Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyfs
Skandeerasi Pauli Ojala.
Kuvallinen Eläinkunnan
Luonnonhistoria nuorisolle
Kirjoittanut H. Leutemann
Hienot värikuvat ja valaiseva teksti
ELAINKUNTA
263 värikuvaa sekä valaiseva teksti
Mukaillen suomentanut A. Saurio
. HELSINGISSÄ,
WENTZEL HAGELSTAMIN KUSTANNUKSELLA.
Kuopio 1899
O.W. Backman'in kirjapaino
Taul. .1 ja 2. Ihmisrr;JI!ttt . Taul. 3 ja 4. Apinoita.
Taul. . 5 ja ö. Lepakoit"a ja petoeläimiä
:r.aul. .7ja 8.Petoelä'imiä.
Taul. 9 ja 10: Peto eläimiä .
. Tau!. 11 ja 12. Peto eläimiä ja hylkeitä. .. ·Taul. 1$ ja 14.
HyönteissJiö.iiä,iCt jyrs~iöitä
'·Taul. 15 ja 16.· J.7jrs~iöitä, litteäka.vioisia ja lcärsäeläimiä '. Taul. 17
ja 18. Kavioeläimiä . . . .
Taul. .19 ja 20. Parivarpaisia, sarvettomia märehtijöitä Taul. 2.1. ja 22:
Pal'ivarpaisia, täytesarvisia .
TauL 23 ja 24. Pal'ivarpaisia, onttosarvisia
Taul. 25. ja 26: Parivarpaisia. Nautaeläimiä. Sika eläimiä Taul. 27 ja: 28.
.valaita. -Ha,mp.aattomi;. Pussi' ia noklweläimiCi Taul.' 29 ja 30~ Peiolintu"Ja
J'a kiipijöitä.
Taul. 31 ja 32.. .varpuslintuja.. .
Tal~l: .33 ja 34. Kyyh7cys- ja kanalintuja. jIameelikurkia ,Taui: 35 ja 36. ,
Kahlaajia .ia vesilintuJ·a.
Taul 37 ja 38. .Matelijoita j'a samma7ckoeläimiä, '. Taul. 39 ja 40. Kaloja. .
Tau1.41 ja 42. Hyönteisiä'.
Tau\. '43 ja 44. Pe?'hosia '.
Taul. '45 ja 46. Hämähäkkejä, kmpueläimia ja matoja' Täul. "47 ja 48. Alempia
eläimiä .
1~5. 5--8. lJ-l1. 11-140. 14-18. 18-21.
. ~ 21-24. 24-27. 27-30. 31-34. 34--37.
'37-40. 40-43. 43-46. 46-49.
4lJ-·53. 53-57. 58-62. 62--66. 66-70. 70-73. 73-75. 75-78. 7tl-80·.
1
Niinkuin kehittyneelle ihmiselle hyvin usein tapahtuu, että hän, lähemmin
oppiessaan tuntemaan jotakin asiaa, aina selvemmin huomaa, kuinka vähän hän
todenteolla varmasti tietää tuosta asiasta, samoin on ollut ja on vieläkin
ihmis-
. rotujen tuntemisen laita. Tieteellisen antropologian (ihmisrotu-opin)
perustaja, saksalainen Blumenbach (1752 - 1 840), jakoi ihmissuvun viiteen
rotuun, kaukaasialaiseen, mongoolilais~en, etiooppialaiseen, amerikkalaiseen ja
malaijilaiseen, jota jakoa on melkein kaikkialla seurattu näihin päiviin asti.
Mutta
. kun nykyaikainen tutkimus on antropologiankin alalla tuonut ilmi uusia
näkökohtia, on niiden perusteella tehty uusia jakoja ja järjestelmiä, jotka
kaikkikin ovat laajoja ja perusteellisia ja soveltuvat senvuoksi ainoastaan
varsinaisille oppineille ihmisille luettaviksi. Blumenbach'in jaolla: on se etu,
etti se on yksinkertainen ja helppo, jon~a vuol{si tässä on sitä noudatettu.
Ensimmäinen ja etevin on kaukaasialainen rotu; jonka tukka on väriltään
vaihteleva, ei villainen eikä karkea, ne-
. nän selkä korkea, pääkallo pyöreämäinen ja kasvojen väri vaalea. Kuitenkin
esiintyy juuri tässä maapalloa hallitsevassa.· rodussa jo näissäkin muutamissa
tuntomerkeissä niin paljori eroavaisuuksia, että olisi melkein mahdoton niiden
perusteella'i'
f'l
2
erottaa t*,mä rotu muista. 'N:: s. kaukaasialaisen, jonka nimen rotu on saanut
siitä,. että luullaan sen olevan alkuaan kotoisin Kaukaa,siasta, voinee
paraiten tuntea siitä} että si1l~ ei ole muiden rotujen pää~tunton:erkkiä. Sillä
jo germaanilaisissa huomaaplme sangen suv.ria eroavaisuuksia kasvojen muo.
dossa sekä 'hiusten ja ihon .värissä ja nämät eroavaisuudet
suurenevat, jos tarkastelemme kaikkia »kaukaasialaisia.» Tätä erilaisuutta
lisää' tuntuvasti sekin, että tämä rotu vuosituhansien kuluessa on sekaantunut
kai~kiiil muihin rotuihin ja tämä vieläkin jatkuva ~ekoitus eri kansojen ja
rotujen välillä on synnyttänyt suuren joukon sekarotuja. 'Kaukaasialaiseen
rotuun kuuluviksi luetaan pohjois-Afrikari, Euroopan (paitsi Lapin), Vähän
Aasian, Persian, Araapian ja Intian asukkaat, jota paitsi tämä rotu muuttamalla
Amerikkaan ja Austraaliaan on' päässyt näiden maanosain hallitsijaksi. Väri ei
ole tässä rociussa mikään varsinainen tunnusmerkki, sillä intialaisissa on
tavattu tummempi-jhoisia, kuin useat neekerit ovät.
. Vahva parrankasvu näyttää kuitenkin olevan yhtein~n tunnusmerkki tällä
rodu:lla.
Mongoolilainen rotu on helppo tuntea ja eroittaa' muista.
Sillä op ulkonevat pqskipäät, vinot, nenään päin kaltevatsilmät, lattea nenä,
huono parrankasvl1, karkea, musta tikka sekä kasvojen väri kellahtava;
Mongoolilaisen rodun koti-
\. (.
maana on vuosituhansia ollut pohjoinen ja itäinen Aasia, josta
se jo varhain oli levinnyt pohjois-Amerikan napaseutuihin; itäänpäin,.
Amerikkaan ja etelään, Intiaan' se on vasta muutamia vuosikymmeniä sitten
alkanut siirtyä. Suuren asutusalansa ja naapurikansojen luonteen ominaisuuksien
vuoksi on . tämä rotu pysynyt puhtaimpana ja paraiten säilyttänyt
3
tuntomerkkinsä, kuitenkin niin, että sivistyneissä, ei yleensä rodun jyrkimpiä
tuntomerkkejä ole selvästi havaittavissa. V. 1871 voittokulkuetta Berliinissä
katseli muutamalta katsojalavalta kaksi ylhäistä Berliinis~ä opiskelevaa
jaappanilaista' ':/'I1uorukäista eurooppalaisi9sa puvui~sa ja tämän kirjan
saksa~ ')ainen tekijä, joka oli heihin edeltäpäin tutustunut,
koettikiin",nittää tovereinsa huomion niihin, mutta kukaan ei uskonut
'niitä mongoolilaisiksi, ennenkuin nuorukaiset itse ilmoittivat syntyperänsä.
'Kuitenkin on tällä rodulla nenä niin lattea eii sisään painunut, että sitä ei
sivulta päin usein näe ollenkaan, Mongciolilaiseen r,otuun kuuluvat Kiinalaiset,
J aappanilaiset, Mongoolit, Kirgiisit" Kalmukit, Tiibettiläiset ja yleensä
kaikki
. Himalajan pohjoispuolella asuvat kansat, joista Kiinalaisilla ja ]aappanilaisilla
on ikivanha sivistys, paljon vanhempi kuin 'Euroopan. Pohjois-Amerikan Eskimot
ja Euroopan Lappa-
lais!"t kuuluvat myöskin tähän, .
Vähän vaikeampi tuntea, kliin mångoolilainen, ~n etiooppialainen eli
neekerirotu. Tumma ihonväri, paksut, ulkonevat huulet, lyhyt, leveä ja litteä
nenä ja siinä suuret sieraimet sekä vil1ainen taikkakähärä tukka ovat tämän
rodun ulkonaiset tuntomerkit, Sen varsinainen kotimaa on keskija etelä-Mrikka,
vaikka neekerintapaisia rotuja myöskin tavataan etelä-Intiassa ja Austraaliassa.
Tämä rotu on näihin
asti kärsinyt surkeinta kurjuutta" kun sitä on vuosisatoja kaup~ patavarana
kuljetettu Amerikan kuumiin seutuihin maanviljelijöiden orjiksi ja
puolustukseksi on vedetty se, että sillä henkiset lahjat muka ovat hyvin kehnot,
mutta suuri kyky kuumassa ilmanalassa tehdä raskasta työtä. N eekereissä
kuitenkin jo kauvän tavattu suuriakin hengen Jahjoja ja
4
män vuosisadan lopulla kCj.iketi kristillisyys on. saanut orjuuden kaikista
kristityistä maista lakkautetuksi.
Amerikkalainen eli punainen rotu, johon, Eskimoita lukuunottamatta, luetaan
Amerikan alkuasukkaat, käy, ainakin tämän maanosan lauhkeissa vyöhykkeissä,
vähitellen perikatoansa kohden, sitämukaa kuin elinvoimainen kaukaasialainen
rotu siellä leviää. Sen ulkon~iset tuntomerkit ovat matala otsa, karkea, musta
tukka, huono parrankasvu, korkeat poskipäät, korkea, käyrä nenä sekä
rus~eanpunainen, vaihteleva ihonvärif Sillä on siis paljo. yhtäläisyyttä
mongoolilaisen rodun kanssa ja näiden rotujen yhteisillä rajoilla rodut melkein
yhtyvätkin, niin että Amerikan luoteis-rannikolla asuvat intiaanit suuresti
muistuttavat mongoolilaisia, jöka seikka todis-' taa näiden rotujen olleen
yhteydessä keskenänsä, vaikka vä·lillä onkin Iso Valtameri. Niissä Amerikan
osissa, missä
eurooppalainen sivistys vallitsee, tämä rotu omistaa tämän sivistyksen taikka
sortuu; muissa osissa, esim. etelä-Ameri-· kan aarniometsissä ja
ruohoaavikoilla, ovat intiaanit vielä säilyttäneet vapautensa ja alkuperäiset
elintapansa. Aivan tuntemattomiakin heimoja on vielä ~lemassa .
. Malaijilaistakaan rotua ei ole helppo lyhyesti määritellä ulkomuodoltaan.
Kähärä, musta tukka, enimmäkseen huono parrankasvu, vaihteleva ruskea väri,
ulkonevat poski- . ., päät ja huulet, leveä ja paksu nenä sekä yleensä leveä
naam'a ovat kuitenkin yhteisiä tunnu~merkkejä; Tämä rotu asustaa itä-Intian ja
Tyynen Meren saarilla, kun taasen Uuden Hollannin ja Uuden Guinean asukkaat
ovat n. s. Papualazsz"a, joilla on paksu kähärävillainen tukka, vahva
parrankasvu, leveä ja paksu nenä, suuri suu ja paksut, avoimet huulet sekä
5
?-rnustaväri. Jos tätä . rotua 'ei tahdbta lukea etiooppialaiseen, :. muodostaa
se oikeastaan kuudennen rodun, koska sitä ei ma:)aijilaiseenkaan saata lukea.
Malaijilaiseen rotuun on myös,", kin laskettu afnkkalaisen Madagaskar-saaren
asukkaat.
Apinoilla alkavat kaikki eläintieteen oppikirjat; niitä ni-
'mitetään myöskin nelikätisiksi, koska niiden takaraaj oj en ensimmäinen varvas
on muista varpaista erillään, niinkuin ihmisen peukalo, mikä tekee na.istä
raajoista kiipeemiseen sovelijaan . käden. Ne elävät Aasian, Afrikan ja
Amerikan
, ,
kuumissa osissa; Espanjan eteläisimmä'l1ä niemel1äkin _ tosin
elää magootti, mutta se on sinne luultavasti tuotu muualta.
Suuri~ ja väkevin apina, oikea hirviö vääristetyssä ih-
mishahmossa, on gorilla. Se on noin keskikokoisen ihmisen pituinen, mutta paljoa
hartevampi ja väkevämpi, niin että se helposti taivuttaa ja puree lyttyyn'
vahvan pyssynpiipun. Jos gorilla-perhettä hätyytetään, ryhtyy koiras heti
taisteluun"sen puolesta ja päästää vihollisensa voitettuaan kaikuvan
voitonulvonr~an. Naaraskin puolustaa pentuansa viimeiseen hengenvetoonsa asti.
Muuan naarasgorilla, jonka metsästäjät tapasivat metsässä, kantoi pentunsa
heti, puuhun ja puolusti siellä
,itseinsä kai~illa· mahdollisilla keinoilla ja koetti pii~ottaakin
: plintunsa. Kun kaikki puolustus näytti turhalta, otti se pen-
6
nun viimein käsivarrelleen ja ryntäsi ahdistajiaan kohden ja kuri pyssyn piiput
ojennettiin sen rintaa kohden, se koetti kädellään välttää niiden luoteja. -
Gorilla asustaa yksinomaan läntisen Afrikan synkissä metsäseuduissa
päiväntasaajan kohdalla ja elää pääasiallisesti puiden nedelmillä ja j\lurilla',
mutta luultavasti myöskin, niinkuin muutkin apinat kaikenlaisilla pienillä
elävillä. Goiilla On 01ltJ4: tunnettuna vasta muutamia
,vuosikymmeniä sen vuoksi, että Eurooppalaiset eivät ennen ole sen
asuntopaikoilla käyneet. Ensimmäinen elävänä Eu", rooppaan tuotu gorilla oli
näytteillä,' Ha:mpur'i~sa 1876, Se ei ollut häkissä asunut, vaan oli saanut olla
vapaarta siinä laivassakin, joka, sen toi Eurooppaan, ja senvuoksi se olikin
terve ja iloinen, Se oF Eurooppaan tuotaessa 4 vuoden vanha ja eli. sen jälkeen
monta vuotta Berliinin akvaariumissa,
Lähinnä suurin ~pina, simpanssi, myöskin Afrikan asukas, elää paljoa
suuremmalla, alueella Afrikan länsiosissa ja ,se tavataan, elävänä useissa
Euroopim' eläintarhoissa. Täysikasvuinen koiras,simpanssi on vähälf .pienempi
ja paljoa heikompi kuin gorilla; sen ruumis on peitetty mustalla., paksulla ja'
pitkällä, karkealla karvalla, joka on pisiI). ~elässä. Sen hyvän toisen näköistä
naamaa kaunis~aa tuuheanlainen ,leukaja poskiparta. V. 1863 tuotiin Hampurin
eläintieteelliseen puutarhaan simpanssi, jonka hoitaja käveli sen kanssa ym,~
päri puutarhassa, ja pahalla säällä istuskeli huoneessa ja pii-
I ,
rusteli aikansa kuluksi' kuvia tC!.skukirjaansa. Kaksi vuotta
myöhemmin, kun, apina, jonka nimi oli Moll)', asui uudessa. häkissäärr, jätti
muuan katsel.ija muistikirjansa lähelle sen häkkiä. Kun hän oli hetkiseksi
poistunut häkin luota, oli apina anastanut kirjan, vetänyt lyijykynän tupesta ja
piirtänyt
7
kirjan neljä 'ensimmäist.ä tyhjää lehteä täyteen käsi~tämättö-
:&~jpiä kuvia. Luonnontutkija Brossella oli simpanssi-pari, jotka ,~\~:i~ttf1v~t
pöydässä ja käyttivät syödessään veistä ja' kahvelia, tit.nii~kuiri ihmiset,
sekä joivat mielellään viiniä ja konjakkiakin.
Borneon ja Sumatran suoperäi$issä met.sissä elää orangu-
tangi, suuruudeltaan kolmas apina järjestyksessä. Sen taka-
raaja:t ovat niin heikot, että se ei voi niillä kävellä nojaamatta '
käsiinsä, jotka ovat niin pitkät, että ulottuvat nilkkoihin asti.
Se on, väriitään ruskea, parta vaaleampi. Se oleskelee enim-
miten. puissa, joihin se· rakentaa itselleen oksista lujan ja pehmeän
katottoman pesän, missä sen P?ikanen, jonka pää on . sliuressa' määrin
ihmislapsen pään näköinen, lepää lehdistä
tehdyn peitteen alla.. Luonteeltansa orangutangi on rauhalline~ ja
hyväntahtoinen. Se ei elä vankeudessa pitkää aikaa, vaan kuolee· tavallisesti
hyvin pian. keuhkotautiin.
Lähinnä suuruudessa ovat'paviaanit, jotka elävät itäisen
.Afrikan vu.oristoissa j'akiipeilevät kallioilla eivätkä, niinkuin
kaikki muut apinat, puissa. Ne elävät hedelmillä, sipuleilla,·.
ruohoilla ja juurilla, mutta syö\Tät mielellää!1pieniä eläviäkin .
. ' Keltainen-paviaani, jota paljon tuodaan Eurooppaan, missä" se. kuitenkin
aina pian kuolee, elää etelä-Afrikassa .
. Paitsi' naitä suuria apinoita . elää Afrikassa vielä koko' joukko piepiä,
siroja ja. vikkeliä apinoita. Näistä ovat marakatit paraimmin tunnetut. Nyky
jään niitä tunnetaan kökonaista 20 ~ri lajia, jotka kaikki asuvat y11sen Niilin
varsilla. Niillä .on hienot ja .sirot raajat, pi.enet kädet sekä pitkä,
töyhdötön häntä, jota ne juo~tessaan ka~tavat pystyssä pitkin', selkää
taivutettuna. Ne Qvat vallattomia, viekkaita elukoita, sekä' meikein
u~komattoman ketteriä ja nopeita liikkeissaäh
8
- Gibboneilla, jotka elävät Itä-Intian saarilla, on tavattoman pitkät kädet,
joilla ne voivat heittää itsensä puusta toiseen usein ihmeteltävän pitkiä
matkQja. Maalla liikkuvat ne sitävastoin' jokseenkin kömpelösti.
Etelä- ja keski-Amerikassa asuvat apinat eroavat edellisistä s~inä, että niiden
sieramet ovat toisistaan kauvempana, jonka vuoksi niitä nimitetäänkin
leveänenäzsz'ksz·. Sievimpiä näistä on n. s. leijona-apina,' jopka saattaa
helposti pitää kädessään istumassa. Vähän suurempi on suurissa parvissa elävä ja
puissa kiertelevä kierto-apina, joka on saanut ni· mensä pitkästä, latvastansa
kokoonkierretystä häQnästään. Näihin kuuluu kapusiini-apina, jota italialaiset
posetiivin soittajat kulettavat ympäri maailmaa mukan ansa. - Vähän suu;rempia
ovat mölyapinat, joilla myöskin on kierteinen häntä, joka on niin vahva ja
jäntevä, että ne sillä voivat kiikkua puiden oksissa ja sillä ottaa puiden
koloi.sta linnunmuni.a, hyönteisiä y. m. Nimensä: ne ovat saaneet kauvas
kuuluvasta ää.nestään, jonka ne saavat aikaan rummuntapaiseksi laajentuneella
kurkunpäällään. - Paitsi tässä lueteltuja ta~· vataan vielä n. s. puoliapinoita,
jotka ovat ruumiiltaan apinan näköisiä, -mutta suippokuonoisia. Niihin
kuuluvat m. m.
makaki ja gorilla.
http://www.kp-art.fi/default.htm