Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE

Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

Vuodesta 1972 saakka odotettu 22 volyymin Encyclopaedia Judaican toinen painos on ilmestynyt! Tee ekskursio vuoden 2007 laitokseen

Juutalaiset tutkijat ovat jättäneet tajunnan räjäyttäneellä 20:lla vuosisadalla taaksensa syvät urat niin fysiikassa, kemiassa, kuin biotieteiden piirissäkin. Osoitteissa http://www.jinfo.org/Nobel_Prizes.html, www.dorledor.org/nobelmedphys.html tai  www.science.co.il/Nobel.asp voi juutalaisten suurmiesten ja -naisten ohessa tutustua liki 150 Encyclopaedia Judaican mukaisesti syntyperältään “vähintään puoliksi juutalaiseen” Nobel-palkinnon saajaan. Yli 20 % nobeleista on osunut alle 20 miljoonan hengen tai 0,25 % väestönosalle.
 

Nollaveriryhmästä - jalot tieteet

Jewish Nobelists

Jewish Nobel Prize Laureates

Juutalaisten säilymisen ja paluumuuton sekä heprean kielen elpymisen ohella on olemassa myös muita profetioita, joiden voisi väittää toteutuvan  omina päivinämme. Eräs näistä liittyy kuuluisiin juutalaisiin. Lähestyn "juutalaiskysymystä" ja kritisoin antisemitistisiä salaliittoteorioita Sefanja Kuusin pojan kirjan viimeisten jakeiden luonnontieteilijälle hämyisessä valossa:

 

 

Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra.” Sef. 3:19,20. (Kursivointi lisätty.)

 

Niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten jäsenten aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet eduksensa, johtotähtinä. Ei niin, ettäkö kaikki nämä innovaatiot olisivat moraalisesti hyviä luonteeltaan, mutta viimeistään juutalaisten ansiosta Raamattuun uskovia kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina hölmöinä. Asiallinen ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä - siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja. En ole itse juutalainen. Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa aiheesta. ”Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi.” (Snl. 27:2).

 

Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä itsestänsä numeroa. Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on ollut pilkka ja pilkkaa on perinteisesti ollut tapana tarkkailla kiikaritähtäinten tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan selvittämisen vaikeaksi, sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan diskriminaation vuoksi ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä. Ymmärrän asian hyvin ja toivon, etten aiheuttaisi kenellekään ongelmia tai toimisi mauttomasti laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista. Schindlerien listat seuraavat aina Himmlerien listoja.

 

 

Nobel-palkinnot

 

Koskapa minusta isona tulee vakavasti otettava tiedemies, olen kiinnostunut juutalaisten panoksesta tieteellisessä tutkimuksessa. ”Tieteellisellä” tarkoitan tietenkin juuri sitä: Kovia tieteitä eli luonnontieteitä. Ei mitään tiedätkös-tiedänpäs, juupaseipäs –humanistihömppää ;-)

 

Eräs aikamme yleisimmin tunnustettuja mittareita henkilökohtaisille saavutuksille ovat Nobelin palkinnot. Palkinnot kattavat luonnontieteiden ohella toki myös jonkin verran muitakin yhteiskunnan aloja. Alfred Nobel (o) jätti mainitsematta testamentissaan mm. geologian, biologian ja tähtitieteen. Palkinnot voidaan myöntää yhteisesti korkeintaan kolmelle henkilölle, rauhanpalkinnon voi saada myös yhteisö.

 

Kun Alfredin veli Ludvig (o) kuoli, julkaistiin sanomalehdissä virheellisesti muistokirjoituksia Alfredista. Niissä hänet leimattiin kuoleman kauppiaaksi. Sellaisena dynamiitin keksijä ei kuitenkaan halunnut itseään muistettavan, joten hän määräsi - omaistensa yllätykseksi - omaisuutensa jaettavaksi palkintoina miehille ja naisille, ”jotka ovat eniten hyödyttäneet ihmiskuntaa.” Rauhanpalkinto tosin piti alkuperäisen suunnitelman mukaan jakaa vain kuusi kertaa. (Mikäli rauhaa ei olisi siihen mennessä saatu aikaan, olisi tämä palkinto testamentin mukaan pitänyt unohtaa, koska rauhaa ei sen mukaan saataisi aikaan koskaan.) Vuodesta 1901, jolloin ruotsalaisen dynamiittitehtailijan rahastosta on nobeleja jaettu, ovat palkinnon saaneet seuraavat juutalaista syntyperää tunnustavat henkilöt:[1][2][3]  [4] [5]

 

 

Jewish Laureates of Nobel Prize in Physiology and Medicine

Year Nobel Laureate Country of birth
2006 Fire, Andrew Z.
"for their discovery of RNA interference - gene silencing by double-stranded RNA"
USA
2004 Axel, Richard
"for their discoveries of odorant receptors and the organization of the olfactory system"
USA
2002 Brenner, Sydney
"for their discoveries concerning genetic regulation of organ development and programmed cell death"
South Africa
2002 Horvitz, H. Robert
"for their discoveries concerning genetic regulation of organ development and programmed cell death"
USA
2000 Greengard, Paul
"signal transduction in the nervous system"
USA
2000 Kandel, Eric R.
"signal transduction in the nervous system"
Austria
1998 Furchgott, Robert F.
"for their discoveries concerning nitric oxide as a signaling molecule in the cardiovascular system"
USA
1997 Prusiner, Stanley B.
"for his discovery of Prions - a new biological principle of infection"
USA
1994 Gilman, Alfred G.
"for their discovery of G-proteins and the role of these proteins in signal transduction in cells"
USA
1994 Rodbell, Martin
"for their discovery of G-proteins and the role of these proteins in signal transduction in cells"
USA
1989 Varmus, Harold E.
"for their discovery of the cellular origin of retroviral oncogenes"
USA
1988 Elion, Gertrude B.
"for their discoveries of important principles for drug treatment"
USA
1986 Cohen, Stanley
"for their discoveries of growth factors"
USA
1986 Levi-Montalcini, Rita
"for their discoveries of growth factors"
Italy
1985 Brown, Michael S.
"for their discoveries concerning the regulation of cholesterol metabolism"
USA
1985 Goldstein, Joseph L.
"for their discoveries concerning the regulation of cholesterol metabolism"
USA
1984 Milstein, Cesar
"for theories concerning the specificity in development and control of the immune system and the discovery of the principle for production of monoclonal antibodies"
Argentina
1980 Benacerraf, Baruj
"for their discoveries concerning genetically determined structures on the cell surface that regulate immunological reactions"
Venezuela
1978 Nathans, Daniel
"for the discovery of restriction enzymes and their application to problems of molecular genetics"
USA
1977 Schally, Andrew V.
"for their discoveries concerning the peptide hormone production of the brain"
Poland
1977 Yalow, Rosalyn
"for the development of radioimmunoassays of peptide hormones"
USA
1976 Blumberg, Baruch S.
"for their discoveries concerning new mechanisms for the origin and dissemination of infectious diseases"
USA
1975 Baltimore, David
"for their discoveries concerning the interaction between tumor viruses and the genetic material of the cell"
USA
1975 Temin, Howard M.
"for their discoveries concerning the interaction between tumor viruses and the genetic material of the cell"
USA
1972 Edelman, Gerald M.
"for their discoveries concerning the chemical structure of antibodies"
USA
1970 Axelrod, Julius
"for their discoveries concerning the humoral transmitters in the nerve terminals and the mechanism for their storage, release and inactivation"
USA
1970 Katz, Bernard
"for their discoveries concerning the humoral transmitters in the nerve terminals and the mechanism for their storage, release and inactivation"
Germany
1969 Luria, Salvador E.
"for their discoveries concerning the replication mechanism and the genetic structure of viruses"
Italy
1968 Nirenberg, Marshall W.
"for their interpretation of the genetic code and its function in protein synthesis"
USA
1967 Wald, George
"for their discoveries concerning the primary physiological and chemical visual processes in the eye"
USA
1965 Jacob, Francois
"for their discoveries concerning genetic control of enzyme and virus synthesis"
France
1965 Lwoff, Andre
"for their discoveries concerning genetic control of enzyme and virus synthesis"
France
1964 Bloch, Konrad
"for their discoveries concerning the mechanism and regulation of the cholesterol and fatty acid metabolism"
Germany
1959 Kornberg, Arthur
"for their discovery of the mechanisms in the biological synthesis of ribonucleic acid and deoxyribonucleic acid"
USA
1958 Lederberg, Joshua
"for his discoveries concerning genetic recombination and the organization of the genetic material of bacteria"
USA
1953 Krebs, Hans Adolf
"for his discovery of the citric acid cycle"
Germany
1953 Lipmann, Fritz Albert
"for his discovery of co-enzyme A and its importance for intermediary metabolism"
Germany
1952 Waksman, Selman A.
"for his discovery of streptomycin, the first antibiotic effective against tuberculosis"
Russia
1950 Reichstein, Tadeus
"for their discoveries relating to the hormones of the adrenal cortex, their structure and biological effects"
Poland
1947 Cori, Gerty Theresa, Radnitz
"for their discovery of the course of the catalytic conversion of glycogen"
Czech Republic
1946 Muller, Hermann J.
"for the discovery of the production of mutations by means of X-ray irradiation"
USA
1945 Chain, Ernst Boris
"for the discovery of penicillin and its curative effect in various infectious diseases"
Germany
1944 Erlanger, Joseph
"for their discoveries relating to the highly differentiated functions of single nerve fibers"
USA
1936 Loewi, Otto
"for their discoveries relating to chemical transmission of nerve impulses"
Austria
1930 Landsteiner, Karl
"for his discovery of human blood groups"
Austria
1922 Meyerhof, Otto Fritz
"for his discovery of the fixed relationship between the consumption of oxygen and the metabolism of lactic acid in the muscle"
Germany
1914 Barany, Robert
"for his work on the physiology and pathology of the vestibular apparatus"
Austria
1908 Ehrlich, Paul
"for their work on immunity"
Germany
1908 Mechnikov, Elie
"for their work on immunity"
Russia

Total number of Jewish Laureates: 49

 

Jewish Laureates of Nobel Prize in Chemistry

Year Nobel Laureate Country of birth
2006 Kornberg, Roger. D.
"for his studies of the molecular basis of eukaryotic transcription"
USA
2004 Ciechanover, Aaron
"for the discovery of ubiquitin-mediated protein degradation"
Israel
2004 Hershko, Avram
"for the discovery of ubiquitin-mediated protein degradation"
Hungary
2004 Rose, Irwin
"for the discovery of ubiquitin-mediated protein degradation"
USA
2000 Heeger, Alan J.
"for the discovery and development of conductive polymers"
USA
1998 Kohn, Walter
"for his development of the density-functional theory"
Austria
1994 Olah, George A.
"for his contribution to carbocation chemistry"
Hungary
1992 Marcus, Rudolph A.
"for his contributions to the theory of electron transfer reactions in chemical systems"
Canada
1989 Altman, Sidney
"for their discovery of catalytic properties of RNA"
Canada
1985 Hauptman, Herbert A.
"for their development of direct methods for the determination of crystal structures"
USA
1985 Karle, Jerome
"for their development of direct methods for the determination of crystal structures"
USA
1982 Klug, Aaron
"for his development of crystallographic electron microscopy and his structural elucidation of biologically important nucleic acid-protein complexes"
Lithuania
1981 Hoffmann, Roald
"for their theories, developed independently, concerning the course of chemical reactions"
Poland
1980 Berg, Paul
"for his fundamental studies of the biochemistry of nucleic acids, with particular regard to recombinant-DNA"
USA
1980 Gilbert, Walter
"for their contributions concerning the determination of base sequences in nucleic acids"
USA
1979 Brown, Herbert C.
"for their development of the use of boron- and phosphorus-containing compounds, respectively, into important reagents in organic synthesis"
Ukraine
1977 Prigogine, Ilya
"for his contributions to non-equilibrium thermodynamics, particularly the theory of dissipative structures"
Russia
1972 Anfinsen, Christian B.
"for his work on ribonuclease, especially concerning the connection between the amino acid sequence and the biologically active conformation"
USA
1972 Stein, William H.
"for their contribution to the understanding of the connection between chemical structure and catalytic activity of the active center of the ribonuclease molecule"
USA
1962 Perutz, Max F.
"for their studies of the structures of globular proteins"
Austria
1961 Calvin, Melvin
"for his research on the carbon dioxide assimilation in plants"
USA
1943 de Hevesy, George
"for his work on the use of isotopes as tracers in the study of chemical processes"
Hungary
1918 Haber, Fritz
"for the synthesis of ammonia from its elements"
Germany
1915 Willstatter, Richard M.
"for his researches on plant pigments, especially chlorophyll"
Germany
1910 Wallach, Otto
"for his pioneer work in the field of alicyclic compounds"
Germany
1906 Moissan, Henri
"for his investigation and isolation of the element fluorine, and for the adoption in the service of science of the electric furnace called after him"
France
1905 von Baeyer, J. F. W. Adolf
"for his services in the advancement of organic chemistry and the chemical industry, through his work on organic dyes and hydroaromatic compounds"
Germany

Total number of Jewish Laureates: 27

 

Jewish Laureates of Nobel Prize in Economics

Year Nobel Laureate Country of birth
2007 Hurwicz, Leonid
"for having laid the foundations of mechanism design theory"
Russia
2007 Maskin, Eric S.
"for having laid the foundations of mechanism design theory"
USA
2007 Myerson, Roger B.
"for having laid the foundations of mechanism design theory"
USA
2005 Aumann, Robert J.
"for having enhanced our understanding of conflict and cooperation through game-theory analysis"
Germany
2002 Kahneman, Daniel
"for having integrated insights from psychological research into economic science, especially concerning human judgment and decision-making under uncertainty"
Israel
2001 Akerlof, George A.
"for their analyses of markets with asymmetric information"
USA
2001 Stiglitz, Joseph E.
"for their analyses of markets with asymmetric information"
USA
1997 Scholes, Myron S.
"for a new method to determine the value of derivatives "
Canada
1994 Harsanyi, John C.
"for their pioneering analysis of equilibria in the theory of non-cooperative games"
Hungary
1993 Fogel, Robert W.
"for having renewed research in economic history by applying economic theory and quantitative methods in order to explain economic and institutional change"
USA
1992 Becker, Gary S.
"for having extended the domain of microeconomic analysis to a wide range of human behavior and interaction, including nonmarket behavior"
USA
1990 Markowitz, Harry M.
"for their pioneering work in the theory of financial economics"
USA
1990 Miller, Merton H.
"for their pioneering work in the theory of financial economics"
USA
1987 Solow, Robert M.
"for his contributions to the theory of economic growth"
USA
1985 Modigliani, Franco
"for his pioneering analyses of saving and of financial markets"
Italy
1980 Klein, Lawrence R.
"for the creation of econometric models and the application to the analysis of economic fluctuations and economic policies"
USA
1978 Simon, Herbert A.
"for his pioneering research into the decision-making process within economic organizations"
USA
1976 Friedman, Milton
"for his achievements in the fields of consumption analysis, monetary history and theory and for his demonstration of the complexity of stabilization policy"
USA
1975 Kantorovich, Leonid V.
"for their contributions to the theory of optimum allocation of resources"
Russia
1973 Leontief, Wassily
"for the development of the input-output method and for its application to important economic problems"
Russia
1972 Arrow, Kenneth J.
"for their pioneering contributions to general economic equilibrium theory and welfare theory"
USA
1971 Kuznets, Simon
"for his empirically founded interpretation of economic growth which has led to new and deepened insight into the economic and social structure and process of development"
USA
1970 Samuelson, Paul A.
"for the scientific work through which he has developed static and dynamic economic theory and actively contributed to raising the level of analysis in economic science"
USA

Total number of Jewish Laureates: 23

 

Jewish Laureates of Nobel Prize in Physics

Year Nobel Laureate Country of birth
2005 Glauber, Roy J.
"for his contribution to the quantum theory of optical coherence"
USA
2004 Gross, David J.
"for the discovery of asymptotic freedom in the theory of the strong interaction"
USA
2004 Politzer, H. David
"for the discovery of asymptotic freedom in the theory of the strong interaction"
USA
2003 Abrikosov, Alexei A.
"for pioneering contributions to the theory of superconductors and superfluids"
Russia
2003 Ginzburg, Vitaly L.
"for pioneering contributions to the theory of superconductors and superfluids"
Russia
2000 Alferov, Zhores I.
"for basic work on information and communication technology"
Russia
1997 Cohen-Tannoudji, Claude
"for development of methods to cool and trap atoms with laser light"
Algeria
1996 Lee, David M.
"for their discovery of superfluidity in helium-3"
USA
1995 Perl, Martin L.
"for the discovery of the tau lepton "
Russia
1995 Reines, Frederick
"for the detection of the neutrino"
USA
1992 Charpak, Georges
"for his invention and development of particle detectors, in particular the multiwire proportional chamber"
Poland
1990 Friedman, Jerome I.
"for their pioneering investigations concerning deep inelastic scattering of electrons on protons and bound neutrons, which have been of essential importance for the development of the quark model in particle physics"
USA
1988 Lederman, Leon M.
"for the neutrino beam method and the demonstration of the doublet structure of the leptons through the discovery of the muon neutrino"
USA
1988 Schwartz, Melvin
"for the neutrino beam method and the demonstration of the doublet structure of the leptons through the discovery of the muon neutrino"
USA
1988 Steinberger, Jack
"for the neutrino beam method and the demonstration of the doublet structure of the leptons through the discovery of the muon neutrino"
Germany
1979 Glashow, Sheldon L.
"for their contributions to the theory of the unified weak and electromagnetic interaction between elementary particles, including inter alia the prediction of the weak neutral current"
USA
1979 Weinberg, Steven
"for their contributions to the theory of the unified weak and electromagnetic interaction between elementary particles, including inter alia the prediction of the weak neutral current"
USA
1978 Penzias, Arno A.
"for their discovery of cosmic microwave background radiation"
Germany
1976 Richter, Burton
"for their pioneering work in the discovery of a heavy elementary particle of a new kind"
USA
1975 Mottelson, Ben Roy
"for the discovery of the connection between collective motion and particle motion in atomic nuclei and the development of the theory of the structure of the atomic nucleus based on this connection"
USA
1973 Josephson, Brian D.
"for his theoretical predictions of the properties of a supercurrent through a tunnel barrier, in particular those phenomena which are generally known as the Josephson effects"
UK
1972 Cooper, Leon N.
"for their jointly developed theory of superconductivity, usually called the BCS-theory"
USA
1971 Gabor, Dennis
"for his invention and development of the holographic method"
Hungary
1969 Gell-Mann, Murray
"for his contributions and discoveries concerning the classification of elementary particles and their interactions"
USA
1967 Bethe, Hans A.
"for his contributions to the theory of nuclear reactions, especially his discoveries concerning the energy production in stars"
Germany
1965 Feynman, Richard P.
"for their fundamental work in quantum electrodynamics, with deep-ploughing consequences for the physics of elementary particles"
USA
1965 Schwinger, Julian
"for their fundamental work in quantum electrodynamics, with deep-ploughing consequences for the physics of elementary particles"
USA
1963 Wigner, Eugene P.
"for his contributions to the theory of the atomic nucleus and the elementary particles, particularly through the discovery and application of fundamental symmetry principles"
Hungary
1962 Landau, Lev D.
"for his pioneering theories for condensed matter, especially liquid helium"
Azerbaijan
1961 Hofstadter, Robert
"for his pioneering studies of electron scattering in atomic nuclei and for his thereby achieved discoveries concerning the structure of the nucleons"
USA
1960 Glaser, Donald A.
"for the invention of the bubble chamber"
USA
1959 Segre, Emilio Gino
"for their discovery of the antiproton"
Italy
1958 Frank, Il'ja M.
"for the discovery and the interpretation of the Cherenkov effect"
Russia
1958 Tamm, Igor Y.
"for the discovery and the interpretation of the Cherenkov effect"
Russia
1954 Born, Max
"for his fundamental research in quantum mechanics, especially for his statistical interpretation of the wavefunction"
Germany
1952 Bloch, Felix
"for their development of new methods for nuclear magnetic precision measurements and discoveries in connection therewith"
Switzerland
1945 Pauli, Wolfgang
"for the discovery of the Exclusion Principle, also called the Pauli Principle"
Austria
1944 Rabi, Isidor Isaac
"for his resonance method for recording the magnetic properties of atomic nuclei"
Austria
1943 Stern, Otto
"for his contribution to the development of the molecular ray method and his discovery of the magnetic moment of the proton"
Germany
1925 Franck, James
"for their discovery of the laws governing the impact of an electron upon an atom"
Germany
1922 Bohr, Niels
"for his services in the investigation of the structure of atoms and of the radiation emanating from them"
Denmark
1921 Einstein, Albert
"for his services to Theoretical Physics, and especially for his discovery of the law of the photoelectric effect"
Germany
1908 Lippmann, Gabriel
"for his method of reproducing colors photographically based on the phenomenon of interference"
Luxembourg
1907 Michelson, Albert A.
"for his optical precision instruments and the spectroscopic and metrological investigations carried out with their aid"
Poland

Total number of Jewish Laureates: 44

 

Jewish Laureates of Nobel Prize in Literature

Year Nobel Laureate Country of birth
2005 Pinter, Harold
"who in his plays uncovers the precipice under everyday prattle and forces entry into oppression's closed rooms"
UK
2002 Kertesz, Imre
"for writing that upholds the fragile experience of the individual against the barbaric arbitrariness of history"
Hungary
1991 Gordimer, Nadine
"who through her magnificent epic writing has - in the words of Alfred Nobel - been of very great benefit to humanity"
South Africa
1987 Brodsky, Joseph
"for an all-embracing authorship, imbued with clarity of thought and poetic intensity"
Russia
1981 Canetti, Elias
"for writings marked by a broad outlook, a wealth of ideas and artistic power"
Bulgaria
1978 Singer, Isaac Bashevis
"for his impassioned narrative art which, with roots in a Polish-Jewish cultural tradition, brings universal human conditions to life"
Poland
1976 Bellow, Saul
"for the human understanding and subtle analysis of contemporary culture that are combined in his work"
Canada
1966 Agnon, Shmuel Yosef
"for his profoundly characteristic narrative art with motifs from the life of the Jewish people"
Ukraine
1966 Sachs, Nelly
"for her outstanding lyrical and dramatic writing, which interprets Israel's destiny with touching strength"
Germany
1958 Pasternak, Boris L.
"for his important achievement both in contemporary lyrical poetry and in the field of the great Russian epic tradition"
Russia
1927 Bergson, Henri
"in recognition of his rich and vitalizing ideas and the brilliant skill with which they have been presented"
France
1910 Heyse, Paul
"as a tribute to the consummate artistry, permeated with idealism, which he has demonstrated during his long productive career as a lyric poet, dramatist, novelist and writer of world-renowned short stories"
Germany

Total number of Jewish Laureates: 12

 

Rauhanpalkinto

 

1911

Alfred Fried

1973

Henry Kissinger

1994

Shimon Peres

1911

Tobias Michael Carel Asser

1978

Menachem Begin

1994

Yitzhak Rabin

1968

Rene Cassin

1986

Elie Wiesel

 

 

 

Kirjallisuus

 

1910

Paul Heyse

1966

Nelly Sachs

1987

Joseph Brodsky

1927

Henri Bergson

1976

Saul Bellow

1991

Nadine Gordimer

1958

Boris Pasternak

1978

Isaac Bashevis Singer

2005

Pinter, Harold

1966

Shmuel Yosef Agnon

1981

Elias Canetti

   

 

 

Fysiologia ja lääketiede

 

1908

Elie Metchnikoff

1965

Andre Lwoff

1988

Gertrude Elion

1908

Paul Ehrlich

1967

George Wald

1989

Harold Varmus

1914

Robert Borony

1968

Marshall W. Nirenberg

1992

Edmond Fisher

1922

Otto Meyerhof

1969

Salvador Luria

1994

Alfred Gilman

1930

Karl Landsteiner

1970

Julius Axelrod

1994

Martin Rodbell

1931

Otto Warburg

1970

Sir Bernard Katz

1997

Stanley B. Prusiner

1936

Otto Loewi

1972

Gerald Maurice Edelman

1998

Robert F. Furchgott

1944

Joseph Erlanger

1975

David Baltimore

2000

Paul Greencard

1944

Herbert Spencer Gasser

1975

Howard Martin Temin

2000

Eric R. Kandel

1945

Ernst Boris Chain

1976

Baruch Samuel Blumberg

2002

Sydney Brenner

1946

Hermann Joseph Muller

1977

Barbara Sussman Yalow

2002

H. Robert Horvitz

1947

Gerty Cori

1977

Andrew Shally

2004

Axel, Richard

1950

Tadeus Reichstein

1978

Daniel Nathans

2006

Fire, Andrew Z.

1952

Selman Abraham Waksman

1980

Baruj Benacceraf

 

 

1953

Hans Krebs

1982

Sir John Vane

   

1953

Fritz Albert Lipmann

1984

Cesar Milstein

   

1958

Joshua Lederberg

1985

Michael Stuart Brown

   

1959

Arthur Kornberg

1985

Joseph L. Goldstein

   

1964

Konrad Bloch

1986

Stanley Cohen

   

1965

Francois Jakob

1986

Rita Levi-Montalcini

 

 

 

Kemia

 

1905

Adolph Von Baeyer

1980

Walter Gilbert

2004

Rose, Irwin

1906

Henri Moissan

1981

Roald Hoffmann

2004

Hershko, Avram

1910

Otto Wallach

1982

Aaron Klug

2004

Ciechanover, Aaron

1915

Richard Willstaetter

1985

Albert A. Hauptman

2006

Kornberg, Roger. D.

1918

Fritz Haber

1985

Jerome Karle

 

 

1943

George Charles de Hevesy

1986

Dudley R. Herschbach

   

1961

Melvin Calvin

1988

Robert Huber

   

1962

Max Ferdinand Perutz

1989

Sidney Altman

   

1972

William Howard Stein

1992

Rudolph Arthur Marcus

   

1979

Herbert Charles Brown

1998

Walter Kohn

   

1980

Paul Berg

2000

Alan J. Heeger

   

 

Fysiikka

 

1907

Albert Abraham Michelson

1965

Julian Schwinger

1996

Douglas D Osheroff

1908

Gabriel Lippman

1967

Hans Albrecht Bethe

1996

David M. Lee

1921

Albert Einstein

1969

Murray Gell-Mann

1997

Claude Cohen-Tannoudji

1922

Niels Bohr

1971

Dennis Gabor

2000

Zhores Alferov

1925

James Franck

1973

Leon Cooper

2003

Vitaly Ginzburg

1925

Gustav Hertz

1973

Brian David Josephson

2003

Alexei Abrikosov

1943

Gustav/Otto Stern

1975

Benjamin Mottleson

2004

Politzer, H. David

1944

Isidor Isaac Rabi

1976

Burton Richter

2004

Gross, David J.

1945

Wolfgang Pauli

1978

Arno Allan Penzias

2005

Glauber, Roy J.

1952

Felix Bloch

1978

Peter L. Kapitza

   

1954

Max Born

1979

Stephen Weinberg

 

 

1958

Igor Tamm

1979

Sheldon Glashow

   

1958

Ilya Frank

1988

Leon Lederman

   

1959

Emilio Segre

1988

Melvin Schwartz

   

1960

Donald A. Glaser

1988

Jack Steinberger

   

1961

Robert Hofstadter

1990

Jerome Isaac Friedman

   

1962

Lev Davidovich Landau

1992

George Charpak

   

1963

Eugene Wigner

1995

Martin Perl

   

1965

Richard Phillips Feynman

1995

Frederick Reines

 

 

 

[6] [7] [8] [9] [10]

  

Taloustiede

 

1970

Paul Anthony Samuelson

1985

Franco Modigliani

2001

Stiglitz, Joseph E.

1971

Simon Kuznets

1987

Robert M. Solow

2001

Akerlof, George A.

1972

Kenneth Jospeh Arrow

1990

Harry Markowitz

2002

Kahneman, Daniel

1975

Leonid Kantorovich

1990

Merton Miller

2005

Aumann, Robert J.

1976

Milton Friedman

1992

Gary S. Becker

2007

Myerson, Roger B.

1978

Herbert A. Simon

1993

Robert Fogel

2007

Maskin, Eric S.

1980

Lawrence Robert Klein

1994

John C Harsanyi

2007

Hurwicz, Leonid

 

 

1997

Scholes, Myron S.

 

 

 

ENCYCLOPAEDIA JUDAICA, Second Edition, Volume 14

Jewish Nobel Prize Winners

 

Chemistry

1905 Adolph Von Baeyer

1906 Henri Moissan

1910 Otto Wallach

1915 Richard Willstaetter

1918 Fritz Haber

1943 George Charles de Hevesy

1961 Melvin Calvin

1962 Max Ferdinand Perutz

1972 William Howard Stein (jointly with Dr. Stanford Moore)

1981 Roald Hoffmann

1982 Aaron Klug

1989 Sidney Altman

1992 Rudolph Arthur Marcus

1994 George Olah

1996 Harold Kroto

 1998 Walter Kohn

2000 Alan Heeger

2004 Aaron Ciechanover

1979 Herbert Brown 2004 Avram Hershko

1980 Paul Berg 2004 Irwin Rose

1980 Walter Gilbert

 

Literature

1910 Paul Johann Ludwig Heyse

1927 Henri Bergson

1958 Boris Pasternak

1966 Shmuel Yosef Agnon

1966 Nelly Sachs

1976 Saul Bellow

1978 Isaac Bashevis Singer

1981 Elias Canetti

1987 Joseph Brodsky

1991 Nadine Gordimer

2002 Imre Kertész

2004 Elfriede Jelinek

2005 Harold Pinter

 

Physics

1907 Albert Abraham Michelson

1908 Gabriel Lippmann 1978 Arno Penzias

1921 Albert Einstein 1979 Sheldon Glashow

1922 Niels Bohr 1979 Steven Weinberg

1925 James Franck 1988 Leon Lederman

1925 Gustav Hertz 1988 Melvin Schwartz

1943 Otto Stern 1988 Jack Steinberger

1944 Isidor Isaac Rabi 1990 Jerome Isaac Friedman

1952 Felix Bloch 1992 George Charpak

1954 Max Born 1995 Martin L. Perl

1958 Igor Tamm 1995 Frederick Reines

1959 Emilio Segrè 1996 David Lee

1960 Donald A. Glaser 1996 Douglas Osheroff

1961 Robert Hofstadter 1997 Claude Cohen-Tannoudji

1962 Lev Davidovich Landau 2000 Zhores Alferov

1965 Richard Phillips Feynman 2003 Vitaly Ginzburg

1965 Julian Schwinger 2003 Alexei Abrikosov

1969 Murray Gell-Mann 2004 David Gross

1971 Dennis Gabor 2004 H. David Politzer

1973 Brian David Josephson (jointly with Ivan Giaver and Leon Esoki)

1975 Benjamin R. Mottelson (jointly with Aage Bohr)

1978 Peter Leonidovitch Kapitza

2005 Roy Glauber

 

World Peace

1911 Alfred Fried

1911 Tobias Michael Carel Asser

1994 Yiẓhak Rabin

1968 René Cassin

1973 Henry Alfred Kissinger

1978 Menaḥem Begin

1986 Elie Wiesel

1994 Shimon Peres

1995 Joseph Rotblat

 

Economics

1970 Paul Anthony Samuelson 1993 Robert Fogel

1971 Simon Kuznetz 1994 John Harsanyi

1972 Kenneth Joseph Arrow 1994 Reinhard Selten

1975 Leonid Kantorovich 1997 Robert Merton

1978 Herbert Alexander Simon 1997 Myron Scholes

1980 Lawrence Klein 2001 George Akerlof

1985 Franco Modigliani 2001 Joseph Stiglitz

1987 Robert M. Solow 2002 Daniel Kahneman

1990 Harry M. Markowitz 2005 Robert Aumann

1992 Gary S. Becker

 

Physiology or Medicine

1908 Elie Metchnikoff

1908 Paul Ehrlich

1914 Robert Bárány

1922 Otto Meyerhof

1930 Karl Landsteiner

1931 Otto Warburg

1936 Otto Loewi

1944 Joseph Erlanger

1944 Herbert Spencer Gasser

1945 Ernst Boris Chain

1946 Herman Joseph Muller

1950 Tadeus Reichstein

1952 Selman Abraham Waksman

1988 Gertrude B. Elion

1953 Hans Krebs

1953 Fritz Albert Lipmann

1958 Joshua Lederberg

1959 Arthur Kornberg

1964 Konrad Bloch

1965 François Jacob

1965 Andre Lwoff

1967 George Wald

1968 Marshall W. Nirenberg

1969 Salvador Luria

1970 Julius Axelrod

1972 Maurice Gerald Edelman

1975 David Baltimore

1975 Howard David Temin

1976 Baruch Samuel Blumberg

1977 Rosalyn Sussman Yalow

1978 Daniel Nathans

1980 Baruj Benacceraf

1984 Cesar Milstein

1985 Michael Stuart Brown

1985 Joseph Leonard Goldstein

1986 Stanley Cohen

1986 Rita Levi-Montalcini

1989 Harold Eliot Varmus

1992 Edmond Fischer

1994 Alfred Gilman

1994 Martin Rodbell

1997 Stanley Prusiner

1998 Robert Furchgott

2000 Paul Greengard

2000 Eric Kandel

2002 Sydney Brenner

2002 H. Robert Horvitz

2004 Richard Axel

 

 

Listan henkilöt ovat juutalaisia joko molempien tai ainoastaan toisen vanhempansa puolelta. Esimerkiksi Aage Bohr toi Bohrin sukuun fysiikasta toisen Nobelin vuonna 1975, muttei häntä ole otettu listaan mukaan ainoastaan neljännesjuutalaisena. (Kyseessä on yksi kolmesta tapauksesta, joissa palkinto on ”periytynyt” sukupolvesta toiseen.) Juutalaiset ovat keränneet nobeleja varsinkin luonnontieteissä, joissa rahasumma tosin kilpailun kiristyessä jaadaan yhä useammin kolmen henkilön kesken. Vuosien 1901 ja 1995 välillä Nobelin palkinto myönnettiin 663:lle henkilölle, joista 140 on ollut juutalaista syntyperää. Toisin sanoen yli 20 % palkinnoista on osunut väestönosalle, joka on noin 0,25 % maailman väkiluvusta (alle 20 miljoonaa henkeä). Protestantit ovat saaneet Nobeleja kaksi kertaa enemmän kuin kaikki ei-protestanttiset yhteensä, mutta juutalaiset vähintään 25 kertaa suhteellista väestönosaansa enemmän. Ei siis ihme, että Adolf Hitler (o) väheksyi palkintoja ja kielsi saksalaisia vastaanottamasta niitä.

 

Lääketieteen nobelisteista juutalaisia on ollut 31 % ja fysiikan nobelisteista 25 %. Vertailun vuoksi mainittakoon, että shakin maailmanmestareista juutalaisia on ollut 54 %, Oscar-palkinnon voittaneista elokuvaohjaajista 27 %, johtavista hyväntekijöistä Business Weekin v. 2010 listalla 38 % ja Pulitzer-palkituista kaunokirjailijoista 51 %. Juutalaiset muodostavat 2 % Yhdysvaltain väestöstä mutta 21 % Itärannikon laatuyliopistojen ylioppilaskunnasta ja 26 % niistä joiden tutkimustyön Kennedy-keskus on palkinnut. Toisenlaisen vertailun vuoksi muistettakoon, että esimerkiksi egyptiläiset rekisteröivät 77 patenttia Yhdysvalloissa vuosien 1980-2000 välillä, saudit 171 patenttia - ja israelilaiset 7652 patenttia, amerikanjuutalaisista puhumattakaan. Nobelpystien palkinnonjaon oikeudenmukaisuudesta voi aina keskustella, mutta ainakin juutalaisen laureaatin kohdalla sävy on erilainen kuin luterilaisen ja ruotsalaisen kohdalla. Pulitzer-kirjallisuuspalkinnon jaostahan voisi joku aina huomauttaa, että Joseph Pulitzerin suku itse on osin juutalainen. Sama kritiikki kohdistuu myös ensimmäisiin juutalaisten elokuvamogulien alemmuudentunteen puuskissaan toinen toisilleen antamiin Oscar-palkintoihin. 2000-luvun finanssikriisissä ilmeisesti vain kolmen valtion keskuspankit ovat nostaneet korkoaan. Nämä ovat Australia, Israel ja Norja. Jälkimmäisessä on poliittinen keskuspankki ja talous on lähes pelkkää öljyä, joten sitä ei voi verrata kahteen oikeaan markkinatalousmaahan. Australiankin hyvän taloustilan selittää vienti Kiinaan ja suhteellinen läheisyys markkinoihin. Israel on kaukana kasvavista talouksista, ympärillään sitä boikotoiva stagnaattinen blokki, eikä sillä ole merkittäviä raaka-ainevaroja. Dan Senor ja Saul Singer ovat kirjoittaneet aiheesta oivallisen tutkielman "Start Up Nation - The story of Israel's economic miracle". Kirja listaa melkoisen määrän Venture Capital -bisnesenkeleitä ja israelilaisia myytyjä tai listattuja yrityksiä.

 

Juutalaisillahan ei käytännössä ollut mitään akateemista traditiota. He alkoivat jättää ghettonsa vasta 1800-luvulla. Silloinkin yliopistojen ovet avautuivat etupäässä vain kristinuskoon kääntyneille juutalaisille (jos silloinkaan, mutta se oli ehto). Nobelejahan tosin on jaettu vasta 1900-luvulla, mutta silloinkaan useimpien yliopistojen ovet eivät juutalaisille juuri avautuneet.

 

Kristinuskosta juutalaisuuteen kääntynyt ja Yhdysvalloista Israeliin muuttanut John Hulley (o) on tarkastellut juutalaisten panosta tieteessä 1800-1900 -luvuilla[11] ja todennut seuraavaa: Juutalaisten menestys on ollut ylivoimaista etenkin heitä ympäröivän yhteiskunnan ollessa protestanttinen. Nobelilla palkittujen juutalaisten lukumäärä 100 000 juutalaista kohti on tällöin ollut 1,6. Seuraavaksi parhaiten he ovat menestyneet katolisen yhteisön vaikutuspiirissä, suhteen ollessa 0,9 ja heikoimmin ortodoksisen kulttuurin keskuudessa arvolla 0,1. Tunnustuskuntien välillä on tietenkin eroa, mitä tieteellisen tutkimuksen harjoittamiseen tulee instrumentaalisten edellytysten ja rahoituksen puolesta, joten en panisi kovin paljon painoa tälle analyysille. Edellä on kuitenkin käsitelty puritaanisen rationaalisen maailmankuvan vaikutusta modernin, länsimaisen tieteen syntyyn ylipäänsä. Tämä on aihe, joka jälkikristillisessä ajassamme on pyritty vaikenemaan kuoliaaksi. Peer review toimii, mutta vain melko ahtaissa rajoissa. Niiden ulkopuolella se muuttuu sensuuriksi ja kulkee käsitteen peer pressure alla. Konsensus, hegemonia ja modernien sakramenttien hyvä-veli-kerhot trivialisoivat tiedettä. Tiede etenee siellä, missä uskalletaan epäillä ja kyseenalaistaa. Salonkikelpoisuuden arvo tieteen ohjaajana paljastuu vasta ajan myötä. Aurinkokuninkaan hovissa syötiin sormin.

 

Kun Hulley on suhteuttanut juutalaisten nobelistien määrän kristittyjen nobelistien määrään (1901-1990 palkintoja asukasta kohti) ovat suhdeluvut olleet erimaissa seuraavat: Ranska 30:1, Saksa 28:1, Britannia 23:1, ja USA 15:1. Laskettaessa nobelistien määrä 100 000 asukasta kohti (1901-1990) juutalaisten keskuudessa sekä suurimmissa hallitsevissa kulttuureissa saadaan tulokseksi: juutalaiset 3,9; protestantit 0,7; katoliset 0,06; ortodoksit 0,01; hidut 0,006 ja muslimit 0,001. Ympäristöllä on ilmeinen vaikutus juutalaisten menestykseen luonnontieteissä. Ruotsalaiset tietenkin ovat itse länsimaisia ja protestantteja, joten tämä asteikko on moniselitteinen.

 

Pääasiallinen lähteeni on Encyclopaedia Judaica -niminen seitsemäntoistaosainen tietosanakirjasarja, joka käsittelee muun mielenkiintoisen muassa tunnettujen juutalaisten henkilöhistoriaa. Kirjasarjan ongelma on sen ikä. Kirjasarjan runko on julkaistu vuonna 1972 ja tämän jälkeen on ilmestynyt ainoastaan muutamia suppeita lisäosia ilman, että koko kirjasarjaa olisi päivitetty. Oman sukupolvemme kohdalla kynnys nimen noteeraamiselle olisi tietenkin matalampi. Olen käyttänyt lähteenäni myös laajalti Tapani Harviaisen (o) ja Karl-Johan Illmanin (o) kirjaa Juutalainen kulttuuri (WSOY 1998), Päiviö Latvuksen (o) teosta Ymmärryksen siivet - miksi tiede on länsimaista (Omega-kirjat 2000), sekä Joan Comayn (o) hakusanakirjaa Who’s Who in Jewish History (2nd ed. Routledge 1995).

 

Tuoreemmissa nimissä olen käyttänyt Internet-hakuja, jotka vapaalähteinä ovat tunnetusti epäluotettavia. Oheisten esseiden laajempaan listaan on lisäksi otettu joitakin nimiä myös interaktiivisesta verkkopaikasta, jossa epäluotettavuus on suurimmillaan.[12] Etnisiä tietoja on kuitenkin hyvin hankala tarkistaa tavallisista tietosanakirjoista, joten monessa kohdin rinnakkaisten verkkomainintojen tai tietyssä asiayhteydessä esiintyvän nimen - toivottavasti ei sentään pelkän kasvojen silhuetin - on katsottu vahvistavan juutalaisen identiteetin. Epävarmimpiin lähteisiin perustuvat tiedot on edelleen erotettu ympäristöstään kysymysmerkillä (?) ja jostakin muusta syystä mainitut syntyperältään ei-juutalaiset henkilöt o-merkillä Encyclopaedia Judaican tapaan. Kaikki 1/4 tai sitä kaukaisempaa sukua olevat juutalaiset on pyritty merkitsemään o-merkillä. Seuraavassa laajassa listassakaan eivät silti ole mukana lähellekään kaikki esimerkiksi interaktiivisten sivujen ympäri maailman kerätyt henkilöt. Olen valinnut mainitsemani henkilöt pitkälti juuri heidän kuuluisuutensa, enkä sinänsä saavutusten mukaan, ja keskittynyt lähinnä Israelin valtion ulkopuolella vaikuttaneisiin ihmisiin.

                     

 

Luonnontieteet, tekniikka ja keksinnöt 

Juutalaiset tutkijat ovat jättäneet tajunnan räjäyttäneellä 20:lla vuosisadalla taaksensa syvät urat niin fysiikassa, kemiassa, kuin biotieteiden piirissäkin. Juutalaisten pelipöydälle laskemasta suuresta panoksesta on keskusteltu ja sen syitä on mietitty. Näkymättömien ja silti aina yhtä todellisten asioiden äärellä juutalaiset ovat jo perinteisesti tottuneet abstrahoimaan asioita ja edistämään tietoa kiivaissakin väittelyissä. Missä on kaksi juutalaista, siellä on kolme mielipidettä, sanotaan. Kun Pompeius (o) ennen ajanlaskun alkua uteliaisuudesta kihelmöiden kohotti esirippua ja laski saappansa kaikkeinpyhimpään, löysi hän sieltä ei mitään.

 

Monesti menestyksen avain on ollut tiivis yhteistyö ja virikkeellinen ryhmähenki. Sheman eli juutalaisen uskontunnustuksen (5 Moos 6:3-9) periaate on ilmeisesti ollut taustalla juutalaisten pedagogiikassa ja didaktiikassa maallisillakin alueilla: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi. Sido ne merkiksi käteesi ja ne olkoot muistolauseena otsallasi. Kirjoita ne talosi pihtipieliin ja portteihisi.”  Silloinkin, kun akateemiset aiheet eivät ole olleet aktiivisesti esillä, ovat ne vaikuttaneet taustalla (”pihtipielissä”) ja ne on pyritty ottamaan huomioon päätöstenteossa (”porteissa”). Teroittaminen tarkoittaa, että opettamisen ei pitänyt olla fraasinomaista, vaan yksityiskohtiin käyvää. Myös arkeologiset löydöt todistavat, miten tärkeä luja peruskoulutus oli jo hajaannukseen lähteneille juutalaisille: Masadan linnoituksessa Kuolleenmeren rannalla pidettiin koulu ja synagooga toiminnassa jopa juutalaisten puolustajien roomalaisia piirittäjiä vastaan käymän epätoivoisen kamppailun aikana ennen joukkoitsemurhaa.[13]

 

Juutalaisille tiedemiehille ja -naisille on ollut ominaista rajojen ylittäminen, poikkitieteellisyys ja eräänlainen sekulaari profeetallisuus. Yksi pääsky ei tee kesää eikä yksi tutkija uutta tieteenalaa. Juutalaiseen traditioon kuuluu asioiden eteenpäin viestittäminen tulevalle sukupolvelle. Valitettavan monesti suomalainen tutkimustyö kärsii ryhmän jäsenten välisestä kilpailusta. Tutkimusryhmälle ovat elintärkeitä jäsenet, jotka varaavat aikaa opastaakseen nuorempia tutkijoita ja opiskelijoita perehtymään alaan. Ryhmä, jonka sisällä tieto kulkee eikä pimity, on tehokas. Ihminen oppii parhaiten suomalaiseenkin perinteeseen ennen vanhaan kuuluneessa mestari-kisälli -suhteessa. Siis kädestä pitäen. Raamatullinen termi opetusmetodille ovat niin sanotut opetuslapsisuhteet. Lupaavinkin Joosua tarvitsee Moosesta ja kaljuimmastakin Elisasta voi kasvaa Elian tuella opettajaansa tuplasti pidempään vaikuttanut profeetta. Jeesus Juutalainen lienee paras esimerkki aiheesta. Hän valitsi apostoleikseen tusinan erilaisen luonteen omaavaa tavallista tai keskimääräistä vaikeampaa (lue: ”galilealaista”) yksilöä, mutta kouli näistä kolmessa vuodessa ryhmän joka käänsi silloisen maailman ”ylösalaisin” (Apt 17:6). Oikeastaan opetuslapsien ainoa selkeä ansio oli motivaatio.

 

Jeesuksen ei mainita koskaan kirjoittaneen kuin hiekalle sormellaan. (Eikä tämänkään ”käsikirjoituksen” aiheesta ole jätetty tietoa, Joh. 8.) Jeesus ei oikeastaan esittänyt edes yhtään ympäröivälle kulttuurilleen uutta ajatusta tai omaa sanontaa. Tästä huolimatta hän pitää hallussaan maailmankirjallisuuden korkeinta sitaatti-indeksiä. Johtaja jättää lähtiessään jälkeensä kulmakertoimella varustetun derivaatan, joka kertoo suunnan. Vaikutusalan laskemiseen taas tarvitaan integrointia alaisten suhteen. Äärimmäisen paineenkin alla Jeesuksella oli aikaa muille. Viimeisellä ehtoollisella murheellisille opetuslapsille; ristiä kantaessa Jerusalemin itkeville äideille ja kantoapuun määrätylle Simon kyreneläiselle jonka lapsille lähetetään Roomalaiskirjeessä terveisiä; ristillä ristin ryöväreille, Johannekselle ja äidilleen. Historian suurmiehet ovat turhan usein liittäneet itse omaan nimeensä ”suuri”-liitteen. Maailmaa ei vallattukaan toisen parhaassa iässään kuolleen miehen Aleksanterin (o) tyylillä. Maailma vallattiin maasta, eikä ratsun selästä. Luomisen insinöörinä Mestari tiesi, että elävät solutkin valtaavat maailman hitaasti, kopioimalla itsensä perusteellisesti tapaus kerrallaan. Ensin geneettisen ohjelman ja piirrustukset, sitten proteiinit ja muun solukoneiston.

 

Jeesuksen puhe oli rabbiinisen kielenkäytön läpitunkema. ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” (Snl. 25:11) Hän yhdisteli yleisesti tunnettuja opetuksia osuviin tilanteisiin ja mikä tehokkainta, eli itse fraasit todeksi. Esimerkiksi lentävä lause: ”Antakaa keisarille se, mikä keisarille kuuluu” (Mt 22:20), on toki kyseisessä tilanteessa nokkelasti sanottu. Sisälukutaitoinen saattoi kuitenkin lukea saman lauseen kyseisestä denaarin kolikosta. Jeesus rakensi oppinsa yleisesti hyväksytylle perustalle, ainoastaan johtopäätökset ja hänen oma asemansa tekstin tulkinnassa olivat mullistavia.

 

Luonnontieteellisissä julkaisuissa jokainen väite pitää joko todistaa ohessa kokeellisin menetelmin, tai vaihtoehtoisesti viitata jo olemassaoleviin tuloksiin ja sitä kautta muihin tieteen tekijöihin. Viittaamisen periaate on juutalaisille tuttu vuosituhanten takaa. Midrash tarkoittaa synagoogan saarnaopillista tutkielmaa erityisine esitystapoineen. Lyhyessäkin midrashissa saattaa olla satoja viittauksia Vanhaan Testamenttiin ja satoja rabbien nimiä. Näin koko esitys ankkuroitui historiaan ja seurakunnan perinteeseen.

 

Juutalaiset ovat tottuneet perustelemaan väittämänsä. Juutalaisvainojen suvantovaiheissa Euroopassa järjestettiin juutalaisten ja kristittyjen välisiä julkisia väittelytilaisuuksia, joiden tarkoituksena oli osoittaa kristinuskon paremmuus. Vaikeimpina aikoina väittelytilaisuuksista tuli verivihollisten säälimättömiä taistelukohtauksia, joskus niitä kyettiin harrastamaan rabbien ja munkkien kesken molemminpuolisen arvostuksen hengessä ja yhteisestä kiinnostuksesta pyhiin kirjoituksiin. Väittelyt olivat tuon ajan hengen mukaisesti henkisiä turnajaisia. - Kuitenkin sillä erolla, että juutalaiset kohtasivat vastustajansa ikään kuin suojattomina ja puumiekalla varustettuna, kun vastapuolella oli symbolisesti panssari ja rintahaarniska. Periaatteessa juutalainen oli aina ennalta tuomittu häviämään. Väittelyt tulivat entisestään kehittävimmiksi, koska vihamielisessä ympäristössä paras lopputulos ei ollut voitto, vaan vastapuolen kunnian säilyttänyt tasapeli. Vaadittiin lujia hermoja pitämään tasapaino tällä veitsenterällä.

 

Alkuaan kirjahyllyn täyttävän Talmudin opiskelijat pyrkivät selkeyteen, mutta aikojen saatossa ja tekemisen puutteessa ahtaissa ghetoissa selitys alkoi muistuttaa pilpulia, väkevää pippuria. Opiskelijat ja opettajat väittelivät keskenään intohimoisesti ja turvautuivat viisasteluun ja saivarteluun vähäpätöisimmissäkin Talmudin kohdissa. Humoristisessa pohjavireessä älyllisen suorituksen huippuna pidettiin taitoa luoda keinotekoinen yhteys eri aiheitten ja toisillensa täysin vieraiden tekstien välillä. Itse asialle pilpul on tietenkin hyödytöntä, mutta myöhempien vuosisatojen tieteentekoon sillä saattoi olla tärkeä välinearvo.

 

(Kommentti talmudin opeista Matteuksen juutalaisille omistetusta evankeliumista:

5:21 Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion.'

5:33 Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi.'

5:18 Sillä totisesti (="amen") MINÄ sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.

7:28 Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa,

7:29 sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.)

 

                     

————

 

Niinpä siis kantaa biokemian - tuon luonnontieteiden kuningattaren - keskeisin aineenvaihduntasykli Hans Krebsin nimeä. Kun Krebs oivalsi metaboliareittien syklisen luonteen, niin jatkoa seurasi. Krebsin hattuun ripustetaan tavallisesti toinen sulka ureasyklin keksimisestä. (Krebs ”bicycle”.) Hans Krebs oli myös mukana tehtäessä ensi havaintoja fosfaatin viestikapulan roolista solun signaalinvälityksessä. Krebsistä tuli Englannin tiedeakatemian jäsen (”fellow of Royal Society”) vuonna 1947 ja kaikkien liikaa juoneiden ritari 1958.

                     

Omalla alallani vanhan polven tutkijat vitsailevat toisinaan, että biokemiaa alettiin harjoittaa Saksan ulkopuolella vasta kun juutalaiset olivat muuttaneet II Maailmansodan kynnyksellä maasta pois. Esimerkiksi Israelin ensimmäinen presidentti, alkujaan puolanjuutalainen Chaim Weizmann, oli biokemisti.[14] (Kuten myös A.I. Virtanen (o), toinen luonnontieteilijä kolmesta suomalaisesta nobelistista.) Chaim Weizmann (Weissmann, Weiszmann) teki Manchesterin yliopistossa vajaan parinkymmenen vuoden aikana noin sata patenttia - Charles Weizmanin nimiin. (Chaim merkitsee ”elämää”.) Hän toimi Englannin laivaston laboratorioiden johtajana vuodesta 1916. I Maailmansodan aikana Weizmann luovutti keksimänsä räjähteen englantilaisille, mutta asetti tämän ehdoksi takuut juutalaisvaltion luomiseksi. Weizmannin aloitteesta Jerusalemiin perustettiin juutalainen yliopisto 1918. Israelin tunnetuin tutkimuslaitos on nimeltään Weizmann-instituutti.

                     

Ferdinand Julius Cohnia (1828-1898) pidetään eräänä bakteriologian perustajista. Paul Ehrlich (1854-1915) oli biokemisti ja bakteriologi. Ehrlich kehitti monia bakteeri- ja kudosvärjäyksiä ja hänet on tunnettu ennen kaikkea lääketieteellisen diagnostiikan kehittäjänä. Ehrlich valoi modernin kemoterapian perustukset salvarsaani-kuppalääkkeellään ja harrasti myös uranuurtajana histologiaa, hematologiaa sekä immunologiaa. Elie Metchnikoff (1845-1916) oli sikiötutkija sekä immunologi. Hän löysi bakteereja nielevän puolustussolutyypin ja nimesi solulinjan ”fagosyyteiksi”. Metchnikoff myös havaitsi, että maitohappo-bakteerien läsnäoloa ruuansulatuksessa voidaan käyttää apuna pidennettäessä sairaan elinaikaa. (Tartuntatautien kohdalla bakteerien rooli suojakolonisaatiossa sekä entsyymitäydennyksenä on keskeinen ajatus bakteerien alkuperäkeskustelussa luomis - katastrofi - rappeutumismallissakin.) Valitettavasti mies rakensi myös monumentaalisen listan ihmiskehon “surkastuneista” elimistä, jota väitettä onkin sitten kierrätetty suomalaisissakin oppikirjoissa koko 1900-luvun. Listan artikkelit ovat tippuneet yksi kerrallaan pois tiedon karttuessa, mutta ajatukselle ihmisestä evoluution museona tuntuu olevan suuri kysyntä. Robert Remak, puolan juutalainen tutkija, kuvasi ensimmäisenä solun jakautumisen.

                     

Karl Landsteiner (1868-1943) keksi veriryhmäluokituksen (M, N & MN) ja oli mukana Rhesus-tekijöiden löytämisessä. Landsteiner palveli ihmiskuntaa lähinnä turvallisen verenluovutuksen kehittäjänä. Aiemmin verenhukkaa hoidettiin lampaiden ja koiran verellä ikävin seurauksin. Landsteiner erotteli toisistaan veriluokat, jotka saavat toisensa sakkautumaan. Hän kehitti myös vanhemmuustestin ja hänen tutkimuksensa tukivat Jonas Salkia poliorokotteen kehittämisessä. Maailman verenluovuttajien päivää vietettiin ensi kerran kesäkuussa 2004, Landsteinerin syntymäpäivänä.

                     

Salk vuorostaan osoitti lääketieteellisessä liiketoiminnassa harvinaista jaloutta jättäessään vuosien tutkimustensa jälkeen toimivan poliorokotteen julkiseen käyttöön ilman patenttia. Salkin rokote ei vastannut tiedemaailman silloista käsitystä, jonka mukaan inaktivoitu valmiste ei pure polioon. Rokotteesta tuli kuitenkin menestys: se oli sekä tehokas että turvallinen. Salkin rokotteen pidempiaikaiseen käyttöön ottaneissa maissa lapsihalvaus eli polio on käytännössä saatu kitkettyä kokonaan pois. Salkia juhlittiin kansallissankarina ja hän sai kaiken mahdollisen tunnustuksen eri maiden ihmisiltä ja hallituksilta. Tiedeyhteisöltä hän ei kuitenkaan saanut tunnustusta sen paremmin Nobel-palkinnon kuin Yhdysvaltain Tiedeakatemian jäsenyydenkään tiimoilta. Salk ei kehittänyt yhtään uutta tutkimusmenetelmää, joten Salkin tukijat kysyivät: onko tiede todellakin vain tekniikkaa? Salk perusti nykyään nimeään kantavan maineikkaan biotekniikan instituutin Kalifornian biolaaksoon. Tänään Salk-instituutti on eräs Yhdysvaltain ja koko maailman kuuluisimpia biotieteiden tutkimuslaitoksia.

                     

Selman Waksman (1888-1973) on yksi historian suurimmista tappajista. Hän esitteli maailmalle antibioottien käsitteen ja eristi ensimmäisenä neomysiinin (1948) ja penisilliinistä poiketen myös gram-negatiivisia bakteereja tappavan streptomysiinin (1944), aikansa käytetyimmän kemoterapeuttisen aineen. Nobel-palkinnon jakotilaisuudessa Waksmanin lääkkeitä sanottiin ”lääketieteellisiksi ihmeiksi”. Nuori länsimainen sukupolvi ei voi muistaa, millaista oli elää ilman antibiootteja. Vuosikymmeniin on ollut hyvin harvinaista kuolla bakteeritauteihin, mutta ennen ne olivat yleisin ja kirjavin kuolinsyy. Samat suoraan luonnosta löydetyt ja eristetyt ovat edelleen hieman muunneltuina käytössä. Oikeastaan vanhat antibiootit olivat liiankin tehokkaita, sillä alan tutkimustyö jäätyi käytännössä pariksikymmeneksi vuodeksi. Nykyään huoli etenkin gram-negatiivisten antibiooteille resistenttien bakteerikantojen yleistymisestä on herättänyt tutkimuksen uudelleen eloon ja vanhoja tekijöitä etsitään kuin kivimiehiä mukulakivikatujen työmaille.

                     

Yhdysvallat on hyötynyt monessa suhteessa Itä-Euroopasta ja Venäjältä muuttaneiden juutalaisten työn hedelmistä. Sairaanhoidon alalla Isaac Hays perusti vuonna 1847 Amerikan lääketieteellisen yhdistyksen, Adolphus Solomon oli mukana perustamassa Yhdysvaltain Punaista Ristiä (1881) ja Sampson Simpson oli kantava voima New Yorkin Mount Sinai-sairaalan takana.  (Toronton ja New Yorkin Mount Sinai -sairaaloiden yhteydessä tehdään edelleen korkeatasoista tieteellistä tutkimusta. ”Siinain vuori” oli jo Mooseksen aikaan uuden ilmoituksen ja informaation taukopaikka.) Abraham Jacobi perusti American Pediatric Societyn vuonna 1910 ja häntä pidetään Yhdysvaltain lastenlääkinnän isänä.

                     

Waldemar Haffkine (1860-1930) kehitti ensimmäisen onnistuneen rokotteen koleraa vastaan. Englannin imperiumi lähetti miehen koleran varjostamaan siirtomaahansa Intiaan. Matkan tuloksena Haffkine on pelastanut ehkä eniten ihmishenkiä maailmassa. Ihmishenkien pelastamisessa Haffkinen varteenotettava haastaja, vähintään juutalaisten kesken, on Samuel Levine sydänkohtauksen varhaisella diagnostiikalla ja hoidolla. Varhainen rokotteiden kehittely oli melko vaikeata. Kun muutamia Haffkinen jäykkäkouristusrokotteen saaneita terveitä henkilöitä vuonna 1902 kuoli rokotusoireisiin, Haffkine pidätettiin. Hänen maineensa palautettiin viiden vuoden kuluttua (tieteellisten) jatkotutkimusten perusteella. (Englannin kielessä on ero tutkimusta tarkoittavien sanojen investigate ja research välillä.) Ranskalainen bakteriologi Alexander Marmorek (1865-1923) teki tärkeitä löytöjä moniinkin kulkutauteihin liittyen.

                     

Penisilliinin löytäjänä pidetään englantilaista Alexander Flemingiä (o). Tässäkin lääketieteen menestystarinassa oli kuitenkin osansa myös juutalaisella tutkijalla. Ernst Boris Chain (1906-1979) sai jakaa kahden muun herran kanssa löydöstä v. 1945 saadun Nobelin palkinnon ja tuli myös näiden rinnalla lyödyksi ritariksi. Chain oli ensimmäinen, joka eristi penisilliiniä käyttökelpoisessa kunnossa preparatiivisia määriä. Proteiinin tai muun biologisen yhdisteen eristämistä on toisinaan verrattu kalastukseen, jossa suuresta järvestä pitää onkia juuri tietty kalayksilö. Entisinä aikoina biomolekyylin eristämisen reseptin laatiminen oli uroteko. Nykyään puhdistuskeinot ovat kehittyneet ikään kuin kalanviljelyyn päin: Kiinnostavan proteiinin sekvenssikoodi kloonataan ja siirretään esim. coli-bakteeriin, jossa sitä ekspressoidaan vieraassa soluympäristössä epäluonnollisen suuria määriä. Tekolampi täyttyy näin samasta kalasta. Mitä kehitysoppiin tulee, on Chain sanonut:

 

”Sen olettaminen, että elinkelpoisimman kehittyminen ja eloonjääminen olisi kokonaan sattumanvaraisten mutaatioiden seurausta, on mielestäni todisteisiin perustumaton hypoteesi ja ristiriidassa tosiasioiden kanssa. Nämä klassiset evoluutioteoriat ovat suunnattoman monimutkaisten ja pulmallisten tosiasioiden kömpelöitä yksinkertaistuksia. Minua hämmästyttää, että niin monet tiedemiehet ovat kritiikittömästi ja innokkaasti, ja niin kauan aikaa, nielaisseet ne vastaan mukisematta.”[15]

 

Muista juutalaisista evoluutiokriitikoista mainittakoon Lee Spetner ja kirja Not by Chance.[16]

                     

Johann Friedrich Wilhelm Adolf (hengähdys) von Bayer (1835-1917) oli eräs orgaanisen kemian perustajista. Hänet tunnettiin mukaansa tempaavana luennoitsijana ja oppilaiden omien kykyjen valjastajana. Bayer päätteli korrektisti alifaattisten hiilivetyrenkaiden ja bentseenin rakenteita ja kehitti erilaisia värjäyskemikaaleja. Bayerin ohella myös Adolph Frank (1834-1916) teki tutkimuksistansa kaupallisia sovellutuksia ja oli perustamassa Saksan lannoite- ja siten koko Euroopan kemianteollisuutta. Heinrich Caro (1834-1910) oli perustamassa Saksan väriaineteollisuutta.

                     

Fritz Haberille (1868-1934) Saksan Toista Maailmansotaa edeltävät tapahtumat olivat kova pala. Edellisen maailmansodan aikana Haber oli mukana kehittämässä menetelmää, jolla ammoniakkia voitiin valmistaa kotimaassa suoraan ilmakehän typestä ja vedystä paineen alla. Ilman Chilen ammoniakkia ja tätä keksintöä Saksan sotatoimet Ensimmäisessä Maailmansodassa olisivat loppuneet muutamissa viikoissa kauppasaartoon. Haber kehitti Saksalle Ensimmäiseen Maailmansotaan myös taistelukaasuja, kuten kloriinin ja fosgeenin. (Jompaa kumpaa kait nimitetään myös sinappikaasuksi.) Onkin erikoista, että militaristisia sovellutuksia kehittänyt Haber sai heti sodan jälkeen vuonna 1918 eurooppalaiselta tiedeyhteisöltä nobelin. Toisessa Maailmansodassa kukaan ei enää uskaltanut ensikäyttää taistelukaasuja vastatoimien pelossa, siksi pelottaviksi aineiksi ne oli sittemmin kehitetty. Kauhun tasapaino edellyttää tieteellistä kompetenssia kummassakin vihollisleirissä. Haberia kunnioitettiin sodan jälkeen kansallisena patrioottina Saksassa ja Haber-Bosch-menetelmä otettiin maailmanlaajuiseen käyttöön. Haber antoi suuren panoksen myös sähkökemian alalla. Häviön jälkeen Fritz Haber nosti johtamansa instituutin sodan raunioista uudelleen maailmanmaineeseen. Tämä isänmaalleen lojaali, ”hyvä saksalainen”, syrjäytettiin virastaan kansallissosialismin nostaessa rumaa päätään vuonna 1933. Juutalaisen uskonnon kieltänyt, saksalaisesta patrionismista tunnettu mies otti kunnianriiston raskaasti ja pettymyksellä sanotaan olleen yhteyden hänen kuolemaansa vuosi erottamisen jälkeen. Saksalainen Richard Willstaetter (1872-1942) sai nobelin pigmenttitutkimuksestaan, mutta tähän yhteyteen hän sopii syystä että sai siviilien rautaristin tehokkaan kaasunaamarin keksimisestä... Haberin Nobelin (1918) jälkeen juutalaisille ei tahdottu antaa kemian palkintoa ennen kuin 1943. Chaimilla toispuol’ kanaalia oli 800 patenttia, mutta ne olivat Charles-etunimellä. Oliko sekin salaliitto? Räjähdysaineita ja kaikkia? Naurettavaa – juutalaiset toteuttivat Jeremiaan sanaa:

 

29:7 Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne.

 

Weismannin keksintö nimittäin auttoi Englannin laivastoa ratkaisevalla tavalla - hän antoi sen ilmaiseksi käyttöön Hänen Majesteetillensa. WWII:ssa Saksa esti USA:n aseteollisuutta patenttiriidoilla joten taloussotaa ei voiteta pelkllä pyssynpiipuilla. Talous on sen yllä. Jeremiaan toinen kirja, Valitusvirret, on alkuperäiseltä nimeltään kirjan ensimmäisen sanan mukaan "Miksi". Miksi on kärsimystä? Miksi on kärsimystä, jos on olemassa Kaikkivaltias ja rakastava Jumala?

 

Farmakologi Otto Loewi (1873-1961) oli mukana tekemässä ensihavaintoa hermoimpulsseja välittävistä kemiallisista välittäjäaineista. Loewin tutkimuksia sovelletaan elinten vajaatoiminnan määrityksissä. Eurooppa, tässä tapauksessa Itävalta, menetti tämänkin tiedemiehen Yhdysvaltoihin Toisen Maailmansodan tuoksinassa. Ruotsinjuutalainen kasvainbiologi ja lääkäri Georg Klein antoi tärkeän panoksen syöpäimmunologialle ja virusopille. Hän myös korosti lapsen arvostuksen merkitystä tieteenhistorian menestystarinoissa. Monien juutalaisten tiedemiesten tapaan hänelläkin oli tieteidenvälisiä ja kirjallisia harrastuksia. Herman Muller (1890-1967) todisti ensimmäisenä, että biologiset mutaatiot johtuivat kemiallisista muutoksista ja osoitti että näitä muutoksia voitiin aiheuttaa keinotekoisesti. Otto Wallach (1847-1931) tutki terpeenejä, vitamiineja sekä keinotekoisia hajusteita.

 

Joshua Lederberg oli bakteerigenetiikan uranuurtajia. Hän havaitsi sekä yksisoluisten bakteerien ”seksuaalisuuden” (geenisiirron ainoastaan tiettyjen bakteerilinjojen välillä), että transduktion eli virusten välittämän bakteerien geeninsiirron. (Teoreettisesti mielenkiintoinen havainto virusten alkuperäisen roolin ymmärtämisen kannalta luomismallissa.) Lederbergin työ muodostui geeni- ja DNA-yhdistelmätekniikan ja sitä kautta koko biotekniikan perustaksi. Biotekniikassa reseptit ja protokollat on pakko antaa yhteiseen käyttöön, jotta niiden avulla tehty tutkimus voidaan julkaista. Koska suurin kynnys on konstruktin tekovaihe, voi erilaisia tuotteita tämän jälkeen kopioida ja tuottaa parhaimmillaan sokerin hinnalla. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa menetelmät voivat saavuttavat kansainvälisyyden ja takapajuisimmankin laboratorion muutamissa kuukausissa.

 

Sidney Altman oivalsi myös RNA:n katalyyttisen roolin ja veti ensimmäisenä - mielestäni hätiköidyt - johtopäätökset havainnon merkityksestä keskusteluun elämän alkuperästä. Monimuotoinen RNA-makromolekyyli on eräänlainen geneettisen informaation varastoinnin välivaihe. Joissakin tilanteissa kirja voi siis muodostaa ikään kuin hiirenkorvista kirjanmerkkejä halutuille sivuille. Käsitteen RNA-maailma laati kuitenkin toinen juutalainen, keksintönsä rahaksi saakka saattanut Walter Gilbert.

 

Fritz Lipmann sai nobelinsa koentsyymi A:n tutkimuksesta ja Gabriel Lippman värivalokuvauksesta. Jälkimmäinen herra suunnitteli myös uudenlaisen seismografin.

 

Francois Jakob oli kirjasta Sattuma ja välttämättömyys kuuluisan ranskalaistutkija Jacques Monodin (o) työkumppani. Jakobkin on kirjoittanut populaarikirjoja biologiasta. Kärpänen, hiiri ja ihminen painottaa kaikkien elävien olentojen olevan samaa perua. Päinvastoin kuin fysiikalla, Jakob sanoo biologialla olevan vain yhden suuren teorian, evoluutioteorian, joka ”yhdistää biotieteet luoden järjestystä eliöiden moninaisuuteen ja tarjoaa kausaalisen selityksen eliömaailmalle ja sen eroavaisuuksille.” Nihilismiin vivahtavasta nobelkolmikosta jakob oli ainoa, joka jatkoi laboratoriossa. Monod (o) surmasi itsensä ennen kuin syöpä ehti tehdä sen. Andre Lwoff taas osti linnan Itä-Pyreneiltä ja alkoi maalata pulloasetelmia.

 

Melvin Schwartz keksi ensimmäisenä ottaa neutriinot käyttöön biologisessa rakennetutkimuksessa. Liettualaissyntyinen Aaron Klug oli uranuurtaja samalla alalla saadessaan Cryo-EM (kristallografia elektronimikroskopointi) -tekniikalla ensimmäisenä kuvia rakenteista, jotka koostuvat sekä proteiinista että nukleiinihaposta. Harold Varmus oli mukana tekemässä ensihavaintoa tai -hypoteesia viruksien kyvystä aiheuttaa syöpää. Lawrence Bogorad oli biologi ja toimi Amerikan tieteen edistämisen seuran presidenttinä. Bogoradia voisi kuvata valon ja pimeän asiantuntijaksi, sillä hän tutki kasvien fotosynteesiä. Stanley Cohen tutki iho-elimen kehitystä, selvitti ihosyövän syitä ja löysi ensimmäisiä kasvutekijöitä, kuten EGF:n (Epidermal Growth Factor). Joseph Goldstein ja Michael Brown tutkivat menestyksekkäästi yleisön tietoisuuteenkin levinnyttä kolesteroliaineenvaihduntaa. Tänään kolesterolin osaa tavata viisivuotiaskin ja kehon kolesterolisynteesi tunnetaan seikkaperäisesti. Aiheeseen liittyen on jaettu yli kymmenen nobelia, vaikkei kyseistä prosessia kyetäkään kaikilta osin synteettisesti seuraamaan. Cesar Milstein muistetaan monoklonaalisten vasta-aineiden kehittäjänä. Tämäkin tekniikka muodostui käänteentekeväksi biotieteiden tutkimuslaboratorioissa kautta planeetan pinnan. Myös Gerald Edelman sai nobelinsa vasta-aineista. Parhaat biotekniset sovellutukset ovat monoklonaalisten vasta-aineiden ja PCR:n (polymeraasiketjureaktion) tavoin ainoastaan puoliteknisiä ja semisuunniteltuja. Itse ”taian” tekevät luonnon omat koneet.

 

Nobeliansa jahtaavat, 70-tuntista työviikkoa tekevät eläkeikäiset tutkijat, ovat surullisen hahmon ritareita. Efraim Racker on bioenergetiikan ja signaalinvälityksen tähtinimiä, ja jäi vaille palkintoansa todennäköisesti erään opiskelijasuojattinsa huomaamatta jääneen tiedevilpin vuoksi. Israelin sodanaikaisessa politiikassa vaikuttaneen ja parjatun Ariel Sharonin veli Nathan on toinen toinen nobelitta jäänyt tutkija, hän hiilihydraatti- eli sokeritutkimuksen suuria auktoriteetteja.

 

Biotieteissä on alettu soveltaa yhä enemmän erilaisia tietokoneavusteisia työmenetelmiä. Syynä tähän ovat eri organismien genomiprojekteista räjähdysmäisellä nopeudella kasaantuvat nukleiinihappojen ja  proteiinien sekvenssit sekä kolmiulotteiset fysikaaliset rakenteet. Ihmisen genomiprojektin alustava tulos julkaistiin pian vuosituhannen vaihteen jälkeen. Juutalaisilla tutkijoilla on ollut merkittävä panos DNA- sekä proteiinitietopankkien ja -tietokantojen perustamisessa. Esimerkkinä voisi mainita Amos Bairochin ja Swissprotin, sekä Israelin Weizman-instituutin ylläpitämät tietopankit.

 

Signaalinvälityskaskadeihin liittyvä vav-proteiini on saanut nimensä heprean kielen ”kuutta” merkitsevästä sanasta. Ezriini-niminen proteiini on nimetty Ezra Cohenin mukaan, vaikka se löydettiinkin ensi kerran Suomessa.

 

Naissukupuoli on ollut Nobelin palkinnon saaneiden joukossa pahasti aliedustettuna. Palkintojen jakajien mielestä vuoteen 1998 mennessä vain yhdeksän naista on ollut kunnianosoituksen arvoisia. Tuomarien kirjan Deboran ajoista saakka naisen tie menestykseen on ollut kivinen. Sitä naista, joka uskaltaa toteuttaa itseään tasapäistävän yhteiskunnan luomista paineista huolimatta liikemaailman ulkopuolella, tämä ei ehkä satu. Hierarkisen johtamisrakenteen huipulle kiipeävä nainen joutuu kuitenkin karsimaan matkan varrella feminiinisiä piirteitään.

 

Gertrude Elion sai tehdä biokemian alalla pitkän, monen pienen lääkeinnovaation reunustaman uran ennen Nobelin palkintoansa. Elion tutki solun metaboliaa eli energia-aineenvaihduntaa ja kehitti ensimmäisiä kemoterapeuttisia ja antiviraalisia lääkeaineita. Elionin ja tämän kollaboraattoreiden ansiosta nykyisin pystytään hoitamaan paremmin muun muassa sydäninfarktia, leukemiaa, kihtiä ja malariaa. Hieman yleistäen naisen voisi sanoa harjoittavan tiedettä tunnollisesti ja työmenetelmille uskollisesti, kun miehen tie huipulle yleensä oikaisee jonkin seikkailunhaluisen kokeilun kautta. Elion joutui murtamaan sukupuolten raja-aitoja tiedemaailmassa ja on sanonut, ettei olisi pystynyt etenemään urallaan perheellisenä. Hän oli kerran kihloissa, mutta sulhanen kuoli sydäntulehdukseen. Elion on harvoja nobelin voittaneita tieteentekijöitä, joilla ei ole tohtorintutkintoa. Hän kyllä halusi väitellä ja opiskeli öisin, mutta häntä vaadittiin opiskelemaan kokopäivätoimisesti eikä hänellä ollut varaa jättää työtään.  Viimeisenä projektinaan Elionilla oli merkittävin rooli AZT:n, ensimmäisen lisensoidun U.S. AIDS-lääkkeen, tutkimuksessa.

 

Rosalyn Yalowin ura kulki hieman nopeammin kuin Elionin. Yalow tunnetaan RIA:n (radioimmunoassay) kehittäjänä ja hän sai Nobelinsa edellä ja ohella kerätä nelisenkymmentä vähempiarvoista tieteellistä palkintoa. Sittemmin Yalowille on myönnetty 10 kunniatohtoruutta maailman eri yliopistoissa. Yalow vertaa laboratorion ohjaamista kodin pyörittämiseen. Rita Levi-Montalcini oli mukana löytämässä NGF:ää (nerve growth factoria), hermoston kasvutekijää. Vuonna 1968 hän oli kuudes nainen, joka otettiin mukaan Yhdysvaltain Tiedeakatemiaan. Vuonna 2001 Levi-Montalcini nimitettiin järjestyksessään toisena naisena Italian elinikäiseksi senaattoriksi hänen tieteellisen ja yhteiskunnallisen työnsä vuoksi. Nobelisti tosin oli siinä vaiheessa jo 92-vuotias, joten en tiedä, paljonko elinikää oli enää jäljellä... Toisaalta seniiliys ei ehkä senaatissa käy tiedeakatemiaan verrattuna niin helposti ilmikään.

 

Eräs kristitty lääkäri kirjoitti 30-luvun nationalismin noustessa:

”Kuppatautiin sairastunut natsi ei saa antaa parantaa itseään salvarsanilla, koska juutalainen Ehrlich on sen keksijä, ja itse taudin määrityskin on hylättävä, sillä Wassermanin reaktio on juutalaisen työtä. Jos potilaalla epäillään olevan tippuri, sairauden aiheuttavia basilleja ei saa tutkia; gonokokit ovat näet juutalaisten lääkärien, Neisserin ja muitten, löytämät. Jos hän sairastaa sydämen heikkoutta, hän ei saa käyttää klassista digitalista, joka on Ludwig Trauben aikaansaannos. Jos hänen hammastaan särkee, hän ei saa käyttää kokaiiniruisketta, joka on juutalaisen Karl Kollerin keksintö. Lavantautia ei voi hoitaa, jottei tarvitsisi turvautua juutalaisten Vidalin ja Weilin menetelmiin. Jos hän sairastaa sokeritautia, hänen on kartettava insuliinia joka on suoranainen tulos juutalaisen Minkowskin tutkimuksista. Päänsäryssä hänen on hylättävä pyramidonin ja antipyriinin käyttö, sillä Spiro ja Filehne olivat juutalaisia. Jos hän kärsii kouristuksesta, hän on parantumaton, koska ainoa tehoava aine, kloraalihydraatti, on juutalaisen Oscar Leibrichin keksinä....”[17]

 

Lääketieteellisiä keksintöjä ja löytöjä ovat siis tehneet mm. August von  Wasserman. Wasserman kehitti rokotteita, antiseerumia ja vastamyrkkyjä jäykkäkouristusta, koleraa, lavantautia ja kurkkumätää vastaan, sekä testit tuberkuloosille ja syfilikselle. (Ehrlich laati syfilikselle diagnostiikan jälkeen lääkkeenkin.) Bela Schick oli lastenlääkäri ja kehitti kurkkumätä-diagnostiikkaa ja rokotteita. Ludwig Trauben ja Nusslinin (?) löytämä digitalis (aikanaan maailman käytetyin lääkevalmiste), Woronanin ja Waksmanin löytämä streptomysiini, Funkin esittelemä vitamiinien käsite, sekä Albert Sabinin ja Jonas Salkin erikseen laatimat poliorokotteet ovat esimerkkejä muista juutalaisten piirissä tehdyistä merkittävistä lääketieteellisistä keksinnöistä. Waksman otti myös käyttöön sanan ”antibiootti”. Paul Ehrlich (1854-1915) löysi trypan-punaisen unitautia vastaan ja vaikutti salvarsanin tai ”606:n” kehittämiseen syfiliksen spirokeettien torjuntaan. Maailman tunnetuimman särkylääkkeen aspiriinin keksijästä käydään kiistaa saksalaisen Felix Hoffmanino ja Arthur Eichengrünin nimien välillä. Aspiriini eristettiin alkujaan pajun kuoresta, mutta suuret royaltit suuntaavat yhtiöön jossa onnistutaan ensimmäiseksi valmistamaan yhdisteitä synteettisesti ja patentoimaan menetelmä. Aspiriini on lääketeollisuuden menestystarina, sillä aspiriinitabletteja on myyty arviolta tuhat miljardia kappaletta sitten niiden liikkeellelaskun yli sata vuotta sitten 1899. Tadeus Reichstein onnistui vuonna 1933 syntetisoimaan C-vitamiinia aivan kilpailevan ryhmän nenän alla, jolloin koko vuosikausia kestäneen maailmanlaajuisen tutkimuksen patentista saatu voitto päätyi Sveitsiin. Reichsteinin panos hormonitutkimuksessa ja kortisonin kehittämisessä oli niin ikään merkittävä. Bernhard Zondek (1891-1966) oli gynekologi, joka kehitti virtsan gonadotropiini-hormonin pitoisuuteen perustuvan raskaustestin.

 

Meksiko oli tuntematon tekijä tieteen maailmassa, ennen kuin Carl Djerassi kollegoineen löysi synteettisen aineen, josta myöhemmin kehitettiin e-pilleri. 1950-luvun lopulla ja 60-luvun aikana koko länsimainen yhteiskunta muuttui radikaalisti. Erityisesti nuoret naiset hakeutuivat töihin kodin ulkopuolelle ja halusivat päästä eroon vanhoista sukupuolirooleistaan ja olla taloudellisesti riippumattomia miehistä. Muutokset ylettyivät myös sukupuolielämän alueelle. E-pilleri antoi naisille mahdollisuuden ”päättää omasta kehostaan”, kuten fraasi kuuluu. Pelko raskaaksi tulemisesta ei enää ohjannut käyttäytymistä. Djerassi on tehnyt merkittävää työtä myös massaspektrometrian alalla.

 

Nykyisen perinnöllisyystieteen tärkein teoreettinen tutkimus tehtiin 1980-luvulla, jolloin mm. David Botstein oli luomassa perustaa uudelle genetiikalle. Hän luonnosteli ajatuksen DNA:n katkoskirjastoista, josta kehittyi ensimmäinen työkalu ihmisen geenikarttaa piirrettäessä. Vajaat kaksikymmentä vuotta keksinnön jälkeen ihmisgenomi tullee olemaan selvitetty. Mitä nobeliin tulee, niin näyttää kuitenkin siltä, että Botstein joutuu kollegansa Ronald W. Daviesin (o) kanssa matkustamaan Tukholmaan omalla kustannuksellaan, jos mielivät kaupunkiin tutustua.

 

Casimir Funk tutki beriberin aiheuttajaa ja kiinnitti huomiota erään yksittäisen yhdisteen puutteeseen kehossa. Hän esitti, että on olemassa elämälle välttämättömiä yhdisteitä, joita keho ei kuitenkaan kykene itse tuottamaan ja jotka tämän vuoksi on saatava ravinnosta. Funkin ko. puutostaudin hoitoon menestyksekkäästi käyttämä aine oli B-vitamiini ja nykyään B-vitamiinien ryhmään lasketaan kuuluvaksi kymmenkunta jäsentä. Funk ehti jatkaa aakkosellista vitamiinilöytöjen sarjaansa aina D:hen asti. Joseph Goldberger löysi nikotiinin, Tadeus Reichstein eristi kortisonin, Alfred Hess käytti C-vitamiinia keripukin hoitoon. Markus Hajek kehitti kirurgiaa ja Gustav Bucky röntgenterapiaa. Michael Heidelberger esitteli vasta-aineiden ja antigeenien kvantitatiiviseen (määrälliseen) mittaamiseen soveltuvan immunokemiallisen tekniikan. Kirjassaan Interferonin tarina merkittävimpiin suomalaisiin biotieteilijöihin lukeutuva Kari Cantell (o) kertoo juutalaisten tutkijoiden suuresta panoksesta immuniteetin liukoisten välittäjäaineiden eli sytokiinien löytämisessä. Aineet ovat eräänlaisia kehon omia syöpälääkkeitä, mutta kymmenien sytokiinien väliset keskinäiset suhteet näyttävät olevan niin herkkiä, että niiden lääketieteellinen käyttö syövän terapiaan on kaikkea muuta kuin yksioikoista.

 

Henri Moissan (1852-1907) oli köyhän rautatieläisen terävä poika ja häntä pidetään korkealämpötilaisen kemian isänä. Köyhistä oloista lähteneenä Moissan rakensi sähkökäyttöisen uunin synteettisten timanttien valmistukseen, mutta on kiistanalaista, saiko hän koskaan rahoitettua sammollaan opintojansa. (Mustan timantin valmistaminen kiistettiin myöhemmin.) Moissanin uuni levisi kuitenkin maailmanlaajuiseen käyttöön kuumuutta kestävien oksidien valmistuksessa ja tutkimuksessa. Moissan löysi myös fluori-alkuaineen ja Nobel-mitalin.

 

Pitkälti juuri juutalaiset teoreettiset fyysikot löysivät kvanttimekaniikan laittomina markkinoidut luonnonlait. Tunnettuja juutalaisia tieteilijöitä on esimerkiksi nerouden synonyymiksi mielletty Albert Einstein.

 

Einstein omasi yllättävän laajat pohjatiedot monilta aloilta, joilla ei luulisi olevan mitään tekemistä fysiikan kanssa. Vuonna 1905 koitti Einsteinin suuri läpimurto. Maaliskuussa hän julkaisi kirjoituksensa valon kvanttiluonteesta ja valosähköilmiöstä. Huhtikuussa hyväksyttiin hänen tohtorin väitöskirjansa, joka käsitteli molekyylien koon määrittämistä. Toukokuussa hän valmisteli tutkimuksensa ns. Brownin liikkeestä. (Ja 6 vuotta myöhemmin monumentaalisen yleisen suhteellisuusteoriansa. Brownin liike tarkoittaa yksinkertaisinta mahdollista mekaanista tapahtumaa, eli kaasussa tai nesteessä leijuvan pienen kappaleen tai hiukkasen sattumanvaraista liikettä.) Toukokuussa ja syyskuussa hän julkaisi erityisen suhteellisuusteoriansa. Valosähköistä ilmiötä käsittelevässä julkaisussaan Einstein esitteli fyysisen valopartikkelin eli fotonin käsitteen. Einstein esitti siis ensimmäisenä, että valonsäteet ovat osittain myös hiukkasia, eli ainetta.

 

Suhteellisuusteoriatkaan eivät kuulosta niin pelottavilta tai vaikeatajuiselta kuullessaan  ne hyvän fyysikon kansantajuisesti esittäminä. Atomiajan voi sanoa alkaneen materian ja energian yhdistäneestä kuuluisasta yhtälöstä: E=mc2 (energia on massa kertaa valonnopeuden neliö), jonka Einstein asetti ensi kertaa laajempaan teoreettiseen viitekehykseen. Tällä uransa fissiovaiheessa kehittämällään yhtälöllä Einstein laski mm. eri atomien halkeamisessa vapautuvia energiamääriä. Teoreettisessa fysiikassa teeseistä tulee harvoin dogmaattisia. Näin kävi kuitenkin postulaatista, jonka mukaan valon nopeus on vakio. Seikka on saattanut jopa inhiboida tieteellistä keskustelua. (Valonnopeuden hidastuminen tai rappeutuminen on otettu ajatusleikkinä esille vasta vuosituhannen ehtoopuolella.)

 

Suhteellisuusteoria muutti tieteen käsityksen maailmankaikkeudesta. Se mullisti sellaiset arkipäiväisiltä kuulostavat käsitteet kuin ajan ja tilan. Toisen asperger-profiloidun tiedemiehen Isaac Newtonin (o) painovoimalaki oli perustunut käsitykseen kolmiulotteisesta avaruudesta. Einstein lisäsi avaruuteen lisäulottuvuuden, ajan. Neliulotteisessa maailmankaikkeudessa aine aiheuttaa tilan ja ajan kaareutumisen samalla tavalla kuin raskas kappale painaa joustavan alustan kuopalle. Tämä avaruuden kaareutuminen aiheuttaa taivaankappaleiden liikkeiden näennäiset epäsäännöllisyydet. Tässä mallissa painovoima on siis yhtä kuin avaruuden kaareutuminen. Tämän mukaan esimerkiksi kuuta ei pidä kiertoradallaan tavallaan mikään voima, tai ainakin asian voi ilmaista siten, että se vain kulkee sille luontaista lyhintä reittiä ajassa ja tilassa. Ainoastaan ajan nopeus on vakio suhteellisuusteoriassa. Suhteellisuusteoria selitti loistavasti planeettojen, tähtien ja galaksien edesottamukset, muttei universumin pienten osasten käytöstä.

 

Värisyttävimpiä projekteja tähtitieteessä on Einsteinin jo vuonna 1916 esittämä ajatus auringon käyttämisestä avaruusteleskoopin linssinä. Taivaankappaleen painovoimakenttä saa siis ympäröivän avaruuden ja sen sivuuttavan valon kaareutumaan. Juuri tähän pyritään lasi- tai magneettikäyttöisissäkin linsseissä. Vuosituhannen jälkeen on tarkoitus käynnistää projekti, jossa lähetettäisiin FOCAL-teleskooppi 82 miljardin kilometrin päähän maasta, auringosta poispäin. Tuolta etäisyydeltä näkisimme aivan uusia maailmoja, teleskooppi nimittäin voisi käyttää linssinään aurinkoa! Vaikka projekti edistyisi parhaalla mahdollisella tavalla, teleskooppi saavuttaisi tarvittavan etäisyyden silti vasta 25 vuoden kuluttua. Gravitaatiolinssinä toimivien galaksijoukkojen analysointi sne sijaan on jo rutiinia. Niiden massa lasketaan kaarista, joihin peilautuvat takana olevat galaksit. Näin saaduissa kartoissa ”näkyy” ensi kertaa ns. pimeä aine.

 

Eno-Albertin aivoista on lähtöisin myös moderni ajatus mustista aukoista, jotka imevät sisäänsä kaiken lähellään olevan materian ja valon. (Ensi kerran ajatus heitettiin ilmaan kuitenkin jo vuosisata aiemmin.) Mustan aukon keskipiste on ns. singulariteetti: sen tiheys on ääretön, mutta tilavuus lähestyy nollaa. Musta aukko pystyy oletettavasti nielemään määrättömästi materiaa, kunnes sen tiheyden arvellaan olevan niin suuren, että vetovoima riittää vangitsemaan myös pois pyrkivän valon - mistä juontuukin pimeyteen viittaava nimi. Einsteinin eläkepäivien oikkuna pidetty ajatus Kaikenselittävästä teoriasta paljastui 1970-luvulla loogiseksi välttämättömyydeksi ja tunnetaan nykyään nimellä yhtenäisteoria - vaikkei sitä kosmologien kiihkeästä kaipuusta huolimatta olekaan vielä laadittu.

 

Einstein oli ollut ehdolla Nobelin fysiikanpalkinnon saajaksi vuodesta 1910 alkaen lähes joka vuosi, mutta Ruotsin tiedeakatemia ei ollut vakuuttunut epäsovinnaisesta miehestä ennen vuotta 1921. Tällöinkään pokaalia ei tullut suhteellisuus-, vaan valosähköisen ilmiön teoriasta. Mm. Richard Wagner (o) väheksyi julkisesti juuri näiden Saksan ja Itävallan juutalaisten tiedemiesten ja taidemiesten tuotoksia. Einstein ei koskaan saanut Nobelia - kahdesta suhteellisuusteoriastaan. Häntä vastaan hyökättiin myös juutalaisuuden takia, autistiset piirteet olivat pikkuseikka siihen nähden.

 

On tyypillistä, että Richard Wagner (o) turhensi einsteinien opit, mendelssonien musiikit ja freudien alitajunnan siihen vedoten, että juutalaiset menestyvät vain muiden haaskalla. Kulttuurikaskuna lainattakoon tähän Israelissakin matkanneen kirjailija Mark Twainin (o) tokaisu: ”Ei Wagnerin musiikki ole niin huonoa kuin miltä se kuulostaa.”


Laita c lähestymään ääretöntä, niin saat aikaan Cyper Punk -scifiä: kvanttimekaniikka sulautuu klassiseksi mekaniikaksi ja madonporsaanreiät ovat kiinni.) Toisaalta pitää muistaa, että Hawkinsit (o) ja muut etsivät Yhtenäisteoriasta fyysikoiden evoluutioteoriaa, joka torjuisi Luoja-ajatusta.


Psykologiksi opiskellut entinen Forssan seurakunnan nuorisonohjaajamme kuvailee, miten jokaista uutta diagnoosia sovelletaan ensin Einsteiniin... (Me vanhat srk-nuoret käymme 10-20 vuoden jälkeenkin käytännössä ainakin 2 iltaa viikossa porukalla pitämässä "nuorison"-ohjaajamme olohuonetta terapiapaikkana.)

 

Vanhoilla päivillään Einstein ei enää ollut yhtä tuottelias, vaan sekoittui yhtälövyyhteihinsä. (Hänen on sanottu tuhlanneen viimeiset 30 vuottaan yrittäessään ratkaista väärää ongelmaa.) Ikääntynyt Einstein sanoi vuonna 1938 kokevansa matemaattiset yhtälöt hyvistä matematiikan arvosanoistaan huolimatta melko työläinä, enemmänkin työvoittona: ”Käsitän asioita yhtä nopeasti kuin nuorempana. Voimani ja erityinen kykyni on se, että osaan visualisoida vaikutukset, seuraukset ja mahdollisuudet sekä toisten tekemien keksintöjen merkityksen nykyiseen ajatteluun nähden. Käsitän asioita helposti laajalla tavalla. En pysty tekemään matemaattisia laskuja helposti. En tee niitä halukkaasti enkä nopeasti.”[18] Osuvampaa lieneekin Einsteinin (ja monien muidenkin ”nerojen”) kohdalla puhe luovasta leikistä. Einstein yhdisteli ennakkoluulottomasti eri tieteenaloja sekä antoi lapsekkaiden ajatusten, uteliaisuuden, kokeilunhalun ja leikkimielen vaikuttaa päättelyynsä. Tieteen valtakunta on lasten kaltaisten.

 

Israelin presidentin tehtävistä vuonna 1952 kieltäytynyt siionisti on myös hyvä esimerkki luovuuden ja vallantavoittelun paineesta tukahduttaa toisensa. Einstein kertoi pitävänsä yhtälöitä ikuisina, politiikkaa harjoitettavan vain tätä päivää varten.[19] Tilalle muuten otettiin Chaim/Charles Weissmann - biokemistit ovat unohdettuja uudisraivaajia! Väittävät Weissmanin veljenpojan Erez Weiszmanin olleen esikuva ID4 (Independence Day) -elokuvan yltiöpatrioottiseen Amerikan presidenttiin hävittäjän ohjaimissa Isä ja Poika Bushien (o) hävittäjälentäjä-suvun sijaan. (Bush Sr. oli Japaninmerellä aloittaessaan Yhdysvaltain nuorin taistelulentäjä, kunnes putosi alas.) RAFin lentäjänä WWII:ssa taistelleen presidentin veljenpojan väitetään jossakin vaiheessa 1948 itsenäisyyssotaa ohjanneen vastasyntyneen Israelin ainoata taistelukonetta taistelutilanteessa.

 

Kullanhohtoisen ulkokuoren alta paljastuu silti monitahoinen ihminen joka ei harjaa hampaitaan eikä halua pitää sukkia. Mies joka käyttää puheessaan mielellään alapään ilmaisuja. Huono laskija, joka tekee jo ilmestyneisiin tutkimuksiinsa korjauksia korjauksien perästä. Hajamielinen professori, joka ei muista syödä tarpeeksi ja joutuu aliravitsemuksen takia sairaalaan. Sovinisti, joka pettää avoimesti vaimoaan, hylkää skitsofreenisen poikansa laitokseen ja raivostuu silmittömästi toiselle pojalleen, kun tämä valitsee puolisonsa vastoin isän näkemystä.

 

Tiedepiireihin on jäänyt kaikumaan joitakin Eno-Albertin lentäviä lauseita. Tällaisia ovat muun muassa: ”Jumala ei heitä noppaa”. ”Teorian on oltava mahdollisimman yksinkertainen, muttei sitä yksinkertaisempi.” ”Ihminen on kuin ilmapallo pimeässä huoneessa. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän tietää, mitä ei tiedä.” Tuntemattomampi sitaatti sen sijaan kuuluu: ”Jeesuksen iloinen olemus on kahlinnut minut”.[20]

 

Hajamieliset tutkijat pitävät eno Albertista. He voivat aina vedota Einsteiniin hiustensa harottaessa, olihan enokin käytännön asioissa toivoton tumpelo. Einsteinin arkistoissa vallitsi tarinoiden mukaan aina täydellinen kaaos. Einsteiniin - niin kuin legendoihin yleensäkin - liittyy monia sitkeitä uskomuksia, joiden paikkansapitävyys on vähintäänkin epävarmaa. Monissa politiikan ja moraalin kysymyksissä Einstein käänsi takkia kiusallisen monta kertaa. Vaikka Einstein alkoi holokaustin järkyttämänä tunnustaa siionismia, oli hän filosofialtaan lähinnä panteisti, joka näki koko luonnon ikään kuin jumalan ulokkeena. Einstein asetti matemaattisen intuition aistin asemaan, hajun, maun ja kuulon tavoin.

 

Englannin kielen sanalle ”ignore” ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta. Einstein on myös kaikkien sivuutettujen tai kuoliaaksi vaiettujen tieteellisten toisinajattelijoiden suuri lohduttaja. Lapsena Albert oli matemaattisesti lahjakas, mutta oppi puhumaan myöhään ja sanoi kaiken kahdesti, minkä vuoksi sisäkkö piti häntä tärähtäneenä. Poika sai myös ankaria raivokohtauksia ja järkytti kotiopettajaa niin, että tämä syöksyi ulos talosta eikä tullut enää koskaan takaisin. Auktoriteetteja arvostellessaan hän ei suorittanut oppikouluaan loppuun, mutta läpäisi Zürichin teknillisen korkeakoulun pääsykokeen. Einstein ei saanut valmistuttuaan assistentin paikkaa omalta, eikä miltään muultakaan korkeakoululta ja päätyi seitsemäksi vuodeksi vaatimattomaan patentti-insinöörin työhön Berniin. Saatuaan kuulla Einsteinin patenttitoimistosta käsin julkaistuista suurista artikkeleista miehen zürichinaikainen korkeakoulu-opettaja lausui: ”En olisi koskaan uskonut mitään niin älykästä siitä miehestä.” Kun Albert suhtautui vielä aiemmin koulussa vastahankaisesti opetukseen, hänen toinen opettajansa oli tietänyt kertoa: ”Teistä ei tule koskaan mitään, Einstein.” [21] Esitellessään suomeksi käännettyä Einsteinin elämäkertaa toteaa Osmo Pekonen (o): ”Einstein on tieteenhistorian singulariteetti, joka itse on tutkimuskohteena yhtä arvoituksellinen, kuin hänen luomansa teoriat.”

                     

Oivallettuaan aalto-hiukkas-dualismin, innostui äitinsä puolesta juutalainen Niels Bohr niin kovasti itämaisesta mystiikasta, että antoi kaivertaa taolaisen yin-jang -symbolin sukunsa vaakunaan.[22] Vastakohdistansa löytyviä elementtejä kuvaava symboli on ehkä juutalaisuutta vähemmän mairitteleva, mutta olihan Bohrin mentaliteetissakin sulautunut yhteen isän tanskalaisuus ja äidin juutalaisuus. Bohrin merkityksestä kertoo se, että alkuaine järjestysluvultaan numero 107, Ns eli nielsbohrium, on nimetty hänen mukaansa. Bohr selitti vedyn spektrin, mikä johti alkuaineiden jaksollisen järjestelmän kehittämiseen. Niels Bohr oli matemaattisesti eräs menneen vuosisadan vahvimmista fyysikoista, mutta Einsteinista poiketen luonteeltaan taipuvainen konservatiivisuuteen. Nielsin äidin on sanottu ehtymättömästi lukeneen lapsilleen satuja ja jännityskertomuksia, myös matkustettaessa. Tätä ajatuksia virittävää ja stimuloivaa työstöä on toisinaan verrattu Einsteinin kabbala-harrastuksiin.

 

Bohr sovelsi kvanttimekaniikan periaatteita ensimmäisenä kemiassa kuvaamaan elektroni-orbitaaleja sekä atomien energian absorbointia ja emittaatiota. Vuonna 1913 Bohr näki unta, että hän seisoi palavaa kaasua sisältävän auringon pinnalla. Planeetat vilistivät ohi omilla radoillaan ja kun Bohr heräsi hän ymmärsi nähneensä atomin mallin. Bohr ratkaisi tavallaan aineiden ja värien yhtäläisyyden arvoituksen. Hehkuvat kaasut hohtavat, mutta vain määrättyjä valon aallonpituuksia, ts. vain tietyn väristen valojen sulaumina. Bohr keksi, että elektronit voivat hypätä vain määrättyjen ratojen välillä. Unen aurinko oli atomin ydin ja planeetat sitä kiertäviä elektroneja. Aineellinen todellisuus on kvantittunutta, keoittain esiintyvää, loikkivaa, askeltavaa, läjittynyttä, porrastunutta. Termiä on vaikea selittää. Maailma on kuin legolinna: palikoita ei voi vain runnoa kiinni toisiinsa, vaan ne liittyvät yhteen pykälittäin. Atomimallin voi toisaalta mieltää näin konkreettisesti, toisaalta ei. Bohrin mallin energiatasot vastaavat seisovaa aaltoliikettä ytimen ympärillä. Elektronit tavallaan resonoivat ytimen kanssa samoin kuin tietty säveltaajuus resonoi kaikukopan kanssa. Bohr oli ensimmäinen joka oivalsi, että yksittäisen molekyylin käyttäytymistä ajassa ja paikassa kuvaavaa Schroedingenin aaltoyhtälö saatetaan esittää tilastollisena funktiona. Bohr osoitti, että suurin osa siitä mitä on, ei oikeastaan ole. Toisin sanoen Bohr todisti, että suurin osa atomista on tyhjää tilaa, kun hänen aikalaisensa pitivät atomin ydintä 10 000 kertaa Bohrin mallia suurempana.

 

Bohrin ehkä suurimmaksi lahjaksi fysiikalle jää kuitenkin yllättäen johtamistaito. Hän kokosi 1920-luvulla joukon maailman parhaita fyysikkoja ympärilleen teoreettisen fysiikan laitokselle Kööpenhaminaan. (Schrödinger (o), Heisenberg (o), Pauli, Gamow (o) jne.) Tiivis ryhmätyöskentely on tehokkain tapa tutkia, mutta se vaatii keskinäisen kilpailun minimoimista ja kykyjen valjastamista yhteisen päämäärän eteen. Uusi kvanttimekaniikka syntyi tässä ajatustenvaihdon ilmapiirissä ja Niels Bohrin innostamana. Saksalaisten miehitettyä tanskalainen ydinfyysikko pakeni kalastusveneellä Ruotsiin ja sotien jälkeen hänet palkittiin elefanttiritarikunnan ansioristillä, jota muuten kantavat vain kuninkaalliset tai valtionpäämiehet. Vuonna 1957 Niels Bohr huomioitiin vielä Atoms for Peace -palkinnolla, johon palataan vielä Manhattan-projektin yhteydessä.

 

”Lasten ja etenkin poikien arvostus on nähtävissä myös siinä luottamuksen osoituksessa, jonka he saavat Bar mitsvassa. Tässä aikuistumisen seremoniassa pojat nousevat vastuullisuuteen jo 13-vuotiaina. Jos ja kun itsetunto on yksi tärkeistä rationaalisen luovuuden perusteita, tämä varhainen vastuun jakaminen kasvaneen itsetunnon myötä lisää oleellisesti juutalaisnuoren etumatkaa kristittyihin nähden.” Näin arvioi Päiviö Latvus modernin länsimaisen tieteen historian juutalaiskristillisiä ja puritaanisia juuria pohtiessaan. ”Suurten luomisprosessien paradokseista eräs oleellisimpia on se, että niiden toteuttajat ovat herkkiä ja jopa arkoja, sisäisissä taisteluissa eläviä ihmisiä. Soittimen kieli värähtelee vain jos se on jännitetty sitä rajoittaviin kannattimiin. Me emme luo täydellisessä vapaudessa vaan kohdatessamme rajamme. Luovuus nousee jännitteestä spontaaniutemme ja rajoitteidemme välillä, kuten tietoisuutemme rajojemme myötä.” Einsteinilla oli prosessoidessaan tapa ja kyky vuodesta toiseen esittää itselleen kysymyksiä, joita vain lapsi tekee. Einsteiniä ja Bohria hallitsi elinikäinen poikamainen uteliaisuus. Esimerkiksi Francis Bacon (o) kytki edistymisemme tieteissä lapsen mielen asenteeseen, joka oli Jeesuksen mukaan ehto myös Jumalan valtakuntaan pääsemiselle. Tuonpuoleisia kumpikin. Intuitiota ei voi opettaa, sanotaan. ”Ellette tule samankaltaisiksi kuin lapsi, ette pääse sinne sisälle.”[23]

 

Jos kemian noviisi aloittaa fysikaalisen kemian opintonsa pelkistetyllä Bohrin atomimallilla, niin maallikkokin mittaa taajuutta sähkömagneettisten aaltojen löytäjän Heinrich Hertzin mukaan. Venäjällä juhlitaan joka vuosi ”radiopäivää”. Silloin muistellaan venäläisten mielestä maailman ensimmäistä järjellistä radioviestiä, joka kuului: ”HEINRICH HERTZ”. Heinrich Hertz (1857-1894) oli älyn jättiläinen ja hänen ennenaikaisen kuolemansa olisi kollegojen mukaan klassisina aikoina ajateltu tapahtuneen jumalten kateudesta. Heinrichin aikaansaannokset tasoittivat tietä maailmanlaajuisille kommunikaatiojärjestelmille: langattomalle lennättimelle, radiolle ja televisiolle. Hän kykeni ensimmäisenä detektoimaan suuren amplitudin omaavaa sähkömagneettista värähtelyä. (En ole kuitenkaan koskaan saanut selville, mitä Hertz teki kerran sekunnissa. Täysin varma en ole edes siitä, onko kyseessä Heinrich vai tämän sisaren- tai veljenpoika Gustave, joka sai vuonna 1925 fysiikan nobelin kehitettyään uuden metodin isotooppien eristämiseksi.)[24]

 

Valon herraksi nimitetty Albert Michelson (1852-1931) oli vuonna 1878 määrittämässä ensi kertaa valon nopeutta. Michelsonia pidetään suurena empiirikkona eli kokeellisten menetelmien tunnustajana ja hän on kuuluisa kotikutoisista ja halvoista tutkimusinstrumenteistaan. Esimerkiksi ensi kertaa valon nopeuden määrittänyt koe suoritettiin kymmenen dollarin laitteella merenrannalla. Michelsson toi ensimmäisen fysiikan Nobel-palkinnon uudelle mantereelle ja vaikutti voimakkaasti Yhdysvaltain nousuun Euroopan rinnalle tieteen etulinjassa. (Vuosina 1901-1941 jaetuista palkinnoista Eurooppaan osui lähes 90 %, mutta vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla enää kolmannes.) Michelson keksi myös interferometrin, jolla yhä mitataan spektrien aallonpituuksia. Edelleen hän suoritti tutkimuksia, jotka johtivat vanhanaikaisen pariisissa säilytetyn platinasauvan väistymiseen pituuden standardina. Metrisen platinasauvan sijasta pituusjärjestelmä on nykyään sidottu huolellisemmin vartioituun kadmiumvalon punaiseen aallonpituuteen.

 

Massa on tietääkseni viimeinen fysikaalinen suure, joka määritetään edelleenkin prototyypin perusteella. Suomenkin peruskilo on silloin tällöin Pariisissa tarkistuspunnituksessa eri puolilta maailmaa tulleiden punnusten kanssa. Snl 16:11: ”Puntari ja oikea vaaka ovat Herran, hänen tekoaan ovat kaikki painot kukkarossa.” Edellä on käsitelty kysymystä, miksi juutalaisessa kalenterissa kuukausien nimet ovat identtiset eläinrahan tähtikuvioiden kanssa. Mitä vaakaan tulee, kappaleen painon saa siis edelleen viime kädessä punnittua vain vertaamalla toiseen kappaleeseen, suhteessa johonkin toiseen. Mikäli maailma on sattumanvaraisen kehityksen tulos, moraalisia mittajärjestelmiä tai absoluutteja ei ole olemassa. Mikäli meillä on henkilökohtainen Luoja, vaakakupeissamme eivät ole vastakkain suhteelliset hyvät ja pahat tekomme, vaan nökötämme nenätysten Jumalan itsensä kanssa. Tällöin muutoksen tai pelastuksen tarve nousee periaatteesta: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” (3 Moos 14:2; 19:2; 20:7.)

 

Osoituksena historian oikukkaasta luonteesta muodostui Michelsonin merkittävimmäksi saavutukseksi koe, joka ei oikeastaan onnistunut. Kyseessä oli yritys osoittaa avaruuden ”eetterin” olemassaolo ja Michelsson oli hyvin pettynyt kokeensa epäonnistumisesta, kunnes tuloksesta osattiin vetää oikea johtopäätös. Koetta kutsutaan toisinaan tieteen historian suurimmaksi negatiiviseksi tulokseksi ja se antoi mm. viittauksen valonnopeus-vakion merkittävyyteen fysiikassa. (Valonnopeus plus mikä tahansa toinen nopeus on edelleen yhtä suuri kuin valonnopeus.) Valon herrasta voimme oppia sen suuren periaatteen, että fysikaalisetkin havainnot pitää tulkita. Tämä aspekti saattaa tieteen alttiiksi myös maailmankuvallisille ennakko-olettamuksilla - sitä enemmän, mitä lähemmäksi mennään elämän syntyyn liittyviä kysymyksiä. Pesäpallon tuomarikurssilla kurssimme vetäjä kertoi hyvän tuomarin kysyvän pelin jälkeen: ”Kumpi joukkue voitti?” (Juniorijoukkueemme kurssille patistetuista pojista kukaan ei muuten tainnut läpäistä kurssia...)

 

George Charles de Hevesy (1885-1996) kehitti radioaktiivisia merkkiainetekniikoita. Murray Gell-Man löysi kvarkin. Tai oikeammin Gell-Man löysi ”oomega miinus”-partikkelin, mutta antoi uudelle aineen kokoluokalle James Joycen (o) romaanin pohjalta oman nimensä. Kvarkkeja pidettiin ainakin löytämisensä jälkeen jonkin aikaa tunnetun maailmankaikkeuden fundamentaalisimpina partikkeleina. Atomin käsite tarkoitti alunperin ”jakamatonta hiukkasta” ja nukleonien (positiiviset protonit ja varauksettomat neutronit) pilkkomiselle vielä pienimpiin osiin oli henkinen este. Virike esteen ylittymiseen tuli erään opiskelijan kuuluisasta ”tyhmästä kysymyksestä” ruokatunnilla. Gell-Man tunnetaan myös alkeishiukkasten järjestystä kuvaavan ”kahdeksankertaisen tien” teorian laatijana. (Nimi on lainaa buddhalaisesta fraseologiasta.) Hiukkaskiihdytin-tutkimuksissa maailmankaikkeuden on osoitettu koostuvan 12 alkeishiukkasesta ynnä niille vastakkaisista 12 antihiukkasesta. Mielestäni on sääli, ettei juutalaista tutkijaa ole innostanut juutalainen numerologia tässä yhteydessä. Siinä tuplatusina nimittäin symboloi täydellistä hallintaa.

 

Gell-Man on siis maailman pienimpien asioiden asiantuntija. On erikoista, että nimenomaan hän korostaa olevan välttämätöntä tarkastella myös kokonaisuuksia tavanomaisen reduktionistisen tutkimuksen ohella. (Nähdä niin sanotusti metsä puilta.) Gell-Mannille on lahjoitettu kunniatohtorin arvo monissa maailman arvostetuimmissa yliopistoissa, muun muassa Yalessa, Cambridgessä ja Oxfordissa. Työkseen Gell-Mann on teoreettinen fyysikko, harrastuksiltaan opiskelija. (Opiskelun kohteena ovat luonnonhistoria, lingvistiikan historia, arkeologia, historia, syvyyspsykologia, luova ajattelu, kaikki mahdollinen biologiseen evoluutioon liittyvä sekä kulttuurievoluutio.) Omien piirieni mielestä Gell-Mann poikkeaa populaarissa kehitysoppia sivuavassa kirjassaan Kvarkki ja jaguaari: Seikkailuja yksinkertaisessa ja monimutkaisessa leipälajistaan turhan pitkälle biologian velloville vesille.

 

Lev Landau (1908-1968) tutki lämpöä ja kvanttimekaniikkaa. Hän voitti nobelinsa ohella myös kolme kertaa Stalinin palkinnon. Lumihangen kutsu oli kuitenkin vastustamaton. Pystit ja putelit eivät säästäneet Landauta kahden vuoden vangitsemiselta II Maailmansodan alla puhdistusten aikaan. Toisaalta, ehkä Siperian mannerilmasto oli kiinnostava lämpötilatutkimuksen kenttätyön kannalta. Lina Sternistä (1878-1968) tuli vuonna 1939 Neuvostoliiton Tiedeakatemian ensimmäinen naisjäsen. Sternkin sai Stalinin palkinnon ja sen ohella mm. ”Order of Merit” -tunnustuksen. Isä aurinkoisen paranoidisimmassa vaiheessa Linalta riisuttiin palkinnot, virat, palkat ja kunniat. Emilio Segrè (1905-1989) valmisti ensimmäiseksi täysin keinotekoista alkuainetta. Järjestysnumerolla 43 varustettu aine kulki nimellä teknetiumi. Segrè jakoi fysiikan nobelin antiprotonin löytämisestä.

 

Jerome Wiesner kehitti Yhdysvalloille II Maailmansodan aikana tutkaa. Hän oli presidentti Kennedyn (o) tieteellinen neuvonantaja ja johti USA:n tiede- ja teknologiatoimistoa. Vuonna 1971 hänestä tuli insinöörien Mekan MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) presidentti.

 

Theodore von Karman (Wakman) (1881-1963) oli aeronauttisen ja astronauttisen tieteen perustajia. Wakman oli niin sanottu lapsinero ja suunnitteli mm. ensimmäisen ilmaanpäässeen helikopterin. Myöhemmällä iällään hän toimi johtotehtävissä NATO:ssa. Aerojet Engineering -yhtiön ja U.S. Institute of Aeronautical Sciences -tutkimuslaitoksen perustamisen johdosta presidentti JF Kennedy (o) palkitsi vuonna 1963 Wakmanin Yhdysvaltain arvostetuimmalla kansallisella tiedemitalilla - aavistamatta että vuosi oli vanhan miehen ohella kohtalokas myös itselleen.

 

Amerikkalaisten astronauttien kilpailijoita olivat kommunistiset kosmonautit. Avaruustutkimus olikin eräs harvoista aloista, joissa Neuvostoliitto oli varustelusodan aikana tasaväkinen, jopa voittoisa, kylmään viholliseensa nähden. Arye Shternfeld (1905-1982) oli lukuisten alan oppikirjojen laatija sekä Mechtan, ensimmäisen venäläisen Sputnikin, pääsuunnittelija. Kierroksella maapallon ympäri oli pidetty hyvä huoli, että 84-kiloinen kuula varmasti lentäisi myös Yhdysvaltain yli. Alus oli kuulemma varmuuden vuoksi paneloitu ulkopuolelta peilein. USA:n vierailullaan 1959 Nikita Hrushchev (o) lausui: ”Yksittäinen kunnianosoitus Neuvostoliiton ensimmäisen kuuraketin laukaisemisesta kuuluu Venäjän juutalaisille.”[25] Vasta 90-luvun alussa on käynyt selväksi, miten lähellä Neuvostoliitto oli voittaa jopa kilvan ensimmäisestä miehitetystä kuulennosta 60-luvun lopulla. Kylmän sodan ydinvarustelussa juutalaisten osuus Status Quon saavuttamisessa on ongelmallisempi. 50-luvulla puntit tasaantuivat pitkälti kahden opiskelijaystävyksen ansiosta, jotka vuosivat Yhdysvaltain tiedot Neuvostoliitolle. Juutalaisnuorukainen etsiytyi omin avuin tekemisiin itäisen tiedustelupalvelun kanssa. Teko oli idealistinen, sillä kyseinen henkilö ei ottanut pitkällä aikavälillä kertomistaan tiedoista korvausta. Joku on ollut sitäkin mieltä, että kauhun tasapainottuminen saattoi olla jopa hyvä asia kriisien välttämiseksi. Varmuudella tilanne kuitenkin johti yltiöpäiseen asevarusteluun.

 

2300 vuotta sitten kuningas Ptolemaios I (o):n kerrotaan pyytäneen kreikkalaiselta matemaatikolta Euklideeltä (o) nopeaa selitystä geometriasta. ”Geometriaan ei ole kuninkaantietä”, oli tyly vastaus kaikunut. Juutalaisia matemaatikkoja ovat olleet epä-euklideaanisen geometrian perustajahahmoihin lukeutuva Nikolay Ivanovich Lobachevsky (1792-1856) ja algebraalisten muotojen teoreetikko James Joseph Sylvester (1814-1897). ”Jumala toimii aina aritmeettisesti”, väitti preussilainen Carl Gustav Jacobi (1804-1851). Matemaatikkona superkuuluisa Carl Gauss (o) (1777-1855) ei ollut juutalainen, mutta piti nuorena kuollutta aikalaistansa FGM Eisensteinia (1823-1854) itsensä ohitse eräänä suurimmista matemaatikoista, lahjakkuutena joita ”ei synny kuin yksi omalla vuosisadallaan.” Albert Einstein sai tutkimuksiinsa matemaattista tukea (vaimonsa Mileva Maricin (?) ohella) venäjänjuutalaiselta Hermann Minkowskilta (1864-1909) ja italianjuutalaiselta Tullio Levi-Civitalta (1873-1941). Saksalainen Georg Cantor (1845-1918) on toinen matemaatikko, jonka arvostus ei perustu usean samean, vaan yksien terävien silmien katseeseen. Matemaattis-filosofi Bertrand Russell (o) ei ollut juutalainen, mutta koki olevansa älyllisesti eniten velkaa juuri Cantorille. Cantor kehitti joukko-oppia menetelmäksi, jolla voidaan tutkia äärettömyyttä. Cantorin suuri panos joukko-opissa oli, että hän erotti toisistaan erilaisia äärettömyyden suuruusluokkia erillisiksi äärettömän suuriksi joukoiksi. Hän loi kokonaisen aritmetiikan äärettömien joukkojen käsittelemistä varten, jonka avulla matematiikassa saatettiin palauttaa hankala äärettömyyden käsite useiksi loogisiksi eri kokoisiksi, käsittelykelpoisiksi osiksi. Cantor oli tavallaan teologian matemaatikko äärettömyyden (raja-arvojen eli limesten) käsitteen asiantuntijana.

 

”Tieto siitä, ettei euklidinen geometria ollutkaan ainutlaatuinen, välttämätön ja absoluuttinen totuus maailmasta, tuli tyrmäävänä iskuna. Sen vaikutukset olivat kauaskantoisia ja peruuttamattomia. Se kaivoi maata absolutistisen tieto-käsityksen alta kaikilla inhimillisen ajattelun sektoreilla.  Vaikka matemaatikot vastustivatkin pitkään tätä vallanvaihtoa, niin ne, jotka pyrkivät heittämään perinteisen euklidisen geometrian totuudet yli laidan, pitivät uutta tietoa osoituksena relativismin puolesta. Etuliite ‘epäeuklidinen’ alkoi merkitä jotain yleisempää, kuin mitä viivoille tapahtui avaruudessa... Jos suorat ovat lyhyimpiä mahdollisia matkoja kahden pisteen välillä, niin pallon pinnalle voidaan kyllä piirtää kolmio, mutta kolmen sisäkulman summa ei olekaan enää 180 astetta. Eukleideen kuuluisa viides ‘paralleeliaksiooma’ - jonka mukaan samansuuntaiset suorat eivät koskaan kohtaa - ei päde kaarevalla pinnalla, eikä se ole yksi epäeukliidsen geometrian aksioomista... Epäeuklidisen geometrian esimerkki osoitti sellaisten aksioomien mahdollisuuden, jotka millä tahansa elämän alueella johtaisivat tunnustetun auktoriteetin kanssa vastakkaiseen arvojärjestelmään. Esimerkkejä löytyi poliittisesta ajattelusta, etiikasta, lainopista ja sosiologiasta. Sanaa ‘epäeuklidinen’ lainattiin muille kuin matemaattisille aloille tunnuksena epätavallisesta, perinteitä rikkovasta ja radikaalista ajattelusta... Ennen epäeuklidisen geometrian löytämistä maailmaa koskevan yhtenäisen tietomme varmuuteen luotettiin. Sen löydyttyä ei enää riittänyt tieto siitä, että Jumala on geometrikko. Ainut kiistaton totuus fysikaalisen todellisuuden luonteesta oli murtunut ja sen myötä oli haihtunut vuosisatainen luottamus siihen, että täysin varmoja totuuksia maailmankaikkeudesta on olemassa ja että ne ovat tiedettävissä...” John D. Barrow (o), Lukujen taivas s. 28-33. Olen täysi maallikko ja diletantti matematiikassa, mutta minusta tuntuu, että epäeuklidisen geometrian nostattama hip-hip-hurraa on verrattavissa yleisen suhteellisuusteorian hatusta nostettuun yleistämiseen muutakin kuin ajan suhteellisuutta koskevaksi. (Ajassakin on ehdotonta sen suunta.) Kolmannen ulottuvuuden tai avaruuden kaarevien pintojen sisäistäminen perusteena arvorelativismille on lähinnä silmänkääntötemppu. Mikäli persoonallinen ja absoluuttinen taho on olemassa, voi tällaisen pelkkä mielipidekin olla absoluuttinen moraalisääntö rajalliselle ja suhteelliselle ihmisyksilölle.

 

Sananlasku kait sanoisi preussilaisen Leopold Kroeneckerin syntyneen hopealusikka suussaan (1823-1891). Vauraiden juutalaisvanhempien poikana hän varttui raha- ja liiketalouden ilmapiirissä. Kroenecker uskoi että kaikki muu paitsi luonnolliset luvut (1, 2, 3,...) oli vain perusteetonta ja joutavaa pyristelyä Luojan saavutusten parantelemiseksi. Hän saattoi kontrolloida toimittamiensa matemaattisten aikakausjulkaisujen julkaisupolitiikkaa ja pystyi vaikuttamaan myös muiden lehtien sisältöön. Vanhemmiten Kroenecker törmäsi toiseen vielä kiivaampaan, vainoharhaiseen persoonaan, jonka nimi muistetaan paremmin. Em. Georg Cantorin perhepiiri oli tiivis ja hurskaan luterilainen. Cantor pysyi tuuliajolla intellektuaalisten keskusten ulkopuolella yli 40 vuotta. Kronecker kuvasi Cantoria seireeniksi, joka houkutteli nuorempaa sukupolvea poikkeamaan kaidalta ja kapealta luonnollisten lukujen viitoittamalta tieltä äärettömien ja merkityksettömien olioiden hullujenhuoneeseen. Hän kuvasi Cantorin ideoita mm. ”humpuukiksi” ja ”matemaattisen mielisairauden epäsikiöksi”. Kroenecker oli Cantorin mielestä vaarallinen taantumuksellinen ja valtava taakka matematiikan kasvulle ja vapaudelle. Henkilö, joka yritti vangita pakkopaitaan koko oppiaineen luovan kehityksen. Cantorin tultua ajetuksi ulos matemaattisesta yhteisöstä hän alkoi tutkia äärettömyyteen liittyvän työnsä filosofisia ja teologisia aspekteja ja julkaisi työnsä filosofisissa aikakausjulkaisuissa. Erityisesti roomalaiskatoliset teologit uskoivat hänen tutkimuksensa olevan erittäin tähdellisiä heidän Jumala-käsityksensä ja maailmankatsomuksensa kannalta ja tarttuivat innolla tilaisuuteen sulauttaa luonnontieteen saavutuksia katolilaiseen maailmankuvaan. Cantor oli kiihkeä teologi, mutta hänen mielensä paloi myös matematiikkaan ja hänen sieltä saamansa tuomio johti viimein hermoromahduksiin ja parantolakierteeseen. 1920 ja 30-luvuilla matemaatikot pitivät Cantorin ja Kroneckerin välistä selkkausta hyvin surullisena näytelmänä ja se katsottiin kontruktivistisen filosofian perinnöksi. Eric T. Bell (o) on kirjoittanut kansantajuisessa matematiikan historian teoksessaan Men of Mathematics: ”Ei ole olemassa häijympää akateemista vihaa kuin se, mitä yksi juutalainen tuntee toista juutalaista kohtaan puhtaasti tieteellisissä kiistoissa.”[26] Numeroituvasti äärettömien joukkojen mahtavuutta merkitään Cantorin muistoksi heprealaisen aakkoston kirjaimella alef alaindeksillä nolla varustettuna.

 

Muita matemaatikkoja ovat olleet mm. Abram Besicovitch, Hermann Bondi, Moritz Cantor, Richard Courant, Moses Ensheim, Leopold Fejer, Michael Fekete, Guido Fubini, Jekuthiel Ginsburg, Jaques Hadamard, Felix Hausdorf, Adolf Hurwitz, Theodore von Kármán, Edmund Landau, Jacob Levitsky, Lucien Levy, Rudolph Lipschitz, Louis Mordell, Johann Ludwig von Neumann, Emmy ja Max Noether, Chaim Pekeris, Louis Rosenhead, Klaus Roth, Isaiah Schur, Karl Schwartz, Corrado Segre, Vito Volterra ja Andre Weil.

 

Isaac Asimov oli ehkä aikamme tuotteliain tiedemies. Ennen kuolemaansa hän ehti kirjoittaa 477 kirjaa, osapuilleen tieteen kaikilta osa-alueilta. Asimov ei ollut raskassarjalainen omalla alallaan, mutta hänen verniaalinen kykynsä oli nähdä ulkopuolisena henkilönä askel pidemmälle monien eri tieteenalojen tulevaisuuteen. Asimov oli Amerikan Humanistiyhdistyksen monivuotinen presidentti ja harras ateisti. Jos joku oli tutustunut moderniin tieteeseen ja jos jollakin oli ollut halu kieltää Jumala, niin Asimovilla. Kuitenkin mies myöntää: ”Minulla ei ole näyttöä todistaa, ettei Jumalaa ole olemassa.”[27] Yleissivistyksensä kivijalkana Asimov oli - mitäs muuta - biokemian professori.

 

Isaac Asimovin kanssa samaan Science Faction-sarjaan kuuluu Carl Sagan, tähtitieteilijä ja kehitysopillisen kosmologian profeetta. Lähes miljardi ihmistä sai Saganin kolmetoistaosaista Kosmos TV-sarjaa suoraan suoneen kuudessakymmenessä maassa. Sarjan suurin piirtein alusta loppuun katsoneita arvellaan olleen parisensataa miljoonaa. Sagan julkaisi elämänsä aikana yli 700 tieteellistä artikkelia ja oli perustamassa hanketta maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän etsimiselle. Hän on saanut seurata ensimmäisenä ihmisenä maailmassa aurinkokuntamme uusien kuiden kuvien piirtymistä kuvaruudulle avaruusluotainten päivystysvuoroillaan NASA:n laboratoriossa. Media korotti hänet aikoinaan Yhdysvaltain älykkäimmän ihmisen valtaistuimelle. Astrofyysikko Sagan laati erään eksobiologin kanssa kuuluisan avaruuteen lähetetyn, kullalla päällystetyn ja kuvitetun alumiinilaatan. Laatta kuulemma sisältää tuntemattomalle vastaanottajalle tarkoitettuja älyllisen ihmislajin tiedotuksia, mutta henkilökohtaisesti en osaa tulkita siitä puoliakaan, vaikka tunnenkin kyseisen planeetan ja kyseisen lajin. (Piirroksessa lähdetään siitä perusolettamuksesta, että Alienit, Visitorit, Alfit ja Eeteet tuntevat vetyatomin ja binäärisen lukujärjestelmän.) Voyager-luotaimen viestin taas oli tarkoitus olla mahdollisimman kansainvälinen ja tieteellinen kosmopoliitti juutalainen oli näköjään sopiva mies sen laatimiseen. Kultaisen levyn soittoaika on lähes kaksi tuntia ja levy jakaantuu neljään osaan. Ensin levyn etusivulla on piirrossarja kuvaamassa, millä nopeudella levyä on tarkoitus kuunnella. Viestin toisessa osassa on 115 kuvaa maasta. Kolmas osa on ääniä maasta useilla eri kielillä sekä erilaisia eläinten ääniä sekä tulivuoren purkauksen ja ukkosmyrskyn jyrinää. Neljäs ja viimeinen osa on kahdenkymmenenseitsemän maailman parhaan musiikkikappaleen valikoima, jonka aloittaa Bachin Brandeburger-konsertto.

 

Sagan oli nuoruudessaan erittäin tarkka imagostaan. Vanhemmiten hänen arvomaailmansa kuitenkin muuttui. Sagan alkoi ”tarttua hetkeen” (Carpe Diem). Saganin väitteiden estottomuuden arvellaan johtuneen siitä, että hän oli pariinkin otteeseen vähällä menettää henkensä, jolloin hän oppi näkemään elämän arvon. Viimeisinä vuosinaan Carl Sagan esiintyi julkisuudessa myös skeptisen luonnontieteilijän roolissa. Hän pani henkilökohtaisen arvovaltansa ja media-arvonsa pelipöydälle likoon taistelussa erimuotoista taikauskoa ja pseudotiedettä vastaan. (Pitkälti aiheesta. Kreationismin kohdalla mielestäni on kuitenkin kyseessä oikeusmurha.) Lähes ainoa allekirjoittanutta ilahduttava Saganin aikaansaannos on Pulitzer-palkittu kirja nimeltä ”Eedenin lohikäärmeet” (1977), jossa mies leikittelee myös Jobin kirjan loppulukujen hengessä ajatuksella historiallisen ajan lohikäärmesaagan kytkennöistä ”65 miljoonaa vuotta” sitten sukupuuttoon kuolleisiin dinosauruksiin. (Job 39-41: Leviatan ja Behemot ynnä Jesajan lentoliskot jne. Aiheesta lisää muualla.)

 

Daniel Goldin (?) oli Yhdysvaltain avaruushallinnon NASAn johtaja Etelämantereen ”Mars-meteoriittiin” liittyvän uutisankan aikaan vuonna -96. Kautta maailman laajasti julkisuutta saanutta löytöä oli tutkittu jo 14 vuotta ilman suurempia ambitioita, kunnes se kiikutettiin salaa Yhdysvaltain presidentille esiteltäväksi ulkoavaruuden elämän herättämän laajan paniikin välttämiseksi - juuri NASA:n Mars-hankkeen rahoituskriisin alla. No, saatiinpa ainakin herätettyä William Clinton ennen kukonlaulua, aamuyön puuhistaan. ”NASA on tehnyt hämmästyttävän löydön”, aloitti Goldin lehdistötilaisuuden. ”Todistusaineisto on kiihottava, jopa kunnioitusta herättävä, mutta ei aukoton...”[28]

 

Yli 40 yliopiston kunniatohtori, Suomen Kulttuurirahaston Yrjö Reenpään palkinnon saanut paleontologi Stephen Jay Gould oli Niles Eldredgen (o) kanssa toinen synteettisen evoluutioteorian kriisin selvittäjistä punktualismin eli jaksoittaisten tasapainotilojen tai ”toivottujen hirviöiden” malliin liittyen. Gouldin erikoisala on kambrin räjähdys sekä lajien syntyminen ja kuoleminen sukupuuttoon. Hän on kyseenalaistanut luonnon tasapainon käsitteen ja sanoo, ettei uusia lajeja synny ainakaan vanhan käsityksen mukaisesti hitaasti ja varmasti. Gould kutsuu elämän kehityksen fossiilisten välivaiheiden (ns. puuttuvien lenkkien) poissaoloa paleontologien ”liikesalaisuudeksi” (”dirty, little, tradesecret”). Varsinaisten fossiilitodisteiden puutteessa hän uskoo kehityksen tapahtuneen pienissä ja eristetyissä populaatioissa, eikä gradualistisesti hiljalleen, kuten on perinteisesti ajateltu. Gouldin lempiteesejä on myös ajatus elinvoimaisista bakteereista maailman hallitsijoina.

 

Juutalaiset ovat patentoineet keksintöjä erityisesti sähkötekniikkaan liittyen. Yksittäisiä innovaatioita mainitaksemme juutalaisia henkilöitä pidetään muun muassa bensiinin tislauksen (Anton Prokezze & Herman Toch ?) ja laskukoneen (Abraham Stern) keksijöinä.

 

Yleensä suuret keksijät Alexander G. Bell (o) ja Thomas Alva Edison (o) saavat kunnian puhelimen ja fonografin keksimisestä. Oikeuden nimissä juhlintaan tulisi päästää myös Emile Berliner (1851-1929), joka teki erilaisiin telefoneihin ja gramofoneihin pidemmän välimatkan, laajemman käytön ja massasuosion vaatimat parannukset. Berliner rakensi mm. ensimmäiset kiekkomaiset äänilevyt ja kaukopuheluihin soveltuvat puhelimet. Erilaisista -foneista Berlinerin nimiin kirjataan yleensä ainoastaan mikrofoni. Sittemmin Berliner teki pioneerityötä helikopterin suunnittelussa. Vaikutusvaltaa saatuaan Berliner muutti suuntaustaan pelkästä tekniikasta lääketieteeseen ja hygieniatutkimukseen päin: hän järjesti ensimmäisen tieteellisen symposiumin maidonkäsittelystä ja kehitti maidon iskukuumennustekniikkaa.

 

Gabriel Lippman (1845-1921) keksi ”koleostaatin”, jolla mitataan pienimpiä jännitteen eroja pitkän valotusajan avoin-valokuvauksessa. Lippman teki myös varhaista perustutkimusta superjohteiden parissa ja hänet palkittiin v. 1908 Nobelilla vallankumouksellisesta värivalokuvaustekniikasta.

                     

Saksalais-itävaltalainen Siegfried Marcus haki yli 75 patenttia lampun kaltaisiin sähkölaitteisiin ja telegrafisiin sähkönjohtolaitteisiin liittyen. Parhaiten hänet tunnetaan kuitenkin eräänä itsestäänliikkujan, eli ns. auton, ensimmäisistä rakentajista. David Schwartz oivalsi vedyllä täytettyjen ilmalaivojen lentävän. Arkhimedeen laki pätee myös ilmassa: Kappale jonka ympärillä on ilmaa, menettää painostaan yhtä paljon kuin sen syrjäyttämä ilmamäärä painaa. Kuutiometri ilmaa painaa 20 asteessa noin 1205 grammaa, kuutio vetyä vain 84 grammaa. Schwartz kuoli ennen rakentamansa ilmalaivan ensimmäistä lentoa, mutta neitsytlennon toteutti keksijän leski. Hän myi keksinnön patentin Ferdinand von Zepplinille (o) ja huonosti päättynyt yleisölennätysten aika alkoi. Ilmalaivan nimi on fiksoitunut Zeppliniin, mutta hän ei siis ollut zeppeliinin varsinainen keksijä. Kansallissosialistit tahtoivat ilmalaivoja propagandakäyttöön, olihan Saksa ilmalaivaliikenteen johtava maa. Ilmalaivat mahdollistivat aikanaan nopean reittiliikenteen mannerten välillä. Esimerkiksi Atlantin ylitys kesti vain kaksi vuorokautta.

 

Tuntemattoman Samuel Rubenin esimerkki kannustaa vanhempia sallimaan lasten pitää rikkimenneet puhelimet ja radiot leikeissään. Ruben oli itseoppinut ylioppilas, yli 300 patentin laatija ja kodinkoneteknologian tee-se-itse -mies. Rubenin keksintöjä sovelletaan monissa arkipäivän laitteissa: rannekelloissa, sähkömoottoreissa, automaattikameroissa, keinoääni-laatikoissa (mitä se sitten tarkoittaakin) ja satelliiteissa. Nuori näpertelijä rakensi esimerkiksi ensimmäisen alkalipatterin. Siltojen jänneväli- ja kestävyyslaskelmat ovat mekaniikan arkkilaskuja ja akateemisessa maailmassa viran saaminen ilman yliopistotutkintojen tuomaa pätevyyttä vaatii erityistä ansioituneisuutta. Kuitenkin professori Ruben suunnitteli maailman pisimmän suspensiosillan, 8 km pituisen Mackinacin Michiganin osavaltioon, joka avattiin liikenteelle vuonna 1957. Viimein rahoittajia sekä rakennuttajia löydettyään Ruben tuli rakennuttaneeksi kaikkiaan yli 400 siltaa viidelle mantereelle. Myös David Steinman (1886-1960) rakensi Amerikkaan siltoja. Hänet valittiin Idahon yliopiston professoriksi jo 23-vuotiaana ja hän suunnitteli ja hänkin rakennutti kaikkiaan noin 400 terässiltaa.

 

Marvin Minskyä (?) pidetään tekoälyn isänä tietojenkäsittelytieteessä. Dennis Gabor (1900-1979) ymmärsi jo vuonna 1933 paeta Unkarista ja patentoi pääosan yli 100:sta patentistaan Englannissa. Hän kehitti elektronimikroskoopin parannetun muutoksen. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt saamaan aikaan paremman mikroskooppikuvan Gabor mietti, miten olemassa olevasta kuvasta saataisiin enemmän informaatiota. Käytännön tuloksena kokeiluista oli kolmiulotteinen kuva, hologrammi. Gabor kehitti holografian alalla menetelmän, jolla yhden aallonpituuden omaavalla valolla tuotetaan kolmiulotteisia kuvia ”interferenssikuvioista” valokuvauslevylle. Tekniikkaa käytetään vieläkin tasasuunnatun laser-valon avulla, jossa vain yhden aallonpituuden esiintyminen on taattu. Laitetta hyödynnetään tietokoneteknologiassa, tarkassa mittauksessa ja lääketieteellisissä diagnooseissa. Nykyään periaate on käytössä niin autoissa, CD-soittimissa, piilolinsseissä, pimeänäkölaitteissa, kuin hävittäjissäkin. Ensimmäisten holografisten elementtien teko on kallista, mutta seuraavat kopiot tuotetaan huokealla ja yksinkertaisella valokuvaustekniikalla. Gaborin keksinnöt liittyvät myös suuren nopeuden oskilloskooppeihin, optiikkaan ja TV-järjestelmiin. Kvanttimekaniikan sovelluksissa hyödynnetään sitä seikkaa, että elektronit voivat käyttäytyä sekä hiukkasten että aaltojen tavoin. Elektroniaaltojen aallonpituus on näkyvää valoa pienempi ja siten saadaan mahdollisuus suurennuksiin, joita tavallisilla valomikroskoopeilla ei voi saavuttaa.

 

Sir William Herschel rakensi aikansa suurimpiin lukeutuneita teleskooppeja, joiden avulla löysi sisarensa ja tämän ystävättärien kanssa Uranuksen. Kyseessä oli ensimmäinen planeettalöytö 1600 vuoteen ja se rikkoi käsittääkseni seitsemän planeetan taian. Uranus löytyi vuonna 1781 ilman ratalaskuja, vaikka olikin järjestelmällisen etsinnän tulos. Herschel löysi myös pioneerityönä toista tähteä kiertävän tähden sekä kaikkiaan neljä kuuta. (Kun puhutaan ansioituneista kuun löytäjistä, nousee neljä nimeä ylitse muiden: Galilei(o), Cassini(o), Herschel - sekä Voyager 2-luotain. Aurinkokunnastamme on löydetty yli kuuta, läpimitoiltaan 5400:sta 10:een kilometriin.) Uranus oli ensimmäinen suora todiste painovoiman ulottumisesta myös ulkoavaruuteen. Herschelin tiliin menevät myös kolme Uranuksen kuuta: Titania, Oberon ja Umbriel (?). (Jälkimmäisen kuun loppuosa viittaa muuten Jumalan nimeen – kuten ehkä HerschELin omakin nimi.) Herschel päätteli vain kolmentoista tähden perusteella, että oman aurinkommekin täytyy liikkua avaruudessa. Antiikista saakka planeettoja oltiin uskottu olevan ainoastaan seitsemän kappaletta ja löytö innosti muitakin tähtitieteilijöitä etsimään tuntemattomia taivaankappaleita. Seuraavina vuosikymmeninä planeettakandidaatteja alkoi olla jo niin paljon, että ne nimettiin löytäjiensä kaunokirjallisten nimiehdotusten sijaan tylysti kirjaimin: O, P, Q, R, S jne. Vasta kun Herschel lyötiin ritariksi ja alkoi saada vuosittaista stipendiä Englannin kuninkas Yrjö III:lta(o), saattoi hän jättää siihen asti harjoittamansa vakavasti otettavan muusikon toimen ja keskittyä täyspainotteisesti harmittomaan harrastukseensa.

 

Yli kansallisuusrajojen edellisen maanmiehensä jälkiä seuraten myös fyysikko Steven Weinberg kolkuttelee uusia ovia. Weinberg on kiihkeä evolutionisti ja määrittelee elementaalivoimia, joiden pohjalta luonnonlait muodostuvat. Weinberg muovaa käsitystämme tilasta, ajasta, aineesta ja todellisuudesta ja etsii kosmologioiden graalin maljaa, yhtenäisteoriaa. Weinberg pyrkii laskelmillaan osoittamaan luonnonlakien alkuperän ilman erityistä yliluonnollista suunnittelua ja laadintaa. Kun Scientific American (10/1994) julkaisi universumin kehitystä - aina alkuräjähdyksestä keinoälyyn saakka - käsittelevän lähes uskontunnustuksellisen erikoisnumeron, komeili kannessa Carl Saganin, Stephen Jay Gouldin, Marvin Minskyn (?) ja Steven Weinbergin suurella painetut nimet. - Kaikki olivat tietääkseni juutalaisia.

 

Hes 20: 23-44: “Kuitenkin minä kättä kohottaen vannoin heille erämaassa, että minä hajotan heidät pakanain sekaan ja sirotan heidät muihin maihin, koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää, ja annoin heidän saastua lahjoistansa, siitä, että polttivat uhrina kaiken, mikä avasi äidinkohdun, jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, että minä olen Herra. Sentähden puhu Israelin heimolle, ihmislapsi, ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Vielä niinkin ovat isänne minua herjanneet, että ovat olleet uskottomat minua kohtaan. Kun minä toin heidät maahan, jonka olin kättä kohottaen luvannut heille antaa, niin missä vain he näkivät korkean kukkulan tai tuuhean puun, siinä he uhrasivat teurasuhrinsa ja antoivat vihastuttavat uhrilahjansa, siinä panivat esiin suloisesti tuoksuvat uhrinsa ja siinä vuodattivat juomauhrinsa. Niin minä sanoin heille: 'Mikä tämä uhrikukkula on, jolle te menette?' ja niin sai sellainen nimen uhrikukkula aina tähän päivään asti. Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: Ettekö te saastuta itseänne isienne tiellä? Ettekö kulje uskottomina heidän iljetystensä jäljessä? Ettekö ole saastuttaneet itseänne kaikilla kivijumalillanne aina tähän päivään asti, kun tuotte lahjojanne ja panette lapsenne käymään tulen läpi? Ja minäkö antaisin teidän kysyä minulta neuvoa, te Israelin heimo? Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, en anna minä teidän kysyä minulta neuvoa. Se, mikä on tullut teidän mieleenne, ei totisesti ole tapahtuva - se, mitä sanotte: 'Me tahdomme olla pakanain kaltaisia, muitten maitten sukukuntain kaltaisia, niin että palvelemme puuta ja kiveä'. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra: totisesti minä olen hallitseva teitä väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Ja minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olitte hajotetut, väkevällä kädellä, ojennetulla käsivarrella ja vuodatetulla vihalla. Ja minä tuon teidät kansojen erämaahan, ja siellä minä käyn oikeutta teidän kanssanne kasvoista kasvoihin. Niinkuin minä kävin oikeutta isienne kanssa Egyptinmaan erämaassa, niin minä käyn oikeutta teidän kanssanne, sanoo Herra, Herra. Minä panen teidät kulkemaan sauvan alitse ja saatan teidät liiton siteeseen. Ja minä erotan teistä ne, jotka kapinoivat minua vastaan ja luopuvat minusta: muukalaisuutensa maasta minä vien heidät pois, mutta Israelin maahan he eivät tule; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Mutta te, Israelin heimo! Näin sanoo Herra, Herra: Menkää vain ja palvelkaa itsekukin omia kivijumalianne. Mutta vastedes te totisesti kuulette minua ettekä enää häpäise minun pyhää nimeäni lahjoillanne ynnä kivijumalillanne. Sillä minun pyhällä vuorellani, Israelin korkealla vuorella, sanoo Herra, Herra, siellä he palvelevat minua, koko Israelin heimo, kaikki tyynni, mitä maassa on. Siellä minä heihin mielistyn, siellä minä halajan teidän antimianne, uutisverojanne, kaikkinaisia teidän pyhiä lahjojanne. Niinkuin suloisesti tuoksuvaan uhriin minä teihin mielistyn, kun minä vien teidät pois kansojen seasta ja kokoan teidät maista, joihin olette hajotetut, ja osoitan teissä pyhyyteni pakanain silmien edessä. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä tuon teidät Israelin maahan, siihen maahan, jonka minä kättä kohottaen olin luvannut antaa teidän isillenne. Ja te muistatte siellä vaelluksenne ja kaikki tekonne, joilla olette itsenne saastuttaneet, ja teitä kyllästyttää oma itsenne kaikkien pahain töittenne tähden, mitä olette tehneet. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä teen teille, minkä teen, oman nimeni tähden, en teidän pahan vaelluksenne enkä riettaiden tekojenne ansion mukaan, te Israelin heimo; sanoo Herra, Herra."

 

Yakov Zeldovich oli venäläinen teoreettinen fyysikko, joka kehitysopillisten ennakko-olettamusten näkökulmasta käsin iski viimeisiä nauloja tähtien erityisen luomisen ruumisarkkuun. (Onneksi uskomme ylösnousemukseen!) Zeldovich tutki tähtien evoluutiota gravitationaalisen romahduksen näkökulmasta. Miehen tieteelliseksi puolustukseksi sanottakoon, että hänen tapansa oli etsiä kosmologian villeille teorioille konkreettisia  (eli ”betonisia”), kokeellisia todisteita.

 

Norbert Wieneriä pidetään kybernetiikan eli ohjaustekniikan perustajana. Nuori Norbert oli lapsinero ja isä vaati pojaltaan paljon. Nelivuotiaan Norbertin satukirjat olivat kevyimmillään tieteiskirjallisuutta - jota hänelle ei tarvinnut lukea ääneen. Seitsenvuotiaana poika oli jo tutustunut Lajien synnyn kaltaisiin modernin tieteen perusteoksiin. Poikkeuksellinen lahjakkuus lapsuudessa tarkoittaa yleensä vain poikkeuksellisen nopeata kasvamiseen liittynyttä kehitystä. Käytännössä ero ikätovereihin kaventuu aikuisuutta kohden. Wiener valmistui 18-vuotiaana filosofian tohtoriksi ja liekö perfektionismia, että omisti elämänsä järjestyksen luomiselle. Wiener tutki luonnossa esiintyviä epäsäännöllisyyksiä, kuten vellovaa vettä tai tuulta ja pyrki voittamaan luonnon erilaisin korjaustekniikoin ja kontrollijärjestelmin. Turbulenteissa virtauksissa kaikki virtaavan aineen osaset voivat liikkua järjestäytymättömästi kaikkiin suuntiin. Tällaisissa virtauksissa on niin paljon muuttujia (tiheys, nopeus, paine, viskositeetti, kokoonpuristuvuus jne.), että niiden liikkeitä ei kyetä määrittämään vaikka fyysikot ovat yrittäneet ratkaista ongelmaa jo lähes 200 vuotta. Wiener askarteli esimerkiksi erilaisten automaattien, tutkien ja aseiden tähtäinten kanssa, vaikka kieltäytyikin viimeisten 17:n elinvuotensa aikana yhteyksistä aseteollisuuteen. Wienerin keksinnöt loivat edellytyksiä tutkalaitteiden parantamiselle, nopeille tietokoneille ja automatisoiduille tehtaille. Tarinan erikoisuus on siinä, että keksijä sai keksiä myös juutalaisuutensa omin päiten murrosiässä. Isä sitä nimittäin ei kertonut. Wienerin käyttöönottama sana kybernetiikka tulee kreikasta ja tarkoittaa ruorimiestä. Elämän syntyä pohtiessaan Wiener on kirjoittanut: ”Informaatio on informaatiota, ei ainetta tai energiaa. Se materialismi, joka ei tätä myönnä, ei voi selvitä hengissä nykypäivänä.”[29]

 

Immanuel Velikovsky ei kuulunut kristittyjen kreationistien leiriin, mutta tästä huolimatta hänen teoksiansa pidetään suuntaa antavina erilaisille katastrofiteorioille. Hän oli ensimmäisiä, jotka alkoivat liittää Raamatun alkukatastrofeja luonnontieteellisiin katastrofeihin. (”Vedenpaisumuksen” yhteyteen on esimerkiksi liitetty sellaisia käsitteitä kuin planeettojen kiertoratojen muutokset, alkumantereen hajoaminen, geologiset kerrostumat, fossiilit, vulkaaninen toiminta, lämmenneestä merivedestä aiheutuvat myrskyt ja tästä jälkikatastrofina syntynyt jääkausi.) Velikovsky on luonnollisesti hyvin kiistelty henkilö. (Siinäpä se, miksi tieteellisen toisinajattelijan kohdalla huomio kiinnitetään itse asian ohitse henkilöön? Jollet kykene vastaamaan argumentteihin, tee niiden esittäjästä henkilökohtaisesti arveluttava. Vastavirtaan uinti tuo kyllä aina esille joitakin luonteen särmiä lisäämään vedenvastusta.) Omalla lääketieteen ja psykoterapian alallaan Velikovsky oli kuitenkin asiantuntijaksi luokiteltu henkilö ja ammatillisen syrjähypyn tehtyäänkin häntä arvostetaan joistakin luonnontieteellisistä ansioista. Velikovsky perusti vuonna 1922 Scripta Universitatiksen, lehden joka pui juutalaisten panosta luonnon- ja humanistisiin tieteisiin ja joka oli eräs kasvualusta Jerusalemin Heprealaiselle yliopistolle. Lehdessä vaikuttivat myös sellaiset henkilöt kuin Albert Einstein, Nielsin veli Harald Bohr ja Tullio Levi-Civita. Velikovsky laati Egyptin ja muiden antiikin maiden uudistetun kronologian, jossa palattiin entiseen käsitykseen Exoduksen ajankohdasta noin 1450 eKr. Velikovskyn lanseeraamassa Ipuwer-papyruksessa samanniminen kirjuri kertoo Egyptiä kohdanneista juutalaista perinnettä vastaavassa järjestyksessä olevista vitsauksista.[30] Velikovsky etsi Egyptin vitsausten Jumalan interventioille teknisiä selityksiä taivaankappaleiden liikkeestä ja suuresta meteoriitista. (Villeimpiä ideoita lienee ehdotus, että Venuksen kometaarinen häntä olisi aiheuttanut öljyvarannot...) Hän esimerkiksi ennakoi oikein, että Venus olisi kuuma planeetta, auringolla olisi korkea sähkövaraus, Jupiter emittoisi radioaaltoja, maan magneettikenttä osuisi Kuun radalle saakka ja että Kuun pinnan alla olisi jyrkkä lämpötilagradientti. Velikovsky ei ollut asiantuntija tähtitieteessä. Hän ei ollut yksinkertaisesti omalla alallaan. Voisiko kuitenkin ajatella, että tieteellinen konsensus estää todella uusien ja vallankumouksellisten ideoiden nousemisen asiantuntijoiden sisäpiiristä vaikka niissä olisi perääkin? Joka tapauksessa evankelisten piirien luomisuskovien tutkijoiden vähäväkinen leiri on lähtenyt hakemaan juutalaisista kollegoistaan ja isoveljistään tukea.  Velikovskyn teoksia ovat mm.: Earth in Upheaval (1955), Ages in Chaos: From the Exodus to King Akhnaton (1952), The Assyria Conquest (1978), Ramses II and his Time (1978), Peoples of the Sea (1977) ja Oedipus and Akhnaton (1960).

 

Albert Kahn (1869-1942) tunnetaan lempinimellä ”nykyaikaisen tehdassuunnittelun isä”. Kahn oli saksalaissyntyisen rabbin poika ja hänen luomistaan massiivisista Fordin, Chryslerin ja General Motorsin tehdaskomplekseista tuli globaalisen arkkitehtuurin johtotähtiä. Kahn piirsi yli 2000 rakennusta ympäri maailman, mutta otti huipulla ollessaankin vastaan synagoogien piirtämispyyntöjä. Neuvostoliiton teollistamisen yhteydessä vuonna 1929 Kahn suunnitteli NL:oon yli 500 tehdasta kahdessa vuodessa. (Pyräyksen luulisi tehneen laitoksista melko monotonisia...) Eestin Saarenmaalla syntynyttä Louis Kahnia kutsutaan metafyysisen arkkitehdiksi. Hän tukee väitettä, että arkkitehtuuri on vanhojen miesten taide, sillä ensimmäiset itsenäiset talonsa hän rakensi vasta täytettyään 40 vuotta. Kahdenkymmenen viimeisen vuotensa aikana hän ehti tulla aikansa merkittävämmäksi arkkitehdiksi. Kahnin oli ikään kuin vaikea erottaa rakennuksen ulkokuorta ja hän pyrki tyhjään julkisivurakennelmaan, ”jonka takana ei asu ketään”. Ultramoderni suunnittelu tavoitteli jotakin ikivanhaa. Kahn totesi arkaaisessa alkumuodossa olevan enemmän elämää. ”Onko pylvään sisus täytetty toivolla?” oli Kahnilla tapana kysyä oppilailtaan. Max Abramovitz oli toinen YK:n New Yorkin pääkonttorin suunnittelijoista. Dankmar Adler vaikutti mm. Chicagossa ja Buffalossa viime vuosisadan lopulla maailman ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä rakennettaessa. Gordon Bunshaft oli ensimmäisiä lasinkäyttäjiä pilvenpiirtäjien julkisivussa. Michel de Klerk kuului Amsterdamin koulukuntaan ja on tunnettu mielikuvituksellisista ja suggestiivisista ratkaisuistaan. Arne Jacobsen tunnetaan paremmin huonekalusuunnittelijana. Hänen suunnittelemansa puristamalla valmistettava ”muurahaistuoli” lienee historian eniten valmistettu huonekalu. Eric Mendelsohn oli eräitä betonin löytäjiä antiikin roomalaisten jäljessä. Vuoden 1929 pörssiromahduksen ja monopolin keksimisen jälkeen New Yorkin taidenäyttelyissä arkkitehtuuria edustivat jonkin aikaa valokuvat pelkästään Mendelsohnin kalliistekoisista rakennuksista. Richard Neutra kehitti paljon imitoitua, villa-suunnittelua. Elisha Otisin (?) vuonna 1857 New Yorkissa esittelemä hissi ohjasi sekin modernia kaupunkiarkkitehtuuria. Slovakian juutalainen André Steiner oli Bauhaus-koulukunnan arkkitehti, jonka onnistui pelastaa tuhansia muita juutalaisia keskitysleireiltä suunnittelemalla niiden yhteyteen työleirejä ja lahjomalla leirin johtajia. Hän oli yksi viidestä juutalaismiehestä ”Työryhmässä”, joka organisoi juutalaisten pelastusoperaatioita.

 

Muita arkkitehtejä ovat olleet Erich Mendelsohn, Alexander Baerwald, Arnold Brunner, Monte Bryer, Leopold Eidlitz, Harry Elte, Bedrich Feuerstein, Percival Goodman, Norman Hanson, Moritz Jacobi, Roy Kantorowich, Dov Karmi, Richard Kauffmann, Leopold Krakauer, Harold le Roith, Alfred Mansfeld, David Mocatta, Sir Nicolaus Pevsner, Yohanan Ratner, Heinz Rau, Ze’ev Rechter, Eugene Rosenberg, Aryeh Sharon, Jozsef Vago, Rudolf Wittkower, Bruno Zevi ja Moshe Safdie (?).

 

Lisa Meitner koki, miten vaikeaa naisen oli vuosisadan alun yliopistomaailmassa päästä opiskelemaan ja tutkimaan. Vaikeuksista huolimatta hänen tutkimuksensa oli Nobelin palkinnon arvoista - kunnia vain meni mieskollegalle Otto Hahnille (o) atomiytimen halkaisemisesta.

 

Usein merkittävät keksinnöt on alun perin tehty sotateollisuuden piirissä. Syvässä suomalaisen rauhan sopessamme seikkaa on vaikea mieltää, mutta maailman tutkijoista sotateollisuus työllistää tälläkin hetkellä valitettavasti yli puolet. Näin ollen juutalaisten voi olettaa vaikuttaneen myös tällä saralla. Pasifistiksi itseään kutsuneen Einsteinin osuudesta atomipommin rakentamiseen on tehty lukuisia dokumenttiohjelmia. Einstein allekirjoitti Yhdysvaltain presidentille Rooseveltille (o) osoitetun kirjeen, joka käynnisti nk. Manhattan-projektin. Leo Szilard kehitti teorian kerjureaktiosta. Hän oli hanakka delegoimaan eksperimenttinsä muille, mutta joutui tällä kertaa hieman vastoin laiskaa luontoaan itse rakentamaan koejärjestelynsä ensimmäiseksi atomireaktoriksi Chicagon yliopiston jalkapallokentän alla olevan kellarin squash-kentälle joulukuussa 1942. Koe oli tieteen historian suuria hetkiä. Szilard ei ottanut osaa onnistuneen kokeen juhlien jatkoihin illalla, vaan sanoi pitävänsä tapahtumaa mustana päivänä ihmiskunnan historiassa. Szilard järjesti ydinfyysikoiden parissa nimien keräyksen pommien käyttöä vastaan Saksan jo antauduttua ja Japanin jouduttua alakynteen. Protesti kuitenkin hylättiin, koska USA oli kuluttanut 2 miljardia dollaria aseen kehittämiseen. Szilard patentoi ydinpommiin johtavan ydinreaktion nimiinsä ja otti sen jälkeen vastuun sen käytöstä. Vuosi 100 000 ihmistä surmanneiden Hiroshiman ja Nagasakin pommien jälkeen Szilard hylkäsi lopullisesti ydinfysiikan ja luki biologiksi. Enrico Fermi (1901-1954) käytti Tukholman-matkaa hyväkseen käydessään pokkaamassa Nobelin, pakeni Mussolinin fasistisesta Italiasta suoraan New Yorkiin ja tuli projektiin mukaan. Hän ymmärsi ydinfission potentiaalin ja tutki keinoja itsensä ylläpitävän fissioon johtavan ketjureaktion laukaisemiseksi.

 

Fermin paradoksi: Fermi kysyi vuonna 1950: Jos älykäs elämä on yleistä Maan ulkopuolella, miksei
meillä ole selkeitä havaintoja avaruusolennoista? Mikseivät ne ole jo täällä? SETI (Search for the ExtraTellestial Intelligence) on etsinyt radiosignaaleja joita avaruuden pitäisi olla tulvillaan koska jo me tällä kehitystasolla lähetämme niitä kaikin antennein. Miksei sieltä tule tänne mitään vastaavaa, jos evoluution on todellakin välttämättömyys?

 

J. Robert Oppenheimer  (1904-1967) koordinoi Los Alamon satoja tutkijoita ja tekniikoita käsittäneen projektin ja oli sen liikkeellepaneva voima. Ystävät ovat kertoneet, että Oppenheimer muuttui muutamassa vuodessa boheemista elämäntaiteilijasta raudanlujaksi organisaattoriksi avioiduttuaan ja saatuaan perheenlisäystä. Arvostelijoiden mielestä hänen suhtautumisensa ongelmiin ja ratkaisujen etsimiseen oli lähes mystinen. Ensimmäisen, Uudessa Meksikossa räjäytetyn atomipommin nimi esimerkiksi oli “Trinity” (kolminaisuus). Hiroshimaan pudotettiin “Little Boy” ja Nagasakiin “Fat Man”. Now I am Death, destroyer of Worlds." Oppenheimer kuulemma siteerasi näin Intialaista Mahadgavita -eeposta jonkin ajan kuluttua sen jälkeen, kun oli nähnyt ensimmäisen atomipommin räjähtävän autiomaassa.

 

Edward Tellerin todistuksen myötävaikutuksella Oppenheimer tunnettiin ketjupolttajana ja hän oli kuollessaan henkisesti luhistunut ihminen. Hän oli aina halunnut tehdä historiaa, mutta uran huipuusaavutukseksi jäikin atomipommi ja sen peruja elinikäinen syyllisyydentunne. Oppenheimer julistettiin vetypommi-protestinsa takia turvallisuudelle vaaralliseksi vuonna 1954 ja häneltä kiellettiin kaikki työskentelu Yhdysvaltain hallitukselle.

 

Neuvostoliiton menestys avaruudessa laukaisi 60-luvun alun Yhdysvalloissa opettajankoulutuksen ajanmukaistamisen. Amerikkalaisia nuoria kannustettiin isänmaallisiin tekoihin ja tieteen opiskeluun. Oppenheimer oli uusimassa fysiikan ja kemian opetusta. Hän sai mahdollisuuden toteuttaa ideoitaan San Franciscoon perustamassaan Exploratorium-tiedekeskuksessa. Kun yleensä museoissa esineisiin ei saa koskea, keksi Oppenheimer museon, jossa sai - ja oli pakkokin räplätä. Museosta tuli tiedekeskusten esikuva. Nopeassa tahdissa julkaituissa klassisissa teoksissa Exploratorium Cookbook I & II Oppenheimer selitti keskuksen esineet piirrustuksineen myös muiden toteutettaviksi. 70-luvun lopulla jokaisessa Yhdysvaltojen osavaltiossa oli ainakin yksi pieni tiedekeskus, kymmenen vuotta myöhemmin Suomessakin.

 

Liittoutuneiden tiedustelu pelkäsi saksalaisten kehittäneen jo pitkään epätarkkuusperiaatteesta kuuluisan Werner Heisenbergin (o )johdolla fissioon perustuvaa ydinasetta. Manhattan-projektin alkuperäisenä tarkoituksena olikin saada atomipommi valmiiksi ennen Hitleriä (o). Myöhemmin osoittautui, ettei Johtaja ollut koskaan ymmärtänyt suihkumoottorin sen paremmin kuin ydinaseenkaan merkitystä. Tästä huolimatta kysyttäessä sodan jälkeen suurinta yksittäistä sotasankaria, nimesi Winston Churchill (o) tällaiseksi tuntemattomaksi jääneen ranskanjuutalaisen Hitlerin ydinasehankkeen sabotoijan.

 

Hans Bethe oli natsismia paossa Saksasta ja johti Manhattan-projektia myöhemmässä vaiheessa. Suurimman tunnustuksensa tiedeyhteisössä Bethe sai oivalluksestaan, miten tähdet tuottavat energiaa. (Tosin painovoimasta ja kutistumisesta aiheutuneen säteilyn teoriaakaan ei ilmeisesti ole voitu vielä aivan kokonaan sulkea pois. Teoriasta luovuttiin käytännössä siksi, että silloin aurinkomme ei olisi voinut olla niin vanha kuin on kehitysopilliselle kosmologialle välttämätöntä.) Sekä raskaita ytimiä hajottavat fissio-, että ytimiä yhdistävät fuusioketjureaktiot vapauttavat valtavia energiamääriä, mutta meni pitkään, ennen kuin fuusioreaktiota saatiin keinotekoisesti aikaan. (Menetelmä ei ole vieläkään hyötykäytössä kovien alkuolosuhteiden vaatimusten aiheuttaman huonon hyötysuhteen vuoksi.) Maailman johtavien ydinfyysikoiden pitäminen saman pöydän ympärillä ilman arvovaltakiistoja lienee vaatinut Betheltä myös johtamistaitoa. Jotta nopeatempoisessa ryhmätyössä saataisiin aikaan paras tulos, on jokaisesta jäsenestä saatava ulos tämän parhain piirre. Johtajan vaara on sanella itse puolet lopputuloksesta. Kun 86-vuotiaalta Betheltä kysyttiin yleisellä tasolla, onko mitään perää sanonnassa, että fyysikot ovat kuin urheilijoita, joiden suorituskyvyn huippu on väistämättä nuoruudessa, Bethe vastasi: ”Ei, ei ollenkaan. Luulen että olen vielä aika hyvä.”[31]

 

Suuri osa Manhattan-projektiin osallistuneista juutalaisista tiedemiehistä tilitti myöhemmin tuntojaan suhteessa ydinaseisiin. Esimerkiksi Niels Bohr vetosi ”avoimessa kirjeessään” Yhdistyneille Kansakunnille ”avoimen maailman” puolesta ilman ydinaseita. Bohr palkittiinkin vuonna 1957 ”Atoms for Peace” -palkinnolla. Oppenheimer siis keräsi Joseph McCarthyn (o) aikaisissa kommunismi-fobioissa itselleen huonoa karmaa ottaessaan etäisyyttä sodanjälkeiseen ydinaseiden kehittelyyn. Oppenheimerin siirtyessä sivuun Edward ”just push the button” Teller, hänkin Manhattan-projektin juutalaisia, otti ohjat käsiinsä ensimmäisen fuusion avulla toimivan ydinaseen eli vetypommin kehittämisessä. Mikäli Manhattanin yhteisöstä pitäisi jollekin tutkijalle antaa sotahullun maine, esille voisi nostaa juuri H-pommin isäksi kutsuttun Tellerin. Teller pyrki vakuuttamaan lähipiirinsä laskelmillaan siitä, ettei uraani- tai plutoniumpommien ketjureaktio etenisi maankuoreen tai vetypommi valtameriin. Teller siis pyrki vakuuttamaan, ettei pommeja käytettäessä ylipäätään koko maapallo räjähdä.

 

16.7.1945, kun ensimmäinen atomipommi räjäytettiin, muuttui maailmanloppu luonnontieteeksi. Sen jälkeen ihmisellä on ollut kyky tuhota maailma omin neuvoin. Tellerin tuella ensimmäisistä ydinkokeista tehtiin siis pelimiehen päätös ja punaista nappia painettiin - vaikka asiasta käytiin siis edelleen väittelyä johtavien asiantuntijoiden kesken...

 

Telleriä on pidetty hullun sotatohtorin esikuvana juutalaisen Stanley Kubrickin ydinsodan uhasta kertovassa elokuvassa Tri Outolempi (Dr. Strangelove 1964).

 

Uraani 235-pohjainen “pikkupoika” sisälsi 47 kiloa räjähdettä, plutonium-239 -pohjainen “läski äijä” vain 15 kiloa, koska plutoniumin hyötysuhde on 3-4 kertaa uraanipohjaista parempi. Fuusioon perustuvissa vetypommeissa eli lämpöydinräjähteissä miljoonien asteiden aktivaatiokynnys saadaan aikaan pienellä fissioräjähteellä. Tämä johtaa megatonniluokkien tehoon. Yksi megatonni eli miljoona trotyylitonnia tuhoaa kaiken 5 km säteellä. 10-15 km päässä kaikki syttyy palamaan ja vielä 20 km päässä saa vakavia palovammoja. Parin sadan metrin korkeudessa räjäytettäessä paine yltää 40 km säteelle – säteilyvaikutuksesta ja elektromagneettisesta pulssista puhumattakaan. Ohjusten päissä saadaan nykyään kulkemaan sadan megatonnin paukkuja, jotka tekisivät muuallakin kuin Aasian, Afrikan ja Euroopan rajakulmalla ydinsodasta “Kumpi vetää nopeammin?” -tilanteen. Hyvää Uutta Vuotta.

 

Ydinvoimat ovat perinteistä sähkömagnetismia ja painovoimaa huomattavasti voimakkaampia. Voimia voi aseiden ohella valjastaa myös hyötykäyttöön, joten ydinvoimien parissa hääränneitä juutalaisia ei olisi pakko käsitellä ainoastaan ydinpommin rakentajina. Ydinfysiikan projekti-idea oli periaatteessa melko kiinnostava. Ei sen vaatimattomampi kuin loputtoman energialähteen löytäminen. Mitä kuitenkin pommiin tulee, niin erikoistahan ympäri maailmaa koottujen aivojen Manhattan-projektissa oli juuri sen onnistuminen. Vuonna 1949 Neuvostoliittokin räjäytti atomipommin. Vuoteen 1955 mennessä sekä Yhdysvallat että Neuvostoliitto olivat testanneet lentokoneesta pudotettavaa vetypommia. On väitetty, että kauhun tasapainottumisessa parilla amerikanjuutalaisella idealistinuorella, laskutta NL:n laskuun toimineilla vakoojilla, oli suuri osuus.

 

Suuriin voimiin liittyy kuitenkin myös, jollei suuri tarkoituksellisen tuhon kapasiteetti, niin ainakin vaara turmella ympäristöä väärinkäytösten yhteydessä. Leo Yaffe (1916-1997) ajoi ydinvoiman rauhanomaista hyötykäyttöä. Kanadanjuutalainen Yaffe muistetaan lähinnä turvallisuusstandardien ja radioaktiivisten merkkiaineiden kehittäjänä. Myös messiaaninen juutalainen, ”Jews for Jesus”-liikkeen perustaja Moshe Rosen on ydinfyysikko.

 

Myös Richard Feynman lukeutuu 1900-luvun merkittävimpiin - tai ainakin tunnetuimpiin - fyysikoihin. Feynmanin kansainvälisillä diagrammeilla fyysikot voivat kuvata nopeasti ja yksinkertaisesti alkeishiukkasten vuorovaikutussuhteita. Feynman oli kehittämässä atomipommia vuosina 1941-1942 Princetownissa ja 1943 alkaen Los Alamosissa, jossa ensimmäinen koeräjäytys tehtiin 1945. Vuonna 1981 hän esitti ensi kertaa kvanttitietokoneen mahdollisuuden. Feynmanin ei sanota liiemmin välittäneen ympäristön ajattelusta tieteellisen totuuden etsinnässään. Einsteinin tavoin Feynmanin henkilökohtaiset taipumukset tunnetaan tieteellisiä löytöjä paremmin. Mielikuvitus siivitti Richard Feynmanin tutkimusta. Hän oli provosoiva pilantekijä ja kärsimätön teeskentelylle ja tekopyhyydelle. Tutkimustyö ja lapsenomainen uteliaisuus olivat hänelle saman asian kaksi eri puolta. Hän noudatti Sananlaskujen laiskalle annettua kehotusta mennä muurahaisen tykö viisastumaan tarkkaillessaan sokerikulhossa olevia muurahaisia selvittääkseen niiden viestintää ja suuntavaistoa.

 

Feynmanin mukaan suora muurahaispolku on nerokkaiden valmistelujen tulos. Perässä tulevilla muurahaisilla on taipumus oikoa teräviä kulmia ja kulkea sen sijaan loivia mutkia. Jos muurahainen kuitenkin tekee terävän mutkan, se jättää pienempiä määriä feromoneja mutkaan kuin suorille osuuksille. Siten suorat polut alkavat pian tuoksua voimakkaammin ja näin muurahaiset saavat juosta mutkat suoriksi ja kulkea sen sijaan esteistä välittämättä viivasuoraa reittiä. Sananlaskujen vertauskuvien muurahainen ei ole laiska (Snl 6:6-8), muttei myöskään tyhmä (Snl 30:25).

 

Kerran hän istui kärsivällisesti vatkaamassa lasillista vettä, johon oli liuotettu liivatelehtiä, koska halusi tutkia, miten liivate hyytyy, jos se pidetään koko ajan liikkeessä. Hän kertoo muistelmateoksissaan (mm. ”Laskette varmaan leikkiä, Mr. Feynman!” Ursa 1997) harrastaneensa maailmankuulujen tiedemiesten huippusalaisia asiakirjoja sisältäviin kassakaappeihin murtautumista atomipommia rakennettaessa. Muita harrastuksia olivat armeijan kutsuntapsykologien kiusaaminen, mayojen matematiikan tutkiminen, baareissa notkuminen, bongorumpujen soittaminen ja alastonmallien piirtely. Itse hän sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen perheenisä. Muiden mielestä hänen uransa huipentui vuonna 1965 Nobelin fysiikanpalkintoon, mutta mies itse ei pitänyt seikkaa kovin merkittävänä. Kun hänelle ilmoitettiin asiasta puhelimitse aamuyöllä, paiskasi hän soittajille luurin korvaan ja ihmetteli, eikö mokoma asia voisi odottaa aamuun. Feynman jopa harkitsi jonkin aikaa kieltäytyvänsä vastaanottamasta palkintoa, mutta hylkäsi ajatuksen kuullessaan, että kieltäytymisestä nousisi vielä suurempi mekkala. Kuultuaan sairastavansa harvinaista rasvakudoksen syöpää Feynman siirsi mielenkiintonsa lääketieteeseen. Hän teki laskelmia selviytymisensä todennäköisyydestä ja opetteli psykologian ja erilaisten itämaisten tekniikoiden avulla lähestymään kuolemaa.[32]

 

Elämme yksilökeskeisessä yhteiskunnassa. Individualismia korottavassa ympäristössä kiinnitetään huomiota masennukseen, muttei narsistisiin luonnehäiriöihin, jotka raivaavat tiensä ihmisviidakon läpi viidakkoveitsin. En sano, ettäkö Feynman välttämättä olisi heitä, mutta ainakin hän oli tutustunut ajan henkeen. Feynman on sanonut kvanttifysiikasta lentävän lauseen: ”Nobody undestands it” eli ”Ei sitä kukaan ymmärrä”. Kvanttifysiikka on tuonut keskusteluihin päivän ehkä suurimman filosofisen kysymyksen. Objektiivinen totuus on yksi asia, mutta koko objektiivisen maailman olemassaolo on nyt vaakalaudalla. Onko sellaista todellisuutta olemassa, joka ei ole riippuvainen meidän mittauksistamme tai tarkkailustamme?

 

Amiraali Hyman G. Rickoveria pidetään atomisukellusveneen keksijänä. II Maailmansodan jälkeistä suunnitelmaa vastustettiin voimakkaasti, mutta Rickover sai runnottua sen läpi atomienergiakomission avulla. Rickover kohosi arvossaan nopeasti vara-amiraaliksi, mutta teknisenä upseerina todelliseksi sotilasjohtajaksi häntä ei koskaan päästetty. Sotaväessä ei aina pärjää pelkästään maskuliinisella pätevyydellä, vaan pitää hallita myös selän takana puhumisen salat. Rickover pakotettiin eläkkelle ja amiraalin natsansa hän sai hakea kongressin äänestyksellä komentoteiden ulkopuolitse. Samuel Cohenin tutkimusryhmä kehitti vuonna 1958 neutronipommin. Säteilyaseen idea on se, että kohteen infrastruktuuri säilyy eloperäisen kuollessa.

  

Israelilainen Dany Shectman löysi alumiini-mangaaniseoksesta kiteitä, joissa esiintyi mahdottomana pidettyä viisinkertaista symmetriaa. Israelilaisen Weizman-instituutin rakentama aurinkokeräin näyttää täyttävän ensimmäisenä toiveita, jotka aurinkosähköön on asetettu. Menetelmän prototyypillä on onnistuttu keräämään jopa 10 000 kilowattia neliömetriltä. On arvioitu, että Israelin kulutushuippu 6000 megawattia pystyttäisiin tuottamaan keräimillä, jotka poimivat säteilyä 2000 hehtaarin laajuudelta.[33] Israelissa on kehitetty myös parhaita tekniikoita juomaveden puhdistamiseksi suolaisesta merivedestä. Moshe Koppel on kehittänyt tietokoneohjelman, joka skannaa pätkän kirjailijan tekstiä ja paljastaa kirjoittajan sukupuolen 80 prosentin todennäköisyydellä. Koppelin mukaan miehet luokittelevat ja naiset yksilöllistävät; miehet kirjoittavat enemmän asiasta ja naiset asioiden ja ihmisten välisistä suhteista.

Kevin Mitnick on yksi kuuluisimmista tietokone-hakkereista - koska jäi kiinni. Hyperrikolliseksi maalatun Kevinin äiti oli tarjoilija ja isähahmoina tämän usein vaihtuvat miesystävät. Pojan ensimmäinen ”hack” oli menetelmä kulkea paikallisbusseissa maksamatta matkasta. Mitnickin toimintatapaan kuului nk. social engineering eli sosiaalistne taitojen hyväksikäyttö. Meillä puhelinverkon väärinkäyttöä on pidetty miltei mahdottomana, mutta Mitnick kavereineen maksatti laskujaan muilla, loi ja poisti numeroita käytöstä tahtonsa mukaan sekä asetti soitonsiirtoja keskusten etähallintanumeroiden kautta. Tämän kaiken hän teki koulunsa tietokoneilla - joskaan Kevin ei elokuvakäsikirjoituksesta poiketen muuttanut samalla arvosanojaan. Sittemmin Kevin siirtyi amatööristä kokopäivähakkeriksi ja tuomiot pirstoivat hänen opiskelunsa. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä puolustus sai oikeuden toteamaan, että syytetty on tietokoneaddikti, mutta lievennettyyn rangaistukseen liittyi tietokoneen käyttökielto hoitolassa. Jonkin aikaa hoidosta vapautumisen jälkeen Mitnick sukelsi ”maan alle” saatuaan hakkeroitua tietoonsa itseään koskevan pidätysmääräyksen. Pikku hiljaa hänestä tuli Amerikan etsityin rikollinen. Erityisesti maallisen mammonan puuttuminen Mitnickin motiiveista teki hänestä uhan yhteiskunnalle. Mitnickin kaltaisten IT-teknologian kiellettyjä asioita tekevien pikkurikollisten kapasiteetti aiheuttaa vahinkoa on suuri. Mitnickin tapaus on osoittanut, ettei Yhdysvaltain oikeuslaitos vieläkään tiedä, mitä hänen kaltaisilleen tapauksille olisi tehtävä ja viranomaiset ovat antaneet väärää tietoa nuorukaisten tekojen ja kykyjen vaarallisuudesta. Jäätyään viimeisen kerran kiinni Kevin Mitnick herätti tunteita valittaessaan vankila-oloistaan ja voittamalla käräjöinnin oikeuksistaan kosher-ruokaan.

Tikkun olam,

Pauli Ojala
Pauli.Ojala@gmail.com

hämäläinen pakana-kristitty

 

World Jewish Population Distribution, by Frequency of Current Out-Marriages around 1930 and 2000

Rate of Jews now marrying non-Jewsª

1930 2000

Countryb Jewish pop. Countryb Jewish pop.

in thousands % in thousands %

Total 16,600 100.0 Total 12,950 100.0

0–0.9% Poland1, Lithuania1, Greece2,

Palestine2, Iran4, Yemen4, Ethiopia4

4,130 24.9 West Bank-Gaza (Yesh”a)1 215 1.7

1–4.9% Latvia1, Canada1, United States2,

Latin America4, United Kingdom4,

Spain-Portugal4, Other Asia4,

Maghreb2, Egypt1, Libya4, Southern

Africa4

6,700 40.4 Israel1, Yemen4 4,879 37.7

5–14.9% Switzerland1, France2, Austria1,

Luxembourg1, Hungary1, Romania2,

Czechoslovakia1, USSR1, Estonia1,

Belgium4, Bulgaria4, Yugoslavia4

5,340 32.1 Mexico1, Gibraltar4, China4, Iran4,

Syria4, North Africa4

60 0.4

15–24.9% Italy1, Germany1, Netherlands1 385 2.3 Bahamas4, Costa Rica4, Guatemala2,

Venezuela1, India3, Japan4,

Singapore4, South Africa3

101 0.8

25–34.9% Australia2, New Zealand4,

Scandinavia3

45 0.3 Canada1, Chile2, Latin America not

otherwise stated4, Turkey2, Africa

not else stated4, Australia1, New

Zealand3

535 4.1

35–44.9% Argentina3, Brazil2, Uruguay2,

France1, United Kingdom1, Western

Europe not otherwise stated3

1,176 9.1

45–54.9% United States1, Italy2, Netherlands1,

Switzerland1, FSU in Asia3

5,400 41.7

55–74.9% Austria1, Germany1, Eastern Europe

(besides FSU)3

194 1.5

75% + FSU in Europe2, Cuba3 390

3.0

Average rate World

Diaspora

5.1%

5.2%

World

Diaspora

30.8%

48.3%

a Not Jewish at time of marriage. Out-marriage figures are countrywide or regional estimates. This table ignores variation in out-marriage frequencies within countries.

b Data quality rated as follows: 1 Recent and reliable data; 2 Partial or less recent data of sufficient quality; 3 Rather outdated or incomplete data; 4 Conjectural.

 


[1] http://www.jinfo.org/Nobel_Prizes.html

[2] http://www.dorledor.org/nobelmedphys.html

[3] www.science.co.il/Nobel.asp

[4] Encyclopedia Judaica, ”Nobel Prize”. Talouden Nobeliksi kutsuttu palkinto on virallisesti Ruotsin valtionpankin lahjoitusvaroista jaettava palkinto. Ensimmäinen taloustieteen Nobel myönnettiin 1969, kun viittä alkuperäistä palkintoa on jaettu vuodesta 1901.

[5] Encyclopedia Britannica, Inc., Chicago, Ill., Britannica Book of the Year, 1999.

[6] The Encyclopedia of Russian Jewry, Biographies A-I, edited by Herman Branover, Jason Aronson, Northvale, NJ, 1998, pp. 351-352.

[7] The Who's Who of Nobel Prize Winners 1901-1995, 3rd Ed. by Bernard S. and June H. Schlessinger, Oryx Press, Phoenix, AZ,1996, p. 209.

[8] January 1993 issue of Physics Today (p. 20), where Charpak describes his capture by the Nazis while serving in the French Resistance as follows: "Luckily I was only regarded as a Pole and a terrorist. They didn't know that I was a Jew."

[9] http://www.nobel.se/physics/laureates/

[10] The Encyclopedia of Russian Jewry, Biographies A-I, edited by Herman Branover (Jason Aronson, Northvale, NJ, 1998, p. 10).

[11] John Hulley: Comets, Jews & Christians. Päiviö Latvus s. 354.

[12] http://www.dorledor.org/ - Juutalaiset nobelistit ym.

http://ucsu.colorado.edu/~jsu/cgi-bin/famousjews.html - Interaktiivinen sivu, johon käyttäjät voivat itse lisätä  nimiä.

http://grove.ufl.edu/~rmcolker/jews.html

http://jewishamculture.miningco.com/library

http://www.geocities.com/parthenon/athens/4547/

http://virtual.co.il/communities/wjcbook/ Alueellinen jakaantuminen

http://www.afreeman.com/blackjews

http://www.eonline.com/Hot/Specials/Jews/ - Artikkeli juutalaisista Hollywoodissa

http://www.magnet.co.il/keter/

http://www.jewwatch.com/ - Jos luulit antisemitistin tai natsismin olleen kuollut, vilkaise tänne. Liike voi hyvin ja nostaa päätään. ”Keskitysleirejä ei koskaan ollut, juutalaisvainot ovat juutalaisten itsensä sepittämä tarina.”

http://intertain.com/store/jewish

http://nilenet.com/~bkennedy/900/ 900 sitaattia juutalaisista/juutalaisilta

http://gsbkmc.uchicago.edu/parker/dauksas

http://www.netaxs.com/~elkin - Juutalaisia viihdetaiteilijoita

[13] Carsten Peter Thiede, Kala Rooman keisarille s. 67. Perussanoma/ Karisto 1999. Raportti Yigael Yadinin suorittamista kaivauksista teoksessa M. Avi-Yonah/ E. Stern (toim.) Encyclopaedia of Archaelogical Excavations in the Holy Land, III, Jerusalem 1977, s. 809. Jeesuksen ajan juutalaista koulutusjärjestelmää koskien keskeinen teos lienee R. Riesner, Jesus als Lehrer, Tübingen 1988.

[14] Lehninger, Principles of Biochemistry, 1993, s. 420.

[15] Rosevear, D.T. Scientist Critical of Evolution. Evolution Protest Movement, Pamphlet No. 224, July 1980 s. 4.

[16] The Judaica Press, Inc. 1996.

[17] Paul Borchsenius, Pitkä vaellus II. Ristin voitto 1977 s. 114-115.

[18] Asko M. Aurela, Tieteellisen toisinajattelijan käsikirja, Art House 1993 s. 29.

[19] Hawking SW, Ajan Lyhyt Historia. WSOY 1989 s. 175.

[20] Latvus 362. Georg Sylvester Viereck: ”What Life means to Einstein ”, Saturday Evening Post, Philadephia, 26.10.1929. Arthur W. Kac, Rebirth of the State of Israel.

[21] Resnick, R. Introduction to Special Relativity. Wiley, New York 1968 s. 38.

[22]  Ajankohtainen 2, s. 61.

[23] Päiviö Latvus. Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on länsimaista? s. 360-362, 266. Omega-kirjat 2000.

[24] lainaus Kari Enqvistin kirjasta Näkymätön todellisuus, s. 210-211.
"Philipp Lenard oli syntynyt vuonna 1862, Johannes Stark 1874. Lenard oli palkittu kaikkien aikojen viidennellä nobelilla vuonna 1905 katodisädeput-kistaan, Stark vuonn 1919 mm. tutkimuksistaan spektriviivojen käyttäytymisestä sähkökentässä. Lenard oli sijoittanut omaisuutensa, mukaan lukien Nobelin palkintonsa, Saksan valtion obligaatioiohin, joiden arvo romahti nollaan ensimmäistä maailmansotaa seuranneessa hyperinflaatiossa. Lenardin tulkinta oli, että Weimarin Saksan juutalainen hallitus oli varastanut hänen rahansa. Toinen ratkaiseva merkkipaalu Lenardin tiellä kohti natsismia oli ulkoministeri Walter Rathenaun murha 1922. Rathenau oli sosialistinen teollisuusmies ja juutalainen, ja Lenard kieltäytyi kategorisesti suremasta häntä. Opiskelijat ja ammattiyhdistysväki yrittivät tunkeutua yliopistoon saadakseen lipun puolitankoon, mutta Lenard ruiskutti heidän päälleen letkulla kylmää vettä. Siitä väkijoukko vain kuumeni entisestään niin, että poliisin piti tulla suojelemaan Lenardia, joka ei milloinkaan toipunut tästä episodista vaan piti sitä itseään halventavana hirmuisena loukkauksena. Vaikka hänelle kasaantui kaikenlaisia kunnianosoituksia, hän kuvitteli olevansa kollegojensa hyljeksimä. Natsipuolueeseen hän liittyi vasta 1937, mutta kirjassaan Deutsche Naturforscher hän pyrki luomaan "arjalaisen fysiikan" perusteet. Hänen oli luonnollisesti vaikeaa vaieta juutalaisten fyysikoiden aikaansaannoksista, mutta esimerkiksi Herzin tapauksessa, joka oli pulliksi juutalainen, Lenard keksi että hänen menestyksensä kokeellisena fyysikkona johtui nimenomaan hänen arjalaisesta äidistään, kun taas vähemmän onnistunut teoretisointi seurasi juutalaisesta verenperinnöstä. "Arjalainen fysiikka" haistatti pitkät mm. Michelsonin-Morleyn kokeelle ja Einsteinille ja julisti uskoa eetteriin. Bohrin-Sommerfeldin atomimallin korvasi sylinterimäinen atomi, jota donitsinmuotoinen elektroni ympäröi. Saksan ulkopuolella Starkin mallia ei kukaan ottanut vakavasti, ja ennen natseja Starkilla oli nobelistaan huolimatta vaikeuksia löytää työpaikkaa Saksassa. Kenties tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että hän liittyi natsipuolueeseen jo vuonna 1930."

[25]  http://www.dorledor.org/advani-vi.html#intro

[26] John D. Barrow, Lukujen taivas s. 282-290.

[27] Paul Kurtz, An Interview with Isaac Asimov on Science and the Bible. Free Inquiry 2 (Kevät 1982): 8.

[28] Tiede 2000 6/1996 s. 32-33.

[29] Norbert Wiener, Cybernetics, 2. painos s. 132.

[30] Ariel Livson, Historia yllättää, Israel - Luvattu maa. Gummerus 1998 s 158-167, 169-171 ja 314-331.

[31] Asko M. Aurela, Tieteellisen toisinajattelijan käsikirja. Art House 1993 s. 28.

[32] Tieteen kuvalehti 13/1998 s. 74-77.

[33] Tiede 2000 5/1996. s. 17

 

Drawings from the Finnish Nature and Culture

Maalauksia Suomen luonnosta ja kulttuurista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

http://www.kp-art.fi/default.htm

 

Pelasta elämä - luovuta verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!