Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
→
HAASTE
- CHALLENGE ←
Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
- Esihistorialliset eläimet
historiankirjoissa - Prehistoric Creatures
Documented by the Ancient Man



















Vuodesta 1972 saakka odotettu 22 volyymin
Encyclopaedia Judaican toinen painos on ilmestynyt!
Tee ekskursio vuoden 2007 laitokseen

Juutalaiset tutkijat ovat jättäneet tajunnan
räjäyttäneellä 20:lla vuosisadalla taaksensa syvät urat niin fysiikassa,
kemiassa, kuin biotieteiden piirissäkin. Osoitteissa
http://www.jinfo.org/Nobel_Prizes.html, www.dorledor.org/nobelmedphys.html tai
www.science.co.il/Nobel.asp voi
juutalaisten suurmiesten ja -naisten ohessa tutustua liki 150 Encyclopaedia
Judaican mukaisesti syntyperältään “vähintään puoliksi juutalaiseen”
Nobel-palkinnon saajaan. Yli 20 % nobeleista on osunut alle 20 miljoonan hengen
tai 0,25 % väestönosalle.
Nollaveriryhmästä - jalot
tieteet
Jewish Nobelists
Jewish Nobel Prize Laureates
Juutalaisten säilymisen ja paluumuuton sekä
heprean kielen elpymisen ohella on olemassa myös muita profetioita, joiden voisi
väittää toteutuvan omina päivinämme. Eräs näistä liittyy kuuluisiin
juutalaisiin. Lähestyn "juutalaiskysymystä" ja kritisoin antisemitistisiä
salaliittoteorioita Sefanja Kuusin pojan
kirjan viimeisten jakeiden luonnontieteilijälle hämyisessä valossa:
”Katso, siihen aikaan minä teen
tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja
kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja
mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat
häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen
aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät
mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun
minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo
Herra.” Sef. 3:19,20. (Kursivointi lisätty.)
|
Niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten
jäsenten aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet
eduksensa, johtotähtinä. Ei niin, ettäkö kaikki nämä innovaatiot olisivat
moraalisesti hyviä luonteeltaan, mutta viimeistään juutalaisten ansiosta
Raamattuun uskovia kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina
hölmöinä. Asiallinen ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä -
siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja. En ole itse juutalainen.
Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa aiheesta. ”Kehukoon sinua
toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi.” (Snl. 27:2).
Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä
itsestänsä numeroa. Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on
ollut pilkka ja pilkkaa on perinteisesti ollut tapana tarkkailla
kiikaritähtäinten tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan
selvittämisen vaikeaksi, sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan
diskriminaation vuoksi ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä. Ymmärrän asian
hyvin ja toivon, etten aiheuttaisi kenellekään ongelmia tai toimisi mauttomasti
laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista. Schindlerien listat seuraavat aina
Himmlerien listoja.
Koskapa minusta isona tulee vakavasti otettava
tiedemies, olen kiinnostunut juutalaisten panoksesta tieteellisessä
tutkimuksessa. ”Tieteellisellä” tarkoitan tietenkin juuri sitä: Kovia tieteitä
eli luonnontieteitä. Ei mitään tiedätkös-tiedänpäs, juupaseipäs
–humanistihömppää ;-)
Eräs aikamme yleisimmin tunnustettuja mittareita
henkilökohtaisille saavutuksille ovat Nobelin palkinnot. Palkinnot kattavat
luonnontieteiden ohella toki myös jonkin verran muitakin yhteiskunnan aloja.
Alfred Nobel (o) jätti mainitsematta testamentissaan mm.
geologian, biologian ja tähtitieteen. Palkinnot voidaan myöntää yhteisesti
korkeintaan kolmelle henkilölle, rauhanpalkinnon voi saada myös yhteisö.
Kun Alfredin veli Ludvig (o)
kuoli, julkaistiin sanomalehdissä virheellisesti muistokirjoituksia Alfredista.
Niissä hänet leimattiin kuoleman kauppiaaksi. Sellaisena dynamiitin keksijä ei
kuitenkaan halunnut itseään muistettavan, joten hän määräsi - omaistensa
yllätykseksi - omaisuutensa jaettavaksi palkintoina miehille ja naisille,
”jotka ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa.” Rauhanpalkinto tosin piti
alkuperäisen suunnitelman mukaan jakaa vain kuusi kertaa. (Mikäli rauhaa ei
olisi siihen mennessä saatu aikaan, olisi tämä palkinto testamentin mukaan
pitänyt unohtaa, koska rauhaa ei sen mukaan saataisi aikaan koskaan.) Vuodesta
1901, jolloin ruotsalaisen dynamiittitehtailijan rahastosta on nobeleja jaettu,
ovat palkinnon saaneet seuraavat juutalaista syntyperää tunnustavat henkilöt:
Jewish Laureates of Nobel Prize
in Physiology and Medicine
Year |
Nobel Laureate |
Country of birth |
2006 |
Fire, Andrew Z.
"for their discovery of RNA interference - gene silencing by
double-stranded RNA" |
USA |
2004 |
Axel, Richard
"for their discoveries of odorant receptors and the
organization of the olfactory system" |
USA |
2002 |
Brenner, Sydney
"for their discoveries concerning genetic regulation of
organ development and programmed cell death" |
South Africa |
2002 |
Horvitz, H. Robert
"for their discoveries concerning genetic regulation of
organ development and programmed cell death" |
USA |
2000 |
Greengard, Paul
"signal transduction in the nervous system" |
USA |
2000 |
Kandel, Eric R.
"signal transduction in the nervous system" |
Austria |
1998 |
Furchgott, Robert F.
"for their discoveries concerning nitric oxide as a
signaling molecule in the cardiovascular system" |
USA |
1997 |
Prusiner, Stanley B.
"for his discovery of Prions - a new biological principle of
infection" |
USA |
1994 |
Gilman, Alfred G.
"for their discovery of G-proteins and the role of these
proteins in signal transduction in cells" |
USA |
1994 |
Rodbell, Martin
"for their discovery of G-proteins and the role of these
proteins in signal transduction in cells" |
USA |
1989 |
Varmus, Harold E.
"for their discovery of the cellular origin of retroviral
oncogenes" |
USA |
1988 |
Elion, Gertrude B.
"for their discoveries of important principles for drug
treatment" |
USA |
1986 |
Cohen, Stanley
"for their discoveries of growth factors" |
USA |
1986 |
Levi-Montalcini, Rita
"for their discoveries of growth factors" |
Italy |
1985 |
Brown, Michael S.
"for their discoveries concerning the regulation of
cholesterol metabolism" |
USA |
1985 |
Goldstein, Joseph L.
"for their discoveries concerning the regulation of
cholesterol metabolism" |
USA |
1984 |
Milstein, Cesar
"for theories concerning the specificity in development and
control of the immune system and the discovery of the
principle for production of monoclonal antibodies" |
Argentina |
1980 |
Benacerraf, Baruj
"for their discoveries concerning genetically determined
structures on the cell surface that regulate immunological
reactions" |
Venezuela |
1978 |
Nathans, Daniel
"for the discovery of restriction enzymes and their
application to problems of molecular genetics" |
USA |
1977 |
Schally, Andrew V.
"for their discoveries concerning the peptide hormone
production of the brain" |
Poland |
1977 |
Yalow, Rosalyn
"for the development of radioimmunoassays of peptide
hormones" |
USA |
1976 |
Blumberg, Baruch S.
"for their discoveries concerning new mechanisms for the
origin and dissemination of infectious diseases" |
USA |
1975 |
Baltimore, David
"for their discoveries concerning the interaction between
tumor viruses and the genetic material of the cell" |
USA |
1975 |
Temin, Howard M.
"for their discoveries concerning the interaction between
tumor viruses and the genetic material of the cell" |
USA |
1972 |
Edelman, Gerald M.
"for their discoveries concerning the chemical structure of
antibodies" |
USA |
1970 |
Axelrod, Julius
"for their discoveries concerning the humoral transmitters
in the nerve terminals and the mechanism for their storage,
release and inactivation" |
USA |
1970 |
Katz, Bernard
"for their discoveries concerning the humoral transmitters
in the nerve terminals and the mechanism for their storage,
release and inactivation" |
Germany |
1969 |
Luria, Salvador E.
"for their discoveries concerning the replication mechanism
and the genetic structure of viruses" |
Italy |
1968 |
Nirenberg, Marshall W.
"for their interpretation of the genetic code and its
function in protein synthesis" |
USA |
1967 |
Wald, George
"for their discoveries concerning the primary physiological
and chemical visual processes in the eye" |
USA |
1965 |
Jacob, Francois
"for their discoveries concerning genetic control of enzyme
and virus synthesis" |
France |
1965 |
Lwoff, Andre
"for their discoveries concerning genetic control of enzyme
and virus synthesis" |
France |
1964 |
Bloch, Konrad
"for their discoveries concerning the mechanism and
regulation of the cholesterol and fatty acid metabolism" |
Germany |
1959 |
Kornberg, Arthur
"for their discovery of the mechanisms in the biological
synthesis of ribonucleic acid and deoxyribonucleic acid" |
USA |
1958 |
Lederberg, Joshua
"for his discoveries concerning genetic recombination and
the organization of the genetic material of bacteria" |
USA |
1953 |
Krebs, Hans Adolf
"for his discovery of the citric acid cycle" |
Germany |
1953 |
Lipmann, Fritz Albert
"for his discovery of co-enzyme A and its importance for
intermediary metabolism" |
Germany |
1952 |
Waksman, Selman A.
"for his discovery of streptomycin, the first antibiotic
effective against tuberculosis" |
Russia |
1950 |
Reichstein, Tadeus
"for their discoveries relating to the hormones of the
adrenal cortex, their structure and biological effects" |
Poland |
1947 |
Cori, Gerty Theresa, Radnitz
"for their discovery of the course of the catalytic
conversion of glycogen" |
Czech Republic |
1946 |
Muller, Hermann J.
"for the discovery of the production of mutations by means
of X-ray irradiation" |
USA |
1945 |
Chain, Ernst Boris
"for the discovery of penicillin and its curative effect in
various infectious diseases" |
Germany |
1944 |
Erlanger, Joseph
"for their discoveries relating to the highly differentiated
functions of single nerve fibers" |
USA |
1936 |
Loewi, Otto
"for their discoveries relating to chemical transmission of
nerve impulses" |
Austria |
1930 |
Landsteiner, Karl
"for his discovery of human blood groups" |
Austria |
1922 |
Meyerhof, Otto Fritz
"for his discovery of the fixed relationship between the
consumption of oxygen and the metabolism of lactic acid in
the muscle" |
Germany |
1914 |
Barany, Robert
"for his work on the physiology and pathology of the
vestibular apparatus" |
Austria |
1908 |
Ehrlich, Paul
"for their work on immunity" |
Germany |
1908 |
Mechnikov, Elie
"for their work on immunity" |
Russia |
Total number of Jewish Laureates: 49
Jewish Laureates of Nobel Prize in Chemistry
Year |
Nobel Laureate |
Country of birth |
2006 |
Kornberg, Roger. D.
"for his studies of the molecular basis of eukaryotic
transcription" |
USA |
2004 |
Ciechanover, Aaron
"for the discovery of ubiquitin-mediated protein degradation" |
Israel |
2004 |
Hershko, Avram
"for the discovery of ubiquitin-mediated protein degradation" |
Hungary |
2004 |
Rose, Irwin
"for the discovery of ubiquitin-mediated protein degradation" |
USA |
2000 |
Heeger, Alan J.
"for the discovery and development of conductive polymers" |
USA |
1998 |
Kohn, Walter
"for his development of the density-functional theory" |
Austria |
1994 |
Olah, George A.
"for his contribution to carbocation chemistry" |
Hungary |
1992 |
Marcus, Rudolph A.
"for his contributions to the theory of electron transfer
reactions in chemical systems" |
Canada |
1989 |
Altman, Sidney
"for their discovery of catalytic properties of RNA" |
Canada |
1985 |
Hauptman, Herbert A.
"for their development of direct methods for the
determination of crystal structures" |
USA |
1985 |
Karle, Jerome
"for their development of direct methods for the
determination of crystal structures" |
USA |
1982 |
Klug, Aaron
"for his development of crystallographic electron microscopy
and his structural elucidation of biologically important
nucleic acid-protein complexes" |
Lithuania |
1981 |
Hoffmann, Roald
"for their theories, developed independently, concerning the
course of chemical reactions" |
Poland |
1980 |
Berg, Paul
"for his fundamental studies of the biochemistry of nucleic
acids, with particular regard to recombinant-DNA" |
USA |
1980 |
Gilbert, Walter
"for their contributions concerning the determination of
base sequences in nucleic acids" |
USA |
1979 |
Brown, Herbert C.
"for their development of the use of boron- and
phosphorus-containing compounds, respectively, into
important reagents in organic synthesis" |
Ukraine |
1977 |
Prigogine, Ilya
"for his contributions to non-equilibrium thermodynamics,
particularly the theory of dissipative structures" |
Russia |
1972 |
Anfinsen, Christian B.
"for his work on ribonuclease, especially concerning the
connection between the amino acid sequence and the
biologically active conformation" |
USA |
1972 |
Stein, William H.
"for their contribution to the understanding of the
connection between chemical structure and catalytic activity
of the active center of the ribonuclease molecule" |
USA |
1962 |
Perutz, Max F.
"for their studies of the structures of globular proteins" |
Austria |
1961 |
Calvin, Melvin
"for his research on the carbon dioxide assimilation in
plants" |
USA |
1943 |
de Hevesy, George
"for his work on the use of isotopes as tracers in the study
of chemical processes" |
Hungary |
1918 |
Haber, Fritz
"for the synthesis of ammonia from its elements" |
Germany |
1915 |
Willstatter, Richard M.
"for his researches on plant pigments, especially
chlorophyll" |
Germany |
1910 |
Wallach, Otto
"for his pioneer work in the field of alicyclic compounds" |
Germany |
1906 |
Moissan, Henri
"for his investigation and isolation of the element fluorine,
and for the adoption in the service of science of the
electric furnace called after him" |
France |
1905 |
von Baeyer, J. F. W. Adolf
"for his services in the advancement of organic chemistry
and the chemical industry, through his work on organic dyes
and hydroaromatic compounds" |
Germany |
Total number of Jewish Laureates: 27
Jewish Laureates of Nobel Prize in Economics
Year |
Nobel Laureate |
Country of birth |
2007 |
Hurwicz, Leonid
"for having laid the foundations of mechanism design theory" |
Russia |
2007 |
Maskin, Eric S.
"for having laid the foundations of mechanism design theory" |
USA |
2007 |
Myerson, Roger B.
"for having laid the foundations of mechanism design theory" |
USA |
2005 |
Aumann, Robert J.
"for having enhanced our understanding of conflict and
cooperation through game-theory analysis" |
Germany |
2002 |
Kahneman, Daniel
"for having integrated insights from psychological research
into economic science, especially concerning human judgment
and decision-making under uncertainty" |
Israel |
2001 |
Akerlof, George A.
"for their analyses of markets with asymmetric information" |
USA |
2001 |
Stiglitz, Joseph E.
"for their analyses of markets with asymmetric information" |
USA |
1997 |
Scholes, Myron S.
"for a new method to determine the value of derivatives " |
Canada |
1994 |
Harsanyi, John C.
"for their pioneering analysis of equilibria in the theory
of non-cooperative games" |
Hungary |
1993 |
Fogel, Robert W.
"for having renewed research in economic history by applying
economic theory and quantitative methods in order to explain
economic and institutional change" |
USA |
1992 |
Becker, Gary S.
"for having extended the domain of microeconomic analysis to
a wide range of human behavior and interaction, including
nonmarket behavior" |
USA |
1990 |
Markowitz, Harry M.
"for their pioneering work in the theory of financial
economics" |
USA |
1990 |
Miller, Merton H.
"for their pioneering work in the theory of financial
economics" |
USA |
1987 |
Solow, Robert M.
"for his contributions to the theory of economic growth" |
USA |
1985 |
Modigliani, Franco
"for his pioneering analyses of saving and of financial
markets" |
Italy |
1980 |
Klein, Lawrence R.
"for the creation of econometric models and the application
to the analysis of economic fluctuations and economic
policies" |
USA |
1978 |
Simon, Herbert A.
"for his pioneering research into the decision-making
process within economic organizations" |
USA |
1976 |
Friedman, Milton
"for his achievements in the fields of consumption analysis,
monetary history and theory and for his demonstration of the
complexity of stabilization policy" |
USA |
1975 |
Kantorovich, Leonid V.
"for their contributions to the theory of optimum allocation
of resources" |
Russia |
1973 |
Leontief, Wassily
"for the development of the input-output method and for its
application to important economic problems" |
Russia |
1972 |
Arrow, Kenneth J.
"for their pioneering contributions to general economic
equilibrium theory and welfare theory" |
USA |
1971 |
Kuznets, Simon
"for his empirically founded interpretation of economic
growth which has led to new and deepened insight into the
economic and social structure and process of development" |
USA |
1970 |
Samuelson, Paul A.
"for the scientific work through which he has developed
static and dynamic economic theory and actively contributed
to raising the level of analysis in economic science" |
USA |
Total number of Jewish Laureates: 23
Jewish Laureates of Nobel Prize in Physics
Year |
Nobel Laureate |
Country of birth |
2005 |
Glauber, Roy J.
"for his contribution to the quantum theory of optical
coherence" |
USA |
2004 |
Gross, David J.
"for the discovery of asymptotic freedom in the theory of
the strong interaction" |
USA |
2004 |
Politzer, H. David
"for the discovery of asymptotic freedom in the theory of
the strong interaction" |
USA |
2003 |
Abrikosov, Alexei A.
"for pioneering contributions to the theory of
superconductors and superfluids" |
Russia |
2003 |
Ginzburg, Vitaly L.
"for pioneering contributions to the theory of
superconductors and superfluids" |
Russia |
2000 |
Alferov, Zhores I.
"for basic work on information and communication technology" |
Russia |
1997 |
Cohen-Tannoudji, Claude
"for development of methods to cool and trap atoms with
laser light" |
Algeria |
1996 |
Lee, David M.
"for their discovery of superfluidity in helium-3" |
USA |
1995 |
Perl, Martin L.
"for the discovery of the tau lepton " |
Russia |
1995 |
Reines, Frederick
"for the detection of the neutrino" |
USA |
1992 |
Charpak, Georges
"for his invention and development of particle detectors, in
particular the multiwire proportional chamber" |
Poland |
1990 |
Friedman, Jerome I.
"for their pioneering investigations concerning deep
inelastic scattering of electrons on protons and bound
neutrons, which have been of essential importance for the
development of the quark model in particle physics" |
USA |
1988 |
Lederman, Leon M.
"for the neutrino beam method and the demonstration of the
doublet structure of the leptons through the discovery of
the muon neutrino" |
USA |
1988 |
Schwartz, Melvin
"for the neutrino beam method and the demonstration of the
doublet structure of the leptons through the discovery of
the muon neutrino" |
USA |
1988 |
Steinberger, Jack
"for the neutrino beam method and the demonstration of the
doublet structure of the leptons through the discovery of
the muon neutrino" |
Germany |
1979 |
Glashow, Sheldon L.
"for their contributions to the theory of the unified weak
and electromagnetic interaction between elementary
particles, including inter alia the prediction of the weak
neutral current" |
USA |
1979 |
Weinberg, Steven
"for their contributions to the theory of the unified weak
and electromagnetic interaction between elementary
particles, including inter alia the prediction of the weak
neutral current" |
USA |
1978 |
Penzias, Arno A.
"for their discovery of cosmic microwave background
radiation" |
Germany |
1976 |
Richter, Burton
"for their pioneering work in the discovery of a heavy
elementary particle of a new kind" |
USA |
1975 |
Mottelson, Ben Roy
"for the discovery of the connection between collective
motion and particle motion in atomic nuclei and the
development of the theory of the structure of the atomic
nucleus based on this connection" |
USA |
1973 |
Josephson, Brian D.
"for his theoretical predictions of the properties of a
supercurrent through a tunnel barrier, in particular those
phenomena which are generally known as the Josephson effects" |
UK |
1972 |
Cooper, Leon N.
"for their jointly developed theory of superconductivity,
usually called the BCS-theory" |
USA |
1971 |
Gabor, Dennis
"for his invention and development of the holographic
method" |
Hungary |
1969 |
Gell-Mann, Murray
"for his contributions and discoveries concerning the
classification of elementary particles and their
interactions" |
USA |
1967 |
Bethe, Hans A.
"for his contributions to the theory of nuclear reactions,
especially his discoveries concerning the energy production
in stars" |
Germany |
1965 |
Feynman, Richard P.
"for their fundamental work in quantum electrodynamics, with
deep-ploughing consequences for the physics of elementary
particles" |
USA |
1965 |
Schwinger, Julian
"for their fundamental work in quantum electrodynamics, with
deep-ploughing consequences for the physics of elementary
particles" |
USA |
1963 |
Wigner, Eugene P.
"for his contributions to the theory of the atomic nucleus
and the elementary particles, particularly through the
discovery and application of fundamental symmetry principles" |
Hungary |
1962 |
Landau, Lev D.
"for his pioneering theories for condensed matter,
especially liquid helium" |
Azerbaijan |
1961 |
Hofstadter, Robert
"for his pioneering studies of electron scattering in atomic
nuclei and for his thereby achieved discoveries concerning
the structure of the nucleons" |
USA |
1960 |
Glaser, Donald A.
"for the invention of the bubble chamber" |
USA |
1959 |
Segre, Emilio Gino
"for their discovery of the antiproton" |
Italy |
1958 |
Frank, Il'ja M.
"for the discovery and the interpretation of the Cherenkov
effect" |
Russia |
1958 |
Tamm, Igor Y.
"for the discovery and the interpretation of the Cherenkov
effect" |
Russia |
1954 |
Born, Max
"for his fundamental research in quantum mechanics,
especially for his statistical interpretation of the
wavefunction" |
Germany |
1952 |
Bloch, Felix
"for their development of new methods for nuclear magnetic
precision measurements and discoveries in connection
therewith" |
Switzerland |
1945 |
Pauli, Wolfgang
"for the discovery of the Exclusion Principle, also called
the Pauli Principle" |
Austria |
1944 |
Rabi, Isidor Isaac
"for his resonance method for recording the magnetic
properties of atomic nuclei" |
Austria |
1943 |
Stern, Otto
"for his contribution to the development of the molecular
ray method and his discovery of the magnetic moment of the
proton" |
Germany |
1925 |
Franck, James
"for their discovery of the laws governing the impact of an
electron upon an atom" |
Germany |
1922 |
Bohr, Niels
"for his services in the investigation of the structure of
atoms and of the radiation emanating from them" |
Denmark |
1921 |
Einstein, Albert
"for his services to Theoretical Physics, and especially for
his discovery of the law of the photoelectric effect" |
Germany |
1908 |
Lippmann, Gabriel
"for his method of reproducing colors photographically based
on the phenomenon of interference" |
Luxembourg |
1907 |
Michelson, Albert A.
"for his optical precision instruments and the spectroscopic
and metrological investigations carried out with their aid" |
Poland |
Total number of Jewish Laureates: 44
Jewish Laureates of Nobel Prize in Literature
Year |
Nobel Laureate |
Country of birth |
2005 |
Pinter, Harold
"who in his plays uncovers the precipice under everyday
prattle and forces entry into oppression's closed rooms" |
UK |
2002 |
Kertesz, Imre
"for writing that upholds the fragile experience of the
individual against the barbaric arbitrariness of history" |
Hungary |
1991 |
Gordimer, Nadine
"who through her magnificent epic writing has - in the words
of Alfred Nobel - been of very great benefit to humanity" |
South Africa |
1987 |
Brodsky, Joseph
"for an all-embracing authorship, imbued with clarity of
thought and poetic intensity" |
Russia |
1981 |
Canetti, Elias
"for writings marked by a broad outlook, a wealth of ideas
and artistic power" |
Bulgaria |
1978 |
Singer, Isaac Bashevis
"for his impassioned narrative art which, with roots in a
Polish-Jewish cultural tradition, brings universal human
conditions to life" |
Poland |
1976 |
Bellow, Saul
"for the human understanding and subtle analysis of
contemporary culture that are combined in his work" |
Canada |
1966 |
Agnon, Shmuel Yosef
"for his profoundly characteristic narrative art with motifs
from the life of the Jewish people" |
Ukraine |
1966 |
Sachs, Nelly
"for her outstanding lyrical and dramatic writing, which
interprets Israel's destiny with touching strength" |
Germany |
1958 |
Pasternak, Boris L.
"for his important achievement both in contemporary lyrical
poetry and in the field of the great Russian epic tradition" |
Russia |
1927 |
Bergson, Henri
"in recognition of his rich and vitalizing ideas and the
brilliant skill with which they have been presented" |
France |
1910 |
Heyse, Paul
"as a tribute to the consummate artistry, permeated with
idealism, which he has demonstrated during his long
productive career as a lyric poet, dramatist, novelist and
writer of world-renowned short stories" |
Germany |
Total number of Jewish Laureates: 12
Rauhanpalkinto
1911 |
Alfred Fried |
1973 |
Henry Kissinger |
1994 |
Shimon Peres |
1911 |
Tobias Michael Carel
Asser |
1978 |
Menachem Begin |
1994 |
Yitzhak Rabin |
1968 |
Rene Cassin |
1986 |
Elie Wiesel |
|
|
Kirjallisuus
1910 |
Paul Heyse |
1966 |
Nelly Sachs |
1987 |
Joseph Brodsky |
1927 |
Henri Bergson |
1976 |
Saul Bellow |
1991 |
Nadine Gordimer |
1958 |
Boris Pasternak |
1978 |
Isaac Bashevis Singer |
2005 |
Pinter, Harold |
1966 |
Shmuel Yosef Agnon |
1981 |
Elias Canetti |
|
|
Fysiologia ja lääketiede
1908 |
Elie Metchnikoff |
1965 |
Andre Lwoff |
1988 |
Gertrude Elion |
1908 |
Paul Ehrlich |
1967 |
George Wald |
1989 |
Harold Varmus |
1914 |
Robert Borony |
1968 |
Marshall W. Nirenberg |
1992 |
Edmond Fisher |
1922 |
Otto Meyerhof |
1969 |
Salvador Luria |
1994 |
Alfred Gilman |
1930 |
Karl Landsteiner |
1970 |
Julius Axelrod |
1994 |
Martin Rodbell |
1931 |
Otto Warburg |
1970 |
Sir Bernard Katz |
1997 |
Stanley B. Prusiner |
1936 |
Otto Loewi |
1972 |
Gerald Maurice Edelman |
1998 |
Robert F. Furchgott |
1944 |
Joseph Erlanger |
1975 |
David Baltimore |
2000 |
Paul Greencard |
1944 |
Herbert Spencer Gasser |
1975 |
Howard Martin Temin |
2000 |
Eric R. Kandel |
1945 |
Ernst Boris Chain |
1976 |
Baruch Samuel Blumberg |
2002 |
Sydney Brenner |
1946 |
Hermann Joseph Muller |
1977 |
Barbara Sussman Yalow |
2002 |
H. Robert Horvitz |
1947 |
Gerty Cori |
1977 |
Andrew Shally |
2004 |
Axel, Richard |
1950 |
Tadeus Reichstein |
1978 |
Daniel Nathans |
2006 |
Fire, Andrew Z. |
1952 |
Selman Abraham Waksman |
1980 |
Baruj Benacceraf |
|
|
1953 |
Hans Krebs |
1982 |
Sir John Vane |
|
|
1953 |
Fritz Albert Lipmann |
1984 |
Cesar Milstein |
|
|
1958 |
Joshua Lederberg |
1985 |
Michael Stuart Brown |
|
|
1959 |
Arthur Kornberg |
1985 |
Joseph L. Goldstein |
|
|
1964 |
Konrad Bloch |
1986 |
Stanley Cohen |
|
|
1965 |
Francois Jakob |
1986 |
Rita Levi-Montalcini |
|
|
Kemia
1905 |
Adolph Von Baeyer |
1980 |
Walter Gilbert |
2004 |
Rose, Irwin |
1906 |
Henri Moissan |
1981 |
Roald Hoffmann |
2004 |
Hershko, Avram |
1910 |
Otto Wallach |
1982 |
Aaron Klug |
2004 |
Ciechanover, Aaron |
1915 |
Richard Willstaetter |
1985 |
Albert A. Hauptman |
2006 |
Kornberg, Roger. D. |
1918 |
Fritz Haber |
1985 |
Jerome Karle |
|
|
1943 |
George Charles de
Hevesy |
1986 |
Dudley R. Herschbach |
|
|
1961 |
Melvin Calvin |
1988 |
Robert Huber |
|
|
1962 |
Max Ferdinand Perutz |
1989 |
Sidney Altman |
|
|
1972 |
William Howard Stein |
1992 |
Rudolph Arthur Marcus |
|
|
1979 |
Herbert Charles Brown |
1998 |
Walter Kohn |
|
|
1980 |
Paul Berg |
2000 |
Alan J. Heeger |
|
|
Fysiikka
1907 |
Albert Abraham
Michelson |
1965 |
Julian Schwinger |
1996 |
Douglas D Osheroff |
1908 |
Gabriel Lippman |
1967 |
Hans Albrecht Bethe |
1996 |
David M. Lee |
1921 |
Albert Einstein |
1969 |
Murray Gell-Mann |
1997 |
Claude Cohen-Tannoudji |
1922 |
Niels Bohr |
1971 |
Dennis Gabor |
2000 |
Zhores Alferov |
1925 |
James Franck |
1973 |
Leon Cooper |
2003 |
Vitaly Ginzburg |
1925 |
Gustav Hertz |
1973 |
Brian David Josephson |
2003 |
Alexei Abrikosov |
1943 |
Gustav/Otto Stern |
1975 |
Benjamin Mottleson |
2004 |
Politzer, H. David |
1944 |
Isidor Isaac Rabi |
1976 |
Burton Richter |
2004 |
Gross, David J. |
1945 |
Wolfgang Pauli |
1978 |
Arno Allan Penzias |
2005 |
Glauber, Roy J. |
1952 |
Felix Bloch |
1978 |
Peter L. Kapitza |
|
|
1954 |
Max Born |
1979 |
Stephen Weinberg |
|
|
1958 |
Igor Tamm |
1979 |
Sheldon Glashow |
|
|
1958 |
Ilya Frank |
1988 |
Leon Lederman |
|
|
1959 |
Emilio Segre |
1988 |
Melvin Schwartz |
|
|
1960 |
Donald A. Glaser |
1988 |
Jack Steinberger |
|
|
1961 |
Robert Hofstadter |
1990 |
Jerome Isaac Friedman |
|
|
1962 |
Lev Davidovich Landau |
1992 |
George Charpak |
|
|
1963 |
Eugene Wigner |
1995 |
Martin Perl |
|
|
1965 |
Richard Phillips
Feynman |
1995 |
Frederick Reines |
|
|
Taloustiede
1970 |
Paul Anthony Samuelson |
1985 |
Franco Modigliani |
2001 |
Stiglitz, Joseph E. |
1971 |
Simon Kuznets |
1987 |
Robert M. Solow |
2001 |
Akerlof, George A. |
1972 |
Kenneth Jospeh Arrow |
1990 |
Harry Markowitz |
2002 |
Kahneman, Daniel |
1975 |
Leonid Kantorovich |
1990 |
Merton Miller |
2005 |
Aumann, Robert J. |
1976 |
Milton Friedman |
1992 |
Gary S. Becker |
2007 |
Myerson, Roger B. |
1978 |
Herbert A. Simon |
1993 |
Robert Fogel |
2007 |
Maskin, Eric S. |
1980 |
Lawrence Robert Klein |
1994 |
John C Harsanyi |
2007 |
Hurwicz, Leonid |
|
|
1997 |
Scholes, Myron S. |
|
|
ENCYCLOPAEDIA JUDAICA
, Second
Edition, Volume 14
Jewish Nobel Prize Winners
Chemistry
1905 Adolph Von Baeyer
1906 Henri Moissan
1910 Otto Wallach
1915 Richard
Willstaetter
1918 Fritz Haber
1943 George Charles de
Hevesy
1961 Melvin Calvin
1962 Max Ferdinand
Perutz
1972 William Howard
Stein (jointly with Dr. Stanford Moore)
1981 Roald Hoffmann
1982 Aaron Klug
1989 Sidney Altman
1992 Rudolph Arthur
Marcus
1994 George Olah
1996 Harold Kroto
1998 Walter Kohn
2000 Alan Heeger
2004 Aaron Ciechanover
1979 Herbert Brown 2004
Avram Hershko
1980 Paul Berg 2004
Irwin Rose
1980 Walter Gilbert
Literature
1910 Paul Johann Ludwig
Heyse
1927 Henri Bergson
1958 Boris Pasternak
1966 Shmuel Yosef Agnon
1966 Nelly Sachs
1976 Saul Bellow
1978 Isaac Bashevis Singer
1981 Elias Canetti
1987 Joseph Brodsky
1991 Nadine Gordimer
2002 Imre Kertész
2004 Elfriede Jelinek
2005 Harold Pinter
Physics
1907 Albert Abraham
Michelson
1908 Gabriel Lippmann
1978 Arno Penzias
1921 Albert Einstein
1979 Sheldon Glashow
1922 Niels Bohr 1979
Steven Weinberg
1925 James Franck 1988
Leon Lederman
1925 Gustav Hertz 1988
Melvin Schwartz
1943 Otto Stern 1988
Jack Steinberger
1944 Isidor Isaac Rabi
1990 Jerome Isaac Friedman
1952 Felix Bloch 1992
George Charpak
1954 Max Born 1995
Martin L. Perl
1958 Igor Tamm 1995
Frederick Reines
1959 Emilio Segrè 1996
David Lee
1960 Donald A. Glaser
1996 Douglas Osheroff
1961 Robert Hofstadter
1997 Claude Cohen-Tannoudji
1962 Lev Davidovich
Landau 2000 Zhores Alferov
1965 Richard Phillips
Feynman 2003 Vitaly Ginzburg
1965 Julian Schwinger
2003 Alexei Abrikosov
1969 Murray Gell-Mann
2004 David Gross
1971 Dennis Gabor 2004
H. David Politzer
1973 Brian David
Josephson (jointly with Ivan Giaver and Leon Esoki)
1975 Benjamin R.
Mottelson (jointly with Aage Bohr)
1978 Peter Leonidovitch
Kapitza
2005 Roy Glauber
World Peace
1911 Alfred Fried
1911 Tobias Michael
Carel Asser
1994 Yiz
̣hak
Rabin
1968 René Cassin
1973 Henry Alfred
Kissinger
1978 Menah
̣em
Begin
1986 Elie Wiesel
1994 Shimon Peres
1995 Joseph Rotblat
Economics
1970 Paul Anthony
Samuelson 1993 Robert Fogel
1971 Simon Kuznetz 1994
John Harsanyi
1972 Kenneth Joseph
Arrow 1994 Reinhard Selten
1975 Leonid Kantorovich
1997 Robert Merton
1978 Herbert Alexander
Simon 1997 Myron Scholes
1980 Lawrence Klein 2001
George Akerlof
1985 Franco Modigliani
2001 Joseph Stiglitz
1987 Robert M. Solow
2002 Daniel Kahneman
1990 Harry M. Markowitz
2005 Robert Aumann
1992 Gary S. Becker
Physiology or Medicine
1908 Elie Metchnikoff
1908 Paul Ehrlich
1914 Robert Bárány
1922 Otto Meyerhof
1930 Karl Landsteiner
1931 Otto Warburg
1936 Otto Loewi
1944 Joseph Erlanger
1944 Herbert Spencer
Gasser
1945 Ernst Boris Chain
1946 Herman Joseph
Muller
1950 Tadeus Reichstein
1952 Selman Abraham
Waksman
1988 Gertrude B. Elion
1953 Hans Krebs
1953 Fritz Albert
Lipmann
1958 Joshua Lederberg
1959 Arthur Kornberg
1964 Konrad Bloch
1965 François Jacob
1965 Andre Lwoff
1967 George Wald
1968 Marshall W.
Nirenberg
1969 Salvador Luria
1970 Julius Axelrod
1972 Maurice Gerald Edelman
1975 David Baltimore
1975 Howard David Temin
1976 Baruch Samuel Blumberg
1977 Rosalyn Sussman Yalow
1978 Daniel Nathans
1980 Baruj Benacceraf
1984 Cesar Milstein
1985 Michael Stuart Brown
1985 Joseph Leonard Goldstein
1986 Stanley Cohen
1986 Rita Levi-Montalcini
1989 Harold Eliot Varmus
1992 Edmond Fischer
1994 Alfred Gilman
1994 Martin Rodbell
1997 Stanley Prusiner
1998 Robert Furchgott
2000 Paul Greengard
2000 Eric Kandel
2002 Sydney Brenner
2002 H. Robert Horvitz
2004 Richard Axel
Listan henkilöt ovat juutalaisia joko molempien
tai ainoastaan toisen vanhempansa puolelta. Esimerkiksi Aage Bohr toi
Bohrin sukuun fysiikasta toisen Nobelin vuonna 1975, muttei häntä ole otettu
listaan mukaan ainoastaan neljännesjuutalaisena. (Kyseessä on yksi kolmesta
tapauksesta, joissa palkinto on ”periytynyt” sukupolvesta toiseen.) Juutalaiset
ovat keränneet nobeleja varsinkin luonnontieteissä, joissa rahasumma tosin
kilpailun kiristyessä jaadaan yhä useammin kolmen henkilön kesken. Vuosien 1901
ja 1995 välillä Nobelin palkinto myönnettiin 663:lle henkilölle, joista 140 on
ollut juutalaista syntyperää. Toisin sanoen yli 20 % palkinnoista on osunut
väestönosalle, joka on noin 0,25 % maailman väkiluvusta (alle 20 miljoonaa
henkeä). Protestantit ovat saaneet Nobeleja kaksi kertaa enemmän kuin kaikki
ei-protestanttiset yhteensä, mutta juutalaiset vähintään 25 kertaa suhteellista
väestönosaansa enemmän. Ei siis ihme, että Adolf Hitler (o)
väheksyi palkintoja ja kielsi saksalaisia vastaanottamasta niitä.
Lääketieteen nobelisteista juutalaisia on ollut 31 % ja fysiikan nobelisteista
25 %. Vertailun vuoksi mainittakoon, että shakin maailmanmestareista juutalaisia
on ollut 54 %, Oscar-palkinnon voittaneista elokuvaohjaajista 27 %, johtavista
hyväntekijöistä Business Weekin v. 2010 listalla 38 % ja Pulitzer-palkituista
kaunokirjailijoista 51 %. Juutalaiset muodostavat 2 %
Yhdysvaltain väestöstä mutta 21 % Itärannikon laatuyliopistojen
ylioppilaskunnasta ja 26 % niistä joiden tutkimustyön Kennedy-keskus on
palkinnut. Toisenlaisen vertailun vuoksi muistettakoon, että esimerkiksi
egyptiläiset rekisteröivät 77 patenttia Yhdysvalloissa vuosien 1980-2000
välillä, saudit 171 patenttia - ja israelilaiset 7652 patenttia,
amerikanjuutalaisista puhumattakaan. Nobelpystien palkinnonjaon oikeudenmukaisuudesta voi aina
keskustella, mutta ainakin juutalaisen laureaatin kohdalla sävy on erilainen
kuin luterilaisen ja ruotsalaisen kohdalla. Pulitzer-kirjallisuuspalkinnon
jaostahan voisi joku aina huomauttaa, että Joseph Pulitzerin suku
itse on osin juutalainen. Sama kritiikki kohdistuu myös ensimmäisiin
juutalaisten elokuvamogulien alemmuudentunteen
puuskissaan toinen toisilleen antamiin Oscar-palkintoihin.
2000-luvun finanssikriisissä ilmeisesti vain kolmen valtion keskuspankit ovat
nostaneet korkoaan. Nämä ovat Australia, Israel ja Norja. Jälkimmäisessä on
poliittinen keskuspankki ja talous on lähes pelkkää öljyä, joten sitä ei voi
verrata kahteen oikeaan markkinatalousmaahan. Australiankin hyvän taloustilan
selittää vienti Kiinaan ja suhteellinen läheisyys markkinoihin. Israel on
kaukana kasvavista talouksista, ympärillään sitä boikotoiva stagnaattinen
blokki, eikä sillä ole merkittäviä raaka-ainevaroja. Dan Senor ja Saul Singer
ovat kirjoittaneet aiheesta oivallisen tutkielman "Start Up Nation - The story
of Israel's economic miracle". Kirja listaa melkoisen määrän Venture Capital
-bisnesenkeleitä ja israelilaisia myytyjä tai listattuja yrityksiä.
Juutalaisillahan ei käytännössä
ollut mitään akateemista traditiota. He alkoivat jättää ghettonsa vasta
1800-luvulla. Silloinkin yliopistojen ovet avautuivat etupäässä vain
kristinuskoon kääntyneille juutalaisille (jos silloinkaan, mutta se oli ehto).
Nobelejahan tosin on jaettu vasta 1900-luvulla, mutta silloinkaan useimpien
yliopistojen ovet eivät juutalaisille juuri avautuneet.
Kristinuskosta juutalaisuuteen kääntynyt ja
Yhdysvalloista Israeliin muuttanut John Hulley (o) on
tarkastellut juutalaisten panosta tieteessä 1800-1900 -luvuilla
ja todennut seuraavaa: Juutalaisten menestys on ollut ylivoimaista etenkin heitä
ympäröivän yhteiskunnan ollessa protestanttinen. Nobelilla palkittujen
juutalaisten lukumäärä 100 000 juutalaista kohti on tällöin ollut 1,6.
Seuraavaksi parhaiten he ovat menestyneet katolisen yhteisön vaikutuspiirissä,
suhteen ollessa 0,9 ja heikoimmin ortodoksisen kulttuurin keskuudessa arvolla
0,1. Tunnustuskuntien välillä on tietenkin eroa, mitä tieteellisen tutkimuksen
harjoittamiseen tulee instrumentaalisten edellytysten ja rahoituksen puolesta,
joten en panisi kovin paljon painoa tälle analyysille. Edellä on kuitenkin
käsitelty puritaanisen rationaalisen maailmankuvan vaikutusta modernin,
länsimaisen tieteen syntyyn ylipäänsä. Tämä on aihe, joka jälkikristillisessä
ajassamme on pyritty vaikenemaan kuoliaaksi. Peer review toimii, mutta
vain melko ahtaissa rajoissa. Niiden ulkopuolella se muuttuu sensuuriksi ja
kulkee käsitteen peer pressure alla. Konsensus, hegemonia ja modernien
sakramenttien hyvä-veli-kerhot trivialisoivat tiedettä. Tiede etenee siellä,
missä uskalletaan epäillä ja kyseenalaistaa. Salonkikelpoisuuden arvo tieteen
ohjaajana paljastuu vasta ajan myötä. Aurinkokuninkaan hovissa syötiin sormin.
Kun Hulley on suhteuttanut juutalaisten
nobelistien määrän kristittyjen nobelistien määrään (1901-1990 palkintoja
asukasta kohti) ovat suhdeluvut olleet erimaissa seuraavat: Ranska 30:1, Saksa
28:1, Britannia 23:1, ja USA 15:1. Laskettaessa nobelistien määrä 100 000
asukasta kohti (1901-1990) juutalaisten keskuudessa sekä suurimmissa
hallitsevissa kulttuureissa saadaan tulokseksi: juutalaiset 3,9; protestantit
0,7; katoliset 0,06; ortodoksit 0,01; hidut 0,006 ja muslimit 0,001.
Ympäristöllä on ilmeinen vaikutus juutalaisten menestykseen luonnontieteissä.
Ruotsalaiset tietenkin ovat itse länsimaisia ja protestantteja, joten tämä
asteikko on moniselitteinen.
Pääasiallinen lähteeni on Encyclopaedia
Judaica -niminen seitsemäntoistaosainen tietosanakirjasarja, joka käsittelee
muun mielenkiintoisen muassa tunnettujen juutalaisten henkilöhistoriaa.
Kirjasarjan ongelma on sen ikä. Kirjasarjan runko on julkaistu vuonna 1972 ja
tämän jälkeen on ilmestynyt ainoastaan muutamia suppeita lisäosia ilman, että
koko kirjasarjaa olisi päivitetty. Oman sukupolvemme kohdalla kynnys nimen
noteeraamiselle olisi tietenkin matalampi. Olen käyttänyt lähteenäni myös
laajalti Tapani Harviaisen (o) ja Karl-Johan Illmanin (o)
kirjaa Juutalainen kulttuuri (WSOY 1998), Päiviö Latvuksen (o)
teosta Ymmärryksen siivet - miksi tiede on länsimaista (Omega-kirjat
2000), sekä Joan Comayn (o)
hakusanakirjaa Who’s Who in Jewish History (2nd ed. Routledge 1995).
Tuoreemmissa nimissä olen käyttänyt Internet-hakuja, jotka vapaalähteinä ovat
tunnetusti epäluotettavia. Oheisten esseiden laajempaan listaan on lisäksi otettu
joitakin nimiä myös interaktiivisesta verkkopaikasta, jossa epäluotettavuus on
suurimmillaan.
Etnisiä tietoja on kuitenkin hyvin hankala tarkistaa tavallisista
tietosanakirjoista, joten monessa kohdin rinnakkaisten verkkomainintojen tai
tietyssä asiayhteydessä esiintyvän nimen - toivottavasti ei sentään pelkän
kasvojen silhuetin - on katsottu vahvistavan juutalaisen identiteetin.
Epävarmimpiin lähteisiin perustuvat tiedot on edelleen erotettu ympäristöstään
kysymysmerkillä (?) ja jostakin muusta syystä mainitut syntyperältään
ei-juutalaiset henkilöt o-merkillä Encyclopaedia Judaican tapaan.
Kaikki 1/4 tai sitä kaukaisempaa sukua olevat juutalaiset on pyritty
merkitsemään o-merkillä. Seuraavassa laajassa listassakaan eivät
silti ole mukana lähellekään kaikki esimerkiksi interaktiivisten sivujen ympäri
maailman kerätyt henkilöt. Olen valinnut mainitsemani henkilöt pitkälti juuri
heidän kuuluisuutensa, enkä sinänsä saavutusten mukaan, ja keskittynyt lähinnä
Israelin valtion ulkopuolella vaikuttaneisiin ihmisiin.
Juutalaiset tutkijat ovat jättäneet tajunnan
räjäyttäneellä 20:lla vuosisadalla taaksensa syvät urat niin fysiikassa,
kemiassa, kuin biotieteiden piirissäkin. Juutalaisten pelipöydälle laskemasta
suuresta panoksesta on keskusteltu ja sen syitä on mietitty. Näkymättömien ja
silti aina yhtä todellisten asioiden äärellä juutalaiset ovat jo perinteisesti
tottuneet abstrahoimaan asioita ja edistämään tietoa kiivaissakin väittelyissä.
Missä on kaksi juutalaista, siellä on kolme mielipidettä, sanotaan. Kun
Pompeius (o) ennen ajanlaskun alkua uteliaisuudesta kihelmöiden
kohotti esirippua ja laski saappansa kaikkeinpyhimpään, löysi hän sieltä ei
mitään.
Monesti menestyksen avain
on ollut tiivis yhteistyö ja virikkeellinen ryhmähenki. Sheman eli
juutalaisen uskontunnustuksen (5 Moos 6:3-9) periaate on ilmeisesti ollut
taustalla juutalaisten pedagogiikassa ja didaktiikassa maallisillakin alueilla:
”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja
teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä
käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Sido ne merkiksi käteesi ja ne
olkoot muistolauseena otsallasi. Kirjoita ne talosi pihtipieliin ja
portteihisi.” Silloinkin, kun akateemiset aiheet eivät ole olleet aktiivisesti
esillä, ovat ne vaikuttaneet taustalla (”pihtipielissä”) ja ne on pyritty
ottamaan huomioon päätöstenteossa (”porteissa”). Teroittaminen tarkoittaa, että
opettamisen ei pitänyt olla fraasinomaista, vaan yksityiskohtiin käyvää. Myös
arkeologiset löydöt todistavat, miten tärkeä luja peruskoulutus oli jo
hajaannukseen lähteneille juutalaisille: Masadan linnoituksessa Kuolleenmeren
rannalla pidettiin koulu ja synagooga toiminnassa jopa juutalaisten puolustajien
roomalaisia piirittäjiä vastaan käymän epätoivoisen kamppailun aikana ennen
joukkoitsemurhaa.
Juutalaisille
tiedemiehille ja -naisille on ollut ominaista rajojen ylittäminen,
poikkitieteellisyys ja eräänlainen sekulaari profeetallisuus. Yksi pääsky ei tee
kesää eikä yksi tutkija uutta tieteenalaa. Juutalaiseen traditioon kuuluu
asioiden eteenpäin viestittäminen tulevalle sukupolvelle. Valitettavan monesti
suomalainen tutkimustyö kärsii ryhmän jäsenten välisestä kilpailusta.
Tutkimusryhmälle ovat elintärkeitä jäsenet, jotka varaavat aikaa opastaakseen
nuorempia tutkijoita ja opiskelijoita perehtymään alaan. Ryhmä, jonka sisällä
tieto kulkee eikä pimity, on tehokas. Ihminen oppii parhaiten suomalaiseenkin
perinteeseen ennen vanhaan kuuluneessa mestari-kisälli -suhteessa. Siis kädestä
pitäen. Raamatullinen termi opetusmetodille ovat niin sanotut
opetuslapsisuhteet. Lupaavinkin Joosua tarvitsee Moosesta ja kaljuimmastakin
Elisasta voi kasvaa Elian tuella opettajaansa tuplasti pidempään vaikuttanut
profeetta. Jeesus Juutalainen lienee paras esimerkki aiheesta. Hän valitsi
apostoleikseen tusinan erilaisen luonteen omaavaa tavallista tai keskimääräistä
vaikeampaa (lue: ”galilealaista”) yksilöä, mutta kouli näistä kolmessa vuodessa
ryhmän joka käänsi silloisen maailman ”ylösalaisin” (Apt 17:6). Oikeastaan
opetuslapsien ainoa selkeä ansio oli motivaatio.
Jeesuksen ei mainita
koskaan kirjoittaneen kuin hiekalle sormellaan. (Eikä tämänkään
”käsikirjoituksen” aiheesta ole jätetty tietoa, Joh. 8.) Jeesus ei oikeastaan
esittänyt edes yhtään ympäröivälle kulttuurilleen uutta ajatusta tai omaa
sanontaa.
Tästä huolimatta hän pitää hallussaan maailmankirjallisuuden korkeinta
sitaatti-indeksiä. Johtaja jättää lähtiessään jälkeensä kulmakertoimella
varustetun derivaatan, joka kertoo suunnan. Vaikutusalan laskemiseen taas
tarvitaan integrointia alaisten suhteen. Äärimmäisen paineenkin alla Jeesuksella
oli aikaa muille. Viimeisellä ehtoollisella murheellisille opetuslapsille;
ristiä kantaessa Jerusalemin itkeville äideille ja kantoapuun määrätylle Simon
kyreneläiselle jonka lapsille lähetetään Roomalaiskirjeessä terveisiä; ristillä
ristin ryöväreille, Johannekselle ja äidilleen. Historian suurmiehet ovat turhan
usein liittäneet itse omaan nimeensä ”suuri”-liitteen. Maailmaa ei vallattukaan
toisen parhaassa iässään kuolleen miehen Aleksanterin (o)
tyylillä. Maailma vallattiin maasta, eikä ratsun selästä. Luomisen insinöörinä
Mestari tiesi, että elävät solutkin valtaavat maailman hitaasti, kopioimalla
itsensä perusteellisesti tapaus kerrallaan. Ensin geneettisen ohjelman ja
piirrustukset, sitten proteiinit ja muun solukoneiston.
Jeesuksen puhe oli
rabbiinisen kielenkäytön läpitunkema. ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat
sanat, sanotut aikanansa.” (Snl. 25:11) Hän yhdisteli yleisesti
tunnettuja opetuksia osuviin tilanteisiin ja mikä tehokkainta, eli itse
fraasit todeksi. Esimerkiksi lentävä lause: ”Antakaa keisarille se, mikä
keisarille kuuluu” (Mt 22:20), on toki kyseisessä tilanteessa nokkelasti
sanottu. Sisälukutaitoinen saattoi kuitenkin lukea saman lauseen
kyseisestä denaarin kolikosta. Jeesus rakensi oppinsa yleisesti
hyväksytylle perustalle, ainoastaan johtopäätökset ja hänen oma asemansa
tekstin tulkinnassa olivat mullistavia.
Luonnontieteellisissä
julkaisuissa jokainen väite pitää joko todistaa ohessa kokeellisin menetelmin,
tai vaihtoehtoisesti viitata jo olemassaoleviin tuloksiin ja sitä kautta muihin
tieteen tekijöihin. Viittaamisen periaate on juutalaisille tuttu vuosituhanten
takaa. Midrash tarkoittaa synagoogan saarnaopillista tutkielmaa
erityisine esitystapoineen. Lyhyessäkin midrashissa saattaa olla satoja
viittauksia Vanhaan Testamenttiin ja satoja rabbien nimiä. Näin koko esitys
ankkuroitui historiaan ja seurakunnan perinteeseen.
Juutalaiset ovat tottuneet perustelemaan
väittämänsä. Juutalaisvainojen suvantovaiheissa Euroopassa järjestettiin
juutalaisten ja kristittyjen välisiä julkisia väittelytilaisuuksia, joiden
tarkoituksena oli osoittaa kristinuskon paremmuus. Vaikeimpina aikoina
väittelytilaisuuksista tuli verivihollisten säälimättömiä taistelukohtauksia,
joskus niitä kyettiin harrastamaan rabbien ja munkkien kesken molemminpuolisen
arvostuksen hengessä ja yhteisestä kiinnostuksesta pyhiin kirjoituksiin.
Väittelyt olivat tuon ajan hengen mukaisesti henkisiä turnajaisia. - Kuitenkin
sillä erolla, että juutalaiset kohtasivat vastustajansa ikään kuin suojattomina
ja puumiekalla varustettuna, kun vastapuolella oli symbolisesti panssari ja
rintahaarniska. Periaatteessa juutalainen oli aina ennalta tuomittu häviämään.
Väittelyt tulivat entisestään kehittävimmiksi, koska vihamielisessä ympäristössä
paras lopputulos ei ollut voitto, vaan vastapuolen kunnian säilyttänyt tasapeli.
Vaadittiin lujia hermoja pitämään tasapaino tällä veitsenterällä.
Alkuaan kirjahyllyn
täyttävän Talmudin opiskelijat pyrkivät selkeyteen, mutta aikojen saatossa ja
tekemisen puutteessa ahtaissa ghetoissa selitys alkoi muistuttaa pilpulia,
väkevää pippuria. Opiskelijat ja opettajat väittelivät keskenään intohimoisesti
ja turvautuivat viisasteluun ja saivarteluun vähäpätöisimmissäkin Talmudin
kohdissa. Humoristisessa pohjavireessä älyllisen suorituksen huippuna pidettiin
taitoa luoda keinotekoinen yhteys eri aiheitten ja toisillensa täysin vieraiden
tekstien välillä. Itse asialle pilpul on tietenkin hyödytöntä, mutta myöhempien
vuosisatojen tieteentekoon sillä saattoi olla tärkeä välinearvo.
(Kommentti talmudin opeista Matteuksen juutalaisille omistetusta evankeliumista:
5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille:
'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.'
5:33 Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille:
'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi.'
5:18 Sillä totisesti (="amen") MINÄ sanon
teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei
ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
7:28 Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat
kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa,
7:29 sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla
valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.)
————
Niinpä siis kantaa biokemian - tuon
luonnontieteiden kuningattaren - keskeisin aineenvaihduntasykli Hans Krebsin
nimeä. Kun Krebs oivalsi metaboliareittien syklisen luonteen, niin jatkoa
seurasi. Krebsin hattuun ripustetaan tavallisesti toinen sulka ureasyklin
keksimisestä. (Krebs ”bicycle”.) Hans Krebs oli myös mukana tehtäessä ensi
havaintoja fosfaatin viestikapulan roolista solun signaalinvälityksessä.
Krebsistä tuli Englannin tiedeakatemian jäsen (”fellow of Royal Society”) vuonna
1947 ja kaikkien liikaa juoneiden ritari 1958.
Omalla alallani vanhan polven tutkijat
vitsailevat toisinaan, että biokemiaa alettiin harjoittaa Saksan ulkopuolella
vasta kun juutalaiset olivat muuttaneet II Maailmansodan kynnyksellä maasta
pois. Esimerkiksi Israelin ensimmäinen presidentti, alkujaan puolanjuutalainen
Chaim Weizmann, oli biokemisti.
(Kuten myös A.I. Virtanen
(o), toinen luonnontieteilijä kolmesta
suomalaisesta nobelistista.) Chaim Weizmann (Weissmann, Weiszmann)
teki Manchesterin yliopistossa vajaan parinkymmenen vuoden aikana noin sata
patenttia - Charles Weizmanin nimiin. (Chaim merkitsee ”elämää”.) Hän
toimi Englannin laivaston laboratorioiden johtajana vuodesta 1916. I
Maailmansodan aikana Weizmann luovutti keksimänsä räjähteen englantilaisille,
mutta asetti tämän ehdoksi takuut juutalaisvaltion luomiseksi. Weizmannin
aloitteesta Jerusalemiin perustettiin juutalainen yliopisto 1918. Israelin
tunnetuin tutkimuslaitos on nimeltään Weizmann-instituutti.
Ferdinand Julius Cohnia
(1828-1898) pidetään eräänä bakteriologian perustajista. Paul Ehrlich
(1854-1915) oli biokemisti ja bakteriologi. Ehrlich kehitti monia bakteeri- ja
kudosvärjäyksiä ja hänet on tunnettu ennen kaikkea lääketieteellisen
diagnostiikan kehittäjänä. Ehrlich valoi modernin kemoterapian perustukset
salvarsaani-kuppalääkkeellään ja harrasti myös uranuurtajana histologiaa,
hematologiaa sekä immunologiaa. Elie Metchnikoff (1845-1916) oli
sikiötutkija sekä immunologi. Hän löysi bakteereja nielevän puolustussolutyypin
ja nimesi solulinjan ”fagosyyteiksi”. Metchnikoff myös havaitsi, että
maitohappo-bakteerien läsnäoloa ruuansulatuksessa voidaan käyttää apuna
pidennettäessä sairaan elinaikaa. (Tartuntatautien kohdalla bakteerien rooli
suojakolonisaatiossa sekä entsyymitäydennyksenä on keskeinen ajatus bakteerien
alkuperäkeskustelussa luomis - katastrofi - rappeutumismallissakin.)
Valitettavasti mies rakensi myös monumentaalisen listan ihmiskehon
“surkastuneista” elimistä, jota väitettä onkin sitten kierrätetty
suomalaisissakin oppikirjoissa koko 1900-luvun. Listan artikkelit ovat tippuneet
yksi kerrallaan pois tiedon karttuessa, mutta ajatukselle ihmisestä evoluution
museona tuntuu olevan suuri kysyntä. Robert Remak, puolan
juutalainen tutkija, kuvasi ensimmäisenä solun jakautumisen.
Karl Landsteiner
(1868-1943) keksi veriryhmäluokituksen (M, N & MN) ja oli mukana
Rhesus-tekijöiden löytämisessä. Landsteiner palveli ihmiskuntaa lähinnä
turvallisen verenluovutuksen kehittäjänä. Aiemmin verenhukkaa hoidettiin
lampaiden ja koiran verellä ikävin seurauksin. Landsteiner erotteli toisistaan
veriluokat, jotka saavat toisensa sakkautumaan. Hän kehitti myös
vanhemmuustestin ja hänen tutkimuksensa tukivat Jonas Salkia
poliorokotteen kehittämisessä. Maailman verenluovuttajien päivää vietettiin ensi
kerran kesäkuussa 2004, Landsteinerin syntymäpäivänä.
Salk vuorostaan osoitti lääketieteellisessä
liiketoiminnassa harvinaista jaloutta jättäessään vuosien tutkimustensa jälkeen
toimivan poliorokotteen julkiseen käyttöön ilman patenttia. Salkin rokote ei
vastannut tiedemaailman silloista käsitystä, jonka mukaan inaktivoitu valmiste
ei pure polioon. Rokotteesta tuli kuitenkin menestys: se oli sekä tehokas että
turvallinen. Salkin rokotteen pidempiaikaiseen käyttöön ottaneissa maissa
lapsihalvaus eli polio on käytännössä saatu kitkettyä kokonaan pois. Salkia
juhlittiin kansallissankarina ja hän sai kaiken mahdollisen tunnustuksen eri
maiden ihmisiltä ja hallituksilta. Tiedeyhteisöltä hän ei kuitenkaan saanut
tunnustusta sen paremmin Nobel-palkinnon kuin Yhdysvaltain Tiedeakatemian
jäsenyydenkään tiimoilta. Salk ei kehittänyt yhtään uutta tutkimusmenetelmää,
joten Salkin tukijat kysyivät: onko tiede todellakin vain tekniikkaa? Salk
perusti nykyään nimeään kantavan maineikkaan biotekniikan instituutin
Kalifornian biolaaksoon. Tänään Salk-instituutti on eräs Yhdysvaltain ja koko
maailman kuuluisimpia biotieteiden tutkimuslaitoksia.
Selman Waksman
(1888-1973) on yksi historian suurimmista tappajista. Hän esitteli maailmalle
antibioottien käsitteen ja eristi ensimmäisenä neomysiinin (1948) ja
penisilliinistä poiketen myös gram-negatiivisia bakteereja tappavan
streptomysiinin (1944), aikansa käytetyimmän kemoterapeuttisen aineen.
Nobel-palkinnon jakotilaisuudessa Waksmanin lääkkeitä sanottiin
”lääketieteellisiksi ihmeiksi”. Nuori länsimainen sukupolvi ei voi muistaa,
millaista oli elää ilman antibiootteja. Vuosikymmeniin on ollut hyvin
harvinaista kuolla bakteeritauteihin, mutta ennen ne olivat yleisin ja kirjavin
kuolinsyy. Samat suoraan luonnosta löydetyt ja eristetyt ovat edelleen hieman
muunneltuina käytössä. Oikeastaan vanhat antibiootit olivat liiankin tehokkaita,
sillä alan tutkimustyö jäätyi käytännössä pariksikymmeneksi vuodeksi. Nykyään
huoli etenkin gram-negatiivisten antibiooteille resistenttien bakteerikantojen
yleistymisestä on herättänyt tutkimuksen uudelleen eloon ja vanhoja tekijöitä
etsitään kuin kivimiehiä mukulakivikatujen työmaille.
Yhdysvallat on hyötynyt monessa suhteessa
Itä-Euroopasta ja Venäjältä muuttaneiden juutalaisten työn hedelmistä.
Sairaanhoidon alalla Isaac Hays perusti vuonna 1847 Amerikan
lääketieteellisen yhdistyksen, Adolphus Solomon oli mukana
perustamassa Yhdysvaltain Punaista Ristiä (1881) ja Sampson Simpson oli
kantava voima New Yorkin Mount Sinai-sairaalan takana. (Toronton ja New
Yorkin Mount Sinai -sairaaloiden yhteydessä tehdään edelleen korkeatasoista
tieteellistä tutkimusta. ”Siinain vuori” oli jo Mooseksen aikaan uuden
ilmoituksen ja informaation taukopaikka.) Abraham Jacobi perusti
American Pediatric Societyn vuonna 1910 ja häntä pidetään Yhdysvaltain
lastenlääkinnän isänä.
Waldemar Haffkine
(1860-1930) kehitti ensimmäisen onnistuneen rokotteen koleraa vastaan. Englannin
imperiumi lähetti miehen koleran varjostamaan siirtomaahansa Intiaan. Matkan
tuloksena Haffkine on pelastanut ehkä eniten ihmishenkiä maailmassa.
Ihmishenkien pelastamisessa Haffkinen varteenotettava haastaja, vähintään
juutalaisten kesken, on Samuel Levine sydänkohtauksen varhaisella
diagnostiikalla ja hoidolla. Varhainen rokotteiden kehittely oli melko vaikeata.
Kun muutamia Haffkinen jäykkäkouristusrokotteen saaneita terveitä henkilöitä
vuonna 1902 kuoli rokotusoireisiin, Haffkine pidätettiin. Hänen maineensa
palautettiin viiden vuoden kuluttua (tieteellisten) jatkotutkimusten
perusteella. (Englannin kielessä on ero tutkimusta tarkoittavien sanojen
investigate ja research välillä.) Ranskalainen bakteriologi Alexander
Marmorek (1865-1923) teki tärkeitä löytöjä moniinkin kulkutauteihin
liittyen.
Penisilliinin löytäjänä pidetään englantilaista
Alexander Flemingiä (o). Tässäkin lääketieteen
menestystarinassa oli kuitenkin osansa myös juutalaisella tutkijalla. Ernst
Boris Chain (1906-1979) sai jakaa kahden muun herran kanssa löydöstä v. 1945
saadun Nobelin palkinnon ja tuli myös näiden rinnalla lyödyksi ritariksi. Chain
oli ensimmäinen, joka eristi penisilliiniä käyttökelpoisessa kunnossa
preparatiivisia määriä. Proteiinin tai muun biologisen yhdisteen eristämistä on
toisinaan verrattu kalastukseen, jossa suuresta järvestä pitää onkia juuri
tietty kalayksilö. Entisinä aikoina biomolekyylin eristämisen reseptin
laatiminen oli uroteko. Nykyään puhdistuskeinot ovat kehittyneet ikään kuin
kalanviljelyyn päin: Kiinnostavan proteiinin sekvenssikoodi kloonataan ja
siirretään esim. coli-bakteeriin, jossa sitä ekspressoidaan vieraassa
soluympäristössä epäluonnollisen suuria määriä. Tekolampi täyttyy näin samasta
kalasta. Mitä kehitysoppiin tulee, on Chain sanonut:
”Sen olettaminen, että
elinkelpoisimman kehittyminen ja eloonjääminen olisi kokonaan sattumanvaraisten
mutaatioiden seurausta, on mielestäni todisteisiin perustumaton hypoteesi ja
ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Nämä klassiset evoluutioteoriat ovat
suunnattoman monimutkaisten ja pulmallisten tosiasioiden kömpelöitä
yksinkertaistuksia. Minua hämmästyttää, että niin monet tiedemiehet ovat
kritiikittömästi ja innokkaasti, ja niin kauan aikaa, nielaisseet ne vastaan
mukisematta.”
Muista juutalaisista evoluutiokriitikoista
mainittakoon Lee Spetner ja kirja Not by Chance.
Johann Friedrich Wilhelm Adolf
(hengähdys) von Bayer (1835-1917) oli
eräs orgaanisen kemian perustajista. Hänet tunnettiin mukaansa tempaavana
luennoitsijana ja oppilaiden omien kykyjen valjastajana. Bayer päätteli
korrektisti alifaattisten hiilivetyrenkaiden ja bentseenin rakenteita ja kehitti
erilaisia värjäyskemikaaleja. Bayerin ohella myös Adolph Frank
(1834-1916) teki tutkimuksistansa kaupallisia sovellutuksia ja oli perustamassa
Saksan lannoite- ja siten koko Euroopan kemianteollisuutta. Heinrich Caro
(1834-1910) oli perustamassa Saksan väriaineteollisuutta.
Fritz Haberille
(1868-1934) Saksan Toista Maailmansotaa edeltävät tapahtumat olivat kova pala.
Edellisen maailmansodan aikana Haber oli mukana kehittämässä menetelmää, jolla
ammoniakkia voitiin valmistaa kotimaassa suoraan ilmakehän typestä ja vedystä
paineen alla. Ilman Chilen ammoniakkia ja tätä keksintöä Saksan sotatoimet
Ensimmäisessä Maailmansodassa olisivat loppuneet muutamissa viikoissa
kauppasaartoon. Haber kehitti Saksalle Ensimmäiseen Maailmansotaan myös
taistelukaasuja, kuten kloriinin ja fosgeenin. (Jompaa kumpaa kait nimitetään
myös sinappikaasuksi.) Onkin erikoista, että militaristisia sovellutuksia
kehittänyt Haber sai heti sodan jälkeen vuonna 1918 eurooppalaiselta
tiedeyhteisöltä nobelin. Toisessa Maailmansodassa kukaan ei enää uskaltanut
ensikäyttää taistelukaasuja vastatoimien pelossa, siksi pelottaviksi aineiksi ne
oli sittemmin kehitetty. Kauhun tasapaino edellyttää tieteellistä kompetenssia
kummassakin vihollisleirissä. Haberia kunnioitettiin sodan jälkeen kansallisena
patrioottina Saksassa ja Haber-Bosch-menetelmä otettiin
maailmanlaajuiseen käyttöön. Haber antoi suuren panoksen myös sähkökemian
alalla. Häviön jälkeen Fritz Haber nosti johtamansa instituutin sodan raunioista
uudelleen maailmanmaineeseen. Tämä isänmaalleen lojaali, ”hyvä saksalainen”,
syrjäytettiin virastaan kansallissosialismin nostaessa rumaa päätään vuonna
1933. Juutalaisen uskonnon kieltänyt, saksalaisesta patrionismista tunnettu mies
otti kunnianriiston raskaasti ja pettymyksellä sanotaan olleen yhteyden hänen
kuolemaansa vuosi erottamisen jälkeen. Saksalainen Richard Willstaetter
(1872-1942) sai nobelin pigmenttitutkimuksestaan, mutta tähän yhteyteen hän
sopii syystä että sai siviilien rautaristin tehokkaan kaasunaamarin
keksimisestä... Haberin Nobelin (1918) jälkeen juutalaisille ei tahdottu antaa
kemian palkintoa ennen kuin 1943. Chaimilla toispuol’ kanaalia oli 800
patenttia, mutta ne olivat Charles-etunimellä. Oliko sekin salaliitto?
Räjähdysaineita ja kaikkia? Naurettavaa – juutalaiset toteuttivat Jeremiaan sanaa:
29:7 Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen
teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän
menestyksenne.
Weismannin keksintö nimittäin auttoi Englannin
laivastoa ratkaisevalla tavalla - hän antoi sen ilmaiseksi käyttöön Hänen
Majesteetillensa. WWII:ssa Saksa esti USA:n aseteollisuutta patenttiriidoilla
joten taloussotaa ei voiteta pelkllä pyssynpiipuilla. Talous on sen yllä.
Jeremiaan toinen kirja, Valitusvirret, on alkuperäiseltä nimeltään kirjan
ensimmäisen sanan mukaan "Miksi". Miksi on kärsimystä? Miksi on kärsimystä, jos
on olemassa Kaikkivaltias ja rakastava Jumala?
Farmakologi Otto Loewi (1873-1961) oli
mukana tekemässä ensihavaintoa hermoimpulsseja välittävistä kemiallisista
välittäjäaineista. Loewin tutkimuksia sovelletaan elinten vajaatoiminnan
määrityksissä. Eurooppa, tässä tapauksessa Itävalta, menetti tämänkin
tiedemiehen Yhdysvaltoihin Toisen Maailmansodan tuoksinassa. Ruotsinjuutalainen
kasvainbiologi ja lääkäri Georg Klein antoi tärkeän panoksen
syöpäimmunologialle ja virusopille.
Hän myös korosti lapsen arvostuksen merkitystä tieteenhistorian
menestystarinoissa. Monien juutalaisten tiedemiesten tapaan hänelläkin oli
tieteidenvälisiä ja kirjallisia harrastuksia. Herman Muller (1890-1967)
todisti ensimmäisenä, että biologiset mutaatiot johtuivat kemiallisista
muutoksista ja osoitti että näitä muutoksia voitiin aiheuttaa keinotekoisesti.
Otto Wallach (1847-1931) tutki terpeenejä, vitamiineja sekä keinotekoisia
hajusteita.
Joshua Lederberg
oli bakteerigenetiikan uranuurtajia. Hän havaitsi sekä yksisoluisten bakteerien
”seksuaalisuuden” (geenisiirron ainoastaan tiettyjen bakteerilinjojen välillä),
että transduktion eli virusten välittämän bakteerien geeninsiirron.
(Teoreettisesti mielenkiintoinen havainto virusten alkuperäisen roolin
ymmärtämisen kannalta luomismallissa.) Lederbergin työ muodostui geeni- ja
DNA-yhdistelmätekniikan ja sitä kautta koko biotekniikan perustaksi.
Biotekniikassa reseptit ja protokollat on pakko antaa yhteiseen käyttöön, jotta
niiden avulla tehty tutkimus voidaan julkaista. Koska suurin kynnys on
konstruktin tekovaihe, voi erilaisia tuotteita tämän jälkeen kopioida ja tuottaa
parhaimmillaan sokerin hinnalla. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa menetelmät
voivat saavuttavat kansainvälisyyden ja takapajuisimmankin laboratorion
muutamissa kuukausissa.
Sidney Altman
oivalsi myös RNA:n katalyyttisen roolin ja veti ensimmäisenä - mielestäni
hätiköidyt - johtopäätökset havainnon merkityksestä keskusteluun elämän
alkuperästä. Monimuotoinen RNA-makromolekyyli on eräänlainen geneettisen
informaation varastoinnin välivaihe. Joissakin tilanteissa kirja voi siis
muodostaa ikään kuin hiirenkorvista kirjanmerkkejä halutuille sivuille.
Käsitteen RNA-maailma laati kuitenkin toinen juutalainen, keksintönsä rahaksi
saakka saattanut Walter Gilbert.
Fritz Lipmann
sai nobelinsa koentsyymi A:n tutkimuksesta ja Gabriel Lippman
värivalokuvauksesta. Jälkimmäinen herra suunnitteli myös uudenlaisen
seismografin.
Francois Jakob
oli kirjasta Sattuma ja välttämättömyys kuuluisan ranskalaistutkija
Jacques Monodin (o) työkumppani. Jakobkin on kirjoittanut
populaarikirjoja biologiasta. Kärpänen, hiiri ja ihminen painottaa
kaikkien elävien olentojen olevan samaa perua. Päinvastoin kuin fysiikalla,
Jakob sanoo biologialla olevan vain yhden suuren teorian, evoluutioteorian, joka
”yhdistää biotieteet luoden järjestystä eliöiden moninaisuuteen ja tarjoaa
kausaalisen selityksen eliömaailmalle ja sen eroavaisuuksille.” Nihilismiin
vivahtavasta nobelkolmikosta jakob oli ainoa, joka jatkoi laboratoriossa. Monod (o) surmasi itsensä ennen kuin syöpä ehti tehdä sen. Andre
Lwoff taas osti linnan Itä-Pyreneiltä ja alkoi maalata pulloasetelmia.
Melvin Schwartz
keksi ensimmäisenä ottaa neutriinot käyttöön biologisessa rakennetutkimuksessa.
Liettualaissyntyinen Aaron Klug oli uranuurtaja samalla alalla saadessaan
Cryo-EM (kristallografia elektronimikroskopointi) -tekniikalla ensimmäisenä
kuvia rakenteista, jotka koostuvat sekä proteiinista että nukleiinihaposta.
Harold Varmus oli mukana tekemässä ensihavaintoa tai -hypoteesia viruksien
kyvystä aiheuttaa syöpää. Lawrence Bogorad oli biologi ja toimi Amerikan
tieteen edistämisen seuran presidenttinä. Bogoradia voisi kuvata valon ja pimeän
asiantuntijaksi, sillä hän tutki kasvien fotosynteesiä. Stanley Cohen
tutki iho-elimen kehitystä, selvitti ihosyövän syitä ja löysi ensimmäisiä
kasvutekijöitä, kuten EGF:n (Epidermal Growth Factor). Joseph
Goldstein ja Michael Brown tutkivat menestyksekkäästi yleisön
tietoisuuteenkin levinnyttä kolesteroliaineenvaihduntaa. Tänään kolesterolin
osaa tavata viisivuotiaskin ja kehon kolesterolisynteesi tunnetaan
seikkaperäisesti. Aiheeseen liittyen on jaettu yli kymmenen nobelia, vaikkei
kyseistä prosessia kyetäkään kaikilta osin synteettisesti seuraamaan. Cesar
Milstein muistetaan monoklonaalisten vasta-aineiden kehittäjänä. Tämäkin
tekniikka muodostui käänteentekeväksi biotieteiden tutkimuslaboratorioissa
kautta planeetan pinnan. Myös Gerald Edelman sai nobelinsa
vasta-aineista. Parhaat biotekniset sovellutukset ovat monoklonaalisten
vasta-aineiden ja PCR:n (polymeraasiketjureaktion) tavoin ainoastaan
puoliteknisiä ja semisuunniteltuja. Itse ”taian” tekevät luonnon omat koneet.
Nobeliansa jahtaavat, 70-tuntista työviikkoa
tekevät eläkeikäiset tutkijat, ovat surullisen hahmon ritareita. Efraim
Racker on bioenergetiikan ja signaalinvälityksen tähtinimiä, ja jäi vaille
palkintoansa todennäköisesti erään opiskelijasuojattinsa huomaamatta jääneen
tiedevilpin vuoksi. Israelin sodanaikaisessa politiikassa vaikuttaneen ja
parjatun Ariel
Sharonin veli Nathan on toinen toinen nobelitta jäänyt tutkija, hän
hiilihydraatti- eli sokeritutkimuksen suuria auktoriteetteja.
Biotieteissä on alettu soveltaa yhä enemmän
erilaisia tietokoneavusteisia työmenetelmiä. Syynä tähän ovat eri organismien
genomiprojekteista räjähdysmäisellä nopeudella kasaantuvat nukleiinihappojen ja
proteiinien sekvenssit sekä kolmiulotteiset fysikaaliset rakenteet. Ihmisen
genomiprojektin alustava tulos julkaistiin pian vuosituhannen vaihteen jälkeen.
Juutalaisilla tutkijoilla on ollut merkittävä panos DNA- sekä
proteiinitietopankkien ja -tietokantojen perustamisessa. Esimerkkinä voisi
mainita Amos Bairochin ja Swissprotin, sekä Israelin Weizman-instituutin
ylläpitämät tietopankit.
Signaalinvälityskaskadeihin liittyvä vav-proteiini
on saanut nimensä heprean kielen ”kuutta” merkitsevästä sanasta. Ezriini-niminen
proteiini on nimetty Ezra Cohenin mukaan, vaikka se löydettiinkin ensi
kerran Suomessa.
Naissukupuoli on ollut Nobelin palkinnon
saaneiden joukossa pahasti aliedustettuna. Palkintojen jakajien mielestä vuoteen
1998 mennessä vain yhdeksän naista on ollut kunnianosoituksen arvoisia.
Tuomarien kirjan Deboran ajoista saakka naisen tie menestykseen on ollut
kivinen. Sitä naista, joka uskaltaa toteuttaa itseään tasapäistävän yhteiskunnan
luomista paineista huolimatta liikemaailman ulkopuolella, tämä ei ehkä satu.
Hierarkisen johtamisrakenteen huipulle kiipeävä nainen joutuu kuitenkin
karsimaan matkan varrella feminiinisiä piirteitään.
Gertrude Elion
sai tehdä biokemian alalla pitkän, monen pienen lääkeinnovaation reunustaman
uran ennen Nobelin palkintoansa. Elion tutki solun metaboliaa eli
energia-aineenvaihduntaa ja kehitti ensimmäisiä kemoterapeuttisia ja
antiviraalisia lääkeaineita. Elionin ja tämän kollaboraattoreiden ansiosta
nykyisin pystytään hoitamaan paremmin muun muassa sydäninfarktia, leukemiaa,
kihtiä ja malariaa. Hieman yleistäen naisen voisi sanoa harjoittavan tiedettä
tunnollisesti ja työmenetelmille uskollisesti, kun miehen tie huipulle yleensä
oikaisee jonkin seikkailunhaluisen kokeilun kautta. Elion joutui murtamaan
sukupuolten raja-aitoja tiedemaailmassa ja on sanonut, ettei olisi pystynyt
etenemään urallaan perheellisenä. Hän oli kerran kihloissa, mutta sulhanen kuoli
sydäntulehdukseen. Elion on harvoja nobelin voittaneita tieteentekijöitä, joilla
ei ole tohtorintutkintoa. Hän kyllä halusi väitellä ja opiskeli öisin, mutta
häntä vaadittiin opiskelemaan kokopäivätoimisesti eikä hänellä ollut varaa
jättää työtään. Viimeisenä projektinaan Elionilla oli merkittävin rooli AZT:n,
ensimmäisen lisensoidun U.S. AIDS-lääkkeen, tutkimuksessa.
Rosalyn Yalowin
ura kulki hieman nopeammin kuin Elionin. Yalow tunnetaan RIA:n
(radioimmunoassay) kehittäjänä ja hän sai Nobelinsa edellä ja ohella kerätä
nelisenkymmentä vähempiarvoista tieteellistä palkintoa. Sittemmin Yalowille on
myönnetty 10 kunniatohtoruutta maailman eri yliopistoissa. Yalow vertaa
laboratorion ohjaamista kodin pyörittämiseen. Rita Levi-Montalcini oli
mukana löytämässä NGF:ää (nerve growth factoria), hermoston kasvutekijää.
Vuonna 1968 hän oli kuudes nainen, joka otettiin mukaan Yhdysvaltain
Tiedeakatemiaan. Vuonna 2001 Levi-Montalcini nimitettiin järjestyksessään
toisena naisena Italian elinikäiseksi senaattoriksi hänen tieteellisen ja
yhteiskunnallisen työnsä vuoksi. Nobelisti tosin oli siinä vaiheessa jo
92-vuotias, joten en tiedä, paljonko elinikää oli enää jäljellä... Toisaalta
seniiliys ei ehkä senaatissa käy tiedeakatemiaan verrattuna niin helposti
ilmikään.
Eräs kristitty lääkäri kirjoitti 30-luvun
nationalismin noustessa:
”Kuppatautiin sairastunut natsi ei saa antaa parantaa
itseään salvarsanilla, koska juutalainen Ehrlich on sen keksijä, ja itse taudin
määrityskin on hylättävä, sillä Wassermanin reaktio on juutalaisen työtä. Jos
potilaalla epäillään olevan tippuri, sairauden aiheuttavia basilleja ei saa
tutkia; gonokokit ovat näet juutalaisten lääkärien, Neisserin ja muitten,
löytämät. Jos hän sairastaa sydämen heikkoutta, hän ei saa käyttää klassista
digitalista, joka on Ludwig Trauben aikaansaannos. Jos hänen hammastaan särkee,
hän ei saa käyttää kokaiiniruisketta, joka on juutalaisen Karl Kollerin
keksintö. Lavantautia ei voi hoitaa, jottei tarvitsisi turvautua juutalaisten
Vidalin ja Weilin menetelmiin. Jos hän sairastaa sokeritautia, hänen on
kartettava insuliinia joka on suoranainen tulos juutalaisen Minkowskin
tutkimuksista. Päänsäryssä hänen on hylättävä pyramidonin ja antipyriinin
käyttö, sillä Spiro ja Filehne olivat juutalaisia. Jos hän kärsii
kouristuksesta, hän on parantumaton, koska ainoa tehoava aine,
kloraalihydraatti, on juutalaisen Oscar Leibrichin keksinä....”
Lääketieteellisiä keksintöjä ja löytöjä ovat
siis tehneet mm. August von Wasserman. Wasserman kehitti
rokotteita, antiseerumia ja vastamyrkkyjä jäykkäkouristusta, koleraa,
lavantautia ja kurkkumätää vastaan, sekä testit tuberkuloosille ja syfilikselle.
(Ehrlich laati syfilikselle diagnostiikan jälkeen lääkkeenkin.) Bela Schick
oli lastenlääkäri ja kehitti kurkkumätä-diagnostiikkaa ja rokotteita. Ludwig
Trauben ja Nusslinin (?) löytämä digitalis (aikanaan maailman
käytetyin lääkevalmiste), Woronanin ja Waksmanin löytämä
streptomysiini, Funkin esittelemä vitamiinien käsite, sekä Albert
Sabinin ja Jonas Salkin erikseen laatimat poliorokotteet ovat esimerkkejä
muista juutalaisten piirissä tehdyistä merkittävistä lääketieteellisistä
keksinnöistä. Waksman otti myös käyttöön sanan ”antibiootti”. Paul Ehrlich
(1854-1915) löysi trypan-punaisen unitautia vastaan ja vaikutti salvarsanin tai
”606:n” kehittämiseen syfiliksen spirokeettien torjuntaan. Maailman tunnetuimman
särkylääkkeen aspiriinin keksijästä käydään kiistaa saksalaisen Felix
Hoffmanino ja Arthur Eichengrünin nimien
välillä. Aspiriini eristettiin alkujaan pajun kuoresta, mutta suuret royaltit
suuntaavat yhtiöön jossa onnistutaan ensimmäiseksi valmistamaan yhdisteitä
synteettisesti ja patentoimaan menetelmä. Aspiriini on lääketeollisuuden
menestystarina, sillä aspiriinitabletteja on myyty arviolta tuhat miljardia
kappaletta sitten niiden liikkeellelaskun yli sata vuotta sitten 1899. Tadeus
Reichstein onnistui vuonna 1933 syntetisoimaan C-vitamiinia aivan
kilpailevan ryhmän nenän alla, jolloin koko vuosikausia kestäneen
maailmanlaajuisen tutkimuksen patentista saatu voitto päätyi Sveitsiin.
Reichsteinin panos hormonitutkimuksessa ja kortisonin kehittämisessä oli niin
ikään merkittävä. Bernhard Zondek (1891-1966) oli gynekologi, joka
kehitti virtsan gonadotropiini-hormonin pitoisuuteen perustuvan raskaustestin.
Meksiko oli tuntematon tekijä tieteen
maailmassa, ennen kuin Carl Djerassi kollegoineen löysi synteettisen
aineen, josta myöhemmin kehitettiin e-pilleri. 1950-luvun lopulla ja 60-luvun
aikana koko länsimainen yhteiskunta muuttui radikaalisti. Erityisesti nuoret
naiset hakeutuivat töihin kodin ulkopuolelle ja halusivat päästä eroon vanhoista
sukupuolirooleistaan ja olla taloudellisesti riippumattomia miehistä. Muutokset
ylettyivät myös sukupuolielämän alueelle. E-pilleri antoi naisille
mahdollisuuden ”päättää omasta kehostaan”, kuten fraasi kuuluu. Pelko raskaaksi
tulemisesta ei enää ohjannut käyttäytymistä. Djerassi on tehnyt merkittävää
työtä myös massaspektrometrian alalla.
Nykyisen perinnöllisyystieteen tärkein
teoreettinen tutkimus tehtiin 1980-luvulla, jolloin mm. David Botstein
oli luomassa perustaa uudelle genetiikalle. Hän luonnosteli ajatuksen DNA:n
katkoskirjastoista, josta kehittyi ensimmäinen työkalu ihmisen geenikarttaa
piirrettäessä. Vajaat kaksikymmentä vuotta keksinnön jälkeen ihmisgenomi tullee
olemaan selvitetty. Mitä nobeliin tulee, niin näyttää kuitenkin siltä, että
Botstein joutuu kollegansa Ronald W. Daviesin (o)
kanssa matkustamaan Tukholmaan omalla kustannuksellaan, jos mielivät kaupunkiin
tutustua.
Casimir Funk
tutki beriberin aiheuttajaa ja kiinnitti huomiota erään yksittäisen yhdisteen
puutteeseen kehossa. Hän esitti, että on olemassa elämälle välttämättömiä
yhdisteitä, joita keho ei kuitenkaan kykene itse tuottamaan ja jotka tämän
vuoksi on saatava ravinnosta. Funkin ko. puutostaudin hoitoon menestyksekkäästi
käyttämä aine oli B-vitamiini ja nykyään B-vitamiinien ryhmään lasketaan
kuuluvaksi kymmenkunta jäsentä. Funk ehti jatkaa aakkosellista vitamiinilöytöjen
sarjaansa aina D:hen asti. Joseph Goldberger löysi nikotiinin, Tadeus
Reichstein eristi kortisonin, Alfred Hess käytti C-vitamiinia
keripukin hoitoon. Markus Hajek kehitti kirurgiaa ja Gustav Bucky
röntgenterapiaa. Michael Heidelberger esitteli vasta-aineiden ja
antigeenien kvantitatiiviseen (määrälliseen) mittaamiseen soveltuvan
immunokemiallisen tekniikan. Kirjassaan Interferonin tarina
merkittävimpiin suomalaisiin biotieteilijöihin lukeutuva Kari Cantell
(o)
kertoo juutalaisten tutkijoiden suuresta panoksesta immuniteetin
liukoisten välittäjäaineiden eli sytokiinien löytämisessä. Aineet ovat
eräänlaisia kehon omia syöpälääkkeitä, mutta kymmenien sytokiinien väliset
keskinäiset suhteet näyttävät olevan niin herkkiä, että niiden lääketieteellinen
käyttö syövän terapiaan on kaikkea muuta kuin yksioikoista.
Henri Moissan
(1852-1907) oli köyhän rautatieläisen terävä poika ja häntä pidetään
korkealämpötilaisen kemian isänä. Köyhistä oloista lähteneenä Moissan rakensi
sähkökäyttöisen uunin synteettisten timanttien valmistukseen, mutta on
kiistanalaista, saiko hän koskaan rahoitettua sammollaan opintojansa. (Mustan
timantin valmistaminen kiistettiin myöhemmin.) Moissanin uuni levisi kuitenkin
maailmanlaajuiseen käyttöön kuumuutta kestävien oksidien valmistuksessa ja
tutkimuksessa. Moissan löysi myös fluori-alkuaineen ja Nobel-mitalin.
Pitkälti juuri juutalaiset teoreettiset fyysikot
löysivät kvanttimekaniikan laittomina markkinoidut luonnonlait. Tunnettuja
juutalaisia tieteilijöitä on esimerkiksi nerouden synonyymiksi mielletty
Albert Einstein.
Einstein omasi yllättävän laajat pohjatiedot
monilta aloilta, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä fysiikan kanssa.
Vuonna 1905 koitti Einsteinin suuri läpimurto. Maaliskuussa hän julkaisi
kirjoituksensa valon kvanttiluonteesta ja valosähköilmiöstä. Huhtikuussa
hyväksyttiin hänen tohtorin väitöskirjansa, joka käsitteli molekyylien koon
määrittämistä. Toukokuussa hän valmisteli tutkimuksensa ns. Brownin liikkeestä.
(Ja 6 vuotta myöhemmin monumentaalisen yleisen suhteellisuusteoriansa. Brownin
liike tarkoittaa yksinkertaisinta mahdollista mekaanista tapahtumaa, eli
kaasussa tai nesteessä leijuvan pienen kappaleen tai hiukkasen sattumanvaraista
liikettä.) Toukokuussa ja syyskuussa hän julkaisi erityisen
suhteellisuusteoriansa. Valosähköistä ilmiötä käsittelevässä julkaisussaan
Einstein esitteli fyysisen valopartikkelin eli fotonin käsitteen.
Einstein esitti siis ensimmäisenä, että valonsäteet ovat osittain myös
hiukkasia, eli ainetta.
Suhteellisuusteoriatkaan eivät kuulosta niin
pelottavilta tai vaikeatajuiselta kuullessaan ne hyvän fyysikon
kansantajuisesti esittäminä. Atomiajan voi sanoa alkaneen materian ja energian
yhdistäneestä kuuluisasta yhtälöstä: E=mc2 (energia on massa kertaa
valonnopeuden neliö), jonka Einstein asetti ensi kertaa laajempaan teoreettiseen
viitekehykseen. Tällä uransa fissiovaiheessa kehittämällään yhtälöllä Einstein
laski mm. eri atomien halkeamisessa vapautuvia energiamääriä. Teoreettisessa
fysiikassa teeseistä tulee harvoin dogmaattisia. Näin kävi kuitenkin
postulaatista, jonka mukaan valon nopeus on vakio. Seikka on saattanut jopa
inhiboida tieteellistä keskustelua. (Valonnopeuden hidastuminen tai
rappeutuminen on otettu ajatusleikkinä esille vasta vuosituhannen
ehtoopuolella.)
Suhteellisuusteoria muutti tieteen käsityksen
maailmankaikkeudesta. Se mullisti sellaiset arkipäiväisiltä kuulostavat
käsitteet kuin ajan ja tilan. Toisen asperger-profiloidun tiedemiehen Isaac
Newtonin (o) painovoimalaki oli perustunut käsitykseen
kolmiulotteisesta avaruudesta. Einstein lisäsi avaruuteen lisäulottuvuuden,
ajan. Neliulotteisessa maailmankaikkeudessa aine aiheuttaa tilan ja ajan
kaareutumisen samalla tavalla kuin raskas kappale painaa joustavan alustan
kuopalle. Tämä avaruuden kaareutuminen aiheuttaa taivaankappaleiden liikkeiden
näennäiset epäsäännöllisyydet. Tässä mallissa painovoima on siis yhtä kuin
avaruuden kaareutuminen. Tämän mukaan esimerkiksi kuuta ei pidä kiertoradallaan
tavallaan mikään voima, tai ainakin asian voi ilmaista siten, että se vain
kulkee sille luontaista lyhintä reittiä ajassa ja tilassa. Ainoastaan ajan
nopeus on vakio suhteellisuusteoriassa. Suhteellisuusteoria selitti loistavasti
planeettojen, tähtien ja galaksien edesottamukset, muttei universumin pienten
osasten käytöstä.
Värisyttävimpiä
projekteja tähtitieteessä on Einsteinin jo vuonna 1916 esittämä ajatus
auringon käyttämisestä avaruusteleskoopin linssinä. Taivaankappaleen
painovoimakenttä saa siis ympäröivän avaruuden ja sen sivuuttavan valon
kaareutumaan. Juuri tähän pyritään lasi- tai magneettikäyttöisissäkin
linsseissä. Vuosituhannen jälkeen on tarkoitus käynnistää projekti,
jossa lähetettäisiin FOCAL-teleskooppi 82 miljardin kilometrin päähän
maasta, auringosta poispäin. Tuolta etäisyydeltä näkisimme aivan uusia
maailmoja, teleskooppi nimittäin voisi käyttää linssinään aurinkoa!
Vaikka projekti edistyisi parhaalla mahdollisella tavalla, teleskooppi
saavuttaisi tarvittavan etäisyyden silti vasta 25 vuoden kuluttua.
Gravitaatiolinssinä toimivien galaksijoukkojen analysointi sne sijaan on
jo rutiinia. Niiden massa lasketaan kaarista, joihin peilautuvat takana
olevat galaksit. Näin saaduissa kartoissa ”näkyy” ensi kertaa ns. pimeä
aine.
Eno-Albertin aivoista on lähtöisin myös moderni
ajatus mustista aukoista, jotka imevät sisäänsä kaiken lähellään olevan materian
ja valon. (Ensi kerran ajatus heitettiin ilmaan kuitenkin jo vuosisata aiemmin.)
Mustan aukon keskipiste on ns. singulariteetti: sen tiheys on ääretön, mutta
tilavuus lähestyy nollaa. Musta aukko pystyy oletettavasti nielemään
määrättömästi materiaa, kunnes sen tiheyden arvellaan olevan niin suuren, että
vetovoima riittää vangitsemaan myös pois pyrkivän valon - mistä juontuukin
pimeyteen viittaava nimi. Einsteinin eläkepäivien oikkuna pidetty ajatus
Kaikenselittävästä teoriasta paljastui 1970-luvulla loogiseksi
välttämättömyydeksi ja tunnetaan nykyään nimellä yhtenäisteoria - vaikkei sitä
kosmologien kiihkeästä kaipuusta huolimatta olekaan vielä laadittu.
Einstein oli ollut ehdolla Nobelin
fysiikanpalkinnon saajaksi vuodesta 1910 alkaen lähes joka vuosi, mutta Ruotsin
tiedeakatemia ei ollut vakuuttunut epäsovinnaisesta miehestä ennen vuotta 1921.
Tällöinkään pokaalia ei tullut suhteellisuus-, vaan valosähköisen ilmiön
teoriasta. Mm. Richard Wagner (o) väheksyi julkisesti juuri
näiden Saksan ja Itävallan juutalaisten tiedemiesten ja taidemiesten tuotoksia.
Einstein ei koskaan saanut Nobelia - kahdesta suhteellisuusteoriastaan. Häntä
vastaan hyökättiin myös juutalaisuuden takia, autistiset piirteet olivat
pikkuseikka siihen nähden.
On tyypillistä, että Richard Wagner (o)
turhensi einsteinien opit, mendelssonien musiikit ja freudien alitajunnan siihen
vedoten, että juutalaiset menestyvät vain muiden haaskalla. Kulttuurikaskuna
lainattakoon tähän Israelissakin matkanneen kirjailija Mark Twainin (o)
tokaisu: ”Ei Wagnerin musiikki ole niin huonoa kuin miltä se kuulostaa.”
Laita c lähestymään ääretöntä, niin saat aikaan Cyper Punk -scifiä:
kvanttimekaniikka sulautuu klassiseksi mekaniikaksi ja madonporsaanreiät ovat
kiinni.) Toisaalta pitää muistaa, että Hawkinsit (o) ja muut
etsivät Yhtenäisteoriasta fyysikoiden evoluutioteoriaa, joka torjuisi
Luoja-ajatusta.
Psykologiksi opiskellut entinen Forssan seurakunnan nuorisonohjaajamme kuvailee,
miten jokaista uutta diagnoosia sovelletaan ensin Einsteiniin... (Me vanhat
srk-nuoret käymme 10-20 vuoden jälkeenkin käytännössä ainakin 2 iltaa viikossa
porukalla pitämässä "nuorison"-ohjaajamme olohuonetta terapiapaikkana.)
Vanhoilla päivillään Einstein ei enää ollut yhtä
tuottelias, vaan sekoittui yhtälövyyhteihinsä. (Hänen on sanottu tuhlanneen
viimeiset 30 vuottaan yrittäessään ratkaista väärää ongelmaa.) Ikääntynyt
Einstein sanoi vuonna 1938 kokevansa matemaattiset yhtälöt hyvistä matematiikan
arvosanoistaan huolimatta melko työläinä, enemmänkin työvoittona: ”Käsitän
asioita yhtä nopeasti kuin nuorempana. Voimani ja erityinen kykyni on se, että
osaan visualisoida vaikutukset, seuraukset ja mahdollisuudet sekä toisten
tekemien keksintöjen merkityksen nykyiseen ajatteluun nähden. Käsitän asioita
helposti laajalla tavalla. En pysty tekemään matemaattisia laskuja helposti. En
tee niitä halukkaasti enkä nopeasti.”
Osuvampaa lieneekin Einsteinin (ja monien muidenkin ”nerojen”) kohdalla puhe
luovasta leikistä. Einstein yhdisteli ennakkoluulottomasti eri tieteenaloja sekä
antoi lapsekkaiden ajatusten, uteliaisuuden, kokeilunhalun ja leikkimielen
vaikuttaa päättelyynsä. Tieteen valtakunta on lasten kaltaisten.
Israelin presidentin tehtävistä vuonna 1952
kieltäytynyt siionisti on myös hyvä esimerkki luovuuden ja vallantavoittelun
paineesta tukahduttaa toisensa. Einstein kertoi pitävänsä yhtälöitä ikuisina,
politiikkaa harjoitettavan vain tätä päivää varten.
Tilalle muuten otettiin Chaim/Charles Weissmann - biokemistit ovat unohdettuja
uudisraivaajia! Väittävät Weissmanin veljenpojan Erez Weiszmanin olleen esikuva
ID4 (Independence Day) -elokuvan yltiöpatrioottiseen Amerikan presidenttiin
hävittäjän ohjaimissa Isä ja Poika Bushien (o)
hävittäjälentäjä-suvun sijaan. (Bush Sr. oli Japaninmerellä aloittaessaan
Yhdysvaltain nuorin taistelulentäjä, kunnes putosi alas.) RAFin lentäjänä WWII:ssa taistelleen presidentin veljenpojan väitetään jossakin
vaiheessa 1948 itsenäisyyssotaa ohjanneen vastasyntyneen Israelin ainoata
taistelukonetta taistelutilanteessa.
Kullanhohtoisen ulkokuoren alta paljastuu silti
monitahoinen ihminen joka ei harjaa hampaitaan eikä halua pitää sukkia. Mies
joka käyttää puheessaan mielellään alapään ilmaisuja. Huono laskija, joka tekee
jo ilmestyneisiin tutkimuksiinsa korjauksia korjauksien perästä. Hajamielinen
professori, joka ei muista syödä tarpeeksi ja joutuu aliravitsemuksen takia
sairaalaan. Sovinisti, joka pettää avoimesti vaimoaan, hylkää skitsofreenisen
poikansa laitokseen ja raivostuu silmittömästi toiselle pojalleen, kun tämä
valitsee puolisonsa vastoin isän näkemystä.
Tiedepiireihin on jäänyt kaikumaan joitakin
Eno-Albertin lentäviä lauseita. Tällaisia ovat muun muassa: ”Jumala ei heitä
noppaa”. ”Teorian on oltava mahdollisimman yksinkertainen, muttei sitä
yksinkertaisempi.” ”Ihminen on kuin ilmapallo pimeässä huoneessa. Mitä enemmän
tietää, sitä enemmän tietää, mitä ei tiedä.” Tuntemattomampi sitaatti sen sijaan
kuuluu: ”Jeesuksen iloinen olemus on kahlinnut minut”.
Hajamieliset tutkijat pitävät eno Albertista. He
voivat aina vedota Einsteiniin hiustensa harottaessa, olihan enokin käytännön
asioissa toivoton tumpelo. Einsteinin arkistoissa vallitsi tarinoiden mukaan
aina täydellinen kaaos. Einsteiniin - niin kuin legendoihin yleensäkin - liittyy
monia sitkeitä uskomuksia, joiden paikkansapitävyys on vähintäänkin epävarmaa.
Monissa politiikan ja moraalin kysymyksissä Einstein käänsi takkia kiusallisen
monta kertaa. Vaikka Einstein alkoi holokaustin järkyttämänä tunnustaa
siionismia, oli hän filosofialtaan lähinnä panteisti, joka näki koko luonnon
ikään kuin jumalan ulokkeena. Einstein asetti matemaattisen intuition aistin
asemaan, hajun, maun ja kuulon tavoin.
Englannin kielen sanalle ”ignore” ei ole hyvää
suomenkielistä vastinetta. Einstein on myös kaikkien sivuutettujen tai
kuoliaaksi vaiettujen tieteellisten toisinajattelijoiden suuri lohduttaja.
Lapsena Albert oli matemaattisesti lahjakas, mutta oppi puhumaan myöhään ja
sanoi kaiken kahdesti, minkä vuoksi sisäkkö piti häntä tärähtäneenä. Poika sai
myös ankaria raivokohtauksia ja järkytti kotiopettajaa niin, että tämä syöksyi
ulos talosta eikä tullut enää koskaan takaisin. Auktoriteetteja arvostellessaan
hän ei suorittanut oppikouluaan loppuun, mutta läpäisi Zürichin teknillisen
korkeakoulun pääsykokeen. Einstein ei saanut valmistuttuaan assistentin paikkaa
omalta, eikä miltään muultakaan korkeakoululta ja päätyi seitsemäksi vuodeksi
vaatimattomaan patentti-insinöörin työhön Berniin. Saatuaan kuulla Einsteinin
patenttitoimistosta käsin julkaistuista suurista artikkeleista miehen
zürichinaikainen korkeakoulu-opettaja lausui: ”En olisi koskaan uskonut mitään
niin älykästä siitä miehestä.” Kun Albert suhtautui vielä aiemmin koulussa
vastahankaisesti opetukseen, hänen toinen opettajansa oli tietänyt kertoa:
”Teistä ei tule koskaan mitään, Einstein.”
Esitellessään suomeksi käännettyä Einsteinin elämäkertaa toteaa Osmo Pekonen
(o): ”Einstein on tieteenhistorian singulariteetti, joka itse on
tutkimuskohteena yhtä arvoituksellinen, kuin hänen luomansa teoriat.”
Oivallettuaan aalto-hiukkas-dualismin,
innostui äitinsä puolesta juutalainen Niels Bohr niin kovasti itämaisesta
mystiikasta, että antoi kaivertaa taolaisen yin-jang -symbolin sukunsa
vaakunaan.
Vastakohdistansa löytyviä elementtejä kuvaava symboli on ehkä juutalaisuutta
vähemmän mairitteleva, mutta olihan Bohrin mentaliteetissakin sulautunut yhteen
isän tanskalaisuus ja äidin juutalaisuus. Bohrin merkityksestä kertoo se, että
alkuaine järjestysluvultaan numero 107, Ns eli nielsbohrium, on nimetty
hänen mukaansa. Bohr selitti vedyn spektrin, mikä johti alkuaineiden jaksollisen
järjestelmän kehittämiseen. Niels Bohr oli matemaattisesti eräs menneen
vuosisadan vahvimmista fyysikoista, mutta Einsteinista poiketen luonteeltaan
taipuvainen konservatiivisuuteen. Nielsin äidin on sanottu ehtymättömästi
lukeneen lapsilleen satuja ja jännityskertomuksia, myös matkustettaessa. Tätä
ajatuksia virittävää ja stimuloivaa työstöä on toisinaan verrattu Einsteinin
kabbala-harrastuksiin.
Bohr sovelsi kvanttimekaniikan periaatteita
ensimmäisenä kemiassa kuvaamaan elektroni-orbitaaleja sekä atomien energian
absorbointia ja emittaatiota. Vuonna 1913 Bohr näki unta, että hän seisoi
palavaa kaasua sisältävän auringon pinnalla. Planeetat vilistivät ohi omilla
radoillaan ja kun Bohr heräsi hän ymmärsi nähneensä atomin mallin. Bohr ratkaisi
tavallaan aineiden ja värien yhtäläisyyden arvoituksen. Hehkuvat kaasut
hohtavat, mutta vain määrättyjä valon aallonpituuksia, ts. vain tietyn väristen
valojen sulaumina. Bohr keksi, että elektronit voivat hypätä vain määrättyjen
ratojen välillä. Unen aurinko oli atomin ydin ja planeetat sitä kiertäviä
elektroneja. Aineellinen todellisuus on kvantittunutta, keoittain esiintyvää,
loikkivaa, askeltavaa, läjittynyttä, porrastunutta. Termiä on vaikea selittää.
Maailma on kuin legolinna: palikoita ei voi vain runnoa kiinni toisiinsa, vaan
ne liittyvät yhteen pykälittäin. Atomimallin voi toisaalta mieltää näin
konkreettisesti, toisaalta ei. Bohrin mallin energiatasot vastaavat seisovaa
aaltoliikettä ytimen ympärillä. Elektronit tavallaan resonoivat ytimen kanssa
samoin kuin tietty säveltaajuus resonoi kaikukopan kanssa. Bohr oli ensimmäinen
joka oivalsi, että yksittäisen molekyylin käyttäytymistä ajassa ja paikassa
kuvaavaa Schroedingenin aaltoyhtälö saatetaan esittää tilastollisena
funktiona. Bohr osoitti, että suurin osa siitä mitä on, ei oikeastaan ole.
Toisin sanoen Bohr todisti, että suurin osa atomista on tyhjää tilaa, kun hänen
aikalaisensa pitivät atomin ydintä 10 000 kertaa Bohrin mallia suurempana.
Bohrin ehkä suurimmaksi lahjaksi fysiikalle jää
kuitenkin yllättäen johtamistaito. Hän kokosi 1920-luvulla joukon maailman
parhaita fyysikkoja ympärilleen teoreettisen fysiikan laitokselle
Kööpenhaminaan. (Schrödinger (o), Heisenberg (o),
Pauli, Gamow (o) jne.) Tiivis ryhmätyöskentely on
tehokkain tapa tutkia, mutta se vaatii keskinäisen kilpailun minimoimista ja
kykyjen valjastamista yhteisen päämäärän eteen. Uusi kvanttimekaniikka syntyi
tässä ajatustenvaihdon ilmapiirissä ja Niels Bohrin innostamana. Saksalaisten
miehitettyä tanskalainen ydinfyysikko pakeni kalastusveneellä Ruotsiin ja sotien
jälkeen hänet palkittiin elefanttiritarikunnan ansioristillä, jota muuten
kantavat vain kuninkaalliset tai valtionpäämiehet. Vuonna 1957 Niels Bohr
huomioitiin vielä Atoms for Peace -palkinnolla, johon palataan vielä
Manhattan-projektin yhteydessä.
”Lasten ja etenkin poikien arvostus on
nähtävissä myös siinä luottamuksen osoituksessa, jonka he saavat Bar mitsvassa.
Tässä aikuistumisen seremoniassa pojat nousevat vastuullisuuteen jo
13-vuotiaina. Jos ja kun itsetunto on yksi tärkeistä rationaalisen luovuuden
perusteita, tämä varhainen vastuun jakaminen kasvaneen itsetunnon myötä lisää
oleellisesti juutalaisnuoren etumatkaa kristittyihin nähden.” Näin arvioi Päiviö
Latvus modernin länsimaisen tieteen historian juutalaiskristillisiä ja
puritaanisia juuria pohtiessaan. ”Suurten luomisprosessien paradokseista eräs
oleellisimpia on se, että niiden toteuttajat ovat herkkiä ja jopa arkoja,
sisäisissä taisteluissa eläviä ihmisiä. Soittimen kieli värähtelee vain jos se
on jännitetty sitä rajoittaviin kannattimiin. Me emme luo täydellisessä
vapaudessa vaan kohdatessamme rajamme. Luovuus nousee jännitteestä
spontaaniutemme ja rajoitteidemme välillä, kuten tietoisuutemme rajojemme
myötä.” Einsteinilla oli prosessoidessaan tapa ja kyky vuodesta toiseen esittää
itselleen kysymyksiä, joita vain lapsi tekee. Einsteiniä ja Bohria hallitsi
elinikäinen poikamainen uteliaisuus. Esimerkiksi Francis Bacon (o)
kytki edistymisemme tieteissä lapsen mielen asenteeseen, joka oli Jeesuksen
mukaan ehto myös Jumalan valtakuntaan pääsemiselle. Tuonpuoleisia kumpikin.
Intuitiota ei voi opettaa, sanotaan. ”Ellette tule samankaltaisiksi kuin lapsi,
ette pääse sinne sisälle.”
Jos kemian noviisi aloittaa fysikaalisen kemian
opintonsa pelkistetyllä Bohrin atomimallilla, niin maallikkokin mittaa taajuutta
sähkömagneettisten aaltojen löytäjän Heinrich Hertzin mukaan.
Venäjällä juhlitaan joka vuosi ”radiopäivää”. Silloin muistellaan venäläisten
mielestä maailman ensimmäistä järjellistä radioviestiä, joka kuului: ”HEINRICH
HERTZ”. Heinrich Hertz (1857-1894) oli älyn jättiläinen ja hänen ennenaikaisen
kuolemansa olisi kollegojen mukaan klassisina aikoina ajateltu tapahtuneen
jumalten kateudesta. Heinrichin aikaansaannokset tasoittivat tietä
maailmanlaajuisille kommunikaatiojärjestelmille: langattomalle lennättimelle,
radiolle ja televisiolle. Hän kykeni ensimmäisenä detektoimaan suuren amplitudin
omaavaa sähkömagneettista värähtelyä. (En ole kuitenkaan koskaan saanut
selville, mitä Hertz teki kerran sekunnissa. Täysin varma en ole edes siitä,
onko kyseessä Heinrich vai tämän sisaren- tai veljenpoika Gustave, joka
sai vuonna 1925 fysiikan nobelin kehitettyään uuden metodin isotooppien
eristämiseksi.)
Valon herraksi nimitetty Albert Michelson
(1852-1931) oli vuonna 1878 määrittämässä ensi kertaa valon nopeutta.
Michelsonia pidetään suurena empiirikkona eli kokeellisten menetelmien
tunnustajana ja hän on kuuluisa kotikutoisista ja halvoista
tutkimusinstrumenteistaan. Esimerkiksi ensi kertaa valon nopeuden määrittänyt
koe suoritettiin kymmenen dollarin laitteella merenrannalla. Michelsson toi
ensimmäisen fysiikan Nobel-palkinnon uudelle mantereelle ja vaikutti
voimakkaasti Yhdysvaltain nousuun Euroopan rinnalle tieteen etulinjassa.
(Vuosina 1901-1941 jaetuista palkinnoista Eurooppaan osui lähes 90 %, mutta
vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla enää kolmannes.) Michelson keksi myös
interferometrin, jolla yhä mitataan spektrien aallonpituuksia. Edelleen hän
suoritti tutkimuksia, jotka johtivat vanhanaikaisen pariisissa säilytetyn
platinasauvan väistymiseen pituuden standardina. Metrisen platinasauvan sijasta
pituusjärjestelmä on nykyään sidottu huolellisemmin vartioituun kadmiumvalon
punaiseen aallonpituuteen.
Massa on tietääkseni
viimeinen fysikaalinen suure, joka määritetään edelleenkin prototyypin
perusteella. Suomenkin peruskilo on silloin tällöin Pariisissa
tarkistuspunnituksessa eri puolilta maailmaa tulleiden punnusten kanssa.
Snl 16:11: ”Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat
kaikki painot kukkarossa.” Edellä on käsitelty kysymystä, miksi
juutalaisessa kalenterissa kuukausien nimet ovat identtiset eläinrahan
tähtikuvioiden kanssa. Mitä vaakaan tulee, kappaleen painon saa siis
edelleen viime kädessä punnittua vain vertaamalla toiseen kappaleeseen,
suhteessa johonkin toiseen. Mikäli maailma on sattumanvaraisen
kehityksen tulos, moraalisia mittajärjestelmiä tai absoluutteja ei ole
olemassa. Mikäli meillä on henkilökohtainen Luoja, vaakakupeissamme
eivät ole vastakkain suhteelliset hyvät ja pahat tekomme, vaan nökötämme
nenätysten Jumalan itsensä kanssa. Tällöin muutoksen tai pelastuksen
tarve nousee periaatteesta: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (3 Moos
14:2; 19:2; 20:7.)
Osoituksena historian oikukkaasta luonteesta
muodostui Michelsonin merkittävimmäksi saavutukseksi koe, joka ei oikeastaan
onnistunut. Kyseessä oli yritys osoittaa avaruuden ”eetterin” olemassaolo ja
Michelsson oli hyvin pettynyt kokeensa epäonnistumisesta, kunnes tuloksesta
osattiin vetää oikea johtopäätös. Koetta kutsutaan toisinaan tieteen historian
suurimmaksi negatiiviseksi tulokseksi ja se antoi mm. viittauksen
valonnopeus-vakion merkittävyyteen fysiikassa. (Valonnopeus plus mikä tahansa
toinen nopeus on edelleen yhtä suuri kuin valonnopeus.) Valon herrasta voimme
oppia sen suuren periaatteen, että fysikaalisetkin havainnot pitää tulkita. Tämä
aspekti saattaa tieteen alttiiksi myös maailmankuvallisille
ennakko-olettamuksilla - sitä enemmän, mitä lähemmäksi mennään elämän syntyyn
liittyviä kysymyksiä. Pesäpallon tuomarikurssilla kurssimme vetäjä kertoi hyvän
tuomarin kysyvän pelin jälkeen: ”Kumpi joukkue voitti?” (Juniorijoukkueemme
kurssille patistetuista pojista kukaan ei muuten tainnut läpäistä kurssia...)
George Charles de Hevesy
(1885-1996) kehitti radioaktiivisia merkkiainetekniikoita. Murray Gell-Man
löysi kvarkin. Tai oikeammin Gell-Man löysi ”oomega miinus”-partikkelin, mutta
antoi uudelle aineen kokoluokalle James Joycen (o) romaanin
pohjalta oman nimensä. Kvarkkeja pidettiin ainakin löytämisensä jälkeen jonkin
aikaa tunnetun maailmankaikkeuden fundamentaalisimpina partikkeleina. Atomin
käsite tarkoitti alunperin ”jakamatonta hiukkasta” ja nukleonien (positiiviset
protonit ja varauksettomat neutronit) pilkkomiselle vielä pienimpiin osiin oli
henkinen este. Virike esteen ylittymiseen tuli erään opiskelijan kuuluisasta
”tyhmästä kysymyksestä” ruokatunnilla. Gell-Man tunnetaan myös alkeishiukkasten
järjestystä kuvaavan ”kahdeksankertaisen tien” teorian laatijana. (Nimi on
lainaa buddhalaisesta fraseologiasta.) Hiukkaskiihdytin-tutkimuksissa
maailmankaikkeuden on osoitettu koostuvan 12 alkeishiukkasesta ynnä niille
vastakkaisista 12 antihiukkasesta. Mielestäni on sääli, ettei juutalaista
tutkijaa ole innostanut juutalainen numerologia tässä yhteydessä. Siinä
tuplatusina nimittäin symboloi täydellistä hallintaa.
Gell-Man on siis maailman pienimpien asioiden
asiantuntija. On erikoista, että nimenomaan hän korostaa olevan välttämätöntä
tarkastella myös kokonaisuuksia tavanomaisen reduktionistisen tutkimuksen
ohella. (Nähdä niin sanotusti metsä puilta.) Gell-Mannille on lahjoitettu
kunniatohtorin arvo monissa maailman arvostetuimmissa yliopistoissa, muun muassa
Yalessa, Cambridgessä ja Oxfordissa. Työkseen Gell-Mann on teoreettinen
fyysikko, harrastuksiltaan opiskelija. (Opiskelun kohteena ovat luonnonhistoria,
lingvistiikan historia, arkeologia, historia, syvyyspsykologia, luova ajattelu,
kaikki mahdollinen biologiseen evoluutioon liittyvä sekä kulttuurievoluutio.)
Omien piirieni mielestä Gell-Mann poikkeaa populaarissa kehitysoppia sivuavassa
kirjassaan Kvarkki ja jaguaari: Seikkailuja yksinkertaisessa ja
monimutkaisessa leipälajistaan turhan pitkälle biologian velloville vesille.
Lev Landau
(1908-1968) tutki lämpöä ja kvanttimekaniikkaa. Hän voitti nobelinsa ohella myös
kolme kertaa Stalinin palkinnon. Lumihangen kutsu oli kuitenkin vastustamaton.
Pystit ja putelit eivät säästäneet Landauta kahden vuoden vangitsemiselta II
Maailmansodan alla puhdistusten aikaan. Toisaalta, ehkä Siperian mannerilmasto
oli kiinnostava lämpötilatutkimuksen kenttätyön kannalta. Lina Sternistä
(1878-1968) tuli vuonna 1939 Neuvostoliiton Tiedeakatemian ensimmäinen
naisjäsen. Sternkin sai Stalinin palkinnon ja sen ohella mm. ”Order of Merit”
-tunnustuksen. Isä aurinkoisen paranoidisimmassa vaiheessa Linalta riisuttiin
palkinnot, virat, palkat ja kunniat. Emilio Segrè (1905-1989) valmisti
ensimmäiseksi täysin keinotekoista alkuainetta. Järjestysnumerolla 43 varustettu
aine kulki nimellä teknetiumi. Segrè jakoi fysiikan nobelin antiprotonin
löytämisestä.
Jerome Wiesner
kehitti Yhdysvalloille II Maailmansodan aikana tutkaa. Hän oli presidentti
Kennedyn (o) tieteellinen neuvonantaja ja johti USA:n tiede- ja
teknologiatoimistoa. Vuonna 1971 hänestä tuli insinöörien Mekan MIT:n
(Massachusetts Institute of Technology) presidentti.
Theodore von Karman (Wakman)
(1881-1963) oli aeronauttisen ja astronauttisen tieteen perustajia. Wakman oli
niin sanottu lapsinero ja suunnitteli mm. ensimmäisen ilmaanpäässeen
helikopterin. Myöhemmällä iällään hän toimi johtotehtävissä NATO:ssa. Aerojet
Engineering -yhtiön ja U.S. Institute of Aeronautical Sciences
-tutkimuslaitoksen perustamisen johdosta presidentti JF Kennedy (o)
palkitsi vuonna 1963 Wakmanin Yhdysvaltain arvostetuimmalla kansallisella
tiedemitalilla - aavistamatta että vuosi oli vanhan miehen ohella kohtalokas
myös itselleen.
Amerikkalaisten astronauttien kilpailijoita
olivat kommunistiset kosmonautit. Avaruustutkimus olikin eräs harvoista aloista,
joissa Neuvostoliitto oli varustelusodan aikana tasaväkinen, jopa voittoisa,
kylmään viholliseensa nähden. Arye Shternfeld (1905-1982) oli lukuisten
alan oppikirjojen laatija sekä Mechtan, ensimmäisen venäläisen Sputnikin,
pääsuunnittelija. Kierroksella maapallon ympäri oli pidetty hyvä huoli, että
84-kiloinen kuula varmasti lentäisi myös Yhdysvaltain yli. Alus oli kuulemma
varmuuden vuoksi paneloitu ulkopuolelta peilein. USA:n vierailullaan 1959
Nikita Hrushchev (o) lausui: ”Yksittäinen kunnianosoitus
Neuvostoliiton ensimmäisen kuuraketin laukaisemisesta kuuluu Venäjän
juutalaisille.”
Vasta 90-luvun alussa on käynyt selväksi, miten lähellä Neuvostoliitto oli
voittaa jopa kilvan ensimmäisestä miehitetystä kuulennosta 60-luvun lopulla.
Kylmän sodan ydinvarustelussa juutalaisten osuus Status Quon saavuttamisessa on
ongelmallisempi. 50-luvulla puntit tasaantuivat pitkälti kahden
opiskelijaystävyksen ansiosta, jotka vuosivat Yhdysvaltain tiedot
Neuvostoliitolle. Juutalaisnuorukainen etsiytyi omin avuin tekemisiin itäisen
tiedustelupalvelun kanssa. Teko oli idealistinen, sillä kyseinen henkilö ei
ottanut pitkällä aikavälillä kertomistaan tiedoista korvausta. Joku on ollut
sitäkin mieltä, että kauhun tasapainottuminen saattoi olla jopa hyvä asia
kriisien välttämiseksi. Varmuudella tilanne kuitenkin johti yltiöpäiseen
asevarusteluun.
2300 vuotta sitten
kuningas Ptolemaios I (o):n kerrotaan pyytäneen
kreikkalaiselta matemaatikolta Euklideeltä (o) nopeaa
selitystä geometriasta. ”Geometriaan ei ole kuninkaantietä”, oli tyly vastaus
kaikunut. Juutalaisia matemaatikkoja ovat olleet epä-euklideaanisen geometrian
perustajahahmoihin lukeutuva Nikolay Ivanovich Lobachevsky (1792-1856)
ja algebraalisten muotojen teoreetikko James Joseph Sylvester
(1814-1897). ”Jumala toimii aina aritmeettisesti”, väitti preussilainen Carl
Gustav Jacobi (1804-1851). Matemaatikkona superkuuluisa Carl Gauss (o)
(1777-1855) ei ollut juutalainen, mutta piti nuorena kuollutta aikalaistansa
FGM Eisensteinia (1823-1854) itsensä ohitse eräänä suurimmista
matemaatikoista, lahjakkuutena joita ”ei synny kuin yksi omalla vuosisadallaan.”
Albert Einstein sai tutkimuksiinsa matemaattista tukea (vaimonsa Mileva
Maricin (?) ohella) venäjänjuutalaiselta Hermann Minkowskilta
(1864-1909) ja italianjuutalaiselta Tullio Levi-Civitalta (1873-1941).
Saksalainen Georg Cantor (1845-1918) on toinen matemaatikko, jonka
arvostus ei perustu usean samean, vaan yksien terävien silmien katseeseen.
Matemaattis-filosofi Bertrand Russell (o) ei ollut
juutalainen, mutta koki olevansa älyllisesti eniten velkaa juuri Cantorille.
Cantor kehitti joukko-oppia menetelmäksi, jolla voidaan tutkia äärettömyyttä.
Cantorin suuri panos joukko-opissa oli, että hän erotti toisistaan erilaisia
äärettömyyden suuruusluokkia erillisiksi äärettömän suuriksi joukoiksi. Hän loi
kokonaisen aritmetiikan äärettömien joukkojen käsittelemistä varten, jonka
avulla matematiikassa saatettiin palauttaa hankala äärettömyyden käsite useiksi
loogisiksi eri kokoisiksi, käsittelykelpoisiksi osiksi. Cantor oli tavallaan
teologian matemaatikko äärettömyyden (raja-arvojen eli limesten) käsitteen
asiantuntijana.
”Tieto siitä, ettei
euklidinen geometria ollutkaan ainutlaatuinen, välttämätön ja
absoluuttinen totuus maailmasta, tuli tyrmäävänä iskuna. Sen vaikutukset
olivat kauaskantoisia ja peruuttamattomia. Se kaivoi maata
absolutistisen tieto-käsityksen alta kaikilla inhimillisen ajattelun
sektoreilla. Vaikka matemaatikot vastustivatkin pitkään tätä
vallanvaihtoa, niin ne, jotka pyrkivät heittämään perinteisen euklidisen
geometrian totuudet yli laidan, pitivät uutta tietoa osoituksena
relativismin puolesta. Etuliite ‘epäeuklidinen’ alkoi merkitä jotain
yleisempää, kuin mitä viivoille tapahtui avaruudessa... Jos suorat ovat
lyhyimpiä mahdollisia matkoja kahden pisteen välillä, niin pallon
pinnalle voidaan kyllä piirtää kolmio, mutta kolmen sisäkulman summa ei
olekaan enää 180 astetta. Eukleideen kuuluisa viides
‘paralleeliaksiooma’ - jonka mukaan samansuuntaiset suorat eivät koskaan
kohtaa - ei päde kaarevalla pinnalla, eikä se ole yksi epäeukliidsen
geometrian aksioomista... Epäeuklidisen geometrian esimerkki osoitti
sellaisten aksioomien mahdollisuuden, jotka millä tahansa elämän
alueella johtaisivat tunnustetun auktoriteetin kanssa vastakkaiseen
arvojärjestelmään. Esimerkkejä löytyi poliittisesta ajattelusta,
etiikasta, lainopista ja sosiologiasta. Sanaa ‘epäeuklidinen’ lainattiin
muille kuin matemaattisille aloille tunnuksena epätavallisesta,
perinteitä rikkovasta ja radikaalista ajattelusta... Ennen epäeuklidisen
geometrian löytämistä maailmaa koskevan yhtenäisen tietomme varmuuteen
luotettiin. Sen löydyttyä ei enää riittänyt tieto siitä, että Jumala on
geometrikko. Ainut kiistaton totuus fysikaalisen todellisuuden
luonteesta oli murtunut ja sen myötä oli haihtunut vuosisatainen
luottamus siihen, että täysin varmoja totuuksia maailmankaikkeudesta on
olemassa ja että ne ovat tiedettävissä...” John D. Barrow
(o), Lukujen taivas s.
28-33. Olen täysi maallikko ja diletantti matematiikassa, mutta minusta
tuntuu, että epäeuklidisen geometrian nostattama hip-hip-hurraa on
verrattavissa yleisen suhteellisuusteorian hatusta nostettuun
yleistämiseen muutakin kuin ajan suhteellisuutta koskevaksi. (Ajassakin
on ehdotonta sen suunta.) Kolmannen ulottuvuuden tai avaruuden kaarevien
pintojen sisäistäminen perusteena arvorelativismille on lähinnä
silmänkääntötemppu. Mikäli persoonallinen ja absoluuttinen taho on
olemassa, voi tällaisen pelkkä mielipidekin olla absoluuttinen
moraalisääntö rajalliselle ja suhteelliselle ihmisyksilölle.
Sananlasku kait sanoisi preussilaisen Leopold
Kroeneckerin syntyneen hopealusikka suussaan (1823-1891). Vauraiden
juutalaisvanhempien poikana hän varttui raha- ja liiketalouden ilmapiirissä.
Kroenecker uskoi että kaikki muu paitsi luonnolliset luvut (1, 2, 3,...) oli
vain perusteetonta ja joutavaa pyristelyä Luojan saavutusten parantelemiseksi.
Hän saattoi kontrolloida toimittamiensa matemaattisten aikakausjulkaisujen
julkaisupolitiikkaa ja pystyi vaikuttamaan myös muiden lehtien sisältöön.
Vanhemmiten Kroenecker törmäsi toiseen vielä kiivaampaan, vainoharhaiseen
persoonaan, jonka nimi muistetaan paremmin. Em. Georg Cantorin perhepiiri oli
tiivis ja hurskaan luterilainen. Cantor pysyi tuuliajolla intellektuaalisten
keskusten ulkopuolella yli 40 vuotta. Kronecker kuvasi Cantoria seireeniksi,
joka houkutteli nuorempaa sukupolvea poikkeamaan kaidalta ja kapealta
luonnollisten lukujen viitoittamalta tieltä äärettömien ja merkityksettömien
olioiden hullujenhuoneeseen. Hän kuvasi Cantorin ideoita mm. ”humpuukiksi” ja
”matemaattisen mielisairauden epäsikiöksi”. Kroenecker oli Cantorin mielestä
vaarallinen taantumuksellinen ja valtava taakka matematiikan kasvulle ja
vapaudelle. Henkilö, joka yritti vangita pakkopaitaan koko oppiaineen luovan
kehityksen. Cantorin tultua ajetuksi ulos matemaattisesta yhteisöstä hän alkoi
tutkia äärettömyyteen liittyvän työnsä filosofisia ja teologisia aspekteja ja
julkaisi työnsä filosofisissa aikakausjulkaisuissa. Erityisesti
roomalaiskatoliset teologit uskoivat hänen tutkimuksensa olevan erittäin
tähdellisiä heidän Jumala-käsityksensä ja maailmankatsomuksensa kannalta ja
tarttuivat innolla tilaisuuteen sulauttaa luonnontieteen saavutuksia
katolilaiseen maailmankuvaan. Cantor oli kiihkeä teologi, mutta hänen mielensä
paloi myös matematiikkaan ja hänen sieltä saamansa tuomio johti viimein
hermoromahduksiin ja parantolakierteeseen. 1920 ja 30-luvuilla matemaatikot
pitivät Cantorin ja Kroneckerin välistä selkkausta hyvin surullisena näytelmänä
ja se katsottiin kontruktivistisen filosofian perinnöksi. Eric T. Bell (o)
on kirjoittanut kansantajuisessa matematiikan historian teoksessaan Men of
Mathematics: ”Ei ole olemassa häijympää akateemista vihaa kuin se, mitä yksi
juutalainen tuntee toista juutalaista kohtaan puhtaasti tieteellisissä
kiistoissa.”
Numeroituvasti äärettömien joukkojen mahtavuutta merkitään Cantorin muistoksi
heprealaisen aakkoston kirjaimella alef alaindeksillä nolla varustettuna.
Muita matemaatikkoja ovat olleet mm. Abram
Besicovitch, Hermann Bondi, Moritz Cantor, Richard Courant, Moses Ensheim,
Leopold Fejer, Michael Fekete, Guido Fubini, Jekuthiel Ginsburg, Jaques
Hadamard, Felix Hausdorf, Adolf Hurwitz, Theodore von Kármán, Edmund Landau,
Jacob Levitsky, Lucien Levy, Rudolph Lipschitz, Louis Mordell, Johann Ludwig von
Neumann, Emmy ja Max Noether, Chaim Pekeris, Louis Rosenhead, Klaus Roth, Isaiah
Schur, Karl Schwartz, Corrado Segre, Vito Volterra ja Andre Weil.
Isaac Asimov
oli ehkä aikamme tuotteliain tiedemies. Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa
477 kirjaa, osapuilleen tieteen kaikilta osa-alueilta. Asimov ei ollut
raskassarjalainen omalla alallaan, mutta hänen verniaalinen kykynsä oli nähdä
ulkopuolisena henkilönä askel pidemmälle monien eri tieteenalojen
tulevaisuuteen. Asimov oli Amerikan Humanistiyhdistyksen monivuotinen
presidentti ja harras ateisti. Jos joku oli tutustunut moderniin tieteeseen ja
jos jollakin oli ollut halu kieltää Jumala, niin Asimovilla. Kuitenkin mies
myöntää: ”Minulla ei ole näyttöä todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa.”
Yleissivistyksensä kivijalkana Asimov oli - mitäs muuta - biokemian
professori.
Isaac Asimovin kanssa samaan Science
Faction-sarjaan kuuluu Carl Sagan, tähtitieteilijä ja kehitysopillisen
kosmologian profeetta. Lähes miljardi ihmistä sai Saganin
kolmetoistaosaista Kosmos TV-sarjaa suoraan suoneen kuudessakymmenessä
maassa. Sarjan suurin piirtein alusta loppuun katsoneita arvellaan olleen
parisensataa miljoonaa. Sagan julkaisi elämänsä aikana yli 700 tieteellistä
artikkelia ja oli perustamassa hanketta maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän
etsimiselle. Hän on saanut seurata ensimmäisenä ihmisenä maailmassa
aurinkokuntamme uusien kuiden kuvien piirtymistä kuvaruudulle avaruusluotainten
päivystysvuoroillaan NASA:n laboratoriossa. Media korotti hänet aikoinaan
Yhdysvaltain älykkäimmän ihmisen valtaistuimelle. Astrofyysikko Sagan laati
erään eksobiologin kanssa kuuluisan avaruuteen lähetetyn, kullalla päällystetyn
ja kuvitetun alumiinilaatan. Laatta kuulemma sisältää tuntemattomalle
vastaanottajalle tarkoitettuja älyllisen ihmislajin tiedotuksia, mutta
henkilökohtaisesti en osaa tulkita siitä puoliakaan, vaikka tunnenkin kyseisen
planeetan ja kyseisen lajin. (Piirroksessa lähdetään siitä perusolettamuksesta,
että Alienit, Visitorit, Alfit ja Eeteet tuntevat vetyatomin ja binäärisen
lukujärjestelmän.) Voyager-luotaimen viestin taas oli tarkoitus olla
mahdollisimman kansainvälinen ja tieteellinen kosmopoliitti juutalainen oli
näköjään sopiva mies sen laatimiseen. Kultaisen levyn soittoaika on lähes kaksi
tuntia ja levy jakaantuu neljään osaan. Ensin levyn etusivulla on piirrossarja
kuvaamassa, millä nopeudella levyä on tarkoitus kuunnella. Viestin toisessa
osassa on 115 kuvaa maasta. Kolmas osa on ääniä maasta useilla eri kielillä sekä
erilaisia eläinten ääniä sekä tulivuoren purkauksen ja ukkosmyrskyn jyrinää.
Neljäs ja viimeinen osa on kahdenkymmenenseitsemän maailman parhaan
musiikkikappaleen valikoima, jonka aloittaa Bachin Brandeburger-konsertto.
Sagan oli nuoruudessaan erittäin tarkka
imagostaan. Vanhemmiten hänen arvomaailmansa kuitenkin muuttui. Sagan alkoi
”tarttua hetkeen” (Carpe Diem). Saganin väitteiden estottomuuden
arvellaan johtuneen siitä, että hän oli pariinkin otteeseen vähällä menettää
henkensä, jolloin hän oppi näkemään elämän arvon. Viimeisinä vuosinaan Carl
Sagan esiintyi julkisuudessa myös skeptisen luonnontieteilijän roolissa. Hän
pani henkilökohtaisen arvovaltansa ja media-arvonsa pelipöydälle likoon
taistelussa erimuotoista taikauskoa ja pseudotiedettä vastaan. (Pitkälti
aiheesta. Kreationismin kohdalla mielestäni on kuitenkin kyseessä oikeusmurha.)
Lähes ainoa allekirjoittanutta ilahduttava Saganin aikaansaannos on
Pulitzer-palkittu kirja nimeltä ”Eedenin lohikäärmeet” (1977), jossa mies
leikittelee myös Jobin kirjan loppulukujen hengessä ajatuksella historiallisen
ajan lohikäärmesaagan kytkennöistä ”65 miljoonaa vuotta” sitten sukupuuttoon
kuolleisiin dinosauruksiin. (Job 39-41: Leviatan ja Behemot ynnä Jesajan
lentoliskot jne. Aiheesta lisää muualla.)
Daniel Goldin
(?) oli Yhdysvaltain avaruushallinnon NASAn johtaja Etelämantereen
”Mars-meteoriittiin” liittyvän uutisankan aikaan vuonna -96. Kautta maailman
laajasti julkisuutta saanutta löytöä oli tutkittu jo 14 vuotta ilman suurempia
ambitioita, kunnes se kiikutettiin salaa Yhdysvaltain presidentille
esiteltäväksi ulkoavaruuden elämän herättämän laajan paniikin välttämiseksi -
juuri NASA:n Mars-hankkeen rahoituskriisin alla. No, saatiinpa ainakin
herätettyä William Clinton ennen kukonlaulua, aamuyön puuhistaan. ”NASA on
tehnyt hämmästyttävän löydön”, aloitti Goldin lehdistötilaisuuden.
”Todistusaineisto on kiihottava, jopa kunnioitusta herättävä, mutta ei
aukoton...”
Yli 40 yliopiston kunniatohtori, Suomen
Kulttuurirahaston Yrjö Reenpään palkinnon saanut paleontologi Stephen
Jay Gould oli Niles Eldredgen (o) kanssa toinen
synteettisen evoluutioteorian kriisin selvittäjistä punktualismin eli
jaksoittaisten tasapainotilojen tai ”toivottujen hirviöiden” malliin liittyen.
Gouldin erikoisala on kambrin räjähdys sekä lajien syntyminen ja kuoleminen
sukupuuttoon. Hän on kyseenalaistanut luonnon tasapainon käsitteen ja sanoo,
ettei uusia lajeja synny ainakaan vanhan käsityksen mukaisesti hitaasti ja
varmasti. Gould kutsuu elämän kehityksen fossiilisten välivaiheiden (ns.
puuttuvien lenkkien) poissaoloa paleontologien ”liikesalaisuudeksi” (”dirty,
little, tradesecret”). Varsinaisten fossiilitodisteiden puutteessa hän uskoo
kehityksen tapahtuneen pienissä ja eristetyissä populaatioissa, eikä
gradualistisesti hiljalleen, kuten on perinteisesti ajateltu. Gouldin
lempiteesejä on myös ajatus elinvoimaisista bakteereista maailman hallitsijoina.
Juutalaiset ovat patentoineet keksintöjä
erityisesti sähkötekniikkaan liittyen. Yksittäisiä innovaatioita mainitaksemme
juutalaisia henkilöitä pidetään muun muassa bensiinin tislauksen (Anton
Prokezze & Herman Toch ?) ja laskukoneen (Abraham Stern)
keksijöinä.
Yleensä suuret keksijät Alexander G. Bell
(o) ja Thomas Alva Edison (o) saavat kunnian
puhelimen ja fonografin keksimisestä. Oikeuden nimissä juhlintaan tulisi päästää
myös Emile Berliner (1851-1929), joka teki erilaisiin telefoneihin ja
gramofoneihin pidemmän välimatkan, laajemman käytön ja massasuosion vaatimat
parannukset. Berliner rakensi mm. ensimmäiset kiekkomaiset äänilevyt ja
kaukopuheluihin soveltuvat puhelimet. Erilaisista -foneista Berlinerin nimiin
kirjataan yleensä ainoastaan mikrofoni. Sittemmin Berliner teki pioneerityötä
helikopterin suunnittelussa. Vaikutusvaltaa saatuaan Berliner muutti
suuntaustaan pelkästä tekniikasta lääketieteeseen ja hygieniatutkimukseen päin:
hän järjesti ensimmäisen tieteellisen symposiumin maidonkäsittelystä ja kehitti
maidon iskukuumennustekniikkaa.
Gabriel Lippman
(1845-1921) keksi ”koleostaatin”, jolla mitataan pienimpiä jännitteen eroja
pitkän valotusajan avoin-valokuvauksessa. Lippman teki myös varhaista
perustutkimusta superjohteiden parissa ja hänet palkittiin v. 1908 Nobelilla
vallankumouksellisesta värivalokuvaustekniikasta.
Saksalais-itävaltalainen Siegfried Marcus
haki yli 75 patenttia lampun kaltaisiin sähkölaitteisiin ja telegrafisiin
sähkönjohtolaitteisiin liittyen. Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin eräänä
itsestäänliikkujan, eli ns. auton, ensimmäisistä rakentajista. David Schwartz
oivalsi vedyllä täytettyjen ilmalaivojen lentävän. Arkhimedeen laki pätee myös
ilmassa: Kappale jonka ympärillä on ilmaa, menettää painostaan yhtä paljon kuin
sen syrjäyttämä ilmamäärä painaa. Kuutiometri ilmaa painaa 20 asteessa noin 1205
grammaa, kuutio vetyä vain 84 grammaa. Schwartz kuoli ennen rakentamansa
ilmalaivan ensimmäistä lentoa, mutta neitsytlennon toteutti keksijän leski. Hän
myi keksinnön patentin Ferdinand von Zepplinille (o) ja
huonosti päättynyt yleisölennätysten aika alkoi. Ilmalaivan nimi on fiksoitunut
Zeppliniin, mutta hän ei siis ollut zeppeliinin varsinainen keksijä.
Kansallissosialistit tahtoivat ilmalaivoja propagandakäyttöön, olihan Saksa
ilmalaivaliikenteen johtava maa. Ilmalaivat mahdollistivat aikanaan nopean
reittiliikenteen mannerten välillä. Esimerkiksi Atlantin ylitys kesti vain kaksi
vuorokautta.
Tuntemattoman Samuel Rubenin esimerkki
kannustaa vanhempia sallimaan lasten pitää rikkimenneet puhelimet ja radiot
leikeissään. Ruben oli itseoppinut ylioppilas, yli 300 patentin laatija ja
kodinkoneteknologian tee-se-itse -mies. Rubenin keksintöjä sovelletaan monissa
arkipäivän laitteissa: rannekelloissa, sähkömoottoreissa, automaattikameroissa,
keinoääni-laatikoissa (mitä se sitten tarkoittaakin) ja satelliiteissa. Nuori
näpertelijä rakensi esimerkiksi ensimmäisen alkalipatterin. Siltojen jänneväli-
ja kestävyyslaskelmat ovat mekaniikan arkkilaskuja ja akateemisessa maailmassa
viran saaminen ilman yliopistotutkintojen tuomaa pätevyyttä vaatii erityistä
ansioituneisuutta. Kuitenkin professori Ruben suunnitteli maailman
pisimmän suspensiosillan, 8 km pituisen Mackinacin Michiganin osavaltioon, joka
avattiin liikenteelle vuonna 1957. Viimein rahoittajia sekä rakennuttajia
löydettyään Ruben tuli rakennuttaneeksi kaikkiaan yli 400 siltaa viidelle
mantereelle. Myös David Steinman (1886-1960) rakensi Amerikkaan siltoja.
Hänet valittiin Idahon yliopiston professoriksi jo 23-vuotiaana ja hän
suunnitteli ja hänkin rakennutti kaikkiaan noin 400 terässiltaa.
Marvin Minskyä
(?) pidetään tekoälyn isänä tietojenkäsittelytieteessä. Dennis Gabor
(1900-1979) ymmärsi jo vuonna 1933 paeta Unkarista ja patentoi pääosan yli
100:sta patentistaan Englannissa. Hän kehitti elektronimikroskoopin parannetun
muutoksen. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt saamaan aikaan paremman
mikroskooppikuvan Gabor mietti, miten olemassa olevasta kuvasta saataisiin
enemmän informaatiota. Käytännön tuloksena kokeiluista oli kolmiulotteinen kuva,
hologrammi. Gabor kehitti holografian alalla menetelmän, jolla yhden
aallonpituuden omaavalla valolla tuotetaan kolmiulotteisia kuvia
”interferenssikuvioista” valokuvauslevylle. Tekniikkaa käytetään vieläkin
tasasuunnatun laser-valon avulla, jossa vain yhden aallonpituuden esiintyminen
on taattu. Laitetta hyödynnetään tietokoneteknologiassa, tarkassa mittauksessa
ja lääketieteellisissä diagnooseissa. Nykyään periaate on käytössä niin
autoissa, CD-soittimissa, piilolinsseissä, pimeänäkölaitteissa, kuin
hävittäjissäkin. Ensimmäisten holografisten elementtien teko on kallista, mutta
seuraavat kopiot tuotetaan huokealla ja yksinkertaisella valokuvaustekniikalla.
Gaborin keksinnöt liittyvät myös suuren nopeuden oskilloskooppeihin, optiikkaan
ja TV-järjestelmiin. Kvanttimekaniikan sovelluksissa hyödynnetään sitä seikkaa,
että elektronit voivat käyttäytyä sekä hiukkasten että aaltojen tavoin.
Elektroniaaltojen aallonpituus on näkyvää valoa pienempi ja siten saadaan
mahdollisuus suurennuksiin, joita tavallisilla valomikroskoopeilla ei voi
saavuttaa.
Sir William Herschel
rakensi aikansa suurimpiin lukeutuneita teleskooppeja, joiden avulla löysi
sisarensa ja tämän ystävättärien kanssa Uranuksen. Kyseessä oli ensimmäinen
planeettalöytö 1600 vuoteen ja se rikkoi käsittääkseni seitsemän planeetan
taian. Uranus löytyi vuonna 1781 ilman ratalaskuja, vaikka olikin
järjestelmällisen etsinnän tulos. Herschel löysi myös pioneerityönä toista
tähteä kiertävän tähden sekä kaikkiaan neljä kuuta. (Kun puhutaan ansioituneista
kuun löytäjistä, nousee neljä nimeä ylitse muiden: Galilei(o),
Cassini(o), Herschel - sekä Voyager 2-luotain.
Aurinkokunnastamme on löydetty yli kuuta, läpimitoiltaan 5400:sta 10:een
kilometriin.) Uranus oli ensimmäinen suora todiste painovoiman ulottumisesta
myös ulkoavaruuteen. Herschelin tiliin menevät myös kolme Uranuksen kuuta:
Titania, Oberon ja Umbriel (?). (Jälkimmäisen kuun loppuosa
viittaa muuten Jumalan nimeen – kuten ehkä HerschELin omakin nimi.) Herschel
päätteli vain kolmentoista tähden perusteella, että oman aurinkommekin täytyy
liikkua avaruudessa. Antiikista saakka planeettoja oltiin uskottu olevan
ainoastaan seitsemän kappaletta ja löytö innosti muitakin tähtitieteilijöitä
etsimään tuntemattomia taivaankappaleita. Seuraavina vuosikymmeninä
planeettakandidaatteja alkoi olla jo niin paljon, että ne nimettiin löytäjiensä
kaunokirjallisten nimiehdotusten sijaan tylysti kirjaimin: O, P, Q, R, S jne.
Vasta kun Herschel lyötiin ritariksi ja alkoi saada vuosittaista stipendiä
Englannin kuninkas Yrjö III:lta(o), saattoi hän jättää siihen
asti harjoittamansa vakavasti otettavan muusikon toimen ja keskittyä
täyspainotteisesti harmittomaan harrastukseensa.
Yli kansallisuusrajojen edellisen maanmiehensä
jälkiä seuraten myös fyysikko Steven Weinberg kolkuttelee uusia ovia.
Weinberg on kiihkeä evolutionisti ja määrittelee elementaalivoimia, joiden
pohjalta luonnonlait muodostuvat. Weinberg muovaa käsitystämme tilasta, ajasta,
aineesta ja todellisuudesta ja etsii kosmologioiden graalin maljaa,
yhtenäisteoriaa. Weinberg pyrkii laskelmillaan osoittamaan luonnonlakien
alkuperän ilman erityistä yliluonnollista suunnittelua ja laadintaa. Kun
Scientific American (10/1994) julkaisi universumin kehitystä - aina
alkuräjähdyksestä keinoälyyn saakka - käsittelevän lähes uskontunnustuksellisen
erikoisnumeron, komeili kannessa Carl Saganin, Stephen Jay Gouldin, Marvin
Minskyn (?) ja Steven Weinbergin suurella painetut nimet. - Kaikki olivat
tietääkseni juutalaisia.
Hes 20: 23-44: “Kuitenkin minä kättä kohottaen
vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan
heidät muihin maihin, koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan
ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. Niinpä minäkin annoin heille
käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää,
ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä
avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat
tietämään, että minä olen Herra. Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi,
ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua
herjanneet, että ovat olleet uskottomat minua kohtaan. Kun minä toin heidät
maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he
näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja
antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat
uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa. Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä
uhrikukkula on, jolle te menette?' ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina
tähän päivään asti. Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra:
Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän
iljetystensä jäljessä? Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla
kivijumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette
lapsenne käymään tulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te
Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minä
teidän kysyä minulta neuvoa. Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei
totisesti ole tapahtuva - se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain
kaltaisia, muitten maitten sukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja
kiveä'. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen
hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla
vihalla. Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista,
joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja
vuodatetulla vihalla. Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä
käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin. Niinkuin minä kävin oikeutta
isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne,
sanoo Herra, Herra. Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät
liiton siteeseen. Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja
luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin
maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Mutta te,
Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia
kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise
minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne. Sillä minun pyhällä
vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he
palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä
minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne,
kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne. Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä
teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät
maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien
edessä. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät
Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa
teidän isillenne. Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla
olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain
töittenne tähden, mitä olette tehneet. Ja te tulette tietämään, että minä olen
Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan
vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo
Herra, Herra."
Yakov Zeldovich
oli venäläinen teoreettinen fyysikko, joka kehitysopillisten
ennakko-olettamusten näkökulmasta käsin iski viimeisiä nauloja tähtien erityisen
luomisen ruumisarkkuun. (Onneksi uskomme ylösnousemukseen!) Zeldovich tutki
tähtien evoluutiota gravitationaalisen romahduksen näkökulmasta. Miehen
tieteelliseksi puolustukseksi sanottakoon, että hänen tapansa oli etsiä
kosmologian villeille teorioille konkreettisia (eli ”betonisia”), kokeellisia
todisteita.
Norbert Wieneriä
pidetään kybernetiikan eli ohjaustekniikan perustajana. Nuori Norbert oli
lapsinero ja isä vaati pojaltaan paljon. Nelivuotiaan Norbertin satukirjat
olivat kevyimmillään tieteiskirjallisuutta - jota hänelle ei tarvinnut lukea
ääneen. Seitsenvuotiaana poika oli jo tutustunut Lajien synnyn kaltaisiin
modernin tieteen perusteoksiin. Poikkeuksellinen lahjakkuus lapsuudessa
tarkoittaa yleensä vain poikkeuksellisen nopeata kasvamiseen liittynyttä
kehitystä. Käytännössä ero ikätovereihin kaventuu aikuisuutta kohden. Wiener
valmistui 18-vuotiaana filosofian tohtoriksi ja liekö perfektionismia, että
omisti elämänsä järjestyksen luomiselle. Wiener tutki luonnossa esiintyviä
epäsäännöllisyyksiä, kuten vellovaa vettä tai tuulta ja pyrki voittamaan luonnon
erilaisin korjaustekniikoin ja kontrollijärjestelmin. Turbulenteissa
virtauksissa kaikki virtaavan aineen osaset voivat liikkua järjestäytymättömästi
kaikkiin suuntiin. Tällaisissa virtauksissa on niin paljon muuttujia (tiheys,
nopeus, paine, viskositeetti, kokoonpuristuvuus jne.), että niiden liikkeitä ei
kyetä määrittämään vaikka fyysikot ovat yrittäneet ratkaista ongelmaa jo lähes
200 vuotta. Wiener askarteli esimerkiksi erilaisten automaattien, tutkien ja
aseiden tähtäinten kanssa, vaikka kieltäytyikin viimeisten 17:n elinvuotensa
aikana yhteyksistä aseteollisuuteen. Wienerin keksinnöt loivat edellytyksiä
tutkalaitteiden parantamiselle, nopeille tietokoneille ja automatisoiduille
tehtaille. Tarinan erikoisuus on siinä, että keksijä sai keksiä myös
juutalaisuutensa omin päiten murrosiässä. Isä sitä nimittäin ei kertonut.
Wienerin käyttöönottama sana kybernetiikka tulee kreikasta ja tarkoittaa
ruorimiestä. Elämän syntyä pohtiessaan Wiener on kirjoittanut: ”Informaatio on
informaatiota, ei ainetta tai energiaa. Se materialismi, joka ei tätä myönnä, ei
voi selvitä hengissä nykypäivänä.”
Immanuel Velikovsky
ei kuulunut kristittyjen kreationistien leiriin,
mutta tästä huolimatta hänen teoksiansa pidetään suuntaa antavina erilaisille
katastrofiteorioille. Hän oli ensimmäisiä, jotka alkoivat liittää Raamatun
alkukatastrofeja luonnontieteellisiin katastrofeihin. (”Vedenpaisumuksen”
yhteyteen on esimerkiksi liitetty sellaisia käsitteitä kuin planeettojen
kiertoratojen muutokset, alkumantereen hajoaminen, geologiset kerrostumat,
fossiilit, vulkaaninen toiminta, lämmenneestä merivedestä aiheutuvat myrskyt ja
tästä jälkikatastrofina syntynyt jääkausi.) Velikovsky on luonnollisesti hyvin
kiistelty henkilö. (Siinäpä se, miksi tieteellisen toisinajattelijan kohdalla
huomio kiinnitetään itse asian ohitse henkilöön? Jollet kykene vastaamaan
argumentteihin, tee niiden esittäjästä henkilökohtaisesti arveluttava.
Vastavirtaan uinti tuo kyllä aina esille joitakin luonteen särmiä lisäämään
vedenvastusta.) Omalla lääketieteen ja psykoterapian alallaan Velikovsky oli
kuitenkin asiantuntijaksi luokiteltu henkilö ja ammatillisen syrjähypyn
tehtyäänkin häntä arvostetaan joistakin luonnontieteellisistä ansioista.
Velikovsky perusti vuonna 1922 Scripta Universitatiksen, lehden joka pui
juutalaisten panosta luonnon- ja humanistisiin tieteisiin ja joka oli eräs
kasvualusta Jerusalemin Heprealaiselle yliopistolle. Lehdessä vaikuttivat myös
sellaiset henkilöt kuin Albert Einstein, Nielsin veli Harald Bohr
ja Tullio Levi-Civita. Velikovsky laati Egyptin ja muiden antiikin maiden
uudistetun kronologian, jossa palattiin entiseen käsitykseen Exoduksen
ajankohdasta noin 1450 eKr. Velikovskyn lanseeraamassa Ipuwer-papyruksessa
samanniminen kirjuri kertoo Egyptiä kohdanneista juutalaista perinnettä
vastaavassa järjestyksessä olevista vitsauksista.
Velikovsky etsi Egyptin vitsausten Jumalan interventioille teknisiä selityksiä
taivaankappaleiden liikkeestä ja suuresta meteoriitista. (Villeimpiä ideoita
lienee ehdotus, että Venuksen kometaarinen häntä olisi aiheuttanut
öljyvarannot...) Hän esimerkiksi ennakoi oikein, että Venus olisi kuuma
planeetta, auringolla olisi korkea sähkövaraus, Jupiter emittoisi radioaaltoja,
maan magneettikenttä osuisi Kuun radalle saakka ja että Kuun pinnan alla olisi
jyrkkä lämpötilagradientti.
Velikovsky ei ollut asiantuntija tähtitieteessä. Hän ei ollut yksinkertaisesti
omalla alallaan. Voisiko kuitenkin ajatella, että tieteellinen konsensus estää
todella uusien ja vallankumouksellisten ideoiden nousemisen asiantuntijoiden
sisäpiiristä vaikka niissä olisi perääkin? Joka tapauksessa evankelisten piirien
luomisuskovien tutkijoiden vähäväkinen leiri on lähtenyt hakemaan juutalaisista
kollegoistaan ja isoveljistään tukea.
Velikovskyn teoksia ovat mm.: Earth in Upheaval (1955), Ages
in Chaos: From the Exodus to King Akhnaton (1952), The Assyria
Conquest (1978), Ramses II and his Time (1978), Peoples of
the Sea (1977) ja Oedipus and Akhnaton (1960).
Albert Kahn
(1869-1942) tunnetaan lempinimellä ”nykyaikaisen tehdassuunnittelun isä”. Kahn
oli saksalaissyntyisen rabbin poika ja hänen luomistaan massiivisista Fordin,
Chryslerin ja General Motorsin tehdaskomplekseista tuli globaalisen
arkkitehtuurin johtotähtiä. Kahn piirsi yli 2000 rakennusta ympäri maailman,
mutta otti huipulla ollessaankin vastaan synagoogien piirtämispyyntöjä.
Neuvostoliiton teollistamisen yhteydessä vuonna 1929 Kahn suunnitteli NL:oon yli
500 tehdasta kahdessa vuodessa. (Pyräyksen luulisi tehneen laitoksista melko
monotonisia...) Eestin Saarenmaalla syntynyttä Louis Kahnia kutsutaan
metafyysisen arkkitehdiksi. Hän tukee väitettä, että arkkitehtuuri on vanhojen
miesten taide, sillä ensimmäiset itsenäiset talonsa hän rakensi vasta
täytettyään 40 vuotta. Kahdenkymmenen viimeisen vuotensa aikana hän ehti tulla
aikansa merkittävämmäksi arkkitehdiksi. Kahnin oli ikään kuin vaikea erottaa
rakennuksen ulkokuorta ja hän pyrki tyhjään julkisivurakennelmaan, ”jonka takana
ei asu ketään”. Ultramoderni suunnittelu tavoitteli jotakin ikivanhaa. Kahn
totesi arkaaisessa alkumuodossa olevan enemmän elämää. ”Onko pylvään sisus
täytetty toivolla?” oli Kahnilla tapana kysyä oppilailtaan. Max Abramovitz
oli toinen YK:n New Yorkin pääkonttorin suunnittelijoista. Dankmar Adler
vaikutti mm. Chicagossa ja Buffalossa viime vuosisadan lopulla maailman
ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä rakennettaessa. Gordon Bunshaft oli
ensimmäisiä lasinkäyttäjiä pilvenpiirtäjien julkisivussa. Michel de Klerk
kuului Amsterdamin koulukuntaan ja on tunnettu mielikuvituksellisista ja
suggestiivisista ratkaisuistaan. Arne Jacobsen tunnetaan paremmin
huonekalusuunnittelijana. Hänen suunnittelemansa puristamalla valmistettava
”muurahaistuoli” lienee historian eniten valmistettu huonekalu. Eric
Mendelsohn oli eräitä betonin löytäjiä antiikin roomalaisten jäljessä.
Vuoden 1929 pörssiromahduksen ja monopolin keksimisen jälkeen New Yorkin
taidenäyttelyissä arkkitehtuuria edustivat jonkin aikaa valokuvat pelkästään
Mendelsohnin kalliistekoisista rakennuksista. Richard Neutra kehitti
paljon imitoitua, villa-suunnittelua. Elisha Otisin (?) vuonna
1857 New Yorkissa esittelemä hissi ohjasi sekin modernia kaupunkiarkkitehtuuria.
Slovakian juutalainen André Steiner oli Bauhaus-koulukunnan arkkitehti,
jonka onnistui pelastaa tuhansia muita juutalaisia keskitysleireiltä
suunnittelemalla niiden yhteyteen työleirejä ja lahjomalla leirin johtajia. Hän
oli yksi viidestä juutalaismiehestä ”Työryhmässä”, joka organisoi juutalaisten
pelastusoperaatioita.
Muita arkkitehtejä ovat olleet Erich
Mendelsohn, Alexander Baerwald, Arnold Brunner, Monte Bryer, Leopold Eidlitz,
Harry Elte, Bedrich Feuerstein, Percival Goodman, Norman Hanson, Moritz Jacobi,
Roy Kantorowich, Dov Karmi, Richard Kauffmann, Leopold Krakauer, Harold le
Roith, Alfred Mansfeld, David Mocatta, Sir Nicolaus Pevsner, Yohanan Ratner,
Heinz Rau, Ze’ev Rechter, Eugene Rosenberg, Aryeh Sharon, Jozsef Vago, Rudolf
Wittkower, Bruno Zevi ja Moshe Safdie (?).
Lisa Meitner
koki, miten vaikeaa naisen oli vuosisadan alun yliopistomaailmassa päästä
opiskelemaan ja tutkimaan. Vaikeuksista huolimatta hänen tutkimuksensa oli
Nobelin palkinnon arvoista - kunnia vain meni mieskollegalle Otto Hahnille
(o) atomiytimen halkaisemisesta.
Usein merkittävät keksinnöt on alun perin tehty
sotateollisuuden piirissä. Syvässä suomalaisen rauhan sopessamme seikkaa on
vaikea mieltää, mutta maailman tutkijoista sotateollisuus työllistää tälläkin
hetkellä valitettavasti yli puolet. Näin ollen juutalaisten voi olettaa
vaikuttaneen myös tällä saralla. Pasifistiksi itseään kutsuneen Einsteinin
osuudesta atomipommin rakentamiseen on tehty lukuisia dokumenttiohjelmia.
Einstein allekirjoitti Yhdysvaltain presidentille Rooseveltille (o)
osoitetun kirjeen, joka käynnisti nk. Manhattan-projektin. Leo Szilard
kehitti teorian kerjureaktiosta. Hän oli hanakka delegoimaan eksperimenttinsä
muille, mutta joutui tällä kertaa hieman vastoin laiskaa luontoaan itse
rakentamaan koejärjestelynsä ensimmäiseksi atomireaktoriksi Chicagon yliopiston
jalkapallokentän alla olevan kellarin squash-kentälle joulukuussa 1942. Koe oli
tieteen historian suuria hetkiä. Szilard ei ottanut osaa onnistuneen kokeen
juhlien jatkoihin illalla, vaan sanoi pitävänsä tapahtumaa mustana päivänä
ihmiskunnan historiassa. Szilard järjesti ydinfyysikoiden parissa nimien
keräyksen pommien käyttöä vastaan Saksan jo antauduttua ja Japanin jouduttua
alakynteen. Protesti kuitenkin hylättiin, koska USA oli kuluttanut 2 miljardia
dollaria aseen kehittämiseen. Szilard patentoi ydinpommiin johtavan ydinreaktion
nimiinsä ja otti sen jälkeen vastuun sen käytöstä. Vuosi 100 000 ihmistä
surmanneiden Hiroshiman ja Nagasakin pommien jälkeen Szilard hylkäsi
lopullisesti ydinfysiikan ja luki biologiksi. Enrico Fermi (1901-1954)
käytti Tukholman-matkaa hyväkseen käydessään pokkaamassa Nobelin, pakeni
Mussolinin fasistisesta Italiasta suoraan New Yorkiin ja tuli projektiin mukaan.
Hän ymmärsi ydinfission potentiaalin ja tutki keinoja itsensä ylläpitävän
fissioon johtavan ketjureaktion laukaisemiseksi.
Fermin paradoksi: Fermi kysyi vuonna 1950: Jos
älykäs elämä on yleistä Maan ulkopuolella, miksei
meillä ole selkeitä havaintoja avaruusolennoista? Mikseivät ne ole jo täällä?
SETI (Search for the ExtraTellestial Intelligence) on etsinyt radiosignaaleja
joita avaruuden pitäisi olla tulvillaan koska jo me tällä kehitystasolla
lähetämme niitä kaikin antennein. Miksei sieltä tule tänne mitään vastaavaa, jos
evoluution on todellakin välttämättömyys?
J. Robert Oppenheimer
(1904-1967) koordinoi Los Alamon satoja tutkijoita ja tekniikoita käsittäneen
projektin ja oli sen liikkeellepaneva voima. Ystävät ovat kertoneet, että
Oppenheimer muuttui muutamassa vuodessa boheemista elämäntaiteilijasta
raudanlujaksi organisaattoriksi avioiduttuaan ja saatuaan perheenlisäystä.
Arvostelijoiden mielestä hänen suhtautumisensa ongelmiin ja ratkaisujen
etsimiseen oli lähes mystinen. Ensimmäisen, Uudessa Meksikossa räjäytetyn
atomipommin nimi esimerkiksi oli “Trinity” (kolminaisuus).
Hiroshimaan pudotettiin “Little
Boy” ja Nagasakiin “Fat Man”. Now I am Death, destroyer of Worlds."
Oppenheimer kuulemma siteerasi näin Intialaista
Mahadgavita -eeposta jonkin ajan kuluttua sen jälkeen, kun oli nähnyt
ensimmäisen atomipommin räjähtävän autiomaassa.
Edward Tellerin todistuksen myötävaikutuksella
Oppenheimer tunnettiin ketjupolttajana ja hän oli kuollessaan henkisesti
luhistunut ihminen. Hän oli aina halunnut tehdä historiaa, mutta uran
huipuusaavutukseksi jäikin atomipommi ja sen peruja elinikäinen
syyllisyydentunne. Oppenheimer julistettiin vetypommi-protestinsa takia
turvallisuudelle vaaralliseksi vuonna 1954 ja häneltä kiellettiin kaikki
työskentelu Yhdysvaltain hallitukselle.
Neuvostoliiton menestys avaruudessa laukaisi
60-luvun alun Yhdysvalloissa opettajankoulutuksen ajanmukaistamisen.
Amerikkalaisia nuoria kannustettiin isänmaallisiin tekoihin ja tieteen
opiskeluun. Oppenheimer oli uusimassa fysiikan ja kemian opetusta. Hän sai
mahdollisuuden toteuttaa ideoitaan San Franciscoon perustamassaan
Exploratorium-tiedekeskuksessa. Kun yleensä museoissa esineisiin ei saa
koskea, keksi Oppenheimer museon, jossa sai - ja oli pakkokin räplätä. Museosta
tuli tiedekeskusten esikuva. Nopeassa tahdissa julkaituissa klassisissa
teoksissa Exploratorium Cookbook I & II Oppenheimer selitti keskuksen
esineet piirrustuksineen myös muiden toteutettaviksi. 70-luvun lopulla
jokaisessa Yhdysvaltojen osavaltiossa oli ainakin yksi pieni tiedekeskus,
kymmenen vuotta myöhemmin Suomessakin.
Liittoutuneiden tiedustelu pelkäsi saksalaisten
kehittäneen jo pitkään epätarkkuusperiaatteesta kuuluisan Werner Heisenbergin
(o )johdolla fissioon perustuvaa ydinasetta. Manhattan-projektin
alkuperäisenä tarkoituksena olikin saada atomipommi valmiiksi ennen Hitleriä
(o). Myöhemmin osoittautui, ettei Johtaja ollut koskaan
ymmärtänyt suihkumoottorin sen paremmin kuin ydinaseenkaan merkitystä. Tästä
huolimatta kysyttäessä sodan jälkeen suurinta yksittäistä sotasankaria, nimesi
Winston Churchill (o) tällaiseksi tuntemattomaksi jääneen
ranskanjuutalaisen Hitlerin ydinasehankkeen sabotoijan.
Hans Bethe
oli natsismia paossa Saksasta ja johti Manhattan-projektia myöhemmässä
vaiheessa. Suurimman tunnustuksensa tiedeyhteisössä Bethe sai oivalluksestaan,
miten tähdet tuottavat energiaa. (Tosin painovoimasta ja
kutistumisesta aiheutuneen säteilyn teoriaakaan ei ilmeisesti ole voitu
vielä aivan kokonaan sulkea pois. Teoriasta luovuttiin käytännössä siksi, että
silloin aurinkomme ei olisi voinut olla niin vanha kuin on
kehitysopilliselle kosmologialle välttämätöntä.)
Sekä raskaita ytimiä hajottavat fissio-, että ytimiä yhdistävät
fuusioketjureaktiot vapauttavat valtavia energiamääriä, mutta meni pitkään,
ennen kuin fuusioreaktiota saatiin keinotekoisesti aikaan. (Menetelmä ei ole
vieläkään hyötykäytössä kovien alkuolosuhteiden vaatimusten aiheuttaman huonon
hyötysuhteen vuoksi.) Maailman johtavien ydinfyysikoiden pitäminen saman pöydän
ympärillä ilman arvovaltakiistoja lienee vaatinut Betheltä myös johtamistaitoa.
Jotta nopeatempoisessa ryhmätyössä saataisiin aikaan paras tulos, on jokaisesta
jäsenestä saatava ulos tämän parhain piirre. Johtajan vaara on sanella itse
puolet lopputuloksesta. Kun 86-vuotiaalta Betheltä kysyttiin yleisellä tasolla,
onko mitään perää sanonnassa, että fyysikot ovat kuin urheilijoita, joiden
suorituskyvyn huippu on väistämättä nuoruudessa, Bethe vastasi: ”Ei, ei
ollenkaan. Luulen että olen vielä aika hyvä.”
Suuri osa Manhattan-projektiin osallistuneista
juutalaisista tiedemiehistä tilitti myöhemmin tuntojaan suhteessa ydinaseisiin.
Esimerkiksi Niels Bohr vetosi ”avoimessa kirjeessään” Yhdistyneille
Kansakunnille ”avoimen maailman” puolesta ilman ydinaseita. Bohr palkittiinkin
vuonna 1957 ”Atoms for Peace” -palkinnolla. Oppenheimer siis keräsi Joseph
McCarthyn (o) aikaisissa kommunismi-fobioissa itselleen huonoa
karmaa ottaessaan etäisyyttä sodanjälkeiseen ydinaseiden kehittelyyn.
Oppenheimerin siirtyessä sivuun Edward ”just push the button” Teller,
hänkin Manhattan-projektin juutalaisia, otti ohjat käsiinsä ensimmäisen
fuusion avulla toimivan ydinaseen eli vetypommin kehittämisessä. Mikäli
Manhattanin yhteisöstä pitäisi jollekin tutkijalle antaa sotahullun maine,
esille voisi nostaa juuri H-pommin isäksi kutsuttun Tellerin. Teller pyrki
vakuuttamaan lähipiirinsä laskelmillaan siitä, ettei uraani- tai
plutoniumpommien ketjureaktio etenisi maankuoreen tai vetypommi valtameriin.
Teller siis pyrki vakuuttamaan, ettei pommeja käytettäessä ylipäätään koko
maapallo räjähdä.
16.7.1945, kun ensimmäinen atomipommi
räjäytettiin, muuttui maailmanloppu luonnontieteeksi. Sen jälkeen ihmisellä on
ollut kyky tuhota maailma omin neuvoin. Tellerin tuella ensimmäisistä
ydinkokeista tehtiin siis pelimiehen päätös ja punaista nappia painettiin -
vaikka asiasta käytiin siis edelleen väittelyä johtavien asiantuntijoiden
kesken...
Telleriä on pidetty hullun sotatohtorin
esikuvana juutalaisen Stanley Kubrickin ydinsodan uhasta kertovassa elokuvassa
Tri Outolempi (Dr. Strangelove 1964).
Uraani 235-pohjainen “pikkupoika” sisälsi 47
kiloa räjähdettä, plutonium-239 -pohjainen “läski äijä” vain 15 kiloa, koska
plutoniumin hyötysuhde on 3-4 kertaa uraanipohjaista parempi. Fuusioon
perustuvissa vetypommeissa eli lämpöydinräjähteissä miljoonien asteiden
aktivaatiokynnys saadaan aikaan pienellä fissioräjähteellä. Tämä johtaa
megatonniluokkien tehoon. Yksi megatonni eli miljoona trotyylitonnia tuhoaa
kaiken 5 km säteellä. 10-15 km päässä kaikki syttyy palamaan ja vielä 20 km
päässä saa vakavia palovammoja. Parin sadan metrin korkeudessa räjäytettäessä
paine yltää 40 km säteelle – säteilyvaikutuksesta ja elektromagneettisesta
pulssista puhumattakaan. Ohjusten päissä saadaan nykyään kulkemaan sadan
megatonnin paukkuja, jotka tekisivät muuallakin kuin Aasian, Afrikan ja Euroopan
rajakulmalla ydinsodasta “Kumpi vetää nopeammin?” -tilanteen. Hyvää Uutta
Vuotta.
Ydinvoimat ovat perinteistä sähkömagnetismia ja
painovoimaa huomattavasti voimakkaampia. Voimia voi aseiden ohella valjastaa
myös hyötykäyttöön, joten ydinvoimien parissa hääränneitä juutalaisia ei olisi
pakko käsitellä ainoastaan ydinpommin rakentajina. Ydinfysiikan projekti-idea
oli periaatteessa melko kiinnostava. Ei sen vaatimattomampi kuin loputtoman
energialähteen löytäminen. Mitä kuitenkin pommiin tulee, niin erikoistahan
ympäri maailmaa koottujen aivojen Manhattan-projektissa oli juuri sen
onnistuminen. Vuonna 1949 Neuvostoliittokin räjäytti atomipommin. Vuoteen 1955
mennessä sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto olivat testanneet lentokoneesta
pudotettavaa vetypommia. On väitetty, että kauhun tasapainottumisessa parilla
amerikanjuutalaisella idealistinuorella, laskutta NL:n laskuun toimineilla
vakoojilla, oli suuri osuus.
Suuriin voimiin liittyy kuitenkin myös, jollei
suuri tarkoituksellisen tuhon kapasiteetti, niin ainakin vaara turmella
ympäristöä väärinkäytösten yhteydessä. Leo Yaffe (1916-1997) ajoi
ydinvoiman rauhanomaista hyötykäyttöä. Kanadanjuutalainen Yaffe muistetaan
lähinnä turvallisuusstandardien ja radioaktiivisten merkkiaineiden kehittäjänä.
Myös messiaaninen juutalainen, ”Jews for Jesus”-liikkeen perustaja Moshe
Rosen on ydinfyysikko.
Myös Richard Feynman lukeutuu 1900-luvun
merkittävimpiin - tai ainakin tunnetuimpiin - fyysikoihin. Feynmanin
kansainvälisillä diagrammeilla fyysikot voivat kuvata nopeasti ja
yksinkertaisesti alkeishiukkasten vuorovaikutussuhteita. Feynman oli
kehittämässä atomipommia vuosina 1941-1942 Princetownissa ja 1943 alkaen Los
Alamosissa, jossa ensimmäinen koeräjäytys tehtiin 1945. Vuonna 1981 hän esitti
ensi kertaa kvanttitietokoneen mahdollisuuden. Feynmanin ei sanota liiemmin
välittäneen ympäristön ajattelusta tieteellisen totuuden etsinnässään.
Einsteinin tavoin Feynmanin henkilökohtaiset taipumukset tunnetaan tieteellisiä
löytöjä paremmin. Mielikuvitus siivitti Richard Feynmanin tutkimusta. Hän oli
provosoiva pilantekijä ja kärsimätön teeskentelylle ja tekopyhyydelle.
Tutkimustyö ja lapsenomainen uteliaisuus olivat hänelle saman asian kaksi eri
puolta. Hän noudatti Sananlaskujen laiskalle annettua kehotusta mennä
muurahaisen tykö viisastumaan tarkkaillessaan sokerikulhossa olevia muurahaisia
selvittääkseen niiden viestintää ja suuntavaistoa.
Feynmanin mukaan suora
muurahaispolku on nerokkaiden valmistelujen tulos. Perässä tulevilla
muurahaisilla on taipumus oikoa teräviä kulmia ja kulkea sen sijaan
loivia mutkia. Jos muurahainen kuitenkin tekee terävän mutkan, se jättää
pienempiä määriä feromoneja mutkaan kuin suorille osuuksille. Siten
suorat polut alkavat pian tuoksua voimakkaammin ja näin muurahaiset
saavat juosta mutkat suoriksi ja kulkea sen sijaan esteistä välittämättä
viivasuoraa reittiä. Sananlaskujen vertauskuvien muurahainen ei ole
laiska (Snl 6:6-8), muttei myöskään tyhmä (Snl 30:25).
Kerran hän istui kärsivällisesti vatkaamassa lasillista vettä, johon oli
liuotettu liivatelehtiä, koska halusi tutkia, miten liivate hyytyy, jos se
pidetään koko ajan liikkeessä. Hän kertoo muistelmateoksissaan (mm. ”Laskette
varmaan leikkiä, Mr. Feynman!” Ursa 1997) harrastaneensa maailmankuulujen
tiedemiesten huippusalaisia asiakirjoja sisältäviin kassakaappeihin
murtautumista atomipommia rakennettaessa. Muita harrastuksia olivat armeijan
kutsuntapsykologien kiusaaminen, mayojen matematiikan tutkiminen, baareissa
notkuminen, bongorumpujen soittaminen ja alastonmallien piirtely. Itse hän sanoo
kuitenkin olevansa tyytyväinen perheenisä. Muiden mielestä hänen uransa
huipentui vuonna 1965 Nobelin fysiikanpalkintoon, mutta mies itse ei pitänyt
seikkaa kovin merkittävänä. Kun hänelle ilmoitettiin asiasta puhelimitse
aamuyöllä, paiskasi hän soittajille luurin korvaan ja ihmetteli, eikö mokoma
asia voisi odottaa aamuun. Feynman jopa harkitsi jonkin aikaa kieltäytyvänsä
vastaanottamasta palkintoa, mutta hylkäsi ajatuksen kuullessaan, että
kieltäytymisestä nousisi vielä suurempi mekkala. Kuultuaan sairastavansa
harvinaista rasvakudoksen syöpää Feynman siirsi mielenkiintonsa lääketieteeseen.
Hän teki laskelmia selviytymisensä todennäköisyydestä ja opetteli psykologian ja
erilaisten itämaisten tekniikoiden avulla lähestymään kuolemaa.
Elämme yksilökeskeisessä yhteiskunnassa.
Individualismia korottavassa ympäristössä kiinnitetään huomiota masennukseen,
muttei narsistisiin luonnehäiriöihin, jotka raivaavat tiensä ihmisviidakon läpi
viidakkoveitsin. En sano, ettäkö Feynman välttämättä olisi heitä, mutta ainakin
hän oli tutustunut ajan henkeen. Feynman on sanonut kvanttifysiikasta lentävän
lauseen: ”Nobody undestands it” eli ”Ei sitä kukaan ymmärrä”. Kvanttifysiikka on
tuonut keskusteluihin päivän ehkä suurimman filosofisen kysymyksen.
Objektiivinen totuus on yksi asia, mutta koko objektiivisen maailman olemassaolo
on nyt vaakalaudalla. Onko sellaista todellisuutta olemassa, joka ei ole
riippuvainen meidän mittauksistamme tai tarkkailustamme?
Amiraali Hyman G. Rickoveria pidetään
atomisukellusveneen keksijänä. II Maailmansodan jälkeistä suunnitelmaa
vastustettiin voimakkaasti, mutta Rickover sai runnottua sen läpi
atomienergiakomission avulla. Rickover kohosi arvossaan nopeasti
vara-amiraaliksi, mutta teknisenä upseerina todelliseksi sotilasjohtajaksi häntä
ei koskaan päästetty. Sotaväessä ei aina pärjää pelkästään maskuliinisella
pätevyydellä, vaan pitää hallita myös selän takana puhumisen salat. Rickover
pakotettiin eläkkelle ja amiraalin natsansa hän sai hakea kongressin
äänestyksellä komentoteiden ulkopuolitse. Samuel Cohenin tutkimusryhmä
kehitti vuonna 1958 neutronipommin. Säteilyaseen idea on se, että kohteen
infrastruktuuri säilyy eloperäisen kuollessa.
Israelilainen Dany Shectman löysi
alumiini-mangaaniseoksesta kiteitä, joissa esiintyi mahdottomana pidettyä
viisinkertaista symmetriaa. Israelilaisen Weizman-instituutin rakentama
aurinkokeräin näyttää täyttävän ensimmäisenä toiveita, jotka aurinkosähköön on
asetettu. Menetelmän prototyypillä on onnistuttu keräämään jopa 10 000
kilowattia neliömetriltä. On arvioitu, että Israelin kulutushuippu 6000
megawattia pystyttäisiin tuottamaan keräimillä, jotka poimivat säteilyä 2000
hehtaarin laajuudelta.
Israelissa on kehitetty myös parhaita tekniikoita juomaveden puhdistamiseksi
suolaisesta merivedestä. Moshe Koppel on kehittänyt tietokoneohjelman, joka
skannaa pätkän kirjailijan tekstiä ja paljastaa kirjoittajan sukupuolen 80
prosentin todennäköisyydellä. Koppelin mukaan miehet luokittelevat ja naiset
yksilöllistävät; miehet kirjoittavat enemmän asiasta ja naiset asioiden ja
ihmisten välisistä suhteista.
Kevin Mitnick
on yksi kuuluisimmista tietokone-hakkereista - koska jäi kiinni.
Hyperrikolliseksi maalatun Kevinin äiti oli tarjoilija ja isähahmoina tämän
usein vaihtuvat miesystävät. Pojan ensimmäinen ”hack” oli menetelmä kulkea
paikallisbusseissa maksamatta matkasta. Mitnickin toimintatapaan kuului nk.
social engineering eli sosiaalistne taitojen hyväksikäyttö. Meillä puhelinverkon
väärinkäyttöä on pidetty miltei mahdottomana, mutta Mitnick kavereineen maksatti
laskujaan muilla, loi ja poisti numeroita käytöstä tahtonsa mukaan sekä asetti
soitonsiirtoja keskusten etähallintanumeroiden kautta. Tämän kaiken hän teki
koulunsa tietokoneilla - joskaan Kevin ei elokuvakäsikirjoituksesta poiketen
muuttanut samalla arvosanojaan. Sittemmin Kevin siirtyi amatööristä
kokopäivähakkeriksi ja tuomiot pirstoivat hänen opiskelunsa. Ensimmäisessä
oikeudenkäynnissä puolustus sai oikeuden toteamaan, että syytetty on
tietokoneaddikti, mutta lievennettyyn rangaistukseen liittyi tietokoneen
käyttökielto hoitolassa. Jonkin aikaa hoidosta vapautumisen jälkeen Mitnick
sukelsi ”maan alle” saatuaan hakkeroitua tietoonsa itseään koskevan
pidätysmääräyksen. Pikku hiljaa hänestä tuli Amerikan etsityin rikollinen.
Erityisesti maallisen mammonan puuttuminen Mitnickin motiiveista teki hänestä
uhan yhteiskunnalle. Mitnickin kaltaisten IT-teknologian kiellettyjä asioita
tekevien pikkurikollisten kapasiteetti aiheuttaa vahinkoa on suuri. Mitnickin
tapaus on osoittanut, ettei Yhdysvaltain oikeuslaitos vieläkään tiedä, mitä
hänen kaltaisilleen tapauksille olisi tehtävä ja viranomaiset ovat antaneet
väärää tietoa nuorukaisten tekojen ja kykyjen vaarallisuudesta. Jäätyään
viimeisen kerran kiinni Kevin Mitnick herätti tunteita valittaessaan
vankila-oloistaan ja voittamalla käräjöinnin oikeuksistaan kosher-ruokaan.
Tikkun olam,
Pauli Ojala
Pauli.Ojala@gmail.com
hämäläinen pakana-kristitty
World Jewish Population Distribution, by Frequency of Current
Out-Marriages around 1930 and 2000
Rate of Jews now marrying non-Jewsª
1930 2000
Countryb Jewish pop. Countryb Jewish pop.
in thousands % in thousands %
Total 16,600 100.0 Total 12,950 100.0
0–0.9% Poland1, Lithuania1, Greece2,
Palestine2, Iran4, Yemen4, Ethiopia4
4,130 24.9 West Bank-Gaza (Yesh”a)1 215 1.7
1–4.9% Latvia1, Canada1, United States2,
Latin America4, United Kingdom4,
Spain-Portugal4, Other Asia4,
Maghreb2, Egypt1, Libya4, Southern
Africa4
6,700 40.4 Israel1, Yemen4 4,879 37.7
5–14.9% Switzerland1, France2, Austria1,
Luxembourg1, Hungary1, Romania2,
Czechoslovakia1, USSR1, Estonia1,
Belgium4, Bulgaria4, Yugoslavia4
5,340 32.1 Mexico1, Gibraltar4, China4, Iran4,
Syria4, North Africa4
60 0.4
15–24.9% Italy1, Germany1, Netherlands1 385 2.3 Bahamas4, Costa
Rica4, Guatemala2,
Venezuela1, India3, Japan4,
Singapore4, South Africa3
101 0.8
25–34.9% Australia2, New Zealand4,
Scandinavia3
45 0.3 Canada1, Chile2, Latin America not
otherwise stated4, Turkey2, Africa
not else stated4, Australia1, New
Zealand3
535 4.1
35–44.9% Argentina3, Brazil2, Uruguay2,
France1, United Kingdom1, Western
Europe not otherwise stated3
1,176 9.1
45–54.9% United States1, Italy2, Netherlands1,
Switzerland1, FSU in Asia3
5,400 41.7
55–74.9% Austria1, Germany1, Eastern Europe
(besides FSU)3
194 1.5
75% + FSU in Europe2, Cuba3 390
3.0
Average rate World
Diaspora
5.1%
5.2%
World
Diaspora
30.8%
48.3%
a Not Jewish at time of marriage. Out-marriage figures are
countrywide or regional estimates. This table ignores variation in out-marriage
frequencies within countries.
b Data quality rated as follows: 1 Recent and reliable data; 2 Partial or
less recent data of sufficient quality; 3 Rather outdated or incomplete data; 4
Conjectural.
The Encyclopedia of Russian Jewry, Biographies
A-I, edited by Herman Branover, Jason
Aronson, Northvale, NJ, 1998, pp. 351-352.
The Who's Who of Nobel Prize Winners 1901-1995,
3rd Ed. by Bernard S. and June H.
Schlessinger, Oryx Press, Phoenix, AZ,1996, p. 209.
January 1993 issue of Physics Today (p. 20), where Charpak
describes his capture by the Nazis while serving in the French
Resistance as follows: "Luckily I was only regarded as a Pole and a
terrorist. They didn't know that I was a Jew."
The Encyclopedia of Russian Jewry, Biographies A-I,
edited by Herman Branover (Jason Aronson, Northvale, NJ, 1998, p. 10).
http://www.dorledor.org/ - Juutalaiset nobelistit ym.
http://ucsu.colorado.edu/~jsu/cgi-bin/famousjews.html - Interaktiivinen
sivu, johon käyttäjät voivat itse lisätä nimiä.
http://grove.ufl.edu/~rmcolker/jews.html
lainaus Kari Enqvistin kirjasta Näkymätön todellisuus, s. 210-211.
"Philipp Lenard oli syntynyt vuonna 1862, Johannes Stark 1874. Lenard
oli palkittu kaikkien aikojen viidennellä nobelilla vuonna 1905
katodisädeput-kistaan, Stark vuonn 1919 mm. tutkimuksistaan
spektriviivojen käyttäytymisestä sähkökentässä. Lenard oli sijoittanut
omaisuutensa, mukaan lukien Nobelin palkintonsa, Saksan valtion
obligaatioiohin, joiden arvo romahti nollaan ensimmäistä maailmansotaa
seuranneessa hyperinflaatiossa. Lenardin tulkinta oli, että Weimarin
Saksan juutalainen hallitus oli varastanut hänen rahansa. Toinen
ratkaiseva merkkipaalu Lenardin tiellä kohti natsismia oli ulkoministeri
Walter Rathenaun murha 1922. Rathenau oli sosialistinen teollisuusmies
ja juutalainen, ja Lenard kieltäytyi kategorisesti suremasta häntä.
Opiskelijat ja ammattiyhdistysväki yrittivät tunkeutua yliopistoon
saadakseen lipun puolitankoon, mutta Lenard ruiskutti heidän päälleen
letkulla kylmää vettä. Siitä väkijoukko vain kuumeni entisestään niin,
että poliisin piti tulla suojelemaan Lenardia, joka ei milloinkaan
toipunut tästä episodista vaan piti sitä itseään halventavana hirmuisena
loukkauksena. Vaikka hänelle kasaantui kaikenlaisia kunnianosoituksia,
hän kuvitteli olevansa kollegojensa hyljeksimä. Natsipuolueeseen hän
liittyi vasta 1937, mutta kirjassaan Deutsche Naturforscher hän pyrki
luomaan "arjalaisen fysiikan" perusteet. Hänen oli luonnollisesti
vaikeaa vaieta juutalaisten fyysikoiden aikaansaannoksista, mutta
esimerkiksi Herzin tapauksessa, joka oli pulliksi juutalainen, Lenard
keksi että hänen menestyksensä kokeellisena fyysikkona johtui nimenomaan
hänen arjalaisesta äidistään, kun taas vähemmän onnistunut teoretisointi
seurasi juutalaisesta verenperinnöstä. "Arjalainen fysiikka" haistatti
pitkät mm. Michelsonin-Morleyn kokeelle ja Einsteinille ja julisti uskoa
eetteriin. Bohrin-Sommerfeldin atomimallin korvasi sylinterimäinen
atomi, jota donitsinmuotoinen elektroni ympäröi. Saksan ulkopuolella
Starkin mallia ei kukaan ottanut vakavasti, ja ennen natseja Starkilla
oli nobelistaan huolimatta vaikeuksia löytää työpaikkaa Saksassa.
Kenties tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että hän liittyi
natsipuolueeseen jo vuonna 1930."
Drawings from the Finnish Nature and
Culture
Maalauksia Suomen luonnosta ja
kulttuurista









































http://www.kp-art.fi/default.htm