Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
LAPIN KANSA
YHTEYSTIEDOT: lktoimitus@lapinkansa.fi
Lapin Kansaan lähetettyjä kirjoituksia. Läpimenneet kursiivilla, lyhennysehdotukset hakasuluissa.
http://www.kp-art.fi/default.htm
Lähetetty 12.6.2007
Olivatko lohikäärmeet dinosauruksia?
Kunnioitettavan uran kansankynttilänä tehnyt Helge Niva kysyy minulta
Jouk'haiselta (13.6.), mitä tarjoaisin vaihtoehdoksi "evolutionismin
pakkosyötölle" jota väitin "aikamme todelliseksi fundamentalismiksi". Niva myös
naurattaa lukijoita kysymällä, pitäisikö opettaa dinosaurusten pyörineen
jaloissa vielä keskiajallakin.
Olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että "tieteen lähtökohtien tulee olla
kaikille avointa ja auktoriteeteista vapaata". Tänään tilanne meillä
biotieteissä on kuitenkin se, että vaikka arvovapaa tutkimus johtaakin mm.
johtopäätökseen sattumanvaraisen abiogeneesin (alkusolun kemiallisen evoluution)
äärimmäisestä epätodennäköisyydestä - niin tämän marginaalisen todennäköisyyden
päälle pakotetaan silti koko ihmiskunta kuin Inarinjärven jäälle. (Tilaa on
neliömetri Pekkaa kohti muuten). Bioinformaation sekvenssien Koodaajan ja
luonnonlakien Lainsäätäjän olemassaolo poistetaan vaihtoehdoista jo postmodernin
tieteen pelisäännöissä.
Ateistinen tieteenfilosofia olisi arvovapaata vain silloin, jos Jumalan
olemassaolo voitaisiin todistaa vääräksi. On kuitenkin helpompi todistaa että
metsässä on kettu, kuin todistaa ettei metsässä kettua ole.
Mitä siis dinosauruksiin tulee, niin entäpä jos lohikäärmeet olivatkin dinoja?
Ainakin roomalaiset, kiinalaiset, keltit, persialaiset, parttilaiset,
dakaelaiset, assyrialaiset ja skyyttalaiset pitivät lohikäärmeitä jopa
standardisymboleina, etenkin aina yhtä hierarkkisessa sotaväessä. Kiinan
jättiliskoja käsittelevät monet klassilliset bambukirjat. Etelä-Amerikan
solmukirjoituksia ei osata kunnolla tulkita, mutta temppeleiden lohikäärmepäiden
veistokset puhuvat omaa kieltänsä.
Euroopan lohikäärmetarinoita alettiin yleisesti epäillä vasta 1600-luvulla.
Shakespearen mukaan "lohikäärmeitä pelätään enemmän kuin nähdään." Vielä
1800-luvun kuuluisat tieteilijät Agassiz ja Lyell pohtivat silti merikäärmeiden
olleen paleontologian perusteella mahdollisesti ichtyosauruksia (kalaliskoja)
tai plesiosauruksia (joutsenliskoja).
Jättiliskoja kuvasivat paitsi antiikin satusedät Homeros, Plinius, Hesiodos,
Ovidius, Posidonius ja Ignatius, myös klassiset luonnonfilosofit tai
historioitsijat kuten Aelianus, Aristoteles, Cicero, Filostratus, Herodotos,
Josefus, Megasthenes, Propertius, Solinus tai Strabo. Aristoteles joka mm. tiesi
valaan olevan nisäkäs, kuvaili erikseen lepakkoa ja toisaalta lentoliskon
kaltaista eläintä. Historian isänä pidetty doorilainen Herodotos mainitsee
erikseen, ettei tahtonut uskoa Arabian "siivekkäisiin käärmeisiin", kunnes kävi
paikan päällä näkemässä lentoliskot.
Nenniuksen, Merlinin ja Geoffreyn kronikoissa lohikäärmeet ovat punaisia ja
saksilaisissa saduissa valkoisia. Muinaiskalevalaisessa kerronnassa lohikäärme
on tursas tai ikiturso. Pohjoismaisia jättiliskon peijaisia kuvataan
Volsunga-saagassa (fafnir) ja Beowulfissa (grendel). Beowulf-sankarieepos on
vanhin muinaisenglanniksi kirjoitettu teos. Nimi "gryndel" esiintyy samoissa
asiayhteyksissä laajalti Euroopassa, paikannimenäkin. Babylonian sinettirullissa
on säilynyt kaaviopiirroksia grendelin kaltaisista jättiliskoista, joilla on
vahvat takajalat mutta surkastuneet eturaajat kuin T-rexillä.
Lentävistä käärmeistä kertoo myös Jesaja. Mutta onko ajatus hylättävä vain siksi
että siitä kerrotaan myös Raamatussa? Raamatunkääntäjille aiheuttavat päänvaivaa
eläinten nimet joita ei osata yhdistää nykyisiin lajeihin. Olisi silti
yleissivistystä tietää, että Raamatun pisin ja yksityiskohtaisin
biologianesitelmä on Job 40-41 kuvaus tulta syösseestä "kiemurtelevaa"
tarkoittavasta leviatan-liskosta ja "valtavaa" tarkoittavasta "behemotista".
Edellinen on käännetty krokotiiliksi vaikka on merieläin ja jälkimmäinen
virtahevoksi, vaikka sen häntä kuvataan pitkäksi kuin seetripuu.
Erityisen kiehtovaa paleontologiassa on liskolinnun löytyminen, sillä
atsteekkien Quetzalcoatl- ja mayojen Kukulcan -sulkakäärmeiden vastine Mooseksen
lakien eläinkuvauksissa on tinshemet, joka ainoana eläimenä luetellaan sekä
lintujen että matelijoiden listoissa. Osoitteessa www.helsinki.fi/~pjojala/Dinoglyfs.htm
esitän "dinoglyfien" kuvia, joista kukin voi itse arvioida asiaa.
Amerikassa tieteen lukutaito on kreationismin yleisyydestä huolimatta yllättävän
hyvä yhä antikristillisempään Euroopaan verrattuna. On väärin, että
alkuperäkysymys tarjotaan meille valmiiksi pureskeltuna ja tulkittuna. Meille
pitää kertoa itse havainnot ja eri tavat tulkita havaintoja. Sen jälkeen, Blaise
Pascalin sanoin: "Sille joka tahtoo nähdä, on tarpeeksi valoa. Sille joka ei
tahdo nähdä, on tarpeeksi pimeää."
Pauli Ojala
biokemisti
Helsinki
Lähetetty 2.6.2007
Julkaistu 6.6.2007
Tiedejuntta papistoksi?
Vesa Vanhalakka julisti pamfletissaan (28.5.): "Syyskuun 11. päivän
jälkimainingeissa 90 prosenttia amerikkalaisista kertoi rukoilevansa Jumalaa. He
rukoilivat samaa Jumalaa kuin koneita ohjanneet terroristit." Olisin ymmärtänyt
näin paksun puheen kuppilassa tai internetissä - mutta että tiedesivuilla?
Valtamedia pakkosyöttää myyttiä, jonka mukaan kaikki uskonnot ovat pohjimmiltaan
samoja. Idea pohjautuu evolutionistis-naturalistiselle tieteisuskolle, jonka
silmissä jumalat ovat vain ihmiskunnan keksintöjä ja psykologiaa.
Lyhyesti sanottuna: Vanhalakan sielunveljet turhentavat kristinuskon
järkiperäiset perustelut, muiluttaen tilalle omaa tiedetunnustuksen tabua ja
toteemipaaluaan.
Luonnontiede ei suinkaan ole vapaa politiikasta ja intohimoista. Päinvastoin,
koulukuntien synnyn tyypillisin syy on henkilökemia ja katkeratkin
valtataistelut.
Itse itsensä korjaamisen periaate toimii pikkuasioissa, mutta suuremmissa
kysymyksissä määrää kysynnän ja tarjonnan laki. Rahahakemuksessa puolella
sanallakaan evoluutiokritiikkiin viittaava tutkimussuunnitelma hylättäisiin
armotta.
Minä olen kiehtoutunut kiinni solubiologian häkellyttäviin löytöihin ja
kokeellisen tieteen metodiin. Silti tiedesivujen peräämä tiedejuntta on yhtä
epämiellyttävä kuin Maon iloinen Kiina. Neuvostoliitossahan ainoa pakollinen
oppiaine yliopistossa oli tieteellinen ateismi. [Toisaalta NL:n
oikeuskäytäntö oli syytetyn velvollisuus todistaa oma syyttömyytensä, siinä
missä meillä mies oli syytön kunnes toisin todistetaan.]
Pauli Ojala
biokemisti, evoluutiokriitikko
Helsinki
Lähetetty 21.4.2007
Julkaistu 4.6. 2007 vieraskynäkolumnina
Koululaisia "sivistetty" evolutionismin nimissä harhaanjohtavasti
Helge Niva puolusti evoluutionistista luonnonhistorian tulkintamonopolia
kirjoittaen: "Keskeinen periaate tässä on se, että tunnustetaan tieteellisen
tiedon olevan avointa, testattavaa, objektiivista, itseään korjaavaa, vapaata
auktoriteeteista, julkista ja autonomista."
Oppihistorian aikajänteellä on selvää, miten vilpillistä etenkin evoluution
popularisointi on Suomessa ollut. Suomeen rantautunut evolutionismi oli
mannersaksalaista mallia, ei suinkaan englantilaista. Suomalaisen evolutionismin
isä oli Ernst Haeckel (1834-1919), ei Charles Darwin (1809-1882). Pelkän
kelpoisimman lisääntymisen ja valintaopin varassa oppia ei olisi onnistuttu
myymään, se vaati paljon yliampuvampia väitteitä mekanismeiksi.
Ernst Haeckel toimi 1862-1909 Jenan eläintieteen professorina ja kuvaili 3500
merieliölajia. Hänen pääteoksensa Welträtsel (Maailmanarvotukset) valmistui 1899
ja käännettiin suomeksikin ennen Lajien Syntyä, lyöden sen popularisaation
volyymissä laudalta. Teos toimitettiin yli 30 "sivistyskielelle" ja sitä myytiin
yksin saksassa yli 100 000 kpl ensi vuotenaan. (Olen skandeerannut suomalaisen
laitoksen verkkoon: http://www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel_Maailmanarvoituksia.htm).
[J.E. aro kirjoitti v. 1907 kirjassaan "Kehitysoppi nykyisellä kannallaan":
"Mutta sitä kiivaampia taistelupukareita oliwat hänen [Darwinin] kannattajansa,
etenkin äsken mainitty Huxley Englannista ja Ernst Haeckel Saksasta. Warsinkin
wiimemainittu on saanut aikaan, että "darwinismi" niin nopeasti lewisi Euroopan
mantereella, joskin toiselta puolelta hänen liiallisuutensa kautta taistelu
myöskin on käynyt tawallista kiiwaammaksi ja monasti siirtynyt aiwan
ulkopuolelle itse pääkysymystä. Epäilemättä juuri Haeckelin kautta darwinismi on
tullut meilläkin laajemmissa piireissä tunnetuksi."]
Selattuani läpi suomalaisia biologian koulukirjoja järjestelmällisesti, väitän
Haeckelin väärentämän sikiövertailun olevan 1900-luvun suomalaisten
biologiankirjojen käytetyin kuvasarja. Sen mukaan ihmissikiö on identtinen
kalansikiön kanssa. Yksilönkehityksen piti pikakelata lajinkehitys kala- ja
sammakkovaiheen läpi ja tämä "rekapitulaatio-oppi" omaksuttiin
poikkitieteellisesti paleontologiasta psykoanalyysiin ja
kriminaaliantropologiaan. Puhe oli ihmissikiön evistä, turkista, kidusaihioista
ja ruskuaispussista. Ensimmäisessä suomalaisessa perusbiologian oppikirjassa (
K.E. Kivirikko 1911) ihmissikiöllä oli vielä toimivat kidukset! Oppikirjan
tekijät eivät liiemmin lähdekritiikkiä harrasta. On helpompaa lainailla
kollegiaalisesti muita kirjantekijöitä.
[Elämän spontaani alkusynty itsestään oli pitkään vallinnut harhaluulo.
Aristoteleen mukaan kuorieläimet syntyivät liejusta, koit villasta, punkit
turpeesta, sokkopaarmat puusta, kirput lannasta, täit lihasta ja
mehiläiskuoriaiset mehiläispesistä. Anaksimandros taas päätteli, että kaikki
elävät olennot ovat syntyneet auringon lämmön höyrystämästä vedestä.
Belgialainen lääkäri Jean Babtiste van Helmont väitti 1600-luvulla, että suosta
nousee usvassa sammakoita ja hiiriä syntyy rievuista ja jyvistä suljetussa
astiassa. Jesuiittaisä Athanius Kircher kuvasi, miten sammakonpoikasia saadaan
syntymään ottamalla kuivunutta liejua soista ja kostuttamalla sitä sadevedellä.
Francesco Redi (1620–1698) ja Lazzaro Spallanzani (1729-1799) osoittivat vasta
vuodesta 1668 alkaen kiistatta jatkuvan alkusynnyn mahdottomuuden. Sen
viimeisenä pesäkkeenä oli juuri löytynyt mikroskooppinen maailma, kunnes Louis
Pasteur (1822-1895) tyrmäsi teorian tälläkin saralla 1859-1862. Vai tyrmäsikö
sittenkään?]
Biokemistinä väitän, ettei bioinformaation kasaantumisen ongelmaa ole koskaan
tunnustettu. Ernst Haeckel laati 30 kuvan kehityssarjan pieniä protoplasmisia
eliöitä, joita hän nimitti "moneroiksi". Nämä eivät koostuneet mistään elimistä
tai organelleista vaan täysin muodottamasta, homogeenisesta aineesta. Moneroiden
piti olla epämuotoisia, liikkuvia, pieniä agregaatteja limaa, joka koostui
"albumiinisesta hiilikombinaatiosta". Haeckel jätti mystisen vivahteen
biologisille proteiineille kirjoituksillaan kiteistä ja merten pohjista
löytämästään amorfisesta kipsistä. Haeckelin spontaanin alkusynnyn
markkinointikampanja jatkui puoli vuosisataa sen jälkeenkin, kun Pasteur alkoi
käyttää termejä virus ja bakteeri. Haeckelin teoksissa monerat säilytettiin
elämänpuun tyvessä loppuun saakka. History of Creation -teoksessa esitettiin
vuodesta 1876 vuoteen 1923 saakka moneroiden väärennetty solusykli. Haeckelin
kuvat olivat tekaistuja tai ainakin viilailtuja alusta loppuun. Jos Thomas
Huxley (1825-1895) oli Charles Darwinin "bulldog", oli Haeckel rottweiler.
Haeckelin plastitudit ja gemmulit olivat hankittuja ominaisuuksia periyttäviä
käsitteitä. Mies kiisti fysiikan peruslain entropian eli epäjärjestyksen
lisääntymisen, ja hänen viimeinen teoksensa Die Kristallsehen (1917) kuvaili "psykomaattisten
kiteiden fysiologiaa". Jokainen kide oli elävä ja atomiopille oli kysyntää sekä
sosialismin että fasismin umpimaterialismissa.
Haeckel kuvaili ja piirrätytti ensimmäisen esi-ihmisen - ennen kuin oppilaansa
Dubois oli sitä löytänytkään. Darwin itsekin tunnusti nuoren Haeckelin
prioriteetin ja "paremmuuden" avoimesti kirjassaan Ihmisen Polveutuminen (1871).
Haeckel ihaili spartalaista ihannetta yhteiskunnan oikeudesta
lastenkasvatukseen. Edes germaanirotu ei muka aistinut vastasyntyneenä kipua.
Länsimaissa on laajasti myönnetty ihmisvauvojen kipuaisti vasta 1980-luvulla.
Ernst Haeckelin evoluutio oli vulgaaria: infantisiidista ja genosiidista,
hyökkäävän materialistista ja antikristillistä. Jenan profeetta julisti
todellakin aivan avoimesti, että laupeuden nimissä vammaiset lapset pitäisi
eliminoida morfiinilla. Puun oksille hän piirsi simpanssin, gorillan, orankin –
ja "neekerin", jonka sielun rekapitulaatio oli lähempänä lammasta tai koiraa
kuin germaanirotua.
Apinalajit ja ihmisrodut asetettiin lineaariseksi liukumaksi paviaanista
teutoniseen saksalaiseen, ero papualaisen ja vanhan gorillan välillä oli muka
olematon. Suomalaiset liitettiin Haeckelin nostamaan Gobineaun viitaten
mongoleihin, jotka olivat muka vasta viidettä ihmislajia vaaleammista ja
ylevimmistä. Suomalaiset oli rinnastettu saamelaisiin ja kuvattu Euroopan
alimpana rotuna. Erityisen vahingoniloisesti tähän tartuttiin Ruotsissa,
ruotsalaiset laskettiin valkoiseen rotuun, suomalaiset keltaiseen. Haeckelin
arkkivastustaja Rudolf Virchow matkusti Suomeen ja raportoi pahamaineisten
kallotutkimusten ja haudanavausten jälkeen, että Suomessa asuu tosiasiassa
saksalaisia vaaleampi kansa.
Evoluution tikapuu rekonstruoitiin niin aivojen koon ja poimuttumisen,
käsivarren luiden kuin leukaperien litteydenkin perusteella. Ensimmäinen RUK:n
käynyt juutalainen, Jatkosodan tulenjohtaja Max Jakobson, kiinnittää aivan
oikein muistelmissaan huomiota siihen, miten Hitler kehotti von Ribbentroppia
tarkkailemaan erityisesti Djugashvilin alias setä Teräksen korvanmuotoa
Moskovassa, selvittääkseen epäilyjä Stalinin "juutalaisuudesta".
Evolutionistisen rodunjalostuksen tragedia eivät olleet niinkään yhden
korpraalin maniat, kuin suuren yleisön välinpitämättömyys.
Haeckel bluffasi tekaisemalla ammattislangia kuin liukuhihnalta: ekologia,
fylogenia, ontogenia, morula, blastula, granula, protisti jne. On hämmentävää,
että systemaattisesta vilpillisyydestä syytetyn Haeckelin termit ovat ne, jotka
jäivät popularisoiduiksi.
Olemme tehneet Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan professori Matti
Leisolan kanssa Saksasta lähdelöydön suomalaisoppineiden kirjeenvaihdosta Ernst
Haeckelille. Näistä tutkimuksista Skepsis ry:n inkvisiittorit palkitsi TKK:n ja
Leisolan Huuhaa-palkinnolla, evoluutiokriitikoita vainotessaan.
Yleisö ja päättäjät ovat mikrotasolla riippuvaisia asiantuntijoiden
lausunnoista. Tästä johtuen maallikoille tarjottavaa tietoa ei tulisi valita
selektiivisesti. Uskonnontunnilta koululainen voi saada vapautuksen, mutta
evolutionismin pakkosyöttö on aikamme todellista fundamentalismia.
Pauli Ojala, Helsinki
Kirjoittaja hakee painatuslupaa evoluutiokriittiselle biokemian väitöskirjalleen
Pauli.Ojala@gmail.com
http://www.kp-art.fi/default.htm
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!