Takaisin Ajatusvarikolle
DINOGLYFIT
-
DINOGLYPHS -
Esihistorialliset eläimet historian lehdillä
MITEN TULIN USKOON?
Sain kuulla Vapahtajasta jo pienenä. Tai itse asiassa tuppauduin kuuntelemaan saunan alalauteille isäni jutellessa uskonasioista vieraillemme ja kavereillensa - olivat löylyt sitten miten kovat tahansa.
Jeesus ja Raamattu olivat jännittävimmät asiat mitä tiesin. Niissä oli jotakin tosi salaperäistä.
Oikeastaan asiaa ei tuputettu minulle, vaan päinvastoin muistan minulle alkuun sanotun, että tämä ei ole lasten korville.
Isät kun juttelivat keskenään Raamattujen salakuljetuksesta.
Synnintunto heräsi vasta myöhemmin.
Pelkäsin enemmän kummituksia kuin rosvoja (ja tykkäsin enemmän Tuhkimosta kuin Prinsessa Ruususesta).
Jo lapsena koin ahdistusta kun mietin ikuisuutta. Sitä että joku ei lopu koskaan, jos ollaan vaan.
Vapahtajassa minuun vetosi jännitys. Se että Jonkun kanssa olisi tekemistä eikä tulisi tylsää.
Elettiin 70-luvun loppua Kekkoslovakiassa.
Suomi oli rähmällään.
Ateistisen itänaapurin varjossa Kristillinen Liitto SKL oli äärioikeistolainen ja vaarallinen.
Virokin kuului Neuvostoliittoon jossa yliopistojen ainoa pakollinen oppiaine oli tieteellinen ateismi.
Moskovan Butyrkka-vankilassa teloitettiin maanalaisten seurakuntien aktiivijäseniä konetuliasein riviin.
Tein uskoratkaisun tietoisesti ensi kerran Billy Grahamin pitäessä Missio-Helsinki -sarjaa Helsingin Stadikalla.
Kalevi Lehtinen tulkkasi. Vaikka sen nimen opin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Elettiin vuotta 1987.
Oltiin tultu Isän ja Äidin kanssa Forssasta seurakunnan linja-autolla paikan päälle. Oikeastaan silloin oli jo toinen kerta samalla viikolla kun tultiin.
Kun kutsuttiin eteen - To Walk The Isle - niin minä tunsin melkein pakottavaa tarvetta nousta penkistä. Eniten häpesin ja pelkäsin varmaan Isän ja Äidin edessä joiden välistä nousin.
Vaikka juuri he siitä iloisimpia olivatkin. Äiti tosin taisi vähän ihmetellä että mitä tästä tulee. Olin kaksitoista.
Uskonelämä ei kuitenkaan tuntunut oikein ottavan tuulta siipiensä alle.
En uskaltanut tunnustaa asiaa, vaan kielsin sen mieluummin.
Homma alkoi luistaa vasta kun uskalsin tunnustaa Jeesuksen yläasteen luokalleni.
Ensimmäinen kerta oli Opinto-ohjauksen tunnilla, OPO oli sukunimeltään Kaija.
Sen jälkeen tulin tosiaan haudatuksi "kasteen hautaan", koska tunnustuksen jälkeen tulin joillekin kavereilleni kuin kuolleeksi tai marssilaiseksi.
Mutta nyt minulla oli paitsi vapahtaja, myös Herra.
Minulla oli Herra. Kuuluin Taloon.
Itsenäisyys oli ohi.
Samalla meni myös synti ja syyllisyys Jumalan Pyhyyden edessä.
Vapaus meni ja sen kanssa vastuu ikuisuusasiassa.
Vaikka olenkin nyt juridisesti syytön synteihini, minun tulee käytännössäkin elää kutsumukseni arvon mukaisesti.
Kun Herra on jalo, pitää minunkin olla jalo.
Tähän taas elävöitti Kansanlähetys ja sen lastenleirit.
Ikätovereitani oli tullut samoihin aikoihin Ryttylässä "sen tien kulkijoiksi".
Oli kesäleiri vuonna 1988 ja Lähetyskoulun päällä oli myrskykeskus.
Salamat valaisivat entisen poikakodin käytävät melkein yhtäjaksoisesti valaistuiksi.
Yhdessä huoneessa rukoiltiin ääneen ja laulettiin. En tiedä miten osuin sinne, mutta siellä opin itse rukoilemaan ja vuodattamaan sydämeni Vapahtajalle.
Muistan sen lupauksen, että Vapahtaja tuntee minut paremmin kuin itsekään tunnen itseäni.
Ja yhden profetian saman joukon noin 18-vuotiaalta "äidiltä" muutamaa kuukautta myöhemmin.
Hän itse ei sitä ole myöhemmin muistanut.
En tiedä onko siitä tullut itse itseään toteuttava profetia, mutta ei se vielä täyttynyt ole.
En usko että koskaan täyttyykään.
Ei tarvitsekaan.
Yksi on joka pysyy ja kestää.
Last Man Standing ei ole Pauli Ojala.
Last Lamb Getting Lost voidaan vaikka ollakin, ainokaisen, autistisen poikani kanssa.
Meno oli aika karismaattista. Itse asiassa se meni niinkin karismaattiseksi, että olin joidenkin vuosien päästä umpikujassa.
Silloin vaihdoin vaihdetta rationaalisempaan päin, entusiasti kun olin jo luonteenikin puolesta.
"Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärrykselläni", kirjoitti Paavali armolahjoista korinttilaiskirjeessä.
Antiikin termi korinttoloida tarkoitti sikailua.
Korintti oli tuplasatamakaupunki kannaksella ja meno oli sen mukaista seurakunnassakin.
Toinen merkittävä uskon kriisi tuli biologiantunnilla evoluutiosta.
Ajattelin että olkoon Jumala luonut kehityksen kautta tai suunnittelemalla ja toteuttamalla äkisi, kunnia Hänelle.
Todistusaineisto rappeutumisen, katastrofismin ja äkillisen luomisen puolesta vain oli niin vakuuttava, että piti ottaa kantaa.
Siitä alkoivat nämä "vaikeudet". Uskovalta biologianmaikalta saadusta nelosesta.
Onneksi muiden bilsankurssien numerot olivat kymppejä.
Matti Leisola, silloinen Cultorin tutkimusjohtaja, sittemmin TKK:n dosentti, neuvoi vastaamaan siihen mitä kysyttiin ja varoitti kikkailemasta.
Hän kuitenkin neuvoi minua valitsemaan Helsingin yliopiston TKK:n sijaan, jos debattia tahdoin.
Kymmenen vuotta myöhemmin TKK:n professori, sittemmin dekaani Leisola varoitti sukulaispoikaa samasta kikkailusta väitöskirjan suhteen.
Minä kuitenkin kikkailin.
Siitä saakka olen roikkunut löyhässä akateemisessa hirressä pihalle nauretun väitöskirjani kanssa.
Tämä on isätön sitoutumattomuuden aika.
Aika, jossa pärjäävät parhaiten paskanjauhajat ja muiden työllä ratsastavat managerit.
Väitös on sotilasvala ja konfirmaatio. Juuri väittelemistä siellä eniten pelätään.
Mitä ne yhtä Joukahaista pelkäävät? Yliopiston Väinämöiset.
Lehtori Toisola oli ollut ennen vakaumuksellinen evolutionisti ja suhtautunut ylimielisesti isääni.
Maalaisserkkuunsa joka oli tullut uskoon itsemurhaa tehdessään, puntiksella ladattu rynnäkkökivääri matkassaan Kouvolan keskustassa.
Luvattomasta poistumisesta PU:n nauhoineen ilmoittauduttuaan kompanian päällikkö oli kutsunut koko KrH:n käytävälle ja ilmoittanut:
"OJALALLA ON ASIAA!"
Ja isä oli kertonut että Jeesus oli armahtanut hänet. Itseinhossa ei ollut pakko lopettaa ja lahdata itse itseänsä saunan taakse.
Armeijan aluksi 17-vuotiaana palveluksensa aloittanut isä oli oman isänsä neuvon mukaan ilmoittautunut aina kun kysyttiin vapaaehtoisia.
Niitä olikin sitten kaivattu iltahartauden pitäjiksi urheilujoukoissa.
Kuukaudesta kuukauteen Jumalaa rienattuaan kommunistin pojan mitta oli tullut täyteen.
Itseäni tiedustelutulenjohtueen miehet kutsuivat RUK:n sulkeisissa "Litmaseksi" kun kokeilin ohjesäännön tulkinnan rajoja voittajakompaniana kurssin päätösparaatissa.
Kompanian vääpeli huusi "Ojala vähän eteenpäin! Ojala vähän taaksepäin!" Huolimatta sitä kuka mies rivistä oli möhlinyt. Ojalasta tuli kikkailun mittapuu.
Mutta myös minulle vasta armeijan karut ja rajut olot tekivät uskon tunnustamisen ja kristityn nimen kevyeksi kantaa.
Jeesus on raksamies. Kapteeni. Paimen, se taitava. Tie. Totuus. Elämä. Ylösnousemus. Luomisen Insinööri. Historian kirjailija.
Miksei siis myös oman tiensä kulkija eli Tutkija?
Näin minä tulin uskoon.
GOOGLE-ARVONTA
Lauseeseen "Miten tulin" ehdottaa Google tilastojensa ja kysyntätarjontalain perusteella jatkoksi pelkkää
"Miten tulin uskoon"
Hyvä.
Sen sijaan lauseeseen
"Miten tulla" google jatkaa rankingia sanoilla
Miten tulla raskaaksi 209 000
Miten tulla rikkaaksi 19 300
Miten tulla onnelliseksi 281 000
Miten tulla sairaaksi 130 000
Miten tulla kuumeeseen 34 000
Miten tulla kauniiksi 220 000
Miten tulla miljonääriksi 9800
Miten tulla anorektikoksi 3690
tulosta.
Sanalle Jeesus haetuimmat jatkot ovat
Jeesus Kristus 210 000
Jeesus jeesusteippi 7870
Jeesus tulee 485 000
Jeesus on Herra 65600
Jeesus hallitsija 13500
Jeesus pelastaa 81100
Jeesus auta 95 500
Jeesus illuusio 9610
Jeesus siunaa lapsia 50 900
Jeesus tulee oletko valmis 50 000
Jumala
on kauneus 25 500
jumalanpalvelus 128 000
jumalat 407 000
jumalan teatteri 93 800
jumalat juhlivat öisin 11 100
jumalainen näytelmä 10 200
Jumala loi 99300
Jumala on rakkaus 310 000
Jumala on kuollut 240 000
Jumala auta 164 000
Jumala voi 1360 000
jumala ei ole suuri 491 000
jumala lyrics 9610
Jumala vihaa Suomea 64 800
jumalanpalvelusten kirja 17800
How to
See the Handcraft of the Creator in Nature?
Miten tulla uskoon luonnossa?
http://www.kp-art.fi/default.htm
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate
Blood!
ûM˙Mû