Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyfs
Materialismi eli Monismi
MATERIALISMUS UND
MONISMUS
Kirjotti L.H. Sandelin
Lukion rehtori
Porvoo
WSOY
1909
Aikalaiskuvauksen skandeerauksesta ja sen lapsuksista vastuussa Pauli Ojala. Kysymyksiä voi esittää osoitteeseen Pauli.Ojala@gmail.com
Sisällysluettelo
I Johdanto sivu 1
II Voima ja aine - sivu 9
III Elämä ja kehitys - sivu 19
IV Sielunelämä - sivu 35
V materialistinen totuus - sivu 52
VI Materialismin suhde uskontoon - sivu 66
VII Materialistinen siveellisyys - sivu 81
VIII Loppusana - sivu 96
I Johdanto
1
Sana materialismi johtuu latinalaisesta sanasta materia = aine ja merkitsee
siis suomeksi samaa kuin »aineellisuus.).
Tassa on ·meidan kuitenkin kohta ensiksi tehtava erotus tietopuolisen ja
kaytannollisen materialismin valilla. J aIkimmainen on semmoinen eliimiinsuunta,
j olla ei ole mitaan korkeampaa paamaaraa kuin aistilliset nautinnot tai niita
varten tarpeellisten varojen ja keinojen hankkiminen. Tietopuolinen materialismi
taas on katsantokanta, j onka mukaan ei ole olemassakaan mitaan muuta kuin
tiima nakyvainen eli aistimilla havaittava maailma. Se kieltaa toisin sanoin
kaiken henkisen, niin Jumalan kuin ihmishengenkin olemassaolon.
Tietopuolisesta materialismista on nyt tassa kirjasessa etupaassa puhe.
Tietopuolinen ja kaytannollinen materialismi eivat viilttamattomasti kuulu
yhteen. Kaytannollinen materialisti voi kylla syysta tai toisesta tunnustaa j
otain materialistisesta poikkeavaa maailmankatsomusta. Han on esim. jo
lapsuudessaan voinut omistaa kristinuskon syysta, etta sita hanelle on opetettu.
J a han on siina pysynyt ehka juuri siita syysta,. etta han kaytannollisena
materialistina ei ole huolinut vaivata itseaan semmoisten kysymysten
tutkimisella.
Sandelin. Materialismi. - 1
2
'Toiselta puolen on kylla my os ollut semmoisia tietopuolisia materialisteja,
joiden harrastukset eivat suinkaan
·ole tarkottaneet ainoastaan aineellisuutta. Semmoisia olivat esim. stoalaiset
vanhana aikana. He halveksuivat aistillisia nautintoja ja pyrkivat vapautumaan
aineellisuuden vallasta.
Asianlaita on nyt kerran semmoinen, etta ihmiset ylipaansa ajattelemisessaan j.a
toiminnassaan eivat ole kovinkaan johdonmukaisia. Niin eivat elama ja oppi
myoskaan aina ole sopusoinnussa keskenaan. Mutta toiselta puolen on my os
luonnollista, etta nama kaksi aina jonkun verran vaikuttavat toisiinsa.
Tietopuolinen ja kaytannollinen materialismi kuuluvat toki myos varsin
laheisesti yhteen.
Kai jokainen sen kiisittaa, etta on jarjetonta harrastaa semmoista, mita ei
ollenkaan ale olemassakaan. Totta kai sitte materialistikin huomaa, ettii kaikki
henkiset riennot ovat turhia, koska mitaan henkista ei oleo J os han on
vahiiiikaan johdonmukainen, niin mita han harrastaisi muuta kuin
aineellisuutta, aistillisia nautintojaan. J a onhan toiseltapuolen myos
luonnollista, ettakunkin elaman laatu paljo vaikuttaa hanen
katsantokantaansakin. Kaytannolliselle materialistille on materialistinen
katsantokantakin epailematta luonnollisin, koska se paraiten on sopusoinnussa
hanen kaytannollisten harrastustensa kanssa.
Oman katsantokantansa vastakohtaa materialistit useimmiten sanovat
spiritualismiksi, j9ka sana johtuu latinalaisesta sanasta spiritus (henki).
Silla he tarkottavat semmoista kasitysta, . etta aineellista maailmaa ei
todellisuudessa ole olemassa. Yksin henkimaailmalla on todellista
olevaisuutta. Mutta vaikl.<a uskookin henkisten voimien ja olentojen olevan
olemassa,niin ei. silt a valttamattomasti tarvitse kieltaa aineen olemassa
oloa.
2
Toiselta puolen on kyUa myos oUut semmoisia tietopuolisia materialisteja,
joiden harrastukset eivat suinkaan
·ole tarkottaneet ainoastaan aineellisuutta. Semmoisia olivat esim. stoalaiset
vanhana aikana. He halveksuivat aistillisia nautintoja ja pyrkivat vapautumaan
aineellisuuden vallasta.
Asianlaita on nyt kerran semmoinen, etta ihmiset ylipaansa ajattelemisessaan ja
toiminnassaan eivat ole kovinkaan johdonmukaisia. Niin eivat elama ja oppi
myoskaan aina ale sopusoinnussa keskenaan. Mutta toiselta puolen on myos
luonnollista, etta nama kaksi aina jonkun verran vaikuttavat toisiinsa.
Tietopuolinen ja kaytannollinen materialismi kuuluvat toki myos varsin
Hiheisesti yhteen.
Kai jokainen sen kasittaa, etta on jarjetonta harrastaa semmoista, mita ei
ollenkaan ole olemassakaan. Totta kai sitte materialistikin huomaa, etta kaikki
henkiset riennot ovat turhia, koska mitaan henkista ei oleo J os han on
viihaiikiian johdonmukainen, niin mitii han harrastaisi muuta kuin
aineeUisuutta, aistillisia nautintojaan. J a onhan toiseltapuolen myos
luonnollista, ettakunkin elaman laatu paljo vaikuttaa hanen
katsantokantaansakin. Kaytannolliselle materialistille on materialistinen
katsantokantakin epailematta luonnollisin, koska se paraiten on sopusoinnussa
hanen kaytannollisten harrastustensa kanssa.
Oman katsantokantansa vastakohtaa materialistit useimmiten sanovat
spiritualismiksi, joka sana johtuu lati- . nalaisesta sanasta spiritus (henki).
Silla he tarkottavat semmoista kasitysta, . etta aineellista maailmaa ei
todellisuudessa ole olemassa. Yksin henkimaailmalla on todellista
olevaisuutta. Mutta vaikka uskookin henkisten voimien ja olentojen olevan
olemassa, niin ei silta valttiimattomasti tarvitse kieltaa aineen olemassa
oloa.
3
'Materhilistit sanovat mielellaanoppiansa >>uudemmaksi
maailmankatsantokannaksi», vaittavat, etta se perustuu tieteen
viimeisl~n,tuloksiin. He tietavat kylla, etta nykyajan ihmiset 'tuntevat
tavattoman suurta kunnioitusta »tieteen viimeisia tuloksia~ kohtaan. J a niihin
on sitii mukavampi vedota, kl.m useimmat ihmiset tietysti eivat itse osaa ottaa
selkoa siita, mitka nama »tulokset» oikeasfaan ovat.
Mutta onhan toiselta puolen paljo semmoisiakin ihmisia, jotka paremmin
luottavat siihen, mika on vanhaa ja koeteltua .. Sentahclen vaitetaan toiste
taas, etta »materialismi on vanhin kaikista maailmankatsantokannoista».
Kumpikaan vaite ei ole aivan oikea. Silla tieteen tuloksia voi selittaa ed
tavaIla ja tiedemiesten joukossa on nykyaankin seka materialisteja etta
materialismin vastustajia. Eika ihmiskunnan historia tunne sita aikaa, milloin
materialismi olisi oIl ut yksin vallitsevana. Jalkimmainen vaite on kuitenkin
ehka oikeampi.
Kunkin yksityisenkin ihmisen kasitys ja harrastus lahenee luonnollisesti aluksi
materialismia. J 0 ennenkuin henkielama varsinaisesti on herannyt, vaikuttaa
ulkomaailma valtavasti aistimien kautta meihin. Siihen sentahden ihmisen
huomio ensiksi kiintyy eikii pienella lapsella viela ole kykya tehda erotusta
sen ja henkieliiman valilla. Materialismi onkin juuri semmoisen ihmisen
katsantokanta, joka ei ole voinut kohota tuota ensimmaista kasitystaan
korkeammalle tai joka on vajonnut sille takasin.
Samaten on materialismi kyIla ihmiskunnankin historiassa ikivanha
katsantokanta. Varsinaisena oppina se esiintyy jo 5:11a vuosisadallae. Kr.
kreikkalaisessa filosofiassa.
Harvoin on materialismi kuitenkaan oIl ut yleisemmin levinneena kuin Ranskassa
ennen sikalaista suurta vaIlan-
4
kumousta ja sen aikana eli siis 18. vuosisadan jiilkipuoliskolla. Silloin jo
yleisesti julistettiin: »Ihminen on kone», ja vakuutettiin, ettii maailma ei voi
tulla onnelliseksi, ennenkuin jumalankieltiiminen on yleisesti piiiissyt
valtaan. Marraskuussa v. 1793 n. s. kansalliskonventti juhlallisesti
piiattikin lakkauttaa kaiken uskonnon, jonka sijaan asetettiin jiirjen palvelus.
Mutta tamii materialismin voitto oli silloin varsin lyhytaikainen. Monet
jiirkyttiivat historialliset tapahtumat ja uudestaan heriinnyt uskonnollinen
harrastus vaikuttivat, ettii se ennen pitkiiii sai viiistyii ihanteellisemman
katsantokannan edestii.
Nykyaikanakin on, niinkuin tunnettu, materialistinen katsantokanta jiilleen
varsin suosittu sivistyskansojen keskuudessa, sekii meilla ettii muualla.
Tiinne ovat materialistiset opit tulleet etupiiassa Saksasta .. Meillii
eriimman tunnetut materialistiset kirjailijat ovatkin saksalaisia, esim.
eliiintieteilijii Karl Vogt (t 1895) ja liiiikari Ludvig Buchner (s. 1824).
Viimemainitun teoksista on enimmiin tunnettu eras »Voima ja aine» niminen paksu
kirja.
Nama edustavat kuitenkin viihan vanhempaa, noin viime vuosisadan puolivalissa
muodissa ollutta materialistista katsantokantaa. J alienee heidan opeillaan
kylla vielii varsin pa1jo kannatt~jia laajemman yleison keskuudessa. Se onkin
verrattain helppotajuinen. Vaan ei se siltii enaa taida olla oikein hyviissä
kurssissa. Ei taida olla juuri monta tiedemiestii, jotka nyt eniia
hyvaksyisivat sita· semmoisenaan. Siihen viittaa jo sekin seikka, ettii.
materialistit varsin yleisesti eivat enaa tahdo hyvaksya nimitysta
materialismi. He ovat sille keksineet toisen, kauniimmalta soivan nimityksen:
»monismi» .
. Sana monismi johtuu kreikkalaisesta sanasta monos (= yksi, ainoa) ja tarkottaa
semmoista oppia, etta on ole-
5
massa yksi ainoa olemisen peruste. Itsessaan tama nimitys siis ei sano mitaan
siita, mika tuo peruste oikeastaan on. Monistinen on myos esim. kristinusko,
koska se johtaa kaiken olevaisen yhdesta, J umalasta. Mutta materialistien
mielesta se tietenkaan ei voi ol1a mikaan muu kuin aine. J a he ovat nyt kerran
opilleen omistaneet tuon nimityksen. Mutta niin ollen ei myoskiian ole mikiian
oleellinen erotus olemassa materialismin ja monismin valilla. Monismi on vain
jonkun verran enemman ajanmukainen, koska se todistuksiaan varten on voinut
kayttaa hyvakseen luonnontieteissa, varsinkin kehitysopissa, viime
vuosikymmenina tapahtunutta snurta edistysta.
Monismin vastakohtana materialistit halveksuen puhuvat dualismista. Talla
nimityksella, joka johtuu latinan sanasta duo (= kaksi), he tarkottavat
semmoista katsantokantaa, jonka II!ukaan aineen ohessa on henkisiakin olentoja
ja voimia. Semmoinen ajatus on heidan mielestaan perati epatieteellinen.
Monistisen opin tunnetuimpia julistajia on nykyiii:in Jenan yliopiston
professori Ernst Hackel (synt. 1834). Erittain kuuluisaksi on tullut hanen
kirjansa »Die Weltrats eh> (Maailmanarvotukset), joka nykyaan on jOnkunlainen
materialistien raamattu. Siina han Inulottelee monistisen filosofiansa avulla
kaikki maailmanarvotukset voivansa ratkaista. Silla onkin oUut tavattoman suuri
menekki*) ja nahtavasti on uskovaisia varsin paljo. Kiihkoisasti toimii
Hackelin oppien puolesta eras Jenassa oleva ,)Deutscher Monistenbund,)
(Saksalainen monistiliitto).
Mutta jos Hackelilla ja hanen kirjallaan on ihailijoita,
*) Taman kirjottajalla on saksankielinen, rnuutama vuosi takaperin ostettu
kappale (siita ovat seuraavassa esitetyt lainaukset otetut). joka nirnilehdella
olevan ilrnotuksen rnukaan on 121-130. tuhatta. On siita myoskin kaannoksia
muutarnille rnuille kielille, esim. ruotsiksi.
6
niin on se toiselta puolen myos saanut osakseen mita an-karinta arvostelua
monen patevan tiedemiehen puolelta. Tulisi kuitenkin liian laajaksi tehda niista
selkoa. Mainittakoon tassa vain eras kuu1uisan filosofin, Berlinin yliopiston
askettain kuolleen professorin Fr. Paulsenin 1ausunto. *) ,)Tunnen,), han
sanoo, ,)harvoja kirjailijoita, jotka niin vahan ymmartavat filosofiaa kuin
Hackel. Hiin on kauttaaltaan dogmaatikko. Hanella on, taytyypa melkein sanoa,
oikein kadehdittava lahja jollain kaavalla, jollain uudella tiedesanalla hankkia
itselleen taydellinen tyydytys vaikeimpiinkin kysymyksiin nahden.,) »Olen
lukenut tata kirjaa palavalla hapealla, haveten kansamme yleisen ja filosofisen
sivistyksen nykyista tilaa. Ettii semmoinen kirja saattoi tulla kirjotetuksi,
painetuksi, ostetuksi, 1uetuksi, ihailluksi, uskotuksi kansassa, johon kuu1ui
Kant, Goethe, Schopenhauer - se on surullista.»
Ylipaansa taytyy tarkastaessaan eri tiedemiesten 1ausuntoja tiista Hiicke1in
kirjasta tulla siihen johtopaatokseen, etta, vaikka han siina esiintyy
kaikkitietiivanii profeettana, niin han todellisuudessa on kovasti tietamaton
kaikkien muiden- tieteiden aloilla paitsi siina, mita han itse varsinaisesti on
tutkinut: biologiassa (elamaa koskeva tiede). Mutta han osaa esiintya tavattoman
suurella varmuudella ja se se juuri ihmisia lumoo.
Viime aikoina on taalla meidankin maassamme ja varsink in yhteydessä nyt niin
laajalle levinneen sosialidemokraattisen liikkeen kanssa alettu innokkaasti
1evittaa materialistista oppia. Sita sisaltavat esim. amerikka1aisen
asianajajan Ingersollin teokset, vaikka tosin tekijan oma katsantokanta niissa
verrattain vahan tu1ee nakyviin. Han tahtoo ennen kaikkea havittaa kristinuskon
eika han muuta kuin
7
ohimennen esita omaa katsantokantaansa. Otteita useiden materialististen
kirjailijain, Buchnerin, Hackelin y. m. kirjoista, sisiiltaa kirjanen: »Tieto
ja usko,kirjotuksia uudemmasta. maailmankatsantokannasta, toimitti Monisti. *)
(Seuraavassa kaytan tiista kirjasta lyhennysta: T. ja u.).
Omituista on, etta meikaJiiiset materialistit eiviit ole suomeksi toimittaneet
itse piiakirjaa, Hackelin »Maailmanarvotuksia». Ainakin yhtenasyyna siihen
taitaa olla se, ettii sitii eioIe niinkiian helppo suomentaa. Hiickel on niiet
oikea mestari sepittamaan ja kiiyttiimiian kaikellaisia, enimmakseen
kreikankielesta lainattuja nimityksia. J uuri tiitii seikkaa han etupaassä
saaneekin kiittiiii kirjansa suuresta menestyksesta. Nama hirveiin oppineilta
kuulostavat nimitykset tekeviit suureen yIeisoon mahtavan
. vaikutuksen. **) Mika tavattoman suuri oppi mahtaakaan olla katketty:r:tii
niiden taakse! Totta kai niin oppinut mies tietaa totuuden sanoa! Liian
noyryyttavaa olisi tunnustaa, ettei noita sanoja kasita.
Mutta jUUI'i tiima., joka saksalaisessa kirjassa tekee niin suuremmoisen
vaikutuksen, se tekee suomentaessa vaikeutta. Suomenkielessa pyritaiin naet
vapautumaan vieraskielisista sanoista eiviitkii ne suomenkielen
rakenteeseenkaan tahdo oikein sopia. Ne tekisivat sentiihden suomalaiseen
lukijaan oudon vaikutuksen. Jos ne taas suomennetaan, niin etta lukija niita
ymmartaa, niin Iumous hiiviiia.
Seuraavassa on tarkotukseni lyhyesti esittaii ja arvostella materialismia eri
puolilta katsottuna. Ettei kukaan
*) Esitys Lassa kirjasessa on osaksi perati sekavaa, jopa paikoin suorastaan
hullunkul'inen. M:utta siihen on kai suomentajakin osaltaan ollut syypaana.
**) Biichner sanoo: ,>Materialisrni ei tarvitse rnitaan keinotekoista
peittelemista taikka tyhjaa sanahelinaa salatakseen taikka vaaristelHtkseen
totuutta'>. (!)
8
VOlSl sanoa minun vaarentaneen materialistien mielipiteita, tahdon perustaa
esitykseni ~tteisiin yllamainituista Monistin ja Hackelin kirjoista. (Hackelin
kirjasta mainits en vain sivun, koska en ole ottanut huomioon muita hanen
teoksiaan kuin mainittua »Maailmanarvotukset»).
Ollaan ehka valmiit moittimaan minua siita,· etta edellisessa olen arvostellut
Hackelin kirjaa ja etta sen mukaan esitan materialistista katsantokantaa, vaikka
se ei oIe suomeksi ilmestynyt. Saksankielta taitamaton voi sanoa, etta hanella
ei ole tilaisuutta vertaamaan esitystani siihen. Mutta toiseIta puolen koska
materialistit niin ihailevat tata kirjaa, olisi vaarin olla huomioonottamatta
niita selityksia, jotka se antaa. Sanottaisiin, etta arvostelen materialismia
nyt jo voitetun kamian mukaan.
Huomattava on myoskin, etta minun seuraavassa on pakko kosketella useampia
luonnontieteellisiakin kysymyksia. Arvellaan ehka, etta on uskallettua antautua
siihen semmoisen, joka ei ole mikaan luonnontutkija. Sita ei kuitenkaan voi
kokonaan valttaa, koska materialismi juuri ennen kaikkea luonnontieteista etsii
tukea vaitteilleen. J a on myoskin huomattava, etta materialismi esiintyy
eliimiinkatsomllksena, joka tahdotaan kaikille tyrkyttaa eika suinkaan pitaa
vain varsinaisten luonnontutkijain yksinomaisuutena. Mutta onhan siina
tapauksessa meidan jokaisen, jos naet tahdomme olla itsenaisesti ajattelevia
ihmisia, suoranainen veIvollisuus muodostaa itsellemme oma mielipiteemme siita.
J os ei sita saa arvostella, niin eihan se sitte ole muuta kuin
uskonkappaleitten tyrkyttamista.
II Voima ja aine
9
Materialistit vaittavat, niinkuin jo on mainittu, etta tama aistimilla
havaittava maailma, jossa me elamme, on ainoa todellisuus. Se on muka ainoa,
josta meilla on jotain todellista kokemusta ja sen kautta tietoa.· Ainoa
. todellisuus on se, jonka me voimme. aistimillamme havaita.
Mutta se onkin sitte oikein »kouraantuntuva todellisuus».
J okainen voi huom~ta sen, etta meita ymparoivan maailman muodostaa suuri maara
ainetta seka etta siina esiintyy kaikellaisia ilmioita, j otka aineessa olevat
voimat aikaansaavat.
Mika on sitte selvempaa ja varmempaa kuin etta . tama aine ja nama voimat ovat
olemassa! J a koska materialistit pyrkivat monistiseen eli yksiselitteiseen
maailmankatsomukseen, niin on myos selvaa, ett'ei mitaan muuta olekaan Dlemassa
.. He ainakaan eiviit tahdo mistaan muusta tietaa.
Mutta nyt tiedemiehet eivat ole tyytyneet tuohon »kouraantuntuvaan
todellisuuteeD» vain setnmoisenaan. He ovat ryhtyneet sita tarkemmin tutkimaan.
Ja materialistittahtovat tietystt olla tieteellisia jos mitkaan.
Sentahden onkin niin omituista, etta, niinkuin kohta voi huomata jotain
materialistista kirjaa lukiessa, he eivat pidakaan todellisuutena sita, mita me
aistimillamme yoimme havaita. Aistimemme heidan mielestaan joko
10
·eivat ole kyIIiksi tarkkoja havaitsemaan aineen oikeata laatua tai ne
suorastaan pettiivat meita.
Niinpii me esim. esineissa naemme kaikeIIaisia viireja. Mutta materiaIistit
niinkuin muutkin luonnontutkijat viiittaviit, ettei niissä mitaan semmojsta
ole. TodeIIisuudessa ovat aivan toisellaisia ne luonnontapahtumat, jotka meissa
vaikuttavat noita viiriaistimuksia. Nama ovat toisin sanoin kokonaan
omakohtaista (subjektiivista) laatua.
AistimiIIemme tuntuu epailemiitta myos silta, etti'.i. suuri osa ainetta, esim.
vuoret, on yhtenaista, kovaa ja liikkumatonta. Mutta Biichnerin mukaan se on
suuri erehdys. Han sanoo esim. (T. ja u. s. 9):
.>Kun ihminen jo edeltapain on piintynyt siihen uskoon, eUa materia on vaan
kovaa, hidasta, raakaa ja ilman liiketta; kun han pitaa sita taydellisesti
kykenematt6mana aikaansaamaan semmoisia ilmiOita, kuin henki ja itsetietoisuus -
- on jokainen yritys opettaa ha.nelle parempaa turha.>.
Koska aine siis monessa suhteessa ei olekaan semmoinen, kuin meistii niiytt~a,
pitaa koettaa ottaa selkoa siita minkalainen se sitte oikeastaan on. Tiedemiehet
ovatkin monen eri tieteisopin (teorian) avulla koettaneet seIittiia aineen ja
voiman luontoa. Vaan materiaIisteja miellyttiiii kaikista enimman n. s.
atomioppi. Onpa se heiIIe kaynyt oikein jonkunlaiseksi uskonkappaleeksi, johon
he kaikki muutkin opinkappaleensa perustavat *). Pitaa siita tassa sentahden
tehdii vahiin tarkemmin selkoa.
AtomeiIIa **) tarkotetaan aineen kaikkein pienimpia osia, niin pieniii,
etteiviit eniia sen pienemmiksi voi jakau-
*) Tama oppi muuten ei ole mikaan nykyaikainen keksinto, koska muutamat vanhan
ajan filosofit jo esittivat sen, tosin ei aivan samalla tapaa kuin nykyaan,
mutta kuitenkin paapiirteissaan samana.
**) Itse tuo sana atomi on lainattu kreikankielesta ja merkitsee semmoista, mita
ei voi leikata rikki, jakamatonta. Suomeksi voisi ehka sanoa niita hiukkeiksi:
11
t.ua. Mutta pienuudestaan huolimatta ne toisiinsa yhtymalla aikaansaavat kaikki
maailmassa t.avattavat lukemattomat eri ainemuodostukset, muodottomasta
savimohkaleesta. aina ihmiseen saakka.' Atomeista on kokoonpantu basilli, joka
on niin pieni, etta ihmissilma vahvimmasta suurennuksesta huolimatta ei voi
huomata sita, mutta samaten myos koko aareton maailmanavaruus.
Kaikki atomit eivat ole samallaisia. Ainakin painoonsa ja kokoonsa nahden
eroovat toisistaan n. s. alkuaineitten atomit, esim. kullan, hopean, lyijyn j.
n. e. Ja nama. atomien erilaiset ominaisuudet ovat kai pysyvaisia, koska
alkuaineita ei ole voitu muuttaa toisiksi, ainakaan mu uta kuin
poikkeustapauksissa.
Tama atomien painon tai muun ominaisuuden erilaisuus ei kuitenkaan yksin riita
selittamaan luonnon lukemattomia vaihtelevia ilmioitiL J os ne olisivat
liikkumattomia, niin olisi tietenkin myos koko niistii koottu luonto
liikkumatonta, kuollutta. Mutta ne ovatkin alituisessa, monella tapaa
vaihtelevassa liikkeessa, ikaankuin pienen pienet biljardipaUot, jotka
»painamalla ja sysiiamallii» (Druck und Stoss) saattavat toinen toisensa
liikkeeseen.
Nama atomien liikkeet ovat nyt sitte perussyyna kaikkiin maailmassa huomattaviin
ilmiOihin. Niita maaraavien lakien tunteminen. on sentahden materialisteille Y
oikea »viisaan kivi», jota he kaikin voimin etsivat. Epiiilematta atomioppi
onkin luonnontutkimukselle tehnyt suuria palveluksia. Sen avulla on etupaiissa
kemia tyoskennellyt ja keksinyt niin paljo luonnonsalaisuuksia. Tiimii ei
siltii esta, etta atomit todellisuudessa ovat kokonaan kuviteltuja suureita,
jonkunlaisia kuvia, jotka tutkijat ovat muodostaneet itselleen tyotaan varten.
Materialisteille atomioppi ei ole ainoastaan joku teoria muiden rinnalla. Se on
kaikkien luonnonsalaisuuk-
12
sien avain. J os me vain kyllin tarkoin tuntisimme iliita voimia, jotka panevat
atomit liikkeeseen, niin me myoskin taydelIisesti tuntisimme kaikki
Iuonnonilmi6t.
Kuitenkin tiedamme todellisuud.essa seka atomeista etta niissa vaikuttavista
voimista varsin vahan. Eihan kukaan viela koskaan oIe nahnyt eika millaan
muulIakaan aistimelIaan havainnut yhtaan tuommoista at.omia. Vaikea sentahden
on sanoa, minkalaisia ne oikeastaan ovat. Ovatko ne pyoreita vai minkamuotoisia.
j. n. e.? Kukin kuvittelee niita omalIa tavallaan.
Samaten mita voimaan tulee, niin naemmehan kylla esim., etta ilmaan heitetty
kivi putoo jalleen maahan, ja tunnemme kolauksen, jos se putoo paallemme, mutt a
siita voimasta, joka sen vaikuttaa, em me nae vahinta vilahdustakaan.
Paatellaan vain, etta jonkun voiman taytyy olIa tuommoisen ilmiOn takana. J a
kun viela lisaksi on huomattu, etta sama ilmi6 uusiintuu niin usein kuin kivi
tai joku muu semmoinen esine ilmaan heitetaan, niin on siita tehty se
johtopaatos, etta siina vaikuttaa yleinen Iuonnonlaki, jolle on annettu nimeksi
painolaki. Onpa viela huomattu, etta saman Iuonnonlain mukaan
taivaankappaleetkin kulkevatsaannollisia ratojaan. Mutta mika tuo painovoima
oikeastaan on ja minkatahden se vaikuttaa juuri niin kuin se vaikuttaa, sita ei
kukaan ihminen viela oIe pystynyt selvittamaan eika taida kukaan ihminen
vastedeskaan siihen tehtavaan pystya.
Yhta vahan tiedetaan tai kasitetaan myos esim., minkatahden toiset aineet
pyrkivat yhtymaan, toiset eivat. Minkatahden esim. rauta ruostuu, mutta ei
kulta, miksi sokeri sulaa vedessa, mutta ei kivi? Emme muuta osaa sanoa kuin
etta semmoinen Iuonto nyt kerran on. Minkatahden tois.et ovat painavampia kuin
toiset, se on meille samallainen arvotus, j. n. e.
13
Nama ja lukemattomat muut ovat semmoisia kysymyksia, joihin ei mikaan tiede
osaa vastata. Niinpa sanoo myoskin kuuluisa saksalainen luonnontutkija Du Bois
Reymond: ,>Kysymykseen siiUt, miM. on voima jaaine sek~, kuinka meidll.n
pitll.ll. niitll. ajatella, tll.ytyy luonnonJutkijan kertii" kaikkiaan sanoa;
Ignorabimus.> (emme koskaan ttile sita tietamaan).'
Niin vahan me todellisuudessa tunhemme ainetta ja sen voim:ia, etta koko taman
nakyvaisen eli ulkonaisen maailman olemassaolo' on voitu asettaa epailyksen
alaiseksi. Mehan. e~me voi valittomasti huomata ainetta ja sen voimia, vaan
ainoastaan niita aistimuksia, joiden nojalla paatamme aineen ja voiman olevan
olemassa. Mutta .semmoiset aistimukset voivat helposti pettaa. Ei ole niinkaan
aistimiimme luottamista. Olemmehan juuri nahneet, kuinka
materialistit<..vaittavat, etta aine todellisuud.essa on aivan toisellaista
kuin milta sesilmissamme nayttaa.
Samaten jos loukkaat silmaasi pimeassa, niin naet tulta, vaikkei siina mitaan
tulta olekaan. Luulemme unessa nakevamme paljo sellaista, mika ei ole
todellista. Meilla on siis mielikuvia ka:ikellaisia, joita ulkonainen
to-dellisuus ilmeisesti ei vastaa. Se taytyy jokaisen naita asioita
ajattelemaan tottuneen joka tapauksessa myon-
taa, etta me tunnemme ainoastaan jonkun verran ilmi6maailmaa. Meilla tai
ainakin minulla on kaikellaisia n. s. aistimuksia. J a varsin yleisesti
otaksutaan, etta nama aistimukset vaikuttaa joku todellisuudessa oleva
ulkomaailma. Mutta minkalainen tama aistimaailma Itsessaan on, se on meille
taydellinen arvotus.
Mikaan niin aivan mahdoton ei sentahden ole se ajatus, etta koko nakyvainen
maailma kaikkine ilmiOineen olisi olemassa ainoastaan meidan
mielikuvituksessamme. SiiheIi johtopaatokseen on joka tapauksessa moni vakava
ajattelija tullut.
14
Mutta toiseksi jos olisikin olemassa -ainetta ylipiiiinsii, niin silta ei
suinkaan olesanottu, etta on atomeja. Todellisuudessa ovat tutkijat vain
otaksuneet tammoisiii kaik-
. kein pienempiii osia olevan, ettii heillii olisi joku liihtokohta,
jostavoivat laskujaan alkaa. Ei ole mitiiiin liirkeviia . syyta, otaksua, etta·
on joku raja mahdollisuudella jakaa ainetta vielii pienempiin osiin. Onhan
mahdotonta jiirjellii kasittiiii, miksei atomeja voisi viela pienempiin osiin
jakaa, jos ne kerran ovat ulottuvaisia kappaleita.
J opa tutkijat viime aikoina ovat huomanneet seikkoja, jotka viittaavat siihen,
ettii ainakin osa niista kappaleista, joita tiihan saakka on sanottu atomeiksi,
voi hajaantua vielii pienempiin osiin, joita on ruvettu sanomaan elektroneiksi.
Niinpii on esim, keksitty radium nimista alkuaine~ta, joka on siitii omituinen,
etta siita yhta mittaa sateilee lamp6ii. Tatii on selitetty siten, ettii siina
olevat atomit vahitellen riijahtavat rikki pienempiin osiin, josta syntyy
liimp6ii..
On semmoisiakin tutkijoita, jotka kieltiivat, etta atomeilla on
ulottuvaisuutta. Ne ovat muka vain jotain voimapisteitii. J a selvaa onkin, etta,
j ollei atomeista lahtisi jotain voimaa, jotain vaikutusta meidan aistimiimme,
niin ei niiM ainakaan meille olisi olemassakaan. Mutta on tatakin hyvin vaikea
meidan kasittaa. Kuinka semmoinen voisi vaikuttaa, jota muuten ei ole olemassa?
Ja jos nailla pisteilla itsellaan ei ole mitaan ulottuvaisuutta, niin kuinka ne
sitte yhdessakaan voivat muodostaa ulottuvaa ainetta. Onhan muuten 0 + 0 = O.
On tiima kaikki sus hyvin vaikea kasittaa, kuinka sen kaantaakin. Mutta jos
saamme uskoa materialisteja, niin he kylla osaavat meille naista atomeista
tarkkoja tietoja antaa.
He tietaviit ensiksi varmasti sen, etta ne ovat olemassa ja etta ne voimat,
jotka panevat ne liikkeeseen, ovat kokonaan koneellista laatua.
15
Vaan he tietavat viela paljoa enemmankin. He tietavat ilmottaa, etta niin hyvin
itse atomit kuin niissa vaikuttavat voimatkin ovat havHimattomia ja
muuttumattomia, etta ·.niin hyvin aineen kuin voimankin maailmanavaruudes~.a
loytyva kokonaismaara ijankaikkisesti on tasm1:illeen· yhta ~~uuri.
Materialistit paattelevat nain: Atomit eivat mitenkaan voi liavita, koska ne
eivat voi jakautua pienemmiksi
. eli hajota. Esineet eli kappaleet tosin kylla hajoavat eli haviavat, mutta
tama merkitsee ainoastaan sita, ettii niiden atOmit siirtyvat uusiin yhtymiin.
J os esim. poltimme puukappaleen, hayttaa tosin silta kuin siinii. oleva aine
haviaisi. . Niinei kuitenkaan ole asianlaita. Puuaine muuttuu vain kaasuksi ja
tuhkaksi, jotka yhteensa sisaltavat kerrassaan kaikki· ne atomit, mitka ennen
olivat tuossa poltetui:1sa puussa. Yksikaan niista ei puun palamisen kautta ole
havinnyt; Koska siis ei yksikiian atomi voi havita, niin taytyy maailmanaineen
kokonaismaii.ra ijankaikkisesti olla sama.
Samaten tutkijat ovat huomanneet, ettii voima kyllii. voi esiintya monessa eri
muodossa, mutta etta sen suuruus siltii pysyy muuttumattomana. Se on katkettyna
tarmona (energiana)esim. jossakin puukappaleessa. Kun se palaa, muuttuu tarmo
lammoksi. Sen voi taas muut- <. taa siihkoksi ja siihkon tyoksi j. n. e. J os
nyt tammoi-. set muutokset tapahtuvat jossakin suljetussa jarjestelmassa, s. o.
jos ei tuota voimaa paase minnekaan sivullepain »vuotamaam, niin tutkijain
tekemien havaintojen mukaan tarmon tai sen suorittaman tyon kokonaismaara aina
pysyy tasmalleen yhta suurena. Voidaan kulkea toisesta voimanmuodosta toiseen ja
lopulta tulla takasin alkuperaiseen.. Lampoa voi muuttaa tyoksi, esim. jotain
konetta kiiyttamaan ja tyon voi muuttaa liimmoksi ilman
16
etta, tuon muutoksen kautta mitaiin tarmoa on mennyt hukkaan tai tullut ,lisaa.
Tammoisten havaintojen pohjalla J!laterialistit piiiittelevat, etta asianlaita
on sama kokomaailmankaikkeuteenkin nahden. Siinakin ilmiot kyllii vaihtelevat
monella tavalla, mutta sen tarmon kokonaisniiiarii ei voi koskaan kasvaa eika,
vaheta. Se pysyy aina samana.
,)Samalla tavalla kuin materia on kuolematon ja M.viamatiin, samoin myos sen
seuralainen liikunto; *) yhta voi yhta vahan M.vittaa taikka luoda kuin
toista,), sanoo Buchner (T. ja u. s. 12).
Tata samaa aineen ja voiman pysyvaisyytta tarkottaa myoskin Hackelin n. s.
substanssilaki, jolle han antaa niin suuren merkityksen, etta han sanoo:
,)Siita on tullut se varma johtotahti, joka viemonistisen filosofiamme
maailmanarvotusten valtavan labyrintin (sokkelon) lapi niiden selittamiseen').
Ohimimnen sanottuna on erittain kuvaavaa Hackeliin nahden, mita eteva fysiikan
tutkija, Pietarin yliopiston professori O. D. Chwolson kirjassaan »Hegel,
Hackel, Kossuth ja 12. kasky~ **) sanoo hanen substanssilaistaan. Han on ottanut
vaivakseen lahemmin tutkia Hackelin esitysta siita ja sanoo sen johdosta m. m.:
»1. Hackel selittaa, etta eras fysikallinen laki on hanen monistisen
jarjestelmansa perustus ja johtotahti. 2. Hackel ei ole pitanyt tarpeellisena
edes pintapuolisestikaan ottaa selkoa tasta laista kiiyttamalla jotain
alkeellista fysiikanoppikirjaa.
3. Sen sijaan han on tyytynyt lukemaan jotain kansantajuisia sepustuksia tai han
luottaa omiin hamariin muistoihinsa.
*) Epatarkka sana, jolla kai tarkotetaan tarmoa.
**) Tama alkuperaisesti saksalainen, mutta myos ruotsiksi ilmestynyt teos on
erittain suositettava, jos joku t~J1too paremmin tutustua naihin kysymyksiin.
12. kasky kuuluu: ,)Ala koskaan kirjota mistll.ll.n, jota et ymmarra.~
17
4. Hanella ei ole aavistustakaan sen tarmolain sisallyksesta, joka muka on
toinen puoli hanen substanssilakiansa.
5. Jokainen hiinen lukuisista substanssilakia koskevista lausunnoistaan on
viiiira.»
. J a kuitenkin, ei ainoastaan oman tietonsa vaan ylipaansakin kaiken
ihmistiedon puutteellisuudesta huolimatta Hackel samaten kuin muutkin
materialistit meneeja esittaa rohkeasti vaitteita semmoisistakin seikoista,
jotka kerrassaan ovat kokemuksemme, niin jopa kasityskykymme kin rajojen
ulkopuolella.
Silla ijankaikkisuudesta meilla ei missaan tapauksesS'a voi olla vahintakaan
kokemusta eika tietoa. Materialistit itse puhuvat mielellaan siita, etta elamaa
maan paiilla jo on ollut satoja miljoonia vuosia. J a se on kai vain niinkuin
joku silmanrapays edelliseen kehitykseen I).ahden. Semmoisista huimaavista
numeroista me emme edes voi muodostaa itsellemme mitaan kasitysta. Mita me sitte
siita tietaisimme, onko tama kaikki kerran alkanut vai eiko olel
Niin, me emme edes ollenkaan kykene kasittamaan, mita ijankaikkisuus oikeastaan
on. Meidan on yhta mahdotonta kasittaa, etta maailmalla ei olisi mitaan alkua
kuin etta se jonakin hetkenii olisi alkanut olla olemassa. J a yhta mahdotonta
meille on muodostaa itseIlemme joku kasitys aineen kokonaismaarasta. Me emme voi
ajateIla, ettei'maailmalla olisi minkaanlaisia rajoja. Mutta yhta mahdotonta on
meidan ajatella, etta se jossakin maaratyssa paikassa loppuisi. Kuinka me nyt
sitte voisimme kaikesta tastii jotain tietaa?
Emme huoli sen laajemmalta penkoa materialistien oppia voimasta ja aineesta,
vaikka he itse panevat siihen niin paljo painoa. Luonnollisesti heidan oppinsa
paraiSandelin, Materialismi. - 2
18
ten pitaa paikkansa elottomaan luontoon nahden. J os heidan oppinsa siihenkin
nahden nayttaytyy nain hataraksi, kuinka luotettavina oppaina totuuden pyhaan
valtakuntaan voi heita sitte ylipaansa muilla aloilla pitaa!
Olkoon kuitenkin viela huomautettuna, etta materialistien edella esitetty oppi
ei suinkaan ole mitaan monismia, vaikka he itse niin tahtovat vaittaa.
Opettavathan he painvastoin, etta niin hyvin aine kuin voimakin ovat molemmat
yhta ijankaikkiset olemisen perusteet. Mutta jos niin on, niin eihan maailma
sitte riipu yhdestii, vaan kahdesta perusteesta eli tekijasta, aineesta ja
voimasta. J a nama ovat keskenaan aivan erilaatuisia. Aineella on esim.
ulottuvaisuutta, jota me taas emme voi ajatella voimalla olevan. J os tama ei
ole dualismia, niin olisipa hauska tietaa, mita se sitte on.
III Elämä ja kehitys
19
Materialistit tahtovat, niinkuin jo ennen on huomautettu,. :;l.tomiopin avulla
koneellisten voimien vaikuttamiksi selittiHi. kerrassaan kaikki aistimaailmassa
tavattavat ilmiOt. Elamakaan ei heidan mielestaiin ole mitaan muuta kuin
atomien koneellisia liikkeita. Elollisessa luonnossa maaraavat yksin samat lait
ja voimat, mitka elottomassakin. Nii.npa sanookin Buchner (T. ja u. s. 9): ,>Pitkl:l.t
ajat naytti mahclottomalta taikka selittamatt6malta, kuinka kuolleet, hitaat
atomit saattoivat synnyWl.a elarnan ilmi6ita; taoa paivana ei mikaan ole
selvempaa, kuin eWi niin monimutkaiset ja omituiset kuin elamanilmiot ovatkin,
ne eivat kuitenkaan muuta mitMn ole kuin omituisten ehtojen alaiseksi joutuneen
tavallisen materian liikkeita.'>
Samaa tarkottaa kai Hackel myos, kun han (s. 87) sanoo: »Koko se ihmeellinen
moninaisuus eHivia olentoja, joka maanpallomrne tayttaa on viime kaclessa
muuttunutta auringon valoa'> (I)
Tastii on nyt sitte muka taysin riittavana todistuksena yksinpa jo se seikka,
etta elavastii ruumiista ei voida loytaii. mitaan semmoisia aineita, joita ei
elottomassakin luonnossa ole. Sama, happi, vety, typpi y. m. s. aineet siirtyvat
lakkaamattomassa kiertokulussa maasta ja ilmasta kasveihin, elaimiin, ihmisiin
ja jalleen maahan ja ilmaan.
Eikii. tiima elottoman luonnon muuttuminen elolliseksi sen kummempaa olekaan.
Ainakin Hackel vaittii.ii., etta, kunhan vain erinaiset tarpeelliset aineet
mii.aratylla tavalla yhdistyvat, niin jo syntyy elamaa, elava kasvi
20
tai eläin. Hän sanoo esim. (s. 103): »Yksinomaan hiilen omituiset
kemiallis-fysikalliset ominaisuudet - - ovat koneelliset syyt noihin omituisiin
liikunto-ilmiöihin, joiden kautta elolliset eroavat elottomista ja joita
ahtaammassa mielessä sanotaan elämäksi.»
Mutta jos nyt niin on, että elämä riippuu yksin hiilen ominaisuuksista, niin
täytyy kysyä: Miksei elämää sitte synny, kun kemisti keittää kokoon
hiilihydraatteja, jommoisia elimistöt sisältävät? Ei asia nyt kuitenkaan niin
aivan yksinkertainen ole. Luulevatpa toki materialistitkin, että siihen
tarvitaan vielä muitakin selityksiä.
Mutta ei heidän siltä suinkaan tarvitse joutua pulaan.
Sillä heillä on todellinen taikasana, joka kaikki peittää ja kaikki voi, johon
he aina voivat turvautua, kun muut selitykset pettävät. Se sana on kehitys.
Kerrassaan kaikesta olevaisesta voi sanoa, että se on semmoiseksi kehittynyt.
Syystäpä Buchner sanookin (T. ja u. s. 22): ,>Voima, aine ja kehitys, ne ovat ne
kolme taikasanaa, joiden avulla luonnollinen maailmanjärjestys voidaan tehdä
ymmärrettäväksi.,>
Koska materialistit siis katsovat kehitysoppia niin erinomaiseksi oman
katsantokantansa tueksi, niin on siitä tässä muutamin sanoin tehtävä selkoa. Se
ei kuitenkaan koske yksin elollista maailmaa, vaan koko luontoa yleensä.
Kehitysvoimaa on materialistien mielestä aineessa itsessään oleellisena
ominaisuutena. Ainakin Häckelin mukaan on tämä voima vaikuttamassa jo siinä
alkuaineessa, n. s. maailman eetterissä *), josta koko näkyväinen maailma
ijluka on kehittynyt. Siinä olevat jännitysvoimat ovat muka vaikuttaneet, että
se on osaksi tiivistynyt. Siten se on jakautunut kahdellaisiin: painotto-
*) Sillä tarkotetaan jotain atomeja vielä paljoa hienompaa ainetta, joka muka
täyttää koko maailmanavaruuden. Häckelillä tuntuu olevan erityinen mieltymys
tähän aineeseen ja hän puhuu siitä niin varmasti kuin paraimmasta tutustaan
ainakin. Muiden tutkijain keskuudessa se varsinkin viime aikoina lienee suuresti
,>menettänyt kurssiaan'> erittäin arvotuksentapaisena asiana.
21
miin eetteriatomeihin ja painaviin kappaleatomeihin. Hilkimmaiset ovat sitte
taas kaikellaisten liikkeitten ja yhtymisten kautta aikaansaaneet aistimilla
havaittavat kappaleet pienimmastii suurimpaan.,
Taivaankappaleet ovat syntyneet jonkunlaisesta alkusumusta. Tiima, joka ensin
oli ja osaksi vielakin on levinneenii lapi avaruuden, joutui kiertaviian
liikkeeseen. Siina syntyi siten tiheiimpiii keskuksia, jommoinen esim.
aurinkomme on. Sen ympari alkoivat kiertotiihdet kiertiiii. Nama olivat alkuaan
valkosen hehkuvassa tilassa. Mutta viihitellen ne jaahtyiviit sen kautta, ettii
lampoa niista siiteili ulos avaruuteen.
Aurinkoamme kiertiivistii tiihdistii on meidiin erittiiinkin huomattava se,
jolla itse asumme. Tamii maapallomme on sekin satoja miljoonia vuosia takaperin
ollut valkosen hehkuvassa tilassa. Mutta se. jaiihtyi vahitellen ja alkoi sopia
elavien olentojen asuinsijaksi.
Maan paalle ilmestyi silloin joskus jotain aivan yksinkertaista, elaviiii
ainetta, n. s. protoplasmaa. J a tasta yksinkertaisesta alusta ovat sitte
pitkien aikojen kuluess-a kehittyneet kaikki seka jo sukupuuttoon kuolleet etta
vielii nytkin maan piii.i.lla elaviit lukemattomat erilaiset kasvi- ja
elainlajit, alhaisimmista alkuelaimista alkaen aina ihmiseen saakka. Kaikilla
elavillii olennoilla on siis yhteinen sukupuunsa. Sita on erittiiinkin Hackel
ahkerasti koettanut selvittiiii.
J a mikii on nyt sitte koko tiimiin niin ihmeen monimuotoisen kehityksen
aikaansaanut? Niin, ei pida vain uskoa, ettii siinii mitiian sen erikoisempaa
olisi ollut. Ei, juuri samat koneelliset voimqt ne ovat olleet, mitkii
tavalliset, kemialliset ja fysikalliset ilmiotkin vaikuttavat. Kerettiliiiseksi
huudetaan se, joka uskaltaa ajatella siina jonkun erityisen voiman vaikuttaneen.
22
Tässä on nyt kuitenkin erityisesti huomattava eras luonnonlaki, n. s.
luonnonvalinta. Materialistit katsovat, ettii se jo yksin on riittanyt koko
elollisessa maailmassa tapahtuneen kehityksen aikaansaamaan. Sitii oppia, joka
tahtoo elioitten kehitystii selittaa varsinaisesti sen kautta, sanotaan
tavallisesti darwinismiksi kUl.lluisan englantilaisen luonnontutkijan Charles
Darwinin (s. 1809, t 1882) mukaan. Hiin on naet erittiiin nerokkaalla tavalIa
sitii kehittanyt.
Darwin koettaessaan selvittaa kehityksessä vaikuttavia syitii huomautti siita
seikasta, ettii maan piiiilla on liian ahdasta, etta kaikki syntyvat eli6t
voisivat siihen mahtua. Kun niitii syntyy liian paljo, niin taytyy niiden
keskenaiin taistella olemassaolonsa puolesta. Mutta kaikki tietysti eiviit voi
yhta hyvin tassä taistelussa pitaa puoliaan. Sillii kaikki eiviit ole yhta
hyvin siihen varustetut. Samojen vanhempienkin jiilkeliiisissa on aina pienia
eroavaisuuksia. On sentahden luonnollista, etta heikommat pikemmin sortuvat
tassa olemassaolonsa taistelussa. Sita vastoin paremmin elaman ehtoihin
mukautuneilla ominaisuuksillaeli kyvyillii varustetut jaavat kauemmin eloon ja
voivat siis myoskin paremmin jatkaa sukuaan. Siten ne voivat jattaa nama
paremmat kykynsä eli ominaisuutensa perinnoksi jiilkeliiisilleen. J a niiin on
viihitelIen kehittynyt elimia ja ominaisuuksia kaikellaisia. Satoja miljoonia
vuosia kestanyt kamppailu on viihitellen aivan pienten muutosten kautta
tuottanut ne lukemattomat eri elain- ja kasvimuodot, jotka nyt maan pinnan
tayttaviit. Nain yksinkertainen on ollut syy ja niin hammastyttavan rikas
muodoista tulos.
Eipa kumma, etta tama luonnonvalintaoppi materialisteille on oikea herkkupala.
. Onhan sen mukaan kaikki tapahtunut taysin koneellisesti. He eivat vasy-
23
kään tätä oppia levittämästä eivätkä vakuuttamasta, että se yksin riittää kaikki
luonnonsalaisuudet selittämään. >,Me tiedämme", sanoo Biichner (T. ja u. s. 8),
"että siinä alkusumussa, josta meidän aurinkokuntamme kaikkine ilmeineen (?) ja
asukkaineen vähitellen on tiivistynyt ja kehittynyt, jo alkuisin on täytynyt
löytyä kaikki kyvyt ja mahdollisuudet tulevaisiin muodostuksiin niihin
luettuina ajettelevat olennotkin.»
Ja Häckel väittää (s. 12) tämän opin kautta saaneen lopullisen selvityksensä
seuraavat tärkeät kysymykset 1) elämän ensimmäisestä synnystä, 2)
luonnontarkotuksenmnkaisuudesta ja '3) järjellisestäajattelemisesta ja
kielen synnystä. '"
Kuitenkaan ei voi sanoa, että materialismi riippuu tästä opista, sillä se oli
kyllä olemassa jo kauan ennen Darwinia, eikä se lakkaa olemasta, -Vaikka kuip:ka.
se!västitodistettaisiin valintaopin riittämättömyyttä selittätilään kehitystä.
Ja helppo on kyllä osottaa, kuinka paljo puutteellisuuksia tuossa kehitys- ja
valintaopissa 01l.
Ensinnäkin kaikki, mitä Häckel puhuu .maailmaneetterin tiivistymisestä ja sen
semmoisesta, on luonnollisesti puhdasta mielikuvitusta. Eihän kukaan ihminen
vielä ole voinut semmoista havaita. Taivaankappalten kehitystä ei kukaan
myöskään ole ollut alusta alkaen näkemässä. Se aika, jolloin niihin nähden on
tehty havaintoja, on noihin satoihin milj()oniin vuosiin verraten mitättömän
pieni. Sentähden on tähän kehitykseen nähden voitu ainoastaan erinäisten
nykyaikana tehtyjen havaintojen nojalla sepittää olettamuksia (hypoteeseja).
Mutta mihinkään lopulliseen yksimielisyyteen .näihin olettamuksiin nähden
tiedemiehet eivät suinkaan ole tulleet. Mistään varmasta tiedosta ei sentähden
voi puhua.
Samaa täytyy sanoa elollis~n maailman kehityksestä.
Selvää tosin on, että se ylipäänsä on kehityksen alaista. Yleinen on se laki,
että eliöt syntyvät joistakin toisista, ')vanhemmistaan'), kasvavat ja kuolevat.
24
Mutta että eri lajit olisivat toisista kehittyneet, sitä ei vielä kukaan ole
voinut välittömästi· huomata. päinvastoin on välitön kokemuksemme se, että
lajit ovat pysyväisiä. Pidämmehän me aivan mahdottomanakin, että esim. sammakko
voisi muuttua leijonaksi tai semmoisen synnyttää. Ja yhtä mahdotonta on meistä,
että ohdake voisi muuttua omenapuuksi tai semmoinen kasvaa sen siemenestä.
Epäilemättä on kuitenkin tehty varsin paljo semmoisia havaintoja, jotka tukevat
tätä oppia lajien synnystä., Ja joka tapauksessa se suuresti on luonnonhistorian
tutkimista edistänyt viimeisinä vuosikymmeninä. Varsin yleisesti ovat
luonnontutkijat myös sen hyväksyneet, jos kohta heidänkin joukossaan on
epäilijöitä ja vastustajia. *)
Mutta joskin kehitysopissa siis täytyy olla paljo oikeutettua ja totta, niin ei
siitä suinkaan seuraa, että nykyinen kehitysoppi semmoisenaanon ehdottomasti
oikea ja täydellinen. On moni oppi ennenkin, niinkuin esim. atomioppi, aikanaan
saanut osakseen yleistä tunnustusta J ja kuitenkin on se lopulta huomattu
enemmän tai vähemmän harhaanvieväksi. Askel eteenpäin tutkimuksen tiellä se
kyllä siltä on saattanut olla.
Mitä valintaoppiin taas tulee, niin tietenkin kaikki myöntävät, että
olemassaolontaistelu on ollut ja on tärkeänä tekijänä kaikessa kehityksessä.
Mutta siitä ei suinkaan seuraa, että se on ollut ainoana. Näin yksipuolinen
käsitys saaneekin nykyään tiedemiesten keskuudessa kannatusta vain
varsinaisilta materialisteilta.
Mutta otaksutaanpa vaan, että kokoelollinen maailma
*) Kuinka paljon hämäriä kohtia ja epäilystä herättävää siinä vielä on, siitä
saa selvän käsityksen Joh. Reinken »Luonnontieteellisistä esitelmistä'), ·jotka
äskettäin Ludv. Kesäniemen toimesta ovat suomeksikin ,ilmest~'neet,
25
on vähitellen kehittynyt jostakin aivan yksinkertaisesta alkulimasta,
protoplasmasta. Ei materialismi siitä kuitenkaan saa mitään tukea
mielipiteelleen, että koko kehitys on tapahtunut yksin koneellisten voimien
vaikutuksesta. Eihän se oppi sisällä minkäänlaista selitystä edes siitäkään,
mistä nuo tiedottomat ja tunnottoma.t atomit ovat saaneet noin ihmeellisen
kehittymistaitonsa tai mikä ihmeen voima niitä johtaa, niin että ne liikkeillään
voivat saada yhä täydellisempiä tuloksia aikaan.
Kaikki liike semmoisenaankin. on, niinkuin jo edellisessä on osotettu, meille
kerrassaan selittämätöntä. Jos aine alkuaan on ollut aivan tasasesti levinneenä
läpi avaruuden, niin mikä sen sitte yhtäkkiä pani kiertävään liikkeeseen?
Mistä taivaankappaleet saivat tuon alkuperäisen korkean lämpömääränsä? Kai
aineella sen ollessa levinneenä läpi avaruuden myös täytyi olla sen lämpömäärä,
s. o. olla monta sataa astetta jäätymäpisteen alla.
On tosin niitäkin, jotka uskovat,. että liike maailmanavaruudessa on
ijankaikkista, että taivaankappaleita on ijankaikkisesti kehittynyt ja hävinnyt
ja että sama synty ja häviäminen myös tulee ijankaikkisesti jatkumaan.
Tämä usko soveltuu kuitenkin huonosti yhteen erään luonnontieteellisen lain, n.
s. entropialainkanssa. Tämä sisältää aivan yksinkertaisesti sanottuna sen
havainnon, että lämpöä aina siirtyy lämpimämmästä kappaleesta kylmempään, niin
pian kuin ne joutuvat toistensa kanssa yhteyteen, mutta ei päinvastoin. Juuri
tämä lämmön siirtyminen se aikaansaa kaiken liikunnon maan päällä. Mutta siten
lämpö myös leviää yhä tasasemmaksi läpi avaruuden. Niin on siitä s~urauksena,
että ei ainoastaan maapallomme, vaan ylipäänsä koko meille tunnettu maailma
silminnähtävästi kulkee täydellistä lämpökuole-
26
maa kohti. *) Silloin ei enää ole oleva j älellä mitään muuta kuin täydellisesti
liikkumaton ainejoukko. Sillä niinkuin sanottu kaikki liikunto riippuu siitä,
että lämpöä on enemmän toisessa paikassa kuin toisessa.
Mutta jos siis kaikki liikunto maailmassa kerran on loppuva, niin siitä seuraa
johdonmukaisesti, että sen on kerran täytynyt alkaakin. Tosin semmoinen kuuluisa
luonnontutkija kuin ruotsalainen S. Arrhenius **) tämän kieltää. Hän väittää,
että liikunto ja kehitys maailmassa on ijankaikkisesti ollut ja tulee samaten
olemaan. Tosin yksityiset taivaankappaleet jäähtyvät, niin että kaikki elämä
niiden päältä häviää. Mutta sitte ne törmäävät yhteen jonkun muun
taivaankappaleen kanssa ja silloin syntyy taas niin paljo lämpöä, että ne
muuttuvat hehkuviksi kaasuiksi. Ja pitkät aj at kuluvat taas ennenkuin niistä
muodostuneet taivaankappaleet ovat j.outuneet sille .-J kehitysasteelle, että
niillä uusi elämä saattaa alkaa.
Kaikella kunnioituksella sanottuna on kuitenkin vaikea käsittää, että semmoinen
väite lähtee muusta kuin haluttomuudesta uskoa ja tunnustaa, että joku
yliluonnollinen syy on ollut maailman syntyyn ja kehitykseen vaikuttamassa.
Minkätähden hän muuten kieltäisi, että maan päällä vallitseva entropialaki pitää
paikkansa koko kaikkeuteenkin nähden? Kyllähän muuten väitetään, että kaikki on
ijankaikkisesti ihan samojen luonnonlakien alaista.
Kaikella pitää olla riittävä syynsä, sanovat materialistit aivan oikein. Mutta
tässä olisi nyt sanottava, mikä on ollut syynä noin äärettömän suuremmoiseen
ilmiöön
\ *) Tarkempi esitys tästä löytyy esim. O. D. Chwolsonin e. m. teoksessa.
**) Esim. teoksessa »Maailmojen kehitys,).
27
kuin on koko maailman kehitys. Taidamme kyllä turhaan saada odottaa vastausta
siihen kysymykseen.
Erittäinkin on materialistien hankala antaa tyydyttävää vastausta, kun on
kysymys elämän ensimmäisestä esiintymisestä maan päälle. Mistä se alkunsa sai?
Ei ole koskaan voitu huomata muuta kuin että jokainen elävä olento on saanut
alkunsa jostakin toisesta elävästä olennosta. Mutta nyt ei materialistienkaan
opin mukaan maan päällä aina ole ollut eläviä olentoja. Mistä sitte ensimmäinen
elonsiemen tänne maan päälle on tullut? Materialisti tietysti ei voi myöntää,
että Jumala sen on luonut. Sentähden on tietysti keksittävä jotain muita
selityksiä.
Niinpä esim. äskenmainittu S. Arrhenius esittää semmoisen arvelun, että
elonsiemeniä on tullut ja vieläkin tulee tänne ~uista taivaankappaleista, että
elämä maailmanavaruudessa on yhtä ijankaikkista kuin kaikki muutkin voimat.
Elämän siemeniä siirtyy vain toisesta taivaankappaleesta toiseen sitä mukaa kuin
nämä kehittyvät semmoiseen tilaan, että elävät olennot niillä voivat tulla
toimeen.
Semmoista tietysti ei koskaan ole voitu havaita, sillä arvellaan, ettei sillä
tavalla voi siirtyä muuta kuin aivan mitättömän pieniä itiöitä. Sitä kuitenkin
mielellään uskotaan. Mutta ei se paljoakaan asiaa paranna. Sillä jos ei
taivaankappaleitakaan aina ole ollut olemassa, niinkuin entropialaista täytyy
päättää, niin on elämän sittekin kerran täytynyt alkaa jossakin. Asia on silloin
yhtä selittämätön kuin ennenkin.
Häckel katkaisee tuon gordilaisen solmun sillä väitteellä, että elämä syntyykin
aivan itsestään ja missä tahansa niin pian kuin on olemassa .tarpeelIiset
edellytyk-' set, s: o. määrättyaineyhtymä ja suotuisat ulkonaiset
28
olosuhteet. Mutta ei kokemus suinkaan ole semmoista luuloa tukemassa. Kemistit
ovat kyllä osanneet valmistaa joukon semmoisia aineita, jommoisia elävässä
ruumiissa on - ainakin sen kuoltua. Mutta ei niihin vain elämää ole tullut.
Kaikista innokkaista kokeista huolimatta ei kukaan vielä ole saanut eloa
syntymään elottomaan aineeseen.
Ja varmana voimme pitää, ettei sitä koskaan tulee tapahtumaankaan. Sillä
todellisuudessa on olemassa ylit-" sepääsemätön kuilu elollisen ja elottoman
luonnon välillä. Elämä on jotain oleellisesti aivan toista kuin kemiallisissa )
ja fysikallisissa ilmiöissä vaikuttavat voimat. On kyllä luonnollista, että
elävässä ruumiissa myös vaikuttavat samat kemialliset ja fysikalliset voimat
kuin elottomassakin luonnossa, sillä onhan molemmissa samoja aineita. Mutta
nämä eivät suinkaan yksin riitä selittämään elåmän erikoisuutta. Kemiallisia ja
fysikallisia voimia voivat luonnontutkijat tarkoin mitata. Mutta niin ei ole
elämänvoiman laita. Eikä sitä voida ilman muuta siirtää toisesta esineestä
toiseen, niinkuin esim. lämpöä tai sähköä.
Ja mikä erotus muuten olisikaan olemassa elävän ja äsken kuolleen ihmisen
välillä? On kai tuossa äskenkuolleessa vielä ihan samat aineet kuin
elävässäkin. Miksei se sitte osaa liikkua niinkuin elävä ruumis? Jos
materialisti vastaisi, ettei hän sitä tiedä, niin hän kerrankin olisi oikeassa.
Tieteelle on täydellisesti selittämätön asia, mistä kuollut aine saa tuon
ihmeellisen taitonsa liikkua niin monimutkaisella ja kuitenkin niin
säännöllisellä tavalla kuin se elävässä ruumiissa tapahtuu. Mikä antaa sille
tuon kyvyn itseensä yhdistää uusia ja yhteydestään erottaa kuluneita aineita?
Sitä kykyä aineella itsellään ei suinkaan ole. Eivät ole kultakolikot koskaan
kirstun
29
pohjalla itsestään lisääntyneet eivätkä vähentyneet. Mutta pieninkin basilli voi
kasvaa ja lisääntyä niin kauan kuin se elää. Ja kun suurinkin eläin, esim.
norsu, kuolee, niin siinä ollut elämän voima samalla kerrassaan häviää
olemattomiin; Onhan tämä jotain aivan muuta kuin fysikalliset tai kemialliset
voimat. Sentähden nämä eivät myöskään voi missään tapauksessa synnyttää elämää.
On jotain suorastaan naurettavaa koettaa selittää elämänkehitystä yksin
atomiopin avulla. Eihän olemassaolon taistelukaan voi johtua vain siitä, että
atomit toisiaan >.>painav'at ja sysäävät». Eihän se mitenkään selitä,
minkätähden elävillä olennoilla ylipäänsä on halua elämään. Mutta siitähän
juuri mainittu taistelu johtuu. Eihän suinkaan voi ajatella, että itse niiden
atomien, joista eläimet ja kasvit ovat rakennetut, välillä voisi olla mitään
semmoista taistelua, joka pakottaisi niitä erinomaisempiin
voimainponnistuksiin. Ovathan ne joka tapauksessa häviämättömiä eivätkä ne
muuten, esim. rautakappaleet, taistele toistensa kanssa, vaikka ne olisivat
kuinka ahtaasti sullottuina yhteen. Olisikohan sitte niin, että niiden mielestä
on hauskempaa olla ihmisessä kuin esim. alkueläimessä tai peltomultana tai
vuoriperänä? Mutta jos meidän pitää luulla, että niillä on tällaisia
mielitekoja, niin sanottakoon myös, mikseivät ne sitte ihmisessä pysy, kun ne
kerran ovat semmoiseen päässeet? Miksi ne ovat järjestäneet alituisen aineen
vaihdon? Täytyisikö ajatella niiden mieleltään olevan niin tasapuolisia, että ne
antavat toistenkin vuoronperään päästä tuohon hauskempaan paikkaan? Mutta
omituista on sitte taas, että ne järjestävät suuria ruttojakin, joiden johdosta
lukemattomat atomit joutuvat ennen aikaa takasin maaperään. Selittäköön tätä nyt
sitte, ken osaa.
30
On paljo muitakin seikkoja, joita valintaoppi ei riitä selittämään. Darwin
väitti esim., niinkuin jo mainittiin, että kehitys on tapahtunut aivan
mitättömän pienten' muutosten kautta ja toiselta puolen, että ainoastaan sem-'
moiset ominaisuudet, joista niiden omistajilla olemassaolon taistelussa on,
todellista hyötyä, pysyvät ja periytyvät jälkeläisille. Muut vähitellen
surkastuvat ja häviävät. Ajatellaan nyt esim. lintujen siipiä, joiden avulla
tietysti voi välttää monta vaaraa ja jotka ravinnonkin hankinnassa ovat
suureksi hyödyksi. Ne ovat muka syntyneet siten, että jonkun liskon tai sen
tapaisen eläimen eturaajat vähitellen ovat muuttuneet lento-elimiksi. Mutta
sehän ei ole mikään pieni muutos. On sentähden täytynyt olla lukemattomia
välimuotoja, enimmäkseen semmoisia, joissa nuo eturaajat eivät kelpaa enää
entiseentarkotukseensa, mutta eivät myöskään vielä lentämiseen. Eikö tuommoisen
välimuodon silloin täytynyt olla huonommassa asemassa kuin se, mistä se lähti,
ja se, mihin se pyrkii? Mutta tietysti siitä asiasta jokainen muuten voi uskoa,
mitä hän tahtoo.
Kehitys ei ylipäänsä näytäkään, niinkuin darvinismi edellyttää, tapahtuneen
vähitellen, vaan pikemmin hyppäyksittäin. Niissä kehityssarjoissa, joita on
koetettu laatia, onkin suuria aukkoja.
Darwinismi .ei myöskään voi selittää perinnöllisyyttä, sitä että jälkeläiset
muodostuvat vanhempiensa kaltaisiksi. Onhan vallan ihmeellistä, kuinka aivan
pikkuseikkoihin asti ihmislapset esim. voivat olla vanhempiensa tai
joidenkuiden esivanhempiensa kaltaisia. Mikä voima siinä onkaan pakottamassa
atomeja rakentamaan eläviä olentojajuuri niiden vanhempien kaltaisiksi? Jopa
sitte vielä niissä liikkumaankin juuri samalla tavalla kuin toiset atomit, jotka
aikoja ennen olivat liikkuneet
31
jonkun eliön isässä, isoisässä tai jossakin muussa sukulaisessa? Mistä atomit
edes sen tietävät, kuinka nuo toiset atomit tuossa esikuvana olevassa eliössä
ovat liikkuneet? Ja jos a tomeilla nyt kerran noin ihmeellinen taito on, niin
minkätähden ne sitte ovat niin orjallisesti sidotut johonkin määrättyyn kaavaan?
Ja minkätähden ne eivät osaa rakentaa esim. ihmistä, ellei alku ole tullut
kahdesta' muusta ihmisestä? Olisikohan niin, että ne neuvovat toisilleen? Mutta
eroaahan ruumiista alituisesti atomeja eivätkä ne sitte enää osaa tehdä
kerrassaan mitään. Kuinka ne sen taitonsa niin kokonaan menettävät? Ja mistä
johtuu sitte, että atomlt eliöissä osaavat liike kua niin ihmeen
tarkotuksenmukaisesti? Ajatelkoon kukin vain esim. omaa ruumistaan. Mistä
ihmeestä nuo atomit saavat sen taidon, että ne niin täsmällisesti osaavat siinä
asettua kukin oikealle paikalleen ja taas lähteä siita pois, kun se aika on
tullut, sekä sillä välin tarkoin suorittaa tehtävänsä? Ihmeellisen tarkan
suunnitelman mukaan ne rakentavat ruumiimme pienen pienestä alusta alkaen.
Silmämme ne ovat rakentaneet niin tarkoin yhteensopiviksi, että me kahdella
silmällä joka e.sineestä näemme vain yhden ainoan kuvan. Kerrassaan
mestariteoksia ovat kaikki aistimemme ja muut elimemme. Niiden rakentaminen ja
toimiminen vaatii sentähden mitä monimutkaisinta ja taitavinta yhteistä
menettelyä atomien puolelta, taitoa, .i oka niissä edellyttää aivan
erinomaista neroa ja täsmällisyyttä. Ovathan lukemattomat nerokkaat ihmiset
kaikki voimansa ponnistellen ahkerasti elämän ilmiöitä tutkineet, emmekä
kuitenkaan ole päässeet niitä siltä läheskään täydellisesti käsittämään. Yhä
siinäkin vain tutkijoille nousee uusia arvotuksia eteen. Vielä vähemmin osaamme
itse mitään senkaltaista suoritta,a.
32
Ja kaiken tämän ihmeellisen taitonsa atomit nähtävästi ovat hankkineet
itselleen aivan omin päin. Sillä kukapa niitä olisi ollut opettamassa tai
neuvomassa?
Täytyy siis sanoa, että nuo rauta-, happi-, vety- j. n. e. atomit ovat meitä
ihmisiä koko lailla viisaampia. Ja kun nyt sitte ajattelee, etteivät ne siihen
aikaan, kun maa ensin tuli asuttavaan kuntoon, mitään sen kaltaista osanneet
(suuresti epäiltävää on, osasivatko edes, saada kokoon yhtä ainoata vaivaista
solua), niin täytyy todellakin sanoa, että paljo ne aikojen kuluessa ovat
oppineet. Onhan niillä tosin myös pitkä oppiaika takanaan, koska sanotaan niiden
miljoonia vuosia tuota oppiaan harjoittane en, ennenkuin oppivat ihmisen
tekemään. Täytyyhän sitä tosin niin pitkänä aikana voida jotain oppiakin.
Mutta sittekin täytyy ihmetellä, kuinka mikään oppiminen ollenkaan on ollut
niille mahdollista. Ei luulisi ainakaan materialistien voivan uskoa niiden
oppimiskykyyn. Onhan yksi heidän perusoppinsa (Häckelin suhstanssilaki) se,
että aine ja siinä vaikuttava voima ovat ijankaikkisesti muuttumattomia. Jos ne
ovat muuttumatt?mia, kuinka ne sitte nyt voivat aikaansaada ilmiöitä, esim.
ihmisiä tai hevosia, joita eivät ennen osanneet tehdä.
Edellyttäähän toki kaikki oppiminen, että on olemassa edes jotain järjen alkua,
joka voi täydellisemmäksi. kehittyä. Vaan emmehän me voi itse aineessa huomata
mitään tuommoista järkeä eli kehityksen voimaa .. Eihän sitä ole esim. raudassa,
hapessa, vedyssä tai muussa semmoisessa. Koska ei millään näistä aineista ole
kykyä itsenäisesti liikkua, kasvaa tai lisääntyä, niin onkohan luultavaa, että
niihin tulee kehityksen voimaa, jos niitä jollain tavalla sekotetaan yhteen.
Onhan, niinkuin sanottu, aineita koetettu sekottaa, jos jollakin lailla, mutta
33
kuollut on aina pysynyt kuolleena, jollei mikään elävä olio ole päässyt siihen
vaikuttamaan. Mistä nyt sitte yhtäkkiä nuo kuolleet, muuttumattomat atomit
saavat sen ymmärryksen, että ne noin osaavat pyrkiä yhä suurempaan
täydellisyyteen?
Omituista on kuitenkin, että, vaikka ne ovat niin taitavia, niin on yhtä ja
toista, jota ne eivät osaa, vaikka se ei niinkään konstikimalta tunnu. Esim. jos
leikkaa näköhermon poikki, niin nuo atomit, jotka alkuaan ovat osanneet sen
rakentaa, nyt eivät enää osaa tuota vahinkoa korjata.
Ja kuinka on oikeastaan ymmärrettävä se, että ruumis vanhenee ja lopulta kuolee
kokonaan? Minkätähden solut siinä vähitellen menettävät toimintakykynsä ja ennen
kukoistava ruumis muuttuu raunioksi? Luulisipa atomeille helpommaksi asiaksi
valmiin ruumiin kunnossapitämisen kuin sen rakentaPlisen. Vai vanhenisivatko
atomit myös, niin etteivät enää osaa pysyä ruumiissa hyvässä järjestyksessä?
Eihän sitä taas luulisi mahdolliseksi, koska ruumiissa tapahtuu alituinen·
aineenvaihto. Luulisipa ruumiiseen tulleilla uusilla atomeilla olev.an taas
uudet voimat, jos edelliset olisivatkin sattuneet väsymään. Mutta kuinka
semmoinen väsymyskään voisi olla mahdollista, koska atomien piti olla
kerrassaan muuttumattomia?
Joka tapauksessa niin ihmeellistä tämä kaikki on, ettei edes Häckelkään
tavallisin keinoin tästä pulasta selviydy. Epätoivon vimmassa hän menee ja
esittää opin eli väitteen; joka on jos mahdollista vieläkin täydellisemmässä
ristiriidassa koko hänen muun oppinsa ja katsantokantansa kanssa kuin edellä
esitetyt seikat. Hän, joka alkuaan lähti siitä väitteestä, että ei ole olemassa
mitään muuta kuin atomit ja niissä vaikuttava koneellinen voima, hän esittää
nyt yhtäkkiä taas semmoisen, että atomeillakin on jonkunlainen sielu. Hän sanoo:
Sandelin, Materialismi. - 3
34
»Aine~n kaksi eri muotoa: kappaleet ja eetteri eivät ole kuolleita eivätkä vain
ulkonaisten voimien liikuttamat, vaan niillä on tuntoa ja tahtoa
(luonnollisesti alinta lajia), ne tuntevat mielihyvää (Lust) tiivistyessään ja
mielipahaa (Unlust) jännittyessään. Ne pyrkivät tiivistymään ja vastustavat
jännittymistä.»
Kun kaikki käy ympäri, on Häckel siis pahempi spi-) ritualisti kuin moni muu.
Meidän muiden mielestä on tunteita ja pyrintöjä, harrastuksia ainoastaan
elävillä olennoilla, mutta hän näkee senimoista kaikkialla. Hän ei lopultakaan,
yhtä vähän kuin muutkaan ihmiset, osaa selittää elämän ja tietoisuuden ilmiöitä,
niiden syntyä ja kehitystä, yksin aineesta ja sen koneellisista
ominaisuuksista. Hänen täytyy kuin täytyykin ottaa sielunelämä avukseen. Että
hän ei tee sitä johdonmukaisesti, se on tietysti eri asia.
Tämä Häckelin keksimä eetterin ja atomien sieluoppi on muuten taas oikein tuota
materialistista »kouraantuntuvaa todellisuutta,). Eihän sitä toki missään voi
huomata. Vaikka kokoisi kuinka paljo tahansa kuollutta ainetta' yhteen, niin
eihän siinä sen enempää järkeä voi huomata. Kaikki eloton aine, olkoon sitte
kultaa taikka multaa, on ainakin meidän nähdäksemme yhtä kuollutta ja tylsää ..
Eikä se oppi sittekään auta häntä selviämään kaikista arvotuksista. Olisipa
esim. hyvin hauskaa tietää, mikä voi estää eetteriä ja kappaleita tiivistymästä
niin paljo kuin tahtovat, jos niillä kerran siihen niin suuri halu on.
Minkätähden eetteri ollenkaan »jännittyy'), jos se siitä tuntee mielipahaa?
Menisi vaan kaikki tyyni yhteen läjään. Ei suinkaan koko maailmassa semmoista
valtaa ole, joka sitä voisi estää. Jos se sen kohta olisi tehnyt, niin ei tätä
maallista surun laaksoa koskaan olisi syntynytkään.
Voiko nyt sitte, kun kaikkea edellistä ajattelee, sanoa muuta kuin että paljo
usko voi?
35
IV Sielunelämä
Materialistit, niinkuin jo edellisestä olemme nähneet, eivät tahdo tietää
mistään muusta kuin. atomeista ja niiden liikkeistä, »voimasta ja aineesta».
Ihminen ei missään suhteessa enempää kuin muutkaan elävät olennot ole muuta
kuin joukko määrätyllä tavalla järjestettyjä atomeja, kone, jossa nämä atomit
yleisten kemiallisten ja fysikallisten lakien ,mukaan liikkuvat.
lVIaterialistille on sentähden selvä ja järkähtämätön totuus se, että ihmisellä
ei ole ollenkaan mitään semmoista minää, personallisuutta, sielua tai henkeä,
joka itsenäisesti voisi ajatella ja tahtoa. Kaikki hänen henkinenkin
toimintansa on koneellista. Ajatus, tunne ja tahto ovat vain luonnonilmiöitä
eli, toisin sanoin, ne syntyvät sen kautta, että aivojemme atomit jollain
tavalla liikkuvat. Niinpä sanookin Buchner. (T. ja u. s. 12): »Ihmisen henki ja
ajatus ei viime asteella ole muuta kuin muuttunutta, uuteen tilaan siirtynyttä
auringon lämpÖä.»
Koko ihmisen toiminta riippuu siis siitä, mistä aineista hänen ruumiinsa on
rakennettu. »Ihminen on, mitä han syö» (Der Mensch ist, was er isst), sanoi
materialistinen
kirjailija lVIoleschott. .
Samaten sanoo myös Ingersoll: »Ihminen on kone, johon me mätämme ainetta, jota
sanotaan ravinnoksi ja joka suorastaan synnyttää sitä, mitä me nimitämme
ajatukseksi. Ajatelkaapa sitä ihmeellistä kemiallista omi-
36
naisuutta, mikä muutti leivän taivaalliseksi »Hamlet» näytelmäksi.»
Sietääpä todellakin ajatellal Mutta vieläkin ihmeel) lisempää lienee toki leivän
muuttuminen Häckelissä »Maailmanarvotukset~ kirjaksi. »Hamlet» esittää vain
kaikellaisia vaikeasti ratkaistavia ongelmia. Mutta Häckel osaa kaikki
»maailmanarvotukset.) selittää. Ei liene vaikeata sanoa, kumpi on
suuremmoisempaa.
Joka tapauksessa Häckel (s. 39) sanoo olevansa -Varma siitä, että »se, mikä
,>sieluksi,) sanotaan, todellisuudessa on luonnonilmiö». Eihän muuta ole
olemassakaan kuin luonnonilmiöitä. Sielullinen substanssi (perusaine) on elävä
plasma (s. 81).
Ja riittävänä todistuksena tämän käsityksensä oikeudesta materialistit pitävät
sitä seikkaa, ettemme tunne mitään henkistä toimintaa, joka ei olisi yhteydessä
aivotoiminnan . kanssa. Onhan tunnettua, kuinka henkinen toiminta suuressa
määrässä seuraa ruumiin kehitystä. Ja kun ruumis nukkuu, on samalla tietoisuus
melkoisesti vähentynyt. Jos kovasti loukkaan päätäni tai nautin erinäisiä
aineita, niin menetän samaten tietoisuuteni. Ruoka ja juoma ilahuttaa sielua.
Jos aivot kokonaan lakkaavat toimimasta, niin ei enää voi huomata mitään jälkeä
ihmisessä ennen tavattavasta henkisestä toiminnasta j. n. e.
Eivätkä materialistit näytä juuri ihrriettelevänkään, kuinka nuo vaivaiset
atomit voivat saada niin merkillisiä aikaan. Voivathan ne muutamien ihmisten
aivoissa tulla suorastaan nerokkaiksi. Mutta tämä on nyt kerran heille
uskonkappale eivätkä he sentähden niin suuresti· selvitystä kaipaakaan.
Ennen kaikkea nykyaikaiset materialistit kuitenkin luottavat kehitysoppiin. Se
heille kaikki selittää. Onhan tietysti kullekin eläimelle sitä edullisempaa,
mitä jä,rke-
37
vämmin se osaa menetellä. Sentähden tässäkin vaikuttaa luonnonvalinta.
Paremmilla aivoilla varustetut pitävät paremmin puoliaan olemassaolon
taistelussa ja voivat sentähden paremmin kuin muut jättää jälkeläisilleen
perinnöksi täydellisemmät aivonsa. Näin ovat vähitellen miljoonien vuosien
kuluessa aivot kehittyneet yhä täydellisemmiksi ja samalla tietysti myöskin
ajatuskyky. Niin, onhan se selvä asia! Ohimennen olkoon vain sanottuna, että
ihmisaivojen rakenne on niin äärettömän hieno ja monimutkainen, että tutkijat
eivät siitä ole voineet. saada muuta kuin aivan pintapuolisen käsityksen. Mutta
paljaitten onnellisten, sattumusten kautta olisi niiden kuitenkin pitänyt
syntyä!
Onhan '-tietysti aivan oikein yleinen kokemuksemme se, että aivot ovat tietoisen
henkisen toimintamme välikappaleena. Mutta ,aivan eri asia on siltä, riippuuko
tämä toiminta niistä yksinään eli onko se ainoastaan niissä tapahtuvaa
atomiliikuntoa.
Onhan kyllä myöskin selvää, että käteni ja kynäni ovat täman kirjottamisessa
välttämättömiä välikappaleita, mutta siitä ei suinkaan seuraa, että käteni ja
kynäni toimivat yksin. Päinvastoin on varsin helppoa huomata, että niin ei ole
asian laita. Sillä jos lakkaan aj attelemasta ja jätän tämän kirjottamisen
yksin niiden suoritettavaksi, niin siitä totta tosiaan ei tule mitään valmista.
Yhtä vähän seuraa aivojen tarpeellisuudesta ajattelemisessa, että ne sen yksin
suorittavat. Ne voivat hyvinkin olla vain välikappaleena nekin.
Kysymys sieluelämän varsinaisesta kannattajasta ei sentähden ole niinkään
helposti ratkaistu. Ja sen voi huomata oikein selvästi vasta, jos ryhtyy vähän
tarkemmin ottamaan selkoa siitä, kuinka materialistiset tiedemiehet ovat
koettaneet selvittää suhdetta atomiliikkeit-
38
ten ja sielunelämän eri muotojen, mieltämisen, tuntemisen ja tahtomisen,
välillä.
Tunnettu on eläintieteilijä Karl Vogtin väite, että ajatukset ovat aivan samassa
suhteessa aivoihin kuin sappi maksaan ja virtsa munuaisiin. Sielulliset ilmiöt
ovat siis jotain aivotoiminnan tuotetta.
Samaa väittää myös Buchner, kun hän (1'. ja u. s. 13 s.) sanoo: ,>He unohtavat
kokonaan, että se jokin taikka henki, josta he kaiken johtavat, ei semmoisenaan
missään esiinny -'- paitsi ehkä teoloogien ja spiritistien mielikuvituksessa.
Kuten elämä ylimalkaan on tulos mateerian järjestymisestä vissillä tavalla,
niin ovat ajatus ja itsetietoisuuskin. - - Jos joku tahtoisi väittää, että sappi
ei eristy suorastaan maksasta, vaan että löytyisi jokin sappihenki, joka
käyttäen jotenkuten maksaa välikappaleenaan olisi syy maksan toimintaan,
ajattelisi hän yhtä loogillisesti kuin' se, joka väittää, että ajatus ei ole'
tulos aivojen toiminnasta, vaan jonkun niiden taakse piiloutuner.n henkisen
olennon, joka käyttelee aivoja samalla tavalla kjlin pianisti instl'umenttiaan.'>
Ajatellaanpa nyt, että todellakin niin olisi. Ajatukset ovat jotain aivojen
eristämää ainetta. Mutta silloin pitäisi kai tuota ajatusainetta myös voida
nähdä samaten kuin sappea. Sitä pitäisi voida punnita ja mitata. Minne tuo aine
sitte oikeastaan mahtaa joutua päästä? Eihän siitä tule ulos mitään semmoista
ainetta, jota voisi ajatuksina pitää. Kuuleehan tosin kyllä puhuttavan
»painavista,> ajatuksista. Materialistit käsittävät kai semmoista lausetapaa
aivan sananmukaisesti. Mutta koettakoon kukin vain ajatella, minkänäköistä
ainetta ajatusten pitäisi olla. Voisivatko ne todellakin olla sapen tai virtsan
näköisiä? Kuinka semmoinen aine voisi olla niin äärettömän moninainen ja
vaihteleva, kuin aj atukset todellisuudessa ovat? Ja vaikkapa ei olekaan mikään
.>sappihenki.) maksan '>takana'>, niin kuinka se seikka voisi estää, että joku
henki käyttää aivoja .>instrumenttinaan.>? Ei, kyllä tämä ajatus itse
materialisteistakin on lopultakin tuntunut liian mahdottomalta.
39
Sentähden sanookin samanen Btichner taas toisessa paikassa (T. ja u. s. 14):
»Yksinkertainen totuus on se, että paljon puhuttu sana »sielu» ei merkitse
mitään itsenäistä oliota, vaan on kaiken 'aivojen ja
hermoston toiminnan kokonaiskäsite.» '
Tämän mukaan siis ajatteleminen olisi vain atomien 'liikkumista aivoissa, jotka
liikkeet johtuvat aineessa olevasta tarmosta ja noudattavat yleisiä
fysikallisia ja kemiallisia lakeja.
Arvattavasti Häckel myös tarkottaa jotain samantapaista, kun hän (s. 90) sanoo:
»Monimutkaisimmat ja täydellisimmät tarmon (energian) muodot, jotkå tunnemme:
korkeampien eläinten sielunelämä, ihmisen ajatteleminen ja järki, riippuvat
aineellisista tapa,htumista, gangliosolujen neuroplasmassa tapahtuvista
muutoksista.»
Tämä on vain niin sekavaa, että on täydellinen mahdottomuus saada siitä
tolkkua. Toiselta puolen sanotaan samassa lauseessa, että ajatteleminen, on vain
tarmon muoto, toiselta puolen, että se riippuu aivosoluissa tapah,tuvista
muutoksista, joka kai merkitsee, että se on jotain
aivojen tm;>tetta. Mu~ta ei suinkaan se voi samalla kertaa olla sekä tarmoa
että sen aikaansaamaa tuotetta, jota paitsi ei tarmo semmoisl;lnaan tuota
mitään, vaan työ.
Mutta ei tämä väite, että ajatukset ovat aivoatomien toimintaa, muutenkaan ole
paljoa järkevämpi kuin edellinerrkään. On edellisessä mainittu, että tarmoa,
esim. lämpöä, voidaan muuttaa työksi ja päinvastoin. Jos ajatukset ovat vain
työksi muuttunutta auringonlämpöä, niin pitäisi tämä työ myös voida muuttaa
takaisin lämmöksi, sä!'tköksi, tai joksikin muuksi työksi.
Oikein I>valoisilla» ajatuksilla voisi sitte ehkä panna vaikka sähkölampunkin
palamaan. Siitäpä sen sitte näkisi, mitkä ovat oikeita ,)valoja,).
Valitettavasti ei kuitenkaåh vielä ole voitu havaita, että joku ajatus olisi
astunut kemi{l.llisen tai fysikallisen ilmiön sijaan eikå päin-
40
vastoinkaan. Tokkopahan vastedeskään semmoiset aJatusten muutokset onnistuvat.
Koettakoon muuten se, joka haluaa, muodostaa its\:llleen oikein havainnollisen
kuvan siitä, kuinka ajatteleminen tämän opin mukaan tapahtuu. Kuin.ka mahtavat
atomit liikkua esim., kun ajattelemme Aleksanteri suurta, ja kuinka jos
ajattelemme silinterihattua? J ärjestyvätköhän atomit viimemainitussa
tapauksessa hatun muotoon? Mutta kuinka niiden sitten pitää järjesty~
aikaansaadakseen esim. tämmöisen ajatuksen: »Tämä uusi silinterihattu on
maisteri J ussilaisen,>? Ja kuinka niiden pitäisi asettua saadakseen syntymään
esim. isänmaanrakkauden tunnetta? Kylläpä pitää atomien aivoissa olla
vilkkaassa ja ahkerassa liikkeessä aikaansaadakseen kaikkia mielikuvia, jotka
niin nopeasti vilkkaan ilmisen sielunelämässä voivat vaihdella.
Ei, kyllä ajatukset ovat aivan toista lajia kuin ~itkään atomien liikkeet.
Sentähden ei myöskään aivojen rakenne eikä toiminta yksin, ei, vaikkapa me sitä
sekä siinä vaikuttavia kemiallisia ja fysikallisia voimia kuinka tarkoin
tuntisimme, suinkaan riitä oikean käsityksen saa" miseksi sielunelämän
varsinaisesta olemuksesta, ei, vaikkapa suorastaan silmillämme voisimme seurata
aivoatomien omituisia heilahduksia.
Mutta Häckel antaa vielä (s. 48) sen selityksen, että tietoinen aistimus syntyy
»aistimusten heiastumisen kautta hermoston keskusosastoom. Aivot ovat siis tämän
mukaan ikäänkuin joku peili, jota vastaan ulkomaailmasta tulevia säteitä
heiastuu.
Olkoon nyt tämän selityksen laita muuten mikä tahansa, joka tapauksessa se,
niinkuin usein muutenkin on vertausten laita, arveluttavasti »ontuu». Sillä ei
suinkaan peili itse käsitä mitään siitä kuvasta, jonka se heijas-
41
taa, vaan pitää olla joku muu, joka peiliin katsoo. Mutta mjkä se olisi
aivoissa, . koska ei mitään henkeä ole olemassa? Eihän valon heiastumisesta
peiliin myöskään jää mitään jälkeä. Eihän peili itse valon heiastamisesta
millääntavalla muutu. Sitä vastoin ajatukset selvästi muuttuvat ja vaihtelevat
ja sieluun jää ajatuksista jälkenä muisto.
Mutta Häckel antaa vieläkin edellisistä aivan poikkeavan selityksen, kun hän
väittää, että aivoissa eivät ajattelekaan atomit itse vaan aivojen sisäpuoli,
siis kai atomie!1 välillä olevat paikat.
Mutta täytyy sanoa, että tämä viimeinen selitys on jos mahdollista vieläkin
käsittämättömämpi kuin kaikki edelliset. Sillä, jollei ole olemassa mitään muuta
kuin atomit, niin ovat kai niiden välipaikat tyhjää vain .. Tyhjäkö siis
todellisuudessa ajattelisi eli aivojen tyhjät paikatko vastaisi inaailma,n
todellisuutta? Siinä on kai sitte oikein materialistisen viisauden huippu!
No niin, onhan totta, että Häckel myöskin puhuu jostakin »hyytelömäisestä»
aineesta, »maailmaneetteristä», joka muka täyttää koko maailman avaruuden, siis
myöskin kaikki aivo atomien välipaikat. Tarkottaisikohan Häckel siis, että tämä
eetteri aivoissa ajattelee? Käsittämätöntä sekin joka tapauksessa on. Onhan
eetteri hänen mielestään kaikkialla samallaista. Minkätähden se nyt sittel
osaisi ajatella paremmin aivojen sisä- kuin ulkopuolella ja paremmin toisissa
aivoissa kuin toisissa? Todellisuudessa kai aivojen ,>sisäpuoli» on vain tyhjä
sana.
Niinkuin näkyy, materialistit joutuvat vallan ymmälle, kun on selitettävä,
miten sielun toiminta suhteutuu atomeihin ja niiden liikkeisiin. Sen Buchner
myöntääkin, kun hän sanoo (1'. ja u. s. 13): »Ei ole vielä osattu selittää
itsetietoisuuden syntymistä aineellisista syistä.»
42
Tämmöinen tunnustus tietysti ei siltä mitenkään järkyttänyt hänen
materialistista. uskoaan, yhtä vähän kuin monen muunkaan. )
Todellisuudessa tulee aina olemaan mahdotonta selittää ajattelemista atomiopin
avulla. Sisällinen havainto, s. o. oman sielunelämämme tarkkaaminen osottaa
näet, että se on oleellisesti aivan toista laatua kuin mitkä tahansa atomien
liikkeet.
Sen osottaa jo selvästi niinkin tavallinen ilmiö kuin on muisti. Ovathan atomit
ainoastaan tilapäisesti aivoissa, tulevat ja menevät sen mukaan kuin
aineenvaihdos ruu-' miissa tapahtuu. Tutkijat väittävät, että ruumis seitsemän
vuoden perästä on aivan uusi eli että se silloin on kokoonpantu aivan toisista
atomeista kuin ne, jot~a seitsemän vuotta aikaisemmin siinä olivat. Kuinka nyt
sitte
. on mahdollista, että voimme muistaa vuosikymmeniä vanhoja tapauksia? Ovathan
ne atomit, jotka kerran noita vanh ojatapahtumia kuvastivat, jo täydellisesti
ruumiistani hävinneet. Olisikohan sitten mahdollista, että nuo uudet atomit
osaavat liikkua täsmälleen niin, että noiden vanhain tapahtumain muisto
uudistuu, ja vieläpä niinkin, että selvästi tiedän itselläni, juuri minulla, jo
aikasemmin olleen ihan samallaiset mietteet?
Samaten on atomiopin mukaan mahdotonta käsittää semmoista tosiasiaa kuin on
tajunnan eli tietoisuuden· yhteys, sitä, että mitä erilaisimmat ja
eriaikaisimmathenkiset toiminnat selvästi kuuluvat samalle määrätylle
personallisuudelle eli minälIe. Vaikka vuosikymmenienpe~ rästä, niinkuin äsken
on sanottu, ruumiissani oleva aine jo useampia kertoja on vaihdellut, tunnen
itseni noita vanhoja asioita muistellessani selvästi yhä samaksi mi" näksi.
Saatanpa esim. vielä vanhana miehenä tuntea tunnonv\l.ivoja jostakin lapsena
tek.emästäni harha-a,ske-
43
leesta tai myöskin tuntea ylpeyttä jostakin suorittamastani työstä. Ja
kuitenkaan en silloin enää ruumiini puolesta ole ollenkaan sama henkilö· kuin
se, joka nuo teot teki. Aine, josta ruumiini on koottu, on aivan toinen, olen
vanhentunutkin ja elän ehkä aivan toisissa ulkonaisissa oloissa. Mutta kaikesta
huolimatta tiedän, että tämä entinen ja nykyinen minä on sama.
Ja tämä minä voi kaikki erilaiset tietonsa, tunteensa ja harrastuks"ensa
yhdistää toisiinsa, kuinka hän vain itse tahtoo. Kuinka sekääIi atomiopin
kannalta katsoen on mahdoll.ista? Koska toinen mielikuva täydellisesti voi
sulautua toiseen, pitäisi kai atom:ienkin niin tapahtuessa jollain tavalla
sulautua toisiinsa? Mutta se kai on mahdotonta, koska ne ovat jakamattomia
eivätkä siis mitenkään voi toisiinsa yhtyä.
Ja yhtä ihmeellistä, kuin että näin osaan eri asioita yhdistää, yhtä merkillistä
on myöskin se, että osaan niitä toisistaan erottaa. Mistä· minä tiedän erottaa
tämän nykyisyyden jostakin menneisyydestä? Kuinka osaan yl.ipäänsä erottaa
itseni muista. Onhan aine toki kaikkialla aivan samallaista ja kulkee
lakkaamattomassa kiertokulussa elimistöstä toiseen. Ovathan kaikki minun
aivoissani olevat happi-, vety- j. n. e. atomit ihan samallaiset kuin kaikki
esim. Kiinan keisarin aivoissa olevat. Mistä sitte tulee tuo erikoistietoisuus,
joka tekee, että erinomaisen hyvin osaan erottaa itseni sekä hänestä että
jokaisesta muustakin ihmisestä? Onhan kyllä totta, että ruumiini jollakin
tavalla eroaa jokaisen muun ihmisen ruumiista da elän jonkun verran toisissa
oloissa kuin kukaan. muu. Mutta mistä nuo aivoissani olevat atomit sen tietävät?
Niille luulisi olevan jokseenkin samantekevää, missä ne liikkuvat ja kuinka.
Atomit liikkuvat tietysti niin, kuin luonnonvoimat
44
kulloinkin panevat ne liikkumaan. Omituista on nyt sitte, että yleisen
kokemuksen mukaan voimme muistaa ja ajatella monta asiaa, milloin vain itse
tahdOIhme. Tämä merkitsee kai atomiopin mukaan sitä, että, milloin vain tahdon,
voin panna atomit liikkumaan jollakin aivan määrätyllä tavalla, siis esim. juuri
samalla tavalla kuin ne ovat liikkuneet joskus ehkä vuosikymmeniä takaperin.
Mutta kuinka minä voin panna niitä sillä tavalla liikkumaan, kun minulla ei
kuitenkaan ole edes kaukaisintakaan aavistusta siitä, kuinka niiden siinä
tapauksessa tulee liikkua? Eikä sekään vielä riitä. Minun tulee osata panna
siihen vielä joku lisäliike, koska lisäksi huomaan, että tämä on mielikuva, joka
minulla jo ennen on ollut, niin ja niin pitkiä aikoja takaperin. Vaikka
ajatellessani en ensinkään tiedä liikuttavani aivojani niin enkä näin, niin
syntyy kuitenkin juuri niitä ajatuksia, joita tahdon synnyttää, s. o. aivoni
liikkuvat juuri niinkuin itse tahdon. Eikö ole ihmeellistä?
Niin, materialisti vastaa tähän, että semmoinen ihmetteleminen johtuu
täydellisestä asian väärinkäsittämisestä, harhaluulosta. Mitään semmoista
määräämisvaltaa minulla ei suinkaan ole. Atomit eivät suinkaan liiku
määrätyllä tavalla sentähden, että minä niin tahdon. Päinvastoin se, mitä me
tahdoksi sanomme, syntyy siitä, että aivoni jollakin määrätyllä tavalla toimivat
eli liikkuvat.
Näin materialistit kääntävät tavallisen käsityksen nurin. Kun tämän kirjotan,
luulen sen tekeväni sentähden, että ajattelen. Mutta ei! Sitä ei materialisti
ikinä usko. Vaan aivoissani tapahtuu jotain kemiallisia tai fysikallisia
muutoksia ja ne vaikuttavat liikuntohermojeni kautta käteen, niin että se tekee
kirjottamiseen tarpeelliset liikkeet. Ja, niinkuin sanottu, sellainenkin
nerontuote kuin »Maailmanarvotukset» on syntynyt aivan
45
Häckelin tietämättä ja tahtomatta, aineen ja voiman vaikutuksesta
hänenaivoissaan. Omituista kyllä hän näyttää olevan kovin ylpeä kirjastaan ja
puolustaa sitä kiivaasti kaikkia hyökkäyksiä vastaan. Ne atomit, jotka kerran
olivat vaikuttamassa hänen kirjansa kirjottamista, ovat kai jo aikoja sitte
jättäneet hänen aivonsa. Tuleeko sitte hänen aivoihinsa aina vain semmoisia
atomeja, jotka yhä kiivailevat saman materialismin puolesta?
Omituisiin johtopäätöksiin tämä muutenkin johtaa. Sen mukaan ei ihminen punastu
sentähden, että hän häpee, vaan kumpikin johtuu samoista atomien liikkeistä.
Samaten pelko ei johdu siitä, että sielu huomaa jotain vaaraa, vaan atomit vain
liikkuvat ja vaikuttavat samalla, että ruumis vapisee. Jos esim. kellon lyötyä
kiinnitän huomioni siihen asiaan, jota minun tulee luokalla opettaa, ja jatkan
tätä ajattelemista koko tunnin, niin ~e riippuu siitä, että luonnonvoimat
panivat aivo· jeni atomeja tuon ajan liikkumaan tuolla määrätyllä tavalla. Ei
pidä vain ihmetellä, että juuri tuolla määrätyllä hetkellä sattui niin
onnellisesti, että tarpeelliset ajatukset tulivat ja että nuo yhteensattumukset
voivat jatkua vuosikymmeniä. Materialistiselle uskolle kaikki on mahdollista.
Onpa materialistin mielestä mahdollista vielä sekin, että kun toinen
kysymyksillään tai muilla puheillaan toisessa herättää määrättyjä ajatuksia,
niin tämäkin johtuu vain siitä, että atomit tuon toisen aivoissa juuri samassa
sattuvat liikkumaan niin; että nuo ajatukset siinä syntyvät. Ja vielä
enemmänkin: Jos kysyn kokonaiselta luokalta, ehkä 40 pojalta, niin kaikkien
aivoissa sattuvat atomit liikkumaan yhtaikaa jotakuinkin samalla tapaa. Ja kun
puhuja puhuu ehkä tuhansille, niin käy niiden kaikkien aivoissa samoin.
46
Tosiasia näyttää kuitenkin olevan, että opettajan kysymykset ja oppilaan
vastaukset jotakuinkin sopivat toisiinsa. Mikä salaperäinen voima nyt sitte
panee oppilaan aivoissa atomit liikkumaan juuri niin, että vastaukset sopivat
kysymyksiin? Eikö tämä kaikki ole enemmän kuin ihmeellistä, eikö se ole
todellista taikapeliä?
Ja yhtä mahdotonta kuin on selittää mieltämistä atomien liikkeistä, yhtä
mahdotonta on selittää tunteitakin, esim. isänmaanrakkautta. Mimmoiseksi
aivoatomien liikkeeksi pitäisi ajatella esirrL iloa. Joskin veri ehkä suonissa
liikkuu nopeammin kun jostain iloitsee, niin on kuitenkin itse ilo jotain aivan
toista kuin joku semmoinen liike. .>Pitäisikö fysioloogin, jos hän on sattunut
rakastumaan, olla puhumatta rakkaudestaan ja sen sijaan lemmitylleen ilmottaa,
että jossakin osassa hänen ruumistaan tapahtuu vasomotorinen liike, luullen
siten ilmottaneensa asian niinkuin se todellisuudessa on?,> (Fr. Paulsen.)
Luonnollisesti materialistit myös kieltävät tahdon vapauden. Kuinka semmoista
koneella voisi olla? HäckeIin mielestä on tiedemiehen arvoa alentavaa ryhtyä
semmoista kysymystä edes pohtimaankaan. Onhan toki selviö, että mitään
semmoista ei voi olla. Väite, että semmoista olisi, on paljas dogmi (s. o.
ennakkoluulo) ja perustuu kokonaan väärinkäsitykseen. Peritty luonne ja
kulloisetkin olosuhteet määräävät kokonaan tahdon suunnan.
Myönnettävä tässäkin on, että monet ruumiillisetseikat voivat vaikuttaa tahdon
luonteeseen. Ruumiillinen tauti esim. voi vaikuttaa, että sairaaloiset
päähänpistot saavat sielunelämässä vallan. Mutta ei sitäkään kysymystä niin
vain ylimielisyydellä ratkaista. Ihmiskunnan suurimmat ajattelijat ovat siinä
ponnistaneet voimiaan saamatta täysin selvitetyksi, missä määrin tahto on vapaa.
Vaan syvälle on kunkin tervejärkisen ihmisen
47
tietoisuuteen juurtunut se välitön tunne, että ylipäänsä hän itse on tahtonsa
suuntaa määräämässä. Sentähden hän tuntee itsensä syylliseksi, kun hän on
rikkonut, ja hänen omatuntonsa antaahän.elle toiselta puolen hyvän todistuksen,
kun hän tietää toimineensa paraimman ymmärryksensä mukaan. Tosin ihmisen järki
voi pimitä, mutta niin kauan kuin hänellä järkensä on, niin kauan hän myös voi
erottaa sen, minkä hän täysjärkisenä tekee, mielipuolen teoista.
Mutta jos ihminen ei ole mitään muuta kuin tahdoton ko~e, niin onhan hyvin
omituinen tuommoinen atomien päähänpisto, että ne liikkeillään saattavat pahaa
omatuntoa ihmisille tai oikeammin itselleen, sillä ei suin~ kaan noita
tunnonvaivoja ole muualla kuin siinä, missä atomit ajattelevatkin. Mitä nyt
sitte semmoinen itsensä kiusaaminen oikeastaan hyödyttää? Ja sitä enemmän
täytyy ihmetellä sitä, kun ajattelee, että ihminen aivan syyttömästi saa
kärsiä siitä. Eihän hän missään tapauksessa voinut menetellä toisin kuin hän
teki. Mitä hän sitä sittesuree tai pahottelee? Onkohan ajateltavissa, että esim.
tappurilla, joka on miehen tappanut, siitä olisi tunnonvaivoja? Ja mistä se
tulee, että ihmiset tekevät erotusta semmoisten tekojen, jotka heidän
tahtomattaan ovat aikaansa~neet vahinkoa, ja tahallisten rikosten välillä?
Edelliset eivät herätä tunnonvaivoja. Mistä ylipäänsä synnintunto tulee?
Jokapäiväinen kokemus osottaa myös eittämättömästi, että ihmissydämessä
taistelee kaksi valtaa keskenään: toinen korkeampi, henkinen, totuuteen ja
vapauteen pyrkivä, toinen alhaisempi, aistillinen vietti, joka pyrkii lihan
himoja tyydyttämään. Mistä nyt sitte tämmöinen ristiriita? Onhan tässä
maailmassa materialisti-
48
sen opin mukaan ainoasta,an yksi voima määräämässä. Ovathan he monisteja ... '
Jos kaikki 'johtuu vain aivan samankaltaisen airr1len liikkeistä, niin mikä
panee sen noin itseänsä vastaan kapinoimaan? Mikseivät nuo atomit voi olla
pyrinnöissään yksimielisiä? Minkätähden· ihmisen on niin vaikea tu!,<:ehuttaa
aistillinen luontonsa?
Kehitysoppi vie erityisestikin siihen ajatukseen; että mitään varsinaista
erotusta ei henkisessäkään suhteessa ole olemassa ihmisen ja eläimen välillä. Ja
sitä materialistit myös aivan erityisellä halulla terottavat ja todistelevat.
Ainoa erotus on muka se, että ihminen tiedollisessa suhteessa on päässyt jonkun
verran korkeammalle kehitysasteelle kuin muut eläimet. Hän osaa ylipäänsä
paremmin ajatella.
Ja onhan kyllä totta, että ihmiselle on mahdollista alentaa itsensä eläinten
vertaiseksi. Jokaisellakin ihmisellä on kyllä monta semmoista ominaisuutta,
joita eläimilläkin on. Mutta sittekin on tässä olemassa oleellinen erotus.
Eläin toimii vaistonsa nojalla, joka usein kyllä saattaa olla ihmeellisen
tarkka. Pintapuolisesti katsoen voi eläin sentähden joskus näyttää jopa
ihmistäkin viisaammalta. Moni eläin osaa esim. välttää myrkyllisiä marjoja,
joita ihmislapsi turmiokseen hyvällä halulla syö. Mutta sen pitemmälle ei
eläimen viisaus sitte kehitykään. ' Se ei edisty. Lintu rakentaa pesänsä aina
samalla tapaa. Koit ovat aina yhtä tyhmiä ja lentävät liekkiin, vaikka
lukemattomat koit siitä jo ennen ovat saaneet surmansa.
Tosin ihmiselläkin on vaistoja, jotka tarkottavat yksilön tai suvun
ylläpitämistä (nälkä, sukuvietti j. n. e.). Mutta hänellä on sitä paitsi myös
kyky ja mahdollisuus sekä halu henkisesti kehittyä. Hänellä ei ole myötäsyn- .
tyneenä mikään valmis tieto, mutta hän voi melkeinpä
49
rajattomasti laajentaa kokemuksiaan ja tietojaan sekä opettaa niitä muille. Emme
voi ajatella eläimissä olevan sitä totuuden janoa ja totuuden rakkautta, joka on
saattanut nijn lukemattomia ihmisiä marttyyreinä kärsimään.
Mutta vielä enemmän erottaa ihmisen eläimestä tai oikeammin sanottuna
ylipääsemättömän juovan niiden välillä muodostaa se seikka, että ihminen on
itsetietoinen personallisuus. Hän voi itselleen asettaa tarkotuksia ja
tietoisesti pyrkiä niitä toteuttamaan. Tämä personallinen henkielämä kuuluu
siinä määrässä ihmisen olentoon, että se pysyi~i, vaikka kaikki aistimet häneltä
riistettäisiin ja hän siten' suljettaisiin pois yhteydestä muun maailman kanssa.
Jopa materialistikin, kun hän väittää, ettei hän ole muuta kuin sielut on kone,
toimii siinäkin aivan niinkuin järjellä varustettu henki. Sillä hän tekee
johtopäätöksiä, hän tahtoo ratkaista, mikä on totuus.. Semmoista atomit eivät·
millään liikkeillään voi aikaansaada.
Yksin piintyneet ennakkoluulot vOIvat saattaa kieltämään henkielämän
erikoisuutta ja siis hengen olemassa oloa. Että niin kuitenkin tapahtuu, se vain
osottaa, että niipkuin on ruumiillisesti niin on henkisestikin sokeita ihmisiä,
semmoisia, jotka eivät tahdo antaa todellisuuden määrätä oppijärjestelmäänsä,
vaan päinvastoin vaativat, että todellisuuden tulee noudattaa heidän
mielitekojaari.
Vai eikö se ole ilmeistä sokeutta, kun esim. Häckel väittää, että ihmisellä ei
ole mitään sielua? Ja kuitenkin hänellä itsellään sen elämästä ja toiminnasta on
yhtämittaista kokemusta jos mistään. Sen sijaan hän väittää atomeilla olevan
jonkunlaisen sielun, atomeilla, joiden koko olemassa olokin meille on peräti
hämärä asia.
Materialistille on se, mikä ihmisessä ajattelee, tuntee ja pyrkii, aivan
arvotonta, vain ikäänkuin joku haihtuva tuulen henkäys. Me emme ole muuta kuin
jotain atoSandelin, Materialismi. - t"
50
mien leikkiä. Ne rakentavat meidät ikäänkuin pilanpäiten, pysyvät vähän aikaa
koossa, hajaantuvat sitten, jälleen uudistaakseen joskus. taas saman leikin
vähän) toisessa muodossa j. n. e. Ja kuitenkaan ei kukaan tietäisi aineesta
mitään", ellei olisi tietoisuutta. »Materialistin epäjumala on oikea fetischi,
jonka hän itse on tehnyt: aine, josta muka tietoisuus on syntynyt, on olemassa
ainoastaan tietoisuudessa. - -'- Meidän henkemme ei ole lähtenyt siitä: se
riippuu hengestämme. Henki luo aineen eikä päinvastoin. Se, joka sen käsittää,
ei voi pitää materialistista oppia muuna kuin järjettömyyden huippuna. Joh· taa
tietoisuus aineesta on samallainen temppu kuin että parooni von Munchhausen
omasta tukastaan vetää itsensä ylös suosta,). *)
Materialismi ei anna sille, mikä ruumista hallitsee, mitään pysyvää arvoa
ruumiin aineenosiin verraten. Näin materialistit julistavat arvottomaksi
korkeimman ja jaloimman koko luonnossa. Luonto on ehkä varustanut jonkun
ihmisen niin ihmeellisillä ominaisuuksilla, että hänestä on voinut kehittyä
yleisesti ihailtu materialistinen profeetta. Hän on ehkä myös itsekin täällä
eläessään koettanut suurella ahkeruudella rikastuttaa henkeään. Mutta
yht'äkkiä hän saa halvauksen ja kok6 hänen ihailtu viisautensa on nyt kerrassaan
ikäänkuin poispuhallettu. Hänen ihailijansa ja ystävänsä rientävät saadakseen
hänet niin pian kuin mahdollista hautaan peitetyksi. Onko sekin nyt sitte
johdonmukaista? Eikö kuollut materialisti olekaan yhtä hyvä kuin elävä? Ovat kai
samat atomit kuin ennenkin kuoleman jälkeen hänen ruumiissaan. Antavatko
materialistit siis sittekin enemmän arvoa ihmisen hengelle kuin hänessä
tilapäisesti toimiville atomeille?
51
Minkätähden he oikeastaan niin ihailevat esim. Häckel~ä, äskettäinkin niin
suuremmoisesti ovat juhlineet häntä? Jos ei hänessä ole muuta kuin samallaisia
atomeja kuin meissä kaikissa muissakin, niin mitä syytä sitte on hänestä tehdä
niin suuri numero? Ja jos nyt hänessä atomit liikkuvat :niin ja minussa näin,
niin mitä sillä oikeastaan on väliä? Kumpikin on hyvin pian ohimenevä ilmiö ja
mahdotonta on sanoa, onko toinen toistaan millään tavalla parempi.
Materialistien oppi on kaikin puolin ristiriitainen, sekasotkuinen ja kaikelle
todelliselle ihmisarvolIe alentava. He väittävät sen perustuvan
»kouraantuntuvaan todellisuuteen». Ja kuitenkin joudumme umpimutkaan kerta
toisensa perästä, jos koetamme sitä todellisuuteen sovittaa. Vaan mikään ei voi
järkyttää oikeauskoisen materialistin uskoa. Ehdottomasti tulee ajatelleeksi,
että hänen aivojensa »gangliosolujen neuroplasman» (s. 39 edellä) on täytynyt
jotenkuten joutua pahasti epäkuntoon ja että hän sentähden ei voi pysyä terveen
järjen rajoissa. Mutta jos niin sattuisi olemaankin, niin onhan materialistin
helppo lohduttaa itseään. Mitä he sille voivat, etteivät atomit tehtäviään
paremmin suorita?
52
V Materialistinen totuus
Yksi selvimpiä todistuksia siitä, kuinka paljoa henki on ainetta korkeampi, on
se, että ihminen lakkaamatta pyrkii itselleen selvittämään olemisen arvotuksia,
janoaa totuutta. Kaukaisena onnena on täyden totuuden saavuttaminen aina
ihmiskunnan pyrkimysten tiellä häämöttänyt. Ja me ihailemme, kunnioitamme
niitä, jotka" ovat vieneet meitä jonkun askeleen eteenpäin sitä päämäärää
kohti.
Tämmöisen onnen tuojina,. ihmiskunnan hyväntekijöinä esiintyvät nyt
materialistitkin. Eikä heiltä suinkaan ole menestystä puuttunut. Suuret joukot
ovat riemuiten tervehtineet heitä pelastajina pimeydestä, vaI heesta ja hengen
orjuudesta. >>Vapaa"ajattelijoina» he ovat tahtoneet maahan kukistaa kaikki
pimeän taikauskon vallat. Eivätkä he suinkaan itse väsy vakuuttamasta, että
heillä se on täysi ja ainoa luotettava totuus ihmiskunnalle tarjottavana.
Mikä tämä totuus on, sen me jo 43dellisestä ainakin osaksi tiedämme. Ainoa
todellisuus on aistimilla havaittava, avaruuteen levinnyt maailma.
Henkimaailmaa ei ole muuta kuin muutamien ihmisten mielikuvituksessa. Dualistit,
spiritualistit y. m. sen semmoiset ovat sentähden kaikki tyyni haaveilijoita,
jolleivät pettäjiä.
Niinpä Buchner esim. sanoo (T. ja u. s, 13): ~Materialisti tukee väitteensä
toki johonkin, jonka jokainen terveillll. aisti- ,
53
milla varustettu ihminen voi tuntea, kun taas spiritualistiset vastustajat
nojautuvat semmoiseen, jota ei milloinkaan ole voitu nähdä, kuulla eikä tuntea."
, Ainoastaan luonnontieteellä on sentähden todella
tieteen arvoa. Se yksin kykenee elämän arvotukset ratkaisemaan, antamaan oikean
maailmankatsomuksen. Se yksin' on myös vienyt ihmiskunnan eteenpäin valon ja
totuuden tiellä. Sitä vastoin ovat monet muut myöskin tieteen nimellä kulkevat
opit, ennen kaikkea jumaluustiede, vain eksyttäneet ja pimittäneet ihmisiä,
tuottaneet kaikellaista kurjuutta.
Naemme, että materialistit ovat tavattoman ahdasmielisiä. J Ii se johtuu ennen
kaikkea siitä, että heillä ei
. ole mitään oikeata käsitystä eri tieteiden tehtävistä eikä niiden
keskinäisistä rajoista; yhtä vähän kuin· ihmistiedonkaan rajoista ylipäänsä. He
ovat niin piintyneet omiin mielikuvitelmiinsa, etteivät he kykene muille
aatteille mitään arvoa antamaan.
Tosin ei vanhemmalta materialismilta kokonaan puuttunut käsitystä tiedon
rajoista. Esim. Buchner sanoo (T. j. u. s. 6 s.):
»Valitettavasti jättää materialistinen maailmanselitys yhtä paljo toivomisen
varaa kuin spiritualistinen. Ei tätä arvotusta ihmisjärki milloinkaan pysty
ratkaisemaan, kun se ei jaksa voittaa luonnon ja kokemuksen sille panemia ajan,
paikan ja kausaliteetin rajoja ja koska sen voidakseen tätä arvotusta ratkaista,
tulisi olla sen maailman ulkopuolella, johon se itse kuuluu. Senpätähden tähän
asti kaikki maailmanselitykset, jotka ovat perustuneet johonkin yhtenäiseen
prinsiippiin, - -- ovat särkyneet joko omaan kykenemättömyyteensä taikka olleet
pa)wtetut kätkemään tämän kykenemättömyytensä tyhjän sanatuivan taakse.
Senvuoksi ei materialismi filosofisena järjestelmänä kykene siihen tehtävään
enempää kuin muutkaan filosofiset järjestelmät.,>
Ja samaten hän (T. ja u. s. 13) myöntää:
"Jokaisen tieteen selvittämän arvotuksen takaa avautuu yhä uusia ja suurempia."
Tämmöinen nöyryys ja totuuden kunnioitus puuttuu sitä vastoin Häckeliltä ja
hänen ihailijoiltaan. Hän väit-
54
tää rohkeasti nyt jo osaavansa kaikki ')maailmanarvotukset» selvittää. )
Kuuluisa luonnontutkija E. du Bois-Reymond oli eräässä v. 1880 pitämässään
puheessa esittänyt »seitsemän maailmanarvotusta: I. Aineen ja voiman olemus.
II. Liikkeen alku. III. Elämän ensi synty. IV. Luonnon (näennäisesti tahallinen)
tarkotuksenmukainen rakenne (Einrichtung). V. Yksinkertaisen aistimuksen ja
tietoisuuden synty. VI. Järkevän ajattelemisen ja siihen läheisesti liittyneen
kielen synty. VII. Kysymys tahdon vapaudesta.» Niistä hänen mielestään kolme
(1, II, V) on kokonaan transscendenttisia (ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella
olevia) ja mahdottomat ratkaista; kolme muuta (III, IV, VI) on vaikeita, mutta
mahdolliset ratkaista;viimeiseen nähden, joka käytännöllisesti katsoen on.
tärkein, ei hänellä ollut varmaa kantaa.
Mutta nämä maailmanarvotukset eivät Häckelille tarjoo paljoakaan vaikeutta. Hän
ilmottaa, että hänen mielestään ensimmäinen ryhmä (1, II, V) on ratkaistu hänen
substanssikäsityksensä kautta, jota edellisessä (II luku) on selosteltu. Toinen
ryhmä (III, IV, VI) on taas lopullisesti ratkaistu uudenaikaisen kehitysopin
kautta. Viimeinen· maailmanarvotus, kysymys tahdon vapaudesta, ei ole minkään
tieteellisen selityksen arvoinen, koska se puhtaana dogmina johtuu harhaluulosta
eikä sitä todellisuudessa ole olemassakaan.
Tästedes on nyt siis ihmiskunta vapautettu totuuden etsimisen vaivasta. Se, mitä
lukemattomat tutkijat tähän saakka vuosituhansien kuluessa ovat etsineet, se on
nyt saavutettu. Ihmetellä vain täytyy, että Häckelin kirja, jossa tuo suurtyo on
suoritettu, ei sittekään sen enempää huomiota ole herättänyt. Onko totuuden
harrastus ihmiskunnassa todellakin niin pienen pieni, ettei enempää kuin
55
korkeintaan joku parisataa tuhatta ihmistä ole huolinut itselleen edes hankkia
Häckelin maailmaa mullistavaa kirjaa, j~sta totuus niin vähällä vaivalla on
ammennettavissa?
Todellisuudessa Hi:l,ckel kuitenkin lupaa paljoa enemman kuin hän voi täyttää.
Ei ole vielä sitä ihmistä eikä taida tullakaan, joka kaikki olemisen arvotukset
osaisi ratkaista. Totuus on, että luonnontieteelliselläkin totuudella on
rajansa.
Ensinnäkin se perustuu aistihavaintoihin eli aistimien kautta saatuihin
kokemuksiin. Mutta meidän ihmisten, niin materialistien kuin muidenkin,
kokemukset ovat joka tapauksessa sekä aikaan että paikallisuuteen nähden
äärettömän pienet, satumiaiset ja itsekohtaiset (subjektiiviset). On
epäilemättä aistimaailmassakin jo ollut ja tapahtunut äärettömän paljo
sellaista, mitä kukaan ihminen ei koskaan ole havainnut, vielä vähemmin sitte
yksityinen ihminen, olkoonpa muuten kuinka oppinut tahansa.
Sentähden ei kenenkään ihmisen pitäisi luulla, että ainoastaan se on
todellisuutta, mitä hän on sattunut kokemaan. Niin materialistit kuitenkin
tekevät. He vetoovat kokemuksiinsa väittäessään, ettei ole olemassa mitään muuta
kuin tämä näkyväinen maailma. Mutta millä oikeudella he väittävät muiden
kokemuksia, esim. heidän suhteessaan Jumalaan, vääriksi tai olemattomiksi?
Eiväthän he oikeudella voi väittää muuta kuin ettei heillä itsellään mitään
semmoisia kokemuksia ole ollut. Jos se riittäisi ratkaisemaan tämän kysymyksen,
niin silloin olisi myöskin oikeassa esim. sokea, joka väittää, että aurinkoa ei
ole, koska hän ei voi sitä nähdä. Ainoastaan se, joka varmasti tietää kaikki
olleet ja olevaiset kokeneensa, on oikeutettu väittämään, että jotakin ei voi
olla olemassa, koska hän ei ole sitä kokenut. Toisin sanoin: se ih~inen, joka
semmoista väittää, ei pysy totuudessa.
56
Mutta toiseksi on sekin väärin, kun materialistit väittävät, etteivät he ole
kokeneet mitään sielusta eli hengestä. Sillä se on todellisuudessa ainoa, josta
heillä niinkuin muillakin on välitöntä kokemusta. Jos kokemus on tiedon
perusteena, niin sielunelämä on ainoa, josta meillä on välitöntä tietoa ja
varmuutta. . Sen toki jokainen voi huomata, että hän ajattelee, tuntee ja
tahtoo. Ja nämä ovat juuri sielunelämän eri muotoja.
Ulkomaailmaan nähden, siihen luettuna oma ruumiim. mekin, teemme sitä vastoin
johtopäätöksiä ainoastaan niiden aistimusten nojalla, jotka sielunelämässämme
huo~ maamme. Nekin ovat siis lähinnä sieluneiämän ilmauksia.
Antavatko nämä aistimukset meille oikean käsityksen aistimaailmasta, se on sitä
vastoin eri asia. Ovathan itse materialistitkin, niinkuin tässä aikaisemmin
olemme . nähneet, sitä mieltä, ettemme aistimien kautta saa ainakaan aivan
oikeata käsitystä ulkomaailmasta. Senhän kyllä tiedän, että minulla on erinäisiä
omituisia aistimuksia, joiden johdosta päättelen tämän kirjotuspöydäh olevan
olemassa. Näen sen, tunnen sen. Onko tämä johtopäätös myöskin oikea, se' on
toinen asia, jota ei suinkaan ole niin helppo ratkaista,' koska kyllä voirttme
tehdä vääriä johtopäätöksiä muutenkin ..
Kuinka nurinkurista onkaan sentähden väittää, että ainoastaan ulkomaailma
todellisesti on olemassa, ja kieltää hengen olemassa olo, s. o. ainoa, josta
meillä on väli- ' tön kokemus: Me tosin emme voi muodostaa itsellemme mitään
havainnollista käsitystä hengestämme (siinä on myös yksi käsityskykymme raja).
Mutta koska me huo- " maamme kaikessa henkisessä toiminnassamme yhteyttä, niin
totta kai tämän yhteyden myös täytyy olla, jos muuten kokemuksellamme mitään
arvoa on.
Sentähden, jollei .voi ajatella molempia, sekä henkistä
57
että aineellista maailmaa oleviksi, tai jos se on epätie~eellistii:, niin totta
kai on oikeampi se ajatus, että ulkomaailmaa ei ole, että sielu vain kuvittelee
sitä olevaksi, samaten kuin jossain unennäössä tapahtuu.
Mutta vieläkin vähemmän kuin ulkomaailmasta semmoisenaan voi meillä olla
välitöntä 'kokemusta jostakin sitä koskevasta opista. Eihän kukaan välittömästi
voi kokea esim., että luonnossa vallitsee lainalaisuus. Miten, näkyväinen
maailma on syntynyt, onko sillä joku tarkotus, mitkä voimat siinä vaikuttavat
y. m" ne ovat kaikki asioita, joihin nähden me korkeintaan voimme tehdä
jonkunlaisia j'ohtopäätöksiä sen nojalla, mitä itse tai muut olemme saa.neet
kokea.
Ja yhtä riittämätön kuin kokemuksemme on kaiken totuuden ilmisaamiseksi, yhtä
kykenemätön on järkemmekin sit,ä kaikkea käsittämään. Niinkuin jo ennen on
huomautettu, järjellemme on esim. yhtä mahdotonta käsittää ijankaikkisuutta kuin
sitäkin, että maailma jonakin määrättynä aikana olisi alkanut olla. Yhtä
käsittämätöntä kuin meille on äärettömyys, on sekin, että maailma jossakin
paikassa loppuisi j. n. e.
Onhan jo edellisessä kylliksi osotettu, esim. ettei substanssilaki eikä siis
myöskään materialismi ylipäänsä perustu mihinkään välittömään kokemukseen eli
»kouraantuvaan todellisuuteen'). Onhan se vain erinäisten havaintojen
perustuksella tehty johtopäätös. Jopa olemme osottaneet, että tämä johtopäätös
on väärä ja ristiriidassa oikein käsitetyn kokemuksen kanssa.
Että Häckel ja moni muu materialisti niin rajattomastiluottaa omaan järkeensä,
se ei todista muuta kuin että tämä sama heidän järkensä on kovin
kehittymättömällä, naiivisella kannalla. He ovat nähtävästi siinä määrässä
kiinnittäneet huomionsa ulkomaailmaan, että
58
itse järjen toiminnan luonne ja lait ovat jääneet heille vallan hämäriksi. He
vain uskO(Jat järkeensä. Niin paljo ovat kuitenkin suuret ajattelijat, esim.
Kant, näitä asioita selvittäneet, ettei suinkaan olisi liikanaista
nykyaikaiselta yliopiston professorilta vaatia jonkunlaista käsitystä siitä,
kuinka rajotettu ihmisen tietopiiri todellisuudessa on.
Mutta jos yliopiston professorikin on näin alkuperäisellä kannalla, mitä sitte
voi odottaa siltä suurelta joukolta, joka ei osaa arvostella koko asiaa, vaan
sokeasti uskoo, mitä heille uskoteIlaan ijankaikkisuudesta ja muusta
semmoisesta? Vähällä he todellakin luulevat pääsevänsä viimeisten tieteen
tulosten kannalle.
Se kyllä on luonnollista, että luonnontiede semmoisenaan ei tiedä mistään
muusta kuin ulkonaisesta luonnosta eli aistimaailmasta, koska sen tehtävänä on
juuri sitä tutkia. Jos se siis etsä tai otaksuu syitä, jotka eivät
aistimaailmaan kuulu, niin se menee oman varsinaisen alansa ulkopuolelle. Mutta
se toiselta puolen ei pysy totuudessa, jos se väittää, että se luonnollisista
syistä osaa selittää asioita, joiden selittämiseen nämä luonnolliset syyt eivät
riitä. Saattaapa kyllä kenelle tahansa olla houkuttelevaa esiintyä
kaikkitietävänä, mutta rehellisen ihmisen tulee voittaa semmoinen kiusaus.
Ja vielä enemmän luonnontutkija erehtyy, jos hän ottaa koneellisista syistä
selittääkseen asioita, jotka ovat kokonaan hänen oman tutkimusalansa ulko- tai
yläpuolella. ! os hän esim. sillä tavalla, atomiopin avulla, tahtoo selittää
omaatuntoa, niin sopii todellakin sanoa, että hän ei »pysy alallaan»
Tavallansa Buchner tämän käsittääkin, kun hän sanoo (T. ja u. s. 7):
»Inhimillinen järki, joka totuutta etsii, saa tyytyä heittämään syrjään kaikki
tuloksettomat tuumailut yliaistillisista ja kappalten ikialkuperästä ja sen
sijaan tutkimaan itseään ympäröivää luontoa ja sen sisä.llisiä suhteita.»
59
Omituista vain on, että materialistit ovat ensimmäisiä tätä Buchnerin sääntöä
rikkomaan. Väittäväthän he esim: että aine on ijankaikkinen. Ijankaikkisuus on
kai yliaistillinen asia jos mikään. He siis eivät tyydy tutkimaan vain heitä
ympäröivää luontoa ja siihen et ihmishenki ylipäänsä voikaan tyytyä. Sekin
todistaa, ettei hän ole mikään vain kone.
Juuri tämän tietopiirinsä ahtauden takia ihminen ylipäänsä aj attelemisessaan ei
voi tyytyä vain si~hen. Hän aavistaa jotain korkeampaa todellisuutta kuin se,
mitä hän aistimillaan voi havaita tai josta Häckel ja muut luonnontutkijat
tietävät hänelle ilmottaa.
Hän tahtoo muodostaa itselleen jonkunlaisen maailmankatsomuksen ja silloin on
hänen aina pakostakin meneminen välittömän kokemuksensa rajojen ulkopuolelle.
Varsinkin elämän korkeimmat kysymykset kuuluvat uskon al.aan eivätkä tiedon.
Siitä on materialismi varmaan, niinkuin edellisestäkin näkyy, yhtä suuressa
määrässä todistuksena kuin mikä muu elämänkatsomus tahansa.
Kukin uskoo luonnollisesti mieluimmin sitä, mikä häntä paraiten. miellyttää.
Kunkin maailmankatsomus on sentähden aina jossain määrin hänen oman luonteensa,
harrastustensa mukainen. Paljon vaikuttaa esim. se, onko Jumalan pyhyyden
ajatteleminen jollekin mieluista vai eikö, ottaako hän oman elämänsä vakavalta
vaiko kevytmieliseltä kannalta j. n. e.
On niin paljo elämässä, jota ei voi selvillä todistuksilla todistaa. Sentähden
voivat korkeasti oppineittenkin katsantokannat olla jyrkästi ristiriitaisia,
jopa kysymyksissä, joita he itse syvällisesti ovat tutkineet. Toinen näkee
esim. selvää Jumalan johdatusta tapauksissa, joissa toinen taas ei huomaa mitään
muuta kuin sokeitten luonnonvoimain leikkiä eli sattumaa.
60
Kukin sanoo sitte mielellään tietävänsä sen, minkä hän uskoo. Se antaa ikäänkuin
enemmän varmuut!ta ja tekee muihinkin paremman vaikutuksen, varsinkin jos osaa
verhota sen tieteellisyyden lumoavaan pukuun.
Materialistien usko ei suinkaan ole mikään poikkeus yleisestä säännöstä. Hekin
uskovat mieluimmin semmoista, mikä heille muuten on mieluista.
Ll!onnollinen syy, minkätähden he eivät tahdo tietää mistään muusta kuin tästä
näkyväisestä maailmasta, on se, että he rakastavat ja ajattelevat vain sitä.
Niinpä sanookin Buchner avomielisesti (T. ja u. s. 19):
»Kaikki mitä me voimme ja tarvitsemme tietää, on se, mitä kappaleet meille ovat,
eikä, mitä ne itsessään ovat.»
Eihän sitä muuta materialistilta voi odottaakaan.
Mitäpä semmoinen kone sen korkeammasta totuudesta välittäisi tai ymmärtäisi,
mitä hän sitä tarvitsisi? Maasta hän on' tullut, kuinka hänen ajatuksensa sitte
sitä korkeammalle voisivat koho takaan tai pyrkisivät kohoamaan? Voikohan
ajatella, että esim. kellonkoneisto, olkoon se vaikka kuinka nerokkaasti
rakennettu, olisi iloisempi, jos se käy oikein kuin jos se käy väärin, tai että
se edes voisi huomata milloin se käy oikein tai väärin.
Ihmetellä täytyy sentähden, kuinka materialistit viitsivät tehdä niin suurta
numeroa tuosta luullusta totuuden omistamisestaan. Ja minkätähden he oikeastaan
niin paljo vaivaavat itseään sen levittämiseksi kaikellaisten esiteimien
pitämisellä, kirj oj en tekemisellä y. m. s.? Tietysti en tässä ota huomioon,
että semmoisesta voi olla rahatuloa. Se on luonnollisesti kyllä materialistille
houkuttelevaa. Kåikellaiset tiedot voivat tietysti myös käytännöllisessä
elämässä, esim. maanviljelyksessä, olla suureksi hyödyksi.
61
· Mutta mitä totuudella muuten on niin väliä? Mitä jokin määrätty
maailmankatsomus konetta hyödyttää tai ylipäänsä koskee? Eihän semmoisen
hankkiminen »lyö leiville», Eiköhän olisi parasta antaa kunkin uskoa, mitä ikinä
hän vain itse tahtoo? Eivätköhän ihmiset sillä tavalla olisi kaikkein
onnellisimmat? Läpäseväthän he elämänsä paljoa .vähemmällä, kun eivät rupea
päätänsä semmoisilla turhilla asioilla vaivaamaan.
On sitä paitsi muistettava, että kaikki yritykset muuttaa ihmisten mieliä itse
materialistisen opin mukaan täy~ tyy olla aivan turhia. Vai olisiko todellakin
luultavaa, että kenenkään aivoissa atomien liikkeet joutuisivat jatkuvasti
kulkemaan aivan toiseen suuntaan vain sentähden, että silmähermoon joskus ovat
vaikuttaneet muutamat paperille painetut koukerot?
Sentähden, jo~ materialistit kuitenkin välttämättömästi tahtovat oppiaan
levittää, niin onhan siihen paljoa luonnollisempi ja tehokkaampi keino olemassa.
On katsottava, että aivoissa olevat atomit todellakin toimivat oikein, Ilikkuvat
vain materialismia. Jos niiden kokoomus on saatu oikein tarkotuksenmukaiseksi,
niin ne eivät anna minkään muun ajatuksen edes herätäkään. Ja mikä muu keino
siihen voisi olla kuin tarkotuksenmukainen ruokinta? Onhan »ihminen mitä hän
syö.), Ruoasta riippuu. aivojen yhtä hyvin kuin muunkin ruumiin kokoonpano ja
aivoistahan vuorostaan taas ajatukset riippuvat.
Mitäs nyt sitte muuta tarvitaan kuin että materialistiset tutkijat
laboratorioissaan tarkotuksenmukaisilla kokeilla ottavat selkoa siitä, mitkä
ruoka-aineet paraiten edistävät materialistista katsantokantaa? Voisihan esim.
toiselle syöttää vain liharuokia ja toiselle vain kasviksia ja sitte aika
ajottaintarkastella, mimmoiseksi kumman-
62
kin katsantokanta muodostuu. Sitte kun asia on saatu selville, voivat kaikki,
jotka tahtovat, he ja heidän lapsensa ja perheväkensä, ennen pitkää olla oikein
»täysverisiä» rriaterialisteja. Niin kauan kuin he jatkavat samal!aisen ruoan
syömistä, eivät kai edes mitkään epäilyksetkään tulisi vaivaamaan heitä.
Tosin voi ajatella tuloksen riippuvan myös kunkin ruoansulatuksesta. Ja se kai
ei voi parantua muuten kuin kehityksen kautta. Jos materialistit pitävät
totuuden voitolle pääsemistä kiireellisenä asiana, niin ei liene muuta keinoa
kuin auttaa sitä luonnonvalintaa, joka kyllä itsestäänkin tapahtuu, mutta vain
niin ylen hitaasti. Heidän täytyy siis tuhota kaikki ne, joiden aivojen rakenne
on niin vaillinainen, että he eivät usko materialismiin. Kun ihmiskuntaa näin
on riittävästi puhdistettu, toivottavasti ei enää voi syntyä muita kuin
materialistisilla aivoilla varustettuja lapsia, jollei n. s. atavismi-(kau-.
koperintä)ilmiöitä satu.
Mutta vaikkapa täten saataisiinkin materialismi ihmiskunnan ainoaksi uskoksi,
niin mistä sen sittekään niin varmasti voisi tietää, että materialismi on totuus
tai kuka on oikeassa? Mikä on ylipäänsä totuus? Jos ajatukset ja siis myös
totuus ovat vain atomien liikkeitä tai tämän liikunnon tuotteita, niin minkä
nojalla materialistit sitte päättelevät, että atomit juuri heidän aivoissaan
osaavat liikkua oikein, maailman todellisuutta vastaavalla tavalla? Jos olemme
sitä mieltä, että atomit, kun on kaksi vastakkaista mielipidettä, erehtyvät
joko toisten tai toisten aivoissa, niin ken menee takaamaan, eivätkö ne erehdy
juuri materialistien aivoissa?
Että heslimielisesti väittävät yksin olevansa oikeassa, se totisesti ei todista
mitään. Sillä sitä toinenkin yhtä hyvin voi tehdä. Ei ainakaan tähän saakka
itserakasta
63
erehtymättömyyden luuloa ole pidetty minäkään tieteellisyytenä eli varmana
tiedon perusteena. Sentähden kun nyt on niin monta eri mielipidettä ja kukin
pitää kiinni omastaan, niin olisi joku parempi mittapuu asian ratkaisemiseksi
tarpeen. Mistä se saadaan?
Atomiopin mukaan: ei mistään. Sillä onhan hyvin vaikea käsittää, minkätähden
toisen atomien tekemän liikkeen pitäisi olla sen oikeamman kuin toisenkaan.
Liike kuin liike. Eikö pikemmin ole niin, että toisen liikkeen täytyy olla yhtä
oikean kuin toisenkin? Siinä tapauksessa on. tietysti myös toinen ajatus eli
mielipide yhtä oikea kuin toinenkin. Jos toisen aivoissa atomit liikkuvat, että
Jumala on, toisen aivoissa taas, että Häntä ei ole, niin eivätköhän molemmat
mahda olla yhtä oikeassa? Omituista on sitte vain, että atomit liikkeillään
meissä, niin jopa materialist~issakin, herättävät sen käsityksen, että kaksi
vastakkaista väitettä eivät molemmat voi olla oikeita. Panevatpa ne meitä
taistelemaan kutakin oman mielipiteensä puolesta ja toista vastaan. Mitäpä
semmoinenkin hyödyttää?
Kovin vähän toiveita näyttää siis olevan siitä, että koskaan saisimme tämän
taistelun tyydyttävällä tavalla ratkaistuksi. Emmehän me edes tiedä, kuinka
atomit kussakin eri tapauksessa liikkuvat, kuinka me sitte voisimme tietää,
kuinka niiden tulee liikkua liikkuakseen oikein, aikaansaadakseen totuuden? Ja
jos sen tietäisimmekin, niin tokkopahan osaisimme saada niitä liikku-
maan niinkuin niiden pitäisi. '
Eikä liene mitään muitakaan keinoja saada selville, mikä on totuus.
Materialistien mielestä olisi ehkä tässä annettava rat~ kaiseva merkitys
ruumiilliselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Sanotaanhan: Terve sielu
terveessä ruumiissa.
64
Terveille olisi annettava valta ratkaista tämä kysymys. Mutta emme sitäkään
tietä pääse paljoa pitemmälle. Sillä tosiasia on toki, että niin hyvin
materialisteja kuin ei-materialisteja on sekä terveitten että kivulloisten
joukossa. Eikä ollenkaan ole sanottu, että joku ihminen muuttaa mielipiteensä,
vaikka hän, tuleekin kivulloiseksi. Eikä sitä siltä, vaikka ruumis muuten on
terve, niin aivan varmaa~ voi tietää, kuinka terveet aivot ovat., Niistä kai
asia lähinnä riippuu, mutta niitä on hyvin vaikea tutkia.
Materialistisen opin mukaan on muuten aivan käsittämätöntä, kuinka tämmöisestä
asiasta ihmisten kesken voi olla erimielisyyttä ja kuinka kukaan voi tulla edes
ajatelleeksikaan muuta kuin materialismia. Kieltämätön tosiasia on kai kuitenkin
se, että läheskään kaikki ihmiset eivät ole materialisteja. Onhan päinvastoin
paljokin niitä, joiden mielestä materialismi on mitä suurinta järjettömyyttä.
Kuinka tämä ~yt oikeastaan on mahdol-, lista? Ovathan kaikki ajatukset samojen
luonnonvoimien vaikuttamat. Eivätkö nämä sitte vaikutakaan kaikkialla samoin?
Onko mahdollista, että ne toisten aivoissa jollakin tavalla joutuisivat pois
tolaltaan?,
Tässä ei materialisteja auta edes itse kehitysoppikaan.
Onhan kaikki kehitys, niin järjenkin, rajatontaj ijankaikkista. Kuinka me sitte
voisimme ajatella, että me juuri nyt olemme saavuttaneet täyden totuuden?
Kaikkein vähimmin voi ajatella, että materialismi olisi tuo totuus, toisin
sanoin, että tiedollinen kehitys juuri nyt ja juuri materialistien aivoissa
olisi saavuttanut kaikkein korkeimman ja lopullisen huippukohtansa, että juuri
heissä oFsi kehittynyt ehdottom.asti oikea maailmankatsomus. Se on ehkä jollakin
alemmalla kehitysasteella voinut olla järjenmukaista, mutta ei se ainakaan nyt
enää sitä ole, koska se on »vanhin maailmankatsantokanta »ja löytyy nuorempia~
65
kin. Nuoremmat kai aina myös ovat oiieammat, koska ke~itys kulkee ylöspäin~
. Eihän mikään voi estää ajattelemasta, että materialismi on yksi niitälalempia
katsantokantoja tai harhamuodostuksia, jotka luonnonvalinta vielä on maailmasta
hävittävä. Ja toivottavasti niin on tapahtuvakin.
Mutta materialistit itse ovat todellisuudessa hekin todistuksena siitä, mikä
tämän luvun alussa mainittiin. Hekin tavallaan etsivät totuutta. Heissä on
siihen sisällinen pakotus, hekin tuntevat totuuden janoa: Että he kulkevat
harhaan, on taas sekin todistamassa vanhaa totuutta, että ihminen ajattelussaan
on vapaa. Juuri sentähden hän myös voi harhaantua niin kauas, että hän pitää
itsensä koneena ja kieltää sen, mikä hänessä on kuolematonta, korkeinta,
jalointa.
66
VI Materialismin suhde uskontoon
Materialistit, he kun eivät usko olevan mitään muuta kuin ainetta ja sen voimia,
kieltävät tietysti myös Jumalan olemassa olon. Koska hän ei ole mikään
semmoinen »kouraantuntuva todellisuus», jota me aistimillamme voisimme havaita,
niin häntä ei myöskään ole olemassa.
Häckel ei voi ajatella todelliseksi muuta kuin ainetta ja sentähden täytyy hänen
mielestään myös kristittyjenkin jumalan, jos häntä ylipäänsä on olemassa, olla
joku aineellinen olento. Hän arvelee, ettei häntä voi ajatella muuksi kuin
joksikin »kaasumaiseksi luurankoiseksi,). Sillä ovathan luurankoiset kehityksen
korkeimmalla asteella. Ja näkymättömänä Jumala olomuotonsa puolesta ei voi olla
muuta kuin kaasumainen. Tämä tämmöinen on sitte Häckelin mielestä kovin
sattuvaa pilkkaa kristittyjen jumalakäsitteestä. Se muka ei ole muuta kuin
tietämättömien ihmisten naurettava mielikuva.
Ennen kaikkea luonnontiede materialistien mielestä kumoo jumalauskon. Sillä se
ei koko äärettömässä maailmankaikkeudessa ole löytänyt mitään sijaa Jumalalle.
Ei se hänestä ole löytänyt edes vähintäkään jälkeä yhtä vähän kuin uskovaisten
uneksimasta taivaastakaan. Niinpä sanoo esirtl. Buchner (T. ja u. s. 10 s.):
.)Usko äärelliseen avaruuteen, jonka korkeuksissa Jumala taikka Jumalat
valtaistuimillaan istuvat, voi syntyä ainoastaan aikana, jolloin teleskoopi
vielä ei ollut tunkeutunut avaruuden pohjattomiin syvyyksiinja sieltä
paljastanut noita myriaadeja taivaankappaleita, au-
67
rinkokuntia ja kehittymässä olevia maailmoja löytämättä paikkaa hurskasten
uneksimalle taivaalle.'>
Niin, uudenaikaista luonnontutkimusta on meidän ennen kaikkea kiittäminen
siitä, että se aikaansa s~uranneitten tietoisuudesta on hävittänyt Jumalan
haavekuvan. Ennen näet, kun tiede vielä oli kehittymättömämmällä kannalla eikä
kaikkia ilmiöitä osattu tieteellisesti selittää, luulivat taikauskoiset ihmiset
monessa seikassa näkevänsä Jumalan yliluonnollista vaikutusta, ihmeitä. Mutta
nyt on tiede saanut selville, että luonnonvoimat vaikuttavat kaikki ilmiöt,
että kaikki, mikä maailmassa tapahtuu, seuraa järkkymättömiä luonnonlakeja,
joihin ei voi vaikuttaa Jumala eikä mikään muukaan voima.
Ihmeitä ei koskaan ole tapahtunut siitä yksinkertaisesta syystä, et~ä semmoiset
ylipäänsä eivät ole mahdollisia. Voiman pysyväisyyden laki kieltää sen, että
mikään maailmaan kuulumaton voima voisi siihen vaikuttaa, koska sen kautta
maailmassa olevan voiman määrä lisääntyisi. »Tänä päivänä», sanoo Biichner (T.
ja u. s. 11), »ei tapahdu ihmeitä eikä niitä koskaan ole tapahtunutkaan.Niitä·
uskoo nyt arvostelukyvytön rahvas ja puolustavat ne, joilla on jotakin omaa etua
tämän uskon säilyttämisestä .• >
Aivan mahdoton ja epätieteellinen on tietysti sitte sekin luulo, että Jumala
olisi maailman luonut. Raamatun luomiskertomus on paljasta haaveilua, se on
vain vanha taru, jommoisia monella muullakin kansalla kuin juutalaisilla on
ollut. Maailma on ijankaikkinen, koska atomit, joista se on muodostunut, ovat
ijankaikkisia.
Ja kun Jumala ei ole maailmaa luonut, niin vielä vähemmin on häntä siinä sen
jälkeen tarvittu. Omien sisäisten voimiensa vaikutuksesta se on kehittynyt
semmoiseksi, kuin se nyt on. Yhtä ijankaikkisia kuin atomit ovat näet myös ne
voimat, jotka panevat ne liikkeeseen.
68
Kehityksen laki vallitsee kaikkialla ja luo yhä uusia muotoja ja ilmiöitä.·
Kehitysoppi on sentähden, voipi sanoa,materialistien ensimmäinen uskonkappale,
joka astuu Apostolisen uskontunnustuksen vastaavan kohdan sijaan samalla
tietysti myös tehden toisen ja kolmannen uskonkappaleen tyhjäksi.
Veisi liian laajalle, jos tässä ryhtyisin kaikkia näit~ väitteitä tarkastamaan.
Ainoastaan kehitysopista muutama sana, koska on usein ajateltu, että
erittäinkin se tekee kaiken jumala-uskon tyhjäksi.
On kuitenkin varsin käsittämätöntä, miten kehitysoppi voisi estää meitä
uskomasta, että Jumala on maailman luonut. Onhan Jumala voinut sille säätää
kehityksen samaten kuin muitakin lakeja. Eihän kristinusko ainakaan kiellä,
että Jumala luodessaan ja muussa toiminnassaan on käyttänyt ja käyttää
luonnollisia' välikappaleita. Evankelisen uskon lausuu Luther,· kun häri
Vähässä katekismuksessaan sanoo: »J umala on minut ynnä kaikkein luotuinsa
kanssa luonut.» Onhan selvä:; että »minun» luomiseni ei ole tapahtunut ilman
luonnollisia välikappaleita. . Sama on tietysti sitte voinut olla muidenkin
»luotujell» laita. Ja jos Jumala antaa yksilöit~ ten luonnollisesti kehittyä,
niinkuin ilmeistä on, niin miksei hän olisi voinut määrätä samaa lakia
·kokonaiselle sukukunnalle, jopa koko eliökunnallekin?
Kehitysoppi ei estänyt itse Darwiniakaan uskomasta, että Jumala on.
Päinvastoin. Kehitys on, niinkuin edellisessäkin on huomautettu, itsessään
jotain niin ihmeellistä, että hän ei voinut uskoa muuta kuin että Jumala itse on
pannut sen alkuun. Todellakin järjetöntä on uskoa, että kaikki kehitys olisi
tullut aivan itsestään, paljaasta sattumasta. Yhtä hyvin voisilsitte ajatella
esim., että Kalevala on syntynyt aivan sattumalta, ilman että
69
mikään älyllä varustettu olento on ollut sitä luomassa. Mutta emmehän me usko,
että vähäp~töisin kirjekään tai tyokalu on itsestään syntynyt, vaikk' emme
tiedäkään sen tekijää. Kaikella olevaisella täytyy ajatella olleen riittävä
syynsä.
Kun materialistit kieltävät Jumalan sekä hengen olemassa olon, niin he
luonnollisesti myös kieltävät tulevaisen elämän. »Siinä puu mätänee, johon se
kaatuu.» Kun' ruumis on kuollut, kone lakannut käymästä, silloin on samalla sen
yhteydessä esiintynyt elämä myös kerrassaan .lopussa. Ijankaikkiset atomit yhtä
ijankaikkisine voimineen siirtyvät vain taas joksikin aikaa joihinkin uusiin
yhdistyksiin. Niiden kiertokulku jatkuu ijankaikkisesti.
Mutta mistä materialistit sen tietävät, ettei mitään tule~aista elämää ole?
Eihän heillä siitä ole voinut olla mitään kokemust~. Eikä myöskään näytä olevan
kehitysopin kanssa ristiriidassa se toivo,' että elämämme ei ruumiin hajotessa
"tuhoudu olemattomaksi. Onhan meillä päinvastoin juuri sen nojalla syytä uskoa,
että se niinkuin muukin elämä on kehittyvä yhä täydellisempään ja korkeampaan
olomuotoon. Juuri kristinusko antaa siis kehityksellekin sen oikean
kirkastuksen. Ja kristitty toivoo todellakin, että paras ja jaloin, mikä hänessä
on, vielä' on vapautuva katoovaisuuden, aineellisuuden ja synnin kahleista sekä
kehittyvä yhä suurempaan täydellisyyteen ja taivaalliseen kirkkauteen.
Mutta materialistit vain eivät tahdo siitä mitään tietää. Se, he sanovat, mikä
monelle ihmiselle on niin houkuttelevaa uskonnossa, on hänen luonnollisen
itsekkäisyytensä tyydyttäminen. Rakkaudesta omaan itseensä hän ei tahtoisi
luopua siitä toivosta, että hän vielä tämän elämän perästä on pääsevä toiseen
parempaan, taivaaseen siellä nauttimaan kaikkia mahdollisia iloja. Mutta kirk-
70
kaana loistaa tätä kristillisen itsekkäisyyden tummaa taustaa vastaan
materialistien vankka, jalo ja ylevä katsantokanta. Aina pysyen
»kouraantuntuvan todellisuuden» vankaIla pohjalla he eivät itse tule petetyiksi
eivätkä petä muita. Arvelematta he uhraavat kaikki ennakkoluulonsa, kuinka
houkuttelevia ne lienevätkään, ja yksityiset pyyteensä tieteen, totuuden
alttarille. He eivät anna minkäänlaisten haaveitten pettää' itseään. He pysyvät
aina siinä, mikä on varmaa. Sentähden he eivät pyydä mitään muuta kuin saada
riittävän toimeentulonsa ja niin paljo kuin mahdollista niitä nautintoja, joita
tämä elämä voi tarjota. Näin on materialismi todellinen ihmiskunnan pelastus.
Vähän omituista on, ohimennen sanottuna, että materialistit moittivat
uskovaisia itsekkäisyydestä. Omaa etuahan hekin katsovat. Eikä se suinkaan
muuten heidän mielestään mitään paheksuttavaa ole. Päinvastoin. Sehän se juuri
on kaiken edistyksen perusehto. Taistelu olemassa olosta sehän juuri vie
kehityksen eteenpäin ja siinähä:n taistelussa itsekkäisyys on päävaikuttimena.
Peräti turhaa on myös rukoilla Jumalaa. Eihän hän· voi rukousta kuulla, koska
häntä ei ole olemassakaan. Niinpä sanookin Buchner (T. ja u, s. q): »Ei kenkMn
ole taivasta tai yliluonnollisia voimia rukoilemalla saanut kohtalon kättä
pidätetyksi taikka hituistakaan poikkeamaan luonnonlakien mukaiselta ladulta.»
Näin on joka suhteessa kaikki, mikä uskontoon kuuluu, materialistien mielestä
täydellisesti perusteetonta, surkeata itsepetosta ja hyödytöntä haaveilua.
Eikä uskonto ja sen harjotus heidän mielestään ole ainoastaan turhaa. Se on
myöskin kovin ikävää ja vastenmielistä. Buchner puhuu tietenkin heidän kaikkien
sydämestä, kun hän sanoo (T. ja u. s. 21): »Ei ihmisiä
71
tehdä tyytyväisiksi, onnellisiksi ja hyviksi sillä tavalla, että heitä ajetaan
kirkkoihin ja virrenvärssyjä vetämään, vaan siten että jokainen' yksilö' tulee
sillä tavalla osalliseksi yhteiskunnan eduista, ettei kenenkään, joka
velvollisuutensa täyttää, tarvitse nähdä puutetta ja nälkää.')
Mutta uskonto useimmiten ei ole edes niinkään viatonta. Ovelat ihmiset ovat sen
keksineet pettääkseen tietämättömiä ja herkkäuskoisia ihmisiä. Sen avulla papit
ja vallanpitäjät vieläkin pitävät kansaa pimeydessä ja taika uskossa vain
saadakseen sitä mukavammin ~keritä'> heitä.
Kukapa sitä voisikaan kieltää, että uskontoa äärettömän paljo on väärinkäytetty
itsekkäissä tarkotuksissa. Sitä ovat tehneet juuri materialistismieliset
ihmiset, jotka eivät mitään keinoja ole häikäilleet voitonhimonsa
tyydyttämiseksi. Mutta väärin on sen mukaan tuomita kaikkia.
Yleisesti mat.erialistit siis halveksivat ja vihaavat uskontoa ja uskoa.
Luulisihan, toki sitte,' että heillä itsellään ei ainakaan mitään semmoista ole.
Eiväthän he usko Jumalaa olevankaan eikä luulisi uskontoa ilman Jumalaa
mahdolliseksi.
On edellisessä jo h~omautettu, kuinka paljo heidänkin opissaan on uskoa tai
paremmIn luuloa. Semmoinen on nyt kerran ihmisluonto, että aivan ilman uskoa ei
kukaan lopultakaan voi olla, eivät edes materialistitkaan. He kyllä eivät usko
kaikkivaltiaaseen ja kaikkiviisaaseen Luojaan. Mutta he uskovat sitä lujemmin
aineeseen ja sen voimiin. Onhan se heidän mielestään saanut mitä ihmeellisimpiä
aikaan. Itsestään se on olemassa ja aivan omasta itsestään se on luonut tämän
niin ihmeellisen maailman. Onpa se, vaikka sillä itsellään ei ole mitään
itsetietoisuutta, itse itsetietoisuudenkin luonut.
He eivät usko eivätkä katso tarvitsevansa mitään jumalallista ilmotusta,. Mutta
he uskovat umpimähkään"
72
että heidän oma järkensä kelpaa kaiken olevaisen mittakaavaksi, ilmisaajaksi ja
että he sen avulla kyllä osaavat kaikki maailman arvotukset ratkaista.
Ja kuinka moni h~istä onkaan valmis uskomaan melkeinpä mitä järjettömyyksiä
tahansa, kun hänelle vaan puhutaan .)tieteen viimeisistä tuloksista,).
Epäilemättä materialismi useimmille sen tunnustajista on puhdas uskonkappale,
jonka omistaminen ei suinkaa~ perustu mihinkään heidän harjottamiinsa
tieteellisiin tutkimuksiin. Suurin osa heistä ei kykene edes sinnepäinkään
käsittämään ja vielä vähemmin arvostelemaan niitä tieteellisiä väitteitä, joilla
materialismia koetetaan tukea. Se heitä aivan muista syistä miellyttää. Mitäpä
tämä on muuta kuin juuri semmoista uskoa, k uin materialistit 1 u u 1 eva t
kristinuskon olevan?
Mutta onko sitte materialistien usko millään tavalla järkevämpää,
tieteellisempää tai muuten parempaa kuin esim. kristinusko? Arvostelkoon sitä
kukin huomioon ottaen sen, mitä tässä edellisessä on esitetty. Mutta'
katsokaammepa myös vielä vähän, minkälaisiin johtopäätöksiin meidän siitä
täytyy tulla.
Jollei Jumalaa eikä henkeä ole, .niin on todellisuu-dessa olemassa ainoastaan
sokea, kuuro, tunnoton, äärettömän kolkko ainemäärä. Ei mikään henki elähytä
sitä tai määrää siinä. Mitään personallisuutta ei ole. Koko tämä maailma on
syntynyt ja tullut semmoiseksi, kuin se nyt on, ilman mitään tarkotusta, muuten
vaan. Kaiken· siinä versovanelämän on täytynyt syntyä vain sokean sattuman
kautta. Atomit ovat vain sattuneet niin liik~ kumaan. Tätä sattumaa on meidän
kunkin myös kiittäminen olemassa olostamme. Maailma' 0 n vain ja
tarkotuksett.omat voimat panevat sen ijankaikkisesti liikkeeseen. Välistä siinä
esiintyy elämää,· tuntevia ja
73
tahtovia olentoja, mutta kaikki häviää taas mitään jälkeä jättämättä, niinkuin
joku ·harhakuva.
, Onko tämä nyt sitte todellakin kaiken viisauden huippu? Onhan kuitenkin jo
tiedottomassakin luonnossa niin ilmeisesti tarkotusta. Onhan toki esim. korva
selvästi k!:Jhittynyt kuulemista varten ja silmät näkemistä varten. Minkätähden
sitte maailman kokonaisuuden ja kokonaisen ihmiselämän pitäisi olla kaikkea
tarkotusta vailla? Ja jos maailmassa vähimmässäkään seikassa on huomattavana
tarkotusta, niin on myös kaiken ji!J'jen nimessä täytynyt olla joku, joka sen
tarkotuksen on ajatellut ja ajatuksensa mukaan sen toteuttanut. Järjetöntä on:
ajatella, että maailma on syntynyt itsestään, ilman luojaa.
Mutta mikä ihmeitten ihme, tämä tiedoton ja tahdoton, tarkotukseton aine on
tuottanut eläviä olentoja, jotka. toiminnalleen asettavat tarkotuksia ja
rupeevat kysymääh ja tutkimaan, mikä tarkotus kullakin asialla on. Jopa he
kysyvät, mikä tarkotus on koko tällä maailmalla ja mitä varten he itse ovat
olemassa siinä.
1 tsessään aivan tunnoton aine on aivan sattumalta tuottanut olentoja, jotka
tuntevat iloa ja tuskaa. Ja mitä varten? Ei suinkaan,huvittaakseen heitä, sillä
useimmat saavat epäilemättä ainakin omasta mielestään elämässään kokea paljoa
enemmän vastoin- kuin myötäkäymistä, tuskaa kuin iloa. Mutta samalla on luonto
heihin 'istuttanut semmoisen väkevänitsensäsäilyttämisen vietin, että he
useimmiten mieluummin kestävät suurimpiakin tuskia, kuin vapaaehtoisesti tästä
elämästä erkanevat. Ja. kuitenkaan ei tällä kaikella ole minkäänlaista
tarkotusta, ei kuhunkin itseensä eikä myöskään tuleviin sukupolviin nähden.'
Koko maailman kehityksellä ei oie mitään päämäärää. Mitä erittäinkin maanpalloon
tulee,
74
on se, niin ainakin luonnontutkijat ennustavat, ennemmin tai myöhemmin kuoleva
kylmään, jäätyvä kokonaan, jolloin tietysti kaikki elämä sen päällä käy
mahdottomaksi, sammuu pois. Kaikki se, mitä me täällä olemme toimineet ja
taistelleet, suurilla ponnistuksilla saaneet aikaan, se on kaikki häviävä
niinkuin tuhka tuuleen, jättämättä vähintäkään jälkeä jälkeensä. Kaikkein
vähimmin jää jälkeä kaikellaisista opeista, joita nyt niin tärkeinä pidetään ja
joiden takia niin paljo vaivaa nähdään. Ei ole jäävä jälelle edes yhtäkään
ainoata olentoa, joka voisi niitä muistella ja niistä iloita tai oppia.
Onpa kummaa, jolleivät tämmöiset ajatukset vaikuta jäähdyttäväs~i ihmisten
intoon. Sillä mitä hyötyä tästä elämästä lopulta oikeastaan on? Elämmekö me
täällä itsemme iloksi? Eikö monen ole syytä J ohin kanssa sanoa: .>Kirottu
olkoon se päivä, jona minä olen syntynyt. Miksi vaIkeus on annettu vaivaisille
ja elämä murheellisille sieluiIle, niille, jotka iloitsisivat, jos he hautaan
pääsisivät?> Ja pitäisikö meidän sitte elää ja toimia muiden hyväksi? Mitä
silläkään oikeastaan voitetaan? Kurjuutta on kuitenkin niin paljo, ettei sitä
voida poistaa, korkeintaan jonkun verran lieventää.
Ei ole muuten materialistikaan niin vähään tyytyväinen, kuin esim. Buchner (s.
71) tahtoo väittää. Harva tyytyy tässä maallisessa elämässä vain siihen, että
hänellä on ruoka, ja vaatteet. Onhan toki monella materialistillakin korkeampia
tarpeita: hän etsii totuutta, ystävyyttä, hän haluaa kauneutta j. n. e. Ja jos
hänellä ei olisikaan mitään muuta mielitekoa kuin aistillisten himojensa
tyydyttäminen, mikä kyllä olisi johdonmukaista, niin ei hän sittekään voi saada
sinnepäinkään kaikkia halujaan täytetyiksi. Kuinka hän sitte voisi tuntea
mieltymystä maailmaan, jossa hän saa kokea niin paljo pettymyksiä!
75
Niin, voiko nyt sitte materialistinen oppi tämän elämän kurjuudessa millään
tavalla lohduttaa? Tahtoohan se ihmisiltä riistää sen lohdutuksen, jonka uskonto
epäilemättä kuitenkin monelle on suonut? Mitä se antaa sijaan?
Btichner väittää, että materialismi on ,)ainoa usko, jossa ihmishenki voi
rauhottua,) (T. ja u. s. 10). Ja epäilemättä hän onkin oikeassa, jos tuo
»rauhottumineil» merkitsee samaa kuin kevytmielinen ajattelemattomuus, niin
kauan kuin on menestystä, tai tylsää alistumista käsittämättömän ja
tarkotuksettoman kohtalon iskuihin, kun !<ärsimykset tulevat.
Voihan ihminen sen avulla luulotella itselleen, ettei ole väliä mistään muusta
kuin maallisista nautinnoista ja aineellisista eduista. Voihan hän luulotella
itselleen, että omantunnon soimaukset eivät ole muuta kuin tyhmää ennakkoluuloa
vain ja että sentähden on parasta tukehuttaa ne niin pian ja täydellisesti kuin
mahdollista ja millä keinoin tahansa. Voihan sekin tavallaan auttaa alistumaan
kohtaloon, jolle ei kuitenkaan mitään voi, kärsivällisesti odottamaan ainoaa
vapauttajaa, kuolemaa .
. Niinpä Häckel (s.85) myöskin arvelee: ,>Parasta, mitä. me kunnollisen,
paraimman omantuntomme mukaan hyvin käytetyn elämän perästä voimme itsellemme
toivoa, on haudan ijankaikl<inen rauha: 'Herra, anna heille ijankaikkinen
rauha'.'>
Ei taida kuitenkaan se toivo, ettei tämän elämän jälkeen seuraa mitään muuta,
olla niinkään yleinen. Jos jo täällä »surun laaksossa,) kuuluu ihmisluontoon
rakastaa elämää, niin miksei hän sitte tämän elämän jälkeen toivoisi korkeampaa,
puhtaampaa ja parempaa? Onhan toki tätä parempi elämä ajateltavissa. Kukapa
lienee, joka ei monessa asiassa tekisi toisin, jos hän edes tämänkään elämän'
saisi uudestaan elää?
Ja muutenkin luulisi sen ajatuksen, että meitä odottaa ,)ijankaikkinen rauha
haudassa'), tuova? hyvin vähän 10h-
76
dutusta elämän koviin kohtaloihin. Mitä varten onkaan ihminensitte tähän elämään
syntynyt, jos. olemattomuus oil. parasta, mitä hän voi toivoa itselleen? Vain
ikäänkuin . julmasti leikkien luonto on tuottanut jäljellä ja tunteilla
varustettuja olentoja ja antanut heille seuralaisiksi tusc kan, taudin ja
kuoleman syöstäkseen heidät jonkun ajan kidutuksen jälkeen takasin siihen
tyhjyyteen, josta he. ovat nousseet. Eikö sitte, koska me toki ymmärrämme tämän
asian paremmin kuin tiedottomat, sokeat luonnonlait, olisi, syytä meidän
kaikkien yhteisesti tehdä tästä surunäytelmästä loppu? Onhan siihen· keinoja
vaikka kuinka paljo. 'Eikö ainakin olisi kiitettävä jokaista yksityistä, joka
lopettaa itsensä ja siten myös riistää itseltään kaiken mahdollisuuden tämän
surkeuden jatkumiseen jälkeläisissä, jotka tahtomattaan elämään kutsutaan? Ja
eikö sitte myös olisi kiitettävä jokaista, joka toiselta hänen henkensä riistää,
kun hän ei itse ymmärrä sitä tehdä? Niin, sitä mieltä onkin Ingersoll. Hän sanoo
selvästi joskin tarpeellisella varovaisuudella, ettei liiakRi loukkaisi:
,)Ihmettelen, että niin monet miehet ja naiset kantavat raskasta taak- . kaansa
'luonnolliseen loppuun' asti, että niin monet sairaudesta, ijästä, heikkoudesta
huolimatta vapisevin käsin suojelevat elämän kipinää itsessään - - viitsivät
elää.')
Mutta, niinkuin sanottu, omituinen on luonto, ettei se tahdo sitä sallia.
Minkätähden ihmissydän niin kammoo kuolemaa? Selittäkööt materialistit s(\nkin
arvotuksen!
Ja sellainen on ihmissydän, että kun omatunto oikein herää, niin eivät siinä
auta materialistiset opit. Turhaa on silloin rukoilla atomeja, olkootpa sitte
vaikka puhdasta kultaa!
Kuinka selviävätkään sitä vastoin elämän arvotukset, kuinka ymmärrettäviksi
käyvätkään maalliset onnetto" muudet ja kärsimykset, kun uskossa käsitämme, että
77
tämä maallinen eläinä on vain· valmistusta, kasvatusta tul~vaa korkeampaa,
kaikinpuolin täydellisempää ja parempaa elämää varten! Ja kuinka täytyykään
usko-
. vaisen, kun hän oikein oppii itsensä tuntemaan, tunnustaa, . että kaikki
koettelemukset ovat olleet hän~ile tarpeelliset? Ei, kasvatusta Jumalan
ijankaikkista valtakuntaa varten on tämä maallinen elämämme kärsimyksineen,
kiusauksineen. Siinä tiedossa on uskovaisella turvaa ja .lohdutusta
kovimmissakin kohtaloissa. Siinä. hän täydellä luottamuksella sanoo: »!sä
meidän, joka olet taivaissa~. Se luottamus ei joudu häpeään. Ja kun hän sitä on
saanut kokea, silloin lähte.e todellisesta sydämen' tarpeesta »virrenvärssyjen
vetäminenkin», joka materialistien mielestä on niin ikavää. Että senkin tarve
kuitenkin on olemassa, siitä on kai todistuksena sen harjottaminen läpi vuositu-
. hansien.
Mutta Häckel väittää, että niinkuin materialismi on korkein totuus, niin se muka
myös on korkein sekä uskonto että siveellisyys. Omituista kyllä! Puhuuhan hän
muuten perin halveksivasti uskonnosta. ",,,Tahtooko hän täten ehkä voittaa
uskovaisetkin puolelleen?
Hän tietää myös ennustaa tämän uskontonsa loistavasta voittokulusta läheisessä
tulevaisuudessa. Uudenaikainen ihminen, hän sanoo (s. 138), tosin ei tarvitse
mitään erityistä. kirkkoa, koska luonto itse kaikkialla on hänelle kirkkona.
Koska kuitenkin useat ihmiset sitä paitsi kaipaavat suljettuja
jumalanpalvelushuoneita, . tulee suuri osa kirkkoja tällä vuosisadalla
luovutettavaksi »vapaille monistisille seurakunnille.)~
Silloin saamme niissä ottaa osaa monistiseen ,>jumalanpalvelukseem,
luonnonvoimien palvelemiseen. Siellä kiitetään ja ylistetään tietenkin niitä
ihmeellisiä ilmiöitä, jotka luonto on saanut aikaan, ennen kaikkea ihmiskunnan
78
suuria neroja, totuuden julistajia, jommoisia ovat esim. Häckel y. m. Ja kai
näissä jumalanpalveluksissa sitte tullaan erityisen suurella kunnioituksella
muistelemaan atomejakin. Nehän ne vasta ovat jumalallisia. Ovathan ne
ijankaikkisia, kaikkivaltiaita ja kaikkiviisaita. Ovathan ne ihmeellisesti
osanneet koko tämän maailman rakentaa ja voimassapitää. Ja kuuluuhan niille
ansio ihmiskunnan suurimpienkin nerontuotteitten aikaansaamisesta.
Hamlet-näytelmän jopa Häckelin .>Maailmanarvotukset.> kirjankin ne taitavilla
liikkeillään ovat sepittäneet. Olkoon niille siis kiitos ja ylistys!
Häckel esittää myös suunnitelman tulevaisuuden jumalanpalveluksia varten. Kirkon
ikkunain alle toimitetaan suuria vesisäiliöitä, joissa monistiset uskovaiset
saavat ihailla medusoja*) ja kirjavia koralleja. Palmut ja muut etelän kasvit
ovat siellä todistamassa luonnon luomisvoimasta. Alttarin sijalle pannaan
Urania*), joka .>taivaankappalten liikkeissä osottaa substanssilain
kaikkivaltaa». Esitelmät siellä tulevat tietysti esittämään atomioppia,
kehitysoppia j. n. e. Ja Häckel vakuuttaa, että silloin tulvaa jälleen
kirkkoihin kansaa eikä vain tietämätöntä rahvasta. Ei, vaan joukossa on nyt
teknikkojakin, kemistejä, lääkäreitä ja filosofeja. Joka elää, saa nähdä.
Mikä pohjaton ja käsittämätön poroporvarillisuus· esiintyykään tämmöisissä
tuumissa! Kun tuska ja epätoivo täyttää sydämen, pitäisikö sitte mennä
katselemaan kirjavia koralleja tai kauniita palmuja tai kuulemaan jotain
esitelmää kehitysopista saadakseen rauhaa ja uutta toivoål Ei, jotain korkeampaa
ja parempaa kaipaa toki ihmissydän niin ilossa kuin surussakin.
*) Eräänlaisia kellonmuotoisia merieläimiä.
**) Kreikkalaisessa jumalaistarustossa yksi yhdeksästä runottaresta, jota
kuvataan sauval1a taivaanpalloon osottavana.
79
Mitään niin aivan uutta tämmöiset ennustukset materialismin, loistavasta
tulevaisuudesta eivät muuten ole, Aina kristinuskon ensi ajoista alkaen
materialistit ovat tietäneet semmoista ennustaa. Tiede on uskonnon kokonaan
kumonnut, niin on lukemattomia kertoja väitetty. Ja aina on toivottu kaikkien
ennen pitkää valistuvan niin, että he omistavat ainoan tieteellisen, s. o.
materialistisen opin. Sitähän saddukeukset jo aikanaan luulottelivat. Ja niin
sitä sitte on jatkettu läpi aikojen. Jaon sentapaisia »jumalanpalveluksia»
ennenkin koetettu saada käytäntöön. Ranskan vallankumouksen aikana kannettiin
eräs tanssijatar juhlakulussa, nostettiin alttarille ja palveltiin siinä järjen
jumalattarena joukon laulaessa ja tanssiessa kirkon kuorissa. Mutta varsin pian
ihm.iset siihen silloin kyllästyivät.
Muuten on tätä tuskin pidettävä minään edistyksenä.
Päinvastoin ovat materialistit tuommoisella luonnonvoimien palvelemisella
selvästi joutuneet takasin ikivanhan luonnonuskonnon kannalle. Palvelivathan
muinaisajan suomahlisetkin, ennenkuin kristinusko maahan tuli, luonnonvoimia
kaikellaisten haltijain muodossa. Nyt tullaan siis vuosisatojen perästä
huomaamaan, että kansamme entinen uskonto oli lopultakin oikea. Ihmetellä
täytyy, kuinka kehitys, jonka aina pitäisi kulkea ylöspäin, on saattanut näin
törkeästi erehtyä. Tämähän viittaa pikemmin kiertokulkuun kuin kehitykseen.
Kukapa sen sitte voi tietää, eikö joskus vielä tulevaisuudessa palata
kristinuskoon, kun on tultu huomaamaan, että se sittenkin oli korkeampi totuus
kuin materialismi!
Joka ihminen kaipaa todelliSuudessa semmoista uskoa, joka hän~n elämälleen voi
antaa korkeamman tarkotuksen ja sen toteuttamiseen tarpeelliset voimat. Uskonnon
tarve on niin syvällä hänenluonnossaan, ettei mikään voima
80
voi sitä sieltä täydellisesti hävittää, Mutta niin voimallinen se tosin
toiselta puolen ei ole, että se voisi estää semmoisia harhauksia, kuin esim.
·materialismi on.
Paikkansa pitää yhä vieläkin se, mitä hurskas psalmin runoilija jo kaukaisessa
muinaisuudessa sanoi (14 ps.): .)Tyhmät sanovat sydämessään: ,)Ei Jumalaa
olekaan.')
. Ei he mitään kelpaa. Ja ovat ilkeät menoissaan~ Ei ole, joka hyvää tekee.»
81
VII Materialistinen siveellisyys
Johdonmukaisen materialismin kannalta katsoen ei oikel:l.staån voi puhuakaan
mistään siveellisyydestä, . jos tälle sanalle muuten tahtoo antaa jonkun
järkevän merkityksen. Siveellinen on ainoastaan semmoinen toiminta, joka on
vapaata. Ainoastaan se ihminen, joka omasta vapaasta tahdostaan tekee sitä,
minkä hän oikeaksi ja hyväksi tietää, toimii siveellisesti.
Mutta eihän materialismi myönnä ihmisellä vapaata tahtoa olevankaan. Eihän sitä
voi olla koneella, jonka käyntiä (tekoja) tiedottomat ja tahdottomat, sokeat
luonnonlait yksin määräävät. ),Ihminen ei voi tehda mitään ·luontoa vastaan;
hän ei voi pakottaa luonnonlakeja seisahtumaan taikka toimimaan toisella
enemmän hänen mieleisellään
tavalla", sanoo Btichner (T. ja u. s. 17).
Ja toinen materialisti sanoo: "Me emme silmänräpäys täMän ole itsemme herroja -
yhtä vähän kuin voimme siitäkäär määrätä, pitääkö munuaistemme eristää vai eikö.
Elämässämm, määrää ruumiimme aineellisen kokoomuksen laki.>,
Samaten sanoo, niinkuin jo on mainittu, Moleschott »Ihminen on, mitä hän syö.»
Niinkuin kivi putoo ilmasta painolain voimasta, niil ryövärikin riistäessään
toiselta hänen tavaransa ja hen kensä vain noudattaa luonnollista viettiään. Se
kuulu· nyt kerran hän e n luontoonsa eikä hän sille mitään vo:
Että toinen inhoo ryövärin ammattia, se johtuu vain siit~ Sandelin,
Materialismi. - 6
82
että hänen ruumiinsa on rakentunut toisellaisista aineksista ja on ollut
toisellaisten vaikutusten alaisena.
Näin johtaa materialismi fatalismiin, siihen uskoon, että kaikki tekomme ja
kohtalomme ovat edeltäpäin määrätyt. Ei siinä auta muu kuin tylsä alistuminen,
tulkoon mikä tahansa. Antaa mennä vain! Jos olen syntynyt murhaajaksi, niin t ä
Y t Y Y minun murhata. Turha
vaiva on ponnistella vastaan. /
""
Ja kun ihminen ei voi viettejänsä vastustaa, niin
hänellä tietysti ei siihen voi olla mitään todellista haluakaan. Mitä se
hyödyttäisi? Sehän olisi vain turhaa vaivaa. Ja mitä parempaa ihminen muuten voi
tehdäkään kuin palvella luontoa noudattamalla sen vaatimuksia?
Yhtä turha vaiva on tietysti myöskin vaatia tai kehottaa toista jotain tekemään
tai tekemättä jättämään, koska se muka olisi oikein. Hä,n noudattaa
luonnollisesti vain luonnollisia viettejään, hän niinkuin muutkin.
Mutta toiseksi, jos ihminen näin toimii luonnonvoimien pakosta, niin eihän
hänen tekojaan voi sanoa ·siveellisesti hyviksi eikä pahoiksi, yhtä vähän kuin
muitakaan luonnontapahtumia. Myrsky esim. voi hukuttaa~ kokonaisia suuria
laivoja miehistöineen, tavaroineen. Vaan, koska se ei siinä toimi vasten.
parempaa tietoaan, niin ei kukaan rupea sitä rikoksesta syyttämään. Se on kyllä
saanut onnettomuutta, vahinkoa aikaan, mutta ei siitä kannata puhua, oliko sen
teko siveeIIinen vai eikö. Samaten on tietysti myös jonkun koneen, esim.
tappurin siveel· lisyyden laita.
Yhtä naurettavaa on materialismin kannalta katsoen
. sekin, jos väittää, että jonkun ihmisen teot ovat siveelIisesti hyvät tai
pahat, oikeat tai väärät. Kaikki ovat ne vain luonnonilmiöitä, hyödyllisiä tai
vahingollisia tosin, mutta ei tekijän tahdosta sitä eikä tätä. .>Hyvät työt ja
83
rikokset, urhoollisuus, puolinaisuus ja kavaltaminen, kaikki ne ovat vain
luonnonilmiöitä», sanoo materialisti.
Sentähden ei myöskään voi olla kysymystäkään mistään vastuunalaisuudesta. Eihän
kukaan järkevä ihminen rupea syyttämään ja rankaisemaan kiveä, joka putoo hänen
päälleen ja haavottaa häntä. Koska ihmisenkin t ä Y t Y Y luonnonlakien mukaan
toimia juuri niin, kuin hän toimii, on yhtä järjetöntä rangaista häntä
rikoksista, esim. ryöväriä, joka ryöstää jonkun omaisuuden. Ainoa mitä
yhteiskunta on oikeutettu tekemään, on ryhtyä semmoisiin
varovaisuustoimenpiteisiin, että sille vaaralliset henkilöt tehdään
vaarattomiksi, samaten kuin kivi koetetaan asettaa niin, ettei se putoa
kenenkään päälle. Ne voidaan esim. sulkea johonkin mielisairaalaan. Suuresti on
ihmiskunta siis tähän saakka erehtynyt, kun rikoksentekijöitä on ranga~stu.
Ja sitä vähemmin voi puhua vastuunalaisuudesta, kun ei voida sanoa, ken e n
edessä meidän pitäisi olla vastuunalaisia.
Ei yhteiskunta suinkaan voi olla oikeutettu syyttämään jäseniään rikoksista.
Jos semmoisia tapahtuu, niin on yhteiskunta itse ensi sijassa niihin syypää.
Sillä perityn luonteen ohessa juuri ympäristö määrää kunkin teot. Syyttäköön
yhteiskunta sentähden vain itseään. Minkätiihden . siinä onkaan niin huonot,
mädäntyneet olot? Parannettakootne nurinkuriset olot, joissa ihmisten täytyy
elää, hankittakoon jokaiselle siedettävät elämisen ehdot! Kyllä sitte rikokset
itsestään loppuvat.
Ei ole ihminen myösktiän vastuunalainen teoistaan Jumalan eikä omantuntonsa
edessä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei kumpaakaan ole muuta kuin
spiritualistien mielikuvituksessa. Niinpä sanookin Biichner (T. ja u. s. 21):
,>Hyvä ja paha eivät sentähden ole hyvä ja paha, että
84
joku jumaluus ne on sellaisiksi tehnyt, vaan sentähden,"että edellinen edistää,
jälkimmäinen estää ihmisten hyvinvointia. Oikea menettelee oikein ja välttää
pahaa, ei sen vuoksi, että Ju~ala olisi istuttanut häneen niin sanotun
omantunnon taikka syntyperäisen siveyslain, vaan sen vuoksi, että hän kärsii,
kun näkee toisten kärsivän, ja on iloinen, kun muut ovat iloisia, ja kun
olemassaolon taistelu on aikain kuluessa kehittänyt hänessä suvusta sukuun
periytyvän siveellisen vaiston, aivan samoin kuin luonto on kehittänyt
eläimissä äidinrak~auden taikka itsensä säilyttämisen vaiston.~
Niinkuin sanottu siis: ei kukaan ole vastuun-alainen teoistaan, vaan kukin on
semmoinen, jommoiseksi vanhemmilta peritty luonto ja olot ovat hänet tehneet.
Siltä on tietysti kaikin puolin suotavaa, että oloja parannetaan. Yhteiskunta on
ennen kaikkea parannettava, koska meidän kaikkien elämä niin suuressa määrässä
siitä riippuu. Mutta jos emme voi parantaa itseämmekMn, niin tietenkin vielä
vähemmin yhteiskuntaa. Sehän on tietysti kehityksen asia. Jos tuo ihmeellinen
kehitys tahtoo käyttää meitä johonkin hyödylliseen toimeen, niin kyllä se pitää
huolta siitä, että mielemme saa tarpeenmukaisen suunnan. Mutta missä kehitys ei
ole tuottanut yhteiskunnalle hyödyllistä mieltä, siinä on aivan turhvaa itsensä
kiusaamista pyrkiä paremmaksi kuin kerran on. Parasta on antaa mennä vain. Kukin
on nyt kerran sellainen, miksi luonnonvoimat hänet ovat tehneet. Ei"'Se siitä
parane, vaikka tekisi mitä.
Tosin eivät materialistit siltä, kun siksi tulee, niin aivan kireästi pidä
kiinni tuosta koneopistaan. He" saattavat kyllä monessa asiassa sekä ajatella
että menetellä, aivan niinkuin ihmisen tahto olisi vapaa. Esim. jos joku sattuu
moittimaan materialistia tai muuten loukkaa hänen itserakkauttaan, niin saapi
olla melkein varma, ettei hän ole niin välinpitämätön siitä, kuin luulisi koneen
olevan. Eihän tarvitse pelätä tappurin suuttuvan, vaikka sitä moittii. Ja jos
joku materialistilta varastaa, niin
85
sattuu hyvin helposti, että hän ei muistakaan, kuinka vähän syyllinen toinen oli
tekoonsa. Saattaapa hän ehkä oikeudessa vaatia varkaalle ankarin ta
rangaistusta, mitä laki semmoisesta rikoksesta säätää. Mutta voihan hän tosin .
semmoisesta epäjohdonmukaisuudesta syyttää luontoaan. Mitä hän sille voi, että
atomit hänessä sillä tapaa liikkuvat? Jos ne panevat häntä kiukuttelemaan, niin
hänen
täytyy totella. .
Ohimennen sanottuna täytyy taaskin ihmetellä luonnon omituisia oikkuja. Kun se
nyt kerran kokonaan määrää meidän ihmisten tahdon ja toiminnan, niin minkätähden
se menettelee niin, että meidän ihmisten täytyy kärsiä toistemme takia? Osaahan
se muuten menetellä niin ihmeen viisaasti. Osaahan se kyllä luoda hyviäkin
ihmi- . siä, jotka eivät tee lähimmäiselleen mitään pahaa, vaan ovat valmiit
heitä palvelemaan ja auttamaan. Eikö se nyt sitte olisi voinut järjestää tätä
maailmaa niin, että me kaikki olisimme hyviä, että täällä olisi vain rauhaa ja
iloa, ihmisillä hyvää tahtoa? Minkätähden pitää esim. viattomien lasten niin
usein huokailla ja kärsiä isänsä tai äitinsä paheiden takia? Jos atomit ovat
niin taitamattomia, että ne yhtämittaa luovat tai rakentavat epätäydellisiä
olentoja ja paljoa enemmän semmoisia, kuin maa voi elättää, niin pitääkö meidän
sitte niiden taitamattomuuden takia kärsiä? Onko se oikeus ja kohtuus? Eihän
siinä tosin nuriseminen auta, sillä siitä atomit eivät välitä vähääkään. Mutta
eihän kuitenkaan voi olla ihmettelemättä, varsinkin kun tämä kaikki on niin
peräti hyödytöntä. Eihän siitä kuitenkaan koskaan valmista tule. Miljoonia
vuosia atomittåtä maailmaa rakentavat
. vain ikäänkuin leikin vuoksi. Sitte kaikki taas häviää jäljettömiin. . Aivan
turhaan me olemme työtä tehneet ja kärsineet jos· joitakin vaivoja.
86
Materialisti tietysti ei semmoista ihmettere. Hänhän tie t ä ä sen, että
elämässä vaikuttavat joka tapauksessa vain sokeat vietit.. Ei se
ihmettelemisestä parane.
Vieteistä on nyt sitte, niinkuin jo edellisestä tiedämme, voimallisin ja tärkein
tai itse perusvietti itsekkäisyys, Sehän se on kaiken kehityksen varsinainen
voima ja perlls-
\
tus .. Se aikaansaa olemassa olon taistelun, joka taas
on koko tämän niin äärettömän moninaisen elollisen maailman kehittänyt. Jollei
kukin eliö olisi itsekkäisyydessään taistellut muita vastaan, ei olisi mitään
kehitystä tap·ahtunp.t.
Samaa olemassaolon taistelua käyvät ihmisetkiJilja yhteiskunnat keskenään. Koko
ihmiskunnan historia ei todellisuudessa ole mitään muuta kuin taistelua
aineellisista eduista. Siitä kasvaa inhimillinen kulttuuri eli viljely. Ja
siinä yksityisen ihmisen onni tai onettoc muus, ilo tai suru ei merkitse muuta
kuin, että ne kiihottavat voimainponnistuksiin ja siten edistävät kehitystä.
Kehitysvoima käyttää meitä vain jonkunlaisina pieninä portaina, joita myöten
kulttuuri kulkee jonnekin ylöspäin, siksikuin kaikki täällä loppuu. Turhaa on
meidän luulotella, että meillä on mitään muuta merkitystä k~in palvella tuota
itsessään aivan tarkotuksetonta kulttuuria.
Näin materialismi, samalla kuin se elämältä riistää kaiken merkityksen, pyhittää
itsekkäisyyden. Tai~ellessaan omien etujensa puolesta kukin edistää juuri kor-'
keinta, ihmiskunnan kehitystä.
Että tämmöinen oppi monelle on mieluisa, on llilonnollista. Juuri se lieneekin
monelle materialismin· viehättävin oppi. Moni kyllä myös osaa käytännössä
tot~uttaa sitä. Onhan itsekkäisyys muutenkin ihmiselle niin luonnollista.
Mutta ihmisten edut ja niistä johtuvat harrastllk~et
87
ovat niin usein vastakkaisia. Sentähden tämä itsekkäisyys myöskin voi esiintyä
monessa eri muodossa. Nykyaikana niinkuin tosin ennenkin voi tässä kohden
erottaa pääasiallisesti kaksi vastakkaista katsantokantaa ja liikettä: i n d i
v i d u ali sm i ja s 0 s i ali s m i.
Ensimmäisen suunnan edustajina voimme mainita saksalaisen kirjailijan Fr.
Nietzschen ja hänen hengenheimolaisensa. He ovat kehittäneet opin n. s.
yli-ihmisestä. Hän on ihminen, jonka luonto suomiensa suurien lahjojen kautta on
nostanut ja määrännyt muita hallitsemaan ja hyväkseen käyttämään. Hän seisoo
hyvän ja pahan vastakohdan yläpuolella (jenseits von Gut und Böse). Hyvän ja
pahan erottaminen kuuluu orjain moraaliin eikä hänelle. Mitkään siveelliset
arvelut eivät saa rajottaa yli-ihmisen oikeuksia ja pyy teitä. Hän saa ja hänen
tulee antaa intohimoilleen täyden vallan. Ei hänen tarvitse huolia siitä,
vaikkap~ muut heikommat sortuvatkin hänen väkevien intohimojensa tieltä.
Ihmiskunnan hyväntekijä hän kuitenkin on, sillä hän vie kehityksen eteenpäin.
Pitäähän heikkojen juuri olemassa olon taistelussa tulla hävitetyiksi, että
niiden sijalle kasvaisi uusi ja voimakkaampi sukukunta.
Alastomammin ei voi mitä säälimättömintä itsekkäisyyttä saarnata.
Mutta toiselta puolen eivät heikommatkaan tahdo antaa sortaa itseään,. kaatua
vastarintaa tekemättä. Ja he huomaavat helposti, että he paremmin voivat
hankkia itselleen haluamiaan etuja, jos he liittyvät yhteen. Köyhälistö ryhtyy
yhteisvoimin taisteluun omistavia luokkia vastaan riistääkseen heiltä heidän
etujaan. Näin on syntynyt sosialistinen liike. Siinä lähdetään ylipäänsä siitä
edellytyksestä, että jokaisen omistavan toiminnassa on määräävänä äskenmainittu
yli-ihmiskatsantokanta,
88
puhdas itsekkäisyys. Ei voida ajatella kenenkään toiminnassa olevan muita
vaikuttimia kuin se. Kukaan ei luovu mistään eduistaan muiden hyväksi muuten
kuin pakosta. Luonnollinen ja oikeutettu on sentähden toiselta puolen kateus ja
viha. Ja päämääränä on vastustajain nujertaminen.
Tämmöinen on katsantokanta ja henki sosialistis~ssa liikkeessä, mikäli se on
yhteydessä materialismin kanssa.
Päivänselvää on nyt, että, missä tämmöiset vastakkaiset katsantokannat pääsevät
yleisesti valtaan, siinä täytyy syntyä kaikkien sota kaikkia vastaan, niinkuin
eläimetkin luonnossa elävät alituisessa taistelussa toisia,an vastaan. Niin
täytyy ihmiskunnankin jakautua sortajiin ja sorrettuihin, jotka leppymättömästi
taistelevat toisiaan vastaan.
Jokainen tietysti siinä tavottelee omaa onneaan.
Vaan voiko kukaan todellakin uskoa, että tämmöinen viha ja vaino voisi ihmisten
onnen luoda? Vaivalloisesti ihmiskunta on pyrkinyt järjestämään oloja niin,
ettei väkevämpi saisi heikömpaansa sortaa. Nyt materialismi tahtoo syöstä meidät
takasin niihin raakalaisaikoihin, jolloin ihmiset niinkuin peto eläimet
raatelivat toisiaan.
Niin, moni materialisti tosin vakuuttaa, että meillä. on odotettavissa maallinen
paradiisi, jahka nykyiset nurinkuriset olot saadaan kokonaan mullistetuiksi ja
uusi ihanneyhteiskunta luoduksi. Taitaapa moni itsekin S\~ä uskoa. J aksavathan
materialistit kummempiakin uskoa. Mutta kyllä se on turha toivo, niin kauan kuin
materialismi on vallalla. Sillä se tulee aina kasvattamaansemmoisia
yli-ihmisiä, jotka sortavat muita, tekevät heille vääryyttä, ja silloin täytyy
tietysti myöskin sorrettujen nousta taisteluun itsensä puolustamiseksi.
Sentähden . kysyy ihmisystävä nykyään huolestu-
89
neena, mihin me l?pulta joudumme,· jos kukin antaa alhaisimmiile intohimoilleen
täyden vallan. Vaan mitäpä materialisti semmoisesta huolii ? Jollei käy,
niinkuin hän haaveilee, niin eihän tämä kaikki missään tapauksessa niin
pitkä-aikaista ole. Viisas ihminen nauttii siitä hetkestä, joka hänellä on.
Eräs vanha materialistinen viisaussääntö kuuluu: ,)Tulkoon meidän jälkeemme
vaikkapa vedenpaisumus.,) Pitäkööt luonnonvoimat tulevaisuudesta huolta, kuinka
tahtovat.
Ei materialistinen oppi siltä rakkauttakaan hylkää.
Onhan se juuri siitä merkillinen, 'että siihen mahtuu vaikka mitkä vastakohdat.
Häckel sanoo (s. 140), että samaten kuin itsekkäisyys on luonnonlaki, niin on
sen rinnalla toinenkin: lähimmäisenrakkaus. Molemmat nämä käskyt ovat yhtä
oikeutetut, yhtä luonnolliset ja yhtä välttämättömät. Ja molemmat on
aikaansaanut ,aivan sama luonnollinen kehitys, sama olemassaolon taistelu, joka
kaikki muutkin ihmeet on osannut tehdä. Itsekkäisyys on siis rakkaudenkin
luonut. Eihän siinä mitään ristiriitaisuutta ole!
Olemassaolon taistelu on ihmisissäl samaten kuin yhteiskunnissa elävissä
eläimissäkin, esim. muurahaisissa, kehittänyt yhteiskunnallisen vietin. Ihmiset
tai eläimet ovat liittyneet yhteen yhteisvoimin puolustaakseen itseään tai
hankkiakseen itselleen etuja, joita he eivät yksilöinä olisi voineet saavuttaa.
Ne, joissa tämä yhteislmnnalli-
. nen vietti on herännyt, pvat sitte paremmin suoriutuneet elämän taisteluista.
Sillä yhteiskunnassa voi elää ja menestyä vain se, joka harrastaa ei ainoastaan
omaansa vaan myöskin yhteiskunnan ja· siihen kuuluvien lähimII,läistensä
parasta. Siitä on sitte kehittynyt velvollisuuden tunto ja siveellinen vaisto.
Jane vaikuttavat sitä
90
varmemmin, kun ne eivät riipu ihmisen vapaasta tahdosta, vaan luonnonilmiöinä
ovat pakollisia.
Kuuluuhan tämä kylläkin somalta. Mutta niin on nyt kuitenkin asian laita, että
todellinen itsekkäisyys ja rakkaus ovat vastakohtia, joita ei voi sovittaa
yhteen. Ja toinen näistä ei voi syntyä toisesta. Ihminen ei v-Bi samalla kertaa
»palvella Jumalaa ja mammonaa»: ,>Ei kukaan voi palvella. kahta herraa; sillä
hän on silloin joko vihaava toista ja rakastava toista, taikka hän liittyy
toiseen ja halvek$ii toista.» Voivathan tosin esim. ryövärit liittyä yhteen
yhteisestä vihasta yhteiskuntaa vastaan. Mutta ei siitä mitään todellista
lähimmäisen rakkautta, siveellisyyttä synny. Korkeampaa alkuperää on toki
todellinen rakkaus.
Eikä kehitysoppi muutenkaan riitä selittämään ihmisten siveellisiä tunteita ja
käsitteitä:
Jos siveellisyys ei ole muuta kuin joku luonnon-, ilmiö, niin pitäisihän sen
sitte kaikkialla olla saman. Ovathan luonnonlait kaikkialla samat. Mutta eihän
voi kieltää, että siveellisyyskäsitteet v~ihtelevat hyvinkin paljo er aikoina ja
eri kansoissa. Osottaahan pintapuolisinkin tutustuminen historiaan, kuinka
ihmisten siveelliset käsitteet ovat muuttuneet aikain kuluessa. Ovathan ihmiset
esim. entisaikoina pitäneet velvollisuutenaan roviolla polttaa kerettiläisiä ja
noitia. Meidän siveellisyydentuntoamme taas loukkaa kaikki ihmisten polttaminen.
Samaten ovat siveelliset käsitteet toisessa maassa toiset kuin toisessa, esim.
meillä monessa asiassa toiset kuin Kiinassa. Olisiko siis Kiinassa vallalla
toiset luonnonlait kuin täällä Suomessa? Samaten ovat yksityisten ihmisten
siveelliset mielipiteet usein hyvinkin eriäviä.
Tähän vastataan tietysti taaskin, että tämän kaiken vaikuttaa kehitys, siinä kun
on eri asteita. Se tietysti
91
selittää vaikka mitä. Mutta todellisuudessa meillä tässä on sama ristiriita, j
osta jo ennenkin on hu~mautettu, se näet, että luonnonlainpitäisi olla
ijankaikkisesti muuttumaton ja kuitenkin se vaihtelee mitä moninaisimmalla
tavalla.
Mutta materialistit katsovat myös, että toinen siveellisyys on parempi kuin
toinen. He luulevat itse kaikkein paraimman. siveellisyyden keksineensä. Niinpä
esim. Häckel sanoo (s. 133): »Monismi tyydyttää sydämemme (Gemtit) siveellistä
tarvetta yhtä paljo kuin ymmärryksemme· loogillista kausaliteettitarvetta.»(l)
Eipä sitte kummaa, että he tietävät ennustaa sille yhtä loistavaa tulevaisuutta
kuin uskolleenkin. Ihastuksellahe kuvailevat sitä siveellisyyttä, mikä heidän
oppinsa ja sen johdosta toimeenpantujen parannusten kautta vielä joskus on
ihmiskunnassa pääsevä valtaan.
Ja kuitenkaan ei materialistinen oppi, niinkuin osaksi jo on osotettu, voi olla
muuta kuin siveellisesti turmiollinen. Ei tosin sillä tapaa, että kaikki
materialistisen opin kannattajat olisivat ulkonaisessa elämässään siveettömiä
tai muita siveettömämpiä. Vaikka itsekkäisyys ja nautinnonhimo olisivatkin
jonkun ihmisen kaiken toiminnan vaikuttimina, niin ei siitä tarvitse olla
seurauksena mikään silmäänpistävän huono käytös. Vaikkei luulisi koneella
olevan itsensähillitsemiskykyä, niin moni materialistikin varsin mainiosti osaa
punnita, mikä on edullista, mikä ei. Itsekkäisyys juuri kyllä pian saattaa
huomaamaan, että kaikellaisesta hillittömyydestä on huonot seuraukset. Sen, joka
tahtoo tehdä jatkuvan nautinnon itselleen mahdolliseksi, täytyy olla
kohtuullinen. Parasta on kyllä myöskin välttää kaikkia yhteentörmäyksiä
järjestysvallan kanssa. Näin voi materialisti
92
kyllä, jos hän on sen luonteinen, viettää varsin sään~ nölIistä elämää.
Mutta täytyyhän toiselta puolen ihmis.en mielipiteillä olla vaikutusta hänen
elämäänsäkin. Kun itsekkäisyys on jopa pyhä velvollisuus ja
nautinnonhimontyydyttäminen elämän korkein päämäärä, ja kun ei ole
mink;äänlaista vastuunalaisuutta, niin totta kai elämäkin 'jonkun verran sen
mukaiseksi muodostuu. Saahan sekin, jolla on toisellaiset ihanteet, taistella
kaikin voimin itsekkäisyyttään ja lihallisia himojaan vastaan. Jos ihminen ei
taistele alhaisia taipumuksiaan vastaan, ei pidä lihallisia viettejään kurissa,
niin pääsee petoeläin hänessä irti. Ja kaikki materialistit eivät suinkaan tahdo
olla maltillisesti harkitsevia poroporvareita. He tahtovat nauttia elämää
täysin siemauksin eivätkä silloin ole halukkaita niin tarkoin punnitsemaan
tekojensa mahdollisia seurauksia. Näin materialismi usein esiintyy hillittömänä
antautumisena aistilliseen nautintoon. Ja siitä seuraa luonnollisesti muiden
sortaminen, heidän ihmisarvonsa polkeminen jalkain alle.
Vaan vielä selvemmin kuin yksityisen tulee materialistisen katsantokannan
turmiollisuus näkyviin yhteiskuntaelämässä. Yksityiseen vaikuttaa epäilemättä
paljo se henki, joka yhteiskunnassa ylipäänsä on vallalla. Suuri osa ihmisiä
seuraa vallalla olevaa henkeä. J 08 itsekkäisyyttä ja nautinnonhimoa yleisesti
saarnat aan, niin sitä myös yleisesti ruvetaan noudattamaan. Materialismi ei
tahdo kasvattaa ihmisiä rakkaudessa palvelemaan lähimmäisiä, ei ainakaan
heikkoja ja sorrettuja. Mehän vain heitä auttamalla estäisimme luonnonvalintaa
ja siten kehitystä. Kukin koettakoon vain riistää itselleen niin paljo etuja
kuin mahdollista. Itsekkään ihmisen vaatimuksilla ja pyy teillä ei ole mitään
rajoja. Ja niin seuraa siitä
93
tuo äsken mainittu kaikkien sota kaikkia vastaan. Yleistä turmiota kohti
tämmöinenlkehitys kulkee.
>?)Voimme tuskin mielessämme kuvitellakaan, kuinka syvälle petomaiseen
raakuuteen ja siveettömyyteen sivistyskansatkin vajoisivat, jos yleisesti
materialismin siveysoppia noudattaen lihallisille vieteille ja himoille
annettaisiin täysi valta ja vapaus, jos aivan yleisesti ruvettaisiin pitämään
luonnollisena asiana, että kunkin oikeutena on ennen kaikkea omien intohimojen
tyydyttäminen.
Paraimman todistuksen tästä tarjoo meille ehkä Ranskan historia 18 vuosisadan
jälkipuoliskolla. Siellä oli silloin materialistinen katsanto kanta yleisesti
levinnyt. Ensin se valtasi ylemmät säätyluokat, joilla yksin silloin oli täydet
yhteiskunnalliset oikeudet. Kirkon piirissäkin se oli päässyt valtaan, vaikka
kristinoppia tietysti virallisesti julistettiin. Ja luonnollinen seuraus oli se,
että materialistiset vallanpitäjät hankkiakseen itselleen keinoja irstaileviin
huvituksiinsa mitä julmimmin ja häikäilemättömimmin sortivat alempia
kansanluokkia. He kyllä saattoivat aavistaa, mihin semmoinen meno johtaisi,
mutta himojaan he eivät tahtoneet hillitä. »Tulkoon meidän jälkeemme vaikka
vedenpaisumus.»
Ja vedenpaisumus tulikin. Sama materialistinen henki levisi alempiinkin
kimsanluokkiin ja syntyi vallankumous. Sorretut tuliv~t tilaisuuteen kostamaan
sortajilleen. . Ja verivirtoihin oli silloin hukkua Ranskan kansa. Ei saanut
mikään olla siinä estämässä. Sentähden koetettiin kaikki uskontokin tyystin
hävittää. Se oli ankara opetus~aterialistisillekin vallanpitäjille siitä, mihin
joudutaan, jos materialismi pääsee yhteiskunnassa yleisesti leviämään ja
sentähden he pian taas julistivat, että on Jumala ja palauttivat uskonnon
harjotuksen.
Mutta ihmiset unohtavat niin helposti historian anta-
94
mat opetukset, varsinkin jos ne eivät ole oikein mieleen. Ja taaskin
materialistinen henki on laajalta levinnyt. Suuret joukot vierovat uskontoa.
Aineellinen edistys kietoo heidän mielensä ja aistilline,n nautinto on heidän
toimintansa korkeimpana tarkotusperänä. »Kouraantuntuva todellisuus» on kaikki,
mitä halutaan. Ylemmistä säätyluokista tuo materialistinen henki tunkeutuu,'
aina alimpiin pohjakerroksiin saakka. Yksin se, että katsantokannassamme,
tavoissamme, yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa järjestyksessämme vielä on
jälellä niin paljo kristinuskon vaikutusta entisaikain perintönä, on estänyt
meitä paljoa syvemmälle vajoamasta.·
Mutta paljon on jo ilmiöitä osottamassa, kuinka turmiollinen tämän
materialismin vaikutus yleiseen siveelliseen elämään ja katsantokantaan on
ollut. Kaikellaiset rikokset, epärehellisyys, kavaltaminen, ryöstöt tulevat ylen
tavallisiksi. Ihmiset ovat haluttomia rehellisellä työllään elättämään itseään,
velvollisuuksiensa täyttämiseen. Tyytymättömyys niin toisella kuin toisellakin
taholla on yleinen. Mielen katkeruus vie kaikellaisiin väkivallan töihin.
Nautinnon ja huvittelemisen himo kasvaa hillittömästi. Aistillista
sukupuolisuhdetta kiihotetaan ja vaaditaan sille kevytmielisesti vapaa valta.
Ihmisten ihailu. ja harrastus kohdistuu ennen kaikkea ulkonaiseen, teknilliseen
kehitykseen. Sen edestä syrjäytetään elämän korkeimmat arvot. Kuinka usein
unohdetaankaan todellinen ihmisarvo lihasten kehittämisen rinnalla. Taistelu
aineellisista eduista käy yhä katkerammaksi yksityisten ja kokonaisten
kilpailevien yhteiskuntaluokkien ja kansojen välillä. Siinä ei katsota,
sortuvatko heikommat taistelussa.
Katkerana onnettomuutena tämä sivistyskansoissa tunnetaan. Ja pelastusta
etsitään kaikellaisten, enimmäk-
95
seen itsessään kylläkin tarpeellisten parannusten kautta. Ulkonainen,
teknillinen edistys on viimeisinä vuosikymmeninä ollut tavattoman suuri. Ja
moni on siitä toivonut yleistä onnea ja tyytyväisyyttä. Mutta uusien,
aistillisten nautintojen hankkiminen ei ole voinut auttaa. Tyytymättömyys,
paremman kaipuu, eripuraisuus, kateus ja viha ovat vain kasvaneet. Ja kuitenkin
niin yleisesti ollaan haluttomia tekemään parannusta omassa sydämessä ja
elämässä. Ulkoapäin vain apua ja pelastusta odotetaan. Materialismi vaikuttaa,
että sisällinen elämä mEmettää kaiken arvonsa. Mutta silloin ei tämä elämä voi
tarjota muuta kuin pettymyksiä. Todellinen pelastus on vain siinä, että opimme
tuntemaan sitä korkeampaa elämää, johon personallisullksina olemme kutsutut, ja
että etsimme ja löydämme sen tien, joka siihen johtaa.
98
VIII Loppusana
Minkätähden materialisti nyt sitte noin halveksien heittää luotaan juuri
korkeimman arvonsa: kuolematto- I man henkensä, oikeutensa määrätä itsestään
oman henkensä mukaisesti, sen, että voi lihallista luontoaan hallita ja saada
kansalaisoikeuden taivaissa?
Niin, siihen emme voi sanoa muuta kuin että siihen on syvimpänä syynä juuri sama
synkkä synnin valta, jonka olemassa oloa materialistit niin innokkaasti
koettavat kieltää. Ihmiset tahtovat päästä vapaiksi siitä vastuunlaisuuden
tunteesta, joka herää vanhurskasta J umalaa ja tulevaista tuomiota ajatellessa.
Kuinka mukavaa onkaan tyynnyttää soimaavaa omaatuntoa sillä, että kaikki uskonto
on vain typ,erää ennakkoluuloa ja taikauskoa. Eihän kone voi toimia toisella
tavalla, kuin se toimii. Mitä syytä sitte olisi antaa kaiken muun surkeuden
lisäksi vielä pahan omantunnonkin vaivata itseään? Mitä syytä olisi antaa
omantunnon estää, kun tahtoo intohimojaan tyydyttää? . Niin on materialismin
oppi monelle tervetullut apu synnin ja syyllisyyden tunnon, kalvavan omantunnon
tukahuttamiseksi. Se vapauttaa himoja vastaan taiste~emasta, ajattelemasta
siveellisiä velvollisuuksia, . nöyrtymästä Jumalan .edessä.
Mutta mikään varma apu tosin ei materialismikaan tähän kaikkeen ole. Sillä
vaikka saisikin omantuntonsa äänen tukahutetuksi, niin ettei se estä maailman
iloja täysin siemauksin nauttimasta, niin ei maailma sittekään mitään
täydellistä eikä puhdasta iloa suo. Ja kuinka paljon onkaan niitä, jotka eivät
lopultakaan onnistu kuolettamaan korkeinta ja jalointa personallisuudessaan?
Omatunto voi joskus taas herätä ja silloin ehkä kahdenkertaisella voimalla.
Todellisuutta ei materialistikaan voi muuttaa. Hänelläkin on kuolematon henki
ja omatunto, tahtokoon sitä
99
taikka ei. Hänkin on vastuunalainen teoistaan. Ja hänelläkin on taivaissa
Jumala, jonka hän tosin voi kieltää, mutta joka kuitenkin kutsuu hänetkin
valtakuntaansa ja on ,valmis ottamaan hänetkin, tuhlaajapojan, vastaan.
http://www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=254