Luolaneron klaani

Tieteen Päivät 2009

Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
→ HAASTE - CHALLENGE ←

Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

Antediluviaaninen Kadonnut Maailma -

Luolaneron klaani

"Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on. Mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on josta sanotaan: 'Katso, tämä on uutta', niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä - eikä jälkeläisistäkään jotka tulevat, jää muistoa niille jotka heidän jälkeensä tulevat. Minä, saarnaaja, olin kuningas Jerusalemissa..." (Saarn. 1:8-12.)

Perityn tiedon kiintolevymuistia

Genesiksessä kuvatut keksinnöt kuten musiikki, raudan ja pronssin käsittely, karjankasvatus ja maanviljely, ajoittuvat noin seitsemänteen polveen Aadamista eli Eedenin ja vedenpaisumuksen puoliväliin. Cyper Punk historiankirjoituksessa varhaisten elinikien tippumisen ja ympäristön rappeutumisen ohella myös ihmisen älykkyys on samassa veneessä. Muinainen ihminen ei rymynnyt rämeillä ryhmysauva rystysissään. Muinainen ihminen oli briljantti.

Niin islamilaisten maiden, kuin kristityn Euroopankin luonnontieteellinen maailmankuva katsoi vanhaan Kreikkaan. Näin siitä huolimatta, että Aleksandrian legendaarisessa kirjastossa riehunut tulipalo ei ollut ainoa tapaus, jossa vanhan maailman kirja-aarteistoa tuhoutui korvaamattomasti. Renessanssin esanssi tarkoittaakin juuri antiikin perinnön löytämistä.

Tylsimysten huomio kiinnitetään siihen, miksi keski-ajaksi kaihtimet kierrettiin kiinni. Yhtä hyvin voisi kuitenkin ihmetellä sitä, miksi vanhassa maailmassa oltiin niin eteviä. Voisi väittää, että tekniikan ja tieteen kehitys muistuttaa heilurin liikerataa, jossa yksilön tietotaito lähtee laskemaan lähtöpisteestä kierros kierrokselta ja jonka keskipisteessä liike-energia on suurimmillaan yhteisön tietotaidon pääomittuessa (1).

Meillä on käytössämme lähinnä kaksi lukujärjestelmää: kymmen- ja kuusikymmenlukujärjestelmä. Muinaisilla sumerilaisilla oli useita järjestelmiä eri mittauksiin. Tilavuudelle oli omansa, pinta-alalle ja painolle omansa. Matemaattisessa ongelmanratkaisussa sovellettiin usein eksponenttimuotoista, kakkosen varaan rakentuvaa järjestelmää. Modernissa kymmenlukujärjestelmässä on kuitenkin hyvät puolensa yksikköjen helpossa muuntelussa keskenään (2).

Ainakin unholaan vaipuneilla miespolvilla on ollut huoMATtava muistikapasiteetti. UT:sta tuttu fariseus saattoi osata ulkoa koko Vanhan Testamentin. Nykyisillä prosessoreillamme tällainen oppiminen vaatisi noin parikymmentä vuotta täyspäiväistä resitaatiota, tapauksesta riippuen. Opettelun jälkeen tekstin muistissa säilyttäminen vaatisi lisäksi usean tunnin päivittäisen harjoittelun. Heprean sana mishna tarkoittaa perimätiedon suullista opetustapaa, jossa traditio siirtyi opettajalta oppilaalle.

Ennen muinoin suomalaisissa kansanlauluissa sanalla oli valta nuotin yli. (Ilmiö muistuttaa Raamatun Psalmeja, joiden melodioista ei ole enää aavistustakaan.) Vielä 1800-luvulla Kalevalan ja Kantelettaren tyyppisiä runoja osattiin yleisesti Suomen maakunnissa. Kun tarinoita julkaistiin ensimmäisen kerran, niin 1800-luvun sivistyneistöstäkin vain harva avasikaan Kalevalaa. Ensimmäisen painoksen 500 kappaleesta riitti myyntiin pitkälle toistakymmentä vuotta! Länsi-Suomessa kirja-Kalevalaa lisäksi vierastettiin itä-suomalaisen murteen vuoksi. Vasta kun viulu murtautui kanteleen, jouhikon ja paimensoitinten rinnalle 1600-luvulla, oli kalevalainen runonlaulu saanut ensimmäisen haastajan riimillisestä kansanlaulusta Suomen maassa.

Kalevalan noin 23 000 säkeen rinnalla Suomen sukuisista heimoista on kerätty ja kirjoitettu muistiin yli miljoona siihen verrattavaa toisintosäettä. Sellaiset kertomarunot kuin Maailman synty, Iso tammi, Iso härkä, Kantele-jakso, Kultaneito, Kuolinsanomat, Veneenveisto ja laivaretki, Venepuun etsintä ja Väinämöisen polvenhaava olivat, jolleivät aivan iskelmiä, niin ainakin laajalti ihmisten tietoisuudessa (3). Monet lauluista voi muuten yhdistää löyhästi Genesikseen. Miksi Kalevalassa esimerkiksi tahkotaan monta laulua Väinämöisen veneenrakennusta, jos kyseessä on ainoastaan arktisen shamaanin soutuvene? Sammon arvoituksen ratkaisin tuossa aamuyön tunteina tänne:

http://www.helsinki.fi/~pjojala/sammon_arvoitus.html

Maailman suurin rakennus Pentagon ilman Bäing 747-lentokoneen siipien jättämiä jälkiä, WTC:n 7-torni CIA:n arkistojen kera - ja ne maailman 7 muuta ihmettä

Vanhat monumentit ovat kouriintuntuvia todisteita muinaisen ihmisen kyvyistä. Muinaisten korkeakulttuurien jälkeenjääneet rakennelmat kertovat suuresta tietotaidosta. Talo kun on tehty, niin rakennus pysyy. Huonompaa oli ainoastaan tekniikka ja rakennusvälineet, kuten puosuvaarikin kertoi. Antropologiaa harrastavien luomistieteilijöiden väite kuuluu, että muinaisella ihmisellä oli vähintään yhtä paljon älyä ja motoriikkaa kuin meillä, mutta vain vähän sukupolvien myötä kulttuuriin kasautuneita välineitä. Korkeakulttuurit ympäri maailman näyttävät maallikon silmissä ilmestyvän tekniseltä kapasiteetiltaan suurin piirtein samoin valmiuksin varustettuina, jopa toisiinsa nähden samoja teemoja käyttäen. Vaikka Jes 45:14 kertookin "egyptiläisten työansiosta", eivät esimerkiksi pyramidit ole egyptiläisten yksinoikeus, vaan pyramidivyö jatkuu Babyloniassa, Aasiassa, Kreikassa ja Amerikoissa (4, 5, 6, 7).

Peloponnesoksen niemimaalle ja Hellenikoniin nousi antiikin aikana kaksi pyramidimaista rakennelmaa. Kalkkikivestä rakennetut monumentit ovat uuden ajanmäärityksen perusteella tehty jo 2200-2700 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Kiinan hallitus tuntuu pelkäävän historian uudelleenkirjoitusta salaillessaan outoja pyramidejaan. Yhden pyramidin päälle on istutettu havupuita ja vaikuttaa siltä, kuin pyramidi olisi kätketty maastoon (8). 75 metriä korkeaan Teotihuacánin "Auringon pyramidiin" tarvittiin miljoona kuutiometriä erilaisia rakennusaineksia. Vaikuttavista mitoistaan huolimatta mayojen rakennuksetkaan eivät olleet megaliittisia eli isoista kivilohkareista rakennettuja. Rakennusaineina olivat maa ja kivimurska, joita peittivät vain ohuen ulkoseinät. Nykyisessä Illinoisin osavaltiossa, Mississippijoen intiaanikulttuurin pääkaupungissa Cahokiaassa Amerikan aurinkokuningas hallitsi irtaimesta maasta rakennetun pyramidin huipulta, joka reilun 600 000 kuution tilavuudellaan oli maailman suurin (9).

Vajaat 2 vuosituhatta sitten Amerikan suurin rakennus lienee ollut Etelä-Amerikan ensimmäisen korkeakulttuurin, mocheintiaanien, Aurinkotemppeli. Tutkijoiden arvion mukaan temppelin rakentamiseen käytetttiin yli 140 miljoonaa auringossa kuivattua tiiltä. Se oli 380 metriä pitkä, 160 metriä leveä ja 40 metriä korkea (10). Ohion Newarkissa sijaitsevat taivaankappaleiden mukaan sijoitetut ympyrän-, neliön-, ja kahdeksankulmion muotoiset maakummut herättävät ihmetystä varsinkin ilmasta katsottuna. Nykyään alue on golf-kenttänä...

Varhaisimmassa muodossaan antiikin maailman seitsemän ihmettä periytyy 200- tai 100-luvuille eKr., joskaan lista ei säilynyt antiikissakaan muuttumattomana. Gizan pyramidit on ainoa kreikkalaisen oppineen Filon Bysanttilaisen listaamista ihmeistä, jotka ovat säilyneet nykypäivään. Alkuperäiset värit ja kalkkikivipäällysteet tosin ovat kuluneet pois, mutta aina Eiffel-tornin pystyttämiseen saakka maailman korkein rakennus oli todellakin Kheopsin pyramidi.

Egyptissä parhaat ja suurimmat pyramidit ovat vanhimmat (11). Pyramidien kulta-aika kesti mahdollisesti vain runsaat sata vuotta, ja on vaikea osoittaa, miten monumentteihin vaadittava rakennustaito kehittyi. Myöhemmin rakennetut pyramidit olivat lähinnä kopioita vanhoista ja kalliiden rakennusten laatu laski tuhannen vuoden ajan, kunnes niitä ei viimein enää tehty. Lukuisat muinaiset kulttuurit uskoivat jumalien asuvan ylängöillä tai vuorilla. Pyramidit rakennettiin käytännön syistä tasangoille, mutta monin paikoin niitä reunustavat kuitenkin vuoret.

Muinaisen Egyptin vanhan valtakunnan hallitsijoilta ei jäänyt jälkipolville loistavia palatseja, koska farao itsessään oli suuri talo. (Nimen muinaisegyptiläinen alkumuoto per-aa merkitsee sananmukaisesti todellakin suurta taloa.) Ei näytä olevan loppua spekulaatioille pyramidien rakennustekniikasta (12). Kheopsin pyramidissa pohjasivujen keskipituus on noin 229 metriä. Silti lyhyimmän ja pisimmän sivun välinen ero on vain 20 senttiä. Lohkareet oli hiottu sileiksi ja niiden reunat olivat terävät. Suurpiirteisyys olisikin ennen pitkää johtanut koko rakennelman vinoutumiseen.

Rakennusmestarin poikana itseäni hämmästyttää puheet, joiden mukaan muinaisissa pyramideissa oli tapana käsitellä neljäkäskivet niin sileiksi, että ne voitiin sovitelle yhteen ilman laastia. (En tiedä, onko siinä tarinassa perää, että joidenkin kivien kylkiin olisi piirretty nuoli tyyliin:"Tämä puoli ylöspäin".) Myös sisäosat toteutettiin mestarillisesti, julkisivun tapaan tähtikuvioiden mukaisesti. Pyramidien sisällä risteilee hautarosvoja eksyttänyt käytäväverkko monenlaisia kammioita yhdistellen.

Usein saa lukea kirjoitettavan, ettei tuonaikaisia erikoiskuljetuksia varten vielä oltu keksitty pyörää. Arkeologit vaikuttavat tässä kohden mielestäni rikkiviisailta "kunnes toisin todistetaan"-mottonsa kanssa. Pitää muistaa, että rullat ovat olleet käytössä meidän päiviimme saakka. Suuria painoja siirrettäessä akselistolle kohdistuva rasitus on aivan toista luokkaa kuin rulliin kohdistuva, muinaisten laakerirakenteiden kestävyydestä puhumattakaan. Rullia käytettäessä suunnitelmaa voi muuttaa kesken kaiken esimerkiksi syöttämällä niitä vieri viereen painon alle jos katsotaan, että pienempi rullamäärä rasittuu liikaa. Myös kulkusuunnan muuttaminen on rullien avulla suhteellisen helppoa kuorman eteen asetettavien rullien asentoa muuttamalla. Akselistolla kulkevan painon alle sitä vastoin ei voi lisätä kantavuutta kesken kaiken, eivätkä kääntyvät pyörästöt ole aivan yksinkertaisia toteuttaa painavan kuorman alla. Toisinaan rullien päihin oli lisäksi kaivettu reiät, joiden avulla niitä voitiin ilmeisesti pyörittää vipujen avulla. Toisaalla taas asetettiin liukas ja märkä puu reen jalaksen alle.

Mitä kivikelkkoihin tulee, niin jos Suomessa on lunta, on Egyptissä hiekkaa. Lapsina mekin laskimme talvella mieluummin pulkalla kuin rattailla, etenkin jos mäki oli raivattu umpihankeen. Historian isänä pidetty joonialainen Herodotos tosin kertoo, että kivien siirtelyä varten rakennettiin pyramidihankkeen kanssa lähes yhtä monta miestyövuotta kuluttanut sileä tie. Tien leveydestä voisi päätellä, että kyseessä oli kaksikaistainen tie, jossa kiviä kuljetettiin pyörittämällä niitä vipujen avulla (Vitruvius) puukehikoiden sisällä poikittain. Jos joku otaksuu, ettei Saharan itälaidoilla kasvanut puuta, hän on väärässä.

Hieroglyfiteksteissä on Jobin kirjan viitteiden mukaisesti maininta jopa 40 laivalastin puunkuljetuksista. Em. teoria perustuu säilyneisiin keinutuolin jalasten näköisiin neljäsosan ympyrää kokoisiin kelkkoihin, jotka oli naulattu puukehikon ulkopuolelle. Massiiviset vanhat kivityöt näyttävät perustuvan siihen, että jokaisessa työvaiheessa käytettiin juuri kyseiseen tilanteeseen sopivia apuvälineitä (13).

Obelixit & Hiidenkivien salaisuus

Huolimatta siitä, miten paljon työvoimaa entisajan kuninkailla oli yrityksiinsä, ei pelkin ihmisvoimin klassisen ajan rakennuksiin käytettyjä suurimpia kiviä voinut käsitellä. Jos taakka vaatii käsittelyynsä enemmän kuin yhden miehen, pitää sen koon ja muodon olla sellainen että kantajat pääsevät kyllin lähelle esinettä voidakseen tarttua siihen. Esimerkiksi 400-luvulla eKr. kreikkalaisten temppelien pylväät koottiin useista osista, joita sanottiin pylväsrummuiksi. Rummut saattoivat olla 2 metriä läpimitaltaan. Ainoa mahdollinen tarttumakohta sellaisessa kivijärkäleessä oli alareunan ympärys ja olisi ollut vaikea sijoittaa enemmän kuin parikymmentä miestä tarttumaan siihen yhtäaikaa. Tästä seuraa, että jos kiven paino on enemmän kuin tonni, ei sitä ilman lisälaitteita voi liikutella kuin tasaisella maalla vierittämällä (14).

Kheopsin tai Khufun pyramidia kutsutaan nimellä Suuri Pyramidi ja se on siis 147 metriä korkea. Pyramidin tilavuus on 2 600 000 m³ ja siinä on noin 2 300 000 kiveä, painoltaan 2 - 80 tonnia kappale, keskipainon ollessa 2,5 tonnia. Egyptin keskeneräisen Suuren Obeliskin suunniteltu paino lienee ollut 1150-1600 tonnia. Bretagnen Suuren menhirin katsotaan kuuluvan neoliittisen eli nuoremman kivikauden alkujaksoon ajalle noin 4500 eKr. Pystyyn nostettuna se oli 20 metriä korkea ja painoi 300 tonnia. Järkäle kuitenkin kaatui, perimätiedon mukaan maanjäristyksessä tai salamaniskussa pari tuhatta vuotta sitten, tutkijoiden mukaan ilmeisesti muinaisen ilkivallan uhrina.

"Suuri on Efeson Artemis", huusi riehaantunut väkijoukko Apostolien Tekojen 19. luvun mellakassa. Artemiin temppeli pääsi seitsemän ihmeen listalle ja pylväsviidakon mitat olivat 78x131 metriä. Arkkitraavin lohkareet olivat yhdeksän metrin pituisia ja painoivat 40 tonnia. Carnacin rinnakkaisista kiviriveistä Menecissä on 11 riviä, joiden pituus on yhteensä 1167 metriä ja leveys 100 metriä. Omituisuuden rakentamiseen on mennyt lähes 1100 kiveä. 500 metrin päässä tästä on kymmenrivinen Karmario-rivistö: kaikkiaan 1029 jopa 6 metriä korkeata kiveä ja 1120 metrin pituudella. Kolmannesta Carnacin rivistöstä on enää 880 metriä jäljellä, mutta aikoinaan rivit ovat olleet pidemmät. (Ranskan menhirit ovat suuria, mutta Obelix oli itsekin kohtuullisen keskikokoinen mutta sopusuhtainen ja lisäksi pudonnut pienenä taikajuomapataan.) (15)

Stonehengen "riippuvien kivien" suurimmat paadet painavat 50 tonnia ja pienempien muutaman tonnin sinisten kivien tiedetään tulleen kuljetetuksi jostakin käsittämättömästä syystä 350 km päästä. On arveltu, että suurten kivien siirtämiseen 40 kilometrin päästä tarvittiin 1100 miestä ja ko. sinisten kivien siirtämiseen sadankin miehen voimalla kuukauden päivät. Rooman kansallismuseona toimivassa Diokletianuksen kylpylässä on 210 tonnin painoiset pilarit. Diokletianuksen kivet tuotiin Mons Claudiuksen graniittilouhimosta vaikeakulkuisesta maastosta Niilin ja Punaisen Meren väliltä.

Abu Simbelin temppelit olivat osa faarao Ramses II:n ja Egyptin valtapropagandaa. Faaraon istuvaa hahmoa esittävät 20-metrisiä kolossaalipatsaita ei aikanaan tarvinnut siirtää kaukaa, sillä ne hakattiin paikan päällä. Kun 1960-luvulla patsaat oli tarkoitus siirtää suojaan Assuanin padon tieltä, edelsi toimenpidettä läntisten teollisuusmaiden ja Unescon johdolla käyty vuosia kestänyt keskustelu siirtoon liittyvien ongelmien ratkaisemisesta. Kivijärkäleiden siirtämistä varten jouduttiin rakentamaan varta vasten erikoislaitteita. Patsaat hajotettiin uurrostuskoneilla, numeroitiin valmissaunojen hirsien tapaan, ja koottiin uudelleen ikään kuin palapelinä. Nämä patsaat siis louhittiin paikan päällä, mutta miten kuljetettiin Thebassa sijaitsevan Memnonin noin 1360 eKr. kovasta kvartsiitista rakennetut, "soivat" kolossaalipatsaat? Kolossit tuotiin 700 km takaa ja ne painoivat 700 tonnia kappale (16). Laskelmien mukaan näin painavia järkäleitä ei ole voitu kuljettaa laivattuna Niiliä vastavirtaan, kuin korkeintaan vaikeissa maastoissa joen toiselle puolelle. Entäpä Baalbekin terassin kivilohkareet, joista eräät ovat yli 20 metrin pituisia ja painavat arviosta riippuen 1400 - 2000 tonnia?

Noin vuonna 1260 eKr. valmistunut Ramesseumin kolossi painoi sekin noin miljoona kiloa, ja se siirrettiin - noin 220 km päästä.

Hatshepsutin suuri obeliski painaa noin 320 tonnia, ja vuonna 357 jKr. Roomaan siirretty 32-metrinen Thutmosis III:n obeliski 450 tonnia (17). Etiopiassa sijaitsevan Aksumin monoliittiset eli yhtä kappaletta olevat steelet 1-6 painavat 520, 170, 160, 56, 75 ja 43 tonnia kukin. Nan Madol rakennettiin kivistä keskelle Tyyntämerta joukolle pikkusaaria. Jopa 50 tonnia painavat tekosaarten lohkareet näyttävät yhtenäiseltä linnoitukselta, joka todettiin vuosisatojen saatossa vaikeasti valloitettavaksi. Saint Samsonin vinossa oleva menhir sijaitsee mantereella ja painaa 350 tonnia. Painavin pystyyn saatu moai-veistos on vain 82 tonnia - mutta se sijaitsee Pääsiäissaarella (18, 19).

Pienellä ja umpisyrjäisellä Pääsiäissaarella on patsaita kaikkiaan tuhatkunta ja suurin patsas on itse asiassa 270 tonninen, mutta se jäi kesken. Pääsisäissaarten patsaat ovat siitäkin syystä erikoiset, että niiden sisällä on koottavia muovileluja ja ne on tehty suklaasta. Ei vaiskaan Pääsiäissaarella työ näyttää jääneen kesken. Toiset ovat arvelleet tämän johtuneen uudisasukkaiden alkuperäisten, metallisten työvälineiden kulumisesta ja kivisten työkalujen heikkotasoisuudesta esikuviinsa nähden. Ensimmäiset patsaat olivat peräisin neljänneltä vuosisadalta jKr. ja umpisyrjäinen kulttuuri kukoisti sopessaan tuhat vuotta - kunnes valkoinen mies saapui taakkansa kanssa.

Lähimpään asuttuun saareen on Pääsiäissaarelta matkaa 2250 km ja Etelä-Amerikan rannikolle 3750 km. Mitoiltaan 22x16 km oleva saari on itse asiassa niin syrjäinen, että oli oikeastaan pienimuotoinen ihme, että se löydettiin ennen nykyaikaisen merenkulun aikaa. Kuin pisteenä iin päällä patsaiden päällä keikkuivat alunperin tonnien painoiset, irralliset kivihatut.

Matteuksen apokapyptinen 24 luku alkaa: "Ja Jeesus lähti ulos pyhäköstä ja meni pois; ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä näyttämään hänelle pyhäkön rakennuksia. Niin hän vastasi ja sanoi heille: 'Ettekö näe näitä kaikkia? Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta.'" Historian kirjat tietävät kertoa suurin piirtein näin tapahtuneenkin. Temppelin marmoriset perustuskivet kun olivat silatut kullalla, niin ne kiinnostivat Jerusalemin hävityksen jälkeen roomalaisia miehittäjiä siinä määrin, että ne kaivettiin esiin. Kivijalkaan päästäkseen on ensin siirrettävä itse rakennus pois tieltä. Roomalainen tapa oli repiä vallattu kaupunki maan tasalle sekä kyntää ja suolata sen alue. Jerusalemin temppelin suurin kivi pääsi keskiraskaaseen sarjaan 415 tonnillaan.

Etelä- ja Keski-Amerikan intiaanikulttuurien pystyttämät rakennukset ovat häkellyttäviä. Monumenttien rakentamiseen on vaadittu sellaista tietotaitoa, että jotkut arvelevat rakentajien saaneen apua avaruusmiehiltä! Inkojen rakentamien muurien kivet eivät ole suorakulmaisia kuten omamme. Inkoille parhaat muurit ovat olleet kuin palapeli. Tietty kivi sopi vain siihen paikkaan, johon se oli suunniteltu. Esimerkiksi inkojen muinaisessa pääkaupungissa Cuzcossa monien muurien kivet sopivat kosketuspinnoiltaan niin tiukasti yhteen, ettei niiden väliin saa ujutettua paperisuikalettakaan (20). Paikoin kaukaakin kuljetetut kivet on toisinaan hiottu myös julkisivultaan. Rakennusongelman ratkaisuksi on jopa esitetty, että inkat tunsivat kasvin, jonka avulla kivi voitiin käsitellä vahamaiseksi! (Tosiasiassa lohkareista lienee hakatun saumauksen yhteydessä pois kiveä seuraavaa suurin piirtein sopivaa kiveä sovitettaessa.) Kun Machu Picchua peittänyt metsä oli raivattu, tuli esiin koskematon vuorikaupunki. Rakennukset oli tehty suurista kivipaasista, jotka oli liitetty toisinsa samalla millimetrien tarkkuudella.

Painavimmat Sacsahuaman kaupungin rakennuskivistä painavat joidenkin arvioiden mukaan jopa 20 000 tonnia (21). Yleensä lähteissä ei kiville kuitenkaan tunnusteta kuin 130 tonnin paino, koska suurimpien kivien ei uskota tulleen mistään siirretyksi. Kuinka paljon 20 000 tonnia sitten painaisi? Järein käytössä oleva nostokurki jaksaa nostaa vain 3000 tonnia. Koko spektaakkelin kruunaa tieto, että esimerkiksi Tiahuanacon kivikaupungin muurit on rakennettu 3800 metrin korkeuteen. Nykyään lentäjät käyttävät tässä korkeudessa oleskellessaan happinaamareita. (Missään maapallolla ei ole pysyvää asutusta yli 5300 metrin korkeudessa.) On yksinkertaisesti pakko olettaa, että Perussa Andien rinteillä rakennusmateriaali on ollut hyvin lähellä rakennustyömaita. Sacsahuamanin suuren linnoituksen kivien suhteen asiasta käydään kuitenkin kiistaa.

Navigointia ja noppapelejä

Vanhojen merimiesten navigointitaitoa ei ole enää tapana mennä aliarvioimaan joidenkin hyvin tarkkojen muinaisten merikarttojen paljastuttua. Vanhat merimiehet esimerkiksi piirsivät Etelänapamantereen kartan sekä määrittivät etelänavan sijainnin. Mika Waltarin Mikael Hakimissa esiintyvä Piri Reis toimi amiraalina pääasiassa Punaisella merellä ja Persian lahdella. Hän aloitti karttansa piirtämisen vuonna 1513 jKr. ja luovutti sen vuonna 1517 Egyptin valloittajalle sulttaani Selim I:lle. Toisessa Piri Reisin kartoista on varsin yksityiskohtainen kuvaus Amerikan itärannikosta. Kartan laatimisen aikoihin Amerikan virallisesta löytämisestä oli kulunut vain 21 vuotta. Pirin vuonna 1528 piirtämä kartta on edellistäkin hämmentävämpi. Piri Reis määritti pituusasteet luotettavasti sekä tiesi esimerkiksi Antarktista ja Etelä-Amerikan Tulimaata aikoinaan yhdistäneestä maasillasta ja oli tallettanut tarkasti Antarktiksen rantaviivat, saaret, lahdet ja vuorenhuiput. Nykyisin ne eivät ole enää näkyvissä, vaan ovat paikoin lähes kahden kilometrin paksuisen jääpeitteen alla, luullakseni. Falklandin saaret löydettiin virallisesti vasta vuonna 1592 ja Etelämanner 300 vuotta Pirin karttaa myöhemmin vuonna 1818. Kartalle mahtuu niin Karibian alue, Länsi-Intia ja Länsi-Afrikka, kuin Iberian niemimaakin. Karttojen perustana käytetty pituusasteikko on hämmästyttävän tarkka. Vastaavaan tarkkuuteen päästiin teknisesti vasta 200 vuotta myöhemmin. Pirin merkintöjen mukaan hänen tunnetuimman työnsä perustana oli "vääräuskoisen Colombon" kartta. Hiekkalaatikko-amiraali lienee siis nähnyt Kristoffer Kolumbuksen kartan, joka on sittemmin kadonnut (51). http://www.helsinki.fi/~pjojala/Kolumbus.htm

Keilailun on arveltu syntyneen muinaisessa Egyptissä. Palloja ja keiloja on löydetty mm. 7000 vuotta vanhasta lapsen haudasta. Lähes kuusituhatta vuotta vanhaksi arvioidussa Irakin alueelta löydetyssä kivitaulussa kuvataan hevosjalostuksen tuloksia. Seurannassa ovat olleet sekä kallon että harjaksen muodon muutokset. Klassinen esimerkki eläintarhauksen mahdollisuuksista uhanalaisten eläinten säilyttämisessä on davidinhirvi, joka eli Sang-dynastian ajoilta (1766-1122 eKr.) Kiinassa vain keisarien metsästyspuistoissa, joissa se säilyi kolmisen tuhatta vuotta. Laji löydettiin yllättäen vuonna 1861.

Taitopeleistä muinaiset strategiapelit, kuten itämaiset go, saturanga, shogi, xianqi ja shakki ovat pelkistettyjä, mutta peleistä parhaita. (Jos kansainvälisessä shakissa nappulat voidaan asettaa 10¹²⁰ tavalla, niin go-pelissä tapoja on 10⁷⁶¹.) Skandinaviassa pelattiin lautapeliä, joka muodostui 7x7 ristikosta. Noppapelit ovat vanhimpia pelejä, joista on jäänyt jälkiä. Aabrahamin synnyinkaupungista Urista on löydetty 5000 vuotta vanhoiksi arvioituja noppia. Roolipelaajien eriskummallisten noppien tavoin ne muistuttavat mesopotamialaista temppelitornia eli zikkuratia. Raamatussa luvattu maa jaettiin 12:lle heimolle arpaa heittämällä ja samalla tapaa juutalaiset ratkaisivat mm. pappien palvelusvuorot temppelin hiotusta kivestä tehdyllä lattialla. Tunnetuin arpaonninen lienee Johannes Kastajan isä Sakarias. (Lk. 1:9.) Roomalaiset heittivät noppaa Jeesuksen raksamiehen palkalla tienaamasta saumattomasta päällysvaatteesta ja alkukristillinen seurakunta valitsi arpaa heittämällä Mattiaan apostoliksi Juudaan tilalle (Apt 1:26). VT:n kuningasten aikaan käytetystä papillisen regimentin hedelmäpelistä käytetään nimiparia puurim ja tummim ("valkeudet" ja "täydellisyydet"), ja härvelin ulkonäöstä ei ole kuin kuvitelmia. Raamattu ei kuitenkaan kuvaa seura- tai uhkapelejä roomalaisia lukuunottamatta. Ilmeisesti elämä itse oli tarpeeksi vaarallista ja ennakoimatonta. (Nykyäänhän israelilaiset käyttävät uhkapeleihin eniten rahaa koko maailmassa väkilukuun suhteutettuna, kutsumustaan pelätessään: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Valitsen_siis_olen.htm.)

Andien korkeakulttuurien artefaktoja

Arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt todisteita kehittyneestä kulttuurista Perussa yllättävän varhaisessa vaiheessa. Samaan aikaan kun Egyptissä rakennettiin pyramideja, rakensivat perulaiset kaupunkiyhteiskuntia, joissa oli asuinkortteleita, kerrostaloja, yhteistiloja, temppeleitä - sekä ilmeisesti maailman ensimmäiset tavaratalot (22).

Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaiden know-how:sta kertoo edelleen Bolivian maailman korkeimmalla sijaitsevan vuoristojärven Titicatan muinainen kastelujärjestelmä. Siinä missä 1500 vuotta vanha järjestelmä olisi raunioiden perusteella arvioituna taannut riittävästi vettä yli 100 000:lle ihmiselle, elättää nykyinen järjestelmä vain 7000 henkeä (23). Inkojen tieverkoston yhteispituus oli noin 25 000 kilometriä Andien solien ylitse rakennettuina riippusiltoineen, kaikkineen.

Lukuisat kiviin hakatut eksoottisten kasvojen kuvat ovat vahvistaneet ajatusta ufojen vierailusta Etelä-Amerikkaan. Saattaa pitää paikkansa, että intiaanit ovat saaneetkin kaukaisia vieraita - vaikkeivät ehkä aivan niin kaukaisia kuin on herra Erich Von Dänikenin toimesta esitetty. Kivipäissä väitetään toisinaan olevan ikuistettuina negridien, egyptiläisten ja aasialaisten piirteitä (24). Meksikonlahden olmeekkien veistosten "afrikkalaiset" piirteet, kuten paksut huulet ja litteä nenä esiintyvät toisaalta myös Keski-Amerikan alkuperäisväestöllä. Patsaiden voimakkaiden piirteiden on myös arvailtu kertovan kulttuuri- ja perimänvaihdosta mannerten välillä. Jospa vierailijat olivat tavoiteltuja sulhasia tai vävypoikia? Kivikasvot painavat 4,8 - 50 tonnia nuppi ja jättiläisveistoksia tunnetaan noin 300 kappaletta (25).

Egyptiläisten tiedetään harrastaneen oopiumin ja hashiksen polttamista, mutta mistä sarkofagien sisältämät nikotiini ja kokaiini ovat peräisin? Tupakkakasvi ja kokapensas eivät kuulu Egyptin, vaan Etelä-Amerikan kasvillisuuteen (26). Yhdessäkään historiallisessa lähteessä ei ole mainintaa tällaisista retkistä, joten jos niitä on tapahtunut, retket voisivat ajoittua varhaisimpiin kansainvaelluksiin. Shang-dynastian kiinalaisten ja samaan aikaan eläneiden olmeekkien kirjoitusmerkkien välillä taas on hämmästyttävää yhtäläisyyttä (27).

Edellä mainitun tapaiset kehitysopillisen kulttuurihistorian viitekehykseen nähden kerettiläiset merenkulkuajatukset saivat vahvistusta ennakkoluulottoman norjalaistutkijan Thor Heyerdahlin toimesta. Hän näytti toteen teoriansa Ison Valtameren asuttamisesta Etelä-Amerikasta käsin ja teki kuuluisalla Kon Tiki -kaislalautallaan saman merimatkan perässä (28, 29, 30). (Ei, merimatkan onnistuminen ei selity sillä, että tuolloin Isoa Valtamerta kutsuttiin vielä Tyyneksi valtamereksi!)

Heyerdahl kiinnitti huomiota myös vanhojen egyptiläisten veneiden samankaltaisuuteen Titicata-järven intiaanien veneiden kanssa ja teetti heillä Ra I ja Ra II- nimiset kaislaveneet. Papyrusruo'osta rakennetulla Ra I:llä hän ehti purjehtia 5000 km, mutta Ra II:lla koko matkan Atlantin yli Afrikasta Väli-Amerikkaan (31). Matka Uuden ja Vanhan maailman välilläkään ei välttämättä ollutkaan niin dramaattinen. Entä jos Kolumbus ei ollutkaan ensimmäinen? (Haihattelija? Minäkö haihattelija! Eläkepäivinään Heyerdahl muutti Kanarian saarille Teneriffalle. Ei kuitenkaan loikoilemaan hiekkarannalle, vaan tutkimaan saaren pyramideja.)

Nazca - maailman kuivin muttei tylsin paikka

Eteläisessä Perussa sijaitseva, viiteen laaksoon ulottuva ja 450 neliökilometrin kokoinen Nazcan erämaa on kiehtova paikka muinaiskulttuurien tutkimuksen kannalta. Tämä syrjäinen kolkka on harvinaisuus koko maapallon pinnalla. Mitä rakennelmia Nazcasta sitten löytyy? Ei mitään - ja juuri se tekeekin alueesta niin mielenkiintoisen.

Nazcan erämaa on erämaata sanan varsinaisessa merkityksessä. Alueella sataa vain muutaman kerran vuosisadassa. Alueella ei kasva mitään, eikä asu kukaan. Andien vuoristo estää erämaata saamasta sadetta ja saa erämaan pinnalla aikaan erikoisen luonnonilmiön: Nazcassa ei koskaan tuule. Nazcassa eroosio on ehkä pienintä maailmassa. Mitä löydämme Nazcasta satojen, kenties tuhansien, vuosien suljettua systeemiä muistuttavien luonnonolojen jälkeen? Nazcan erämaan hiekkaan on uurrettu kilometrikaupalla ristiin rastiin kulkevia parisenkymmentä senttiä syviä kaivantoja. Kapeimmat linjat ovat parikymmensenttisiä, leveimmät satoja metrejä ja pisin 40 kilometrin mittainen.

Ojien tarkoitusta ei ymmärretty, ennen kuin ensimmäiset nykyajan lentokoneet ylittivät Nazcan. Maan pintaan on piirretty mm. tähtikuvioita symbolisoivia eläimiä, mutta kuvat ovat niin suuria, että maan pinnalta katsoen niitä ei hahmota. Varsinaiset linjat ovat kuitenkin kuvioista yleisimpiä. Paikka paikoin ojat kulkevat jopa kahdeksan kilometrin matkan suorassa linjassa. Poikkeama on enintään 3 metriä 1,5 kilometrin matkalla. Tällaisella matkalla maan pinnan kaltevuus peittää näkymättömiin suoran toisen pään. (Jos seisoo kaksi metriä meren pinnan yläpuolella, etäisyys horisonttiin on alle 5 km.) Suorat voivat lisäksi ylittää kumpareita ja monttuja. Geometriset kuviot muodostavat toisen suuren ryhmän: suorakaiteita, kolmioita, nuolia, suunnikkaita, spiraaleja, siksakkeja, sädekimppuja, aaltoviivoja. Suorakaiteista pisin on 800-metrinen. Figuureja tunnetaan lähes sata. Joukossa on myös ihmishahmoja, eläimiä ja kasveja kuten lintuja, miekkavalaita, apina, hämähäkki ja kukka. Suurin eläimistä on pelikaani, jolla on pituutta 285 metriä. Kasveja ja ihmishahmoja on eläimiä vähemmän ja geometriset kuviot ovat hahmoja suurempia. Suurimmatkin eläinhahmot on piirretty yhdellä ainoalla itsensä kanssa risteämättömällä viivalla. Kuvioon on tultu sisään ja siitä on poistuttu samasta nurkasta.

Linjat ovat hyvin eri-ikäisiä. Toisten mukaan vanhimmat tehtiin vuoden 1000 eKr. tienoilla, toisten mukaan vasta 205 eKr. Eniten kannatetaan ääriarvojen keskivaiheille sijoittuvaa aikaa noin 650 eKr. Rakentamisen päättymisaika on ensimmäisellä vuosituhannella jossakin vuosien 600 ja 900 jKr. välissä. Arvoitus arvoituksessa on miten apina, joka ei kuulu seudun luontoon, päätyi geoglyfiksi? Muun arkkitehtuurin puolesta hiekan alta paljastuu suuriportaisten pyramidien jäänteitä.

Geoglyfien ohella myös tuntemattomien muinaisten intiaanien käsityöt, keramiikka ja tekstiilit mykistävät. Keramiikka on värikylläistä ja niissä on käytetty toistakymmentä väriä. Värikylläisyys hallitsee myös villa- ja puuvillakudonnaisia, joista on löydetty peräti 250 eri väriä. Yksityiskohtia mahdollistanutta kudontatekniikkaa ei kuitenkaan ole onnistuttu rekonstruoimaan.

Saattaa olla, etteivät Montgolfierin veljekset olisikaan olleet lentotaidon ensimmäiset keksijät. Arkeologien löytämien mustien nahkakankaiden perusteella on esitetty sensaationhakuinen teoria, jonka mukaan muinaiset intiaanit kykenivät näillä leveyspiireillä lentämään kuumailmapalloillansa pelkän auringonpaisteen avulla. , , Von Dänikenin yms. teoria avaruusmiesten laskeutumisalustasta voi olla pelikelpoinen hieman muunneltuna: Olisiko Nazcan erämaa palvellut suurten balloon-fiestojen lähtöalustana? Etelä-Amerikan intiaanit palvelivat jumalanaan aurinkoa. (Joskin mahdollisesti vasta monoteistisen ajan jälkeen.) Esimerkiksi sana inka merkitsee "auringon poikaa" ja Perun rahayksikkö on nykyäänkin sol, aurinko. Vaihtoehtoisesti on arveltu, että intiaanit "hautasivat" kuolleensa lähettämällä heidät aurinkoon palloillansa. Käytännössä kuumailmapallot olisivat nousseet Andien yli ja laskeutuneet yön viileydessä Isoon Valtamereen.

Vastikään on saatu myös näyttöä teorialle, jonka mukaan Nazcan pitkät ja suorat linjat merkitsisivät vesisuonia ja eläinten kuvat eri vesisuonten tunnuksia. Kuumailmapalloteorian kilpailija on vesikulttiteoria, jossa geoglyfejä ei hahmota tasangolta, koska ne tehtiin vuorten jumalien kunniaksi ja siksi vain niiden katsottavaksi.

Etelä-Amerikan suurin ja maapallon korkeimmalla sijaitseva liikennekelpoinen järvi Titicata sijaitsee Andeilla, Perun ja Bolivian rajalla. Titicata-nimitys tarkoittaa villikissaa. Sillä viitataan Andien intiaanien pyhänä pitämään kissaeläimeen puumaan. Ilmasta tarkasteltuna Titicata todellakin muistuttaa hieman saalistavaa puumaa. Voisiko tästä saada vihjeen siihen, miten intiaanit saivat selville järvensä muodon? Titicata sijaitsee 3812 metriä merenpinnan yläpuolella, sen pituus on noin 190 km pitkä ja pinta-alaltaan se on 8600 neliökilometriä.

Etelä-Meksikosta kaivetun maailman vanhimman urheilukentän arvellaan sijoittuvan ajalle 3400 vuotta sitten. 110 metriä pitkällä, maasta rakennetusta korokkeesta muodostetulla kentällä on todennäköisesti pelattu samantyyppistä pallopeliä, josta kehittyi keskeinen osa mm. atsteekkien uskonnollisia menoja. Peliväline valmistettiin kumista.

Kiinan keisari ratsastaa

Kiinan ensimmäisen keisarin yhdistäessä maan 221 eKr., hän määräsi sotapäällikkö Meng Jianin liittämään yhteen valloitetuilla alueilla jo olevia muureja yhtenäiseksi esteeksi ryösteleviä paimentolaisia vastaan. Lukemattomat tarinat kertovat ensimmäisen suuren muurin rakentamiseen liittyneistä hankaluuksista ja ihmishenkien menetyksistä pakko-otoin nostetun 300 000 rakentajan joukossa. Käytännössä esivallan rangaistuskeino numero yksi oli passitus muuria rakentamaan. Kerrotaan, että Kiinan muurin yhtä metriä kohden on menehtynyt yksi mies. Ja muurin yhteispituus on lähes 10 000 kilometriä... Jäljellä on noin 20 000 muuriin liittyvää tornia ja 10 000 erillistä vartio- tai tähystystornia. Muurin kivistä ja tiilistä syntyisi metrin paksuinen ja viiden metrin korkuinen valli, joka ulottuisi kymmenen kertaa maapallon ympäri. Aikanaan muurin oli tarkoitus symbolisoida kulttuurin eroa järjestäytymättömästä barbariasta. Siirtymien muurin sisäpuolelle tarkoitti siirtymistä sivistyneeseen maailmaan. Kaikkiaan muuria rakennettiin reilusti yli vuosituhannen ajan (32).

Sui-Dynastian keisari vihki vuonna 605 jKr. käyttöön Suuren Kanavan. Keisarinkanava oli 40 metriä leveä ja 2700 kilometriä pitkä. Kanavia oli aikanaan komennettu kaivamaan yli miljoona työläistä. Suurin osa tästä kanavasta rakennettiin kuitenkin jo 100-luvulla eKr. kaivetun lähes 2000 kilometrin mittaisen verkon paikalle. Yksi kuormahevonen voi kantaa selässään reilua sataa kiloa, rattailla päällystämättömällä tiellä reilua viittäsataa kiloa ja päällystetyllä tiellä paria tonnia. Kanavaproomussa sama hevonen vetää 50 tonnia perässään (33).

Induksen citynuorisosta ja ensimmäisestä stadinmurteesta

Induskulttuuri oli Intian alkukulttuuri noin 2500-luvulta eKr. lähtien. Mohenjo-Daron kaupungissa oli noin 40 000 asukasta ja kyseessä arvellaan olleen maailman ensimmäisiä kaupunkikulttuureja. Kaupungin pääkatu oli 10 metriä leveä, asunnoissa oli keskuslämmitys, ja kylpylän vesitiiviys oli varmistettu bitumilla. Arkeologit ovat löytäneet 30 metriä korkeista raunioista myös viemärijärjestelmän, kerrostaloja sekä ruutuasemakaavan. Ja mikä parasta: Induksen tavarataloketjut eivät olleet vielä degeneroituneet boonusblussajärjestelmiin, eikä induaanien tarvinnut kantaa takataskussaan matkaTV:n kokoista lompakkoa.

Ja induskulttuurissa osattiin myös kirjoittaa. Eräs nykyarkeologian visaisimmista kysymyksistä onkin kyseisten kirjoitusmerkkien selvittäminen. Merkkejä on yhteensä noin 400, ja vain 25 niistä tunnetaan. Vastaava pulma on muun muassa inkojen, pääsiäissaaren rongorongon ja muinaisten eurooppalaisten (Ranskan Glozel) kirjoitusmerkeissä. Emme esimerkiksi tiedä, käytettiinkö rongorongossa kirjaimia vai tavuja. Inkojen merkkien kohdalla on epävarmaa, ovatko merkit kirjoitusmerkkejä laisinkaan ja eurooppalaisia merkkejä pidetään usein huijauksena. Toiset tutkijat uskovat, etteivät inkat tunteneet kuin solmukirjoituksen (34).

Joidenkuiden mielestä 1113-1145 jKr rakennettu Kambodzan Angkor Vat edustaa maailman turhinta energiankäyttöä yhden ruumiin hautaansaattamiseksi. Monumentin korkeus on 65 metriä, pinta-ala yksi neliökilometri ja tilavuus reilut 270 000 kuutiota. Ehkä ensimmäisenä länsimaalaisena rakennelman löysi viidakon kätköistä lähetyssaarnaaja nimeltä Henri Mouhot. Aikanaan temppelin kulttitoimituksia hoitavaa henkilökuntaa oli ollut vaatimattomat 80 000 henkeä plus viidakon kummitukset (35).

Viime vuosisadalla kriitikot hyökkäsivät I Mooseksen kirjan historiallisuutta ja eheyttä vastaan väittämällä, että kirjoitustaito oli käytössä vasta Daavidin aikoihin (noin vuonna 1000 eKr.). Siksi mitään osaa I Mooseksen kirjasta ei olisi voitu kirjoittaa ennen sitä. Nyt tiedetään, että nämä kriitikot eivät olleet ainoastaan väärässä. He olivat täysin väärässä. Jo 1930-luvulla museoissamme oli runsaasti nuolenpääkirjoituksia aikakaudelta 3500 eKr. peräisin olevilla savilevyillä. Kaivaukset Luoteis-Syyriassa, aina aikakaudelle 2700 eKr. (?) saakka ajoittuvissa Eblan kuninkaallisissa arkistoissa, paljastavat kirjoittamisen olleen siihen aikaan arkipäiväistä. Silloin ei keskivertoihmisen tarvinnut osata lukea ja kirjoittaa, mutta kirjoittaminen oli kaikille mahdollista ammattikirjurien avulla. Itse asiassa muinaiset sumerilaiset, babylonialaiset ja assyrialaiset näyttivät olevan haluttomia tekemään mitään liiketoimia ilman kirjallisia dokumentteja! Genesis saa nimensä termistä ”toledot”. Se on 11 ”syntykirjan” ynnä 12. johdannon kooste alkuaikojen tapahtumista. Paras käännös ”syntykertomukselle” olisi do-ku-ment-ti. Kärsimme nykyään infoähkystä, kun merkityksetöntä dataa tulvii joka tuutista. Ennen todella tärkeät asiakirjat painettiin saveen.

Heprean sana kirjoittaa tarkoittaa leikkaamista tai kaivamista. Aabraham, Iisak ja Jaakob käyttivät nuolenpääkirjoitusta. Se ei ollut mihinkään tiettyyn kieleen liittyvää, vaan tapa kirjoittaa savilevyille ja sitä käytettiin monen kielen ja murteen tapauksessa. Nuolenpääkirjoitusta käyttivät kaikki Välimeren itäpuoliset sivilisaatiot - Assyria, Babylonia ja Persia, sekä heettiläiset, jotka mainitaan seitsemän kertaa Genesiksessä. Nuolenpääkirjoitusta käyttivät kaikki Välimeren itäpuoliset sivilisaatiot - Assyria, Babylonia ja Persia, sekä heettiläiset, jotka mainitaan seitsemän kertaa.

Geometrian harmoniaa ja konkreettimuurausta veden alla

Muinainen ihminen ei käyttänyt rakennustarpeena kiveä pelkästään paremman materiaalin puutteessa. Muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset esimerkiksi tiesivät, kuinka valmistaa tuhansia vuosia kestävää sementtiä - toisin kuin omien suurkaupunkiemme rakentajat. Nykyiset betonit kestävät tuskin kahtasataa vuotta, kun vanhat betonirakennukset ovat pystyssä kahdentuhannen vuoden jälkeenkin.

Näin on käynyt esimerkiksi Rooman Pantheonin. Ennen kalkki tai liitu ja savi poltettiin 1400 asteen sijaan 700 asteessa voimakkaiden emästen kera. Roomalainen betoni kovettui myös veden alla ja siitä tuli sen vuoksi tärkeä aine roomalaisten rakentaessa satamiaan. Betonin ohella myös holvatut kupolit lasketaan roomalaisten keksinnöksi. Kreikkalaisten arkkitehtuuriin kuuluivat pilarit ja palkit ja he osasivat rakentaa vain neliskulmaisia huoneita. Pantheonin temppeli rakennettiin keisari Hadrianuksen aikana noin 120 jKr. ja sen betonikupoli on halkaisijaltaan 44 metriä. Keskiajalla betonivalu unohtui lähes kokonaan ja se keksittiin uudelleen vasta renessanssissa ryhdyttäessä pystyttämään Pietarinkirkkoa 1500-luvun keskivaiheilla (36). Pantheonin kupolikatto on lajissaan suurin mitä on koskaan rakennettu. Rotundan kupoli oli 1900-luvulle saakka yksi suurimmista tuettomista kupoleista.

Jos jaamme janan kahteen osaan siten, että suuremman osan suhde pienempään on sama kuin koko janan suhde suurempaan osaan, olemme jakaneet janan kultaisen leikkauksen suhteessa. Antiikin Kreikassa suuria julkisia rakennuksia rakennettiin toisinaan tämän harmonisen leikkauksen mukaan. Näin esimerkiksi Ateenan Akropoliin Parthenonin temppelin tapauksessa. Viisikulmion lävistäjistä syntyy tähti, jonka sivut jakavat toisensa kultaisessa leikkauksessa. Viisikulmio sisältää kaikkiaan 200 kultaista leikkausta, sillä jokainen jana on samassa suhteessa itseään seuraavaksi pienempään. Lävistäjien leikkauspisteet muodostavat uuden, pienemmän viisikulmion, ja tarina jatkuu. Yhdysvaltain puolustusministeriön päämaja - maailman suurin rakennus - on viisikulmion muotoinen ja on antanut Pentagonin nimen sikäläisille asevoimille. 2500 vuotta aikaisemmin kuvio oli Pythagoraan veljeskunnan tunnus (37).

Stonet hengaa vai woodhenget?

Muinaiseurooppalaista rakentamista voimme siis ihailla Iso-Bretagnen saarten nummilla Stonehengen kivirykelmässä. - Vahinko vain, ettei kukaan tiedä varmuudella, mitä rakennelman on tarkoitus esittää. Onkin sanottu, että Stonehenge on synnyttänyt enemmän teorioita kuin rakenelmassa on kiviä.

Pitkän pohdinnan jälkeen kaikki universumin tutkijat ovat absoluuttisen vakuuttuneita siitä, että kyseessä on tietenkin eräänlainen "astronominen laskukone"! Mutta observatorio-teorialla on silti vastustajansakin. Kivet saattavat kuitenkin olla järjestetyt tähdistöjen mukaan (38, 39, 40). Tähtitaivas oli muinaiselle ihmiselle Rautavaaran Tapsan korttipakan tavoin sekä kello, kalenteri, että kompassi. Stonehengeä ei rakennettu kerralla valmiiksi. Muuttotalkoolaisen kokemuksella voi vain kuvitella, miltä on tuntunut asetella kivijärkäleitä esi-druidin komennuksella "vielä viisi senttiä vasempaan" ja sitten takaisin…

Tieto siitä, että 400-500 eKr Englannissa sai verovähennyksiä koulukirjoista, saattaa tulla satunnaiselle nettisurffaajalle yllätyksenä. Musiikin, metallurgian ja kirjallisuuden taitajat saivat täyden vapautuksen yhteiskunnan velvoitteista. Ennen roomalaisten invaasiota vuonna 55 eKr. Englanti oli omille kansalaisilleen suuren yhteiskunnallisen järjestyksen maa. Laki suojeli heikkoja ja kohtalon runtelemia, kunnioitti naisia ja takasi muukalaiselle saattojoukot ja etuoikeudet kauttakulun ajaksi. (Jospa vääränpuoleisesta liikenteestä aiheutuva sekasotku juontaakin juurensa yli kahden vuosituhannen takaisten gentlemannien nurinkurisen kohteliaiseen vieraskoreuteen?)

Sosiaalisia velvollisuuksia ja tapoja pidettiin voimassa vaikka väkisin ja ainakin teoriassa vapaalla miehellä oli täysi oikeus äänestää kuninkaan syrjäyttämisen puolesta. Aseenkanto oli kiellettyä siviilikokouksissa ja vapaa mies omisti harpun siinä missä takin ja keittokattilansakin. Maihinnousunsa jälkeen Gaius Julius Caesar kuvaa Brittein saarten idylliä: "Ihmisten lukumäärää ei voi laskea ja rakennustenkin lukumäärään kuluisivat monet luvut." (41, 42) (Saarivaltiolla tosin on edelleen hieman sama ongelma, koska siellä ei käytetä henkilötunnuksia.) 1700 vuoden takaisissa "Kambrin laeissa" siirtolainen sai kansalaisuuden yhdeksännessä sukupolvessa, vähennettynä yhdellä polvella jokaisen esivanhemman avioliitosta vapaan englantilaisen kanssa. Sama käytäntöhän oli myös juutalaisen kansalaisuuden myöntämisessä Mooseksen laissa (5 Moos 23).

Englannin Stonehengeä muistuttava rakennelma on äskettäin löydetty yllättäen myös autioituneesta Saharasta (43). Myös Jemenissä on pystytetty oudosti aseteltuja kiviä keskelle karua autiomaata yli kolme vuosituhatta sitten. (Ajalla ennen alueen oletettua asutusta.) (44)

Eri puolilla Brittein saaria on yhteensä yli 1000 ikivanhaa kivikehää. Stonehengeä ympäröivillä 30 neliökilometrillä on itse asiassa noin 400 tällaista kiviasetelmaa, mutta vain harvat niistä ovat niin hyvin säilyneitä, että olisivat näkyvissä maassa kävellen. Eräissä rakennelmissa on ollut tukevista paaluista tehtyjä puumonumentteja, joita kutsutaan Woodhengeiksi. Suurimpien ulkokehien läpimitta on ollut 112 metriä ja niiden rakennusajankohta sijoittuu aikaan 4700 vuotta sitten vakiintuneen aikaskaalan mukaan. Yhteen temppeliin on tarvittu jopa yli 260 tonnia puutavaraa (45). Walesin New Radnorin muinaislöytö peittää yli 30 hehtaaria ja roomalaiset valloittajat tuhosivat rakennelman Stonehengen tapaan. Tällainen panostus jalkapallohallien rakentamiseen tietenkin tarkoittaa, että kivikautiset englantilaisyhteisöt olivat yhtä barbaarisia kuin nykyäänkin.

Heureka!

Joskus on esitetty, ettei Isaac Newtonin ja kumppanien kaltaisia neroja enää elä maan päällä. Osittain vaikutelma voi johtua siitä, että tämän päivän matemaattiset nerot ovat vetäytyneet kammioihinsa käsittelemään vähemmän arkipäiväisiä ilmiöitä, joita on vaikea kansantajuistaa.

Kuitenkin, kaikitenkin: Elleivät intialaiset nimet olisi niin pitkiä ja monimutkaisia, olisi nobelfyysikon ja tähtitieteilijän Subrahmanyan Chandrasekharin mukaan varmaan nimetty useampikin luonnontieteellinen vakio. Eläkepäivillään Chandrasekhar kirjoitti kirjan fysiikan historian ja luonnontieteen ehkä kuuluisimmasta tutkimuksesta Newtonin kirjasta Philosophiae naturalis principia mathematica, jossa Newton esitti muun muassa yleisen painovoimalain. Chandrasekhar päätti jäljitellä Newtonin ajatustyötä siten, että peitti tämän todistelut ja yritti sitten itse johtaa ne matemaattisesti Newtonin lähtökohdista.

Kaava kaavan jälkeen Chandrasekhar joutui tunnustamaan Newtonin todistelun omaansa ovelammaksi. Tämä osoittaa hänen mukaansa sen, että Newton oli ilmiömäinen nero, sillä hänellä itsellään on alalta noin 300 vuoden oppihistorian perinne käytössään. (Itselleni tuli aina orpo olo, kun matematiikan kokeessa kysymyspaperilta löytyikin pelkkiä kirjainsymboleja. Silloin ei taskulaskimestakaan ollut paljon lohtua.)

Principiaa pidetään täydellisimpänä, kumouksellisimpana ja vaikutusvaltaisimpana tieteellisenä teoksena, mitä on koskaan painettu.

Principiassa ei ainoastaan selitetty, miten ja miksi aurinkokunta toimii, vaan esitettiin myös dynamiikan peruslait kaiken mekaanisen tekniikan perustana. Useimmat laeistaan Newton johti käyttämällä kehittämäänsä differentiaali- ja integraalilaskentaa, mutta suuressa pääteoksessaan hän valitsi kaikkialla sisäistetyn vanhakantaisen matematiikan: pitkät kreikkalaistyyliset todistukset ja klassisen geometrian käsitteet (46). Isä Newton ei osannut kirjoittaa edes omaa nimeään, ja kuoli valitettavasti ennen lahjakkaan poikansa syntymää.

Moderniin tieteelliseen julkaisutoimintaan verrattuna vanhat luonnontieteilijät, etenkin matemaatikot, ovat saaneet tunnustusta myös kaunokirjallisista taidoistaan. Leonardo Da Vinci (1452-1519) myös sovelsi matematiikkaa teknisiin innovaatioihinsa.

Yleensä Leonardo muistetaan yhtenä renessanssin suurista maalareista, mutta todellisuudessa hän maalasi vain noin 15 taulua, eikä edes niistä kaikkia ole enää tallella. Maalaustaiteessa Da Vincin ansio onkin lähinnä maalaustekniikan kehittäminen ja siveltimen jäljen häivyttäminen. Monesti Da Vincin keksinnöt jäivät piirrosten tasolle, koska ne olivat liian vaativia sen aikaiselle tekniselle osaamiselle. Fokusoimaton kiinnostus kaikkeen lienee myös vaikuttanut siihen, että hän sai vain harvoin viedyksi työnsä päätökseen. Suunnittelun ja ajatustyön puolesta kapasiteetissa ei kuitenkaan puuttunut. (Nykyään väitöskirjaprojektit taas kärsivät kaukoputken taudista. Väitökset muistuttavat aiheenrajauksellaan pahimmillaan konfirmaatiota tai sotilasvalaa. Miksei saman tien muuteta nimeä universities sanaan partycursities?)

Leonardo piirsi esimerkiksi helikopterin ja sodankäyntivälineiksi mm. aikapommin, kaasunaamarin, panssarivaunun ja sukellusveneen. Da Vinci suunnitteli myös sukelluspuvun, jotta sukeltajat pystyivät näkymättömissä poraamaan reikiä vihollisen aluksiin veden alla. Noin 350 vuotta ennen kuin vesirattaita alettiin käyttää laivojen ohjaukseen, oli Leonardo jo kaavaillut gyroskoopin paperilla. Hän pääsi pitkälle höyrykoneen kehittelyssä 250 vuotta ennen kuin tuo käänteen tekevä kapistus virallisesti "keksittiin". Antiikin Heron toki oli pyöritellyt höyryllä käyviä pallokojeitansa jo liki 2000 vuotta ennen Wattia.

Leonardo opiskeli myös salaa anatomiaa ja totesi ennen Kopernikusta, ettei Aurinko voi kiertää maata. Anatomiassa hän huomasi muun muassa seikan, että silmän näkemä kuva kääntyy verkkokalvolla ylösalaisin. Hän oli myös juuri niitä huijareita, joiden vipuun itsekin menen Baltian matkoillani. (Leonardon papereissa on nimittäin säilynyt resepti meripihkan ja sen hyönteissulkeumien väärentämiseksi.)

Tietenkin Da Vinci oli kulttuurissaan poikkeava yksilö, heti käsialastaan lähtien. (Hän kirjoitti peilikirjoitusta vasemmalla kädellä oikealta vasemmalle ehkäpä plagioinnin estämiseksi (47)). Kaikki 1400-luvun piikojen aviottomat pojat eivät varmaankaan olleet yhtä välkkyjä. Puolitoistatuhatta vuotta aiemmin heurekaa huudellessaan ovat ihmiset päinvastoin saattaneet ajatella Arkhimedeen kadottaneen sen viimeisenkin. (Evreka merkitsee: "olen löytänyt". Arkhimedeen kerrotaan huutaneen ja viuhahtaneen pitkin Syrakusan katuja kiirehtiessään julkisesta kylpylästä välittömästi kotiinsa kokeilemaan erästä keksintöään.)

Käyköön tämä kuitenkin yrityksessä todistaa, ettei kulttuurievoluution aallonharjalla surfailevien pullamössösukupolvien esi-isiänsä kohtaan tuntemaan ylimielisyyteen välttämättä ole aihetta. Lasta ei sovi heittää pesuveden mukana. (Ensin ammeessa kylpi isä, sitten vaimo ja lapset vanhemmasta nuorimpaan – ja vauvaan.) Häät järjestettiin kesällä kun puolivuotisesta kylvystä ei ollut vielä kulunut kovin pitkää aikaa. Tuoksuvia kukkia käytettiin ymmärrettävistä syistä. Sisään satoi kissoja ja koiria kun katot olivat heinistä jne. Olosuhteet olivat ankarat, mutta biologisena entiteettinä ihminen oli kelpoisempi, sanoisin.

Ranskalainen Pierre de Fermat (1601-1665) oli ammatiltaan lakimies ja pohti matematiikan ongelmia vain vapaa-ajan harrastuksenaan. Hän keskittyi harrastuksessaan erityisesti kokonaislukuihin ja niiden välisiin suhteisiin. Fermatilla oli tapana kirjoittaa lukemiensa antiikin matematiikan kirjojen sivuille marginaaliin kommentteja, jotka ovat saaneet myöhempien sukupolvien matemaatikkojen hiukset harmaantumaan. Kuollessaan Fermat jätti jälkeensä ainutlaatuisen kokoelman matemaattisia väittämiä, jotka väitti ratkaisseensa - vaan ei pienintäkään viitettä siitä, mistä niiden ratkaisuja pitäisi lähteä etsimään. Ajan mittaan lähes kaikki Fermatin Aritmetica-teoksen sivujen reunuksiin raapustamat väittämät voitiin vahvistaa.

Yksi jäi kuitenkin kiusaamaan matemaatikkoja vuosisadoiksi ja tuli tunnetuksi Fermatin suurena väittämänä. Fermat pohti pythagoraan suorakulmaisen kolmion yhtälöä x² + y² = z². Hän mietti, olisiko yhtälö voimassa, jos luvut korotettaisiin korkeampiin potensseihin. Ongelman ydin on siis kaunis yhtälö: xⁿ + yⁿ = zⁿ. Fermat väitti, että jos x, y ja z ovat kokonaislukuja ja n mikä tahansa kahta suurempi kokonaisluku, ei yhtälöä voi ratkaista. Andrew Wiles -nimiselle englantilaiselle matemaatikolle probleeman ratkaisu oli erottamaton osa elämää 30 vuotta. Julkaistessaan todistuksensa vuonna 1994 asia ylitti etusivun uutiskynnyksen suurimmissa länsimaisissa sanomalehdissä (48).

Edelliset henkilöt vaikuttivat lähellä omaa aikaamme, mutta varhaisemmilta vuosisadoilta ovat tuttuja esimerkiksi juuri Arkhimedeen tai Pythagoraan nimet. Kolme antiikin kirjailijaa, aleksandrialainen Heron, Vitruvius ja Frontius, käsittelevät yksinomaan teknologisia aiheita. Myös Plinius Vanhemman suuressa kokoomateoksessa on kaiken muun mahdollisen ja mahdottoman aiheen joukossa teknisiä selostuksia. Jälkimmäistä on sanottu joskus aikansa ainoaksi roomalaiseksi luonnosta kiinnostuneeksi ajattelijaksi, joskin hänenkin julkaisujaan käytännölliset roomalaiset lukivat lähinnä viihteen vuoksi.

Pythagoraan opettaja Thales oli alkujaan ihmetellyt, miksi ne lukemattomat erinäköiset kolmiot jotka voitiin piirtää ympyrän halkaisijalle siten että kärki on ympyrän kaarella, tulevat suorakulmaisiksi joka ainoa. Thales oli menestyvä oliiviöljykauppias Vähä-Aasian rannikolla ajalla noin 624 - 545 eKr. Matkoillaan hän kuuli kerrottavan perimätietoa vieläkin vanhemmasta matematiikasta ja tähtitieteestä, ja hän otti ne harrastuksekseen eläkkeelle jäätyään. (Juutalainen historioitsija Josefus väittää kaldealaisen Aabrahamin antaneen Egyptissä vieraillessaan matematiikan ja astronomian opetusta.)

Muinainen ihminen oli Pythagoraan aikaan jälkeennäkemättömän kiinnostunut matematiikasta. Pythagoras muun muassa havaitsi, että musiikissa intervallit määräytyvät kokonaislukujen suhteiden nojalla. Kun se tasakylkisen kolmion kateettien pituuden kerroin, jota me nykyään kahden neliöjuureksi kutsumme, ei ollutkaan rationaaliluku, olivat ihmiset valmiit tekemään epätoivoisia tekoja. Opetuslapsia hyppäsi rotkoihin. (Irrationaalinen neliöjuuri osoittautuu loputtoman pitkäksi desimaaliluvuksi, jonka numerot eivät muodosta minkäänlaista sarjaa desimaalipilkun jälkeen.)

Pythagoraan koulukunnalle matematiikka oli todellakin kuin uskontoa ja irrationaaliluvuista alkanut kriisi hajotti hämmentyneen opetuslapsien lauman. Spartalaisten valtiojohtoisuutta ihannoinut Platon sai leveätä tarkoittavan lempinimensä atleetin vartalostaan. Platonin Akatemian pääsisäänkäytävän yläpuolella oli kirjoitettuna huvittava teksti: Meedeis ageomeetretos eisiito, "Ei-matemaatikoilta pääsy kielletty". (Siis sikäli mikäli geometria tarkoitti noina päivinä matematiikkaa yleensä.)

Arkhimedes muun muassa ratkaisi erään probleemoistaan aidon integraalilaskennon avulla, ehättäen täten käyttää metodia joka tuli yleiseen käyttöön vasta kaksi tuhatta vuotta myöhemmin. Keinokastelussa edelleen käytettävä vettä ruuvin tavoin nostava, pyörivä vesikouru, kantaa Arkhimedeen nimeä. Mies itse antoi kuitenkin keksinnöstä kunnian itseänsä edeltäneille egyptiläisille, joiden piti nostaa Niilistä vettä kanaviin perustuvaan kastelujärjestelmäänsä. Arkhimedes oli myös ensimmäinen, joka selvitti ympyrän neliöimisongelman. Tässä hän käytti apuna piin likiarvoa 3 + 10/70 ja 3 + 10/71 välillä. Hän oli tiettävästi myös ensimmäinen, joka osasi laskemalla selvittää pallon pinta-alan ja tilavuuden.

Arkhimedeen todistelut ovat usein epäsuoria, mikä viittaa enemmän kokeiluun kuin tuumailuun tutkimusmetodina. Hän rakenteli lieriöitä ja palloja, ratkaisi esineiden tilavuuksia ja painoa veden alla sekä piirteli kuvioita lieden tuhkaan tai kylpiessään öljyllä iholleen. Syrakusaa piiritettäessä Arkhimedes rakensi tarinoiden mukaan tuota pikaa sotakoneita, jotka pidättivät vihollista välimatkan päässä. Oli heittokoneita joilla voitiin ampua sekä lähelle että kauas, ja laitteita jotka suihkuttivat pikkukiviryöppyjä muurin ampuma-aukkojen läpi. Kaupunginmuurista ulos työntyvät liikkuvat nosturit olivat legendan mukaan suurin spektaakkeli. Niillä tartuttiin kiinni vihollisen laivaan, joka nostettiin ilmaan ja laskettiin sitten pystysuorassa asennossa takaisin mereen. Piirittäjien päällikön kiellosta huolimatta Arkhimedes surmattiin tarinan mukaan kesken kuvioitensa piirtelyn hajamielisen professorin tiuskaistua valloittajasotilaalle:

"Älä sotke ympyröitäni!"

Äärettömyyskäsitettäkin Arkhimedes on käyttänyt hämmästyttävän itsenäisesti eri yhteyksissä. Tämä on sitäkin merkittävämpää, koska kreikkalaisilla ei ollut minkäänlaista algebraa eikä edes numeromerkkejä kymmentätuhatta suuremmille luvuille. (Samasta syystä Ilmestyskirja kuvaa suuria lukumääriä kuvaannollisina kertolaskuina kuten "kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat".) (49)

Raamattu sijoittaa kirjan kansan inhimillisesti älykkäimmän yksilön (mikä muuten ei suinkaan tarkoita viisainta) kirjoitetun historian tiimalasissa hiekkaunssin puoleen väliin, ajalle noin 1000 eKr: "...katso, minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi." (1 Kun. 3:12.) Lahjakkuudestaan ja asemastaan huolimatta viisaan kuningas Salomon yksityiselämä oli pelkkä tragedia, eikä maallinen menestys tuonut edes maallista onnea. Rauha eli shalom eli salaam kuitenkin vallitsi.

Genesiksen mukaan Jumala myös lopetti korkeimman omakätisesti ensimmäisen antediluviaanisen ja vielä toisenkin korkeaksi rakennetun kulttuurin. Raamatun mukaan varhaiset ihmiset olivat liian älykkäitä:

"Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heillä ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä." (Gen 11: 6.)

Baabel-nimen on arveltu tulevan akkadinkielisista sanoista bab-ilu, joka merkitsee "jumalan porttia". Heprealaisittain baabel viittaa kuitenkin kielten ja kansakuntien hajaantumiseen ensimmäisessä kansainvaelluksessa, jolloin myös entinen tietotaito lienee hajonnut ympäri alkukulttuurien.

Genesiksen mukaan "Jumala käyskenteli Eedenissä illan viileydessä" seurustellen ja opettaen ihmiskunnan esi-isää ja esiäitiä. Vasta kauan Eedenistä karkoituksen jälkeen, ensimmäisen pariskunnan pojanpojan Enoksen syntymän aikoihin, Jumalalta ei enää saanut tilattua henkilökohtaisia audiensseja: "Siihen aikaan alettiin avuksi huutamaan Herran nimeä." (Gen 4:26.)

Vanhempien ja lapsen välinen side oli genesiksissä myöhempiä aikoja voimakkaampi. Kulttuurin siemen kylvettiin noina yhdessäolon hetkinä Eedenissä Genesiksen mukaan. Sittemminkin ihmiskunta on oppinut tehokkaimmin leppoisassa tunnelmassa. Esimerkiksi sana akatemia on peräisin puutarhan nimestä Ateenan pohjoispuolella, jossa Platon opetti oppilaitaan vuodesta 385 eKr. (Omille kulmillemme puutarhanhoito taisi asettua siinä puolisentoista vuosisataa sitten, mutta se johtuu leveyspiireistä.)

Urheilupaikkoja nimitettiin tuolloin kymnaaseiksi (gymnasion). Niitä käytettiin nuorison liikuntakasvatukseen ja sotilasharjoituksiin, mutta jossakin määrin myös henkiseeen koulutukseen. Ateenan ulkopuolella oli kolme tällaista laitosta, joiden nimet elävät yhä kaikissa kulttuurikielissä. Ne olivat Akademeia, Lykeion eli Lyceum ja Kynosarges. Siis akatemia, lyseo tai lukio ja ikään kuin johtopäätöksenä kaikesta opista - kyynillinen. Apostolien teoissa Paavalikin vuokraa tarkoituksiinsa etymologisesti aivan yhtä pahaenteisesti Tyrannoksen koulurakennusta (Apt 19:9).

Antiikin juutalaisten akateemisin mielenkiinto kohdistui Vanhassa Testamentissa luvatun tulevan kuninkaan etsimiseen. Kreikkalaisperäinen sana heureka toistuu kaksi kertaa Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa. "Me olemme löytäneet Messiaan - me olemme löytäneet hänet, josta Mooses ja profeetat ovat kirjoittaneet!" Juutalaisten keksintö! Heureka!

Spekulointia ja johtopäätöksiä

Valtavasti miestyövuosia vieneet muistomerkit kertovat muinaisista yhteiskunnista, jotka olivat ennen kaikkea järjestäytyneitä. Hankkeet vaativat suuria yhteisiä ponnistuksia koska työmailla oli paljon ihmisiä kerrallaan ja koska jotkut projektit kestivät vuosisatoja. Joitakin epäonnistumisiakin on todettavissa. Aksumin steele putosi nostettaessa, Assuanin suurin obeliski oli liian suuri pala purtavaksi ja jäi keskeneräisenä louhokselle ja Rhodoksen kolossi sortui maanjäristyksessä vain 50 vuotta valmistumisensa jälkeen.

Ensimmäisten korkeakulttuurien voisi väittää käyttäneen samoja teemoja, koska vedenpaisumus tuhosi Kadonneen Maailman teknologian, mutta ei sen piirrustuksia. Lisää aiheesta houreissani mazzarotheista alias zodiaceista alias Eläinradan tähtikuvioiden alkuperäisestä pelastushistoriallisesta symboliikasta:

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Horoskoopit.htm

Antediluviaaninen maailma lienee kuitenkin ollut Cyper Punkeimmillaan ihmisen innovaatioista riippumattomassa biologiassa, jota voitiin korjata Luojan ojentamalta tarjottimelta takapihan puutarhasta tai etupihan laguunista (50). Heprean sana eden merkitsee viehätystä.

Pauli.Ojala@gmail.com
Cyperpunkkari

PS. Inkojen ja atsteekkien lisäksi Etelä- ja Väli-Amerikassa huomiota ansaitsevat myös muinaiset maya-intiaanit. Maya-kulttuuri kukoisti Jukatanin niemimaalla noin 500 eKr - 900 jKr. Jo ennen eurooppalaisten saapumista tuhoutuneessa Maya-valtakunnassa tähtitieteen harrastus oli korkealuokkaista. Mayat pitivät tarkka kirjaa syys- ja kevätpäiväntasauksista, sekä määrittivät vuoden pituuden seitsemän merkitsevän numeron tarkkuudella. Mayojen kalenteri ei ole täysin tarkka, mutta meidän ei sitä kannata mennä moittimaan, koska oma almanakkamme on epätarkempi tänä päivänäkin. Mayat tunsivat myös numeroiden paikkamerkin ja nollan (52).

Vuoden tarkka pituus on 365,256.360.42 päivää suhteessa kiintotähtiin, mutta jos lähdemme liikkeelle juhannuksesta tai kevätpäiväntasauksesta, on vuoden pituus 365,242.199, eli noin 20 minuuttia lyhyempi. Mayojen vuosi oli 365.2420 ja yhä käytössämme oleva paavi Gregoriuksen gregoriaaninen vuosi 365.2425 päivää (53). Vuosi kestää siis 5 tuntia, 48 minuuttia ja 49,7 sekuntia 365 solaarista päivää pidempään. Egyptiläisten lähes kuusituhatta vuotta vanhassa kalenterivuodessa oli 12 kuukautta, joista kussakin 30 päivää - ynnä 5 lisäpäivää. Samaan aikaan kiinalaisetkin olivat laskeneet vuoden pituudeksi jo 365 1/4 vuorokautta.

Vanhoja kivikalentereita on säilynyt meidän päiviimme saakka ja ne tekee vaikeasti ymmärrettäväksi kaksikymmenluku-järjestelmä, mutta muuten niissä ei ole huomauttamista. Koska Etelä- ja Väli-Amerikan valtakunnat ovat tunnettuja arvometalleistaan, voimme olettaa että observointiin ja laskelmiin vaaditut, ehkäpä hyvinkin hienopiirteisetkin instrumentit, on sulatettu jo aikapäiviä sitten karkeampiin käyttötarkoituksiin valloittajien toimesta.

Genesis-tutkijalle maya-kalenterin miellyttävin puoli on sen alku. Vaikka aikakäsitys myöhemmin muuttuikin sykliseksi, alkoi mayojen kalenteri maailman erityisestä luomisesta. Luomisen ajankohtana pidettiin häkellyttävän hyvin Raamatun sukuluetteloihin mahtuvaa aikaa: kalenteri heitti vain 56 vuotta irlantilaisen piispan ja professori Ussherin laskelmista maailman luomisesta. (Kun jälkimmäisessä kalenterissa vuosi 6000 tuli täyteen vuoden 1997 syksyllä, mayojen kalenterissa tämä tapahtuu vuonna 2053.) (54) Maya-kulttuurin loppu ei ole niin kaunis kuin sen alku. Jossakin vaiheessa uskonnolliset menot kävivät hyvin julmiksi. Siinä vaiheessa kun papit alkoivat syöttää kotkille yhä hakkaavia ihmissydämiä, alkoi tämäkin mahtava valtakunta olla jo tarinansa ehtoopuolella. Muita antiikin luomispäivämäärän arvioita ovat mm. Teofilus antiokialaisen 5529 eKr., Hippolyteen 5500 eKr., Julius Afrikanuksen 5537 eKr., Axumin aikakirjojen 5500 eKr., talmudilaisen Petrus Alliaseneen 5344 eKr. ja arabialaisten kirjoitusten 6174 eKr. Juutalaisuudessa elettiin vuonna 2000 vuotta 5750. Oivallus on se, että juutalainen kalenterissa uusi vuosi vaihtuu syyskuun 11. päivä… Persianlahden ensimmäisen sodan perustelu ja George Bush Seniorin surullisenkuuluisan New World Order -puheen päivämäärä oli 11.9. 1991 - täsmälleen 10 vuotta WTC-iskujen jälkeen.

Viitteet:
1) Heilurin ollessa ylhäällä sillä on pelkästään potentiaalienergiaa. Vaikkei tätä vielä toimintana havaitakaan, voi potentiaalienergia saada sitä aikaan. Heiluriliikkeen keskipisteessä kaikki energia on kineettistä, mutta asemaenergia on nolla.
2) Standardiuteen pyritään myös määrittämällä fysikaaliset suureet toistensa perusteella nykyaikaisessa SI-järjestelmässä. SI-järjestelmää vastaan kapinoivat oikeastaan enää englantia puhuvat maat Yhdysvallat etunenässä, ehkäpä koska niiden ei ole tarvinnut kielensäkään puolesta mukautua muiden tapoihin.
3) Matti Kuusi, Pertti Anttonen, Kalevala lipas s. 64-67. Suomen Kirjallisuuden Seuran (SKS:n) toimituksia 413, 1985.
4) Donald E. Chittick, The Puzzle of the Ancient Man, Creation Compass, 1997, s.6.
5) Roman Ghrishman, The Ziggurat of Tchoga-Zanbil, Scientific American, January 1961, s. 69-76.
6) Kurt Mendelssohn, A Scientist Looks at the Pyramids. American Scientist, 1971 March/April, s 210-212.
7) "Vanhimmat kulttuurin keskukset alkoviat kehittyä Egyptissä ja Sumerissa luultavasti noin 3000 eKr. ja Induksen jokitasangolla, nykyisen Intian alueella, noin vuoden 2800 eKr. tienoilla. Minoalaiset asuivat Kreetassa vuodesta 2000 eKr. ja Shang-dynastian aika alkoi Kiinassa 1500 eKr. ...Olmeekkien kukoistuskaudella Meksikossa noin 1000 eKr. ja Perun chavin-intiaanien kulttuurissa 900 eKr." John D. Barrow, Lukujen taivas s. 53.
8) Tieteen kuvalehti 9/1998 s. 63.
9) Tieteen kuvalehti 9/1998 s. 74-77.
10) TK 2/2002 s. 24-29.
11) Pyramidien rakentamisaikaan Pohjantähti, tai mikään muukaan tähti, ei sijainnut lähellä taivaan pohjoisnapaa, joten rakentajat lienevät käyttäneen kahta eri tähteä, Ison karhun eli Otavan Mizaria ja Pienen karhun Kochabia, jalustan suuntaamiseen. Egyptiläiset eivät kuitenkaan tienneet, että taivaan pohjoisnapa vaeltaa, kun Maan pyörimisakselin kallistuskulma ajan mittaan muuttuu. Eri aikakausina rakennettujen pyramidien suuntaus lienee tämän vuoksi hieman erilainen. Jos tämä teoria pitää paikkansa, niin täsmällisimmin, eli 0,05 asteen tarkkuudella pohjoiseen suunnattua pyramidia alettiin rakentaa vuoden 2467 eKr. tietämissä ja vanhinta eli Keopsin pyramidia todennäköisesti vuosien 2485-2475 välillä. Tiede 1/2001 s. 8, Kate Spenze, Nature ??.
12) Joseph Davidovits, Margie Morris, The Pyramids: An Enigma Solved, New York, Dorset Press, 1990.
13) Harry Kivijärvi, Kuinka pyramidit rakennettiin? Muinaisten kansojen kivityö. Otava 1990 s 19-24.
14) JG Landels, Antiikin insinööritaito s. 9. Insinööritieto Oy 1985.
15) TK 6/1989 s 68-71.
16) Alf Henrikson, Antiikin tarinoita s. 29. WSOY 1998. Antiikin aikoina Memnonin patsailla näyttää olleen kyky antaa itsestään melodisia ääniä auringonnousun aikaan. Tästä todistavat kaikkein asiallisimmatkin antiikin kynäniekat, kuten kuiva maantieteilijä Strabon. Memnon itse oli ollut Etiopian kuningas, joka tarun mukaan kaatui Troijan sodassa.
17) Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. s. 258-270. Toimittanut Chris Scarre. Thames & Hudson Ltd. 2000.
18) Harry Kivijärvi, Kuinka pyramidit rakennettiin? Muinaisten kansojen kivityö. Otava 1990 s. 70.
19) Tieteen kuvalehti 4/1993 s. 59.
20) Donald E. Chittick, The Puzzle of the Ancient Man, Creation Compass, 1997, s.75-81.
21) Rene Noorbergen, Secrets of the Lost Races: New Discoveries of Advanced Technology in Ancient Civilizations. Norcom Publishing Corp., Collegedale, TN 37315, 1977, s. 196-197.
22) Tieteen kuvalehti s. 24. 9/1990.
23) Allman and Schrof, Lost Empires of the Americas. U.S. News & World Report, April 2, 1990, s. 53.
24) Graham Hancock, Fingerprints of the Gods, New York, Crown Trade Paperbacks, 1995, s. 120-121, 132-133.
25) Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. s. 271-274. Toimittanut Chris Scarre. Thames & Hudson Ltd. 2000.
26) Tieteen Kuvalehti 10/97 s. 59.
27) TK 3/2000 s.16.
28) Thomas Moore, Thor Heyerdahl: Sailing Against the Current. U.S. News & World Report, April 2, 1990, s 60.
29) Thor Heyerdahl, Aku Aku: the Secret of Easter Island, Chicago: Rand McNally, 1958.
30) Thor Heyerdahl, Kon Tiki: across the Pacific by raft, Chicago: Rand McNally, 1950.
31) Tieteen kuvalehti 9/1996 s. 72-77.
32) Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. s. 212-216. Toimittanut Chris Scarre. Thames & Hudson Ltd. 2000.
33) Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. s. 232-233. Toimittanut Chris Scarre. Thames & Hudson Ltd. 2000.
34) Eurooppalaisia kieliä nimitetään indoeurooppalaisiksi Euroopan ohella myös toisen maantieteellisen alueen pohjalta. Nimen toinen puoli nojaa juuri Induskultuuriin ja Intiassa myöhemmin asuneeseen arjalaiseen väestöön. Puhdasta rotua jalostaessaan kansallissosialistitkin käyttivät "jaloa" merkitsevää mystiset mitat saavuttaneiden muinaisten arjalaisten nimeä. Suurin osa nykyisen Intian sadoista kielistä on indoeurooppalaista sukua.
35) Maailman seitsemänkymmentä ihmettä. s. 81-85. Toimittanut Chris Scarre. Thames & Hudson Ltd. 2000.
36) Tieteen kuvalehti 3/91 s. 8.
37) Tiede 2000 4/1995 s. 66-68.
38) Gerald S. Hawkins, Sun, Moon, Men and Stones. American Scientist, December 1965 (Vol. 53, no 4) s. 391-408.
39) Patrick Moore, The Oldest Science in the World, Science Digest, October 1962, s. 15-20.
40) Stones of Time, Newsweek, November 18, 1963, s. 103.
41) Flinders Petrie, WM. Neglected British History. Proc. Brit. Academy, 1917. Vol VIII s. 1-28.
42) Probert, W (käännös) The Ancient Laws of Cambria. 1823, s. 8-14.
43) Helsingin Sanomat 5.4.1998. C2.
44) Tieteen kuvalehti 8/1998 s. 21.
45) Tieteen kuvalehti 5/1998 s. 22-23.
46) David Bergamini. Lukujen maailma. s. 112. Life Tietokirjat 4. WSOY 1972. Suomentanut Pertti Jotuni. Isaac Newton kirjoitti huolellisesti ylös kaikki yhtälönsä. Väitetään, että Isaacin koira kaatoi vahingossa kynttilän, jolloin kaikki isännän ao. muistiinpanot paloivat. Isaac joutui kokoamaan muistinsa sokkeloista koko Luonnontieteen matemaattiset perusteet. Onkin kysytty: olisiko luonnontiede tänään vieläkin pidempänä ilman kömpelöä lemmikkiä?
47) Tieteen kuvalehti 2/1998 s. 36-39.
48) Tieteen kuvalehti 1/1998 s. 54-57.
49) Alf Henrikson, Antiikin tarinoita 1-2. s. 257-259. WSOY 1998.
50) Gen 2:12: "...Havilan maan, jossa on kultaa; ja sen maan kulta on hyvää. Siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyks-kiveä." Bedellion tunnettiin myöhemmin afrikkalaisista ja aasialaisista puista saatavana läpinäkyvänä ja kumintapaisena hartsina. Kumi oli helposti työstettävää ja kun se irrotettiin puunkuoresta, kuminpalaset kovettuivat pian ja tulivat esimerkiksi lävistettyjen helmien näköisiksi.
51) Charles Hapgood, Maps of the Ancient Sea Kings: Evidence of Advanced Civilization in the Ice Age, Philadelphia, Chilton Books, 1966.
52) John D. Barrow. Lukujen taivas s. 127-129. Art House 1999. Suomentanut Risto Vilkko.
53) Graham Hancock, Fingerprints of the Gods, New York, Crown Trade Paperbacks, 1995, s. 159.
54) Morley, The Ancient Maya, Stanford University Press, 1956, s. 184-187, 234-237, 242.

Pikkupoika löysi näköjään Ukko-Nooan lehmänkellon 300 "miljooonan" vuoden ikäisen hiilikerrostuman sisältä:
http://www.icr.org/article/5146/

Anomalous fossil

Fossils are normally found loosely in the order predicted by the geologic column, which maps the earth's strata. This chart, which can be found in all treatments of the subject, is presented as a column of fossils, with the earliest at the bottom and the most recent at the top. But in reality it is only a column of proposed evolutionary development.

The fossil order, such as it is, could just as well (or better) fit the progression of encroaching Flood waters. In the lowest levels are found marine invertebrates. Increasing heights (not more recent time periods) bring fossils that lived along the shore, followed by more terrestrial sediments and fossils. The ordering trend is not due to evolutionary development, but to global Flood inundation.

There are, of course, many fossils that could fit in any/all time periods. For instance, clams, in great variety, are found in virtually every layer containing multi-celled fossils, and they are alive today. Clams may vary according to their environment, but they are still clams. Remember--variety is not evolution. There are some fossils, however, that cannot be made to fit the evolutionary timeline at all. Such fossils, called anomalous fossils, are found in layers totally out of kilter with evolution.

The most startling such evidence is human artifacts, such as the bronze bell shown here. It was encased in a large piece of coal. Standard dating of the bituminous coal seam from which it was taken dates it from the Carboniferous Period, approximately 300 million years old. Certainly no human artifact could reside in such "ancient" strata. This "fossil" is anomalous indeed.

The boy who found it in the 1940s discovered it while shoveling coal into his home's furnace. One chunk, about 15 inches by 20 inches in area and 6 inches thick, was too large, and when he broke it a metal object protruded. Diligence completely removed all coal from the bell, which had a two-inch stem between the bell and a "human-like" figure on top--a man in a kneeling position, with arms and wings. Records show the coal had been excavated from a shallow mine near his home in Buckhannon, West Virginia.

The discoverer attended an ICR seminar in the mid 1970s with his amazing find. I asked if ICR could perform some tests on it. It migrated with me to Oklahoma University in 1975, where I remained on the faculty until 1984 and had access to numerous analytical devices and experts in several fields to help analyze the bell.

Nuclear Activation Analysis determined it to be primarily of bronze with a curious admixture of zinc. A micro probe showed no residual traces of coal. Historians compared the bell to artifacts from "all" cultures, and concluded the most similar artifact was from ancient Babel, with the figurine representing a pagan god. Both have a "horn" (broken on the bell) and wings. The face on both is eerily similar. A convention of bell experts did not know its place of origin, although some felt there was a similarity to semi-ancient bells made in India. Their suggestion was that some early American dropped a foreign bell down a well, to be incorporated into the coal.

But what about the Flood? While processes operating during the Flood would have destroyed most artifacts, there is a possibility metallic objects could have survived, and people before the Flood did work with metal. Coal comes from land plants, and it would be conceivable that a metallic, human artifact could survive. There have been several artifacts like this one found, but all are poorly documented and therefore unusable. I would never use questionable evidence for creation and the Flood without a disclaimer. I present this one here because the possibility is so intriguing.

http://www.mcremo.com/mysterious.htm; www.clearwisdom.net; Etelä-Afrikan malmin seasta löydetyt rautapallot

http://blogs.elcorreodigital.com/index.php/magonia/2006/11/30/descifran_la_maquina_de_antiquitera; http://javarm.blogalia.com/historias/45017

www.biblebelievers.org.au/images/hamrpc.jpg

Perun Sacsahuaman palapelimuurit ilman laastia; Olmec Head Statues; Chichen Itza Plaque; Costa Rican kivipalloja; USAlaista tekniikkaa "500 000 vuoden" ikäisen geodin sisältä.

http://www.ancientskyscraper.com/

www.sentex.net/~tcc/ppp1.html www.sentex.net/~tcc/ppp1.html www.sentex.net/~tcc/ppp1.html www.sentex.net/~tcc/ppp1.html

Huom! Edellä mainitut 3 kuvasarjaa ovat kiistanalaisia ja osaa niistä on syytetty keinotekoisiksi huijauksiksi: http://www.omniology.com/GLEN-ROSE.html

http://www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=1978

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!