Back to the Thought
Deposit
DINOGLYPHS
- Prehistoric Creatures Documented by the
Ancient Man
MARTTI AHTISAARI,
PEACEMAKER
ūM’Mū
Nobel Prize 2008
Nobel Laureate 2008
For the President of Finland, Martti "Mara" Ahtisaari
!!!
"Blessed are the peacemakers,
for they will be called sons of God" (Matthew 5:9)
ūM’Mū
THE FIRST STEP is to reconciliate
the enmity between
Myself and God
=> Only
then can we really love and pray for our enemies
ūM’Mū
RAUHANTEKIJÄ
"Autuaita ovat rauhantekijät,
sillä heitä pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman"
ūM’Mū
"for his important efforts, on several continents and over more than three decades, to resolve international conflicts"
Martti Oiva Kalevi Ahtisaari
Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (s. 23. kesäkuuta 1937 Viipuri) on suomalainen poliitikko, suurlähettiläs, presidentti ja nobelisti. Hän oli kymmenes Suomen tasavallan presidentti, vuodesta 1994 vuoteen 2000. Ahtisaari oli ensimmäinen, joka valittiin presidentiksi suoralla, kaksivaiheisella kansanvaalilla. Vuonna 2008 presidentti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon "työstään useilla mantereilla ja yli kolmenkymmenen vuoden aikana kansainvälisten konfliktien ratkaisemisessa".[1] Viikkoa ennen Nobel-palkinnon julkistamista Ahtisaari vastaanotti myös Unescon rauhanpalkinnon[2].
Elämä
Martti Ahtisaari syntyi Viipurissa. Hänen isänsä, Oiva Ahtisaari, oli armeijan palveluksessa. Ahtisaaren isänisä muutti Suomeen Etelä-Norjasta ja otti Suomen kansalaisuuden vuonna 1929. Hän muutti norjalaisen sukunimensä, Adolfsenin, vuonna 1935 Ahtisaareksi.
Ahtisaari varttui Kuopiossa varuskunnan kasarmialueella,[3] jossa hänen isänsä toimi aliupseerina[4]. Kuopiossa Ahtisaari tapasi tulevan vaimonsa Eevan, joka oli tullut itse koulun takia kaupunkiin[4]. Ahtisaari ehti käydä keskikoulun loppuun Kuopion Lyseossa,[5] ennen kuin siirtyi vuonna 1952 Oulun Lyseon lukioon[5]. Oulussa Ahtisaari opiskeli lopulta kansakoulunopettajaksi. Toimittuaan opettajana Suomessa ja Pakistanissa hän siirtyi ulkoministeriön tehtäviin 1965, ja 1973 hänet nimitettiin suurlähettilääksi Tansaniaan, Sambiaan, Somaliaan ja Mosambikiin. Vuodesta 1977 eteenpäin hän toimi muun muassa YK:n edustajana Namibiassa jonka kunniakansalaisuuden hän sai vuonna 1992 sekä ulkoministeriön tehtävissä.
Ahtisaari puhuu sujuvasti suomea, ruotsia, ranskaa, englantia ja saksaa.
Presidenttiehdokkaaksi Ahtisaari tuli keskeisimmän poliittisen kentän ulkopuolelta. Suomi kamppaili historiansa pahimman laman kourissa ja poliitikkojen maine kansan keskuudessa oli huono. Ahtisaari oli ollut sosialidemokraattisen puolueen jäsen jo 19-vuotiaasta alkaen, mutta ei ollut koskaan istunut kansanedustajana tai ministerinä. Ahtisaari oli hankkinut kannuksensa kansainvälisissä tehtävissä ja kansalaisjärjestöissä enemmän kuin varsinaisessa politiikassa. Kun keskustelu presidentti Mauno Koiviston seuraajasta virisi 1990-luvun alussa, henkilöspekulaatioissa esiintyi monia politiikassa ryvettymättömiä nimiä, Ahtisaaren lisäksi muun muassa Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläinen, arkkipiispa John Vikström, korkeimman oikeuden presidentti Pekka Hallberg ja jopa kirjailija Paavo Haavikko. Ahtisaaren kannatusprosentit alkoivat kuitenkin nopeasti elää omaa elämäänsä ja hän voitti selvästi sosialidemokraattien vahvan miehen, veteraanipoliitikko Kalevi Sorsan Sdp:n esivaalissa keväällä 1993. Äänestykseen saivat osallistua myös muut kuin puolueen jäsenet. Ahtisaaren kannatuslukemat notkahtivat saman vuoden joulukuussa, mutta intensiivisen kampanjan jälkeen hän nousi vaalien toiselle kierrokselle yhdessä Ahon hallituksen puolustusministerin Elisabet Rehnin kanssa lyöden selvästi paitsi konkaripoliitikko Paavo Väyrysen myös Helsingin ylipormestari Raimo Ilaskiven. Ahtisaari voitti vaalit selvällä 250 000 äänen enemmistöllä vastaehdokkaaseen Rehniin nähden ja antoi juhlallisen vakuutuksensa eduskunnalle 1. maaliskuuta 1994.
Suoran kansanvaalin hengen mukaisesti Ahtisaari jatkoi aktiivista yhteydenpitoa kansaan myös vaalien jälkeen. Ahtisaaren aikana Suomen politiikkaan vakiintui maakuntamatkojen käsite aivan eri tavalla kuin edellisten presidenttien aikana. Lupauksensa mukaisesti uusi presidentti vieraili joka kuukausi jossakin maakunnassa.
Myös ulkopolitiikka aktivoitui uudella tavalla Ahtisaaren kaudella. Presidentti Koiviston tavoin Ahtisaari kannatti Suomen EU-jäsenyyttä ja laittoi arvovaltansa peliin hankkeen toteutumisen puolesta. Myönteisen kansanäänestyspäätöksen jälkeen Suomi pääsi liittymään jäseneksi vuoden 1995 alusta lähtien. Ahtisaari jakoi samana vuonna pääministeriksi nousseen Paavo Lipposen näkemyksen Suomen roolista Unionissa, pyrkimisestä kohti ytimiä ja komission aseman tukemisesta. Ahtisaari osallistui pääministerin ohella Eurooppa-neuvoston huippukokouksiin, kuten myös seuraajansa Tarja Halonen. Käytäntö on herättänyt kritiikkiä monissa perustuslaillisissa asiantuntijoissa. Maakuntamatkojensa ohella Ahtisaari tuli tunnetuksi monista ulkomaanmatkoistaan. Yksi osoitus Ahtisaaren aktiivisen linjan tuloksista oli muun muassa presidenttien Bill Clintonin ja Boris Jeltsinin huipputapaaminen Helsingissä kevättalvella 1997. Tapaamisen aikana päästiin sovintoon muun muassa NATO:n laajenemisesta itäiseen Eurooppaan. Ahtisaaren kauden ehdoton huippukohta oli merkittävä osuus Kosovon kriisin sovittelijana keväällä 1999. Onnistuminen Kosovossa antoi entistäkin paremmat edellytykset Suomen historian ensimmäiselle EU-puheenjohtajuuskaudelle, joka alkoi saman vuoden heinäkuussa. Presidenttikautensa jälkeen Ahtisaari julkaisi Kosovon kokemuksistaan kirjan Tehtävä Belgradissa.
Ahtisaari ei asettunut toistamiseen ehdolle tasavallan presidentiksi petyttyään entisen puolueensa, SDP:n, ehdokasasettelumenettelyyn. Mahdollisesti myös oma ja puolison kohtelu etenkin televisiojulkisuudessa vaikuttivat päätökseen. Toisin kuin edeltäjänsä Mauno Koivisto, Ahtisaari ei ottanut takaisin puolueensa jäsenkirjaa presidentinviran päätyttyä.
Presidenttikautensa jälkeen Martti Ahtisaari on toiminut jälleen merkittävissä kansainvälisissä tehtävissä. Heti presidenttikautensa päättymisen jälkeen keväällä 2000 Ahtisaari osallistui kolmen entisen eurooppalaisen valtionpäämiehen muodostamassa "kolmen viisaan miehen" komiteassa, jonka oli tarkoitus pohtia EU:n ns. Itävalta-boikottia. Vuonna 2005 Ahtisaaren välittämät neuvottelut Acehin itsenäisyysliikkeen (Gerakan Aceh Merdeka) ja Indonesian hallituksen välillä johtivat osapuolten väliseen rauhansopimukseen ja yli 30 vuotta kestäneiden vihamielisyyksien raukeamiseen. Rauhansopimus allekirjoitettiin Helsingissä 15.8.2005. Saman vuoden elokuussa Ahtisaarta ehdotettiin Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tunnustuksena "työstään kansainvälisenä rauhanneuvottelijana ja ansioistaan rauhan, vapauden ja demokratian luomisessa" Ahtisaari sai lisäksi Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen allekirjoittaman harvinaisen kunniakirjan. Ahtisaari on tähän mennessä ainoa kyseisen tunnustuksen saanut suomalainen. Saamansa toimeksiannot hän on pääasiassa hoitanut johtamansa Crisis Management Initiative -järjestön kautta. YK:n pääsihteeri Kofi Annan nimitti 1. marraskuuta 2005 Ahtisaaren rauhanneuvottelijaksi Kosovoon, ja 11. marraskuuta 2005 YK:n turvallisuusneuvosto vahvisti hänen nimityksensä. Ahtisaaren johdolla päästiin sopuun Kosovon tulevasta asemasta, mutta esitys kaatui Venäjän ja Serbian vastustukseen, vaikkakin Kosovo tämän jälkeen nopeasti julistautuikin itsenäiseksi vuonna 2008.
13. maaliskuuta 2008 hollantilainen Geuzen-säätiö myönsi Ahtisaarelle arvostetun Geuzen-mitalin (Geuzenpenning) hänen työstään kansainvälisten kriisien selvittäjänä. Mitalin luovutustilaisuus oli Vlaardingenin Suuressa kirkossa (Grote Kerk), Hollannissa. Juhlassa oli läsnä myös kuningatar Beatrix.[6] 16. toukokuuta samana vuonna Ahtisaari sai UNESCOn arvostetun Félix Houphouėt-Boigny -rauhanpalkinnon, jonka arvo on 122 000 euroa.[7]. 10. lokakuuta 2008 Ahtisaari palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla[8]. Komitea perusteli valintaa Ahtisaaren useilla mantereilla ja yli kolmenkymmenen vuoden aikana tekemällä työllä kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi.[1]
Ahtisaari on hallitusjäsenenä muun muassa Elcoteqissa ja UPM-Kymmenessä. Hänellä on kunniatohtorin arvonimiä Suomesta, Thaimaasta, Argentiinasta, Venäjältä, Ukrainasta, Namibiasta ja Yhdysvalloista.
Martti Ahtisaari on julkisesti suositellut Suomea hakemaan NATO-jäsenyyttä.
Ahtisaari puolusti voimakkaasti Yhdysvaltain toimia Irakin sotaa edeltävässä kriisissä.[9] Ahtisaari antoi Irakin sodan syttymisen jälkeen lausunnon: "Tietäen, että noin miljoona ihmistä on tapettu Irakin hallinnon toimesta, minä en paljon niitä joukkotuhoaseita enää tarvitse".[10] Yhdysvallat oli perustellut sotaa Irakin joukkotuhoaseilla.
Ahtisaarta on kritisoitu Kosovon rauhaneuvotteluhen hoitamisesta erityisesti Serbian ja sen liittolaisten taholta. Venäläisen politiikantutkija Dmitri Bondarevin mukaan Kosovon itsenäistyminen oli kansainvälisen oikeuden kannalta osoitus Yhdysvaltain ja sen Nato-liittolaisten laittomuuksista. Ahtisaarta hän piti sätkynukkena "jota länsimaiset poliitikot käyttivät hyväkseen Kosovossa".[11] Myös Kosovon serbivähemmistöä edustava kansanedustaja Oliver Ivanovic on todennut, "ettei Serbia voinut hyväksyä pikaratkaisua, joka olisi omien äänestäjien silmissä näyttänyt periksiantamiselta."[12]
Rauhantutkimuksen perustaja, norjalainen tutkija Johan Galtung kritisoi Ahtisaarta rauhanneuvottelijana. Hänen mukaansa Ahtisaari "on charmikas, tehokas ja taitava", mutta "valitettavasti hän ei ole todellinen välittäjä. Hän ei ratkaise konflikteja, vaan ajaa läpi länttä miellyttävän lyhytaikaisen ratkaisun. Hän antaa EU:n käyttää itseään hyväksi.", väittää Galtung.[12] Historian professori Juha Sihvola katsoi, että Ahtisaari oli Irakin suhteen oikeassa siinä, "että globaali oikeudenmukaisuus ja ihmisarvoinen elämä ovat tärkeämpiä kuin kansallinen suvereenisuus". Hän kiitteli myös presidentin kosmopoliitista ja realistista asennetta, mutta piti kuitenkin Ahtisaaren johtopäätöksiä Irakin sodan moraalisuudesta "ällistyttävinä".[13]
Ruotsalainen tutkija Jan Öberg piti Ahtisaaren Nobel-palkintoa skandaalina blogissaan. Hänen mukaansa Ahtisaari on länsimaiden edun ajaja, joka on suosinut kansainvälisen lain vastaisia ja sotilaallisia ratkaisuja konflikteissa.[14]
Ahtisaaren vuonna 1998 myöntämät kunniamerkit ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjen April-yhtiön omistamalle RGM-konsernin pääomistaja Sukanto Tanotolle sekä Indoneisan metsäministerille herättivät paljon kritiikkiä. Indonesian valtiota kritisoitiin tuolloin ihmisoikeusrikkomuksista erityisesti sen tuolloin miehittämällä Itä-Timorin alueella. Tuolloinen SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Erkki Tuomioja piti merkkien myöntämistä "arveluttavana", koska pelkäsi, että merkkien myöntäminen "hämärtää kuvaa Suomen ihmisoikeuspolitiikasta". Tuolloinen Europarlamentaarikko Heidi Hautala katsoi myös, että kunniamerkkien luovutus osoitti, etteivät "ihmisoikeuskysymykset ole presidentin arvojärjestyksessä kovin korkealla". Muita Ahtisaarta asian tiimoilta kritisoivia tai kriitikoille tukensa myöntäneitä tahoja olivat rauhanjärjestö Sadankomitea, ohjaaja Jouko Turkka, näyttelijä Leea Klemola, radikaali luonnonsuojelija Pentti Linkola sekä joukko kulttuurialan opiskelijoita, jotka järjestivät Helsingissä mitalien takia mielenosoituksen. Lisäksi kirjailija Leena Krohn ja taidegraafikko Marjatta Hanhijoki palauttivat myös heille myönnetyt Pro Finlandia mitalit protestina metsäministerille myönnettyyn arvomerkkiin. [15] Vuonna 2000 Luonto-liitto asetti UPM:n hallitusvaaleissa Ahtisaarelle vastaehdokkaan ja muistutti mediassa Ahtisaaren "vanhoista synneistä" UPM:n ja Aprilin yhteistyön vauhdittajana.[16] Myös filosofi Thomas Wallgren kritisoi Ahtisaarta arviointivirheestä jo pelkästään sen takia, että tämä toimi yhtiöiden parissa aikana, jolloin "yritysten valta politiikassa on kasvanut" ja "kansalaisten usko politiikkaan vähentynyt". Hän piti " hurjana, hämmentävänä ja häkellyttävänä" sitä, että Ahtisaari edes ajatteli liike-elämään siirtymistä. Wallgren oli Ahtisaaren vastaehdokas UMP-Kymmenen hallitusvaalissa.[17]
Finland's Martti Ahtisaari Wins Nobel Peace Prize
OSLO, Norway (AP) -- Finland's ex-president Martti Ahtisaari received the Nobel Peace Prize on Friday for his efforts to build a lasting peace from Africa and Asia to Europe and the Middle East.
The Norwegian Nobel Committee said it honored Ahtisaari for important efforts over more than three decades to resolve international conflicts.
''These efforts have contributed to a more peaceful world and to 'fraternity between nations' in Alfred Nobel's spirit,'' the committee said in announcing the prize.
By selecting Ahtisaari, 71, for the prize, the Nobel committee returned its focus to traditional peace work after tapping climate campaigner Al Gore and the U.N. panel on climate change last year.
''He is a world champion when it comes to peace and he never gives up,'' said Ole Danbolt Mjoes, the chairman of the Norwegian Nobel awards committee.
The award, he said, was in line with recent Nobels to other peace mediators, notably Jimmy Carter in 2002 and U.N. Secretary-General Kofi Annan in 2001.
Ahtisaari told AP Television News that while winning the prize would help his future mediation work, he is looking to other challenges, too, particularly youth unemployment worldwide.
But he also conceded that the decades of work have taken a toll.
''I have to start realizing that I am 71'' and maybe it's time to stop ''traveling 200 days a year outside Finland.''
The secretive five-member committee said Ahtisaari's work across the world -- Africa, Europe, Asia and the Middle East -- proved that such efforts can have a profound effect on peace processes.
''Through his untiring efforts and good results, he has shown what role mediation of various kinds can play in the resolution of international conflicts,'' the committee said in announcing the 10 million kronor (US$1.4 million) prize.
''For the past 20 years, he has figured prominently in endeavors to resolve several serious and long-lasting conflicts,'' the citation said, mentioning his work in conflicts from Namibia to Aceh, Indonesia, Kosovo and Iraq.
Ahtisaari had been mentioned in speculation as a possible Nobel Peace Prize candidate since 2005, just after he negotiated an end to a conflict in Indonesia that began more than 140 years ago, bringing together the Indonesian government and the leaders of the separatist guerrilla movement in Aceh. He initiated and mediated peace talks in Finland, and a peace agreement was signed in Helsinki.
''He has also made constructive contributions to the resolution of conflicts in Northern Ireland, in Central Asia, and on the Horn of Africa,'' the citation said.
Speaking to NRK Norwegian TV, Ahtisaari said he ''was very pleased and grateful'' to receive the prize.
Asked what work he considered the most important, Ahtisaari, the first Finn to win the prize, said that ''of course Namibia is absolutely the most important because it took such a long time.'' He also singled out his work in Kosovo and Aceh.
Ahtisaari was a senior Finnish diplomat when in 1977 he was named the U.N. envoy for Namibia, where guerrillas were battling South African apartheid rule. He later rose to undersecretary-general, and in 1988 was dispatched to Namibia to lead 8,000 U.N. peacekeepers during its transition to independence.
Ahtisaari said he hoped the prize would make it easier to attract financing for his peace work.
''There are always many possibilities. I really hope now that I receive the prize that it makes it easier to finance the organizations that I chair,'' he said. ''It's very important to be able to act properly, you need financing and you never have enough.''
Ahtisaari has had a broad career in politics and peacemaking.
A primary school teacher who joined Finland's Foreign Ministry in 1965, he spent 20 years abroad, first as ambassador to Tanzania and then to the United Nations in New York.
In 1994, Ahtisaari accepted the presidential candidacy of Finland's Social Democratic Party and won the election. He did not seek re-election in 2000 and has since worked on international peace efforts.
In 2007, Ahtisaari's office -- Crisis Management Initiative -- started secret meetings in Finland between Iraqi Sunni and Shiite groups to agree on a road map to peace. Those talks, based on the format of peacemaking efforts in South Africa and Northern Ireland, included 16 delegates from the feuding groups. They ''agreed to consult further'' and begin reconciliation talks.
''He managed to get 36 senior Iraqis to Helsinki in April 2008, and is now working on a next meeting in Baghdad,'' Mjoes said of the efforts.
Damien Kingsbury, an Australian academic who was part of the Acehnese delegation during the Indonesia peace talks said Ahtisaari started off ''from a very naive position. He was, by definition, pro-Indonesia, supporting the integrity of the state and dismissing Aceh's insistence on independence.''
The Acehnese vehemently criticized Ahtisaari's position. But Kingsbury, in a telephone interview from Australia, said he ''helped broker an agreement between the two parties that has proven to be sustainable.''
Ahtisaari was chairman of the Bosnia-Herzegovina working group in the international peace conference on former Yugoslavia from 1992 to 1993, and was special adviser to the U.N. secretary-general on former Yugoslavia in 1993.
Serbia bitterly rejected his attempts to forge a compromise settlement on Kosovo, which declared independence in February, but his blueprint forms the essence of Kosovo's constitution.
Ahtisaari's plan also laid down the guidelines for the deployment of a European Union police force in Kosovo and other key aspects of the way today's Kosovo is run day to day.
Kosovo's Prime Minister Hashim Thaci hailed the Nobel selection as ''the right decision for the right man.''
''We proclaimed independence of Kosovo in accordance with the document of President Ahtisaari and Kosovo appreciates very much'' that he won, Thaci told the AP.
The peace prize is presented in Oslo. Nobel prizes for medicine, chemistry, physics and economics are handed out in Stockholm, Sweden. The ceremonies are always on Dec. 10, the anniversary of Nobel's death in 1896.
------
Associated Press writer Matti Huuhtanen reported from Helsinki, Finland. Associated Press reporters Slobodan Lekic in Brussels, William J. Kole in Vienna and Louise Nordstrom in Stockholm also contributed to this report.
------
On the Net:
http://www.nobelpeaceprize.org
Crisis Management Initiative (CMI)
Drawings from the Finnish Culture and Nature (KP-Art)
http://www.kp-art.fi/default.htm
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!
ūM’Mū