Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

LAPIN KANSA

YHTEYSTIEDOT: lktoimitus@lapinkansa.fi

Lapin Kansaan lähetettyjä kirjoituksia. Läpimenneet kursiivilla, lyhennysehdotukset hakasuluissa.

http://www.kp-art.fi/default.htm

Lähetetty 12.6.2007

Olivatko lohikäärmeet dinosauruksia?

Kunnioitettavan uran kansankynttilänä tehnyt Helge Niva kysyy minulta Jouk'haiselta (13.6.), mitä tarjoaisin vaihtoehdoksi "evolutionismin pakkosyötölle" jota väitin "aikamme todelliseksi fundamentalismiksi". Niva myös naurattaa lukijoita kysymällä, pitäisikö opettaa dinosaurusten pyörineen jaloissa vielä keskiajallakin.

Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että "tieteen lähtökohtien tulee olla kaikille avointa ja auktoriteeteista vapaata". Tänään tilanne meillä biotieteissä on kuitenkin se, että vaikka arvovapaa tutkimus johtaakin mm. johtopäätökseen sattumanvaraisen abiogeneesin (alkusolun kemiallisen evoluution) äärimmäisestä epätodennäköisyydestä - niin tämän marginaalisen todennäköisyyden päälle pakotetaan silti koko ihmiskunta kuin Inarinjärven jäälle. (Tilaa on neliömetri Pekkaa kohti muuten). Bioinformaation sekvenssien Koodaajan ja luonnonlakien Lainsäätäjän olemassaolo poistetaan vaihtoehdoista jo postmodernin tieteen pelisäännöissä.

Ateistinen tieteenfilosofia olisi arvovapaata vain silloin, jos Jumalan olemassaolo voitaisiin todistaa vääräksi. On kuitenkin helpompi todistaa että metsässä on kettu, kuin todistaa ettei metsässä kettua ole.

Mitä siis dinosauruksiin tulee, niin entäpä jos lohikäärmeet olivatkin dinoja? Ainakin roomalaiset, kiinalaiset, keltit, persialaiset, parttilaiset, dakaelaiset, assyrialaiset ja skyyttalaiset pitivät lohikäärmeitä jopa standardisymboleina, etenkin aina yhtä hierarkkisessa sotaväessä. Kiinan jättiliskoja käsittelevät monet klassilliset bambukirjat. Etelä-Amerikan solmukirjoituksia ei osata kunnolla tulkita, mutta temppeleiden lohikäärmepäiden veistokset puhuvat omaa kieltänsä.

Euroopan lohikäärmetarinoita alettiin yleisesti epäillä vasta 1600-luvulla. Shakespearen mukaan "lohikäärmeitä pelätään enemmän kuin nähdään." Vielä 1800-luvun kuuluisat tieteilijät Agassiz ja Lyell pohtivat silti merikäärmeiden olleen paleontologian perusteella mahdollisesti ichtyosauruksia (kalaliskoja) tai plesiosauruksia (joutsenliskoja).

Jättiliskoja kuvasivat paitsi antiikin satusedät Homeros, Plinius, Hesiodos, Ovidius, Posidonius ja Ignatius, myös klassiset luonnonfilosofit tai historioitsijat kuten Aelianus, Aristoteles, Cicero, Filostratus, Herodotos, Josefus, Megasthenes, Propertius, Solinus tai Strabo. Aristoteles joka mm. tiesi valaan olevan nisäkäs, kuvaili erikseen lepakkoa ja toisaalta lentoliskon kaltaista eläintä. Historian isänä pidetty doorilainen Herodotos mainitsee erikseen, ettei tahtonut uskoa Arabian "siivekkäisiin käärmeisiin", kunnes kävi paikan päällä näkemässä lentoliskot.

Nenniuksen, Merlinin ja Geoffreyn kronikoissa lohikäärmeet ovat punaisia ja saksilaisissa saduissa valkoisia. Muinaiskalevalaisessa kerronnassa lohikäärme on tursas tai ikiturso. Pohjoismaisia jättiliskon peijaisia kuvataan Volsunga-saagassa (fafnir) ja Beowulfissa (grendel). Beowulf-sankarieepos on vanhin muinaisenglanniksi kirjoitettu teos. Nimi "gryndel" esiintyy samoissa asiayhteyksissä laajalti Euroopassa, paikannimenäkin. Babylonian sinettirullissa on säilynyt kaaviopiirroksia grendelin kaltaisista jättiliskoista, joilla on vahvat takajalat mutta surkastuneet eturaajat kuin T-rexillä.

Lentävistä käärmeistä kertoo myös Jesaja. Mutta onko ajatus hylättävä vain siksi että siitä kerrotaan myös Raamatussa? Raamatunkääntäjille aiheuttavat päänvaivaa eläinten nimet joita ei osata yhdistää nykyisiin lajeihin. Olisi silti yleissivistystä tietää, että Raamatun pisin ja yksityiskohtaisin biologianesitelmä on Job 40-41 kuvaus tulta syösseestä "kiemurtelevaa" tarkoittavasta leviatan-liskosta ja "valtavaa" tarkoittavasta "behemotista". Edellinen on käännetty krokotiiliksi vaikka on merieläin ja jälkimmäinen virtahevoksi, vaikka sen häntä kuvataan pitkäksi kuin seetripuu.

Erityisen kiehtovaa paleontologiassa on liskolinnun löytyminen, sillä atsteekkien Quetzalcoatl- ja mayojen Kukulcan -sulkakäärmeiden vastine Mooseksen lakien eläinkuvauksissa on tinshemet, joka ainoana eläimenä luetellaan sekä lintujen että matelijoiden listoissa. Osoitteessa www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyfs.htm esitän "dinoglyfien" kuvia, joista kukin voi itse arvioida asiaa.

Amerikassa tieteen lukutaito on kreationismin yleisyydestä huolimatta yllättävän hyvä yhä antikristillisempään Euroopaan verrattuna.
On väärin, että alkuperäkysymys tarjotaan meille valmiiksi pureskeltuna ja tulkittuna. Meille pitää kertoa itse havainnot ja eri tavat tulkita havaintoja. Sen jälkeen, Blaise Pascalin sanoin: "Sille joka tahtoo nähdä, on tarpeeksi valoa. Sille joka ei tahdo nähdä, on tarpeeksi pimeää."

Pauli Ojala
biokemisti
Helsinki
 

Lähetetty 2.6.2007

Julkaistu 6.6.2007

Tiedejuntta papistoksi?

Vesa Vanhalakka julisti pamfletissaan (28.5.): "Syyskuun 11. päivän jälkimainingeissa 90 prosenttia amerikkalaisista kertoi rukoilevansa Jumalaa. He rukoilivat samaa Jumalaa kuin koneita ohjanneet terroristit." Olisin ymmärtänyt näin paksun puheen kuppilassa tai internetissä - mutta että tiedesivuilla?

Valtamedia pakkosyöttää myyttiä, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan samoja. Idea pohjautuu evolutionistis-naturalistiselle tieteisuskolle, jonka silmissä jumalat ovat vain ihmiskunnan keksintöjä ja psykologiaa.

Lyhyesti sanottuna: Vanhalakan sielunveljet turhentavat kristinuskon järkiperäiset perustelut, muiluttaen tilalle omaa tiedetunnustuksen tabua ja toteemipaaluaan.

Luonnontiede ei suinkaan ole vapaa politiikasta ja intohimoista. Päinvastoin, koulukuntien synnyn tyypillisin syy on henkilökemia ja katkeratkin valtataistelut.

Itse itsensä korjaamisen periaate toimii pikkuasioissa, mutta suuremmissa kysymyksissä määrää kysynnän ja tarjonnan laki. Rahahakemuksessa puolella sanallakaan evoluutiokritiikkiin viittaava tutkimussuunnitelma hylättäisiin armotta.

Minä olen kiehtoutunut kiinni solubiologian häkellyttäviin löytöihin ja kokeellisen tieteen metodiin. Silti tiedesivujen peräämä tiedejuntta on yhtä epämiellyttävä kuin Maon iloinen Kiina. Neuvostoliitossahan ainoa pakollinen oppiaine yliopistossa oli tieteellinen ateismi.
[Toisaalta NL:n oikeuskäytäntö oli syytetyn velvollisuus todistaa oma syyttömyytensä, siinä missä meillä mies oli syytön kunnes toisin todistetaan.]

Pauli Ojala
biokemisti, evoluutiokriitikko
Helsinki

 

Lähetetty 21.4.2007

Julkaistu 4.6. 2007 vieraskynäkolumnina

Koululaisia "sivistetty" evolutionismin nimissä harhaanjohtavasti

Helge Niva puolusti evoluutionistista luonnonhistorian tulkintamonopolia kirjoittaen: "Keskeinen periaate tässä on se, että tunnustetaan tieteellisen tiedon olevan avointa, testattavaa, objektiivista, itseään korjaavaa, vapaata auktoriteeteista, julkista ja autonomista."

Oppihistorian aikajänteellä on selvää, miten vilpillistä etenkin evoluution popularisointi on Suomessa ollut. Suomeen rantautunut evolutionismi oli mannersaksalaista mallia, ei suinkaan englantilaista. Suomalaisen evolutionismin isä oli Ernst Haeckel (1834-1919), ei Charles Darwin (1809-1882). Pelkän kelpoisimman lisääntymisen ja valintaopin varassa oppia ei olisi onnistuttu myymään, se vaati paljon yliampuvampia väitteitä mekanismeiksi.

Ernst Haeckel toimi 1862-1909 Jenan eläintieteen professorina ja kuvaili 3500 merieliölajia. Hänen pääteoksensa Welträtsel (Maailmanarvotukset) valmistui 1899 ja käännettiin suomeksikin ennen Lajien Syntyä, lyöden sen popularisaation volyymissä laudalta. Teos toimitettiin yli 30 "sivistyskielelle" ja sitä myytiin yksin saksassa yli 100 000 kpl ensi vuotenaan. (Olen skandeerannut suomalaisen laitoksen verkkoon: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel_Maailmanarvoituksia.htm).

[J.E. aro kirjoitti v. 1907 kirjassaan "Kehitysoppi nykyisellä kannallaan": "Mutta sitä kiivaampia taistelupukareita oliwat hänen [Darwinin] kannattajansa, etenkin äsken mainitty Huxley Englannista ja Ernst Haeckel Saksasta. Warsinkin wiimemainittu on saanut aikaan, että "darwinismi" niin nopeasti lewisi Euroopan mantereella, joskin toiselta puolelta hänen liiallisuutensa kautta taistelu myöskin on käynyt tawallista kiiwaammaksi ja monasti siirtynyt aiwan ulkopuolelle itse pääkysymystä. Epäilemättä juuri Haeckelin kautta darwinismi on tullut meilläkin laajemmissa piireissä tunnetuksi."]

Selattuani läpi suomalaisia biologian koulukirjoja järjestelmällisesti, väitän Haeckelin väärentämän sikiövertailun olevan 1900-luvun suomalaisten biologiankirjojen käytetyin kuvasarja. Sen mukaan ihmissikiö on identtinen kalansikiön kanssa. Yksilönkehityksen piti pikakelata lajinkehitys kala- ja sammakkovaiheen läpi ja tämä "rekapitulaatio-oppi" omaksuttiin poikkitieteellisesti paleontologiasta psykoanalyysiin ja kriminaaliantropologiaan. Puhe oli ihmissikiön evistä, turkista, kidusaihioista ja ruskuaispussista. Ensimmäisessä suomalaisessa perusbiologian oppikirjassa ( K.E. Kivirikko 1911) ihmissikiöllä oli vielä toimivat kidukset! Oppikirjan tekijät eivät liiemmin lähdekritiikkiä harrasta. On helpompaa lainailla kollegiaalisesti muita kirjantekijöitä.

[Elämän spontaani alkusynty itsestään oli pitkään vallinnut harhaluulo. Aristoteleen mukaan kuorieläimet syntyivät liejusta, koit villasta, punkit turpeesta, sokkopaarmat puusta, kirput lannasta, täit lihasta ja mehiläiskuoriaiset mehiläispesistä. Anaksimandros taas päätteli, että kaikki elävät olennot ovat syntyneet auringon lämmön höyrystämästä vedestä. Belgialainen lääkäri Jean Babtiste van Helmont väitti 1600-luvulla, että suosta nousee usvassa sammakoita ja hiiriä syntyy rievuista ja jyvistä suljetussa astiassa. Jesuiittaisä Athanius Kircher kuvasi, miten sammakonpoikasia saadaan syntymään ottamalla kuivunutta liejua soista ja kostuttamalla sitä sadevedellä.

Francesco Redi (1620–1698) ja Lazzaro Spallanzani (1729-1799) osoittivat vasta vuodesta 1668 alkaen kiistatta jatkuvan alkusynnyn mahdottomuuden. Sen viimeisenä pesäkkeenä oli juuri löytynyt mikroskooppinen maailma, kunnes Louis Pasteur (1822-1895) tyrmäsi teorian tälläkin saralla 1859-1862. Vai tyrmäsikö sittenkään?]

Biokemistinä väitän, ettei bioinformaation kasaantumisen ongelmaa ole koskaan tunnustettu. Ernst Haeckel laati 30 kuvan kehityssarjan pieniä protoplasmisia eliöitä, joita hän nimitti "moneroiksi". Nämä eivät koostuneet mistään elimistä tai organelleista vaan täysin muodottamasta, homogeenisesta aineesta. Moneroiden piti olla epämuotoisia, liikkuvia, pieniä agregaatteja limaa, joka koostui "albumiinisesta hiilikombinaatiosta". Haeckel jätti mystisen vivahteen biologisille proteiineille kirjoituksillaan kiteistä ja merten pohjista löytämästään amorfisesta kipsistä. Haeckelin spontaanin alkusynnyn markkinointikampanja jatkui puoli vuosisataa sen jälkeenkin, kun Pasteur alkoi käyttää termejä virus ja bakteeri. Haeckelin teoksissa monerat säilytettiin elämänpuun tyvessä loppuun saakka. History of Creation -teoksessa esitettiin vuodesta 1876 vuoteen 1923 saakka moneroiden väärennetty solusykli. Haeckelin kuvat olivat tekaistuja tai ainakin viilailtuja alusta loppuun. Jos Thomas Huxley (1825-1895) oli Charles Darwinin "bulldog", oli Haeckel rottweiler.

Haeckelin plastitudit ja gemmulit olivat hankittuja ominaisuuksia periyttäviä käsitteitä. Mies kiisti fysiikan peruslain entropian eli epäjärjestyksen lisääntymisen, ja hänen viimeinen teoksensa Die Kristallsehen (1917) kuvaili "psykomaattisten kiteiden fysiologiaa". Jokainen kide oli elävä ja atomiopille oli kysyntää sekä sosialismin että fasismin umpimaterialismissa.

Haeckel kuvaili ja piirrätytti ensimmäisen esi-ihmisen - ennen kuin oppilaansa Dubois oli sitä löytänytkään. Darwin itsekin tunnusti nuoren Haeckelin prioriteetin ja "paremmuuden" avoimesti kirjassaan Ihmisen Polveutuminen (1871). Haeckel ihaili spartalaista ihannetta yhteiskunnan oikeudesta lastenkasvatukseen. Edes germaanirotu ei muka aistinut vastasyntyneenä kipua. Länsimaissa on laajasti myönnetty ihmisvauvojen kipuaisti vasta 1980-luvulla.

Ernst Haeckelin evoluutio oli vulgaaria: infantisiidista ja genosiidista, hyökkäävän materialistista ja antikristillistä. Jenan profeetta julisti todellakin aivan avoimesti, että laupeuden nimissä vammaiset lapset pitäisi eliminoida morfiinilla. Puun oksille hän piirsi simpanssin, gorillan, orankin – ja "neekerin", jonka sielun rekapitulaatio oli lähempänä lammasta tai koiraa kuin germaanirotua.

Apinalajit ja ihmisrodut asetettiin lineaariseksi liukumaksi paviaanista teutoniseen saksalaiseen, ero papualaisen ja vanhan gorillan välillä oli muka olematon. Suomalaiset liitettiin Haeckelin nostamaan Gobineaun viitaten mongoleihin, jotka olivat muka vasta viidettä ihmislajia vaaleammista ja ylevimmistä. Suomalaiset oli rinnastettu saamelaisiin ja kuvattu Euroopan alimpana rotuna. Erityisen vahingoniloisesti tähän tartuttiin Ruotsissa, ruotsalaiset laskettiin valkoiseen rotuun, suomalaiset keltaiseen. Haeckelin arkkivastustaja Rudolf Virchow matkusti Suomeen ja raportoi pahamaineisten kallotutkimusten ja haudanavausten jälkeen, että Suomessa asuu tosiasiassa saksalaisia vaaleampi kansa.

Evoluution tikapuu rekonstruoitiin niin aivojen koon ja poimuttumisen, käsivarren luiden kuin leukaperien litteydenkin perusteella. Ensimmäinen RUK:n käynyt juutalainen, Jatkosodan tulenjohtaja Max Jakobson, kiinnittää aivan oikein muistelmissaan huomiota siihen, miten Hitler kehotti von Ribbentroppia tarkkailemaan erityisesti Djugashvilin alias setä Teräksen korvanmuotoa Moskovassa, selvittääkseen epäilyjä Stalinin "juutalaisuudesta". Evolutionistisen rodunjalostuksen tragedia eivät olleet niinkään yhden korpraalin maniat, kuin suuren yleisön välinpitämättömyys.

Haeckel bluffasi tekaisemalla ammattislangia kuin liukuhihnalta: ekologia, fylogenia, ontogenia, morula, blastula, granula, protisti jne. On hämmentävää, että systemaattisesta vilpillisyydestä syytetyn Haeckelin termit ovat ne, jotka jäivät popularisoiduiksi.

Olemme tehneet Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan professori Matti Leisolan kanssa Saksasta lähdelöydön suomalaisoppineiden kirjeenvaihdosta Ernst Haeckelille. Näistä tutkimuksista Skepsis ry:n inkvisiittorit palkitsi TKK:n ja Leisolan Huuhaa-palkinnolla, evoluutiokriitikoita vainotessaan.


Yleisö ja päättäjät ovat mikrotasolla riippuvaisia asiantuntijoiden lausunnoista. Tästä johtuen maallikoille tarjottavaa tietoa ei tulisi valita selektiivisesti. Uskonnontunnilta koululainen voi saada vapautuksen, mutta evolutionismin pakkosyöttö on aikamme todellista fundamentalismia.

Pauli Ojala, Helsinki
Kirjoittaja hakee painatuslupaa evoluutiokriittiselle biokemian väitöskirjalleen


 

Pauli.Ojala@gmail.com
 

http://www.kp-art.fi/default.htm

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!