Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

KOUVOLAN SANOMAT

YHTEYSTIEDOT: toimitus@kouvolansanomat.fi

Kouvolan Sanomiin lähetettyjä mielipiteitä. Läpimenneet kursiivilla.

 

Lähetetty 12.4.2009

Raamattu luonnontieteen oppikirjana?

 

Digiaikamme "seisoo jättiläisten harteilla", kuten punnan kyljessä edelleen lukee. Tieteen isähahmot kuten Galilei, Newton, Kepler, Linné, Cuvier, Bacon, Joyle, Pasteur, Lister, Maxwell, Faraday tai Mendel olivat kreationisteja ja "ajattelivat Luojan ajatuksia Hänen jälkeensä". Sattuman, ajan ja itsestään olevaisten luonnonlakien pyhä kolminaisuus on hyvin tuoretta liturgiaa. Luonto oli luotu. Älykkään suunnittelijan kuvaksi luotuina saatoimme ymmärtää sitä, eikä todellisuus ollut illuusiota kuten Idän mystiikassa.

 

Valistuksen pioneerit" eivät tarponeet meitä ylös suosta, enemmän siihen vaikuttivat esimerkiksi 1200-luvulla Oxfordin yliopiston perustaneet köyhyyslupauksen antaneet fransiskaanimunkit. Sekä Jumalan että tieteen valtakunta oli lasten kaltaisten. Kun Englannin tiedeakatemia (maailman ensimmäinen tiedeseura) vuonna 1660 perustettiin, oli 10 hallituksen jäsenestä 9 protestantteja ja 68:sta perustajajäsenestä 42 puritaaneja.

 

Moderni tiede kehittyi räjähdysmäisesti kristillisessä Euroopassa myöhäiskeskiajalla. Se ei tapahtunut Roomassa, Kiinassa, Intiassa, Keski-Amerikassa tai Islamin maailmanvallassa, vaikka nämä olivat organisoidumpia ja rikkaampia sekä aineellisesti että väestöltään. (Ja vaikka Pohjolan barbaari-viikingien pakkomielle oli tuhota luostareiden kirjastot kautta Euroopan.) Luonnontieteelliset tutkimusmetodit kehitettiin tekniikoiksi, joiden tarkoituksena oli lieventää ihmisen synnin aiheuttamaa tiedollista vauriota.

 

Raamattua on syytetty paljosta pahasta tieteen hidastamisessa, vaikka taustalta löytyykin "maailmallisen" hellenismin ja Aristoteleen palvontaa. Suurin este Euroopan tieteelle oli vuosituhannen viive kymmenjärjestelmän ja nollan käyttöönotossa roomalaisten numeroiden kanssa.

 

Kirkon oppi pannukakku-Maasta on myytti ja tämä parjaus keksittiin vasta 1800-luvun lopulla. Kreikkalaisen Ptolemaioksen maakeskisestä aurinkokunnasta poiketen ei kukaan merkittävä kirkkoisä opettanut, että maa olisi litteä. [Näin opettivat lähinnä kaksi teologia: Lactantius 4:llä ja Cosmas Indicopleustes 6:lla vuosisadalla jKr. (Toinen tuntematon, toinen tunnettu vain harhaoppisuudestaan.) Jo Jobin kirja viittaa maan piiriin, 26:7: "Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle." Antiikissa laskettiin Maapallon ympärysmitta 700 km tarkkuudella.]

 

Luonnontiede ei ole vapaa politiikasta ja intohimoista. Päinvastoin, koulukunnat syntyvät katkeristakin valtataisteluista. Neuvostoliitossa ainoa pakollinen oppiaine yliopistossa oli tieteellinen ateismi. Tiedeyhteisömme "suomettumisesta" ei kampuksilla tunnuta päästävän ilmaa puhdistavaan debattiin evoluutiosta edes yksittäisen väitöskirjan painatusluvan kanssa vieläkään. Eliöiden vastavalmistuneet genomiprojektit tukevat devoluutiota eli rappeutumisteoriaa.

 

Pauli Ojala

biokemisti, Helsinki

Lähetetty 17.12.2007

Poliittista tiedettä

Suvi Viranta-Kovasen väitteitä: "Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että elämän synty on sopivissa oloissa todennäköinen tapahtuma... solun rakenteet syntyvät helposti elottomasta aineksesta"on valaisevinta pohtia tieteenhistorian ja tiedepolitiikan näkökulmasta.

Jo Aristoteleen mukaan kuorieläimet syntyivät liejusta, koit villasta, punkit turpeesta, sokkopaarmat puusta, täit lihasta ja kirput lannasta. Anaksimandros taas päätteli, että kaikki elävät olennot ovat syntyneet auringon lämmön höyrystämästä vedestä. Lääkäri van Helmont väitti 1600-luvulla, että hiiriä syntyy rievuista ja jyvistä suljetussa astiassa. Athanius Kircher selitti, miten sammakonpoikasia saadaan syntymään ottamalla kuivunutta liejua soista ja kostuttamalla sitä sadevedellä.

Jatkuvan alkusynnyn viimeisenä pesäkkeenä oli mikroskooppinen maailma, kunnes Louis Pasteur tyrmäsi teorian tälläkin saralla 1859-1862. Vai tyrmäsikö sittenkään? Ernst Haeckel on suomalaisen evolutionismin isä ja olemme tehneet professori Matti Leisolan kanssa lähdelöydön suomalaisoppineiden kirjeenvaihdosta hänelle. Haeckel tarinoi merten pohjissa mudasta syntyvistä pienistä eliöistä, joita nimitti "moneroiksi". Nämä eivät koostuneet elimistä tai organelleista vaan täysin muodottamasta aineesta. Monerat olivat epämuotoisia, liikkuvia kappaleita limaa ja mukusta. Moneron-hanke oli alkanut v. 1868 artikkelilla, jossa oli 30 tekaistua kuvaa. Amorfisiin kipsirakenteisiin perustunut huijauskampanja jatkui 1920-luvulle saakka - siis koko evolutionismin vallankumouksen ajan. Järkipuhetta ei vain siedetty kuunnella.

Evoluutiota ei lyönyt läpi luonnonvalinta, vaan paljon yliampuvammat "faktat" kuten juuri alkusynty, hankittujen ominaisuuksien periytyminen ja hyppäyksellinen mutationismi "toivottuine hirviöineen". Valintaopille oli kysyntää enemmänkin biolainsäädännön kulta-ajalla 30-luvulla, kun mendelismin rautaisten lakien junttauksessa väitettiin alkoholismin, vajaamielisyyden ja skitsofrenian olevan 1-2 geenin piirteitä jotka saataisiin muka kitketyksi muutamassa sukupolvessa.

1900-luvun alussa puhuttiin Marsiin rakennetusta kanavajärjestelmästä. Kuun pinnalla "tiedettiin" kasvavan sammalta ja jäkälää v. 1962 saakka. Vuoden 1996 syksyllä koko maailma kohisi Marsin "nanofossiileista". Joukko Nasan tutkijoista ilmoitti silloin, että Etelämantereelta löydetystä ja Marsista singonneesta meteoriitista oli löytynyt elämän alkeita, fossiloituneita bakteereja. Meteoriitti kiikutettiin ensin salaa Yhdysvaltain presidentille ja tältä kysyttiin, uskalletaanko asia paljastaa suurelle yleisölle. Vasta myöhemmin paljastunut seikka oli, että meteoriittia oli tutkittu jo 14 vuotta ilman suurempia tunteita ja että kongressi oli juuri päättämässä tutkimusrahoista, joita suunnataan meteoriittien ja Marsin tutkimiseen. Tiedotustilaisuudessa toimittajille näytettiin meteoriitista kuvia, joista puuttui mittakaava. Mutta Mars-mönkijä pääsi matkalleen.

Gradutöikseen vuonna 1953 "elämää koeputkessa synnyttäneen" 23-vuotiaan Stanley Millerin juhlintaankin liittyy enemmän julkisuussyitä kuin tarpeen olisi. Loeb suoritti samat kokeet 40 vuotta Milleriä aiemmin, mutta hänen johtopäätöksensä oli, ettei tuloksilla selitetä elämän syntyä. Saksankielinen tutkimus vain vaiettiin kuoliaaksi. V. 1991 eläkkeelle jäädessään Miller tunnusti Scientific Americanin haastattelussa: "Elämän alkuperän ongelma osoittautui paljon vaikeammaksi kuin minä ja useimmat muutkaan aavistimme."

Odysseuksella on kilpakosijoita ja kemiallisessa evoluutiossa vaaditaan Penelopen kärsivällisyyttä. Mikä salamoinnin valossa ja kosijoiden läsnäollessa päivän aikana Odysseuksen kuolinpalttinasta saadaan kudottua kokoon, se moninverroin alkumaan yön pimeydessä puretaan - jousenjännittäjää odotellessa. Yleisöä ei pidä harhauttaa.

Pauli Ojala
biokemisti

http://www.kp-art.fi/default.htm

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a life - Donate blood!