Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
Elintilaa kellarista
Dinoglyyfit
- Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

LAPIN SOTA & "LASTEN RISTIRETKI"

Isoisän kertomaa

Huhtikuun 27. juhlitaan sotiemme päättymisen muistopäivää. Tuolloin isoisäni vei Lapin sodan käsivarren taisteluiden päätteeksi parinsa kanssa kolmen valtion rajapyykiltä,

ensin komppaniaan ja sitten esikuntaan viestin: Viimeisetkin saksalaisjoukot ovat poistuneet maasta.

 

Seuraavassa esitetään autenttinen valokuva Suomen lipun vetämisestä salkoon rajapykillä, kirjoissa kierrätetty tarina kun on lavastettu.

Vastaavia lavastuksia tehtiin kaikkialla, Ivo Jimasta Berliinin valtiopäivätalon katolle. Luutnantti Valkosen osasto sai tehtävän edetä Norjan rajan rajapyykille ja tiedustella maasto.

Vaikka sodankäyntiä nimiteltiinkin 'Lasten ristiretkeksi', käytiin taistelua vaikeissa olosuhteissa.

Suomalaisia oli Kilpisjärvellä 600 miestä, saksalaisia 20.vuoristoarmeija: 2 divisioonaa eli 20-30 tuhatta miestä.

Stalin oli ensin määrännyt koko Suomen itärintaman kotiin - ja uhkasi sitten ristiriitaisesti miehityksellä ellei Lapissa taistella.

Saksalaisten koko arsenaali oli keskitetty kapealle linjalle ja Valvontakomissio Suomen armeijan esikunnissa vaati Josif ”Teräs” Stalinin suulla, että ruumiita täytyy tulla.

Jatkosodan vetäytymisvaihe on päättynyt ja kovat rauhanehdot on täytettävä. Lapin Sotaan heitetään myös 7.1. 1925 syntynyt isoisäni Kalle Ojala Jokioisista.

Isoisä palveli ennen peräytymisvaihetta samassa yksikössä Väinö Linnan kanssa. Myös Linna oli kotoisin Lounais-Hämeestä, Urjalasta.

Kirjansa "Tuntematon Sotilas" lopussa Linna kuvasi samaa -25 ikäluokkaa olleen täydennysmiehen kaatumisen.

 

Kuvassa isoisäni joukkue Lapin Sodassa saksalaisia jahtaamassa ja "hyppyheikkejä" väistelemässä.

Saksalaisten jalkamiina lennähti ilmaan ja räjähti vasta muutaman metrin korkeudessa.

Metallinpaljastimien hämäämiseksi luminhankiin oli siroteltu kaikki löytyneet rautaesineet muttereista alkaen.

 

Sotamies Kaarlo Kalervo Ojala

 

Joukkue ryhmittyneenä valokuvaan järvenjäälle.

 

Lapin Sodassa suurempien osastojen marsseilla ei "marssilaulua kolmannella" askeleella pakotettu laulamaan.

Tätä yrittänyt kapiainen tarttui tuon "kolmannen" jälkeen niskuroivan ja hiljaa pysyneen osaston kulmamieheen - ja elämää nähneet pojat hakkasivat sotahullun kapiaisen.

Silloin laulettiin kun laulatti tai kauniisti pyydettiin. Isoisä oli laulumiehiä, laulun sanat ovat kokonaan toinen juttu. 

’Lasten ristiretken’ lapset olivat tosiaan viimeisiä uhreja tuohon Toisen Maailmansodan biologian maailmanpalon Molokin kitaan.

He ampuivat ritsoilla ja heitä ammuttiin suora-ammuntana tykeillä koskei toisella puolella tarvinnut enää ammuksia säästellä.

Saksan 20.vuoristoarmeija oli legendaarinen, "voittamaton". Suomalaisista tiedustelijoista ei Tornion yllätyshyökkäyksen jälkeen, kärytessään, enää kuultu.

Tarpeen tullessa hankisukset rakennettiin itse. Saappaat vuorattiin sanomalehdillä.

Lapin Sodan huolto oli heikkoa: Sikäli kuin ruokaa sai, oli puuro usein lähes syömäkelvotonta.

Kommunismiin kallellaan ollut mies sai varoa ettei saanut puskakuulasta. Lapin Sota oli kuin jääkiekkoa: piti tietää milloin pilliin puhallettiin ja milloin vain leikittiin pyssysotaa.

Toisinaan suomalaisupseerit pelasivat korttia saksalaisten korsussa. Saksalaiset saattoivat tulla vartiopaikalle polttelemaan tupakkaa kun erä ei ollut päällä.

Sama vieras saattoi silti olla tappava vieras, ja saksalaisilla oli huomattavasti paremmat varusteet taistelukontakteissa. Yleisin taistelukontakti oli väkivaltainen tiedustelu.

 

Korsussa

Natsi-Saksan miehittämän Norjan raja - oikeinkirjoitusvirheineen.

 

Pappa tiedusteli Saanan ympäri mieluummin yksin että pääsi pitämättä isompaa meteliä. Samaa koukkausta olivat yrittäneet muutkin, jääden sille tiellensä.

Tiedustelupartio on saavuttanut Kolmen valtion rajapyykin ja on löydetty tarpeeksi pitkä puunkäkkärä kannattelemaan vapaan Suomen lippua.

Natsi-Saksan edustajat ovat poistuneet Suomen maasta. Ei käytetty enää ”Heil Hitleriä” kun morjestettiin rajan yli viimeisen kerran.

Pappa tiedustelee omin päin Saanan ympäri ja raportoi, ettei sakemannia näy enää. Pappa saa taisteluparinsa kanssa kunnian hiihtää ei-kenenkään-maata viemään komentajalle viestin:

HITLERIN SOTA ON SUOMEN OSALTA PÄÄTTYNYT!

 

Tiedustelussa Lapin välimatkat vaativat tekijältään sisua. Sodan viimeinenkään hiihto 27.4.1945 sitten oli ei-kenenkään maata pitkin "Ojalaa" omille etuvartioille huudellen.

Niillä tietämillä saattoi silti tulla ammutuksi tuosta vaan ellei suuntavaisto tunturimaastojen näköesteissä pitänyt.

Komppanianpäällikkö oli käskenyt jatkamaan matkaa esikuntaan saakka. Siellä komentaja otti viestin vastaan, tarjosi konjakkiryypyn ja määräsi lepoa.

Esikunnasta lähetettiin sähke Marskille:

"Suomi vapaa.".

 

Päivämäärällä 8.5. Natsi-Saksan armeija luhistui. Vuoristoarmeijan olisi ehkä kannattanut antautua 600 suomalaispojalle.

Sodan päättyessä teloitukset nimittäin olivat mittavat, ainakin upseerien kesken. Stalin vihasi tätä yksikköä.

Ei ollut montakaan saksalaisjoukkoa, joka piti näin kaukana Berliinistä rintamansa sodan loppuun saakka.

Kuri oli Saksalla kova, halkojen kantamatta jättämisestä vaaran laelle vartiopaikalle rangaistiin teloituksella aamun koitteessa.

Tällaisten etuvartiomiesten kanssa väkivaltainen tiedustelu oli vaarallista touhua.

Kun isoisä meni sodan jälkeen naimisiin, hän sai naulatehtaalla teräksensirun silmäänsä alle viikon päästä häistä. Mutta siihen saakka näkö oli hyvä ja käsi vakaa. 

 

"Minä kiitän täitä!" kailotti savolainen prikaatinkomentaja juhlapuheessaan taistelujen tauottua.

Joka miehellä kaulaa kiersi täiden purema punainen nauha ja vihtana käytettiin katajaa kun sauna löytyi.

Takaisin reservissä - vaan ei siviilissä

 

Isä-ukkokin on joskus ollut pieni. Lyhyt kravatti oli silloista muotia, niin kuin myös Johnny Weissmüller -kampaus.

Sota on ohi ja on rakentamisen aika. Isästä tuli vakava mies. Kuvan keskellä isä, oikealla tuleva professori, dekaani Matti Leisola.

Vasemmalla poikien serkkutyttö Tuula, joka sai kansakouluiässä vahingossa oman käden kautta surmansa liian huonoa koulutodistusta pelästyttyään.

Kasvatus oli ankaraa sotien jälkeen. Kukaan ei selvinnyt sodista vahingoittumattomana.

 

Aika on rakastaa ja aika vihata.

Aika on sodalla ja aika rauhalla.

Aika on surmata ja aika parantaa.

Aika on purkaa ja aika rakentaa.


Saarnaaja 3

  Pauli.Ojala@gmail.com

http://www.kp-art.fi/default.htm
 
  Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!

ûMÿMû