Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

Skandeerasi Pauli Ojala.

Kuvallinen Eläinkunnan Luonnonhistoria nuorisolle
Kirjoittanut
H. Leutemann
Hienot värikuvat ja valaiseva teksti

ELAINKUNTA
263 värikuvaa sekä valaiseva teksti
Mukaillen suomentanut A. Saurio
. HELSINGISSÄ,
WENTZEL HAGELSTAMIN KUSTANNUKSELLA.


Kuopio 1899
O.W. Backman'in kirjapaino


Taul. .1 ja 2. Ihmisrr;JI!ttt . Taul. 3 ja 4. Apinoita.
Taul. . 5 ja ö. Lepakoit"a ja petoeläimiä
:r.aul. .7ja 8.Petoelä'imiä.
Taul. 9 ja 10: Peto eläimiä .
. Tau!. 11 ja 12. Peto eläimiä ja hylkeitä. .. ·Taul. 1$ ja 14. HyönteissJiö.iiä,iCt jyrs~iöitä
'·Taul. 15 ja 16.· J.7jrs~iöitä, litteäka.vioisia ja lcärsäeläimiä '. Taul. 17 ja 18. Kavioeläimiä . . . .
Taul. .19 ja 20. Parivarpaisia, sarvettomia märehtijöitä Taul. 2.1. ja 22: Pal'ivarpaisia, täytesarvisia .
TauL 23 ja 24. Pal'ivarpaisia, onttosarvisia
Taul. 25. ja 26: Parivarpaisia. Nautaeläimiä. Sika eläimiä Taul. 27 ja: 28. .valaita. -Ha,mp.aattomi;. Pussi' ia noklweläimiCi Taul.' 29 ja 30~ Peiolintu"Ja J'a kiipijöitä.
Taul. 31 ja 32.. .varpuslintuja.. .
Tal~l: .33 ja 34. Kyyh7cys- ja kanalintuja. jIameelikurkia ,Taui: 35 ja 36. , Kahlaajia .ia vesilintuJ·a.
Taul 37 ja 38. .Matelijoita j'a samma7ckoeläimiä, '. Taul. 39 ja 40. Kaloja. .
Tau1.41 ja 42. Hyönteisiä'.
Tau\. '43 ja 44. Pe?'hosia '.
Taul. '45 ja 46. Hämähäkkejä, kmpueläimia ja matoja' Täul. "47 ja 48. Alempia eläimiä .
1~5. 5--8. lJ-l1. 11-140. 14-18. 18-21.
. ~ 21-24. 24-27. 27-30. 31-34. 34--37.
'37-40. 40-43. 43-46. 46-49.
4lJ-·53. 53-57. 58-62. 62--66. 66-70. 70-73. 73-75. 75-78. 7tl-80·.

1
Niinkuin kehittyneelle ihmiselle hyvin usein tapahtuu, että hän, lähemmin oppiessaan tuntemaan jotakin asiaa, aina selvemmin huomaa, kuinka vähän hän todenteolla varmasti tietää tuosta asiasta, samoin on ollut ja on vieläkin ihmis-
. rotujen tuntemisen laita. Tieteellisen antropologian (ihmis­rotu-opin) perustaja, saksalainen Blumenbach (1752 - 1 840), jakoi ihmissuvun viiteen rotuun, kaukaasialaiseen, mongooli­lais~en, etiooppialaiseen, amerikkalaiseen ja malaijilaiseen, jota jakoa on melkein kaikkialla seurattu näihin päiviin asti. Mutta
. kun nykyaikainen tutkimus on antropologiankin alalla tuonut ilmi uusia näkökohtia, on niiden perusteella tehty uusia jakoja ja järjestelmiä, jotka kaikkikin ovat laajoja ja perusteellisia ja soveltuvat senvuoksi ainoastaan varsinaisille oppineille ihmisille luettaviksi. Blumenbach'in jaolla: on se etu, etti se on yksin­kertainen ja helppo, jon~a vuol{si tässä on sitä noudatettu.
Ensimmäinen ja etevin on kaukaasialainen rotu; jonka tukka on väriltään vaihteleva, ei villainen eikä karkea, ne-
. nän selkä korkea, pääkallo pyöreämäinen ja kasvojen väri vaalea. Kuitenkin esiintyy juuri tässä maapalloa hallitsevassa.· rodussa jo näissäkin muutamissa tuntomerkeissä niin paljori eroavaisuuksia, että olisi melkein mahdoton niiden perusteella'i'
f'l

2

erottaa t*,mä rotu muista. 'N:: s. kaukaasialaisen, jonka nimen rotu on saanut siitä,. että luullaan sen olevan alkuaan kotoi­sin Kaukaa,siasta, voinee paraiten tuntea siitä} että si1l~ ei ole muiden rotujen pää~tunton:erkkiä. Sillä jo germaanilai­sissa huomaaplme sangen suv.ria eroavaisuuksia kasvojen muo­. dossa sekä 'hiusten ja ihon .värissä ja nämät eroavaisuudet
suurenevat, jos tarkastelemme kaikkia »kaukaasialaisia.» Tätä erilaisuutta lisää' tuntuvasti sekin, että tämä rotu vuositu­hansien kuluessa on sekaantunut kai~kiiil muihin rotuihin ja tämä vieläkin jatkuva ~ekoitus eri kansojen ja rotujen välillä on synnyttänyt suuren joukon sekarotuja. 'Kaukaasialaiseen rotuun kuuluviksi luetaan pohjois-Afrikari, Euroopan (paitsi Lapin), Vähän Aasian, Persian, Araapian ja Intian asukkaat, jota paitsi tämä rotu muuttamalla Amerikkaan ja Austraa­liaan on' päässyt näiden maanosain hallitsijaksi. Väri ei ole tässä rociussa mikään varsinainen tunnusmerkki, sillä intia­laisissa on tavattu tummempi-jhoisia, kuin useat neekerit ovät.
. Vahva parrankasvu näyttää kuitenkin olevan yhtein~n tun­nusmerkki tällä rodu:lla.
Mongoolilainen rotu on helppo tuntea ja eroittaa' muista.
Sillä op ulkonevat pqskipäät, vinot, nenään päin kaltevatsil­mät, lattea nenä, huono parrankasvl1, karkea, musta tikka sekä kasvojen väri kellahtava; Mongoolilaisen rodun koti-
\. (.
maana on vuosituhansia ollut pohjoinen ja itäinen Aasia, josta
se jo varhain oli levinnyt pohjois-Amerikan napaseutuihin; itäänpäin,. Amerikkaan ja etelään, Intiaan' se on vasta muu­tamia vuosikymmeniä sitten alkanut siirtyä. Suuren asutus­alansa ja naapurikansojen luonteen ominaisuuksien vuoksi on . tämä rotu pysynyt puhtaimpana ja paraiten säilyttänyt

3
tuntomerkkinsä, kuitenkin niin, että sivistyneissä, ei yleensä rodun jyrkimpiä tuntomerkkejä ole selvästi havaittavissa. V. 1871 voittokulkuetta Berliinissä katseli muutamalta katsojalavalta kaksi ylhäistä Berliinis~ä opiskelevaa jaappanilaista' ':/'I1uorukäista eurooppalaisi9sa puvui~sa ja tämän kirjan saksa~ ')ainen tekijä, joka oli heihin edeltäpäin tutustunut, koettikiin­",nittää tovereinsa huomion niihin, mutta kukaan ei uskonut
'niitä mongoolilaisiksi, ennenkuin nuorukaiset itse ilmoittivat syntyperänsä. 'Kuitenkin on tällä rodulla nenä niin lattea eii sisään painunut, että sitä ei sivulta päin usein näe ollenkaan, Mongciolilaiseen r,otuun kuuluvat Kiinalaiset, J aappanilaiset, Mongoolit, Kirgiisit" Kalmukit, Tiibettiläiset ja yleensä kaikki
. Himalajan pohjoispuolella asuvat kansat, joista Kiinalaisilla ja ]aappanilaisilla on ikivanha sivistys, paljon vanhempi kuin 'Euroopan. Pohjois-Amerikan Eskimot ja Euroopan Lappa-
lais!"t kuuluvat myöskin tähän, .
Vähän vaikeampi tuntea, kliin mångoolilainen, ~n eti­ooppialainen eli neekerirotu. Tumma ihonväri, paksut, ulko­nevat huulet, lyhyt, leveä ja litteä nenä ja siinä suuret sie­raimet sekä vil1ainen taikkakähärä tukka ovat tämän rodun ulkonaiset tuntomerkit, Sen varsinainen kotimaa on keski­ja etelä-Mrikka, vaikka neekerintapaisia rotuja myöskin ta­vataan etelä-Intiassa ja Austraaliassa. Tämä rotu on näihin
asti kärsinyt surkeinta kurjuutta" kun sitä on vuosisatoja kaup~ patavarana kuljetettu Amerikan kuumiin seutuihin maanvil­jelijöiden orjiksi ja puolustukseksi on vedetty se, että sillä henkiset lahjat muka ovat hyvin kehnot, mutta suuri kyky kuumassa ilmanalassa tehdä raskasta työtä. N eekereissä kuitenkin jo kauvän tavattu suuriakin hengen Jahjoja ja

4

män vuosisadan lopulla kCj.iketi kristillisyys on. saanut orjuu­den kaikista kristityistä maista lakkautetuksi.
Amerikkalainen eli punainen rotu, johon, Eskimoita lukuunottamatta, luetaan Amerikan alkuasukkaat, käy, ainakin tämän maanosan lauhkeissa vyöhykkeissä, vähitellen perika­toansa kohden, sitämukaa kuin elinvoimainen kaukaasialainen rotu siellä leviää. Sen ulkon~iset tuntomerkit ovat matala otsa, karkea, musta tukka, huono parrankasvu, korkeat poski­päät, korkea, käyrä nenä sekä rus~eanpunainen, vaihteleva ihonvärif Sillä on siis paljo. yhtäläisyyttä mongoolilaisen ro­dun kanssa ja näiden rotujen yhteisillä rajoilla rodut melkein yhtyvätkin, niin että Amerikan luoteis-rannikolla asuvat in­tiaanit suuresti muistuttavat mongoolilaisia, jöka seikka todis-' taa näiden rotujen olleen yhteydessä keskenänsä, vaikka vä­·lillä onkin Iso Valtameri. Niissä Amerikan osissa, missä
eurooppalainen sivistys vallitsee, tämä rotu omistaa tämän sivistyksen taikka sortuu; muissa osissa, esim. etelä-Ameri-· kan aarniometsissä ja ruohoaavikoilla, ovat intiaanit vielä säi­lyttäneet vapautensa ja alkuperäiset elintapansa. Aivan tun­temattomiakin heimoja on vielä ~lemassa .
. Malaijilaistakaan rotua ei ole helppo lyhyesti määri­tellä ulkomuodoltaan. Kähärä, musta tukka, enimmäkseen huono parrankasvu, vaihteleva ruskea väri, ulkonevat poski- . ., päät ja huulet, leveä ja paksu nenä sekä yleensä leveä naam'a ovat kuitenkin yhteisiä tunnu~merkkejä; Tämä rotu asustaa itä-Intian ja Tyynen Meren saarilla, kun taasen Uuden Hol­lannin ja Uuden Guinean asukkaat ovat n. s. Papualazsz"a, joilla on paksu kähärävillainen tukka, vahva parrankasvu, leveä ja paksu nenä, suuri suu ja paksut, avoimet huulet sekä

5

?-rnustaväri. Jos tätä . rotua 'ei tahdbta lukea etiooppialaiseen, :. muodostaa se oikeastaan kuudennen rodun, koska sitä ei ma­:)aijilaiseenkaan saata lukea. Malaijilaiseen rotuun on myös­,", kin laskettu afnkkalaisen Madagaskar-saaren asukkaat.
Apinoilla alkavat kaikki eläintieteen oppikirjat; niitä ni-
'mitetään myöskin nelikätisiksi, koska niiden takaraaj oj en ensimmäinen varvas on muista varpaista erillään, niinkuin ihmisen peukalo, mikä tekee na.istä raajoista kiipeemiseen so­velijaan . käden. Ne elävät Aasian, Afrikan ja Amerikan
, ,
kuumissa osissa; Espanjan eteläisimmä'l1ä niemel1äkin _ tosin
elää magootti, mutta se on sinne luultavasti tuotu muualta.
Suuri~ ja väkevin apina, oikea hirviö vääristetyssä ih-
mishahmossa, on gorilla. Se on noin keskikokoisen ihmisen pituinen, mutta paljoa hartevampi ja väkevämpi, niin että se helposti taivuttaa ja puree lyttyyn' vahvan pyssynpiipun. Jos gorilla-perhettä hätyytetään, ryhtyy koiras heti taisteluun"sen puolesta ja päästää vihollisensa voitettuaan kaikuvan voiton­ulvonr~an. Naaraskin puolustaa pentuansa viimeiseen hengen­vetoonsa asti. Muuan naarasgorilla, jonka metsästäjät tapa­sivat metsässä, kantoi pentunsa heti, puuhun ja puolusti siellä
,itseinsä kai~illa· mahdollisilla keinoilla ja koetti pii~ottaakin
: plintunsa. Kun kaikki puolustus näytti turhalta, otti se pen-

6

nun viimein käsivarrelleen ja ryntäsi ahdistajiaan kohden ja kuri pyssyn piiput ojennettiin sen rintaa kohden, se koetti kä­dellään välttää niiden luoteja. - Gorilla asustaa yksinomaan läntisen Afrikan synkissä metsäseuduissa päiväntasaajan koh­dalla ja elää pääasiallisesti puiden nedelmillä ja j\lurilla', mutta luultavasti myöskin, niinkuin muutkin apinat kaikenlaisilla pienillä elävillä. Goiilla On 01ltJ4: tunnettuna vasta muutamia
,vuosikymmeniä sen vuoksi, että Eurooppalaiset eivät ennen ole sen asuntopaikoilla käyneet. Ensimmäinen elävänä Eu", rooppaan tuotu gorilla oli näytteillä,' Ha:mpur'i~sa 1876, Se ei ollut häkissä asunut, vaan oli saanut olla vapaarta siinä laivassakin, joka, sen toi Eurooppaan, ja senvuoksi se olikin terve ja iloinen, Se oF Eurooppaan tuotaessa 4 vuoden vanha ja eli. sen jälkeen monta vuotta Berliinin akvaariumissa,
Lähinnä suurin ~pina, simpanssi, myöskin Afrikan asukas, elää paljoa suuremmalla, alueella Afrikan länsiosissa ja ,se tavataan, elävänä useissa Euroopim' eläintarhoissa. ­Täysikasvuinen koiras,simpanssi on vähälf .pienempi ja paljoa heikompi kuin gorilla; sen ruumis on peitetty mustalla., pak­sulla ja' pitkällä, karkealla karvalla, joka on pisiI). ~elässä. Sen hyvän toisen näköistä naamaa kaunis~aa tuuheanlainen ,leuka­ja poskiparta. V. 1863 tuotiin Hampurin eläintieteelliseen puutarhaan simpanssi, jonka hoitaja käveli sen kanssa ym,~ päri puutarhassa, ja pahalla säällä istuskeli huoneessa ja pii-
I ,
rusteli aikansa kuluksi' kuvia tC!.skukirjaansa. Kaksi vuotta
myöhemmin, kun, apina, jonka nimi oli Moll)', asui uudessa. häkissäärr, jätti muuan katsel.ija muistikirjansa lähelle sen häkkiä. Kun hän oli hetkiseksi poistunut häkin luota, oli apina anastanut kirjan, vetänyt lyijykynän tupesta ja piirtänyt

7
kirjan neljä 'ensimmäist.ä tyhjää lehteä täyteen käsi~tämättö-
:&~jpiä kuvia. Luonnontutkija Brossella oli simpanssi-pari, jotka ,~\~:i~ttf1v~t pöydässä ja käyttivät syödessään veistä ja' kahvelia, tit.nii~kuiri ihmiset, sekä joivat mielellään viiniä ja konjakkiakin.
Borneon ja Sumatran suoperäi$issä met.sissä elää orangu-
tangi, suuruudeltaan kolmas apina järjestyksessä. Sen taka-
raaja:t ovat niin heikot, että se ei voi niillä kävellä nojaamatta '
käsiinsä, jotka ovat niin pitkät, että ulottuvat nilkkoihin asti.
Se on, väriitään ruskea, parta vaaleampi. Se oleskelee enim-
miten. puissa, joihin se· rakentaa itselleen oksista lujan ja peh­meän katottoman pesän, missä sen P?ikanen, jonka pää on . sliuressa' määrin ihmislapsen pään näköinen, lepää lehdistä
tehdyn peitteen alla.. Luonteeltansa orangutangi on rauhal­line~ ja hyväntahtoinen. Se ei elä vankeudessa pitkää aikaa, vaan kuolee· tavallisesti hyvin pian. keuhkotautiin.
Lähinnä suuruudessa ovat'paviaanit, jotka elävät itäisen
.Afrikan vu.oristoissa j'akiipeilevät kallioilla eivätkä, niinkuin
kaikki muut apinat, puissa. Ne elävät hedelmillä, sipuleilla,·.
ruohoilla ja juurilla, mutta syö\Tät mielellää!1pieniä eläviäkin .
. ' Keltainen-paviaani, jota paljon tuodaan Eurooppaan, missä" se. kuitenkin aina pian kuolee, elää etelä-Afrikassa .
. Paitsi' naitä suuria apinoita . elää Afrikassa vielä koko' joukko piepiä, siroja ja. vikkeliä apinoita. Näistä ovat mara­katit paraimmin tunnetut. Nyky jään niitä tunnetaan köko­naista 20 ~ri lajia, jotka kaikki asuvat y11sen Niilin varsilla. Niillä .on hienot ja .sirot raajat, pi.enet kädet sekä pitkä, töyh­dötön häntä, jota ne juo~tessaan ka~tavat pystyssä pitkin', selkää taivutettuna. Ne Qvat vallattomia, viekkaita elukoita, sekä' meikein u~komattoman ketteriä ja nopeita liikkeissaäh

8
- Gibboneilla, jotka elävät Itä-Intian saarilla, on tavattoman pitkät kädet, joilla ne voivat heittää itsensä puusta toiseen usein ihmeteltävän pitkiä matkQja. Maalla liikkuvat ne sitä­vastoin' jokseenkin kömpelösti.
Etelä- ja keski-Amerikassa asuvat apinat eroavat edel­lisistä s~inä, että niiden sieramet ovat toisistaan kauvempana, jonka vuoksi niitä nimitetäänkin leveänenäzsz'ksz·. Sievimpiä näistä on n. s. leijona-apina,' jopka saattaa helposti pitää kädessään istumassa. Vähän suurempi on suurissa parvissa elävä ja puissa kiertelevä kierto-apina, joka on saanut ni· mensä pitkästä, latvastansa kokoonkierretystä häQnästään. Näihin kuuluu kapusiini-apina, jota italialaiset posetiivin soit­tajat kulettavat ympäri maailmaa mukan ansa. - Vähän suu;­rempia ovat mölyapinat, joilla myöskin on kierteinen häntä, joka on niin vahva ja jäntevä, että ne sillä voivat kiikkua puiden oksissa ja sillä ottaa puiden koloi.sta linnunmuni.a, hyönteisiä y. m. Nimensä: ne ovat saaneet kauvas kuulu­vasta ää.nestään, jonka ne saavat aikaan rummuntapaiseksi laajentuneella kurkunpäällään. - Paitsi tässä lueteltuja ta~· vataan vielä n. s. puoliapinoita, jotka ovat ruumiiltaan apinan näköisiä, -mutta suippokuonoisia. Niihin kuuluvat m. m. makaki ja gorilla.
 

http://www.kp-art.fi/default.htm