Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyfs
Nollaveriryhmästä - Salaliitoteoria klassillisesta musiikista
JUUTALAISIA MUUSIKOITA
Jewish Composers and Classic Music
Siansaksa, Hep, Hep, jewelleries ja Hokkus Pokkus: sanoilla on tarinansa.
Juutalaisten hengissäsäilymisen, paluumuuton sekä heprean
kielen elpymisen ohella on olemassa myös unohdettuja salaliitoteorioita,
jotka täyttyvät omina kuukausinamme. Eräs näistä
liittyy nk. emansipaation nopeuteen: juutalaiset ovat nousseet feodaalilaitosten
ulkopuolelta ja ghetoista yhteiskunnan osallistuviksi jäseniksi epäluonnollisen
nopeasti.
Sefanjan kirjan viimeiset jakeet kuuluvat (3:19, 20): "Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra."
Mitä tämä "nöyryytys" oikein on? Juutalaisvainojen massiivisuudesta kertoo
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
Saippuatehtaat olivat vain jäävuoren huippu.
Kuitenkin, kaikitenkin, niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten jäsenten
aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet eduksensa. Ei
niin, ettäkö nämä innovaatiot aina olisivat moraalisesti hyviä luonteeltaan,
mutta viimeistään "puoliksi juutalaisen" Sefanjan ansiosta Raamattuun uskovia
kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina hölmöinä.
Asiallinen agnostikko tai ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä ja
Deboroita - siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja. Jeremia 29:7:
"Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja
rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."
Ubi bene, ibi patria. Missä hyvä, siellä isänmaa.
En ole itse juutalainen. Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa
aiheesta. "Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi." (Snl.
27:2). Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä itsestänsä numeroa, ja
Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on ollut pilkka, ja
sellaisia on perinteisesti ollut tapana tarkkailla kiikaritähtäinten
tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan selvittämisen vaikeaksi,
sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan diskriminaation vuoksi
ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä. Toivon, etten aiheuttaisi kenellekään
ongelmia tai toimisi mauttomasti laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista.
Opportunistien Schindlerien listat seuraavat vasta Himmlerien listoja. Ilmaa on
pakko poistaa, koska uusi
juutalaisvainon kierros kerää potentiaalia. Google-hakukone nosti
antisemitistisen Jew Watch! –sivuston ensimmäiseksi ei-maksullisista linkeistä
hakusanalle "Jew" eli juutalainen.
Sivusto listaa kuuluisia juutalaisia salaliittoteorioiden ja juutalaisvainon
tueksi.
Minä osoitan, että juutalaiset ovat hankkineet asemansa kovalla työllä diskriminaatiosta huolimatta. Haavoitettu ja uhattu eläin on sitä paitsi vaarallinen. Me olemme tuhoamassa maata ja kultturia omien jalkojemme alta pitämällä Israelia silmätikkuna suurennuslasin polttopisteessä YK:n kokousaiheissa ja valtamediassamme. Ei-sitovista resoluutioista Israel saa niskaansa jopa 70%. YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista yli 25%. Mediasota on karkotusten, inkvisitioiden, ristiretkien, feodaalilaitosten ja kiltalaitosten jatkumoa. Siinä ei jahdata varsinaisesti juutalaisia. Isra-el on ainoa valtio, jonka nimi viittaa Jumalan nimeen. Yrittääkö post-moderni aikamme Israelia lyödessään alitajuisesti osua Jumalaan?
Säveltäjien konspiraatio
Musiikin
alalla juutalaisista ovat kunnostautuneet erityisesti esittävät taiteilijat,
pianistit, viulistit ja kapellimestarit. Säveltäjät ovat olleet taka-alalla,
mutta tavallisella kaanonilla (mittatikulla) laskien heitäkin toki on.
Mendelssohnin pankkiirisuvussa käytiin kiivasta kissanhännänvetoa
suhteesta kristinuskoon. Neljästä evankelistasta ex-publikaani Leevi (alias
Matteus) omisti entisenä maanpetturina kirjansa juutalaisille. (Kukaan muu ei
sitten kirjan monivivahteisista VT:n viittauksista lopun perin jyvälle tahdo
päästäkään.) Felix Mendelssohn-Bartholdyn
kärsimysviikkoa kuvaavan Matteuspassion sanotaan
elvyttäneen Johan Sebastian Bachin (o) (Encyclopaedia
Judaican mukaisesti o-merkki viittaa
ei-juutalaisuuteen) tuotannon uuteen suosioon. Useammin kirkoissa kuulee silti Mendelssohnin häämarssin. Felixin sisar Fanny
sävelsi pianolle. Felix oli juutalaisuuden kolmanneksi Moosekseksi kutsutun,
kansansa ghetoista assimilaatioon johdattaneen invalidi Moses
Mendelssohnin sisarenpoika. Ein'
feste Burg ist unser Gott!
(Nro 5 D-mollista.)
Johann
Strauss oli
1800-luvun vaihteen juhlittu valssikuningas Wienissä. Poika JohannBabtist
Strauss opetteli soittamaan viulua isältään salaa, koska isä ei halunnut
yhdestäkään kolmesta pojastaan muusikkoa, vaan laittoi nämä polyteknilliseen
instituuttiin. Isä oli Strauss nuoremmalle idoli.
Hänen jätettyä perheensä poika halusi olla kaikessa isäänsä parempi. Myöhemmin
pojan orkesteri sai isän raivoihinsa ja pojan ja isän välille puhkesi kiihkeä
kilpailu, joka päättyi sovintoon kaksi vuotta ennen isä-Straussin
kuolemaa. Strauss nuorempi oli valssihuuman, elämänilon ja samalla koko vanhan
Wienin symboli - tavallaan 1800-luvun suurin pop-tähti.Helsingin Sanomien kulttuurisivujen mukaan viime
aikoina on kiinnostuttu Straussin pimeästä puolesta.Strauss
nuorempi kesti huonosti epämiellyttäviä kokemuksia, eikä esimerkiksi mennyt
vaimonsa hautajaisiin. Strauss viekoitteli ihmiset tanssin pyörteisiin, vaikkei
itse osannut tanssia (eikä halunnut oppiakaan...) Junamatkoja Strauss ei
kestänyt selvin päin. Hän veti usein ikkunaverhot eteen, koska ei sietänyt
ohikiitäviä maisemia. Rautatietunnelit olivat varsinainen kauhistus, jolloin
Strauss saattoi ryömiä penkin alle piiloon. Strauss nuoremmalla oli korkean
paikan kammo, hän värjäytti vanhoilla päivillään tukkansa ja partansa mustaksi,
ja piti siitä että häntä valokuvataan. Strauss nuoremman sävellysluettelossa on
noin 550 teosta, joista 15 on operettia. Tunnettuja kappaleita ovat mm. Tonava
kaunoinen, Tuhkimo-valssi ja maailman kuuluisin ja eniten esitetty
operetti Lepakko. Straussit ovat juutalaista sukujuurta isän puolelta.
Myös Oscar Straus sävelsi Itävallassa
operetteja.
Georges
Bizet’n ooppera Carmen on kuuluisia Espanjan
kuvauksia, joita on tehty osin ulkomailta käsin. Juutalaisten panos heidän
Espanjan kaudellaan keskiajalla ennen islamin tuloa ja vielä sen aikanakin oli
kuitenkin ollut leimaa antavaa kulta-aikaa ympäristölleen. Carmenissa on
tavoitettu se syvä espanjalaisuus, jonka niemimaan omat asukkaat tuntevat. Sefardijuutalaiset karkotettiin 3.8.1492 - samana päivänä
jolloin (marraanijuutalainen?) Kolumbus nosti
juutalaisnavigaattoreittensa kanssa ankkurinsa. Espanjan loistokausi päättyi
näihin karkoitustunnelmiin.
(Oops! Vai oliko Carmen sittenkin romanitar? Kierrätettyäni edellistä pari vuotta, lähti ilmat pihalle! Osoitin sivistymättömyyteni kun luulin tosiaan Carmenin kuvaavan espanjatarta. No, samoille leireille pistettiin kummatkin, juutalaiset ja mustalaiset. Kohtalontoverit. Isä-ukkoni edesmenneessä raksafirmassa oli säntillisesti töissä reipas ja ulkoilmahenkinen romaninuorukainen. Jäi vähän ahdistava olo, kun tätä ammuttiin Pilvenmäen raviradalla kolmasti keskivartaloon. Sukujen välisessä vendettassa päädyttiin jostakin syystä häneen, eikä se Ukosta mukavalta tuntunut. Itselläni oli lapsena kaverina mustalaispoika joka oli kaimani nimeltänsä. Serkkunsa Jaran kanssa vasta seikkailtiinkin, vaikken aina tahdissa pysynytkään. Jaran kanssa näyteltiin äänenmurrosta 12-vuotiaina. Jara eli täysikäiseksi. De mortuis nil nisi bene.)
Itävallan
juutalainen Arnold Schönberg oli itseoppinut säveltäjä, joka ravisutti
konservatiivisia piirejä säveltämisen 12-äänijärjestelmällään. Schönbergia kutsutaan 1900-luvun musiikin suureksi
vedenjakajaksi. Hän sai kärsiä koko ikänsä pilkkaa ja ymmärtämättömyyttä, siinä
missä joku toinen sai vain potkua muusikonuralleen pahan pojan maineesta.
Chaplin-viikset varastaneen okkultistin koneistoa Berliinistä v. 1933 paennut
Schönberg piti itseään musiikin "evoluution" toteuttajana.
12-säveltekniikassa sävelet ovat suhteessa vain toisiinsa. Se oli säveltäjälle
itselleen vapautta ja mielikuvituksen laukaiseva metodi, jonka avulla hän pääsi
eroon sävellajiorjuudesta ja poissaolevanakin magneettisesta perussävelestä.
Moni muu taas kutsui metodia valinnan poistavaksi järjestelmäksi, pakkopaidaksi
tai musiikin itsemurhaksi. Schönberg oli kuitenkin kaukana
paperiteoreetikoista. Hänen musiikkinsa on vaikeaa kuunnella ja vielä vaikeampi
soittaa. Tämä johtuu, erään analyytikon mukaan, ”pelottavasta
ekspressiivisyydestä ja äärimmäisestä totuuden etsinnästä sävelrivien
rutikuivan rakentelun sijaan.” Schönberg näki Kaikkivaltiaan vaikutuksen
suurten säveltäjien musiikissa – joiden joukkoon luki itsensäkin...
”Säveltäjä on kuin omenapuu, joka ajallaan tuottaa omenia riippumatta
siitä, mitä asiantuntijat niistä sanovat.” Seitsemän tai kaksitoista -
juutalaiskristillisellä symboliikalla ladattuja numeroita kummatkin.
Gustav
Mahler oli väkivaltaisen juutalaismiehen poika. Hän oli
poikkeus suurten säveltäjien joukossa sikäli, että alkoi saada kunnollista
opetusta vasta 15-vuotiaana. Wienin konservatorion pianonsoiton opettaja Julius
Epstein ei ollut kiinnostunut vähemmän
musiikilliselta vaikuttavan miehen murrosikäisestä pojasta, kunnes tuskaantui
ja käski Gustavin lopulta soittaa jotakin. Opettaja käski nuoremman Mahlerin lopettaa soittamisen ja totesi: ”Hän on
synnynnäinen muusikko”. Mahler määritteli
sinfonian siten, että sen tulee olla kuin tämä maailma, sen tulee sisältää
kaikki. Mahler valitti olevansa kolmesti koditon:
Boheemina rahvaassa Itävallassa, itävaltalaisena Saksassa sekä juutalaisena
koko maailmassa. Kaikkialla tunkeilija. Ei missään tervetullut.
Periamerikkalaisen
Aaron Coplandin 85-vuotissyntymäpäiviä oli
juhlistamassa yli 100 amerikkalaista musiikillista järjestöä. Coplandin säveltämiä teoksia ovat muun muassa Rodeo, Appalakkien kevät, ja Billy the Kid.
Appalakkien kevään melodiaa käytettiin aikoinaan
puolessa tusinassa elokuvassa ja muussa musikaalissa. Velipoika soitti Kaartin
seitsikossa Fanfaaria karun miähelle (Fanfare for common man),
joka lienee sävelletty toisen maailmansodan uhreille. Toinen trumpetille ja
alttosaksofonisolisteille tehty kappale on Quiet
city. Kapellimestari voitti vuonna 1944 Pulitzer-palkinnon
ja 1964 presidentin vapaudenmitalin. Vuonna 1971 hänet äänestettiin American Academy of Arts
and Lettersin presidentiksi.
Alfred
Schnittke tuli tunnetuksi ”monityylisen ironisesta,
pastissimaisesta ja noidankattilan lailla kiehuvasta musiikistaan”.
Vuonna 1958 sävelletyssä Nagasaki-oratoriossa voi kuulla yhden Schnittken tyylipiirteistä: atomipommin räjähdys maalaa
pateettisen maailmanlopun tunnelman. Schnittken
sanotaan kahlanneen monenkirjavissa vaikutteissa syvällä ja raskaasti. Hänen
musiikkiaan on kuvattu skitsofreeniseksi, monijakoiseksi ja kodittomaksi.
Säveltäjän leski sanoi, että on korostettu liikaa Neuvostoliiton olojen ja
henkisen painostuksen heijastumista hänen miehensä musiikissa: ”Se on
virhe, sillä kyllä kaikki tulee hänen sisimmästään. Sitä, miksi hän on täynnä
tällaista musiikkia, ei taas kukaan osaa selittää, ei hän itsekään.” Schnittke sai nykymusiikilleen uuden muusan
sydänkohtauksesta. Herättyään viikkokausia jatkuneesta tajuttomuuden tilassa,
opetteli Schnittke kirjoittamaan sävelmiään
vasemmalla kädellä.
Länsimaisen
klassisen musiikin juuret voidaan johtaa gregoriaaniseen musiikkiin ja sitä
kautta synagoogapalvelukseenkin. Klassisen
säveltäjiksi luettakoon vielä mm. George Antheil;
Milton Babbitt;
Marc Blitzstein; Ernest Bloch;
Mario Castelnuovo-Tedesco;Richard
Danielpour; David Diamond;
Paul Dukas; Hanns
Eisler;Rudolf Friml; Reinhold Gliére; Fromental (Elias) Halevy;Louis Moreau Gottschalk; Morton Gould;Emmerich Kalman;
Aaron Jay Kernis; Leon Kirchner;Erich
Korngold;Fritz Kreisler;
György Ligeti; Darius
Milhaud; Shulamit
Ran;Steve Reich;George Rochberg; Sigmund Romberg; William Schuman;Robert
Starer; Ernest Toch
ja Emil Waldteufel.
Marvin Hamlischista tuli ensimmäinen samana
iltana kolminkertaisella Oscarilla palkittu henkilö v. 1974. The Sting tuotti tämän lisäksi neljä Grammy-palkintoa.
Karl Goldmark toimi Wienissä Jean
Sibeliuksen (o) opettajana. Sigmund
Romberg sävelsi yli 2000 laulua ja iskelmää. Richard
Rodgers sävelsi Oscar Hammerstein
II kanssa uuden ulottuvuuden musiikkikomedioita. He saivat yhdessä Pulitzerin v. 1943 Oklahoma-teoksestaan. Muita
menestyksiä olivat mm. South Pacific (1948), The King and I (1951) sekä The
Sound of Music (1959). Billy Rose (William Rosenberg) oli Broadwayn pienikokoinen
lauluntekijä.
Alan
Menkenon säveltänyt Disneyn
piirretyistä musiikin elokuviin Pieni merenneito, Kaunotar ja hirviö,
Aladdin ja Pocahontas.
Hän voitti 90-luvulla kaksi Oscaria töistään. Myös Randy Newman on
Disneyn elokuvasäveltäjä (Toy Story ja Short People, Oscar
Ragtimesta, lisäksi mm. Maverick).
Hänen suvussaan on perinteitä sillä setä Alfred Newman,
”Uncle Al”, oli
aikanaan säveltänyt 20th Century Fox
-elokuvayhtiön tunnusfanfaarin. Edelleen sarjaan laskettakoon Giacomo Meyerbeer, Fredrick Loewe (antiikin
Pygmalionin tarua mukaileva My Fair
Lady, Camelot, Gigi, Brigadoon); Moshe Weinberg; Darius Mildhaud; Noam Sheriff;
Zevi Avni; Yehezkiel Braun; Paul ducas; Benjamin Frankel;
Marc Lavry, Morton Feldman;Philip Glass;
Robert Starer;Animaatio-
ja elokuvasäveltäjä Erich Korngold;
kaksinkertainen Pulitzerpalkittu William Schuman;Marc Blitzstein jaErnest
Bloch. Jacques Offenbachmuistetaan eräänä musiikkikomedian
luojista.
Elokuvasäveltäjinä
ovat toimineet vielä Bernard Herrmann
(kriitikoiden kautta aikojen parhaaksi elokuvaksi kerta kerralta äänestämä Citizen Kane sekä
Psyko); Frank Loesser
ja Alan JayLerner;Franz Waxman; Dmitri Tiomkin; Elmer Bernstein;Burt Bacharach;Danny Elfman;Jerry Goldsmith; Dave
Grusin; James Horner;Erich
Wolfgang Korngold;Johnny Mandel;Alfred
Newman;Thomas Newman; Alex
North; Michael Nyman;André Previn;
David Raksin;Leonard Rosenman;Miklós
Rózsa;Lalo Schifrin; Howard
Shore;Max Steiner; Morris Stoloff;Dimitri
Tiomkin; Franz Waxman
ja Victor Young.
Naissäveltäjistä
on myös juutalaisessa kategoriassa ollut jostakin syystä pulaa.
Esittäjien
konspiraatio
Osoitteessa
http://www.oboss.nl/muziek/100conductors.htm
on lueteltu 1900-luvun 100 tärkeintä musiikinohjaajaa - joista neljäsosa juutalaisia.
Orkesterinjohtajia sekä kapellimestareita ovat Arthur Fiedler;
Serge Koussevitzky;
Zubin Mehta; Julius
Rudel; Jascha Horenstein; Daniel Barenboim;
Eric Leinsdorf; ”Filadelfia-äänen”
luoja, unkarinjuutalainenEugene Ormandy; USA:ssa elämäntyönsä tehnyt
Dalmatianjuutalainen Arthur Rodzinski; Bruno
Walter; George Szell jaAntal
Dorati. Unkarinjuutalainen George Solti tunnetaan syntyperäänsä nähden yllättäen
keskitysleirien kestohittien eli Wagnerin (o) tulkitsijana. Kurt Weil oli syntyjään synagoogakanttorin
poika ja harjoitteli pianoläksyjänsä iltaisin synagoogan
uruilla.
Otto
Klemperer oli saksalaismielisiä juutalaisia ja tunnettu
Richard Wagnerin (o) tulkitsija niin ikään. Varhaisesta katolisesta
taustastaan huolimatta maa ei voinut kestää hänenkään allaan 30-luvun
koittaessa. Sittemmin Wagnerin esittäminenhän tuli Israelissa lailla
kielletyksi, satuttaneista syistä.
Muita
orkesterinohjaajia ovat mm. Daniel Barenboim; Antal Doráti;Istvan
Kertész; Serge
Koussevitzky; James Levine;Lorin
Maazel;Pierre Monteux; Eugene
Ormandy; André Previn;Fritz
Reiner;Leonard Slatkin;
George Szell ja Bruno Walter.
Herzl Shmueli ja Josef Tal ovat musikologeja, Edward Lockspeiser
ja Arthur Jacobs musiikkikriitikkoja, Rudolf
Reti vuosisadan merkittävimpiä musiikin teoreetikkoja, Bruno Nettl ja Mark Slobin
ovat musiikkitieteilijöitä, Vladimir Ashkenazyä
on sanottu muuten vain musiikkineroksi.
Lucky Luken lukijat muistavat
laulajista varsinkin dramaattisen näytelmän synonyymin, näyttelijä-diiva Sarah Bernhardtin.
Konserttisalien metallirakenteet ovat resonoineet seuraavien juutalaisten
oopperalaulajien kanssa: koloratuuri-sopraano Beverly
Sills, ennätykselliset kolme vuosikymmentä
kristallia rikkonut koloratuuri Roberta Peters, mezzo-sopraano
Regina Resnik, sopraano Evelyn
Lear, kontra-altto Margarete Matzenauer, tenori Jan Peerce,
baritonit Mario Ancona ja Robert Merrill sekä basso-baritonit
Friedrich Schorr ja George London. Lisäksi
ovat filmeissäkin esiintynyt ja omaa radio-showtaan toimittanut sopraano Rise Stevens ja
kanttorina uransa aloittanut tenori Richard Tucker.
Muita laulajia ovat Alix Dobkin, Michael Feinstein, Dinah Shore, Ethel
Merman ja Eddie Fischer. Al Jolson jätti nimensä historiaan maailman ensimmäisen
äänielokuvan roolillaan juutalaisen kanttorin poikana, joka veteli kenkäblankkia naamaansa ja ryhtyi isänsä tietämättä
jazz-laulajaksi (The Jazz Singer 1927).
Syyttömiä
sellistejä ovat mm. Steven Isserlis; Karl Davydov; Emanuel Feuermann; Bernard Greenhouse;
Natalia Gutman; Matt
Haimovitz; Ofra
Harnoy;Mischa Maisky; Gregor Piatigorsky;David
Popper; Leonard Rose;
Nathaniel Rosen ja
János Starker.
Sefanjan
salaliitoteoria pätee myös klassilliseen musiikkiin. Jatkossa tulen
tyhjentävästi todistamaan salaliitoteorian populaarimusiikista
diasporankentiltä ja galutinkolkilta.
www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=1806