisisataa paria härkiä ja viisisataa aasia, ja myös sangen paljo perhettä. Ja se mies oli voimallisempi kuin kaikki, jotka itäisellä maalla asuivat.
4 Jobin pojat järjestivät usein toisilleen pitoja. He tekivät sen kukin vuorollaan omassa talossaan, ja jokainen kutsui myös kolme sisartaan aterialle.	4 Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivänänsä; he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.	4 Ja hänen poikansa menivät ja tekivät pidon huoneessansa itsekukin päivänänsä, ja lähettivät ja antoivat kutsua kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa.
5 Kun kaikki olivat pitonsa pitäneet, Job kutsui aina poikansa luokseen uhratakseen puhdistusuhrin. Hän nousi varhain aamulla ja toimitti polttouhrin jokaisen puolesta erikseen. Hän näet ajatteli: "Poikani ovat hyvinkin voineet tehdä syntiä. Ehkä he ovat mielessään rikkoneet Jumalaa vastaan." Joka kerta hän teki näin. [Job 42:8]	5 Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli. Sillä Job ajatteli: "Ehkä poikani ovat tehneet syntiä ja sydämessään luopuneet Jumalasta". Näin Job teki aina.	5 Ja kuin pitopäivät olivat kuluneet, lähetti Job ja pyhitti heitä, ja nousi aamulla varhain ja uhrasi polttouhria kaikkein heidän lukunsa jälkeen. Sillä Job ajatteli: minun poikani ovat taitaneet syntiä tehdä ja unohtaneet Jumalan sydämessänsä. Näin teki Job joka päivä.
Saatana tahtoo koetella Jobia
6 Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan. [1. Kun. 22:19-21 \| 1. Aik. 21:1; Sak. 3:1]	6 Mutta kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa.	6 Mutta tapahtui yhtenä päivänä, että Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, ja tuli myös saatana heidän kanssansa.
7 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita." [1. Piet. 5:8]	7 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".	7 Mutta Herra sanoi saatanalle: kusta sinä tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.
8 Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa."	8 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa."	8 Niin sanoi Herra saatanalle: etkö ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas, Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa.
9 Saatana vastasi Herralle: "Miksi ei Job olisi jumalaapelkäävä?	9 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Suottako Job pelkää Jumalaa?	9 Saatana vastasi Herraa ja sanoi: turhaanko Job pelkää Jumalaa?
10 Sinähän olet sulkenut hänet suojelukseesi, hänet ja hänen perheensä ja omaisuutensa. Olet siunannut kaiken mihin hän ryhtyy, ja hänen karjansa leviää yli maan.	10 Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.	10 Etkös ole piirittänyt häntä, hänen huonettansa ja kaikkia mitä hänellä on ympäri? sinä olet siunannut hänen käsialansa, ja hänen tavaransa on levitetty maassa.
11 Mutta ojennapa kätesi ja tartu siihen mitä hänellä on. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!"	11 Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."	11 Mutta ojenna kätes ja tartu kaikkeen hänen saatuunsa, mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.
12 Herra sanoi Saatanalle: "Hyvä on. Saat tehdä mitä haluat kaikelle mitä hänellä on. Mutta häneen itseensä et saa koskea." Sitten Saatana lähti pois Herran edestä.	12 Niin Herra sanoi saatanalle: "Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä". Ja saatana meni pois Herran edestä.	12 Herra sanoi saatanalle: katso, kaikki hänen tavaransa olkoon sinun kädessäs, ainoastaan älä häneen kättäs satuta. Silloin läksi saatana Herran tyköä.
Job menettää omaisuutensa ja perheensä
13 Eräänä päivänä, kun Jobin pojat ja tyttäret jälleen aterioivat ja joivat viiniä vanhimman veljen luona,	13 Kun sitten eräänä päivänä hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa,	13 Mutta sinä päivänä, kuin hänen poikansa ja tyttärensä söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa,
14 Jobin luo tuli sanantuoja, joka kertoi: "Me olimme kyntämässä härillä, aasintammat olivat siinä lähellä laitumella.	14 tuli sanansaattaja Jobin luo ja sanoi: "Raavailla kynnettiin, ja aasintammat kävivät niiden vieressä laitumella;	14 Tuli sanansaattaja Jobin tykö ja sanoi: härjillä kynnettiin, ja aasit kävivät läsnä laitumella;
15 Silloin sabalaiset iskivät kimppuumme, ryöstivät eläimet ja surmasivat miehet. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."	15 niin sabalaiset hyökkäsivät ja ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	15 Niin he tulivat rikkaasta Arabiasta ja ottivat ne, ja löivät palveliat miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
16 Kun hän vielä puhui, paikalle juoksi toinen sanantuoja, joka kertoi: "Taivaasta iski Jumalan tuli, se leimahti päin vuohia ja lampaita ja paimenia ja poltti kaikki tuhkaksi. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."	16 Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	16 Kuin hän vielä puhui, tuli toinen ja sanoi: Jumalan tuli putosi taivaasta ja sytytti lampaat ja palveliat, ja poltti ne; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
17 Kun hän vielä puhui, saapui taas yksi sanantuoja ja kertoi: "Kaldealaiset hyökkäsivät kolmelta taholta kimppuumme. He veivät kamelit ja surmasivat niiden ajajat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."	17 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Kaldealaiset asettuivat kolmeen joukkoon ja karkasivat kamelien kimppuun, ryöstivät ne ja surmasivat palvelijat miekan terällä. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	17 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: Kaldealaiset tekivät kolme joukkoa ja hyökkäsivät kamelein päälle, ja ottivat ne pois, ja löivät miekan terällä; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
18 Kun hän vielä puhui, tuli jälleen yksi sanantuoja ja kertoi: "Sinun poikasi ja tyttäresi olivat aterioimassa ja juomassa viiniä vanhimman poikasi luona,	18 Hänen vielä puhuessaan tuli taas toinen ja sanoi: "Poikasi ja tyttäresi söivät ja joivat viiniä vanhimman veljensä talossa;	18 Kuin hän vielä puhui, tuli yksi ja sanoi: sinun poikas ja tyttäres söivät ja joivat viinaa vanhimman veljensä huoneessa.
19 kun autiomaan tuolta puolen nousi suuri tuuli, joka tarttui rakennuksen neljään kulmaan ja luhisti sen sinun lastesi päälle, niin että he kaikki kuolivat. Minä yksin jäin jäljelle kertomaan tästä sinulle."	19 katso, silloin suuri tuulispää tuli tuolta puolen erämaan ja iski talon neljään nurkkaan, ja se luhistui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle."	19 Ja katso, suuri tuulispää tuli korvesta ja sysäsi neljään huoneen nurkkaan, ja se kaatui nuorukaisten päälle, niin että he kuolivat; ja minä ainoastaan yksin pääsin sanomaan sinulle.
20 Silloin Job nousi ja repäisi viittansa. Hän ajoi päänsä paljaaksi, kumartui maahan	20 Silloin Job nousi, repäisi viittansa ja leikkasi hiuksensa, heittäytyi maahan ja rukoili.	20 Silloin Job nousi ja repäisi vaatteensa, ja repi päätänsä, ja heittäysi maahan ja rukoili.
21 ja sanoi: -- Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi! [Ps. 49:18; Saarn. 5:14; 1. Tim. 6:7]	21 Ja hän sanoi: "Alastonna minä tulin äitini kohdusta, ja alastonna minä sinne palajan. Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi."	21 Ja sanoi: alasti olen minä tullut äitini kohdusta ja alasti pitää minun sinne jälleen menemän; Herra antoi ja Herra otti: Herran nimi olkoon kiitetty!
22 Kaiken tämän keskellä Job ei kapinoinut Herraa vastaan eikä syyttänyt häntä.	22 Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä eikä puhunut nurjasti Jumalaa vastaan.	22 Näissä kaikissa ei rikkonut Job, eikä tehnyt tyhmästi Jumalaa vastaan.

Job 2

Saatana tahtoo yhä koetella Jobia
1 Eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat taas koolle ja asettuivat Herran eteen. Myös Saatana oli heidän joukossaan.	1 Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen.	1 Ja tapahtui yhtenä päivänä, kuin Jumalan lapset tulivat ja astuivat Herran eteen, että saatana myös tuli heidän kanssansa ja astui Herran eteen.
2 Herra kysyi Saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi: "Olen kuljeksinut pitkin ja poikin maita mantereita."	2 Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta".	2 Silloin sanoi Herra saatanalle: kusta tulet? Saatana vastasi Herraa ja sanoi: minä olen käynyt ja vaeltanut ympäri maan.
3 Herra kysyi: "Oletko pannut merkille palvelijani Jobin? Ei ole maan päällä toista hänen kaltaistaan, niin vilpitöntä ja nuhteetonta ja jumalaapelkäävää, ei ketään, joka niin karttaisi kaikkea pahaa. Yhä vain hän on pysynyt nuhteettomana, vaikka sinä olet yllyttänyt minut syöksemään onnettomuuteen hänet, viattoman miehen."	3 Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi."	3 Ja Herra sanoi saatanalle: etkös ole ottanut vaaria palveliastani Jobista? sillä ei hänen vertaistansa ole maalla: hän on vakaa ja hurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies, ja välttää pahaa ja pysyy vielä vakuudessansa, ja sinä yllytit minua häntä hävittämään ilman syytä.
4 Saatana vastasi Herralle: "Hyvän kaupan Job on tehnyt: pelasti sentään oman nahkansa!	4 Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.	4 Saatana vastasi Herraa ja sanoi: nahka nahasta, ja kaikki, mitä ihmisessä on, antaa hän henkensä edestä.
5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen lihaansa ja luihinsa. Saat nähdä, että hän kiroaa sinua vasten kasvoja!"	5 Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi."	5 Mutta ojenna kätes ja rupee hänen luihinsa ja lihaansa; mitämaks hän luopuu sinusta kasvois edessä.
6 Herra sanoi Saatanalle: "Hyvä on! Tee hänelle mitä haluat, mutta henkeä et saa häneltä viedä!"	6 Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä".	6 Herra sanoi saatanalle: katso, hän olkoon sinun kädessäs; kuitenkin säästä hänen henkeänsä.
Jobin uusi koettelemus
7 Niin Saatana lähti pois Herran edestä. Hän meni ja runteli Jobia märkivillä paiseilla. Niitä nousi kaikkialle, päästä jalkoihin.	7 Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.	7 Silloin läksi saatana Herran tyköä ja löi Jobin pahoilla paisumilla, hänen kantapäästä kiireesen asti.
8 Job kävi jätekasalle istumaan ja kaapi ruumistaan ruukunpalalla.	8 Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.	8 Ja hän otti saviastian ja kaapi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.
9 Hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumalaa ja kuole pois!"	9 Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole."	9 Ja hänen emäntänsä sanoi hänelle: Vieläkös pysyt vakuudessas? siunaa Jumalaa ja kuole.
10 Job vastasi: "Hullun puhetta, vaimo. Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha." Kaiken tämän keskellä Job ei sanallakaan kapinoinut Herraa vastaan. [Jes. 45:7; Valit. 3:38; Aam. 3:6]	10 Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.	10 Mutta hän sanoi hänelle: sinä puhut niinkuin tyhmät vaimot puhuvat. Jos me olemme hyvää saaneet Jumalalta, eikö myös meidän pidä ottaman pahaa vastaan? Kaikissa näissä ei Job syntiä tehnyt huulillansa.
Ystävät saapuvat lohduttamaan Jobia
11 Jobilla oli kolme ystävää: temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar. Kun he saivat kuulla onnettomuudesta, joka oli kohdannut Jobia, he kävivät tapaamassa toisiaan ja päättivät mennä hänen luokseen osoittamaan hänelle myötätuntoa ja lohduttamaan häntä. [Sananl. 27:10]	11 Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä.	11 Kuin Jobin kolme ystävää kuulivat kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle tullut oli, tulivat he itsekukin paikkakunnastansa: Eliphas Temanista, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja kokoontuivat ynnä tulemaan, armahtelemaan ja lohduttamaan häntä.
12 Jo kaukaa he näkivät hänet, mutta he eivät tunteneet häntä. Lähemmäs ehdittyään he alkoivat ääneen itkeä, repäisivät viittansa ja heittivät ilmaan hiekkaa, niin että se putosi heidän hiuksilleen. [Joos. 7:6+]	12 Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle.	12 Ja kuin he nostivat taampaa silmänsä, ei he häntä tunteneet, ja korottivat äänensä ja itkivät; ja jokainen repäisi vaatteensa, ja heittivät tomua päänsä päälle taivasta kohden,
13 He istuutuivat maahan hänen viereensä ja istuivat siinä seitsemän päivää ja seitsemän yötä. Kukaan heistä ei puhunut Jobille mitään, sillä he näkivät, miten kauhea hänen tuskansa oli. [Room. 12:15]	13 Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.	13 Ja istuivat hänen kanssansa maan päällä seitsemän päivää ja seitsemän yötä, ja ei sanaakaan hänen kanssansa puhuneet; sillä he näkivät hänen kipunsa sangen suureksi.

Job 3

Job kiroaa syntymänsä
1 Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän	1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;	1 Sitte avasi Job suunsa ja kirosi päivänsä.
2 ja sanoi:	2 Job lausui ja sanoi:	2 Ja Job vastasi ja sanoi:
3 -- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt. [Jer. 20:14,15]	3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.	3 Se päivä olkoon kadotettu, jona minä syntynyt olen, ja se yö, jona sanottiin: mies on siinnyt.
4 Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.	4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.	4 Se päivä olkoon pimiä, ja älköön Jumala kysykö ylhäältä sen perään: älköön kirkkaus paistako hänen päällensä.
5 Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.	5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.	5 Pimeys ja kuolon varjo peittäköön hänen, olkoon pilvi hänen päällänsä; ja musta päivän sumu tehkään hänen kauhiaksi.
6 Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.	6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.	6 Sen yön käsittäköön pimeys, ja älkään iloitko vuosikausien päiväin seassa, ja älkään tulko kuukausien lukuun.
7 Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.	7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.	7 Katso, olkoon se yö yksinäinen ja älköön yhtäkään iloa tulko siihen.
8 Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin. [Leviatan* on meren alkuhirviö, joka kanaanilaisen uskomuksen mukaan herättyään nielee eli pimentää auringon.]	8 Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne, jotka saavat hereille Leviatanin.	8 Ne jotka päivää kiroovat, he kirotkoot sitä, ne jotka ovat valmiit herättämään Leviatania.
9 Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.	9 Pimentykööt sen kointähdet, odottakoon se valoa, joka ei tule, älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,	9 Sen tähdet olkoot pimiät hämärässänsä, odottakoot valkeutta, ja ei tulko, ja älkööt nähkö aamuruskon silmäripsiä,
10 Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.	10 koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.	10 Ettei se sulkenut minun kohtuni ovea, ja ei kätkenyt onnettomuutta silmäini edestä.
Kuolema olisi elämää parempi
11 Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta? [Job 10:18]	11 Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?	11 Miksi en minä kuollut äitini kohdussa? Miksi en minä läkähtynyt äitini kohdusta tultuani?
12 Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?	12 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?	12 Miksi he ovat ottaneet minun helmaansa? Miksi minä olen nisiä imenyt?
13 Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.	13 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä	13 Niin minä nyt makaisin, olisin alallani, lepäisin, ja minulla olis lepo.
14 Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.	14 kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,	14 Maan kuningasten ja neuvojain kanssa, jotka heillensä rakentavat sitä mikä kylmillä on;
15 Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.	15 päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;	15 Eli päämiesten kanssa, joilla kultaa on, ja joiden huoneet ovat täynnä hopiaa;
16 Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.	16 tahi olisin olematon niinkuin maahan kätketty keskoinen, niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.	16 Eli niinkuin keskensyntyneet kätketyt; ja en oliskaan: niinkuin nuoret lapset, jotka ei koskaan valkeutta nähneet.
17 Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon, [Jes. 57:2; Ilm. 14:13]	17 Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä;	17 Siellä täytyy jumalattomain lakata väkivallastansa; siellä ovat ne levossa, jotka paljon vaivaa nähneet ovat;
18 siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.	18 kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä.	18 Siellä on vangeilla rauha muiden kanssa, ja ei kuule vaatian ääntä;
19 Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.	19 Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.	19 Siellä ovat sekä pienet että suuret, ja palveliat vapaat isännistänsä:
Olemassaolon tuska
20 Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?	20 Miksi hän antaa vaivatulle valoa ja elämää murhemielisille,	20 Miksi valkeus on annettu vaivaisille, ja elämä murheellisille sydämille?
21 He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta. [Ilm. 9:6]	21 jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule, jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,	21 Niille, jotka odottavat kuolemaa, ja ei se tule, ja kaivaisivat sitä ennen kuin aarnihautaa?
22 Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.	22 jotka iloitsisivat riemastuksiin asti, riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan-	22 Niille, jotka kovin iloitsevat ja riemuitsevat, että he saisivat haudan?
23 Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut? [Job 19:8]	23 miehelle, jonka tie on ummessa, jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?	23 Ja sille miehelle, jonka tie kätketty on, ja hänen edestänsä Jumalalta peitetty?
24 Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni. [Ps. 42:4, 80:6]	24 Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni, valitukseni valuu kuin vesi.	24 Sillä minun leipäni tykönä minä huokaan, ja minun parkuni vuodatetaan niinkuin vesi,
25 Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.	25 Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi, ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.	25 Sillä jota minä pelkäsin, se tuli minun päälleni, ja mitä minä kartin, tapahtui minulle.
26 Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.	26 Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain, tuli tuska jälleen."	26 Enkö minä ollut onnellinen? enkö minä ollut rauhassa? eikö minulla ollut hyvä lepo? ja nyt senkaltainen levottomuus tulee.

Job 4

Tee kuten muille neuvot
1 Temanilainen Elifas alkoi nyt puhua. Hän sanoi:	1 Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:	1 Ja Eliphas Temanilainen vastasi ja sanoi,
2 -- Pahastutko, jos rohkenen puhua sinulle? Kuka voisi kauemmin pysyä vaiti!	2 "Ethän pane pahaksesi, jos sinulle puhutaan? Kuka voi vaitikaan olla?	2 Jos joku sinun kanssas rupeis puhumaan: mitämaks et sinä sitä kärsi; mutta kuka taitaa vaiti olla?
3 Olet itse opettanut monia, ohjannut oikeaan, olet tarttunut voimatonta kädestä.	3 Katso, monta sinä olet ojentanut, ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;	3 Katso, sinä olet monta neuvonut, ja vahvistanut väsyneitä käsiä.
4 Sinun sanasi ovat auttaneet kaatuneen pystyyn, sinä olet rohkaissut horjuvaa.	4 sanasi ovat nostaneet kompastunutta, ja rauenneita polvia olet voimistanut.	4 Sinun puhees on ojentanut langenneita, ja vapisevaisia polvia vahvistanut.
5 Kun vastoinkäyminen tulee omalle kohdallesi, et kestä hetkeäkään. Kun se koskettaa sinua, joudut kauhun valtaan.	5 Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa, sinä tuskastut, kun se sinuun sattuu, sinä kauhistut.	5 Mutta että se nyt tulee sinun päälles, niin sinä väsyit, ja että se lankesi sinun päälles, niin sinä peljästyit.
Koettelemuksilla on syynsä
6 Sinun luottamuksesi perustana on jumalanpelko, sinun toivosi perustana oman vaelluksesi puhtaus.	6 Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?	6 Tämäkö on sinun (Jumalan) pelkos, sinun uskallukses, sinun toivos ja sinun vakuutes?
7 Mutta sano minulle: milloin on viaton joutunut tuhoon, milloin on oikeamielinen hukkunut?	7 Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut, ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?	7 Muistele nyt, kussa joku viatoin on hukkunut? eli kussa hurskaat ovat joskus hävinneet?
8 Ne, jotka kyntävät vääryyden peltoa ja kylvävät pahaa, ne myös korjaavat tuhon ja turmion, sen olen nähnyt. [Sananl. 22:8; Hoos. 8:7; Gal. 6:7,8]	8 Minkä minä olen nähnyt, niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät, ne sitä niittävätkin.	8 Niinkuin minä kyllä nähnyt olen, ne jotka kyntävät vääryyden, ja onnettomuuden kylvävät, sitä he myös niittävät.
9 Kun Jumala henkäisee, he tuhoutuvat, hänen vihansa tuuli pyyhkäisee heidät pois.	9 Jumalan henkäyksestä he hukkuvat, hänen vihansa hengestä he häviävät.	9 He ovat Jumalan puhalluksen kautta kadonneet, ja hänen vihansa hengeltä hukatut.
10 Leijona karjuu, nuori leijona ärisee, mutta petojen hampaat murskataan.	10 Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan;	10 Jalopeuran kiljumus, ja julma jalopeuran ääni, ja nuorten jalopeurain hampaat ovat lovistetut.
11 Saalista vailla jalopeura nääntyy, pennut joutuvat hajalle, kauas toisistaan.	11 jalopeura menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.	11 Vanha jalopeura hukkuu, ettei hänellä ole saalista; ja jalopeuran pojat hajoitetaan.
Voiko Jumala olla väärässä?
12 Kuin varkain tuli jostakin sana, minun korvani kuulivat kaukaisen huminan.	12 Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen,	12 Ja minun tyköni on tullut salainen sana; ja minun korvani on saanut vähäisen siitä.
13 Se tuli niin kuin uninäyt tulevat häilyen yössä keskelle syvintä unta,	13 kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset.	13 Kuin minä ajattelin yönäkyjä, kuin uni lankee ihmisten päälle,
14 se kouraisi minua, ja minä vapisin, kaikki jäseneni tärisivät kauhusta,	14 Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni.	14 Niin pelko ja vavistus tuli minun päälleni, ja kaikki minun luuni peljätettiin;
15 minä tunsin henkäyksen kasvoillani, ihokarvani nousivat pystyyn,	15 Tuulen henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn.	15 Ja henki meni minun sivuitseni; kaikki minun karvani nousivat ruumiissani.
16 kun jokin pysähtyi eteeni, en tiedä mikä, silmieni edessä outo hahmo. Tuli hiljaista, ja minä kuulin äänen:	16 Siinä seisoi-sen näköä en erottanut-haamu minun silmäini edessä; minä kuulin kuiskaavan äänen:	16 Silloin seisoi kuva minun silmäini edessä, jonka kasvoja en minä tuntenut; ja minä kuulin hiljaisen hyminän äänen:
17 Voiko ihminen olla oikeassa ja Jumala väärässä? Voiko ihminen olla puhdas Luojansa silmissä? [1. Kun. 8:46+]	17 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä, onko mies Luojansa edessä puhdas?	17 Kuinka on ihminen hurskaampi kuin JumaIa? eli joku mies puhtaampi kuin se, joka hänen tehnyt on?
18 Ei Jumala luota edes omiin palvelijoihinsa, enkeleitäänkin hän nuhtelee virheistä.	18 Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;	18 Katso, palveliainsa seassa ei löydä hän uskollisuutta ja enkeleissänsä löytää hän tyhmyyden:
19 Kuinka hän luottaisi savimajan asukkaisiin? Tomusta heidät on tehty, hän voi musertaa heidät kuin koiperhosen. [Jes. 45:9; Jer. 18:6; 2. Kor. 4:7]	19 saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He rusentuvat kuin koiperhonen;	19 Kuinka enemmin niissä jotka asuvat savihuoneissa, niissä jotka ovat perustetut maan päälle, jotka toukkain tavalla murentuvat?
20 Aamulla ihminen herää, illalla hän on poissa ja unohdettu, ikuisiksi ajoiksi,	20 ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.	20 Se pysyy aamusta ehtoosen asti, niin he muserretaan; ja ennenkuin he sen havaitsevat, he ijankaikkisesti hukkuvat.
21 hänen telttanuoransa kiskaistaan irti, ja hän kuolee tietämättä, miksi.	21 Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"	21 Eikö heidän jälkeenjääneensä pois oteta? he kuolevat, vaan ei viisaudessa.

Job 5

Ihminen on syypää kärsimyksiinsä
1 Huuda sinä vain! Mutta vastaako sinulle kukaan? Kuka on se pyhä, jonka puoleen voisit kääntyä?	1 "Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?	1 Nimitä siis, jos joku on, joka kanssas todistaa, ja kenen tykö pyhistä sinä itses käännät?
2 Tyhmyri tukehtuu omaan raivoonsa, typeryksen surmaa oma vimma.	2 Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa kiivaus.	2 Mutta tyhmän tappaa viha, ja taitamattoman kuolettaa kiivaus.
3 Olen nähnyt, kuinka tyhmyrin käy: vaikka hän juurtuu lujasti maahan, hänet repäistään äkkiä irti. [Ps. 37:35,36]	3 Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.	3 Minä näin tyhmän juurtuneen, ja kirosin kohta hänen huonettansa.
4 Hänen lapsensa jäävät apua vaille, heidän oikeutensa poljetaan maahan kaupungin portissa, eikä kukaan puolusta heitä.	4 Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana, heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.	4 Hänen lapsensa pitää oleman kaukana terveydestä; ja pitää rikki murrettaman portissa, kussa ei yhtään auttajaa ole.
5 Hänen maansa sadon syövät nälkäänsä toiset, kahmivat sen vaikka okaiden keskeltä ja käyvät ahnaasti kiinni hänen omaisuuteensa.	5 Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen-ottaa sen vaikka orjantappuroista-ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.	5 Hänen elonsa pitää isoovaisen syömän, ja orjantappuroista sen ottaman; ja hänen kalunsa pitää ryövärien nielemän.
6 Onnettomuus ei idä mullassa, eivätkä vastoinkäymiset verso maan tomusta.	6 Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta,	6 Sillä ei vaiva käy ylös tomusta; ja onnettomuus ei kasva maasta.
7 Ihminen on syntynyt vaivaan niin kuin säkenet ovat syntyneet kohoamaan korkealle.	7 vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.	7 Vaan ihminen syntyy onnettomuuteen; niinkuin kuumain hiilten kipinät sinkoilevat ylöskäsin.
Jumala on kaikkivaltias ja vanhurskas
8 Sinun sijassasi minä vetoaisin Jumalaan ja esittäisin asiani hänelle,	8 Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen,	8 Kuitenkin tahdon minä Jumalasta tutkistella: Jumalasta minä tahdon puhua,
9 hänelle, joka tekee suuria tekoja, meille tutkimattomia, tekee lukemattomia ihmetekoja. [Job 9:10]	9 hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää,	9 Joka voimallisia töitä tekee, joita ei tutkia taideta, ja ihmeitä, joita ei lukea taideta;
10 Hän antaa maalle sateen, hän lähettää pelloille veden,	10 joka antaa sateen maan päälle ja lähettää vettä vainioille,	10 Joka antaa sateen maan päälle, ja antaa tulla veden teiden päälle;
11 alhaiset hän korottaa, murheiset saavat pelastuksen riemun. [1. Sam. 2:8; Ps. 113:7; Luuk. 1:52]	11 että hän korottaisi alhaiset ja surevaiset kohoaisivat onneen.	11 Joka ylentää nöyrät korkeuteen, ja korottaa sorrettuja autuuteen.
12 Mutta vehkeilijöiden hankkeet hän murskaa, heidän toimensa eivät menesty, [2. Sam. 15:31+]	12 Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,	12 Hän tekee kavalain aivoitukset tyhjäksi, ettei heidän kätensä mitään toimittaa taida.
13 viekkaat hän vangitsee heidän omiin juoniinsa, kavalien aikeet raukenevat tyhjiin. [1. Kor. 3:19]	13 hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat:	13 Hän käsittää taitavat kavaluudessansa, ja pahain neuvo kukistetaan,
14 Keskellä kirkasta päivää heidät yllättää pimeys, he hapuilevat kuin yöllä, vaikka on keskipäivä. [5. Moos. 28:29+]	14 päivällä he joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.	14 Että he päivällä juoksevat pimeydessä, ja koperoitsevat puolipäivänä niinkuin yöllä.
15 Hän pelastaa köyhän heidän miekaltaan, kurjan hän pelastaa vahvan vallasta. [Ps. 57:5, 59:8; Sananl. 5:4]	15 Mutta köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kädestä.	15 Ja hän auttaa köyhää miekasta, ja heidän suustansa, ja voimallisten kädestä.
16 Niin saa toivoton toivon ja pahan täytyy sulkea suunsa. [Ps. 63:12, 107:42]	16 Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.	16 Ja hän on köyhän turva, että vääryys pitäis suunsa kiinni.
Älä väheksy Jumalan kuritusta
17 Hyvä on sen osa, jota Jumala ojentaa. Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta! [Sananl. 3:11; Hepr. 12:5; Ilm. 3:19]	17 Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.	17 Katso, autuas on se ihminen, jota Jumala kurittaa; sentähden älä hylkää Kaikkivaltiaan kuritusta.
18 Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa. [5. Moos. 32:39+]	18 Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.	18 Sillä hän haavoittaa ja sitoo; hän lyö ja hänen kätensä terveeksi tekee.
19 Kuudesta ahdingosta hän sinut auttaa, seitsemästi pääset pälkähästä,	19 Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.	19 Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle.
20 nälänhädässäkin hän pelastaa sinut kuolemalta, sodassa miekan terältä. [Ps. 33:19, 37:19 \| Ps. 27:3]	20 Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja sodassa miekan terästä.	20 Kalliilla ajalla vapahtaa hän sinun kuolemasta, ja sodassa miekasta.
21 Parjauksen ruoska ei sinua tavoita, onnettomuuden uhka ei pelota sinua.	21 Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pelkää, kun hävitys tulee.	21 Hän peittää sinun kielen ruoskalta; ja ei sinun pidä pelkäämän hävitystä, koska se tulee.
22 Sodalle ja nälälle sinä naurat, et pelkää metsän petoja,	22 Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää.	22 Hävityksessä ja nälässä sinä naurat; ja et pelkää metsän petoja.
23 sinä elät sovussa pellon kivien kanssa ja rauhassa villieläinten kanssa. [Hes. 34:25; Hoos. 2:20]	23 Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.	23 Sillä sinun liittos pitää oleman kivien kanssa kedolla, ja maan pedot pitää sinun kanssas rauhallisesti oleman.
24 Sinun asuinsijasi on rauhan paikka. Kun tarkastat talosi ja tiluksesi, näet, että mitään ei puutu.	24 Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa.	24 Sinä ymmärrät, että sinun majas on rauhassa, ja sinä oleskelet asuinsiassas ilman syntiä.
25 Näet, että siemenestäsi kasvaa runsas sato, sinun jälkeläisesi nousevat kuin ruoho maasta.	25 Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.	25 Ja sinä saat ymmärtää, että siemenes on suureksi tuleva, ja vesas niinkuin ruoho maassa.
26 Ja kun olet elämästä kylläsi saanut, otat paikkasi haudassa, niin kuin lyhde saa paikkansa korjuun aikana.	26 Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa.	26 Ja sinä tulet vanhalla ijällä hautaan, niinkuin elositoma ajallansa korjataan.
27 Me olemme tarkoin tutkineet tätä kaikkea, Job, kuuntele siis ja ota opiksi, sillä näin asia on.	27 Katso, tämän olemme tutkineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."	27 Katso, sitä me olemme tutkineet, ja se on niin: kuule sitä, ja tunne sinä myös se hyväkses.

Job 6

Kunpa Jumala leikkaisi poikki elämäni langan!
1 Job puhui:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Niin Job vastasi ja sanoi:
2 -- Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin!	2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!	2 Jos minun surkeuteni punnittaisiin, ja minun kärsimiseni yhtä haavaa laskettaisiin vaa´an päälle,
3 Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Onko siis ihme, jos puheestani puuttuu mieli ja maltti?	3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan.	3 Niin se olis raskaampi kuin santa meressä; sentähden ovat minun sanani nielletyt ylös.
4 Kaikkivaltiaan nuolet ovat osuneet minuun, niiden myrkkyä minun sieluni juo, minua uhkaavat Jumalan lähettämät kauhut. [5. Moos. 32:23+]	4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua.	4 Sillä Kaikkivaltiaan nuolet ovat minussa, joiden myrkky särpää minun henkeni; ja Jumalan kauhistus tarkoittaa minua.
5 Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?	5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?	5 Huutaako metsä-aasi, kuin hänellä ruohoja on? ammuuko härkä, kuin hänellä on ruokaa?
6 Kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva?	6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?	6 Syödäänkö mautointa ilman suolaa? eli maistaako valkuainen munan ruskuaisen ympäriltä?
7 Tämä, mitä joudun nielemään, on yhtä iljettävää, voin pahoin, kun vain näenkin sitä.	7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.	7 Jota minun sieluni ennen kuoitti, se on nyt minun ruokani minun kipuni tähden.
8 Kunpa pyyntöni kuultaisiin! Kunpa Jumala tekisi, mitä toivon,	8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!	8 Jospa minun rukoukseni tapahtuis, ja Jumala antais minulle, mitä minä toivon!
9 ja murskaisi minut! Kunpa hän antaisi kädelleen toimeksi leikata poikki minun elämäni langan.	9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!	9 Että Jumala tahtois ja löis minun rikki, ja päästäis kätensä särkemään minua;
10 En silloin jäisi vaille toivoa ja lohdutusta! Vaikka tuskani ei armoa anna, minä hyppelisin riemusta, sillä sitä, minkä Pyhä on sanonut, en ole koskaan kieltänyt.	10 Niin olisi vielä lohdutuksenani-ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla-etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.	10 Niin olis minulla vielä sitte lohdutus, ja minä vahvistuisin sairaudessani, ellei hän säästäisi minua: en ole mitään kuitenkaan kieltänyt pyhän puhetta.
Missä ovat ystävät?
11 Mistä saan voimaa, että vielä kestän? Mistä päämäärän, että vielä jaksan?	11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin, ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?	11 Mikä on minun väkeni, että minä voisin toivoa? ja mikä on minun loppuni, että minun sieluni vois kärsiväinen olla?
12 Onko minun voimani kuin kiveä, ovatko lihakseni rautaa?	12 Onko minun voimani vahva kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea?	12 Onko minun väkeni kivinen? eli minun lihani vaskinen?
13 Ei. Minä olen lopussa, kaikki on toivotonta.	13 Eikö minulla ole enää mitään apua, onko pelastus minusta karkonnut?	13 Ei ole minulla missään apua; ja minun saatuni on pois ajettu minulta.
14 Tosi ystävä ei jätä ystävää ahdinkoon -- joka niin tekee, hylkää myös Kaikkivaltiaan.	14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.	14 Joka ei osoita lähimmäisellensä laupiutta, hän hylkää Kaikkivaltiaan pelvon.
15 Minun ystäväni ovat pettäneet minut kuin kevätpuro, joka juoksee tyhjiin. [Jer. 15:18]	15 Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.	15 Minun veljeni ovat rikkoneet minua vastaan, niinkuin oja ja niinkuin väkevä virta ohitse menneet,
16 Kun jää sulaa, puro samenee, se on tulvillaan vuorilta sulanutta lunta.	16 Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi;	16 Jotka ovat kauhiat jäästä, ja jotka lumi peittää.
17 Mutta pian vedet ehtyvät, ja kun helteet tulevat, uomat jäävät tyhjilleen.	17 auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen.	17 Kuin helle heitä ahdistaa, pitää heidän nääntymän, ja kuin palava on, pitää heidän katooman paikastansa.
18 Karavaanit etsivät niistä vettä, muuttavat suuntaansa, eksyvät autiomaahan ja tuhoutuvat.	18 Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.	18 Heidän polkunsa poikkeevat pois; he raukeevat tyhjään ja hukkuvat.
19 Teman karavaaneissa tähyillään joka taholle, Saban karavaanit uskovat löytävänsä vettä.	19 Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;	19 He katsoivat Temanin tietä, rikkaan Arabian polkuja he toivoivat.
20 Kaikki pettyvät: karavaani saapuu purolle, vettä ei ole.	20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa.	20 Mutta heidän pitää häpiään tuleman, ratki surutoinna ollessansa; ja heidän pitää häpeemän siihen tultuansa.
21 Te olette nyt minulle tyhjän veroiset: minun kurjuuteni saa teidät vain kauhistumaan.	21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset: te näette kauhun ja peljästytte.	21 Sillä ette nyt mitään ole; ja että te näette surkeuden, pelkäätte te.
Job on pettynyt ystäviinsä
22 Olenko pyytänyt teiltä jotakin? Olenko pyytänyt teitä maksamaan puolestani lunnaita?	22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,	22 Olenko minä sanonut: Tuokaat minulle! eli antakaat minun edestäni lahjoja teidän tavarastanne?
23 Olenko pyytänyt teitä pelastamaan minut vainoojiltani, ostamaan minut vapaaksi väkivaltaisten käsistä? [Jer. 15:21]	23 pelastakaa minut vihollisen vallasta ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?	23 Ja pelastakaat minua vihollisten kädestä, ja vapahtakaat minua tyrannein käsistä?
24 Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle, missä olen mennyt harhaan.	24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen; neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.	24 Opettakaat minua, minä olen ääneti, ja jota en minä tiedä, niin neuvokaat minua.
25 Rehti puhe ei ketään vahingoita. Mutta mitä hyödyttävät teidän nuhdesaarnanne?	25 Kuinka tehoaakaan oikea puhe! Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?	25 Kuinka vahvat ovat oikeuden puheet? kuka teissä on se, joka sitä laittaa taitaa?
26 Te takerrutte sanoihin moittiessanne minua ja annatte tuskanhuutoni haipua tuuleen.	26 Aiotteko nuhdella sanoja? Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.	26 Te ajattelette sanoja, ainoastaan nuhdellaksenne, ja teette sanoillanne epäileväisen mielen.
27 Te heitätte orvosta arpaa ja olette valmiit myymään ystävänne.	27 Orvostakin te heittäisitte arpaa ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.	27 Te karkaatte köyhän orvon päälle, ja kaivatte lähimmäisellenne kuoppaa.
28 Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja?	28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun; minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.	28 Mutta että te nyt tahdotte, niin katsokaat minun päälleni, jos minä teidän edessänne valhettelen.
29 Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!	29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko; palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.	29 Palatkaat nyt, olkoon pois vääryys: Tulkaat jälleen; minun vastaukseni pitää oikia oleman.
30 Onko minun huulilleni noussut valheen sanoja? Eikö minun kieleni erottaisi oikeaa ja väärää?	30 Olisiko minun kielelläni vääryys? Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"	30 Onko minun kielessäni vääryyttä? eikö minun suulakeni ymmärrä vaivoja?

Job 7

Ihmisen osa on työtä ja vaivaa
1 Eikö ihmisen osana maan päällä ole työ ja vaiva? Eikö hän ole kuin palkkalainen, joka tekee raskaita päivätöitä?	1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta, eivätkö hänen päivänsä ole niinkuin palkkalaisen päivät?	1 Eikö ihminen aina pidä oleman sodassa maan päällä; ja hänen päivänsä ovat niinkuin orjan päivät?
2 Hän on kuin orja, joka kaipaa paahteesta varjoon, kuin päivätyöläinen, joka odottaa palkkaansa.	2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon, ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.	2 Niinkuin palvelia halajaa varjoa, ja orja työnsä loppua,
3 Perinnökseni olen saanut pettymysten kuukausia, ahdistuksen yöt ovat olleet minun osani.	3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet, ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.	3 Niin olen minä minulleni saanut turhat kuukaudet, ja minulla on monta murheellista yötä ollut.
4 Kun menen nukkumaan, minä ajattelen: "Milloin voin nousta?" Yö kuluu vitkaan, kääntyilen levottomana aamunkoittoon asti.	4 Maata mennessäni minä ajattelen: Milloinka saan nousta? Ilta venyy, ja minä kyllästyn kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.	4 Kuin minä levätä panin, sanoin minä: Koskahan minä nousen? ja sitte lueskelen, koska ehtoo tullee: minä olen ravittu kävellyksistä hamaan pimeyteen asti.
5 Ruvet ja madot peittävät ruumiini, minun nahkani halkeilee ja märkii.	5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin ja tomukamaraan, minun ihoni kovettuu ja märkii.	5 Minun lihani on puetettu madoilla ja maan tomulla; minun nahkani on ahvettunut ja hyljätyksi tullut.
6 Kuin kutojan sukkula kiitävät päiväni: ne päättyvät, kun lanka loppuu.	6 Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula, ne katoavat toivottomuudessa.	6 Minun päiväni ovat lentäneet nopiammasti pois kuin syöstävä ja kuluneet ilman viivytystä.
Ihmisen elämä on henkäys
7 Ajattele minun elämääni: se on vain henkäys. Silmäni eivät enää näe onnen päivää. [Ps. 78:39]	7 Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys; minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.	7 Muista, että minun elämäni on tuuli, ja minun silmäni ei palaja hyvää näkemään.
8 Sinä näet minut nyt, mutta kohta et enää näe. Kun katsahdat minuun, minua ei ole.	8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe; sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.	8 Ja ei yksikään silmä, joka minun nyt näkee, pidä minua enempi näkemän. Sinun silmäs katsokoon minua, sitte minä hukun.
9 Pilvi hajoaa, haihtuu tyhjiin. Tuonelaan mennyt ei tule takaisin.	9 Pilvi häipyy ja menee menojaan; niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.	9 Pilvi raukee ja menee pois: niin myös se, joka menee alas hautaan, ei nouse jälleen,
10 Hän ei kotiinsa palaa, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. [Ps. 103:16]	10 Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.	10 Eikä palaja jälleen huoneesensa, ei myös hänen siansa häntä enää tunne.
11 Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki.	11 Niin en minäkään hillitse suutani, minä puhun henkeni ahdistuksessa, minä valitan sieluni murheessa.	11 Sentähden en minä estä suutani; minä puhun henkeni ahtaudessa, ja juttelen sieluni murheessa.
12 Olenko meren hirviö, olenko minä meri itse, kun panet minulle noin vahvat vartijat? [Ps. 74:13,14; Jes. 51:9]	12 Olenko minä meri tai lohikäärme, että asetat vartioston minua vastaan?	12 Olenko minä meri eli valaskala, että sinä minun niin kätket?
13 Minä ajattelin: "Vuoteeni suo minulle lohdun, uni huojentaa tuskani."	13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua, vuoteeni huojentaa minun tuskaani,	13 Kuin minä ajattelin: minun vuoteeni lohduttaa minun, ja minun kehtoni saattaa minulle levon, koska minä itselleni puhun;
14 Mutta sinä säikytät minua unikuvilla, panet yön painajaiset minua ahdistamaan.	14 niin sinä kauhistutat minua unilla ja peljästytät minua näyillä.	14 Niin sinä peljätät minua unilla, ja kauhistat minua näyillä,
15 Mieluummin tahdon kuolla, nääntyä hengiltä, kuin kärsiä tätä tuskaa!	15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun.	15 Että minun sieluni sois itsensä hirtetyksi, ja minun luuni kuolleiksi.
Hellitä minusta, anna minun kuolla
16 Olen saanut tarpeekseni! Enhän kuitenkaan elä ikuisesti. Päästä jo irti! Minun elämäni on häipyvä henkäys.	16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.	16 Minä kauhistun, enkä pyydä silleen elää: lakkaa minusta, sillä minun päiväni ovat turhat.
17 Mikä on ihminen, kun pidät häntä noin tärkeänä ja alati valvot häntä? [Ps. 8:5, 144:3]	17 Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi,	17 Mikä on ihminen,ettäs hänen suurena pidät, ja panet hänen sydämees?
18 Aamu aamulta sinä vaadit hänet tilille, joka hetki sinä häntä tutkit.	18 tarkastat häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki?	18 Sinä etsit häntä joka päivä, ja koettelet häntä aina.
19 Etkö voisi hetkeksi kääntää katsettasi pois? Etkö edes siksi aikaa, että saisin rauhassa nielaista sylkeni?	19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan sylkeni nielaistuksi?	19 Miksi et minusta luovu, ja päästä minua, siihen asti että minä sylkeni nielisin?
20 Jos olenkin tehnyt syntiä, en kai minä sinulle ole vahinkoa tehnyt, sinä ihmisen vaanija? Miksi olet ottanut minut maalitauluksesi, miksi noin kovin kannat minusta huolta?	20 Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?	20 Minä olen syntiä tehnyt; mitä minun pitää sinulle tekemän, o sinä ihmisten vartia? miksis minun teit sinulles loukkaukseksi ja itselleni kuormaksi?
21 Miksi et jo anna anteeksi, mitä olen rikkonut, miksi et ota pois syntiäni? Pian minä muutun maaksi. Kun katsahdat minuun, minua ei enää ole.	21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."	21 Ja miksi et minun pahaa tekoani anna anteeksi ja ota pois minun vääryyttäni? Sillä nyt pitää minun makaaman mullassa: ja jos minua aamulla etsit, niin en minä enää ole.

Job 8

Etsi Jumalaa, Job!
1 Suahilainen Bildad alkoi nyt puhua. Hän sanoi:	1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:	1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiot jatkaa noita puheitasi? Tuulta ne ovat, pelkkää tuulen pauhinaa.	2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?	2 Kuinka kauvan sinä tahdot näitä puhua? ja sinun suus puheet ovat niinkuin väkevä tuuli?
3 Antaisiko Jumala väärän tuomion, vääristäisikö Kaikkivaltias oikeutta? [5. Moos. 32:4; Job 34:12]	3 Jumalako vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?	3 Väärinkö Jumala tuomitsee, eli rikkooko Kaikkivaltias oikeuden?
4 Ehkä poikasi tekivät syntiä Jumalaa vastaan ja hän antoi heille heidän rikkomustensa mukaan.	4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.	4 Jos poikas ovat syntiä tehneet hänen edessänsä, niin hän on hyljännyt heitä heidän pahain tekoinsa tähden.
5 Jos sinä nyt etsit Jumalaa ja rukoilet Kaikkivaltiasta,	5 Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,	5 Mutta jos sinä aikanansa etsit Jumalaa, ja rukoilet Kaikkivaltiasta hartaasti,
6 niin hän -- jos sinä todella olet puhdas ja suora -- tarttuu sinun asiaasi ja korvaa sinulle kaiken, mitä olet menettänyt, sen mukaan kuin oikein on,	6 jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.	6 Ja jos sinä olet puhdas ja hyvä, niin hän herättää sinun, ja taas tekee rauhalliseksi hurskautes majan.
7 ja vähäistä on se, mitä sinulla ennen oli, sen rinnalla, mitä tulet saamaan.	7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.	7 Ja kussa sinulla oli ennen vähä, pitää tästedes sinulle sangen paljon lisääntymän.
Kuuntele isien viisautta
8 Kysy neuvoa niiltä, jotka elivät ennen meitä, pidä kiinni siitä, mitä isämme ovat saaneet selville.	8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.	8 Sillä kysy nyt entisiltä sukukunnilta, ja rupee kysymään heidän isiltänsä.
9 Mehän olemme eilisen lapsia, emme me mitään tiedä, meidän päivämme maan päällä ovat kuin varjo. [1. Aik. 29:15+]	9 Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä.	9 Sillä me olemme niinkuin eilen tulleet, ja emme mitään tiedä: meidän elämämme on niinkuin varjo maan päällä.
10 Mutta isät, he opettavat sinua ja puhuvat sinulle, heidän sanansa tulevat sydämen syvyydestä.	10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:	10 Heidän pitää opettaman sinua, ja sanoman sinulle, ja tuoman puheensa edes sydämestänsä.
11 Kasvaako kaisla siellä missä ei ole vettä? Nostaako papyrus varttaan siellä missä ei ole kosteutta?	11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?	11 Kasvaako kaisla, ellei seiso loassa? eli kasvaako ruoho ilman vettä?
12 Ei. Se kuivuu jo kasvunsa alkuun, ennen muita kasveja, ennen leikkuun aikaa.	12 Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.	12 Koska se vielä kukoistaa ennenkuin se niitetään, kuivettuu se ennenkuin heinä korjataan.
13 Niin käy kaikkien, jotka unohtavat Jumalan. Turha on jumalattoman toivo. [Job 11:20; Sananl. 10:28]	13 Niin käy kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo katoaa,	13 Niin käy kaikkein niiden, jotka Jumalan unhottavat, ja ulkokullattuin toivo katoo.
14 Hän panee turvansa lukinlankaan, etsii tukea hämähäkinverkosta:	14 hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on hämähäkinverkko.	14 Sillä hänen toivonsa tulee tyhjäksi, ja hänen uskalluksensa niinkuin hämähäkin verkko.
15 seittiä on hänen talonsa seinä, se pettää, kun hän siihen nojaa.	15 Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.	15 Hän luottaa huoneensa päälle, ja ei se pidä seisoman; hän turvaa siihen, ja ei se pidä pysyväinen oleman.
16 Jumalaton rehottaa auringon hehkussa kuin puu, jonka versot leviävät kaikkialle puutarhaan,	16 Hän on rehevänä auringon paisteessa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.	16 Se viheriöitsee kyllä ennen auringon nousemaa, ja sen heikot oksat kasvavat hänen yrttitarhassansa.
17 jonka juuret kietoutuvat kivien ympärille ja tunkeutuvat niiden lomiin.	17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon.	17 Hänen juurensa seisoo paksuna lähteen tykönä, ja huoneet kivien päällä.
18 Mutta kun hänet temmataan pois asuinsijaltaan, se paikka, missä hän kasvoi, sanoo: "En tunne häntä."	18 Mutta kun Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.	18 Mutta koska hän nielee sen paikastansa, kieltää hän sen, niinkuin ei olis nähnytkään sitä.
19 Siinä hänen elonsa ja ilonsa. Maasta versoo jo uusi kasvu.	19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo, ja tomusta kasvaa toisia.'	19 Katso, tämä on hänen menonsa riemu; ja toiset taas kasvavat tuhasta.
Jumala ei hylkää viatonta
20 Jumala ei hylkää viatonta eikä anna väärintekijälle tukeaan.	20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta eikä tartu pahantekijäin käteen.	20 Sentähden katso, ei Jumala hyviä hylkää, eikä vahvista pahain kättä,
21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja avaa sinun huulesi riemun huutoon! [Ps. 126:2]	21 Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla ja huulesi riemulla.	21 Siihen asti että sinun suus naurulla täytetään ja huules riemulla.
22 Mutta vihollisesi saavat ylleen häpeän viitan, eikä jumalattomien asuinsijaa enää ole.	22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä, ja jumalattomien majaa ei enää ole."	22 Mutta ne jotka sinua vihaavat, pitää häpiään tuleman; ja jumalattomain asuinsia ei pidä pysyväinen oleman.

Job 9

Emme voi käydä oikeutta Jumalaa vastaan
1 Nyt Job sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:
2 -- Totta kai minä tuon tiedän! Ei ihminen voi olla oikeassa Jumalaa vastaan. [Job 4:17, 8:3]	2 "Totisesti minä tiedän, että niin on; kuinka voisi ihminen olla oikeassa Jumalaa vastaan!	2 Minä kyllä sen tiedän, että niin on, ettei ihminen taida hurskas olla Jumalan edessä.
3 Se, joka ryhtyisi käymään hänen kanssaan oikeutta, ei pystyisi vastaamaan hänen kysymyksiinsä, ei yhteen tuhannesta. [Room. 3:4]	3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan, ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.	3 Jos hän tahtois riidellä hänen kanssansa, ei hän taitais vastata häntä yhtä tuhanteen.
4 Hänen on viisaus, hänen on voima ja mahti. Kuka voisi uhmata häntä joutumatta tuhoon?	4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan kuka on niskoitellut häntä vastaan ja jäänyt rankaisematta?	4 Hän on viisas ja voimallinen: kenenkä siitä on hyvää ollut, kuin häntä vastaan on itsensä asettanut?
5 Hän siirtää vuoria kuin huomaamatta, hän kääntää ne nurin, kun hän vihastuu.	5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassansa;	5 Hän siirtää vuoret ennenkuin he sen ymmärtävät, jotka hän vihassansa kukistaa.
6 Hän koskettaa maata, ja se järähtää paikoiltaan, sen peruspylväät horjuvat.	6 hän järkyttää maan paikaltaan, ja sen patsaat vapisevat;	6 Hän liikuttaa maan siastansa, niin että sen patsaat vapisevat.
7 Hän käskee, ja aurinko pimenee. Hän sulkee sinetillään tähtien valon.	7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse, ja hän lukitsee tähdet sinetillään;	7 Hän puhuu auringolle, niin ei se nouse; ja hän lukitsee tähdet.
8 Yksin on hän levittänyt yllemme taivaan, hän kulkee meren hyökyjen yli. [Job 26:7; Ps. 104:2]	8 hän yksinänsä levittää taivaat ja tallaa meren kuohun kukkuloita;	8 Hän yksin levittää taivaat, ja käy meren aaltoin päällä.
9 Leijonan tähdistön hän on tehnyt, Orionin ja Seulaset ja eteläisten tähtien tarhat. [Job 38:31,32; Aam. 5:8]	9 hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan, Otavan ja eteläiset tähtitarhat;	9 Hän tekee Otavan ja Kointähden, Seulaiset ja ne tähdet etelään päin.
10 Suuria tekoja hän tekee, tutkimattomia, ihmeitä, joilla ei ole määrää, ei rajaa. [Job 5:9]	10 hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää.	10 Hän tekee suuria töitä, joita ei taideta tutkia, ja epälukuisia ihmeitä.
11 Hän kulkee läheltä, enkä minä häntä näe, hän kiitää ohitseni, enkä minä häntä huomaa. [2. Moos. 33:19; 1. Kun. 19:11-13]	11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe; hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.	11 Katso, hän käy minun ohitseni ennenkuin minä sen havaitsen, ja menee pois ennenkuin minä sen ymmärrän.
12 Kun hän tempaa käsiinsä jotakin, kuka voi sen estää? Kuka sanoisi hänelle: "Miksi sinä noin teet?"	12 Katso, hän tempaa saaliinsa, kuka voi häntä estää, kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'	12 Katso, jos hän menee äkisti, kuka noutaa hänen jälleen? kuka sanoo hänelle: mitäs teet?
13 Mikään voima ei käännä pois Jumalan vihaa, hänen alleen lyyhistyvät Rahabin* joukot. [Rahab on alkumeren hirviö.] [Job 26:12; Ps. 87:4, 89:11; Jes. 51:9]	13 Jumala ei taltu vihastansa; hänen allensa vaipuvat Rahabin auttajat.	13 Hän on Jumala, hänen vihaansa ei yksikään aseta; hänen allensa pitää itsensä kumartaman ylpiätkin herrat.
Kuka voisi vastata Jumalalle?
14 Kuinka minä voisin käydä kiistaan Jumalan kanssa, kuinka voisin löytää sanat häntä vastaan?	14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle, valita sanojani häntä vastaan?	14 Kuinka minun pitäisi häntä vastaaman, ja löytämän sanoja häntä vastaan?
15 Vaikka olisin kuinka oikeassa, en pystyisi hänelle vastaamaan. Voin vain rukoilla armoa häneltä, joka minut tuomitsee.	15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi; minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.	15 Ehkä minulla vielä oikeus olis, niin en kuitenkaan taida minä häntä vastata; vaan täytyis oikeudessa rukoilla.
16 Vaikka hän ottaisi vastaan minun haasteeni, en usko, että hän suostuisi minua kuulemaan --	16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin, en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,	16 Ja ehkä minä vielä häntä avuksihuutaisin, ja hän kuulis minua, niin en minä uskoisi, että hän kuultelis minun ääntäni;
17 hän, joka myrskyllään iskee minut maahan ja aina vain lisää minun haavojeni määrää ilman mitään syytä.	17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,	17 Sillä hän hän runtelee minun tuulispäällä, ja enentää minun haavani ilman syytä.
18 Edes hengenvedon ajaksi hän ei anna minulle rauhaa, ei, hän lisäämistään lisää kärsimystäni.	18 joka ei anna minun vetää henkeäni, vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.	18 Ei hän anna minun henkeni virota, vaan täyttää minun murheella.
19 Jos turvaudun voimaan -- hänen on voima. Jos vaadin oikeutta, hän kysyy: "Kuka minut haastaa?"	19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo: 'Tässä olen!' mutta jos oikeutta, niin: 'Kuka vetää minut tilille?'	19 Jos joku tahtoo voimaa, katso, hän on voimallinen; jos joku tahtoo oikeutta, kuka todistaa minun kanssani?
20 Vaikka minä olen oikeassa, oma suuni joutuu tuomitsemaan minut. Vaikka olen syytön, hän tuomitsee minut väärintekijäksi. [Job 15:6]	20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.	20 Jos minä sanoisin: minä olen oikia, niin minun suuni kuitenkin tuomitsee minun: eli minä olen vakaa, niin hän kuitenkin tekee minun pahaksi.
21 Syytön olen. Mutta mitäpä minun elämästäni! Minä inhoan sitä.	21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni, elämäni on minulle halpa.	21 Ehkä minä vielä vakaa olisin, niin en minä kuitenkaan tunne itsiäni; vaan minä suutun eIämääni.
22 Yhdentekevää! Siksi minä sanon: "Yhtä lailla hän tekee sinusta lopun, olitpa syytön tai syyllinen." [Ps. 73:3; Saarn. 2:15, 9:2]	22 Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon: hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.	22 Se on se ainoa minkä minä sanonut olen, hän kadottaa hyvän ja jumalattoman.
23 Kun tuhon ruoska iskee ihmisiin, hän ei välitä viattomien kärsimyksistä.	23 Jos ruoska äkkiä surmaa, niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.	23 Kuin hän rupee lyömään, niin hän tappaa äkisti, ja pilkkaa viattomain kiusausta.
24 Kun maa on annettu kelvottomien käsiin, hän peittää tuomarien silmät. Ellei se ole hän -- kuka sitten?	24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan, hän peittää sen tuomarien kasvot-ellei hän, kuka sitten?	24 Maa annetaan jumalattoman käsiin, hän peittää sen tuomarien kasvot: ellei se niin ole, kuinka se myös toisin on?
Elämä liukuu pois
25 Minun päiväni rientävät nopeammin kuin juoksija, ne häipyvät luotani, onnea ne eivät saaneet nähdä, [9:25,26: Ps. 90:9,10]	25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin, pakenevat onnea näkemättä,	25 Minun päiväni ovat olleet nopiammat kuin juoksia: ne ovat paenneet, ja ei mitään hyvää nähneet.
26 kuin kaislaveneet ne liukuvat toinen toisensa perään pois, ne kiitävät kuin saaliin kimppuun syöksyvä kotka. [Jes. 18:2 \| Hab. 1:8]	26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet, niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.	26 Ne ovat pois menneet kuin joutuva haaksi, kuin kotka lentää rualle.
27 Jos sanon itselleni: "Nyt minä unohdan murheet, otan iloisen ilmeen, nauran",	27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,	27 Koska minä ajattelen: minä unhotan valitukseni, ja muutan kasvoni ja virvoitan minuni:
28 niin kohta iskee minuun uusi kauhu, sillä minä tiedän, että sinä et minua syyttömäksi julista.	28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.	28 Niin minä pelkään kaikkia minun kipujani, tietäen, ettes anna minun olla viatoinna.
29 Kun minut joka tapauksessa tuomitaan syylliseksi, miksi harata vastaan?	29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?	29 Jos olen jumalatoin, miksi minä nyt itsiäni hukkaan vaivaan?
30 Vaikka minä kylpisin lumessa ja pesisin käteni lipeällä, [Jer. 2:22]	30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,	30 Vaikka minä pesisin itseni lumivedessä ja puhdistaisin käteni saippualla,
31 kuitenkin sinä ryvettäisit minut likakuopassa, niin että minua inhoaisivat omat vaatteenikin.	31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.	31 Niin sinä kuitenkin pistäisit minun lokaan; ja minun vaatteeni olisivat minulle kauhistukseksi.
32 Hän ei ole ihminen, niin kuin minä olen. En minä voi käydä hänen kanssaan oikeutta, en puolustautua häntä vastaan. [Saarn. 6:10]	32 Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme.	32 Sillä ei hän ole minun vertaiseni, jota minä vastata taidan, että me ynnä tulisimme oikeuden eteen.
33 Ei kukaan voi olla tuomarina meidän välillämme, asettaa kättään meidän molempien päälle.	33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle	33 Ei ole joka meitä eroittaa, joka laskis kätensä meidän kahden välillemme.
34 Voi, jospa Jumala kääntäisi ruoskansa minusta pois, ettei minun enää tarvitsisi säikkyä häntä! [Job 13:21]	34 ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni, niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;	34 Hän ottakoon vitsansa pois minusta, ja älköön hänen hirmuisuutensa peljättäkö minua;
35 Silloin voisin puhua hänelle suoraan, pelkäämättä! Nyt en voi. Olen itseni kanssa yksin.	35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi, sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."	35 Että minä puhuisin ja en pelkäisi häntä; sillä en minä mitään kanssani tiedä.

Job 10

Miksi syytät minua, Jumala?
1 Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.	1 "Minun sieluni on kyllästynyt elämään; minä päästän valitukseni valloilleen ja puhun sieluni murheessa,	1 Minun sieluni suuttuu elämästä; minun valitukseni minusta annan minä olla ja puhun sieluni murheessa.
2 Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.	2 minä sanon Jumalalle: 'Älä tuomitse minua syylliseksi; ilmaise minulle, miksi vaadit minua tilille.	2 Sanon Jumalalle: älä minua tuomitse: anna minun tietää, minkätähden sinä riitelet minun kanssani.
3 Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?	3 Onko sinulla hyötyä siitä, että teet väkivaltaa, että oman käsialasi hylkäät, mutta valaiset jumalattomain neuvoa?	3 Onko sinulla ilo siitä, ettäs väkivaltaa teet, ja hylkäät minun, joka käsialas olen, ja annat jumalattomain aivoitukset kunniaan tulla?
4 Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee? [1. Sam. 16:7]	4 Onko sinulla lihan silmät, katsotko, niinkuin ihminen katsoo?	4 Onko sinulla lihalliset silmät? eli katsotkos niinkuin ihminen katsoo?
5 Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?	5 Ovatko sinun päiväsi niinkuin ihmisen päivät, ovatko vuotesi niinkuin miehen vuodet,	5 Onko sinun päiväs niinkuin ihmisen päivät? eli vuotes niinkuin ihmisen vuodet?
6 Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,	6 koska etsit vääryyttä minusta ja tutkit minun syntiäni,	6 Ettäs kysyt minun vääryyttäni, ja tutkit pahaa tekoani,
7 vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.	7 vaikka tiedät, etten ole syyllinen ja ettei ole ketään, joka sinun käsistäsi auttaa?'	7 Vaikka tiedät, etten minä ole jumalatoin; ehkei yhtään ole, joka taitaa sinun kädestäs vapauttaa.
Itsehän olet minut luonut!
8 Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut? [Ps. 119:73, 139:13-16]	8 Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet; yhtäkaikki minut perin juurin tuhoat.	8 Sinun kätes ovat minun valmistaneet ja tehneet minun kaikki ympäri, ja sinä tahdot hukuttaa minun?
9 Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen? [1. Moos. 2:7+ \| 1. Moos. 3:19+]	9 Muista, että sinä olet muovaillut minut niinkuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen.	9 Muista siis, että olet minun tehnyt niinkuin saven, ja annat minun tulla maaksi jälleen.
10 Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,	10 Etkö sinä valanut minua niinkuin maitoa ja juoksuttanut niinkuin juustoa?	10 Etkös minua ole lypsänyt kuin rieskaa, ja antanut minun juosta niinkuin juustoa?
11 olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.	11 Sinä puetit minut nahalla ja lihalla ja kudoit minut luista ja jänteistä kokoon.	11 Sinä olet minun puettanut nahalla ja lihalla: luilla ja suonilla olet sinä minun peittänyt.
12 Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani. [Ps. 8:5]	12 Elämän ja armon olet sinä minulle suonut, ja sinun huolenpitosi on varjellut minun henkeni.	12 Elämän ja hyvän työn olet sinä minulle osoittanut, ja sinun katsomises minun henkeni kätkee.
13 Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.	13 Mutta sinä kätkit sydämeesi tämän; minä tiedän, että tämä oli sinun mielessäsi:	13 Ja vaikka sinä nämät salaat sydämessäs, niin minä tiedän sen kuitenkin, ettäs sen muistat,
14 Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta.	14 jos minä syntiä tein, niin sinä vartioitsit minua, ja minun rikostani et antanut anteeksi.	14 Jos minä pahaa teen, niin sinä kohta havaitset, ja et jätä minun pahaa tekoani rankaisemata.
15 Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni.	15 Jos olisin syyllinen, niin voi minua! Ja vaikka olisin oikeassa, en kuitenkaan voisi päätäni nostaa, häpeästä kylläisenä ja kurjuuttani katsellen.	15 Jos minä olen jumalatoin, voi minua! jos minä olen hurskas, niin en minä kuitenkaan uskalla nostaa ylös päätäni. Minä olen täynnä ylönkatsetta, katsos minun viheliäisyyttäni.
16 Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi. [Jes. 38:13]	16 Jos minun pääni nousee, niin sinä ajat minua niinkuin leijona ja teet yhä ihmeitäsi minua vastaan.	16 Noustessa sinä ajat minua takaa niinkuin jalopeura, ja taas ihmeellisesti minun kanssani menettelet.
17 Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.	17 Sinä hankit yhä uusia todistajia minua vastaan, ja vihasi minuun kasvaa, ja sinä tuot vereksiä joukkoja minun kimppuuni.	17 Sinä uudistat todistukses minua vastaan, ja vihastut kovin minun päälleni. Minua vaivaa yksi toisensa jälkeen niinkuin sota.
Miksi minun piti syntyä?
18 Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt! [Job 3:11]	18 Miksi toit minut ilmoille äitini kohdusta? Jospa olisin kuollut, ihmissilmän näkemätönnä!	18 Miksis minun annoit lähteä äitini kohdusta? jospa minä olisin kuollut, ettei yksikään silmä olisi minua nähnyt!
19 Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.	19 Niin minä olisin, niinkuin minua ei olisi ollutkaan; minut olisi kannettu äidin kohdusta hautaan.	19 Niin minä olisin kuin en olisikaan ollut, kannettu äitini kohdusta hautaan.
20 Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki, [10:20-22: Ps. 39:14]	20 Ovathan päiväni vähissä; hän antakoon minun olla rauhassa, hän kääntyköön minusta pois, että hiukkasen ilostuisin,	20 Eikö minun ikäni lyhyt ole? Lakkaa ja päästä minua, ja luovu minusta, että minä vähänkin virvoitusta saisin,
21 ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa,	21 ennenkuin lähden, ikinä palajamatta, pimeyden ja synkeyden maahan,	21 Ennenkuin minä menen, enkä palaja, pimeyden ja kuolon varjon maalle,
22 kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.	22 maahan, jonka pimeys on synkkä pilkkopimeä ja sekasorto ja jossa valkeneminenkin on pimeyttä."	22 Joka on pimeyden maa ja synkiä kuolon varjo, jossa ei yhtään järjestystä ole, joka paisteessansa on niinkuin synkeys.

Job 11

Hillitse kieltäsi, Job
1 Naamalainen Sofar alkoi nyt puhua. Hän sanoi:	1 Sitten naemalainen Soofar lausui ja sanoi:	1 Niin vastasi Zophar Naemasta ja sanoi:
2 -- Eikö kukaan vastaa tuohon vuodatukseen? Onko joku oikeassa vain siksi, että hän puhuu ja puhuu?	2 "Jäisikö suulas puhe vastausta vaille, ja saisiko suupaltti olla oikeassa?	2 Kuin joku on kauvan puhunut, eikö häntä pitäis vastattaman? eli pitääkö suupaltilla oikeus oleman?
3 Luuletko, että sanaryöppysi vaientaa kaikki muut, että herjaavat puheesi jäävät vaille vastausta?	3 Saattaisivatko jaarituksesi miehet vaikenemaan, niin että saisit pilkata, kenenkään sinua häpeään häätämättä?	3 Pitääkö sinun jaarituksiis ihmisten vaikeneman, että sinä pilkkaat, eikä yksikäan sinua häpäisisi?
4 Sinä sanot: "Minä olen oikeassa, olen syytön Jumalan silmien edessä."	4 Sanoithan: 'Minun opetukseni on selkeä, ja minä olen puhdas sinun silmissäsi'.	4 Sinä sanot: minun opetukseni on selkiä, ja minä olen puhdas sinun silmäis edessä.
5 Toivoisinpa tosiaan, että Jumala avaisi suunsa ja sanoisi sinulle suorat sanat!	5 Mutta jospa Jumala puhuisi ja avaisi huulensa sinua vastaan	5 Jospa Jumala puhuis ja avais huulensa sinua vastaan,
6 Hän ilmoittaisi sinulle viisauden salaisuudet, jotka ovat meidän järjellemme käsittämättömät. Silloin ymmärtäisit, miten paljon syntejä hän antaa sinulle anteeksi.	6 ja ilmaisisi sinulle viisauden salaisuudet, että hänellä on ymmärrystä monin verroin! Silloin huomaisit, että Jumala on painanut unhoon montakin pahaa tekoasi.	6 Ja ilmoittais sinulle salaisen tiedon! sillä hänellä olis vielä enempi tekemistä, ettäs tietäisit, ettei hän muistele kaikkia sinun pahoja töitäs.
7 Tavoitatko sinä Jumalan syvyydet? Ymmärrätkö ääriään myöten Kaikkivaltiaan suuruuden? [Jes. 40:13; Judit 8:14; Room. 11:33]	7 Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?	7 Luuletkos tutkistellessas Jumalan löytäväs? ja Kaikkivaltiaan täydellisesti löytäväs.
8 Se on taivasta korkeampi -- miten sen tavoitat? Se on tuonelaa syvempi -- mitä siitä tiedät? [Jer. 23:24; Ef. 3:18]	8 Se on korkea kuin taivas-mitä voit tehdä, syvempi kuin tuonela-mitä voit ymmärtää?	8 Hän on korkiampi kuin taivas, mitäs tahdot tehdä? syvempi kuin helvetti, kuinkas taidat tuta?
9 Jumalan suuruus on suurempi kuin maa, se on merta avarampi.	9 Se on pitempi kuin maa ja laveampi kuin meri.	9 Pitempi kuin maa, ja laviampi kuin meri.
10 Kun hän kiitää ohi, tempaa vangikseen ja vaatii tilille -- kuka voisi häntä vastustaa?	10 Jos hän liitää paikalle ja vangitsee ja kutsuu oikeuden kokoon, niin kuka voi häntä estää?	10 Jos hän sen ylösalaisin kääntäis, eli kätkis, eli heittäis kokoon; kuka hänen estäis?
11 Hän näkee ne, jotka vääryyttä tekevät, hän panee merkille vilpin, jota muut eivät huomaa.	11 Sillä hän tuntee valheen miehet, vääryyden hän näkee tarkkaamattakin.	11 Sillä hän tuntee turhatkin ihmiset, ja näkee vääryydet; ja ei hänen pitäis ymmärtämän?
12 Mutta milloinka tyhjäpää viisastuu? Ei tule villiaasista ihmistä.	12 Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä.	12 Turha ihminen ylpeilee, ja syntynyt ihminen on niinkuin metsä-aasin varsa.
Voit vieläkin löytää rauhan, Job
13 Käännä nyt mielesi Jumalan puoleen, Job, ojenna kätesi Jumalaa kohti!	13 Jos sinäkin valmistat sydämesi ja ojennat kätesi hänen puoleensa-	13 Jos olisit valmistanut sydämes, ja nostanut kätes hänen tykönsä;
14 Jos käsiäsi tahraa synti, heitä se pois, älä anna pahan asua majassasi.	14 mutta jos kädessäsi on vääryys, heitä se kauas äläkä anna petoksen asua majoissasi-	14 Jos vääryys on sinun kädessäs, niin heitä se kauvas, ettei yhtään vääryyttä asuisi majassas:
15 Silloin voit puhtain mielin kohottaa katseesi. Olet vaskesta valettu, peloton ja luja.	15 silloin saat kohottaa kasvosi ilman häpeän tahraa, olet kuin vaskesta valettu etkä mitään pelkää.	15 Niin sinä ylennät kasvos ilman laitosta, ja olet vahva ja ei pelkääväinen.
16 Sinä unohdat nämä kärsimykset, muistat ne vain kuin tulvaveden, joka virtasi pois.	16 Silloin unhotat onnettomuutesi, muistelet sitä kuin vettä, joka on virrannut pois.	16 Niin sinä myös unhotat vaivan; ja niinkuin ohitse juossut vesi, tulee se mielees.
17 Elämäsi valo kohoaa kirkkaampana kuin sydänpäivä, sen pimeyskin on kuin sarastava aamu. [Ps. 37:6; Jes. 58:10]	17 Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.	17 Ja sinun elämäs aika pitää käymän ylös niinkuin puolipäivä, ja pimeys niinkuin kirkas aamu.
18 Sinä saat olla luottavalla mielellä, sillä toivo elää, olet turvassa. Voit nukkua levollista unta,	18 Silloin olet turvassa, sillä sinulla on toivo; tähystelet-käyt turvallisesti levolle,	18 Ole hyvässä turvassa, vielä nyt toivo on; sillä vaikkas nyt olet häpiässä, niin sinä kuitenkin olet rauhassa lepäävä.
19 sinä saat olla rauhassa, mikään ei sinua uhkaa, monet tavoittelevat sinun suosiotasi. [3. Moos. 26:6]	19 asetut makaamaan, kenenkään peljättämättä, ja monet etsivät sinun suosiotasi.	19 Sinä olet makaava, ja ei kenkään sinua peljätä: monen pitää sinua kunnioittaman.
20 Mutta jumalattomilta kaikki pimenee, he eivät enää löydä pakotietä. Heillä on enää vain yksi toive: viimeinen henkäys. [Job 8:13; Sananl. 10:28]	20 Mutta jumalattomain silmät raukeavat; turvapaikka on heiltä mennyt, ja heidän toivonsa on huokaus."	20 Mutta jumalattomain silmät pitää nääntymän, ja ei voi päästää; sillä heidän toivonsa pitää puuttuman heidän sieluiltansa.

Job 12

Minullakin on viisautta
1 Nyt Job sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Niin vastasi Job ja sanoi:
2 -- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!	2 "Totisesti, te yksin olette kansa, ja teidän mukananne kuolee viisaus!	2 Te olette miehet; taito kuolee teidän kanssanne.
3 Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua! [Job 13:2]	3 Onhan minullakin ymmärrystä yhtä hyvin kuin teillä; en ole minä teitä huonompi, ja kuka ei moisia tietäisi?	3 Minulla on niin sydän kuin teilläkin, enkä ole alemmaisempi teitä: kuka se on, joka ei näitä tiedä?
4 Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.	4 Ystävänsä pilkkana on hän, jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi, hurskas, nuhteeton on pilkkana.	4 Joka lähimmäiseltänsä pilkataan, niinkuin minä, hän rukoilee Jumalaa, ja hän kuulee häntä: hurskas ja vakaa pilkataan.
5 Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.	5 Turvassa olevan mielestä sopii onnettomuudelle ylenkatse; se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.	5 Hän on ylönkatsottu kynttiläinen ylpeiden ajatuksissa, valmistettu, että he siihen loukkaavat jalkansa,
6 Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen. [Job 21:7; Ps. 73:3; Jer. 12:1]	6 Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat, turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa, ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." -	6 Ryövärein majoissa on kyllä, ja he härsyttelevät rohkiasti Jumalaa, ehkä Jumala on sen antanut heidän käteensä.
7 Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.	7 "Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;	7 Kysy siis eläimiltä, ja he opettavat sinua, ja taivaan linnuilta, ja he sanovat sinulle.
8 Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.	8 tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua, ja meren kalat kertovat sinulle.	8 Taikka puhu maan kanssa, ja hän opettaa sinua; ja kalat meressä ilmoittavat sinulle.
9 Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, [Jes. 41:20]	9 Kuka kaikista näistä ei tietäisi, että Herran käsi on tämän tehnyt,	9 Kuka se on, joka ei kaikkia näitä tiedä, että Herran käsi on ne tehnyt?
10 hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki. [4. Moos. 16:22]	10 hänen, jonka kädessä on kaiken elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" -	10 Että hänen kädessänsä on kaikkein elävien sielu, ja kunkin lihan henki?
11 Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa? [Job 34:3]	11 "Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?" 12:	11 Eikö korva koettele puhetta, ja suu maista ruokaa?
12 Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?	12 "Vanhuksilla on viisautta, ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." -	12 Vanhoilla on taito, ja pitkä-ijällisillä ymmärrys.
13 Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.	13 "Jumalalla on viisaus ja voima, hänellä neuvo ja ymmärrys.	13 Hänen tykönänsä on taito ja voima; hänen on neuvo ja ymmärrys.
Jumalan mahti
14 Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene. [Ilm. 3:7]	14 Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen; kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.	14 Katso, koska hän kukistaa, niin ei auta rakentamaan: koska hän jonkun salpaa, niin ei kenkään taida avata.
15 Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.	15 Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.	15 Katso, koska hän pidättää veden, niin kaikki kuivettuu, ja koska hän laskee, niin se kääntää maan.
16 Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.	16 Hänen on väkevyys ja ymmärrys; hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.	16 Hän on vahva Ja pysyväinen: hänen on se joka eksyy, ja se joka eksyttää.
17 Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen. [Jes. 3:1-3]	17 Hän vie neuvosmiehet pois paljaiksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi.	17 Hän johdattaa kavalat niinkuin saaliin, ja saattaa tuomarit tyhmäksi.
18 Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.	18 Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.	18 Hän päästää kuningasten siteet, ja vyöttää heidän kupeensa.
19 Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.	19 Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa.	19 Papit vie hän niinkuin saaliin, ja väkevät kukistaa.
20 Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.	20 Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon.	20 Hän vääntää pois totisten huulet, vanhain toimen ottaa hän pois.
21 Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön. [Ps. 107:40]	21 Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot.	21 Hän kaataa ylönkatseen päämiesten päälle, ja voimallisten väkevyyden hajoittaa.
22 Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee. [2. Kor. 4:6]	22 Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän.	22 Hän ilmoittaa pimiät perustukset, ja kuoleman varjon saattaa hän valkeuteen.
23 Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois. [Jes. 40:15]	23 Hän korottaa kansat, ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat, ja hän kuljettaa ne pois.	23 Hän saattaa kansat suureksi, ja taas hukuttaa heidät; hän levittää kansan, ja taas vie pois heidät.
24 Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa -- [5. Moos. 28:28]	24 Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.	24 Hän ottaa pois maan kansan ruhtinasten sydämet, ja eksyttää heitä korvessa, jossa ei tietä ole.
25 pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet. [Jes. 19:14]	25 He haparoivat pimeässä valoa vailla, ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."	25 Ja he koperoitsevat pimeydessä ilman valkeutta; ja hän eksyttää heitä kuin juopuneita.

Job 13

Kunpa jo ymmärtäisitte olla vaiti!
1 Kaiken tämän olen nähnyt omin silmin, omin korvin kuullut ja ymmärtänyt.	1 "Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut.	1 Katso, kaikkia näitä ovat silmäni nähneet, ja korvani kuulleet, ja on ne ymmärtänyt.
2 Minä tiedän sen minkä tekin, en häviä teille yhtään. [Job 12:3]	2 Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin; en ole minä teitä huonompi.	2 Jota te tiedätte, sitä minäkin tiedän, enkä ole halvempi teitä.
3 Kaikkivaltiaalle minä tahdon puhua, tahdon selvittää asiat Jumalan kanssa.	3 Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.	3 Minä puhun siis Kaikkivaltiaan tykö, ja mielin kamppailla Jumalan kanssa.
4 Te, te kaunistelette kaiken valheillanne, pelkkiä puoskareita olette kaikki tyynni! [Job 16:2; Jer. 6:14]	4 Sillä te laastaroitte valheella, olette puoskareita kaikki tyynni.	4 Sillä te olette valheen saarnaajat, ja kaikki kelvottomat lääkärit.
5 Kunpa jo lopulta vaikenisitte! Silloin voisitte hyvinkin käydä viisaasta. [Sananl. 17:28]	5 Jospa edes osaisitte visusti vaieta, niin se olisi teille viisaudeksi luettava!	5 Jospa te voisitte juuri ääneti olla, niin te olisitte taitavat.
6 Kuunnelkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, kuulkaa vastaväitteet, jotka nousevat huulilleni.	6 Kuulkaa siis, mitä minä todistan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.	6 Kuulkaat siis minun kamppaustani, ja ottakaat vaari asiasta, kuin minä puhun.
7 Yritättekö te valheella puolustaa Jumalaa, ajaa vilpillä hänen asiaansa?	7 Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan;	7 Tahdotteko te Jumalan puolesta vastata vääryydellä? ja hänen puolestansa puhua petosta?
8 Yritättekö te kaunistella hänen tekojaan, toimia hänen asianajajinaan?	8 tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa Jumalan asiaa?	8 Tahdotteko te katsoa hänen mieltänsä? Tahdotteko te riidellä Jumalan puolesta?
9 Miten sitten käy, kun hän alkaa tutkia teitä? Voitteko pettää häntä niin kuin ihmistä petetään?	9 Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tutkimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?	9 Pitääkö se teille menestymän, koska hän teitä etsii? luuletteko te hänen pettävänne, niinkuin joku pettää ihmisen?
10 Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta. [Job 42:7]	10 Hän teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia.	10 Hän kovin nuhtelee teitä, jos te salaisesti mieliä katsotte.
11 Ettekö pelkää, kun hän nousee tuomitsemaan, eikö kauhu silloin täytä mielenne?	11 Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?	11 Eikö hänen korkeutensa teitä peljätä? ja hänen pelkonsa lankee teidän päällenne?
12 Teidän kehotuksenne ovat pelkkää tuhkaa, murenevaa savea teidän vastauksenne.	12 Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.	12 Teidän muistonne vedetään tuhan verraksi, ja teidän selkänne pitää oleman niinkuin saviroukkio.
13 Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin.	13 Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun, käyköön minun miten tahansa.	13 Olkaat ääneti minun edessäni, minä puhun, tapahtukoon minulle mitä hyvänsä.
14 Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi.	14 Miksi minä otan lihani hampaisiini ja panen henkeni kämmenelleni?	14 Miksi minun pitää pureman lihaani hampaillani, ja asettaman sieluni minun käsiini?
15 Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut.	15 Katso, hän surmaa minut, en minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.	15 Katso, vaikka hän minun tappais, enkö minä vielä sittenkin toivoisi? kuitenkin minä nuhtelen teitäni hänen edessänsä.
16 Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse. [Ps. 5:5,6]	16 Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.	16 Hän on kuitenkin minun autuuteni; sillä ei yksikään ulkokullattu tule hänen eteensä.
17 Kuulkaa, kuulkaa minun sanani, tarkatkaa, mitä minä puhun!	17 Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä minä lausun korvienne kuullen.	17 Kuulkaat juuri visusti minun puhettani, ja minun selitystäni teidän korvainne edessä.
18 Minä vien asiani oikeuden eteen, minä tiedän, että olen syytön.	18 Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta; minä tiedän, että olen oikeassa.	18 Katso, jo minä olen tuomion sanonut: Minä tiedän, että minä olen hurskas.
19 Kuka voi syyttää minua? Jos joku voi, minä vaikenen ja kuolen.	19 Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen.	19 Kuka tahtoo käydä oikeudelle minun kanssani? Mutta minun täytyy nyt ääneti olla, ja loppua.
20 Vain kahta asiaa sinulta pyydän -- jos ne täytät, en enää pakene sinun katsettasi.	20 Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:	20 Ainoastaan älä tee minulle kahta, niin en minä kätke itsiäni sinun edestäs.
21 Ota kätesi pois minun päältäni, ota pois tämä kauhu, jonka ylleni laskit. [Job 9:34]	21 ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö;	21 Anna kätes olla kaukana minusta, ja sinun kauhistukses älköön minua peljättäkö.
22 Kutsu sitten minua, niin minä vastaan, ja anna sinä minulle vastaus, kun puhun sinulle.	22 sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.	22 Kutsu minua, ja minä vastaan: eli minä puhun, ja vastaa sinä minua.
Mitkä ovat minun rikokseni?
23 Kuinka paljon tililläni on rikkomuksia ja syntejä? Sano minulle, mitkä ne ovat!	23 Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.	23 Kuinka usiat ovat minun vääryyteni ja pahat tekoni? anna minun saada tietää minun syntini ja rikokseni.
24 Miksi peität minulta kasvosi, miksi kohtelet minua kuin vihollista? [Job 19:11, 33:10]	24 Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi?	24 Miksi sinä peität kasvos, ja pidät minua vihollisena?
25 Pelotteletko vielä tuulen ajelemaa lehteäkin, vainoatko kuivaa oljenkortta?	25 Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat,	25 Tahdotkos niin kova olla lentävää lehteä vastaan, ja vainota kuivaa oljen kortta?
26 Sinä määräsit minulle nämä katkerat päivät, panit taakakseni nuoruuteni synnit. [Ps. 25:7]	26 koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,	26 Sillä sinä kirjoitat minulle murhetta, ja annat minun periä nuoruuteni syntejä.
27 Sinä kiinnität minun jalkoihini kahleet, tarkkailet minne menen, mistä tulen ja merkitset muistiin jokaisen askeleni, [Job 33:11]	27 koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" -	27 Sinä olet pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja otat kaikista minun poluistani vaarin, ja katsot kaikkia minun askeleitani;
28 vaikka ihminen on vain laho leili, vain koinsyömä vaate. [Jes. 50:9]	28 "Hän hajoaa kuin lahopuu, kuin koinsyömä vaate."	28 Joka kuitenkin hukun niinkuin mädännyt raato, ja niinkuin koilta syöty vaate.

Job 14

Ihminen elää vain hetken
1 Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta. [14:1,2: Ps. 39:5,6, 89:48, 90:10, 102:12]	1 "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,	1 Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa, ja on täynnä levottomuutta,
2 Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo. [Ps. 90:5,6, 102:12, 103:15; Jes. 40:7; 1. Piet.1:24 \| 1. Aik. 29:15+]	2 kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy.	2 Kasvaa niinkuin kukkanen, ja kaatuu; pakenee niinkuin varjo, ja ei pysy.
3 Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!	3 Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!	3 Ja senkaltaisen päälle sinä avaat silmäs, ja vedät minun kanssasi oikeuden eteen.
4 Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan! [Job 4:17; Ps. 14:3; Room. 3:12]	4 Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.	4 Kuka löytää puhtaan niiden seassa, kussa ei puhdasta ole?
5 Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.	5 Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse.	5 Hänellä on määrätty aika, hänen kuukauttensa luku on sinun tykönäs: sinä olet määrän asettanut hänen eteensä, jota ei hän taida käydä ylitse.
6 Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä. [Ps. 39:14]	6 Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pääsisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.	6 Luovu hänestä, että hän sais levätä, niinkauvan kuin hänen aikansa tulee, jota hän odottaa niinkuin palkollinen.
7 Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.	7 Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu.	7 Puulla on toivo, ehkä se hakattaisiin, että se uudistetaan, ja sen vesat kasvavat jälleen:
8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,	8 Vaikka sen juuri vanhenee maassa ja sen kanto kuolee multaan,	8 Ehkä sen juuret vanhenevat maassa, ja kanto mätänee mullassa,
9 jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.	9 niin se veden tuoksusta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas.	9 Kuitenkin se versoo jälleen veden märkyydestä, ja kasvaa niinkuin se istutettu olis.
10 Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?	10 Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?	10 Mutta kussa ihminen on, koska hän kuollut, hukkunut ja pois on?
11 Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.	11 Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja kuivuu;	11 Niinkuin vesi juoksee ulos merestä, ja oja kureentuu ja kuivettuu,
12 Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.	12 niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.	12 Niin on ihminen, kuin hän kuollut on, ei hän nouse: niinkauvan kuin taivas pysyy, ei he virkoo eikä herää unestansa.
13 Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut! [2. Moos. 33:22; Jes. 49:2]	13 Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!	13 O jospa sinä minun hautaan kätkisit ja peittäisit minun, niinkauvan kuin vihas menis pois, ja asettaisit minulle määrän muistaakses minua.
14 Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.	14 Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi.	14 Luuletkos kuolleen ihmisen tulevan eläväksi jälleen? Minä odotan joka päivä niinkauvan kuin minä sodin, siihenasti että minun muutteeni tulee,
15 Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.	15 Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.	15 Että sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin sinua, ja ettes hylkäisi käsialaas;
16 Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.	16 Silloin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;	16 Sillä sinä olet jo lukenut kaikki minun askeleeni: etkös ota vaaria minun synneistäni?
17 Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.	17 rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.	17 Minun rikokseni olet sinä lukinnut lyhteesen, ja pannut kokoon minun vääryyteni.
18 Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,	18 Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy sijaltansa,	18 Jos tosin vuori kaatuu ja katoo, ja vaha siirtyy sialtansa,
19 niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.	19 vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon.	19 Vesi kuluttaa kivet, ja virta vie maan pois, ja mitä sen päällä itse kasvaa: niin sinä myös ihmisen toivon kadotat.
20 Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.	20 Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet menemään.	20 Sinä olet häntä voimallisempi ijankaikkisesti, ja hänen täytyy mennä pois. Sinä muutat hänen kasvonsa, ja annat hänen mennä.
21 Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.	21 Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan-ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi-ei hän heitä huomaa.	21 Ovatko hänen lapsensa kunnniassa, sitä ei hän tiedä, taikka ovatko he ylönkatseessa, sitä ei hän ymmärrä.
22 Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.	22 Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen."	22 Kuitenkin niinkauvan kuin hän kantaa lihaa, täytyy hänen olla vaivassa, ja niinkauvan kuin hänen sielunsa on hänessä, täytyy hänen murhetta kärsiä.

Job 15

Oma suusi tuomitsee sinut, Job
1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:	1 Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:	1 Niin vastasi Eliphas Temanilainen ja sanoi:
2 -- Onko tuulenpieksäntä viisaan puhetta? Onko suuntäysi ilmaa viisaan vastaus? [Hoos. 12:2]	2 "Vastaako viisas tuulta pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella?	2 Pitääkö taitavan niin tuuleen puhuman, ja täyttämän vatsansa tuulella?
3 Puolustaisiko hän asiaansa turhin sanoin, puheilla, jotka eivät ketään hyödytä?	3 Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?	3 Sinä nuhtelet kelvottomilla sanoilla ja puheilla, joista ei ole hyödytystä.
4 Sinä teet tyhjäksi jumalanpelon, estät hiljentymästä Jumalan edessä.	4 Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.	4 Sinä olet hyljännyt pelvon, ja puhut ylönkatseella Jumalan edessä.
5 Oma syntisi sanelee sen minkä sanot, sinä otat omaksesi viekkaiden kielen.	5 Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset viekasten kielen.	5 Sillä sinun pahuutes opettaa niin sinun suus; ja sinä olet valinnut viekasten kielen.
6 Oma suusi sinut tuomitsee, en minä, omat huulesi todistavat sinua vastaan. [Job 9:20]	6 Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat huulesi todistavat sinua vastaan.	6 Sinun suus pitää tuomitseman sinun, ja en minä: sinun huules pitää todistaman sinua vastaan:
7 Oletko sinä syntynyt ihmisistä ensimmäisenä? Onko sinut synnytetty ennen kuin vuoret luotiin? [Sananl. 8:25]	7 Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?	7 Oletkos ensimäinen ihminen, joka syntynyt on? eli ennen (kaikkia) vuoria luotu?
8 Olitko mukana kuulemassa Jumalan neuvonpitoa, sieltäkö olet siepannut viisauden? [Jes. 40:14; Room. 11:34]	8 Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi?	8 Oletko sinä kuullut Jumalan salaisen neuvon? ja onko taito halvempi sinua?
9 Mitä sinä muka tiedät, mitä me emme tiedä, ymmärtäisitkö jotakin, mitä me emme ymmärrä?	9 Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?	9 Mitä sinä tiedät, jota emme tiedä; mitäs ymmärrät, joka ei ole meidän tykönämme?
10 Tässä on viisaita harmaapäitä, vanhempia kuin sinun isäsi. [Job 32:7]	10 Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi.	10 Harmaapäät ja vanhat ovat meidän tykönämme, jotka ennen ovat eläneet kuin sinun isäs.
11 Eikö Jumalan lohdutus sinulle riitä, sana, joka hiljaisena tuli luoksesi?	11 Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?	11 Pitäiskö Jumalan lohdutukset oleman halvat sinulle? Eli onko jotakin salaista tykönäs?
12 Mikä saa sydämesi noin kiihdyksiin, miksi silmät noin pyörivät päässäsi?	12 Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyörivät silmäsi,	12 Mitä sinun sydämes aikoi? ja mitäs vilkutat silmiäs?
13 Miksi mielesi kääntyy Jumalaa vastaan, miksi annat sanojen ryöpytä suustasi?	13 niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät suustasi sanoja?	13 Kuinka sinä asetat mieles Jumalaa vastaan? että sinä senkaltaiset sanat suustas päästät.
14 Kuinka ihminen voisi olla puhdas, naisesta syntynyt nuhteeton? [1. Kun. 8:46+]	14 Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!	14 Mikä on ihminen, että hän olis puhdas? ja että hän olis hurskas, joka vaimosta syntynyt on?
15 Eihän Jumala luota edes enkeleihinsä, taivaskaan ei ole hänen silmissään puhdas! [Job 4:18]	15 Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,	15 Katso, hänen pyhäinsä seassa ei ole yhtään nuhteetointa; ja taivaat ei ole puhtaat hänen edessänsä.
16 Kuinka sitten kelvoton ja turmeltunut ihminen, joka juo pahuutta kuin vettä?	16 saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä.	16 Kuinka paljon enemmin ihminen on kauhia ja ilkiä, joka juo vääryyttä niinkuin vettä?
Jumalattoman osa
17 Minä puhun sinulle, kuuntele nyt! Kerron sinulle, mitä itse olen nähnyt,	17 Minä julistan sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt,	17 Minä osoitan sinulle sen, kuule minua: minä luettelen sinulle, mitä minä nähnyt olen:
18 kerron, mitä olen oppinut viisailta miehiltä. He eivät salanneet isiensä tietoa.	18 mitä viisaat ilmoittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,	18 Mitä taitavat sanoneet ovat, jota ei yksikään heidän isistänsä ole salannut.
19 Näille yksin oli maa annettu, muukalaista ei heidän keskellään nähty.	19 niiltä, joille yksin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:	19 Joille ainoille maa annettu on, niin ettei yksikään outo saanut käydä heidän keskellänsä.
20 Jumalaton viettää kaikki päivänsä ahdistuksen alla, sortajan vuodet jäävät vähiin. [Jes. 48:22]	20 'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.	20 Jumalatoin vapisee kaiken elinaikansa, ja tyrannin vuosiluku on peitetty.
21 Hänen korvissaan kaikuvat uhkaavat äänet, keskelle rauhaa iskee tuho. [3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:65; Job 18:11]	21 Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.	21 Pelvon ääni on hänen korvissansa, että rauhassakin pitää hävittäjä tuleman hänen päällensä.
22 Enää hän ei kuvittele, että voisi paeta pimeyttä, hän tietää, että miekka jo odottaa.	22 Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty.	22 Ei hän usko palajavansa pimeydestä, ja varoo aina miekkaa.
23 Hän harhailee ruokaa etsien mutta ei löydä, hän tietää, että pimeyden päivä saapuu.	23 Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina pimeyden päivä.	23 Kuin hän lähtee sinne ja tänne elatuksensa jälkeen, niin hän luulee aina pimeyden päivän käsissänsä olevan.
24 Hätä ja ahdinko valtaavat hänen mielensä, ne hyökkäävät kuin sotaan valmiit kuninkaat.	24 Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.	24 Ahdistus ja hätä peljättävät häntä, ja yllyttävät hänen, niinkuin kuningas valmis sotaan.
25 Hän kohotti kätensä Jumalaa vastaan! Uhmaten hän kävi itseään Kaikkivaltiasta vastaan,	25 Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,	25 Sillä hän on ojentanut kätensä Jumalaa vastaan, ja vahvistanut itsensä Kaikkivaltiasta vastaan.
26 hyökkäsi niska köyryssä paksu kilvenkupu suojanaan.	26 ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa;	26 Hän juoksee päätäpäin häntä vastaan, ja seisoo ynseästi häntä vastaan.
27 Jyhkeät olivat hänen kasvonsa, muhkeat hänen reitensä!	27 koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi,	27 Hän on peittänyt kasvonsa lihavuudellansa, ja lihoittanut ja paisuttanut itsensä.
28 Hän asettui autioiksi tuomittuihin kaupunkeihin, taloihin, joissa kukaan ei saa asua, jotka on määrätty pysymään raunioina.	28 asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua,	28 Mutta hänen pitää asuman hävitetyssä kaupungissa ja asumattomissa huoneissa, jotka roukkioksi riutumallansa ovat.
29 Enää hän ei rikastu, hänen mahtinsa ei kestä, hänen menestyksensä ei ole pysyvää.	29 jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.	29 Ei hänen pidä rikastuman, eikä hänen tavaransa pysymän, eikä hänen onnensa pidä leviämän maassa.
30 Ei hän vältä pimeyttä. Tuli korventaa hänen versonsa, Jumalan henkäys pyyhkäisee hänet pois.	30 Ei hän pääse pimeydestä; tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.	30 Ei hänen pidä pääsemän pimeydestä: tulen liekki kuivaa hänen oksansa, ja hänen suunsa hengellä katoo.
31 Ei hänen kannata luottaa olemattomiin, hän vain pettyy. Pelkkää tyhjää hän voittaa kaupoissaan.	31 Älköön hän turvatko turhuuteen-hän pettyy; sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.	31 Ei hän taida uskaltaa turhuuteen, että hän on petetty; sillä turhuus on hänen palkkansa.
32 Se mies kuihtuu ennen aikaansa, hänen lehvänsä eivät koskaan puhkea kukoistukseen. [Job 22:16; Ps. 55:24]	32 Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hänen lehvänsä vihannoi.	32 Hän loppuu ennen aikaansa, ja hänen oksansa ei pidä vihoittaman.
33 Hän on kuin viiniköynnös, joka varistaa raakileina rypäleensä, kuin oliivipuu, joka karistaa äsken auenneet kukkansa.	33 Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raakaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa.	33 Hän poimitaan niinkuin kypsymätöin marja viinapuusta, ja niinkuin öljypuu varistaa kukoistuksensa.
34 Hedelmätön on jumalattomien joukko, lahjuksilla rakennetut talot syö liekki.	34 Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.	34 Sillä ulkokullattuin kokous pitää oleman yksinäinen, ja tulen pitää polttaman lahjain ottajan huoneen,
35 Jumalattomat kantavat sisällään pahoja aikeita, he synnyttävät tuhoa, heistä sikiää pelkkää petosta. [Ps. 7:15; Jes. 59:4]	35 He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota, ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"	35 Hän siittää onnettomuuden, ja synnyttää vaivaisuuden; ja heidän vatsansa valmistaa petoksen.

Job 16

Tekopyhät lohduttajat
1 Nyt Job sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Sitte vastasi Job ja sanoi:
2 -- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa. [Job 13:4, 21:34]	2 "Tuonkaltaista olen kuullut paljon; kurjia lohduttajia olette kaikki.	2 Minä olen usein senkaltaista kuullut: te olette kaikki häijyt lohduttajat.
3 Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?	3 Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä, vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?	3 Koska siis nämät tyhjät puheet loppuvat? eli mikä sinun niin rohkaisee puhumaan?
4 Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.	4 Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin, jos te olisitte minun sijassani; voisin sommitella sanoja teitä vastaan ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,	4 Minä taitaisin myös puhua niinkuin tekin. Minä soisin teidän sielunne olevan minun sieluni siassa, niin minä löytäisin myös sanoja teitä vastaan, ja taitaisin vääntää päätäni teitä vastaan.
5 Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.	5 rohkaista teitä suullani ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.	5 Minä tahtoisin vahvistaa teitä suullani, ja lohduttaa huulillani.
Jumalan maalitauluna
6 Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.	6 Jos puhun, ei tuskani helpota, ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?	6 Mutta ehkä minä puhuisin, niin ei kuitenkaan minun vaivani lakkaa: jos minä vaikenen, niin ei se kuitenkaan mene minusta pois.
7 Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.	7 Mutta nyt hän on minut uuvuttanut. Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni	7 Mutta nyt hän saattaa minulle vaivaisuuden: sinä hävität koko minun seurani.
8 Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.	8 ja olet minut kukistanut-siitä muka tuli todistaja-ja raihnauteni nousi minua vastaan, syyttäen minua vasten silmiä.	8 Sinä olet tehnyt minun ryppyiseksi, että olis todistus minua vastaan: minun laihuuteni nousee minua vastaan, ja sanoo minua vastaan.
9 Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.	9 Hänen vihansa raateli ja vainosi minua, hän kiristeli minulle hampaitansa. Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,	9 Hänen vihansa repäisee minun, ja joka minua vihaa, kiristelee hampaitansa minun päälleni; ja minun viholliseni silmät kiiluvat minun päälleni.
10 Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.	10 he avaavat minulle kitansa ja lyövät häväisten minua poskille; kaikki he yhtyvät minua vastaan.	10 He ammottivat suunsa minua vastaan, ja ovat minua häpiällisesti poskelle piesseet: he ovat sammuttaneet vihansa minun päälleni.
11 Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.	11 Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan ja syöksee minut jumalattomain käsiin.	11 Jumala on minun hyljännyt väärille, ja antanut minun tulla jumalattomain käsiin.
12 Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi. [16:12,13: Valit. 3:12,13]	12 Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut, hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut. Hän asetti minut maalitaulukseen;	12 Minä olin rauhassa, vaan hän on minun murentanut, hän on tarttunut minun kaulaani, ja särkenyt minun, ja pannut minun hänellensä maaliksi.
13 Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.	13 hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni. Hän halkaisee munuaiseni säälimättä, vuodattaa maahan minun sappeni.	13 Hänen ampujansa ovat piirittäneet minun: hän on reväissyt minun munaskuuni, eikä säästänyt: hän on vuodattanut minun sappeni maan päälle:
14 Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.	14 Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen ja ryntää kimppuuni kuin soturi.	14 Hän on haavoittanut minun yhdellä haavalla toisen perään: Hän karkasi minun päälleni niinkuin joku väkevä.
15 Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.	15 Minä ompelin säkin iholleni ja painoin sarveni tomuun.	15 Minä ompelin säkin minun nahkani päälle, ja laskin sarveni multaan.
16 Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,	16 Minun kasvoni punoittavat itkusta, ja silmäluomillani on pimeys,	16 Minun kasvoni ovat soaistut itkusta, ja silmälautani päällä on kuoleman varjo.
17 vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön. [Job 9:21]	17 vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.	17 Ehkei kuitenkaan minun kädessäni ole vääryys, ja minun rukoukseni on puhdas.
Minulla on taivaassa todistaja
18 Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.	18 Maa, älä peitä minun vertani, ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!	18 Maa, älä peitä minun vertani, ja älkään olko minun huudolleni siaa.
19 Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.	19 Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa.	19 Ja katso, minun todistajani on taivaassa, ja joka minun tuntee, on korkeudessa.
20 Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.	20 Ystäväni pitävät minua pilkkanansa-Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,	20 Minun ystäväni ovat minun pilkkaajani; mutta minun silmäni vuodattavat kyyneliä Jumalan tykö,
21 Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.	21 että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.	21 Joka ihmisen puolesta vastaa Jumalan tykönä, niinkuin ihmisen lapsi lähimmäisensä puolesta.
22 Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.	22 Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä, jota en palaja."	22 Mutta määrätyt vuodet ovat tulleet, ja minä menen sitä tietä pois, jota en minä jälleen palaja.

Job 17

Kuinka voisin enää toivoa?
1 Henkeäni ahdistaa, päiväni pimenevät, hauta odottaa.	1 "Minun henkeni on rikki raastettu, minun päiväni sammuvat, kalmisto on minun osani.	1 Minun henkeni on heikko, minun päiväni ovat lyhetyt, ja hauta on käsissä.
2 Joka puolelta kuulen pilkkaa, pahat puheet vievät silmistäni unen.	2 Totisesti, pilkka piirittää minua ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.	2 En minä ketäkään pettänyt, ja kuitenkin minun silmäni täytyy olla murheessa.
3 Aseta sinä itse pantti, takaa minut! Kuka muuten minut takaisi, kättä päälle lyöden?	3 Aseta puolestani pantti talteesi; kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?	3 Nyt siis taivuta sinus, ja ole itse minun takaukseni! kukas muu olis, joka minua takais?
4 Sinä olet varjellut pilkkaajiani liialta älyltä - - et anna heille aihetta voitonjuhliin.	4 Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et päästä heitä voitolle.	4 Ymmärryksen olet sinä heidän sydämistänsä kätkenyt, sentähden et sinä korota heitä.
5 Ystäville kyllä löytyy kestitystä, omien lasten silmät sumentaa nälkä.	5 Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.	5 Hän kerskaa ystävillensä saaliistansa, mutta hänen lastensa silmät pitää vaipuman.
6 Minusta on tullut kaikkien pilkkalaulu, ihmiset sylkevät minua silmille. [5. Moos. 28:37; Job 30:9,10; Ps. 44:15; Valit. 3:14]	6 Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; silmille syljettäväksi minä olen tullut.	6 Hän on minun pannut sananlaskuksi kansain sekaan, ja ääniksi heidän keskellensä.
7 Minun silmäni ovat surusta hämärtyneet, minun ruumiini on kuihtunut, se on pelkkä varjo.	7 Minun silmäni on hämärtynyt surusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.	7 Minun silmäni ovat pimenneet minun suruni tähden, ja kaikki minun jäseneni ovat niinkuin varjo.
8 Kunnon ihmiset kauhistelevat kaikkea tätä: "Jumalaton saa vilpittömät järkyttymään."	8 Tästä oikeamieliset hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.	8 Tästä hurskaat hämmästyvät, ja viattomat asettavat heitänsä ulkokullatuita vastaan.
9 Ja silti, vanhurskas pitää suuntansa vakaana, se, jolla on puhtaat kädet, saa lisää voimaa.	9 Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.	9 Hurskas pysyy tielIänsä: ja jolla on puhtaat kädet, se pysyy vahvana.
10 Vaikka tulisitte minun luokseni kaikki, teidän joukostanne en löydä yhtäkään viisasta miestä.	10 Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta joukostanne.	10 Kääntäkäät siis teitänne kaikki ja tulkaat nyt: en minä kuitenkaan löydä yhtään taitavaa teidän seassanne.
11 Päiväni haipuvat pois, tyhjiin valuvat kaikki minun aikeeni, kaikki sydämeni toiveet.	11 Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mitä sydämeni ikävöitsi.	11 Minun päiväni ovat kuluneet: minun aivoitukseni ovat hajoitetut, jotka minun sydämessäni olivat,
12 Te väitätte yötä päiväksi, sanotte, että valo on lähellä, vaikka on aivan pimeää. [Job 5:17, 8:21, 11:17]	12 Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee pimeydestä.	12 Ja ovat yöstä päivän, ja valkeuden pimeydestä tehneet.
13 Minullako toivoa? Kotini on tuonela, pimeyteen minä sijaan vuoteeni.	13 Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän vuoteeni pimeyteen,	13 Ja ehkä minä kauvan odottaisin, niin on kuitenkin hauta minun huoneeni, ja minä olen vuoteeni pimeydessä tehnyt.
14 Hautaani minä tervehdin: "Sinä olet isäni!" Madoille sanon: "Äitini, sisareni!" [Job 25:6]	14 minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.	14 Mätänemisen minä kutsuin isäkseni, ja madot äidikseni ja sisarekseni.
15 Miten siis voisin vielä toivoa? Missä minua odottaisi onni?	15 Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa minun toivoani katsella?	15 Kussa on nyt minun odottamiseni? ja kuka ottaa minun toivostani vaarin?
16 Se vaipuu minun kanssani tuonelaan. Yhdessä katoamme maan tomuun.	16 Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun yhdessä lepäämme tomussa."	16 Hautaan se menee, ja makaa minun kanssani mullassa.

Job 18

Pahalla on pahan loppu
1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:	1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:	1 Niin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 -- Kuinka kauan aiotte kierrellä asiaa? Miettikää ensin ja puhukaa sitten!	2 "Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.	2 Koska te lakkaatte puhumasta? ymmärtäkäät ensin, ja puhukaamme sitte.
3 Olemmeko me sinun silmissäsi pelkkää karjaa, pelkkiä typeryksiä? [Job 17:4]	3 Miksi meitä pidetään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät?	3 Miksi me pidetään niinkuin juhdat, ja olemme niin saastaiset teidän silmäinne edestä?
4 Raivon vallassa sinä raatelet itseäsi. Pitäisikö maan autioitua ja kallioiden siirtyä paikoiltaan, jotta sinä saisit olla oikeassa?	4 Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi-sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa?	4 Tahdotkos revetä kiukussas? luuletkos, että maa sinun tähtes hyljätään ja kallio siirretään siastansa?
5 Sinäkin tiedät, että jumalattoman valo sammuu, hänen liekkinsä ei loista.	5 Ei, jumalattomain valo sammuu, eikä hänen tulensa liekki loista.	5 Jumalattoman valkeus pitää myös sammutettaman, ja hänen valkiansa kipinä ei pidä paistaman.
6 Hänen majansa valo pimenee, hänen lamppunsa sammuu. [Job 21:17; Sananl. 13:9, 20:20, 24:20]	6 Valo pimenee hänen majassansa, ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.	6 Hänen majassansa pitää valkeus tuleman pimeydeksi, ja hänen kynttilänsä pitää siinä sammutettaman.
7 Hänen askelensa, ennen lujat, hidastuvat. Hänen omat suunnitelmansa kaatavat hänet, [Sananl. 4:12]	7 Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.	7 Hänen voimansa askeleet pitää ahdistettaman; ja hänen neuvonsa pitää hänen maahan sysäämän.
8 hänen jalkansa jäävät kiinni verkkoon, hän astuu suoraan pyyntihaudan katteelle. [18:8-10: Ps. 9:16]	8 Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.	8 Sillä hän on viety jalkoinensa paulaan, ja vaeltaa verkossa.
9 Hänen nilkkansa tarttuu paulaan, silmukka kiristyy.	9 Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni;	9 Paula pitää pitämän hänen kantapäänsä, ja ryövärit pitää hänen käsittämän.
10 Maassa on häntä varten piilossa pyydys, hänen polullaan odottaa ansa.	10 hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka.	10 Hänen paulansa on viritetty maan päälle, ja hänen satimensa hänen polullensa.
11 Joka puolelta kauhunäyt ahdistavat häntä, ne seuraavat hänen kintereillään. [3. Moos. 26:36; 5. Moos. 28:65; Job 15:21]	11 Kauhut peljättävät häntä kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.	11 Kaikin tahoin pitää kauhistukset häntä peljättämän, ja hänen jalkansa eksyttämän.
12 Ahnas tuho vaanii häntä, turmio on valmiina kaatamaan hänet,	12 Nälkäiseksi käy hänen vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.	12 Nälkä pitää oleman hänen tavaransa, ja onnettomuus pitää oleman valmistettu hänen kylkeensä.
13 tauti syö hänen ihonsa, kalma ahmii hänen jäsenensä.	13 Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.	13 Hänen nahkansa vahvuus pitää kulutettaman, ja hänen väkevyytensä pitää kuoleman esikoisen syömän.
14 Hänet temmataan pois turvallisesta majastaan ja viedään kauhujen kuninkaan eteen. [Job 8:15 \| Ps. 49:15]	14 Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.	14 Hänen toivonsa pitää revittämän ylös juurinensa hänen majastansa, ja hän pitää ajettaman pelkoin kuninkaan tykö.
15 Hänen majansa jää vieraille, hänen asuinpaikalleen sirotellaan rikkiä. [Job 15:28; Jes. 34:14 \| Tuom. 9:45]	15 Hänen majassansa asuu outoja, hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.	15 Se on asuva hänen majassansa hänen puutteensa tähden: hänen majansa päälle pitää tulikiveä viskottaman.
16 Hänen juurensa kuivuvat, hänen lehvänsä lakastuvat.	16 Alhaalta kuivuvat hänen juurensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.	16 Alhaalta pitää hänen juurensa kuivettuman, ja ylhäältä hänen elonsa niitettämän.
17 Maan päällä ei kukaan enää häntä muista, hänen nimeään ei kuulla kaduilla. [Sananl. 10:7]	17 Hänen muistonsa katoaa maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.	17 Hänen muistonsa pitää hukkuman maan päältä, ja ei pidä ensinkään hänellä nimeä oleman kadulla.
18 Hänet syöstään valosta pimeyteen, hänet ajetaan pois maan päältä.	18 Hänet sysätään valosta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä.	18 Hän pitää ajettaman valkeudesta pimeyteen, ja pitää maalta heitettämän pois.
19 Ei jää häneltä kansansa keskelle sukua, ei jälkeläistä, ei ketään sinne, missä hän asui. [Job 27:14; Ps. 21:11]	19 Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.	19 Ei hänellä pidä yhtään lasta oleman, eikä lasten lasta hänen kanssansa; ja ei pidä yhtään hänen asuinsioihinsa jäämän.
20 Lännen asukkaat järkyttyvät hänen kohtalostaan, idän miehet vapisevat kauhusta.	20 Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus.	20 Ne jotka hänen perässänsä tulevat, pitää hämmästymän hänen päivästänsä, ja ne jotka hänen edellänsä ovat olleet, pitää peljästymän.
21 Näin käy väärintekijän asuinsijan, näin sen miehen kodin, joka ei tunne Jumalaa.	21 Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."	21 Tämä on jumalattoman maja, ja tämä on sen sia, joka ei Jumalasta mitään tiedä.

Job 19

Jumala on tehnyt väärin
1 Nyt Job sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Mutta Job vastasi ja sanoi:
2 -- Kuinka kauan te aiotte ahdistaa minua, ruhjoa minua puheillanne?	2 "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?	2 Kuinka kauvan te vaivaatte minun sieluani? ja runtelette minua sanoilla?
3 Kerran toisensa jälkeen olette minua pilkanneet, te ette häpeä piinata minua.	3 Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.	3 Te olette nyt kymmenen kertaa pilkanneet minua; ja ette häpee minua niin vaivata.
4 Jos olisinkin rikkonut, minuahan se vain koskee.	4 Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?	4 Jos minä erehdyn, niin minä itselleni erehdyn.
5 Jos luulette, että voitte asettua yläpuolelleni, osoittakaa, että olen ansainnut tämän häpeän!	5 Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?	5 Mutta te tosin nousette minua vastaan, ja soimaatte minun pilkkaani.
6 Ettekö te näe, että Jumala on tehnyt väärin minua kohtaan? Hän viritti minulle verkkonsa.	6 Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.	6 Niin tietäkäät nyt, että Jumala hukuttaa minun, ja on piirittänyt minun verkkoihinsa.
7 Jos huudan: "Tämä on väärin!", kukaan ei minua kuule, jos pyydän oikeutta, kukaan ei vastaa. [Jer. 20:8; Hab. 1:2]	7 Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.	7 Katso, ehkä minä vielä väkivallan tähden huutaisin, niin ei kuitenkaan kuulla minua: jos minä parkuisin, niin ei tässä ole oikeutta.
8 Jumala on pystyttänyt tielleni kivivallin, en pääse siitä yli, kaikki polkuni hän on peittänyt pimeään. [Job 3:23]	8 Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.	8 Hän on aidannat minun tieni, etten minä taida sitä käydä, ja pannut pimeyden minun poluilleni.
9 Hän on riistänyt minulta kunnian ja arvon, hän on temmannut päästäni seppeleen.	9 Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.	9 Hän on riisunut minun kunniani minulta, ja ottanut pois kruunun minun päästäni.
10 Joka puolelta hän minua raastaa, minä olen mennyttä, hän repäisee pois minun toivoni kuin puun maasta.	10 Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.	10 Hän on maahan kukistanut minun joka kulmalta, ja laskenut minun menemään; ja on reväissyt ylös minun toivoni niinkuin puun.
11 Hänen vihansa on syttynyt, hän pitää minua vihollisenaan. [Job 13:24, 33:10]	11 Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.	11 Hän on hirmuisesti vihastunut minun päälleni, ja pitää minun vihamiehenänsä.
12 Hänen joukkonsa tulevat yhtenä rintamana, joka puolelle ne rakentavat valleja, ne piirittävät minun majani.	12 Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.	12 Hänen sotajoukkonsa ovat kokoontuneet, ja asettaneet tiensä minua kohden, ja piirittäneet minun majani.
Läheisetkin torjuvat
13 Omat veljeni ovat jättäneet minut yksin, ystäväni ovat minusta vieraantuneet. [19:13-20: Ps. 31:12, 38:12, 69:9, 88:9,19]	13 Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.	13 Hän on eroittanut minun veljeni kauvas minusta, ja minun tuttavani ovat minulle muukalaisiksi tulleet.
14 Läheiseni ja tuttavani pysyvät poissa, muukalaiset, jotka otin kattoni alle, ovat unohtaneet minut.	14 Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.	14 Minun lähimmäiseni piiloivat minua, ja minun ystäväni ovat unhottaneet minun.
15 Orjattareni vieroksuvat minua, olen heille outo.	15 Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.	15 Minun huonekuntalaiseni ja piikani pitävät minua vieraana, minä olen tuntemattomaksi tullut heidän silmäinsä edessä.
16 Kutsun palvelijaani, mutta häntä ei kuulu, ei vaikka minä pyytämällä pyydän.	16 Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.	16 Minä huusin palveliaani, ja ei hän vastannut minua: minun täytyy rukoilla häntä omalla suullani.
17 Minun henkeni haisee -- vaimoni inhoaa sitä, omat veljeni sanovat: "Hän löyhkää."	17 Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.	17 Minun emäntäni vieroi minun henkeäni, ja minun täytyy palvella omia lapsiani.
18 Pahaiset kakaratkin minua halveksivat. Kun nousen seisomaan, he ovat heti ilkkumassa.	18 Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.	18 Ja nuoretkin lapset minun katsovat ylön: jos minä nousen, niin he puhuvat minua vastaan.
19 Oma ystäväpiirini inhoaa minua, nekin, joita minä rakastin, torjuvat minut. [Ps. 41:10, 55:13-15; Joh. 13:18]	19 Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.	19 Kaikki uskolliset ystäväni kauhistuvat minua; ja joita minä rakastin, ovat kääntäneet itsensä minua vastaan.
20 Minä olen pelkkää luuta ja nahkaa, hampaani paljastuvat ikenien alta. [Ps. 102:6]	20 Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.	20 Minun luuni tarttuivat minun nahkaani ja lihaani, ja en minä taida nahallani peittää hampaitani.
21 Säälikää minua, säälikää, te, jotka olette ystäviäni! Jumalan käsi on koskenut minuun.	21 Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.	21 Armahtakaat minun päälleni, armahtakaat minun päälleni, te minun ystäväni! sillä Jumalan käsi on minuun sattunut!
22 Miksi tekin vainoatte minua, yhdessä Jumalan kanssa? Ettekö ole jo kylliksi minua kalvaneet?	22 Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?	22 Miksi te vainootte minua niinkuin Jumalakin, ja ette taida minun lihastani ravittaa?
23 Kunpa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, kunpa ne talletettaisiin kirjaan,	23 Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,	23 Jospa minun puheeni kirjoitettaisiin! jospa ne kirjaan pantaisiin, ja painettaisiin!
24 uurrettaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi taltalla hakaten, lyijyllä piirtäen!	24 rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!	24 Raudalla kaivettaisiin lyijy ijankaikkiseksi muistoksi kiveen.
25 Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.	25 Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.	25 Sillä minä tiedän minun Lunastajani elävän: ja hän on tästälähin maan päällä seisova.
26 Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan, [19:26,27: 1. Kor. 13:12]	26 Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.	26 Ja vaikka vihdoin minun nahkani ja tämä (ruumis) lakastuu, saan minä kuitenkin minun lihassani nähdä Jumalan.
27 saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.	27 Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet-eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.	27 Hänen minä olen minulleni näkevä, ja minun silmäni katsovat häntä, ja ei kenkään outo. Minun munaskuuni ovat kuluneet minun helmassani.
28 Mutta te sanotte: "Kuinka puristamme hänestä totuuden esiin? Syyllinen hän joka tapauksessa on."	28 Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' -minusta muka löydetään asian juuri-	28 Tosin teidän pitäis sanoman: Miksi me vainoamme häntä? sillä tämän puheen perustus löytyy minun tykönäni.
29 Pelätkää toki miekkaa! Tuollainen kovuus on synti, joka ansaitsee kuoleman. Muistakaa: on olemassa tuomari.	29 niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."	29 Peljätkäät siis miekkaa, sillä viha on pahain töiden kostomiekka, että te tietäisitte kurituksen tulevan.

Job 20

On pakko sanoa vastaan
1 Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:	1 Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:	1 Silloin Zophar Naemasta vastasi ja sanoi:
2 -- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.	2 "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.	2 Minun ajatakseni vaativat siis minua vastaamaan, ja en minä taida itsiäni pidättää.
3 Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.	3 Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.	3 Minä tahdon kuulla, jos joku minua nuhtelee ja laittaa; sillä minun ymmärrykseni benki vastaa minun puolestani.
Katso jumalattoman kohtaloa, Job
4 Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:	4 Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?	4 Etkös tiedä sen aina niin käyneen siitä ajasta kuin ibminen on pantu maan päälle,
5 jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.	5 Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.	5 Että jumalattomien kerskaus ei ulotu kauvas; ulkokullattuin ilo on silmänräpäykseksi.
6 Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,	6 Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,	6 Jos hänen korkeutensa ulottuis taivaasen, ja hänen päänsä sattuis pilviin;
7 hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?" [1. Kun. 14:10]	7 katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: Missä hän on?	7 Niin pitää hänen viimein katooman niinkuin loka, niin että ne jotka hänen ovat näneet, sanovat: kussa hän on?
8 Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.	8 Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.	8 Niinkuin uni katoo, niin ei pidä häntä löydettämän, ja niinkuin yönäkö pitää hänen raukeaman.
9 Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.	9 Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.	9 Se silmä, joka hänen nähnyt on, ei pidä häntä enää näkemän, ja hänen paikkansa ei pidä häntä enää näkemän.
10 Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.	10 Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.	10 Hänen lapsensa pitää kerjääjiä palveleman, ja hänen kätensä pitää jälleen hänelle antaman, mitä hän ryövännyt on.
11 Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.	11 Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.	11 Hänen luunsa pitää maksaman hänen salaiset syntinsä, ja pitää makaaman maassa hänen kanssansa.
Pahan myrkky tuhoaa jumalattoman
12 Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,	12 Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,	12 Ehkä vielä pahuus maistais makiasti hänen suussansa, kuitenkin pitää hänen sen kätkemän kielensä päälle.
13 nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.	13 säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,	13 Hän säästää, ja ei hylkää sitä, vaan pitää sen suussansa.
14 Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.	14 niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.	14 Hänen ruokansa pitää muuttuman hänen vatsassansa, kärmeen sapeksi hänen sisälmyksissänsä.
15 Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.	15 Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.	15 Sen tavaran jonka hän niellyt on, pitää hänen ylös oksentaman; ja Jumala ajaa ne ulos hänen vatsastansa.
16 Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.	16 Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.	16 Hänen pitää imemän kärmeen myrkkyä, ja kyykärmeen kieli on hänen tappava.
17 Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja. [2. Moos. 3:8+]	17 Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja-ja kermajokia ja-virtoja.	17 Ei hänen pidä näkemän ojia ja virtoja, joista hunaja ja voi vuotavat.
18 Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,	18 Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.	18 Hän tekee työtä, ja ei saa nautita, ja hänen kalunsa pitää toisen saaman, niin ettei hänellä pidä niistä iloa oleman.
19 koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut. [Jes. 5:8]	19 Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.	19 Sillä hän on polkenut ja hyljännyt köyhän, hän on repinyt itsellensä huoneita, joita ei hän ole rakentanut.
20 Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.	20 Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.	20 Sillä hänen vatsansa ei ole taitanut täyteen tulla, ja hänen kalliit kalunsa ei taida häntä pelastaa.
21 Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.	21 Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.	21 Hänen ruastansa ei pidä mitään jäämän; sentähden ei pidä hänen hyvät päivänsä pysyväiset oleman.
22 Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.	22 Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.	22 Ehkä hänellä olis yltäkyllä, niin pitää hänellä kuitenkin ahdistus oleman: kaikki käden vaiva pitää hänen päällensä tuleman.
23 Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen. [Ps. 11:6]	23 Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.	23 Hänen vatsansa pitää vihdoin täyteen tuleman, ja hänen pitää lähettämän vihansa hirmuisuuden hänen päällensä: hän antaa sataa sotansa hänen päällensä.
24 Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:	24 Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;	24 Hänen pitää pakeneman rautaisia sota-aseita, ja vaskijoutsen pitää hänen lävitsensä käymän.
25 se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.	25 kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,	25 Avoin miekka pitää käymän hänen lävitsensä, ja miekan välkkynä, joka hänelle pitää karvas oleman, pitää pelvolla hänen päällensä tuleman.
26 Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!	26 kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.	26 Koko pimeys on hänelle kätketty tavaraksi; tuli pitää hänen kuluttaman, joka ei puhallettu ole, ja sille, joka jää hänen majaansa, pitää pahoin käymän.
27 Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.	27 Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.	27 Taivaan pitää ilmoittaman hänen pahuutensa, ja maan pitää asettaman itsensä häntä vastaan.
28 Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä. [Sananl. 11:4; Hes. 7:19 \| Matt. 7:27]	28 Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.	28 Hänen huoneensa hedelmä pitää vietämän pois, ja hajoitettaman hänen vihansa päivänä.
29 Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut. [Job 27:13]	29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."	29 Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, ja hänen puheensa perintö Jumalalta.

Job 21

Kuunnelkaa jo minua
1 Nyt Job sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:
2 -- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.	2 "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!	2 Kuulkaat visusti minun puhettani, ja antakaat neuvoa teitänne.
3 Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua. [Sananl. 18:13]	3 Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.	3 Kärsikäät minua, että minä myös puhuisin: ja kuin minä puhunut olen, pilkkaa sitte.
4 En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?	4 Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?	4 Puhunko minä ihmisen kanssa? miksi ei minun henkeni pitäisi tästä murehtiman?
5 Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!	5 Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.	5 Katsokaat minun päälleni, ja hämmästykäät, ja pankaat kätenne suun eteen.
6 Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.	6 Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:	6 Koska minä sitä ajattelen, niin minä peljästyn, ja vavistus tulee minun lihani päälle.
Miksi jumalaton menestyy?
7 Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima? [Job 12:6+]	7 Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?	7 Miksi jumalattomat elävät, tulevat vanhaksi ja lisääntyvät tavarassa?
8 He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.	8 Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.	8 Heidän siemenensä on pysyväinen heidän ympärillänsä, ja heidän sikiänsä ovat läsnä heitä.
9 Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.	9 Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.	9 Heidän huoneensa ovat vapaat pelvosta, ja Jumalan vitsa ei ole heidän päällänsä.
10 Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.	10 Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.	10 Heidän sonninsa päästetään, ja ei käy väärin, heidän lehmänsä poikivat, ja ei ole hedelmättömät.
11 Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,	11 Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.	11 Heidän nuoret lapsensa käyvät ulos niinkuin lauma, ja heidän lapsensa hyppäävät.
12 he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.	12 He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.	12 He riemuitsevat trumpuilla ja kanteleilla, ja iloitsevat huiluilla.
13 Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.	13 He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.	13 He vanhenevat hyvissä päivissä, ja menevät silmänräpäyksessä helvettiin.
14 Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi." [Job 22:17]	14 Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.	14 Jotka sanovat Jumalalle: mene pois meidän tyköämme; sillä emme tahdo tietää sinun tietäs.
15 He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?" [Job 1:9; Mal. 3:14]	15 Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'	15 Kuka on Kaikkivaltias, että meidän pitää häntä palveleman? eli mitä meidän siitä hyvää on, että me häntä rukoilemme?
16 He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta. [Job 22:18]	16 Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.	16 Mutta katso, heidän tavaransa ei ole heidän kädessänsä: jumalattomain neuvo pitää kaukana minusta oleman.
Ei rikollista rangaista
17 Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet? [Job 18:6]	17 Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?	17 Kuinka jumalattoman kynttilä sammuu, ja heidän kadotuksensa tulee heidän päällensä? Hänen pitää jakaman surkeutta vihassansa.
18 Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa? [Ps. 1:4, 35:5, 83:14; Jes. 17:13]	18 Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?	18 Heidän pitää oleman niinkuin korsi tuulessa, ja niinkuin akanat, jotka tuulispää vie salaisesti pois.
19 Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä! [5. Moos. 24:16+]	19 Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.	19 Jumala säästää hänen onnettomuutensa hänen lapsillensa; koska hän maksaa hänelle, silloin hänen pitää tietämän.
20 Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan! [Ps. 75:9; Jer. 25:15]	20 Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.	20 Hänen silmänsä pitää näkemän hänen kadotuksensa, ja Kaikkivaltiaan vihasta pitää hänen juoman.
21 Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?	21 Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!	21 Sillä mitä hän tottelee hänen huonettansa hänen jälkeensä? Ja hänen kuukauttensa luku tuskin tulee puolillensa.
22 Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee? [Jes. 40:13; Room. 11:34; 1. Kor. 2:16]	22 Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?	22 Kuka tahtoo opettaa Jumalaa, joka korkiatkin tuomitsee?
23 Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,	23 Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;	23 Tämä kuolee vauraana ja terveenä, rikkaana ja onnellisena.
24 lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.	24 hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.	24 Hänen piimäastiansa ovat täynnä rieskaa, ja hänen luunsa ovat täynnä ydintä.
25 Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.	25 Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.	25 Mutta toinen kuolee murheellisella mielellä, ja ei koskaan syönyt ilossa.
26 Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.	26 Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.	26 Ja he makaavat ynnä maassa, ja madot peittävät heidät.
27 Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!	27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.	27 Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja teidän väärän aivoituksenne minua vastaan.
28 Te tietysti sanotte: "Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?"	28 Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'	28 Sillä te sanotte: kussa ruhtinaan huone on? ja kussa ovat majat, joissa jumalattomat asuiva?
29 Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?	29 niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,	29 Ettekö ole tutkineet vaeltavaisilta? ja ettekö tiedä hänen merkkejänsä?
30 Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.	30 että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.	30 Sillä paha säästetään kadotuksen päivään, ja hän pysyy hamaan vihan päivään asti.
31 Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?	31 Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?	31 Kuka sanoo hänen edessänsä hänen tiensä? ja kuka kostaa hänelle sen minkä hän tehnyt on?
32 Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.	32 Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.	32 Mutta hän viedään hautaan, ja täytyy joukossa pysyä.
33 Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.	33 Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.	33 Ojan multa kelpasi hänelle, ja kaikki ihmiset viedään hänen perässänsä; ja ne jotka ovat hänen edellänsä olleet, ovat epälukuiset.
34 Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne. [Job 16:2]	34 Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne-niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."	34 Miksi te minua lohdutatte turhaan? ja teidän vastauksenne löydetään vääräksi.

Job 22

Ei ihminen voi olla Jumalalle hyödyksi
1 Nyt temanilainen Elifas alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:	1 Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:	1 Silloin vastasi Eliphas Temanilainen, ja sanoi:
2 -- Voiko ihminen olla hyödyksi Jumalalle? Ei. Vain itseään viisainkin ihminen voi hyödyttää.	2 "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.	2 Mitä mies taitaa Jumalalle hyödyllinen olla? vaan itsiänsä taitaa ymmärtäväinen hyödyttää.
3 Onko siitä jotakin etua Kaikkivaltiaalle, että sinä elät oikein? Onko hänelle hyötyä siitä, että sinä vaellat nuhteettomasti? [Job 35:7]	3 Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?	3 Luuletkos Kaikkivaltiaalle kelpaavan, että sinus luet hurskaaksi? eli mitä se auttais, ehkä sinun ties olisivat ilman rikosta?
4 Jumalanpelkosi vuoksiko hän sitten sinua kurittaa, senkö tähden hän kävisi oikeutta kanssasi?	4 Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?	4 Luuletkos, että hän pelkää sinua rangaista ja käydä oikeudelle kanssas?
Sinä olet tehnyt syntiä, Job
5 Eikö sinun pahuutesi ole suuri? Eivätkö sinun syntisi ole loppumattomat? [Job 4:17, 15:14]	5 Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?	5 Eikö sinun pahuutes ole suuri? Ja sinun vääryydelläs ei ole loppua.
6 Olet aiheetta ottanut veljeltäsi pantin, riistänyt häneltä hänen ainoan vaatteensa. [22:6-9: Job 4:3,4, 31:16-23 : 2. Moos. 22:25,26; 5. Moos. 24:12,13; Aam. 2:8]	6 Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.	6 Sinä olet ottanut pantin veljeltäs ilman syytä, ja olet riisunut vaatteen alastomalta.
7 Uupuneelle et ole antanut vettä, nälkäiselle et ole ojentanut leipäpalaa. [Sananl. 25:21]	7 Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.	7 Et sinä ole antanut väsyneelle vettä juoda; sinä olet kieltänyt isoovaiselta leivän.
8 Katsot, että maa kuuluu sille, jonka on valta, vain hänen suosikkinsa saavat sitä asua. [Jes. 5:8; Miika 2:2]	8 Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.	8 Mutta voimallinen sai omistaa maan, ja arvossa pidettävä sai siinä asua.
9 Lesket saivat lähteä luotasi tyhjin käsin, orpojen kädet sinä sysäsit syrjään. [2. Moos. 22:21; Jes. 1:17; Miika 2:9]	9 Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.	9 Lesket olet sinä laskenut tyhjänä, ja taittanut orpoin käsivarret.
10 Ihmekö siis, että sinun ympärillesi on viritetty ansoja, että yhtäkkiä joudut kauhun valtaan.	10 Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut-	10 Sentähden olet sinä kierretty pauloilla, ja hämmästys on sinun äkisti peljättänyt,
11 Päivä pimenee, et voi nähdä mitään, ja vedet vyöryvät sinun ylitsesi.	11 vai etkö näe pimeyttä? -ja vesitulva peittää sinut.	11 Eli pimeys, ettes näkisi; ja vedenpaljous on peittänyt sinun.
Ylimielisyys vie turmioon
12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso taivaanlakea ja tähtiä. Katso taivaan korkeutta.	12 Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.	12 Eikö Jumala ole ylhäällä taivaissa? Ja katsos ylimmäisiä tähtiä, että ne korkiat ovat.
13 Silti sinä sanot: "Mitä Jumala voisi tietää! Voisiko hän tuomita pilvien lävitse? [Ps. 94:7]	13 Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?	13 Ja sinä sanot: mitä Jumala tietää? taitaneeko hän tuomita sitä, mikä pimeydessä on?
14 Pilvethän peittävät hänet, ei hän tänne näe, hän kulkee tietään kaukana taivaan äärillä."	14 Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'	14 Pilvet peittävät hänen, ettei hän näe: hän vaeltaa taivaan ympäristöllä.
15 Etkö sinä vaella niitä polkuja, joita väärintekijät aina ovat vaeltaneet?	15 Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,	15 Tahdotkos tuta maailman polkuja, joita väärät ihmiset käyneet ovat?
16 Heidät on temmattu pois ennen aikojaan, niin kuin talo, jonka perustukset virta on syönyt.	16 ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,	16 Jotka ennen aikaansa hukkuneet ovat, ja vesi on liottanut heidän perustuksensa.
17 He sanoivat Jumalalle: "Jätä meidät rauhaan! Mitäpä Kaikkivaltias voisi meille tehdä?" [Job 21:14]	17 jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'	17 Ne jotka sanovat Jumalalle: mene meistä pois! mitä Kaikkivaltias taitais heidän tehdä.
18 Kuitenkin juuri hänen ansiostaan heidän talonsa olivat täynnä kaikkea hyvää. Väärämielisten suunnitelmat ovat vastoin Jumalan tahtoa. [Job 21:16]	18 Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.	18 Vaikka hän on täyttänyt heidän huoneensa tavaralla; mutta jumalattomain neuvo olkoon kaukana minusta.
19 Oikeamieliset näkevät heidän tuhonsa ja iloitsevat, se, joka itse on nuhteeton, voi nyt heitä pilkata: [Ps. 107:42]	19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:	19 Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viatoin pilkkaa heitä.
20 "Kas niin, heidän rikkautensa on mennyttä, ja mitä jää jäljelle, sen nielee tuli."	20 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.	20 Meidän varamme ei pidä hukkuman, vaan heidän tähteensä pitää tulen polttaman.
Tee sovinto Jumalan kanssa, Job
21 Tee sovinto Jumalan kanssa, Job, elä hänen tahtonsa mukaan, niin saat jälleen onnen.	21 Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.	21 Niin sovi nyt hänen kanssansa, ja ole rauhallinen; siitä saat paljon hyvää.
22 Kun hän sinua opettaa, kuule häntä, talleta sydämeesi hänen sanansa.	22 Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.	22 Kuule lakia hänen suustansa, ja käsitä hänen puheensa sinun sydämees.
23 Jos palaat Kaikkivaltiaan luo, hän nostaa sinut jälleen. Jos karkotat vääryyden talostasi, [Job 11:14]	23 Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,	23 Jos sinä käännät sinus Kaikkivaltiaan tykö, niin sinä rakennetaan, ja saatat vääryyden kauvas majastas.
24 jos puhdas kulta on sinulle pelkkää tomua ja Ofirin kulta vain puron kiviä	24 viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.	24 Niin sinä annat kullan mullasta, ja ojan kivistä kalliin kullan.
25 -- onhan Kaikkivaltias sinun aarteesi, kaikkea kultaa ja hopeaa arvokkaampi --	25 Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,	25 Kaikkivaltias on sinun kultas, ja hopiaa pitää sinulla paljo oleman.
26 silloin Kaikkivaltias antaa osaksesi ilon, saat kohottaa kasvosi Jumalaa kohden. [Ps. 37:4; Jes. 58:14]	26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.	26 Silloin sinun ilos pitää oleman Kaikkivaltiaassa, ja nostaman kasvos Jumalan tykö.
27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä saat uhrata hänelle sen minkä olet luvannut. [Job 12:4; Ps. 91:15 \| Ps. 22:26]	27 Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.	27 Sinä rukoilet häntä, ja hän kuulee sinua, ja sinä maksat lupaukses.
28 Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi.	28 Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.	28 Mitä aioit, sen hän antaa sinulle menestyä; ja valkeus paistaa sinun teilläs.
29 Sen, joka kerskuu, hän painaa maahan, mutta nöyrän hän nostaa. [Sananl. 3:34; Jaak. 4:10; 1. Piet. 5:5]	29 Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.	29 Sillä ne jotka itsensä nöyryyttävät, korottaa hän, ja se joka silmänsä painaa alas, vapautetaan.
30 Syyllisenkin Jumala voi pelastaa. Jos sinulla on puhtaat kädet, saat varmasti avun.	30 Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."	30 Sekin, joka ei viatoin ole, autetaan ja pelastetaan sinun kättes puhtauden tähden.

Job 23

Olen etsinyt Jumalaa
1 Nyt Job sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:
2 -- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.	2 "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.	2 Minun puheeni on vielä murheellinen, ja minun voimani on heikko huokausteni tähden.
3 Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!	3 Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!	3 Jospa minä tietäisin, kuinka minä hänen löytäisin, ja tulisin hänen istuimensa tykö!
4 Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.	4 Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.	4 Ja asettaisin oikeuden hänen eteensä, ja täyttäisi suuni perustuksilla,
5 Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.	5 Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.	5 Tietäisin, mitä hän vastais minua, ja ymmärtäisin, mitä hän minulle sanova olis.
6 Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.	6 Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.	6 Riiteleekö hän suurella voimalla minun kanssani? Ei, vaan itse antaa minulle voimaa.
7 Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.	7 Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.	7 Sillä minä vakuuteni osoittaisin hänen edessänsä, ja pääsisin ijäti vapaaksi siitä, joka minun tuomitsee.
8 Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!	8 Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;	8 Mutta jos minä kohdastansa käyn, niin ei hän ole siellä; jos minä menen takaperin, niin en minä häntä havaitse.
9 Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!	9 jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.	9 Jos hän on vasemmalla puolella, niin en minä häntä käsitä; jos hän kätkee itsensä oikialle puolelle, niin en minä häntä näe.
10 Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän. [Job 14:16, 34:21 \| Sananl. 17:3+]	10 Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.	10 Mutta hän tuntee minun tieni; koetelkaan minua, niin minä löydetään niinkuin kulta;
11 Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut. [Ps. 17:5, 119:1]	11 Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.	11 Sillä minä panen jalkani hänen askeleillensa, pidän hänen tiensä, ja en poikkee siitä.
12 Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.	12 Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.	12 Ja en poikkee hänen huultensa käskyistä, ja kätken hänen suunsa sanat, niinkuin minun tapani on.
Jumala on suuri ja ankara
13 Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. [Job 42:2; Ps. 115:3, 135:6]	13 Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.	13 Hän on itse ainoa, kuka estää häntä? hän tekee, mitä hän tahtoo.
14 Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.	14 Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.	14 Sillä hän täyttää aivoitukseni minusta; ja tainkaltaisia on paljo hänen tykönänsä.
15 Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.	15 Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.	15 Sentähden olen minä hämmästynyt hänen edessänsä, ja koska minä sen ymmärrän, niin minä pelkään häntä.
16 Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.	16 Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.	16 Ja Jumala on tehnyt minun sydämeni pehmiäksi, ja Kaikkivaltias on minun peljättänyt.
17 Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.	17 Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."	17 Sillä pimeys ei luovu minusta, ja synkeys ei kätketä minulta.

Job 24

Jumalattomien mielivalta
1 Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet? [Luuk. 17:22]	1 "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?	1 Siksi ei Kaikkivaltiaalta ole ajat salatut? ja ne, jotka hänen tuntevat, ei näe hänen päiviänsä?
2 Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa. [5. Moos. 19:14, 27:17; Sananl. 22:28, 23:10]	2 Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.	2 He siirtävät rajan, he ryöväävät lauman ja ruokkivat sen. '
3 He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän. [1. Sam. 12:3]	3 Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.	3 He ajavat orpoin aasit pois, ja ottavat leskein härjät pantiksi.
4 He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.	4 He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.	4 Köyhäin täytyy tiellä paeta heitä, ja siviät maan päällä lymyttävät itsensä.
5 Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.	5 Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.	5 Katso, niinkuin metsä-aasit korvessa, lähtevät he ulos ja samoovat varhain saaliin perään: korvessa on jokaiselle heistä ruokaa, niin myös nuorukaisille.
6 He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.	6 Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.	6 He niittävät pellolla hänen tulonsa, ja poimivat ja hakevat jumalattoman viinamäessä.
7 He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.	7 Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.	7 Alastoman antavat he maata ilman vaatetta ja peittämättä pakkasessa.
8 He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.	8 He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.	8 Vuorten vuotamisesta tulevat he märäksi; ja ettei heillä yhtään turvaa ole, turvaavat he mäkiin.
9 Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.	9 idin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.	9 He repivät orvot nisistä, ja panttaavat köyhän.
10 He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,	10 He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.	10 Alastoman antavat he käydä verhotta, ja ottavat isoovaiselta jalalliset pois.
11 toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.	11 Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.	11 He pusertavat öljyä huonettensa vaiheella, ja janoovat viinaa kuurnitessa.
12 Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.	12 Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.	12 He saattavat kansan kaupungissa huokaamaan, ja tapettuin sielut huutamaan: ja ei Jumala heitä rankaise.
Jumalattomat harjoittavat pimeyden töitä
13 Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.	13 Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.	13 Sentähden ovat he vilpistyneet valkeudesta, ja ei tunne sen tietä, ja ei palaja sen poluille.
14 Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.	14 Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.	14 Murhaaja nousee varhain ja tappaa köyhän ja tarvitsevan, ja on yöllä niinkuin varas.
15 Avionrikkoja odottaa illan hämärää, ajattelee: "Ei kukaan minua näe", mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.	15 Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.	15 Salavuoteisen silmät vartioitsevat hämärää, ja sanoo: ei minua yksikään silmä näe; ja luulee itsensä peitetyksi.
16 Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.	16 He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.	16 Pimeässä hän kaivaa itsensä huoneisiin, jotka he päivällä ovat itsellensä merkinneet, ja ei tahdo tietää valkeutta.
17 Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.	17 Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -	17 Sillä vaikka aamu heille tulis, on se heille niinkuin pimeys; sillä hän tuntee pimeyden kauhistuksen.
Jumalaton joutuu tuomiolle
18 Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.	18 "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.	18 Hän on keviä veden päällä, heidän osansa pitää kirotun oleman maalla; ja ei hän katso viinamäkien tietä.
19 Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.	19 Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.	19 Helvetti ottaa syntiset pois niinkuin pouta, ja niinkuin kuivuus kuluttaa lumisen veden.
20 Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.	20 idin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.	20 Laupius pitää unhottaman hänen, madot syövät hänen makeutensa, ei häntä pidä muistettaman; hän pitää särjettämän niinkuin lahopuu.
21 Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!	21 Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -	21 Hän on saattanut murheelliseksi hedelmättömän, joka ei synnytä, ja ei tehnyt leskelle mitään hyvää.
22 Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.	22 "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.	22 Ja on vetänyt voimalliset allensa väellänsä; koska hän seisoo, ei pidä hänen tietämän elämästänsä.
23 Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.	23 Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.	23 Hän tekee itsellensä levon, johon hän luottaa, ja hänen silmänsä katsovat heidän teitänsä.
24 Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois. [Job 21:13]	24 He ovat kohonneet korkealle-ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.	24 He ovat vähän aikaa korotetut, vaan he tulevat tyhjään, ja kukistetaan, ja saavat lopun niinkuin kaikki kappaleet, ja niinkuin oas tähkäpäästä, lyödään he pois.
25 Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?	25 Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"	25 Eikö se niin ole? kuka nuhtelee minua valhetteliaksi, ja minun sanani tyhjäksi tekee?

Job 25

Jumalan on kaikki valta
1 Nyt suahilainen Bildad alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:	1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:	1 Silloin vastasi Bildad Suasta ja sanoi:
2 -- Hän, joka taivaan korkeuksissa pitää yllä rauhaa, hän herättää pelkoa, hänen on valta. [Job 26:12,13]	2 "Valta ja peljättävyys on hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan.	2 Hallitus ja pelko on hänen tykönänsä, joka tekee rauhan korkeittensa seassa.
3 Kuka voisi laskea hänen joukkojensa määrän? Eivätkö kaikki luodut saa valonsa häneltä? [Job 19:12]	3 Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita?	3 Kuka voi lukea hänen joukkonsa? ja kenen päälle ei paista hänen valkeutensa?
4 Kuinka siis ihminen voisi olla oikeassa, jos hän asettuu Jumalaa vastaan? Kuinka naisesta syntynyt voisi olla puhdas? [1. Kun. 8:46+]	4 Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?	4 Kuinka on ihminen hurskas Jumalan edessä? eli kuinka vaimon lapsi on puhdas?
5 Ei edes kuun loiste ole tahraton, taivaan tähdet eivät ole puhtaat hänen silmissään. [Job 4:18, 15:15]	5 Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;	5 Katso, kuu ei valaise vielä, eikä tähdet ole vielä kirkkaat hänen silmäinsä edessä:
6 Kuinka sitten ihminen, mato, Aadamin poika, tuo toukka? [Job 17:14]	6 saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!"	6 Kuinka paljo vähemmin ihminen, se mato, ja ihmisen lapsi se toukka?

Job 26

Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta!
1 Nyt sanoi Job:	1 Job vastasi ja sanoi:	1 Job vastasi ja sanoi:
2 -- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!	2 "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!	2 Ketäs autat? sitäkö, jolla ei voimaa ole? autatkos sitä, jolla ei voimaa ole käsivarressa?
3 Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!	3 Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!	3 Ketäs neuvot? sitäkö, joka ei mitään tiedä, ja opetat voimallista toimittamaan?
4 Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa? [Job 4:12, 15:11, 22:22]	4 Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?	4 Kenen edessä sinä puhut, ja kenen edessä henkes käy ulos?
Niin, Jumala on mahtava
5 Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,	5 Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.	5 Uljaat huokaavat, niin myös ne, jotka veden alla asuvat.
6 sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä. [Sananl. 15:11; Hepr. 4:13]	6 Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.	6 Helvetti on avoinna hänen edessänsä, ja kadotuksella ei ole peitettä.
7 Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan. [Ps. 104:5]	7 Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.	7 Hän venyttää pohjoisen tyhjän päälle, ja maa riippuu tyhjän päällä.
8 Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.	8 Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.	8 Vedet hän kokoo pilviinsä, ja pilvet ei repee niiden alla.
9 Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.	9 Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.	9 Hän pitää istuimensa, ja levittää pilvensä sen päälle.
10 Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.	10 Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.	10 Hän on asettanut määrän vetten ympärille, siihenasti kuin valkeus ja pimeys loppuvat.
11 Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.	11 Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.	11 Taivaan patsaat vapisevat ja hämmästyvät hänen kurituksestansa.
12 Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin*. [Ks. selitystä kohdassa 9:13.] [Job 9:13+]	12 Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.	12 Voimallansa on hän halaissut meren, ja hänen ymmärryksestänsä tyventyy meren ylpeys.
13 Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen. [Jes. 27:1]	13 Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.	13 Taivas tulee kirkkaaksi hänen ilmansa kautta, ja hän valmistaa kädellänsä pitkän kärmeen.
14 Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?	14 Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"	14 Katso, näin tapahtuu hänen tekoinsa kanssa, mutta näistä olemme me vähän kuulleet; vaan kuka voi ymmärtää hänen väkevyytensä jylinän?

Job 27

Uskokaa minua, olen syytön
1 Job jatkoi puhettaan:	1 Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:	1 Ja Job puhui vielä sananlaskunsa ja sanoi:
2 -- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:	2 "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:	2 Niin totta kuin Jumala elää, joka minun oikeuteni kieltää, ja Kaikkivaltias, joka minun sieluni murheelliseksi saattaa:
3 niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,	3 niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,	3 Niinkauvan kuin minun henkeni on minussa, ja Jumalalta puhallus minun sieraimissani,
4 minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!	4 eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.	4 Ei pidä minun huuleni vääryyttä puhuman, ja minun kieleni ei pidä petosta ottaman eteensä.
5 Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.	5 Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.	5 Pois se minusta, että minä sanoisin teidät hurskaaksi, siihenasti kuin minun loppuni tulee, en minä luovu jumalisuudestani.
6 Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt. [1. Kor. 4:4]	6 Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.	6 Minun oikeudestani, jonka minä pidän, en minä luovu. Minun omatuntoni ei kalva minua koko elinaikani.
Rajumyrsky vie jumalattoman
7 Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!	7 Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.	7 Mutta minun viholliseni löydetään jumalattomaksi, ja minun vastahakoiseni vääräksi.
8 Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois? [Luuk. 12:20]	8 Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?	8 Sillä mikä on ulkokullatun toivo, että hän niin ahne on, koska Jumala ottaa hänen sielunsa pois?
9 Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa. [Job 22:27]	9 Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?	9 Luuletkos Jumalan kuulevan hänen huutoansa, kuin hänelle ahdistus tulee?
10 Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen! [Job 22:26]	10 Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?	10 Kuinka hänellä taitaa olla ilo Kaikkivaltiaalta? ja rukoilla Jumalaa joka aika?
11 Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.	11 Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.	11 Minä opetan teitä Jumalan kädestä, ja mitä Kaikkivaltiaalle kelpaa, en minä salaa.
12 Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?	12 Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?	12 Katso, te olette kaikki taitavinanne; miksi siis te senkaltaisia turhia asioita otatte eteenne?
13 Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:	13 Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.	13 Tämä on Jumalalta jumalattoman palkka, ja tyrannein perimys, jonka he Kaikkivaltiaalta saavat:
14 Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää. [Job 18:19]	14 Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.	14 Jos hän saa paljon lapsia, niin ne hukataan miekalla, ja hänen sikiänsä ei ravita leivällä.
15 Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia. [Jer. 22:18]	15 Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.	15 Hänen jälkeenjääneensä pitää haudattaman kuolemaan, ja hänen leskensä ei pidä itkemän.
16 Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --	16 Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,	16 Jos hän kokoo rahaa niinkuin tuhkaa, ja valmistaa hänellensä vaatteita niinkuin lokaa,
17 hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään. [Sananl. 13:22, 28:8; Saarn. 2:26]	17 kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.	17 Niin hänen pitää kyllä valmistaman, mutta hurskas pukee ne yllensä, ja viatoin jakaa rahan.
18 Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla. [Job 8:14,15]	18 Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.	18 Hän rakentaa huoneensa niinkuin toukka, ja niinkuin vartia tekee itsellensä lakan.
19 Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä. [Job 1:13-19]	19 Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.	19 Rikas kuolee, vaan ei koota: koska joku silmänsä avaa, niin ei häntä enää löydetä.
20 Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä. [Job 18:11, 20:28]	20 Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.	20 Hänen päällensä lankee pelko niinkuin vesi; rajuilma ottaa varkain hänen yöllä pois.
21 Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle. [Job 21:18; Jes. 27:8]	21 Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.	21 Itätuuli vie hänen pois, että hän hukkuu, ja tuulispää siirtää hänen sialtansa.
22 Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon. [5. Moos. 32:23; Job 6:4; Ps. 38:3]	22 Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.	22 Nämät Jumala hänelle lähettää, ja ei säästä häntä: kaikki pitää hänen kädestänsä puuttuman.
23 Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois. [Valit. 2:15]	23 Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."	23 Hänen tähtensä pitää käsiä paukutettaman ja vihellettämän, kussa hän on ollut.

Job 28

Ihminen kaivaa esiin maan aarteet
1 Hopealla on lähteensä, kullalla huuhdontapaikkansa.	1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;	1 Hopialla on hänen lähtemisensä, ja kullalla sia, jossa valetaan.
2 Rauta otetaan maan kamarasta, kupari sulatetaan esiin kivestä.	2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.	2 Rauta otetaan maasta, ja kivistä vaski valetaan.
3 Ihminen lannistaa pimeyden, hän tutkii kaiken pohjia myöten, tutkii kallion pimeät uumenet.	3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.	3 Pimeydelle asetti hän lopun, ja kaiken täydellisyyden hän tutki, niin myös kiven, joka paksussa pimeydessä on, ja kuoleman varjon.
4 Kaukana asutuilta seuduilta hän louhii kaivoskuilun. Missä ei ihmisaskel kulje, siellä miehet ahkeroivat köyden varassa riippuen.	4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.	4 Siitä vuotaa senkaltainen osa, että ympäriasuvaiset ei taida siitä jalkaisin käydä ylitse: se tyhjetään ihmisiltä ja vuotaa pois.
5 Maasta kasvaa leipä, maan uumenissa myllertää voima kuin tuli.	5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.	5 Vilja kasvaa maasta, jonka alla se muutetaan niinkuin tuulelta.
6 Kallioissa on lasuurikiveä, maan hiekassa kultaa.	6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.	6 Saphiri löydetään muutamista paikoista, ja maan kokkareita, joissa kultaa on.
7 On tie, jota ei korppikotka näe eikä haarahaukan silmä erota.	7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.	7 Sitä polkua ei ole yksikään lintu tuntenut, eikä variksen silmä nähnyt.
8 Sitä eivät astele vuorten pedot eivätkä leijonat kulje sitä pitkin.	8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.	8 Ne ylpiät sikiät ei ole sitä sotkuneet, eikä jalopeura käynyt sen päällä.
9 Ihminen käy käsiksi kovaan kallioon ja kääntää nurin vuoret, perustuksia myöten,	9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.	9 Kädellä kallioon ruvetaan, ja vuoret ylösalaisin kukistetaan.
10 hän louhii tunneleita kallioon, ja niin tulevat maan aarteet ihmissilmien iloksi.	10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.	10 Ojat lasketaan kallioista, ja kaikkein kalliimmatkin näkee silmä.
11 Virtojen lähteetkin ihminen patoaa, tuo päivänvaloon sen, mitä ei silmä ole nähnyt.	11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.	11 Virrat estetään juoksemasta, ja ne ilmoitetaan, mitkä näissä peitetyt ovat.
Viisautta ei voi ostaa
12 Mutta viisaus -- missä se on? Missä asuu ymmärrys? [Bar. 3:15]	12 Mutta viisaus-mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?	12 Mutta kusta taito löydetään, ja kussa on ymmärryksen sia?
13 Ihminen ei löydä tietä sen luokse, tästä maailmasta sitä ei voi löytää.	13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.	13 Ei yksikään ihminen tiedä hänen siaansa, eikä löydeta elävien maasta.
14 Syvyydet sanovat: "Ei viisaus ole täällä", ja meri sanoo: "Ei liioin täällä minun luonani."	14 Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.	14 Syvyys sanoo: ei se ole minussa, ja meri sanoo: ei se ole minun tykönäni.
15 Puhtaalla kullallakaan sitä ei voi ostaa, hopeaa ei punnita sen hinnaksi. [28:15-19: Sananl. 3:14,15, 8:11, 16:16; Viis. 7:9]	15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.	15 Ei hänestä anneta kultaa, eikä hopiaa punnita sen hinnaksi.
16 Sitä ei voi ostaa Ofirin kullalla, ei kalliilla onykskivillä eikä safiireilla,	16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.	16 Ei Ophirin kulta, eli kalliit Onikin ja Saphirin kivet ole verratut hänen kanssansa.
17 ei kulta, ei kirkkain lasi vedä sille vertaa, kalleimpiinkaan kultamaljoihin sitä ei voi vaihtaa.	17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.	17 Kulta ja kallis kivi ei taideta siihen verrattaa, eikä se taideta vaihetettaa kultaisiin astioihin.
18 Koralleista tai kristalleista on turha puhuakaan. Pussillinen viisautta on enemmän kuin kaikki helmet.	18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.	18 Ramot ja Gabis ei ole mitään sen suhteen: se pidetään kalliimpana päärlyjä.
19 Nubian topaasit eivät vedä viisaudelle vertaa, puhtain kulta ei riitä sen maksuksi.	19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.	19 Topatsi Etiopiasta ei ole siihen verrattava, ja puhtain kulta ei maksa mitään sen suhteen.
Jumala yksin tuntee viisauden lähteen
20 Mistä viisaus on lähtöisin? Missä asuu ymmärrys?	20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?	20 Kusta siis taito tulee? ja kussa on ymmärryksen sia?
21 Se on kätkössä, kukaan ei voi sitä nähdä, se on piilossa taivaan linnuiltakin.	21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.	21 Hän on peitetty kaikkein elävien silmistä, ja salattu taivaan linnuiltakin.
22 Kuolema sanoo, tuonela sanoo: "Vain huhu siitä on kulkenut korviimme."	22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.	22 Kadotus ja kuolema sanovat: me olemme korvillamme kuulleet hänen sanomansa.
23 Jumala yksin tuntee tien viisauden luo. Hän yksin tietää, missä se asuu. [Sananl. 8:22; Jaak. 1:5]	23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.	23 Jumala tietää hänen tiensä, ja hän tuntee hänen siansa.
24 Hän näkee maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mikä on taivaan alla.	24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.	24 Sillä hän katselee maan ääriin, ja näkee kaikki, mitä taivaan alla on,
25 Kun hän antoi tuulelle voiman, kun hän osoitti vesille rajat,	25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,	25 Niin että hän antaa tuulelle hänen painonsa ja vedelle hänen mittansa.
26 kun hän sääti määräajat sateelle ja avasi ukkosen jylinälle tien, [Job 38:25]	26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,	26 Koska hän asetti sateelle määrän ja pitkäisen tulen leimauksille hänen tiensä,
27 silloin hän näki viisauden, punnitsi sen, otti sen palvelukseensa, piti sen kanssa neuvoa.	27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.	27 Silloin näki hän sen ja luki sen: hän valmisti sen ja myös tutki sen,
28 Ihmiselle hän sanoi: "Viisautta on Herran pelko, ymmärrystä se, että karttaa pahaa." [Ps. 111:10; Sananl. 1:7, 9:10; Sir. 1:16]	28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko-se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."	28 Ja sanoi ihmiselle: katso, Herran pelko on taito; ja karttaa pahaa on ymmärrys.

Job 29

Olisivatpa ajat niin kuin ennen!
1 Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:	1 Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:	1 Job puhui taas sananlaskunsa ja sanoi:
2 -- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!	2 "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,	2 Ah jos minä olisin niinkuin entisinä kuukausina! niinä päivinä, joina Jumala minun kätki,
3 Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan. [Job 18:6; Sananl. 13:9]	3 jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!	3 Koska hänen valkeutensa paisti minun pääni päälle, ja minä kävin pimeissä hänen valkeudessansa,
4 Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani	4 Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,	4 Niinkuin minä olin nuorena olessani; koska Jumalan salaisuus oli minun majani päällä;
5 ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!	5 jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,	5 Koska Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani, ja minun nuorukaiseni minun ympärilläni;
6 Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.	6 jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!	6 Koska minä pesin minun tieni voilla, ja kallio vuoti minulle öljy-ojat;
7 Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,	7 Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,	7 Koska minä menin kaupunin porteille, ja annoin valmistaa istuimeni kujille;
8 nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.	8 niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,	8 Kuin nuoret näkivät minun, niin he pakenivat, ja vanhat nousivat ja seisoivat minun edessäni,
9 Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen. [Viis. 8:12]	9 päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.	9 Ylimmäiset lakkasivat puhumasta, ja panivat kätensä suunsa päälle,
10 Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.	10 Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.	10 Ruhtinasten ääni kätkeysi, ja heidän kielensä suun lakeen tarttui.
Minä autoin orpoa ja talutin sokeaa
11 Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:	11 Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;	11 Sillä kenen korva minun kuuli, se kiitti minua onnelliseksi, ja jonka silmä minun näki, se todisti minusta.
12 Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut. [2. Moos. 22:21; Ps. 72:12]	12 minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.	12 Sillä minä autin köyhää, joka huusi, ja orpoa, jolla ei auttajaa ollut.
13 Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.	13 Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.	13 Niiden siunaus, jotka katoomallansa olivat, tuli minun päälleni; ja minä ilahutin leskein sydämen.
14 Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni. [Jes. 11:5, 59:17; Viis. 5:18; Ef. 6:14]	14 Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.	14 Vanhurskaus oli minun pukuni, jonka minä päälleni puin, ja minun oikeuteni oli minulle niinkuin hame ja kaunistus.
15 Olin sokealle silmä, rammalle sauva.	15 Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.	15 Minä olin sokian silmä ja ontuvan jalka.
16 Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.	16 Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.	16 Minä olin köyhäin isä, ja jonka asiaa en minä ymmärtänyt, sen minä visusti tutkin.
17 Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.	17 Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.	17 Minä särjin väärän syömähampaat, ja otin saaliin hänen hampaistansa,
Uskoin onneni kestävän
18 Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.	18 Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.	18 Minä ajattelin: minä riuduin pesässäni, ja teen päiväni moneksi niinkuin sannan.
19 Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.	19 Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.	19 Minun juureni putkahti veden tykönä, ja kaste pysyi laihoni päällä.
20 Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."	20 Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'	20 Minun kunniallisuuteni uudistui minun edessäni, ja minun joutseni muuttui uudeksi minun kädessäni.
Minun sanojani odotettiin kuin sadetta
21 Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.	21 He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.	21 He kuulivat minua ja odottivat, ja vaikenivat minun neuvooni.
22 Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen. [5. Moos. 32:2]	22 Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.	22 Minun sanani jälkeen ei yksikään enempää puhunut, ja minun puheeni tiukkui heidän päällensä.
23 He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.	23 He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.	23 He odottivat minua niinkuin sadetta, ja avasivat suunsa niinkuin ehtoosadetta vastaan.
24 Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.	24 Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.	24 Jos minä nauroin heidän puoleensa, ei he luottaneet sen päälle, eikä tahtoneet minua murheesen saattaa.
25 Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.	25 Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."	25 Kuin minä tulin heidän kokouksiinsa, niin minun täytyi istua ylimpänä: ja asuin niinkuin kuningas sotaväen keskellä, lohduttaissani murheellisia.

Job 30

Nyt olen pilkan kohde
1 Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin! [Job 29:8]	1 "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.	1 Nyt minun nuorempani nauravat minua, joiden isiä en minä olisi pannut minun laumani koirain sekaan;
2 Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,	2 Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt	2 Joiden voiman minä tyhjänä pidin, jotka ei ijällisiksi tulleet;
3 he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.	3 puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;	3 Ne jotka nälän ja tuskan tähden pakenivat erinänsä korpeen, äsken turmeltuneet ja köyhtyneet,
4 He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.	4 he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.	4 Jotka nukulaisia repivät pensasten ympäri; ja katajan juuret olivat heidän ruokansa:
5 Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.	5 Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.	5 He ajettiin ulos, ja huudettiin heitä vastaan niinkuin varasta.
6 He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.	6 Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.	6 He asuivat kauhiain ojain tykönä maan luolissa ja vuorten rotkoissa.
7 Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.	7 Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat-	7 Pensasten keskellä he huusivat, ja ohdakkein sekaan he kokosivat itsensä,
8 He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.	8 nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.	8 Turhain ja hyljättyin ihmisten lapset, jotka halvimmat olivat maan päällä.
9 Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi. [Job 17:6; Ps. 69:12; Valit. 3:14]	9 Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;	9 Ja nyt minä olen heidän lauluksensa tullut, ja minun täytyy heidän juttunansa olla.
10 He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja. [Job 19:19 \| Job 17:6; Jes. 50:6]	10 he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.	10 He kauhistavat minua, ja erkanevat kauvas minusta; ja ei he häpee sylkeä minun kasvoilleni.
11 Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.	11 Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.	11 Sillä hän on minun köyteni päästänyt, ja on nöyryyttänyt minun: He ovat suitset minun edestäni heittäneet pois.
Lauma hyökkää kimppuuni
12 Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja. [Job 19:12]	12 Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.	12 Oikialle puolelle nousivat nuorukaiset: He lykkäsivät pois minun jalkani, ja tekivät tien minua kohden, hukuttaaksensa minua.
13 He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.	13 He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;	13 He ovat kukistaneet minun polkuni: se oli huokia heille minua vahingoittaa, ilman kenenkään avuta.
14 He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon. [Job 16:14]	14 niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.	14 He ovat tulleet sisälle niinkuin suurten rakoin lävitse, ja ovat sekaseuraisin karaneet sisälle.
15 Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.	15 Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.	15 Pelko on kääntynyt minua vastaan, ja niinkuin tuuli vainonnut minun kunniaani, ja niinkuin pilvi, on minun autuuteni mennyt ohitse.
16 Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois. [Ps. 22:15]	16 Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.	16 Mutta nyt kääntää minun sieluni itsensä minua vastaan, ja minun murhepäiväni ovat minun käsittäneet.
17 Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.	17 Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.	17 Yöllä minun luuni lävistettiin kaikin paikoin lävitse, ja minun suoneni ei saa lepoa.
18 Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.	18 Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.	18 Suuren voiman kautta minun vaatteeni muutetaan, ja hän on vyöttänyt minun niinkuin hameeni pään lävellä.
19 Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.	19 Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.	19 Minä sotkutaan lokaan, ja verrataan tomuun ja tuhkaan.
Sinä et vastaa minulle, Jumala
20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua. [Ps. 22:3]	20 Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.	20 Jos minä hudan sinun tykös, niin et sinä vastaa minua: jos minä käyn edes, niin et sinä minusta tietävinäs ole.
21 Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.	21 Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.	21 Sinä olet muuttunut minulle hirmuiseksi, ja vainoot minua kätes voimalla.
22 Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.	22 Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.	22 Sinä nostat minun tuuleen, ja annat minun ajaa sen päällä, ja sulaat minun voimallisesti.
23 Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää. [Ps. 90:3]	23 Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.	23 Sillä minä tiedän, ettäs annat minun kuolemaan, joka on se huone, joka kaikille eläville on asetettu.
24 Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?	24 Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?	24 Ei hän kuitenkaan ojenna kättänsä luutarhaan, eikä he huuda kadotuksestansa.
25 Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa? [Job 4:3,4, 29:12-17]	25 Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?	25 Minä itkin kovana aikana, ja minun sieluni armahti köyhää.
26 Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys. [Jer. 14:19]	26 Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.	26 Minä odotin hyvää, ja paha tuli: minä odotin valkeutta, ja pimeys tuli.
Minä kuljen suruvaatteessa
27 Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.	27 Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.	27 Minun sisällykseni kiehuvat lakkaamatta: Murheen aika on minun ennättänyt.
28 Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.	28 Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.	28 Minä käyn mustettuna, ehkei aurinko minua ruskoittanut: minä nousen kansan seassa ja huudan.
29 Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet! [Ps. 102:7; Miika 1:8]	29 Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.	29 Minä olen kärmetten veli, strutsilinnun poikain kumppani.
30 Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.	30 Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.	30 Minun nahkani minun päälläni on mustettunut, ja minun luuni ovat helteestä palaneet.
31 Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.	31 Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."	31 Minun kanteleeni on muuttunut valitukseksi, ja minun huiluni itkuksi.

Job 31

En ole kulkenut vääryyden teitä
1 Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen. [Sananl. 4:25, 6:25; Sir. 9:8; Matt. 5:28]	1 "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!	1 Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.
2 Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt?	2 Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?	2 Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?
3 Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa?	3 Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.	3 Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?
4 Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni. [Job 34:21; Sananl. 5:21]	4 Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?	4 Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?
5 Olenko kulkenut vääryyden teitä, ovatko jalkani kiiruhtaneet vilpin poluille?	5 Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,	5 Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?
6 Punnitkoon Jumala minut lahjomattomalla vaa'alla, niin hän näkee, että olen viaton. [Sananl. 16:2 \| Job 13:18]	6 punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.	6 Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.
7 Jos minun jalkani on poikennut tieltä, jos minun sydämeni on taipunut silmieni viettelyyn, jos käteni ovat vääryyden tahraamat,	7 Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,	7 Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,
8 syököön vieras sen, minkä minä olen kylvänyt, ja revittäköön maasta minun peltoni oras! [3. Moos. 26:16; 5. Moos. 28:38]	8 niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.	8 Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.
9 Jos sydämeni on syttynyt toisen miehen vaimoon, jos olen vaaniskellut hänen ovellaan, [31:9-11: 5. Moos. 22:22]	9 Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,	9 Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,
10 jauhakoon oma vaimoni vieraan miehen jyviä ja käyköön kuka tahansa hänen vuoteeseensa.	10 niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;	10 Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;
11 Se tekoni vaatisi rangaistusta, se olisi loukkaus lakia ja kunniaa vastaan.	11 sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,	11 Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;
12 Se olisi tuli, joka syö ja tuhoaa, se repisi juurineen maasta koko minun satoni.	12 tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.	12 Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.
Olenko loukannut palvelijani oikeuksia?
13 Olenko loukannut palvelijani oikeuksia, kun hänellä on ollut riita-asia minua vastaan?	13 Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,	13 Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,
14 Jos niin olen tehnyt, miten voisin puolustautua, kun Jumala nousee tuomitsemaan, mitä vastaisin, kun hän panee minut tilille?	14 niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?	14 Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?
15 Luoja, joka äitini kohdussa antoi minulle muodon, muovasi myös minun palvelijani. Me olemme saman käden tekoa. [Job 33:6; Sananl. 22:2]	15 Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?	15 Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.
16 Olenko kieltänyt avuttomalta avun, sammuttanut lesken silmistä toivon?	16 Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?	16 Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?
17 Olenko syönyt leipäni yksin ja jättänyt orvon vaille osaansa? [Sananl. 22:9]	17 Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?	17 Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?
18 Ei, nuoresta pitäen olen ruokkinut orpoja kuin isä, koko elinaikani olen pitänyt leskistä huolta. [Job 29:16; Sir. 4:10]	18 En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.	18 Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.
19 Olenko piittaamatta katsellut köyhää, jolla ei ole ollut vaatetta ylleen, tai kurjaa, jolla ei ole ollut millä itsensä peittää?	19 Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,	19 Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;
20 Eivätkö hänen jäsenensä saa kiittää minua, eivätkö minun lampaitteni villat anna hänelle lämpöä?	20 jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,	20 Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;
21 Olenko uhkaillut orpoa tietäen, että tuomioistuin on minun puolellani? [31:21,22: Job 29:12]	21 jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,	21 Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;
22 Jos niin olen tehnyt, vääntykööt olkapääni hartioista irti ja katketkoon käsivarteni!	22 niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.	22 Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.
23 Minä pelkään Jumalan rangaistusta. Kuinka voisin kestää, kun hän nousee tuomitsemaan?	23 Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.	23 Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.
Olenko luottanut väärään voimaan?
24 Olenko pannut turvani kultaan, olenko sanonut sille: "Sinuun minä luotan"? [31:24,25: Ps. 49:7; Sananl. 11:28; Sir. 5:1, 31:8]	24 Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',	24 Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?
25 Olenko ylvästellyt suuresta omaisuudestani ja kaikesta, mitä käteni on saanut aikaan?	25 jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,	25 Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?
26 Olenko katsellut aurinkoa, kun se loistaa, tai kuuta, kun se mahtavana kulkee tietään, [31:26-28: 5. Moos. 17:3-5]	26 jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,	26 Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?
27 niin että sydämeni on langennut salaa niitä palvomaan ja käteni on lähettänyt niille suudelmia? [5. Moos. 4:19]	27 sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,	27 Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?
28 Jos niin olen tehnyt, olen ansainnut tuomion. Olenhan silloin kieltänyt Jumalan, joka on taivaassa.	28 niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.	28 Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.
En ole edes salaa tehnyt syntiä
29 Minä en ole iloinnut vihamieheni onnettomuudesta, en ole riemastunut hänen vastoinkäymisestään. [Sananl. 17:5, 24:17,18]	29 Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?	29 Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?
30 En ole antanut kieleni tehdä syntiä, vihamiehellenikään en ole toivottanut kuolemaa. [Room. 12:14]	30 En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.	30 Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.
31 Minun oma väkeni sanoi kiittäen: "Ei kukaan ole jäänyt nälkäiseksi hänen patojensa äärellä!" [1. Moos. 18:7]	31 Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?	31 Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?
32 Vieras ei joutunut yöpymään taivasalla, minä avasin oveni matkalaiselle. [1. Moos. 19:2; Tuom. 19:20; Hepr. 13:2]	32 Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.	32 Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.
33 En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät, en ole kätkenyt niitä viittani salataskuun.	33 Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,	33 Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?
34 Siksi en pelkää ihmisiä, en kauhistu kansanjoukon pilkkaa, en piileksi mykkänä taloni suojassa.	34 säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?	34 Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?
Vastaa minulle, Kaikkivaltias!
35 Kunpa joku kuuntelisi minua! Omalla nimelläni minä vahvistan puheeni. Vastaa nyt minulle, kaikkivaltias Jumala! Missä on syytekirja? Näytä se!	35 Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!	35 Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;
36 Minä levitän sen viitaksi harteilleni, kierrän sen seppeleeksi päähäni!	36 Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.	36 Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.
37 Voin kertoa sinulle jokaisen askeleni ja lähestyä sinua kuin ruhtinas.	37 Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.	37 Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.
38 Jos oma peltoni minua syyttää, jos kaikki sen vaot yhdessä itkevät,	38 Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,	38 Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;
39 jos olen syönyt sen voiman antamatta mitään tilalle ja suututtanut sen,	39 jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,	39 Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;
40 kasvakoon se ohdaketta, ei enää vehnää, tuottakoon se ohran sijasta rikkaruohoa! Tähän päättyivät Jobin puheet.	40 niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.	40 Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.

Job 32

Elihu ottaa puheenvuoron
1 Nuo kolme miestä eivät nyt enää puhuneet Jobille mitään, koska Job piti itseään syyttömänä.	1 Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas,	1 Niin ne kolme miestä lakkasivat vastaamasta Jobia, että hän piti itsensä hurskaana.
2 Mutta silloin suuttui Elihu. Elihu, Barakelin poika, kuului Ramin sukuun ja oli kotoisin Busista. Hän suuttui Jobille, koska Job katsoi, että hän, Job, oli oikeassa ja Jumala väärässä, [Job 27:5,6]	2 vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,	2 Mutta Elihu Barakelin poika Busista, Ramin sukukunnasta, vihastui Jobin päälle, että hän piti sielunsa hurskaampana Jumalaa,
3 ja hän suuttui Jobin ystäviin, koska nämä eivät pystyneet vastaamaan Jobille, vaikka katsoivat, että Job oli väärässä.	3 ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.	3 Ja närkästyi kolmen ystävänsä päälle, ettei he mitään vastausta löytäneet, ja kuitenkin tuomitsivat Jobin.
4 Elihu oli odottanut ennen kuin ryhtyi puhumaan, koska toiset olivat häntä vanhempia.	4 Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.	4 Sillä Elihu odotti niinkauvan kuin he puhuivat Jobin kanssa, että he olivat vanhemmat häntä.
5 Mutta kun hän näki, ettei kukaan noista kolmesta enää kyennyt vastaamaan Jobille mitään, hän suuttui.	5 Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.	5 Kuin Elihu näki, ettei vastausta ollut kolmen miehen suussa, vihastui hän.
Eivät vanhat aina ole oikeassa
6 Nyt busilainen Elihu, Barakelin poika, alkoi puhua ja sanoi: -- Vähät ovat minun elämäni päivät, kun vertaan teihin, vanhuksiin. Siksi minä arastelin ja pelkäsin lähteä kertomaan, mitä minä tiedän.	6 Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.	6 Ja näin vastasi Elihu Barakelin poika Busista ja sanoi: minä olen nuori, ja te olette vanhat, sentähden minä häpesin ja pelkäsin osoittaa teille minun taitoani.
7 Ajattelin: "Puhukoot nuo vanhat, puhukoot viisauden sanoja ne, joilla on takanaan paljon vuosia." [Job 12:12]	7 Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.	7 Minä ajattelin: puhukaan vuodet, ja vanhuus osoittakoon taitonsa.
8 Mutta henki ihmisen tekee viisaaksi, Kaikkivaltiaan henkäys. [Job 4:12]	8 Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.	8 Mutta henki on ihmisessä; ja Kaikkivaltiaan henki tekee hänen ymmärtäväiseksi.
9 Ei ikä yksin tuo viisautta, eivät vanhatkaan aina tiedä, mikä on oikein.	9 Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.	9 Suuret ei ole taitavimmat, eikä vanhat ymmärrä, mikä oikeus on.
10 Niinpä nyt sanon: kuulkaa minua, nyt on minun vuoroni kertoa, mitä minä tiedän.	10 Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.	10 Sentähden minäkin puhun. Kuulkaat minua: minäkin osoitan tietoni.
Olen kuunnellut teitä
11 Minä odotin, mitä te sanoisitte, ja kuuntelin tarkoin teidän viisaita puheitanne, kun te etsitte oikeita sanoja.	11 Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.	11 Katso, minä olen odottanut teidän puhuissanne, minä olen ottanut teidän ymmärryksestänne vaarin, siihenasti että te olisitte osanneet oikeuden.
12 Tarkoin minä kuuntelin, mutta kukaan teistä ei pystynyt vastaamaan Jobille, kukaan ei osannut ojentaa häntä.	12 Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.	12 Ja minä olen ottanut teistä vaarin; ja katso, ei ole yksikään teistä Jobia nuhdellen voittanut, eli hänen sanaansa vastata taitanut.
13 Älkää nyt sanoko: "Olemme nähneet, että vain Jumala voi hänet vaientaa, ei ihminen."	13 Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.	13 Ettette sanoisi: me olemme löytäneet taidon; että Jumala on hänen hyljännyt, ja ei yksikään muu.
14 Minulle hän ei ole osoittanut sanojaan, enkä minä puolestani aio vastata hänelle sillä tavoin kuin te.	14 Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.	14 Sillä ei hän ole minua vastaan puhunut, enkä minä vastaa häntä niinkuin te puhuitte.
Olen pakahtumaisillani sanojen paineesta
15 Nuo miehet ovat jääneet sanattomiksi, enää he eivät vastaa, sanat ovat kaikonneet heidän suustaan.	15 He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.	15 He pelkäävät, ja ei taida silleen mitään vastata, eikä mitään puhua.
16 Pitäisikö minun vielä odottaa, että he puhuisivat, kun he vain seisovat tuossa sanomatta sanaakaan vastaan?	16 Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?	16 Että minä olen odottanut, ja ei he taida mitään puhua; vaan he vaikenivat, ja ei enää vastaa mitään.
17 Ehkäpä nyt on minun vuoroni puhua ja sanoa suoraan, mitä minä tiedän.	17 Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.	17 Niin minä vastaan kuitenkin osani, ja osoitan tietoni.
18 Minä olen täynnä sanoja, henkeni kuohuu, olen pakahtua,	18 Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.	18 Sillä minä olen niin täynnä sanoja, että minun henkeni ahdistaa minun vatsaani.
19 olen kuin ruukku, joka on täynnä nuorta viiniä, sisukseni ovat repeämäisillään kuin täpötäysi leili.	19 Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.	19 Katso, minun vatsani on niinkuin viina, jonka henki ei avattu ole, joka uudet leilit särkee.
20 Minun on pakko puhua, että oloni kevenisi. Siispä avaan suuni ja sanon sanottavani.	20 Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.	20 Minun täytyy puhua, että minä saisin henkeni vetää: minun täytyy avata huuleni ja vastata.
21 En puhu kenenkään mieliksi, ketään en liehakoi,	21 En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.	21 En minä muotoa katso, enkä ihmisen mielen perään puhu.
22 en osaa niitä puheita. Jos sellaisiin ryhtyisin, Luojani kohta ottaisi minut pois.	22 Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."	22 Sillä en minä tiedä (jos minä niin teen), että minun Luojani tempaa äkisti minun pois.

Job 33

Vastaa minulle, Job
1 Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.	1 "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun sanani.	1 Kuule siis, Job, minun puhettani, ja ota vaari kaikista sanoistani!
2 Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.	2 Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.	2 Katso, minä avaan suuni, ja kieleni puhuu minun suussani.
3 Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.	3 Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.	3 Minun sydämeni puhuu oikeuden, ja minun huuleni sanoo puhtaan ymmärryksen.
4 Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.	4 Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.	4 Jumalan henki on tehnyt minun, ja KaikkivaItiaan henki on minulle antanut elämän.
5 Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.	5 Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.	5 Jos taidat, niin vastaa minua; valmista itses, ja tule minun eteeni.
6 Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty. [1. Moos. 2:7; Job 10:9]	6 Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.	6 Katso, minä olen Jumalan oma niinkuin sinäkin, ja savesta olen minä myös tehty.
7 Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina. [Job 6:4]	7 Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.	7 Katso, ei sinun tarvitse hämmästyä minua, ja minun käteni ei ole sinulle raskas.
Sinä vakuutat olevasi puhdas
8 Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:	8 Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:	8 Sinä olet puhunut minun korvaini kuullen: sinun ääntäs täytyy minun kuulla:
9 "Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas. [Job 9:21, 16:17, 23:10, 27:5,6]	9 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.	9 Minä olen puhdas ja ilman laitosta, viatoin ja synnitöin.
10 Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan. [Job 13:24, 19:11]	10 Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;	10 Katso, hän on löytänyt syyn minua vastaan, sentähden pitää hän minun vihollisenansa.
11 Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni." [Job 13:27]	11 hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'	11 Hän on pannut minun jalkani jalkapuuhun, ja kätkenyt minun tieni.
12 Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.	12 Katso, sinä et ole oikeassa-niin minä vastaan sinulle-sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.	12 Katso, juuri siitä minä päätän, ettes ole hurskas; sillä Jumala on suurempi kuin yksikään ihminen.
13 Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin? [Jes. 40:13]	13 Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?	13 Miksis riitelet hänen kanssansa, ettei hän tee sinulle lukua kaikista töistänsä?
Jumala puhuu monin tavoin
14 Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.	14 Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.	14 Jos Jumala vihdoin jotakin käskee, ei hän sitä jälistä ajattele.
15 Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,	15 Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,	15 Uninäössä yöllä, kuin uni tulee ihmisten päälle, kuin he makaavat vuoteessa,
16 silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa	16 silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,	16 Silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa,
17 saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,	17 kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,	17 Kääntääksensä ihmistä aivoituksestansa, ja varjellaksensa ylpeydestä.
18 sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.	18 säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.	18 Hän säästää hänen sieluansa turmeluksesta, ja hänen elämäänsä, ettei se miekkaan lankeaisi.
Sairauskin voi puhutella
19 Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.	19 Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,	19 Ja kurittaa häntä kivulla vuoteessansa, ja kaikki hänen luunsa väkevällä kivulla,
20 Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.	20 ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.	20 Ja niin toimittaa hänen kauhistumaan ruokaa, ja hänen mielensä kyylyttämään ravintoa;
21 Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.	21 Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.	21 Että hänen lihansa surkastuu, niin ettei sitä nähdä, ja hänen luunsa särkyvät, niin ettei niitä mielellä katsella;
22 Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.	22 Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.	22 Että hänen sielunsa lähenee turmelusta, ja hänen elämänsä kuolemaa.
23 Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein. [Job 5:1; Hepr. 1:14]	23 Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,	23 Kuin siis hänen tykönsä tulee enkeli, välimies, joka ainoa on enempi tuhansia, ilmoittamaan sille ihmiselle vanhurskauttansa,
24 Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: "Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!" [Ps. 49:16]	24 niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.	24 Ja armahtaa häntä, ja sanoo: pelasta häntä menemästä alas turmelukseen; sillä minä olen löytänyt sovinnon;
25 Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.	25 Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.	25 Niin hänen lihansa tuorehtii enemmin kuin lapsuudessa ja tulee taas niinkuin nuoruutensa aikana.
26 Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.	26 Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.	26 Hän rukoilee Jumalaa, joka hänelle osoittaa armon: hän antaa kasvonsa nähdä ilolla, ja maksaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27 Hän laulaa kaikille ihmisille: "Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.	27 Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;	27 Hän tunnustaa ihmiselle ja sanoo: minä olen syntiä tehnyt ja oikeuden vääntänyt; vaan ei se minua auttanut.
28 Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa."	28 hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.	28 Hän pelasti minun sieluni, ettei se tulisi turmelukseen, vaan että minun elämäni näkis valkeuden.
29 Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen	29 Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,	29 Katso, nämät kaikki tekee Jumala itsekullekin kolme kertaa,
30 Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa. [Ps. 56:14]	30 palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.	30 Tuodaksensa heidän sielunsa jälleen turmeluksesta ja valaistaksensa elävien valkeudella.
Vastaa, Job, tai vaikene ja kuuntele!
31 Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.	31 Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.	31 Job, ota tästä vaari ja kuule, ole myös ääneti, että minä puhuisin!
32 Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!	32 Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.	32 Mutta jos sinulla on jotakin puhumista, niin vastaa minua. Puhu! sillä minä tahdon, ettäs olisit vanhurskas.
33 Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.	33 Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."	33 Jos ei, niin kuule sinä minua, ja ole ääneti; minä opetan sinulle taidon.

Job 34

Kuulkaa, te viisaat, tätä miestä!
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:	1 Ja Elihu lausui ja sanoi:	1 Ja Elihu vielä sanoi:
2 -- Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!	2 "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.	2 Te taitavat, kuulkaat minun puhettani, ja te ymmärtäväiset, ottakaat korviinne.
3 Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat. [Job 12:11]	3 Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.	3 Sillä korva koettelee puheen, ja suu maistaa ruan.
4 Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.	4 Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.	4 Valitkaamme meillemme oikeus, tietääksemme keskenämme, mikä hyvä on.
5 Job sanoo: "Minä olen syytön, Jumala on kohdellut minua väärin! [Job 13:18, 23:10, 27:2-6]	5 Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.	5 Sillä Job on sanonut: minä olen hurskas, ja Jumala on kieltänyt minulta oikeuteni.
6 Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään, vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut." [Job 6:4]	6 Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'	6 Minun täytyy valhetella, ehkä minulla vielä oikeus olis: minä vaivataan ilman ansiota minun nuoliltani.
7 Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan. [Job 15:16]	7 Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,	7 Kuka on Jobin vertainen, joka irvistystä juo niinkuin vettä,
8 Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.	8 joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?	8 Ja käy pahantekiäin kanssa tiellä, niin että vaeltaa jumalattomain kanssa?
9 Näin hän sanoo: "Ei kannata ihmisen olla Jumalalle mieliksi!" [Job 9:22]	9 Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.	9 Sillä hän on sanonut: Ei se auta ihmistä, että hän pyytää Jumalalle kelvata.
Jumala ei voi tehdä väärin
10 Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta. [5. Moos. 32:4; Job 36:23; Room. 3:5]	10 Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.	10 Sentähden, te toimelliset, kuulkaat minua. Pois se, että Jumala olis jumalatoin ja Kaikkivaltias väärä.
11 Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan. [Ps. 62:13; Sananl. 24:12; Jer. 17:10; Hes. 7:27]	11 Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.	11 Sillä hän antaa itsekullekin ihmiselle ansionsa jälkeen, ja maksaa tiensä jälkeen.
12 Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. [Ps. 51:6]	12 Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.	12 Ilman epäilemätä, ei Jumala tuomitse ketään vääryydellä, eikä Kaikkivaltias käännä oikeutta.
13 Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?	13 Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?	13 Kuka on asettanut ne mitkä maan päällä ovat, ja kuka on pannut koko maanpiirin?
14 Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,	14 Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,	14 Jos hän tahtois, niin hän vois kaikkein hengen ja elämän koota tykönsä.
15 koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun. [Ps. 104:29; Saarn. 12:7]	15 niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.	15 Kaikki liha kuolis yhteen, ja ihminen tulis tuhaksi jälleen.
16 Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.	16 Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.	16 Onko sinulla ymmärrystä, niin kuule näitä, ja ota vaari puheeni äänestä.
17 Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,	17 Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,	17 Taivuttaisko joku sentähden oikeuden, että hän vihaa häntä, ja tahtoisitkos hurskaan ja jalon tuomita jumalattomaksi?
18 häntä, joka sanoo kuninkaalle: "Sinä kelvoton!" ja mahtimiehelle: "Sinä roisto!"	18 joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',	18 Pitäiskö sanottaman kuninkaalle: sinä Belial! ja ruhtinaille: te jumalattomat!
19 Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle -- kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa. [Viis. 6:7]	19 joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?	19 Joka ei kuitenkaan katso ruhtinain muotoa, eikä pidä eroitusta rikkaan ja köyhän välillä; sillä he ovat kaikki hänen käsialansa.
20 He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta. [Job 27:20; Luuk. 12:20]	20 Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.	20 Pikaisesti täytyy heidän kuolla vielä puoliyönäkin: kansan täytyy hämmästyä ja hukkua: väkevä voimatoinna otetaan pois.
21 Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa. [Job 31:4; Sananl. 5:21]	21 Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.	21 Sillä hänen silmänsä näkevät jokaisen tien, ja hän katsoo kaikki heidän askeleensa.
22 Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä. [Ps. 139:11,12]	22 Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.	22 Ei pimiä eikä kuoleman varjo ole siellä, että pahantekiät itsensä siinä salaisivat.
23 Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.	23 Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;	23 Sillä ei ole yhdellekään sallittu, että hän tulis Jumalan kanssa oikeudelle.
24 Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet. [Luuk. 1:52]	24 hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.	24 Hän musertaa monta epälukuista tuimaa, ja asettaa muita heidän siaansa;
25 Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.	25 Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.	25 Että hän tuntee heidän työnsä, ja kukistaa heitä yöllä, että he muserretaan rikki.
26 Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,	26 Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,	26 Hän heittää jumalattomat ilmeisesti kokoon,
27 koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.	27 koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,	27 Ettei he häntä seuranneet, ja ei tahtoneet ymmärtää hänen teitänsä;
28 He eivät kuule kurjien itkua -- Jumala sen kuulee. [2. Moos. 22:22]	28 vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.	28 Että vaivaisten hunto tulis hänen eteensä ja hän kuulis viheliäisten huudon.
29 Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,	29 Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,	29 Jos hän antaa rauhan, kuka tahtoo kadottaa? ja jos hän peittää kasvonsa, kuka taitaa katsoa hänen päällensä, kansan ja ihmisten seassa?
30 kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?	30 ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.	30 Niin ei hän anna ulkokullatun hallita, kansan lankeemuksen tähden.
Sinä puhut ajattelemattomia, Job
31 Pitäisikö Jumalan sanoa: "Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.	31 Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.	31 Minä puhun Jumalan edessä, joka sanoo: minä olen säästänyt, en minä turmele.
32 Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä! Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee."	32 Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'	32 Ellen minä ole osannut, niin opeta sinä minua: jos minä olen tehnyt väärin, niin en minä sitä silleen tee.
33 Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!	33 Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.	33 Onko joku, joka vastaa sinun puolestas, koska et sinä tahdo? se on sinun ehdossas, ja ei minun. Jos sinä nyt jotakin tiedät,niin puhu.
34 Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:	34 Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:	34 Toimellisten miesten sallin minä kyllä puhua minulleni. Ja taitava mies kuulee minua.
35 "Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys."	35 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.	35 Mutta Job puhuu tyhmästi, ja hänen puheessansa ei ole ymmärrystä.
36 Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.	36 Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!	36 Minun isäni! anna Jobia koeteltaa loppuun asti, että hän kääntää itsensä vääräin ihmisten tykö.
37 Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.	37 Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"	37 Hän on paitsi entisiä syntejänsä vielä nyt pilkannut: anna hänen meidän edessämme lyödyksi tulla, ja sitte hän riidelkään kyllä sanoillansa Jumalan edessä.

Job 35

Kohota katseesi taivaalle, Job
1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:	1 Elihu lausui ja sanoi:	1 Ja Elihu vastasi ja sanoi:
2 -- Onko mielestäsi oikein, että sanot: "Minä olen oikeassa, Jumala väärässä!"	2 "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,	2 Luuletkos sen oikiaksi, ettäs sanot: minä olen hurskaampi Jumalaa?
3 Tai että kysyt: "Mitä minä siitä hyödyn, että pysyttelen irti synnistä?" [Job 9:22, 10:15]	3 että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'	3 Sillä sinä sanot: mitä siitä hyvää on, mitä se auttaa, jos joku välttää syntiä?
4 Minä vastaan sinulle selvin sanoin ja vastaan vielä ystävillesikin!	4 Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.	4 Minä vastaan sinua sanoilla, ja sinun ystäviäs sinun kanssas.
5 Kohota katseesi ylös taivaalle ja katso pilviä. Ne ovat korkealla sinun yläpuolellasi.	5 Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.	5 Katso taivaasen ja näe, ja katso pilviin, että ne ovat korkiammat sinua.
6 Jos sinä teet syntiä, mitä se häntä liikuttaa? Jos teet vielä enemmän syntiä, mitä se hänelle merkitsee? [Job 7:20]	6 Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?	6 Jos sinä syntiä teet, mitäs taidat hänelle tehdä? ja jos sinun pahuutes on suuri, mitäs taidat hänelle tehdä?
7 Tai jos elät oikein, mitä hän siitä hyötyy? Mitä sinä pystyisit hänelle antamaan! [Job. 22:3, 41:3; Room. 11:35]	7 Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?	7 Ja jos sinä olet hurskas, mitäs taidat hänelle antaa? eli mitä hän ottaa sinun kädestäs?
8 Ihmistä, itsesi kaltaista, sinun syntisi satuttavat, ihmisten hyväksi koituu se, että elät oikein.	8 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.	8 Ihmiselle sinun kaltaiselles tekee sinun pahuutes jotakin, ja ihmisen lapselle sinun hurskautes.
Miksi ihmiset eivät ajattele luojaansa?
9 Ihmiset itkevät sortoa ja riistoa, huutavat apua maan mahtavien vallan alla.	9 Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,	9 Ne huutavat, kuin heille paljo väkivaltaa tapahtuu, ja valittavat voimallisten käsivartta,
10 Kukaan ei kysy: "Missä on Jumala, minun luojani, hän, joka yön pimeydessäkin kohottaa huulillemme ylistyslaulun,	10 ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,	10 Jotka ei sano: Kussa on Jumala, minun Luojani, joka yöllä tekee virret?
11 hän, joka opettaa meidät taitavammiksi kuin maan eläimet ja viisaammiksi kuin taivaan linnut?"	11 joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'	11 Joka meitä tekee oppineemmaksi eläimiä maan päällä, ja taitavammaksi taivaan lintuja.
12 He huutavat apua, mutta heidän pahuutensa ja röyhkeytensä tähden hän ei vastaa.	12 Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.	12 Mutta he valittavat pahain ylpeyttä; ja ei hän kuule heitä.
13 Turha heidän on huutaa. Jumala ei kuule, Kaikkivaltias ei heihin katso.	13 Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,	13 Sillä ei jumala kuule turhaa, ja Kaikkivaltias ei katso sitä.
Turhaan Job jatkaa riitelyään
14 Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.	14 saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.	14 Nyt sinä sanot: et sinä näe häntä; mutta tuomio on hänen edessänsä, vaan odota häntä.
15 Mutta jos nyt Jumalan viha ei olekaan syttynyt, jos hän ei vaadi tilille, jos ihmisen julkeus ei häntä liikuta,	15 Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,	15 Jos ei hänen vihansa niin äkisti kosta, ja ei ole tietävinänsä, että siinä niin monta rikosta on;
16 turhaa ääntä Job pitää, turhaan hän syytää tyhjiä sanoja. [Job 34:35]	16 niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."	16 Sentähden on Job turhaan suunsa avannut ja taitamattomia puheita puhunut.

Job 36

Vieläkin minä opetan sinua, Job
1 Elihu alkoi jälleen puhua ja sanoi:	1 Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:	1 Elihu puhui vielä ja sanoi:
2 -- Malta hetki, niin minä opetan sinua vielä, vielä minulla on sanoja Jumalan puolustukseksi.	2 "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.	2 Odota vielä vähä, minä osoitan sinulle sen; sillä minulla on vielä nyt jotakin Jumalan puolesta sanomista.
3 Syvältä minä ammennan tietoni ja osoitan, kuka on oikeassa: hän, joka on minut luonut.	3 Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;	3 Minä tuon minun ymmärrykseni kaukaa, ja osoitan, että minun Luojani on hurskas.
4 Minä en puhu perättömiä. Sinun edessäsi seisoo mies, jolla on oikea tieto.	4 sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta-mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.	4 Sillä minun puheessani ei tosin ole petosta, minun ymmärrykseni on vilpitöin sinun edessäs.
Jumala korottaa ja alentaa
5 Katso Jumalan suuruutta! Ketään hän ei hylkää. Hän on voimakas ja viisas.	5 Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.	5 Katso, Jumala on voimallinen, ei kuitenkaan hän ketään hylkää: Hän on voimallinen sydämensä väestä.
6 Jumalattoman hän ei anna elää, mutta osattomalle hän turvaa oikeuden.	6 Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.	6 Jumalatointa ei hän varjele, vaan auttaa köyhää oikeuteen.
7 Jumala ei käännä katsettaan pois hurskaasta vaan nostaa hänet korkeaan asemaan, kuninkaitten vierelle, ja siinä hän pysyy. [Ps. 33:18, 34:16 \| Ps. 113:7,8]	7 Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.	7 Ei hän käännä silmiänsä pois hurskaasta: hän on myös kuningasten kanssa istuimella: hän antaa heidän pysyä alinomati, että he korkiaksi tulevat.
8 Jos joku on vankilan kurjuudessa kahleisiin kytkettynä,	8 Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,	8 Ja ehkä vangit olisivat jalkapuussa, ja sidottuna surkeuden köysillä:
9 se on hänelle opiksi: Jumala muistuttaa häntä hänen teoistaan, väkivallan teoista, joihin hän on syyllistynyt.	9 niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,	9 Niin hän ilmoittaa heille heidän työnsä ja rikoksensa, että he ovat tehneet väkivaltaa,
10 Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan varoituksen sanaa, kieltää häntä jatkamasta pahuuden töitä. [Job 33:16]	10 avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.	10 Ja avaa heidän korvansa kuritukseen, ja sanoo heille, että he kääntyisivät pois vääryydestä.
11 Jos hän silloin kuulee Jumalan ääntä ja jälleen tottelee häntä, hän saa osakseen onnen päiviä, hänen vuotensa täyttyvät ilosta. [5. Moos. 30:19]	11 Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.	11 Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he hyvissä päivissä vanhenevat ja ilolla elävät.
12 Mutta jos hän ei kuule, keihäs lävistää hänet, ja hän kuolee mitään oppimatta.	12 Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.	12 Jos ei he kuule, niin he kaatuvat miekalla, ja hukkuvat ennenkuin he sen havaitsevat.
13 Rienaaja uhoaa vihaansa eikä pyydä apua edes silloin, kun Jumala hänet vangitsee.	13 Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.	13 Ulkokullatut kartuttavat vihan: ei he huuda, kuin he vankina ovat;
14 Hän kuolee nuorena, hänen elämänsä päättyy kuin porttopoikien elämä.	14 Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.	14 Niin heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, ja heidän elämänsä huorintekiäin seassa.
15 Mutta osattomalle kurjuus on pelastukseksi, ahdingon keskellä Jumala avaa hänen korvansa kuulemaan.	15 Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.	15 Mutta vaivaista auttaa hän vaivaisuudessa, ja avaa köyhäin korvan murheessa.
Omin voimin et selviä ahdingosta
16 Myös sinut hän auttoi ahdingoista. Elit leveästi, huolta vailla. Sinun pöytäsi notkui rasvaisia herkkuja. [Ps. 23:5]	16 Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.	16 Hän tempaa sinunkin ahdistuksen kidasta avaruuteen, jolla ei pohjaa ole; ja sinun pöydälläs on lepo, täytetty kaikella hyvällä.
17 Mutta nyt sinua on kohdannut rangaistus synneistäsi, sinä saat ansiosi mukaan.	17 Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.	17 Ja sinä olet täydellisesti havaitseva jumalattoman tuomion; mutta tuomio ja oikeus vahvistaa sinun.
18 Vaikka olet vihoissasi, malta mielesi! Millään rahalla et voi ostaa itseäsi vapaaksi.	18 Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.	18 Katso, ettei viha ole vietellyt sinua voimassas, eli suuret lahjat ole kääntäneet sinua.
19 Eivät sinun huutosi voi pelastaa sinua tästä ahdingosta, eivät mitkään sinun ponnistuksesi.	19 Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?	19 Luuletkos hänen huolivan jalouttas, kultaa eli jonkun väkevyyttä ja varaa?
20 Turha on toivoen odottaa yötä, jolloin kansat nousevat -- ne tuhoutuvat. [Job 34:20]	20 Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.	20 Ei sinun tarvitse ikävöidä yötä, karatakses ihmisten päälle siallansa.
21 Varo, älä taivu vääryyden tielle, vaikka se ehkä houkuttaakin enemmän kuin kärsimys.	21 Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.	21 Kavahda sinuas, ja älä käännä sinuas vääryyteen, niikuin sinä surkeuden tähden ruvennut olet.
Suuri on Jumala, suuret hänen tekonsa
22 Katso, miten suuri on Jumalan valta! Kuka voisi olla hänen veroisensa opettaja?	22 Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?	22 Katso, Jumala on korkia voimassansa: kuka on senkaltainen opettaja kuin hän on?
23 Kuka voisi määrätä hänen tiensä, kuka voi sanoa hänelle: "Teit väärin!" [Job 8:3]	23 Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?	23 Kuka tutkii hänen tiensä? ja kuka sanoo hänelle: sinä teet väärin?
24 Muista ylistää hänen töitään, niistä ihmiset ovat aina laulaneet.	24 Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;	24 Muista, ettäs ylistät hänen töitänsä, niinkuin ihmiset veisaavat.
25 Niitä ihaillaan, niitä ihmetellään, vaikka ne nähdään vain kaukaa. [Job 26:14]	25 kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.	25 Sillä kaikki ihmiset sen nähneet ovat: Ihmiset näkevät sen kaukaa.
26 Korkea on Jumala, me emme voi häntä tuntea, hänen vuosiensa määrä on tutkimaton. [Ps. 102:28; Hepr. 1:12]	26 Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.	26 Katso, Jumala on suuri, ja emme tiedä sitä: hänen vuosilukunsa ovat arvaamattomat.
27 Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi, [Job 28:26, 38:25]	27 Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,	27 Sillä hän tekee veden pieniksi pisaroiksi, ja ajaa pilvensä kokoon sateeksi,
28 jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille.	28 jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.	28 Että pilvet pisaroitsevat ja vuotavat vahvasti ihmisten päälle.
29 Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, kuka ymmärtäisi jylinän, joka tulee Jumalan majasta?	29 Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?	29 Koska hän aikoo hajoittaa pilvensä ja majansa jylinän.
30 Pilvien yli hän väläyttää valonsa, meren syvyydet hän peittää varjoon.	30 Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.	30 Katso, niin hän levittää valkeutensa sen päälle, ja peittää meren syvyyden.
31 Pilvien voimalla hän rankaisee kansoja, niiden avulla hän ne runsaasti ruokkii.	31 Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.	31 Sillä näillä tuomitsee hän kansan; ja antaa ruokaa runsaasti.
32 Hän ottaa käsiinsä salaman, hän käskee, ja se tavoittaa maalinsa.	32 Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.	32 Hän kätkee valkeuden käsissänsä, ja käskee sen palata.
33 Jylinä ilmoittaa hänen tulostaan, karjakin aavistaa, kun hän lähestyy.	33 Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."	33 Sen ilmoittaa hänen lähimmäisensä, joka on pitkäisen viha pilvissä.

Job 37

Jumala hallitsee pilviä ja tuulta
1 Kun kuulen hänen äänensä, sydämeni vavahtaa ja siirtyy paikaltaan.	1 "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.	1 Siitä myös hämmästyy minun sydämeni ja vapisee.
2 Kuulkaa hänen äänensä pauhua, jylinää, joka vyöryy hänen suustaan! [Ps. 29:3]	2 Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.	2 Kuulkaat visusti hänen vihansa huutoa, ja puhetta, joka hänen suustansa käy ulos.
3 Taivaan täydeltä hän antaa sen kaikua, maan ääriin leimahtaa hänen salamansa.	3 Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.	3 Hän toimittaa sen oikeuden kaikkein taivasten alla; ja hänen leimauksensa paistaa maan ääristä.
4 Kohta kaikuu ärjyntä, jylisee hänen ylväs äänensä. Säästelemättä hän sinkoaa salamoitaan, ja hänen äänensä pauhaa.	4 Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.	4 Senjälkeen kuuluu pitkäisen jylinä, ja se jylisee suurella äänellä; ja koska hänen jylinänsä kuullaan, ei sitä taideta estää.
5 Kun Jumalan ääni jyrisee, tapahtuu ihmeitä. Hän tekee suuria tekoja, joita me emme käsitä. [Job 5:9, 9:10]	5 Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.	5 Jumala jylistää pauhinallansa ihmeellisesti, ja tekee suuria ja tutkimattomia töitä.
6 Hän sanoo lumelle: "Putoa maahan!" ja rankkasateelle: "Piiskaa, piekse!" [Ps. 147:16]	6 Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.	6 Hän puhuu lumelle, ja se kohta tulee maan päälle, ja sadekuurolle, ja niin sadekuurolla on voima.
7 Ihmiskädet pysähtyvät kesken työn: kaikki oppivat näkemään hänen tekonsa.	7 Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.	7 Hänen kädessänsä ovat kaikki ihmiset kätketyt, että kaikki tuntisivat hänen tekonsa.
8 Pedotkin hiipivät piiloonsa ja jäävät kolonsa suojaan.	8 Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.	8 Metsän pedot pakenevat varjoon ja pysyvät asumapaikoissansa.
9 Rajumyrsky syöksyy majastaan, ja pohjatuuli tuo pakkasen. [Ps. 135:7]	9 Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.	9 Etelästä tulee tuulispää ja pohjasta kylmä.
10 Jumalan henkäyksestä vedet jäätyvät, laajakin ulappa jähmettyy. [Job 38:29]	10 Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.	10 Jumalan hengestä tulee pakkanen ja ahdistaa laviat vedet.
11 Hän kuormaa pilvet vedellä ja salamoilla ja ajaa ne kaikkiin suuntiin:	11 Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.	11 Seijes myös hajoittaa pilvet, ja hänen valkeutensa levittää itsensä pilvien lävitse.
12 ne vyöryvät minne milloinkin hänen ohjauksensa mukaan ja tekevät kaikkialla maan päällä sen, mitä hän käskee. [Ps. 148:8]	12 Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.	12 Hän kääntää pilvensä kuhunka hän tahtoo, tekemään kaikkia, mitä hän tahtoo maan piirin päällä.
13 Joskus ne tuovat rangaistuksen, joskus siunauksen hänen maalleen.	13 Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.	13 Jos se tapahtuu yhdelle sukukunnalle eli maakunnalle, koska hän löydetään laupiaaksi.
Tunnetko sinä pilvien ja tuulen salaisuudet?
14 Kuuntele minua, Job, nouse, tarkkaile ja tutki Jumalan ihmeitä!	14 Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.	14 Kuules näitä Job: seiso ja ota vaari Jumalan ihmeellisistä töistä.
15 Ymmärrätkö sinä, miten hän sen kaiken tekee? Miten leimahtaa valo hänen pilvestään?	15 Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?	15 Tiedätkös, koska Jumala saattaa nämät heidän päällensä, ja koska hän antaa pilviensä valkeuden paistaa?
16 Ymmärrätkö sinä, miten pilvet voivat leijua ilmassa, käsitätkö Kaikkitietävän ihmeet?	16 Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?	16 Tiedätkös, kuinka pilvet hajoittavat heitänsä? täydellisen viisauden ihmeellisiä töitä?
17 Sinä, jota omat vaatteet tukahduttavat, kun etelätuuli tuo helteen ja lamauttaa maan,	17 Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,	17 Että sinun vaattees lämpeevät, kuin ilma tyventyy etelästä?
18 voisitko sinä hänen kanssaan takoa taivaan holvin, lujan kuin pronssinen peili?	18 kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?	18 Levitätkö sinä hänen kanssansa pilviä, jotka vahvat ovat niinkuin valettu peili?
19 Opeta meitä! Mitä meidän on hänelle sanottava? Mehän olemme pimeässä, emme osaa vastata mitään.	19 Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.	19 Ilmoita sinä meille, mitä meidän pitäis hänelle sanoman; sillä emme ulotu hänen tykönsä pimeydeltä.
20 Kertooko joku hänelle, että minä puhun? Jos ihminen sanoo hänelle jotakin, saako hän edes tietää siitä?	20 Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!	20 Kuka luettelee hänelle, mitä minä puhun? jos joku puhuu, niin hän niellään.
Pelottava kirkkaus ympäröi Jumalaa
21 Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan.	21 Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.	21 Ei nähdä nyt valkeutta, joka pilvissä leimahtaa; vaan kuin tuuli puhaltaa, niin seijestyy.
22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa.	22 Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.	22 Pohjoisesta tulee kulta peljättävän Jumalan kunniaksi.
23 Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin.	23 Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.	23 Mutta Kaikkivaltiasta emme taida löytää, joka on niin suuri voimassa; ja ei hän tarvitse vastata oikeudessansa ja suuressa vanhurskaudessansa.
24 Sen tähden ihmiset pelkäävät ja rakastavat häntä. Mutta Jumala ei katso niihin, jotka itse pitävät itseään viisaana.	24 Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."	24 Sentähden täytyy ihmisten häntä peljätä: ja ei hän katso yhtään taitavaa sydämestä.

Job 38

Nyt minä kysyn sinulta, Job
1 Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: [1. Kun. 19:11-13; Hes. 1:4]	1 Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:	1 Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
2 -- Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?	2 "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?	2 Kuka on se, joka taidossansa niin eksyy ja puhuu niin taitamattomasti?
3 Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.	3 Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.	3 Vyötä nyt kupees niin kuin mies: Minä kysyn sinulta, opeta minua.
Kuka on laskenut maan perustukset?
4 Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat! [Ps. 24:2+]	4 Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.	4 Kussas silloin olit, koska minä maan perustin? Ilmoita se, jos sinulla se ymmärrys on.
5 Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? [Sananl. 30:4; Jes. 40:12]	5 Kuka on määrännyt sen mitat-tottapa sen tiedät-tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?	5 Tiedätkös, kuka hänen määränsä asettanut on? eli kuka on vetänyt ojennusnuoran hänen päällensä?
6 Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,	6 Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,	6 Mihinkä ovat hänen jalkansa vajotetut, eli kuka on hänen kulmakivensä laskenut?
7 kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan? [Ps. 148:2]	7 kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?	7 Kuin aamutähdet ynnä minua kiittivät, ja kaikki Jumalan lapset riemuitsivat.
Kuka sulki meren portit?
8 Kuka sulki meren portit, kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta? [38:8-11: Ps. 104:6-9]	8 Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,	8 Kuka on sulkenut meren ovinensa, koska se ratkesi ja lähti ulos niinkuin äidin kohdusta?
9 Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren, myrskypilvillä sen kapaloin.	9 kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,	9 Kuin minä puetin sen pilvillä, ja käärin synkeydellä niinkuin kapaloilla;
10 Minä laadin sille lait ja rajat ja asetin portit ja salvat sen tielle, [Ps. 33:7]	10 kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet	10 Kuin minä estin sen paisumisen säädylläni, ja asetin siihen teljen ja ovet eteen,
11 sanoin: "Tähän asti, ei edemmäs! Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."	11 ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?	11 Ja sanoin: tähän asti pitää sinun tuleman ja ei edemmäksi: tässä pitää sinun korkiat aaltos asettuman.
Oletko kutsunut esiin aamun?
12 Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen,	12 Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,	12 Oletkos eläissäs käskenyt aamulle, ja aamuruskolle osoittanut hänen siansa?
13 niin että se tarttuu kiinni maan liepeisiin ja ravistaa pois kaikki jumalattomat?	13 että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?	13 Käsittää maan ääriä, ja puhdistaa siitä jumalattomat.
14 Aamuruskon syttyessä maa muuttuu kuin savi, johon painetaan sinetti: kaikki tulee näkyviin kuin uudelleen vaatetettuna.	14 Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;	14 Se pitää muutettaman niinkuin sinetin savi; niin että he tulevat niinkuin vaate.
15 Ne, jotka ovat luopuneet Jumalasta, jäävät vaille valoa. Röyhkeän käsivarsi murskataan.	15 jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.	15 Ja jumalattomilta otetaan pois heidän valkeutensa, ja ylpeiden käsivarsi rikotaan.
Oletko laskeutunut syvyyden pohjaan?
16 Oletko käynyt meren lähteillä, oletko tutkinut syvyyden pohjan? [1. Moos. 7:11]	16 Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?	16 Oletkos tullut meren pohjaan, ja vaeltanut syvyyden jälkiä?
17 Nousivatko eteesi tuonelan portit, saitko nähdä kuoleman varjon ovet? [Ps. 9:14, 107:18; Jes. 38:10]	17 Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?	17 Onko kuoleman ovet koskaan auvenneet etees, eli oletkos nähnyt kuoleman varjon ovet?
18 Oletko tutkinut maan sen ääriä myöten? Jos olet tämän kaiken tehnyt, kerro toki!	18 Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.	18 Oletkos ymmärtänyt, kuinka leviä maa on? annas kuulla, tiedätkös kaikki nämät.
Tunnetko sinä valon ja pimeyden asuinsijan?
19 Tunnetko sinä tien valon kotipaikalle, tunnetko paikan, jossa pimeys asuu?	19 Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,	19 Mikä tie on sinne, kussa valkeus asuu? ja kuka on pimeyden sia?
20 Sinäkö tuot valon maan ylle, sinäkö opastat sen takaisin majaansa?	20 että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?	20 Ettäs saattaisit hänen rajoillensa ja osaisit polut hänen huoneesensa.
21 Totta kai, sinähän tiedät kaiken, sinä synnyit jo ennen niitä, niin suuri on päiviesi luku!	21 Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!	21 Tiesitkös, koska sinä syntyvä olit ja kuinka paljo sinulla päiviä olis?
Kuka säätää säät?
22 Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot?	22 Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,	22 Oletkos siellä ollut, kusta lumi tulee? eli oletkos nähnyt, kusta rakeet tulevat?
23 Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten. [2. Moos. 9:18; Joos. 10:11]	23 jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?	23 Jotka minä olen tallella pitänyt murhepäivään asti, sodan ja tappeluksen päivään asti.
24 Tunnetko valon kulkutiet? Mistä nousee polttava itätuuli?	24 Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?	24 Minkä tien kautta valkeus hajoittaa hänensä, ja itätuuli tuulee maan päälle?
25 Kuka on uurtanut väylän rankkasateelle, kuka on avannut tien ukkosen jylinälle? [Job 28:26]	25 Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,	25 Kuka on sadekuurolle jakanut juoksunsa, ja pitkäisen valkialle ja jylinälle hänen tiensä?
26 Kuka antaa sateen asumattomaan maahan, autioon maahan, jossa ei ole yhtään ihmistä?	26 niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,	26 Niin että se sataa senkin maan päälle, jossa ei ketään ole, korvessa, jossa ei yhtään ihmistä ole;
27 Kuka ruokkii autiomaan, tyhjän maan, niin että se vehmaana viheriöi?	27 niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?	27 Että se täyttäis erämaan ja korven, ja saattais ruohot vihottamaan.
28 Kuka on sateen isä? Kenen pisarat kasteena hedelmöittävät maan?	28 Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?	28 Onko sateella isää? eli kuka on synnyttänyt kasteen pisarat?
29 Kenen kohdusta syntyy jää, kenen sylistä taivainen huurre,	29 Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?	29 Kenen kohdusta jää on tullut? ja kuka on härmän synnyttänyt taivaan alla?
30 kun vedet peittyvät kuin kivisen kannen alle ja syvyyden pinta vetäytyy umpeen?	30 Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.	30 Vedet kätkevät itsensä niinkuin kivi, ja syvyydet päältä kiinnitetään.
Osaatko solmia yhteen Seulasten tähdet?
31 Osaatko sinä solmia yhteen Seulasten tähdet tai avata Orionin siteet? [Job 9:9]	31 Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?	31 Taidatkos sitoa Seulaisen siteet, eli päästää Kointähden siteet?
32 Osaatko tuoda ajallaan esiin eläinradan tähdet, sinäkö talutat Leijonaa ja sen pentuja?	32 Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?	32 Taidatkos tuoda taivaan merkit edes aikanansa, eli johdattaa Otavan lastensa kanssa?
33 Sinäkö tunnet taivaan säännöt, määräätkö sinä, miten ne vaikuttavat maan päällä?	33 Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?	33 Tiedätkös, kuinka taivas hallitaan? eli taidatkos hänen hallituksensa toimittaa maan päällä?
34 Kantaako äänesi pilviin asti, kutsutko rankkasateen virtaamaan ylitsesi?	34 Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?	34 Taidatkos korottaa äänes ylös pilviin, että veden paljous sinun peittäis?
35 Sinkoatko sinä salamoita, sanovatko ne sinulle: "Tässä olen, käske"?	35 Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?	35 Taidatkos lähettää pitkäisen leimaukset matkaan menemään ja sanomaan sinulle: tässä me olemme?
36 Kuka on antanut iibis-linnulle viisauden? Kuka on antanut kukolle ymmärryksen?* [Iibis-lintu oli muinaisessa Egyptissä viisauden vertauskuva, se ilmoitti Niilin tulvan alkamisen. Kukko ilmoittaa aamun tulon; muinaisessa Lähi-idässä tunnetun uskomuksen mukaan se ennusti myös syyssateiden alkamisen.]	36 Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?	36 Kuka on asettanut taidon salaisuuteen eli kuka on ajatukselle antanut toimen?
37 Kuka viisas voi laskea pilvien luvun? Kuka kykenee kumoamaan taivaan vesiruukut,	37 Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,	37 Kuka on niin taitava, että hän pilvet lukea taitaa? ja kuka taitaa tukita vesitydyt taivaassa?
38 kun maa on kuin valettua metallia ja multa on kovettunut kokkareiksi?	38 kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"	38 Kuin tomu kastuu ja juoksee yhteen, ja kokkareet ryhtyvät toinen toiseensa.
Sinäkö huolehdit villieläimistä?
39 Sinäkö metsästät leijonalle saaliin, sinäkö ruokit sen pennut, [38:39-41: Ps. 104:21,27,28, 145:15,16, 147:9]	39 (39:1) "Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän,	39 ( 39:1) Taidatkos jalopeuralle antaa hänen saaliinsa ajaaksensa takaa? ja ravita nuoret jalopeurat?
40 kun ne kyyristelevät luolassaan tai odottavat tiheikössä?	40 (39:2) kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä?	40 ( 39:2) Niin että he makaavat sioillansa, ja lepäävät luolissansa, joissa he väijyvät.
41 Sinäkö tuot ruoan korpille, kun sen poikaset huutavat apua Jumalalta ja hyppivät nälkäisinä sinne tänne?	41 (39:3) Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?	41 ( 39:3) Kuka valmistaa kaarneelle ruan, kuin hänen poikansa huutavat Jumalaa, ja ei he tietä eksyksissä, kussa heidän ruokansa on?

Job 39

1 Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?	1 (39:4) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja?	1 ( 39:4) Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?
2 Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?	2 (39:5) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?	2 ( 39:5) Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?
3 Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.	3 (39:6) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytystuskistaan.	3 ( 39:6) He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.
4 Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.	4 (39:7) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla; ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.	4 ( 39:7) Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.
5 Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä? [Job 24:5]	5 (39:8) Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet,	5 ( 39:8) Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?
6 Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.	6 (39:9) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi?	6 ( 39:9) Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.
7 Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.	7 (39:10) Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule;	7 ( 39:10) Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.
8 Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.	8 (39:11) se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa.	8 ( 39:11) Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.
Oletko taivuttanut villihärän tottelemaan?
9 Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä? [4. Moos. 24:8]	9 (39:12) Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan, ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?	9 ( 39:12) Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?
10 Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?	10 (39:13) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?	10 ( 39:13) Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?
11 Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?	11 (39:14) Voitko siihen luottaa, siksi että sen voima on suuri, voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?	11 ( 39:14) Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?
12 Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?	12 (39:15) Voitko uskoa, että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?	12 ( 39:15) Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?
Sinäkö loit strutsin, nopeasti juoksevan linnun?
13 Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:	13 (39:16) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?	13 ( 39:16) Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?
14 maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.	14 (39:17) Se jättää munansa maahan, hiekalle helteen haudottaviksi.	14 ( 39:17) Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.
15 Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.	15 (39:18) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä ja metsän eläimet polkea ne rikki.	15 ( 39:18) Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.
16 Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa. [Valit. 4:3]	16 (39:19) Se on tyly poikasilleen, niinkuin ne eivät olisikaan sen omia; hukkaan menee sen vaiva, mutta ei se sitä pelkää.	16 ( 39:19) Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.
17 Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.	17 (39:20) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.	17 ( 39:20) Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.
18 Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.	18 (39:21) Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.	18 ( 39:21) Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.
Sinäkö annoit hevoselle voiman?
19 Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?	19 (39:22) Sinäkö annat hevoselle voiman, puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?	19 ( 39:22) Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?
20 Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,	20 (39:23) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan? Sen uljas korskunta on peljättävä.	20 ( 39:23) Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.
21 innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.	21 (39:24) Se kuopii lakeutta ja iloitsee, lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.	21 ( 39:24) Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.
22 Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.	22 (39:25) Se nauraa pelolle, ei säiky eikä väisty miekan edestä.	22 ( 39:25) Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.
23 Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.	23 (39:26) Sen yllä kalisee viini, välkähtää keihäs ja peitsi.	23 ( 39:26) Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;
24 Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.	24 (39:27) Käy jyrinä ja jytinä, kun se laukaten taivalta ahmii; ei mikään sitä pidätä sotatorven pauhatessa.	24 ( 39:27) Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.
25 Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.	25 (39:28) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha! Jo kaukaa se vainuaa taistelun, päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.	25 ( 39:28) Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.
Sinäkö nostat haukan korkeuksiin?
26 Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?	26 (39:29) Sinunko ymmärryksesi voimasta jalohaukka kohoaa korkealle, levittää siipensä kohti etelää?	26 ( 39:29) Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?
27 Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?	27 (39:30) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle ja tekee pesänsä korkeuteen?	27 ( 39:30) Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?
28 Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.	28 (39:31) Kalliolla se asuu ja yöpyy, kallion kärjellä, vuorilinnassaan.	28 ( 39:31) Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.
29 Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.	29 (39:32) Sieltä se tähystelee saalista; kauas katsovat sen silmät.	29 ( 39:32) Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.
30 Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää. [Hab. 1:8; Matt. 24:28; Luuk. 17:37]	30 (39:33) Sen poikaset särpivät verta, ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."	30 ( 39:33) Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Job 40

Minä panen käden suulleni
1 Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:	1 (39:34) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:	1 ( 39:34) Ja Herra vastasi Jobia ja sanoi:
2 -- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.	2 (39:35) "Tahtooko vikoilija riidellä Kaikkivaltiasta vastaan? Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"	2 ( 39:35) Joka riitelee Kaikkivaltiaan kanssa, eikö hänen pitäis sitä vahvistaman? ja se joka nuhtelee Jumalaa, eikö hänen pitäis vastaaman?
3 Silloin Job sanoi Herralle:	3 (39:36) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:	3 ( 39:36) Job vastasi Herraa ja sanoi:
4 -- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.	4 (39:37) "Katso, minä olen siihen liian halpa; mitäpä sinulle vastaisin? Panen käteni suulleni;	4 ( 39:37) Katso, minä olen halpa, mitä minä sinua vastaan? minä lasken käteni suuni päälle.
5 Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.	5 (39:38) kerran minä olen puhunut, enkä enää mitään virka, kahdesti, enkä enää sitä tee."	5 ( 39:38) Minä olen kerran puhunut, en minä enempää vastaa, enkä toiste sitä enää tee.
Onko sinun käsivartesi Jumalan käsivarsi?
6 Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:	6 (40:1) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:	6 ( 40:1) Ja Herra vastasi Jobia tuulispäästä ja sanoi:
7 -- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat. [Job 38:3]	7 (40:2) "Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.	7 ( 40:2) Vyötä kupees niinkuin mies: Minä kysyn sinulta, ja vastaa sinä minua.
8 Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?	8 (40:3) Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni, tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?	8 ( 40:3) Pitäiskö sinun minun tuomioni tyhjäksi tekemän, ja minua vääräksi soimaaman, ettäs itse olisit hurskas?
9 Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?	9 (40:4) Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan, ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?	9 ( 40:4) Onko sinulla käsivarsi niinkuin Jumalalla? ja taidatkos yhdenkaltaisella äänellä jylistää hänen kanssansa.
10 Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!	10 (40:5) Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella, pukeudu loistoon ja kirkkauteen.	10 ( 40:5) Kaunista sinus suurella kunnialla ja korkeudella: pueta sinus kiitoksella ja kunnialla,
11 Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!	11 (40:6) Anna vihasi kiivastuksen purkautua, ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.	11 ( 40:6) Hajoita sinun julmuutes viha, ja katso kaikkia ylpeitä ja nöyryytä heitä.
12 Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!	12 (40:7) Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät, ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.	12 ( 40:7) Katso kaikkia ylpeitä, ja alaspaina heitä, ja kukista jumalattomat paikastansa.
13 Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.	13 (40:8) Kätke heidät tomuun kaikki tyynni, sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.	13 ( 40:8) Hautaa heitä kaikkia maahan, ja upota heidän jaloutensa kätköön.
14 Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!	14 (40:9) Silloin minäkin ylistän sinua, kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.	14 ( 40:9) Niin minä tunnustan sinun oikian kätes auttavan sinua.
Minä olen luonut virtahevon
15 Näetkö virtahevon*? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä, [Alkutekstissä käytetään nimeä Behemot, joka tarkoittaa myös tarunomaista alkuhirviötä.]	15 (40:10) Katso Behemotia, jonka minä loin niinkuin sinutkin; se syö ruohoa niinkuin raavas.	15 ( 40:10) Katso nyt Behemotia, jonka minä sinun vierees tehnyt olen, joka syö heiniä niinkuin härkä.
16 mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?	16 (40:11) Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa.	16 ( 40:11) Katso, hänen väkensä on hänen kupeissansa, ja hänen voimansa hänen vatsansa navassa.
17 Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.	17 (40:12) Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.	17 ( 40:12) Hänen häntänsä ojentuu niinkuin sedripuu, ja hänen salaisen kalunsa suonet ovat niinkuin puun oksat.
18 Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.	18 (40:13) Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.	18 ( 40:13) Hänen luunsa ovat vahvat niinkuin vaski, hänen ruotonsa niinkuin rautaiset seipäät.
19 Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.	19 (40:14) Se on Jumalan töiden esikoinen; sen luoja ojentaa sille miekan.	19 ( 40:14) Hän on alku Jumalan teistä; joka hänen tehnyt on, hän voittaa hänen miekallansa.
20 Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.	20 (40:15) Sille kantavat satonsa vuoret, joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.	20 ( 40:15) Vuori kantaa hänelle ruohot; ja kaikki pedot leikitsevät siellä.
21 Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.	21 (40:16) Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätkössä.	21 ( 40:16) Hän makaa mielellänsä varjossa, lymyssä kaisloissa ja mudassa.
22 Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.	22 (40:17) Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä.	22 ( 40:17) Pensas peittää hänen varjollansa, ja ojan halavat peittävät hänen.
23 Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.	23 (40:18) Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.	23 ( 40:18) Katso, koska virta ylöttää häntä, niin ei hän pelkää: hän on rohkia, vaikka Jordan hänen suuhunsa asti kuohuis.
24 Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?	24 (40:19) Kukapa kävisi kiinni sen silmiin, lävistäisi heittoaseella sen turvan?	24 ( 40:19) Hän saavutetaan nähtensä, ja pauloilla pistetään hänen nenänsä lävitse.

Job 41

Minä olen luonut ~~krokotiilin~~ lohikäärmeen (dinosaurukset)
1 (40:25) Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin*? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,	1 (40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?	1 ( 40:20) Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
2 (40:26) sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?	2 (40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?	2 ( 40:21) Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
3 (40:27) Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?	3 (40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?	3 ( 40:22) Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
4 (40:28) Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?	4 (40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?	4 ( 40:23) Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
5 (40:29) Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?	5 (40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?	5 ( 40:24) Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
6 (40:30) Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?	6 (40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?	6 ( 40:25) Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
7 (40:31) Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?	7 (40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?	7 ( 40:26) Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
8 (40:32) Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!	8 (40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!	8 ( 40:27) Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
9 (41:1) Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.	9 (40:28) Katso, siinä toivo pettää; jo sen näkemisestä sortuu maahan."	9 ( 40:28) Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
10 (41:2) Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!	10 (41:1) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi. Kuka sitten kestäisi minun edessäni?	10 ( 41:1) Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
11 (41:3) Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun? [Room. 11:35 \| Ps. 24:1+]	11 (41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.	11 ( 41:2) Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
12 (41:4) Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.	12 (41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.	12 ( 41:3) Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
13 (41:5) Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?	13 (41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?	13 ( 41:4) Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
14 (41:6) Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.	14 (41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.	14 ( 41:5) Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
15 (41:7) Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.	15 (41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.	15 ( 41:6) Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
16 (41:8) Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.	16 (41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.	16 ( 41:7) Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
17 (41:9) Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.	17 (41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.	17 ( 41:8) Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
18 (41:10) Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.	18 (41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.	18 ( 41:9) Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
19 (41:11) Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.	19 (41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.	19 ( 41:10) Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
20 (41:12) Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.	20 (41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.	20 ( 41:11) Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
21 (41:13) Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.	21 (41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.	21 ( 41:12) Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
22 (41:14) Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.	22 (41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.	22 ( 41:13) Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
23 (41:15) Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.	23 (41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.	23 ( 41:14) Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
24 (41:16) Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.	24 (41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.	24 ( 41:15) Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
25 (41:17) Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.	25 (41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.	25 ( 41:16) Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
26 (41:18) Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.	26 (41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.	26 ( 41:17) Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
27 (41:19) Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.	27 (41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.	27 ( 41:18) Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
28 (41:20) Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,	28 (41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.	28 ( 41:19) Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
29 (41:21) kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.	29 (41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.	29 ( 41:20) Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
30 (41:22) Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.	30 (41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.	30 ( 41:21) Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
31 (41:23) Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.	31 (41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.	31 ( 41:22) Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
32 (41:24) Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.	32 (41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.	32 ( 41:23) Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
33 (41:25) Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.	33 (41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.	33 ( 41:24) Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
34 (41:26) Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.	34 (41:25) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on; se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."	34 ( 41:25) Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

Job 42

Nyt silmäni ovat nähneet sinut!
1 Silloin Job sanoi Herralle:	1 Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:	1 Ja Job vastasi Herraa ja sanoi:
2 -- Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.	2 "Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.	2 Minä tiedän sinun kaikki voivan: ja ei ole sinulta yksikään ajatus peitetty.
3 Sinä kysyit: "Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?" Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä -- ne ovat minulle liian ihmeellisiä. [Job 38:2]	3 'Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?' Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää.	3 Se on turha ihminen, joka ajattelee peittää neuvonsa: sentähden tunnustan minä, että minä taitamattomasti puhunut olen sitä, joka on minun tietoni ylitse ja jota en minä ymmärrä.
4 Sinä sanoit: "Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat."	4 Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua.	4 Niin kuules nyt, anna mimun puhua: minä kysyn sinulta, opeta minua.
5 Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.	5 Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.	5 Minä olen kuullut sinua tarkoilla korvilla, ja minun silmäni ovat nyt nähneet sinun.
6 Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa. [Joona 3:6]	6 Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."	6 Sentähden pidän minä itseni viallisena, ja kadun tomussa ja tuhassa.
Herran sanat Jobin ystäville
7 Kun Herra oli puhunut Jobille, hän sanoi temanilaiselle Elifasille: "Minä olen vihastunut sinuun ja kahteen kumppaniisi, sillä te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job.	7 Mutta senjälkeen kuin Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: "Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.	7 Kuin Herra nämät sanat oli Jobille puhunut, sanoi Herra Eliphaalle Temanilaiselle: minun vihani on julmistunut sinun ja kahden sinun ystäväs päälle; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.
8 Ottakaa siis seitsemän sonnia ja seitsemän pässiä, menkää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa hyvitykseksi omasta puolestanne polttouhri. Palvelijani Job rukoilee teidän puolestanne, ja minä kuulen hänen rukouksensa. Näin minä säästän teidät rangaistukselta ja häpeältä, vaikka te olette puhuneet minusta vastoin totuutta, toisin kuin palvelijani Job." [1. Moos. 20:7; Job 22:30]	8 Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job."	8 Niin ottakaat nyt seitsemän mullia ja seitsemän oinasta, ja menkäät palveliani Jobin tykö, ja uhratkaat polttouhria teidän edestänne, ja palveliani Job rukoilkaan teidän edestänne; sillä hänen puoleensa minä katson, niin etten minä tee teille tyhmyytenne jälkeen; sillä ette ole oikein puhuneet minusta, niinkuin minun palveliani Job.
9 Temanilainen Elifas, suahilainen Bildad ja naamalainen Sofar tekivät niin kuin Herra oli heitä käskenyt, ja Herra kuuli Jobin rukouksen.	9 Niin teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar menivät ja tekivät, niinkuin Herra oli heille puhunut; ja Herra teki Jobille mieliksi.	9 Niin menivät Eliphas Temanilainen, Bildad Suasta ja Zophar Naemasta, ja tekivät niinkuin Herra heille sanonut oli. Ja Herra katsoi Jobin puoleen.
10 Kun Job oli rukoillut ystäviensä puolesta, Herra käänsi hänen kohtalonsa. Herra antoi Jobille kaksin verroin kaikkea, mitä hänellä oli ennen ollut.	10 Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.	10 Ja Herra käänsi Jobin vankeuden, koska hän rukoili ystäviensä edestä. Ja Herra antoi Jobille kaksi sen vertaa kaikista mitä hänellä ennen ollut oli.
11 Kaikki veljet ja sisaret ja entiset ystävät tulivat Jobin luo ja aterioivat hänen talossaan. He rohkaisivat häntä ja osoittivat hänelle myötätuntoa kaikkien niiden onnettomuuksien vuoksi, joiden Herra oli antanut kohdata häntä. Jokainen toi lahjanaan yhden kesitan verran hopeaa ja yhden kultaisen renkaan.	11 Ja kaikki hänen veljensä ja sisarensa ja kaikki hänen entiset tuttavansa tulivat hänen tykönsä ja aterioitsivat hänen kanssaan hänen talossansa, ja he surkuttelivat ja lohduttivat häntä kaikesta siitä onnettomuudesta, jonka Herra oli antanut kohdata häntä. Ja he antoivat kukin hänelle yhden kesitan ja yhden kultarenkaan.	11 Ja hänen tykönsä tulivat kaikki hänen veljensä, ja kaikki hänen sisarensa, ja kaikki ne jotka hänen ennen tunsivat, ja söivät hänen kanssansa, ja hänen huoneessansa ja käänsivät heitänsä hänen puoleensa, ja lohduttivat häntä kaikesta siitä pahasta, minkä Herra oli antanut tulla hänen päällensä. Ja itsekukin heistä antoi hänelle yhden rahan ja kultarenkaan.
Jobin uusi vauraus ja onni
12 Niin Herra siunasi Jobin elämän loppuajan vielä runsaammin kuin oli siunannut sen alkuajat. Hänellä oli nyt lampaita ja vuohia neljätoistatuhatta, kuusituhatta kamelia, tuhat kyntöparia härkiä ja tuhat aasintammaa.	12 Ja Herra siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkua, niin että hän sai neljätoista tuhatta lammasta, kuusi tuhatta kamelia, tuhat härkäparia ja tuhat aasintammaa.	12 Ja Herra siunasi Jobia sitte enempi kuin ennen, että hän sai neljätoistakymmentä tuhatta lammasta, ja kuusituhatta kamelia, ja tuhannen paria härkiä ja tuhannen aasia.
13 Hän sai vielä seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.	13 Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.	13 Ja hän sai seitsemän poikaa ja kolme tytärtä,
14 Yhdelle tyttärelle hän antoi nimeksi Jemima, toiselle Kesia ja kolmannelle Keren-Puk*. [Nimi Jemima merkitsee 'turturikyyhky', Kesia 'kassiapuu' ja Keren-Puk 'silmämaalirasia'.]	14 Ensimmäiselle hän antoi nimen Jemima, toiselle nimen Kesia ja kolmannelle nimen Keren-Happuk.	14 Ja kutsui ensimäisen nimen Jemina , toisen Ketsia ja kolmannen Kerenhapuk.
15 Eikä koko maassa ollut kauniimpia naisia kuin Jobin tyttäret. Heidän isänsä antoi heillekin perintöosuuden niin kuin heidän veljilleen.	15 Eikä ollut koko maassa niin kauniita naisia kuin Jobin tyttäret; ja heidän isänsä antoi heille perintöosan heidän veljiensä rinnalla.	15 Ja ei löydetty niin kauniita vaimoja kaikessa maassa, kuin Jobin tyttäret olivat. Ja heidän isänsä antoi heille perimisen heidän veljeinsä kanssa.
16 Job eli näiden tapahtumien jälkeen vielä sataneljäkymmentä vuotta. Hän sai nähdä lapsiaan ja lastensa lapsia aina neljänteen polveen saakka,	16 Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti.	16 Ja Job eli sitte sata ja neljäkymmentä vuotta, niin että hän sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset hamaan neljänteen polveen.
17 ja hän kuoli korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena. [1. Moos. 25:8, 35:29]	17 Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena.	17 Ja Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena

MATTEUKSEN EVANKELIUMI

MATTEUS 1

Jeesuksen sukuluettelo
1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan, sukuluettelo: [1:1-17: Luuk. 3:23-38 : Matt. 27:17,22 \| 2. Sam. 7:16; Matt. 9:27, 15:22, 20:30,31; Luuk. 1:32; Joh. 7:42; Room. 1:3 \| 1. Moos. 22:18]	1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.	1 Jesuksen Kristuksen syntymäkirja, Davidin pojan, Abrahamin pojan.
2 Abrahamille syntyi Iisak, Iisakille Jaakob, Jaakobille Juuda ja tämän veljet, [1. Moos. 21:3, 25:24-26, 29:35]	2 Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet;	2 Abraham siitti Isaakin. Mutta Isaak siitti Jakobin. Jakob siitti Juudan, ja hänen veljensä,
3 Juudalle Peres ja Serah, joiden äiti oli Tamar, Peresille Hesron, Hesronille Ram, [1. Moos. 38:27-30; Ruut 4:18,19]	3 Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram;	3 Juuda siitti Phareksen ja Saramin Tamarista. Phares siitti Hetsronin. Hetsron siitti Aramin.
4 Ramille Amminadab, Amminadabille Nahson, Nahsonille Salma, [Ruut 4:19,20]	4 Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon;	4 Aram siitti Aminadabin. Aminadab siitti Nahassonin. Nahasson siitti Salmonin.
5 Salmalle Boas, jonka äiti oli Rahab, Boasille Obed, jonka äiti oli Ruut, Obedille Iisai [Ruut 4:13-17,21,22; Joos. 2:1]	5 Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booaalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai;	5 Salmon siitti Boaksen Rahabista. Boas siitti Obedin Ruutista. Obed siitti Jessen.
6 ja Iisaille Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo, jonka äiti oli Urian vaimo, [Ruut 4:22; 1. Sam. 16:1; 2. Sam. 12:24]	6 Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta;	6 Jesse siitti kuningas Davidin. Kuningas David siitti Salomonin Urian emännästä.
7 Salomolle Rehabeam, Rehabeamille Abia, Abialle Asaf, [1. Kun. 11:43, 14:31, 15:8]	7 Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa;	7 Salomon siitti Rehabeamin. Rehabeam siitti Abian. Abia siitti Assan.
8 Asafille Josafat, Josafatille Joram, Joramille Ussia, [1. Kun. 15:24; 2. Kun. 8:16; 2. Aik. 26:1]	8 Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia;	8 Assa siitti Josaphatin. Josaphat siitti Joramin. Joram siitti Ussian.
9 Ussialle Jotam, Jotamille Ahas, Ahasille Hiskia, [2. Aik. 26:21 \| 2. Kun. 15:38, 16:20]	9 Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia;	9 Ussia siitti Jotamin. Jotam siitti Akaksen. Akas siitti Etsekian.
10 Hiskialle Manasse, Manasselle Amos, Amosille Josia [2. Kun. 20:21, 21:18,26]	10 Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia;	10 Etsekia siitti Manassen. Manasse siitti Amonin. Amon siitti Josian.
11 ja Josialle Jekonja ja tämän veljet Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikoihin. [2. Kun. 23:34]	11 Joosialle syntyi Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoina.	11 Josia siitti (Jojakimin. Jojakim siitti) Jekonian ja hänen veljensä, Babelin vankiudessa.
12 Kansan pakkosiirron jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille Serubbabel, [2. Kun. 24:6,15; 1. Aik. 3:17,19; Esra 3:2]	12 Babyloniin siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel;	12 Mutta Babelin vankiuden jälkeen siitti Jekonia Sealtielin. Sealtiel siitti Zorobabelin.
13 Serubbabelille Abihud, Abihudille Eljakim, Eljakimille Asur,	13 Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor;	13 Zorobabel siitti Abiudin. Abiud siitti Eliakimin. Eliakim siitti Asorin.
14 Asurille Sadok, Sadokille Jakin, Jakinille Elihud,	14 Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud;	14 Asor siitti Sadokin. Sadok siitti Akimin. Akim siitti Eliudin.
15 Elihudille Eleasar, Eleasarille Mattan, Mattanille Jaakob	15 Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob;	15 Eliud siitti Eleatsarin. Eleatsar siitti Matanin. Matan siitti Jakobin.
16 ja Jaakobille Joosef, Marian mies. Maria synnytti Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi*. [Kreikkalaisperäinen nimi Kristus merkitsee 'voideltu'.]	16 Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.	16 Jakob siitti Josephin, Marian miehen, josta (Mariasta) on syntynyt Jesus, joka kutsutaan Kristus.
17 Sukupolvia on siis Abrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista, Daavidista pakkosiirron aikaan samoin neljätoista, ja siitä taas neljätoista Kristukseen.	17 Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.	17 Niin ovat kaikki polvet Abrahamista Davidiin asti neljätoistakymmentä polvea; Davidista Babelin vankiuteen myös neljätoistakymmentä polvea, ja Babelin vankiudesta Kristukseen asti neljätoistakymmentä polvea.
Jeesuksen syntymä
18 Jeesuksen Kristuksen syntymä tapahtui näin. Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. [1:18-25: Luuk. 2:1-7 : Luuk. 1:35]	18 Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.	18 Jesuksen Kristuksen syntymys oli näin: koska Maria hänen äitinsä oli Josephiin kihlattu, ennen kuin he yhteen tulivat, löyttiin hän raskaaksi Pyhästä Hengestä.
19 Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa. [5. Moos. 22:23-27, 24:1]	19 Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.	19 Mutta että Joseph hänen miehensä oli hurskas ja ei tahtonut häntä huutoon saattaa, ajatteli hän salaisesti hyljätä hänen.
20 Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.	20 Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.	20 Kuin hän näitä ajatteli, katso, niin Herran enkeli ilmestyi hänelle unessa ja sanoi: Joseph, Davidin poika! älä pelkää ottaakses Mariaa puolisoas tykös; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.
21 Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."* [Jeesus on kreikkalainen muoto hepreankielisestä nimestä Joosua, joka merkitsee 'Herra pelastaa'.] [Ps. 130:8; Luuk. 1:31; Joh. 1:29; Ap. t. 4:12]	21 Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä."	21 Ja hänen pitää synnyttämän Pojan, jonka nimen sinun pitää kutsuman Jesus; sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.
22 Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:	22 Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:	22 Mutta tämä on kaikki tapahtunut, että täytettäisiin, mitä Herralta on sanottu prophetan kautta, joka sanoo:
23 -- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -- se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme. [Jes. 7:14+]	23 "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.	23 Katso, neitseen pitää raskaaksi tuleman ja synnyttämän Pojan, ja hänen nimensä pitää kutsuttaman Emmanuel; se on niin paljo sanottu: Jumala meidän kanssamme.
24 Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.	24 Herättyään unesta Joosef teki, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä, ja otti vaimonsa tykönsä	24 Kuin Joseph unesta heräsi, niin hän teki kuin Herran enkeli hänen käski, ja otti puolisonsa tykönsä,
25 Hän ei kuitenkaan koskenut vaimoonsa ennen kuin tämä oli synnyttänyt pojan. Joosef antoi pojalle nimen Jeesus. [Luuk. 2:21]	25 eikä yhtynyt häneen, ennenkuin hän oli synnyttänyt pojan. Ja hän antoi hänelle nimen Jeesus.	25 Ja ei tuntenut häntä, siihenasti kuin hän poikansa esikoisensa synnytti, ja kutsui hänen nimensä Jesus.

MATTEUS 2

Idän tietäjät
1 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen* aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. [Tämä kuningas oli Herodes Suuri.] [Luuk. 2:4-7 \| Dan. 1:20]	1 Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin,	1 Koska siis Jesus syntynyt oli Betlehemissä Juudan maalla, kuningas Herodeksen aikaan, katso, tietäjät tulivat idästä Jerusalemiin ja sanoivat:
2 He kysyivät: "Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme." [4. Moos. 24:17; Matt. 27:11,37; Mark. 15:2]	2 ja he sanoivat: "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan."	2 Kussa on se syntynyt Juudalaisten kuningas? sillä me näimme hänen tähtensä idässä, ja tulimme häntä kumartaen rukoilemaan.
3 Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem.	3 Kun kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja koko Jerusalem hänen kanssaan.	3 Kuin kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän ja kaikki Jerusalem hänen kanssansa,
4 Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat* ja tiedusteli heiltä, missä messiaan* oli määrä syntyä. [Lainopettajat olivat koulutettuja ja arvovaltaisia Vanhan testamentin tulkitsijoita. Heprealaisperäinen sana messias merkitsee 'voideltu', samoin kuin nimi Kristus. Ks. selitystä 1:16.]	4 Ja hän kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä.	4 Ja kokosi kaikki ylimmät papit ja kirjanoppineet kansan seassa, ja kyseli heiltä, kussa Kristuksen syntymän piti.
5 "Juudean* Betlehemissä", he vastasivat, "sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: [2:5,6: Juudea on roomalainen hallintoalue, Juuda tarkoittaa Vanhan testamentin heimoa ja sen aluetta.] [Joh. 7:42]	5 He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta:	5 Ja he sanoivat hänelle: Betlehemissä Juudan maalla; sillä niin on prophetan kautta kirjoitettu:
6 -- Sinä, Juudan* Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia." [Miika 5:1+ \| 2. Sam. 5:2; Hes. 34:23]	6 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'."	6 Ja sinä Betlehem Juudan maassa, et sinä ole suinkaan vähin Juudan pääruhtinasten seassa; sillä sinusta on tuleva se Ruhtinas, jonka minun kansaani Israelia pitää hallitseman.
7 Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin.	7 Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät tykönsä ja tutkiskeli heiltä tarkoin, mihin aikaan tähti oli ilmestynyt.	7 Silloin kutsui Herodes tietäjät salaa, ja tutkisteli visusti heiltä, millä ajalla tähti ilmestyi,
8 Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. "Menkää sinne", hän sanoi, "ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä."	8 Ja hän lähetti heidät Beetlehemiin sanoen: "Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta; ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minulle, että minäkin tulisin häntä kumartamaan".	8 Ja lähetti heidät Betlehemiin, ja sanoi: menkäät ja kysykäät visusti lapsesta, ja kuin te löydätte, niin ilmoittakaat minulle, että minäkin tulisin ja kumartaisin häntä.
9 Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen.	9 Kuultuaan kuninkaan sanat he lähtivät matkalle; ja katso, tähti, jonka he olivat itäisillä mailla nähneet, kulki heidän edellään, kunnes se tuli sen paikan päälle, jossa lapsi oli, ja pysähtyi siihen.	9 Kuin he olivat kuninkaan kuulleet, menivät he matkaansa, ja katso, tähti, jonka he olivat nähneet idässä, kävi heidän edellänsä, niinkauvan kuin hän edellä käyden seisahti sen paikan päälle, jossa lapsi oli.
10 Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo.	10 Nähdessään tähden he ihastuivat ylen suuresti.	10 Kuin he tähden näkivät, ihastuivat he sangen suurella ilolla,
11 He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. [Ps. 72:10,11; Jes. 60:6]	11 Niin he menivät huoneeseen ja näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä. Ja he lankesivat maahan ja kumarsivat häntä, avasivat aarteensa ja antoivat hänelle lahjoja: kultaa ja suitsuketta ja mirhaa.	11 Ja menivät huoneeseen, löysivät lapsen äitinsä Marian kanssa, maahan lankesivat ja rukoilivat häntä, ja avasivat tavaransa, ja lahjoittivat hänelle kultaa ja pyhää savua ja mirhamia.
12 Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.	12 Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palaamasta, ja he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.	12 Ja Jumala kielsi heitä unessa Herodeksen tykö palajamasta; ja he menivät toista tietä omalle maallensa.
Pako Egyptiin
13 Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata. Herodes aikoo etsiä lapsen käsiinsä ja surmata hänet." [1. Kun. 11:40; Jer. 26:21-23]	13 Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet".	13 Mutta kuin he olivat menneet pois, katso, niin Herran enkeli ilmestyi Josephille unessa, sanoen: nouse ja ota lapsi äitinensä tykös, ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta, hukuttaaksensa häntä.
14 Joosef heräsi unestaan, otti heti yöllä mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja lähti kulkemaan kohti Egyptiä.	14 Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin.	14 Niin hän nousi ja otti lapsen äitinensä yöllä tykönsä, ja pakeni Egyptiin,
15 Siellä hän pysytteli Herodeksen kuolemaan asti. Näin kävi toteen, mitä Herra oli profeetan suulla ilmoittanut: "Egyptistä minä kutsuin poikani." [Hoos. 11:1+ \| 2. Moos. 4:22]	15 Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani".	15 Ja oli siellä Herodeksen kuolemaan asti: että täytettäisiin mitä sanottu oli Herralta prophetan kautta, joka sanoo: Egyptistä kutsuin minä poikani.
Betlehemin lastenmurha
16 Kun Herodes huomasi, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.	16 Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.	16 Kuin Herodes näki itsensä tietäjiltä vietellyksi, vihastui hän sangen kovin, ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Betlehemissä ja kaikissa sen äärissä, jotka kaksivuotiset olivat taikka nuoremmat, sen ajan jälkeen, jonka hän oli tarkasti tietäjiltä tutkinut.
17 Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian lausuma ennustus:	17 Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo:	17 Silloin se täytettiin, mitä Jeremialta prophetalta sanottu oli, joka sanoo:
18 -- Ramasta kuuluu huuto, itku ja kova valitus. Raakel itkee lapsiaan eikä lohdutuksesta huoli, sillä heitä ei enää ole. [Jer. 31:15+ \| 1. Moos. 35:19]	18 "Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole".	18 Ramassa on ääni kuulunut, suuri valitus, itku ja iso parku: Rakel itkee lapsiansa, ja ei tahtonut itsiänsä antaa lohdutettaa, ettei he ole.
Paluu Egyptistä
19 Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa	19 Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä	19 Mutta kuin Herodes oli kuollut, katso, niin Herran enkeli ilmestyi Josephille unessa Egyptissä ja sanoi:
20 ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet." [2. Moos. 4:19]	20 ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä".	20 Nouse ja ota lapsi äitinensä, ja mene Israelin maalle; sillä ne ovat kuolleet, jotka lapsen henkeä väijyivät.
21 Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan.	21 Niin hän nousi, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan.	21 Niin hän nousi ja otti lapsen äitinensä, ja meni Israelin maalle.
22 Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaaksi oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika Arkelaos, hän ei uskaltanut mennä sinne. Saatuaan sitten unessa ohjeen hän meni Galileaan	22 Mutta kun hän kuuli, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, niin hän pelkäsi mennä sinne. Ja hän sai unessa Jumalalta käskyn ja lähti Galilean alueelle.	22 Mutta kuin hän kuuli, että Arkelaus oli kuningas Juudeassa, isänsä Herodeksen siassa, pelkäsi hän sinne mennä. Ja hän sai Jumalalta käskyn unessa, ja poikkesi Galilean ääriin,
23 ja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi. [Matt. 26:71; Luuk. 1:26, 2:39,51; Joh. 1:46, 19:19; Ap. t. 2:22, 10:38, 24:5]	23 Ja sinne tultuaan hän asettui asumaan kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret; että kävisi toteen, mikä profeettain kautta on puhuttu: "Hän on kutsuttava Nasaretilaiseksi".	23 Ja tuli ja asui kaupungissa, joka kutsutaan Natsaret, että täytettäisiin mitä prophetain kautta sanottu oli: hän pitää Natsarealaiseksi kutsuttaman.

MATTEUS 3

Johannes Kastaja
1 Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: [3:1-12: Mark. 1:1-8; Luuk. 3:1-18; Joh. 1:19-28 : Joh. 1:6-8]	1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa	1 Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja, ja saarnasi Juudean korvessa,
2 "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" [Hes. 18:32; Sir. 17:24-26; Matt. 4:17; Ap. t. 2:38 \| Dan. 3:33, Viis. 10:10; Matt. 10:7]	2 ja sanoi: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".	2 Ja sanoi: tehkäät parannus; sillä taivaan valtakunta on lähestynyt.
3 Juuri häntä tarkoittaa profeetta Jesajan sana: -- Ääni huutaa autiomaassa: "Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!" [Jes. 40:3+]	3 Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi'."	3 Sillä tämä on se, josta sanottu on Jesaialta prophetalta, joka sanoo: huutavan ääni on korvessa, valmistakaat Herran tietä, tehkäät hänen polkunsa oikiaksi.
4 Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. [2. Kun. 1:8; Sak. 13:4; Matt. 11:8 \| 3. Moos. 11:22; 1. Sam. 14:25; Matt. 11:18]	4 Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan oli heinäsirkat ja metsähunaja.	4 Mutta Johanneksella oli vaate kamelin karvoista ja hihnainen vyö hänen vyöllänsä, ja hänen ruokansa oli heinäsirkat ja metsähunaja.
5 Hänen luokseen tuli paljon väkeä Jerusalemista, joka puolelta Juudeaa ja kaikkialta Jordanin ympäristöstä.	5 Silloin vaelsi hänen tykönsä Jerusalem ja koko Juudea ja kaikki Jordanin ympäristö,	5 Silloin meni hänen tykönsä Jerusalem, ja koko Juudea, ja kaikki maakunta Jordanin ympäriltä.
6 He tunnustivat syntinsä, ja Johannes kastoi heidät Jordanissa. [2. Moos. 29:4; Hes. 36:25; Joh. 3:22,23; Ap. t. 22:16]	6 ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä.	6 Ja he kastettiin häneltä Jordanissa, ja tunnustivat heidän syntinsä.
7 Mutta kun Johannes näki, että hänen kasteelleen oli tulossa myös monia fariseuksia* ja saddukeuksia*, hän sanoi heille: "Te käärmeen sikiöt! Kuka teille on sanonut, että te voitte välttää tulevan vihan? [Fariseukset kuuluivat maallikkoliikkeeseen, jolle olivat tärkeitä puhtaus- ja pyhyyssäädökset. Pappi Sadokin jälkeläisinä saddukeukset olivat korkeimman papiston edustajia, ks. 2. Sam. 8:17.] [Ps. 58:5; Jes. 59:5; Matt. 12:34, 23:33 \| Mal. 3:19; 1. Tess. 1:10]	7 Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: "Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa?	7 Mutta kuin hän monta Pharisealaisista ja Saddukealaisista näki tulevan kasteensa tykö, sanoi hän heille: te kyykärmetten sikiät, kuka teitä neuvoi pakenemaan tulevaista vihaa?
8 Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy! [Ap. t. 26:20]	8 Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä,	8 Tehkäät siis parannuksen soveliaita hedelmiä.
9 Älkää luulko, että voitte ajatella: 'Olemmehan me Abrahamin lapsia.' Minä sanon teille: Jumala pystyy herättämään Abrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. [Joh. 8:39; Room. 4:11,12; 9:6-13]	9 Älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille.	9 Ja älkäät ajatelko itsellenne sanoa: Abraham on meidän isämme. Millä minä sanon teille: Jumala voi näistä kivistä Abrahamille lapset herättää.
10 Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. [Matt. 7:19; Luuk. 13:7; Joh. 15:2,6; Room. 11:17-22]	10 Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.	10 Mutta jo myös on kirves pantu puiden juurelle: sentähden jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja tuleen heitetään.
11 "Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta minun jälkeeni tulee toinen, joka on minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes riisumaan kenkiä hänen jalastaan. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. [Hes. 36:25-27; Mal. 3:2; Joh. 3:5; Ap. t. 1:5, 18:25, 19:3-6]	11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.	11 Minä tosin kastan teitä vedellä parannukseen; mutta se, joka minun jälkeeni tulee, on väkevämpi minua, jonka kenkiä en minä ole kelvollinen kantamaan, hän kastaa teitä Pyhällä Hengellä ja tulella.
12 Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu." [Jes. 66:24; Hoos. 13:3; Mal. 3:19; Matt. 13:30; Mark. 9:43,48]	12 Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisunsa aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa."	12 Jonka viskin on hänen kädessänsä, ja hän perkaa riihensä ja kokoo nisunsa aittaansa, mutta ruumenet polttaa hän sammumattomalla tulella.
Jeesuksen kaste
13 Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. [3:13-17: Mark. 1:9-11; Luuk. 3:21,22; Joh. 1:29-34]	13 Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö hänen kastettavakseen.	13 Silloin tuli Jesus Galileasta Jordaniin Johanneksen tykö, kastettaa häneltä;
14 Johannes esteli ja sanoi: "Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!"	14 Mutta tämä esteli häntä sanoen: "Minun tarvitsee saada sinulta kaste, ja sinä tulet minun tyköni!"	14 Mutta Johannes kielsi häneltä, sanoen: minä tarvitsen sinulta kastettaa, ja sinä tulet minun tyköni?
15 Mutta Jeesus vastasi hänelle: "Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon." Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. [Ps. 40:9]	15 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Salli nyt; sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus". Silloin hän salli sen hänelle.	15 Niin vastasi Jesus ja sanoi hänelle: salli nyt; sillä näin meidän sopii kaikkea vanhurskautta täyttää. Ja hän salli hänen.
16 Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. [Hes. 1:1; Ap. t. 7:56]	16 Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä.	16 Kuin Jesus kastettu oli, astui hän kohta ylös vedestä: ja katso, taivaat aukenivat hänelle, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas, niinkuin kyyhkyisen, ja tulevan hänen päällensä,
17 Ja taivaista kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." [1. Moos. 22:2; Ps. 2:7; Jes. 42:1; Matt. 12:18, 17:5; Kol. 1:13; Hepr. 1:5; 2. Piet. 1:17; 1. Joh. 5:9]	17 Ja katso, taivaista kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt".	17 Ja katso, ääni taivaasta sanoi: tämä on se minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin.

MATTEUS 4

Kiusaaja koettelee Jeesusta
1 Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. [4:1-11: Mark. 1:12,13; Luuk. 4:1-13 : Matt. 26:36-46; Luuk. 22:28; Joh. 12:27; Hepr. 2:18, 4:15, 5:8]	1 Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi.	1 Silloin vietiin Jesus hengeltä korpeen kiusattaa perkeleeltä.
2 Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. [2. Moos. 34:28]	2 Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä.	2 Ja kuin hän oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, sitte hän isosi.
3 Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi." [Matt. 27:40]	3 Silloin kiusaaja tuli hänen luoksensa ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi".	3 Ja kiusaaja tuli hänen tykönsä ja sanoi: jos sinä olet Jumalan Poika, niin sano, että nämät kivet leiviksi tulevat.
4 Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'" [5. Moos. 8:3+; Viis. 16:26]	4 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'."	4 Mutta hän vastasi ja sanoi: kirjoitettu on: ei ihminen elä ainoasti leivästä, mutta jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.
5 Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle.	5 Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle	5 Silloin otti perkele hänen kanssansa pyhään kaupunkiin, ja asetti hänen templin harjalle,
6 Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'" [Ps. 91:11,12+]	6 ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."	6 Ja sanoi hänelle: jos sinä olet Jumalan Poika, niin laske sinus alaspäin; sillä kirjoitettu on: hän antaa käskyn enkeleillensä sinusta, ja he käsissä kantavat sinun, ettet joskus jalkaas kiveen loukkaa.
7 Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'" [5. Moos. 6:16+]	7 Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi'."	7 Niin Jesus sanoi hänelle: taas on kirjoitettu: ei sinun pidä kiusaaman Herraa sinun Jumalaas.
8 Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston	8 Taas perkele otti hänet kanssansa sangen korkealle vuorelle ja näytti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston	8 Taas vei hänen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian,
9 ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua."	9 ja sanoi hänelle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua".	9 Ja sanoi hänelle: nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua.
10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'" [Matt. 16:23 \| 5. Moos. 6:13, 10:20]	10 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: 'Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman'."	10 Niin sanoi Jesus hänelle: mene pois, saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman.
11 Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä. [Matt. 26:53; Luuk. 22:43; Hepr. 1:14]	11 Silloin perkele jätti hänet; ja katso, enkeleitä tuli hänen tykönsä, ja he tekivät hänelle palvelusta.	11 Silloin jätti hänen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä.
Jeesus siirtyy Galileaan
12 Kun Jeesus sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan. [4:12-17: Mark. 1:14,15; Luuk. 4:14,15 : Matt. 11:2, 14:3; Luuk. 3:20; Joh. 3:24]	12 Mutta kun Jeesus kuuli, että Johannes oli pantu vankeuteen, poistui hän Galileaan.	12 Mutta kuin Jesus kuuli, että Johannes oli vankiuteen annettu ylön, poikkesi hän Galileaan,
13 Nasaretiin hän ei enää jäänyt, vaan hän asettui Kapernaumiin, joka on järven rannalla Sebulonin ja Naftalin heimojen alueella. [Matt. 8:5, 11:23, 17:24; Mark. 1:21, 2:1, 9:33; Luuk. 4:23; Joh. 2:12, 4:46, 6:17]	13 Ja hän jätti Nasaretin ja meni asumaan Kapernaumiin, joka on meren rannalla, Sebulonin ja Naftalin alueella;	13 Ja jätti Natsaretin, tuli ja asui Kapernaumissa, joka on merikaupunki, Zebulonin ja Naphtalin äärissä;
14 Näin tapahtui, jotta toteutuisi profeetta Jesajan sana:	14 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:	14 Että täytettäisiin se mikä sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo:
15 -- Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea -- [4:15,16: Jes. 8:23, 9:1+; Luuk. 1:79]	15 "Sebulonin maa ja Naftalin maa, meren tie, Jordanin tuonpuoleinen maa, pakanain Galilea-	15 Zebulonin maa ja Naphtalin maa, läsnä meritietä, sillä puolella Jordanin, pakanain Galilea,
16 kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.	16 kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus".	16 Kansa, joka pimiässä istui, näki suuren valkeuden, ja niille, jotka kuoleman maassa ja varjossa istuivat, koitti valkeus.
17 Tästä lähtien Jeesus julisti: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" [Matt. 3:2+]	17 Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: "Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle".	17 Siitä ajasta rupesi Jesus saarnaamaan ja sanomaan: tehtäät parannus; sillä taivaan valtakunta lähestyi.
Ensimmäiset opetuslapset
18 Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki kaksi veljestä, Simonin, toiselta nimeltä Pietarin, ja hänen veljensä Andreaksen. He olivat heittelemässä verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia. [4:18-22: Mark. 1:16-20; Luuk. 5:1-11 : Joh. 1:35-42]	18 Ja kulkiessaan Galilean järven rantaa hän näki kaksi veljestä, Simonin, jota kutsutaan Pietariksi, ja Andreaan, hänen veljensä, heittämässä verkkoa järveen; sillä he olivat kalastajia.	18 Mutta kuin Jesus käveli Galilean meren tykönä, näki hän kaksi veljestä, Simonin, joka kutsutaan Pietariksi, ja Andreaksen hänen veljensä, laskevan verkkoa mereen; (Sillä he olivat kalamiehet,)
19 Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia." [Matt. 13:47]	19 Ja hän sanoi heille: "Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia".	19 Ja sanoi heille: seuratkaat minua, ja minä teen teidät ihmisten kalamiehiksi.
20 He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. [Matt. 19:27]	20 Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä.	20 Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä.
21 Sieltä jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen, Sebedeuksen pojat. He olivat veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heidätkin.	21 Ja käydessään siitä eteenpäin hän näki toiset kaksi veljestä, Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, hänen veljensä, venheessä isänsä Sebedeuksen kanssa laittamassa verkkojaan kuntoon; ja hän kutsui heidät.	21 Ja kuin hän sieltä edemmä kävi, näki hän toiset kaksi veljestä, Jakobin Zebedeuksen pojan ja Johanneksen hänen veljensä, venheessä isänsä Zebedeuksen kanssa, parantavan verkkojansa; ja hän kutsui heitä.
22 He jättivät heti veneen ja isänsä ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.	22 Niin he jättivät kohta venheen ja isänsä ja seurasivat häntä.	22 Niin he kohta jättivät venheen ja isänsä, ja seurasivat häntä.
Jeesuksen maine leviää
23 Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. [4:23-25: Mark. 1:39; Luuk. 4:44 : Matt. 9:35; Mark. 3:10; Luuk. 6:18,19]	23 Ja hän kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli.	23 Ja Jesus vaelsi ympäri kaiken Galilean, ja opetti heidän synagogissansa, ja saarnasi valtakunnan evankeliumia, ja paransi kaikkinaiset taudit ja kaiken sairauden kansan seassa.
24 Hänen maineensa levisi sieltä koko Syyriaan. Hänen luokseen tuotiin kaikki erilaisista taudeista kärsivät ihmiset -- niin pahojen henkien vaivaamat kuin kuunvaihetautiset* ja halvaantuneetkin -- ja hän paransi heidät. [Kuunvaihetaudiksi sanottiin sairautta, joka ilmeni kouristus- ja kaatumakohtauksina. Kohtausten uskottiin liittyvän kuun vaiheisiin.]	24 Ja maine hänestä levisi koko Syyriaan, ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät.	24 Ja sanoma kuului hänestä kaikkeen Syrian maahan. Ja he toivat hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita, moninaisilla taudeilla ja kivuilla vaivatuita ja piruilta riivatuita, ja kuutaudillisia ja halvatuita; ja hän paransi ne.
25 Hänen perässään kulki suuri joukko ihmisiä. Heitä oli lähtenyt Galileasta ja Dekapoliin alueelta, Jerusalemista ja Juudeasta sekä Jordanin toiselta puolen. [Mark. 3:7,8; Luuk. 6:17]	25 Ja häntä seurasi suuri kansan paljous Galileasta ja Dekapolista ja Jerusalemista ja Juudeasta ja Jordanin tuolta puolen.	25 Ja häntä seurasi paljo väkeä Galileasta ja kymmenestä kaupungista, ja Jerusalemista ja Juudeasta, ja maakunnista sillä puolella Jordania.

MATTEUS 5

Autuaaksijulistus
1 Nähdessään kansanjoukot Jeesus nousi vuorelle. Hän istuutui, ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. [5:1-12: Luuk. 6:20-23]	1 Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.	1 Mutta kuin hän näki kansan, astui hän ylös vuorelle, ja kuin hän oli istunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.
2 Silloin hän alkoi puhua ja opetti heitä näin:	2 Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:	2 Niin hän avasi suunsa, opetti heitä ja sanoi:
3 "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. [Ps. 40:18; Jes. 57:15, 61:1, 66:2; Jaak. 2:5]	3 "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.	3 Autuaat ovat hengellisesti vaivaiset; sillä heidän on taivaan valtakunta.
4 Autuaita murheelliset: he saavat lohdutuksen. [Ps. 126:5; Jes. 61:2,3; Joh. 16:20; Ilm. 7:17]	4 Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.	4 Autuaat ovat murheelliset; sillä he saavat lohdutuksen.
5 Autuaita kärsivälliset: he perivät maan. [Ps. 37:11]	5 Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.	5 Autuaat ovat siviät; sillä he saavat maan periä.
6 Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. [Jes. 55:1,2, 65:13; Joh. 6:35]	6 Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.	6 Autuaat ovat, jotka isoovat ja janoovat vanhurskautta; sillä he ravitaan.
7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan. [Ps. 41:2; Matt. 25:35,36; 2. Tim. 1:16; Jaak. 2:13]	7 Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.	7 Autuaat ovat laupiaat; sillä he saavat laupiuden.
8 Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan. [Ps. 24:4; 1. Joh. 3:2,3; Ilm. 22:4]	8 Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.	8 Autuaat ovat puhtaat sydämestä; sillä he saavat nähdä Jumalan.
9 Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen. [Sananl. 12:20; Room. 12:18; Jaak. 3:18]	9 Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.	9 Autuaat ovat rauhan tekiät; sillä ne pitää Jumalan pojiksi kutsuttaman.
10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. [1. Piet. 3:14]	10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.	10 Autuaat ovat, jotka vanhurskauden tähden vainotaan; sillä heidän on taivaan valtakunta.
11 "Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. [Matt. 10:22; Joh. 15:21; 1. Piet. 4:14]	11 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.	11 Autuaat olette te, kuin he pilkkaavat ja vainoovat teitä, ja puhuvat kaikkinaista pahuutta teitä vastaan, valhetellen minun tähteni.
12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. [2. Aik. 36:16; Neh. 9:26; Matt. 23:31; Ap. t. 7:52]	12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.	12 Iloitkaat ja riemuitkaat; sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä näin he vainosivat prophetaita, jotka teidän edellänne olivat.
Suolana ja valona maailmassa
13 "Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa. [Mark. 9:50; Luuk. 14:34,35]	13 Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.	13 Te olette maan suola: jos siis suola tulee mauttomaksi, millä sitte suolataan? ei se enään kelpaa mihinkään, vaan heitettää pois ja ihmisiltä tallattaa.
14 "Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. [2. Kor. 4:6; Ef. 5:8; Fil. 2:15]	14 Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;	14 Te olette maailman valkeus. Ei sitä kaupunkia taideta peittää, joka vuorella on,
15 Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. [Mark. 4:21; Luuk. 8:16, 11:33]	15 eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.	15 Eikä kynttilää sytytetä ja panna vakan alle, vaan kynttiläjalkaan, valaisemaan kaikkia, jotka huoneessa ovat.
16 Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa. [1. Piet. 2:12; Jaak. 3:13]	16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.	16 Näin valistakoon teidän valkeutenne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät työnne, ja kunnioittaisivat teidän Isäänne, joka on taivaissa.
Jeesus ja laki
17 "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. [Luuk. 24:44; Room. 3:31]	17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.	17 Älkäät luulko, että minä tulin lakia ja prophetaita päästämään: en minä tullut päästämään, vaan täyttämään.
18 Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. [Luuk. 16:17]	18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.	18 Sillä totisesti sanon minä teille: siihenasti kuin taivas ja maa katoo, ei pidä vähinkään piirto eikä joku rahtu laista katooman, siihenasti kuin kaikki tapahtuvat.
19 Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi. Mutta sitä, joka noudattaa lakia ja niin opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa suureksi. [5. Moos. 28:1; Jaak. 2:10]	19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.	19 Kuka siis jonkun näistä vähimmistä käskyistä päästää, ja näin ihmisiä opettaa, hän pitää taivaan valtakunnassa vähimmäksi kutsuttaman; mutta joka sen tekee ja opettaa, se pitää suureksi taivaan valtakunnassa kutsuttaman.
20 Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan. [Matt. 23:3; Luuk. 18:14]	20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.	20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa enempi kuin kirjanoppineiden ja Pharisealaisten, niin ette tule taivaan valtakuntaan.
Vihasta ja riidasta
21 "Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. [2. Moos. 20:13+; 5. Moos. 5:17+]	21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'.	21 Te kuulitte mitä sanottu oli vanhoille: ei sinun pidä tappaman; mutta jokainen, joka tappaa, hänen pitää tuomioon vikapää oleman.
22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen. [3. Moos. 19:17; Kol. 3:8; 1. Joh. 3:15]	22 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: 'Sinä tyhjänpäiväinen', on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.	22 Mutta minä sanon teille: että jokainen, joka tyhmästi vihastuu veljellensä, hänen pitää tuomioon vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo veljellensä: raka, hänen pitää neuvon alle vikapää oleman; mutta jokainen, joka sanoo: sinä tyhmä, hänen pitää helvetin tuleen vikapää oleman.
23 "Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,	23 Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,	23 Sentähden, jos sinä uhraat lahjas alttarille, ja siellä muistat, että veljelläs on jotakin sinua vastaan:
24 niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. [Matt. 6:14,15; 1. Tim. 2:8]	24 niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.	24 Niin jätä sinne lahjas alttarin eteen, ja mene ensin sopimaan veljes kanssa, ja tule sitte lahjas uhraamaan.
25 "Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. [5:25,26: Luuk. 12:58,59 : Sananl. 25:8; Matt. 18:34; Ef. 4:26]	25 Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä, ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle, ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.	25 Sovi nopiasti riitaveljes kanssa, koskas vielä hänen kanssansa tiellä olet, ettei riitaveljes anna sinua joskus tuomarille, ja tuomari antaa sinun palvelialle, ja sinä heitetään torniin.
26 Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten.	26 Totisesti minä sanon sinulle: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.	26 Totisesti sanon minä sinulle: et sinä suinkaan pääse sieltä ulos, siihenasti kuin sinä maksat viimeisen rovon.
Aviorikoksesta
27 "Teille on opetettu tämä käsky: 'Älä tee aviorikosta.' [2. Moos. 20:14+; 5. Moos. 5:18+]	27 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'.	27 Te kuulitte sanotuksi vanhoille: ei sinun pidä huorin tekemän.
28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan. [Job 31:1; Sananl. 6:25; 2. Piet. 2:14]	28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.	28 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo vaimon päälle himoitaksensa häntä, hän teki jo huorin hänen kanssansa sydämessänsä.
29 Jos oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden osan ruumiistasi, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. [Matt. 18:9; Mark. 9:47]	29 Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin.	29 Jos oikia silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis heitettämän helvettiin.
30 Ja jos oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan sinulle parempi, että menetät vain yhden jäsenen, kuin että koko ruumiisi joutuu helvettiin. [Matt. 18:8; Mark. 9:43]	30 Ja jos sinun oikea kätesi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi menee helvettiin.	30 Ja jos oikia kätes pahentaa sinun, niin hakkaa se poikki, ja heitä pois tyköäs! sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäs hukutetaan, kuin että koko ruumis pitäis helvettiin heitettämän.
31 "On myös opetettu, että jos mies tahtoo erota vaimostaan, hänen on annettava tälle erokirja. [5. Moos. 24:1; Matt. 19:7; Mark. 10:4]	31 On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.	31 On myös sanottu: jokainen joka emäntänsä hylkää, hän antakaan hänelle erokirjan.
32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen. Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen. [Matt. 19:9; 1. Kor. 7:10,11]	32 Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin.	32 Mutta minä sanon teille: joka emäntänsä hylkää, muutoin kuin huoruuden tähden, hän saattaa hänen huorin tekemään; ja joka nai sen hyljätyn, hän tekee huorin.
Vannomisesta
33 "Vielä teille on opetettu nämä isille annetut käskyt: 'Älä tee väärää valaa' ja 'Pidä, mitä olet Herralle valalla vannonut'. [2. Moos. 20:7; 3. Moos. 19:12 \| 4. Moos. 30:3+; 5. Moos. 23:22]	33 Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi'.	33 Taas te kuulitte sanotuksi vanhoille: älä vanno väärin, vaan pidä valas Herralle.
34 Mutta minä sanon teille: Älkää vannoko lainkaan. Älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, [Jaak. 5:12 \| Jes. 66:1; Ap. t. 7:49]	34 Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,	34 Mutta minä sanon teille: älkäät ensinkään vannoko, ei taivaan kautta, sillä se on Jumalan istuin;
35 älkää maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa koroke, älkääkä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. [Ps. 48:3]	35 Älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;	35 Eikä maan kautta, sillä se on hänen astinlautansa: ei myös Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki:
36 Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi.	36 Äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;	36 Ei sinun myös pidä vannoman pääs kautta, sillä et sinä voi yhtään hiusta valkiaksi eli mustaksi tehdä.
37 Kun myönnätte, sanokaa vain: 'Kyllä', kun kiellätte, sanokaa: 'Ei.' Enempi on pahasta. [2. Kor. 1:17 \| Sir. 23:9-11]	37 vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.	37 Vaan teidän puheenne pitää oleman: on, on, ei, ei; mutta mitä siihen lisätään, se on pahasta.
Rakastakaa vihamiehiänne
38 "Teille on opetettu: 'Silmä silmästä, hammas hampaasta.' [5:38-48: Luuk. 6:27-36 : 2. Moos. 21:24+; 5. Moos. 19:21+]	38 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Silmä silmästä ja hammas hampaasta'.	38 Te kuulitte sanotuksi: silmä silmästä, ja hammas hampaasta.
39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa. Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin. [Sananl. 24:29; Valit. 3:30; Room. 12:17,21; 1. Tess. 5:15]	39 Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin;	39 Mutta minä sanon teille: älkäät olko pahaa vastaan; vaan joka sinua lyö oikialle poskelle, niin käännä myös hänelle toinen.
40 Jos joku yrittää oikeutta käymällä viedä sinulta paidan, anna hänelle viittasikin. [1. Kor. 6:7]	40 ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin;	40 Ja joka sinua tahtoo oikeuden eteen, jo ottaa hamees, niin salli myös hänelle muukin vaate.
41 Jos joku vaatii sinut mukaansa virstan* matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. [Alkutekstissä milion, noin 1,5 kilometriä.]	41 ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi.	41 Ja joka sinua vaatii peninkulman, mene hänen kanssansa kaksi.
42 Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käännä selkääsi sille, joka haluaa lainata sinulta. [5. Moos. 15:7,8; Ps. 37:26; 1. Joh. 3:17]	42 Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää.	42 Anna sille, joka sinulta anoo, ja älä käänny siltä pois, joka lainan pyytää.
43 "Teille on opetettu: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.' [3. Moos. 19:8; 5. Moos. 23:6; Matt. 19:19]	43 Te olette kuulleet sanotuksi: 'Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi'.	43 Te kuulitte sanotuksi: rakasta lähimmäistäs, ja vihaa vihollistas;
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, [2. Moos. 23:4,5; Luuk. 23:34; Ap. t. 7:60; Room. 12:14; 1. Piet. 3:9]	44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,	44 Mutta minä sanon teille: rakastakaat vihollisianne; siunatkaat niitä, jotka teitä sadattavat; tehkäät niille hyvin, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaat niiden edestä, jotka teitä vainoovat ja vahingoittavat,
45 jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. [Ef. 5:1]	45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.	45 Että te olisitte teidän Isänne pojat, joka on taivaissa; sillä hän sallii aurinkonsa koittaa niin pahain ylitse kuin hyväinkin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin* tee niin? [Publikaanit olivat tullien ja verojen kerääjiä, jotka palvelivat vallanpitäjiä omaksi edukseen.]	46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?	46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitäkin rakastavat, mitä teidän siitä palkkaa on? eikö Publikanit myös niin tee?
47 Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin?	47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?	47 Ja jos te ainoastaan veljeinne kanssa soveliaat olette, mitä te sen kanssa erinomaista teette? eikö Publikanit myös niin tee?
48 Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. [3. Moos. 11:44; Jaak. 1:4]	48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."	48 Olkaat siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.

MATTEUS 6

Almut, rukous ja paasto
1 "Varokaa tuomasta hurskaita tekojanne ihmisten katseltavaksi, muuten ette saa palkkaa taivaalliselta Isältänne. [Matt. 23:5; Room. 12:8]	1 "Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.	1 Kavahtakaat, ettette anna almujanne ihmisten edessä, että te heiltä nähtäisiin: niin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa.
2 "Kun siis autat köyhiä, älä toitota siitä niin kuin tekopyhät tekevät synagogissa ja kujilla, jotta ihmiset kiittelisivät heitä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.	2 Sentähden, kun annat almuja, älä soitata torvea edelläsi, niinkuin ulkokullatut tekevät synagoogissa ja kaduilla saadakseen ylistystä ihmisiltä. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.	2 Kuin siis almua annat, niin älä edelläs torvella soita, niinkuin ulkokullatut synagogissa ja kujilla tekevät, että he ihmisiltä kunnioitettaisiin. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.
3 Kun annat almun, älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee,	3 Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,	3 Mutta kuin sinä almua annat, niin älköön vasen kätes tietäkö, mitä oikia kätes tekee,
4 jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.	4 että almusi olisi salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.	4 Että almus olis salaisuudessa, ja Isäs, joka salaisuudessa näkee, maksais sinulle julkisesti.
5 "Kun rukoilette, älkää tehkö sitä tekopyhien tavoin. He asettuvat mielellään synagogiin ja kadunkulmiin rukoilemaan, jotta olisivat ihmisten näkyvissä. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. [Matt. 23:5; Luuk. 18:13]	5 Ja kun rukoilette, älkää olko niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.	5 Ja kuin rukoilet, niin ei sinun pidä oleman niinkuin ulkokullatut; sillä he mielellänsä seisovat ja rukoilevat synagogissa ja kujain kulmissa, että he ihmisiltä nähtäisiin. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.
6 Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi, sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut. [2. Kun. 4:33; Dan. 6:11]	6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.	6 Vaan kuin sinä rukoilet, niin mene kammioos, ja sulje oves, ja rukoile Isääs, joka on salaisuudessa: ja Isäs, joka salaisuudessa näkee, maksaa sinulle julkisesti.
7 "Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. [Saarn. 5:1,2; Sir. 7:14]	7 Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.	7 Ja kuin te rukoilette, niin älkää olko paljon puhuvaiset, niinkuin pakanat; sillä he luulevat heitä paljon puheensa tähden kuultavan.
8 Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. [Jes. 65:24; Matt. 6:32]	8 Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.	8 Sentähden älkäät olko heidän kaltaisensa; sillä Isänne tietää kyllä, mitä tarvitsette, ennen kuin te häneltä rukoilettekaan.
9 Rukoilkaa te siis näin: -- Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. [6:9-13: Luuk. 11:1-4 : 5. Moos. 32:6; Ps. 115:3; Jes. 63:16; Room. 8:15; 1. Piet. 1:17 \| Jes. 8:13, 29:23]	9 Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;	9 Näin teidän siis pitää rukoileman: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimes.
10 Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. [Dan. 7:27; Matt. 3:2+; Luuk. 17:20,21 \| Ps. 103:21; 1. Makk. 3:60; Matt. 26:42; Ap. t. 21:14]	10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;	10 Lähestyköön sinun valtakuntas. Olkoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaassa.
11 Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. [Ps. 132:15; Sananl. 30:8; Fil. 4:6; 1. Tim. 6:8]	11 anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;	11 Anna meille tänäpäivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
12 Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. [Jer. 31:34 \| Sir. 28:2-5; Matt. 18:35; Ef. 4:32; Kol. 3:13]	12 ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;	12 Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin anteeksi annamme meidän velvollistemme.
13 Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.* [Myöhäisissä käsikirjoituksissa on lisäksi sanat: "Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen."] [Matt. 4:1, 26:41 \| 1. Moos. 48:16; Joh. 17:15; 2. Tim. 4:18; 2. Piet. 2:9]	13 Äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.	13 Ja älä johdata meitä kiusaukseen. Mutta päästä meitä pahasta. Sillä sinun on valtakunta, ja voima, ja kunnia, ijankaikkisesti. Amen!
14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi. [Mark. 11:25]	14 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi;	14 Sillä jos te anteeksi annatte ihmisille heidän rikoksensa, niin myös teidän taivaallinen Isänne antaa teille anteeksi.
15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne. [Jaak. 2:13]	15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.	15 Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidän rikoksiansa, niin ei myös teidän Isänne anteeksi anna teidän rikoksianne.
16 "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet. [Jes. 58:5; Matt. 23:5]	16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.	16 Mutta kuin te paastootte, niin älkäät olko surulliset niinkuin ulkokullatut; sillä he muuttavat muotonsa, että he ihmisiltä nähtäisiin paastoovan. Totisesti sanon minä teille: he ovat saaneet palkkansa.
17 Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi. [2. Sam. 12:20]	17 Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi,	17 Vaan sinä kuin paastoot, niin voitele pääs ja pese kasvos,
18 Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.	18 etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.	18 Ettet ihmisiltä nähtäis paastoovan, mutta Isältäs, joka on salaisuudessa: ja Isäs, joka salaisuudessa näkee, maksaa sinulle julkisesti.
Jumala ja mammona
19 "Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. [6:19-21: Luuk. 12:33,34 : Sananl. 23:4; Sir. 27:1; Hepr. 13:5; Jaak. 5:1-3]	19 Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.	19 Älkäät tavaraa kootko maan päällä, kussa koi ja ruoste raiskaavat, ja kussa varkaat kaivavat ja varastavat;
20 Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. [Matt. 19:21; Luuk. 12:21; 1. Tim. 6:17-19]	20 Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.	20 Vaan kootkaat teillenne tavaraa taivaassa, kussa ei koi eikä ruoste raiskaa, ja kussa ei varkaat kaiva eikä varasta.
21 Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.	21 Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.	21 Sillä kussa teidän tavaranne on, siellä on myös teidän sydämenne.
22 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos silmäsi on terve, koko ruumiisi on valaistu. [6:22,23: Luuk. 11:34-36]	22 Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu.	22 Silmä on ruumin valkeus; jos siis silmäs on yksinkertainen, niin koko ruumiis on valaistu.
23 Jos silmäsi ovat huonot, koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, millainen onkaan pimeys!	23 Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys!	23 Mutta jos silmäs on paha, niin koko ruumiis on pimiä. Jos siis se valkeus, joka sinussa on, on pimeys, kuinka suuri on itse pimeys?
24 "Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa. [1. Kun. 18:21; Luuk. 16:13; 2. Kor. 6:15; Jaak. 4:4]	24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.	24 Ei kenkään voi palvella kahta herraa; sillä taikka hän tätä vihaa ja toista rakastaa, taikka hän tähän suostuu ja toisen ylönkatsoo. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? [6:25-34: Luuk. 12:22-31 : Fil. 4:6; Hepr. 13:5; 1. Piet. 5:7]	25 Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?	25 Sentähden sanon minä teille: älkäät murehtiko henkenne tähden, mitä te syötte ja mitä te juotte, eikä ruumiinne tähden, millä te teitänne verhootte. Eikö henki enempi ole kuin ruoka? ja ruumis parempi kuin vaate?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! [Job 38:41; Ps. 147:9]	26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?	26 Katsokaat taivaan lintuja, ei he kylvä eikä niitä, ei myös kokoa riiheen, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii heidät. Ettekö te paljoa enempi ole kuin he?
27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?	27 Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?	27 Mutta kuka teistä voi surullansa lisätä yhden kyynärän pituudellensa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.	28 Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.	28 Ja mitä te surette vaatteista? Katsokaat kukkasia kedolla, kuinka he kasvavat: ei he työtä tee, eikä kehrää.
29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. [1. Kun. 10:5,25; 2. Aik. 9:4]	29 Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.	29 Kuitenkin sanon minä teille, ettei Salomon kaikessa kunniassansa ollut niin vaatetettu kuin yksi heistä.
30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! [Ps. 90:5,6]	30 Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?	30 Jos Jumala näin vaatettaa pellon ruohon, joka tänäpänä seisoo ja huomenna pätsiin heitetään, eikö hän paljoa enemmin teidän sitä tee, te vähäuskoiset?
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'	31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'	31 Älkäät siis surulliset olko, sanoen: mitä me syömme, taikka mitä me juomme? eli millä me meitämme verhoomme?
32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. [Ps. 55:23; Matt. 6:8]	32 Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.	32 Sillä kaikkia näitä pakanat etsivät; sillä teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkia näitä tarvitsevan.
33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. [1. Kun. 3:13; Ps. 37:25, 127:2; 1. Tim. 4:8]	33 Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.	33 Vaan etsikäät ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, ja niin kaikki nämät teille annetaan.
34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.	34 Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."	34 Älkäät sentähden sureko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestänsä. Tyytykään kukin päivä surullensa.

MATTEUS 7

Ohjeita ja lupauksia
1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. [7:1-5: Luuk. 6:37,38,41,42 : Room. 2:1; 1. Kor. 4:5; Jaak. 4:11]	1 "Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;	1 Älkäät tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
2 Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. [5. Moos. 19:19; Est. 7:10; Mark. 4:24]	2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.	2 Sillä millä tuomiolla te tuomitsette, pitää teitä tuomittaman, ja sillä mitalla, jolla te mittaatte, pitää teille jälleen mitattaman.
3 Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? [Joh. 8:7]	3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?	3 Miksis siis näet raiskan, joka on veljes silmässä, ja et äkkää malkaa omassa silmässäs?
4 Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi?	4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi?	4 Taikka, kuinka sinä sanot veljelles: pidäs, minä otan raiskan silmästäs; ja katso, malka on omassa silmässäs?
5 Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.	5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.	5 Sinä ulkokullattu, heitä ensin malka ulos sinun silmästäs, ja katso sitte, kuinka saisit raiskan ulos veljes silmästä.
6 "Älkää antako koirille sitä, mikä on pyhää, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaa niitä jalkoihinsa ja käy teidän kimppuunne ja raatele teitä. [2. Moos. 29:33; 3. Moos. 22:10; Sananl. 9:7,8]	6 Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä.	6 Älkäät antako koirille pyhää, ja älkäät päärlyjänne heittäkö sikain eteen, ettei he niitä joskus tallaa jaloillansa, ja käännä itsiänsä, ja repele teitä.
7 "Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. [7:7-11: Luuk. 11:9-13 : 1. Aik. 28:9; Jer. 29:13; Matt. 18:19, 21:22; Joh. 14:13,14; Jaak. 1:5; 1. Joh. 3:22]	7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.	7 Anokaat, niin teille annetaan: etsikäät, niin te löydätte: kolkuttakaat, niin teille avataan.
8 Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. [Sananl. 8:17]	8 Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.	8 Sillä jokainen, joka anoo, hän saa, ja joka etsii, hän löytää, ja kolkuttavalle avataan.
9 Ei kai kukaan teistä anna pojalleen kiveä, kun hän pyytää leipää?	9 Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää,	9 Eli onko teistä joku ihminen, jolta hänen poikansa anois leipää: antaisko hän hänelle kiven?
10 Tai käärmettä, kun hän pyytää kalaa?	10 taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa hänelle käärmeen?	10 Eli jos hän kalaa anois: antaisko hän hänelle käärmeen?
11 Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.	11 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!	11 Jos siis te, jotka pahat olette, taidatte hyviä lahjoja antaa teidän lapsillenne, kuinka paljoa enempi teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa niille hyviä, jotka häneltä anovat?
12 "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat. [Sir. 31:15; Luuk. 6:31 \| Matt. 22:40; Room. 13:10]	12 Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.	12 Kaikki siis, mitä te tahdotte, että ihmiset pitää teille tekemän, niin te myös heille tehkäät; sillä tämä on laki ja prophetat.
13 "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.	13 Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;	13 Menkäät ahtaasta portista sisälle; sillä se portti on lavia ja avara tie, joka vie kadotukseen, ja niitä on monta, jotka siitä sisälle menevät;
14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! [Ap. t. 14:22]	14 mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.	14 Ja se portti on ahdas, ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat, jotka sen löytävät.
Väärät profeetat
15 "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. [7:15-20: Matt. 12:33; Luuk. 6:43-45 : Miika 3:5; Matt. 24:11,24; Ap. t. 20:29; 2. Piet. 2:1,2]	15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.	15 Mutta kavahtakaat teitänne vääristä prophetaista, jotka teidän tykönne lammasten vaatteilla tulevat, mutta sisältä he ovat raatelevaiset sudet.
16 Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.	16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?	16 Heidän hedelmistänsä te tunnette heidät: hakeeko joku viinamarjoja orjantappuroista, taikka fikunia ohdakkeista?
17 Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.	17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.	17 Niin jokainen hyvä puu kasvaa hyvät hedelmät; mutta mädännyt puu kasvaa häijyt hedelmät.
18 Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. [Jaak. 3:12]	18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.	18 Hyvä puu ei taida häijyjä hedelmiä kasvaa, eikä mädännyt puu hyviä hedelmiä kasvaa.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. [Matt. 3:10+]	19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.	19 Jokainen puu, joka ei kasva hyvää hedelmää, hakataan pois, ja tuleen heitetään.
20 Hedelmistä te siis tunnette heidät.	20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.	20 Sentähden tuntekaat heitä hedelmistänsä.
21 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. [7:21-23: Luuk. 6:46, 13:25-27 : Hoos. 8:2; Matt. 25:11]	21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.	21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
22 Monet sanovat minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.'	22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'	22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
23 Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: 'En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!' [Matt. 13:41,42, 25:12,41]	23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.	23 Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.
Kaksi rakentajaa
24 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. [7:24-27: Luuk. 6:47-49]	24 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.	24 Sentähden jokaisen, joka minulta nämät puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
25 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle.	25 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.	25 Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka ei kuitenkaan kukistunut; sillä se oli kalliolle perustettu.
26 "Jokainen, joka kuulee nämä sanani mutta ei tee niiden mukaan, on kuin tyhmä mies, joka rakensi talonsa hiekalle.	26 Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi.	26 Ja jokainen, joka kuulee minulta nämä puheet, ja ei tee niitä, hän verrataan tyhmään mieheen, joka huoneensa sannalle rakensi.
27 Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, ja se sortui, maan tasalle saakka."	27 Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri."	27 Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka kukistui, ja sen lankeemus oli suuri.
Vuorisaarnan vaikutus
28 Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. [7:28,29: Luuk. 7:1 : Matt. 13:54; Mark. 1:22; Luuk. 4:32; Joh. 7:46]	28 Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa,	28 Ja se tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut nämät puheet, että kansat hämmästyivät hänen oppiansa.
29 Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.	29 sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.	29 Sillä hän opetti heitä voimallisesti, ja ei niinkuin kirjanoppineet.

MATTEUS 8

Jeesus parantaa spitaalisen
1 Kun Jeesus tuli alas vuorelta, suuri ihmisjoukko seurasi häntä. [8:1-4: Mark. 1:40-45; Luuk. 5:12-16]	1 Kun hän astui alas vuorelta, seurasi häntä suuri kansan paljous.	1 Kuin hän astui alas vuorelta, seurasi häntä paljo kansaa.
2 Hänen luokseen tuli silloin muuan spitaalinen. Mies heittäytyi maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut." [2. Moos. 4:6]	2 Ja katso, tuli pitalinen mies ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa".	2 Ja katso, niin tuli spitalinen mies, kumarsi häntä ja sanoi: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minun puhdistaa.
3 Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: "Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Heti mies parani taudistaan.	3 Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu". Ja kohta hän puhdistui pitalistaan.	3 Niin Jesus ojensi kätensä ja rupesi häneen, sanoen: minä tahdon, ole puhdas. Ja hän puhdistettiin kohta spitalistansa.
4 Jeesus sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna Mooseksen määräämä uhrilahja, todisteeksi parantumisesta." [Matt. 9:30 \| 3. Moos. 14:1-32; Luuk. 17:14]	4 Ja Jeesus sanoi hänelle: "Katso, ettet puhu tästä kenellekään; vaan mene ja näytä itsesi papille, ja uhraa lahja, jonka Mooses on säätänyt, todistukseksi heille".	4 Ja Jesus sanoi hänelle: katso, ettet kenellekään sano: mutta mene ja näytä itses papille, ja uhraa lahjas, jonka Moses on käskenyt, heille todistukseksi.
Jeesus ja Kapernaumin sadanpäällikkö
5 Kun Jeesus oli saapunut Kapernaumiin, muuan sadanpäällikkö tuli hänen luokseen ja pyysi häneltä apua [8:5-13: Luuk. 7:1-10; Joh. 4:43-54]	5 Ja kun hän saapui Kapernaumiin, tuli hänen tykönsä sadanpäämies ja rukoili häntä	5 Mutta kuin Jesus meni Kapernaumiin, tuli sadanpäämies hänen tykönsä, ja rukoili häntä,
6 sanoen: "Herra, palvelijani makaa kotona halvaantuneena, kovissa tuskissa."	6 ja sanoi: "Herra, minun palvelijani makaa kotona halvattuna ja on kovissa vaivoissa".	6 Ja sanoi: Herra! minun palveliani sairastaa kotona halvattuna, ja kovin vaivataan.
7 Jeesus sanoi: "Minä tulen ja parannan hänet."	7 Hän sanoi hänelle: "Minä tulen ja parannan hänet".	7 Jesus sanoi hänelle: minä tulen ja parannan hänen.
8 Mutta sadanpäällikkö vastasi: "Ei, Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. Sano vain sana, ja palvelijani paranee. [Luuk. 19:7 \| Ps. 107:20; Viis. 16:12]	8 Mutta sadanpäämies vastasi ja sanoi: "Herra, en minä ole sen arvoinen, että tulisit minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee.	8 Niin sadanpäämies vastasi ja sanoi: Herra, en ole minä mahdollinen, että sinä tulet minun kattoni alle; vaan sano ainoasti sana, niin palveliani paranee.
9 Minä tottelen itsekin toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." [2. Tim. 2:4]	9 Sillä minä itsekin olen toisen vallan alainen, ja minulla on sotamiehiä käskyni alaisina, ja minä sanon tälle: 'Mene', ja hän menee, ja toiselle: 'Tule', ja hän tulee, ja palvelijalleni: 'Tee tämä', ja hän tekee."	9 Sillä minä olen myös ihminen toisen vallan alla, ja minun allani on sotamiehiä, ja sanon tälle: mene! ja hän menee, ja toiselle: tule! ja hän tulee, ja palvelialleni: tee tämä! ja hän tekee.
10 Tämän kuullessaan Jeesus hämmästyi ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti: näin vahvaa uskoa en ole tavannut yhdelläkään israelilaisella. [Matt. 15:28]	10 Tämän kuultuaan Jeesus ihmetteli ja sanoi niille, jotka häntä seurasivat: "Totisesti minä sanon teille: en ole kenelläkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa.	10 Kuin Jesus tämän kuuli, ihmetteli hän, ja sanoi heille, jotka seurasivat: totisesti sanon minä teille: en ole minä löytänyt senkaltaista uskoa Israelissa.
11 Minä sanon teille, että niin idästä kuin lännestä tulee monia, jotka taivasten valtakunnassa käyvät aterialle yhdessä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa. [Jes. 60:3; Mal. 1:11; Luuk. 13:28,29]	11 Ja minä sanon teille: monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa;	11 Mutta minä sanon teille: monta tulevat idästä ja lännestä, ja pitää Abrahamin, Isaakin ja Jakobin kanssa taivaan valtakunnassa istuman.
12 Mutta ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." [Matt. 13:42,50, 22:13, 24:51, 25:30; Luuk. 13:28]	12 mutta valtakunnan lapset heitetään ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."	12 Mutta valtakunnan lapset heitetään ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
13 Sitten Jeesus sanoi sadanpäällikölle: "Mene. Tapahtukoon niin kuin uskot." Sillä hetkellä palvelija parani. [Matt. 9:29, 15:28]	13 Ja Jeesus sanoi sadanpäämiehelle: "Mene. Niinkuin sinä uskot, niin sinulle tapahtukoon." Ja palvelija parani sillä hetkellä.	13 Ja Jesus sanoi sadanpäämiehelle: mene, ja niinkuin sinä uskoit, niin sinulle tapahtukoon. Ja sillä hetkellä parani hänen palveliansa.
Jeesus parantaa Pietarin anopin ja muita sairaita
14 Jeesus meni Pietarin kotiin ja näki, että tämän anoppi makasi kovassa kuumeessa. [8:14-17: Mark. 1:29-34; Luuk. 4:38-41]	14 Kun Jeesus tuli Pietarin kotiin, näki hän hänen anoppinsa makaavan sairaana kuumeessa.	14 Ja kuin Jesus tuli Pietarin huoneeseen, näki hän hänen anoppinsa makaavan ja sairastavan vilutautia.
15 Jeesus kosketti hänen kättään, ja kuume lähti hänestä. Nainen nousi vuoteesta ja alkoi palvella Jeesusta.	15 Niin hän koski tämän käteen, ja kuume lähti hänestä; ja hän nousi ja palveli häntä.	15 Niin hän tarttui hänen käteensä, ja vilutauti luopui hänestä. Ja hän nousi, ja palveli heitä.
16 Ja kun ilta tuli, Jeesuksen luo tuotiin monia pahojen henkien vaivaamia. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat,	16 Mutta illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi;	16 Mutta kuin ehtoo tuli, niin he toivat hänen tykönsä monta pirulta riivattua; ja hän ajoi ulos sanalla henget, ja teki kaikkinaisia sairaita terveeksi;
17 jotta kävisi toteen, mitä on sanottu profeetta Jesajan kirjassa: -- Hän kantoi meidän tautimme, otti taakakseen meidän sairautemme. [Jes. 53:4; 1. Piet. 2:24]	17 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: "Hän otti päällensä meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme".	17 Että täytettäisiin, mitä sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo: hän on ottanut meidän heikkoutemme, ja hän kantoi meidän tautimme.
Seuraa minua!
18 Kun Jeesus näki, miten paljon väkeä hänen ympärillään oli, hän käski lähteä vastarannalle. [8:18-22: Luuk. 9:57-62]	18 Mutta kun Jeesus näki paljon kansaa ympärillään, käski hän lähteä toiselle rannalle.	18 Kuin Jesus näki paljon kansaa ympärillänsä, käski hän mennä toiselle puolelle (merta).
19 Muuan lainopettaja tuli silloin hänen luokseen ja sanoi: "Opettaja, minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin."	19 Ja eräs kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, minä seuraan sinua, mihin ikinä menet".	19 Ja kirjanoppinut tuli ja sanoi hänelle: Mestari, minä tahdon sinua seurata, kuhunka ikänä sinä menet.
20 Jeesus vastasi hänelle: "Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla* ei ole, mihin päänsä kallistaisi." [Ks. selitystä 16:13.] [2. Kor. 8:9]	20 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi".	20 Niin Jesus sanoi hänelle: ketuilla ovat luolat, ja taivaan linnuilla ovat pesät; mutta Ihmisen Pojalla ei ole, kuhunka hän päänsä kallistaa.
21 Eräs toinen, hänen opetuslapsensa, sanoi hänelle: "Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni." [1. Kun. 19:20]	21 Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".	21 Toinen hänen opetuslapsistansa sanoi hänelle: Herra, salli minun ensin mennä hautaamaan isääni.
22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua! Anna kuolleiden haudata kuolleensa." [Matt. 10:37]	22 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".	22 Niin Jesus sanoi hänelle: seuraa minua, ja anna kuolleet haudata kuolleitansa.
Jeesus tyynnyttää myrskyn
23 Jeesus astui veneeseen, ja opetuslapset seurasivat häntä. [8:23-27: Mark. 4:35-41; Luuk. 8:22-25]	23 Ja hän astui venheeseen, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä.	23 Ja kuin hän oli haahteen astunut, seurasivat häntä hänen opetuslapsensa.
24 Järvellä nousi äkkiä ankara myrsky. Aallot löivät yli veneen, mutta Jeesus nukkui.	24 Ja katso, järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui.	24 Mutta katso, suuri ilma nousi merellä, niin että haaksi aalloilta peitettiin. Mutta hän makasi.
25 Silloin opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: "Herra, pelasta meidät! Me hukumme." [Matt. 14:30,31]	25 Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra, auta, me hukumme".	25 Niin tulivat hänen opetuslapsensa ja herättivät hänen, ja sanoivat: Herra, auta meitä, me hukumme.
26 "Miksi te noin pelkäätte, vähäuskoiset?" Jeesus sanoi. Sitten hän nousi ja nuhteli tuulta ja aaltoja, ja tuli aivan tyven. [Job 26:12; Ps. 46:2-4, 89:10; Jes. 43:2; 2. Tim. 1:7]	26 Hän sanoi heille: "Te vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?" Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja järveä, ja tuli aivan tyven.	26 Ja hän sanoi heille: te heikko-uskoiset, miksi te olette pelkurit? Niin hän nousi ja asetti tuulen ja meren, ja tuli juuri tyveneksi.
27 Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Mikä tämä mies on? Häntähän tottelevat tuulet ja aallotkin."	27 Ja ihmiset ihmettelivät ja sanoivat: "Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?"	27 Niin ihmiset ihmettelivät, sanoen: millainen tämä on? sillä tuulet ja meri ovat myös hänelle kuuliaiset.
Jeesus Gadaran alueella
28 Kun Jeesus tuli toiselle rannalle Gadaran alueelle, häntä vastaan tuli hautaluolista kaksi pahojen henkien vaivaamaa miestä. Nämä olivat niin väkivaltaisia, ettei kukaan voinut kulkea sitä tietä. [8:28-34: Mark. 5:1-20; Luuk. 8:26-39]	28 Kun hän tuli toiselle rannalle, gadaralaisten alueelle, tuli häntä vastaan kaksi riivattua, jotka olivat haudoista lähteneet ja olivat kovin raivoisia, niin ettei kukaan voinut sitä tietä kulkea.	28 Ja kuin hän tuli sille puolelle merta, Gerasalaisten maakuntaan, niin häntä vastaan juoksi kaksi pirulta riivattua, jotka olivat haudoista lähteneet, ja olivat sangen hirmuiset, niin ettei kenkään taitanut sitä tietä vaeltaa.
29 He huusivat: "Mitä sinä meistä tahdot, Jumalan Poika? Oletko tullut tänne kiduttamaan meitä jo ennen määräaikaa?" [Mark. 1:24]	29 Ja katso, he huusivat sanoen: "Mitä sinulla on meidän kanssamme tekemistä, sinä Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa?"	29 Ja katso, he huusivat sanoen: Jesus, Jumalan Poika, mitä meidän on sinun kanssas? Oletkos tullut tänne meitä vaivaamaan ennen aikaa?
30 Jonkin matkan päässä oli suuri sikalauma laitumella.	30 Ja etäällä heistä kävi suuri sikalauma laitumella.	30 Ja kaukana heistä kävi sangen suuri sikalauma laitumella.
31 Pahat henget pyysivät Jeesukselta: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan."	31 Niin riivaajahenget pyysivät häntä sanoen: "Jos ajat meidät pois, niin lähetä meidät sikalaumaan".	31 Niin perkeleet rukoilivat häntä ja sanoivat: jos ajat meidät ulos, niin salli meidän mennä sikalaumaan.
32 "Menkää!" Jeesus sanoi. Silloin henget lähtivät miehistä ja menivät sikoihin, ja koko lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui.	32 Ja hän sanoi niille: "Menkää". Silloin ne lähtivät heistä ja menivät sikoihin. Ja katso, koko lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen ja hukkui veteen.	32 Ja hän sanoi heille: menkäät. Niin he läksivät ulos ja menivät sikalaumaan; ja katso, koko sikalauma syöksi äkisti itsensä jyrkältä mereen ja upposi.
33 Sikopaimenet lähtivät pakoon. He menivät kaupunkiin ja kertoivat, kuinka oli käynyt ja mitä pahojen henkien vaivaamille oli tapahtunut.	33 Mutta paimentajat pakenivat; ja he menivät kaupunkiin ja ilmoittivat kaikki, myöskin sen, miten riivattujen oli käynyt.	33 Mutta paimenet pakenivat ja menivät kaupunkiin ja ilmoittivat kaikki, ja kuinka pirulta riivatuille oli tapahtunut.
34 Silloin kaikki lähtivät kaupungista Jeesusta vastaan. Kun he näkivät hänet, he pyysivät häntä poistumaan siltä seudulta.	34 Ja katso, koko kaupunki lähti Jeesusta vastaan; ja kun he hänet näkivät, pyysivät he häntä menemään pois heidän alueeltaan.	34 Ja katso, koko kaupunki meni ulos Jesusta vastaan. Ja kuin he hänen näkivät, rukoilivat he häntä menemään pois heidän maansa ääristä.

MATTEUS 9

Jeesus parantaa halvaantuneen
1 Jeesus astui veneeseen, meni järven yli ja tuli kotikaupunkiinsa. [9:1-8: Mark. 2:1-12; Luuk. 5:17-26]	1 Ja hän astui venheeseen, meni jälleen toiselle rannalle ja tuli omaan kaupunkiinsa.	1 Ja hän astui haahteen, meni jälleen ylitse ja tuli omaan kaupunkiinsa.
2 Siellä ihmiset toivat hänen luokseen halvaantuneen, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: "Ole rohkealla mielellä, poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi."	2 Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi".	2 Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja kuin Jesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole hyvässä turvassa, syntis annetaan anteeksi sinulle.
3 Jotkut lainopettajat sanoivat silloin itsekseen: "Tuohan herjaa Jumalaa." [Matt. 26:65; Joh. 10:33]	3 Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: "Tämä pilkkaa Jumalaa".	3 Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat keskenänsä: tämä pilkkaa (Jumalaa).
4 Mutta Jeesus näki, mitä he ajattelivat, ja sanoi: "Miksi teillä on pahoja ajatuksia sydämessänne? [Joh. 2:25]	4 Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: "Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?	4 Ja kuin Jesus näki heidän ajatuksensa, sanoi hän: miksi ajattelette pahaa sydämessänne?
5 Kumpi on helpompaa, sanoa: 'Sinun syntisi annetaan anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja kävele'?	5 Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: 'Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi', vai sanoa: 'Nouse ja käy'?	5 Sillä kumpi on keviämpi sanoa: synnit annetaan anteeksi sinulle, taikka sanoa: nouse ja käy?
6 Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi" -- hän puhui nyt halvaantuneelle - - "nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."	6 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin" -hän sanoi halvatulle-"nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi."	6 Mutta että teidän pitää tietämän Ihmisen Pojalla olevan vallan maan päällä synnit anteeksi antaa, (niin sanoi hän halvatulle:) nouse ja ota vuotees, ja mene kotias.
7 Silloin mies nousi ja lähti kotiinsa.	7 Ja hän nousi ja lähti kotiinsa.	7 Ja hän nousi ja meni kotiansa.
8 Tämän nähdessään kansa pelästyi ja ylisti Jumalaa, joka oli antanut ihmisille sellaisen vallan.	8 Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.	8 Ja kuin kansa sen näki, ihmettelivät he ja kunnioittivat Jumalaa, joka oli ihmisille antanut senkaltaisen vallan.
Jeesus kutsuu Matteuksen
9 Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa minua", ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta. [9:9-13: Mark. 2:13-17; Luuk. 5:27-32]	9 Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.	9 Ja kuin Jesus sieltä kävi ohitse, näki hän ihmisen istuvan tullihuoneessa, nimeltä Matteus, ja sanoi hänelle: seuraa minua. Niin hän nousi ja seurasi häntä.
10 Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.	10 Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, niin katso, tuli monta publikaania ja syntistä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.	10 Ja tapahtui, kuin hän atrioitsi huoneessa, katso, niin tuli monta Publikania ja syntistä, ja atrioitsivat Jesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa.
11 Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: "Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!" [Matt. 11:19+]	11 Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa?"	11 Ja kuin Pharisealaiset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsillensa: miksi teidän Mestarinne syö Publikanien ja syntisten kanssa?
12 Jeesus kuuli sen ja sanoi: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.	12 Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.	12 Mutta kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän heille: ei terve tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
13 Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä." [Hoos. 6:6+; Matt. 12:7 \| Luuk. 19:10; 1. Tim. 1:15]	13 Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria'. Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."	13 Mutta menkäät ja oppikaat, mikä se on: laupiutta minä tahdon, enkä uhria; sillä en minä tullut vanhurskaita kutsumaan, vaan syntisiä parannukseen.
Häävieraat eivät paastoa
14 Sitten Johanneksen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo. He sanoivat: "Meille ja fariseuksille paastoaminen on tärkeää. Miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?" [9:14-17: Mark. 2:18-22; Luuk. 5:33-39 : Matt. 11:18; Luuk. 18:12]	14 Silloin Johanneksen opetuslapset tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Me ja fariseukset paastoamme paljon; miksi sinun opetuslapsesi eivät paastoa?"	14 Silloin tulivat Johanneksen opetuslapset hänen tykönsä, ja sanoivat: minkätähden me ja Pharisealaiset niin paljo paastoomme, mutta ei sinun opetuslapses paastoo?
15 Jeesus vastasi heille: "Eivät kai häävieraat voi surra silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan! Vielä tulee sekin aika, jolloin sulhanen on poissa, ja silloin he paastoavat. [Joh. 16:5,6]	15 Niin Jeesus sanoi heille: "Eiväthän häävieraat voi surra, niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan? Mutta päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin he paastoavat.	15 Niin Jesus sanoi heille: taitaako hääjoukko niinkauvan murehtia, kuin ylkä on heidän kanssansa? mutta päivät tulevat, että ylkä otetaan heiltä pois, ja silloin heidän pitää paastooman.
16 Ei kukaan ota kutistamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan viittaan. Viitta repeää sellaisen paikan vierestä, ja reikä on entistä pahempi.	16 Ei kukaan pane vanuttamattomasta kankaasta paikkaa vanhaan vaippaan, sillä semmoinen täytetilkku repii palasen vaipasta, ja reikä tulee pahemmaksi.	16 Mutta ei kenkään paikkaa vanhaa vaatetta uuden veran tilalla; sillä paikka repee pois vaatteesta, ja läpi tulee pahemmaksi.
17 Eikä uutta viiniä lasketa vanhoihin leileihin. Silloinhan nahka halkeaa, viini valuu maahan ja leilit ovat pilalla. Ei, uusi viini lasketaan uusiin leileihin. Silloin molemmat säilyvät."	17 Eikä nuorta viiniä lasketa vanhoihin nahkaleileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viini juoksee maahan, ja leilit turmeltuvat; vaan nuori viini lasketaan uusiin leileihin, ja niin molemmat säilyvät."	17 Ei myös pane kenkään nuorta viinaa vanhoihin leileihin; muutoin leilit pakahtuvat, ja viina vuotaa pois, ja leilit turmellaan; vaan nuorta viinaa lasketaan uusiin leileihin, ja niin he molemmat tähdellä ovat.
Jeesus herättää tytön kuolleista ja parantaa verenvuodosta kärsivän naisen
18 Kun Jeesus vielä puhui heille, sinne tuli eräs synagogan esimies. Hän kumartui maahan Jeesuksen edessä ja sanoi: "Tyttäreni on kuollut juuri äsken, mutta tule ja pane kätesi hänen päälleen, niin hän virkoaa." [9:18-26: Mark. 5:21-43; Luuk. 8:40-56]	18 Kun hän tätä heille puhui, niin katso, eräs päämies tuli ja kumartui maahan hänen eteensä ja sanoi: "Minun tyttäreni kuoli juuri ikään, mutta tule ja pane kätesi hänen päällensä, niin hän virkoaa eloon".	18 Kuin hän nämät heille puhunut oli, katso, niin päämies tuli ja kumarsi häntä, sanoen: nyt on minun tyttäreni kuolemallansa; mutta tule ja pane kätes hänen päällensä, niin hän virkoaa.
19 Jeesus nousi ja lähti miehen mukaan, ja opetuslapset seurasivat häntä.	19 Niin Jeesus nousi ja seurasi häntä opetuslapsinensa.	19 Niin Jesus nousi ja seurasi häntä, ja hänen opetuslapsensa.
20 Silloin Jeesusta lähestyi muuan nainen, jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto. Hän tuli Jeesuksen taakse ja kosketti hänen viittansa tupsua. [3. Moos. 15:25; 4. Moos. 15:37-41; Matt. 14:36; Mark. 6:56]	20 Ja katso, nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta, tuli takaapäin ja kosketti hänen vaippansa tupsua.	20 Ja katso, vaimo, joka oli kaksitoistakymmentä ajastaikaa punaista tautia sairastanut, kävi takana, ja tarttui hänen vaatteensa liepeeseen;
21 Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen."	21 Sillä hän sanoi itsekseen: "Jos vain saan koskettaa hänen vaippaansa, niin minä tulen terveeksi".	21 Sillä hän oli itsellensä sanonut; jos minä ainoastaan rupeen hänen vaatteesensa, niin minä tulen terveeksi.
22 Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut."* Siitä hetkestä nainen oli terve. [Toinen tulkinta: pelastanut sinut.]	22 Silloin Jeesus kääntyi, näki hänet ja sanoi: "Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi". Ja sillä hetkellä nainen tuli terveeksi.	22 Niin Jesus käänsi itsensä, näki hänen ja sanoi: ole hyvässä turvassa, tyttäreni! sinun uskos on sinun terveeksi tehnyt. Ja vaimo tuli sillä hetkellä terveeksi.
23 Kun Jeesus tuli esimiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän ihmisjoukon, [2. Aik. 35:25]	23 Ja kun Jeesus tuli päämiehen taloon ja näki huilunsoittajat ja hälisevän väkijoukon,	23 Ja kuin Jesus tuli päämiehen huoneeseen, ja näki pillein soittajat ja kansan hymisevän,
24 hän sanoi: "Menkää pois! Ei tyttö ole kuollut, hän nukkuu." Hänelle naurettiin. [Joh. 11:11]	24 sanoi hän: "Menkää pois, sillä tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu". Niin he nauroivat häntä.	24 Sanoi hän heille: menkäät pois; sillä ei piika ole kuollut, vaan hän makaa. Ja he nauroivat häntä.
25 Mutta kun väki oli ajettu ulos, Jeesus meni sisään ja otti tyttöä kädestä, ja tyttö nousi.	25 Mutta kun väkijoukko oli ajettu ulos, meni hän sisälle ja tarttui hänen käteensä; ja tyttö nousi.	25 Mutta kuin kansa oli ajettu ulos, meni hän sisälle ja tarttui hänen käteensä, ja piika nousi.
26 Tästä levisi tieto koko sille seudulle.	26 Ja sanoma tästä levisi koko siihen maahan.	26 Ja sen sanoma kuului kaikkeen siihen maahan.
Jeesus parantaa kaksi sokeaa
27 Kun Jeesus jatkoi sieltä matkaansa, hänen peräänsä lähti kaksi sokeaa. He huusivat: "Armahda meitä, Daavidin Poika!" [9:27-31: Matt. 20:29-34]	27 Ja kun Jeesus kulki sieltä, seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen ja sanoen: "Daavidin poika, armahda meitä".	27 Ja kuin Jesus sieltä läksi, seurasi häntä kaksi sokiaa, huutain ja sanoen: Davidin poika, armahda meitä.
28 Ja kun Jeesus tuli perille, sokeat tulivat sisälle hänen luokseen. Jeesus kysyi: "Uskotteko te, että minä voin auttaa teitä?" "Uskomme, Herra", he vastasivat.	28 Ja hänen mentyänsä huoneeseen sokeat tulivat hänen tykönsä; ja Jeesus sanoi heille: "Uskotteko, että minä voin sen tehdä?" He sanoivat hänelle: "Uskomme, Herra".	28 Ja kuin hän tuli huoneeseen, tulivat sokiat hänen tykönsä, ja Jesus sanoi heille: uskotteko minun sen voivan teille tehdä? He sanoivat hänelle: Herra, me uskomme.
29 Silloin hän kosketti heidän silmiään ja sanoi: "Tapahtukoon teille niin kuin uskotte",	29 Silloin hän kosketti heidän silmiänsä ja sanoi: "Tapahtukoon teille uskonne mukaan".	29 Niin hän rupesi heidän silmiinsä, sanoen: tapahtukoon teille uskonne jälkeen.
30 ja heidän silmänsä aukenivat. Jeesus varoitti heitä ankarasti: "Katsokaa, ettei kukaan saa tietää tästä."	30 Ja heidän silmänsä aukenivat. Ja Jeesus varoitti heitä vakavasti sanoen: "Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää".	30 Ja heidän silmänsä aukenivat. Niin Jesus haastoi heitä, sanoen: katsokaat, ettei kenkään saa tätä tietää.
31 Mutta lähdettyään sieltä he levittivät hänestä tietoa koko sillä seudulla.	31 Mutta he menivät pois ja levittivät sanomaa hänestä koko siihen maahan.	31 Vaan kuin he menivät pois, niin he julistivat hänen sanomansa kaikessa siinä maassa.
Jeesus parantaa mykän
32 Kun miehet olivat poistumassa, Jeesuksen luo tuotiin mykkä mies, jota vaivasi paha henki. [9:32-34: Matt. 12:22-32 : Luuk. 11:14,15]	32 Ja katso, näiden lähdettyä tuotiin hänen tykönsä mykkä mies, joka oli riivattu.	32 Kuin nämät olivat menneet ulos, katso, niin he toivat mykän ja pirulta riivatun ihmisen hänen eteensä.
33 Jeesus ajoi hengen ulos, ja mykkä alkoi puhua. Ihmiset hämmästyivät ja sanoivat: "Tällaista ei Israelissa ole koskaan nähty."	33 Ja kun riivaaja oli ajettu ulos, niin mykkä puhui, ja kansa ihmetteli sanoen: "Tällaista ei ole Israelissa ikinä nähty".	33 Ja kuin perkele oli ajettu ulos, niin mykkä puhui. Ja kansa ihmetteli ja sanoi: ei senkaltaista ole ikänä Israelissa nähty.
34 Mutta fariseukset sanoivat: "Pääpaholaisen voimin hän pahoja henkiä karkottaa."	34 Mutta fariseukset sanoivat: "Riivaajain päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia".	34 Mutta Pharisealaiset sanoivat: hän ajaa ulos perkeleet perkeleitten pääruhtinasten kautta.
Jeesus säälii kansaa
35 Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. [9:35-38: Matt. 4:23 \| Mark. 6:34 \| Luuk. 10:2]	35 Ja Jeesus vaelsi kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.	35 Ja Jesus kävi kaikkia kaupungeita ja kyliä ympäri, ja opetti heidän synagogissansa, ja saarnasi valtakunnan evankeliumia, ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkea sairautta kansassa.
36 Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla. [4. Moos. 27:17; Jes. 53:6; Sak. 10:2; 1. Piet. 2:25]	36 Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.	36 Ja kuin hän näki kansat, armahti hän heidän päällensä, että he olivat niin nääntyneet ja hajoitetut kuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
37 Silloin hän sanoi opetuslapsilleen: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. [Joh. 4:35]	37 Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.	37 Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: eloa on tosin paljo, mutta työväkeä on vähä.
38 Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen."	38 Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa."	38 Rukoilkaat sentähden elon Herraa, että hän työväkeä lähettäis eloonsa.

MATTEUS 10

Kaksitoista apostolia
1 Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja. [10:1-4: Mark. 6:7; Luuk. 9:1 \| Mark. 3:16-19; Luuk. 6:12-16]	1 Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista opetuslastaan ja antoi heille vallan ajaa ulos saastaisia henkiä ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta.	1 Ja hän kutsui tykönsä kaksitoistakymmentä opetuslastansa, ja antoi heille vallan riettaisia henkiä vastaan, niitä ajaa ulos, ja parantaa kaikkinaisia tauteja ja kaikkea sairautta.
2 Nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäisenä Simon, toiselta nimeltä Pietari, ja hänen veljensä Andreas, Jaakob Sebedeuksen poika ja hänen veljensä Johannes, [Joh. 1:40-42; Ap. t. 1:13]	2 Ja nämä ovat niiden kahdentoista apostolin nimet: ensimmäinen oli Simon, jota kutsuttiin Pietariksi, ja Andreas, hänen veljensä, sitten Jaakob Sebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä,	2 Mutta nämät ovat kahdentoistakymmenen apostolin nimet: ensimmäinen Simon, joka Pietariksi kutsutaan, ja Andreas, hänen veljensä, Jakobus Zebedeuksen poika, ja Johannes, hänen veljensä,
3 Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja publikaani Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Taddeus,	3 Filippus ja Bartolomeus, Tuomas ja Matteus, publikaani, Jaakob, Alfeuksen poika, ja Lebbeus, lisänimeltä Taddeus,	3 Philippus ja Bartolomeus, Tomas ja Matteus, Publikani, Jakobus Alpheuksen poika, ja Lebbeus, liialta nimeltä Taddeus,
4 Simon Kananeus* ja Juudas Iskariot, joka sitten kavalsi Jeesuksen. [Sana Kananeus ei ole varsinaisesti nimi vaan tarkoittanee seloottia, vapaustaistelijaa.]	4 Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama, joka hänet kavalsi.	4 Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, joka myös hänen petti.
Jeesus antaa matkaohjeet
5 Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. [10:5-15: Mark. 6:8-13; Luuk. 9:2-6]	5 Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin,	5 Nämät kaksitoistakymmentä lähetti Jesus, joille hän oli käskenyt, sanoen: älkäät menkö pakanain teille, ja Samarialaisten kaupunkiin älkäät sisälle menkö;
6 Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo [Ps. 119:176; Hes. 34:16; Matt. 15:24; Ap. t. 13:46]	6 vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö.	6 Mutta menkäät paremmin kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.
7 ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' [Matt. 3:2+]	7 Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.	7 Niin menkäät ja saarnatkaat, sanoen: taivaan valtakunta on lähestynyt.
8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. [Ap. t. 20:33,35]	8 Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.	8 Sairaita parantakaat, spitalisia puhdistakaat, kuolleita herättäkäät, perkeleitä ajakaat ulos. Lahjaksi te saitte, niin myös lahjaksi antakaat.
9 "Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa tai kuparia [Luuk. 22:35]	9 Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne,	9 Ei teidän pidä varustaman itsiänne kullalla eikä hopialla, eikä vaskella teidän vyöllenne,
10 älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa. Työmies on ruokansa ansainnut. [4. Moos. 18:31; 1. Kor. 9:7-14; 1. Tim. 5:18]	10 Älkää laukkua matkalle, älkää kahta ihokasta, älkää kenkiä, älkääkä sauvaa; sillä työmies on ruokansa ansainnut.	10 Eikä evässäkillä matkalle, eikä kahdella hameella, eikä kengillä, eikä sauvalla; sillä työmies on ruokansa ansainnut.
11 "Kun tulette johonkin kaupunkiin tai kylään, ottakaa selvää, kuka siellä on käyntinne arvoinen, ja jääkää asumaan hänen luokseen lähtöönne saakka. [Ap. t. 21:8]	11 Ja mihin kaupunkiin tai kylään te tulettekin, tiedustelkaa, kuka siellä on arvollinen, ja jääkää hänen luokseen, kunnes sieltä lähdette.	11 Vaan kuhunka ikänä kaupunkiin taikka kylään te sisälle menette, niin kyselkäät, kuka siinä on mahdollinen, ja olkaat siellä siihenasti kuin te lähdette.
12 Kun menette taloon, toivottakaa talon väelle rauhaa. [1. Sam. 25:5,6]	12 Ja tullessanne taloon tervehtikää sitä.	12 Mutta kuin te huoneeseen sisälle menette, niin tervehtikäät sitä (ja sanokaat: rauha olkoon tälle huoneelle!)
13 Jos talo on sen arvoinen, saakoon se toivottamanne rauhan, mutta jos se ei ansaitse sitä, palatkoon toivotus teille takaisin.	13 Ja jos talo on arvollinen, tulkoon sille teidän rauhanne; mutta jos se ei ole arvollinen, palatkoon teidän rauhanne teille takaisin.	13 Ja jos huone on mahdollinen, niin tulkaan teidän rauhanne hänelle; jollei hän ole mahdollinen, niin teidän rauhanne teille palajaa.
14 Jos teitä jossakin talossa tai kaupungissa ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuunnella, lähtekää sieltä ja pudistakaa pöly jaloistanne. [Luuk. 10:10,11; Ap. t. 13:51, 18:6]	14 Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne.	14 Ja kussa ei kenkään ota teitä vastaan eikä kuule teidän sanojanne, niin menkäät ulos siitä huoneesta taikka siitä kaupungista, ja puhdistakaat tomu jaloistanne.
15 Totisesti: Sodoman ja Gomorran maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin se kaupunki. [Matt. 11:24; Luuk. 10:12]	15 Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.	15 Totisesti sanon minä teille: huokeampi pitää oleman Sodoman ja Gomorran maalle tuomiopäivänä kuin sille kaupungille.
Jeesus rohkaisee kestämään vainoa
16 "Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. [Luuk. 10:3]	16 Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.	16 Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat sutten keskelle: olkaat sentähden taitavat niinkuin käärmeet, ja vakaat niinkuin kyyhkyiset.
17 "Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. [10:17-31: Matt. 24:9-13; Mark. 13:9-13; Luuk. 21:12-19 : 2. Kor. 11:24]	17 Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat;	17 Mutta kavahtakaat ihmisiä; sillä he ylönantavat teidät raastupiinsa, ja synagogissansa he hosuvat teitä.
18 Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. [Ap. t. 26:21,22]	18 ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille.	18 Te viedään myös päämiesten ja kuningasten eteen minun tähteni, heille ja pakanoille todistukseksi.
19 Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. [Luuk. 12:11,12; 2. Tim. 4:16,17]	19 Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.	19 Kuin he teitä ylönantavat, älkäät murehtiko, kuinka eli mitä teidän pitää puhuman; sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän pitää puhuman.
20 Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. [2. Moos. 4:12; Ap. t. 4:8]	20 Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.	20 Sillä ette te ole, jotka puhutte, vaan teidän Isänne Henki, joka teissä puhuu.
21 "Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. [Miika 7:6]	21 Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.	21 Mutta veli antaa ylön veljensä kuolemaan, ja isä pojan, ja lapset karkaavat vanhempia vastaan, ja antavat tappaa heitä,
22 Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu. [1. Kor. 4:13 \| Dan. 12:12; Ilm. 2:10]	22 Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.	22 Ja te tulette vihattavaksi kaikilta minun nimeni tähden. Mutta joka loppuun asti vahvana pysyy, hän tulee autuaaksi.
23 "Kun teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, paetkaa toiseen. Totisesti: te ette ehdi käydä kaikissa Israelin kaupungeissa ennen kuin Ihmisen Poika tulee.	23 Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.	23 Mutta koska he teitä siinä kaupungissa vainoovat, niin paetkaat toiseen. Totisesti sanon minä teille: ette ehdi kaikkia Israelin kaupungeita toimittaa, siihenasti kuin Ihmisen Poika tulee.
24 "Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. [Luuk. 6:40; Joh. 13:16, 15:20]	24 Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä.	24 Ei ole opetuslapsi parempi opettajaansa, eikä palvelia parempi isäntäänsä.
25 Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja ja palvelija samaan kuin isäntä. Jos talon isäntää nimitetään Belsebuliksi*, kuinka paljon helpommin sen nimen saa talonväki! [Belsebul on kanaanilainen jumala, joka käsitettiin pahojen henkien päämieheksi, ks. 2. Kun. 1:2.] [Matt. 9:34, 12:24]	25 Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!	25 Siinä on opetuslapselle kyllä, että hän on niinkuin hänen opettajansa, ja palvelia niinkuin hänen isäntänsä. Jos he ovat itse isännän beelsebubiksi kutsuneet, kuinka paljoa ennemmin he hänen perheensä kutsuvat?
26 "Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole kätköä, joka ei paljastuisi, eikä salaisuutta, joka ei tulisi ilmi. [Jer. 1:8; Mark. 4:22; Luuk. 8:17; 1. Kor. 4:5]	26 Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.	26 Älkäät sentähden heitä peljätkö; sillä ei ole mitään peitetty, joka ei pidä ilmoitettaman, ja salattu, joka ei tule tiettäväksi.
27 Minkä minä sanon teille pimeässä, se julistakaa päivänvalossa, ja mitä kuulette korvaanne kuiskattavan, se kuuluttakaa julki katoilta.	27 Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta.	27 Jota minä teille pimeissä sanon, sitä sanokaat valkeudessa, ja mitä te korvissanne kuulette, sitä saarnatkaat kattoin päällä.
28 Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. [Viis. 16:13,14; 2. Makk. 6:26; Jaak. 4:12]	28 Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.	28 Ja älkäät peljätkö niitä, jotka ruumiin tappavat, ja ei voi sielua tappaa; mutta peljätkäät enemmin sitä, joka voi sekä sielun että ruumiin helvetissä hukuttaa.
29 Varpusia saa kolikolla kaksi, mutta yksikään niistä ei putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli. [Ps. 50:11; Luuk. 12:6]	29 Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta.	29 Eikö kaksi varpusta yhteen ropoon myydä? ja yksi heistä ei putoo maan päälle ilman teidän Isättänne;
30 Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. [1. Sam. 14:45; Ap. t. 27:34]	30 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut.	30 Niin ovat myös kaikki teidän päänne hiukset luetut.
31 Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset. [Matt. 6:26; Luuk. 12:24]	31 Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.	31 Älkäät siis peljätkö: te olette paremmat, kuin monta varpusta.
Kristuksen tunnustaminen
32 "Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. [Luuk. 12:8; Room. 10:9; Ilm. 3:5]	32 Sentähden, jokaisen, joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.	32 Sentähden jokainen joka minun tunnustaa ihmisten edessä, sen tunnustan myös minä Isäni edessä, joka on taivaissa.
33 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa. [Mark. 8:38; Luuk. 9:26, 12:9; 2. Tim. 2:12]	33 Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minäkin kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.	33 Mutta joka minun kieltää ihmisten edessä, hänen minä myös kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa.
34 "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. [10:34-36: Luuk. 12:51-53]	34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.	34 Älkäät luulko, että minä olen tullut rauhaa lähettämään maan päälle: en ole minä tullut rauhaa, vaan miekkaa lähettämään.
35 Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. [10:35,36: Miika 7:6+; Matt. 10:21]	35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;	35 Sillä minä tulin ihmistä isäänsä vastaan riitaiseksi tekemään, ja tytärtä äitiänsä vastaan ja miniää anoppiansa vastaan.
36 Viholliset ovat oman talon väkeä.	36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa'.	36 Ja ihmisen vihamiehet on hänen perheensä.
37 "Joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä enemmän kuin minua, ei kelpaa minulle, eikä se, joka rakastaa poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua, kelpaa minulle. [10:37,38: Luuk. 14:26,27]	37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;	37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias; joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enempi kuin minua, ei se ole minulle sovelias.
38 Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. [10:38,39: Matt. 16:24,25; Mark. 8:34,35]	38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.	38 Ja kuka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei se ole minulle sovelias;
39 Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.	39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.	39 Joka löytää henkensä, hänen pitää sen hukuttaman, ja joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hänen pitää sen löytämän.
40 "Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt. [Mark. 9:37; Luuk. 9:48, 10:16; Joh. 13:20; Gal. 4:14]	40 Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt.	40 Joka teitä holhoo, hän holhoo minua, ja joka minua holhoo, hän holhoo sitä, joka minun lähetti.
41 Joka ottaa profeetan vastaan siksi, että tämä on profeetta, saa profeetan palkan, ja joka ottaa vanhurskaan vastaan siksi, että tämä on vanhurskas, saa vanhurskaalle kuuluvan palkan. [1. Kun. 17:15; 2. Kun. 4:13; Matt. 18:5]	41 Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.	41 Joka prophetaa holhoo prophetan nimellä, hän saa prophetan palkan, ja joka vanhurskasta holhoo vanhurskaan nimellä, hän saa vanhurskaan palkan.
42 Ja joka antaa yhdellekin näistä vähäisistä maljallisen raikasta vettä vain siksi, että tämä on opetuslapsi -- totisesti: hän ei jää palkkaansa vaille." [Matt. 25:40; Mark. 9:41; Hepr. 6:10]	42 Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille."	42 Ja kuka ikänä juottaa yhden näistä vähimmistä kylmällä vesipikarilla ainoastaan, opetuslapsen nimellä, totisesti sanon minä teille: ei hän pidä palkatta oleman.

MATTEUS 11

Johannes Kastajan kysymys Jeesukselle
1 Annettuaan kaikki nämä ohjeet kahdelletoista opetuslapselleen Jeesus lähti muihin sen seudun kaupunkeihin opettamaan ja julistamaan. [11:1-6: Luuk. 7:18-23]	1 Ja kun Jeesus oli antanut kahdelletoista opetuslapselleen kaikki nämä käskyt, niin hän lähti sieltä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa.	1 Ja tapahtui, kuin Jesus lakkasi senkaltaisia kadelletoistakymmenelle opetuslapsellensa käskemästä, meni hän sieltä edemmä opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupunkeihinsa.
2 Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa [Matt. 14:3]	2 Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa	2 Mutta kuin Johannes vankiudessa kuuli Kristuksen työt, lähetti hän kaksi opetuslastansa,
3 kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" [Ps. 118:26; Dan. 7:13; Mal. 3:1]	3 sanomaan hänelle: "Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?"	3 Sanomaan hänelle: oletko sinä se tuleva, eli pitääkö meidän toista odottaman?
4 Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:	4 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:	4 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: menkäät ja sanokaat jälleen Johannekselle, ne mitkä te kuulette ja näette:
5 Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. [Jes. 35:5,6, 61:1; Matt. 15:30,31]	5 sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia.	5 Sokiat saavat näkönsä, ja ontuvat käyvät, spitaliset puhdistetaan, ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään, ja köyhille saarnataan evankeliumi,
6 Autuas se, joka ei minua torju." [Luuk. 2:34]	6 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun."	6 Ja autuas on se, joka ei pahene minusta.
Jeesus puhuu Johannes Kastajasta
7 Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? [11:7-19: Luuk. 7:24-35 : Matt. 3:5]	7 Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: "Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?	7 Kuin he menivät pois, rupesi Jesus sanomaan kansalle Johanneksesta: mitä te läksitte korpeen katsomaan? ruokoako, joka tuulelta häälytetään?
8 Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! [Matt. 6:29]	8 Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa.	8 Taikka mitä te läksitte katsomaan? ihmistäkö, vaatetettua pehmeillä vaatteilla? Katso, jotka pehmeitä kantavat, ne ovat kuningasten huoneissa.
9 Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. [Luuk. 1:76]	9 Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta.	9 Taikka mitä te läksitte katsomaan? Prophetaako? totisesti sanon minä teille: tämä on jalompi kuin propheta.
10 Hän on se, josta on kirjoitettu: -- Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien. [Mal. 3:1+; Mark. 1:2]	10 Tämä on se, josta on kirjoitettu: 'Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi'.	10 Sillä tämä on se, josta kirjoitettu on: katso, minä lähetän enkelini sinun kasvois eteen, joka on valmistava sinun ties sinun etees.
11 "Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.	11 Totisesti minä sanon teille: ei ole vaimoista syntyneitten joukosta noussut suurempaa kuin Johannes Kastaja; mutta vähäisin taivasten valtakunnassa on suurempi kuin hän.	11 Totisesti sanon minä teille: kaikkein niiden seassa, jotka vaimoista syntyneet ovat, ei ole yhtäkään suurempaa kuin Johannes Kastaja tullut; mutta kuitenkin se, joka vähin on taivaan valtakunnassa, on häntä suurempi.
12 Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.* [Jakeen loppu voidaan kääntää myös: ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.] [Luuk. 16:16]	12 Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.	12 Mutta hamasta Johannes Kastajan päivistä, niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen itsellensä.
13 Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta,	13 Sillä kaikki profeetat ja laki ovat ennustaneet Johannekseen asti;	13 Sillä kaikki prophetat ja laki ovat Johannekseen asti ennustaneet.
14 ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. [Mal. 3:3,24; Matt. 17:12; Mark. 9:13; Luuk. 1:17]	14 ja jos tahdotte ottaa vastaan: hän on Elias, joka oli tuleva.	14 Ja jos te tahdotte ottaa vastaan: hän on se Elias, joka tuleva on.
15 Jolla on korvat, se kuulkoon! [Matt. 13:9,43; Mark. 4:9,23; Ilm. 2:7]	15 Jolla on korvat, se kuulkoon.	15 Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
16 "Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen:	16 Mutta mihin minä vertaan tämän sukupolven? Se on lasten kaltainen, jotka istuvat toreilla ja huutavat toisilleen	16 Vaan minkä verraksi minä tämän sukukunnan vedän? hän on lasten vertainen, jotka turulla istuvat ja huutavat kumppaneillensa,
17 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.'	17 sanoen: 'Me soitimme teille huilua, ja te ette karkeloineet; me veisasimme itkuvirsiä, ja te ette valittaneet'.	17 Ja sanovat: me soitimme huilua teidän edessänne, ja ette hypänneet: me olemme veisanneet teille murhevirsiä, ja ette itkeneet.
18 Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki.' [Jer. 35:5,6; Room. 14:21 \| Joh. 7:20, 8:48,52]	18 Sillä Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja he sanovat: 'Hänessä on riivaaja'.	18 Sillä Johannes tuli ei syöden eikä juoden, ja he sanovat: hänellä on perkele.
19 Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!" [Luuk. 15:1,2+ \| Sananl. 8:27-31; Sir. 24:22]	19 Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja he sanovat: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!' Ja viisaus on oikeaksi näytetty teoissansa."	19 Ihmisen Poika tuli syöden ja juoden, ja he sanovat: katso ihmistä, syömäriä ja viinan juomaria, Publikanein ja syntisten ystävää. Mutta viisaus vanhurskautetaan lapsiltansa.
Jeesus soimaa Galilean kaupunkeja
20 Sitten Jeesus alkoi soimata niitä kaupunkeja, joissa hän oli useimmat voimatekonsa tehnyt, siitä etteivät ne olleet tehneet parannusta: [11:20-24: Luuk. 10:13-15]	20 Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta:	20 Silloin hän rupesi soimaamaan niitä kaupungeita, joissa olivat tehdyt usiammat hänen väkevät työnsä, ettei he itsiänsä parantaneet.
21 "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Betsaida! Jos teidän kaduillanne tehdyt voimateot olisi tehty Tyroksessa tai Sidonissa, niiden asukkaat olisivat jo aikoja sitten verhoutuneet säkkiin ja tuhkaan ja kääntyneet. [Mark. 6:45, 8:22 \| Jes. 23:1-18; Hes. 26:1-28:23]	21 "Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.	21 Voi sinuas Koratsin, voi sinus Betsaida! Jos senkaltaiset väkevät työt olisivät tehdyt Tyrossa ja Sidonissa kuin teissä tehdyt ovat, niin he olisivat aikaa säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen.
22 Minä sanon teille: Tyros ja Sidon pääsevät tuomiopäivänä vähemmällä kuin te.	22 Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän.	22 Jonka tähden sanon minä teille: Tyrolle ja Sidonille pitää oleman huokiamman tuomiopäivänä kuin teille.
23 "Entä sinä, Kapernaum, korotetaanko sinut muka taivaaseen? Alas sinut syöstään, alas tuonelaan saakka! Jos sinun kaduillasi tehdyt voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä. [Matt. 4:13-16 \| 1. Moos. 13:13, 19:12,13; Hes. 16:48]	23 Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan tuonelaan on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä.	23 Ja sinä Kapernaum, joka olet korotettu taivaaseen asti! sinä pitää hamaan helvettiin sysättämän; sillä jos Sodomassa olisivat senkaltaiset väkevät työt tehdyt kuin sinussa, niin he vielä tänäpänä seisoisivat.
24 Minä sanon: Sodoman maa pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sinä." [Matt. 10:15]	24 Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun."	24 Jonka tähden sanon minä teille: Sodoman maalle pitää huokiamman oleman tuomiopäivänä kuin sinulle.
Jumalan salaisuuden tunteminen
25 Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. [11:25-30: Luuk. 10:21,22 : Job 37:24; Ps. 119:130; 1. Kor. 1:26-29]	25 Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: "Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.	25 Sillä ajalla vastasi Jesus ja sanoi: minä kiitän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, ettäs olet kätkenyt nämät viisailta ja toimellisilta, ja olet ne ilmoittanut pienille.
26 Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.	26 Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.	26 Tosin Isä, sillä niin oli sinun hyvä tahtos.
27 "Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. [Matt. 28:18; Joh. 13:3, 17:2 \| Joh. 1:18, 7:28,29]	27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.	27 Kaikki ovat minulle annetut minun Isältäni, ja ei kenkään tunne Poikaa, mutta Isä; eikä Isää tunne yksikään, mutta Poika, ja kenelle ikänä Poika tahtoo sen ilmoittaa.
28 "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. [11:28,29: Jes. 28:12; Sir. 51:23-27 : Jer. 31:25; Matt. 12:20; Joh. 7:37]	28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.	28 Tulkaat minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja minä tahdon teitä virvoittaa.
29 Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. [Matt. 21:5 \| Jer. 6:16]	29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.	29 Ottakaat minun ikeeni teidän päällenne, ja oppikaat minusta, että minä olen siviä ja nöyrä sydämestä: ja te löydätte levon teidän sieluillenne;
30 Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." [1. Joh. 5:3]	30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."	30 Sillä minun ikeeni on sovelias ja minun kuormani on keviä.

MATTEUS 12

Sapatin herra
1 Niihin aikoihin Jeesus kerran kulki sapattina viljapellon laitaa. Hänen opetuslastensa tuli nälkä, ja he alkoivat katkoa tähkäpäitä ja syödä. [12:1-8: Mark. 2:23-28; Luuk. 6:1-5 : 5. Moos. 23:26]	1 Siihen aikaan Jeesus kulki sapattina viljavainioiden halki; ja hänen opetuslastensa oli nälkä, ja he rupesivat katkomaan tähkäpäitä ja syömään.	1 Siihen aikaan kävi Jesus sabbatina laihoin lävitse; niin hänen opetuslapsensa isosivat, ja rupesivat tähkäpäitä noukkimaan ja syömään.
2 Fariseukset näkivät sen ja sanoivat Jeesukselle: "Katso nyt, opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä." [2. Moos. 20:8-10]	2 Mutta kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänelle: "Katso, sinun opetuslapsesi tekevät, mitä ei ole lupa tehdä sapattina".	2 Mutta kuin Pharisealaiset sen näkivät, sanoivat he hänelle: katso, sinun opetuslapses tekevät sitä, mitä ei sovi sabbatina tehdä.
3 Mutta Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hän ja hänen miehensä olivat nälissään? [1. Sam. 21:4-7]	3 Niin hän sanoi heille: "Ettekö ole lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen seuralaistensa oli nälkä,	3 Mutta hän sanoi heille: ettekö te ole lukeneet, mitä David teki, kuin hän isosi, ja ne, jotka hänen kanssansa olivat?
4 Hän meni Jumalan huoneeseen ja söi uhrileivät, vaikka niiden syöminen oli sallittua ainoastaan papeille, ei hänelle eikä hänen miehilleen. [2. Moos. 25:30; 3. Moos. 24:5-9]	4 kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja kuinka he söivät näkyleivät, joita ei hänen eikä hänen seuralaistensa ollut lupa syödä, vaan ainoastaan pappien?	4 Kuinka hän meni Jumalan huoneeseen, ja söi näkyleivät, joita ei hänen sopinut syödä, eikä niidenkään, jotka hänen kanssansa olivat, mutta ainoastaan pappein?
5 Tai ettekö ole laista lukeneet, että papit tekevät temppelissä sapattinakin työtä mutta ovat silti syyttömiä? [4. Moos. 28:9,10]	5 Tai ettekö ole lukeneet laista, että papit sapattina pyhäkössä rikkovat sapatin ja ovat kuitenkin syyttömät?	5 Taikka ettekö te laissa ole lukeneet, että papit sabbatina rikkovat templissä sabbatin, ja ovat kuitenkin nuhteettomat?
6 Minä sanon: tässä teillä on enemmän kuin temppeli.	6 Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on pyhäkköä suurempi.	6 Mutta minä sanon teille: tässä on se, joka on suurempi kuin templi.
7 Jos te ymmärtäisitte, mitä tämä tarkoittaa: 'Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja', te ette tuomitsisi syyttömiä. [Hoos. 6:6+; Matt. 9:13]	7 Mutta jos tietäisitte, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria', niin te ette tuomitsisi syyttömiä.	7 Mutta jos te tietäisitte, mikä se on: laupiutta minä tahdon, ja en uhria, sitte ette suinkaan tuomitsisi viattomia.
8 Ihmisen Poika on sapatin herra."	8 Sillä Ihmisen Poika on sapatin herra."	8 Sillä Ihmisen Poika on myös sabbatin Herra.
Saako sapattina parantaa?
9 Jeesus kulki edelleen ja meni sen seudun synagogaan. [12:9-14: Mark. 3:1-6; Luuk. 6:6-11]	9 Ja hän lähti sieltä ja tuli heidän synagoogaansa.	9 Ja hän läksi sieltä, ja tuli heidän synagogaansa.
10 Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset tahtoivat nostaa syytteen Jeesusta vastaan ja kysyivät häneltä: "Saako sapattina parantaa?" [Luuk. 14:3]	10 Ja katso, siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. Niin he kysyivät häneltä sanoen: "Onko luvallista sapattina parantaa?" voidaksensa nostaa syytteen häntä vastaan.	10 Ja katso, siellä oli ihminen, jolla oli kuivettunut käsi. Ja he kysyivät häneltä, sanoen: sopiiko sabbatina parantaa? että he olisivat saaneet kantaa hänen päällensä.
11 Jeesus vastasi heille: "Jos jollakulla teistä on lammas ja se putoaa sapattina kuoppaan, niin kai hän tarttuu siihen ja nostaa sen sieltä ylös! [5. Moos. 22:4; Luuk. 13:15, 14:5]	11 Niin hän sanoi heille: "Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?	11 Niin hän sanoi heille: kuka on teistä ihminen, jolla olis yksi lammas, ja jos se sabbatina putoais kaivoon, eikö hän tarttuisi siihen ja vetäisi ylös?
12 Ja onhan ihminen paljon arvokkaampi kuin lammas. Kyllä sapattina on lupa tehdä hyvää." [Matt. 6:26; Joh. 7:22,23]	12 Kuinka paljon suurempiarvoinen onkaan ihminen kuin lammas! Sentähden on lupa tehdä sapattina hyvää."	12 Kuinka paljoa jalompi on ihminen kuin lammas? Sentähden sopii kyllä sabbatina hyvää tehdä.
13 Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi." Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen, yhtä terveeksi kuin toinenkin käsi.	13 Sitten hän sanoi miehelle: "Ojenna kätesi!" Ja hän ojensi; ja se tuli entiselleen, terveeksi niinkuin toinenkin.	13 Niin hän sanoi sille ihmiselle: ojenna kätes! ja hän ojensi, ja se tuli terveeksi niinkuin toinenkin.
14 Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. [Joh. 5:16]	14 Niin fariseukset lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.	14 Mutta Pharisealaiset menivät ja neuvoa pitivät häntä vastaan, kuinka he hänen hukuttaisivat.
Herran palvelija
15 Kun Jeesus sai tietää tästä, hän lähti sieltä. Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat. [12:15-21: Mark. 3:7-12; Luuk. 6:17-19]	15 Mutta kun Jeesus huomasi sen, väistyi hän sieltä pois. Ja monet seurasivat häntä, ja hän paransi heidät kaikki,	15 Mutta kuin Jesus sen ymmärsi, meni hän sieltä pois, ja paljo kansaa seurasi häntä, ja hän teki kaikki terveeksi.
16 Hän kuitenkin varoitti heitä puhumasta hänestä julkisesti,	16 ja hän varoitti vakavasti heitä saattamasta häntä julki;	16 Ja hän haastoi heitä, häntä ilmoittamasta,
17 jotta toteutuisi tämä profeetta Jesajan lausuma Jumalan sana:	17 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo:	17 Että täytettäisiin, mitä sanottu oli Jesaias prophetan kautta, joka sanoo:
18 -- Katso: minun palvelijani, jonka olen valinnut, minun rakkaani, johon olen mieltynyt. Minä lasken henkeni hänen ylleen, ja hän julistaa kansoille oikeuden. [12:18-21: Jes. 42:1-4 : Matt. 3:17+ \| Jes. 2:4, 11:2-5]	18 "Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille.	18 Katso, minun palveliani, jonka minä valitsin, minun rakkaani, johonka minun sieluni mielistyi: minä panen hänen päällensä minun henkeni, ja hänen pitää tuomion pakanoille julistaman.
19 Ei hän huuda eikä riitele, ei kuulla hänen ääntänsä kaduilla.	19 Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla.	19 Ei hän riitele eikä huuda, eikä yhdenkään pidä kuuleman hänen ääntänsä kujilla.
20 Murtunutta ruokoa hän ei muserra, savuavaa lampunsydäntä hän ei sammuta. Hän on saattava oikeuden voittoon.	20 Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.	20 Särjettyä ruokoa ei hänen pidä murentaman ja suitsuvaista kynttilän sydäntä ei hänen pidä sammuttaman, siihenasti kuin hän saattaa tuomion voitoksi,
21 Hänen nimeensä kansat panevat toivonsa. [Jes. 11:10; Room. 15:12]	21 Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa."	21 Ja hänen nimensä päälle pitää pakanain toivoman.
Jeesus ja Belsebul
22 Sitten Jeesuksen luo tuotiin sokea ja mykkä mies, jota vaivasi paha henki. Jeesus paransi hänet, niin että mies puhui ja näki. [12:22-32: Mark. 3:20-30; Luuk. 11:14-23, 12:10 : 12:22-24: Matt. 9:32-34]	22 Silloin tuotiin hänen tykönsä riivattu mies, joka oli sokea ja mykkä, ja hän paransi hänet, niin että mykkä puhui ja näki.	22 Silloin tuotiin hänen tykönsä pirulta riivattu, sokia ja mykkä; ja hän paransi hänen, niin että sokia ja mykkä sekä puhui että näki.
23 Kaikki olivat ihmeissään ja kyselivät: "Entäpä jos tämä on Daavidin Poika?"	23 Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: "Eiköhän tämä ole Daavidin poika?"	23 Ja kaikki kansa hämmästyi ja sanoi: olleeko tämä se Davidin poika?
24 Mutta kun fariseukset kuulivat sen, he sanoivat: "Itsensä Belsebulin, pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa."	24 Mutta kun fariseukset sen kuulivat, sanoivat he: "Tämä ei aja riivaajia ulos kenenkään muun kuin Beelsebulin, riivaajain päämiehen, voimalla".	24 Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, sanoivat he: ei tämä aja ulos perkeleitä, vaan beelsebubin, perkeleitten päämiehen, kautta.
25 Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, eikä myöskään kaupunki tai perhe kestä, jos sitä repivät riidat. [Ps. 139:2]	25 Mutta hän tiesi heidän ajatuksensa ja sanoi heille: "Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.	25 Mutta kuin Jesus tiesi heidän ajatuksensa, sanoi hän heille: jokainen valtakunta, itsiänsä vastaan erinnyt, tulee kylmille, ja jokainen kaupunki taikka huone, itsiänsä vastaan erinnyt, ei seiso.
26 Jos Saatana ajaa ulos Saatanan, silloin se on noussut itseään vastaan. Kuinka sen valtakunta silloin voi pysyä koossa?	26 Jos nyt saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on riitautunut itsensä kanssa; kuinka siis hänen valtakuntansa pysyy pystyssä?	26 Ja jos saatana ajaa ulos saatanan, niin hän on erinnyt itsiänsä vastaan: kuinka siis hänen valtakuntansa seisois?
27 Jos minä karkotan pahoja henkiä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. [Ap. t. 19:13-20]	27 Ja jos minä Beelsebulin voimalla ajan ulos riivaajia, kenenkä voimalla sitten teidän lapsenne ajavat niitä ulos? Niinpä he tulevat olemaan teidän tuomarinne.	27 Ja jos minä beelsebubin kautta ajaisin perkeleitä ulos, kenenkä kautta siis poikanne ajavat niitä ulos? Sentähden pitää heidän oleman teidän tuomarinne.
28 Mutta jos minä karkotan pahoja henkiä Jumalan Hengen voimalla, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne.	28 Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.	28 Mutta jos minä ajan ulos perkeleitä Jumalan Hengellä, niin Jumalan valtakunta tuli teidän tykönne.
29 "Kuinka kukaan voi tunkeutua väkevän miehen taloon ja ryöstää hänen tavaroitaan, ellei ensin sido häntä? Vasta sitten hän voi ryöstää talon ja tavarat.	29 Taikka kuinka voi kukaan tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaroitansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää? Vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.	29 Taikka kuinka joku taitaa jonkun väkevän huoneeseen mennä, ja hänen kaluansa ryöstää, ellei hän ensin sido väkevää, ja sitte ryöstä hänen huonettansa?
30 Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa. [Mark. 9:40; Luuk. 9:50]	30 Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.	30 Joka ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan, ja joka ei minun kanssani kokoo, hän hajoittaa.
31 "Sen tähden sanon teille: jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. [Hepr. 10:28,29]	31 Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta.	31 Sentähden sanon minä teille: kaikki synnit ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi; mutta pilkkaa Henkeä vastaan ei anteeksi anneta ihmisille.
32 Joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa. [Luuk. 23:34; 1. Tim. 1:13]	32 Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.	32 Ja kuka ikänä sanoo jonkun sanan Ihmisen Poikaa vastaan, se hänelle anteeksi annetaan; mutta joka sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, ei sitä hänelle anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevaisessa maailmassa.
Puu ja hedelmät
33 "Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. [12:33-37: Luuk. 6:43-45 : Matt. 7:16-20]	33 Joko tehkää puu hyväksi ja sen hedelmä hyväksi, tahi tehkää puu huonoksi ja sen hedelmä huonoksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.	33 Taikka tehkäät hyvä puu, niin hänen hedelmänsä tulee hyväksi, taikka tehkäät mädännyt puu, niin hänen hedelmänsä tulee mädänneeksi; sillä hedelmästä puu tunnetaan.
34 Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. [Matt. 3:7+ \| Matt. 15:18; Luuk. 6:45]	34 Te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te saattaisitte hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.	34 Te kyykärmetten sikiät, kuinka te taidatte hyvää puhua, koska te itse pahat olette? sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.
35 Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa.	35 Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa.	35 Hyvä ihminen tuo edes hyvästä sydämen tavarasta hyviä, ja paha ihminen tuo edes pahasta tavarasta pahoja.
36 Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. [Saarn. 5:5]	36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.	36 Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset puhuvat, pitää heidän luvun tekemän tuomiopäivänä;
37 Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi." [Jaak. 3:2]	37 Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."	37 Sillä sanoistas sinä hurskaaksi tehdään, ja sanoistas sinä tuomitaan.
Joonan merkki
38 Silloin muutamat lainopettajat ja fariseukset sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, anna tässä meidän nähtemme merkki!" [12:38-42: Matt. 16:1-4; Mark. 8:11,12; Luuk. 11:29-32]	38 Silloin muutamat kirjanoppineista ja fariseuksista vastasivat hänelle sanoen: "Opettaja, me tahdomme nähdä sinulta merkin".	38 Silloin vastasivat muutamat kirjanoppineista ja Pharisealaisista, sanoen: Mestari, me tahdomme nähdä sinulta merkkiä.
39 Mutta Jeesus vastasi heille: "Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.	39 Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin profeetta Joonaan merkki.	39 Niin hän vastasi ja sanoi heille: tämä häijy ja huorintekiä suku etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Jonan prophetan merkki.
40 Niin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. [Joona 2:1]	40 Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä.	40 Sillä niinkuin Jona oli valaskalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin pitää myös Ihmisen Pojan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä oleman.
41 Niniven asukkaat nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettavat sille tuomion. He kääntyivät, kun Joona saarnasi heille, ja tässä teillä on enemmän kuin Joona! [Joona 3:5]	41 Niiniven miehet nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonaan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joonas.	41 Niniven miehet pitää nouseman tuomiolle tämän suvun kanssa ja hänen tuomitseman; sillä he paransivat heitänsä Jonan saarnasta. Ja katso, tässä on enempi kuin Jona.
42 Etelän kuningatar herää tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja langettaa sille tuomion. Hän tuli maan ääristä saakka kuulemaan Salomon viisautta, ja tässä teillä on enemmän kuin Salomo! [1. Kun. 10:1-10; 2. Aik. 9:1-9]	42 Etelän kuningatar on heräjävä tuomiolle tämän sukupolven kanssa ja tuleva sille tuomioksi; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, ja katso, tässä on enempi kuin Salomo.	42 Etelän kuningatar on nouseva tuomiolle tämän suvun kanssa ja hänen tuomitseva; sillä hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomonin viisautta. Ja katso, tässä on enempi kuin Salomon.
Saastaisen hengen paluu
43 "Kun saastainen henki lähtee ulos ihmisestä, se harhailee autioilla seuduilla ja etsii lepopaikkaa, mutta ei löydä. [12:43-45: Luuk. 11:24-26]	43 Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä.	43 Mutta kuin rietas henki on lähtenyt ihmisestä, niin hän vaeltaa lävitse kuivia paikkoja, etsein lepoa, ja ei löydä.
44 Silloin se päättää: 'Minä palaan kotiini, josta lähdin.' Kun se sitten tulee ja löytää huoneensa tyhjillään, lakaistuna ja hyvässä järjestyksessä,	44 Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna.	44 Silloin hän sanoo: minä palajan jälleen minun huoneeseeni, kusta minä läksin. Ja kuin hän tulee, niin hän löytää sen tyhjäksi, käväistyksi ja kaunistetuksi.
45 silloin se hakee seitsemän vielä pahempaa henkeä, ja ne tulevat sisään ja asettuvat sinne asumaan. Näin sen ihmisen tila on lopussa pahempi kuin alussa. Samoin käy tämän pahan sukupolven." [2. Piet. 2:20]	45 Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle."	45 Silloin hän menee ja ottaa kanssansa seitsemän muuta henkeä, itseänsä pahempaa, ja ne sisälle menevät ja asuvat siellä, ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmaksi kuin ensimäiset. Näin myös tapahtuu tälle pahalle sukukunnalle.
Jeesuksen oikeat omaiset
46 Jeesuksen vielä puhuessa väkijoukolle hänen äitinsä ja veljensä olivat tulleet paikalle. He seisoivat ulkona ja tahtoivat puhua hänen kanssaan. [12:46-50: Mark. 3:31-35; Luuk. 8:19-21 : Matt. 13:55]	46 Hänen vielä puhuessaan kansalle, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona, tahtoen häntä puhutella.	46 Kuin hän vielä kansalle puhui, katso, hänen äitinsä ja veljensä seisoivat ulkona ja pyysivät häntä puhutella.
47 Joku tuli sanomaan Jeesukselle: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja haluavat puhua kanssasi."	47 Niin joku sanoi hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella".	47 Niin yksi sanoi hänelle: katso, äitis ja veljes seisovat ulkona, ja tahtovat sinua puhutella.
48 Mutta Jeesus vastasi sanantuojalle: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?"	48 Mutta hän vastasi ja sanoi sille, joka sen hänelle ilmoitti: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?"	48 Niin hän vastasi ja sanoi sille, joka hänelle sitä sanoi: kuka on minun äitini ja kutka ovat minun veljeni?
49 Hän osoitti kädellään opetuslapsiaan ja sanoi: "Katso, tässä ovat minun äitini ja veljeni.	49 Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni!	49 Ja hän ojensi kätensä opetuslastensa puoleen ja sanoi: minun äitini ja minun veljeni.
50 Jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." [Joh. 15:14; Room. 8:29; Hepr. 2:11]	50 Sillä jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."	50 Sillä jokainen, joka tekee Isäni tahdon, joka on taivaissa, hän on minun veljeni, ja sisareni, ja äitini.

MATTEUS 13

Kylväjä
1 Samana päivänä Jeesus lähti ulos, meni järven rantaan ja asettui istumaan. [13:1-9: Mark. 4:1-9; Luuk. 8:4-8 : 13:1,2: Mark. 3:7-9; Luuk. 5:1-3]	1 Sinä päivänä Jeesus lähti asunnostaan ja istui järven rannalle.	1 Mutta sinä päivänä läksi Jesus huoneesta ja istui meren tykönä.
2 Hänen ympärilleen kokoontui silloin niin suuri joukko ihmisiä, että hänen oli siirryttävä veneeseen. Hän istui veneessä ja väkijoukko seisoi rannalla,	2 Ja hänen tykönsä kokoontui paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istuutui, ja kaikki kansa seisoi rannalla.	2 Ja hänen tykönsä kokoontui paljo kansaa, niin että hän meni haahteen, ja istui: ja kaikki kansa seisoi rannalla.
3 ja hän puhui heille pitkään vertauksin. Hän sanoi: "Mies lähti kylvämään.	3 Ja hän puhui heille paljon vertauksilla ja sanoi: "Katso, kylväjä meni kylvämään.	3 Ja hän puhui heille paljon vertauksilla, sanoen: katso, kylväjä meni kylvämään.
4 Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.	4 Ja hänen kylväessään putosivat muutamat siemenet tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.	4 Ja hänen kylväissänsä lankesivat muutamat tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät ne.
5 Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti,	5 Toiset putosivat kallioperälle, jossa niillä ei ollut paljon maata, ja ne nousivat kohta oraalle, kun niillä ei ollut syvää maata.	5 Muutamat taas lankesivat kivistöön, kussa ei heillä ollut paljo maata, ja nousivat pian päälle, ettei heillä ollut syvää maata;
6 mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.	6 Mutta auringon noustua ne paahtuivat, ja kun niillä ei ollut juurta, niin ne kuivettuivat.	6 Mutta kuin aurinko nousi, niin he poudittiin, ja ettei heillä ollut juurta, niin he kuivettuivat.
7 Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.	7 Toiset taas putosivat orjantappuroihin, ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat ne.	7 Mutta muutamat lankesivat orjantappuroihin, ja orjantappurat kävivät ylös, ja tukahuttivat ne.
8 Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.	8 Ja toiset putosivat hyvään maahan ja antoivat sadon, mitkä sata, mitkä kuusikymmentä, mitkä kolmekymmentä jyvää.	8 Muutamat taas lankesivat hyvään maahan, ja tekivät hedelmän, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen ja muutama kolmenkymmenen kertaisen.
9 Jolla on korvat, se kuulkoon!" [Matt. 11:15+]	9 Jolla on korvat, se kuulkoon."	9 Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
Vertausten tarkoitus
10 Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Miksi sinä puhut heille vertauksin?" [13:10-17: Mark. 4:10-12; Luuk. 8:9,10]	10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: "Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?"	10 Niin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: miksi sinä puhut heille vertauksilla?
11 Jeesus vastasi: "Siksi, että te olette saaneet oppia tuntemaan taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta he eivät. [1. Kor. 2:10; 1. Joh. 2:27]	11 Hän vastasi ja sanoi: "Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.	11 Mutta hän vastasi ja sanoi: teille on annettu tuta taivaan valtakunnan salaisuudet, vaan ei heille ole annettu.
12 Jolla on, sille annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. [Matt. 25:29; Mark. 4:25; Luuk. 8:18, 19:26]	12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.	12 Sillä jolla on, hänelle pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta siltä, jolla ei ole, pitää sekin otettaman pois, mikä hänellä on.
13 Minä puhun heille vertauksin, koska he näkevät eivätkä kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule eivätkä ymmärrä. [5. Moos. 29:3; Jer. 5:21; Hes. 12:2]	13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.	13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, ettei he nähden näe, eikä kuullen kuule, ei myös ymmärrä.
14 Heissä käy toteen tämä Jesajan ennustus: -- Kuulemalla kuulkaa älkääkä käsittäkö. Katsomalla katsokaa älkääkä nähkö. [13:14,15: Jes. 6:9,10+; Joh. 12:39,40; Ap. t. 28:25-27; Room. 11:8]	14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: 'Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.	14 Ja heissä täytetään Jesaiaan ennustus, joka sanoo: korvillanne pitää teidän kuuleman, ja ei ymmärtämän, ja nähden näkemän, ja ei äkkäämän.
15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.	15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'	15 Sillä tämän kansan sydän on kovettunut, ja he korvillansa työläästi kuulivat, ja silmänsä panivat umpeen, ettei he joskus näkisi silmillänsä, ja kuulisi korvillansa, ja ymmärtäisi sydämellänsä, ja palajaisivat, ja minä parantaisin heitä.
16 "Autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja korvanne, koska ne kuulevat! [Matt. 16:17; Luuk. 10:23,24]	16 Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.	16 Mutta autuaat ovat teidän silmännne, sillä he näkevät, ja teidän korvanne, sillä he kuulevat.
17 Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.	17 Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.	17 Sillä totisesti sanon minä teille: monta prophetaa ja vanhurskasta pyysi nähdä, joita te näette, ja ei nähneet, ja kuulla, joita te kuulette, ja ei kuulleet.
Kylväjävertauksen selitys
18 "Kuulkaa siis, mitä vertaus kylväjästä tarkoittaa. [13:18-23: Mark. 4:13-20; Luuk. 8:11-15]	18 Kuulkaa siis te vertaus kylväjästä:	18 Niin kuulkaat siis te kylväjän vertaus:
19 Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty siemen.	19 Kun joku kuulee valtakunnan sanan eikä ymmärrä, niin tulee paha ja tempaa pois sen, mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, mikä kylvettiin tien oheen.	19 Kuin joku kuulee valtakunnan sanan ja ei ymmärrä, niin tulee pahuus ja tempaa pois sen mikä hänen sydämeensä kylvettiin. Tämä on se, joka tien oheen oli kylvetty.
20 Kylvö kallioiseen paikkaan kuvaa sitä, joka sanoman kuullessaan heti ottaa sen iloiten vastaan	20 Mikä kallioperälle kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja heti ottaa sen ilolla vastaan;	20 Mutta kivistöön kylvetty on se, joka kuulee sanan, ja kohta ilolla sen vastaan ottaa;
21 mutta joka kestää vain hetken, koska häneltä puuttuvat juuret. Kun tulee ahdinko tai vaino sanan tähden, hän luopuu kohta.	21 mutta hänellä ei ole juurta itsessään, vaan hän kestää ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin hän heti lankeaa pois.	21 Mutta ei ole hänellä juurta itsessänsä, vaan ajan pysyy: kuin siis vaiva eli vaino tulee sanan tähden, niin hän kohta pahenee.
22 Kylvö ohdakkeisiin tarkoittaa ihmistä, joka kuulee sanan mutta jossa sana ei tuota satoa, koska tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen. [Matt. 19:22; Luuk. 12:15; 1. Tim. 6:9]	22 Mikä taas orjantappuroihin kylvettiin, on se, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huoli ja rikkauden viettelys tukahuttavat sanan, ja hän jää hedelmättömäksi.	22 Mutta orjantappurain sekaan kylvetty on se, joka sanan kuulee; ja tämän mailman suru ja rikkauden petos tukahuttaa sanan, ja hän tulee hedelmättömäksi.
23 Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää."	23 Mutta mikä hyvään maahan kylvettiin, on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen ja myös tuottaa hedelmän ja tekee, mikä sata jyvää, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä."	23 Mutta hyvään maahan kylvetty on se, joka kuulee sanan ja ymmärtää, joka tosin tuottaa hedelmän ja tekee, muutama satakertaisen, muutama kuudenkymmenen kertaisen, muutama kolmenkymmenen kertaisen.
Vehnä ja rikkavilja
24 Jeesus esitti heille toisen vertauksen taivasten valtakunnasta: "Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä.	24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.	24 Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on ihmisen vertainen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
25 Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois.	25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.	25 Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihollisensa ja kylvi ohdakkeita nisuin sekaan, ja meni pois.
26 Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin.	26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.	26 Mutta kuin oras rupesi kasvamaan ja hedelmän kantoi, silloin näkyivät myös ohdakkeet.
27 Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?'	27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'	27 Mutta perheen isännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: Herra, etkös hyvää siementä kylvänyt peltoos? kusta siis sillä on ohdakkeet?
28 Isäntä sanoi heille: 'Se on vihamieheni työtä.' Miehet kysyivät silloin häneltä: 'Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?'	28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt'. Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'	28 Niin sanoi hän heille: vihamies sen teki. Mutta palveliat sanoivat hänelle: tahdotkos, että me menemme ja kokoomme ne?
29 'En', hän vastasi, 'te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin.	29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.	29 Mutta hän sanoi: en, ettette ohdakkeita kootessanne myös tempaisi ynnä heidän kanssansa nisuja pois.
30 Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.'" [Matt. 3:12+]	30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"	30 Sallikaat molemmat kasvaa elon-aikaan asti; ja elon-ajalla sanon minä elomiehille: kootkaat ensin ohdakkeet, ja sitokaat heitä lyhteisiin poltettaa, mutta nisut kootkaat minun aittaani.
Sinapinsiemen ja hapate
31 Jeesus esitti heille myös tällaisen vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin sinapinsiemen, jonka mies kylvi maahansa. [13:31-33: Mark. 4:30-32; Luuk. 13:18,19 \| Luuk. 13:20,21 : Matt. 17:20; Luuk. 17:6]	31 Vielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa.	31 Toisen vertauksen pani hän heidän eteensä, sanoen: taivaan valtakunta on sinapin siemenen vertainen, jonka ihminen otti ja kylvi peltoonsa;
32 Se on pienin kaikista siemenistä, mutta kun sen taimi kasvaa täyteen mittaansa, se on puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille." [Hes. 17:23, 31:6]	32 Se on kaikista siemenistä pienin, mutta kun se on kasvanut, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille."	32 Joka on pienin kaikkia siemeniä, mutta kuin se kasvanut on, niin hän on suurin kaalein seassa, ja tulee puuksi, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.
33 Vielä hän esitti heille vertauksen: "Taivasten valtakunta on kuin hapate. Kun nainen sekoitti sen kolmeen vakalliseen jauhoja, koko taikina happani."	33 Taas toisen vertauksen hän puhui heille: "Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani".	33 Toisen vertauksen sanoi hän heille: taivaan valtakunta on hapatuksen vertainen, jonka vaimo otti, ja sekoitti kolmeen vakkaan jauhoja, siihen asti kuin kaikki happani.
34 Kaiken tämän Jeesus puhui väkijoukolle vertauksin. Vertauksitta hän ei puhunut heille mitään, [Mark. 4:33,34]	34 Tämän kaiken Jeesus puhui kansalle vertauksilla, ja ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään;	34 Nämät kaikki puhui Jesus kansalle vertauksilla, ja ilman vertauksia ei hän mitään puhunut heille,
35 jotta tämä profeetan sana kävisi toteen: -- Minä avaan suuni ja puhun vertauksin, tuon julki sen, mikä on ollut salattua maailman luomisesta saakka. [Ps. 78:2+]	35 että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: "Minä avaan suuni vertauksiin, minä tuon ilmi sen, mikä on ollut salassa maailman perustamisesta asti".	35 Että täytettäisiin mitä oli prophetan kautta sanottu, joka sanoo: minä avaan suuni vertauksiin ja puhun ulos salatut maailman alusta.
Rikkaviljavertauksen selitys
36 Sitten Jeesus lähetti väkijoukon pois ja meni sisälle. Opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon rikkaviljasta." [Matt. 15:15; Mark. 7:17]	36 Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta".	36 Silloin laski Jesus kansan menemään, ja tuli kotia. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä, sanoen: selitä meille sen vertaus pellon ohdakkeista.
37 Hän vastasi heille: "Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika.	37 Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.	37 Niin hän vastasi ja sanoi heille: joka kylvää hyvän siemenen, se on Ihmisen Poika.
38 Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. [1. Joh. 3:10]	38 Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.	38 Mutta pelto on maailma; vaan hyvä siemen, ne ovat valtakunnan lapset; mutta ohdakkeet ovat pahan lapset.
39 Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä. [Joel 4:13; Ilm. 14:15]	39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.	39 Vihollinen, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu; mutta elomiehet ovat enkelit.
40 Niin kuin rikkavilja kootaan ja hävitetään polttamalla, niin tapahtuu maailman lopussa.	40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.	40 Niinkuin siis ohdakkeet haetaan kokoon ja tulella poltetaan, niin pitää myös tämän maailman lopulla oleman.
41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka viettelevät pahaan ja harjoittavat vääryyttä. [Sef. 1:3]	41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta,	41 Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja heidän pitää kokooman hänen valtakunnastansa kaikki pahennukset, ja ne jotka vääryyttä tekevät,
42 Enkelit heittävät heidät tuliseen pätsiin, ja siellä itketään ja kiristellään hampaita. [Dan. 3:6; Mal. 3:19 \| Matt. 8:12+]	42 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.	42 Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
43 Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon! [Tuom. 5:31; Dan. 12:3; Viis. 3:7; 1. Kor. 15:40,41 \| Matt. 11:15+]	43 Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.	43 Silloin pitää vanhurskaat kiiltämän niinkuin aurinko isänsä valtakunnassa. Jolla on korvat kuulla, se kuulkaan!
Aarre, helmi ja nuotta
44 "Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Kun mies löysi sen, hän peitti sen uudelleen maahan, ja sitten hän iloissaan myi kaiken minkä omisti ja osti sen pellon. [Fil. 3:7]	44 Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon.	44 Taas on taivaan valtakunta tavaran vertainen, joka on peltoon kätketty, jonka ihminen löysi, ja kätki sen: ja ilon tähden, mikä hänellä siitä oli, meni hän pois ja myi kaikki mitä hänellä oli ja osti sen pellon.
45 "Taivasten valtakunta on myös tällainen. Kauppias etsi kauniita helmiä.	45 Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä,	45 Taas on taivaan valtakunta kauppamiehen vertainen, joka etsi hyviä päärlyjä.
46 Kun hän löysi yhden kallisarvoisen helmen, hän myi kaiken minkä omisti ja osti sen. [Sananl. 8:10,11]	46 ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.	46 Ja kuin hän löysi yhden kalliin päärlyn, meni hän pois, myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.
47 "Vielä taivasten valtakunta on kuin nuotta, joka laskettiin mereen ja joka keräsi kaikenlaisia kaloja. [Matt. 22:9,10]	47 Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.	47 Taas on taivaan valtakunta verkon vertainen, joka on mereen heitetty, ja kaikenlaisia kokosi.
48 Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen rantaan, istuutuivat ja lajittelivat hyvät kalat koreihin mutta viskasivat huonot pois.	48 Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.	48 Kuin se täyteen tuli, vetivät he sen rannalle, ja istuivat ja eroittivat hyvät astioihinsa, mutta mädänneet he heittivät pois.
49 Samoin käy maailman lopussa: enkelit tulevat, erottavat pahat vanhurskaista [Matt. 25:32]	49 Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista	49 Näin on tapahtuva maailman lopulla: Enkelit menevät ulos ja eroittavat pahat vanhurskasten keskeltä,
50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä itketään ja kiristellään hampaita." [Matt. 13:42]	50 ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.	50 Ja heittävät heidät tuliseen pätsiin: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Taivasten valtakunnan opetuslapsi
51 "Ymmärrättekö nyt kaiken tämän?" Jeesus kysyi. "Ymmärrämme", he vastasivat.	51 Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?" He vastasivat hänelle: "Olemme".	51 Sanoi Jesus heille: ymmärsittekö te nämät kaikki? He sanoivat hänelle: ymmärsimme, Herra.
52 Silloin hän sanoi heille: "Siksipä jokainen lainopettaja, josta on tullut taivasten valtakunnan opetuslapsi, on kuin isäntä, joka runsaasta varastostaan ottaa esiin sekä uutta että vanhaa."	52 Ja hän sanoi heille: "Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa".	52 Mutta hän sanoi heille: sentähden jokainen kirjanoppinut, joka on taivaan valtakuntaan oppinut, se on perheenisännän vertainen, joka tavarastansa tuo edes uusia ja vanhoja.
Jeesus käy kotikaupungissaan
53 Kaikki nämä vertaukset kerrottuaan Jeesus lähti siltä seudulta [13:53-58: Mark. 6:1-6; Luuk. 4:16-30]	53 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä vertaukset, lähti hän sieltä.	53 Ja tapahtui, kuin Jesus lopetti nämät vertaukset, läksi hän sieltä.
54 ja meni kotikaupunkiinsa. Hän opetti ihmisiä heidän synagogassaan, ja hämmästyksissään he kysyivät: "Mistä hänellä on tämä viisaus, mistä voima tehdä ihmeitä? [Joh. 7:15]	54 Ja hän tuli kotikaupunkiinsa ja opetti heitä heidän synagoogassaan, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä hänellä on tämä viisaus ja nämä voimalliset teot?	54 Ja kuin hän tuli isänsä maalle, opetti hän heitä heidän synagogassansa, niin että he hämmästyivät ja sanoivat: kusta tällä on tämä viisaus ja nämät väkevät työt?
55 Eikö hän ole se rakennusmiehen poika? Eikö hänen äitinsä nimi ole Maria, ja ovathan Jaakob, Joosef, Simon ja Juudas hänen veljiään? [Joh. 6:42]	55 Eikö tämä ole se rakentajan poika? Eikö hänen äitinsä ole nimeltään Maria ja hänen veljensä Jaakob ja Joosef ja Simon ja Juudas?	55 Eikö tämä ole tuo sepän poika? eikö hänen äitinsä kutsuta Mariaksi ja hänen veljensä Jakob ja Joses, ja Simon ja Juudas?
56 Hänen sisarensakin asuvat kaikki täällä missä mekin. Mistä hän on voinut saada tämän kaiken?"	56 Ja eivätkö hänen sisarensa ole kaikki meidän parissamme? Mistä sitten hänellä on tämä kaikki?"	56 Ja hänen sisarensa, eikö ne kaikki ole meidän tykönämme? Kusta siis tällä on nämät kaikki?
57 Näin he torjuivat hänet. Jeesus sanoi heille: "Missään ei profeetta ole niin väheksytty kuin kotikaupungissaan ja omassa kodissaan." [Jer. 11:21; Luuk. 2:34; Joh. 4:44]	57 Ja he loukkaantuivat häneen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan".	57 Ja he pahenivat hänessä. Niin sanoi Jesus heille: ei prophetaa kussakaan halvempana pidetä kuin isänsä maalla ja kotonansa.
58 Ja koska he eivät uskoneet häneen, hän ei tehnyt siellä montakaan voimatekoa.	58 Ja heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa.	58 Ja ei hän siellä monta väkevää työtä tehnyt, heidän epäuskonsa tähden.

MATTEUS 14

Johannes Kastajan mestaus
1 Noihin aikoihin neljännesruhtinas Herodes* kuuli Jeesuksesta. [Neljännesruhtinas Herodes Antipas.] [14:1-12: Mark. 6:14-29 : 14:1,2: Luuk. 9:7-9 : Luuk. 3:1]	1 Siihen aikaan neljännysruhtinas Herodes kuuli maineen Jeesuksesta.	1 Siihen aikaan kuuli Herodes tetrarka Jesuksen sanoman,
2 Hän sanoi hovimiehilleen: "Se on Johannes Kastaja. Hän on herännyt kuolleista, siksi hänessä vaikuttavat nuo voimat."	2 Ja hän sanoi palvelijoilleen: "Se on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".	2 Ja sanoi palvelioillensa: tämä on Johannes Kastaja: hän on noussut kuolleista, ja sentähden tekee hän senkaltaisia väkeviä töitä.
3 Herodes näet oli pidättänyt Johanneksen, pannut hänet kahleisiin ja heittänyt vankilaan. Tämän hän oli tehnyt veljensä Filippoksen vaimon Herodiaan tähden, [14:3,4: Luuk. 3:19,20]	3 Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni ja sitonut hänet ja pannut vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden.	3 Sillä Herodes oli ottanut Johanneksen kiinni, sitonut ja vankiuteen pannut, Herodiaksen, veljensä Philippuksen emännän tähden.
4 sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa elää hänen kanssaan." [3. Moos. 20:21]	4 Sillä Johannes oli sanonut hänelle: "Sinun ei ole lupa pitää häntä".	4 Sillä Johannes oli hänelle sanonut: ei sinulle ole luvallinen häntä pitää.
5 Herodes olisi halunnut surmata Johanneksen mutta pelkäsi kansaa, joka piti Johannesta profeettana. [Matt. 21:26]	5 Ja Herodes olisi tahtonut tappaa Johanneksen, mutta pelkäsi kansaa, sillä he pitivät häntä profeettana.	5 Ja kuin hän tahtoi hänen tappaa, pelkäsi hän kansaa; sillä he pitivät hänen prophetana.
6 Sitten Herodes vietti syntymäpäiviään ja Herodiaan tytär tanssi vieraille. Tyttö miellytti Herodesta niin,	6 Mutta kun Herodeksen syntymäpäivä tuli, tanssi Herodiaan tytär heidän edessään, ja se miellytti Herodesta;	6 Mutta kun Herodeksen syntymäjuhlaa pidettiin, hyppäsi Herodiaksen tytär heidän edessänsä; ja se kelpasi Herodekselle.
7 että tämä valalla vannoen lupasi antaa hänelle mitä hän vain pyytäisi.	7 sentähden hän valalla vannoen lupasi antaa hänelle, mitä ikinä hän anoisi.	7 Sentähden lupasi hän hänelle vannotulla valalla antaa, mitä hän anois.
8 Äitinsä yllytyksestä tyttö sanoi: "Anna minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pää."	8 Niin hän äitinsä yllytyksestä sanoi: "Anna tuoda minulle tänne lautasella Johannes Kastajan pää".	8 Mutta niinkuin hän äidiltänsä ennen neuvottu oli, anna minulle, hän sanoi, tässä vadissa Johannes Kastajan pää.
9 Kuningas tuli pahoille mielin, mutta koska hän oli vieraittensa kuullen vannonut valan, hän käski täyttää pyynnön.	9 Silloin kuningas tuli murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän käski antaa sen.	9 Ja kuningas tuli murheelliseksi; mutta kuitenkin valan tähden ja niiden, jotka ynnä atrioitsivat, käski hän antaa hänelle,
10 Hän lähetti vankilaan sanan ja käski mestata Johanneksen.	10 Ja hän lähetti lyömään Johannekselta pään poikki vankilassa.	10 Ja lähetti leikkaamaan Johanneksen kaulaa tornissa.
11 Tämän pää tuotiin vadilla ja annettiin tytölle, ja tyttö vei sen äidilleen.	11 Ja hänen päänsä tuotiin lautasella ja annettiin tytölle; ja tämä vei sen äidilleen.	11 Ja hänen päänsä kannettiin vadissa ja annettiin piialle, ja hän vei sen äidillensä.
12 Johanneksen opetuslapset tulivat sitten hakemaan ruumiin ja hautasivat sen. Sen jälkeen he menivät kertomaan Jeesukselle, mitä oli tapahtunut.	12 Ja hänen opetuslapsensa tulivat ja ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat hänet; ja he menivät ja ilmoittivat asian Jeesukselle.	12 Ja hänen opetuslapsensa tulivat, ja ottivat pois hänen ruumiinsa, ja hautasivat sen; ja menivät ja ilmoittivat Jesukselle.
Jeesus ruokkii viisituhatta miestä
13 Kuultuaan tästä Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista lähti paljon väkeä maitse hänen peräänsä. [14:13-21: Mark. 6:30-44; Luuk. 9:10-17; Joh. 6:1-15]	13 Kun Jeesus sen kuuli, lähti hän sieltä venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. Ja tämän kuultuaan kansa meni jalkaisin kaupungeista hänen jälkeensä.	13 Ja kuin Jesus sen kuuli, meni hän sieltä pois haahdella erämaahan yksinänsä. Ja kuin kansa se kuuli, noudattivat he häntä jalkaisin kaupungeista.
14 Kun hän veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli ja hän paransi kaikki sairaat. [Matt. 9:36+]	14 Ja astuessaan maihin Jeesus näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, ja hän paransi heidän sairaansa.	14 Ja Jesus meni ulos, ja näki paljon kansaa, ja armahti heidän päällensä, ja paransi heidän sairaitansa.
15 Illan suussa opetuslapset menivät hänen luokseen ja sanoivat: "Tämä on asumatonta seutua, ja päivä on jo pitkällä. Lähetä ihmiset pois, että he menisivät kyliin ostamaan itselleen ruokaa."	15 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja päivä on jo pitkälle kulunut; laske siis kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa".	15 Mutta kun ehtoo tuli, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä, ja sanoivat: tämä on erämaa, ja aika on jo kulunut: laske kansa, että he menisivät kyliin itsellensä ruokaa ostamaan.
16 Mutta Jeesus sanoi: "Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. Antakaa te heille syötävää."	16 Mutta Jeesus sanoi heille: "Ei heidän tarvitse mennä pois; antakaa te heille syödä".	16 Niin Jesus sanoi heille: ei tarvitse heidän mennä pois: antakaat te heidän syödä.
17 "Ei meillä ole mukana muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa", he vastasivat.	17 He sanoivat hänelle: "Meillä ei ole täällä muuta kuin viisi leipää ja kaksi kalaa".	17 Mutta he sanoivat hänelle: ei meillä ole tässä enempi kuin viisi leipää ja kaksi kalaa.
18 "Tuokaa ne tänne minulle", sanoi Jeesus.	18 Mutta hän sanoi: "Tuokaa ne tänne minulle".	18 Hän sanoi: tuokaat minulle ne tänne.
19 Hän käski väkijoukon asettua nurmelle. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, ja opetuslapset jakoivat ne väelle. [Matt. 15:36, 26:26; Mark. 6:41+]	19 Ja hän käski kansan asettua ruohikkoon, otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi, mursi ja antoi leivät opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.	19 Ja hän käski kansan istua ruoholle, ja otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsahti ylös taivaasen, kiitti, ja mursi, ja antoi leivät opetuslapsille, ja opetuslapset antoivat kansalle.
20 Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista. [2. Kun. 4:44]	20 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, kaksitoista täyttä vakallista.	20 Ja he söivät kaikki, ja ravittiin. Niin he kokosivat tähteistä muruja, kaksitoistakymmentä koria täyteen.
21 Syömässä oli noin viisituhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.	21 Ja niitä, jotka aterioivat, oli noin viisituhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.	21 Mutta niitä, jotka olivat syöneet, oli lähes viisituhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.
Jeesus kävelee veden päällä
22 Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. [14:22-33: Mark. 6:45-52; Joh. 6:16-21]	22 Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa.	22 Ja kohta vaati Jesus opetuslapsiansa haahteen astumaan, ja menemään hänen edellään toiselle rannalle, niinkauvan kuin hän kansan olis tyköänsä laskenut.
23 Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. [Luuk. 6:12]	23 Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä.	23 Ja kuin hän oli kansan laskenut, astui hän yksinänsä vuorelle rukoilemaan. Ja kuin ehtoo joutui, oli hän siellä yksinänsä.
24 Vene oli jo hyvän matkan* päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. [Alkutekstissä "monen stadionin". Stadion on kreikkalainen pituusmitta, 192 metriä.]	24 Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.	24 Mutta haaksi oli jo keskellä merta, ja ahdistettiin aalloilta; sillä vastatuuli oli.
25 Neljännen yövartion* aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. [Roomalaisen käytännön mukaan yö jaettiin neljään kolmituntiseen vartioon. Neljäs yövartio oli noin kello 3--6 aamulla.] [Job 9:8]	25 Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä.	25 Mutta yöllä, neljännessä vartiossa, tuli Jesus heidän tykönsä, käyden merellä.
26 Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. [Luuk. 24:37]	26 Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: "Se on aave", ja huusivat pelosta.	26 Ja kuin opetuslapset näkivät hänen merellä käyvän, peljästyivät he, ja sanoivat: kyöpeli se on; ja huusivat pelvon tähden.
27 Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö."	27 Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".	27 Niin Jesus puhui kohta heille ja sanoi: olkaat hyvässä turvassa! minä olen: älkäät peljästykö.
28 Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin."	28 Pietari vastasi hänelle ja sanoi: "Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten".	28 Niin vastasi Pietari häntä ja sanoi: Herra, jos sinä olet, niin käske minun tulla tykös vetten päällä.
29 "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.	29 Hän sanoi: "Tule". Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö.	29 Niin hän sanoi: tule! Ja Pietari astui ulos haahdesta ja kävi vetten päällä, että hän menis Jesuksen tykö.
30 Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. [Matt. 8:25,26]	30 Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: "Herra, auta minua".	30 Ja kuin hän näki ankaran tuulen, niin hän peljästyi, ja rupesi vajoomaan, huusi sanoen: Herra, auta minua!
31 Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?"	31 Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: "Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?"	31 Niin Jesus ojensi kohta kätensä, ja tarttui häneen, ja sanoi hänelle: oi sinä heikko-uskoinen, miksis epäilit?
32 Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi.	32 Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli.	32 Kuin he astuivat haahteen, niin tuuli tyveni.
33 Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika." [Matt. 16:16]	33 Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: "Totisesti sinä olet Jumalan Poika".	33 Mutta ne, jotka olivat haahdessa, tulivat ja kumarsivat häntä, ja sanoivat: totisesti olet sinä Jumalan Poika.
Sairaat parantuvat
34 Päästyään järven yli he nousivat maihin Gennesaretissa. [14:34-36: Mark. 6:53-56]	34 Ja kuljettuaan yli he tulivat maihin Gennesaretiin.	34 Ja kuin he olivat menneet ylitse, tulivat he Genesaretin maalle.
35 Kun seudun ihmiset huomasivat, kuka oli tullut, he lähettivät sanan joka puolelle, ja niin kaikki sairaat tuotiin Jeesuksen luo.	35 Ja kun sen paikkakunnan miehet tunsivat hänet, lähettivät he sanan kaikkeen ympäristöön, ja hänen tykönsä tuotiin kaikki sairaat.	35 Ja kuin sen paikan miehet tunsivat hänen, lähettivät he ympäri kaikkea sitä maata, ja toivat hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita,
36 He pyysivät saada edes koskettaa hänen viittansa tupsua, ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat. [Matt. 9:20+]	36 Ja he pyysivät häneltä, että vain saisivat koskea hänen vaippansa tupsuun; ja kaikki, jotka koskivat, paranivat.	36 Ja rukoilivat häntä, että he ainoastaan hänen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta. Ja kaikki, jotka siihen rupesivat, tulivat terveiksi.

MATTEUS 15

Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt
1 Silloin Jeesuksen luo tuli Jerusalemista fariseuksia ja lainopettajia. [15:1-20: Mark. 7:1-23]	1 Silloin tuli fariseuksia ja kirjanoppineita Jerusalemista Jeesuksen luo, ja he sanoivat:	1 Silloin tulivat Jesuksen tykö kirjanoppineet ja Pharisealaiset Jerusalemista, ja sanoivat:
2 "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat isien perinnäissääntöjä?" he kysyivät. "Hehän eivät pese käsiään, kun rupeavat syömään." [Luuk. 11:38]	2 "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle."	2 Miksi sinun opetuslapses rikkovat vanhinten säädyn? sillä ei he pese käsiänsä leipää syödessänsä.
3 Jeesus vastasi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyä perinnäissäännöillänne?	3 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?	3 Niin hän vastaten sanoi heille: miksi tekin rikotte Jumalan käskyn, teidän säätynne tähden?
4 Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi' ja 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiään, häntä rangaistakoon kuolemalla'. [2. Moos. 20:12+; 5. Moos. 5:16+; Ef. 6:2,3 \| 2. Moos. 21:17+; 3. Moos. 20:9+; Sananl. 20:20]	4 Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'.	4 Sillä Jumala käski, sanoen: kunnioita isääs ja äitiäs: ja joka kiroilee isää eli äitiä, hänen pitää kuolemalla kuoleman.
5 Mutta te opetatte, että jos joku sanoo isälleen tai äidilleen: 'Sen, mitä sinun piti minulta saada, olen luvannut uhrilahjaksi', [Sananl. 28:24; 1. Tim. 5:4]	5 Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.	5 Mutta te sanotte: jokainen sanokaan isälle taikka äidille: se on uhrattu, jolla sinua piti minulta autettaman: ja ei ensinkään kunnoittaisi isäänsä eikä äitiänsä.
6 hänen ei enää tarvitse kunnioittaa isäänsä tai äitiänsä. Näin te olette perinnäissäännöllänne tehneet tyhjäksi Jumalan sanan. [5. Moos. 4:2]	6 Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.	6 Ja te olette rikkoneet Jumalan käskyn teidän säätynne tähden.
7 Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi:	7 Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen:	7 Te ulkokullatut! Jesaias ennusti teistä oikein, sanoen:
8 -- Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. [15:8,9: Jes. 29:13; Hes. 33:31]	8 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana,	8 Tämä kansa lähestyy minua suullansa, ja kunnioittaa minua huulillansa; mutta heidän sydämensä on kaukana minusta.
9 Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä." [Kol. 2:20-22; Tit. 1:14]	9 mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."	9 Vaan turhaan he minua palvelevat, opettain niitä opetuksia, jotka ovat ihmisten käskyt.
Mikä saastuttaa ihmisen
10 Jeesus kutsui väkijoukon luokseen ja sanoi: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.	10 Ja hän kutsui kansan tykönsä ja sanoi heille: "Kuulkaa ja ymmärtäkää.	10 Ja hän kutsui kansan tykönsä, ja sanoi heille: kuulkaat ja ymmärtäkäät!
11 Ei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään. Se ihmisen saastuttaa, mikä tulee suusta ulos." [Room. 14:14; 1. Tim. 4:4]	11 Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen."	11 Ei se ihmistä saastuta, mikä suusta menee sisälle, mutta se, mikä suusta tulee ulos, saastuttaa ihmisen.
12 Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: "Tiedätkö, että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?"	12 Silloin opetuslapset tulivat ja sanoivat hänelle: "Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen?"	12 Niin tulivat hänen opetuslapsensa, ja sanoivat hänelle: tiesitkös, että Pharisealaiset pahenivat, kuin he tämän puheen kuulivat?
13 Hän vastasi: "Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois. [Jes. 60:21, 61:3]	13 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.	13 Mutta hän vastasi ja sanoi: jokainen istutus, jota ei minun taivaallinen Isäni ole istuttanut, pitää juurinensa revittämän ylös.
14 Älkää välittäkö heistä, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Ja kun sokea taluttaa toista sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan." [Matt. 23:16,24; Luuk. 6:39; Room. 2:19]	14 Älkää heistä välittäkö: he ovat sokeita sokeain taluttajia; mutta jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."	14 Antakaat heidän olla: he ovat sokiat sokiain taluttajat; jos sokia sokiaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeevat.
15 Pietari sanoi hänelle: "Puhuit vertauskuvin. Selitä meille, mitä tarkoitit." [Matt. 13:36]	15 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Selitä meille tämä vertaus".	15 Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: selitä meille tämä vertaus.
16 Jeesus vastasi: "Oletteko tekin yhä noin ymmärtämättömiä? [Matt. 13:51; Mark. 4:13, 8:17]	16 Mutta Jeesus sanoi: "Vieläkö tekin olette ymmärtämättömiä?	16 Niin Jesus sanoi: vieläkö tekin olette ymmärtämättömät?
17 Ettekö käsitä, että se, mikä menee suusta sisään, jatkaa kulkuaan vatsaan, ja sitten se ulostetaan.	17 Ettekö käsitä, että kaikki, mikä käy suusta sisään, menee vatsaan ja ulostuu?	17 Ettekö te vielä ymmärrä, että kaikki, mitä suuhun sisälle menee, se menee vatsaan, ja sillä on luonnollinen uloskäyminen.
18 Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. [Matt. 12:34; Luuk. 6:45]	18 Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.	18 Mutta jotka suusta tulevat ulos, ne lähtevät sydämestä ulos, ja saastuttavat ihmisen.
19 Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. [1. Moos. 6:5, 8:21; Jer. 17:9]	19 Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.	19 Sillä sydämestä tulevat ulos pahat ajatukset, murhat, salavuoteudet, huoruudet, varkaudet, väärät todistukset, pilkat:
20 Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin."	20 Nämä ihmisen saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä."	20 Nämät ovat ne, jotka saastuttavat ihmisen; mutta pesemättömillä käsillä syödä, ei saastuta ihmistä.
Kanaanilaisnaisen usko
21 Lähdettyään sieltä Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. [15:21-28: Mark. 7:24-30]	21 Ja Jeesus lähti sieltä ja vetäytyi Tyyron ja Siidonin tienoille.	21 Ja Jesus läksi sieltä ja poikkesi Tyron ja Sidonin maan ääriin.
22 Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." [Matt. 1:1+]	22 Ja katso, kanaanilainen vaimo tuli niiltä seuduilta ja huusi sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda minua. Riivaaja vaivaa kauheasti minun tytärtäni."	22 Ja katso, Kanaanean vaimo, joka niistä maan ääristä oli tullut, huusi häntä, sanoen: Herra, Davidin poika, armahda minua: minun tyttäreni vaivataan hirmuisesti perkeleeltä.
23 Mutta hän ei vastannut naiselle mitään. Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa."	23 Mutta hän ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: "Päästä hänet menemään, sillä hän huutaa meidän jälkeemme".	23 Mutta ei hän sanaakaan häntä vastannut. Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja rukoilivat häntä, sanoen: eroita häntä sinustas; sillä hän huutaa meidän jälkeemme.
24 Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." [Matt. 10:6+]	24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".	24 Niin hän vastaten sanoi: en ole minä lähetetty, vaan kadotettuin lammasten tykö Israelin huoneesta.
25 Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!"	25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".	25 Mutta se tuli ja kumarsi häntä, sanoen: Herra, auta minua.
26 Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille."	26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".	26 Niin hän vastaten sanoi: ei ole sovelias ottaa lasten leipää ja heittää penikoille.
27 "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia."	27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".	27 Niin se vastasi: totta Herra, syövät kuitenkin penikatkin niistä muruista, jotka heidän herrainsa pöydältä putoovat.
28 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve. [Matt. 8:10,13]	28 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Oi vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle, niinkuin tahdot". Ja hänen tyttärensä oli siitä hetkestä terve.	28 Silloin Jesus vastaten sanoi hänelle: oi vaimo, suuri on sinun uskos, tapahtukoon sinulle niinkuin sinä tahdot. Ja hänen tyttärensä tuli sillä hetkellä terveeksi.
Jeesus parantaa sairaita vuorella
29 Jeesus lähti sieltä, ja kuljettuaan Galileanjärven rantaa hän nousi vuorelle. Kun hän istui siellä, [Mark. 7:31]	29 Ja Jeesus lähti sieltä ja tuli Galilean järven rannalle; ja hän nousi vuorelle ja istui sinne.	29 Ja Jesus läksi sieltä ja tuli Galilean meren tykö, ja astui vuorelle, ja istui siihen.
30 hänen luokseen tuli paljon kansaa mukanaan rampoja, sokeita, raajarikkoja, mykkiä ja monia muita. Heidät asetettiin hänen eteensä, ja hän paransi heidät. [15:30,31: Matt. 11:5+]	30 Ja hänen tykönsä tuli paljon kansaa, ja he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita, ja laskivat heidät hänen jalkojensa juureen; ja hän paransi heidät,	30 Ja paljo kansaa tuli hänen tykönsä, ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykkiä, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jesuksen jalkain eteen; ja hän paransi heidät.
31 Ihmiset hämmästyivät nähdessään, kuinka mykät puhuivat, raajarikot tervehtyivät, rammat kävelivät ja sokeat näkivät, ja he ylistivät Israelin Jumalaa.	31 niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän; ja he ylistivät Israelin Jumalaa.	31 Niin että kansa ihmetteli, kuin he näkivät mykät puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvat käyvän ja sokiat näkevän, ja kunnioittivat Israelin Jumalaa.
Jeesus ruokkii neljätuhatta miestä
32 Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: "Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. En tahdo lähettää heitä pois nälkäisinä, etteivät he uupuisi matkalla." [15:32-39: Mark. 8:1-10 : Matt. 9:36, 14:14,16]	32 Ja Jeesus kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi: "Minun käy sääliksi kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää olleet minun tykönäni, eikä heillä ole mitään syötävää; enkä minä tahdo laskea heitä syömättä menemään, etteivät nääntyisi matkalla".	32 Ja Jesus kutsui opetuslapsensa tykönsä, ja sanoi: minä armahdan kansaa, että he ovat jo kolme päivää minun tykönäni viipyneet, ja ei ole heillä mitään syötävää: ja en minä tahdo heitä tyköäni syömättä laskea pois, ettei he tiellä vaipuisi.
33 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me täällä asumattomalla seudulla saamme niin paljon leipää, että pystymme ruokkimaan tällaisen väkijoukon?"	33 Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Mistä me saamme täällä erämaassa niin paljon leipää, että voimme ravita noin suuren kansanjoukon?"	33 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: kusta me saamme tässä erämaassa niin monta leipää, että me ravitsemme niin paljon kansaa?
34 "Montako leipää teillä on?" Jeesus kysyi. "Seitsemän", he vastasivat, "ja jokunen pieni kala."	34 Jeesus sanoi heille: "Montako leipää teillä on?" He sanoivat: "Seitsemän, ja muutamia kalasia".	34 Ja Jesus sanoi heille: kuinka monta leipää teillä on? He sanoivat: seitsemän, ja vähä kalasia.
35 Jeesus käski väen asettua istumaan.	35 Niin hän käski kansan asettua maahan.	35 Niin hän käski kansan istua maan päälle atrioitsemaan.
36 Sitten hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille, jotka jakoivat ne ihmisille. [Matt. 14:19]	36 Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.	36 Ja hän otti ne seitsemän leipää ja kalat, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa, ja opetuslapset antoivat kansalle.
37 Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän täyttä korillista.	37 Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. Sitten he keräsivät jääneet palaset, seitsemän täyttä vasullista.	37 Ja he söivät kaikki ja ravittiin, ja ottivat ylös mitä liiaksi jäi, seitsemän täysinäistä koria muruja.
38 Syömässä oli neljätuhatta miestä ja lisäksi naisia ja lapsia.	38 Ja niitä, jotka aterioivat, oli neljätuhatta miestä, paitsi naisia ja lapsia.	38 Mutta niitä jotka söivät, oli neljätuhatta miestä, ilman vaimoja ja lapsia.
39 Sitten Jeesus lähetti väkijoukon pois, astui veneeseen ja tuli Magadanin* seudulle. [Joissakin käsikirjoituksissa nimi on muodossa Magdala.]	39 Ja laskettuaan kansan tyköänsä hän astui venheeseen ja meni Magadanin alueelle.	39 Ja kuin hän oli kansan tyköänsä laskenut, astui hän haahteen, ja tuli Magdalan rajoille.

MATTEUS 16

Aikojen merkit
1 Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. [16:1-4: Mark. 8:11-13 : Matt. 12:38; Luuk. 11:16]	1 Ja fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta.	1 Niin tulivat hänen tykönsä Pharisealaiset ja Saddukealaiset ja kiusaten anoivat häneltä, että hän merkin taivaasta osoittais heille.
2 Mutta Jeesus vastasi heille: "Illalla te sanotte: 'Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa', [Luuk. 12:54-56]	2 Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Kun ilta tulee, sanotte te: 'Tulee selkeä ilma, sillä taivas ruskottaa',	2 Niin hän vastasi ja sanoi heille: kuin ehtoo tulee, niin te sanotte: seijes tulee; sillä taivas ruskottaa,
3 ja aamulla: 'Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.' Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.	3 ja aamulla: 'Tänään tulee rajuilma, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä'. Taivaan muodon te osaatte arvioida, mutta aikain merkkejä ette osaa.	3 Ja huomeneltain: tänäpänä tulee kova ilma; sillä taivas ruskottaa ja on valju. Te ulkokullatut! te taidatte taivaan muodon tuomita, mutta aikain merkkejä ette taida tuomita?
4 Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki." Hän jätti heidät siihen ja lähti pois. [Joona 2:1; Matt. 12:39-42; Luuk. 11:29-32]	4 Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki." Ja hän jätti heidät ja meni pois.	4 Tämä häijy ja huorintekijä sukukunta etsii merkkiä, ja ei hänelle pidä merkkiä annettaman, vaan Jonan prophetan merkki. Ja hän jätti heidät, ja meni pois.
Jeesus varoittaa fariseusten ja saddukeusten opetuksesta
5 He saapuivat vastarannalle, mutta opetuslapset olivat unohtaneet varata leipää mukaansa. [16:5-12: Mark. 8:14-21; Luuk. 12:1]	5 Kun opetuslapset saapuivat toiselle rannalle, olivat he unhottaneet ottaa leipää mukaansa.	5 Ja kuin hänen opetuslapsensa olivat tulleet ylitse toiselle rannalle, olivat he unohtaneet ottaa leipiä myötänsä.
6 Silloin Jeesus sanoi heille: "Pitäkää varanne. Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta." [1. Kor. 5:6,7]	6 Ja Jeesus sanoi heille: "Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta".	6 Mutta Jesus sanoi heille: katsokaat ja kavahtakaat teitänne Pharisealaisten ja Saddukealaisten hapatuksesta.
7 Mutta he vain puhelivat keskenään: "Meiltä unohtui leipä."	7 Niin he puhuivat keskenään sanoen: "Emme ottaneet leipää mukaamme".	7 Niin he ajattelivat itsellensä, sanoen: se on, ettemme ottaneet leipiä myötämme.
8 Jeesus huomasi sen ja sanoi heille: "Te vähäuskoiset! Te puhutte vain siitä, että teillä ei ole leipää.	8 Mutta kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän: "Te vähäuskoiset, mitä puhutte keskenänne siitä, ettei teillä ole leipää mukananne?	8 Mutta kuin Jesus sen ymmärsi, sanoi hän heille: te vähäuskoiset! mitä te ajattelette keskenänne, ettette leipiä myötänne ottaneet?
9 Ettekö te vieläkään ymmärrä? Ettekö muista niitä viittä leipää, joista riitti viidelletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te vielä keräsitte? [Matt. 14:17-21]	9 Ettekö vielä käsitä? Ja ettekö muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle ja kuinka monta vakallista otitte talteen,	9 Ettekö vielä ymmärrä, taikka ettekö te muista niitä viittä leipää viidelletuhannelle, ja kuinka monta koria te korjasitte?
10 Entä ne seitsemän leipää, joista riitti neljälletuhannelle? Ja kuinka monta korillista te keräsitte? [Matt. 15:34-38]	10 ettekä niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle ja kuinka monta vasullista otitte talteen?	10 Niin myös niitä seitsemää leipää neljälletuhannelle, ja kuinka monta koria te korjasitte?
11 Kuinka te ette ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä? Varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatetta."	11 Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä? Vaan kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta."	11 Kuinka ette ymmärrä, etten minä leivästä teille sitä sanonut, että teidän pitäis kavahtaman teitänne Pharisealaisten ja Saddukealaisten hapatuksesta?
12 Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt varoa leipätaikinan hapatetta, vaan fariseusten ja saddukeusten opetusta. [Matt. 5:20, 23:3]	12 Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan fariseusten ja saddukeusten oppia.	12 Silloin he ymmärsivät, ettei hän käskenyt heitä kavahtamaan itsiänsä leivän hapatuksesta, vaan Pharisealaisten ja Saddukealaisten opista.
Pietari tunnustaa Jeesuksen Messiaaksi
13 Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika* on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" [Ihmisen Poika on Jeesuksen messiaaninen arvonimi. Lähtökohtansa Dan. 7:13 mukaisesti nimi kuuluu ennen muuta viimeisten tapahtumien yhteyteen, mutta se liittyy myös Jeesuksen kärsimysennustuksiin sekä hänen ilmoituksiinsa jo tässä ajassa saamistaan toimintavaltuuksista.] [16:13-20: Mark. 8:27-30; Luuk. 9:18-21]	13 Kun Jeesus tuli Filippuksen Kesarean tienoille, kysyi hän opetuslapsiltaan sanoen: "Kenen ihmiset sanovat Ihmisen Pojan olevan?"	13 Mutta kuin Jesus tuli Kesarean maan ääriin, joka kutsutaan Philippuksen, kysyi hän opetuslapsiltansa ja sanoi: kenenkä sanovat ihmiset minun, Ihmisen Pojan, olevan?
14 He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." [Matt. 14:2]	14 Niin he sanoivat: "Muutamat Johannes Kastajan, toiset Eliaan, toiset taas Jeremiaan tahi jonkun muun profeetoista".	14 Niin he sanoivat: monikahdat Johannes Kastajan; mutta muutamat Eliaan; muutamat taas Jeremiaan, taikka jonkun prophetaista.
15 "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?"	15 Hän sanoi heille: "Kenenkä te sanotte minun olevan?"	15 Sanoi hän heille: mutta kenenkä te sanotte minun olevan?
16 Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika." [Matt. 14:33; Joh. 6:69, 11:27; Ap. t. 9:20; 1. Joh. 5:5]	16 Simon Pietari vastasi ja sanoi: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika".	16 Vastasi Simon Pietari ja sanoi: sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.
17 Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. [Matt. 11:27; Gal. 1:15,16]	17 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonaan poika, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni, joka on taivaissa.	17 Ja Jesus vastaten sanoi hänelle: autuas olet sinä, Simon Jonan poika! sillä ei liha eikä veri ilmoittanut sitä sinulle, vaan Isäni, joka on taivaissa.
18 Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. [Nimi Pietari, kreikaksi Petros, pohjautuu sanaan petra* 'kallio'.] [Joh. 1:42; Ef. 2:20; Ilm. 21:14]	18 Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita.	18 Mutta minä myös sanon sinulle: sinä ole Pietari, ja tämän kallion päälle tahdon minä rakentaa minun seurakuntani, ja helvetin portit ei pidä häntä voittaman.
19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." [Jes. 22:22; Matt. 18:18; Joh. 20:23; Ilm. 3:7]	19 Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa."	19 Ja minä annan sinulle taivaan valtakunnan avaimet: ja mitä sinä maan päällä sidot, pitää sidotun oleman taivaissa, ja mitä sinä päästät maan päällä, sen pitää oleman päästetyn taivaissa.
20 Sitten hän kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että hän oli Messias. [Matt. 17:9]	20 Silloin hän varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellekään sanomasta, että hän on Kristus.	20 Niin hän haastoi opetuslapsiansa kellenkään sanomasta, että hän oli Jesus Kristus.
Jeesus puhuu ensi kerran kuolemastaan
21 Tästä lähtien Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. [16:21-23: Mark. 8:31-33; Luuk. 9:22 : Matt. 17:22,23, 20:17-19; Mark. 9:31; Luuk. 24:7]	21 Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.	21 Siitä ajasta rupesi Jesus julistamaan opetuslapsillensa, että hänen piti Jerusalemiin menemän, ja paljon vanhimmilta ja pappein päämiehiltä ja kirjanoppineilta kärsimän, ja tapettaman, ja kolmantena päivänä ylösnouseman.
22 Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!"	22 Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: "Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko".	22 Ja Pietari otti hänen erinänsä, rupesi häntä nuhtelemaan, sanoen: armahda itsiäs, Herra: älköön sinulle se taphtuko!
23 Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!" [Matt. 4:10]	23 Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: "Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten".	23 Niin hän käänsi itsensä ympäri ja sanoi Pietarille: mene pois minun tyköäni, saatana! sinä olet minulle pahennukseksi: ettes ymmärrä niitä, jotka Jumalan ovat, mutta ne, jotka ihmisen ovat.
Jeesuksen seuraamisesta
24 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. [16:24-28: Mark. 8:34-9:1; Luuk. 9:23-27 : Matt. 10:38,39; Luuk. 14:27]	24 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.	24 Silloin Jesus sanoi opetuslapsillensa: jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäkään itsensä, ja ottakaan ristinsä, ja seuratkaan minua;
25 Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. [Luuk. 17:33; Joh. 12:25; Ilm. 12:11]	25 Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.	25 Sillä joka tahtoo henkensä vapahtaa, hän hukuttaa sen; mutta joka henkensä hukuttaa minun tähteni, hän löytää sen.
26 Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? [Ps. 49:8-10]	26 Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?	26 Sillä mitä se auttaa ihmistä, jos hän kaiken maailman voittais, ja sielullensa sais vahingon? taikka mitä antaa ihminen sielunsa lunastukseksi?
27 Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan. [Sak. 14:5; Matt. 25:31, 26:64; Juud. 14,15 \| Job 34:11; Ps. 62:13; Sananl. 24:12; Room. 2:6; 2. Kor. 5:10; Ilm. 2:23]	27 Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan.	27 Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kunniassa enkelittensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin töittensä jälkeen.
28 Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana." [Matt. 10:23]	28 Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan."	28 Totisesti minä sanon teille: muutamat seisovat tässä, joiden ei suinkaan pidä kuolemaa maistaman, siihenasti kuin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan hänen valtakunnassansa.

MATTEUS 17

Kristuksen kirkastuminen
1 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. [17:1-8: Mark. 9:2-8; Luuk. 9:28-36 : 2. Piet. 1:16-18]	1 Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen.	1 Ja kuuden päivän perästä otti Jesus Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen hänen veljensä, ja vei heidät erinänsä korkialle vuorelle.
2 Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. [2. Moos. 34:29,30]	2 Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.	2 Ja kirkastettiin heidän edessänsä, ja hänen kasvonsa paistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkiaksi niinkuin valkeus.
3 Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa.	3 Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.	3 Ja katso, heille näkyivät Moses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa.
4 Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: "Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle."	4 Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: "Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden".	4 Niin vastasi Pietari ja sanoi Jesukselle: Herra, meidän on tässä hyvä olla: jos sinä tahdot, niin me teemme tähän kolme majaa, sinulle yhden, ja Mosekselle yhden, ja Eliaalle yhden.
5 Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!" [Ps. 2:7; Matt. 3:17+ \| 5. Moos. 18:15]	5 Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä".	5 Vielä hänen puhuissansa, katso, paistava pilvi ympäri varjosi heidät, ja katso, ääni pilvestä sanoi: tämä on minun rakas Poikani, johonka minä mielistyin: kuulkaat häntä.
6 Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa.	6 Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin.	6 Ja kuin opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoillensa, ja peljästyivät sangen kovin.
7 Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: "Nouskaa, älkää pelätkö."	7 Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, älkääkä peljätkö".	7 Ja Jesus tuli, ja rupesi heihin, ja sanoi: nouskaat, ja älkäät peljätkö.
8 Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.	8 Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.	8 Mutta kuin he silmänsä nostivat, ei he ketään nähneet, vaan Jesuksen yksinänsä.
Kysymys Eliasta
9 Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus sanoi heille: "Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika on herätetty kuolleista." [17:9-13: Mark. 9:9-13 : Matt. 16:20]	9 Ja heidän kulkiessaan alas vuorelta Jeesus varoitti heitä sanoen: "Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista".	9 Ja kuin he menivät vuorelta alas, haastoi Jesus heitä, sanoen: älkäät kellenkään tätä näkyä sanoko, siihenasti kuin Ihmisen Poika kuolleista nousee.
10 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Miksi lainopettajat sanovat, että Elian pitää tulla ensin?" [17:10,11: Mal. 3:23,24]	10 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Miksi sitten kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää tulla ensin?"	10 Niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: miksi siis kirjanoppineet sanovat, että Eliaan pitää ennen tuleman?
11 "Elia kyllä tulee", hän vastasi, "ja panee kaiken taas kohdalleen. [Luuk. 1:17]	11 Jeesus vastasi ja sanoi: "Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen.	11 Niin Jesus vastaten sanoi heille: Elias tosin tulee ennen, ja kohentaa kaikki.
12 Ja minä sanon teille, että Elia on jo tullut. Ihmiset vain eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle mitä tahtoivat. Samoin he tulevat tekemään Ihmisen Pojalle." [Matt. 11:14 \| Matt. 14:9,10]	12 Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut. Mutta he eivät tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat. Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä."	12 Mutta minä sanon teille: Elias on jo tullut; ja ei he tunteneet häntä, mutta tekivät hänelle mitä he tahtoivat. Niin myös Ihmisen Poika on heiltä kärsivä.
13 Silloin opetuslapset ymmärsivät, että hän oli puhunut heille Johannes Kastajasta.	13 Silloin opetuslapset ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.	13 Silloin ymmärsivät opetuslapset hänen Johannes Kastajasta sanoneen heille.
Jeesus karkottaa pojasta pahan hengen
14 Kun he palasivat väkijoukon luo, Jeesuksen eteen tuli mies, joka polvistui [17:14-20: Mark. 9:14-29; Luuk. 9:37-43a]	14 Ja kun he saapuivat kansan luo, tuli hänen tykönsä muuan mies, polvistui hänen eteensä	14 Ja kuin he kansan tykö tulivat, tuli yksi mies hänen tykönsä ja lankesi polvillensa hänen eteensä,
15 ja sanoi: "Herra, armahda poikaani! Hän on kuunvaihetautinen, ja hänen tilansa on kovin huono. Hän kaatuu usein, milloin tuleen, milloin veteen.	15 ja sanoi: "Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin; usein hän kaatuu, milloin tuleen, milloin veteen.	15 Ja sanoi: Herra, armahda minun poikaani, sillä hän on kuutaudillinen ja kovin vaivataan; sillä hän lankee usein tuleen ja usein veteen.
16 Minä toin hänet opetuslastesi luo, mutta he eivät pystyneet parantamaan häntä."	16 Ja minä toin hänet sinun opetuslastesi tykö, mutta he eivät voineet häntä parantaa."	16 Ja minä toin hänen opetuslastes tykö, ja ei he voineet häntä parantaa.
17 Silloin Jeesus sanoi: "Voi tätä epäuskoista ja kieroutunutta sukupolvea! Kuinka kauan minun vielä on oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika tänne." [5. Moos. 32:5; Matt. 12:39]	17 Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Voi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauan minun täytyy olla teidän kanssanne? Kuinka kauan kärsiä teitä? Tuokaa hänet tänne minun tyköni."	17 Niin Jesus vastaten sanoi: oi epäuskoinen ja nurja sukukunta! kuinka kauvan minun pitää teidän kanssanne oleman? kuinka kauvan minun pitää teitä kärsimän? Tuokaat häntä minulle tänne.
18 Jeesus käski ankarin sanoin pahan hengen poistua, ja se lähti pojasta. Siitä hetkestä poika oli terve.	18 Ja Jeesus nuhteli riivaajaa, ja se lähti pojasta, ja poika oli siitä hetkestä terve.	18 Ja Jesus rankaisi sitä, ja perkele meni hänestä ulos; ja poika parani sillä hetkellä.
19 Kun he olivat taas keskenään, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Miksi me emme kyenneet ajamaan sitä henkeä pojasta?"	19 Sitten opetuslapset menivät Jeesuksen tykö eriksensä ja sanoivat: "Miksi emme me voineet ajaa sitä ulos?"	19 Silloin menivät opetuslapset Jesuksen tykö erinänsä, ja sanoivat: miksi emme voineet sitä ajaa ulos?
20 "Koska teillä on niin vähän uskoa", vastasi Jeesus. "Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. [ [Matt. 6:30 \| Mark. 11:23; Luuk. 17:6]	20 Niin hän sanoi heille: "Teidän epäuskonne tähden; sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran, niin te voisitte sanoa tälle vuorelle: 'Siirry täältä tuonne', ja se siirtyisi, eikä mikään olisi teille mahdotonta".	20 Niin Jesus sanoi heille: epäuskonne tähden. Sillä totisesti minä sanon teille: jos teillä olis usko niinkuin sinapin siemen, niin te taitaisitte sanoa tälle vuorelle: siirry tästä sinne, niin se siirtyis, ja ei teille mitään olisi mahdotointa.
21 Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla."]* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista. Vrt. Mark. 9:29.]		21 Vaan tämä suku ei mene muutoin ulos kuin rukouksella ja paastolla.
Jeesus puhuu jälleen kuolemastaan
22 Kun he taas yhdessä kulkivat Galileassa, Jeesus sanoi heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin, [17:22,23: Mark. 9:30-32; Luuk. 9:43b-45 : Matt. 16:21, 20:17-19]	22 Ja kun he yhdessä vaelsivat Galileassa, sanoi Jeesus heille: "Ihmisen Poika annetaan ihmisten käsiin,	22 Kuin he asuivat Galileassa, sanoi Jesus heille: tapahtuva on, että Ihmisen Poika annetaan ylön ihmisten käsiin;
23 ja he tappavat hänet, mutta kolmantena päivänä hänet herätetään kuolleista." He tulivat tästä hyvin surullisiksi.	23 ja he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös". Ja he tulivat kovin murheellisiksi.	23 Ja he tappavat hänen, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. Ja he tulivat sangen murheellisiksi.
Jeesus maksaa temppeliveron
24 Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: "Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?" [2. Moos. 30:11-16]	24 Ja kun he saapuivat Kapernaumiin, tulivat temppeliveron kantajat Pietarin luo ja sanoivat: "Eikö teidän opettajanne maksa temppeliveroa?"	24 Mutta kuin he menivät Kapernaumiin, tulivat verorahan ottajat Pietarin tykö, ja sanoivat: eikö Mestarinne ole tottunut verorahaa maksamaan?
25 "Maksaa kyllä", hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: "Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?"	25 Hän sanoi: "Maksaa". Ja kun hän tuli huoneeseen, kysyi Jeesus häneltä ensi sanaksi: "Mitä arvelet, Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?"	25 Sanoi hän: on. Ja kuin hän tuli huoneeseen, ennätti hänen Jesus, ja sanoi: mitäs luulet, Simon? keiltä maan kuninkaat ottavat tullin eli veron? omilta lapsiltansa, taikka vierailta?
26 "Vierailta", vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. [Matt. 22:21; 1. Piet. 2:16]	26 Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat.	26 Pietari sanoi hänelle: vierailta. Sanoi Jesus hänelle: niin lapset ovat vapaat.
27 Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta."	27 Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota sitten ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi."	27 Mutta ettemme heitä pahentaisi, niin mene merelle, heitä onkes, ja ota se kala, joka ensin tulee ylös, ja avaa hänen suunsa, niin sinä löydät rahan: ota se, ja anna heille minun ja sinun edestäs.

MATTEUS 18

Kuka on suurin?
1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" [18:1-5: Mark. 9:33-37; Luuk. 9:46-48 : Luuk. 22:24]	1 Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"	1 Sillä hetkellä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen: kuka siis on suurin taivaan valtakunnassa?
2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen	2 Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän keskellensä	2 Ja Jesus kutsui tykönsä lapsen, ja asetti sen heidän keskellensä,
3 ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. [Matt. 19:14]	3 ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.	3 Ja sanoi: totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. [Matt. 23:11,12]	4 Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.	4 Sentähden joka itsensä alentaa niinkuin tämä lapsi, se on suurin taivaan valtakunnassa.
5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. [Matt. 10:40+]	5 Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut.	5 Ja joka holhoo senkaltaisen lapsen minun nimeeni, hän holhoo minun.
6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. [18:6-9: Mark. 9:42-48; Luuk. 17:1,2]	6 Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.	6 Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa, ja hän upotettaisiin meren syvyyteen.
Viettelykset
7 "Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat!	7 Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee!	7 Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!
8 Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. [18:8,9: Matt. 5:29,30]	8 Mutta jos sinun kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä luotasi; parempi on sinulle, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat kädet tai molemmat jalat tallella, heitetään iankaikkiseen tuleen.	8 Mutta jos kätes taikka jalkas pahentaa sinun, niin leikkaa ne pois, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun elämään sisälle mennä ontuvana taikka raajarikkona, kuin että sinulla olis kaksi kättä eli kaksi jalkaa, ja sinä heitettäisiin ijankaikkiseen tuleen.
9 Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen.	9 Ja jos sinun silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; parempi on sinun silmäpuolena mennä elämään sisälle, kuin että sinut, molemmat silmät tallella, heitetään helvetin tuleen.	9 Ja jos silmäs pahentaa sinun, niin puhkaise se ulos, ja heitä pois tyköäs. Parempi on sinun silmäpuolena elämään sisälle mennä, kuin että sinulla olis kaksi silmää, ja sinä heitettäisiin helvetin tuleen.
10 "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. [ [Ps. 34:8; Dan. 12:1; Tob. 5:22; Hepr. 1:14]	10 Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.	10 Katsokaat, ettette katso ylön yhtäkään näistä pienimmistä; sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun isäni kasvot, joka on taivaissa.
11 Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.]* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista. Vrt. Luuk. 19:10.]		11 Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä, mikä kadonnut oli.
Vertaus eksyneestä lampaasta
12 "Mitä arvelette: jos jollakulla on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, niin eikö hän jätä ne yhdeksänkymmentäyhdeksän vuorille ja lähde etsimään sitä eksynyttä? [18:12-14: Luuk. 15:3-7]	12 Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?	12 Mitä te luulette? jos jollakin ihmisellä olis sata lammasta, ja yksi heistä eksyis: eikö hän jättäisi yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja menis vuorelle, ja etsis eksynyttä?
13 Ja jos hän sen löytää -- totisesti: hän iloitsee siitä enemmän kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyksissä.	13 Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet.	13 Ja jos niin tapahtuu, että hän löytää sen, totisesti sanon minä teille: hän iloitsee enemmin siitä kuin yhdeksästäkymmenestä ja yhdeksästä, jotka ei eksyneet.
14 Samoin ei teidän taivaallinen Isänne tahdo, että yksikään näistä vähäisistä joutuisi hukkaan.	14 Niin ei myöskään teidän taivaallisen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.	14 Niin ei ole myös teidän Isänne tahto, joka on taivaissa, että joku näistä pienimmistä hukkuis.
Syntiä tekevä veli ja seurakunta
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. [3. Moos. 19:17; Sir. 19:13-17; Luuk. 17:3; Gal. 6:1; Jaak. 5:19,20]	15 Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken; jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.	15 Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vstaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut.
16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä 'jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla'. [5. Moos. 19:15+; Joh. 8:17; 2. Kor. 13:1; Hepr. 10:28]	16 Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi, 'että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla'.	16 Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. [1. Tim. 5:19,20 \| Room. 16:17; 1. Kor. 5:9-13]	17 Mutta jos hän ei kuule heitä, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule, niin olkoon hän sinulle, niinkuin olisi pakana ja publikaani.	17 Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. [Matt. 16:19+]	18 Totisesti minä sanon teille: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on oleva sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa.	18 Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaissa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
19 "Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. [Matt. 7:7+]	19 Vielä minä sanon teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa.	19 Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman minun Isältäni, joka on taivaissa.
20 Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään." [Matt. 28:20; Joh. 14:23, 20:19,26]	20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."	20 Sillä kussa kaksi taikka kolme tulevat kokoon minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.
Vertaus armottomasta palvelijasta
21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" [18:21,22: Luuk. 17:4]	21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"	21 Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä?
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus.	22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.	22 Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
23 "Taivasten valtakunta on kuin kuningas, joka vaati palvelijoiltaan tilitykset.	23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.	23 Sentähden on taivaan valtakunta kuninkaaseen verrattu, joka tahtoi lukua laskea palveliainsa kanssa.
24 Kun hän alkoi tarkastaa niitä, hänen eteensä tuotiin palvelija, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia*. [18:24,28: Talentti oli tuon ajan suurin rahayksikkö. Se vastasi] [18:24-27: Luuk. 7:41,42]	24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.	24 Ja kuin hän rupesi laskemaan, tuli yksi hänen eteensä, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
25 Miehellä ei ollut, millä maksaa, ja niin kuningas määräsi, että hänet, hänen vaimonsa ja lapsensa ja koko hänen omaisuutensa oli myytävä ja velka maksettava.	25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.	25 Mutta ettei hänellä ollut varaa maksaa, käski hänen herransa hänen myytää, ja hänen emäntänsä ja lapsensa, ja kaikki mitä hänellä oli, ja maksettaa.
26 Silloin palvelija heittäytyi maahan hänen eteensä ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken.'	26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki'.	26 Niin palvelia lankesi maahan ja rukoili häntä, sanoen: herra, ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
27 Kuninkaan tuli sääli palvelijaansa, ja hän päästi miehen menemään ja antoi velan anteeksi.	27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.	27 Niin armahti herra palveliaa, päästi hänen, ja antoi hänelle velan anteeksi.
28 "Mutta kun palvelija meni ulos, hän tapasi toisen palvelijan, joka oli hänelle velkaa sata denaaria*. Hän kävi mieheen käsiksi, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, mitä olet velkaa!'	28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa'.	28 Niin palvelia meni ulos, ja löysi yhden kanssapalvelioistansa, joka hänelle oli velkaa sata penninkiä; ja hän tarttui häneen, ja kiristi häntä kurkusta, sanoen: maksa minulle velkas.
29 Mies heittäytyi maahan ja pyysi: 'Ole kärsivällinen! Kyllä minä maksan sinulle.'	29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle'.	29 Niin hänen kanssapalveliansa lankesi maahan hänen jalkainsa juureen, ja rukoili häntä, sanoen: ole kärsivällinen minun kanssani, ja minä maksan kaikki sinulle.
30 Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.	30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.	30 Mutta ei hän tahtonut, vaan meni ja heitti hänen torniin, siihenasti kuin hän velan maksais.
31 "Muut palvelijat näkivät, mitä tapahtui, ja panivat sen pahakseen. He menivät kuninkaan luo ja kertoivat hänelle kaiken.	31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.	31 Mutta kuin muut hänen kanssapalveliainsa näkivät mitä tehtiin, murehtivat he sangen kovin, tulivat ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä tehty oli.
32 Silloin kuningas kutsutti palvelijan luokseen ja sanoi: 'Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit.	32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;	32 Silloin kutsui herra hänen eteensä, ja sanoi hänelle: sinä paha palvelia, minä annoin sinulle anteeksi kaiken velan, ettäs minua rukoilit:
33 Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua?' [Matt. 6:12; Ef. 4:32; Kol. 3:13]	33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'	33 Eikö myös sinun pitänyt armahtaman kanssapalveliaas, niinkuin minäkin armahdin sinua?
34 Vihoissaan kuningas pani palvelijansa ankaraan vankeuteen, kunnes tämä maksaisi koko velan. [Matt. 5:25,26]	34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.	34 Ja hänen herransa vihastui, ja antoi hänen pyöveleille, siihenasti kuin hän maksais kaikki, mitä hän oli hänelle velkaa.
35 "Näin tekee minun taivaallinen Isänikin teille, jos te ette kaikesta sydämestä anna kukin veljellenne anteeksi." [Sananl. 21:13; Sir. 28:2-5; Matt. 6:14,15; Mark. 11:25; Jaak. 2:13]	35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."	35 Niin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, jollette kukin veljellensä teidän sydämistänne anna anteeksi heidän rikoksiansa.

MATTEUS 19

Avioerosta ja naimattomuudesta
1 Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän lähti Galileasta ja tuli sitten Jordanin itäpuolta kulkien Juudeaan. [19:1-12: Mark. 10:1-12]	1 Ja kun Jeesus oli lopettanut nämä puheet, lähti hän Galileasta ja kulki Jordanin tuota puolta Juudean alueelle.	1 Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut nämät puheet, läksi hän Galileasta ja tuli Juudean maan rajoille, sille puolelle Jordania.
2 Häntä seurasi suuri joukko ihmisiä, ja hän paransi heitä.	2 Ja suuri kansan paljous seurasi häntä, ja hän paransi heitä siellä.	2 Ja paljo kansaa seurasi häntä, ja hän paransi heitä siellä.
3 Hänen luokseen tuli myös fariseuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja kysyivät: "Saako mies hylätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" [Matt. 16:1]	3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"	3 Ja Pharisealaiset tulivat hänen tykönsä, kiusasivat häntä, ja sanoivat hänelle: saako mies eritä vaimostaan kaikkinaisen syyn tähden?
4 Hän vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" [1. Moos. 1:27+, 5:2+]	4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'	4 Niin hän vastasi ja sanoi heille: ettekö te ole lukeneet: joka alusta ihmisen teki, mieheksi ja vaimoksi hän heidät teki?
5 Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. [1. Moos. 2:24; 1. Kor. 6:16; Ef. 5:31]	5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?	5 Ja sanoi: sentähden pitää ihmisen luopuman isästänsä ja äidistänsä, ja vaimoonsa sidottu oleman, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi:
6 He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." [Mal. 2:14-16; 1. Kor. 7:10,11]	6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."	6 Niin ei he ole enään kaksi, mutta yksi liha. Jonka siis Jumala yhteen sovitti, ei pidä ihmisen sitä eroittaman.
7 Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" [5. Moos. 24:1; Matt. 5:31]	7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"	7 He sanoivat hänelle: miksi Moses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänen?
8 Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.	8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.	8 Sanoi hän heille: teidän sydämenne kovuuden tähden salli Moses teidän eritä vaimoistanne; vaan ei alusta niin ollut.
9 Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. [Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."]* [Nämä sanat puuttuvat useista tärkeistä käsikirjoituksista. Vrt. 5:32.] [Matt. 5:32; Luuk. 16:18]	9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."	9 Mutta minä sanon teille: kuka ikänä hylkää vaimonsa muutoin kuin huoruuden tähden, ja nai toisen, hän tekee huorin; ja joka hyljätyn ottaa, hän tekee huorin.
10 Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin."	10 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida".	10 Hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: jos miehen asia niin on vaimon kanssa, ei sitte ole hyvä naida.
11 Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. [1. Kor. 7:7,17]	11 Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu.	11 Niin hän sanoi heille: ei tätä sanaa kaikki käsitä, vaan ne, joille se annettu on.
12 On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."	12 Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."	12 Sillä muutamat ovat kuohitut, jotka äitinsä kohdusta niin syntyneet ovat: ja ovat kuohitut, jotka ihmisiltä kuohitut ovat: ja ovat kuohitut, jotka taivaan valtakunnan tähden itse kuohinneet ovat. Joka sen taitaa käsittää, se käsittäkään.
Jeesus siunaa lapsia
13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi. Opetuslapset moittivat tuojia, [19:13-15: Mark. 10:13-16; Luuk. 18:15-17]	13 Silloin tuotiin hänen tykönsä lapsia, että hän panisi kätensä heidän päälleen ja rukoilisi; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia.	13 Silloin vietiin hänen tykönsä lapsia, että hän laskis kätensä heidän päällensä ja rukoilis; mutta opetuslapset nuhtelivat heitä.
14 mutta Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkää estäkö heitä tulemasta minun luokseni. Heidän kaltaistensa on taivasten valtakunta." [Matt. 18:3]	14 Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".	14 Mutta Jesus sanoi: sallikaat lasten olla, ja älkäät kieltäkö heitä tulemasta minun tyköni: sillä senkaltaisten on taivaan valtakunta.
15 Hän pani kätensä heidän päälleen. Sitten hän lähti sieltä.	15 Ja hän pani kätensä heidän päälleen ja lähti sieltä pois.	15 Ja kuin hän oli pannut kätensä heidän päällensä, meni hän sieltä pois.
Voiko rikas pelastua?
16 Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?" [19:16-30: Mark. 10:17-31; Luuk. 18:18-30 : Luuk. 3:10,12,14, 10:25-28; Ap. t. 16:30]	16 Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: "Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?"	16 Ja katso, yksi tuli ja sanoi hänelle: hyvä Mestari! mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin ijankaikkisen elämän?
17 Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä." [3. Moos. 18:5; Neh. 9:29; Hes. 20:11; Room. 10:5; Gal. 3:12]	17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."	17 Niin hän sanoi hänelle: miksi sinä kutsut minun hyväksi? Ei ole kenkään hyvä, vaan yksi, Jumala. Mutta jos sinä tahdot elämään sisälle tulla, niin pidä käskyt.
18 "Mitä käskyjä?" mies kysyi. "Näitä", vastasi Jeesus, "älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, [19:18,19: 2. Moos. 20:12-16; 5. Moos. 5:16-20; Room. 13:9]	18 Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',	18 Hän sanoi hänelle: kutka? Jesus sanoi: ei sinun pidä tappaman: ei sinun pidä huorin tekemän: ei sinun pidä varastaman: ei sinun pidä väärin todistaman:
19 kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." [3. Moos. 19:18+; Matt. 5:43, 22:39; Gal. 5:14; Jaak. 2:8]	19 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".	19 Kunnioita isääs ja äitiäs: ja sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
20 "Kaikkia niitä olen noudattanut", sanoi nuorukainen, "mitä vielä puuttuu?"	20 Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"	20 Sanoi nuorukainen hänelle: kaikki nämät olen minä pitänyt nuoruudestani; mitä vielä minulta puuttuu?
21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua." [Matt. 6:19-21; Luuk. 12:33,34; 1. Tim. 6:19]	21 Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".	21 Sanoi Jesus hänelle: jos sinä tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy mitä sinulla on, ja anna vaivaisille: ja sinun pitää saaman tavaran taivaassa; ja tule ja seuraa minua.
22 Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.	22 Mutta kun nuorukainen kuuli tämän sanan, meni hän pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.	22 Mutta kuin nuorukainen kuuli sen puheen, meni hän pois murheissansa; sillä hänellä oli paljo tavaraa.
23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Totisesti: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan. [1. Tim. 6:9,10; Jaak. 5:1-3]	23 Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti minä sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.	23 Mutta Jesus sanoi opetuslapsillensa: totisesti sanon minä teille: rikas tulee työläästi taivaan valtakuntaan.
24 Minä sanon teille: helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."	24 Ja vielä minä sanon teille: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan."	24 Ja taas sanon minä teille: huokiampi on kamelin käydä neulan silmän lävitse, kuin rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan.
25 Kun opetuslapset kuulivat tämän, he olivat ihmeissään ja kysyivät: "Kuka sitten voi pelastua?"	25 Kun opetuslapset sen kuulivat, hämmästyivät he kovin ja sanoivat: "Kuka sitten voi pelastua?"	25 Mutta koska hänen opetuslapsensa sen kuulivat, peljästyivät he sangen kovin, sanoen: kuka siis taitaa autuaaksi tulla?
26 Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista." [1. Moos. 18:14; Job 42:2; Jer. 32:17; Luuk. 1:37]	26 Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: "Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista".	26 Niin Jesus katsahti heidän päällensä ja sanoi heille: ihmisten tykönä on se mahdotoin, mutta Jumalan tykönä ovat kaikki mahdolliset.
Opetuslasten tuleva palkka
27 "Entä me?" kysyi silloin Pietari. "Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?"	27 Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?"	27 Silloin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: katso, me luovuimme kaikista ja seuraamme sinua: mitä siis meidän siitä on?
28 Jeesus sanoi heille: "Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. [Dan. 7:9,10; Matt. 25:31 \| Luuk. 22:29,30; 1. Kor. 6:2+]	28 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.	28 Niin sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille, te, jotka minua olette seuranneet, uudessa syntymisessä, kuin Ihmisen Poika istuu kunniansa istuimella, pitää myös teidän istuman kahdellatoistakymmenellä istuimella, tuomiten kahtatoistakymmentä Israelin sukukuntaa.
29 Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. [5. Moos. 33:9 \| Job 42:12,13; Hepr. 10:34]	29 Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän.	29 Ja jokainen, joka luopui huoneista, taikka veljistä, taikka sisarista, taikka isästä, taikka äidistä, taikka emännästä, taikka lapsista, taikka pellosta, minun nimeni tähden, hänen pitää satakertaisesti saaman, ja ijankaikkisen elämän perimän.
30 Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä. [Matt. 8:11,12, 20:16; Luuk. 13:30]	30 Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi."	30 Mutta monta ensimäistä tulee viimeiseksi ja viimeistä ensimäiseksi.

MATTEUS 20

Vertaus viinitarhan työmiehistä
1 "Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.	1 "Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.	1 Sillä taivaan valtakunta on perheenisännän vertainen, joka varhain huomeneltain läksi ulos palkkaamaan työväkeä viinamäkeensä.
2 Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan.	2 Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa.	2 Ja kuin hän oli sopinut työmiesten kanssa päiväpenningistä, lähetti hän heidät viinamäkeensä.
3 Päivän kolmannella tunnilla* hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten. [Päivä ja yö jaettiin molemmat 12 tuntiin. "Kolmas tunti" tarkoittaa aikaa noin kello kahdeksasta yhdeksään, "yhdestoista tunti" aikaa kello neljästä viiteen iltapäivällä.]	3 Ja hän lähti ulos kolmannen hetken vaiheilla ja näki toisia seisomassa torilla joutilaina;	3 Ja hän meni ulos liki kolmannella hetkellä, ja näki muita seisovan turulla joutilaina,
4 'Menkää tekin viinitarhaan', hän sanoi heille, 'minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.'	4 ja hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani, ja mikä kohtuus on, sen minä annan teille'.	4 Ja sanoi heille: menkäät tekin viinamäkeen, ja mitä kohtuullinen on, minä annan teille. Niin he menivät.
5 Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin.	5 Niin he menivät. Taas hän lähti ulos kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheilla ja teki samoin.	5 Taas hän meni ulos liki kuudennella ja yhdeksännellä hetkellä, ja teki myös niin.
6 Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: 'Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?'	6 Ja kun hän lähti ulos yhdennentoista hetken vaiheilla, tapasi hän vielä toisia siellä seisomassa; ja hän sanoi heille: 'Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina?'	6 Mutta yhdellätoistakymmenennellä hetkellä läksi hän ulos, ja löysi muita joutilaina seisomasta, ja sanoi heille: miksi te tässä kaiken päivän joutilaina seisotte?
7 'Kukaan ei ole palkannut meitä', he vastasivat. Hän sanoi miehille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani.'	7 He sanoivat hänelle: 'Kun ei kukaan ole meitä palkannut'. Hän sanoi heille: 'Menkää tekin minun viinitarhaani'.	7 He sanoivat hänelle: sillä ei ole kenkään meitä palkannut. Hän sanoi heille: menkäät tekin minun viinamäkeeni, ja mitä kohtuus on, pitää teidän saaman.
8 "Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.' [3. Moos. 19:13; 5. Moos. 24:14,15; Tob. 4:14]	8 Mutta kun ilta tuli, sanoi viinitarhan herra tilansa hoitajalle: 'Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti'.	8 Mutta kuin ehtoo tuli, sanoi viinamäen isäntä perheensä haltialle: kutsu työväki, ja maksa heidän palkkansa, ruveten viimeisistä ensimäisiin asti.
9 Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa.	9 Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denarin.	9 Ja kuin ne tulivat, jotka liki yhdellätoistakymmenennellä hetkellä tulleet olivat, saivat he kukin penninkinsä.
10 Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin.	10 Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin.	10 Mutta kuin ensimäiset tulivat, luulivat he enemmän saavansa; ja he myös saivat kukin penninkinsä.
11 Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle:	11 Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan	11 Ja kuin he saivat, napisivat he perheenisäntää vastaan,
12 'Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.'	12 ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen'.	12 Sanoen: nämät viimeiset ovat yhden hetken työtä tehneet, ja sinä teit heidät meidän verraksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.
13 Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: 'Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista?	13 Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista?	13 Niin hän vastasi ja sanoi yhdelle heistä: ystäväni, en tee minä sinulle vääryyttä; etkös sopinut minun kanssani määrätystä penningistä?
14 Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle,	14 Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin.	14 Ota se, mikä sinun tulee, ja mene matkaas; mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa niinkuin sinullekin.
15 ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?' [Room. 9:16]	15 Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko silmäsi nurja sentähden, että minä olen hyvä?'	15 Vai enkö minä saa tehdä minun kalustani mitä minä tahdon? taikka katsotkos sentähden karsaasti, että minä hyvä olen?
16 "Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi." [Matt. 19:30+]	16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."	16 Niin viimeiset tulevat ensimäisiksi ja ensimäiset viimeisiksi. Sillä monta ovat kutsutut, mutta harvat valitut.
Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan
17 Kun he sitten nousivat Jerusalemiin vievää tietä, Jeesus otti kaksitoista opetuslastaan erilleen ja puhui kulkiessaan heille: [20:17-19: Mark. 10:32-34; Luuk. 18:31-34]	17 Ja kun Jeesus lähti kulkemaan ylös Jerusalemiin, otti hän ne kaksitoista erilleen ja sanoi matkalla heille:	17 Ja Jesus meni ylös Jerusalemiin, ja otti kaksitoistakymmentä opetuslastansa erinänsä tiellä tykönsä, ja sanoi heille:
18 "Me menemme nyt Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja lainopettajien käsiin. He tuomitsevat hänet kuolemaan [20:18,19: Matt. 16:21+]	18 "Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan	18 Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja Ihmisen Poika ylönannetaan pappein päämiehille ja kirjanoppineille; ja he tuomitsevat hänen kuolemaan,
19 ja luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista."	19 ja antavat hänet pakanoille pilkattavaksi ja ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi, ja kolmantena päivänä hän on nouseva ylös".	19 Ja antavat ylön hänen pakanoille pilkattaa, ja ruoskittaa, ja ristiinnaulittaa: ja kolmantena päivänä on hän nouseva ylös.
Jeesus ja Sebedeuksen pojat
20 Jonkin ajan kuluttua tuli Sebedeuksen poikien äiti yhdessä poikiensa kanssa hänen luokseen ja polvistui anovasti hänen eteensä. [20:20-28: Mark. 10:35-45]	20 Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin.	20 Silloin tuli hänen tykönsä Zebedeuksen poikain äiti poikinensa, kumarsi ja anoi jotakin häneltä.
21 "Mitä haluat?" Jeesus kysyi. Nainen sanoi hänelle: "Lupaathan, että nämä kaksi poikaani saavat valtakunnassasi istua vierelläsi, toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolella." [Matt. 19:28+]	21 Niin hän sanoi vaimolle: "Mitä tahdot?" Tämä sanoi hänelle: "Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi".	21 Vaan hän sanoi hänelle: mitäs tahdot? Sanoi hän hänelle: sano, että nämät kaksi minun poikaani istuisivat, yksi sinun oikialla kädelläs ja toinen vasemmallas, sinun valtakunnassas.
22 Jeesus vastasi: "Te ette tiedä mitä pyydätte. Onko teistä juomaan sitä maljaa, joka minun on juotava?" "On", he vastasivat. [Matt. 26:39,42; Joh. 18:11]	22 Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: "Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?" He sanoivat hänelle: "Voimme".	22 Niin Jesus vastaten sanoi: ette tiedä, mitä te anotte. Voitteko juoda sen kalkin, jonka minun pitää juoman, ja kastettaa sillä kasteella, jolla minä kastetaan? He sanoivat hänelle: me voimme.
23 Silloin hän sanoi heille: "Minun maljani te vielä juottekin, mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille Isäni on ne tarkoittanut."	23 Hän sanoi heille: "Minun maljani te tosin juotte, mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut".	23 Ja hän sanoi heille: minun kalkkini tosin te juotte ja sillä kasteella, jolla minä kastetaan, te kastetaan; mutta istua minun oikialla kädelläni, taikka vasemmalla, ei ole minun antamisellani, vaan joille se on valmistettu minun Isältäni.
24 Kun muut kymmenen kuulivat tästä, he suuttuivat veljeksille. [20:24-28: Luuk. 22:24-27]	24 Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he näihin kahteen veljekseen.	24 Ja kuin ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he niistä kahdesta veljeksestä.
25 Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla.	25 Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan.	25 Mutta Jesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: te tiedätte, että kansain päämiehet vallitsevat heitä, ja ylimmäisillä on valta heidän ylitsensä.
26 Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, [Matt. 23:11; 1. Piet. 5:3]	26 Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne,	26 Vaan ei niin pidä oleman teidän keskenänne; mutta joka tahtoo teidän seassanne suurin olla, se olkoon teidän palvelianne;
27 ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon toisten orja. [Mark. 9:35; Luuk. 9:48]	27 ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne;	27 Ja joka tahtoo teidän seassanne ensimäinen olla, se olkoon teidän palvelianne.
28 Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." [Jes. 53:10-12; Ef. 1:7; Fil. 2:7; 1. Tim. 2:6; 1. Piet. 1:19]	28 niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä."	28 Niinkuin ei Ihmisen Poika tullut, että häntä piti palveltaman, mutta että hän palvelis, ja antais henkensä lunastukseksi monen edestä.
Jeesus parantaa kaksi sokeaa
29 Kun he lähtivät Jerikosta, Jeesusta seurasi suuri väkijoukko. [20:29-34: Mark. 10:46-52; Luuk. 18:35-43 : Matt. 9:27-31]	29 Ja heidän lähtiessään Jerikosta seurasi häntä suuri kansan paljous.	29 Ja heidän lähteissänsä Jerikosta, seurasi häntä paljo kansaa.
30 Tien vieressä istui kaksi sokeaa, ja kun he kuulivat Jeesuksen kulkevan siitä ohi, he alkoivat huutaa: "Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!"	30 Ja katso, kaksi sokeaa istui tien vieressä; ja kun he kuulivat, että Jeesus kulki ohitse, huusivat he sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".	30 Ja katso, kaksi sokiaa istuivat tien ohessa. Kuin he kuulivat, että Jesus kävi ohitse, huusivat he, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!
31 Ihmiset käskivät heidän olla hiljaa, mutta he huusivat entistä kovemmin: "Armahda meitä, Herra, Daavidin Poika!"	31 Niin kansa nuhteli heitä saadakseen heidät vaikenemaan; mutta he huusivat sitä enemmän sanoen: "Herra, Daavidin poika, armahda meitä".	31 Niin kansa torui heitä vaikenemaan. Mutta he huusivat enemmin, sanoen: Herra, Davidin Poika, armahda meitä!
32 Silloin Jeesus pysähtyi ja kutsui heidät luokseen. "Mitä haluatte minun tekevän teille?" hän kysyi.	32 Silloin Jeesus seisahtui ja kutsui heidät tykönsä ja sanoi: "Mitä tahdotte, että minä teille tekisin?"	32 Ja Jesus seisahti, ja kutsui heidät tykönsä, ja sanoi: mitä te tahdotte, että minun pitää teille tekemän?
33 He vastasivat: "Herra, anna meille näkö silmiimme."	33 He sanoivat hänelle: "Herra, että meidän silmämme aukenisivat".	33 Sanoivat he hänelle: Herra, että meidän silmämme aukenisivat.
34 Jeesuksen kävi heitä sääliksi. Hän kosketti heidän silmiään, ja samassa niihin tuli näkö. Niin miehet lähtivät seuraamaan häntä.	34 Niin Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän kosketti heidän silmiänsä, ja kohta he saivat näkönsä ja seurasivat häntä.	34 Niin Jesus armahti heitä ja tarttui heidän silmiinsä, ja he saivat kohta näkönsä ja seurasivat häntä.

MATTEUS 21

Jeesus ratsastaa Jerusalemiin
1 Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan [21:1-11: Mark. 11:1-11; Luuk. 19:28-38; Joh. 12:12-19]	1 Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta	1 Ja kuin he lähestyivät Jerusalemia ja tulivat Betphageen öljymäen tykö, lähetti Jesus kaksi opetuslasta,
2 ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle.	2 ja sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle.	2 Sanoen heille: menkäät kylään, joka on edessänne, ja te löydätte kohta aasintamman sidottuna, ja varsan hänen kanssansa: päästäkäät ne ja tuokaat minulle.
3 Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian."	3 Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: 'Herra tarvitsee niitä'; ja kohta hän lähettää ne."	3 Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin sanokaat: Herra niitä tarvitsee, ja kohta hän laskee heidät.
4 Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:	4 Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo:	4 Mutta tämä kaikki tapahtui, että täytettäisiin, mikä sanottu oli prophetan kautta, joka sanoo:
5 -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. [Jes. 62:11+; Sak. 9:9+]	5 "Sanokaa tytär Siionille: 'Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla'."	5 Sanokaat Zionin tyttärelle: katso, sinun Kuninkaas tulee sinulle siviä, istuen aasintamman päällä ja ikeen alaisen aasin varsan päällä.
6 Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt.	6 Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt,	6 Niin opetuslapset menivät ja tekivät niinkuin Jesus heille käskenyt oli,
7 He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. [1. Kun. 1:33]	7 ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle.	7 Ja taluttivat aasintamman ja varsan, ja panivat niiden päälle vaatteensa, ja istuttivat hänen niiden päälle.
8 Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. [2. Kun. 9:13]	8 Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle.	8 Niin enin osa kansasta hajoitti vaatteensa tielle, ja muut karsivat oksia puista ja hajoittivat tielle.
9 Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: -- Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa! [Heprean sana hoosianna* merkitsee 'auta'. Sitä käytettiin siunauksen toivotuksena kuningasta vastaan otettaessa.] [Ps. 118:25,26; Matt. 23:39; Luuk. 13:35]	9 Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: "Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!"	9 Mutta kansa, joka edellä kävi, ja jotka seurasivat, huusivat, sanoen: hosianna Davidin Pojalle! kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen! hosianna korkeudessa!
10 Kun hän tuli Jerusalemiin, koko kaupunki alkoi kuohua ja kaikki kyselivät: "Kuka hän on?"	10 Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: "Kuka tämä on?"	10 Ja kuin hän tuli Jerusalemiin, nousi koko kaupunki, sanoen: kuka on tämä?
11 Ihmiset sanoivat: "Hän on Jeesus, profeetta Galilean Nasaretista." [Matt. 2:23; Joh. 1:45]	11 Niin kansa sanoi: "Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista".	11 Niin kansa sanoi: tämä on Jesus, propheta Galilean Natsaretista.
Temppelin puhdistaminen
12 Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat [21:12-17: Mark. 11:15-19; Luuk. 19:45-48; Joh. 2:13-22 : 3. Moos. 5:7; 5. Moos. 14:24-26; Luuk. 2:24]	12 Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet.	12 Ja Jesus meni sisälle Jumalan templiin, ja ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat templissä, ja vaihettajain pöydät ja kyyhkyisten kaupitsiain istuimet hän kukisti,
13 ja sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te teette siitä rosvojen luolan." [Jes. 56:7; Jer. 7:11]	13 Ja hän sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi', mutta te teette siitä ryövärien luolan."	13 Ja sanoi heille: kirjoitettu on: minun huoneeni pitää rukoushuoneeksi kutsuttaman; mutta te olette sen tehneet ryöväritten luolaksi.
14 Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.	14 Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.	14 Ja hänen tykönsä tulivat sokiat ja ontuvat templissä, ja hän paransi heidät.
15 Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: "Hoosianna, Daavidin Poika!", he suuttuivat	15 Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: "Hoosianna Daavidin pojalle", niin he närkästyivät	15 Mutta kuin pappein päämiehet ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, jotka hän teki, ja lapset templissä huutavan ja sanovan: hosianna Davidin Pojalle! närkästyivät he,
16 ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?" [Ps. 8:3]	16 ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nämä sanovat?" Niin Jeesus sanoi heille: "Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen'?"	16 Ja sanoivat hänelle: kuuletkos, mitä nämät sanovat? Niin Jesus sanoi heille: kuulen kyllä. Ettekö te koskaan ole lukeneet: lasten ja imeväisten suusta olet sinä kiitoksen valmistanut?
17 Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.	17 Ja hän jätti heidät ja meni ulos kaupungista Betaniaan ja oli siellä yötä.	17 Ja hän luopui heistä, ja meni ulos kaupungista Betaniaan, ja oli siellä yötä.
Jeesus kiroaa viikunapuun
18 Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. [21:18-22: Mark. 11:12-14,20-25]	18 Kun hän varhain aamulla palasi kaupunkiin, oli hänen nälkä.	18 Mutta huomeneltain kaupunkiin palatessansa isosi hän.
19 Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: "Ikinä et enää tee hedelmää." Siinä samassa viikunapuu kuivettui. [Luuk. 13:6-9]	19 Ja nähdessään tien vieressä viikunapuun hän meni sen luo, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin pelkkiä lehtiä; ja hän sanoi sille: "Älköön sinusta ikinä enää hedelmää kasvako". Ja kohta viikunapuu kuivettui.	19 Ja kuin hän näki fikunapuun tien ohessa, meni hän sen tykö, ja ei löytänyt siinä mitään muuta kuin lehdet ainoastaan; ja hän sanoi sille: älköön ikänä tästäkään edes sinusta hedelmää kasvako. Ja fikunapuu kohta kuivettui.
20 Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: "Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?"	20 Kun opetuslapset tämän näkivät, ihmettelivät he ja sanoivat: "Kuinka viikunapuu niin äkisti kuivettui?"	20 Ja kuin opetuslapset sen näkivät, ihmettelivät he, sanoen: kuinka fikunapuu niin kohta kuivettui?
21 Jeesus vastasi: "Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: 'Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen', ja niin tapahtuisi. [Matt. 17:20+]	21 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: 'Kohoa ja heittäydy mereen', niin se tapahtuisi.	21 Jesus vastaten sanoi heille: totisesti sanon minä teille: jos teillä olis usko, ja ette epäilisi, niin ette ainoastaan tätä tekisi, mikä fikunapuulle tapahtui, vaan myös jos te sanoisitte tälle vuorelle: siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuis.
22 Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte." [Matt. 7:7+]	22 Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte."	22 Ja kaikki, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, sen te saatte.
Jeesukselta kysytään valtuuksia
23 Kun Jeesus oli mennyt temppeliin ja opetti siellä, sinne tuli ylipappeja ja kansan vanhimpia. He kysyivät: "Millä valtuuksilla sinä tällaista teet? Kuka sinut on tähän valtuuttanut?" [21:23-27: Mark. 11:27-33; Luuk. 20:1-8 : Joh. 2:18; Ap. t. 4:7]	23 Ja kun hän oli mennyt pyhäkköön, tulivat hänen opettaessaan ylipapit ja kansan vanhimmat hänen luoksensa ja sanoivat: "Millä vallalla sinä näitä teet? Ja kuka sinulle on antanut tämän vallan?"	23 Ja kuin hän meni templiin, tulivat hänen opettaissansa hänen tykönsä pappein päämiehet ja kansan vanhimmat, sanoen: millä voimalla sinä näitä teet? taikka kuka sinulle antoi sen voiman?
24 Jeesus vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Jos te vastaatte siihen, minä puolestani sanon, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen.	24 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Minä myös teen teille yhden kysymyksen; jos te minulle siihen vastaatte, niin minäkin sanon teille, millä vallalla minä näitä teen.	24 Niin Jesus vastaten sanoi heille: minä tahdon myös teiltä kysyä yhden sanan: jos te sen minulle sanotte, niin minä myös teille sanon, millä voimalla minä näitä teen:
25 Mistä Johanneksen kaste oli peräisin? Taivaasta vai ihmisistä?" He neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo meille: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' [Joh. 1:6,25,33]	25 Mistä Johanneksen kaste oli? Taivaastako vai ihmisistä?" Niin he neuvottelivat keskenänsä sanoen: "Jos sanomme: 'Taivaasta', niin hän sanoo meille: 'Miksi ette siis uskoneet häntä?'	25 Kusta Johanneksen kaste oli, taivaastako taikka ihmisistä? Niin he ajattelivat isellensä, sanoen: jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo meille: miksi ette siis häntä uskoneet?
26 Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', saamme pelätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana." [Matt. 11:9]	26 Mutta jos sanomme: 'Ihmisistä', niin meidän täytyy peljätä kansaa, sillä kaikki pitävät Johannesta profeettana."	26 Mutta jos me sanomme: se oli ihmisistä, niin me pelkäämme kansaa; sillä kaikki pitivät Johanneksen prophetana.
27 Niin he vastasivat Jeesukselle: "Emme tiedä." Silloin Jeesus sanoi: "En minäkään sitten sano teille, millä valtuuksilla minä kaikkea tätä teen."	27 Ja he vastasivat Jeesukselle ja sanoivat: "Emme tiedä". Niin hänkin sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä näitä teen.	27 Ja he vastaten sanoivat Jesukselle: emme tiedä. Sanoi hän heille: en minä myös sano teille, millä voimalla minä näitä teen.
Vertaus kahdesta pojasta
28 "Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.' [Luuk. 15:11]	28 Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani'.	28 Mutta kuinka te luulette? Yhdellä miehellä oli kaksi poikaa, ja hän meni ensimmäisen tykö, ja sanoi: poikani, mene tänäpänä tekemään työtä minun viinamäkeeni.
29 'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni.	29 Tämä vastasi ja sanoi: 'En tahdo'; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.	29 Niin hän vastaten sanoi: en tahdo. Mutta sitte katui hän, ja meni.
30 "Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään. [Matt. 7:21]	30 Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: 'Minä menen, herra', mutta ei mennytkään.	30 Niin hän meni toisen tykö, ja sanoi myös niin. Mutta hän vastaten sanoi: kyllä minä menen, herra, ja ei mennytkään.
31 Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" "Edellinen", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Totisesti: portot ja publikaanit menevät Jumalan valtakuntaan ennemmin kuin te. [Luuk. 7:47; Hepr. 11:31]	31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?" He sanoivat: "Ensimmäinen". Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.	31 Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon? He sanoivat hänelle: ensimäinen. Sanoi Jesus heille: totisesti sanon minä teille: Publikanit ja portot käyvät teidän edellänne Jumalan valtakuntaan.
32 Johannes avasi teille vanhurskauden tien, mutta te ette uskoneet häntä. Portot ja publikaanit sen sijaan uskoivat, ja vaikka te sen näitte, te ette jälkeenpäinkään tulleet katumukseen ettekä uskoneet häntä. [Sananl. 12:28 \| Luuk. 7:29,30]	32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.	32 Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tiessä, ja ette häntä uskoneet: mutta Publikanit ja portot uskoivat hänen. Mutta te, jotka sen näitte, ette sittenkään parannusta tehneet, että te häntä olisitte uskoneet.
Vertaus viinitarhan vuokraajista
33 "Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta. [21:33-46: Mark. 12:1-12; Luuk. 20:9-19 : Ps. 80:9-16; Jes. 5:1-7; Jer. 2:21]	33 Kuulkaa toinen vertaus: Oli perheenisäntä, joka istutti viinitarhan ja teki aidan sen ympärille ja kaivoi siihen viinikuurnan ja rakensi tornin; ja hän vuokrasi sen viinitarhureille ja matkusti muille maille.	33 Kuulkaat toinen vertaus: oli perheenisäntä, joka istutti viinamäen, ja pani aidan sen ympärille, ja kaivoi siihen viinakuurnan, ja rakensi tornin, ja pani sen vuorolle peltomiehille, ja vaelsi muille maille.
34 "Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon.	34 Ja kun hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palvelijoitansa viinitarhurien luokse perimään hänelle tulevat hedelmät.	34 Mutta kuin hedelmäin aika lähestyi, lähetti hän palveliansa peltomiesten tykö, ottamaan sen hedelmiä.
35 Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät. [Matt. 22:6]	35 Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa; minkä he pieksivät, minkä tappoivat, minkä kivittivät.	35 Ja peltomiehet ottivat kiinni hänen palveliansa, ja yhden he pieksivät, toisen he tappoivat, kolmannen he kivittivät.
36 Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin.	36 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita, useampia kuin ensimmäiset; ja näille he tekivät samoin.	36 Taas hän lähetti toiset palveliat, usiammat kuin ensimäiset, ja he tekivät heille myös niin.
37 Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.'	37 Mutta viimein hän lähetti heidän luokseen poikansa sanoen: 'Minun poikaani he kavahtavat'.	37 Mutta viimein lähetti hän heidän tykönsä poikansa, sanoen: he karttavat poikaani.
38 Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.' [Ps. 2:7,8]	38 Mutta kun viinitarhurit näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: 'Tämä on perillinen; tulkaa, tappakaamme hänet, niin me saamme hänen perintönsä'.	38 Mutta kuin peltomiehet näkivät pojan, sanoivat he keskenänsä: tämä on perillinen; tulkaat, tappakaamme häntä, ja niin me saamme hänen perintönsä.
39 He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. [Hepr. 13:12]	39 Ja he ottivat hänet kiinni ja heittivät ulos viinitarhasta ja tappoivat.	39 Ja he ottivat hänen kiinni, sysäsivät ulos viinamäestä ja tappoivat.
40 "Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?"	40 Kun viinitarhan herra tulee, mitä hän tekee noille viinitarhureille?"	40 Kun siis viinamäen isäntä tulee, mitä hän niiden peltomiesten tekee?
41 He vastasivat: "Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan."	41 He sanoivat hänelle: "Nuo pahat hän pahoin tuhoaa ja vuokraa viinitarhan toisille viinitarhureille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa".	41 He sanoivat hänelle: ne pahat hän pahasti hukuttaa, ja antaa viinamäkensä toisille viinamäen miehille, jotka hänelle antavat hedelmät ajallansa.
42 Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet: -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme. [Ps. 118:22,23; Ap. t. 4:11; 1. Piet. 2:4]	42 Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan lukeneet kirjoituksista: 'Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme'?	42 Sanoi Jesus heille: ettekö te ikänä Raamatuissa ole lukeneet: jonka kiven rakentajat hylkäsivät, se on tullut kulmakiveksi. Herralta on se tapahtunut, ja on ihmeellinen meidän silmäimme edessä.
43 "Tämän takia minä sanon teille, että Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.	43 Sentähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.	43 Sentähden sanon minä teille: Jumalan valtakunta pitää teiltä otettaman pois ja annettaman pakanoille, jotka sen hedelmän tekevät.
44 Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa." [Jes. 8:14,15; Dan. 2:34; Sak. 12:3; Room. 9:33; 1. Piet. 2:8]	44 Ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa."	44 Ja joka lankee tähän kiveen, hän runnellaan. Mutta jonka päälle hän lankee, sen hän murentaa.
45 Nämä vertaukset kuultuaan ylipapit ja fariseukset ymmärsivät, että Jeesus puhui heistä.	45 Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä.	45 Ja kuin pappein päämiehet ja Pharisealaiset kuulivat hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän heistä sanoi.
46 He olisivat halunneet ottaa hänet kiinni mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana. [Matt. 14:5]	46 Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana.	46 Ja kuin he pyysivät häntä ottaa kiinni, pelkäsivät he kansaa, sillä he pitivät hänen prophetana.

MATTEUS 22

Kuninkaanpojan häät
1 Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille: [22:1-14: Luuk. 14:15-24]	1 Ja Jeesus rupesi taas puhumaan heille vertauksilla ja sanoi:	1 Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:
2 "Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. [Jes. 25:6; Ilm. 19:9]	2 "Taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka laittoi häät pojallensa.	2 Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,
3 Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla.	3 Ja hän lähetti palvelijansa kutsumaan häihin kutsuvieraita, mutta nämä eivät tahtoneet tulla.	3 Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.
4 Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: 'Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!' [Sananl. 9:1-6]	4 Vielä hän lähetti toisia palvelijoita lausuen: 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin'.	4 Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!
5 Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen,	5 Mutta he eivät siitä välittäneet, vaan menivät pois, mikä pellolleen, mikä kaupoilleen;	5 Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.
6 toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. [Matt. 21:35]	6 ja toiset ottivat kiinni hänen palvelijansa, pitelivät pahoin ja tappoivat.	6 Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.
7 Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.	7 Mutta kuningas vihastui ja lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuo murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.	7 Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.
8 Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. [Ap. t. 13:46]	8 Sitten hän sanoi palvelijoillensa: 'Häät ovat valmistetut, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.	8 Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.
9 Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.' [Matt. 13:47, 21:43]	9 Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin, keitä tapaatte.'	9 Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.
10 Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista.	10 Ja palvelijat menivät ulos teille ja kokosivat kaikki, keitä vain tapasivat, sekä pahat että hyvät, ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.	10 Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.
11 "Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. [Ilm. 3:4,5, 19:8]	11 Mutta kun kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä miehen, joka ei ollut puettu häävaatteisiin.	11 Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.
12 Hän kysyi tältä: 'Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?' Mies ei saanut sanaa suustaan.	12 Ja hän sanoi hänelle: 'Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?' Mutta hän jäi sanattomaksi.	12 Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.
13 Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: 'Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. [Dan. 3:20 \| Matt. 8:12+]	13 Silloin kuningas sanoi palvelijoille: 'Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet ulos pimeyteen'. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.	13 Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
14 Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.'"	14 Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."	14 Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.
Kysymys veron maksamisesta keisarille
15 Silloin fariseukset menivät neuvottelemaan keskenään, miten saisivat Jeesuksen sanoistaan ansaan. [22:15-22: Mark. 12:13-17; Luuk. 20:20-26]	15 Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi.	15 Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.
16 He lähettivät hänen luokseen opetuslapsiaan yhdessä Herodeksen kannattajien kanssa. Nämä sanoivat: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Sinä olet ihmisistä riippumaton etkä tee eroa heidän välillään. [Mark. 3:6]	16 Ja he lähettivät hänen luoksensa opetuslapsensa herodilaisten kanssa sanomaan: "Opettaja, me tiedämme, että sinä olet totinen ja opetat Jumalan tietä totuudessa, kenestäkään välittämättä, sillä sinä et katso henkilöön.	16 Ja he lähettivät hänen tykönsä opetuslapsensa Herodilaisten kanssa, sanoen: Mestari, me tiedämme sinun totiseksi, ja sinä opetat Jumalan tien totuudessa, et myös tottele ketään; sillä et sinä katso ihmisten muotoa.
17 Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei?"	17 Sano siis meille: miten arvelet? Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?"	17 Sano siis meille, kuinkas luulet: sopiiko keisarille antaa veroa taikka ei?
18 Mutta Jeesus huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan?	18 Mutta Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa ja sanoi: "Miksi kiusaatte minua, te ulkokullatut?	18 Mutta kuin Jeesus ymmärsi heidän pahuutensa, sanoi hän: mitä te ulkokullatut kiusaatte minua?
19 Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne." He ottivat esiin denaarin. [Matt. 20:2]	19 Näyttäkää minulle veroraha." Niin he toivat hänelle denarin.	19 Osoittakaat minulle veroraha. Niin he antoivat hänelle verorahan.
20 Jeesus kysyi heiltä: "Kenen kuva ja nimi siinä on?"	20 Hän sanoi heille: "Kenen kuva ja päällekirjoitus tämä on?"	20 Ja hän sanoi heille: kenenkä on tämä kuva ja päällekirjoitus?
21 "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." [Room. 13:7]	21 He vastasivat: "Keisarin". Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on".	21 He sanoivat hänelle: keisarin. Niin hän sanoi heille: antakaat keisarille, mitkä keisarin ovat, ja Jumalalle, mitkä Jumalan ovat.
22 Kuullessaan tämän he hämmästyivät. He jättivät Jeesuksen rauhaan ja lähtivät pois.	22 Kun he sen kuulivat, ihmettelivät he ja jättivät hänet ja menivät pois.	22 Ja kuin he nämät kuulivat, ihmettelivät he, ja luopuivat hänestä, ja menivät pois.
Kysymys ylösnousemuksesta
23 Samana päivänä Jeesuksen luo tuli saddukeuksia, jotka kieltävät ylösnousemuksen. He esittivät hänelle kysymyksen: [22:23-33: Mark. 12:18-27; Luuk. 20:27-40 : Ap. t. 23:8]	23 Sinä päivänä tuli hänen luoksensa saddukeuksia, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja he kysyivät häneltä	23 Sinä päivänä tulivat Saddukealaiset hänen tykönsä, jotka sanovat, ettei ylösnousemusta ole, ja kysyivät häneltä,
24 "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos mies kuolee lapsettomana, hänen veljensä tulee naida leski ja hankkia jälkeläinen veljelleen.' [5. Moos. 25:5]	24 sanoen: "Opettaja, Mooses on sanonut: 'Jos joku kuolee lapsetonna, niin hänen veljensä naikoon hänen vaimonsa ja herättäköön siemenen veljelleen'.	24 Sanoen: Mestari! Moses sanoi: jos joku kuolee lapsetoinna, niin hänen veljensä pitää naiman hänen emäntänsä ja herättämän veljellensä siemenen.
25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Vanhin heistä meni naimisiin, mutta kuoli, ja koska hänellä ei ollut lapsia, leski jäi hänen veljelleen.	25 Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli; ja koska hänellä ei ollut jälkeläistä, jätti hän vaimonsa veljelleen.	25 Niin oli meidän seassamme seitsemän veljestä, ja kuin ensimäinen nai, niin se kuoli. Ja ettei hänellä ollut siementä, jätti hän emäntänsä veljellensä.
26 Samoin kävi toiselle veljelle, niin myös kolmannelle ja lopulta kaikille seitsemälle.	26 Niin myös toinen ja kolmas, ja samoin kaikki seitsemän.	26 Niin myös toinen ja kolmas, hamaan seitsemänteen asti.
27 Viimeisenä kaikista kuoli nainen.	27 Viimeiseksi kaikista kuoli vaimo.	27 Mutta kaikkein viimein kuoli myös se vaimo.
28 Kenen vaimo hän on oleva ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut naimisissa heidän jokaisen kanssa."	28 Kenen vaimo noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa on oleva? Sillä kaikkien vaimona hän on ollut."	28 Kenenkä emännän siis näistä seitsemästä pitää hänen ylösnousemisessa oleman? Sillä kaikki ovat häntä pitäneet.
29 Jeesus vastasi heille: "Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.	29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.	29 Niin Jesus vastaten sanoi heille: te eksytte ja ette tiedä Raamatuita, eikä Jumalan voimaa.
30 Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa.	30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.	30 Sillä ylösnousemisessa ei naida eikä huolla, mutta he ovat niinkuin Jumalan enkelit taivaassa.
31 Mutta ylösnousemuksesta puheen ollen -- ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on teille sanonut:	31 Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen:	31 Mutta ettekö te ole lukeneet kuolleitten ylösnousemisesta, mitä teille on Jumalalta sanottu, joka sanoo:
32 'Minä olen Abrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien." [2. Moos. 3:6+; Ap. t. 7:32; Hepr. 11:16]	32 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."	32 Minä olen Abrahamin Jumala, ja Isaakin Jumala, ja Jakobin Jumala? Ei ole Jumala kuolleiden Jumala, mutta elävien.
33 Kun väkijoukko kuuli tämän, se oli ihmeissään hänen opetuksestaan. [Matt. 7:28+]	33 Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.	33 Ja kuin kansa sen kuuli, hämmästyivät he hänen oppiansa.
Kysymys suurimmasta käskystä
34 Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. [22:34-40: Mark. 12:28-34; Luuk. 10:25-28]	34 Mutta kun fariseukset kuulivat, että hän oli tukkinut saddukeuksilta suun, kokoontuivat he yhteen;	34 Mutta kuin Pharisealaiset sen kuulivat, että hän oli Saddukealaisten suun tukinnut, kokoontuivat he yhteen.
35 Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle:	35 ja eräs heistä, joka oli lainoppinut, kysyi häneltä kiusaten:	35 Ja yksi lain-opettaja heistä kysyi häneltä, kiusaten häntä, ja sanoi:
36 "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?"	36 "Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?"	36 Mestari, mikä on suurin käsky laissa?
37 Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. [5. Moos. 6:5]	37 Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi'.	37 Niin Jesus sanoi hänelle: sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas, kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sielustas, ja kaikesta mielestäs:
38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.	38 Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.	38 Tämä on ensimäinen ja suurin käsky.
39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. [3. Moos. 19:18+; Matt. 19:19+]	39 Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'.	39 Toinen on tämän kaltainen: sinun pitää rakastaman lähimmäistäs niinkuin itse sinuas.
40 Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat." [Matt. 7:12]	40 Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."	40 Näissä kahdessa käskyssä kaikki laki ja prophetat riippuvat.
Daavidin poika ja Daavidin herra
41 Fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä: [22:41-46: Mark. 12:35-37a; Luuk. 20:41-44]	41 Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä	41 Koska Pharisealaiset koossa olivat, kysyi heiltä Jesus,
42 "Mitä te ajattelette Messiaasta? Kenen poika hän on?" He vastasivat: "Daavidin." [Joh. 7:42]	42 sanoen: "Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?" He sanoivat hänelle: "Daavidin".	42 Sanoen: mitä teille näkyy Kristuksesta, kenenkä poika hän on? he sanoivat hänelle: Davidin.
43 Silloin Jeesus kysyi: "Miksi Daavid sitten Hengen innoittamana kutsuu häntä herraksi? Hän sanoo: [Ap. t. 1:16, 2:30]	43 Hän sanoi heille: "Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen:	43 Hän sanoi heille: kuinka siis David kutsuu hengessä hänen Herraksi? sanoen:
44 -- Herra sanoi minun herralleni: Istu oikealle puolelleni. Minä kukistan vihollisesi, panen heidät jalkojesi alle. [Ps. 110:1+; Matt. 26:64; Ap. t. 2:34; 1. Kor. 15:25; Hepr. 1:13+, 10:12,13]	44 'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle'.	44 Herra sanoi minun Herralleni: istu minun oikealla kädelläni, siihenasti kuin minä panen vihollises sinun jalkais astinlaudaksi.
45 Jos kerran Daavid sanoo Messiasta herraksi, kuinka Messias silloin voi olla hänen poikansa?"	45 Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?"	45 Jos siis David kutsuu hänen Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?
46 Kukaan ei pystynyt vastaamaan hänelle, eikä yksikään siitä päivästä lähtien enää rohjennut kysyä häneltä mitään.	46 Ja kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.	46 Ja ei kenkään taitanut häntä mitään vastata: ei myös yksikään rohjennut sen päivän perästä häneltä enempää kysyä.

MATTEUS 23

Itsensä korottamisesta
1 Sitten Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: [23:1-12: Mark. 12:37b-40; Luuk. 11:46, 20:45-47]	1 Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen	1 Silloin Jesus puhui kansalle ja hänen opetuslapsillensa,
2 "Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa.	2 sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.	2 Sanoen: Moseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja Pharisealaiset:
3 Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. [Mal. 2:7,8]	3 Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.	3 Kaikki siis, mitä he teidän käskevät pitää, se pitäkäät ja tehkäät; mutta heidän töittensä jälkeen älkäät te tehkö, sillä he sanovat, ja ei tee.
4 He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. [Ap. t. 15:10]	4 He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.	4 Sillä he sitovat raskaat kuormat, joita ei voida kantaa, ja panevat ne ihmisten olille, mutta ei he sormellansakaan itse tahdo niitä liikuttaa.
5 Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, [Matt. 6:1-18 \| 5. Moos. 6:8, 11:18 \| 4. Moos. 15:37-41; 5. Moos. 22:12]	5 Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi	5 Mutta kaikki työnsä tekevät he, että ne ihmisiltä nähtäisiin. He levittelevät muistokirjansa, ja tekevät suureksi vaatteensa liepeet,
6 he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla [Luuk. 14:7]	6 ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,	6 Ja rakastavat ylimmäisiä sijoja pidoissa ja ylimmäisiä istuimia synagogissa,
7 ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. [23:7,8: Rabbi* on juutalaisen opettajan arvonimi.]	7 ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä 'rabbi'.	7 Ja tervehdyksiä turulla, ja tahtovat kutsuttaa ihmisiltä: rabbi, rabbi.
8 "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä.	8 Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä.	8 Mutta älkäät te antako teitä kutsuttaa rabbiksi; sillä yksi on teidän Mestarinne, joka on Kristus, mutta te olette kaikki veljekset.
9 Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. [Mal. 1:6, 2:10; Ef. 3:14,15]	9 Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.	9 Ja älkäät ketäkään kutsuko isäksenne maan päällä; sillä yksi on Isänne, joka on taivaissa.
10 Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus.	10 Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus.	10 Ja älkäät antako teitä kutsuttaa mestariksi; sillä yksi on teidän Mestarinne, joka on Kristus.
11 Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. [Matt. 20:26,27; Fil. 2:5-8]	11 Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne.	11 Joka teistä suurin on, se olkoon teidän palvelianne.
12 Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan. [Job 22:29; Sananl. 29:23; Hes. 17:24, 21:31,32; Luuk. 1:52, 14:11, 18:14; Jaak. 4:10; 1. Piet. 5:6]	12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.	12 Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.
Voi teitä!
13 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te suljette taivasten valtakunnan ovet ihmisten edestä. Itse te ette mene sisälle ettekä päästä niitäkään, jotka menisivät. [ [23:13-36: Luuk. 11:39-52]	13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.	13 Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka suljette taivaan valtakunnan ihmisten edestä; sillä ette itse sinne mene, ettekä salli meneväisiä sinne mennä.
14 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te viette leskiltä talot ja latelette pitkiä rukouksianne vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan teidän tuomionne.]* [Jae puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista. Vrt. Mark. 12:40.]		14 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka syötte leskein huoneet, ja muodoksi pidätte pitkät rukoukset: sentähden te saatte sitä kovemman kadotuksen.
15 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te kierrätte maat ja meret hankkiaksenne edes yhden käännynnäisen, ja kun siinä onnistutte, teette hänestä helvetin oman, kahta vertaa pahemman kuin itse olette.	15 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!	15 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka merta ja mannerta ympäri vaellatte, tehdäksenne yhtä uutta Juudalaista; ja kuin se tehty on, niin te hänestä teette kaksikertaa enemmän helvetin lapsen kuin te itse olette.
16 "Voi teitä, te sokeat oppaat! Te sanotte: 'Jos vannoo temppelin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos vannoo temppelin kullan kautta, vala on sitova.' [Matt. 15:14+]	16 Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'!	16 Voi teitä, te sokiat taluttajat! jotka sanotte: joka vannoo templin kautta, ei se mitään ole, mutta joka vannoo templin kullan kautta, se on velvollinen.
17 Te sokeat typerykset! Kumpi on tärkeämpi, kulta vai temppeli, joka sen kullan pyhittää?	17 Te tyhmät ja sokeat! Kumpi on suurempi, kultako vai temppeli, joka kullan pyhittää?	17 Te hullut ja sokiat! sillä kumpi on suurempi: kulta, eli templi, joka kullan pyhittää?
18 Te sanotte myös: 'Jos vannoo alttarin kautta, se ei merkitse mitään, mutta jos vannoo alttarille pannun uhrilahjan kautta, vala on sitova.'	18 Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valaansa sidottu'.	18 Ja joka vannoo alttarin kautta, ei se mitään ole; mutta joka vannoo lahjan kautta, joka sen päällä on, se on velvollinen.
19 Te sokeat! Kumpi on tärkeämpi, uhrilahja vai alttari, joka lahjan pyhittää? [2. Moos. 29:37]	19 Te sokeat! Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka uhrilahjan pyhittää?	19 Te hullut ja sokiat! sillä kumpi on suurempi: lahja, eli alttari, joka lahjan pyhittää?
20 Se, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sekä alttarin että kaiken sen päällä olevan kautta,	20 Sentähden, joka vannoo alttarin kautta, vannoo sen kautta ja kaiken kautta, mitä sen päällä on.	20 Joka siis vannoo alttarin kautta, hän vannoo sen kautta ja kaikkein, mikä sen päällä on.
21 ja se, joka vannoo temppelin kautta, vannoo samalla hänen kauttaan, jonka asuinpaikka se on. [1. Kun. 8:13; 2. Aik. 6:2]	21 Ja joka vannoo temppelin kautta, vannoo sen kautta ja hänen kauttansa, joka siinä asuu.	21 Ja joka vannoo templin kautta, se vannoo hänen kauttansa ja sen kautta, joka siinä asuu.
22 Niin myös se, joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttaan, joka sillä istuu.	22 Ja joka vannoo taivaan kautta, vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sillä istuu.	22 Ja joka vannoo taivaan kautta, se vannoo Jumalan istuimen kautta ja hänen kauttansa, joka sen päällä istuu.
23 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta. [3. Moos. 27:30; 4. Moos. 18:21 \| 1. Sam. 15:22; Miika 6:8]	23 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te annatte kymmenykset mintuista ja tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden ja laupeuden ja uskollisuuden! Näitä tulisi noudattaa, eikä noitakaan sikseen jättää.	23 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka kymmenykset teette mintuista, tilleistä ja kuminoista, ja jätätte pois ne raskaammat laista, tuomion, laupiuden ja uskon: näitä piti tehtämän, ja toisia ei jätettämän.
24 Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin! [Matt. 15:14+]	24 Te sokeat taluttajat, jotka siivilöitte hyttysen, mutta nielette kamelin!	24 Te sokiat taluttajat! te kuurnitsette hyttysen ja kamelin nielette.
25 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä! [Mark. 7:4]	25 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä!	25 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka puhdistatte juoma-astian ja ruoka-astian ulkoiselta puolelta, mutta sisältä ovat ne täynnä raatelemista ja tyytymättömyyttä.
26 Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi! [Matt. 15:20; Tit. 1:15]	26 Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi!	26 Sinä sokia Pharisealainen! puhdista ensin juoma-astia ja ruoka-astia sisältä, että myös ulkonainenkin puoli puhtaaksi tulis.
27 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te olette kuin kalkilla valkaistut haudat. Ulkopuolelta ne kyllä ovat kauniita mutta sisältä täynnä kuolleiden luita ja kaikkea saastaa. [Ap. t. 23:3+]	27 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa!	27 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut; sillä te olette valkiaksi sivuttuin hautain kaltaiset, jotka ulkoa kauniit ovat, mutta sisältä ovat he täynnä kuolleiden luita ja kaikkea riettautta.
28 Samalla tavoin tekin olette hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä. [Luuk. 16:15]	28 Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä te olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta.	28 Niin myös te olette ulkoa tosin nähdä ihmisten edessä hurskaat, mutta sisältä te olette täynnä ulkokullaisuutta ja vääryyttä.
29 "Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te rakennatte profeettojen haudoille muistomerkkejä, te koristelette vanhurskaiden hautakiviä	29 Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te rakennatte profeettain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautakammioita,	29 Voi teitä kirjanoppineet ja Pharisealaiset, te ulkokullatut! jotka rakennatte prophetain hautoja ja kaunistatte vanhurskasten hautoja,
30 ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isiemme aikana, emme olisi heidän kanssaan tahranneet käsiämme profeettojen vereen.' [Matt. 5:12+]	30 ja sanotte: 'Jos me olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan profeettain vereen'!	30 Ja sanotte: jos me olisimme olleet meidän isäimme aikoina, emme olisi olleet osalliset heidän kanssansa prophetain veressä.
31 Näin te kuitenkin itse tunnustatte olevanne niiden jälkeläisiä, jotka murhasivat profeetat. [Ap. t. 7:52]	31 Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat.	31 Niin te siis itseänne tunnustatte, että olette niiden lapset, jotka tappoivat prophetat.
32 Jatkakaa toki isienne tapaan, kunnes mitta on täysi!	32 Täyttäkää siis te isäinne mitta.	32 Niin tekin täyttäkäät teidän isäinne määrä.
33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt! Miten te voisitte välttää kadotustuomion? [Matt. 3:7+]	33 Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon?	33 Te kärmeet, te kyykärmetten sikiät! kuinka te vältätte helvetin kadotuksen?
34 "Kuulkaa siis: Minä lähetän teidän luoksenne profeettoja, viisaita miehiä ja lainopettajia. Toiset heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, toisia ruoskitte synagogissanne ja ajatte takaa kaupungista toiseen. [Ap. t. 5:40, 22:19; 2. Kor. 11:24; 1. Tess. 2:15; Hepr. 11:36,37]	34 Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin;	34 Sentähden, katso, minä lähetän teille prophetat, ja viisaat, ja kirjanoppineet; ja niistä te muutamat tapatte ja ristiinnaulitsette, ja muutamat te pieksätte teidän synagogissanne, ja vainootte kaupungista kaupunkiin.
35 Näin te tulette syypäiksi kaikkeen viattomaan vereen, joka maan päällä on vuodatettu, hurskaan Abelin verestä aina Sakarjan, Barakjan pojan, vereen asti, hänen, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välille. [1. Moos. 4:10; Hepr. 11:4 \| 2. Aik. 24:20-22]	35 että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.	35 Että teidän päällenne pitää tuleman kaikki vanhurskas veri, joka vuodatettu on maan päälle hamasta vanhurskaan Abelin verestä niin Sakariaan, Barakiaan pojan vereen asti, jonka te tapoitte templin ja alttarin vaiheella.
36 Totisesti: tämä sukupolvi joutuu vielä vastaamaan tästä kaikesta!	36 Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle.	36 Totisesti sanon minä teille: kaikki nämät pitää tuleman tämän suvun päälle.
Jeesus valittaa Jerusalemin paatuneisuutta
37 "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. [23:37-39: Luuk. 13:34,35 : Ap. t. 7:59 \| Jes. 31:5 \| Jes. 65:2; Jer. 6:16]	37 Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet.	37 Jerusalem, Jerusalem, sinä joka tapat prophetat ja kivillä surmaat ne, jotka sinun tykös lähetetyt ovat! kuinka usein minä tahdoin koota sinun lapses, niinkuin kana kokoo poikansa siipeinsä alle? ja ette tahtoneet.
38 Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille. [1. Kun. 9:7,8; Hes. 11:23; Miika 3:12]	38 Katso, 'teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi'.	38 Katso, teidän huoneenne pitää teille jäämän kylmille.
39 Sillä minä sanon teille, että te ette minua tästedes näe ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'" [Sir. 15:7; Joh. 14:19 \| Ps. 118:26; Matt. 21:9+]	39 Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennenkuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'."	39 Sillä minä sanon teille: ette suinkaan minua tästedes näe, siihenasti kuin te sanotte: kiitetty olkoon se, joka tulee Herran nimeen!

MATTEUS 24

Temppelin hävitys
1 Kun Jeesus oli tullut ulos temppelistä ja oli lähdössä pois, opetuslapset tulivat hänen luokseen näyttääkseen hänelle temppelialueen rakennuksia. [24:1,2: Mark. 13:1,2; Luuk. 21:5,6 : Joh. 2:20]	1 Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia.	1 Ja Jesus meni ulos ja läksi pois templistä, ja hänen opetuslapsensa tulivat osoittamaan hänelle templin rakennuksia.
2 Mutta Jeesus sanoi heille: "Näettekö kaiken tämän? Totisesti: kaikki revitään maahan, tänne ei jää kiveä kiven päälle." [Jer. 7:14, 26:18; Miika 3:12; Luuk. 19:44]	2 Niin hän vastasi ja sanoi heille: "Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta."	2 Niin sanoi Jesus heille: ettekö te kaikkia näitä näe? Totisesti sanon minä teille: ei pidä tässä jätettämän kiveä kiven päälle, joka ei maahan jaoteta.
Ensimmäiset lopun merkit
3 Kun Jeesus sitten istui Öljymäellä eikä siellä ollut muita, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja kyselivät: "Sano meille, milloin se kaikki tapahtuu. Mikä on merkkinä sinun tulostasi ja tämän maailman lopusta?" [24:3-14: Mark. 13:3-13; Luuk. 21:7-19]	3 Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: "Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?"	3 Mutta kuin hän istui Öljymäellä, menivät opetuslapset hänen tykönsä erinänsä ja sanoivat: sano meille: koska tämä tapahtuu, ja mikä sinun tulemises ja maailman lopun merkki ollee?
4 Jeesus vastasi: "Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. [Jer. 29:8,9; Kol. 2:8; 2. Tess. 2:3]	4 Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.	4 Ja Jesus vastasi ja sanoi heille: katsokaat, ettei kenkään teitä viettele.
5 Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: 'Minä olen Messias', ja eksyttävät monia. [1. Joh. 2:18, 4:1]	5 Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen Kristus', ja he eksyttävät monta.	5 Sillä monta tulevat minun nimeeni, sanoen: minä olen Kristus! ja viettelevät monta.
6 Te kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, mutta älkää antako sen pelästyttää itseänne. Niin täytyy käydä, mutta vielä ei loppu ole käsillä.	6 Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu.	6 Niin te saatte kuulla sotia ja sanomia sodista. Katsokaat, ettette peljästy; sillä kaikki nämät pitää tapahtuman, mutta ei vielä ole loppu.
7 Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja joka puolella on nälänhätää ja maanjäristyksiä. [Jes. 19:2; Ilm. 6:3-8]	7 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin.	7 Sillä kansan pitää kansaa vastaan nouseman ja valtakunnan valtakuntaa vastaan, ja tulee ruttotauti ja nälkä ja maanjäristys moneen paikkaan.
8 Mutta kaikki tämä on vasta synnytystuskien alkua.	8 Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.	8 Mutta kaikki nämät ovat murhetten alku.
9 "Silloin teidät pannaan ahtaalle, monia teistä surmataan ja kaikki kansat vihaavat teitä minun nimeni tähden. [Matt. 10:22+]	9 Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden.	9 Silloin he ylönantavat teitä vaivaan ja tappavat teidät, ja te tulette vihattavaksi kaikilta pakanoilta minun nimeni tähden.
10 Monet silloin luopuvat, he kavaltavat toisensa ja vihaavat toinen toistaan.	10 Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan.	10 Ja silloin monta pahenevat, ja keskenänsä pettävät toinen toisensa, ja vihaavat toinen toistansa keskenänsä.
11 Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. [Room. 16:17; 1. Tim. 4:1; 2. Piet. 2:1; 1. Joh. 4:1]	11 Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta.	11 Ja monta väärää prophetaa nousevat ja viettelevät monta.
12 Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. [2. Tim. 3:1-5; Ilm. 2:4]	12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus.	12 Ja että vääryys saa vallan, niin rakkaus monessa kylmenee.
13 Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. [Matt. 10:22+]	13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.	13 Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se tulee autuaaksi.
14 Tämä valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikkialle maailmaan, kaikille kansoille todistukseksi, ja sitten tulee loppu. [Mark. 13:10+]	14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.	14 Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, kaikille pakanoille todistukseksi; ja silloin tulee loppu.
Suuri ahdinko
15 "Kun siis näette pyhään paikkaan pystytettynä turmion iljetyksen, josta profeetta Daniel on puhunut -- huomatkoon lukija tämän! -- [24:15-28: Mark. 13:14-23; Luuk. 17:20-25,31,37, 21:20-24 : Dan. 11:31, 12:11; 1. Makk. 1:54, 6:7]	15 Kun te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta on puhuttu profeetta Danielin kautta, seisovan pyhässä paikassa-joka tämän lukee, se tarkatkoon-	15 Kuin te siis näette hävityksen kauhistuksen, josta sanottu on Daniel prophetan kautta, seisovan pyhässä siassa; (joka tämän lukee, hän ymmärtäköön!)
16 silloin on kaikkien Juudeassa asuvien paettava vuorille. [1. Moos. 19:17; Ps. 11:1; 1. Makk. 2:28]	16 silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille;	16 Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.
17 Sen, joka on katolla, ei pidä mennä hakemaan mitään tavaroita talostaan,	17 joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on,	17 Ja joka katon päällä on, älköön astuko alas ottamaan jotakin huoneestansa.
18 eikä sen, joka on pellolla, pidä palata noutamaan viittaansa.	18 ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.	18 Ja joka pellolla on, älköön palatko vaatteitansa ottamaan.
19 Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät! [Luuk. 23:29; 1. Kor. 7:26-28]	19 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!	19 Voi raskaita ja imettäväisiä niinä päivinä!
20 Rukoilkaa, ettette joutuisi pakomatkalle talvisaikaan tai sapattina. [2. Tim. 4:21 \| 2. Moos. 16:29]	20 Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.	20 Mutta rukoilkaat, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sabbatina;
21 Ahdinko on oleva niin suuri, ettei sellaista ole ollut maailman alusta tähän päivään asti eikä tule koskaan olemaan. [Dan. 12:1; Joel 2:2]	21 Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.	21 Sillä silloin pitää suuren vaivan oleman, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta niin tähän asti, ei myös tule.
22 Jos sitä aikaa ei lyhennettäisi, yksikään ihminen ei säästyisi. Mutta valittujen tähden se aika lyhennetään.	22 Ja ellei niitä päiviä olisi lyhennetty, ei mikään liha pelastuisi; mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.	22 Ja ellei ne päivät olisi lyhennetyt, niin ei yksikään liha tulisi autuaaksi; mutta valittuin tähden pitää ne päivät lyhennettämän.
23 "Jos joku silloin sanoo teille: 'Täällä on Messias', tai: 'Messias on tuolla', älkää uskoko.	23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.	23 Silloin jos joku teille sanois: katso, tässä on Kristus taikka siellä! älkäät uskoko.
24 Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. [5. Moos. 13:2-4; 2. Tess. 2:9,10; Ilm. 13:13,14]	24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.	24 Sillä väärät Kristukset ja väärät prophetat nousevat, ja tekevät suuria ihmeitä ja merkkejä: niin että myös, jos taitais tapahtua, valitutkin eksytettäisiin.
25 Tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut.	25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.	25 Katso, minä olen teille sen ennen sanonut.
26 "Jos siis teille sanotaan: 'Hän on tuolla autiomaassa', älkää lähtekö sinne, tai jos sanotaan: 'Hän on sisällä talossa', älkää uskoko sitä. [Joh. 7:27]	26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.	26 Jos he siis teille sanovat: katso, hän on korvessa! niin älkäät menkö ulos; katso, hän on kammiossa! älkäät uskoko.
27 Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.	27 Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.	27 Sillä niinkuin pitkäisen tuli leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on myös Ihmisen Pojan tulemus.
28 Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat. [Job 39:30; Hab. 1:8]	28 Missä raato on, sinne kotkat kokoontuvat.	28 Sillä kussa raato on, siihen kotkat kokoontuvat.
Ihmisen Pojan tuleminen
29 "Mutta kohta noiden päivien ahdingon jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät. [24:29-36: Mark. 13:24-32; Luuk. 21:25-33 : Jes. 13:10; Hes. 32:7,8; Joel 2:10, 3:4, 4:15,16; Ap. t. 2:20; Ilm. 6:12-14]	29 Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät.	29 Mutta kohta sen ajan vaivan jälkeen aurinko pimenee, ja kuu ei anna valoansa, ja tähden putoavat taivaasta, ja taivaan voimat pitää liikutettaman.
30 Silloin taivaalle ilmestyy Ihmisen Pojan merkki. Kaikki maan sukukunnat puhkeavat valituksiin, kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan. [Dan. 7:13; Matt. 10:23, 16:28, 26:64; Ap. t. 1:11; Ilm. 1:7]	30 Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.	30 Ja silloin näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaassa, ja silloin kaikki sukukunnat maassa parkuvat ja saavat nähdä Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvissä suurella voimalla ja kunnialla.
31 Suuren torven soidessa hän lähettää enkelinsä neljälle ilmansuunnalle kokoamaan kaikkialta, maan kaikista ääristä ne, jotka hän on valinnut. [Jes. 27:13; Matt. 13:41; 1. Kor. 15:22; 1. Tess. 4:16]	31 Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin.	31 Ja hän lähettää enkelinsä suurella basunan äänellä, ja he kokoovat hänen valittunsa neljästä tuulesta, yhdestä taivasten äärestä niin toiseen.
32 "Ottakaa oppia vertauskuvasta, jonka viikunapuu tarjoaa: kun sen oksa virkoaa ja alkaa tulla lehteen, te tiedätte, että kesä on lähellä.	32 Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.	32 Mutta oppikaat fikunapuusta vertaus: kuin sen oksa on tuores ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte suven läsnä olevan:
33 Samalla tavoin te kaiken tämän nähdessänne tiedätte, että se aika on lähellä, aivan ovella.	33 Samoin te myös, kun näette tämän kaiken, tietäkää, että se on lähellä, oven edessä.	33 Niin myös te, kuin te näette nämät kaikki, tietäkäät, että se on läsnä, oven edessä.
34 Totisesti: tämä sukupolvi ei katoa ennen kuin kaikki tämä tapahtuu. [Matt. 16:28]	34 Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.	34 Totisesti sanon minä teille: ei suinkaan tämän sukukunnan pidä hukkuman ennen kuin kaikki nämät tapahtuvat.
35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. [Ps. 102:27, 119:89; Jes. 40:8; Matt. 5:18; Hepr. 1:11]	35 Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.	35 Taivas ja maa pitää hukkuman, mutta minun sanani ei pidä suinkaan hukkaantuman.
36 "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. [Ap. t. 1:7; 1. Tess. 5:1,2]	36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.	36 Vaan siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kenkään, ei taivaan enkelitkään, vaan minun Isäni yksinänsä.
37 Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. [24:37-44: Mark. 13:32-37; Luuk. 17:26-36 \| Luuk. 12:39,40]	37 Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.	37 Mutta niinkuin Noan ajat olivat, niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
38 Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. [1. Moos. 6:5-7:1]	38 Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,	38 Sillä niinkuin he niinä päivinä vedenpaisumisen edellä olivat, söivät ja joivat, naivat ja huolivat, hamaan siihen päivään asti, jona Noa arkkiin sisälle meni,
39 Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. [1. Piet. 3:20; 2. Piet. 3:5,6]	39 eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.	39 Ja ei tietäneet ennen kuin vedenpaisumus tuli, ja otti pois kaikki: niin pitää myös Ihmisen Pojan tulemus oleman.
40 Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.	40 Silloin on kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.	40 Silloin on kaksi kedolla: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
41 Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.	41 Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä; toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään.	41 Kaksi jauhavat myllyssä: yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään.
42 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. [Matt. 25:13]	42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee.	42 Valvokaat siis; sillä ette tiedä, millä hetkellä teidän Herranne on tuleva.
43 Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. [1. Tess. 5:2-4; 2. Piet. 3:10; Ilm. 3:3, 16:15]	43 Mutta se tietäkää: jos perheenisäntä tietäisi, millä yövartiolla varas tulee, totta hän valvoisi, eikä sallisi taloonsa murtauduttavan.	43 Mutta se tietäkäät: jos perheenisäntä tietäis, millä hetkellä varas on tuleva, kaiketi hän valvois, eikä sallisi kaivaa huonettansa.
44 Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.	44 Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.	44 Sentähden olkaat te myös valmiit; sillä millä hetkellä ette luulekaan, tulee Ihmisen Poika.
Hyvä ja huono palvelija
45 "Kuka siis on uskollinen ja viisas palvelija, jonka talon isäntä asettaa palvelusväkensä esimieheksi katsomaan, että kaikki saavat ruokansa ajallaan? [24:45-51: Luuk. 12:41-48 : 1. Kor. 4:2; Hepr. 3:5]	45 Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa?	45 Kuka siis on uskollinen ja toimellinen palvelia, jonka Herra pani perheensä päälle, antamaan heille ruokaa ajallansa?
46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa palatessaan tapaa näin tekemästä!	46 Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!	46 Autuas on se palvelia, jonka Herra löytää niin tehneeksi, kuin hän tulee.
47 Totisesti: herra uskoo hänen hoitoonsa koko omaisuutensa. [Matt. 25:21,23]	47 Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.	47 Totisesti sanon minä teille: hän panee hänen kaiken hyvyytensä päälle.
48 "Mutta jos palvelija on kelvoton, hän ajattelee: 'Herrani ei tule vielä pitkään aikaan',	48 Mutta jos paha palvelija sanoo sydämessään: 'Minun herrani viipyy',	48 Mutta jos paha palvelia sanoo sydämessänsä: minun Herrani viipyy tulemasta;
49 ja hän alkaa lyödä tovereitaan ja syö ja juo juoppojen seurassa.	49 ja rupeaa lyömään kanssapalvelijoitaan ja syö ja juo juopuneiden kanssa,	49 Ja rupee pieksämään leipäveljiänsä, niin myös syömään ja juomaan juomarien kanssa:
50 Mutta päivänä, jota tuo palvelija ei arvaa, hetkenä, jota hän ei tiedä, hänen herransa tulee,	50 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa,	50 Niin sen palvelian Herra tulee sinä päivänä, jona ei hän luulekaan, ja sillä hetkellä, jolla ei hän tiedä.
51 hakkaa hänet kuoliaaksi ja tuomitsee hänet samaan paikkaan, jossa teeskentelijät ovat. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. [Matt. 8:12+]	51 ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin ulkokullatuille. Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys."	51 Ja hän eroittaa hänen, ja antaa hänelle osan ulkokullattuin kanssa: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

MATTEUS 25

Viisaat ja tyhmät morsiusneidot
1 "Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. [Luuk. 12:35,36]	1 "Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan.	1 Silloin pitää taivaan valtakunta oleman kymmenen neitseen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja menivät ulos ylkää vastaan.
2 Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta.	2 Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä.	2 Mutta viisi heistä oli taitavaa, ja viisi tyhmää.
3 Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä.	3 Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa.	3 Tyhmät ottivat lamppunsa, ja ei ottaneet öljyä myötänsä;
4 Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian.	4 Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa.	4 Mutta taitavat ottiva öljyä astioihinsa, ynnä lamppunsa kanssa.
5 Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat.	5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.	5 Kuin ylkä viipyi, tulivat he kaikki uneliaiksi ja makasivat.
6 Mutta keskellä yötä kuului huuto: 'Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!' [Ilm. 19:7]	6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'	6 Mutta puoli-yönä tuli huuto: katso, ylkä tulee, menkäät ulos häntä vastaan.
7 Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon.	7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.	7 Niin nousivat kaikki nämät neitseet ja valmistivat lamppunsa.
8 Tyhmät sanoivat viisaille: 'Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.'	8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.	8 Mutta tyhmät sanoivat taitaville: antakaat meille öljystänne; sillä meidän lamppumme sammuvat.
9 Mutta viisaat vastasivat: 'Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.'	9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'	9 Niin vastasivat taitavat, sanoen: ei suinkaan, ettei meiltä ja teiltä puuttuisi; mutta menkäät paremmin niiden tykö, jotka myyvät, ja ostakaat itsellenne.
10 Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin.	10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.	10 Mutta kuin he menivät ostamaan, tuli ylkä. Ja jotka valmiit olivat, ne menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11 Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: 'Herra, Herra, avaa meille!' [25:11,12: Matt. 7:21-23; Luuk. 13:25-30]	11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'	11 Viimein tulivat nekin toiset neitseet, ja sanoivat: Herra, Herra, avaa meidän eteemme.
12 Mutta hän vastasi: 'Totisesti, minä en tunne teitä.'	12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.	12 Mutta hän vastasi ja sanoi: totisesti sanon minä teille: en tunne minä teitä.
13 "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä. [Matt. 24:42; Luuk. 12:40+]	13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.	13 Valvokaat sentähden, sillä ette tiedä päivää eikä hetkeä, jona Ihmisen Poika tulee.
Palvelijoille uskotut rahat
14 "Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. [25:14-30: Luuk. 19:11-27]	14 Sillä tapahtuu, niinkuin tapahtui, kun mies matkusti muille maille: hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa;	14 Sillä niinkuin ihminen matkusti kauvas ja kutsui palveliansa, ja antoi heille tavaransa:
15 Yhdelle hän antoi viisi talenttia* hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. [Ks. selitystä 18:24.] [Room. 12:6-8; Ef. 4:7]	15 yhdelle hän antoi viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, ja lähti muille maille.	15 Ja antoi yhdelle viisi leiviskää, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, jokaiselle varansa jälkeen: ja meni kohta matkaansa;
16 "Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia.	16 Se, joka oli saanut viisi leiviskää, meni kohta ja asioitsi niillä ja voitti toiset viisi leiviskää.	16 Niin meni se, joka viisi leiviskää oli ottanut, teki niillä kauppaa ja voitti toiset viisi leiviskää.
17 Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi.	17 Samoin kaksi leiviskää saanut voitti toiset kaksi.	17 Niin myös se, joka kaksi oli ottanut, voitti myös toiset kaksi.
18 Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.	18 Mutta yhden leiviskän saanut meni pois ja kaivoi kuopan maahan ja kätki siihen herransa rahan.	18 Mutta joka yhden oli ottanut, hän meni pois ja kaivoi maahan, ja kätki herransa rahan.
19 "Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. [Matt. 18:23]	19 Pitkän ajan kuluttua näiden palvelijain herra palasi ja ryhtyi tilintekoon heidän kanssansa.	19 Niin pitkän ajan perästä tuli palveliain herra ja laski lukua heidän kanssansa.
20 Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.'	20 Silloin tuli se, joka oli saanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää ja sanoi: 'Herra, viisi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset viisi leiviskää minä olen voittanut'.	20 Ja tuli se, joka oli ottanut viisi leiviskää, ja toi toiset viisi leiviskää, sanoen: herra, viisi leiviskää sinä annoit minulle, katso, minä olen toiset viisi leiviskää niillä voittanut.
21 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!' [Matt. 24:45-47; Luuk. 16:10, 22:29,30]	21 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'	21 Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon.
22 "Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: 'Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.'	22 Myös se, joka oli saanut kaksi leiviskää, tuli ja sanoi: 'Herra, kaksi leiviskää sinä minulle uskoit, katso, toiset kaksi leiviskää minä olen voittanut'.	22 Niin tuli se, joka oli kaksi leiviskää ottanut, ja sanoi: herra, kaksi leiviskää sinä annoit minulle, katso, toiset kaksi olen minä niillä voittanut.
23 Isäntä sanoi hänelle: 'Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!'	23 Hänen herransa sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.'	23 Sanoi hänen herransa hänelle: hyvin, sinä hyvä ja uskollinen palvelia! vähän päällä sinä olit uskollinen, minä panen sinun paljon päälle: mene sinun herras iloon.
24 "Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: 'Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. [Joh. 4:37]	24 Sitten myös se, joka oli saanut yhden leiviskän, tuli ja sanoi: 'Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut.	24 Niin myös se tuli, joka yhden leiviskän oli ottanut, ja sanoi: herra, minä tiesin sinun kovaksi mieheksi: sinä niität siitä, kuhunkas et kylvänyt, ja siitä sinä kokoot, kuhunka sinä et hajoittanut.
25 Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.'	25 Ja peloissani minä menin ja kätkin sinun leiviskäsi maahan; katso, tässä on omasi.'	25 Ja minä peljäten menin pois ja kätkin sinun leiviskäs maahan: katso, tässä on sinun omas.
26 Isäntä vastasi hänelle: 'Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.	26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: 'Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt, ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut.	26 Mutta hänen herransa vastasi ja sanoi hänelle: sinä paha ja laiska palvelia! jos tiesit minun siitä niittävän, kuhunka en minä kylvänyt, ja sieltä kokoovan, johonka en minä ole hajoittanut,
27 Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.	27 Sinun olisi siis pitänyt jättää minun rahani rahanvaihtajille, niin minä tultuani olisin saanut omani takaisin korkoineen.	27 Niin sinun siis olis tullut antaa minun rahani vaihettajille, ja minä tultuani olisin omani jälleen saanut kasvun kanssa.
28 -- Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.	28 Ottakaa sentähden leiviskä häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen leiviskää.	28 Ottakaat siis häneltä leiviskä, ja antakaat sille, jolla on kymmenen leiviskää.
29 Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. [Matt. 13:12+]	29 Sillä jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.	29 (Sillä jokaiselle, jolla on, pitää annettaman, ja hänellä pitää kyllä oleman; mutta jolla ei ole, sekin kuin hänellä on, pitää häneltä otettaman pois).
30 Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.' [Matt. 8:12+]	30 Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.'	30 Ja heittäkäät se kelvotoin palvelia ulkonaiseen pimeyteen: siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.
Viimeinen tuomio
31 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. [Matt. 16:27+; Ilm. 20:11]	31 Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle.	31 Mutta kuin Ihmisen Poika tulee kunniassansa ja kaikki pyhät enkelit hänen kanssansa, silloin hän istuu kunniansa istuimella,
32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. [Hes. 34:17-22; Matt. 13:49; Room. 14:10; 2. Kor. 5:10]	32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niinkuin paimen erottaa lampaat vuohista.	32 Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat. Ja hän eroittaa toiset toisistansa, niinkuin paimen eroittaa lampaat vuohista,
33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.	33 Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle.	33 ja asettaa lampaat tosin oikialle puolellensa, mutta vuohet vasemmallensa.
34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. [Viis. 5:15,16; Ef. 1:4]	34 Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.	34 Silloin sanoo kuningas niille, jotka hänen oikialla puolellansa ovat: tulkaat, minun Isäni siunatut, omistakaat se valtakunta, joka teille on valmistettu maailman alusta.
35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. [25:35,36: Jes. 58:7; Hes. 18:7; Sir. 7:32-36; Gal. 5:6; Hepr. 13:2; Jaak. 1:27, 2:13,14]	35 Sillä minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;	35 Sillä minä isosin, ja te ruokitte minun: minä janosin, ja te juotitte minun: minä olin outo, ja te minun huoneeseen otitte:
36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'	36 minä olin alaston, ja te vaatetitte minut; minä sairastin, ja te kävitte minua katsomassa; minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.'	36 Alasti, ja te vaatetitte minun: sairaana, ja te opitte minua: minä olin vankina, ja te tulitte minun tyköni.
37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?	37 Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä ja ruokimme sinua, tai janoisena ja annoimme sinulle juoda?	37 Silloin vanhurskaat häntä vastaavat ja sanovat: Herra, koska me näimme sinun isoovan, ja ruokimme sinun? taikka janoovan, ja annoimme sinun juoda?
38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?	38 Ja milloin me näimme sinut outona ja otimme sinut huoneeseemme, tai alastonna ja vaatetimme sinut?	38 Mutta koska me näimme sinun outona, ja huoneeseen otimme sinun? taikka alastoinna, ja vaatetimme sinua?
39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'	39 Ja milloin me näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinun tykösi?'	39 Eli koska me näimme sinun sairaana, taikka vankina, ja tulimme sinun tykös?
40 Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.' [Sananl. 19:17; Matt. 10:42; Hepr. 6:10]	40 Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.	40 Niin vastaa kuningas ja sanoo heille: totisesti sanon minä teille: sen minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä minun veljistäni, sen te teitte minulle.
41 "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. [Matt. 7:23 \| Mark. 9:48; Juud. 7; Ilm. 20:10,15]	41 Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.	41 Silloin hän myös sanoo niille, jotka vasemmalla ovat: menkäät pois minun tyköäni, te kirotut, ijankaikkiseen tuleen, joka valmistettu on perkeleelle ja hänen enkeleillensä.
42 Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa.	42 Sillä minun oli nälkä, ja te ette antaneet minulle syödä; minun oli jano, ja te ette antaneet minulle juoda;	42 Sillä minä isosin, ja ette minua ruokkineet: minä janosin, ja ette minua juottaneet:
43 Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.'	43 minä olin outo, ja te ette ottaneet minua huoneeseenne; minä olin alaston, ja te ette vaatettaneet minua; sairaana ja vankeudessa, ja te ette käyneet minua katsomassa.'	43 Minä olin outo, ja ette minua huoneeseen ottaneet: alastoin, ja ette minua vaatettaneet: sairas ja vankina, ja ette minua oppineet.
44 "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'	44 Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?'	44 Silloin nekin häntä vastaavat, sanoen: Herra, koska me näimme sinun isoovan, taikka janoovan, taikka outona, eli alastoinna, eli sairaana, taikka vankina, ja emme sinua palvelleet?
45 Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'	45 Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle'.	45 Silloin hän vastaa heitä, sanoen: totisesti sanon minä teille, mitä ette tehneet yhdelle näistä vähimmistä, sitä ette tehneet minulle.
46 "Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään." [Dan. 12:2; Joh. 5:29; Room. 2:7,8; Ilm. 20:15]	46 Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."	46 Ja niiden pitää menemän ijankaikkiseen vaivaan, mutta vanhurskaat ijankaikkiseen elämään.

MATTEUS 26

Jeesuksen surmaamisesta neuvotellaan
1 Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän, hän sanoi opetuslapsilleen: [26:1-5: Mark. 14:1,2; Luuk. 22:1,2; Joh. 11:45-53]	1 Ja kun Jeesus oli lopettanut kaikki nämä puheet, sanoi hän opetuslapsillensa:	1 Ja tapahtui, kuin Jesus oli lopettanut kaikki nämät puheet, sanoi hän opetuslapsillensa:
2 "Kahden päivän kuluttua, niin kuin tiedätte, on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika luovutetaan ristiinnaulittavaksi." [2. Moos. 12:1-27 \| Matt. 16:21+]	2 "Te tiedätte, että kahden päivän perästä on pääsiäinen; silloin Ihmisen Poika annetaan ristiinnaulittavaksi".	2 Te tiedätte, että kahden päivän perästä tulee pääsiäinen, ja Ihmisen Poika ylönannetaan ristiinnaulittaa.
3 Samaan aikaan kokoontuivat ylin papisto ja kansan vanhimmat ylipappi Kaifaksen palatsiin	3 Silloin ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin palatsiin	3 Silloin kokoontuivat pappein päämiehet ja kirjanoppineet ja kansan vanhimmat ylimmäisen papin saliin, joka kutsuttiin Kaiphas.
4 neuvottelemaan, millaisella juonella he saisivat Jeesuksen käsiinsä tappaakseen hänet.	4 ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat hänet.	4 Ja neuvoa pitivät, kuinka he Jesuksen kavalluksella kiinniottaisivat ja tappaisivat.
5 "Ei kuitenkaan kesken juhlan", he sanoivat, "ettei kansa ala mellakoida." [Matt. 21:46]	5 Mutta he sanoivat: "Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa".	5 Mutta he sanoivat, ei juhlapäivänä, ettei kansassa tule meteli.
Jeesus voidellaan Betaniassa
6 Kun Jeesus oli Betaniassa spitaalia sairastaneen Simonin talossa, [26:6-13: Mark. 14:3-9; Joh. 12:1-8]	6 Kun Jeesus oli Betaniassa pitalisen Simonin asunnossa,	6 Kuin Jesus oli Betaniassa, spitaalisen Simonin huoneessa,
7 tuli hänen luokseen nainen, jolla oli alabasteripullossa hyvin kallista tuoksuöljyä. Jeesuksen aterioidessa nainen vuodatti öljyn hänen päähänsä. [Luuk. 7:36-38]	7 tuli hänen luoksensa nainen, mukanaan alabasteripullo täynnä kallisarvoista voidetta, minkä hän vuodatti Jeesuksen päähän hänen ollessaan aterialla.	7 Tuli vaimo hänen tykönsä, jolla oli lasi kallista voidetta, ja kaasi sen hänen päänsä päälle atrioitessansa.
8 Mutta kun opetuslapset näkivät sen, he sanoivat paheksuen: "Millaista haaskausta!	8 Mutta sen nähdessään hänen opetuslapsensa närkästyivät ja sanoivat: "Mitä varten tämä haaskaus?	8 Mutta kuin hänen opetuslapsensa sen näkivät, närkästyivät he ja sanoivat: mihinkä kelpaa tämä haaskaus?
9 Olisihan sen voinut myydä hyvään hintaan ja antaa rahat köyhille."	9 Olisihan sen voinut myydä kalliista hinnasta ja antaa rahat köyhille."	9 Sillä tämä voide olis kalliisti taittu myytää ja annettaa vaivaisille.
10 Jeesus huomasi tämän ja sanoi heille: "Miksi te pahoitatte naisen mielen? Hän teki minulle hyvän teon.	10 Kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: "Miksi pahoitatte tämän naisen mieltä? Sillä hän teki hyvän työn minulle.	10 Mutta kuin Jesus sen ymmärsi, sanoi hän heille: mitä te vaivaatte tätä vaimoa? Sillä hän teki hyvän työn minun kohtaani.
11 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole. [5. Moos. 15:11]	11 Köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina.	11 Sillä teidän tykönänne ovat aina vaivaiset; mutta en minä teillä aina ole.
12 Kun hän voiteli minut, se tapahtui hautaamistani varten.	12 Sillä kun hän valoi tämän voiteen minun ruumiilleni, teki hän sen minun hautaamistani varten.	12 Sillä että hän kaasi sen voiteen minun ruumiini päälle, sen on hän tehnyt minun hautaamisekseni.
13 Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki." [Matt. 24:14]	13 Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa tätä evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä hän teki, on mainittava hänen muistoksensa."	13 Totisesti sanon minä teille: kussa ikänä tämä evankeliumi saarnataan kaikessa maailmassa, niin tämä myös, minkä hän teki, pitää mainittaman hänen muistoksensa.
Juudas pettää Jeesuksen
14 Silloin yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Juudas Iskariot, meni ylipappien luo [26:14-16: Mark. 14:10,11; Luuk. 22:3-6 : Joh. 11:57]	14 Silloin meni yksi niistä kahdestatoista, nimeltä Juudas Iskariot, ylipappien luo	14 Silloin yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kutsuttiin Juudas Iskariot, läksi pois pappein päämiesten tykö,
15 ja sanoi: "Paljonko maksatte minulle, jos toimitan hänet teidän käsiinne?" He sopivat hänen kanssaan kolmestakymmenestä hopearahasta. [Sak. 11:12; Matt. 27:3-5]	15 ja sanoi: "Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?" Ja he maksoivat hänelle kolmekymmentä hopearahaa.	15 Ja sanoi: mitä te tahdotte minulle antaa, ja minä teille hänen saatan? Ja he määräsivät hänelle kolmekymmentä hopiapenninkiä.
16 Siitä lähtien hän etsi tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen.	16 Ja siitä hetkestä hän etsi sopivaa tilaisuutta kavaltaaksensa hänet.	16 Ja siitä ajasta etsi hän soveliasta aikaa pettääksensä häntä.
Pääsiäisateria
17 Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Minne tahdot meidän valmistavan sinulle pääsiäisaterian?" [26:17-19: Mark. 14:12-16; Luuk. 22:7-13 : 2. Moos. 12:3-10,18-27; 5. Moos. 16:1-8]	17 Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"	17 Mutta ensimäisen makian leivän päivänä tulivat opetuslapset Jesuksen tykö, sanoen hänelle: kussas tahdot, että meidän pitää sinulle valmistaman pääsiäislampaan syötää?
18 Jeesus sanoi: "Menkää kaupunkiin." Hän neuvoi, kenen luo heidän oli siellä mentävä, ja käski sanoa tälle: "Opettaja sanoo: 'Hetkeni on lähellä. Sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa.'"	18 Niin hän sanoi: "Menkää kaupunkiin sen ja sen luo ja sanokaa hänelle: 'Opettaja sanoo: Minun aikani on lähellä; sinun luonasi minä syön pääsiäisaterian opetuslasteni kanssa'."	18 Niin hän sanoi: menkäät kaupunkiin yhden tykö, ja sanokaat hänelle: Mestari sanoo: minun aikani on läsnä, sinun tykönäs tahdon minä pääsiäistä pitää minun opetuslasteni kanssa.
19 Opetuslapset tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt ja valmistivat pääsiäisaterian.	19 Ja opetuslapset tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan.	19 Ja opetuslapset tekivät niinkuin Jesus oli heitä käskenyt, ja valmistivat pääsiäislampaan.
20 Illan tultua Jeesus kävi aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa. [26:20-25: Mark. 14:17-21; Luuk. 22:21-23; Joh. 13:18-30]	20 Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.	20 Mutta kuin ehtoo tuli, istui hän pöydän tykönä kahdentoistakymmenen kanssa.
21 Heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti: yksi teistä on kavaltava minut."	21 Ja heidän syödessään hän sanoi: "Totisesti minä sanon teille: yksi teistä kavaltaa minut".	21 Ja heidän syödessänsä sanoi hän: totisesti sanon minä teille: yksi teistä minun pettää.
22 Murheen vallassa he alkoivat toinen toisensa jälkeen kysellä: "Herra, en kai se ole minä?"	22 Silloin he tulivat kovin murheellisiksi ja rupesivat toinen toisensa perästä sanomaan hänelle: "Herra, en kai minä ole se?"	22 Ja he tulivat sangen murheellisiksi, ja rupesi jokainen heistä sanomaan hänelle: Herra, lienenkö minä se?
23 Jeesus vastasi heille: "Minut kavaltaa mies, joka syö samasta vadista kuin minä. [Ps. 41:10]	23 Hän vastasi ja sanoi: "Joka minun kanssani pisti kätensä vatiin, se kavaltaa minut.	23 Mutta hän vastasi ja sanoi: joka minun kanssani pistää kätensä vatiin, se pettää minun.
24 Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään."	24 Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi sille ihmiselle, että hän ei olisi syntynyt."	24 Ihmisen Poika tosin menee, niinkuin hänestä on kirjoitettu; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika petetään! parempi olis sille ihmiselle ollut, jos ei hän olisi syntynyt.
25 Silloin Juudas, hänen kavaltajansa, kysyi: "Rabbi, en kai se ole minä?" "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus.	25 Niin Juudas, joka hänet kavalsi, vastasi ja sanoi: "Rabbi, en kai minä ole se?" Hän sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit".	25 Niin vastasi Juudas, joka hänen petti, ja sanoi: Mestari, olenko minä se? hän sanoi hänelle: sinäpä sen sanoit.
Jeesus asettaa ehtoollisen
26 Aterian aikana Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: "Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini." [26:26-30: Mark. 14:22-26; Luuk. 22:14-20; 1. Kor. 11:23-25]	26 Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: "Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini".	26 Mutta kuin he söivät, otti Jesus leivän, ja kiitti, mursi ja antoi opetuslapsille, ja sanoi: ottakaat, syökäät: tämä on minun ruumiini.
27 Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa, antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä, te kaikki. [1. Kor. 10:16]	27 Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: "Juokaa tästä kaikki;	27 Ja hän otti kalkin, ja kiitti, antoi heille ja sanoi: juokaat tästä kaikki;
28 Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. [2. Moos. 24:8; Sak. 9:11; Hepr. 9:15 \| Jes. 53:12; Hepr. 9:28]	28 sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.	28 Sillä tämä on minun vereni, sen uuden Testamentin, joka monen tähden vuodatetaan syntein anteeksi antamiseksi.
29 Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni valtakunnassa." [Ilm. 21:5]	29 Ja minä sanon teille: tästedes minä en juo tätä viinipuun antia, ennenkuin sinä päivänä, jona juon sitä uutena teidän kanssanne Isäni valtakunnassa."	29 Mutta minä sanon teille: en suinkaan minä silleen juo tästä viinapuun hedelmästä, siihen päivään asti kuin minä juon teidän kanssanne sen uuden minun Isäni valtakunnassa.
Jeesus ennustaa opetuslasten luopumisen
30 Laulettuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle. [Ps. 118:29]	30 Ja veisattuaan kiitosvirren he lähtivät Öljymäelle.	30 Ja kuin he olivat kiitosvirren veisanneet, menivät he ulos Öljymäelle.
31 Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: 'Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.' [26:31-35: Mark. 14:26-31; Luuk. 22:31-34,39; Joh. 13:36-38 : Sak. 13:7; Joh. 16:32]	31 Silloin Jeesus sanoi heille: "Tänä yönä te kaikki loukkaannutte minuun; sillä kirjoitettu on: 'Minä lyön paimenta, ja lauman lampaat hajotetaan'.	31 Silloin sanoi Jesus heille: tänä yönä te kaikki pahenette minussa; sillä kirjoitettu on: minä lyön paimenta, ja lampaat laumasta pitää hajoitettaman.
32 Mutta kuolleista noustuani menen teidän edellänne Galileaan." [Matt. 28:7,16]	32 Mutta ylösnoustuani minä menen teidän edellänne Galileaan."	32 Mutta sittenkuin minä nousen ylös, käyn minä teidän edellänne Galileaan.
33 Pietari keskeytti hänet ja sanoi: "Vaikka kaikki muut luopuisivat sinusta, minä en koskaan luovu."	33 Niin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Vaikka kaikki loukkaantuisivat sinuun, niin minä en koskaan loukkaannu".	33 Niin vastasi Pietari ja sanoi hänelle: jos vielä kaikki sinussa pahenisivat, en minä ikänä pahene.
34 Jeesus vastasi: "Totisesti: tänä yönä, ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." [Matt. 26:69-75]	34 Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät".	34 Jesus sanoi hänelle: totisesti sanon minä sinulle: tänä yönä, ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät.
35 Pietari sanoi: "Vaikka minun pitäisi kuolla kanssasi, minä en ikinä sinua kiellä." Samaa vakuuttivat muutkin opetuslapset. [Joh. 11:16]	35 Pietari sanoi hänelle: "Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, en sittenkään minä sinua kiellä". Samoin sanoivat myös kaikki muut opetuslapset.	35 Pietari sanoi hänelle: ja vaikka minun pitäis sinun kanssas kuoleman, en kiellä minä sinua. Niin sanoivat myös kaikki opetuslapset.
Jeesus rukoilee Getsemanessa
36 Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa." [26:36-46: Mark. 14:32-42; Luuk. 22:40-46 : Joh. 18:1]	36 Sitten Jeesus tuli heidän kanssaan Getsemane nimiselle maatilalle; ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Istukaa tässä, sillä aikaa kuin minä menen ja rukoilen tuolla".	36 Silloin tuli Jesus heidän kanssansa kylään, jota kutsutaan Getsemaneksi, ja sanoi opetuslapsillensa: istukaat tässä, niinkauvan kuin minä menen ja rukoilen tuolla.
37 Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. [Matt. 17:1]	37 Ja hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa; ja hän alkoi murehtia ja tulla tuskaan.	37 Ja hän otti tykönsä Pietarin ja kaksi Zebedeuksen poikaa, rupesi murehtimaan ja vapisemaan.
38 Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." [Ps. 42:6,12, 43:5; Joh. 12:27]	38 Silloin hän sanoi heille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti; olkaa tässä ja valvokaa minun kanssani".	38 Niin sanoi Jesus helle: minun sieluni on suuresti murheissansa kuolemaan asti; olkaat tässä ja valvokaat minun kanssani.
39 Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä." [Hepr. 5:7,8 \| Joh. 5:30]	39 Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä".	39 Ja hän meni vähän taamma, lankesi kasvoillensa, rukoillen ja sanoen: minun Isäni! jos mahdollinen on, niin menkään pois minulta tämä kalkki: ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, mutta niinkuin sinä.
40 Hän palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes hetken vertaa jaksaneet valvoa kanssani?	40 Ja hän tuli opetuslasten tykö ja tapasi heidät nukkumasta ja sanoi Pietarille: "Niin ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani!	40 Ja hän tuli opetuslasten tykö, ja löysi heidät makaamasta, ja sanoi Pietarille: niin ette voineet yhtä hetkeä valvoa minun kanssani.
41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko." [Luuk. 21:36; Ef. 6:18; Kol. 4:2 \| Room. 7:18; Gal. 5:17]	41 Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."	41 Valvokaat ja rukoilkaat, ettette kiusaukseen lankeaisi. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko.
42 Hän meni taas etäämmäksi ja rukoili toistamiseen: "Isä, ellei tämä malja voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin toteutukoon sinun tahtosi." [Matt. 6:10]	42 Taas hän meni pois toisen kerran ja rukoili sanoen: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä minun ohitseni, minun sitä juomattani, niin tapahtukoon sinun tahtosi".	42 Taas meni hän toisen kerran ja rukoili, sanoen: minun Isäni! ellei tämä kalkki taida mennä pois minulta, muutoin jos en minä sitä juo, niin tapahtukoon sinun tahtos.
43 Palatessaan hän tapasi taas opetuslapset nukkumasta, sillä uni oli alkanut painaa heidän silmiään.	43 Ja tullessaan hän taas tapasi heidät nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi.	43 Ja hän tuli ja löysi taas heidät makaamasta; sillä heidän silmänsä olivat raskaat.
44 Hän jätti heidät siihen, meni taas kauemmaksi ja rukoili kolmannen kerran samoin sanoin. [2. Kor. 12:8]	44 Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran ja sanoi samat sanat uudestaan.	44 Ja hän jätti heidät, meni taas ja rukoili kolmannen kerran, ja sanoi entisen sanan.
45 Sitten hän tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: "Yhäkö te nukutte ja lepäätte? Hetki on tullut. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.	45 Sitten hän tuli opetuslasten tykö ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Katso, hetki on lähellä, ja Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin.	45 Silloin hän tuli opetuslastensa tykö, ja sanoi heille: maatkaat vielä ja levätkäät! katso, hetki on lähestynyt, ja Ihmisen Poika annetaan ylön syntisten käsiin.
46 Nouskaa, nyt me lähdemme! Minun kavaltajani on jo lähellä."	46 Nouskaa, lähtekäämme; katso, se on lähellä, joka minut kavaltaa."	46 Nouskaat, käykäämme: katso, se lähestyi, joka minun pettää.
Jeesuksen vangitseminen
47 Jeesuksen vielä puhuessa tuli Juudas, yksi kahdestatoista opetuslapsesta, ja hänen kanssaan miekoin ja seipäin aseistautunut suuri miesjoukko, jonka ylipapit ja kansan vanhimmat olivat lähettäneet. [26:47-56: Mark. 14:43-52; Luuk. 22:47-53; Joh. 18:1-11]	47 Ja katso, hänen vielä puhuessaan tuli Juudas, yksi niistä kahdestatoista, ja hänen kanssaan lukuisa joukko ylipappien ja kansan vanhinten luota miekat ja seipäät käsissä.	47 Ja vielä hänen puhuessansa, katso, Juudas, yksi kahdestatoistakymmenesta, tuli ja hänen kanssansa paljo väkeä miekoilla ja seipäillä, pappein päämiehiltä ja kansan vanhimmilta.
48 Jeesuksen kavaltaja oli sopinut miesten kanssa merkistä: "Se on se mies, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni." [2. Sam. 20:9]	48 Ja se, joka hänet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni".	48 Mutta se, joka hänen petti, oli antanut heille merkin, sanoen: kenenkä minä suuta annan, se on, kiinniottakaat häntä.
49 Hän meni suoraa päätä Jeesuksen luo, sanoi: "Terve, rabbi!", ja suuteli häntä.	49 Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi hänelle suuta.	49 Ja hän astui kohta Jesuksen tykö ja sanoi: terve, Rabbi! ja suuta antoi hänen.
50 Jeesus sanoi hänelle: "Ystävä, tätä varten sinä olet tullut." Silloin miehet astuivat lähemmäs, kävivät käsiksi Jeesukseen ja vangitsivat hänet.	50 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ystäväni, mitä varten sinä tänne tulit?" Silloin he tulivat Jeesuksen luo, kävivät häneen käsiksi ja ottivat hänet kiinni.	50 Niin sanoi Jesus hänelle: ystäväni! mitä varten sinä tulit? Silloin he astuivat edes ja laskivat kätensä Jesuksen päälle, ja ottivat hänen kiinni.
51 Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin palvelijaa niin että tältä irtosi korva.	51 Ja katso, eräs niistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois korvan.	51 Ja katso, yksi niistä, jotka olivat Jesuksen kanssa, ojensi kätensä, veti miekkansa, ja löi ylimmäisen papin palveliaa, ja hakkasi pois hänen korvansa.
52 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pane miekkasi tuppeen. Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. [1. Moos. 9:6; Ilm. 13:10]	52 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Pistä miekkasi tuppeen; sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan hukkuvat.	52 Niin Jesus sanoi hänelle: pistä miekkas siallensa; sillä kaikki, jotka miekkaan rupeevat, ne miekkaan hukkuvat.
53 Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi tänne heti kaksitoista legioonaa* enkeleitä ja enemmänkin. [Legioona oli suurin roomalainen joukko-osasto, vahvuudeltaan 6000 miestä.]	53 Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä?	53 Taikka luuletkos, etten minä voisi vielä rukoilla minun Isääni, lähettämään minulle enemmän kuin kaksitoistakymmentä legiota enkeleitä?
54 Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?" [Jes. 53:7-10]	54 Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?"	54 Kuinka siis Raamattu täytetään, että niin pitää tapahtuman?
55 Jeesus sanoi sitten miesjoukolle: "Tehän olette lähteneet kuin rosvon kimppuun! Miekat ja seipäät käsissä te tulette minua vangitsemaan. Minä olen joka päivä istunut temppelissä opettamassa, ettekä te ole ottaneet minua kiinni. [Luuk. 19:47, 21:37; Joh. 18:20]	55 Sillä hetkellä Jeesus sanoi joukolle: "Niinkuin ryöväriä vastaan te olette lähteneet minua miekoilla ja seipäillä vangitsemaan. Joka päivä minä olen istunut pyhäkössä opettamassa, ettekä ole ottaneet minua kiinni.	55 Sillä hetkellä sanoi Jesus joukolle: niinkuin ryövärin tykö te läksitte miekoilla ja seipäillä minua kiinniottamaan: minä istuin teidän tykönänne joka päivä, opettain templissä, ja ette minua kiinniottaneet.
56 Mutta kaikki tämä on tapahtunut, jotta profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. [Matt. 26:31]	56 Mutta tämä kaikki on tapahtunut, että profeettain kirjoitukset kävisivät toteen." Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat.	56 Mutta tämä on kaikki tapahtunut, että prophetain kirjoitukset täytettäisiin. Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänen ja pakenivat.
Jeesus Suuren neuvoston edessä
57 Vangitsijat veivät Jeesuksen ylipappi Kaifaksen luo, minne lainopettajat ja kansan vanhimmat olivat kokoontuneet.	57 Mutta Jeesuksen kiinniottajat veivät hänet ylimmäisen papin, Kaifaan, eteen, jonne kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.	57 Mutta ne, jotka Jesuksen olivat kiinniottaneet, veivät hänen Kaiphaan, ylimmäisen papin, tykö, kussa kirjanoppineet ja vanhimmat olivat kokoontuneet.
58 Pietari seurasi häntä jonkin matkan päässä ylipapin pihaan saakka. Siellä hän istuutui palvelusväen joukkoon nähdäkseen, kuinka kaikki päättyisi.	58 Ja Pietari seurasi häntä taampana ylimmäisen papin esipihaan asti; ja hän meni sinne ja istui palvelijain joukkoon nähdäksensä, kuinka lopulta kävisi.	58 Mutta Pietari seurasi häntä taampana hamaan ylimmäisen papin salin porstuaan, ja meni sisälle, ja istui palveliain sekaan, näkemään loppua.
59 Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi.	59 Mutta ylipapit ja koko neuvosto etsivät väärää todistusta Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet,	59 Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat ja kaikki raati etsivät väärää todistusta Jesusta vastaan, saadaksensa häntä tappaa;
60 Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, vaikka monta väärää todistajaa esiintyi. Viimein astui esiin kaksi miestä,	60 mutta eivät löytäneet, vaikka monta väärää todistajaa oli tullut esille. Mutta vihdoin tuli kaksi,	60 Ja ei löytäneet. Ja vaikka monta väärää todistajaa tuli, niin ei he sittenkään löytäneet. Mutta viimein tuli kaksi väärää todistajaa,
61 jotka väittivät Jeesuksen sanoneen: "Minä voin hajottaa Jumalan temppelin ja rakentaa sen uudelleen kolmessa päivässä." [Matt. 27:40; Joh. 2:19; Ap. t. 6:14]	61 ja he sanoivat: "Tämä on sanonut: 'Minä voin hajottaa maahan Jumalan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakentaa'."	61 Ja sanoivat: tämä on sanonut: minä voin maahan jaottaa Jumalan templin, ja kolmena päivänä sen rakentaa ylös.
62 Silloin ylipappi nousi paikaltaan ja kysyi: "Etkö lainkaan vastaa heidän syytöksiinsä?"	62 Silloin ylimmäinen pappi nousi ja sanoi hänelle: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?"	62 Ja pappein päämies nousi ja sanoi hänelle: etkös mitään vastaa, mitä nämät sinua vastaan todistavat?
63 Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin ylipappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan nimessä: sano meille, oletko sinä Messias, Jumalan Poika." [Ps. 38:14,15; Jes. 53:7; Matt. 27:12-14; Luuk. 23:9; Joh. 19:9]	63 Mutta Jeesus oli vaiti. Niin ylimmäinen pappi sanoi hänelle: "Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, että sanot meille, oletko sinä Kristus, Jumalan Poika".	63 Mutta Jesus oli ääneti. Ja pappein päämies vastasi ja sanoi hänelle: minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, ettäs sanot meille, jos olet Kristus, Jumalan Poika.
64 "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." [Matt. 22:44+ \| Matt. 24:30+]	64 Jeesus sanoi hänelle: "Sinäpä sen sanoit. Mutta minä sanon teille: tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä."	64 Sanoi Jesus hänelle: sinäpä sen sanoit; kuitenkin sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän Ihmisen Pojan istuvan voiman oikialla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.
65 Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän herjaa Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme! Kuulittehan, miten hän herjasi. [4. Moos. 14:6; 2. Sam. 13:19; Job 1:20; Jer. 36:24; Ap. t. 14:14 \| Matt. 9:3; Joh. 10:33]	65 Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä me enää todistajia tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa.	65 Silloin repäisi pappein päämies vaatteensa, sanoen: hän on pilkannut (Jumalaa); mitä me silleen todistajia tarvitsemme? Katso, nyt te kuulitte hänen pilkkansa.
66 Mitä mieltä olette?" He vastasivat: "Hän on ansainnut kuoleman." [3. Moos. 24:16; Joh. 19:7]	66 Miten teistä on?" He vastasivat sanoen: "Hän on vikapää kuolemaan".	66 Mitä te luulette? Mutta he vastasivat ja sanoivat: hän on vikapää kuolemaan.
67 He sylkivät nyt Jeesusta kasvoihin ja löivät häntä. Muutamat läimäyttivät häntä poskelle [Jes. 50:6; Matt. 27:30]	67 Silloin he sylkivät häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä poskelle	67 Silloin he syljeskelivät hänen kasvoillensa ja löivät häntä poskelle, ja muutamat pieksivät häntä sauvoillansa.
68 ja ilkkuivat: "Profetoi, Messias, sano kuka sinua löi!"	68 ja sanoivat: "Profetoi meille, Kristus, kuka se on, joka sinua löi".	68 Sanoen: arvaa meille, Kristus, kuka on, joka sinua löi?
Pietari kieltää Jeesuksen
69 Pietari istui ulkona pihalla. Hänen luokseen tuli palvelustyttö ja sanoi: "Sinäkin olit tuon galilealaisen Jeesuksen seurassa." [26:69-75: Mark. 14:66-72; Luuk. 22:54-62; Joh. 18:15-18,25-27]	69 Mutta Pietari istui ulkopuolella esipihassa. Ja hänen luoksensa tuli muuan palvelijatar ja sanoi: "Sinäkin olit Jeesuksen, galilealaisen, seurassa".	69 Mutta Pietari istui ulkona salista, ja hänen tykönsä tuli yksi piika ja sanoi: sinä olit myös Jesuksen kanssa Galileasta.
70 Mutta hän kielsi sen kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä mistä puhut."	70 Mutta hän kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: "En ymmärrä, mitä sanot".	70 Mutta hän kielsi kaikkein edessä ja sanoi: en minä tiedä, mitäs sanot.
71 Hän siirtyi sieltä portille päin, mutta muuan toinen tyttö näki hänet ja sanoi paikalla oleville: "Tämä mies oli nasaretilaisen Jeesuksen seurassa."	71 Ja kun hän oli mennyt ulos portille, näki hänet toinen nainen ja sanoi sielläoleville: "Tämäkin oli Jeesuksen, Nasaretilaisen, seurassa".	71 Kuin hän läksi ulos ovesta, näki hänen toinen piika ja sanoi niille, jotka siellä olivat: ja tämä oli Jesuksen Natsaretilaisen kanssa.
72 Taas hän kielsi sen valalla vannoen ja vakuutti: "Minä en tunne sitä miestä."	72 Ja taas hän kielsi valalla vannoen: "En tunne sitä miestä".	72 Ja hän kielsi taas vannotulla valalla: en tunne minä sitä ihmistä.
73 Mutta hetken kuluttua hänen luokseen tuli muita, jotka siellä seisoskelivat, ja he sanoivat: "Sinä olet varmasti samaa joukkoa, senhän kuulee jo puheestasi."	73 Vähän sen jälkeen tulivat ne, jotka siinä seisoivat, ja sanoivat Pietarille: "Totisesti, sinä myös olet yksi heistä, sillä kielimurteesikin ilmaisee sinut".	73 Mutta vähän hetken perästä tulivat ne, jotka siellä seisoivat ja sanoivat Pietarille: totisesti olet sinä myös yksi heistä; sillä sinun puheeskin ilmoittaa sinun.
74 Silloin Pietari alkoi sadatella ja vannoi: "Minä en tunne sitä miestä." Samassa kukko lauloi.	74 Silloin hän rupesi sadattelemaan ja vannomaan: "En tunne sitä miestä". Ja samassa lauloi kukko.	74 Niin hän rupesi itsiänsä sadattelemaan ja vannomaan: en tunne minä sitä ihmistä. Ja kohta kukko lauloi.
75 Pietari muisti, mitä Jeesus oli sanonut: "Ennen kuin kukko laulaa, sinä kolmesti kiellät minut." Hän meni ulos ja puhkesi katkeraan itkuun. [Matt. 26:34]	75 Niin Pietari muisti Jeesuksen sanat, jotka hän oli sanonut: "Ennenkuin kukko laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.	75 Niin Pietari muisti Jesuksen sanan, joka oli hänelle sanonut: ennenkuin kukko laulaa, kolmasti sinä minun kiellät. Ja hän meni ulos ja itki katkerasti.

MATTEUS 27

Jeesus luovutetaan Pilatukselle
1 Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta. [27:1,2: Mark. 15:1; Luuk. 22:66, 23:1; Joh. 18:28]	1 Mutta aamun koittaessa kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvoa Jeesusta vastaan tappaaksensa hänet;	1 Mutta kuin aamu tuli, pitivät kaikki pappein päämiehet ja kansan vanhimmat neuvoa Jesusta vastaan, häntä kuolettaaksensa,
2 Jeesus pantiin köysiin, vietiin pois ja luovutettiin Pilatukselle, maaherralle.	2 ja he sitoivat hänet ja veivät pois ja antoivat hänet maaherran, Pilatuksen, käsiin.	2 Ja sitoivat hänen, menivät pois ja ylönantoivat hänen maaherralle Pontius Pilatukselle.
Juudaksen loppu
3 Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän katui tekoaan. Hän vei saamansa kolmekymmentä hopearahaa takaisin ylipapeille ja vanhimmille [27:3-10: Ap.t. 1:15-19 : Matt. 26:14,15]	3 Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille	3 Kuin Juudas, joka hänen petti, näki hänen kuolemaan tuomituksi, katui hän, ja toi jälleen ne kolmekymmentä hopiapenninkiä pappein päämiehille ja vanhimmille,
4 ja sanoi: "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi."	4 ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi."	4 Sanoen: minä pahasti tein, että minä petin viattoman veren. Mutta he sanoivat: mitä meidän siihen tulee? katso itsiäs.
5 Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.	5 Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.	5 Ja hän heitti hopiapenningit templiin, läksi sieltä, meni pois ja hirtti itsensä.
6 Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: "Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon."	6 Niin ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: "Ei ole luvallista panna näitä temppelirahastoon, koska ne ovat veren hinta".	6 Mutta pappein päämiehet ottivat hopiapenningit ja sanoivat: ei näitä sovi panna uhriarkkuun; sillä se on veren hinta.
7 Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi.	7 Ja neuvoteltuaan he ostivat niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi.	7 Niin he pitivät neuvoa, ja ostivat niillä savenvalajan pellon, vierasten hautaamiseksi.
8 Vielä tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi.	8 Sentähden sitä peltoa vielä tänäkin päivänä kutsutaan Veripelloksi.	8 Sentähden se pelto on kutsuttu tähän päivään asti veripelloksi.
9 Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremian sana: -- He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen israelilaisten puolesta olivat arvioineet. [27:9,10: Jer. 32:6-9; Sak. 11:12,13]	9 Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo: "Ja he ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan siitä arvioidusta miehestä, jonka he olivat israelilaisten puolesta arvioineet,	9 Silloin täytettiin se mikä sanottu oli Jeremias prophetalta, joka sanoo: ja he ottivat kolmekymmentä hopiapenninkiä, sen arvatun hinnan, jonka he arvasivat Israelin lapsilta,
10 Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, niin kuin Herra oli minua käskenyt.	10 ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra oli minun kauttani käskenyt".	10 Ja antoivat ne savenvalajan pellosta, niinkuin Herra on minun käskenyt.
Jeesuksen kuulustelu ja tuomio
11 Jeesus vietiin nyt maaherran eteen. Tämä kysyi: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" "Sinä sen sanoit", Jeesus vastasi. [27:11-14: Mark. 15:2-5; Luuk. 23:1-5; Joh. 18:29-38 : Matt. 2:2+]	11 Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Niin Jeesus sanoi: "Sinäpä sen sanot".	11 Mutta Jesus seisoi maaherran edessä. Niin maaherra kysyi häneltä, sanoen: oletkos sinä Juudalaisten kuningas? Jesus sanoi hänelle: sinäpä sen sanot.
12 Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään. [27:12-14: Matt. 26:63+]	12 Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut.	12 Ja kuin hänen päällensä kannettiin pappein päämiehiltä ja vanhimmilta, ei hän mitään vastannut.
13 Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka raskaita todisteita he esittävät sinua vastaan?"	13 Silloin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?"	13 Silloin sanoi Pilatus hänelle: etkös kuule, kuinka paljon he sinua vastaan todistavat?
14 Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Tämä ihmetytti maaherraa suuresti.	14 Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli.	14 Ja ei hän vastannut häntä yhtäkään sanaa, niin että maaherra suuresti ihmetteli.
15 Tapana oli, että maaherra aina juhlien aikana päästi vapaaksi yhden vangin, jonka väkijoukko sai valita. [27:15-26: Mark. 15:6-15; Luuk. 23:13-25; Joh. 18:38b-19:16a]	15 Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat.	15 Mutta juhlana oli maaherra tottunut päästämään kansalle jonkun vangin irralle, jonka he tahtoivat.
16 Vankien joukossa oli nyt Barabbas- niminen kuuluisa mies.	16 Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi.	16 Niin oli heillä silloin yksi kuuluisa vanki sidottuna, joka kutsuttiin Barabbas.
17 Kun väkijoukko oli koolla, Pilatus kysyi: "Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"	17 Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"	17 Kuin he siis koossa olivat, sanoi Pilatus heille: kumman te tahdotte, että minä päästän teille? Barabbaan, taikka Jesuksen, joka kutsutaan Kristus?
18 Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty hänen käsiinsä.	18 Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.	18 Sillä hän tiesi, että he hänen kateuden tähden olivat antaneet ylön.
19 Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan sanan: "Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Näin hänestä viime yönä pahaa unta."	19 Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä".	19 Mutta kuin hän tuomio-istuimelle istui, lähetti hänen emäntänsä hänen tykönsä, sanoen: älä sinä mitään tee sille vanhurskaalle; sillä minä olen paljon kärsinyt tänäpänä unessani hänen tähtensä.
20 Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukon pyytämään Barabbakselle armahdusta ja Jeesukselle kuolemantuomiota.	20 Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.	20 Mutta pappein päämiehet ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta Jesusta hukkaamaan.
21 Maaherra kysyi nyt: "Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?" Väki vastasi: "Barabbaksen." [Ap. t. 3:14]	21 Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan".	21 Niin vastasi maaherra ja sanoi heille: kumman näistä kahdesta te tahdotte, että minä päästän teille? mutta he sanoivat: Barabbaan.
22 Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!"	22 Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!"	22 Pilatus sanoi heille: mitä siis minun pitää tekemän Jesukselle, joka kutsutaan Kristus? Sanoivat he kaikki hänelle: ristiinnaulittakaan.
23 "Mitä pahaa hän on tehnyt?" kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!"	23 Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!"	23 Niin sanoi maaherra: mitä hän pahaa teki? Mutta he huusivat sitä enemmin ja sanoivat: ristiinnaulittakaan.
24 Kun Pilatus näki, ettei mitään ollut tehtävissä, ja kun meteli yhä paheni, hän otti vettä, pesi kätensä väkijoukon nähden ja sanoi: "Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne." [5. Moos. 21:6-9]	24 Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne."	24 Kuin Pilatus näki, ettei hän mitään auttaa taitanut, mutta enempi pauhina tuli, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan edessä, sanoen: viatoin olen minä tämän vanhurskaan vereen: katsokaat itsiänne.
25 Kaikki huusivat yhteen ääneen: "Hänen verensä saa tulla meidän ja meidän lastemme päälle!" [Hes. 33:5; Ap. t. 5:28]	25 Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle".	25 Ja kaikki kansa vastasi ja sanoi: hänen verensä tulkaan meidän päällemme ja lastemme päälle.
26 Silloin Pilatus antoi heille myöten ja vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.	26 Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.	26 Silloin päästi hän heille Barabbaan; mutta Jesuksen, kuin hän hänen ruoskinut oli, antoi hän ylön ristiinnaulittaa.
Jeesus sotilaiden pilkattavana
27 Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. [27:27-31: Mark. 15:16-20; Joh. 19:1-3]	27 Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon.	27 Silloin maaherran huovit veivät Jesuksen raastupaan, ja kokosivat hänen tykönsä kaiken joukon.
28 He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan,	28 Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan	28 Ja kuin he olivat hänen riisuneet, puettivat he hänen purpuraiseen kaapuun,
29 väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!"	29 ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas!"	29 Ja tekivät orjantappuroista kruunun ja panivat hänen päähänsä ja ruovon hänen oikiaan käteensä, ja kumarsivat polviansa hänen edessänsä, pilkkasivat häntä ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas!
30 He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. [Matt. 26:67]	30 Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän.	30 Ja kuin he olivat sylkeneet hänen päällensä, ottivat he ruovon ja löivät häntä päähän.
31 Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.	31 Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi.	31 Ja sittekuin he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä kaapun, ja puettivat hänen omiin vaatteisiinsa, ja veivät hänen ristiinnaulittaa.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen
32 Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä. [27:32-44: Mark. 15:21-32; Luuk. 23:26-43; Joh. 19:16b-27]	32 Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.	32 Mutta kuin he menivät ulos, löysivät he yhden miehen Kyrenistä, nimeltä Simon: sen he vaativat hänen ristiänsä kantamaan.
33 Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi,	33 Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi-se on: pääkallon paikaksi-	33 Ja tulivat siihen paikkaan, joka kutsutaan Golgata, se on: pääkallon paikka.
34 he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea.* Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda. [Kuolemantuomiota toimeenpantaessa annettiin tuomitulle viiniä lievittämään tuskia. Sappi lienee tehnyt juoman mahdottomaksi juoda.] [Ps. 69:22]	34 he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda.	34 He antoivat hänelle etikkaa juoda sapella sekoitettua; ja kuin hän maisti, niin ei hän tahtonut juoda.
35 Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. [Ps. 22:19]	35 Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa.	35 Mutta sitte kuin he olivat hänen ristiinnaulinneet, jakoivat he hänen vaatteensa ja heittivät arpaa, että täytettäisiin, mitä sanottu oli prophetan kautta; he ovat minun vaatteeni jakaneet, ja minun vaatteistani ovat he heittäneet arpaa.
36 Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä.	36 Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä.	36 Ja istuen he vartioitsivat häntä siinä.
37 Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas." [Matt. 2:2+]	37 Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".	37 Ja he panivat hänen päänsä päälle hänen syynsä kirjoitetun: TÄMÄ ON JESUS, JUUDALAISTEN KUNINGAS.
38 Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen. [Jes. 53:12]	38 Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.	38 Silloin ristiinnaulittiin kaksi ryöväriä hänen kanssansa, yksi oikialle puolelle ja toinen vasemmalle.
39 Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen [Ps. 22:8, 109:25]	39 Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä	39 Mutta ohitsekäyväiset pilkkasivat häntä, vääntelivät päätänsä,
40 he sanoivat: "Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!" [Matt. 26:61+ \| Matt. 4:3, 26:63]	40 ja sanoivat: "Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä".	40 Ja sanoivat: sinä joka maahan jaotat Jumalan templin ja kolmena päivänä sen rakennat, auta itsiäs: jos olet Jumalan Poika, niin astu alas rististä.
41 Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat:	41 Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat:	41 Niin myös pappein päämiehet, kirjanoppineitten ja vanhimmitten kanssa, pilkkasivat häntä ja sanoivat:
42 "Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. [Joh. 1:49, 12:13]	42 "Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen.	42 Muita hän on auttanut, itsiänsä ei hän voi auttaa. Jos hän on Israelin kuningas, niin astukaan nyt alas rististä, niin me uskomme hänen.
43 Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan -- pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika." [Ps. 22:9; Viis. 2:18-20]	43 Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: 'Minä olen Jumalan Poika'."	43 Hän turvasi Jumalaan: päästäköön nyt hänen, jos hän mielistyy häneen. Sillä hän sanoi: Jumalan Poika minä olen.
44 Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.	44 Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.	44 Sitä myös ryövärit hänelle soimasivat, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.
Jeesuksen kuolema
45 Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. [27:45-56: Mark. 15:33-41; Luuk. 23:44-49; Joh. 19:28-30 : Aam. 8:9]	45 Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen.	45 Mutta kuudennesta hetkestä hamaan yhdeksänteen asti oli pimiä kaikessa maassa.
46 Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? [Ps. 22:2]	46 Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?	46 Ja liki yhdeksättä hetkeä huusi Jesus suurella äänellä, sanoen: Eli, Eli, lamma sabaktani? se on: minun Jumalani, minun Jumalani, miksis minun ylenannoit?
47 Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa."	47 Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: "Hän huutaa Eliasta".	47 Mutta muutamat niistä, jotka siinä seisoivat, kuin he sen kuulivat, sanoivat: Eliasta hän huutaa.
48 Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. [Ps. 69:22]	48 Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda.	48 Ja kohta juoksi yksi heistä ja otti sienen, ja täytti sen etikalla, pani sen ruovon päähän, ja antoi hänen juoda.
49 Toiset sanoivat: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen."	49 Mutta muut sanoivat: "Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan".	49 Mutta muut sanoivat: pidäs, katsokaamme, jos Elias tulee häntä päästämään.
50 Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.	50 Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.	50 Niin Jesus taas huusi suurella äänellä, ja antoi henkensä.
51 Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, [2. Moos. 26:31-33, 36:35; 2. Aik. 3:14; Hepr. 6:19,20, 10:19,20]	51 Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,	51 Ja katso, templin esivaate repesi kahtia ylhäältä hamaan alas, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat,
52 haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. [27:52,53: Hes. 37:12,13]	52 ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös.	52 Ja haudat aukenivat, ja monta pyhäin ruumista, jotka maanneet olivat, nousi ylös,
53 He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille. [Matt. 4:5]	53 Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.	53 Ja läksivät ulos haudoista, hänen ylösnousemisensa jälkeen, tulivat pyhään kaupunkiin, ja ilmestyivät monelle.
54 Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"	54 Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".	54 Mutta kuin sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssansa olivat vartioitsemassa Jesusta, näkivät maan järinän ja ne, mitkä tapahtuivat, pelkäsivät he suuresti ja sanoivat: totisesti oli tämä Jumalan Poika.
55 Siellä oli myös useita naisia jonkin matkan päässä tätä katselemassa. Galileasta lähtien he olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. [Luuk. 8:2,3]	55 Ja siellä oli monta naista, jotka olivat Galileasta seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä; he seisoivat taampana katselemassa.	55 Mutta siellä oli paljo vaimoja taampana katselemassa, jotka Jesusta olivat seuranneet Galileasta, palvellen häntä,
56 Heidän joukossaan olivat Magdalan Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti Maria ja Sebedeuksen poikien äiti.	56 Heidän joukossaan oli Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin ja Joosefin äiti, ja Sebedeuksen poikain äiti.	56 Joiden seassa oli Maria Magdalena, ja Maria Jakobin ja Joseen äiti, ja Zebedeuksen poikain äiti.
Jeesuksen hautaaminen
57 Illalla tuli paikalle Joosef, rikas arimatialainen, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi. [27:57-61: Mark. 15:42-47; Luuk. 23:50-55; Joh. 19:31-42]	57 Mutta illan tultua saapui rikas mies, Arimatiasta kotoisin, nimeltä Joosef, joka hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.	57 Mutta kuin ehtoo tuli, tuli yksi rikas mies Arimatiasta, jonka nimi oli Joseph, joka myös itse oli Jesuksen opetuslapsi.
58 Hän meni Pilatuksen puheille ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus käski antaa sen hänelle. [5. Moos. 21:22,23]	58 Hän meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski antaa sen hänelle.	58 Tämä meni Pilatuksen tykö ja pyysi Jesuksen ruumista. Silloin Pilatus käski annettaa ruumiin.
59 Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen pellavavaatteeseen	59 Ja Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen	59 Ja kuin Joseph oli ruumiin ottanut, kääri hän sen puhtaasen liinaan,
60 ja pani hautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Hän vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois. [Jes. 53:9]	60 ja pani sen uuteen hautakammioonsa, jonka oli hakkauttanut kallioon. Ja hän vieritti suuren kiven hautakammion ovelle ja lähti pois.	60 Ja pani omaan uuteen hautaansa, jonka hän oli hakannut kallioon, ja vieritti suuren kiven haudan ovelle, ja meni pois.
61 Magdalan Maria ja se toinen Maria olivat hekin siellä; he istuivat hautaa vastapäätä.	61 Ja siellä olivat Maria Magdaleena ja toinen Maria, jotka istuivat vastapäätä hautaa.	61 Silloin olivat siellä Maria Magdalena ja toinen Maria, ja istuivat haudan kohdalla.
62 Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän mentyä, ylipapit ja fariseukset lähtivät yhdessä Pilatuksen luo.	62 Seuraavana päivänä, joka oli valmistuspäivän jälkeinen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo	62 Mutta toisena päivänä valmistuksen päivästä kokoontuivat pappein päämiehet ja Pharisealaiset Pilatuksen tykö,
63 He sanoivat: "Kunnioitettu maaherra, meille tuli mieleen, että eläessään tuo villitsijä sanoi: 'Kolmen päivän kuluttua nousen kuolleista.' [Matt. 16:21+]	63 ja sanoivat: "Herra, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös'.	63 Sanoen: herra, me muistamme sen vietteliän sanoneen eläissänsä: kolmen päivän perästä minä nousen.
64 Käske siis vartioida hautaa tarkoin kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa pääse varastamaan häntä ja sanomaan ihmisille: 'Hän on noussut kuolleista.' Viimeinen villitys olisi silloin ensimmäistä pahempi."	64 Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: 'Hän nousi kuolleista', ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen."	64 Käske siis varjeltaa hautaa kolmanteen päivään asti, ettei hänen opetuslapsensa tulisi yöllä ja varastaisi häntä, ja sanoisi kansalle: hän nousi kuolleista: ja niin jälkimäinen villitys tulee pahemmaksi kuin ensimäinen.
65 Pilatus vastasi heille: "Saatte vartioväkeä. Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte."	65 Niin Pilatus sanoi heille: "Tuossa on vartijaväkeä, menkää, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte".	65 Pilatus sanoi heille: teillä on vartiat: menkäät, vartioitkaat niinkuin te tiedätte.
66 He lähtivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion.	66 Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat.	66 Mutta he menivät pois, ja vahvistivat haudan vartiain kanssa, ja lukitsivat kiven sinetillänsä.

MATTEUS 28

Jeesuksen ylösnousemus
1 Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se toinen Maria katsomaan hautaa. [28:1-10: Mark. 16:1-8; Luuk. 23:56-24:12; Joh. 20:1-10]	1 Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa.	1 Mutta sabbatin päivän lopulla, joka rupesi valaisemaan toista sabbatia , tuli Maria Magdalena ja toinen Maria katsomaan hautaa.
2 Äkkiä maa alkoi vavahdella ja järistä, sillä Herran enkeli laskeutui taivaasta. Hän tuli haudalle, vieritti kiven pois ja istuutui sille.	2 Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille.	2 Ja katso, suuri maanjäristys tapahtui; sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven ovelta, ja istui sen päälle.
3 Hän oli hohtava kuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.	3 Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.	3 Ja hän oli nähdä niinkuin pitkäisen tuli ja hänen vaatteensa olivat valkiat niinkuin lumi.
4 Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja kaatuivat maahan kuin kuolleet.	4 Ja häntä peljästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi.	4 Mutta hänen pelvostansa hämmmästyivät vartiat ja tulivat niinkuin he olisivat kuolleet.
5 Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta.	5 Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.	5 Mutta enkeli vastasi ja sanoi vaimoille: älkäät peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän ristiinnaulittua Jesusta.
6 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. [Matt. 12:40, 16:21+]	6 Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaa, katsokaa paikkaa, jossa hän on maannut.	6 Ei hän ole tässä; sillä hän nousi ylös, niinkuin hän sanoi. Tulkaat, katsokaat siaa, kuhunka Herra pantu oli.
7 Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille." [Matt. 26:32 \| Joh. 21:1-23]	7 Ja menkää kiiruusti ja sanokaa hänen opetuslapsillensa, että hän on noussut kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä. Katso, minä olen sen teille sanonut."	7 Ja menkäät pian ja sanokaat hänen opetuslapsillensa, että hän nousi kuolleista. Ja katso, hän menee teidän edellänne Galileaan: siellä teidän pitää hänen näkemän, katso, minä sen teille sanoin.
8 Naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille.	8 Ja he menivät kiiruusti haudalta peloissaan ja suuresti iloiten ja juoksivat viemään sanaa hänen opetuslapsillensa.	8 Ja he menivät nopiasti haudalta suurella pelvolla ja ilolla, ja juoksivat ilmoittamaan hänen opetuslapsillensa.
9 Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumarsivat häntä.	9 Mutta katso, Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Terve teille!" Ja he menivät hänen tykönsä, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartaen rukoilivat häntä.	9 Mutta heidän mennessänsä ilmoittamaan hänen opetuslapsillensa, katso, niin tuli Jesus heitä vastaan ja sanoi: terve teille! Niin he tulivat ja rupesivat hänen jalkoihinsa, ja kumartaen rukoilivat häntä.
10 Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää sanomaan veljilleni, että heidän pitää lähteä Galileaan. Siellä he näkevät minut." [Hepr. 2:11 \| Ap. t. 1:3, 13:31; 1. Kor. 15:4,5]	10 Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä".	10 Silloin sanoi Jesus heille: älkäät peljätkö! menkäät, ilmoittakaat minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minun nähdä.
11 Naisten ollessa matkalla muutamat vartiomiehistä menivät kaupunkiin ja kertoivat ylipapeille kaiken, mitä oli tapahtunut.	11 Mutta heidän mennessään, katso, muutamat vartijaväestä tulivat kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille kaikki, mitä oli tapahtunut.	11 Mutta kuin he menivät pois, katso, niin tulivat muutamat vartioista kaupunkiin ja ilmoittivat ylimmäisille papeille kaikki, mitä tapahtunut oli.
12 Silloin nämä kokoontuivat neuvottelemaan yhdessä vanhimpien kanssa ja päättivät antaa sotilaille suuren summan rahaa.	12 Ja nämä kokoontuivat vanhinten kanssa ja pitivät neuvoa ja antoivat sotamiehille runsaat rahat	12 Niin he kokoontuivat vanhimpain kanssa, ja neuvoa pitivät, ja antoivat sotamiehille paljon rahaa,
13 He sanoivat sotilaille: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä, kun te nukuitte, ja varastivat hänet. [Matt. 27:64]	13 ja sanoivat: "Sanokaa, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja veivät hänet varkain meidän nukkuessamme.	13 Sanoen: sanokaat, että hänen opetuslapsensa tulivat yöllä ja varastivat hänen meidän maatessamme.
14 Ja jos tämä tulee maaherran korviin, me kyllä lepytämme hänet ja järjestämme niin, ettei teille koidu ikävyyksiä."	14 Ja jos tämä tulee maaherran korviin, niin me lepytämme hänet ja toimitamme niin, että saatte olla huoletta."	14 Ja jos se tulee maaherran korville, niin me tahdomme hänen lepyttää ja saattaa teidät suruttomaksi.
15 Sotilaat ottivat rahat ja tekivät niin kuin heille oli sanottu. Heidän kertomustaan on juutalaisten keskuudessa levitetty tähän päivään asti.	15 Niin he ottivat rahat ja tekivät, niinkuin heitä oli neuvottu. Ja tätä puhetta on levitetty juutalaisten kesken, ja sitä kerrotaan vielä tänäkin päivänä.	15 Ja he ottivat rahan, ja tekivät niinkuin he olivat opetetut. Ja tämä puhe on ääneksi otettu Juudalaisten seassa hamaan tähän päivään asti.
Lähetyskäsky
16 Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. [28:16-20: Mark. 16:14-18; Luuk. 24:36-49; Joh. 20:19-23; Ap. t. 1:6-8 : Matt. 26:32]	16 Ja ne yksitoista opetuslasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jonne Jeesus oli käskenyt heidän mennä.	16 Mutta ne yksitoistakymmentä opetuslasta menivät Galileaan, sille mäelle, jonka Jesus oli heille määrännyt.
17 Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät.	17 Ja kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä, mutta muutamat epäilivät.	17 Ja kuin he näkivät hänen, kumarsivat he häntä, mutta muutamat epäilivät.
18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. [Dan. 7:14; Matt. 11:27+]	18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.	18 Ja Jesus tuli ja puhutteli heitä, sanoen: minulle on annettu kaikki voima taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen [Mark. 13:10+ \| 2. Kor. 13:13; 1. Piet. 1:2]	19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen	19 Menkäät siis ja opettakaat kaikkea kansaa, ja kastakaat heitä nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen,
20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."	20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."	20 Ja opettakaat heitä pitämään kaikki, mitä minä olen teille käskenyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä, maailman loppuun asti. Amen!

JOHANNEKSEN EVANKELIUMI

Johannes 1

Sana tuli ihmiseksi
1 Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. [1. Moos. 1:3 \| Joh. 17:5 \| Joh. 10:30; Room. 9:5; Fil. 2:6; Ilm. 19:13]	1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.	1 Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se Sana.
2 Jo alussa Sana oli Jumalan luona.	2 Hän oli alussa Jumalan tykönä.	2 Tämä oli alussa Jumalan tykönä.
3 Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. [Sananl. 8:27-31; Room. 11:36; 1. Kor. 8:6; Kol. 1:16; Hepr. 1:2; Ilm. 3:14]	3 Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.	3 Kaikki ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on.
4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. [Joh. 5:26; 1. Joh. 1:2 \| Joh. 3:19, 8:12, 9:5, 12:35,46]	4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.	4 Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus,
5 Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.	5 Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.	5 Ja valkeus paistaa pimeydessä, jota ei pimeys käsittänyt.
6 Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. [Mark. 11:30]	6 Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes.	6 Yksi mies oli lähetetty Jumalalta, jonka nimi oli Johannes:
7 Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen.	7 Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.	7 Se tuli valkeudesta todistamaan, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa.
8 Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.	8 Ei hän ollut se valkeus, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.	8 Ei hän ollut valkeus, mutta hän oli lähetetty valkeudesta todistamaan.
9 Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.	9 Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan.	9 Se oli totinen valkeus, joka valistaa kaikki ihmiset, jotka maailmaan tulevat;
10 Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä.	10 Maailmassa hän oli, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei häntä tuntenut.	10 Se oli maailmassa, ja maailma oli hänen kauttansa tehty, ja ei maailma häntä tuntenut.
11 Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.	11 Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.	11 Hän tuli omillensa, ja ei hänen omansa häntä ottaneet vastaan,
12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. [Room. 8:15; Gal. 3:26, 4:5,6; Ef. 1:5; 1. Joh. 3:1]	12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä,	12 Mutta niille, jotka hänen ottivat vastaan, antoi hän voiman Jumalan lapsiksi tulla, jotka uskovat hänen nimensä päälle,
13 He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta. [Joh. 3:5; Jaak. 1:18; 1. Piet. 1:23; 1. Joh. 5:4]	13 jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.	13 Jotka ei verestä eikä lihan tahdosta ei myös miehen tahdosta, mutta Jumalasta syntyneet ovat.
14 Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. [Mark. 1:11+ \| Kol. 2:9; 1. Tim. 3:16; 1. Joh. 1:1-3]	14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.	14 Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän seassamme, (ja me näimme hänen kunniansa niinkuin ainoan Pojan kunnian Isästä,) täynnä armoa ja totuutta.
15 Johannes todisti hänestä ja huusi: "Hän on se, josta sanoin: Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua."	15 Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä."	15 Johannes todisti hänestä, ja huusi, sanoen: tämä oli se, josta minä sanoin: minun jälkeeni on tuleva, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.
16 Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi. [Room. 5:17; Kol. 2:10]	16 Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle.	16 Ja me olemme kaikki hänen täydellisyydestänsä saaneet ja armon armosta.
17 Lain välitti Mooses, armon ja totuuden toi Jeesus Kristus. [Gal. 3:19+]	17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.	17 Sillä laki on Moseksen kautta annettu: armo ja totuus on Jesuksen Kristuksen kautta tullut.
18 Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet. [Matt. 11:27; Joh. 7:28,29]	18 Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.	18 Ei ole kenkään koskaan Jumalaa nähnyt: ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, hän ilmoitti meille.
Johannes Kastajan todistus
19 Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?" [1:19-28: Matt. 3:1-12; Mark. 1:1-8; Luuk. 3:1-18 : Joh. 5:33]	19 Ja tämä on Johanneksen todistus, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: "Kuka sinä olet?"	19 Ja tämä on Johenneksen todistus, kuin Juudalaiset lähettivät Jerusalemista papit ja Leviläiset kysymään häneltä: kukas olet?
20 Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: [Joh. 3:28; Ap. t. 13:25]	20 Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: "Minä en ole Kristus".	20 Ja hän todisti ja ei kieltänyt, ja hän todisti, sanoen: en minä ole Kristus.
21 "En minä ole Messias." "Mikä sitten?" he kysyivät. "Oletko Elia?" "En ole", Johannes vastasi. "Oletko se luvattu profeetta?" Hän vastasi: "En." [Mal. 3:23 \| 5. Moos. 18:15]	21 Ja he kysyivät häneltä: "Mikä sitten? Oletko sinä Elias?" Hän sanoi: "En ole". "Se profeettako olet?" Hän vastasi: "En".	21 Ja he kysyivät häneltä: kukas siis? oletkos Elias? Hän sanoi: en. Oletkos propheta? Hän vastasi: en.
22 Silloin he sanoivat: "Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?"	22 Niin he sanoivat hänelle: "Kuka olet, että voisimme antaa vastauksen niille, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?"	22 Niin he sanoivat hänelle: kukas olet? että me antaisimme niille vastauksen, jotka meidät lähettivät: mitäs sanot itsestäs?
23 Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: 'Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut." [Jes. 40:3; Mark. 1:3]	23 Hän sanoi: "Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut."	23 Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä, niinkuin Jesaias propheta sanoi.
24 Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia*. [Ks. selitystä Matt. 3:7.]	24 Ja lähetetyt olivat fariseuksia;	24 Ja jotka lähetetyt olivat, olivat Pharisealaisista.
25 He kysyivät häneltä: "Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?"	25 ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: "Miksi sitten kastat, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?"	25 Ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: miksi siis sinä kastat, jos et ole Kristus, etkä Elias, etkä propheta?
26 Johannes vastasi: "Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, [1:26,27: Mark. 1:7,8]	26 Johannes vastasi heille sanoen: "Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän, jota te ette tunne.	26 Johannes vastasi heitä ja sanoi: minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo, jota ette tunne:
27 hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja."	27 Hän on se, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään."	27 Hän on se, joka minun jälkeeni tulee, joka minun edelläni on ollut, jonka kengän rihmoja en minä ole kelvollinen päästämään.
28 Tämä tapahtui Jordanin tuolla puolen, Betaniassa, missä Johannes oli kastamassa.	28 Tämä tapahtui Betaniassa, Jordanin tuolla puolella, jossa Johannes oli kastamassa.	28 Nämät tapahtuivat Betabarassa, sillä puolella Jordania, kussa Johannes kasti.
Jumalan Karitsa
29 Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! [1:29-34: Matt. 3:13-17; Mark. 1:9-11; Luuk. 3:21,22 : 1. Kor. 5:7+ \| Matt. 1:21+]	29 Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!	29 Toisena päivänä näki Johannes Jesuksen tykönsä tulevan, ja sanoi: katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!
30 Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.'	30 Tämä on se, josta minä sanoin: 'Minun jälkeeni tulee mies, joka on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä'.	30 Tämä on se, josta minä sanoin: minun jälkeeni tulee mies, joka minun edelläni on ollut; sillä hän oli ennen kuin minä.
31 Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on."	31 Ja minä en tuntenut häntä; mutta sitä varten, että hän tulisi julki Israelille, minä olen tullut vedellä kastamaan."	31 Ja en minä häntä tuntenut; mutta että hän ilmestyisi Israelissa, sentähden tulin minä vedellä kastamaan.
32 Johannes todisti: "Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. [Matt. 3:16]	32 Ja Johannes todisti sanoen: "Minä näin Hengen laskeutuvan taivaasta alas niinkuin kyyhkysen, ja se jäi hänen päällensä.	32 Ja Johannes todisti, sanoen: minä näin Hengen taivaasta tulevan alas niinkuin kyyhkyisen ja seisahtavan hänen päällensä.
33 Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.' [Mark. 1:8]	33 Ja minä en tuntenut häntä; mutta hän, joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: 'Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä'.	33 Ja en minä häntä tuntenut; mutta joka minun lähetti vedellä kastamaan, se sanoi minulle: jonka päälle sinä näet Hengen tulevan alas ja seisahtavan hänen päällesä, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.
34 Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika." [Matt. 3:17]	34 Ja minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että tämä on Jumalan Poika."	34 Ja minä näin sen ja todistin hänen olevan Jumalan Pojan.
Jeesuksen ensimmäiset opetuslapset
35 Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. [1:35-51: Matt. 4:18-22; Mark. 1:16-20; Luuk. 5:1-11]	35 Seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen opetuslapsistansa.	35 Toisena päivänä seisoi Johannes taas ja kaksi hänen opetuslapsistansa,
36 Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: "Katsokaa: Jumalan Karitsa!"	36 Ja kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: "Katso, Jumalan Karitsa!"	36 Ja kuin hän näki Jesuksen käyvän, sanoi hän: katso, Jumalan Karitsa!
37 Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.	37 Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen näin puhuvan ja seurasivat Jeesusta.	37 Ja ne kaksi opetuslasta kuulivat hänen puhuvan, ja seurasivat Jesusta.
38 Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: "Mitä te haluatte?" He vastasivat: "Rabbi" -- se merkitsee: opettaja -- "missä sinä asut?"	38 Niin Jeesus kääntyi ja nähdessään heidän seuraavan sanoi heille: "Mitä te etsitte?" He vastasivat hänelle: "Rabbi" -se on käännettynä: opettaja-"missä sinä majailet?"	38 Mutta Jesus käänsi itsensä ja näki ne seuraavan, ja sanoi heille: 39. Mitä te etsitte? Niin he sanoivat hänelle: Rabbi (se on niin paljo sanottu: opettaja) kussas asut?
39 "Tulkaa, niin näette", Jeesus sanoi. He menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää. Ilta oli tulossa, oli noin kymmenes tunti.* [Ks. selitystä Matt. 20:3.]	39 Hän sanoi heille: "Tulkaa ja katsokaa". Niin he menivät ja näkivät, missä hän majaili, ja viipyivät hänen tykönään sen päivän. Silloin oli noin kymmenes hetki.	39 Hän sanoi heille: tulkaat ja katsokaat; ja he tulivat ja näkivät, kussa hän asui, ja olivat sen päivän hänen tykönänsä, ja se oli lähes kymmenes hetki.
40 Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli.	40 Andreas, Simon Pietarin veli, oli toinen niistä kahdesta, jotka olivat kuulleet, mitä Johannes sanoi, ja seuranneet Jeesusta.	40 Andreas, Simon Pietarin veli, oli yksi niistä kahdesta, jotka sen Johannekselta kuulleet olivat ja häntä seurasivat.
41 Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet Messiaan!" -- se merkitsee: Voidellun.* [Ks. selitystä Matt. 2:4.]	41 Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet Messiaan", se on käännettynä: Kristus.	41 Tämä löysi ensin veljensä Simonin, ja sanoi hänelle: me löysimme Messiaan; se on niin paljo kuin: voideltu.
42 Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas" -- se merkitsee: Kallio.* [Sekä arameankielinen nimi Keefas että kreikkalaisperäinen Pietari pohjautuvat kalliota merkitsevään sanaan.] [Matt. 16:18; Ef. 2:20 \| 1. Kor. 1:12]	42 Ja hän vei hänet Jeesuksen tykö. Jeesus kiinnitti katseensa häneen ja sanoi: "Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinun nimesi on oleva Keefas", joka käännettynä on Pietari.	42 Ja hän toi hänen Jesuksen tykö. Mutta kuin Jesus katsoi hänen päällensä, sanoi hän: sinä olet Simon Jonan poika, ja sinä pitää kutsuttaman Kephas; se on niin paljo kuin: kallio.
43 Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." [Mark. 1:14]	43 Seuraavana päivänä Jeesus tahtoi lähteä Galileaan; ja hän tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua".	43 Toisena päivänä tahtoi Jesus mennä Galileaan, ja löysi Philippuksen ja sanoi hänelle: seuraa minua!
44 Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari.	44 Ja Filippus oli Beetsaidasta, Andreaan ja Pietarin kaupungista.	44 Mutta Philippus oli Betsaidasta, Andreaksen ja Pietarin kaupungista.
45 Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista." [5. Moos. 18:18; Matt. 2:23, 21:11; Ap. t. 3:22,23]	45 Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: "Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista".	45 Philippus löysi Natanaelin ja sanoi hänelle: me olemme löytäneet sen, josta Moses kirjoitti laissa ja prophetat, Jesuksen, Josephin pojan Natsaretista.
46 "Nasaretistako?" Natanael kysyi. "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" "Tule, niin näet", sanoi Filippus.	46 Natanael sanoi hänelle: "Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Filippus sanoi hänelle: "Tule ja katso".	46 Ja Natanael sanoi hänelle: tulleeko Natsaretista jotain hyvää? Philippus sanoi hänelle: tule ja katso.
47 Kun Jeesus näki Natanaelin tulevan, hän sanoi: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!"	47 Jeesus näki Natanaelin tulevan tykönsä ja sanoi hänestä: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole!"	47 Jesus näki Natanaelin tykönsä tulevan, ja sanoi hänestä: katso, totisesti oikia Israelilainen, jossa ei petosta ole.
48 "Mistä sinä minut tunnet?" kysyi Natanael. Jeesus vastasi hänelle: "Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla."	48 Natanael sanoi hänelle: "Mistä minut tunnet?" Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Ennenkuin Filippus sinua kutsui, kun olit viikunapuun alla, näin minä sinut".	48 Natanael sanoi hänelle: mistäs minut tunnet? Jesus vastasi ja sanoi hänelle: ennen kuin Philippus kutsui sinua fikunapuun alla ollessas, näin minä sinun.
49 Natanael sanoi: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!" [Matt. 16:16, 27:42; Joh. 6:69]	49 Natanael vastasi ja sanoi hänelle: "Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas".	49 Vastasi Natanael ja sanoi hänelle: Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas.
50 Jeesus sanoi hänelle: "Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä."	50 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sentähden, että minä sanoin sinulle: 'minä näin sinut viikunapuun alla', sinä uskot. Sinä saat nähdä suurempia, kuin nämä ovat."	50 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä uskot, että minä sanoin sinulle: minä näin sinut fikunapuun alla. Sinä saat vielä suurempia nähdä.
51 Ja hän jatkoi: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika* on." [Ks. selitystä Matt. 16:13.] [1. Moos. 28:12]	51 Ja hän sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle."	51 Ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä teille: tästedes pitää teidän näkemän taivaan avoinna, ja Jumalan enkelit astuvan ylös ja tulevan alas Ihmisen Pojan päälle.

Johannes 2

Kaanan häät
1 Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä,	1 Ja kolmantena päivänä oli häät Galilean Kaanassa, ja Jeesuksen äiti oli siellä.	1 Ja kolmantena päivänä olivat häät Galilean Kaanassa, ja Jesuksen äiti oli siellä;
2 ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.	2 Ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat kutsutut häihin.	2 Niin Jesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin myös häihin.
3 Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: "Heillä ei ole viiniä."	3 Ja kun viini loppui, sanoi Jeesuksen äiti hänelle: "Heillä ei ole viiniä".	3 Ja kun viina puuttui, sanoi Jesuksen äiti hänelle: ei heillä ole viinaa.
4 Mutta Jeesus vastasi: "Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut."	4 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä sinä tahdot minusta, vaimo? Minun aikani ei ole vielä tullut."	4 Jesus sanoi hänelle: vaimo! mitä minun on sinun kanssas? ei minun aikani ole vielä tullut.
5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanookin, tehkää se."	5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää".	5 Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: mitä hän teille sanoo, se tehkäät.
6 Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan* vetoisia. [Vetomitta metretes oli noin 40 litraa.]	6 Niin oli siinä juutalaisten puhdistamistavan mukaan kuusi kivistä vesiastiaa, kukin kahden tai kolmen mitan vetoinen.	6 Niin siellä oli kuusi kivistä vesi-astiaa pantuna Juudalaisten puhdistamisen tavan jälkeen, ja kukin veti kaksi eli kolme mittaa.
7 Jeesus sanoi palvelijoille: "Täyttäkää astiat vedellä", ja he täyttivät ne reunoja myöten.	7 Jeesus sanoi heille: "Täyttäkää astiat vedellä". Ja he täyttivät ne reunoja myöten.	7 Jesus sanoi heille: täyttäkäät vesi-astiat vedellä. Ja he täyttivät ne ylen täyteen.
8 Sitten hän sanoi: "Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle", ja he veivät.	8 Ja hän sanoi heille: "Ammentakaa nyt ja viekää edeskäyvälle". Ja he veivät.	8 Ja hän sanoi heille: pankaat nyt sisälle ja viekäät edeskäyvälle. Ja he veivät.
9 Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen	9 Mutta kun edeskäypä maistoi vettä, joka oli muuttunut viiniksi, eikä tiennyt, mistä se oli tullut-mutta palvelijat, jotka veden olivat ammentaneet, tiesivät sen-kutsui edeskäypä yljän	9 Mutta kuin edeskäypä maisti sitä vettä, joka viinaksi tullut oli, (eikä tietänyt, kusta se tuli, mutta palveliat tiesivät, jotka veden ammensivat,) kutsui edeskäypä yljän,
10 ja sanoi: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."	10 ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."	10 Ja sanoi hänelle: jokainen antaa ensisti hyvää viinaa, ja kuin juovutaan, niin sitte huonompaa: sinä kätkit hyvän viinan tähän asti.
11 Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.	11 Tämän ensimmäisen tunnustekonsa Jeesus teki Galilean Kaanassa ja ilmoitti kirkkautensa; ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.	11 Tämä on ensimäinen tunnustähti, jonka Jesus teki Galilean Kaanassa, ja ilmoitti kunniansa. Ja hänen opetuslapsensa uskoivat hänen päällensä.
12 Tämän jälkeen Jeesus sekä hänen äitinsä, veljensä ja opetuslapsensa menivät Kapernaumiin ja viipyivät siellä muutaman päivän. [Matt. 4:13+]	12 Sen jälkeen hän meni alas Kapernaumiin, hän ja hänen äitinsä ja veljensä ja opetuslapsensa; ja siellä he eivät viipyneet monta päivää.	12 Sitte meni hän alas Kapernaumiin ja hänen äitinsä ja hänen veljensä ja hänen opetuslapsensa, eikä siellä kauvan viipyneet.
Jeesus puhdistaa temppelin
13 Juutalaisten pääsiäisjuhla oli tulossa, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. [2:13-17: Matt. 21:12-17; Mark. 11:15-19; Luuk. 19:45-48]	13 Ja juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.	13 Ja Juudalaisten pääsiäinen oli läsnä, ja Jesus meni ylös Jerusalemiin,
14 Hän näki temppelissä kauppiaita, jotka myivät härkiä, lampaita ja kyyhkysiä. Siellä istui myös rahanvaihtajia.	14 Niin hän tapasi pyhäkössä ne, jotka myivät härkiä ja lampaita ja kyyhkysiä, ja rahanvaihtajat istumassa.	14 Ja löysi templissä istuvan ne, jotka karjaa, lampaita ja kyykyläisiä myyskentelivät, ja vaihettajat.
15 Jeesus teki nuoranpätkistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki temppelistä lampaineen ja härkineen. Hän paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä.	15 Ja hän teki nuorista ruoskan ja ajoi ulos pyhäköstä heidät kaikki lampaineen ja härkineen ja kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon.	15 Ja hän teki ruoskan köysistä, ja ajoi ulos ne kaikki temppelistä ja lampaat ja karjan, ja heitti pois vaihettajain rahat ja maahan kukisti pöydät.
16 Kyyhkysten myyjille hän sanoi: "Viekää lintunne pois! Älkää tehkö Isäni talosta markkinapaikkaa!"	16 Ja hän sanoi kyyhkysten myyjille: "Viekää pois nämä täältä. Älkää tehkö minun Isäni huonetta markkinahuoneeksi."	16 Ja sanoi niille, jotka kyhkyisiä myivät: viekäät nämät täältä pois ja älkäät tehkö minun Isäni huonetta kauppahuoneeksi.
17 Silloin opetuslapset muistivat, mitä kirjoituksissa sanotaan: "Kiivaus sinun temppelisi puolesta kuluttaa minut." [Ps. 69:10]	17 Silloin hänen opetuslapsensa muistivat, että on kirjoitettu: "Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut".	17 Mutta hänen opetuslapsensa muistivat kirjoitetuksi: sinun huonees kiivaus on minun syönyt.
18 Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Mikä oikeus sinulla on tehdä noin? Millä tunnusteolla todistat meille oikeutesi?" [Mark. 8:11, 11:28]	18 Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Minkä merkin sinä näytät meille, koska näitä teet?"	18 Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: mitä merkkiä sinä meille osoitat, ettäs näitä teet?
19 Jeesus vastasi: "Hajottakaa tämä temppeli, niin minä saan sen nousemaan kolmessa päivässä." [Mark. 14:58+]	19 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Hajottakaa maahan tämä temppeli, niin minä pystytän sen kolmessa päivässä".	19 Jesus vastasi ja sanoi heille: jaottakaat maahan tämä templi, ja minä tahdon sen kolmantena päivänä rakentaa ylös.
20 Silloin juutalaiset sanoivat: "Tätä temppeliä on rakennettu neljäkymmentäkuusi vuotta. Sinäkö pystyttäisit sen kolmessa päivässä?"	20 Niin juutalaiset sanoivat: "Neljäkymmentä kuusi vuotta on tätä temppeliä rakennettu, ja sinäkö pystytät sen kolmessa päivässä?"	20 Niin Juudalaiset sanoivat: tätä templiä on rakennettu kuusiviidettäkymmentä ajastaikaa, ja sinä rakennat sen kolmena päivänä?
21 Jeesus tarkoitti kuitenkin temppelillä omaa ruumistaan.	21 Mutta hän puhui ruumiinsa temppelistä.	21 Mutta hän sanoi ruumiinsa templistä.
22 Kun hän sitten oli noussut kuolleista, opetuslapset muistivat nämä hänen sanansa, ja he uskoivat kirjoituksiin ja siihen, mitä Jeesus oli puhunut. [Luuk. 24:8,27]	22 Kun hän sitten oli noussut kuolleista, muistivat hänen opetuslapsensa, että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.	22 Kuin hän siis oli kuolleista noussut, muistivat hänen opetuslapsensa hänen sen heille sanoneeksi, ja uskoivat Raamatun ja puheen, minkä Jesus oli puhunut.
23 Kun Jeesus oli pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa, monet uskoivat häneen nähdessään ne tunnusteot, jotka hän teki.	23 Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki.	23 Mutta kuin hän pääsiäis-juhlapäivänä oli Jerusalemissa, uskoivat monta hänen nimensä päälle, kuin he näkivät ne tunnustähdet mitkä hän teki.
24 Jeesus sitä vastoin ei uskoutunut heille, koska hän tunsi heidät kaikki.	24 Mutta Jeesus itse ei uskonut itseänsä heille, sentähden että hän tunsi kaikki	24 Mutta ei Jesus uskonut itsiänsä heille; sillä hän tunsi heidät kaikki,
25 Hän ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on. [Mark. 2:8; Joh. 6:64; Ilm. 2:23]	25 eikä tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on.	25 Ja ei tarvinnut, että joku olis ihmisestä todistanut; sillä hän tiesi, mitä ihmisessä oli.

JOHANNES 3

Jeesus ja Nikodemos
1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen.	1 Mutta oli mies, fariseusten joukosta, nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä.	1 Niin oli yksi mies Pharisealaisista, Nikodemus nimeltä, Juudalaisten ylimmäinen.
2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: "Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan." [Joh. 9:16; Ap. t. 10:38]	2 Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä ja sanoi hänelle: "Rabbi, me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta, sillä ei kukaan voi tehdä niitä tunnustekoja, joita sinä teet, ellei Jumala ole hänen kanssansa."	2 Se tuli yöllä Jesuksen tykö ja sanoi hänelle: Mestari, me tiedämme, että sinä olet Jumamalasta opettajaksi tullut; sillä ei taida kenkään niitä tunnustähtiä tehdä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssansa.
3 Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."	3 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".	3 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku vastuudesta synny, ei hän taida Jumalanmalan valtakuntaa nähdä.
4 Nikodemos kysyi: "Miten joku voisi vanhana syntyä? Miten joku voisi mennä takaisin äitinsä kohtuun ja syntyä toisen kerran?"	4 Nikodeemus sanoi hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?"	4 Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä?
5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. [Ef. 5:26; Tit. 3:5; 1. Piet. 3:21]	5 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.	5 Jesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla.
6 Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. [1. Kor. 15:50; Ef. 2:3]	6 Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki.	6 Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki.
7 Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: 'Teidän täytyy syntyä uudesti.'	7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.	7 Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän.
8 Tuuli* puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita." [Alkutekstin sana pneuma merkitsee sekä tuulta että henkeä.]	8 Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."	8 Tuuli puhaltaa, kussa hän tahtoo, ja sinä kuulet hänen humunsa, ja et tiedä, kusta hän tulee taikka kuhunka hän menee: näin on jokainen, joka Hengestä syntynyt on.
9 "Miten tämä kaikki on mahdollista?" Nikodemos kysyi.	9 Nikodeemus vastasi ja sanoi hänelle: "Kuinka tämä voi tapahtua?"	9 Vastasi Nikodemus ja sanoi hänelle: kuinka ne taitavat tapahtua?
10 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Israelin opettaja, ymmärrä sitä?	10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä!	10 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: sinä olet mestari Israelissa, ja et näitä tiedä!
11 "Totisesti, totisesti: me puhumme mitä tiedämme ja todistamme siitä mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme.	11 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.	11 Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: me puhumme, mitä me tiedämme, ja todistamme, mitä me näemme, ja ette ota vastaan meidän todistustamme.
12 Jos te ette usko, kun puhun teille tämän maailman asioista, kuinka voisitte uskoa, kun puhun taivaallisista!	12 Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?	12 Jos minä maallisia teille sanoin, ja ette usko: kuinka te uskoisitte, jos minä taivaallisia teille sanoisin?
13 Kukaan ei ole noussut taivaaseen, paitsi hän, joka on taivaasta tänne tullut: Ihmisen Poika. [1. Kor. 15:47; Ef. 4:9]	13 Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen, paitsi hän, joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.	13 Ei astu kenkään ylös taivaasen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, joka on taivaassa.
14 "Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava,	14 Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän,	14 Ja niinkuin Moses ylensi kärmeen korvessa, niin myös Ihmisen Poika pitää ylennettämän.
15 jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. [Joh. 4:14, 5:24, 6:27, 10:28]	15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.	15 Että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
16 Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. [Room. 5:8, 8:32]	16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.	16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
17 "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.	17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.	17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.
18 Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. [Mark. 16:16; Joh. 5:24; Ap. t. 4:12]	18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.	18 Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle.
19 Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. [Joh. 1:4+]	19 Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.	19 Mutta tämä on tuomio: että valkeus tuli maailmaan, ja ihmiset rakastivat enemmin pimeyttä kuin valkeutta; sillä heidän työnsä olivat pahat.
20 Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi.	20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi.	20 Sillä jokainen, joka pahaa tekee, se vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen töitänsä pitäisi laitettaman.
21 Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta."	21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt."	21 Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen työnsä nähtäisiin; sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.
Johannes Kastaja ja Messias
22 Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä. [3:22,23: Joh. 4:1,2 \| Matt. 3:6]	22 Sen jälkeen Jeesus meni opetuslapsineen Juudean maaseudulle ja oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi.	22 Sitte tuli Jesus ja hänen opetuslapsensa Juudean maahan, ja asui siellä heidän kanssansa, ja kasti.
23 Myös Johannes kastoi edelleen; hän oli Ainonissa, Salimin lähellä, missä oli runsaasti vettä, ja ihmisiä tuli sinne kastettaviksi.	23 Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salimia, koska siellä oli paljon vettä; ja ihmiset tulivat ja antoivat kastaa itsensä.	23 Mutta Johannes kasti myös Enonissa läsnä Salimia, sillä siellä oli palto vettä; ja he tulivat ja kastettiin.
24 Johannes ei näet vielä ollut joutunut vankilaan. [Matt. 4:12+]	24 Sillä Johannesta ei vielä oltu heitetty vankeuteen.	24 Sillä ei Johannes ollut vielä silloin vankiuteen heitetty.
25 Kerran Johanneksen opetuslapset kiistelivät erään juutalaisen kanssa puhdistautumisesta.	25 Niin Johanneksen opetuslapset rupesivat väittelemään erään juutalaisen kanssa puhdistuksesta.	25 Niin tuli kysymys Johanneksen opetuslasten ja Juudalaisten välillä puhdistuksesta.
26 Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: "Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen." [Joh. 1:34]	26 Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: "Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut, katso, hän kastaa, ja kaikki menevät hänen tykönsä".	26 Ja he tulivat Johanneksen tykö ja sanoivat hänelle: opettaja, se joka sinun kanssas oli toisella puolella Jordania, josta sinä todistit, katso, hän kastaa, ja jokainen menee hänen tykönsä.
27 Johannes vastasi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. [1. Kor. 4:7; Jaak. 1:17]	27 Johannes vastasi ja sanoi: "Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.	27 Johannes vastasi ja sanoi: ei ihminen taida mitään ottaa, ellei hänelle anneta taivaasta.
28 Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: 'En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.' [Joh. 1:20]	28 Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.	28 Te olette itse minun todistajani, että minä olen sanonut: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty.
29 Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen.	29 Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi.	29 Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuultelee häntä, se iloittaa itsiänsä yljän äänestä sangen suuresti; sentähden on tämä minun iloni täytetty.
30 Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi."	30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.	30 Hänen tulee kasvaa, mutta minun pitää vähenemän.
31 Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella. Joka on maasta, on maan tomua ja puhuu tämän maailman asioista. Hän, joka tulee taivaasta, [Joh. 8:23]	31 Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien.	31 Joka ylhäältä tulee, se on kaikkein päällä, ja joka maasta on, se on maasta ja puhuu maasta. Joka taivaasta tulee, hän on kaikkein ylin.
32 todistaa siitä, mitä on nähnyt ja kuullut, mutta kukaan ei ota vastaan hänen todistustaan. [Jes. 53:1; Joh. 12:37,38]	32 Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan.	32 Ja mitä hän nähnyt ja kuullut on, sen hän todistaa, ja ei kenkään ota vastaan hänen todistustansa.
33 Joka ottaa hänen todistuksensa vastaan, tunnustaa, että Jumala puhuu totta, [Room. 3:4]	33 Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen.	33 Joka hänen todistuksensa otti vastaan, se päätti Jumalan olevan totisen.
34 sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu julki Jumalan sanat. Ei Jumala anna Henkeään määrämitalla. [Ap. t. 10:38]	34 Sillä hän, jonka Jumala on lähettänyt, puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.	34 Sillä jonka Jumala lähetti, se puhuu Jumalan sanoja; sillä ei Jumala anna Henkeä mitalla.
35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaiken hänen valtaansa. [Matt. 11:27+]	35 Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä.	35 Isä rakastaa Poikaa, ja antoi kaikki hänen käteensä.
36 Sillä, joka uskoo Poikaan, on ikuinen elämä, mutta joka ei tottele Poikaa, se ei pääse näkemään elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen yllään. [Joh. 6:47, 20:31; 1. Joh. 5:11-13]	36 Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."	36 Joka uskoo Pojan päälle, hänellä on ijankaikkinen elämä; mutta joka ei usko Pojan päälle, ei hänen pidä elämää näkemän, mutta Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

JOHANNES 4

Jeesus ja samarialainen nainen
1 Jeesus sai tietää fariseusten kuulleen, että hän kokosi ympärilleen enemmän opetuslapsia ja kastoi useampia kuin Johannes -- [Joh. 3:26]	1 Kun nyt Herra sai tietää fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes	1 Kuin siis Herra ymmärsi Pharisealaisten kuulleeksi, että Jesus teki enemmin opetuslapsia ja kasti kuin Johannes;
2 tosin hän ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa.	2 -vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa-	2 (Vaikka ei Jesus itse kastanut, mutta hänen opetuslapsensa,)
3 Silloin hän lähti Juudeasta ja siirtyi takaisin Galileaan.	3 jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan.	3 Jätti hän Juudean ja meni jälleen Galileaan.
4 Hänen oli kuljettava Samarian kautta.	4 Mutta hänen oli kuljettava Samarian kautta.	4 Mutta hänen piti Samarian kautta vaeltaman.
5 Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, [1. Moos. 33:19, 48:22; Joos. 24:32]	5 Niin hän tuli Sykar nimiseen Samarian kaupunkiin, joka on lähellä sitä maa-aluetta, minkä Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille.	5 Niin hän tuli Samarian kaupunkiin, joka kutsuttiin Sikar, lähes sitä maakartanoa, jonka Jakob oli pojallensa Josephille antanut.
6 ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti.	6 Ja siellä oli Jaakobin lähde. Kun nyt Jeesus oli matkasta väsynyt, istui hän lähteen reunalle. Ja oli noin kuudes hetki.	6 Niin siellä oli Jakobin lähde. Kuin Jesus matkasta oli vasynyt, istui hän lähteen päälle, ja se oli liki kuudetta hetkeä.
7 Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: "Anna minun juoda astiastasi."	7 Niin tuli eräs Samarian nainen ammentamaan vettä. Jeesus sanoi hänelle: "Anna minulle juoda".	7 Niin tuli yksi Samarian vaimo vettä ammentamaan, ja Jesus sanoi hänelle: anna minun juodakseni.
8 Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa.	8 Sillä hänen opetuslapsensa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.	8 Sillä hänen opetuslapsensa olivat menneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
9 Samarialaisnainen sanoi: "Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?" Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. [Esra 4:3; Sir. 50:25,26; Luuk. 9:53; Ap. t. 10:28]	9 Niin Samarian nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juotavaa minulta, samarialaiselta naiselta?" Sillä juutalaiset eivät seurustele samarialaisten kanssa.	9 Sanoi Samarian vaimo hänelle: kuinka sinä minulta juoda anot, joka olet Juudalainen, ja minä olen Samarialainen? sillä ei Juudalaiset pidä yhtään kanssakäymistä Samarialaisten kanssa.
10 Jeesus sanoi naiselle: "Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."	10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä."	10 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on, joka sinulle sanoo: anna minun juodakseni! niin sinä anoisit häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.
11 Nainen sanoi: "Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit?	11 Nainen sanoi hänelle: "Herra, eipä sinulla ole ammennusastiaa, ja kaivo on syvä; mistä sinulla sitten on se elävä vesi?	11 Sanoi vaimo hänelle: Herra, eipä sinulla ole, milläs ammennat, ja lähde on syvä: kusta siis sinulla on elävää vettä?
12 Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin."	12 Et kai sinä ole suurempi kuin meidän isämme Jaakob, joka antoi meille tämän kaivon ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?"	12 Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Jakob, joka meille tämän kaivon antoi? ja hän joi itse siitä, ja hänen lapsensa, ja hänen karjansa.
13 Jeesus vastasi hänelle: "Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano,	13 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,	13 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: jokainen, joka juo tästä vedestä, hän janoo jälleen;
14 mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."	14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään".	14 Mutta joka siitä vedestä juo, jonka minä hänelle annan, ei hän janoo ijankaikkisesti; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kuohuu ijankaikkiseen elämään.
15 Nainen sanoi: "Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa."	15 Nainen sanoi hänelle: "Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun tulisi jano eikä minun tarvitsisi käydä täällä ammentamassa".	15 Sanoi vaimo hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, etten minä janoaisi enkä tarvitsisi tulla tänne ammentamaan.
16 Jeesus sanoi hänelle: "Mene hakemaan miehesikin tänne."	16 Jeesus sanoi hänelle: "Mene, kutsu miehesi ja tule tänne".	16 Jesus sanoi hänelle: mene, kutsu miehes, ja tule tänne.
17 "Ei minulla ole miestä", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "Totta puhuit: ei sinulla ole miestä.	17 Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä',	17 Vaimo vastasi ja sanoi hänelle: ei minulla ole miestä. Sanoi Jesus hänelle: oikein sinä sanoit: ei minulla ole miestä.
18 Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta."	18 sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden."	18 Sillä viisi miestä on sinulla ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehes. Sen sinä oikein sanoit.
19 Nainen sanoi: "Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. [Luuk. 7:16+]	19 Nainen sanoi hänelle: "Herra, minä näen, että sinä olet profeetta.	19 Vaimo sanoi hänelle: Herra, minä näen, että sinä olet propheta.
20 Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa." [5. Moos. 12:5; 1. Kun. 9:3; 2. Aik. 7:12]	20 Meidän isämme ovat kumartaen rukoilleet tällä vuorella; ja te sanotte, että Jerusalemissa on se paikka, jossa tulee kumartaen rukoilla."	20 Meidän isämme ovat tällä vuorella kumartaneet ja rukoilleet, ja te sanotte: Jerusalemissa on se sia, jossa pitää rukoiltaman.
21 Jeesus vastasi: "Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.	21 Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.	21 Jesus sanoi hänelle: vaimo, usko minua: se aika tulee, ettette tällä vuorella eikä Jerusalemissa Isää rukoile.
22 Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. [2. Kun. 17:29 \| Room. 11:18]	22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.	22 Ette tiedä, mitä te rukoilette, mutta me tiedämme, mitä me rukoilemme; sillä autuus on Juudalaisista.
23 Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo.	23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.	23 Mutta hetki tulee, ja jo nyt on, että totiset rukoiliat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä Isä tahtoo myös senkaltaisia, jotka häntä rukoilevat.
24 Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." [2. Kor. 3:17]	24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."	24 Jumala on Henki, ja jotka häntä rukoilevat, niiden pitää hengessä ja totuudessa häntä rukoileman.
25 Nainen sanoi: "Minä tiedän kyllä, että Messias tulee." -- Messias tarkoittaa Kristusta. -- "Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken." [Joh. 1:41]	25 Nainen sanoi hänelle: "Minä tiedän, että Messias on tuleva, hän, jota sanotaan Kristukseksi; kun hän tulee, ilmoittaa hän meille kaikki".	25 Vaimo sanoi hänelle: minä tiedän, että Messias on tuleva, joka kutsutaan Kristus: kuin hän tulee, niin hän ilmoittaa meille kaikki.
26 Jeesus sanoi: "Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi."	26 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen se, minä, joka puhun sinun kanssasi".	26 Jesus sanoi hänelle: minä olen se, joka sinun kanssas puhun.
27 Juuri silloin tulivat opetuslapset paikalle. Heitä hämmästytti, että Jeesus puhui naisen kanssa, mutta kukaan ei kuitenkaan kysynyt, mitä hän tahtoi ja miksi hän puhui naiselle.	27 Samassa hänen opetuslapsensa tulivat; ja he ihmettelivät, että hän puhui naisen kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: "Mitä pyydät?" tai: "Mitä puhelet hänen kanssaan?"	27 Silloin tulivat hänen opetuslapsensa ja ihmettelivät, että hän sitä vaimoa puhutteli: ei kuitenkaan kenkään sanonut: mitäs kysyt? eli mitäs häntä puhuttelet?
28 Nainen jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille:	28 Niin nainen jätti vesiastiansa ja meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille:	28 Niin vaimo jätti vesi-astiansa, ja meni kaupunkiin, ja sanoi niille ihmisille:
29 "Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! Olisiko hän Messias?"	29 "Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"	29 Tulkaa katsomaan sitä ihmistä, joka minulle sanoi kaikki, mitä minä tehnyt olen: olleeko hän Kristus?
30 Ihmiset lähtivät kaupungista ja tulivat Jeesuksen luo.	30 Niin he lähtivät kaupungista ja menivät hänen luoksensa.	30 Niin he läksivät kaupungista ja menivät hänen tykönsä.
31 Sillä välin opetuslapset sanoivat Jeesukselle: "Rabbi, tule syömään."	31 Sillävälin opetuslapset pyysivät häntä sanoen: "Rabbi, syö!"	31 Mutta sillä välillä rukoilivat opetuslapset häntä, sanoen: Rabbi, syö.
32 Mutta hän sanoi heille: "Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä."	32 Mutta hän sanoi heille: "Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä".	32 Vaan hän sanoi heille: minulla on ruokaa syödäkseni, jota ette tiedä.
33 Opetuslapset kummastelivat keskenään: "Onko joku tuonut hänelle syötävää?"	33 Niin opetuslapset sanoivat keskenään: "Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää?"	33 Niin opetuslapset sanoivat keskenänsä: lieneekö joku hänelle syötävää tuonut?
34 Mutta Jeesus jatkoi: "Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. [Mark. 14:36; Joh. 6:38, 17:4]	34 Jeesus sanoi heille: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa.	34 Jesus sanoi heille: minun ruokani on se, että minä teen hänen tahtonsa, joka minun lähetti, ja täytän hänen tekonsa.
35 Te sanotte: 'Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.' Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. [Matt. 9:37]	35 Ettekö sano: 'Vielä on neljä kuukautta, niin elonleikkuu joutuu'? Katso, minä sanon teille: nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valjenneet leikattaviksi.	35 Ettekö te sano: vielä ovat neljä kuukautta ja elonaika tulee? katso, minä sanon teille: nostakaat silmänne ylös ja katsokaat vainioita: sillä ne ovat jo valkiat elonajaksi.
36 Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. [Mark. 4:14+]	36 Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.	36 Ja joka niittää, hän saa palkan ja kokoo hedelmän ijankaikkiseen elämään: että kylväjä ja niittäjä ynnä iloitsisivat.
37 Tässä pitää paikkansa sanonta: 'Toinen kylvää, toinen korjaa.' [Miika 6:15; Matt. 25:24]	37 Sillä tässä on se sana tosi, että toinen on kylväjä, ja leikkaaja toinen.	37 Sillä tässä on se sana tosi; toinen on, joka kylvää, ja toinen, joka niittää.
38 Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät."	38 Minä olen lähettänyt teidät leikkaamaan sitä, josta te ette ole vaivaa nähneet; toiset ovat vaivan nähneet, ja te olette päässeet heidän vaivansa hedelmille."	38 Minä lähetin teidät niittämään, jossa ette ole työtä tehdeet: muut ovat työtä tehneet ja te olette heidän työnsä päälle tulleet.
39 Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: "Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt."	39 Ja monet samarialaiset siitä kaupungista uskoivat häneen naisen puheen tähden, kun tämä todisti: "Hän on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt".	39 Mutta monta Samarialaista siitä kaupungista uskoivat hänen päällensä sen vaimon puheen tähden, joka sanoi: hän on minulle kaikki sanonut, mitä minä tehnyt olen.
40 Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi.	40 Kun nyt samarialaiset tulivat hänen luoksensa, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan; ja hän viipyi siellä kaksi päivää.	40 Kuin siis Samarialaiset tulivat hänen tykönsä, rukoilivat he häntä viipymään heidän tykönänsä. Ja hän viipyi siellä kaksi päivää.
41 Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan,	41 Ja vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden,	41 Ja paljo usiammat uskoivat hänen sanansa tähden.
42 ja he sanoivat naiselle: "Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja." [1. Joh. 4:14]	42 ja he sanoivat naiselle: "Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja".	42 Ja sanoivat sille vaimolle: emme nyt silleen usko sinun puhees tähden; sillä me olemme itse kuulleet ja tiedämme, että hän on totisesti Kristus, maailman Vapahtaja.
Jeesus parantaa kuninkaan virkamiehen pojan
43 Kahden päivän kuluttua Jeesus sitten lähti Galileaan.	43 Mutta niiden kahden päivän kuluttua hän lähti sieltä Galileaan.	43 Mutta kahden päivän perästä läksi hän sieltä ja meni Galileaan.
44 Hän oli itse sanonut, ettei profeettaa pidetä arvossa kotiseudullaan, [Mark. 6:4]	44 Sillä Jeesus itse todisti, ettei profeetalla ole arvoa omassa isiensä maassa.	44 Sillä Jesus todisti itse, ettei propheta maksa isänsä maalla mitään.
45 mutta kun hän nyt tuli Galileaan, galilealaiset ottivat hänet ystävällisesti vastaan. Hekin olivat käyneet Jerusalemissa juhlilla ja nähneet, mitä Jeesus siellä juhlan aikana teki. [Joh. 2:23]	45 Kun hän siis tuli Galileaan, ottivat galilealaiset hänet vastaan, koska olivat nähneet kaikki, mitä hän oli tehnyt Jerusalemissa juhlan aikana; sillä hekin olivat tulleet juhlille.	45 Kuin hän siis tuli Galileaan, ottivat Galilealaiset hänen vastaan, jotka olivat nähneet kaikki ne, mitä hän Jerusalemissa juhlana tehnyt oli: sillä he olivat myös juhlalle tulleet.
46 Jeesus tuli taas Galilean Kaanaan, missä hän oli muuttanut veden viiniksi. Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. [4:46-54: Matt. 8:5-13; Luuk. 7:1-10 : Joh. 2:1-11]	46 Niin hän tuli taas Galilean Kaanaan, jossa hän oli tehnyt veden viiniksi. Ja Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti.	46 Niin Jesus tuli taas Galilean Kaanaan, kussa hän meden viinaksi tehnyt oli. Ja oli kuninkaan mies, jonka poika sairasti Kapernaumissa.
47 Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.	47 Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luoksensa ja pyysi häntä tulemaan ja parantamaan hänen poikansa; sillä tämä oli kuolemaisillaan.	47 Kuin hän kuuli, että Jesus oli tullut Juudeasta Galileaan, meni hän hänen tykönsä ja rukoili häntä tulemaan alas ja parantamaan hänen poikansa, joka oli kuolemallansa.
48 Jeesus sanoi hänelle: "Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä." [1. Kor. 1:22+]	48 Niin Jeesus sanoi hänelle: "Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko".	48 Sanoi siis Jesus hänelle: ellette näe tunnustähtiä ja ihmeitä, niin ette usko.
49 Mutta virkamies pyysi: "Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee."	49 Kuninkaan virkamies sanoi hänelle: "Herra, tule, ennenkuin minun lapseni kuolee".	49 Sanoi kuninkaan mies hänelle: Herra, tule alas ennenkuin minun poikani kuolee.
50 Silloin Jeesus sanoi: "Mene kotiisi. Poikasi elää." Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. [Mark. 7:29]	50 Jeesus sanoi hänelle: "Mene, sinun poikasi elää". Ja mies uskoi sanan, jonka Jeesus sanoi hänelle, ja meni.	50 Jesus sanoi hänelle: mene, sinun poikas elää. Ja mies uskoi sanan, jonka Jesus sanoi hänelle, ja meni.
51 Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen.	51 Ja jo hänen ollessaan paluumatkalla hänen palvelijansa kohtasivat hänet ja sanoivat, että hänen poikansa eli.	51 Niin hänen mennessänsä, kohtasivat hänen palveliansa hänen ja ilmoittivat hänelle, sanoen: sinun poikas elää.
52 Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: "Eilen seitsemännellä tunnilla* kuume hellitti." [Ks. selitystä Matt. 20:3.]	52 Niin hän tiedusteli heiltä, millä hetkellä hän oli alkanut toipua. Ja he sanoivat hänelle: "Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä".	52 Niin hän tutki heiltä hetkeä, jolla hän parani, ja he sanoivat hänelle: eilen seitsemännellä hetkellä antoi vilutauti hänen ylön.
53 Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: "Poikasi elää", ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.	53 Niin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut hänelle: "Sinun poikasi elää". Ja hän uskoi, hän ja koko hänen huonekuntansa.	53 Niin isä ymmärsi sen siksi hetkeksi, jolla Jesus sanoi hänelle: sinun poikas elää. Ja hän uskoi ja koko hänen huoneensa.
54 Tämä oli Jeesuksen toinen tunnusteko, ja hän teki sen tultuaan Juudeasta Galileaan. [Joh. 2:11]	54 Tämä oli taas tunnusteko, toinen, jonka Jeesus teki, tultuaan Juudeasta Galileaan.	54 Tämä on toinen tunnustähti, jonka Jesus teki tullessansa Juudeasta Galileaan.

JOHANNES 5

Jeesus parantaa miehen Betesdan altaalla
1 Tämän jälkeen oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin.	1 Sen jälkeen oli juutalaisten juhla, ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin.	1 Sitte oli Juudalaisten juhlapäivä, ja Jesus meni ylös Jerusalemiin.
2 Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, [Neh. 3:1]	2 Ja Jerusalemissa on Lammasportin luona lammikko, jonka nimi hebreankielellä on Betesda, ja sen reunalla on viisi pylväskäytävää.	2 Mutta Jerusalemissa on Lammasportin tykönä lammikko, joka Hebrean kielellä kutsutaan Betesda, jossa oli viisi vajaa,
3 ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita.* [Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. [Osa käsikirjoituksista lisää tähän hakasulkeisiin merkityt sanat.]	3 Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.	3 Joissa makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia, halvatuita, jotka veden liikuttamista odottivat.
4 Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.]		4 Sillä enkeli tuli alas määrätyllä ajalla lammikkoon ja sekoitti veden: joka siis ensimäisenä veteen astui, kuin se sekoitettu oli, niin se parani, ehkä missä ikänä taudissa hän oli.
5 Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta.	5 Ja siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentä kahdeksan vuotta.	5 Niin oli siellä mies, joka kahdeksanneljättäkymmentä ajastaikaa oli sairastanut.
6 Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: "Tahdotko tulla terveeksi?"	6 Kun Jeesus näki hänen siinä makaavan ja tiesi hänen jo kauan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: "Tahdotko tulla terveeksi?"	6 Kuin Jesus hänen näki makaavan ja tunsi hänen jo kauvan sairastaneen, sanoi hän hänelle: tahdotkos tulla terveeksi?
7 Sairas vastasi: "Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua."	7 Sairas vastasi hänelle: "Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu; ja kun minä olen menemässä, astuu toinen sinne ennen minua".	7 Sairas vastasi häntä: Herra, ei ole minulla sitä ihmistä, joka minun vie, kuin vesi sekoitettu on, lammikkoon; mutta kuin minä tulen, niin on toinen minun edelläni siihen astunut.
8 Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja kävele."	8 Jeesus sanoi hänelle: "Nouse, ota vuoteesi ja käy".	8 Jesus sanoi hänelle: nouse, ota vuotees ja käy.
9 Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti. [Joh. 9:14]	9 Ja mies tuli kohta terveeksi ja otti vuoteensa ja kävi. Mutta se päivä oli sapatti.	9 Ja kohta parani se ihminen, ja otti vuoteensa ja kävi. Ja se päivä oli sabbati.
10 Niinpä juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi." [Neh. 13:19; Jer. 17:21,22]	10 Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: "Nyt on sapatti, eikä sinun ole lupa kantaa vuodetta".	10 Sanoivat siis Juudalaiset paratulle: nyt on sabbati, ei sinun sovi vuodetta kantaa.
11 Mies vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja kävele.'"	11 Hän vastasi heille: "Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: 'Ota vuoteesi ja käy'."	11 Hän vastasi heitä: joka minun paransi, se sanoi minulle: ota vuotees ja käy.
12 Silloin juutalaiset kysyivät: "Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?"	12 He kysyivät häneltä: "Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: 'Ota vuoteesi ja käy'?"	12 Niin he kysyivät häneltä: kuka on se ihminen, joka sinulle sanoi: ota vuotees ja käy?
13 Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon.	13 Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli; sillä Jeesus oli poistunut, kun siinä paikassa oli paljon kansaa.	13 Mutta ei parattu tietänyt, kuka se oli; sillä Jesus oli mennyt pois kansan tähden, joka siinä paikassa oli.
14 Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin." [Matt. 12:45; Joh. 8:11; 2. Piet. 2:20]	14 Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhäkössä ja sanoi hänelle: "Katso, sinä olet tullut terveeksi; älä enää syntiä tee, ettei sinulle jotakin pahempaa tapahtuisi".	14 Sitte löysi Jesus hänen templissä ja sanoi hänelle: katso, sinä olet parattu: älä silleen syntiä tee, ettei jotain pahempaa sinulle tapahtuisi.
15 Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.	15 Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt.	15 Niin se ihminen meni pois ja ilmoitti Juudalaisille, että Jesus oli se, joka hänen parantanut oli.
16 Juutalaiset alkoivat vainota Jeesusta, koska hän teki tällaista sapattina. [Mark. 3:6]	16 Ja sentähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina.	16 Ja Juudalaiset vainosivat sentähden Jesusta ja etsivät häntä tappaaksensa, että hän senkaltaisia teki sabbatina.
17 Mutta Jeesus sanoi heille: "Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä." [Joh. 9:4, 14:10]	17 Mutta Jeesus vastasi heille: "Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä".	17 Niin Jesus vastasi heitä: minun isäni tekee työtä hamaan tähän asti, ja minä myös teen työtä.
18 Tämä vain lisäsi juutalaisten halua ottaa Jeesus hengiltä. Hänhän ei ainoastaan rikkonut sapattikäskyä, vaan vieläpä sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki siten itsestään Jumalan vertaisen. [Joh. 10:33]	18 Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.	18 Sentähden etsivät Juudalaiset häntä vielä enemmin tappaaksensa, ettei hän ainoastaan sabbatia rikkonut, mutta myös sanoi Jumalan isäksensä, ja teki itsensä Jumalan kaltaiseksi.
Jumalan Pojan valtuudet
19 Jeesus vastasi juutalaisille näin: "Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.	19 Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.	19 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ei taida Poika itsestänsä mitään tehdä, ellei hän näe Isän tekevän; sillä mitä ikänä hän tekee, sitä myös Poika niin tekee.
20 Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte.	20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.	20 Sillä Isä rakastaa Poikaa ja osoittaa hänelle kaikki, mitä hän itse tekee, ja hän on vielä suurempia töitä hänelle osoittava, kuin nämät ovat, että teidän pitää ihmettelemän.
21 Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. [Room. 4:17; 1. Kor. 15:45; Ef. 2:1]	21 Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.	21 Sillä niinkuin Isä herättää ja virvoittaa kuolleita, niin myös Poika virvoittaa, joita hän tahtoo.
22 Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, [Matt. 25:31; Ap. t. 17:31]	22 Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle,	22 Sillä ei Isä ketään tuomitse, vaan antoi kaiken tuomion Pojalle:
23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt. [Luuk. 10:16; Fil. 2:10,11]	23 että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.	23 Että kaikki Poikaa kunnioittaisivat, niinkuin he Isää kunnioittavat. Joka ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita Isää, joka hänen lähetti.
24 "Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään. [Joh. 3:16, 6:40,47]	24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.	24 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo sen, joka minun lähetti, hänellä on ijankaikkinen elämä, ja ei hän tule tuomioon, vaan menee kuolemasta elämään.
25 Totisesti, totisesti: tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, [Room. 6:4; Gal. 2:20; Ef. 2:5]	25 Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat ne saavat elää.	25 Totisesti, totisesti sanon minä teille: hetki tulee, ja nyt jo on, että kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen; ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää.
26 sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen.	26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä.	26 Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin antoi hän myös elämän Pojalle itsessänsä olemaan,
27 Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika.	27 Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.	27 Ja on hänellä myös antanut vallan tuomita, että hän on Ihmisen Poika.
28 Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä. [1. Tess. 4:16]	28 Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä	28 Älkää tätä ihmetelkö; sillä hetki tulee, jona kaikki ne, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla hänen äänensä.
29 He nousevat haudoistaan -- hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen. [Dan. 12:2; Ap. t. 24:15]	29 ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.	29 Ja pitää tuleman edes ne, jotka hyvää tehneet ovat, elämän ylösnousemiseen, mutta jotka pahaa tehneet ovat, tuomion ylösnousemiseen.
Jumalan Pojan valtuuksien todistajat
30 "Omin neuvoin minä en voi tehdä mitään. Minä tuomitsen sen mukaan mitä kuulen, ja tuomioni on oikea, sillä minä en pyri toteuttamaan omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahdon. [Matt. 26:39; Joh. 6:38]	30 En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.	30 En minä itsestäni taida mitään tehdä: niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen, ja minun tuomioni on oikia; sillä en minä etsi minun tahtoani, vaan Isän tahtoa, joka minun lähetti.
31 "Jos itse todistan puolestani, ei todistukseni ole pätevä.	31 Jos minä itsestäni todistan, ei minun todistukseni ole pätevä.	31 Jos minä itsestäni todistaisin, niin ei minun todistukseni olisi tosi.
32 Mutta minusta todistaakin toinen, ja minä tiedän, että todistus, jonka hän minusta antaa, on pätevä. [Joh. 8:14,17,18]	32 On toinen, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että se todistus, jonka hän minusta todistaa, on pätevä.	32 Toinen on, joka todistaa minusta, ja minä tiedän, että hänen todistuksensa on tosi, jonka hän minusta todistaa.
33 Te lähetitte edustajanne Johanneksen luo, ja hän todisti totuuden puolesta. [Joh. 1:19]	33 Te lähetitte lähettiläät Johanneksen luo, ja hän todisti sen, mikä totta on.	33 Te lähetitte Johanneksen tykö, ja hän todisti totuuden.
34 En minä tarvitse kenenkään ihmisen todistusta, mutta sanon teille tämän, jotta pelastuisitte.	34 Mutta minä en ota ihmiseltä todistusta, vaan puhun tämän, että te pelastuisitte.	34 Mutta en minä ihmiseltä todistusta ota; vaan minä sanoin näitä, että te autuaaksi tulisitte.
35 Johannes oli kirkkaalla liekillä palava lamppu, mutta vain hetken aikaa te halusitte nauttia hänen valostaan.	35 Hän oli palava ja loistava lamppu, mutta te tahdoitte ainoastaan hetken iloitella hänen valossansa.	35 Hän oli palavainen ja paistavainen kynttilä; mutta te tahdoitte ainoastaan vähän aikaan riemuita hänen valkeudessansa.
36 "Minulla on todistus, joka on Johanneksen todistusta painavampi: teot, jotka Isä on antanut tehtäväkseni. Nämä teot, jotka minä teen, todistavat, että Isä on minut lähettänyt. [Joh. 10:25, 14:11]	36 Mutta minulla on todistus, joka on suurempi kuin Johanneksen; sillä ne teot, jotka Isä on antanut minun täytettävikseni, ne teot, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä on minut lähettänyt.	36 Mutta minulla on suurempi todistus kuin Johanneksen; sillä ne työt, jotka Isä antoi minulle täyttääkseni, ne työt, jotka minä teen, todistavat minusta, että Isä minun lähetti,
37 Myös Isä itse, minun lähettäjäni, on antanut minusta todistuksen. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntään ettekä nähneet hänen kasvojaan, [2. Moos. 33:20; Mark. 9:7,8; 1. Tim. 6:16; 1. Joh. 4:12]	37 Ja Isä, joka on minut lähettänyt, hän on todistanut minusta. Te ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä ettekä nähneet hänen muotoansa,	37 Ja Isä, joka minun lähetti, hän todistaa minusta. Ette ole koskaan hänen ääntänsä kuulleet eli hänen muotoansa nähneet,
38 eikä hänen sanansa pysy teissä, sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.	38 eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.	38 Ja ei teillä ole hänen sanansa pysyväinen; sillä ette usko sitä, jonka hän lähetti.
39 Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta. [Room. 1:2+]	39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;	39 Tutkikaat Raamatuita; sillä niissä te luulette teillänne ijankaikkisen elämän olevan, ja ne ovat, jotka todistavat minusta.
40 Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.	40 ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän.	40 Ja ette tahdo tulla minun tyköni, että te saisitte elämän.
41 "En minä ole ihmisten kiitoksen tarpeessa. [1. Tess. 2:6]	41 En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä;	41 En minä pyydä kunniaa ihmisiltä;
42 Minä tunnen teidät: teissä ei ole rakkautta Jumalaan.	42 mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.	42 Vaan minä tunnen teidät, ettei teissä ole Jumalan rakkaus.
43 Minä olen tullut Isäni nimissä, ettekä te ota minua vastaan. Mutta jos joku toinen tulee omissa nimissään, silloin te kyllä olette vastaanottavaisia.	43 Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan.	43 Minä tulin Isäni nimeen, ja ette minua ota vastaan; jos joku tulee omalla nimellänsä, niin te sen otatte vastaan.
44 Kuinka te voisittekaan uskoa! Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta. [Joh. 12:43]	44 Kuinka te voisitte uskoa, te, jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee häneltä, joka yksin on Jumala?	44 Kuinka te taidatte uskoa, jotka otatte kunnian toinen toiseltanne, ja sitä kunniaa, joka ainoalta Jumalalta tulee, ette etsi?
45 "Älkää luulko, että minä teitä Isäni edessä syytän. Teidän syyttäjänne on Mooses, hän, johon olette panneet toivonne.	45 Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne.	45 Älkäät luulko, että minä minä kannan Isän edessä teidän päällenne: se on, koka teidän päällenne kantaa, Moses, johonka te turvaatte.
46 Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua -- juuri minusta hän on kirjoittanut. [1. Moos. 49:10; 5. Moos. 18:18]	46 Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.	46 Sillä jos te olisitte Moseksen uskoneet, niin te olisitte minun uskoneet; sillä minusta on hän kirjoittanut.
47 Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!" [Luuk. 16:31]	47 Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?"	47 Jos ette hänen kirjoitksiansa usko, kuinkas te minun sanani uskotte?

JOHANNES 6

Jeesus ruokkii viisituhatta miestä
1 Tämän jälkeen Jeesus lähti Galileanjärven eli Tiberiaanjärven toiselle puolen. [6:1-15: Matt. 14:13-21; Mark. 6:30-44; Luuk. 9:10-17]	1 Sen jälkeen Jeesus meni Galileaan, se on Tiberiaan, järven tuolle puolelle.	1 Sitte meni Jesus Galilean meren ylitse, joka on Tiberiaan,
2 Häntä seurasi suuri väkijoukko, sillä ihmiset olivat nähneet tunnusteot, joita hän teki parantamalla sairaita.	2 Ja häntä seurasi paljon kansaa, koska he näkivät ne tunnusteot, joita hän teki sairaille.	2 Ja häntä seurasi paljo kansaa, että he näkivät hänen merkkinsä, joita hän teki sairaissa.
3 Jeesus nousi vuorenrinteelle ja asettui opetuslapsineen sinne istumaan.	3 Ja Jeesus nousi vuorelle ja istui sinne opetuslapsinensa.	3 Niin Jesus meni ylös vuorelle ja istui siellä opetuslastensa kanssa.
4 Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä.	4 Ja pääsiäinen, juutalaisten juhla, oli lähellä.	4 Ja lähestyi pääsiäinen, Juudalaisten juhla.
5 Jeesus kohotti katseensa ja näki, että suuri ihmisjoukko oli tulossa. Hän kysyi Filippukselta: "Mistä voisimme ostaa leipää, että he saisivat syödäkseen?"	5 Kun Jeesus nosti silmänsä ja näki paljon kansaa tulevan tykönsä, sanoi hän Filippukselle: "Mistä ostamme leipää näiden syödä?"	5 Kuin siis Jesus nosti silmänsä ja näki tulevan paljon kansaa tykönsä, sanoi hän Philippukselle: kusta me ostamme leipiä näiden syödä?
6 Tämän hän sanoi koetellakseen Filippusta, sillä hän tiesi kyllä, mitä tekisi.	6 Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.	6 (Mutta sen hän sanoi, kiusaten häntä: sillä hän tiesi, mitä hän tekevä oli.)
7 Filippus vastasi: "Kahdensadan denaarin leivistä ei riittäisi heille edes pientä palaa kullekin."	7 Filippus vastasi hänelle: "Eivät kahdensadan denarin leivät heille riittäisi, niin että kukin saisi edes vähän".	7 Vastasi Philippus häntä: kahdensadan penningin leivät ei täytyisi heille, että kukin heistä vähänkin sais.
8 Silloin eräs opetuslapsi, Simon Pietarin veli Andreas, sanoi Jeesukselle:	8 Niin toinen hänen opetuslapsistansa, Andreas, Simon Pietarin veli, sanoi hänelle:	8 Sanoi yksi hänen opetuslapsistansa hänelle: Andreas, Simon Pietarin veli:
9 "Täällä on poika, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa. Mutta miten ne riittäisivät noin suurelle joukolle?"	9 "Täällä on poikanen, jolla on viisi ohraleipää ja kaksi kalaa, mutta mitä ne ovat näin monelle?"	9 Tässä on poikainen, jolla on viisi ohrasta leipää ja kaksi kalaista; vaan mitä ne ovat näin paljolle?
10 Jeesus sanoi: "Käskekää kaikkien asettua istumaan." Rinteellä kasvoi rehevä nurmi, ja ihmiset istuutuivat maahan. Paikalla oli noin viisituhatta miestä.	10 Jeesus sanoi: "Asettakaa kansa aterioimaan". Ja siinä paikassa oli paljon ruohoa. Niin miehet, luvultaan noin viisituhatta, laskeutuivat maahan.	10 Mutta Jesus sanoi: asettakaat kansa atrioitsemaan. ja siinä aikassa oli paljo ruohoa. Niin atrioitsi lähes viisituhatta miestä.
11 Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat.	11 Ja Jeesus otti leivät ja kiitti ja jakeli istuville; samoin kaloistakin, niin paljon kuin he tahtoivat.	11 Ja Jesus otti leivät, kiitti ja antoi opetuslapsille, mutta opetuslapset jakoivat atrioitseville, niin myös kaloista niin paljo kuin hän tahtoi.
12 Kun kaikki olivat kylläisiä, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Kerätkää tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään menisi hukkaan."	12 Mutta kun he olivat ravitut, sanoi hän opetuslapsillensa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan".	12 Mutta kuin he ravitut olivat, sanoi hän opetuslapsillensa: kootkaat murut, jotka jäivät, ettei mitään hukkuisi.
13 He tekivät niin, ja viidestä ohraleivästä kertyi vielä kaksitoista täyttä korillista palasia, jotka olivat jääneet syömättä.	13 Niin he kokosivat ne ja täyttivät kaksitoista vakkaa palasilla, mitkä olivat viidestä ohraleivästä jääneet tähteeksi niiltä, jotka olivat aterioineet.	13 Niin he kokosivat ja täyttivät kaksitoistakymmentä koria muruilla, viidestä ohraisesta leivästä, jotka niiltä liiaksi olivat, jotka atrioitsivat.
14 Kun ihmiset näkivät, minkä tunnusteon Jeesus teki, he sanoivat: "Tämä on todella se profeetta, jonka oli määrä tulla maailmaan." [Joh. 1:21, 7:40]	14 Kun nyt ihmiset näkivät sen tunnusteon, jonka Jeesus oli tehnyt, sanoivat he: "Tämä on totisesti se profeetta, joka oli maailmaan tuleva".	14 Kuin siis ne ihmiset sen merkin näkivät, minkä Jesus teki, sanoivat he: tämä on totisesti se Propheta, joka maailmaan tuleva oli.
15 Mutta Jeesus tiesi, että ihmiset aikoivat väkisin tehdä hänestä kuninkaan, ja siksi hän vetäytyi taas vuorelle. Hän meni sinne yksin. [Joh. 18:36]	15 Kun nyt Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla ja väkisin ottaa hänet, tehdäkseen hänet kuninkaaksi, väistyi hän taas pois vuorelle, hän yksinänsä.	15 Kuin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat tulla ja väkivallalla tehdä hänen kuninkaaksi, meni hän pois taas vuorelle yksinänsä.
Jeesus kävelee veden päällä
16 Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, [6:16-21: Matt. 14:22-33; Mark. 6:45-52]	16 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan,	16 Mutta kuin ehtoo tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas meren tykö,
17 nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen.	17 astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen;	17 Ja astuivat haahteen ja menivät ylitse meren Kapernaumia päin. Ja jo oli pimiä tullut, ja ei Jesus tullut heidän tykönsä.
18 Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot.	18 ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.	18 Niin meri nousi, että suuri tuuli puhalsi.
19 Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan* verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. [Ks. selitystä Matt. 14:24.]	19 Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät.	19 Ja kuin he olivat soutaneet lähes viisikolmattakymmentä eli kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jesuksen käyvän meren päällä ja lähenevän haahta; ja he peljästyivät.
20 Mutta Jeesus sanoi: "Minä tässä olen, älkää pelätkö."	20 Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö".	20 Niin hän sanoi heille: minä olen; älkäät peljätkö.
21 He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa.	21 Niin he tahtoivat ottaa hänet venheeseen, ja kohta venhe saapui sen maan rantaan, jonne he olivat matkalla.	21 Niin he tahtoivat ottaa hänen haahteen; ja haaksi oli jo sen maan tykönä, johonka he menivät.
Elämän leipä
22 Seuraavana päivänä väkijoukko oli yhä toisella puolen järveä. Ihmiset olivat nähneet, että siellä oli ollut yksi ainoa vene ja että Jeesus ei ollut noussut siihen yhdessä opetuslasten kanssa vaan nämä olivat lähteneet ilman häntä.	22 Seuraavana päivänä kansa yhä vielä oli järven toisella puolella, sillä he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt opetuslastensa kanssa venheeseen, vaan että hänen opetuslapsensa lähtivät yksinään pois.	22 Toisena päivänä, kuin kansa, joka sillä puolella merta oli, näki, ettei siellä muuta venhettä ollut kuin se yksi, johonka hänen opetuslapsensa olivat astuneet, ja ettei Jesus ollut astunut haahteen opetuslastensa kanssa, vaan hänen opetuslapsensa olivat ainoastaan matkaan lähteneet;
23 Tiberiaasta tuli kuitenkin veneitä lähelle sitä paikkaa, missä Herra oli kiittänyt Jumalaa ja ruokkinut kansan.	23 Kuitenkin oli muita venheitä tullut Tiberiaasta lähelle sitä paikkaa, jossa he olivat syöneet leipää, sittenkuin Herra oli lausunut kiitoksen.	23 Mutta muut venheet tulivat Tiberiaasta, lähes sitä paikkaa, jossa he olivat leipää syöneet, sitte kuin Herra oli kiittänyt;
24 Nähtyään nyt, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensakaan, ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.	24 Kun siis kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensa, astuivat hekin venheisiin ja menivät Kapernaumiin ja etsivät Jeesusta.	24 Koska kansa sen näki, ettei Jesus siellä ollut eikä hänen opetuslapsensa, asutivat he myös haaksiin ja menivät Kapernaumiin etsein Jesusta.
25 He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: "Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?"	25 Ja kun he löysivät hänet järven toiselta puolelta, sanoivat he hänelle: "Rabbi, milloin tulit tänne?"	25 Ja kuin he hänen siltä puolen merta löysivät, sanoivat he hänelle: Rabbi, koskas tänne tulit?
26 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi.	26 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ette te minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, että saitte syödä niitä leipiä ja tulitte ravituiksi.	26 Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: ette etsi minua, että te näitte ihmeen, vaan että te saitte leipää syödä ja olette ravitut.
27 Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään." [Joh. 1:32,33]	27 Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä häneen on Isä, Jumala itse, sinettinsä painanut."	27 Älkäät tehkö sitä ruokaa, joka on katoovainen, vaan sitä ruokaa, joka pysyy ijankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika teille antava on; sillä Isä Jumala on sen vahvistanut.
28 He kysyivät: "Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?"	28 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"	28 Niin he sanoivat hänelle: mitä meidän pitää tekemän, että me taitaisimme Jumalan töitä tehdä?
29 Jeesus vastasi: "Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko." [1. Joh. 3:23]	29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt".	29 Jesus vastasi ja sanoi heille: se on Jumalan työ, että te uskotte sen päälle, jonka hän lähetti.
30 He sanoivat Jeesukselle: "Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? [Joh. 2:18]	30 He sanoivat hänelle: "Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet?	30 Niin he sanoivat hänelle: mitä ihmettä siis sinä teet, että me näkisimme ja uskoisimme sinun päälles? Mitä työtä sinä teet?
31 Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: 'Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.'" [2. Moos. 16:4; Neh. 9:15; Ps. 78:24,25; Viis. 16:20]	31 Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi'."	31 Meidän isämme söivät mannaa korvessa, niinkuin kirjoitettu on: hän antoi heille leipää taivaasta syödäksensä.
32 Tähän Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni.	32 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.	32 Niin Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ei Moses sitä leipää antanut teille taivaasta; mutta minun Isäni antaa totisen leivän taivaasta.
33 Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."	33 Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."	33 Sillä Jumalan leipä on se, joka taivaasta tulee alas ja antaa maailmalle elämän.
34 He sanoivat: "Anna meille aina sitä leipää."	34 Niin he sanoivat hänelle: "Herra, anna meille aina sitä leipää".	34 Niin he sanoivat hänelle: Herra, anna meille aina sitä leipää.
35 Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan. [Matt. 5:6]	35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.	35 Jesus sanoi heille: minä olen elämän leipä: joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo, ja joka uskoo minun päälleni, ei hän koskaan janoo.
36 Mutta te, niin kuin olen teille sanonut, olette nähneet minut ettekä kuitenkaan usko. [Joh. 12:37]	36 Mutta minä olen sanonut teille, että te olette nähneet minut, ettekä kuitenkaan usko.	36 Mutta minä sanoin teille, että te näitte minun, ette sittekään usko.
37 Kaikki ne, jotka Isä minulle antaa, tulevat minun luokseni, ja sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.	37 Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.	37 Kaikki, mitä minun Isäni antaa minulle, se tulee minun tyköni: ja joka minun tyköni tulee, sitä en minä heitä ulos.
38 Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon. [Joh. 4:34, 5:30]	38 Sillä minä olen tullut taivaasta, en tekemään omaa tahtoani, vaan hänen tahtonsa, joka on minut lähettänyt.	38 Sillä minä tulin taivaasta alas, en tekemään minun tahtoani, vaan sen tahtoa, joka minun lähetti.
39 Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki. [Joh. 10:28, 17:12, 18:9]	39 Ja minun lähettäjäni tahto on se, että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä.	39 Mutta se on Isän tahto, joka minun lähetti, ettei minun pidä yhtäkään niistä kaikista kadottaman, jotka hän minulle antoi, mutta olen ne herättävä viimeisenä päivänä.
40 Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet." [Joh. 3:15,16, 11:25,26]	40 Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä."	40 Tämä on sen tahto, joka minun lähetti, että jokainen koka näkee Pojan ja uskoo hänen päällensä, hänellä pitää ijankaikkinen elämä oleman, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.
41 Juutalaisissa herätti ärtymystä se, että Jeesus sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta."	41 Niin juutalaiset nurisivat häntä vastaan, koska hän sanoi: "Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta";	41 Niin Juudalaiset napisivat sitä, kuin hän sanoi: minä olen se leipä, joka taivaasta tuli alas,
42 He sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika? Me tiedämme hänen isänsä ja äitinsä. Kuinka hän voi sanoa tulleensa alas taivaasta?" [Mark. 6:3; Joh. 7:27]	42 ja he sanoivat: "Eikö tämä ole Jeesus, Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sitten sanoo: 'Minä olen tullut alas taivaasta'?"	42 Ja sanoivat: eikö tämä ole Jesus, Josephin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinkas hän sanoo: minä olen tullut taivaasta alas.
43 Jeesus sanoi tähän: "Älkää nurisko!	43 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Älkää nurisko keskenänne.	43 Niin Jesus vastasi ja sanoi heille: älkäät napisko keskenänne.
44 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.	44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.	44 Ei taida kenkään minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä, ja minä herätän hänen viimeisenä päivänä.
45 Profeettojen kirjoituksissa sanotaan: 'Heistä kaikista tulee Jumalan opetuslapsia.' Jokainen, joka on kuunnellut Isää ja ottanut vastaan hänen opetuksensa, tulee minun luokseni. [Jes. 54:13; Jer. 31:34; Miika 4:2]	45 Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.	45 Se on prophetaissa kirjoitettu: heidän pitää kaikki Jumalalta opetetuksi tuleman. Sentähden jokainen, joka sen on Isältä kuullut ja oppinut, hän tulee minun tyköni.
46 Isää tosin ei kukaan ole nähnyt; ainoastaan hän, joka on tullut Jumalan luota, on nähnyt Isän. [Joh. 1:18]	46 Ei niin, että kukaan olisi Isää nähnyt; ainoastaan hän, joka on Jumalasta, on nähnyt Isän.	46 Ei niin, että joku on Isän nähnyt, vaan joka on Jumalasta, se on Isän nähnyt.
47 Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.	47 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä.	47 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, hänellä on ijankaikkinen elämä.
48 Minä olen elämän leipä.	48 Minä olen elämän leipä.	48 Minä olen elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. [Hepr. 3:17]	49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.	49 Teidän isänne söivät mannaa korvessa ja kuolivat.
50 Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole.	50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.	50 Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas, ja joka siitä syö, ei hänen pidä kuoleman.
51 Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää." [Hepr. 10:10]	51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."	51 Minä olen elävä leipä, joka taivaasta tuli alas: se joka tästä leivästä syö, hän elää ijankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, jonka minun pitää antaman maailman elämän edestä.
52 Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?"	52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"	52 Niin Juudalaiset riitelivät keskenänsä, sanoen: kuinka tämä taitaa antaa lihansa meille syödä?
53 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. [6:53-56: Mark. 14:22-24; 1. Kor. 10:16]	53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.	53 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.
54 Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet.	54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.	54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hänellä on ijankaikkinen elämä, ja minä olen herättävä hänen viimeisenä päivänä.
55 Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.	55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.	55 sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. [Joh. 15:4; 1. Joh. 2:24, 3:24]	56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.	56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, hän on minussa ja minä hänessä.
57 Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö.	57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.	57 Niinkuin elävä Isä minun lähetti ja minä elän Isäni tähden, niin myös se, joka minua syö, hän elää minun tähteni.
58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."	58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."	58 Tämä on se leipä, joka taivaasta tuli alas: ei niinkuin teidän isänne söivät mannaa ja kuolivat: Joka tätä leipää syö, hän saa elää ijankaikkisesti.
59 Näin Jeesus puhui opettaessaan Kapernaumin synagogassa. [Matt. 4:13; Mark. 1:21; Luuk. 4:31]	59 Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa.	59 Näitä sanoi hän synagogassa, opettaissansa Kapernaumissa.
Opetuslasten uskoa koetellaan
60 Tämän kuultuaan monet hänen opetuslapsistaan sanoivat: "Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?"	60 Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: "Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?"	60 Niin monta hänen opetuslapsistansa, kuin he tänän kuulivat, sanoivat: tämä on kova puhe: kuka voi sitä kuulla?
61 Jeesus tiesi, että hänen sanansa olivat herättäneet opetuslapsissa ärtymystä, ja hän sanoi heille: "Loukkaako tämä teitä?	61 Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: "Loukkaako tämä teitä?	61 Mutta kuin Jesus tiesi itsestänsä, että hänen opetuslapsensa siitä napisivat, sanoi hän heille: pahoittaako tämä teitä?
62 Miten käykään, jos te näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän ennen oli!	62 Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen!	62 Mitä sitte, jos te näette Ihmisen Pojan sinne menevän ylös, kussa hän ennen oli?
63 Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä. [2. Kor. 3:6]	63 Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.	63 Henki on se, joka eläväksi tekee, ei liha mitään auta: ne sanat, jotka minä teille puhun, ovat henki ja elämä.
64 Teidän joukossanne on kuitenkin muutamia, jotka eivät usko." Jeesus tiesi näet alusta alkaen, ketkä eivät uskoneet ja kuka hänet kavaltaisi. [Joh. 2:25, 13:11]	64 Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko." Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet.	64 Mutta muutamat teistä ovat, jotka ei usko. Sillä Jesus tiesi alusta, kutka ovat, jotka ei uskoneet, ja kuka hänen oli pettävä.
65 Hän jatkoi: "Juuri siksi sanoinkin teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä sitä hänelle suo."	65 Ja hän sanoi: "Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna".	65 Ja hän sanoi: sentähden sanoin minä teille: ei taida kenkään tulla minun tyköni, ellei se ole annettu hänelle minun Isältäni.
66 Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. [6:66-69: Matt. 16:13-20; Mark. 8:27-30; Luuk. 9:18-22]	66 Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa.	66 Siitä ajasta luopuivat monta hänen opetuslastansa hänestä ja menivät pois, eikä hänen kanssansa enempi vaeltaneet.
67 Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: "Aiotteko tekin lähteä?"	67 Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"	67 Niin Jesus sanoi niille kahdelletoistakymmenelle: ettekö te myös tahdo mennä pois?
68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.	68 Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;	68 Simon Pietari vastasi häntä: Herra, kenenkäs tykö me menemme? sinulla on ijankaikkisen elämän sanat,
69 Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."	69 ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä."	69 Ja me uskomme ja olemme ymmärtäneet, että sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika?
70 Jeesus sanoi heille: "Itsehän minä teidät valitsin, kaikki kaksitoista. Silti yksi teistä on Saatana." [6:70,71: Matt. 26:20-25; Mark. 14:17-21; Luuk. 22:21-23; Joh. 13:18,19,21-30]	70 Jeesus vastasi heille: "Enkö minä ole valinnut teitä, te kaksitoista? Ja yksi teistä on perkele."	70 Jesus vastasi heitä: enkö minä ole teitä kahtatoistakymmentä valinnut? ja yksi teistä on perkele.
71 Hän tarkoitti Juudasta, Simon Iskariotin poikaa. Tämä oli kavaltava Jeesuksen, vaikka oli yksi noista kahdestatoista.	71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simon Iskariotin pojasta; sillä tämä oli hänet kavaltava ja oli yksi niistä kahdestatoista.	71 Mutta sen hän sanoi Juudaasta, Simonin pojasta Iskariotista; sillä hän oli hänen pettävä, ja oli yksi niistä kahdestatoistakymmenestä.

JOHANNES 7

Jeesus lehtimajanjuhlassa
1 Tämän jälkeen Jeesus kiersi eri puolilla Galileaa. Juudeassa hän ei halunnut liikkua, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet.	1 Ja sen jälkeen Jeesus vaelsi ympäri Galileassa; sillä hän ei tahtonut vaeltaa Juudeassa, koska juutalaiset tavoittelivat häntä tappaaksensa.	1 Ja sitte vaelsi Jesus Galileassa; sillä ei hän tahtonut vaeltaa Juudeassa, että Juudalaiset pyysivät häntä tappaa.
2 Juutalaisten lehtimajanjuhla oli lähellä. [3. Moos. 23:34]	2 Ja juutalaisten juhla, lehtimajanjuhla, oli lähellä.	2 Niin Juudalaisten lehtimajan juhla oli läsnä.
3 Jeesuksen veljet sanoivat hänelle: "Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet.	3 Niin hänen veljensä sanoivat hänelle: "Lähde täältä ja mene Juudeaan, että myös sinun opetuslapsesi näkisivät sinun tekosi, joita sinä teet;	3 Ja hänen veljensä sanoivat hänelle: lähde täältä ja mene Juudeaan, että myös sinun opetuslapses näkisivät sinun työs, joita sinä teet.
4 Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!"	4 sillä ei kukaan, joka itse tahtoo tulla julki, tee mitään salassa. Koska sinä näitä tekoja teet, niin ilmoita itsesi maailmalle."	4 Sillä ei kenkään tee mitään salaa, ja tahtoo itse julki olla. Jos siis sinä näitä teet, niin julista itses maailman edessä.
5 Veljetkään eivät näet uskoneet häneen.	5 Sillä hänen veljensäkään eivät häneen uskoneet.	5 Sillä ei hänen veljensäkään uskoneet hänen päällensä.
6 Jeesus sanoi heille: "Nyt ei ole vielä minun aikani -- teille taas sopii mikä aika hyvänsä. [Joh. 2:4]	6 Niin Jeesus sanoi heille: "Minun aikani ei ole vielä tullut; mutta teille aika on aina sovelias.	6 Niin Jesus sanoi heille: ei ole minun aikani vielä tullut; vaan teidän aikanne on aina valmis.
7 Maailma ei voi vihata teitä, mutta minua se vihaa, koska minä todistan, että sen teot ovat pahat. [Joh. 3:19, 15:18]	7 Teitä ei maailma voi vihata, mutta minua se vihaa, sillä minä todistan siitä, että sen teot ovat pahat.	7 Ei maailma taida teitä vihata, mutta minua hän vihaa; sillä minä todistan hänestä, että hänen työnsä ovat pahat.
8 Menkää te vain juhlille. Minä en tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut." [Joh. 8:20]	8 Menkää te ylös juhlille; minä en vielä mene näille juhlille, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt.	8 Menkäät te ylös juhlalle: en minä vielä tälle juhlalle mene, sillä ei minun aikani ole vielä täytetty.
9 Näin hän sanoi ja jäi Galileaan.	9 Tämän hän sanoi heille ja jäi Galileaan.	9 Ja kuin hän näitä heille puhunut oli, niin hän jäi Galileaan.
10 Mutta kun veljet olivat lähteneet juhlille, myös Jeesus lähti sinne, ei ihmisten tieten vaan salaa.	10 Mutta kun hänen veljensä olivat menneet juhlille, silloin hänkin meni sinne, ei julki, vaan ikäänkuin salaa.	10 Mutta kuin hänen veljensä olivat menneet ylös, meni hän myös juhlalle, ei julki, vaan niinkuin salaa.
11 Juhlien alettua juutalaiset etsivät häntä ja kyselivät: "Missä se mies on?"	11 Niin juutalaiset etsivät häntä juhlan aikana ja sanoivat: "Missä hän on?"	11 Niin Juudalaiset etsivät häntä juhlana ja sanoivat: kussa hän on?
12 Kansan keskuudessa hän oli yleisen kiistelyn aiheena. Toiset kiittivät: "Hän on hyvä mies", toiset sanoivat: "Kaikkea muuta, hän on kansanvillitsijä." [Joh. 9:16]	12 Ja hänestä oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoivat: "Hän on hyvä", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän villitsee kansan".	12 Ja suuri napina oli hänestä kansan seassa; sillä muutamat sanoivat: hän on hyvä, mutta toiset sanoivat: ei, vaan hän viettelee kansan.
13 Julkisesti kukaan ei kuitenkaan uskaltanut puhua hänestä, sillä kaikki pelkäsivät juutalaisia. [Joh. 9:22, 12:42, 19:38]	13 Ei kuitenkaan kukaan puhunut hänestä julkisesti, koska he pelkäsivät juutalaisia.	13 Ei kuitenkaan yksikään hänestä julkisesti puhunut; sillä he pelkäsivät Juudalaisia.
14 Juhlan jo ehdittyä puoliväliin Jeesus meni ylös temppeliin ja alkoi opettaa.	14 Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.	14 Mutta kuin jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jesus ylös templiin, ja opetti.
15 Juutalaiset olivat ihmeissään ja sanoivat: "Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?" [Mark. 6:2]	15 Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: "Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?"	15 Ja Juudalaiset ihmettelivät, sanoen: kuinka tämä taitaa kirjaa, joka ei ole oppinut?
16 Jeesus sanoi heille: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. [Joh. 8:26, 12:49,50, 14:10, 17:8]	16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.	16 Vastasi Jesus ja sanoi heille: ei minun oppini ole minun, mutta sen, joka minun lähetti.
17 Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani.	17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.	17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, niin hänen pitää tietämän tästä opista, josko se on Jumalasta, eli jos minä itsestäni puhun.
18 Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä. [Joh. 5:41,44]	18 Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.	18 Joka itsestänsä puhuu, se etsii omaa kunniaansa: mutta joka etsii sen kunniaa, joka hänen lähetti, se on vakaa ja ei hänessä ole vääryyttä.
19 Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi te haluatte tappaa minut?" [Ap. t. 7:53; Room. 3:9]	19 Eikö Mooses ole antanut teille lakia? Ja kukaan teistä ei lakia täytä. Miksi tavoittelette minua tappaaksenne?"	19 Eikö Moses antanut teille lakia, ja ei kenkään teistä lakia taytä? Miksi te etsitte minua tappaaksenne?
20 Ihmiset sanoivat: "Sinussa on paha henki. Kuka sinut yrittäisi tappaa?" [Matt. 11:18 \| Joh. 8:48,52, 10:20]	20 Kansa vastasi: "Sinussa on riivaaja; kuka sinua tavoittelee tappaaksensa?"	20 Vastasi kansa ja sanoi: sinulla on perkele: kuka sinua etsii tappaaksensa?
21 Jeesus vastasi: "Minä tein yhden ainoan teon, ja sitä te kaikki ihmettelette. [Joh. 5:8,9]	21 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Yhden teon minä tein, ja te kaikki kummastelette.	21 Jesus vastasi ja sanoi heille: yhden työn minä tein, ja te kaikki ihmettelette.
22 Mooses sääti teille ympärileikkauksen -- se ei tosin ole peräisin Moosekselta, vaan kantaisiltä -- ja te toimitatte sen myös sapattina. [1. Moos. 17:10-12]	22 Mooses antoi teille ympärileikkauksen-ei niin, että se olisi Moosekselta, vaan se on isiltä-ja sapattinakin te ympärileikkaatte ihmisen.	22 Sentähden antoi Moses teille ympärileikkauksen, (ei että se Mosekselta oli, vaan isiltä), ja te ympärileikkaatte sabbatina ihmisen.
23 Jos kerran ihminen ympärileikataan sapattinakin, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, niin miksi te olette vihoissanne siitä, että minä sapattina paransin koko ihmisen?	23 Sentähden: jos ihminen saa ympärileikkauksen sapattina, ettei Mooseksen lakia rikottaisi, miksi te olette vihoissanne minulle siitä, että minä tein koko ihmisen terveeksi sapattina?	23 Jos ihminen sabbatina ympärileikataan, ettei Moseksen laki rikottaisi: närkästyttekö te minusta, että minä koko ihmisen sabbatina paransin?
24 Älkää tuomitko sen mukaan, miltä asia päältä katsoen näyttää, vaan tuomitkaa oikein."	24 Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio."	24 Älkäät tuomitko näkemisen jälkeen, vaan sanokaat oikia tuomio.
Onko Jeesus Messias?
25 Muutamat jerusalemilaiset sanoivat: "Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa? [Joh. 5:18]	25 Niin muutamat jerusalemilaisista sanoivat: "Eikö tämä ole se, jota he tavoittelevat tappaaksensa?	25 Sanoivat siis muutamat Jerusalemin asuvaisista: eikö tämä se ole, jota he etsivät tappaaksensa?
26 Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias?	26 Ja katso, hän puhuu vapaasti, eivätkä he sano hänelle mitään. Olisivatko hallitusmiehet tosiaan saaneet tietoonsa, että tämä on Kristus?	26 Ja katso, hän puhuu rohkiasti, ja ei he hänelle mitään puhu: tietänevätkö ylimmäiset oikein, että hän on totisesti Kristus?
27 Tästä miehestä me kyllä tiedämme, mistä hän on kotoisin. Kun Messias ilmestyy, kukaan ei tiedä, mistä hän tulee." [Joh. 6:42]	27 Kuitenkin, me tiedämme, mistä tämä on; mutta kun Kristus tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on."	27 Mutta me kyllä tiedämme, kusta tämä on: vaan kusta Kristus tulee ja kusta hän on, ei kenkään tiedä.
28 Opettaessaan temppelissä Jeesus huusi kovalla äänellä: "Te siis tiedätte, kuka minä olen ja mistä tulen. En minä ole tulostani itse päättänyt -- minut lähetti hän, joka on totuus itse. Te ette häntä tunne, [7:28,29: Matt. 11:27]	28 Niin Jeesus puhui pyhäkössä suurella äänellä, opetti ja sanoi: "Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen; ja itsestäni minä en ole tullut, vaan hän, joka minut on lähettänyt, on oikea lähettäjä, ja häntä te ette tunne.	28 Niin Jesus huusi templissä, opetti ja sanoi: ja te tunnette minun, ja tiedätte, kusta minä olen: ja en minä ole tullut itsestäni, mutta hän on vakaa, joka minun lähetti, jota ette tunne.
29 mutta minä tunnen hänet, koska tulen hänen luotaan ja koska hän on minut lähettänyt."	29 Minä tunnen hänet, sillä hänestä minä olen, ja hän on minut lähettänyt."	29 Mutta minä tunnen hänen, sillä minä olen hänestä, ja hän lähetti minun.
30 Hallitusmiesten teki mieli pidättää hänet, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. [Joh. 8:20]	30 Niin heillä oli halu ottaa hänet kiinni; mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.	30 Niin he etsivät häntä käsittääksensä; vaan ei kenkään laskenut kättänsä hänen päällensä, sillä ei hänen aikansa ollut vielä tullut.
31 Monet kansanihmiset sen sijaan uskoivat häneen. He sanoivat: "Tokkopa Messias tullessaan tekee useampia tunnustekoja kuin tämä on jo tehnyt." [Joh. 8:30, 10:42, 11:45, 12:42]	31 Mutta monet kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: "Kun Kristus tulee, tehneekö hän enemmän tunnustekoja, kuin tämä on tehnyt?"	31 Mutta paljo kansasta uskoivat hänen päällensä ja sanoivat: kuin Kristus tulee, tehneekö hän enemmän ihmeitä kuin tämä on tehnyt?
32 Kun fariseukset kuulivat, että kansan parissa puhuttiin Jeesuksesta tähän tapaan, he ja ylipapit lähettivät miehiään pidättämään hänet.	32 Fariseukset kuulivat kansan näin kiistelevän hänestä; niin ylipapit ja fariseukset lähettivät palvelijoita ottamaan häntä kiinni.	32 Pharisealaiset kuulivat kansan hänestä senkaltaisia napisevan, ja Pharisealaiset ja ylimmäiset papit lähettivät palveliat häntä ottamaan kiinni.
33 Jeesus sanoi: "Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka minut on lähettänyt. [Joh. 12:35, 16:16]	33 Mutta Jeesus sanoi: "Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt.	33 Niin Jesus sanoi heille: minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja menen sitte hänen tykönsä, joka minun lähetti.
34 Silloin te etsitte minua mutta ette löydä, ettekä te pääse sinne, missä minä olen." [Joh. 8:21, 13:33]	34 Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla."	34 Teidän pitää minua etsimän ja ei löytämän, ja kussa minä olen, ette taida sinne tulla.
35 Juutalaiset kyselivät toisiltaan: "Minne hän aikoo mennä? Mistä me emme häntä löytäisi? Onko hän lähdössä niiden luo, jotka asuvat kreikkalaisten keskuudessa? Aikooko hän opettaa kreikkalaisiakin? [2. Makk. 1:27]	35 Niin juutalaiset sanoivat keskenään: "Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä? Eihän vain aikone mennä niiden luo, jotka asuvat hajallaan kreikkalaisten keskellä, ja opettaa kreikkalaisia?	35 Niin Juudalaiset sanoivat keskenänsä: kununkas hän menee, ettemme häntä löydä? meneekö hän Grekiläisten sekaan, jotka sinne ja tänne hajoitetut ovat, Grekiläisiä opettamaan?
36 Mitä hän mahtoi tarkoittaa sanoessaan: 'Te etsitte minua mutta ette löydä', ja: 'Te ette pääse sinne, missä minä olen'?"	36 Mitä tämä sana on, jonka hän sanoi: 'Te etsitte minua, mutta ette löydä', ja: 'Missä minä olen, sinne te ette voi tulla'?"	36 Mikä puhe se on, minkä hän sanoi: teidän pitää etsimän minua ja ei löytämän, ja kussa minä olen, ette taida sinne tulla?
37 Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: "Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! [3. Moos. 23:36 \| Jes. 55:1; Joh. 4:14; Ilm. 21:6, 22:17]	37 Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon.	37 Mutta viimeisenä suurena juhlapäivänä seisoi Jesus ja huusi, sanoen: joka janoo, se tulkaan minun tyköni ja juokaan.
38 Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan." [Jes. 58:11]	38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."	38 Joka uskoo minun päälleni, niinkuin Raamattu sanoo, hänen kohdustansa pitää vuotaman elämän veden virrat.
39 Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu. [Luuk. 24:49; Joh. 14:16,17; Ap. t. 2:4]	39 Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.	39 (Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka niiden piti saaman, jotka uskovat hänen päällensä; sillä ei Pyhä Henki vielä silloin saapuvilla ollut, ettei Jesus ollut vielä kirkastettu.)
40 Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: "Tämän täytyy olla se profeetta."	40 Niin muutamat kansasta, kuultuaan nämä sanat, sanoivat: "Tämä on totisesti se profeetta".	40 Monta siis kansasta, jotka tämän puheen kuulivat, sanoivat: tämä on totisesti propheta.
41 Toiset sanoivat: "Hän on Messias." Mutta toiset epäilivät: "Ei kai Messias Galileasta tule!	41 Toiset sanoivat: "Tämä on Kristus". Mutta toiset sanoivat: "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta?	41 Muut sanoivat: tämä on Kristus; mutta muutamat sanoivat: tulleeko Kristus Galileasta?
42 Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista." [Matt. 1:1+]	42 Eikö Raamattu sano, että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?"	42 Eikö Raamattu sano Davidin siemenestä ja Betlehemin kaupungista, kussa David oli, Kristuksen tulevan?
43 Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä.	43 Niin syntyi kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä.	43 Niin nousi riita kansan seassa hänen tähtensä.
44 Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi.	44 Ja muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni. Mutta ei kukaan käynyt häneen käsiksi.	44 Mutta muutamat tahtoivat hänen ottaa kiinni, ja ei kuitenkaan kenkään laskenut käsiänsä hänen päällensä.
45 Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: "Miksi ette tuoneet häntä?"	45 Niin palvelijat palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä sanoivat heille: "Miksi ette tuoneet häntä tänne?"	45 Niin palveliat tulivat Pharisealaisten ja ylimmäisten pappein tykö, ja he sanoivat heille: miksi ette häntä tänne tuoneet?
46 Miehet vastasivat: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän." [Matt. 7:28,29]	46 Palvelijat vastasivat: "Ei ole koskaan ihminen puhunut niin, kuin se mies puhuu".	46 Palveliat vastasivat: ei ole ihminen ikänä niin puhunut kuin se ihminen.
47 Silloin fariseukset sanoivat: "Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne?	47 Niin fariseukset vastasivat heille: "Oletteko tekin eksytetyt?	47 Pharisealaiset vastasivat heitä: oletteko te myös vietellyt?
48 Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? [1. Kor. 1:26+]	48 Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen tai kukaan fariseuksista?	48 Onko joku päämiehistä taikka Pharisealaisista uskonut hänen päällensä?
49 Tuo rahvas ei tiedä laista mitään -- kirottuja kaikki!"	49 Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu."	49 Vaan tämä kansa, joka ei tiedä lakia, on kirottu.
50 Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: [Joh. 3:1,2]	50 Niin Nikodeemus, joka ennen oli käynyt Jeesuksen luona ja joka oli yksi heistä, sanoi heille:	50 Niin sanoi heille Nikodemus, joka yöllä oli hänen tykönsä tullut, ja oli yksi heistä:
51 "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt." [5. Moos. 1:16; Sir. 11:7]	51 "Tuomitseeko lakimme ketään, ennenkuin häntä on kuulusteltu ja saatu tietää, mitä hän on tehnyt?"	51 Tuomitseeko meidän lakimme jonkun ihmisen, ennenkuin kuullaan eli tietää saadaan, mitä hän teki?
52 Mutta toiset sanoivat hänelle: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa."	52 He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa."	52 He vastasivat ja sanoivat hänelle: oletko sinäkin Galilealainen? tutki ja näe, ettei Galileasta ole yhtään prophetaa tullut.
Aviorikoksesta tavattu nainen
53 [Kaikki lähtivät kotiinsa, [7:53--8:11: Jakso puuttuu vanhimmista käsikirjoituksista. Se edustaa kuitenkin varhaista perimätietoa.]	53 Ja he menivät kukin kotiinsa.	53 Ja niin kukin meni kotiansa.

JOHANNES 8

1 mutta Jeesus meni Öljymäelle.	1 Mutta Jeesus meni Öljymäelle.	1 Mutta Jesus meni Öljymäelle,
2 Varhain aamulla hän tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. [Luuk. 21:38]	2 Ja varhain aamulla hän taas saapui pyhäkköön, ja kaikki kansa tuli hänen luoksensa; ja hän istuutui ja opetti heitä.	2 Ja tuli varhain huomeneltain jälleen templiin ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän istui ja opetti heitä.
3 Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen	3 Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle	3 Mutta kirjanoppineet ja Pharisealaiset toivat vaimon hänen tykönsä huoruudesta otetun kiinni. Ja kuin he olivat sen hänen eteensä asettaneet,
4 ja sanoivat: "Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa.	4 ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.	4 Sanoivat he hänelle: Mestari, tämä vaimo on läydetty itse työssä, kuin hän teki huorin.
5 Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?" [3. Moos. 20:10; 5. Moos. 22:22]	5 Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"	5 Mutta Moses on laissa meitä käskenyt, että senkaltaiset kivillä surmattaisiin. Mitäs sinä sanot?
6 He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan.	6 Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.	6 Mutta sen he sanoivat, kiusaten häntä, kantaaksensa hänen päällensä. Mutta Jesus kumarsi ja kirjoitti sormellansa maahan.
7 Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: "Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." [Room. 2:1]	7 Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä".	7 Mutta kuin he seisoivat kysymyksensä päälle, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: joka teistä on synnitön, se heittäkään ensin häntä kivellä.
8 Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan.	8 Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.	8 Ja hän kumarsi taas ja kirjoitti maahan.
9 Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä.* Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. [Useissa käsikirjoituksissa on lisäksi sanat: "koska he omassatunnossaan tiesivät olevansa syyllisiä".] [Room. 2:22]	9 Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.	9 Kuin he tämän kuulivat ja olivat omaltatunnoltansa voitetut, läksivät he ulos yksittäin, ruveten vanhimmista, viimeisiin asti; ja Jesus jäi yksinänsä, ja vaimo seisoi siinä.
10 Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: "Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?"	10 Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?"	10 Mutta kuin Jesus ojensi itsensä, ja ei nähnyt ketään paitsi vaimoa, sanoi hän hänelle: vaimo, kussa ovat sinun päällekantajas? Onko sinua kenkään tuominnut?
11 "Ei, herra", nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."] [Joh. 5:14]	11 Hän vastasi: "Herra, ei kukaan". Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".	11 Hän sanoi: Herra, ei kenkään. Niin Jesus sanoi: en minä myös sinua tuomitse: mene, ja älä silleen syntiä tee.
Maailman valo
12 Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." [Joh. 1:4+]	12 Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus".	12 Niin Jesus puhui taas heille ja sanoi: minä olen maailman valkeus: joka minua seuraa, ei hän pimeydessä vaella, mutta saa elämän valkeuden.
13 Fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itse itsestäsi, ei sinun todistuksesi ole pätevä."	13 Niin fariseukset sanoivat hänelle: "Sinä todistat itsestäsi; sinun todistuksesi ei ole pätevä".	13 Pharisealaiset sanoivat hänelle: sinä todistat itsestäs; ei sinun todistukses ole tosi.
14 Jeesus vastasi: "Vaikka minä todistankin itsestäni, todistukseni on pätevä, sillä minä tiedän, mistä olen tullut ja minne menen. Te sitä vastoin ette tiedä, mistä minä tulen ja minne menen. [Joh. 5:31,32, 7:28,29]	14 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Vaikka minä todistankin itsestäni, on todistukseni pätevä, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja mihin minä menen; mutta te ette tiedä, mistä minä tulen, ettekä, mihin minä menen.	14 Jesus vastasi ja sanoi heille: vaikka minä itsestäni todistan, niin minun todistukseni on tosi; sillä minä tiedän, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen; mutta ette tiedä, kusta minä tulin ja kuhunka minä menen.
15 Te tuomitsette niin kuin ihmiset ainakin, minä en tuomitse ketään.	15 Te tuomitsette lihan mukaan; minä en tuomitse ketään.	15 Te tuomitsette lihan jälkeen, en minä ketään tuomitse.
16 Ja jos tuomitsenkin, minun tuomioni on pätevä, sillä minä en ole yksin, vaan kanssani on Isä, joka on minut lähettänyt.	16 Ja vaikka minä tuomitsisinkin, niin minun tuomioni olisi oikea, sillä minä en ole yksinäni, vaan minä ja hän, joka on minut lähettänyt.	16 Ja vaikka minä tuomitsisin, niin minun tuomioni on tosi; sillä en minä ole yksinäni, vaan minä ja Isä, joka minun lähetti.
17 Sanotaanhan teidän laissannekin, että kahden todistajan todistus pätee. [5. Moos. 19:15]	17 Onhan teidän laissannekin kirjoitettuna, että kahden ihmisen todistus on pätevä.	17 Ja teidän laissanne on myös kirjoitettu, että kahden ihmisen todistus on tosi.
18 Minä todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt." [Joh. 5:37]	18 Minä olen se, joka todistan itsestäni, ja minusta todistaa myös Isä, joka on minut lähettänyt."	18 Minä olen se, joka itsestäni todistan, ja Isä, joka minun lähetti, todistaa myös minusta.
19 "Missä sinun isäsi on?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä Isääni. Jos tuntisitte minut, tuntisitte myös Isäni." [Joh. 14:7]	19 Niin he sanoivat hänelle: "Missä sinun isäsi on?" Jeesus vastasi: "Te ette tunne minua ettekä minun Isääni; jos te tuntisitte minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni".	19 Niin he sanoivat hänelle: kussas Isäs on? Jesus vastasi: ette tunne minua ettekä minun Isääni: jos te tuntisitte minun, niin te tuntisitte myös minun Isäni.
20 Tämän Jeesus puhui opettaessaan kansaa temppelialueella uhriarkun luona. Kukaan ei ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. [Mark. 12:41 \| Joh. 7:30]	20 Nämä sanat Jeesus puhui uhriarkun ääressä, opettaessaan pyhäkössä; eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut.	20 Nämät sanat puhui Jesus uhri-arkun tykönä, opettain tenplissä, ja ei häntä kenkään ottanut kiinni; sillä ei hänen aikansa ollut vielä tullut.
"Minä menen pois"
21 Puhuessaan taas kansalle Jeesus sanoi: "Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse." [Joh. 7:34, 13:33]	21 Niin Jeesus taas sanoi heille: "Minä menen pois, ja te etsitte minua, ja te kuolette syntiinne. Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla."	21 Niin Jesus sanoi taas heille: minä menen pois, ja te etsitte minua, ja teidän pitää kuoleman teidän synneissänne. Kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.
22 Juutalaiset kummastelivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: 'Minne minä menen, sinne ette te pääse'?"	22 Niin juutalaiset sanoivat: "Ei kai hän aikone tappaa itseänsä, koska sanoo: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla'?"	22 Niin sanoivat Juudalaiset; tappaneeko hän itsensä, sillä hän sanoo: kuhunka minä menen, ette sinne taida tulla.
23 Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. [Joh. 3:31, 17:16; 1. Joh. 4:5,6]	23 Ja hän sanoi heille: "Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta.	23 Ja hän sanoi heille: te olette alhaalta, ja minä olen ylhäältä: te olette maailmasta, en minä ole maailmasta.
24 Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen,* te kuolette synteihinne." [Tekstin ilmaus "minä olen se joka olen" viittaa Jumalan nimeen "Minä-olen", 2. Moos. 3:14. Ks. myös Joh. 8:28, 13:19.]	24 Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne."	24 Sentähden sanoin minä teille: teidän pitää kuoleman synneissänne; sillä jos ette usko, että minä se olen, niin teidän pitää kuoleman synneissänne.
25 "Kuka sitten olet?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Miksi minä ollenkaan puhun teille?	25 Niin he sanoivat hänelle: "Kuka sinä olet?" Jeesus sanoi heille: "Juuri se, mitä minä puhunkin teille.	25 Niin he sanoivat hänelle: kuka sinä olet? Jesus sanoi heille: se kuin minä alusta puhuin teille.
26 Minulla on teistä paljon sanottavaa, ja paljosta minun on teidät tuomittava. Mutta minun lähettäjäni puhuu totta, ja minä vain ilmoitan maailmalle sen, minkä olen häneltä kuullut." [Joh. 7:16+]	26 Paljon on minulla teistä puhuttavaa ja teissä tuomittavaa; mutta hän, joka on minut lähettänyt, on totinen, ja minkä minä olen kuullut häneltä, sen minä puhun maailman kuulla."	26 Minulla on paljon teistä puhumista ja tuomitsemista, vaan se on totinen, joka minun lähetti; ja mitä minä olen häneltä kuullut, niitä minä puhun maailmalle.
27 He eivät ymmärtäneet, että Jeesus puhui Isästä.	27 Mutta he eivät ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.	27 Mutta ei he ymmärtäneet, että hän puhui heille Isästä.
28 Niinpä Jeesus jatkoi: "Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut. [Joh. 3:14, 12:32 \| Joh. 5:30]	28 Niin Jeesus sanoi heille: "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.	28 Sanoi siis Jesus heille: kuin te olette Ihmisen Pojan ylentäneet, niin te ymmärrätte, että minä se olen, ja etten minä tee itsestäni mitään, vaan niinkuin Isä on minun opettanut, niitä minä puhun.
29 Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan." [Joh. 16:32]	29 Ja hän, joka on minut lähettänyt, on minun kanssani; hän ei ole jättänyt minua yksinäni, koska minä aina teen sitä, mikä hänelle on otollista."	29 Ja se, joka minun lähetti, on minun kanssani. Ei Isä jättänyt minua yksinäni, sillä minä teen aina niitä, mitkä hänelle kelvolliset ovat.
30 Monet uskoivat Jeesukseen kuullessaan hänen puhuvan näin.	30 Kun hän näin puhui, uskoivat monet häneen.	30 Kuin hän näitä puhui, niin moni uskoi hänen päällensä.
Abrahamin lapset
31 Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: "Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.	31 Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;	31 Niin Jesus sanoi niille Juudalaisille, jotka hänen uskoivat: jos te pysytte minun puheessani, niin te totisesti minun opetuslapseni olette.
32 Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." [Room. 6:18, 8:2; Gal. 5:1]	32 ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".	32 Ja teidän pitää totuuden ymmärtämän, ja totuuden pitää teidät vapahtaman.
33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Abrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?" [Neh. 9:36; Matt. 3:9]	33 He vastasivat hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?"	33 Niin he vastasivat häntä: me olemme Abrahamin siemen, emmekä ole koskaan kenenkään orjina olleet; kuinka siis sinä sanot: teidän pitää vapaiksi tuleman?
34 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. [Room. 6:16; 2. Piet. 2:19]	34 Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.	34 Jesus vastasi heitä ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: jokainen, joka tekee syntiä, hän on synnin orja.
35 Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. [1. Moos. 21:10; Gal. 4:30]	35 Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti.	35 Mutta ei orja pysy ijankaikkisesti huoneessa; vaan Poika pysyy ijankaikkisesti.
36 Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita. [Hepr. 2:14,15]	36 Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.	36 Jos siis Poika teidät vapaiksi tekee, niin te totisesti olette vapaat.
37 Minä tiedän kyllä, että te olette Abrahamin jälkeläisiä. Silti te haluatte tappaa minut, koska sanani ei saa teissä sijaa.	37 Minä tiedän, että te olette Aabrahamin jälkeläisiä; mutta te tavoittelette minua tappaaksenne, koska minun sanani ei saa tilaa teissä.	37 Minä tiedän, että te olette Abrahamin siemen, vaan te etsitte kuolettaaksenne minua; sillä ei minun puheellani ole teissä siaa.
38 Minä puhun, mitä olen Isäni luona nähnyt -- ja te teette, mitä olette omalta isältänne oppineet."	38 Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne."	38 Minä puhun, mitä minä olen isäni tykönä nähnyt, ja te teette, mitä te olette nähneet teidän isänne tykönä.
39 He vastasivat Jeesukselle: "Meidän isämme on Abraham." Jeesus sanoi: "Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja.	39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Aabraham on meidän isämme". Jeesus sanoi heille: "Jos olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.	39 He vastasivat ja sanoivat hänelle: Abraham on meidän isämme. Jesus sanoi heille: jos te olisitte Abrahamin lapset: niin te tekisitte Abrahamin töitä.
40 Mutta nyt te haluatte tappaa minut -- miehen, joka on sanonut teille totuuden, sen, minkä on Jumalalta kuullut. Niin ei Abraham tehnyt.	40 Mutta nyt te tavoittelette minua tappaaksenne, miestä, joka on puhunut teille totuuden, jonka hän on kuullut Jumalalta. Niin ei Aabraham tehnyt.	40 Mutta nyt te etsitte minua tappaaksenne, sitä ihmistä, joka totuuden on teille puhunut, jonka hän on Jumalalta kuullut: sitä ei Abraham tehnyt.
41 Te teette aivan samoin kuin isänne." He sanoivat: "Me emme ole porton poikia. Meillä on yksi isä, Jumala."	41 Te teette isänne tekoja." He sanoivat hänelle: "Me emme ole aviorikoksesta syntyneitä; meillä on yksi Isä, Jumala".	41 Te teette teidän isänne tekoja. Niin he sanoivat hänelle: emme ole äpärinä syntyneet: meillä on yksi Isä, Jumala.
42 Tähän Jeesus sanoi: "Jos Jumala olisi teidän isänne, te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtöisin Jumalasta ja tulen hänen luotaan. Minä en edes päättänyt tulostani itse, vaan hän lähetti minut.	42 Jeesus sanoi heille: "Jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen Jumalasta lähtenyt ja tullut; en minä ole itsestäni tullut, vaan hän on minut lähettänyt.	42 Jesus sanoi heille: jos Jumala olis teidän Isänne, niin te tosin rakastaisitte minua; sillä minä läksin ja tulin Jumalasta, en minä itsestäni tullut, vaan hän lähetti minun.
43 Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon.	43 Minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani.	43 Miksi ette ymmärrä tätä minun puhettani? Ette taida kuulla sitä minun sanaani.
44 Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. [1. Joh. 3:8]	44 Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.	44 Te olette isästä perkeleestä, ja teidän isänne himoja te tahdotte tehdä. Hän on ollut murhaaja alusta, ja ei pysynyt totuudessa; sillä ei totuus ole hänessä. Kuin hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omastansa; sillä hän on valehtelia ja valheen isä.
45 Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden.	45 Mutta minua te ette usko, sentähden että minä sanon totuuden.	45 Mutta että minä sanon totuuden, niin ette usko minua.
46 Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua?	46 Kuka teistä voi näyttää minut syypääksi syntiin? Jos minä totuutta puhun, miksi ette minua usko?	46 Kuka teistä nuhtelee minua synnin tähden? jos minä sanon teille totuuden, miksi ette usko minua?
47 Se, joka on lähtöisin Jumalasta, kuulee mitä Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole lähtöisin Jumalasta." [Joh. 10:26, 18:47; 1. Joh. 4:6]	47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta."	47 Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat; sentähden ette kuule, ettette Jumalasta ole.
Jeesus ja Abraham
48 Juutalaiset sanoivat Jeesukselle: "Sinä olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eikö asia olekin niin?" [Joh. 7:20, 10:20]	48 Niin juutalaiset vastasivat ja sanoivat hänelle: "Emmekö ole oikeassa, kun sanomme, että sinä olet samarialainen ja että sinussa on riivaaja?"	48 Niin vastasivat Juudalaiset ja sanoivat hänelle: emmekö me oikein sano, että sinä olet Samarialainen, ja sinulla on perkele?
49 Jeesus vastasi: "Ei minussa ole pahaa henkeä. Minä kunnioitan Isääni, mutta te häpäisette minua.	49 Jeesus vastasi: "Minussa ei ole riivaajaa, vaan minä kunnioitan Isääni, ja te häpäisette minua.	49 Jesus vastasi: ei minulla ole perkele, vaan minä kunnioitan minun Isääni, ja te häpäisette minua.
50 Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. [Joh. 7:18]	50 Mutta minä en etsi omaa kunniaani; yksi on, joka etsii ja tuomitsee.	50 En minä etsi omaa kunniaani, yksi on, joka sitä kysyy ja tuomitsee.
51 Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa." [Joh. 5:24, 11:25]	51 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä näe kuolemaa."	51 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka tätkee minun sanani, ei hänen pidä näkemän kuolemaa ijankaikkisesti.
52 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt asia on selvä: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sinä sanot: 'Joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.'	52 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Nyt me ymmärrämme, että sinussa on riivaaja. Aabraham on kuollut ja profeetat, ja sinä sanot: 'Jos joku pitää minun sanani, hän ei ikinä maista kuolemaa'.	52 Niin Juudalaiset sanoivat hänelle: nyt me ymmärsimme, että sinulla on perkele. Abraham on kuollut ja prophetat, ja sinä sanot: joka kätkee minun sanani, ei hänen pidä maistaman kuolemaa ijankaikkisesti.
53 Sinäkö muka olet suurempi kuin isämme Abraham? Hän on kuollut, ja niin ovat kuolleet myös profeetat. Mikä sinä luulet olevasi?"	53 Oletko sinä suurempi kuin isämme Aabraham, joka on kuollut? Ja profeetat ovat kuolleet; keneksi sinä itsesi teet?"	53 Oletkos sinä suurempi kuin meidän isämme Abraham, joka kuollut on? ja prophetat ovat kuolleet: miksi sinä itses teet?
54 Jeesus vastasi: "Jos minä itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole minkään arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Isä, hän, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne.	54 Jeesus vastasi: "Jos minä itse itselleni otan kunnian, niin minun kunniani ei ole mitään. Minun Isäni on se, joka minulle kunnian antaa, hän, josta te sanotte: 'Hän on meidän Jumalamme',	54 Jesus vastasi: jos minä itsiäni kunnioitan, niin ei minun kunniani ole mitään: minun Isäni on se, joka kunnioittaa minua, jonka te teidän Jumalaksenne sanotte.
55 Te ette ole oppineet tuntemaan häntä, mutta minä tunnen hänet. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta minä tunnen hänet ja pidän kiinni hänen sanastaan.	55 ettekä tunne häntä; mutta minä tunnen hänet. Ja jos sanoisin, etten tunne häntä, niin minä olisin valhettelija niinkuin tekin; mutta minä tunnen hänet ja pidän hänen sanansa.	55 Ja ette tunne häntä, mutta minä tunnen hänen: ja jos minä sanoisin, etten minä häntä tuntisi, niin minä olisin valehtelia kuin tekin; mutta minä tunnen hänen ja kätken hänen sanansa.
56 Teidän isänne Abraham iloitsi siitä, että saisi nähdä minun päiväni. Hän näki sen ja riemuitsi."	56 Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi."	56 Abraham teidän isänne iloitsi, nähdäksensä minun päiväni; hän näki sen, ja ihastui.
57 Juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole edes viidenkymmenen ja olet muka nähnyt Abrahamin!"	57 Niin juutalaiset sanoivat hänelle: "Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!"	57 Niin Juudalaiset sanoivat hänelle: et sinä ole vielä viidenkymmenen ajastajan vanha ja olet nähnyt Abrahamin?
58 Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi -- minä olin." [Joh. 1:1, 17:5; Kol. 1:17]	58 Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut".	58 Jesus sanoi heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: ennenkuin Abraham olikaan, olen minä.
59 Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä.	59 Silloin he poimivat kiviä heittääksensä häntä niillä; mutta Jeesus lymysi ja lähti pyhäköstä.	59 Niin he poimivat kiviä, laskettaaksensa häntä. Mutta Jesus lymyi ja läksi ulos templistä, käyden heidän keskeltänsä; ja niin hän pääsi ulos.

JOHANNES 9

Jeesus parantaa sokeana syntyneen
1 Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.	1 Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea.	1 Ja Jesus, käyden ohitse, näki ihmisen, joka oli sokiana syntynyt.
2 Opetuslapset kysyivät häneltä: "Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?" [Luuk. 13:2]	2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?"	2 Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä, sanoen: Mestari, kuka syntiä teki, tämäkö eli hänen vanhempansa, että hänen piti sokiana syntymän?
3 Jeesus vastasi: "Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki.	3 Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.	3 Jesus vastasi: ei tämä syntiä tehnyt eikä hänen vanhempansa; mutta että Jumalan työt hänessä ilmoitettaisiin.
4 Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. [Joh. 5:17, 14:10]	4 Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.	4 Minun tulee tehdä hänen töitänsä, joka minun lähetti, niin kauvan kuin päivä on. Yö tulee, koska ei kenkään taida työtä tehdä.
5 Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo." [Joh. 1:4+]	5 Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus."	5 Niinkauvan kuin minä olen maailmassa, niin olen minä maailman valkeus.
6 Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin [Mark. 7:33]	6 Tämän sanottuaan hän sylki maahan ja teki syljestä tahtaan ja siveli tahtaan hänen silmilleen	6 Kuin hän tämän sanonut oli, sylki hän maahan ja teki loan syljestä ja voiteli sokian silmät loalla,
7 ja sanoi: "Mene Siloan altaalle ja peseydy." -- Altaan nimi merkitsee: lähetetty. -- Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä. [2. Kun. 5:10]	7 ja sanoi hänelle: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa" -se on käännettynä: lähetetty. -Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.	7 Ja sanoi hänelle: mene ja pese itses lammikossa Siloam, se on niin paljo kuin: lähetetty. Niin hän meni ja pesi itsensä ja tuli näkemään.
8 Miehen naapurit ja muutkin, jotka ennen olivat nähneet hänet ja tiesivät hänet kerjäläiseksi, ihmettelivät: "Eikö tämä ole se, joka istui kerjäämässä?"	8 Silloin naapurit ja ne, jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat: "Eikö tämä ole se, joka istui ja kerjäsi?"	8 Niin kylän miehet ja ne, jotka hänen ennen olivat nähneet sokiana, sanoivat: eikö tämä se ole, joka istui ja kerjäsi?
9 Toiset sanoivat: "Sama mies", toiset taas sanoivat: "Ei ole, samannäköinen vain." Mutta hän sanoi itse: "Kyllä se olen minä."	9 Toiset sanoivat: "Hän se on", toiset sanoivat: "Ei ole, vaan hän on hänen näköisensä". Hän itse sanoi: "Minä se olen".	9 Muutamat vastasivat:hän se on. Mutta muut sanoivat: hän on sen muotoinen; vaan hän itse sanoi: minä se olen.
10 He kysyivät häneltä: "Kuinka olet saanut näkösi?"	10 Niin he sanoivat hänelle: "Miten sinun silmäsi ovat auenneet?"	10 Niin he sanoivat hänelle: kuinka sinun silmäs aukenivat?
11 Hän vastasi: "Se mies, jonka nimi on Jeesus, teki tahnaa, siveli sitä silmiini ja sanoi: 'Mene Siloan altaalle ja peseydy.' Minä menin ja peseydyin, ja silloin sain näköni."	11 Hän vastasi: "Se mies, jota kutsutaan Jeesukseksi, teki tahtaan ja voiteli minun silmäni ja sanoi minulle: 'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa'; niin minä menin ja peseydyin ja sain näköni".	11 Vastasi hän ja sanoi: se ihminen, joka Jesukseksi kutsutaan, teki loan, ja voiteli minun silmäni, ja sanoi minulle: mene ja pese Siloamin lammikossa. Ja kuin minä menin ja pesin, niin minä sanin näköni.
12 "Missä se mies on?" he kysyivät häneltä, mutta hän vastasi: "En tiedä."	12 He sanoivat hänelle: "Missä hän on?" Hän vastasi: "En tiedä".	12 Niin he sanoivat hänelle: kussas hän on? Hän sanoi: en minä tiedä.
Fariseukset kuulustelevat parantunutta
13 Mies, joka oli ollut sokea, vietiin fariseusten luo.	13 Niin he veivät hänet, joka ennen oli ollut sokea, fariseusten luo.	13 Niin he veivät sen, joka ennen sokiana ollut oli, Pharisealaisten tykö.
14 Oli sapatti, kun Jeesus teki tahnan ja avasi miehen silmät. [Joh. 5:9]	14 Ja se päivä, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi hänen silmänsä, oli sapatti.	14 Ja se oli sabbatin päivä, jona Jesus teki loan ja avasi hänen silmänsä.
15 Myös fariseukset kysyivät mieheltä, kuinka hän oli saanut näkönsä, ja mies kertoi: "Hän pani tahnaa silmilleni, sitten kävin pesulla, ja nyt minä näen."	15 Niin myöskin fariseukset kysyivät häneltä, miten hän oli saanut näkönsä. Ja hän sanoi heille: "Hän siveli tahtaan minun silmilleni, ja minä peseydyin, ja nyt minä näen".	15 Niin kysyivät taas häneltä Pharisealaiset, kuinka hän näkönsä saanut oli. Hän sanoi heille: hän pani loan minun silmäini päälle, ja minä pesin, ja näen.
16 Silloin jotkut fariseuksista sanoivat: "Ei hän voi olla Jumalan mies, koska hän ei noudata sapattikäskyä." Toiset taas sanoivat: "Voisiko syntinen ihminen tehdä sellaisia ihmeitä?" Tästä syntyi kiistaa, [Joh. 7:12]	16 Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.	16 Niin muutamat Pharisealaisista sanoivat: ei se ihminen ole Jumalasta, ettei hän pidä sabbatia. Muut sanoivat: kuinka taitaa joku syntinen ihminen senkaltaisia ihmeitä tehdä? Ja riita oli heillä keskenänsä.
17 ja siksi he kysyivät taas sokealta: "Mitä mieltä sinä itse olet hänestä? Sinunhan silmäsi hän avasi." Mies vastasi: "Hän on profeetta." [Luuk. 7:16]	17 Niin he taas sanoivat sokealle: "Mitä sinä sanot hänestä, koskapa hän avasi sinun silmäsi?" Ja hän sanoi: "Hän on profeetta".	17 He sanoivat taas sokiallle: mitä sinä hänestä sanot, joka sinun silmäs avasi? Hän sanoi: hän on propheta.
18 Juutalaiset eivät uskoneet, että mies oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennen kuin kutsuivat hänen vanhempansa paikalle.	18 Mutta juutalaiset eivät uskoneet hänestä, että hän oli ollut sokea ja saanut näkönsä, ennenkuin kutsuivat sen näkönsä saaneen vanhemmat	18 Mutta ei Juudalaiset sitä uskoneet, että hän oli sokiana ollut ja näkemään tullut, siihenasti kuin he kutsuivat sen vanhemmat, joka näkönsä saanut oli.
19 He kysyivät vanhemmilta: "Onko tämä teidän poikanne? Väitättekö te hänen syntyneen sokeana? Kuinka sitten on mahdollista, että hän nyt näkee?"	19 ja kysyivät heiltä sanoen: "Onko tämä teidän poikanne, jonka sanotte sokeana syntyneen? Kuinka hän sitten nyt näkee?"	19 Ja he kysyivät heiltä, sanoen: onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte sokiana syntyneen? kuinka siis hän nyt näkee?
20 Vanhemmat vastasivat: "Hän on meidän poikamme, ja hän on syntynyt sokeana, sen me tiedämme.	20 Hänen vanhempansa vastasivat ja sanoivat: "Me tiedämme, että tämä on meidän poikamme ja että hän on sokeana syntynyt;	20 Hänen vanhempansa vastasivat heitä ja sanoivat: me tiedämme tämän meidän pojaksemme, ja että hän sokiana syntynyt on.
21 Mutta sitä emme tiedä, kuinka hän nyt voi nähdä, emmekä sitä, kuka hänen silmänsä on avannut. Kysykää häneltä itseltään, hän on täysi- ikäinen ja voi vastata itse."	21 mutta kuinka hän nyt näkee, emme tiedä; emme myöskään tiedä, kuka on avannut hänen silmänsä. Kysykää häneltä; hänellä on kyllin ikää, puhukoon itse puolestansa."	21 Mutta kuika hän nyt näkee, sitä emme tiedä, ja kuka hänen silmänsä avasi, emme tiedä; hänellä on kyllä ikää, kysykäät häneltä; puhukaan itsestänsä.
22 He sanoivat näin, koska pelkäsivät juutalaisia. Juutalaiset olivat näet jo päättäneet erottaa synagogasta jokaisen, joka tunnustaisi Jeesuksen Messiaaksi. [Joh. 12:42, 16:2; Ap. t. 26:9-11]	22 Näin hänen vanhempansa sanoivat, koska pelkäsivät juutalaisia. Sillä juutalaiset olivat jo sopineet keskenään, että se, joka tunnusti hänet Kristukseksi, oli erotettava synagoogasta.	22 Niin sanoivat hänen vanhempansa, sillä he pelkäsivät Juudalaisia; sillä Juudalaiset olivat jo niin keskenänsä päättäneet, että jos joku hänen tunnustais Kristukseksi, sen piti synagogasta oleman suljettu ulos.
23 Tästä syystä vanhemmat sanoivat: "Hän on täysi-ikäinen, kysykää häneltä."	23 Sentähden hänen vanhempansa sanoivat: "Hänellä on kyllin ikää, kysykää häneltä".	23 Sentähden sanoivat hänen vanhempansa: hänellä on kyllä ikää, kysykäät häneltä.
24 Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin nyt uudestaan kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen."	24 Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen".	24 Niin he kutsuivat toisen kerran sen ihmisen, joka sokiana oli ollut, ja sanoivat hänelle: anna Jumalalle kunnia! me tiedämme sen ihmisen syntiseksi.
25 Mies vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen."	25 Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen".	25 Hän vastasi ja sanoi: jos hän on syntinen, sitä en minä tiedä: vaan sen minä ainoasti tiedän, että minä, joka sokia olin, nyt näen.
26 He kyselivät: "Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?"	26 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä hän sinulle teki? Miten hän avasi sinun silmäsi?"	26 He sanoivat taas hänelle: mitä hän sinulle teki? kuika hän sinun silmäs avasi?
27 Mies vastasi: "Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?"	27 Hän vastasi heille: "Johan minä teille sanoin, ettekä te kuulleet. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Tahdotteko tekin ruveta hänen opetuslapsiksensa?"	27 Hän vastasi: jo minä sanoin teille, ettekö te kuulleet? Miksi te taas sitä tahdotte kuulla? Tahdotteko te myös hänen opetuslapsiksensa?
28 He vastasivat hänelle pilkallisesti: "Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia.	28 Niin he herjasivat häntä ja sanoivat: "Sinä olet hänen opetuslapsensa, mutta me olemme Mooseksen opetuslapsia.	28 Niin he kiroilivat häntä ja sanoivat: sinä olet hänen opetuslapsensa; mutta me olemme Moseksen opetuslapset.
29 Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä."	29 Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tämä on, sitä emme tiedä."	29 Me tiedämme Jumalan Mosesta puhutelleen: mutta kusta tämä on, emme tiedä.
30 "Merkillistä", mies vastasi, "että te ette tiedä, mistä hän on -- ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni.	30 Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni.	30 Niin ihminen vastasi ja sanoi heille: se on tosin ihmeellinen, ettette tiedä, kusta hän on, ja kuitenkin hän avasi minun silmäni.
31 Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. [Sananl. 15:29; Miika 3:4; Sak. 7:13]	31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.	31 Mutta me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on Jumalan palvelia ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
32 Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät.	32 Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.	32 Ei ole maailman alusta kuultu, että joku on sen silmät avannut, joka sokiana syntynyt on.
33 Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen."	33 Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä."	33 Ellei hän olisi Jumalasta, niin ei hän taitaisi mitään tehdä.
34 Silloin fariseukset sanoivat: "Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies -- ja sinä rupeat opettamaan meitä!" He ajoivat miehen ulos.	34 He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Sinä olet kokonaan synneissä syntynyt, ja sinä tahdot opettaa meitä!" Ja he ajoivat hänet ulos.	34 He vastasivat ja sanoivat hänelle: sinä olet päänänsä synnissä syntynyt, ja sinä opetat meitä? Ja he ajoivat hänen ulos.
35 Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: "Uskotko Ihmisen Poikaan?"	35 Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"	35 Ja Jesus sai sen kuulla, että he olivat hänen ajaneet ulos, ja kuin hän löysi hänen, sanoi hän hänelle: uskotkos sinä Jumalan Pojan päälle?
36 "Herra, kuka hän on?" mies kysyi. "Sano, jotta voisin uskoa."	36 Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"	36 Hän vastasi ja sanoi: Herra, kuka se on, että minä hänen päällensä uskoisin?
37 Jeesus sanoi: "Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi." [Joh. 4:26]	37 Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".	37 Niin Jesus sanoi hänelle: sinä olet hänen nähnyt, ja hän on se, joka puhuu sinun kanssas.
38 "Minä uskon, Herra", mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.	38 Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.	38 Niin hän sanoi: Herra, minä uskon. Ja hän kumarsi ja rukoili häntä.
39 Jeesus sanoi: "Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita." [Joh. 4:26]	39 Ja Jeesus sanoi: "Tuomioksi minä olen tullut tähän maailmaan, että ne, jotka eivät näe, näkisivät, ja ne, jotka näkevät, tulisivat sokeiksi".	39 Ja Jesus sanoi: minä tulin tuomiolle tähän maailmaan, että ne, jotka ei näe, pitää näkemän, ja ne, jotka näkevät, pitää sokiaksi tuleman.
40 Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: "Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?"	40 Ja muutamat fariseukset, jotka olivat siinä häntä lähellä, kuulivat tämän ja sanoivat hänelle: "Olemmeko mekin sokeat?"	40 Ja muutamat Pharisealaisista, jotka hänen tykönänsä olivat, kuulivat nämät ja sanoivat hänelle: olemmeko mekin sokiat?
41 Jeesus vastasi: "Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä." [Joh. 15:22; Room. 2:19]	41 Jeesus sanoi heille: "Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: 'Me näemme'; sentähden teidän syntinne pysyy".	41 Jesus sanoi heille: jos te sokiat olisitte, niin ei olisi teillä syntiä; mutta että te sanotte: me näemme, sentähden teidän syntinne pysyy.

JOHANNES 10

Hyvä paimen
1 "Totisesti, totisesti: se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo.	1 "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri.	1 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka ei ovesta mene sisälle lammashuoneesen, vaan astuu siihen muualta, se on varas ja ryöväri.
2 Se, joka menee portista, on lampaiden paimen.	2 Mutta joka menee ovesta sisälle, se on lammasten paimen.	2 Mutta joka oven kautta sisälle menee, se on lammasten paimen:
3 Hänelle vartija avaa portin, ja lampaat kuuntelevat hänen ääntään. Hän kutsuu lampaitaan nimeltä ja vie ne laitumelle.	3 Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä; ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.	3 Sille ovenvartia avaa, ja lampaat kuulevat hänen äänensä. Ja omia lampaitansa kutsuu hän nimeltänsä, ja vie heidät ulos.
4 Laskettuaan ulos kaikki lampaansa hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.	4 Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.	4 Ja kuin hän omat lampaansa päästää ulos, käy hän heidän edellänsä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä he tuntevat hänen äänensä.
5 Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä."	5 Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä."	5 Mutta ei he muukalaita seuraa, vaan pakenevat häntä; sillä ei he tunne muukalaisten ääntä.
6 Jeesus esitti heille tämän vertauksen, mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän puheellaan tarkoitti. [Mark. 9:32]	6 Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.	6 Tämän tapauksen sanoi Jesus heille; mutta ei he niitä ymmärtäneet, mitä hän heille sanoi.
7 Siksi Jeesus jatkoi: "Totisesti, totisesti: minä olen lampaiden portti.	7 Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: minä olen lammasten ovi.	7 Niin Jesus sanoi taas heille: totisesti, totisesti sanon minä teille: minä olen lammasten ovi.
8 Ne, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat kaikki olleet varkaita ja rosvoja, eivätkä lampaat ole kuunnelleet heitä. [Jer. 23:1,2]	8 Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä; mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.	8 Kaikki, jotka minun edelläni ovat tulleet, ovat varkaat ja ryövärit: vaan ei lampaat kuulleet heitä.
9 Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu. Hän voi vapaasti tulla ja mennä, ja hän löytää laitumen. [Joh. 14:6; Ef. 2:18; Hepr. 10:19]	9 Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.	9 Minä olen ovi: jos joku minun kauttani menee sisälle, se tulee autuaaksi, ja menee sisälle ja ulos, ja löytää laitumen.
10 Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän. [Joh. 1:16]	10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.	10 Ei varas tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja kadottamaan: minä tulin, että heillä pitää elämä oleman ja yltäkyllä oleman.
11 "Minä olen hyvä paimen, oikea paimen, joka panee henkensä alttiiksi lampaiden puolesta. [Hes. 34:16; Hepr. 13:20; 1. Piet. 2:25]	11 Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.	11 Minä olen hyvä paimen: hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
12 Palkkarenki ei ole oikea paimen eivätkä lampaat hänen omiaan, ja niinpä hän nähdessään suden tulevan jättää lauman ja pakenee. Susi saa lampaat saaliikseen ja hajottaa lauman,	12 Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole, kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi ryöstää ja hajottaa ne.	12 Mutta palkollinen, joka ei ole paimen, eikä lampaat ole hänen omansa: kuin hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee; ja susi raatelee ja haaskaa lampaat.
13 koska palkkapaimen ei välitä lampaista.	13 Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.	13 Mutta palkollinen pakenee, sillä hän on palkollinen, eikä tottele lampaista.
14 "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut,	14 Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,	14 Minä olen hyvä paimen, joka tunnen omani, ja minä tunnetaan myös omiltani,
15 niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta. [Matt. 11:27; Joh. 7:29]	15 niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.	15 Niinkuin Isä minun tuntee, ja minä tunnen Isän: ja panen henkeni lammasten edestä.
16 Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen. [Hes. 37:22; Matt. 28:19; Joh. 11:52; Ap. t. 2:39]	16 Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen.	16 Minulla on myös muita lampaita, jotka ei ole tästä lammashuoneesta: ne pitää minun myös tänne saattaman: ja he saavat kuulla minun ääneni; ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen.
17 "Isä rakastaa minua, koska minä annan henkeni -- saadakseni sen jälleen takaisin.	17 Sentähden Isä minua rakastaa, koska minä annan henkeni, että minä sen jälleen ottaisin.	17 Sentähden Isä minua rakastaa, sillä minä panen henkeni, että minä sen jälleen otan.
18 Kukaan ei sitä minulta riistä, itse minä sen annan pois. Minulla on valta antaa se ja valta ottaa se takaisin. Niin on Isäni käskenyt minun tehdä." [Joh. 14:31]	18 Ei kukaan sitä minulta ota, vaan minä annan sen itsestäni. Minulla on valta antaa se, ja minulla on valta ottaa se jälleen; sen käskyn minä olen saanut Isältäni."	18 Ei ota kenkään sitä minulta, vaan minä panen sen itsestäni. Minulla on valta sitä panna, ja minulla on valta sitä taas ottaa. Sen käskyn minä sain Isältäni.
19 Nämä sanat synnyttivät taas kiistaa juutalaisten kesken.	19 Niin syntyi taas erimielisyys juutalaisten kesken näiden sanain tähden.	19 Niin tuli taas riita Juudalaisten keskellä näiden puhetten tähden.
20 Monet heistä sanoivat: "Hänessä on paha henki, hän on järjiltään. Mitä te häntä kuuntelette?" [Mark. 3:21; Joh. 7:20, 8:48]	20 Ja useat heistä sanoivat: "Hänessä on riivaaja, ja hän on järjiltään; mitä te häntä kuuntelette?"	20 Ja moni heistä sanoi: hänellä on perkele, ja hän on mieletöin: mitä te häntä kuultelette?
21 Toiset taas sanoivat: "Noin ei puhu sellainen, jossa on paha henki. Ja pystyisikö paha henki avaamaan sokeiden silmät?" [Joh. 9:6,7]	21 Toiset sanoivat: "Nämä eivät ole riivatun sanoja; eihän riivaaja voi avata sokeain silmiä?"	21 Mutta muut sanoivat: ei ne ole riivatun puheet: taitaako perkele sokian silmät avata?
Juutalaiset torjuvat Jeesuksen
22 Oli talvi, ja Jerusalemissa vietettiin temppelin vihkimisen vuosijuhlaa. [1. Makk. 4:59]	22 Sitten oli temppelin vihkimisen muistojuhla Jerusalemissa, ja oli talvi.	22 Ja Jerusalemissa oli kirkkomessu, ja talvi oli,
23 Kun Jeesus käveli temppelialueella Salomon pylväikössä, [Ap. t. 3:11]	23 Ja Jeesus käyskeli pyhäkössä, Salomon pylväskäytävässä.	23 Ja Jesus käveli templissä Salomon esihuoneessa.
24 juutalaiset piirittivät hänet ja tiukkasivat: "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan."	24 Niin juutalaiset ympäröivät hänet ja sanoivat hänelle: "Kuinka kauan sinä pidät meidän mieltämme kiihdyksissä? Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan."	24 Niin Juudalaiset piirittivät hänen ja sanoivat hänelle: kuinka kauvan sinä meitä pidät ylös? Jos olet Kristus, niin sano meille selkiästi.
25 Jeesus vastasi: "Minähän olen sanonut sen teille, mutta te ette usko. Teot, jotka minä teen Isäni nimissä, todistavat minusta. [Joh. 5:36, 14:11]	25 Jeesus vastasi heille: "Minä olen sanonut sen teille, ja te ette usko. Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.	25 Jesus vastasi heitä: minä olen sen teille sanonut, ja ette usko: ne työt, jotka minä teen Isäni nimeen, todistavat minusta.
26 Te ette kuitenkaan usko, koska ette ole minun lampaitani.	26 Mutta te ette usko, sillä te ette ole minun lampaitani.	26 Mutta ette usko: sillä ette ole minun lampaistani, miinkuin minä teille sanoin.
27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.	27 Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.	27 Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen heidät, ja he seuraavat minua:
28 Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta. [Joh. 3:15+]	28 Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.	28 Ja minä annan heille ijankaikkisen elämän, ja ei heidän pidä hukkuman ijankaikkisesti, eikä pidä yhdenkään repäisemän heitä minun kädestäni.
29 Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kuin kukaan muu, eikä kukaan voi riistää heitä Isäni kädestä.	29 Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.	29 Minun isäni, joka ne minulle antoi, on suurempi kaikkia: ja ei kenkään taida heitä reväistä minun Isäni kädestä.
30 Minä ja Isä olemme yhtä."	30 Minä ja Isä olemme yhtä."	30 Minä ja Isä olemme yhtä.
31 Juutalaiset alkoivat taas kerätä kiviä kivittääkseen Jeesuksen.	31 Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.	31 Niin Juudalaiset poimivat taas kiviä häntä kivittääksensä.
32 Jeesus sanoi heille: "Minä olen teidän nähtenne tehnyt monta hyvää tekoa, jotka ovat lähtöisin Isästä. Mikä niistä antaa teille aiheen kivittää minut?"	32 Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"	32 Jesus vastasi heitä: minä osoitin teille Isältäni monta hyvää työtä: minkä työn tähden niistä te siis minun kivitätte?
33 Juutalaiset vastasivat: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." [3. Moos. 24:16; Mark. 14:64; Joh. 5:18]	33 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi".	33 Juudalaiset vastasivat häntä, sanoen: emme sinua hyvän työn tähden kivitä, vaan pilkan tähden, ja että sinä, joka ihminen olet, teet itses Jumalaksi.
34 Jeesus vastasi: "Eikö teidän laissanne sanota: 'Minä sanoin: te olette jumalia.'? [Ps. 82:6]	34 Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?	34 Jesus vastasi heitä: eiko teidän laissanne ole kirjoitettu: minä sanon, te olette jumalat?
35 Niitä, jotka saivat Jumalan ilmoituksen, sanotaan siis jumaliksi, eikä pyhiä kirjoituksia voi tehdä tyhjäksi.	35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli-ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin-	35 Jos hän ne kutsui jumaliksi, joille Jumalan sana tapahtui, ja ei kirjoitus taideta rikottaa:
36 Isä on minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika?	36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?	36 Ja te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: sinä pilkkaat Jumalaa, että minä sanoin: minä olen Jumalan Poika.
37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.	37 Jos minä en tee Isäni tekoja, älkää uskoko minua.	37 Ellen minä tee minun Isäni töitä, niin älkäät minua uskoko.
38 Mutta jos teen, uskokaa tekojani, vaikka ette minua uskoisikaan. Silloin te opitte ymmärtämään, että Isä on minussa ja minä olen Isässä." [Joh. 14:10,11]	38 Mutta jos minä niitä teen, niin, vaikka ette uskoisikaan minua, uskokaa minun tekojani, että tulisitte tuntemaan ja ymmärtäisitte Isän olevan minussa ja minun olevan Isässä."	38 Mutta jos minä niitä teen, ja jos ette minua usko, niin uskokaat ne työt, että te tuntisitte ja uskoisitte Isän olevan minussa ja minun hänessä.
39 Juutalaiset yrittivät taas ottaa Jeesuksen kiinni, mutta hän ei jäänyt heidän käsiinsä. [Joh. 7:30, 8:20]	39 Niin he taas tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta hän lähti pois heidän käsistänsä.	39 Niin he etsivät taas häntä kiinni ottaaksensa, mutta hän läksi heidän käsistänsä,
40 Jeesus meni jälleen Jordanin toiselle puolelle, sinne missä Johannes aluksi oli kastanut kansaa. Hän jäi sinne joksikin aikaa, [Joh. 1:28]	40 Ja hän meni taas Jordanin tuolle puolelle siihen paikkaan, missä Johannes ensin kastoi, ja viipyi siellä.	40 Ja meni jälleen toiselle puolelle Jordania, siihen paikkaan, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siinä.
41 ja hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. He sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtään tunnustekoa, mutta kaikki, mitä hän tästä miehestä sanoi, on totta."	41 Ja monet tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes ei tehnyt yhtäkään tunnustekoa; mutta kaikki, mitä Johannes sanoi tästä, on totta".	41 Ja monta tuli hänen tykönsä, ja sanoivat: ei Johannes yhtäkään ihmettä tehnyt; mutta kaikki mitä Johannes tästä sanoi, ne ovat todet.
42 Monet uskoivat siellä Jeesukseen.	42 Ja monet siellä uskoivat häneen.	42 Ja monta uskoi sillä hänen päällensä.

JOHANNES 11

Jeesus herättää Lasaruksen
1 Muuan Lasarus-niminen mies oli sairaana. Hän asui Betaniassa, samassa kylässä kuin Maria ja tämän sisar Martta. [Luuk. 10:38,39]	1 Ja eräs mies, Lasarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.	1 Niin mies sairasti, nimeltä Latsarus, Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä.
2 Maria oli se, joka voiteli Herran jalat tuoksuöljyllä ja kuivasi ne hiuksillaan, ja sairas Lasarus oli hänen veljensä. [Joh. 12:3]	2 Ja tämä Maria oli se, joka hajuvoiteella voiteli Herran ja pyyhki hiuksillaan hänen jalkansa; ja Lasarus, joka sairasti, oli hänen veljensä.	2 Mutta Maria oli se, joka voiteli Herran voiteella ja hänen jalkansa hiuksillansa kuivaksi, jonka veli Latsarus sairasti.
3 Lasaruksen sisaret lähettivät Jeesukselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana."	3 Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tämän sanan: "Herra, katso, se, joka on sinulle rakas, sairastaa".	3 Niin hänen sisarensa lähettivät hänen tykönsä, ja sanoivat: Herra, katso, se sairastaa, jotas rakastat.
4 Sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden."	4 Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".	4 Kuin Jesus sen kuuli, sanoi hän: ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kunnioittettaisiin.
5 Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Lasarusta.	5 Ja Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan ja Lasarusta.	5 Mutta Jesus rakasti Marttaa, ha hänen sisartansa, ja Latsarusta.
6 Kuultuaan Lasaruksen sairastavan hän viipyi vielä kaksi päivää siellä, missä silloin oli,	6 Kun hän siis kuuli hänen sairastavan, viipyi hän siinä paikassa, missä hän oli, vielä kaksi päivää;	6 Kuin hän siis kuuli hänen sairastavan, niin hän viipyi siinä paikassa kaksi päivää.
7 mutta sanoi sitten opetuslapsilleen: "Nyt lähdemme takaisin Juudeaan."	7 mutta niiden kuluttua hän sanoi opetuslapsilleen: "Menkäämme taas Juudeaan".	7 Sitte sanoi hän opetuslapsillensa: menkäämme jälleen Juudeaan.
8 Opetuslapset vastustelivat: "Rabbi, oletko sinä taas menossa sinne? Vastahan juutalaiset yrittivät kivittää sinut." [Joh. 10:31]	8 Opetuslapset sanoivat hänelle: "Rabbi, äsken juutalaiset yrittivät kivittää sinut, ja taas sinä menet sinne!"	8 Sanoivat hänelle opetuslapset: Rabbi, äsken etsivät Juudalaiset sinua kivittääksensä, ja sinä menet taas sinne.
9 Jeesus sanoi heille: "Päivässä on kaksitoista tuntia. Se, joka on liikkeellä päiväsaikaan, ei kompastu, sillä hän näkee tämän maailman valon. [Joh. 9:4]	9 Jeesus vastasi: "Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä? Joka vaeltaa päivällä, se ei loukkaa itseänsä, sillä hän näkee tämän maailman valon.	9 Vastasi Jesus: eikö kaksitoistakymmentä ole päivän hetkeä? Jos joku päivällä vaeltaa, ei hän loukkaa itsiänsä; sillä hän näkee tämän maailman valkeuden.
10 Mutta se, joka liikkuu yöllä, kompastelee -- eihän hänessä itsessään ole valoa."	10 Mutta joka vaeltaa yöllä, se loukkaa itsensä, sillä ei hänessä ole valoa."	10 Mutta jos joku yöllä vaeltaa, hän loukkaa itsensä; sillä ei valkeus ole hänessä.
11 Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet."	11 Näin hän puhui, ja sitten hän sanoi heille: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta".	11 Näitä hän puhui, ja sanoi sitte heille: ystävämme Latsarus makaa, mutta minä menen häntä unesta herättämään.
12 Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee."	12 Niin opetuslapset sanoivat hänelle: "Herra, jos hän nukkuu, niin hän tulee terveeksi".	12 Niin sanoivat hänen opetuslapsensa: Herra, jos hän makaa, kyllä hän paranee.
13 Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta.	13 Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan; he taas luulivat hänen puhuneen unessa-nukkumisesta.	13 Mutta Jesus sanoi hänen kuolemastansa; vaan he luulivat hänen sanovan unen makaamisesta.
14 Siksi Jeesus sanoi suoraan: "Lasarus on kuollut.	14 Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: "Lasarus on kuollut,	14 Niin Jesus sanoi heille selkiästi: Latsarus on kuollut.
15 Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen."	15 ja minä iloitsen teidän tähtenne siitä, etten ollut siellä, jotta te uskoisitte; mutta menkäämme hänen tykönsä".	15 Ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten minä siellä ollut, että te uskoisitte. Mutta menkäämme hänen tykönsä.
16 Silloin Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, sanoi toisille opetuslapsille: "Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä." [Sekä Tuomas-nimen kantamuoto, aramean te'oma, että kreikan didymos* tarkoittavat kaksosta.]	16 Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: "Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa".	16 Niin sanoi Toomas, joka kutsutaan kaksoiseksi, muille opetuslapsille: käykäämme myös me, että me kuolisimme hänen kanssansa.
17 Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa.	17 Niin Jeesus tuli ja sai tietää, että hän jo neljä päivää oli ollut haudassa.	17 niin Jesus tuli ja löysi hänen jo neljä päivää maanneen haudassa.
18 Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista stadionmitan* päässä, [Noin kolmen kilometrin. Ks. selitystä Matt. 14:24.]	18 Ja Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viidentoista vakomitan päässä.	18 Mutta Betania oli läsnä Jerusalemia, lähes viisitoitakymmentä vakomittaa.
19 ja monia juutalaisia oli tullut lohduttamaan Marttaa ja Mariaa veljen kuoleman johdosta.	19 Ja useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä heidän veljensä kuolemasta.	19 Ja monta Juudalaisista oli tullut Martan ja Marian tykö, lohduttamaan heitä heidän veljensä tähden.
20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, hän lähti tätä vastaan. Maria oli silloin sisällä talossa.	20 Kun Martta kuuli, että Jeesus oli tulossa, meni hän häntä vastaan; mutta Maria istui kotona.	20 Kuin Martta kuuli Jesuksen tulevan, juoksi hän häntä vastaa; mutta Maria istui kotona.
21 Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut.	21 Ja Martta sanoi Jeesukselle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut.	21 Niin Martta sanoi Jesukselle: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei minun veljeni olisi kuollut.
22 Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät."	22 Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."	22 Mutta minä tiedän vielä, että kaikki, mitä sinä anot Jumalalta, ne Jumala sinulle antaa.
23 Jeesus sanoi: "Veljesi nousee kuolleista."	23 Jeesus sanoi hänelle: "Sinun veljesi on nouseva ylös".	23 Jesus sanoi hänelle: sinun veljes on nouseva ylös.
24 Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." [Dan. 12:2; Joh. 5:28,29]	24 Martta sanoi hänelle: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä".	24 Martta sanoi hänelle: minä tiedän hänen nousevan ylösnousemisessa viimeisenä päivänä.
25 Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, [11:25,26: Joh. 1:4+]	25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.	25 Sanoi Jesus hänelle: minä olen ylösnousemus ja elämä: joka uskoo minun päälleni, hän elää, ehkä hän olis kuollut.
26 eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"	26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"	26 Ja jokainen, joka elää ja uskoo minun päälleni, ei hänen pidä kuoleman ijankaikkisesti: uskotkos sen?
27 "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan." [Joh. 6:69]	27 Hän sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan".	27 Hän sanoi hänelle: jaa Herra, minä uskon sinun Kristukseksi, Jumalan Pojaksi, joka tuleva oli maailmaan.
28 Tämän sanottuaan Martta palasi kotiin, kutsui sisartaan Mariaa ja sanoi hänelle kahden kesken: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua."	28 Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: "Opettaja on täällä ja kutsuu sinua".	28 Ja kuin hän näitä sanonut oli, meni hän pois ja kutsui sisarensa Marian salaa, sanoen: Mestari on tullut ja kutsuu sinua.
29 Kuullessaan sen Maria heti nousi ja lähti Jeesuksen luo.	29 Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa.	29 Kuin hän sen kuuli, nousi hän kohta ja tuli hänen tykösä.
30 Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siellä, missä Martta oli hänet tavannut.	30 Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut.	30 (Sillä ei Jesus ollut vielä kylään tullut, vaan oli siinä paikassa, jossa Martta oli hänen kohdannut.)
31 Kun juutalaiset, jotka olivat talossa lohduttamassa Mariaa, näkivät tämän äkkiä nousevan ja lähtevän ulos, he menivät perässä, koska arvelivat hänen olevan menossa haudalle itkemään.	31 Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.	31 Kuin siis Juudalaiset, jotka hänen kanssansa huoneessa olivat lohduttamassa häntä, näkivät Marian nousevan ja menevän ulos, seurasivat he häntä, sanoen: hän menee haudalle itkemään.
32 Ehdittyään sinne, missä Jeesus oli, ja nähtyään hänet Maria vaipui hänen jalkoihinsa ja sanoi: "Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut."	32 Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut".	32 Kuin Maria sinne tuli, kussa Jesus oli, ja näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa juureen ja sanoi hänelle: Herra, jos olisit täällä ollut, ei olisi minun veljeni kuollut.
33 Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet,	33 Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi;	33 Kuin Jesus näki hänen itkevän ja Juudalaiset, jotka hänen kanssansa tulleet olivat, itkevän, kauhistui hän hengessä ja tuli sangen murheelliseksi,
34 ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat.	34 ja hän sanoi: "Mihin te panitte hänet?" He sanoivat hänelle: "Herra, tule ja katso".	34 Ja sanoi: kuhunka te hänen panitte? He sanoivat hänelle: Herra, tule ja katso.
35 Jeesus itki.	35 Ja Jeesus itki.	35 Ja Jesus itki.
36 Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli."	36 Niin juutalaiset sanoivat: "Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!"	36 Niin sanoivat Juudalaiset: katso, kuinka hän rakasti häntä.
37 Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?" [Joh. 9:6,7]	37 Mutta muutamat heistä sanoivat: "Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?"	37 Mutta muutamat heistä sanoivat: eikö tämä, joka sokian silmät avasi, tainnut tehdä, ettei tämäkään kuollut olisi?
38 Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi.	38 Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi.	38 Niin Jesus kauhistui taas itsessänsä, ja tuli haudan tykö. Mutta siinä oli kuoppa, ja kivi sen päälle pantu.
39 "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää."	39 Jeesus sanoi: "Ottakaa kivi pois". Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää".	39 Jesus sanoi: ottakaat kivi pois. Sanoi hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra, jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuolleena ollut.
40 Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?"	40 Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?"	40 Jesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian.
41 Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.	41 Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut.	41 Ja he ottivat kiven pois sialtansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit.
42 Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut."	42 Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut."	42 Mutta minä tiedän myös, ettäs aina minua kuulet; vaan kansan tähden, joka tässä ympäri seisoo, sanon minä, että he uskoisivat sinun minun lähettäneeksi.
43 Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!"	43 Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"	43 Ja kuin hän nämät sanonut oli, huusi hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos.
44 Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä."	44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".	44 Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääriliinalla, ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jesus sanoi heille: päästäkäät häntä ja antakaat hänen mennä.
Jeesus päätetään surmata
45 Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.	45 Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.	45 Niin monta Juudalaista, jotka olivat Marian tykö tulleet, ja näkivät mitä Jesus teki, uskoivat hänen päällensä.
46 Mutta muutamat heistä menivät fariseusten puheille ja kertoivat, mitä Jeesus oli tehnyt.	46 Mutta muutamat heistä menivät fariseusten luo ja puhuivat heille, mitä Jeesus oli tehnyt.	46 Mutta muutamat heistä menivät Pharisealaisten tykö ja ilmoittivat heille, mitä Jesus oli tehnyt.
47 Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. [11:47-57: Matt. 26:1-5; Mark. 14:1,2; Luuk. 22:1,2]	47 Niin ylipapit ja fariseukset kokosivat neuvoston ja sanoivat: "Mitä me teemme, sillä tuo mies tekee paljon tunnustekoja?	47 Niin ylimmäiset papit ja Pharisealaiset kokosivat neuvon, ja sanoivat: mitä me teemme? sillä tämä ihminen tekee monta ihmiettä.
48 Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme."	48 Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan."	48 Jos me sallimme hänen niin olla, niin kaikki uskovat hänen päällensä, ja Roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä meidän maamme että kansamme.
49 Silloin yksi heistä, Kaifas, joka oli sinä vuonna ylipappina, sanoi: "Te ette ymmärrä yhtään mitään. [11:49,50: Joh. 18:14]	49 Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimmäinen pappi, sanoi heille: "Te ette tiedä mitään	49 Mutta yksi heistä, Kaiphas nimeltä, joka oli sinä vuonna ylimmäinne pappi, sanoi heille: ette mitään tiedä:
50 Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?"	50 ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu".	50 Ette myös ajattele, että se on meille tarpeellinen, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, ettei kaikki kansa hukkuisi.
51 Tämä ei ollut hänen oma ajatuksensa, vaan sen vuoden ylipappina hän lausui ennustuksen: Jeesus oli kuoleva kansan puolesta,	51 Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä,	51 Mutta ei hän sitä itsestänsä sanonut; vaan että hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, niin hän ennusti, että Jesuksen piti kuoleman kansan tähden,
52 eikä vain sen kansan puolesta, vaan kootakseen yhteen kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. [Joh. 10:16]	52 eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset.	52 Ja ei ainoastaan kansan tähden, mutta että hänen piti ne Jumalan lapset, jotka hajoitetut olivat, yhteen kokooman.
53 Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.	53 Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.	53 Mutta siitä päivästä pitivät he yhteen neuvoa, kuolettaaksensa häntä.
54 Sen tähden Jeesus ei enää liikkunut avoimesti Juudeassa vaan siirtyi lähelle autiomaata. Siellä, Efraim-nimisessä kaupungissa, hän sitten oleskeli opetuslapsineen.	54 Sentähden Jeesus ei enää vaeltanut julkisesti juutalaisten keskellä, vaan lähti sieltä lähellä erämaata olevaan paikkaan, Efraim nimiseen kaupunkiin; ja siellä hän oleskeli opetuslapsineen.	54 Ei siis Jesus vaeltanut enää Juudalaisten seassa julkisesti, vaan meni sieltä yhteen maan paikkaan lähes korpea, siihen kaupunkiin, joka kutsutaan Epharaim, ja oleskeli siellä opetuslastensa kanssa.
55 Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä, ja maaseudulta monet tulivat Jerusalemiin jo ennen pääsiäistä puhdistusmenoja varten.	55 Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä, ja monet menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itsensä.	55 Mutta Juudalaisten pääsiäinen lähestyi, ja monta siitä maakunnasta meni pääsiäisen edellä Jerusalemiin puhdistamaan itsiänsä.
56 He etsivät Jeesusta ja puhuivat temppelissä keskenään: "Mitä arvelette? Tuskinpa hän tulee juhlille."	56 Ja he etsivät Jeesusta ja sanoivat toisilleen seisoessaan pyhäkössä: "Mitä arvelette? Eikö hän tullekaan juhlille?"	56 Niin he etsivät Jesusta ja puhuivat keskenänsä, seisoen templissä: mitä te luulette, ettei hän ole juhlalle tullut?
57 Ylipapit ja fariseukset olivat antaneet määräyksen, että jos joku tiesi Jeesuksen olinpaikan, siitä oli ilmoitettava heille, jotta he voisivat pidättää Jeesuksen.	57 Mutta ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni.	57 Ja ylimmäiset papit ja Pharisealaiset olivat käskyn antaneet, että jos joku tietäis, kussa hän olis, niin hänen piti sen ilmoittaman, että he ottaisivat hänen kiinni.

JOHANNES 12

Jeesus voidellaan Betaniassa
1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. [12:1-8: Matt. 26:6-13; Mark. 14:3-9; Luuk. 7:36-38]	1 Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus saapui Betaniaan, jossa Lasarus asui, hän, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.	1 Kuusi päivää enne pääsiäistä tuli Jesus Betaniaan, jossa Latsarus oli, joka kuollut oli, jonka hän kuolleista herätti.
2 Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.	2 Siellä valmistettiin hänelle ateria, ja Martta palveli, mutta Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat aterialla hänen kanssaan.	2 Niin he valmistivat hänelle siellä ehtoollisen, ja Martta palveli; mutta Latsarus oli yksi niistä, jotka hänen kanssansa atrioitsivat.
3 Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.	3 Niin Maria otti naulan oikeata, kallisarvoista nardusvoidetta ja voiteli Jeesuksen jalat ja pyyhki ne hiuksillaan; ja huone tuli täyteen voiteen tuoksua.	3 Niin Maria otti naulan turmelematointa ja kallista nardusvoidetta, ja voiteli Jesuksen jala, ja kuivasi hänen jalkansa hiuksillansa. Ja huone täytettiin voiteen hajusta.
4 Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin:	4 Silloin sanoi yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, joka oli hänet kavaltava:	4 Niin sanoi yksi hänen opetuslapsistansa, Juudas Simonin poika Iskariot, joka hänen sitte petti:
5 "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille."	5 "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?"	5 Miksi et tätä voidetta myyty kolmeensataan pennikiin, ja annettu vaivaisille?
6 Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan.	6 Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.	6 Mutta hän sanoi sen, ei että hän murhetta piti vaivaisista, vaan että hän oli varas, ja hänellä oli kukkaro, jossa hän sen kantoi, mikä siihen pantu oli.
7 Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.	7 Niin Jeesus sanoi: "Anna hänen olla, että hän saisi toimittaa tämän minun hautaamispäiväni varalle.	7 Niin Jesus sanoi: anna hänen olla, hän on sen kätkenyt minun hautaamiseni päiväksi.
8 Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole." [5. Moos. 15:11]	8 Sillä köyhät teillä aina on keskuudessanne, mutta minua teillä ei ole aina."	8 Sillä teidän kykönänne ovat aina vaivaiset, mutta en minä aina teillä ole.
9 Betaniaan saapui suuri joukko juutalaisia, jotka olivat kuulleet Jeesuksen olevan siellä. He eivät tulleet ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Lasaruksen, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista.	9 Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää, että hän oli siellä; ja he menivät sinne, ei ainoastaan Jeesuksen tähden, vaan myöskin nähdäkseen Lasaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolleista.	9 Niin paljo kansaa Juudalaisista ymmärsi hänen siellä olevan, ja tulivat sinne, ei ainoastaan Jesuksen tähden, vaan että he olisivat myös Latsaruksen nähneet, jonka hän oli kuolleista herättänyt.
10 Niinpä ylipapit päättivät tappaa myös Lasaruksen,	10 Mutta ylipapit päättivät tappaa Lasaruksenkin,	10 Mutta ylimmäiset papit pitivät neuvoa myös Latsarusta tappaaksensa;
11 koska monet juutalaiset hänen takiaan lähtivät Jeesuksen luo ja uskoivat häneen. [Joh. 11:45]	11 koska monet juutalaiset hänen tähtensä menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen.	11 Sillä monta Juudalaisista meni sinne hänen tähtensä, ja uskoi Jesuksen päälle.
Jeesus ratsastaa Jerusalemiin
12 Seuraavana päivänä levisi tieto, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille suurin joukoin, [12:12-19: Matt. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Luuk. 19:28-40]	12 Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin,	12 Toisena päivänä, kuin paljon kansaa, joka juhlalle tullut oli, kuuli Jesuksen tulleen Jerusalemiin,
13 ottivat palmunoksia ja menivät häntä vastaan huutaen: -- Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas! [Ps. 118:25,26]	13 ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!"	13 Ottivat he palmu-oksia, menivät häntä vastaan ja huusivat: Hosianna! siunattu on se, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!
14 Jeesukselle tuotiin aasi, ja hän nousi sen selkään, niin kuin on kirjoitettu:	14 Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niinkuin kirjoitettu on:	14 Mutta Jesus sai yhden aasin ja istui sen päälle, niinkuin kirjoitettu on:
15 -- Älä pelkää, tytär Siion, sinun kuninkaasi tulee! Hän ratsastaa nuorella aasilla. [Jes. 62:11 \| Sak. 9:9]	15 "Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä".	15 Älä pelkää, Sionin tytär! katso, sinun Kuninkaas tulee ja istuu aasin varsan päällä.
16 Opetuslapset eivät vielä tuolloin ymmärtäneet tätä, mutta kun Jeesus oli kirkastettu, he muistivat, että hänestä oli näin kirjoitettu ja että hänelle myös oli tapahtunut niin. [Joh. 2:22]	16 Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.	16 Mutta ei hänen opetuslapsensa näitä ensinti ymmärtäneet; vaan sittekuin Jesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että nämät ovat hänestä kirjoitetut, ja että he näitä hänelle tehneet olivat.
17 Ne, jotka olivat olleet Jeesuksen mukana, kertoivat, miten hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista.	17 Niin kansa, joka oli ollut hänen kanssansa, kun hän kutsui Lasaruksen haudasta ja herätti hänet kuolleista, todisti hänestä.	17 Mutta se kansa todisti, joka hänen kanssansa oli, että hän Latsaruksen haudasta kutsui ja kuolleista herätti.
18 Tämän vuoksi, kuultuaan millaisen tunnusteon Jeesus oli tehnyt, ihmiset lähtivät joukolla häntä vastaan.	18 Sentähden kansa menikin häntä vastaan, koska he kuulivat, että hän oli tehnyt sen tunnusteon.	18 Sentähden myös kansa meni häntä vastaan, että he kuulivat hänen sen ihmeen tehneeksi.
19 Fariseukset puhuivat keskenään: "Näettekö? Mikään ei auta. Koko maailma juoksee hänen perässään."	19 Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään".	19 Niin Pharisealaiset sanoivat keskenänsä: te näette, ettette mitään aikoihin saa; katso, koko maailma juoksee hänen perässänsä.
Jeesus puhuu kuolemastaan
20 Niiden joukossa, jotka olivat tulleet juhlille rukoilemaan Jumalaa, oli myös muutamia kreikkalaisia. [1. Kun. 8:41,42]	20 Ja oli muutamia kreikkalaisia niiden joukosta, jotka tulivat ylös juhlaan rukoilemaan.	20 Mutta muutamat Grekiläiset olivat niistä, jotka menivät ylös juhlana rukoilemaan.
21 Nämä tulivat Filippuksen luo -- sen, joka oli Galilean Betsaidasta -- ja sanoivat: "Me haluaisimme tavata Jeesuksen." [Joh. 1:44,45]	21 Nämä menivät Filippuksen luo, joka oli Galilean Beetsaidasta, ja pyysivät häntä sanoen: "Herra, me haluamme nähdä Jeesuksen".	21 Niin he menivät Philippuksen tykö, joka oli Galilean Betsaidasta, ja rukoilivat häntä, sanoen: herra, me tahdomme nähdä Jesusta.
22 Filippus meni puhumaan asiasta Andreakselle, ja sitten he molemmat menivät Jeesuksen puheille.	22 Filippus meni ja sanoi sen Andreaalle; Andreas ja Filippus menivät ja sanoivat Jeesukselle.	22 Philippus meni ja sanoi sen Andreakselle, ja Andreas taas ja Philippus sanoivat sen Jesukselle.
23 Jeesus sanoi heille: "Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. [Joh. 13:31,32, 17:1]	23 Mutta Jeesus vastasi heille sanoen: "Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan.	23 Mutta Jesus vastasi heitä ja sanoi: aika on tullut, että Ihmisen Poika pitää kirkastettaman.
24 Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. [1. Kor. 15:36]	24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.	24 Totisesti, totisesti sanon minä teille: ellei maahan pudonnut nisun jyvä kuole, niin se jää yksinänsä; mutta jos se kuolee, niin se tuo paljon hedelmää.
25 Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. [Matt. 10:39, 16:25; Mark. 8:35; Luuk. 9:24, 17:33]	25 Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.	25 Joka rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen; mutta joka tässä maailmassa vihaa henkeänsä, hän tuottaa sen ijankaikkiseen elämään.
26 Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. [Joh. 14:3, 17:24; 1. Tess. 4:17]	26 Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.	26 Jos joku minua palvelee, hän seuratkaan minua: ja kussa minä olen, siellä pitää myös minun palveliani oleman: ja jos joku minua palvelee, häntä on Isä kunnioittava.
27 "Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. [Mark. 14:35,36; Luuk. 12:50; Hepr. 5:7]	27 Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.	27 Nyt on minun sieluni suuresti murheissansa, ja mitä minun pitää sanoman? Isä, vapahda minun tästä hetkestä: kuitenkin olen minä sentähden tähän hetkeen tullut.
28 Isä, kirkasta nimesi!" Silloin kuului taivaasta ääni: "Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen."	28 Isä, kirkasta nimesi!" Niin taivaasta tuli ääni: "Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava".	28 Isä, kirkasta sinun nimes. Niin ääni tuli taivaasta ja sanoi: minä olen sen kirkastanut, ja tahdon vielä nyt kirkastaa.
29 Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: "Enkeli puhui hänelle." [Ilm. 10:3]	29 Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: "Häntä puhutteli enkeli".	29 Niin kansa, joka läsnä seisoi ja sen kuuli, sanoi pitkäisen jylisseen. Muut sanoivat: enkeli puhutteli häntä.
30 Silloin Jeesus sanoi: "Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. [Joh. 11:42]	30 Jeesus vastasi ja sanoi: "Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne.	30 Jesus vastasi ja sanoi: ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne.
31 Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. [Luuk. 10:18; Joh. 16:11; Kol. 2:15; Ilm. 12:9]	31 Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos.	31 Nyt tämä maailma tuomitaan: nyt tämän maailman päämies pitää heittämän ulos.
32 Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni." [Joh. 3:14, 8:28]	32 Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."	32 Ja kuin minä maasta nostetaan ylös, niin minä vedän kaikki minun tyköni.
33 Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.	33 Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.	33 (Mutta sen hän sanoi, muistuttain millä kuolemalla hänen piti kuoleman.)
34 Ihmiset sanoivat Jeesukselle: "Me olemme laista oppineet, että Messias pysyy ikuisesti. Kuinka voit sanoa, että Ihmisen Poika on korotettava? Kuka tämä Ihmisen Poika on?" [2. Sam. 7:16; Ps. 89:37,38, 110:4; Jes. 9:6; Dan. 7:14]	34 Kansa vastasi hänelle: "Me olemme laista kuulleet, että Kristus pysyy iankaikkisesti; kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika pitää ylennettämän? Kuka on se Ihmisen Poika?"	34 Niin kansa vastasi häntä ja sanoi: me olemme laista kuulleet Kristuksen pysyvän ijankaikkisesti: ja kuinka sinä sanot, että Ihmisen Poika pitää nostettaman ylös? Kuka on se Ihmisen Poika?
35 Jeesus sanoi heille: "Vielä hetken aikaa valo on teidän keskellänne. Kulkekaa niin kauan kuin teillä on valo, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka kulkee pimeässä, ei tiedä, minne on menossa. [12:35,36: Joh. 1:4+]	35 Niin Jeesus sanoi heille: "Vielä vähän aikaa valkeus on teidän keskuudessanne. Vaeltakaa, niin kauan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys saisi teitä valtaansa. Joka pimeässä vaeltaa, se ei tiedä, mihin hän menee.	35 Niin Jesus sanoi heille: valkeus on vielä vähän aikaa teidän kanssanne, vaeltakaat niinkauvan kuin teillä valkeus on, ettei pimeys teitä käsittäisi. Joka pimeydessä vaeltaa, ei hän tiedä, kuhunka hän menee.
36 Niin kauan kuin teillä on valo, uskokaa valoon, jotta teistä tulisi valon lapsia." Tämän sanottuaan Jeesus lähti ja poistui heidän näkyvistään.	36 Niin kauan kuin teillä valkeus on, uskokaa valkeuteen, että te valkeuden lapsiksi tulisitte." Tämän Jeesus puhui ja meni pois ja kätkeytyi heiltä.	36 Uskokaat valkeuden päälle, niinkauvan kuin teillä valkeus on, että te tulisitte valkeuden lapsiksi. Näitä puhui Jesus ja meni pois, ja lymyi heitä.
Ihmisten epäusko
37 Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen.	37 Ja vaikka hän oli tehnyt niin monta tunnustekoa heidän nähtensä, eivät he uskoneet häneen,	37 Ja vaikka hän teki monta ihmettä heidän nähtensä, ei he kuitenkaan uskoneet hänen päällensä,
38 Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: -- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? [Jes. 53:1 \| Room. 10:16]	38 että kävisi toteen profeetta Esaiaan sana, jonka hän on sanonut: "Herra, kuka uskoo meidän saarnamme, ja kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?"	38 Että Jesaias prophetan puhe täytettäisiin, jonka hän sanoi: Herra, kuka uskoi meidän saarnamme? ja kenelle on Herran käsivarsi ilmoitettu?
39 He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:	39 Sentähden he eivät voineet uskoa, koska Esaias on vielä sanonut:	39 Sentähden ei he tainneet uskoa, sillä Jesaias on taas sanonut:
40 -- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. [Jes. 6:9,10 \| Mark. 4:12+]	40 "Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, että he eivät näkisi silmillään eivätkä ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi".	40 Hän sokaisi heidän silmänsä, ja paadutti heidän sydämensä, ettei he näkisi silmillä, eikä ymmärtäisi sydämellä, ja kääntäisi itsiänsä, ja minä parantaisin heitä.
41 Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. [Jes. 6:1,3]	41 Tämän Esaias sanoi, kun hän näki hänen kirkkautensa ja puhui hänestä.	41 Nämät sanoi Jesaias, koska hän näki hänen kunniansa ja puhui hänestä.
42 Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. [Joh. 9:22+]	42 Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet, etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.	42 Kuitenkin monta myös ylimmäisistä uskoivat hänen päällensä; vaan ei he Pharisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei he olisi pannaan kuulutettu.
43 Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama. [Joh. 5:44]	43 Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.	43 Sillä he rakastivat enemmin ihmisten kunniaa, kuin Jumalan kunniaa.
44 Jeesus huusi kovalla äänellä: "Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni.	44 Mutta Jeesus huusi ja sanoi: "Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt.	44 Mutta Jesus huusi ja sanoi: joka uskoo minun päälleni, ei se usko minun päälleni, vaan sen päälle, joka minun lähetti.
45 Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. [Joh. 14:9]	45 Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt.	45 Ja joka minun näkee, hän näkee sen, joka minun lähetti.
46 Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. [Joh. 1:4+]	46 Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.	46 Minä tulin valkeudeksi maailmaan, että jokainen, joka uskoo minun päälleni, ei pidä pimeissä oleman.
47 Jos joku ei noudata minun sanojani, vaikka on ne kuullut, en minä häntä tuomitse. En ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen. [Joh. 3:17]	47 Ja jos joku kuulee minun sanani eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.	47 Mutta jos joku minun sanani kuulee, ja ei usko, en minä häntä tuomitse; sillä en minä tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan vapahtamaan.
48 Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. [5. Moos. 18:19]	48 Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.	48 Joka minun katsoo ylön, ja ei ota vastaan minun sanojani, hänellä on se, joka hänen tuomitsee: se puhe, jonka minä puhuin, pitää hänen tuomitseman viimeisenä päivänä.
49 En minä ole puhunut omissa nimissäni. Isä, joka on minut lähettänyt, on määrännyt, mitä minun tulee puhua ja julistaa, [12:49,50: Joh. 7:16+]	49 Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman.	49 Sillä en minä ole itsestäni puhunut; vaan Isä, joka minun lähetti, hän on minulle käskyn antanut, mitä minun tekemän ja puhuman pitää.
50 ja minä tiedän, että hänen käskynsä antaa ikuisen elämän. Kun puhun, puhun siis niin kuin Isä on minun käskenyt puhua."	50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sentähden, minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut."	50 Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on ijankaikkinen elämä. Sentähden mitä minä puhun, sen minä puhun, niinkuin Isä on minulle sanonut.

JOHANNES 13

Jeesus pesee opetuslasten jalat
1 Pääsiäisjuhla oli jo tulossa, ja Jeesus tiesi, että oli tullut se hetki, jolloin hänen oli määrä siirtyä tästä maailmasta Isän luo. Hän oli rakastanut omiaan, jotka olivat tässä maailmassa, ja hän osoitti heille täydellistä rakkautta loppuun asti.	1 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti.	1 Mutta ennen pääsiäisjuhlaa, kuin Jesus tiesi hetkensä tulleeksi, että hänen piti tästä maailmasta Isän tykö menemän, niinkuin hän oli rakastanut omiansa, jotka olivat maailmassa, niin hän loppuun asti rakasti heitä.
2 He olivat kokoontuneet aterialle, ja Paholainen oli jo pannut Juudaksen, Simon Iskariotin pojan, sydämeen ajatuksen, että tämä kavaltaisi Jeesuksen. [Luuk. 22:3]	2 Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen,	2 Ja ehtoolisen jälkeen, (kuin perkele oli jo Juudaan Simonin Iskarjotin sydämeen lykännyt, että hänen piti hänen pettämän,)
3 Jeesus tiesi, että Isä oli antanut kaiken hänen valtaansa ja että hän oli tullut Jumalan luota ja oli nyt palaamassa hänen luokseen. [Matt. 11:27+]	3 niin Jeesus, tietäen, että Isä oli antanut kaikki hänen käsiinsä ja että hän oli lähtenyt Jumalan tyköä ja oli menevä Jumalan tykö,	3 Tiesi Jesus Isän kaikki hänen käsiinsä antaneen, ja että hän oli Jumalasta lähtenyt ulos ja oli Jumalan tykö menevä:
4 Niinpä hän nousi aterialta, riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan.	4 nousi ehtoolliselta ja riisui vaippansa, otti liinavaatteen ja vyötti sillä itsensä.	4 Nousi hän ehtoolliselta ja riisui vaatteensa, ja otti liinaisen, ja vyötti itsensä.
5 Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla.	5 Sitten hän kaatoi vettä pesumaljaan ja rupesi pesemään opetuslastensa jalkoja ja pyyhkimään niitä liinavaatteella, jolla oli vyöttäytynyt.	5 Pani hän sitte vettä maljaan, ja rupesi pesemään opetuslasten jalkoja, ja kuivasi ne sillä liinaisella, jolla hän vyötetty oli.
6 Kun Jeesus tuli Simon Pietarin kohdalle, tämä sanoi: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"	6 Niin hän tuli Simon Pietarin kohdalle, ja tämä sanoi hänelle: "Herra, sinäkö peset minun jalkani?"	6 Niin hän tuli Simon Pietarin tykö, joka sanoi hänelle: Herra, sinäkö minun jalkani peset?
7 Jeesus vastasi: "Tätä, minkä nyt teen, sinä et vielä käsitä, mutta myöhemmin sinä sen ymmärrät."	7 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät".	7 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: mitä minä teen, et sinä sitä nyt tiedä, mutta tästedes saat sinä sen tietää.
8 Pietari sanoi hänelle: "Sinä et ikinä saa pestä minun jalkojani!" Jeesus vastasi: "Jos minä en pese sinua, ei sinulla ole sijaa minun luonani."	8 Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani". Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani".	8 Pietari sanoi hänelle: ei sinun pidä ikänä pesemän minun jalkojani. Vastasi häntä Jesus: ellen minä sinua pese, niin ei sinulla ole osaa minun kanssani.
9 Silloin Simon Pietari sanoi: "Herra, älä pese vain jalkojani, pese myös kädet ja pää."	9 Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, älä pese ainoastaan minun jalkojani, vaan myös kädet ja pää".	9 Simon Pietari sanoi hänelle: Herra, ei ainoastaan minun jalkojani, mutta myös kädet ja pää.
10 Tähän Jeesus vastasi: "Se, joka on kylpenyt, ei tarvitse pesua, hän on jo puhdas.* Ja te olette puhtaita, ette kuitenkaan kaikki." [Osassa käsikirjoituksia: "Se, joka on kylpenyt, tarvitsee vain jalkojen pesun, muutoin hän on jo puhdas."] [Joh. 15:3]	10 Jeesus sanoi hänelle: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki".	10 Sanoi Jesus hänelle: joka pesty on, ei se muuta tarvitse, vaan että jalat pestään, ja niin hän on kokonansa puhdas: ja te olette puhtaat, ette kuitenkaan kaikki.
11 Jeesus tiesi, kuka hänet kavaltaisi, ja siksi hän sanoi, etteivät he kaikki olleet puhtaita. [Joh. 6:64]	11 Sillä hän tiesi kavaltajansa; sentähden hän sanoi: "Ette kaikki ole puhtaat".	11 Sillä hän tiesi pettäjänsä; sentähden hän sanoi: ette kaikki ole puhtaat.
12 Pestyään heidän jalkansa Jeesus puki viitan ylleen ja asettui taas aterialle. Hän sanoi heille: "Ymmärrättekö te, mitä teille tein?	12 Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: "Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt?	12 Sittekuin hän oli pessyt heidän jalkansa ja vaatteensa ottanut, istui hän taas ja sanoi heille: tiedättekö, mitä minä teille tehnyt olen?
13 Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi, ja oikein teette: sehän minä olen.	13 Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen.	13 Te kutsutte minun Mestariksi ja Herraksi, ja te sanotte oikein; sillä minä myös olen.
14 Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. [Luuk. 22:27; 1. Tim. 5:10]	14 Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat.	14 Sentähden, jos minä, joka olen Herra ja Mestari, olen teidän jalkanne pessyt, niin pitää myös teidänkin toinen toisenne jalat pesemän.
15 Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. [Fil. 2:5; 1. Piet. 2:21; 1. Joh. 2:6]	15 Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt.	15 Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä tein teille.
16 Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. [Matt. 10:24+]	16 Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi.	16 Totisesti, totisesti sanon minä teille: ei ole palvelia suurempi herraansa, eikä sanansaattaja suurempi kuin se, joka hänen lähetti.
17 Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat. [Matt. 7:24; Jaak. 1:25]	17 Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.	17 Jos te nämät tiedätte, te olette autuaat, jos te niitä teette.
18 "Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: 'Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.' [Joh. 6:70 \| Ps. 41:10]	18 En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: 'Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan'.	18 En minä kaikista teistä puhu: minä tiedän ne, jotka minä valitsin: mutta että Raamattu täytettäisiin: joka syö leipää minun kanssani, hän tallasi minun jalallansa.
19 Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. [Joh. 14:29]	19 Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se.	19 Nyt minä sanon teille ennenkuin se tapahtuu, että sittekuin se tapahtunut on, te uskoisitte minun siksi.
20 Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt." [Matt. 10:40; Luuk. 10:16]	20 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.	20 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka korjaa sen, jonka minä lähetän, hän korjaa minun; mutta joka minun korjaa, hän korjaa sen, joka minun lähetti.
Jeesus ilmaisee kavaltajansa
21 Näin Jeesus puhui. Järkyttyneenä hän sanoi heille: "Totisesti, totisesti: yksi teistä kavaltaa minut."	21 Tämän sanottuaan Jeesus tuli järkytetyksi hengessään ja todisti ja sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: yksi teistä on minut kavaltava".	21 Kuin Jesus nämät oli sanonut, tuli hän murheelliseksi hengessä, ja todisti ja sanoi: totisesti, totisesti sanon minä teille: yksi on teistä minun pettävä.
22 Opetuslapset katsoivat toisiaan ymmällään, tietämättä, ketä hän tarkoitti.	22 Niin opetuslapset katsoivat toisiinsa epätietoisina, kenestä hän puhui.	22 Niin opetuslapset katselivat toinen toisensa päälle, ja epäilivät, kenestä hän sanoi.
23 Yksi opetuslapsista, se joka oli Jeesukselle rakkain, oli aterialla hänen vieressään. [Joh. 19:26, 20:2, 21:7,20]	23 Ja eräs hänen opetuslapsistaan, se, jota Jeesus rakasti, lepäsi aterioitaessa Jeesuksen syliä vasten.	23 Ja yksi hänen opetuslapsistansa istui pöydän tykönä Jesuksen helmassa, jota Jesus rakasti.
24 Simon Pietari nyökkäsi hänelle, että hän kysyisi Jeesukselta, ketä tämä tarkoitti.	24 Simon Pietari nyökäytti hänelle päätään ja sanoi hänelle: "Sano, kuka se on, josta hän puhuu".	24 Niin Simon Pietari viittasi sille, visusti kysymään, kuka se olis, josta hän sanoi.
25 Opetuslapsi nojautui taaksepäin, Jeesuksen rintaa vasten, ja kysyi: "Herra, kuka se on?"	25 Niin tämä, nojautuen Jeesuksen rintaa vasten, sanoi hänelle: "Herra, kuka se on?"	25 Kuin hän nojasi Jesuksen rintaa vastaan, sanoi hän hänelle: Herra, kuka se on?
26 Jeesus vastasi: "Se, jolle annan tämän leivänpalan." Sitten hän kastoi palan ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle.	26 Jeesus vastasi: "Se on se, jolle minä kastan ja annan tämän palan". Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle.	26 Jesus vastasi: se on se, jolle minä kastetun palan annan. Ja kuin hän oli kastanut leivän, antoi hän sen Juudaalle Simon Iskariotille.
27 Silloin, heti kun Juudas oli sen saanut, Saatana meni häneen. Jeesus sanoi hänelle: "Mitä aiot, tee se pian!"	27 Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin Jeesus sanoi hänelle: "Minkä teet, se tee pian".	27 Ja sen palan jälkeen meni silloin häneen perkele. Niin Jesus sanoi hänelle: mitäs teet, niin tee pikemmin.
28 Kukaan aterialla olevista ei ymmärtänyt, miksi Jeesus sanoi hänelle näin.	28 Mutta ei kukaan aterioivista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi.	28 Mutta sitä ei yksikään atrioitsevista ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi.
29 Koska Juudaksella oli hallussaan yhteinen kukkaro, jotkut luulivat, että Jeesus oli käskenyt hänen ostaa jotakin juhlaa varten tai antaa almuja köyhille. [Joh. 12:6]	29 Sillä muutamat luulivat, koska rahakukkaro oli Juudaalla, Jeesuksen sanoneen hänelle: "Osta, mitä tarvitsemme juhlaksi", tai että hän antaisi jotakin köyhille.	29 Sillä muutamat luulivat, koska Juudaalla oli kukkaro, Jesuksen hänelle sanovan: osta, mitä me juhlapäiväksi tarvitsemme, eli että hän vaivaisille jotakin antais.
30 Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö.	30 Niin hän, otettuaan sen palan, meni kohta ulos; ja oli yö.	30 Kuin hän siis sen palan ottanut oli, meni hän kohta ulos; ja yö oli.
Uusi käsky
31 Kun Juudas oli mennyt, Jeesus sanoi: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastunut hänessä.	31 Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: "Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.	31 Kuin hän oli mennyt ulos, sanoi Jesus: nyt on Ihmisen Poika kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.
32 Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, on Jumala myös itsessään kirkastava hänet, ja Jumala tekee sen aivan pian. [Joh. 12:23, 17:5]	32 Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin kirkastaa myös Jumala hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian.	32 Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin on myös Jumala kirkastava hänen itsessänsä, ja kirkastaa hänen pian.
33 Lapseni, enää vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette etsimään minua, mutta minä sanon nyt teille saman, minkä sanoin juutalaisille: minne minä menen, sinne ette te pääse. [Joh. 7:34, 8:21]	33 Lapsukaiset, vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne. Te tulette minua etsimään, ja niinkuin sanoin juutalaisille: 'Mihin minä menen, sinne te ette voi tulla', niin minä sanon nyt myös teille.	33 Rakkaat lapsukaiset, minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne: teidän pitää minua etsimän, ja niinkuin minä sanoin Juudalaisille: ette taida sinne tulla, kuhunka minä menen, niin minä sanon myös nyt teille.
34 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. [Mark. 12:31+; Joh. 15:12; 1. Joh. 3:11, 4:21]	34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne.	34 Uuden käskyn minä teille annan, että te rakastaisitte teitänne keskenänne, niinkuin minä teitä rakastin, että te myös toinen toistanne rakastaisitte.
35 Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne."	35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."	35 Siitä pitää kaikkein tunteman teidät minun opetuslapsikseni, jos te keskenänne rakkauden pidätte.
36 "Herra, minne sinä menet?" kysyi Simon Pietari. Jeesus vastasi: "Minne minä menen, sinne et sinä nyt voi tulla minun kanssani, mutta myöhemmin kyllä tulet." [13:36-38: Matt. 26:33-35; Mark. 14:29-31; Luuk. 22:31-34]	36 Simon Pietari sanoi hänelle: "Herra, mihin sinä menet?" Jeesus vastasi hänelle: "Mihin minä menen, sinne sinä et voi nyt minua seurata, mutta vastedes olet minua seuraava".	36 Sanoi Simon Pietari hänelle: Herra, kuhunkas menet? Jesus vastasi häntä: kuhunka minä menen, et sinä taida nyt minua seurata, mutta tästälähin sinä olet minua seuraava.
37 Pietari sanoi: "Herra, miksi en nyt pääse mukaasi? Minä annan vaikka henkeni puolestasi."	37 Pietari sanoi hänelle: "Herra, miksi en nyt voi seurata sinua? Henkeni minä annan sinun edestäsi."	37 Pietari sanoi hänelle: Herra, miksi en minä nyt taida sinua seurata? minä panen henkeni sinun edestäs.
38 Jeesus sanoi hänelle: "Sinäkö annat henkesi minun puolestani? Totisesti, totisesti: ennen kuin kukko laulaa, sinä kolme kertaa kiellät minut."	38 Jeesus vastasi: "Sinäkö annat henkesi minun edestäni? Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: ei laula kukko, ennenkuin sinä minut kolmesti kiellät."	38 Jesus vastasi häntä: sinä panet henkes minun edestäni? Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ei laula kukko ennenkuin sinä olet kolmasti minun kieltänyt.

JOHANNES 14

Tie, totuus ja elämä
1 "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. [Joh. 14:27 \| Mark. 11:22; Joh. 12:44]	1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.	1 (Ja hän sanoi opetuslapsillensa:) älkööt teidän sydämenne murheellinen olko; jos te uskotte Jumalan päälle, niin uskokaat myös minun päälleni.
2 Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. [Luuk. 16:9; Hepr. 11:16]	2 Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?	2 Minun Isäni huoneessa on monta asuinsiaa; jos ei niin olisi, niin minä sanoisin teille: minä menen valmistamaan teille siaa.
3 Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. [Joh. 12:26, 17:24]	3 Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.	3 Ja vaikka minä menen pois valmistamaan teille siaa, niin minä tulen jälleen ja otan teidät tyköni, että kussa minä olen, siellä pitää myös teidän oleman.
4 Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."	4 Ja mihin minä menen-tien sinne te tiedätte."	4 Ja kuhunka minä menen, te tiedätte, ja tien te myös tiedätte.
5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"	5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?"	5 Sanoi Toomas hänelle: Herra, emme tiedä, kuhunkas menet: kuinka siis me taidamme tietää tien?
6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. [Joh. 11:25; Room. 5:2; Hepr. 10:20]	6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.	6 Jesus sanoi hänelle: minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kenkään tule Isän tykö, vaan minun kauttani.
7 Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." [Joh. 8:19]	7 Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet."	7 Jos te tuntisitte minun, niin te tosin myös tuntisitte Isäni; ja nyt te tunnette hänen, ja te näette hänen.
8 Filippus sanoi hänelle: "Herra, anna meidän nähdä Isä, muuta emme pyydä."	8 Filippus sanoi hänelle: "Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme".	8 Philippus sanoi hänelle: Herra, osoita meille Isä, niin me tyydymme.
9 Jeesus vastasi: "Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? [Joh. 12:45; Kol. 1:15]	9 Jeesus sanoi hänelle: "Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'?	9 Jesus sanoi hänelle: minä olen niin kauvan aikaa teidän tykönänne, ja et sinä minua tunne? Philippus, joka näki minun, hän näki myös Isän: kuinka siis sinä sanot: osoita minulle Isä?
10 Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. [Joh. 7:16+]	10 Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen.	10 Etkös usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? Ne sanat, jotka minä teille puhun, en minä itsestäni puhu: mutta Isä, joka minussa on, hän tekee työt.
11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden.	11 Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden.	11 Uskokaat minua, että minä olen Isässä ja Isä on minussa; mutta jos ei, niin töiden tähden uskokaat minua.
12 "Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo,	12 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö,	12 Totisesti, totisesti sanon minä teille: joka uskoo minun päälleni, ne työt, joita minä teen, hän on myös tekevä, ja suurempia, kuin ne ovat, on hän tekevä; sillä minä menen Isäni tykö.
13 ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. [14:13,14: Joh. 15:7, 16:23,24; 1. Joh. 3:22, 5:14,15]	13 ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.	13 Ja mitä ikänä te anotte minun nimeeni, sen minä teen: että Isä kunnioitettaisiin Pojan kautta.
14 Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.	14 Jos te anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen teen.	14 Mitä te anotte minun nimeeni, sen minä teen.
Lupaus Pyhästä Hengestä
15 "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. [Joh. 15:10]	15 Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.	15 Jos te rakastatte minua, niin pitäkäät minun käskyni.
16 Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. [Joh. 15:26, 16:7; Ap. t. 2:33]	16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti,	16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Lohduttajan, että hän teidän kanssanne olis ijankaikkisesti:
17 Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. [Joh. 16:13+ \| 1. Kor. 2:14]	17 totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.	17 Totuuden Hengen, jota ei maailma taida ottaa vastaan, sillä ei he näe häntä, eikä tunne häntä: mutta te tunnette hänen, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.
18 "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. [Matt. 18:20, 28:20]	18 En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne.	18 En minä jätä teitä orvoiksi, vaan minä tulen teidän tykönne.
19 Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. [Joh. 7:33, 16:16]	19 Vielä vähän aikaa, niin maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää.	19 Vielä on vähän aikaa, ja ei maailma silleen minua näe, mutta te näette minun; sillä minä elän, ja te myös elätte.
20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.	20 Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.	20 Sinä päivänä pitää teidän ymmärtämän, että minä olen Isässä, ja te minussa ja minä teissä.
21 Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."	21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa; mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."	21 Jolla minun käskyni ovat ja ne kätkee, se rakastaa minua: mutta joka minua rakastaa, hän rakastetaan minun Isältäni, ja minä tahdon häntä rakastaa, ja ilmoitan itseni hänelle.
22 Juudas -- se toinen, ei Iskariot -- sanoi hänelle: "Herra, miksi teet niin? Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?"	22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"	22 Sanoi hänelle Juudas: (ei se Iskariot) Herra, kuinka se tulee, ettäs tahdot meille itses ilmoittaa, ja et maailmalle?
23 Jeesus vastasi: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. [Ilm. 3:20]	23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.	23 Jesus vastasi ja sanoi hänelle: joka minua rakastaa, se pitää minun sanani; ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä, ja asumme hänen tykönänsä.
24 Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani -- mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.	24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.	24 Joka ei minua rakasta, ei se minun sanojani kätke: ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän joka minun lähetti.
25 "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne.	25 Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne.	25 Näitä olen minä teille puhunut, ollessani teidän kanssanne.
26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. [Luuk. 24:49]	26 Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.	26 Mutta Lohduttaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimeeni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, mitä minä teille sanonut olen.
27 "Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. [Joh. 16:33; Room. 5:1; Fil. 4:7; Kol. 3:15]	27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.	27 Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä annan teille: en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älkään teidän sydämenne murheellinen olko, älkään myös peljätkö.
28 Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.	28 Te kuulitte minun sanovan teille: 'Minä menen pois ja palajan jälleen teidän tykönne'. Jos te minua rakastaisitte, niin te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän tykö, sillä Isä on minua suurempi.	28 Te kuulitte minun sanovan: minä menen pois ja tulen jälleen teidän tykönne. Jos te minua rakastaisitte, niin te tosin iloitsisitte, että minä sanoin: minä menen Isän tykö; sillä Isä on suurempi minua.
29 Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.	29 Ja nyt minä olen sanonut sen teille, ennenkuin se on tapahtunut, että te uskoisitte, kun se tapahtuu.	29 Ja nyt minä sanon teille ennen kuin se tapahtuu, että te uskoisitte, kuin se tapahtunut on.
30 Paljon en kanssanne enää puhu, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole, [Ef. 2:2]	30 En minä enää puhu paljoa teidän kanssanne, sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.	30 En minä tästedes puhu paljon teidän kanssanne; sillä tämän maailman päämies tulee, jolla ei ole mitään minussa.
31 mutta tämän täytyy tapahtua, jotta maailma tietäisi, että minä rakastan Isää ja teen niin kuin Isä on minun käskenyt tehdä. Nouskaa, me lähdemme täältä!" [Joh. 10:18]	31 Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä."	31 Mutta että maailma ymmärtäis minun Isää rakastavan, ja niinkuin Isä minulle käski, niin minä myös teen. Nouskaat, lähtekäämme täältä!

Johannes 16

1 "Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi.	1 "Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.	1 Näitä olen minä puhunut teille, ette pahenisi.
2 Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. [Joh. 9:22+]	2 He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.	2 He panevat teitä pannaan. Ja aika tulee, että jokainen, joka teidät tappaa, se luulee tekevänsä Jumalalle palveluksen.
3 Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. [Joh. 15:21]	3 Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.	3 Ja näitä he tekevät teille, ettei he tunne Isää eikä minua.
4 Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille. "En ole aikaisemmin puhunut teille tästä, koska olen itse ollut kanssanne.	4 Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen. Tätä minä en ole sanonut teille alusta, koska minä olin teidän kansanne.	4 Vaan minä puhuin näitä teille, että kuin se aika tulee, te niistä muistaisitte, että minä teille sanonut olen; mutta en minä ole teille näitä alusta sanonut, sillä minä olin teidän kanssanne.
Totuuden Henki
5 Mutta nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen,	5 Mutta nyt minä menen hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt, eikä kukaan teistä kysy minulta: 'Mihin sinä menet?'	5 Mutta nyt minä menen sen tykö, joka minun lähetti, ja ei teistä minulta kenkään kysy: kuhunkas menet?
6 vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin.	6 Mutta koska minä olen tämän teille puhunut, täyttää murhe teidän sydämenne.	6 Vaan että minä olen näitä teille puhunut, niin murhe täyttää teidän sydämenne.
7 Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, [Joh. 14:16+]	7 Kuitenkin minä sanon teille totuuden: teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.	7 Kuitenkin sanon minä teille totuuden: se on teille tarpeellinen, että minä menen pois; sillä ellen minä mene pois, niin ei Lohduttaja tule teidän tykönne; mutta jos minä menen pois, niin minä hänen teille lähetän.
8 ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio.	8 Ja kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion:	8 Ja kuin hän tulee, niin hän nuhtelee maailmaa synnin tähden, ja vanhurskauden tähden, ja tuomion tähden.
9 Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun,	9 synnin, koska he eivät usko minuun;	9 Synnin tähden tosin, ettei he usko minun päälleni;
10 vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua,	10 vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö, ettekä te enää minua näe;	10 Mutta vanhurskauden tähden, että minä menen Isäni tykö, ja ettette minua silleen näe;
11 ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. [Joh. 12:31]	11 ja tuomion, koska tämän maailman ruhtinas on tuomittu.	11 Mutta tuomion tähden, että tämän maailman päämies on tuomittu.
12 "Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. [Joh. 13:34+]	12 Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.	12 Minulla on vielä paljo sanomista, mutta ette voi nyt kantaa.
13 Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. [Joh. 14:17, 15:26; 1. Joh. 2:27]	13 Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.	13 Vaan kuin se tulee, totuuden Henki, hän johdattaa teitä kaikkeen totuuteen; sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä hän kuulee, sitä hän puhuu, ja tulevaisia hän teille ilmoittaa.
14 Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta.	14 Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.	14 Hän on minua kunnioittava; sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.
15 Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.	15 Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.	15 Kaikki, mitä Isällä on, ne ovat minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.
16 Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen." [Joh. 14:19]	16 Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut."	16 Vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te näette minun; sillä minä menen Isäni tykö.
Murheesta iloon
17 Jotkut opetuslapsista kyselivät toisiltaan: "Mitä hän oikein tarkoittaa sanoessaan: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'? Ja mitä hän tarkoittaa, kun sanoo menevänsä Isän luo?"	17 Silloin muutamat hänen opetuslapsistansa sanoivat toisilleen: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo meille: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut', ja: 'Minä menen Isän tykö'?"	17 Niin muutamat hänen opetuslapsistansa puhuivat keskenänsä: mikä se on, kuin hän sanoo meille: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun, ja: minä menen Isän tykö?
18 "Miksi hän puhuu vähästä ajasta?" he ihmettelivät. "Ei hänen puhettaan ymmärrä."	18 Niin he sanoivat: "Mitä se tarkoittaa, kun hän sanoo: 'Vähän aikaa'? Emme ymmärrä, mitä hän puhuu."	18 Niin he sanoivat: mikä se on, kuin hän sanoo: vähän ajan perästä? emme tiedä, mitä hän puhuu.
19 Jeesus huomasi, että heidän teki mieli kysyä häneltä. Hän sanoi heille: "Sekö teitä askarruttaa, että sanoin: 'Vielä vähän aikaa, ettekä te näe minua, taas vähän aikaa, ja te näette minut jälleen'?	19 Jeesus huomasi heidän tahtovan kysyä häneltä ja sanoi heille: "Sitäkö te kyselette keskenänne, että minä sanoin: 'Vähän aikaa, niin te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut'?	19 Niin Jesus ymmärsi, että he tahtoivat kysyä häneltä, ja sanoi heille: sitä te kysytte keskenänne, että minä sanoin: vähän ajan perästä ja ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä ja te näette minun.
20 Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. [Ps. 30:12]	20 Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.	20 Totisesti, totisesti sanon minä teille: teidän pitää itkemän ja parkuman, mutta maailma iloitsee: te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne käännetään iloksi.
21 Nainen, joka synnyttää, tuntee tuskaa, kun hänen hetkensä koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, äiti ei enää muista kipujaan vaan iloitsee siitä, että ihminen on syntynyt maailmaan.	21 Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.	21 Kuin vaimo synnyttää, niin hänellä on kipu, sillä hänen hetkensä tuli; mutta kuin hän on lapsen synnyttänyt, niin ei hän enään muista vaivaansa ilon tähden, että ihminen on syntynyt maailmaan.
22 Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. [Luuk. 24:52; Joh. 20:20]	22 Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva, eikä kukaan ota teiltä pois teidän iloanne.	22 Niin teillä on myös nyt murhe; mutta minä tahdon teitä jällensä nähdä, ja teidän sydämenne on iloitseva, ja ei kenenkään pidä teidän iloanne teiltä ottaman pois.
23 Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään. "Totisesti, totisesti: mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. [16:23,24: Joh. 14:13,14+]	23 Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.	23 Ja sinä päivänä ette mitään kysy minulta. Totisesti, totisesti sanon minä teille: mitä ikänä te anotte Isältä minun nimeeni, niin hän antaa teille.
Jeesus on voittanut maailman
24 Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni. Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.	24 Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni; anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.	24 Ette ole mitään minun nimeeni tähän asti anoneet: rukoilkaat, niin te saatte, että teidän ilonne olis täydellinen.
25 "Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä.	25 Tämän minä olen puhunut teille kuvauksilla; mutta tulee aika, jolloin minä en puhu teille enää kuvauksilla, vaan avonaisesti julistan teille sanomaa Isästä.	25 Näitä olen minä teille puhunut tapauksissa; mutta aika tulee, etten minä silleen puhu teille tapauksissa, vaan ilmoitan julkisesti teille minun Isästäni.
26 Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.	26 Sinä päivänä te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne;	26 Sinä päivänä pitää teidän rukoileman minun nimeeni. Ja en minä sano teille, että minä rukoilen Isää teidän tähtenne;
27 Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota.	27 sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden että te olette minua rakastaneet ja uskoneet minun lähteneen Jumalan tyköä.	27 Sillä Isä rakastaa itse teitä, että te minua rakastitte ja uskoitte minun Jumalasta lähteneen.
28 Isän luota minä olen lähtenyt ja tullut tähän maailmaan, ja nyt minä jätän maailman ja menen takaisin Isän luo."	28 Minä olen lähtenyt Isästä ja tullut maailmaan; jälleen minä jätän maailman ja menen Isän tykö."	28 Minä läksin Isästä ja tulin maailmaan: taas minä jätän maailman ja menen Isän tykö.
29 Opetuslapset sanoivat: "Nyt sinä puhut selvin sanoin, et enää vertauksin.	29 Hänen opetuslapsensa sanoivat: "Katso, nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvausta.	29 Sanoivat hänen opetuslapsensa hänelle: katso, nyt sinä julkisesti puhut, ja et yhtään tapausta sano.
30 Me ymmärrämme nyt, että sinä tiedät kaiken eikä sinun tarvitse odottaa, että joku kysyy. Siksi me uskomme, että olet tullut Jumalan luota."	30 Nyt me tiedämme, että sinä tiedät kaikki, etkä tarvitse, että kukaan sinulta kysyy; sentähden me uskomme sinun Jumalan tyköä lähteneen."	30 Nyt me tiedämme sinun kaikki tietävän, ja et sinä tarvitse, että joku sinulta kysyy, sentähden me uskomme sinun Jumalasta lähteneen.
31 "Nyt te kyllä uskotte", sanoi Jeesus.	31 Jeesus vastasi heille: "Nyt te uskotte.	31 Jesus vastasi heitä: nyt te uskotte.
32 "Tulee aika -- ja se on jo nyt -- jolloin te joudutte hajalle, kuka minnekin, ja jätätte minut yksin. Yksin en silti jää, sillä Isä on minun kanssani. [Matt. 26:31; Mark. 14:27; Joh. 8:29]	32 Katso, tulee hetki ja on jo tullut, jona teidät hajotetaan kukin tahollensa ja te jätätte minut yksin; en minä kuitenkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani.	32 Katso, aika tulee, ja nyt tuli, että te jokainen hajoitetaan omillensa, ja minun te yksinäni jätätte. En minä kuitenkaan yksinäni ole, sillä Isä on minun kanssani.
33 Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minussa rauha. Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman." [1. Joh. 5:4]	33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."	33 Näitä olen minä teille puhunut, että teillä minussa rauha olis. Maailmassa on teillä tuska; mutta olkaat hyvässä turvassa, minä voitin maailman.

JOHANNES 17

Jeesuksen jäähyväisrukous
1 Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. [Joh. 12:23]	1 Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut;	1 Näitä puhui Jesus, ja nosti silmänsä taivasta päin ja sanoi: Isä, hetki tuli, kirkasta sinun Poikas, että sinun Poikas kirkastais myös sinun!
2 Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. [Matt. 11:27+]	2 koska sinä olet antanut hänen valtaansa kaiken lihan, että hän antaisi iankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä olet hänelle antanut.	2 Niinkuin sinä annoit hänelle vallan kaiken lihan päälle, antaa ijankaikkisen elämän kaikille, jotka sinä hänelle annoit.
3 Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. [Fil. 3:8]	3 Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.	3 Mutta tämä on ijankaikkinen elämä, että he sinun ainoan totisen Jumalan tuntisivat, ja jonkas lähetit, Jesuksen Kristuksen.
4 Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni. [Joh. 4:34]	4 Minä olen kirkastanut sinut maan päällä: minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni.	4 Minä kirkastin sinun maan päällä: minä täytin sen työn, jonkas minulle annoit tehdäkseni.
5 Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä.	5 Ja nyt, Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun tykönäsi, ennenkuin maailma olikaan.	5 Ja nyt Isä, kirkasta sinä minua itse tykänäs sillä kirkkaudella, joka minulla sinun tykönäs oli ennenkuin tämä maailma olikaan.
6 "Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle. He olivat sinun, ja sinä uskoit heidät minulle. He ovat ottaneet omakseen sinun sanasi	6 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin.	6 Minä ilmoitin sinun nimes ihmisille, jotkas minulle maailmasta annoit: he olivat sinun, ja minulle sinä ne annoit, ja sinun sanas he kätkivät.
7 ja tietävät nyt, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on tullut sinulta.	7 Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta.	7 He tiesivät nyt kaikki olevan sinusta, mitkä sinä minulle annoit.
8 Kaiken sen, minkä olet puhuttavakseni antanut, minä olen puhunut heille, ja he ovat ottaneet puheeni vastaan. Nyt he tietävät, että minä olen tullut sinun luotasi, ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. [Joh. 7:16+]	8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt.	8 Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, annoin minä heille; ja he ne ottivat vastaan, ja totisesti tunsivat minun sinusta lähteneen, ja uskoivat, että sinä minun lähetit.
9 "Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle.	9 Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun-	9 Minä rukoilen heidän edestänsä: en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä minulle annoit, että he ovat sinun omas.
10 Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä.	10 ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä.	10 Ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omas ovat minun: ja minä olen kirkastettu heissä.
11 "Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. [Joh. 10:30]	11 Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.	11 En minä silleen ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykös. Pyhä Isä! kätke niitä, jotka sinä minulle annoit, sinun nimes tähden, että he olisivat yksi niinkuin mekin!
12 Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen. [Joh. 6:39, 10:28,29 \| Joh. 6:70,71, 13:18]	12 Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen.	12 Kuin minä olin heidän kanssansa maailmassa, niin minä kätkin heitä sinun nimessäs: ne, jotkas minulle annoit, kätkin minä, ja ei niistä kenkään kadonnut, vaan se kadotuksen lapsi, että Raamattu täytettäisiin.
13 "Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. [Joh. 15:11]	13 Mutta nyt minä tulen sinun tykösi ja puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään.	13 Mutta nyt minä tulen sinun tykös ja puhun näitä maailmassa, että heissä olis minun iloni täydellinen.
14 Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.	14 Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.	14 Minä annoin heille sinun sanas, ja maailma vihasi heitä; sillä ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
15 En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. [1. Kor. 5:10; 1. Joh. 5:19]	15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta.	15 En minä rukoile, ettäs heitä ottaisit pois maailasta, vaan ettäs heitä pahasta varjelisit.
16 He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.	16 He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.	16 Ei he ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
17 Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus. [1. Piet. 1:22]	17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.	17 Pyhitä heitä totuudessas! Sinun puhees on totuus.
18 Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. [Joh. 20:21]	18 Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;	18 Niinkuin sinä minun lähetit maailmaan, niin minä myös lähetin heidät maailmaan,
19 Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. [1. Kor. 1:30; Ef. 5:26; Hepr. 10:10]	19 ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.	19 Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että hekin olisivat totuudessa pyhitetyt.
20 "Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.	20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,	20 Mutta en minä ainoasti heidän edestänsä rukoile, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minun päälleni:
21 Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. [Ef. 4:3-6]	21 että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.	21 Että he kaikki yhtä olisivat, niinkuin sinä Isä minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä niin yhtä olisivat: että maailma uskois sinun minua lähettäneeksi.
22 "Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.	22 Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä-	22 Ja minä annoin heille sen kunnian, jonka sinä minulle annoit, että he yhtä olisivat, niinkuin mekin yhtä olemme.
23 Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.	23 minä heissä, ja sinä minussa-että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut.	23 Minä olen heissä ja sinä minussa, että he niin yhdessä täydelliset olisivat, ja maailma tietäis, että sinä minun lähetit, ja että sinä heitä rakastit, niinkuin sinä minua rakastit.
24 "Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. [Joh. 12:26, 14:3]	24 Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.	24 Isä, minä tahdon, että kussa minä olen, siellä nekin olisivat minun kanssani, jotka sinä minulle antanut olet: että he minun kunniani näkisivät, jonkas minulle annoit; sillä sinä rakastit minua ennenkuin maailman perustus laskettu oli.
25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.	25 Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut, ja nämä ovat tulleet tuntemaan, että sinä olet minut lähettänyt.	25 Vanhurskas Isä! ei maailma sinua tuntenut, mutta minä tunsin sinun, ja nämät ymmärsivät, että sinä minun lähetit.
26 Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä."	26 Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minä olisin heissä."	26 Ja minä julistin heille sinun nimes, ja vielä julistan: että se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olis, ja minä myös heissä.

JOHANNES 18

Jeesuksen vangitseminen
1 Tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, ja Jeesus ja opetuslapset menivät sinne. [18:1-11: Matt. 26:47-56; Mark. 14:43-52; Luuk. 22:47-53 : Mark. 14:26+]	1 Kun Jeesus oli tämän puhunut, lähti hän pois opetuslastensa kanssa Kedronin puron tuolle puolelle; siellä oli puutarha, johon hän meni opetuslapsinensa.	1 Kuin Jesus nämät oli sanonut, meni hän ulos opetuslastensa kanssa Kedronin ojan ylitse: siellä oli yrttitarha, johon hän meni sisälle ja hänen opetuslapsensa.
2 Myös Juudas, hänen kavaltajansa, tunsi paikan, koska Jeesus oli monesti ollut siellä opetuslastensa kanssa.	2 Mutta myös Juudas, joka hänet kavalsi, tiesi sen paikan, koska Jeesus ja hänen opetuslapsensa usein olivat kokoontuneet sinne.	2 Mutta Juudas, joka hänen petti, tiesi myös sen paikan; sillä Jesus tuli sinne usein opetuslastensa kanssa.
3 Niinpä Juudas otti mukaansa sotilasosaston sekä ylipapeilta ja fariseuksilta saamiaan miehiä, ja he menivät puutarhaan lyhdyt, soihdut ja aseet käsissään. [Ap. t. 1:16]	3 Niin Juudas otti sotilasjoukon sekä ylipappien ja fariseusten palvelijoita ja tuli sinne soihdut ja lamput ja aseet mukanaan.	3 Kuin siis Juudas oli joukon kanssansa ottanut ja palveliat ylimmäisiltä papeilta ja Pharisealaisilta, tuli hän sinne lyhdyillä, tulisoitoilla ja sota-aseilla.
4 Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan ja kysyi: "Ketä te etsitte?"	4 Silloin Jeesus, joka tiesi kaiken, mikä oli häntä kohtaava, astui esiin ja sanoi heille: "Ketä te etsitte?"	4 Kuin siis Jesus tiesi kaikki, mitä hänelle tapahtuman piti, niin hän läksi ja sanoi heille: ketä etsitte?
5 "Jeesusta, sitä nasaretilaista", vastasivat miehet. Jeesus sanoi: "Minä se olen." Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja.	5 He vastasivat hänelle: "Jeesusta, Nasaretilaista". Jeesus sanoi heille: "Minä se olen". Ja Juudas, joka hänet kavalsi, seisoi myös heidän kanssaan.	5 He vastasivat häntä: Jesusta Natsaretilaista. Sanoi Jesus heille: minä olen! Mutta Juudas, jonka hänen petti, seisoi myös heidän kanssansa.
6 Kun Jeesus sanoi: "Minä se olen", he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan.	6 Kun hän siis sanoi heille: "Minä se olen", peräytyivät he ja kaatuivat maahan.	6 Kuin siis Jesus sanoi heille: minä olen, astuivat he takaperin ja lankesivat maahan.
7 Jeesus kysyi uudelleen: "Ketä te etsitte?" He vastasivat: "Jeesus Nasaretilaista."	7 Niin hän taas kysyi heiltä: "Ketä te etsitte?" He sanoivat: "Jeesusta, Nasaretilaista".	7 Niin hän taas kysyi heiltä: ketä te etsitte? Mutta he sanoivat: Jesusta Natsarealaista.
8 Jeesus sanoi heille: "Johan minä sanoin, että se olen minä. Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä."	8 Jeesus vastasi: "Minähän sanoin teille, että minä se olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaa näiden mennä";	8 Jesus vastasi: minä sanoin teille, että minä olen. Jos te siis minua etsitte, niin antakaat näiden mennä,
9 Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: "Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole antanut yhdenkään joutua hukkaan." [Joh. 17:12]	9 että se sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut: "En minä ole kadottanut ketään niistä, jotka sinä olet minulle antanut".	9 Että se puhe täytettäisiin, jonka hän oli sanonut: en minä niistä yhtään kadottanut, jotka sinä minulle annoit.
10 Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos.	10 Niin Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen ja iski ylimmäisen papin palvelijaa ja sivalsi häneltä pois oikean korvan; ja palvelijan nimi oli Malkus.	10 Niin Simon Pietarilla oli miekka, jonka hän veti ulos, ja löi ylimmäisen papin palveliaa ja hakkasi pois hänen oikian korvansa; jonka palvelian nimi oli Malkus.
11 Mutta Jeesus sanoi Pietarille: "Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle antanut, enkö minä joisi sitä?"	11 Niin Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Enkö minä joisi sitä maljaa, jonka Isä on minulle antanut?"	11 Niin Jesus sanoi Pietarille: pistä miekkas tuppeen: eikö minun pidä juoman sitä kalkkia, jonka Isä minulle antoi?
12 Sotilaat, joita komensi korkea upseeri, ja juutalaisten lähettämät miehet vangitsivat nyt Jeesuksen, panivat hänet köysiin [18:12-14,19-24: Matt. 26:57-68; Mark. 14:53-65; Luuk. 22:63-71]	12 Niin sotilasjoukko ja päällikkö ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni ja sitoivat hänet	12 Niin joukko ja ylimmäinen päämies ja Juudalaisten palveliat ottivat kiinni Jesuksen ja sitoivat hänen,
13 ja veivät hänet ensiksi Hannaksen luo. Hannas oli senvuotisen ylipapin Kaifaksen appi. [Luuk. 3:2; Ap. t. 4:6]	13 ja veivät ensin Hannaan luo, sillä hän oli Kaifaan appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylimmäisenä pappina.	13 Ja veivät ensin Hannaksen tykö, sillä hän oli Kaiphaan appi, joka oli sinä vuonna ylimmäinen pappi.
14 Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko kansan puolesta. [Joh. 11:49,50]	14 Ja Kaifas oli se, joka neuvottelussa oli juutalaisille sanonut: "On hyödyllistä, että yksi ihminen kuolee kansan edestä."	14 Ja Kaiphas oli se, joka Juudalaisille oli neuvon antanut, että yhtä ihmistä olis tarpeellinen kuolettaa kansan edestä.
Pietari kieltää Jeesuksen
15 Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi menivät Jeesuksen perässä. Tuo toinen oli ylipapin tuttu ja pääsi siksi Jeesuksen mukana ylipapin palatsin pihaan. [18:15-18,25-27: Matt. 26:69-75; Mark. 14:66-72; Luuk. 22:54-62]	15 Ja Jeesusta seurasi Simon Pietari ja eräs toinen opetuslapsi. Tämä opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanoon.	15 Ja Simon Pietari seurasi Jesusta, ja toinen opetuslapsi. Mutta se opetuslapsi oli ylimmäisen papin tuttava ja meni sisälle Jesuksen kanssa ylimmäisen papin saliin.
16 Pietari jäi seisomaan portin ulkopuolelle, mutta opetuslapsi, joka tunsi ylipapin, meni puhumaan porttia vartioivalle palvelustytölle ja toi Pietarin sisälle pihaan.	16 Mutta Pietari seisoi portilla ulkona. Niin se toinen opetuslapsi, joka oli ylimmäisen papin tuttava, meni ulos ja puhutteli portinvartijatarta ja toi Pietarin sisälle.	16 Mutta Pietari jäi ulos oven eteen. Niin toinen opetuslapsi, joka ylimmäisen papin tuttava oli, meni ulos ja puhui ovenvartialle, ja toi Pietarin sisälle.
17 Palvelustyttö sanoi Pietarille: "Et kai sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?" "En ole", vastasi Pietari.	17 Niin palvelijatar, joka vartioi porttia, sanoi Pietarille: "Etkö sinäkin ole tuon miehen opetuslapsia?" Hän sanoi: "En ole".	17 Niin sanoi ovenvartiapiika Pietarille: etkö sinäkin olen tämän miehen opetuslapsia? Hän sanoi: en ole.
18 Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän joukossaan lämmittelemässä.	18 Mutta palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilivalkean, koska oli kylmä, ja seisoivat ja lämmittelivät. Ja myös Pietari seisoi heidän kanssaan lämmittelemässä.	18 Mutta palveliat, jotka hiilistä olivat tulen tehneet, sillä kylmä oli, seisoivat ja lämmittelivät. Ja Pietari seisoi myös heidän kanssansa ja lämmietteli.
Hannas kuulustelee Jeesusta
19 Ylipappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opetuksestaan.	19 Niin ylimmäinen pappi kysyi Jeesukselta hänen opetuslapsistaan ja opistaan.	19 Niin ylimmäinen pappi kysyi Jesukselta hänen opetuslapsestansa ja opetuksestansa.
20 Jeesus vastasi: "Minä olen puhunut julkisesti, koko maailman kuullen. Olen aina opettanut synagogissa ja temppelissä, kaikkien juutalaisten kokoontumispaikoissa. Salassa en ole puhunut mitään. [Mark. 14:49; Joh. 7:26; Ap. t. 26:26]	20 Jeesus vastasi hänelle: "Minä olen julkisesti puhunut maailmalle; minä olen aina opettanut synagoogissa ja pyhäkössä, joihin kaikki juutalaiset kokoontuvat, enkä ole salassa puhunut mitään.	20 Jesus vastasi häntä: minä olen maailman edessä julkisesti puhunut: minä olen synagogassa opettanut ja templissä, johonka Juudalaiset joka paikasta kokoon tulevat, ja en ole mitään salaisuudessa puhunut.
21 Miksi sinä minulta kysyt? Kysy kuulijoiltani, mitä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen sanonut."	21 Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut; katso, he tietävät, mitä minä olen sanonut."	21 Mitäs minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka kuulivat, mitä minä heille puhunut olen. Katso, ne tietävät, mitä minä sanonut olen.
22 Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja sanoi: "Noinko sinä vastaat ylipapille?"	22 Mutta kun Jeesus oli tämän sanonut, antoi eräs palvelija, joka seisoi vieressä, hänelle korvapuustin sanoen: "Niinkö sinä vastaat ylimmäiselle papille?"	22 Mutta kuin hän näitä puhui, antoi yksi niistä palvelioita, jotka läsnä seisoivat, Jesukselle korvapuustin ja sanoi: niinkö sinä vastaat ylimmäistä pappia!
23 Jeesus sanoi miehelle: "Jos puhuin väärin, osoita, mikä puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?"	23 Jeesus vastasi hänelle: "Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?"	23 Jesus vastasi häntä: jos minä pahasti puhuin, niin tunnusta se pahaksi, mutta jos minä oikein puhuin, miksis minua lyöt?
24 Hannas lähetti Jeesuksen köysissä ylipappi Kaifaksen luo.	24 Niin Hannas lähetti hänet sidottuna ylimmäisen papin Kaifaan luo.	24 Niin Hannas lähetti hänen sidottuna ylimmäisen papin Kaiphaan tykö.
Pietari kieltää taas Jeesuksen
25 Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat hänelle: "Et kai sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" "En ole", Pietari kielsi.	25 Mutta Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Niin he sanoivat hänelle: "Etkö sinäkin ole hänen opetuslapsiaan?" Hän kielsi ja sanoi: "En ole".	25 Mutta Simon Pietari seisoi ja lämmitteli. Niin he sanoivat hänelle: etkö sinä ole myös hänen opetuslapsiansa? Hän kielsi ja sanoi: en ole.
26 Mutta muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi hänelle: "Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan."	26 Silloin eräs ylimmäisen papin palvelijoista, sen sukulainen, jolta Pietari oli sivaltanut korvan pois, sanoi: "Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa hänen kanssaan?"	26 Sanoi hänelle yksi ylimmäisen papin palvelioista, sen lanko, jonka korvan Pietari hakkasi pois: enkö minä sinua nähnyt yrttitarhassa hänen kanssansa?
27 Pietari kielsi taas, ja samassa lauloi kukko.	27 Niin Pietari taas kielsi, ja samassa lauloi kukko.	27 Niin Pietari taas kielsi, ja kohta kukko lauloi.
Pilatus kuulustelee Jeesusta
28 Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. [Mark. 15:1 \| 4. Moos. 28:16]	28 Niin he veivät Jeesuksen Kaifaan luota palatsiin; ja oli varhainen aamu. Ja itse he eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi, vaan saattaisivat syödä pääsiäislammasta.	28 Niin he veivät Jesuksen Kaiphaan tyköä raastupaan. Mutta se oli aamu, ja ei he menneet raastupaan, ettei he itsiänsä saastuttaisi, vaan söisivät pääsiäislampaan.
29 Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: "Mistä te syytätte tätä miestä?" [18:29-38a: Matt. 27:11-14; Mark. 15:2-5; Luuk. 23:2-5]	29 Niin Pilatus meni ulos heidän luokseen ja sanoi: "Mikä syytös ja kanne teillä on tätä miestä vastaan?"	29 Niin Pilatus meni ulos heidän tykönsä ja sanoi: mitä kannetta te tuotte tätä miestä vastaan?
30 He vastasivat: "Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle."	30 He vastasivat ja sanoivat hänelle: "Jos tämä ei olisi pahantekijä, emme olisi antaneet häntä sinun käsiisi".	30 He vastasivat ja sanoivat hänelle: ellei hän pahantekiä olisi, emme olisi häntä sinun haltuus antaneet.
31 "Pitäkää itse hänet", Pilatus sanoi, "ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan." Mutta juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan."	31 Niin Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet lakinne mukaan". Juutalaiset sanoivat hänelle: "Meidän ei ole lupa ketään tappaa";	31 Niin Pilatus sanoi heille: ottakaat te häntä ja tuomitkaat häntä teidän lakinne jälkeen. Juudalaiset sanoivat siis hänelle: meidän ei sovi ketään tappaa;
32 Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. [Joh. 3:14, 8:28, 12:32]	32 että Jeesuksen sana kävisi toteen, jonka hän oli sanonut, antaen tietää, minkälaisella kuolemalla hän oli kuoleva.	32 Että jesuksen puhe täytettäisiin, kuin hän sanoi, merkiten, millä kuolemalla hänen piti kuoleman.
33 Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"	33 Niin Pilatus meni taas sisälle palatsiin ja kutsui Jeesuksen ja sanoi hänelle: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?"	33 Niin Pilatus taas meni raastupaan, kutsui Jesuksen ja sanoi hänelle: oletkos sinä Juudalaisten kuningas?
34 Jeesus vastasi: "Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?"	34 Jeesus vastasi hänelle: "Itsestäsikö sen sanot, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?"	34 Jesus vastasi häntä: sanotko sinä sen itsestäs, eli ovatko muut sen minusta sinulle sanoneet?
35 Pilatus sanoi: "Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?"	35 Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat antaneet sinut minun käsiini. Mitä olet tehnyt?"	35 Pilatus vastasi: olenko minä Juudalainen? Sinun kansas ja ylimmäiset papit antoivat ylön sinun minulle: mitäs tehnyt olet?
36 Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä."	36 Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta; jos minun kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun kuninkuuteni ei ole täältä".	36 Jesus vastasi: ei minun valtakuntani ole tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olis tästä maailmasta, niin tosin minun palveliani olisivat sotineet, etten minä olisi tullut annetuksi ylön Juudalaisille; mutta ei minun valtakuntakuntani ole täältä.
37 "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua." [Joh. 8:47; 1. Tim. 6:13]	37 Niin Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Sinäpä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni."	37 Niin Pilatus sanoi hänelle: niin sinä olet kuningas? Jesus vastasi: sinä sen sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten olen minä syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä totuden tunnustan. Jokainen, joka on totuudesta, se kuulee minun ääneni.
38 "Mitä on totuus?" kysyi Pilatus. Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen.	38 Pilatus sanoi hänelle: "Mikä on totuus?" Ja sen sanottuaan hän taas meni ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänessä yhtäkään syytä.	38 Pilatus sanoi hänelle: minä on totuus? Ja kuin hän sen sanonut oli, meni hän taas ulos Juudalaisten tykö ja sanoi heille: en minä löydä yhtään syytä hänessä.
Jeesus tuomitaan kuolemaan
39 Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?"	39 Mutta te olette tottuneet siihen, että minä päästän teille yhden vangin irti pääsiäisenä; tahdotteko siis, että päästän teille juutalaisten kuninkaan?"	39 Mutta teillä on tapa, että minun pitää teille päästämän yhden pääsiäisenä: tahdotteko siis, että minä päästän teille Juudalaisten kuninkaan?
40 Silloin he alkoivat huutaa: "Ei häntä! Päästä Barabbas!" -- Barabbas oli rosvo. [Ap. t. 3:14]	40 Niin he taas huusivat sanoen: "Älä häntä, vaan Barabbas!" Mutta Barabbas oli ryöväri.	40 Niin he huusivat taas kaikki, sanoen: ei tätä, vaan Barabbasta. Mutta Barabbas oli ryöväri.

JOHANNES 19

1 Nyt Pilatus käski ruoskia Jeesuksen.	1 Silloin Pilatus otti Jeesuksen ja ruoskitti hänet.	1 Niin Pilatus otti silloin Jesuksen ja ruoskitsi hänen,
2 Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan.	2 Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuraisen vaipan	2 Ja sotamiehet väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja puettivat hänen purpuravaatteesen,
3 Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas", ja läimäyttivät häntä kasvoihin.	3 ja tulivat hänen luoksensa ja sanoivat: "Terve, juutalaisten kuningas"; ja he antoivat hänelle korvapuusteja.	3 Ja sanoivat: terve, Juudalaisten kuningas! ja antoivat hänelle korvapuusteja.
4 Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: "Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen."	4 Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä".	4 Taas tuli Pilatus ulos ja sanoi heille: katsokaat, minä tuon hänen teille ulos, että te tietäisitte, etten minä löydä yhtään syytä hänessä.
5 Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: "Katso: ihminen!"	5 Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!"	5 Niin Jesus meni ulos, kantain orjantappuraista kruunua ja purpuraista vaatetta. Ja hän sanoi heille: katso ihmistä!
6 Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: "Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään."	6 Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä".	6 Mutta kuin ylimmäiset papit ja palveliat hänen näkivät, huusivat he, sanoen: ristiinnaulitse, ristiinnaulitse häntä! Pilatus sanoi heille: ottakaat te häntä ja ristiinnaulitkaat; sillä en minä löydä yhtään syytä hänessä.
7 Juutalaiset vastasivat: "Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika." [Joh. 5:18]	7 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi".	7 Vastasivat häntä Juudalaiset: meillä on laki, ja meidän lakimme jälkeen pitää hänen kuoleman, että hän teki itsensä Jumalan Pojaksi.
8 Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi.	8 Kun nyt Pilatus kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä enemmän	8 Kun siis Pilatus tämän puheen kuuli, pelkäsi hän vielä enemmin
9 Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: "Mistä sinä olet lähtöisin?" Mutta Jeesus ei vastannut hänelle.	9 ja meni taas sisälle palatsiin ja sanoi Jeesukselle: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei hänelle vastannut.	9 Ja meni taas raastupaan ja sanoi Jesukselle: kusta sinä olet? Mutta ei Jesus vastannut häntä.
10 "Etkö puhu, vaikka minä kysyn?" Pilatus sanoi. "Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?"	10 Niin Pilatus sanoi hänelle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?"	10 Niin Pilatus sanoi hänelle: etkös mitään minulle puhu? Etkös tiedä, että minulla on valta sinua ristiinnaulita ja valta sinua päästää?
11 Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut." [Joh. 10:18; Ap. t. 2:23; Room. 13:1]	11 Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden on sen synti suurempi, joka jätti minut sinun käsiisi."	11 Jesus vastasi: ei sinulla olisi yhtään valtaa minua vastaan, jos ei se olisi sinulle annettu ylhäältä: sentähden on hänellä suurempi synti, joka minun sinulle antoi ylön.
12 Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: "Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan."	12 Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet irti. Mutta juutalaiset huusivat sanoen: "Jos päästät hänet, et ole keisarin ystävä; jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan".	12 Ja siitä ajasta pyysi Pilatus häntä päästää. Mutta Juudalaiset huusivat, sanoen: jos sinä hänen päästät, niin et sinä ole keisarin ystävä; sillä jokainen, joka itsensä tekee kuninkaaksi, hän on keisaria vastaan.
13 Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata.	13 Kun Pilatus kuuli nämä sanat, antoi hän viedä Jeesuksen ulos ja istui tuomarinistuimelle, paikalle, jonka nimi on Litostroton, hebreaksi Gabbata.	13 Kuin Pilatus tämän puheen kuuli, vei hän Jesuksen ulos ja istui tuomio-istuimelle, siihen paikkaan, joka kutsutaan Litostroton, mutta Hebreaksi Gabbata.
14 Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: "Tässä on teidän kuninkaanne."	14 Ja oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes hetki. Ja hän sanoi juutalaisille: "Katso, teidän kuninkaanne!"	14 Mutta se oli pääsiäisen valmistuspäivä, lähes kuudennella hetkellä. Ja hän sanoi Juudalaisille: katso, teidän kuninkaanne.
15 Juutalaiset huusivat: "Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?" Mutta ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari."	15 Niin he huusivat: "Vie pois, vie pois, ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari".	15 Mutta he huusivat: ota pois, ota pois, ristiinnaulitse häntä! Pilatus sanoi heille: pitääkö minun ristiinnaulitseman teidän kuninkaanne? Ylimmäiset papit vastasivat: ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.
16 Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Jeesusta lähdettiin viemään.	16 Silloin hän luovutti hänet heille ja antoi ristiinnaulittavaksi. Ja he ottivat Jeesuksen.	16 Niin silloin hän antoi hänen heille ristiinnaulittaa. Mutta he ottivat Jesuksen ja veivät pois.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen
17 Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. [Hepr. 13:12]	17 Ja kantaen itse omaa ristiänsä hän meni ulos niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan hebreankielellä Golgataksi.	17 Ja hän kantoi ristiänsä ja meni siihen paikkaan, joka kutsutaan Pääkallon paikaksi, mutta Hebreaksi Golgata.
18 Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen.	18 Siellä he hänet ristiinnaulitsivat ja hänen kanssaan kaksi muuta, yhden kummallekin puolelle, ja Jeesuksen keskelle.	18 Siellä he ristiinnaulitsivat hänen ja kaksi muuta hänen kanssansa kahden puolen, mutta Jesuksen keskelle.
19 Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." [Matt. 2:23+]	19 Ja Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja kiinnitti sen ristiin; ja se oli näin kirjoitettu: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas".	19 Niin Pilatus kirjoitti myös päällekirjoituksen ja pani ristin päälle, ja oli näin kirjoitettu: JESUS NATSARENUS JUUDALAISTEN KUNINGAS.
20 Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi.	20 Tämän päällekirjoituksen lukivat monet juutalaiset, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia; ja se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi.	20 Tämän päällekirjoituksen luki monta Juudalaisista; sillä se paikka oli läsnä kaupunkia, jossa Jesus ristiinnaulittiin. Ja oli kirjoitettu Hebreaksi, Grekaksi ja Latinaksi.
21 Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas.' Kirjoita, että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'"	21 Niin juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas'."	21 Niin sanoivat Juudalaisten ylimmäiset papit Pilatukselle: älä kirjoita: Juudalaisten kuningas; vaan että hän on sanonut: minä olen Juudalaisten kuningas.
22 Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."	22 Pilatus vastasi: "Minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin".	22 Pilatus vastasi: mitä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.
23 Ristiinnaulittuaan Jeesuksen sotilaat ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan, mutta kun se oli saumaton, ylhäältä alas samaa kudosta,	23 Kun sotamiehet olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, ottivat he hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotamiehelle osansa, sekä ihokkaan. Mutta ihokas oli saumaton, kauttaaltaan ylhäältä asti kudottu.	23 Kuin siis sotamiehet olivat Jesuksen ristiinnaulinneet, ottivat he hänen vaatteensa (ja tekivät neljä osaa, kullekin sotamiehelle osan), ja hameen; mutta hame ei ollut ommeltu, vaan kokonansa ylhäältä (alaspäin) kudottu.
24 he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä. Heitetään arpaa, kuka sen saa." Näin kävi toteen tämä kirjoituksen sana: -- He jakavat keskenään vaatteeni ja heittävät puvustani arpaa. Juuri näin sotilaat tekivät. [Ps. 22:19]	24 Sentähden he sanoivat toisillensa: "Älkäämme leikatko sitä rikki, vaan heittäkäämme siitä arpaa, kenen se on oleva"; että tämä kirjoitus kävisi toteen: "He jakoivat keskenänsä minun vaatteeni ja heittivät minun puvustani arpaa". Ja sotamiehet tekivät niin.	24 Niin he sanoivat keskenänsä: älkäämme tätä rikkoko, vaan heittäkäämme tästä arpaa, kenenkä se pitää oleman: että Raamattu täytettäisiin, joka sanoo: he ovat minun vaatteeni itsellensä jakaneet ja ovat heittäneet minun hameestani arpaa. Ja sotamiehet tosin näin tekivät.
25 Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria.	25 Mutta Jeesuksen ristin ääressä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar ja Maria, Kloopaan vaimo, ja Maria Magdaleena.	25 Mutta Jesuksen ristin tykönä seisoi hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar Maria, Kleopaan emäntä, ja Maria Magdalena.
26 Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: "Nainen, tämä on poikasi!" [Joh. 13:23+]	26 Kun Jeesus näki äitinsä ja sen opetuslapsen, jota hän rakasti, seisovan siinä vieressä, sanoi hän äidillensä: "Vaimo, katso, poikasi!"	26 Kuin siis Jesus näki äidin ja opetuslapsen siinä sesovan, jota hän rakasti, sanoi hän äidillensä: vaimo, katso sinun poikaas.
27 Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Tämä on äitisi!" Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä.	27 Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa.	27 Sitte sanoi hän opetuslapselle: katso sinun äitiäs. Ja siitä hetkestä otti opetuslapsi hänen tykönsä.
Jeesuksen kuolema
28 Jeesus tiesi, että kaikki oli nyt saatettu päätökseen. Jotta kirjoitus kävisi kaikessa toteen, hän sanoi: "Minun on jano." [19:28-30: Matt. 27:45-56; Mark. 15:33-41; Luuk. 23:44-49]	28 Sen jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki jo oli täytetty, sanoi hän, että kirjoitus kävisi toteen: "Minun on jano".	28 Sitte, kuin Jesus tiesi jo kaikki täytetyksi, ja että Raamattu täytettäisiin, sanoi hän: minä janoon.
29 Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat siihen sienen ja nostivat sen iisoppiruo'on päässä Jeesuksen huulille.	29 Siinä oli astia, hapanviiniä täynnä; niin he täyttivät sillä hapanviinillä sienen ja panivat sen isoppikorren päähän ja ojensivat sen hänen suunsa eteen.	29 Oli siis yksi astia pantu etikkaa täyteen, ja he täyttivät sienen etikalla ja panivat sen ympärille isoppia, ja panivat sen hänen suunsa eteen.
30 Jeesus joi viinin ja sanoi: "Se on täytetty." Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.	30 Kun nyt Jeesus oli ottanut hapanviinin, sanoi hän: "Se on täytetty", ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.	30 Kuin siis Jesus oli etikkaa ottanut, sanoi hän: se on täytetty! ja kallisti päänsä ja antoi henkensä.
31 Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. [19:31-42: Matt. 27:57-61; Mark. 15:42-47; Luuk. 23:50-55]	31 Koska silloin oli valmistuspäivä, niin-etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri-juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.	31 Mutta että valmistuspäivä oli, ja ei ruumiit pitänyt ristissä oleman sabbatina, (sillä se sabbatin päivä oli suuri,) rukoilivat siis Juudalaiset Pilatusta, että heidän sääriluunsa piti rikottaman ja he otettaman alas.
32 Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta.	32 Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta hänen kanssaan ristiinnaulitulta.	32 Niin sotamiehet tulivat ja rikkoivat ensimmäisen luut ja toisen, joka hänen kanssansa oli ristiinnaulittu;
33 Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan.	33 Mutta kun he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät hänet jo kuolleeksi, eivät he rikkoneet hänen luitaan,	33 Mutta kuin he tulivat Jesuksen tykö ja näkivät hänen jo kuolleeksi, niin ei he rikkoneet hänen luitansa;
34 Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä, ja haavasta vuoti heti verta ja vettä.	34 vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä.	34 Vaan yksi sotamiehistä avasi hänen kylkensä keihäällä, josta kohta vuoti veri ja vesi.
35 Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, jotta tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on luotettava, ja hän tietää puhuvansa totta.	35 Ja joka sen näki, on sen todistanut, ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte.	35 Ja joka tämän näki, hän on sen todistanut ja hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää totta sanovansa, että te myös uskoisitte.
36 Näin tapahtui, jotta toteutuisi kirjoituksen sana: "Häneltä ei saa rikkoa ainoatakaan luuta."	36 Sillä tämä tapahtui, että kirjoitus kävisi toteen: "Älköön häneltä luuta rikottako".	36 Sillä nämät ovat tapahtuneet, että Raamattu täytettäisiin: ei teidän pidä luuta rikkoman hänessä.
37 Toisessa kirjoituksessa taas sanotaan: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet." [Sak. 12:10; Ilm. 1:7]	37 Ja vielä sanoo toinen kirjoitus: "He luovat katseensa häneen, jonka he ovat lävistäneet".	37 Ja taas toinen kirjoitus sanoo: he saavat nähdä, ketä he ovat pistäneet.
Jeesuksen hautaaminen
38 Tämän jälkeen muuan Joosef, joka oli kotoisin Arimatiasta, pyysi Pilatukselta, että saisi ottaa Jeesuksen ruumiin ristiltä. Hän oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa, sillä hän pelkäsi juutalaisia. Pilatus suostui pyyntöön, ja Joosef tuli ja otti ruumiin alas.	38 Mutta sen jälkeen Joosef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin; ja Pilatus myöntyi siihen. Niin hän tuli ja otti Jeesuksen ruumiin.	38 Mutta sen jälkeen rukoili Pilatusta Joseph Arimatiasta, (joka oli Jesuksen opetuslapsi, vaan salaa Juudalaisten pelvon tähden), että hän olis saanut ottaa Jesuksen ruumiin; ja Pilatus salli sen. Niin hän tuli ja otti Jesuksen ruumiin.
39 Paikalle tuli myös Nikodemos, se mies, joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä, ja hänellä oli mukanaan sata mittaa* mirhan ja aaloen seosta. [Sata mittaa on noin 30 kiloa.] [Joh. 3:1,2, 7:50]	39 Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa.	39 Niin tuli myös Nikodemus, (joka oli ensin yöllä Jesuksen tykö tullut,) ja toi mirhamia ja aloeta sekoitettua, lähes sata naulaa,
40 Miehet ottivat Jeesuksen ruumiin ja kietoivat sen käärinliinoihin pannen mukaan tuoksuaineita, niin kuin juutalaisten on tapana tehdä haudatessaan vainajansa. [Mark. 14:8, 16:1]	40 Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.	40 Niin he ottivat Jesuksen ruumiin ja käärivät sen liinaiseen, hyvän-hajullisten yrttein kanssa, niinkuin Juudalaisten tapa on haudata.
41 Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään.	41 Ja sillä paikalla, missä hänet ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa uusi hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu.	41 Mutta siinä paikassa, jossa hän ristiinnaulittiin, oli yrttitarha, ja yrttitarhassa uusi hauta, johonka ei vielä kenkään ollut pantu:
42 He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.	42 Siihen he nyt panivat Jeesuksen, koska oli juutalaisten valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä.	42 Siihen he panivat Jesuksen Juudalaisten valmistuspäivän tähden, että se hauta oli läsnä.

JOHANNES 20

Magdalan Maria ja opetuslapset haudalla
1 Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. [20:1-10: Matt. 28:1-10; Mark. 16:1-8; Luuk. 23:56-24:12]	1 Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.	1 Mutta ensimmäisenä päivänä viikossa tuli Maria Magdalena varhain, kuin vielä pimiä oli, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudalta.
2 Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: "Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu." [Joh. 13:23+]	2 Niin hän riensi pois ja tuli Simon Pietarin luo ja sen toisen opetuslapsen luo, joka oli Jeesukselle rakas, ja sanoi heille: "Ovat ottaneet Herran pois haudasta, emmekä tiedä, mihin ovat hänet panneet".	2 Niin hän juoksi ja tuli Simon Pietarin tykö ja sen opetuslapsen tykö, jota Jesus rakasti, ja sanoi heille: he ovat Herran ottaneet pois haudasta, ja emme tiedä, kuhunka he hänen panivat.
3 Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. [Luuk. 24:12,24]	3 Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät ja menivät haudalle.	3 Niin Pietari meni ulos ja toinen opetuslapsi, ja tulivat haudalle.
4 Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä.	4 Ja he juoksivat molemmat yhdessä; mutta se toinen opetuslapsi juoksi edellä, nopeammin kuin Pietari, ja saapui ensin haudalle.	4 Mutta he juoksivat kahden ynnä, ja toinen opetuslapsi juoksi edellä nopeammin kuin Pietari, ja tuli ensin haudalle.
5 Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle.	5 Ja kun hän kurkisti sisään, näki hän käärinliinat siellä; kuitenkaan hän ei mennyt sisälle.	5 Ja kuin hän itsensä kumarsi, näki hän liinaiset pantuna, mutta ei hän kuitenkaan mennyt sisälle.
6 Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja.	6 Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä	6 Niin Simon Pietari tuli seuraten häntä, ja meni hautaan, ja näki kääriliinat pantuna.
7 Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään.	7 ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä.	7 Ja hikiliinan, joka hänen päänsä päällä oli ollut, ei kääriliinan kanssa, vaan erinänsä käärittynä yhteen paikkaan.
8 Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi.	8 Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi.	8 Niin meni myös toinen opetuslapsi sisälle, joka ensin haudalle tullut oli, ja näki sen ja uskoi.
9 Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. [Ps. 16:10 \| Luuk. 24:46; Joh. 2:22, 12:16]	9 Sillä he eivät vielä ymmärtäneet Raamattua, että hän oli kuolleista nouseva.	9 Sillä ei he vielä Raamattua ymmärtäneet, että hän oli nouseva kuolleista.
10 Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.	10 Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.	10 Niin ne opetuslapset menivät taas yhteen.
Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle
11 Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan [20:11-18: Mark. 16:9-11]	11 Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan	11 Mutta Maria seisoi ulkona haudan edessa ja itki. Ja kuin hän niin itki, kumarsi hän itsensä hautaan.
12 ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä.	12 ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut.	12 Ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, yhden pään puolessa ja toisen jalkain puolessa, siinä missä Jesuksen ruumis pantu oli.
13 Enkelit sanoivat hänelle: "Mitä itket, nainen?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu."	13 Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet".	13 Ne sanoivat hänelle: vaimo, mitäs itket? Hän sanoi heille: he ovat minun Herrani ottaneet pois, ja en tiedä, kuhunka he hänen ovat panneet.
14 Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus.	14 Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus.	14 Ja kuin hän nämät sanonut oli, käänsi hän itsensä taapäin, ja näki Jesuksen seisovan, eikä tietänyt, että se oli Jesus.
15 Jeesus sanoi hänelle: "Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?" Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois."	15 Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet".	15 Sanoi Jesus hänelle: vaimo, mitäs itket? ketäs etsit? Mutta hän luuli sen yrttitarhan haltiaksi, ja sanoi hänelle: Herra, jos sinä hänen kannoit pois, niin sano minulle, kuhunkas hänen panit, ja minä tahdon hänen ottaa.
16 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria." Maria kääntyi ja sanoi: "Rabbuuni!" -- se on hepreaa ja merkitsee: opettajani.	16 Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja.	16 Jesus sanoi hänelle: Maria! niin hän käänsi itsensä ja sanoi hänelle: Rabboni, se on: Mestari.
17 Jeesus sanoi: "Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo." [Hepr. 2:11]	17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".	17 Jesus sanoi hänelle: älä minuun rupee; sillä en minä ole vielä mennyt ylös minun Isäni tykö, vaan mene minun veljeini tykö ja sano heille: minä menen ylös minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.
18 Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: "Minä olen nähnyt Herran!" Sitten hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut.	18 Maria Magdaleena meni ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran ja että Herra oli hänelle näin sanonut.	18 Maria Magdalena tuli ja ilmoitti opetuslapsille, että hän oli nähnyt Herran, ja että hän näitä hänelle sanoi.
Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen
19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" [20:19-31: Matt. 28:16-20; Mark. 16:14-20; Luuk. 24:36-53; Ap. t. 1:1-14 : Matt. 18:20+ \| 1. Kor. 15:5]	19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"	19 Kuin siis sen sabbatin päivän ehtoo oli, ja ovet olivat suljetut, jossa opetuslapset kokoontuneet olivat Juudalaisten pelvon tähden, tuli Jesus ja seisoi heidän keskellänsä ja sanoi heille: rauha olkoon teille!
20 Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran.	20 Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.	20 Ja kuin hän sen sanonut oli, osoitti hän heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset ihastuivat, että he näkivät Herran.
21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." [Joh. 17:18]	21 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."	21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.	22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki.	22 Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki:
23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." [Matt. 16:19+]	23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."	23 Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt.
24 Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli.	24 Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli.	24 Mutta Toomas, yksi kahdestatoistakymmenestä, joka kaksoiseksi kutsutaan, ei ollut heidän kanssansa, kuin Jesus tuli.
25 Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko."	25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko".	25 Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: ellen minä näe hänen käsissänsä naulan reikää, ja pistä sormeani naulain siaan, ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko.
26 Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"	26 Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"	26 Ja kahdeksan päivän perästä olivat opetuslapset taas sisällä, ja Toomas heidän kanssansa. Niin Jesus tuli, kuin ovet suljetut olivat, ja seisoi heidän keskellänsä, ja sanoi: rauha olkoon teille!
27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" [Ap. t. 1:3]	27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen".	27 Sitte sanoi hän Toomaalle: pistä sormes tänne, ja katso minun käsiäni, ja ojenna tänne kätes, ja pistä minun kylkeeni, ja älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen.
28 Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!"	28 Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"	28 Toomas vastasi ja sanoi hänelle: minun Herrani ja minun Jumalani!
29 Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." [2. Kor. 5:7; 1. Piet. 1:8]	29 Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"	29 Jesus sanoi hänelle: ettäs näit minun, Toomas, niin sinä uskoit: autuaat ovat ne, jotka ei näe, ja kuitenkin uskovat.
30 Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. [Joh. 21:25]	30 Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;	30 Niin teki myös Jesus monta muuta merkkiä opetuslastensa nähden, jotka ei tässä kirjassa ole kirjoitetut.
31 Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. [1. Joh. 5:13]	31 mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.	31 Mutta nämät ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että te saisitte elämän uskon kautta hänen nimeensä.

JOHANNES 21

Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen Tiberiaanjärvellä
1 Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:	1 Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin:	1 Sitte ilmoitti Jesus taas itsensä opetuslapsille Tiberiaan meren tykönä, ja hän ilmoitti itsensä näin:
2 Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta.	2 Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.	2 Simon Pietari ja Toomas, joka kaksoiseksi kutsutaan, olivat ynnä ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Zebedeuksen pojat ja kaksi muuta hänen opetuslapsistansa.
3 Simon Pietari sanoi: "Minä lähden kalaan." "Me tulemme mukaan", sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. [21:3-6: Luuk. 5:4-7]	3 Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan". He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.	3 Sanoi Simon Pietari heille: minä menen kalaan: ne sanoivat hänelle: me menemme myös kanssas. Niin he menivät ja astuivat kohta venheesen, ja ei he sinä yönä mitään saaneet.
4 Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä.	4 Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.	4 Mutta kuin jo aamu oli, niin Jesus seisoi rannalle; mutta ei opetuslapset tietäneet, että se oli Jesus.
5 Jeesus huusi heille: "Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?" "Ei ole", he vastasivat.	5 Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole".	5 Niin sanoi Jesus heille: lapset, onko teillä mitään syötävää? He vastasivat häntä: ei.
6 Jeesus sanoi: "Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte." He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös.	6 Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte". He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.	6 Hän sanoi heille: laskekaat verkko oikialle puolelle venhettä, niin te löydätte. Niin he laskivat, ja tuli niin paljo kaloja, ettei he voineet vetää.
7 Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: "Se on Herra!" Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. [Joh. 13:23+]	7 Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.	7 Niin sanoi se opetuslapsi, jota Jesus rakasti, Pietarille: Herra se on. Kuin Simon Pietari sen kuuli, että se oli Herra, vyötti hän hameen ympärillensä, (sillä hän oli alasti,) ja heitti itsensä mereen.
8 Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää*. [Noin sata metriä.]	8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.	8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä, (sillä ei he olleet kaukanan maalta, vaan lähes kaksisataa kyynärää,) ja vetivät verkon kaloinensa.
9 Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää.	9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.	9 Kuin he siis olivat maalle tulleet, näkivät he hiilet ja kalan, niiden päällä pantuna, ja leivän.
10 Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte."	10 Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte".	10 Jesus sanoi heille: tuokaat tänne niistä kaloista, jotka te nyt saitte.
11 Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon -- kaikkiaan sataviisikymmentäkolme -- verkko ei revennyt.	11 Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.	11 Simon Pietari meni ja veti verkon maalle, täynnä suuria kaloja, sata ja kolmekuudettakymmentä. Ja vaikka niitä niin monta oli, ei kuitenkaan verkko revennyt.
12 Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra.	12 Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra.	12 Jesus sanoi heille: tulkaat rualle; mutta ei yksikään opetuslapsista uskaltanut häntä kysyä: kukas olet? sillä he tiesivät sen olevan Herran.
13 Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa.	13 Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.	13 Niin Jesus tuli, otti leivän ja antoi heille, niin myös kalan.
14 Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.	14 Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.	14 Tämä on kolmas kerta, kuin Jesus opetuslapsillensa ilmestyi, sitte kuin hän oli noussut ylös kuolleista.
Jeesus ja Pietari
15 Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." [21:15,16: Ap. t. 20:28; Piet. 5:2]	15 Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani".	15 Kuin he siis syöneet olivat, sanoi Jesus Simon Pietarille: Simon Jonan poika! rakastatkos minua enempi kuin nämät? Hän sanoi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Hän sanoi hänelle: ruoki minun karitsoitani.
16 Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani."	16 Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani".	16 Ja sanoi taas toisen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Hän vastasi: jaa, Herra, sinä tiedät, että minä sinua rakastan. Sanoi hän hänelle: kaitse minun lampaitani.
17 Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani.	17 Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.	17 Hän sanoi kolmannen kerran hänelle: Simon Jonan poika! rakastatkos minua? Pietari tuli murheelliseksi, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: rakastatkos minua? ja sanoi hänelle: Herra, sinä tiedät kaikki: sinä tiedät, että minä rakastan sinua. Jesus sanoi hänelle: ruoki minun lampaitani.
18 Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo." [21:18,19: 2. Piet. 1:14]	18 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."	18 Totisesti, totisesti sanon minä sinulle: kuin sinä olit nuori, niin sinä vyötit itses ja menit, kuhunkas tahdoit; mutta kuin vanhenet, niin sinä ojennat kätes, ja toinen vyöttää sinun, ja vie, kuhunka et sinä tahdo.
19 Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua."	19 Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".	19 Mutta sen hän sanoi, antain tietää, millä kuolemalla hänen piti kunnioittaman Jumalaa. Ja kuin hän sen sanonut oli, sanoi hän hänelle: seuraa minua.
Kaiken tämän todistaja
20 Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: "Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?"	20 Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?"	20 Pietari käänsi itsensä, ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jesus rakasti, joka myös oli Jesuksen rinnoilla ehtoollisessa maannut, ja sanonut: Herra, kuka se on, joka sinun pettää?
21 Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: "Entä hän, Herra?"	21 Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?"	21 Kuin siis Pietari hänen näki, sanoi hän Jesukselle: Herra, mitästä tämä?
22 Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua."	22 Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."	22 Jesus sanoi hänelle: jos minä tahtoisin hänen siihenasti olevan kuin minä tulen, mitä sinun siihen tulee? Seuraa sinä minua.
23 Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: "Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?"	23 Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"	23 Niin veljesten seassa kävi ulos se puhe, ettei sen opetuslapsen pitänyt kuoleman. Mutta ei Jesus hänelle sanonut: ei hän kuole, vaan: jos minä tahdon hänen siihenasti olevan kuin minä tulen, mitä sinun siihen tulee?
24 Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.	24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.	24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämät kirjoittanut, ja me tiedämme hänen todistuksensa todeksi.
25 Paljon muutakin Jeesus teki. Jos kaikki vietäisiin kohta kohdalta kirjaan, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. [Joh. 20:30]	25 On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin. luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.	25 On myös paljon muuta, mitä Jesus teki, jos ne erinänsä kirjoitettaisiin, en minä luulisi koko maailman käsittävän niitä kirjoja, joita pitäis kirjoitettaman. Amen.

RAKKAIMMAT RAAMATUNJAKEET

Psalmi 90 - Kovakalvonalaisen aivoverenvuodon jälkeen toipuessa
90:1 Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.
90:2 Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.
90:3 Sinä palautat ihmiset takaisin tomuun ja sanot: "Palatkaa jälleen, te ihmisten lapset."
90:4 Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki.
90:5 Sinä huuhdot heidät pois; he ovat kuin uni, ovat kuin ruoho, joka aamulla kukoistaa:
90:6 aamulla se kasvaa ja kukoistaa, mutta illalla se leikataan ja kuivettuu.
90:7 Sillä me hukumme sinun vihasi voimasta, ja sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois.
90:8 Meidän pahat tekomme sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen.
90:9 Niin kaikki meidän päivämme kuluvat sinun vihasi alla, vuotemme päättyvät meiltä kuin huokaus.
90:10 Meidän elinpäivämme ovat seitsemänkymmentä vuotta taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta; ja parhaimmillaankin ne ovat vaiva ja turhuus, sillä ne kiitävät ohitse, niinkuin me lentäisimme pois.
90:11 Kuka ajattelee sinun vihasi ankaruutta, sinun kiivauttasi, niin että hän sinua pelkäisi?
90:12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.
90:13 Herra, palaja jälleen. Voi, kuinka kauan? Armahda palvelijoitasi.
90:14 Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme.
90:15 Suo meidän iloita yhtä monta päivää, kuin olet nöyryyttänyt meitä, yhtä monta vuotta, kuin olemme kovaa kokeneet.
90:16 Saakoot palvelijasi nähdä sinun tekosi ja heidän lapsensa sinun kunniasi.
90:17 Ja tulkoon osaksemme Herran, meidän Jumalamme, laupeus. Suo menestyä meille kättemme työn; niin, suo menestyä meidän kättemme työn.

Psalmit:
84:1 Veisuunjohtajalle; veisataan kuin viininkorjuulaulu; koorahilaisten virsi.
84:2 Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
84:3 Minun sieluni ikävöitsee ja halajaa Herran esikartanoihin, minun sydämeni ja ruumiini pyrkii riemuiten elävää Jumalaa kohti.
84:4 Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
84:5 Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät sinua alati. Sela.
84:6 Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!
84:7 Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
84:8 He käyvät voimasta voimaan, he astuvat Jumalan eteen Siionissa.
84:9 Herra, Jumala Sebaot, kuule minun rukoukseni, ota se korviisi, Jaakobin Jumala. Sela.
84:10 Jumala, meidän kilpemme, käännä katseesi, katso voideltusi kasvoja.
84:11 Sillä yksi päivä sinun esikartanoissasi on parempi kuin tuhat muualla; mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.
84:12 Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.
84:13 Herra Sebaot, autuas se ihminen, joka sinuun turvaa!

Sananlaskut:
8:1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
8:2 Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut.
8:3 Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa:
8:4 "Teitä minä kutsun, miehet, ja ihmislapsille kaikuu minun ääneni.
8:5 Tulkaa, yksinkertaiset, mieleviksi; tulkaa järkeviksi, te tyhmät.
8:6 Kuulkaa, sillä jalosti minä puhun, ja avaan huuleni puhumaan, mikä oikein on;
8:7 sillä totuutta minun suuni haastaa, ja jumalattomuus on minun huulilleni kauhistus.
8:8 Vanhurskaat ovat minun suuni sanat kaikki, ei ole niissä mitään petollista, ei väärää.
8:9 Ne ovat kaikki oikeat ymmärtäväiselle, suorat niille, jotka löysivät tiedon.
8:10 Ottakaa minun kuritukseni, älkääkä hopeata, ja tieto ennen valituinta kultaa.
8:11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
8:12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
8:13 Herran pelko on pahan vihaamista. Kopeutta ja ylpeyttä, pahaa tietä ja kavalaa suuta minä vihaan.
8:14 Minulla on neuvo ja neuvokkuus; minä olen ymmärrys, minulla on voima.
8:15 Minun avullani kuninkaat hallitsevat, ruhtinaat säädöksensä vanhurskaasti säätävät.
8:16 Minun avullani päämiehet vallitsevat ja ylhäiset, maan tuomarit kaikki.
8:17 Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain etsivät, ne löytävät minut.
8:18 Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus.
8:19 Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta, minun antamani voitto valituinta hopeata parempi.
8:20 Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa,
8:21 antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täyttääkseni heidän aarrekammionsa.
8:22 Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.
8:23 Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista.
8:24 Ennenkuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita.
8:25 Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä,
8:26 kun hän ei vielä ollut tehnyt maata, ei mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.
8:27 Kun hän taivaat valmisti, olin minä siinä, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle,
8:28 kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,
8:29 kun hän merelle asetti sen rajat, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli, kun hän vahvisti maan perustukset,
8:30 silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin;
8:31 leikitsin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat ihmislapset.
8:32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
8:33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
8:34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
8:35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
8:36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

Job:
28:1 "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;
28:2 rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
28:3 Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
28:4 Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
28:5 Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
28:6 Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
28:7 Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
28:8 Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
28:9 Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
28:10 Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
28:11 Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
28:12 Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
28:13 Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
28:14 Syvyys sanoo: 'Ei se ole minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni.'
28:15 Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
28:16 Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
28:17 Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
28:18 Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
28:19 Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
28:20 Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
28:21 Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
28:22 Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan.'
28:23 Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
28:24 Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.
28:25 Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
28:26 kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
28:27 silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
28:28 Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.'"

Sananlaskut:
31:1 Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat, joilla hänen äitinsä kasvatti häntä.
31:2 Mitä, poikani; mitä, kohtuni poika; mitä, lupausteni poika?
31:3 Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan.
31:4 Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?"
31:5 Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä säädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.
31:6 Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille.
31:7 Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.
31:8 Avaa suusi mykän hyväksi, oikeuden hankkimiseksi kaikille sortuville.
31:9 Avaa suusi, tuomitse oikein, hanki kurjalle ja köyhälle oikeus.
31:10 Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.
31:11 Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
31:12 Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.
31:13 Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
31:14 Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa.
31:15 Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
31:16 Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä.
31:17 Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa.
31:18 Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
31:19 Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään.
31:20 Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
31:21 Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan.
31:22 Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa.
31:23 Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa.
31:24 Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
31:25 Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.
31:26 Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.
31:27 Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö.
31:28 Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä:
31:29 "Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä."
31:30 Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!
31:31 Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt.

CLASSICAL DRAWINGS FROM THE FINNISH NATURE

http://www.kp-art.fi/default.htm

Pelasta elämä - luovuta verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!