Jukka Paarman mukaan kirkkoherran "sukupuolenkorjaus" ei ole kirkolle mikään erityinen ongelma. "Juridista ongelmaa tässä ei ole." (Pohjolan Sanomat 20.11.).

Sukupuolta ei voi "korjata". Mieheltä voi kyllä leikata pois kivekset ja tehostaa räikeää operaatiota vielä raapimalla pois aataminomenakin - mutta sukupuoli korjaantuu tällä teknisesti yhtä paljon kuin eunukeilla aikanaan. Nykyaikana vain voidaan ihmisen keho doupata äärirajoilleen myös sukupuolen suhteen vastaavilla steroidilla kuin doping-urheilussa.

Elämme tarpeiden välittömän tyydyttämisen aikaa. Taudin pitää parantua pillerille, laskun kuittaantua nappia painamalla ja ihminen tavoittaa toisella puolella maailmaa ilman puhelinmaksua. Kaikilla on yhä enemmän oikeuksia, mutta yhä vähemmän velvollisuuksia. Itsetunto on in - lähimmäisenrakkaus out. Elämys on se juttu, synti taas pahin kirosana.

Toisilla on suurempi kiusaus vastakkaisen sukupuolen esittämiseen, toisilla uhkapelaamiseen. Olisivatko uhkapeliputkesta kertyneet velat este työn jatkamiseen valtiovarainministerinä? Jos valtio kunnioittaisi ko. virkaa, niin totta kai olisi. Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Arkkipiispa on osoittanut olevansa arkipiispa ja maallisiin on hänen mielensä. Hänen asuntonsa on äänekkään enemmistön varjossa. Paarma elää paitsi maailmassa, mös maailmasta. Hän edustaa postmodernia, relativismin venyttämää ja vanuttamaa maailmankatsomusta, ei Raamattuun iankaikkisuutensa ankkuroivaa kristinuskoa.

On yleisön harhaanjohtamista väittää, etteikö Raamattu tuntisi transvestiittisen elämäntavan ja kiusaukset. Päinvastoin, tämä taipumus oli valloillaan Uuden Testamentin aikaisessa kreikkalaisessa sivistysmaailmassa, jossa myös poikarakkautta pidettiin idealistisena. Raamattu kutsuu tähän taipumukseen lankeavia lähimmäisiämme "miehimyksiksi". Paavali mainitsee, ettei tietoisesti tähän elämäntapaan pitäytyvä voi periä Jumalan Valtakuntaa ja päättää kovat sanansa: "Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne." (1 Kor 6.)

Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Rakkaudesta puhutaan paljon, mutta Raamattu varoittaa Lopun ajoista, jolloin "laittomuus pääsee valtaan ja useimpien rakkaus kylmenee". Palveleva, itsensä uhraava ja toiseen sitoutuva rakkaus on suorastaan vastakohta elämyshakuiselle himolle. Joka lihaan kylvää, se lihasta turmeluksen niittää.