Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyfs
JUUTALAISET JA KOMMUNISMI
JUUTALAISET JA VALLANKUMOUS
Nollaveriryhmästä – Kommunismin juuret ja hedelmät
Jews, revolutions and communism
(Merkki o nimen jäljessä viittaa Encyclopaedia Judaican käytännön mukaisesti ei-juutalaiseen nimeen.)
Siansaksa, Hep, Hep, jewelleries ja Hokkus Pokkus: sanoilla on tarinansa.
Juutalaisten hengissäsäilymisen, paluumuuton sekä heprean
kielen elpymisen ohella on olemassa myös unohdettuja salaliitoteorioita,
jotka täyttyvät omina kuukausinamme. Eräs näistä
liittyy nk. emansipaation nopeuteen: juutalaiset ovat nousseet feodaalilaitosten
ulkopuolelta ja ghetoista yhteiskunnan osallistuviksi jäseniksi epäluonnollisen
nopeasti.
Sefanjan kirjan viimeiset jakeet kuuluvat (3:19, 20): "Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra."
Mitä tämä "nöyryytys" oikein on? Juutalaisvainojen massiivisuudesta kertoo
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html
Saippuatehtaat olivat vain jäävuoren huippu.
Kuitenkin, kaikitenkin, niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten jäsenten
aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet eduksensa. Ei
niin, ettäkö nämä innovaatiot aina olisivat moraalisesti hyviä luonteeltaan,
mutta viimeistään "puoliksi juutalaisen" Sefanjan ansiosta Raamattuun uskovia
kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina hölmöinä.
Asiallinen agnostikko tai ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä ja
Deboroita - siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja. Jeremia 29:7:
"Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja
rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."
Ubi bene, ibi patria. Missä hyvä, siellä isänmaa.
En ole itse juutalainen. Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa
aiheesta. "Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi." (Snl.
27:2). Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä itsestänsä numeroa, ja
Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on ollut pilkka, ja
sellaisia on perinteisesti ollut tapana tarkkailla kiikaritähtäinten
tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan selvittämisen vaikeaksi,
sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan diskriminaation vuoksi
ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä. Toivon, etten aiheuttaisi kenellekään
ongelmia tai toimisi mauttomasti laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista.
Opportunistien Schindlerien listat seuraavat vasta Himmlerien listoja. Ilmaa on
pakko poistaa, koska uusi
juutalaisvainon kierros kerää potentiaalia. Google-hakukone nosti
antisemitistisen Jew Watch! –sivuston ensimmäiseksi ei-maksullisista linkeistä
hakusanalle "Jew" eli juutalainen.
Sivusto listaa kuuluisia juutalaisia salaliittoteorioiden ja juutalaisvainon
tueksi.
Minä osoitan, että juutalaiset ovat hankkineet asemansa kovalla työllä diskriminaatiosta huolimatta. Haavoitettu ja uhattu eläin on sitä paitsi vaarallinen. Me olemme tuhoamassa maata ja kultturia omien jalkojemme alta pitämällä Israelia silmätikkuna suurennuslasin polttopisteessä YK:n kokousaiheissa ja valtamediassamme. Ei-sitovista resoluutioista Israel saa niskaansa jopa 70%. YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista yli 25%. Mediasota on karkotusten, inkvisitioiden, ristiretkien, feodaalilaitosten ja kiltalaitosten jatkumoa. Siinä ei jahdata varsinaisesti juutalaisia. Isra-el on ainoa valtio, jonka nimi viittaa Jumalan nimeen. Yrittääkö post-moderni aikamme Israelia lyödessään alitajuisesti osua Jumalaan?
Se vainoharhaisen ankara syyte, jonka mukaan kommunismin vetureista
moni oli juutalainen, pitää paikkaansa. Dillettanttin itsevarmuudella
tämä asia ja siihen kiinteästi liittyneet 1800-luvun juutalaispogromit
ovat mielestäni tavallaan jopa avain ymmärtämään
koko vallankumousta.
Tarkoittiko vallankumous juutalaisten emansipaatiota yhteiskuntaan?
Ukrainan talonpoikaiskapinassa 1600-luvun puolivälissä toistui vanha keskiaikainen juutalaisvainon kaava: osin puolalainen eliitti hyödynsi välittäjävähemmistöä kanavoimalla massojen eliittiä tunteman vastenmielisyyden puskurikerrokseen. Mellakoiva kansa kävi etupäässä tilanomistajien juutalaisten virkamiesten kimppuun. Taistelualueen juutalaiset kärsivät sekä Puolan armeijan, että kapinallisten toimista, joskin jälkimmäiset tuottivat heille suurimmat tuhot. Näiden kuukausien tapahtumat voittavat monet muut mielikuvituksessaan, mutta ovat valitettavasti hyvin dokumentoidut. Pitäisi olla inhorealisti selostaakseen tapahtumia, joissa asiasanoja ovat nahka, koira, äiti, lapsi, varras, sikiö, rotta jne. Noin 700 seurakuntaa tuhottiin ja itäiseen Ukrainaan ei jäänyt jäljelle yhtään juutalaista. Ukraina onkin saanut todistaa erästä suurimmista juutalaisten maastamuutoista puolitoistamiljoonaisen väestönosan supistuessa pariin sataan tuhanteen seuraavien vuosisatojen aikana.
Venäjä oli 1800-luvun alussa maailman suurin juutalaisvaltio. Vielä 1870-luvulla 70 % maailman juutalaisista asui tsaarin valtapiirissä. Aleksanteri Io (1801-1825) pyrki integroimaan juutalaiset venäläiseen yhteiskuntaan, vieroittamaan heidät omaleimaisuudestaan uskonnon avulla ja lupaamalla käännynnäisille taloudellisia etuuksia. Nikolai Io (1825-1855) jatkoi Aleksanterin politiikkaa, mutta käytti edeltäjäänsä kovempia otteita. 1800-luvun Venäjällä surmattiin hurjimpien arvailuejen mukaan puolitoistamiljoonaa juutalaista. Talonpojat puhuivat suorastaan ”pogromivelvollisuudesta” tsaaria kohtaan. (Pogrom on venäläinen termi ja tarkoittaa raivoavaa väkijoukkoa ryöstämässä, tappamassa ja polttamassa.) Lokakuusta 1905 syyskuuhun 1906 ulottuvalla ajanjaksolla Venäjällä järjestettiin 674 progromia, joista 657 sattui juutalaisvyöhykkeellä ja 17 sen ulkopuolella. Pelkästään vuosina 1905 ja 1906 poistui 230 000 juutalaista siirtolaista Venäjältä. Suljetusta Neuvostoliitosta ei enää päässyt pois kuin loikkaamalla. Lukuisista juutalaisista vallankumouksen vetureista huolimatta antisemitismi vaihtui kuitenkin vain valkoisesta punaiseen. On arvioitu, että Venäjän vuosien 1918-1921 pogromeissa menehtyneiden juutalaisten lukumäärä olisi noussut 200 000:een.
En ole oikea henkilö esittelemään vallankumouksen syitä. Vuosisadan lopussa venäläisistä 80 % oli kuitenkin lukutaidottomia, mutta venäjänjuutalaisista miehistä lähes 100 % osasi lukea. Huolimatta edistyksellisyydestään viralliseen älymystöönkin nähden, oli tämä väestönosa vielä täysin syrjässä ”yhteis”-kunnan toimista. 1800-luvulla Venäjällä surmattiin korkeimpien arvioiden mukaan puolitoista miljoonaa juutalaista. Juutalainen oli maalitauluna kuin istuva ankka, vailla lain suojaa. Voisi ajatella että jotain oli pakko muuttaa ja vaihtoehtoja oli kaksi: muuttaa Venäjä tai muuttaa itsensä jonnekin. Maastamuutto tapahtui lähes poikkeuksetta Amerikkaan, koska muutto Palestiinaan katsottiin epärealistiseksi ja siihen turvautuivat vain aniharvat haaveilijat tai lujauskoiset siionistit. Lähi-itään ei muutettu hyvällä, mutta kalastajia seurasivat metsästäjät. (Jer 16:16.) [Kaksi ensimmäistä ”alijaa”, eli maahanmuuttoaaltoa Palestiinaan nousi kuitenkin juuri Venäjältä. Vuonna 1882 alkanut ja vuoteen 1903 kestänyt alija toi 24 000 ”olimia” eli noussutta ja vuosien 1904-1914 alija 34 000 olimia. Amerikanraitti oli kuitenkin laveampi ja vähemmän harvat olivat ne, jotka sen löysivät.] Virallisen vuoden 1920 tiedotteen mukaan bolshevikkien hallinnossa 545:stä henkilöstä 447 oli juutalaisia. Moskovan ylirabbin kerrotaan sanoneen Leevi ”Leo” Trotski (oikealta nimeltään Bronstein): ”Trotskit tekevät vallankumousta, mutta Bronsteinit saavat maksaa hinnan” - ja olleen oikeassa.
Karl Marx
Marx opiskeli historiaa, lakia ja filosofiaa Bonnin, Berliinin ja Jenan yliopistoissa. (Viimeksimainitusta hän sai tohtorin arvonsa.) Hänen vapaamieliset ajatuksensa tulivat kuitenkin tunnetuksi, ja edessä oli maanpako. Pariisissa ja Lontoossa Marx tutki ja kirjoitti uutterasti, nälkäpalkalla. Hänen mukaansa oli saatava aikaan vallankumous kapitalistimaissa; oli nostettava työväenluokka valtaan; ja yhteiskunnasta oli tehtävä luokaton.
Alkuun Marx toimi sosialismia vastaan. Hän kirjoitti: ”Massojen kommunististen aatteiden toteuttamispyrkimyksiin voidaan vastata tykeillä heti, kun niistä on tullut vaarallisia.” Tutustuttuaan juutalaiseen Moses Hessiin Marx kuitenkin omaksui sosialistiset ihanteet, väitetään. Oliko kielteinen asenne uskoon lopullinen este ylevien sosiaalisten ihanteitten toteuttamiselle? Oliko kielteinen asenne uskoon lopullinen este ylevien sosiaalisten ihanteitten toteuttamiselle? Jos sosialistista työväenliikettä olisi antikristillisyyden sijasta kehitetty Jeesuksen toteenelämän rakkauden linjoille, olisiko siitä voinut muodostua ihmiskunnalle mitä suurin siunaus ja monin verroin voimakkaampi köyhien ja huonossa asemassa olevien ihmisten auttaja kuin sittemmin tapahtui?
Karl Marx uskoi kommunistisen järjestelmän hävittävän kaikki vääryydet maailmasta. Hänen vanhempansa olivat protestanteiksi kääntyneitä juutalaisia (isän suvun vanha sukunimi oli Mardochai) ja kummankin vanhemman esi-isät olivat olleet rabbeja aina 1400-luvulta lähtien. Psykologiset teoriat juutalaisten itseinhosta pitävät Marxia malliesimerkkinä, toiset sanovat Marxin vihanneen vain oman aikansa juutalaisuuden kapitalistisia piirteitä:
"Heprealainen usko on minulle vastenmielinen. Mikä on juutalaisuuden perustus? Oma hyöty. Mistä juutalaiset elävät? He ovat kaupustelijoita. Ketä he rukoilevat Jumalana? Rahaa."
On erikoista, että Marx on mitä ilmeisimmin ollut tietämätön juutalaisten kansallisesta marttyyrihistoriasta. Hänellä oli myös varsin heikko taju juutalaisten katastrofaalisesta sosiaalisesta tilanteesta Länsi-Euroopan ulkopuolella.
Vuonna 1848 vallankumouksen aattona Marx kirjoitti yhdessä Friedrich Engelsino kanssa ohjelmakirjoituksen "Kommunistipuolueen manifesti", jossa oli kuuluisat johdantosanat: "Kaikkien maiden proletariaatit, yhtykää." (Kommunistinen manifesti on laadittu päissään, ja vasta aamulla selviteltiin, mitä illalla tuli kirjoitettua.) Marx karkotettiin monista maista. Lontoossa taas kerran maanpaossa ollessaan Marx sai kirjoitusrauhan ja tuotti mm. pääteoksensa Das Kapital (Pääoma).
"Uskonto on oopiumia kansalle", sanoi Marx toisaalla. Tämän tekee merkittäväksi se, että 18-vuotiaaksi saakka Karl oli ollut innokaskin kristitty. Selväpiirteinen jumalankielteinen propaganda muotoiltiin esimerkiksi "Pienessä filosofisessa sanakirjassa" (Moskova 1954) seuraavasti: "...työtätekevien kärsivällinen valistaminen uskonnon vahingollisuudesta on tärkeä kulttuuri- ja sivistystyön osa..." Neuvostoliittolainen ateismin sanakirja Sputnik Ateista eritteli aikanaan: "Kommunistisen liikkeen korkein päämäärä ei ole pelkästään ihmiskunnan aineellinen, vaan myös henkinen vapauttaminen. Sen tehtäviin kuuluu uskonnon olemassaolon sosiaalisten edellytysten poistaminen. Kommunismissa ei ole sijaa millekään uskonnolle." Kommunismi oli uskoa ihmisen hyvyyteen, luokkataisteluun - lajien evoluutioon ja kulttuurin edistykseen - hegeliläisen dialektiikan alle kätkettiin karvaampi totuus.
Marx näki kristinuskosta muodon, joka rauhoitti ja turrutti sorretut ihmiset, estäen heitä täten pyrkimästä heille kuuluviin päämääriin. Minusta hänen näkemänsä ei kuitenkaan ollut raamatullista kristillisyyttä, sillä kaikki epäoikeudenmukaisuus häpäisee juutalaiskristillisen tradition Jumalaa.
Maanpakolaisena alituisessa rahapulassa painiskellut Marx pyrki, yllättävää kyllä, Francis Wheenino kirjoittaman uuden elämäkerran mukaan ennen muuta tarjoamaan aatelissukuiselle vaimolleen ja perheelleen säädynmukaisen elämäntyylin yksityiskouluineen, tanssiaisineen ja kylpylälomineen. Usein tämä onnistui vain pienehköjen perintöjen sekä parhaan ystävän, varakkaan tehtailijan pojan Friedrich Engelsino säännöllisten raha-avustusten ansiosta.
Neuvostoliitossa viittaus Marxin juutalaisesta alkuperästä deletoitiin referenssiteoksista 1940-luvun lopusta 80-luvun loppuun. Toisin sanoen koko sen ajan, kun siinä oli jotakin hohtoa.
Puolue: Mikä on sinun, on myös minun.
Juutalainen alkuseurakunta: Mikä on minun, on myös sinun.
Myytti ”juutalaisesta” VI Leninistä
"Suuri ja mahtava" Neuvostoliitto laski alkunsa maaliskuun 12. päivästä 1917. Tuolloin tsaarien valta päättyi ja väliaikainen hallitus nimitettiin. Loppujen lopuksi Venäjä oli alistanut maailman suurimman yhtenäisen maa-alueen saman hallinnon alle. Tämä hallinto tarkoitti lopulta yhtä Kremlin kätköihin sulkeutunutta ja vainoharhaista miestä, joka ei käynyt kollektivisoinnissa raiskatulla maaseudulla jälkeen vuoden 1924. Josif Stalino ei käynyt ulkomailla kuin "Suuren Isänmaallisen Sodan" liittoutuneiden johtajien muutamassa kokouksessa. Niissä hän kuitenkin myönsi, että kollektivisointi oli vaatinut 11 miljoonan oman kansalaisen hengen.
Stalin syntyi 21.12.1879. Hänen isänsä oli kehno suutari ja äiti pyykkäri ja mies koki varhaisella urallaan kuusi pidätystä ja karkotusta ja pakeni viisi kertaa. Typerryttävää on se että ensimmäinen Neuvostojen maan massamurhaaja, Vladimir Iljanovits Lenino, oli testamentissaan nimenomaan varoittanut päästämästä nimensä mukaisesti teräksistä Stalinia seuraajakseen: ”Ehdotan, että toverit löytäisivät keinon Stalinino syrjäyttämiseksi asemastaan ja nimittäisivät tilalle jonkun toisen joka suhteessa täysin erilaisen. Jonkun joka on suvaitsevaisempi, uskollisempi, kohteliaampi ja harkitsevampi tovereitaan kohtaan sekä vähemmän oikullinen.” Marx olisi säikähtänyt reaalisosialismia ja piti Venäjää viimeisenä maana johon sosialismi tulisi (Marxin ja Engelsin diplomatian historia oli Neuvostoliitossa kiellettyä kirjallisuutta).
Lenin oli NL:ssa kuin Jeesuksen maallinen korvike, jota palvottiin bysanttilaisin menoin. Hän vaikutti ja piti valtaa vain lyhyen aikaa. Leninin rintakuvien ylettömälle levitykselle lienee monta syytä, mutta aikalaiset kertovat miehen vanginneen katseen magneetin tavoin. Lenin oli varustettu sekoituksella teräksistä itsevarmuutta ja pirullista ylimielisyyttä. Toisinaan kierrätetään tarinaa joka pohjautuu siihen, että Lenin oli adoptiolapsi. Toisten sensaationhakuisten lähteiden mukaan Lenin – tai tuttavallisemmin, Vileeni - juutalaisen vangin poika, ympärileikattu Hiam Goldmaniksi (Sittemmin Uljanov ja Zederbaum.) Edelleen Lenin-setä nai joidenkin lähteiden mukaan juutalaisnaisen ja hänen lapsensa puhuivat saksan ja heprean risteytystä jiddisiä. Toisaalta Leninin sanottiin olleen hyvin samannäköinen kuin tämän adoptioisäksi väitetyn isänsä. Varmaa on ainakin se, että kilpailevan vallankumouksellisen puolueen salamurhayritys tehtiin erään juutalaisen naisen toimesta vuonna 1918.
Lähteitä kummankin näkemyksen puolesta:
The Catholic Herald, October 21st and 28th and November 4, 1933; The
Rulers of Russia. Denis Fehay s. 31-32.
D. Petrovsky, Russia under Jews, s. 86.
Cherep-Spiridovich, The Secret World Government, s.36.
Herbert T. Fitch, Traitors Within, s. 16.
Common Sense, April 1, 1963.
Winston Churchill: Sunday Illustrated Herald, London, England, February
8, 1920. - Churchill korostaa monien bolsevikkijohtajien olleen juutalaisia,
mutta pitää poikkeuksena Leniniä.
New York Journal-American 3.2.1949.
Robert Serviceno avattujen arkistojen pohjalta tekemä Leninin elämänkerta Lenin. A Biography (MacMillan Ltd. 561 sivua). lienee päivän sana ja "current opinion". Se kertoo Neuvostoliiton perustajan äidinisoisän olleen juutalainen viinakauppias Moshko Blank, vaikka nimen on ennen katsottu viitanneen saksalaiseen syntyperään. Blank oli tarinan mukaan rettelöitsijä ja poliisien tuttu. Naapurit pitivät miestä parantumattomana taparikollisena ja mm. haastoivat hänet oikeuteen heinävarkaudesta ja laittomasta viinanpoltosta. Blank kääntyi myöhemmin ortodoksisuuteen ja ryhtyi, yllättävää kyllä, antisemiitiksi. (Arto Luukkaneno. HS 20.5.2000 B2. Tai kuten toimittajana elämäntyönsä tehnyt edesmennyt ja sokea appiukkoni sai Blankista naurultaan sanotuksi Luukkasen kirja-arvostelua ääneen lukiessani: "Oikea jutkujen jutku!") Lenin olisi näin ollen ollut siis 1/8 osajuutalaisena vähemmän juutalainen kuin ”yksikauttanelonen” Elviso.
Entisessä Neuvostoliitossa jonotettiin tuntikausia Leninino mausoleumiin.
Leninin sairastuttua toverit olivat esittäneet ajatuksen ruumiin säilyttämisestä
tieteen avulla riittävän kauan, jotta olisi ehditty kasvaa ajatukseen,
että häntä ei enää ole. Balsamoinnissa valjastettiin
massojen uskonnolliset tunteet taitavasti hallituksen tukemiseen. Leninin
kuoltua neron aivot otettiin tietenkin talteen tutkimusta varten. Muun
kehon säilyttämisestä ei kuitenkaan päästy helposti
yksimielisyyteen. Tehtävän ottivat viimein oman päänmenon
uhalla vastaan venäjänjuutalaiset anatomian professorit Vorobjov
ja Boris Zbarski. Kaksi kuukautta kuoleman jälkeen tapahtunut
muumiointi onnistui paremmin kuin hyvin - jopa niin hyvin että sen
aitoudesta on ollut epäilyjä. Lenin näyttää nukkuvalta
mieheltä, jota pitää varoa herättämästä.
Isä Boris ja poika Ilja Zbarski jäivät mausoleumin pitkäaikaisiksi
johtajiksi aina antisemitistisen kampanjaan saakka vuonna 1952. (Mistä
syystä Stalinino balsamointi jäi Zbarskien kollegoiden
ja oppilaitten tehtäväksi.) Sittemmin Zbarskit ovat harjoittaneet
eri kommunistimaiden johtajien ikuistamista, kunnes markkinatalous toi
asiakaskunnaksi uusrikkaat ja mafiosot. Ilja Zbarski päättää
kirjansa Lenin’s Embalmers “...uskon kansalaisena, että
Lenin olisi haudattava.“ (HS 30.1.2000 D4.)
Muita rintakuvia
Myös lyhyeen ja harmaaseen byrokraatti Staliniino liittyi (ja liittyy uusfasistisilla ”Blood’n Honour” –sivuilla edelleen) juutalaismyytti. Kommentoitakoon tätä väärinkäsitystä ainoastaan sillä tiedolla, että Adolf Hitlero ohjeisti aristokraattisen ulkoministeri Ribbentroppinsao delegaation tekemään Moskovan vierailullaan havaintoja ennen kaikkea Josifin korvanmuodosta. Hitler oli vilpitön rodunparantaja ja biologisti, ja korvan muodosta piti Ernst Haeckelino kirjapainon historian ennätyksiä rikkoneiden tiedekirjojen mukaan pystyä päättelemään, oliko Stalin konkkanokka ja menninkäiskorva.
Ferdinand Lasalle (1825-1864) oli juutalaisesta syntyperästään huolimatta lähes yhtä antijuutalainen kuin Marx. Hän ei ollut edes selvillä siitä, oliko hänet kastettu lapsena vai ei. Saksan sosiaalidemokratia pitää kuitenkin Lasallea isänään. Hän perusti vuonna 1863 Saksan työväenyhdistyksen, josta puolue myöhemmin versoi. Karl Marxin juutalaiseksi neekeriksi haukkuma Lasalle kuoli menestyksensä huipulla kaksintaistelussa vaimokseen toivomansa naisen vuoksi...
Muita vallankumouksellisia ovat olleet mm. Venäjän Isaac Steinberg, Meksikon Calles, Hubermann ja Saenz, Espanjan Azana ja Rosenberg, Belgian Epstein ja Hymans, Mandel, Zyromsky ja Danain, Italian Nathan ja Claudio Treves, Szamuelly ja Agoston, Yhdysvaltain Emma Goldman sekä Leo Jogiches, Paul Levi, Otto Landsberg, Hugo Haase – mahdollisesti myös itselleni ihmismielen pahuutta symbolisoiva salaseuraliikkeen perustaja Adam Weishaupt. Jos jostakin nimistä puuttuvat synnyin- ja kuolivuodet tai etunimi, on syykin ilmeinen: johan minä sanoin olevani dillletttanttti aiheessa.
Isaac Deutscher (1907-67) oli puolalainen poliittinen ajattelija ja jo mainittu Moses Hess (1812-75) varhainen saksalainen sosialisti (ja siionisti). Jälkimmäinen ei koskaan hyväksynyt dialektista materialismia, vana korosti sosialismin moraalista aspektia tienä vapaaseen työhön ja itsensä kehittämiseen. Kurt Eisner (1867-1919) oli Baijerin sosiaalidemokraattisia johtajia, mutta rikkoontui sen kanssa I Maailmansodan puhjetessa. Tapahtumien vuonna 1918 hänestä tuli Baijerin ensimmäinen presidentti ja sitä seuraavana vuonna hänet jo salamurhattiinkin. Rudolf Slánský (1901-1952) taas teloitettiin samankaltaisista syistä Tsekissä. Saksan Rosa Luxemburg (1871-1919) toimi sukupuolestaan ja 150 cm pituudestaan huolimatta Puolan ja liettuan Sosiaalidemokraattisen puolueen johtajana ja toimi tsaarin kukistamisen eteen. Karl Liebknechtino kanssa solmimansa avioliiton kautta hänestä tuli Saksan kansalainen, jolloin hän miehensä kanssa johti Saksan puolueen militanttista vasenta siipeä. Syksyllä 1914, I Maailmansodan puhjettua, pariskunta perusti vieläkin äärimmäisemmän Spartalaisen Liiton, jota vankilavuosiensa jälkeen auttoi muuttamaan Saksan Kommunistipuolueeksi. Vain kaksi viikkoa tämän jälkeen pariskunta teloitettiin.
Bela Kuhn (1886-1939) oli Venäjällä sotavankina ja päästettiin vapaaksi vallankumouksen mellakoissa. Hän liittyi välittömästi bolshevikkeihin ja tuli Leninin kiihkeäksi opetuslapseksi. Venäjän vallankumous oli saattanut Karolyino valtaan Unkarissa ja epäonnistuttuaan tämän syrjäyttämisessä Kuhn heitettiin taas vankilaan, tällä haavaa kuitenkin kotimaassaan. Tällä kertaa hänet päästi vankilasta Karolyi itse, ja mies nostettiinkin suoraan pääministeriksi. Kuhn eliminoi hallituksesta kaikki sovittelijat ja julisti vuonna 1919 Unkarin Neuvostoliittoon kuuluvaksi tasavallaksi. Talonpojat vastasivat diktaattorin politiikkaan lopettamalla elintarvikkeiden kuljetukset kaupunkeihin. Tämä yhdessä Kuhnin armeijoiden tappioiden kanssa etenkin romanialaisia vastaan johti siihen, että Kuhnin oli paettava maasta Moskovaan, jossa Stalino päätti hänen päivänsä 1939. Vaikka Kuhn olikin täysin vieraantunut juutalaisuudestaan, kuului hänen hallitukseensa muutamia muita sellaisia, minkä vuoksi hallituksen luhistuttua ”valkoisen terrorin” aikana tapahtui juutalaisvastaisia mielenosoituksia.
Myöhemminkin Neuvostoliiton johtajien kärkijoukossa on ollut monia juutalaisia.
Niin itäisen naapurimaamme kuin Suomenkin historia olisi voinut olla kivuttomampi, mikäli puna-armeijan johtaja Lev Trotsky olisi voittanut valtakamppailun Joseph Vissarionovitch Djugashviliao (tuttavallisemmin: Stalinia) vastaan. Trotsky oli Stalinin varteenotettavin haastaja Leninin manttelinperijänä ja kuolinvuoteellaan Lenin antoi tälle viimeisen siunauksensa. Hän oli hankkeittensa vuoksi moninkertainen Siperian kävijä, mutta maaliskuun vallankumous 1917 kohtasi hänet yllättäen New Yorkissa. Trotsky oli sota-asian kansankomissaari maaliskuusta 1918 alkaen ja johti puna-armeijan voittoon sisällissodassa valkoisista vastavallankumouksellisista, tavallaan pelastaen koko vallankumouksen. Tämän jälkeen hän rekonstruoi Venäjän rautatietä.
Zinovjevin, Kamenevin ja Stalinin troikan saatua vallan, ei maasta enää löytynyt tilaa Trotskylle. Stalin ei tunnetusti sietänyt eriäviä mielipiteitä ympärillään kovin pitkään, mutta Trotsky kykeni välttelemään isä aurinkoisen säteitä ulkomailla aina vuoden 1940 elokuuhun saakka. Sittemmin sisäpiirin juutalaisista teloitettiin Radek. Stalinille kolmas ja toinenkin pyörä näyttää olleen liikaa, koska Zinovjev ja Kamenevkin pääsivät hetken päästä hengestään neuvostoliittolaisessa myllymatissa. Stalinin suhde juutalaisiin oli erikoisella tavalla epäjohdonmukainen. Liekö jotain vaikutusta silläkin, että kaksi hänen lapsistaan meni tiettävästi juutalaisen kanssa naimisiin? Tuntuukin siltä, kuin NL:n poliittisen eliitin naimakaupat juutalaisnaisten kanssa olisivat olleet kuin statussymboli, ainakin kulisseissa.
Maxim Maximovich Litvinov (Meir Moisevich Wallach; 1867-1951) toimi NL:n ulkoasiain komissaarina eli ulkoministerinä 1930-1939, jolloin hänet syrjäytettiin suomalaisten polttopullojen nimestä maailmalla tunnetulla Molotovillao (jonka vaimo Kurt Waldheimilleo YK:n pääsihteeriäänestyksen hävinneen Max Jakobsonin mukaan oli juutalainen). Myöhemmin hän toimi suurlähettiläänä Venäjän ja Yhdysvaltain välillä, myös silloin kun USA joutui mukaan sotaan.
Kommunismia on toisinaan verrattu juutalaiskristityn alkuseurakunnan yhteisomistukseen. Aatteissa on kuitenkin tuo edellä mainittu hiuksenhieno ero. Marxilainen kommunismi on ateistinen ideologia. Kommunistinen ateismi oli kuitenkin enemmänkin kirkonvastaisuutta (papit sortajien puolella), kuin ateismia jota tapaa ideologisissa evoluution puolustajissa. (Engels oli marxia kovemman "luokan" ateisti ja materialisti,jonka kädesta hyökkäykset uskontoa vastaan syntyivät.) Ateistinen filosofia oli pakollinen oppiaine kaikille korkeakouluopiskelijoille entisessä Neuvostoliitossa. Neuvostoliiton maanalaiset evankeliset seurakunnat kertovat länsimaisille lähetystyöntekijöille, kuinka Moskovan Butyrka-vankilassa tuhansia kompromissiin suostumattomia seurakuntien jäseniä tulitettiin vuosikymmenten aikana konetuliasein marttyyreiksi. Joskin juutalaiset ovat vaikuttaneet aktivisteina monilla muillakin tunteita herättäneillä kentillä ja kommunistisen järjestelmän lopputulosta saattoi olla vaikeata tietää 50 vuotta edeltäpäin, on puolusteluja toiminnalle vaikea löytää.
Raksakaverini ja kyörääjäni Päiviö
Latvuso kirjoittaa modernin tieteen juutalaiskristillisiä
juuria etsiessään:
”Jo Dostojevski odotti, että kommunismi tulee hävittämään
ihmisten tahdon ja saa heidät jopa häpeämään omaa
mielipidettään. Neuvostolapset painottivat 1960-luvulla ulkonaisia
ominaisuuksia huomattavasti enemmän kuin sveitsiläiset, yhdysvaltalaiset
ja englantilaiset. Hyvätapaisuus ja siisteys oli heille merkittävää,
mutta todenpuhumiseen ja älyllisen ymmärryksen kehittämiseen
kiinnitettiin vähemmän huomiota. Sparta sai hetkeksi seuraajan.
Tämä, yksi ihmiskunnan suurimmista kokeiluista, paljasti traagisuudessaan
ihmisjärjen rajallisuuden ja sen, miten vanhan kulttuurin tuhoaminen
käy helpommin kuin uuden luominen... Neuvostoliiton esimerkki osoittaa,
miten yhteisön maailmankuva voidaan muuttaa täydellisesti kahdessa
sukupolvessa - ja miten yhteisö saadaan uskomaan miltei mitä
vain.” (Ymmärryksen siivet - Miksi tiede on länsimaista?
s. 348, 351. Omega-kirjat 2000.)
Näin tuli palvelukseen valitun kansan historiassa siis kokeiltua
virallista ja valtiojohtoista ateismiakin. Surullinen tarina, jonka lopuksi
suojelija väsyi, varjelija torkahti. Ja jäi järjestelemään
ohjussiilojansa.
Antisemitismi Neuvostoliitossa
Tsaarinvallan kumoaminen merkitsi loppua viralliselle antisemitismille, mutta ilmiö oli tunnusomaista Neuvostoliitolle koko sen olemassaolon ajan. Juutalaisen elämän ja kulttuurin liikkumatila kävi kaupan jälkeen henkisesti pieneksi. Vasta Nikita Khruschevo myönsi vuonna 1956, että Zinovievin ja 15 muun Leninin uskotun teloitukseen johtaneet syytteet olivat luultavasti tekaistuja. Maallistuneille juutalaisille kommunismissa oli alunperin jotakin ylevää ja eettistä. Käytäntö muodostui kuitenkin toiseksi. Neuvostoliitossa, jonka ”luonut oli kansojen yhteinen tahto”, iskivät puhdistukset juutalaisiin jo ennen ”Suurta Isänmaallista Sotaa”.
Stalinino aikaan 1930-luvulla syntyi juutalaisen älymystön verisiä vainoja, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle vain siitä syystä, että tuolloin ei neuvoa kysytty monelta muultakaan ”Liiton” vähemmistöihin kuuluneelta osapuolelta. Useimpien juutalaisten kulttuurilaitosten oli lakkautettava toimintansa. Marraskuussa 1948 NL:ssa kiellettiin kaikki jiddishinkieliset sanomalehdet ja monet juutalaiset kustantamot suljettiin. Tammikuussa 1949 lukuisat juutalaiset upseerit, virkamiehet ja älymystön edustajat joutuivat luudan alle ”puhdistusoperaatiossa”. Hieman ennen kuolemaansa Stalin käynnisti surullisenkuuluisan ”lääkärioikeudenkäyntinsä ja teloitutti 26 kuuluisinta jiddishinkielistä kirjailijaa. 50-luvun lopulla NL:ssa pantiin vireille monia oikeudenkäyntejä talousrikoksiin liittyen. Niiden seurauksena teloitetuista juutalaisia oli esimerkiksi Ukrainassa 90 % ja Moldaviassa 80 %. Moskovan esikaupungissa ”kristalliyö” koettiin vuonna 1959 ja 60-luvulla Stürmer-lehden tyyliin kirjoitettuja artikkeleita ei venäjänmaalla sensuroitu. Niinpä vuonna 1917 Neuvostoliitossa oli 3000 synagoogaa, joista jäljellä vuonna 1960 oli enää 150, vuonna 1970 tasan 60 ja vuonna 1975 ainoastaan parisenkymmentä.
1900-luvun teknokratian nousun huumassa siionistinen mieliala ei ollut mitenkään erityisen toiveikas, vaan omaan maahan hakeuduttiin olosuhteitten pakosta kautta Euroopan ja Venäjän. Sen vertailukohdaksi voisi hyvin ottaa George Orwellin salanimellä kirjoittaneet Eric Artur Blairino, jonka tulevaisuuden skenaario oli erittäin kielteinen. (Blair toimi poliisiviranomaisena Burmassa, sotilaana Espanjan tasavaltalaisarmeijassa, sosialistilehden toimittajana ja poti koko elämänsä tuberkuloosia.) 60-luvun lopulta lähtien juutalaisten syrjintä alkoi kulkea modernimmalta kuulostavan sionismin vastustamisen nimissä. Itäblokin maissa juutalaisia syytettiin ”imperialististen ajatusten levittämisestä uskonnon varjolla”, ”arabien orjuuttamisesta” tai ”mustia vastaan suunnatun liikkeen johtamisesta USA:ssa”. Moskova jarrutti ja kielsi pitkään matkustuslupien myöntämistä Tel Aviviin. Ennen I Maailmansotaa amerikansiirtolaisuus kyllä sallittiin, mutta uusi siirtolaisuusaalto Israeliin oli eri asia. Mooses oli aikanaan vaatinut faaraota sanoen: ”Päästä minun kansani lähtemään”. Kuten muinaisen Egyptin hovissa, myös Kremlin muurien kätköissä täytyi päiden viimein pyörtää itsensä.
Neuvostovenäjällä antisemitismia ei virallisesti tapahtunut. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ainoa virallinen pravda (totuus) poikkesi kulissien takaisesta todellisuudesta. Monet vähemmistöön kuuluneet joutuivat käyttämään lahjuksia saadakseen työpaikkoja, tai saadakseen virastoasiansa etenemään mutta usein tilanne oli kärjistynyt juuri juutalaisten kohdalla. Glasnostien, perestroikkien jälkeenkin Israelin muuttolupaa haettaessa venäjänjuutalaisen paperisota alkoi sillä, että piti kieltää neuvostokansalaisuus - mikä tietenkin maksoi 700 ruplaa hengeltä. Usein kävi lisäksi niin, että tämän jälkeen menetti nopeasti virkansa. Hullunkuriseksi asian teki se, että esimerkiksi Suomen kautta ei alkuun voinut muuttaa, koska itäiseltä naapurimaaltamme ei otettu pyrkijöitä vastaan ilman sikäläistä passia ja kansalaisuutta... Absurdi tilanne saatiin korjatuksi Suomen kristillisen liiton toimesta, joskin hanke herätti tiettyjen etujärjestöjen toimesta vastustusta ja ensin piti raivata tieltä joitakin tekosyitä. Taloudellinen menetys muuton tähden on venäjänjuutalaiselle ylipäänsä melkoinen. Ruplia ei saanut ottaa mukaan lainkaan, ja valuuttaa sai vaihtaa vain 300 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohti. Rautaesiripun täytyi avautua. Sen takaa löytyi sitä, mitä kulissien takaa yleensäkin. Bambuesiripun avautuessa juutalaiset ovat havahtumassa uuteen, suuren mittakaavan juutalaisvastaisuuteen uinuvan jättiläisen - Kiinan - herätessä.
Yhdysvalloissa juutalaiset olivat syypäitä kommunismiin ja Neuvostovalloissa kapitalismiin. Kommunistisissa maissakaan he eivät olleet aatteen miehiä, vaan juurettomia kosmopoliitteja. Venäjän sisäiset ongelmat kiristävät kansan tunteita. Uudistajat syyttävät, että uudistuksia jarruttavat vanhoilliset, jotka tukimiehineen ovat juutalaisia. Vanhoilliset syyttävät uudistajia, jotka heidän mukaansa ovat juutalaisia. Siionin viisaitten pöytäkirja väittää olevansa salaisessa kongressissa 1900-luvun alussa pidetyn kokouksen pöytäkirja, jossa juutalaisten edustajat kaikkialta maailmasta punoivat suunnitelmia käynnistää maailmanlaajuinen vallankaappaus soluttautumalla eri yhteiskuntasektoreille. Teos on paljastettu jo 1920-luvulla väärennökseksi, mutta etenkin arabimaissa siitä on otettu näihin vuosiin saakka kymmeniä painoksia. Kaikkiaan kappalemäärät liikkuvat sadoissa tuhansissa.
Juutalainen Maxim Vinawer (1862-1926) oli Kadettien eli Perustuslaillisen demokraattisen puolueen häviöön tuomittu johtaja. Kun duuma hajotettiin 1906, Vinawer ajoi brittiläistyyppistä demokraattista perustuslakia, mikä johti telkien taakse. Hän toimi Krimin lyhytkestoisen paikallisen anti-kommunistisen hallituksen ulkoministerinä, kunnes joutui pakenemaan ulkomaille. Myös Julius Martov (1873-1923) oli häviäjien puolella kuuluessaan Bolshevikki-puolueen kanssa kilpailleen vallankumouksellisen Menshevikki-puolueen johtohahmoihin. Menshevikkejä voisi verrata sosiaalidemokraatteihin, joita Yhdysvalloilla sittemmin oli tapanaan tukea punaisen aatteen reuna-alueilla.
Ennen kuin vallankumouksen syntilistan avaa, huomautettakoon myös juutalaisten vallankumouksellisten rakentavasta työstä. Siitä voisi esimerkkinä mainita jopa Kaganovichin, jota pidettiin puolueen häiriöiden ratkaisijana ("trouble shooter"). Pitkälti juuri häntä pidetään vastuullisena jättiläismäisen Neprostroin eli Dnieper-joen vesivoimalan, sekä aikanaan hänen nimeäänkin kantaneen Moskovan metron rakentamisesta. Myös sovhoosien ja kolhoosien vaatiman traktoriteollisuuden, rautatielaitoksen ja muun raskaan teollisuuden pystyttämisessä näkyy Kaganovichin kynän jälki. Toisen Maailmansodan aikana hän toimi sotakabinetissa ja sen jälkeen varapääministerinä (deputy prime minister). Kaganovich olikin vallankumouksen jälkimaininkien puhdistusten jälkeen pitkään ainoa NL:n poliittisen koneiston merkittävässä asemassa ollut juutalainen. Vuonna 1957 hänetkin kuitenkin syrjäytettiin kaikista hallitustehtävistä syytettynä puolueen vastaisesta toiminnasta.
Voittajien kansallisuusasioiden spesialisti Stalin osoittautui sittemmin vainoharhaiseksi. Hänen vastapelurinsa työväenliikkeessä ennen vallankumousta oli menshevistinen Juutalainen työväenliitto BUND.
Päähänpotkittu nimimerkki RK on kritisoinut korjannut
esseetäni seuraavaasti:
”BUND oli bolshevikkien kansallisuuspolittisesta ohjelmasta (joka
perustui kansalliselle alueelliselle itsehallinnolle, ja myös ainakin
periatteessa kansallisen itsenäisyyden mahdollisuudelle) jyrkästi
poikkeva ns. "kansallisten kulttuuriautonomioiden" ohjelma yhtenäisvaltion
puitteissa. Siinä tunnustetuille kansallisuuksille olisi ollut ikään
kuin omat lakinsa, ja se olisi kyllä käytännössä
varmasti johtanut Etelä-Afrikan kaltaiseen järjestelmään.
Myös sittemmin bolshevikkeihin liittyneet juutalaisjohtajat
olivat alun perin lähtöisin BUNDista, esimerkiksi Pietarin neuvoston
puheenjohtaja Trotski vaihtoi puoluetta päivää ennen Lokakuun
vallankumousta.
Monet menshevikkien muut johtajat, kuten Ukrainan Semjon Petjura
olivatkin sitten sitäkin hillittömämpiä antisemiittejä,
mikä ei hyvää tiennyt menshevikkien poliittisen voiman toimintakyvyn
kannalta.
Juutalaiset (judaist) ovat uskontokunta, jota oli tsaarinimperiumissakin
ensinnäkin ainakin kolmea kansallista ryhmää, nimittäin
heprealaisia (jevrei), jotka harrastavat heprean tai jiddishin kieltä
(sitä osasivat varsinkin Puolassa ja Liettuassa monet muutkin kuin
juutalaiset, jos toimivat liike-elämässä), karaiittejä
(karaim, jotka olivat tataarin (turkin) kielisiäja taateja (tatski),
jotka ovat persiankielisiä juutalaisuskoisia Dagestanissa ja Azerbeidshanissa.
Heprealaisia edellen oli "alkuperäisiä" sefardeja ja Länsi-Euroopasta
alun perin paenneita ashkenaseja, mm. Puolan, Valkovenäjän, Ukrainan
ja Baltian hasideja. Nämä olivat päätyneet Puola-Liettuaan,koska
suuriruhtinas Kasimir II tarjosi turvapaikan Länsi-Euroopan, erityisesti
Hollannin ja Saksan Täyspuhdistuksia paenneille juutalaisille, ja
heiltä myös germaanisiin kieliin kuuluva jiddish on peräisin.
Nykyisen tyypillisen asunsa "oikeauskoiset" hasidit kopoioivat puolalaisilta,
se on keskiaikaisen puolalaisen kauppiaan tai käsityöläisen
"virkapuku".
Jiddisch oli myös yksi Puola-liettuan virallinen kieli (muut
olivat puola, ruteeni, tataari ja venäjä; liettua ja saksa EIVÄT
olleet hallintokieliä). Nykyinen juutalainen kansallinen kulttuuri
on pitkälle Puola-Liettuan kansallisuuspolitiikan luomus, tai ainakin
ko. valtion pelastama kulttuuri.
Sitäkautta se päätyi Tsaarin imperiumin osaksi.
Mitä tulee NL:n politiikkaa juutalaisuuden suhteen,niin siellä
uskonnot oli jaettu kahteen tai oikeastaan kolmen kategoriaan, kuten nykyisellä
Venäjälläkin: PERINTEISET uskonnot, joita olivat ortodoksinen,
luterilainen, katolinen ja (Armenian) grergoriaaninen kristinusko, sunnilainen
ja shiialainen islam, juutalaisuus eri muodoissaan, sekä buddhalaisuus
(kalmukit ja burjaatit), olivat sallittuja, ja nillä olivat viraliset
kirkot. Näistä olivat erikoisasemassa ortodoksit ja islamilaiset
kirkot jotka toimivat hallituksen kanssa yhteistyössä joillakin
aloilla, ja niitä muita pernteisiä uskontoja lähinnä
siedettiin miten kuten, ja niiden keskudessa esiintyi protesti-ilmiöitä
ja hallituksen "viistoon" katsomaa toimintaa. Tähän ryhmään
kuuluivat juutalaisuus sekä luterilainen ja katolinen ja buddhalainen
kirkko.
"VANHAT" ja "UUDET" uskonnot, muut edellä mainitut olivat järjestöinä
kiellettyjä tai epävirallisia: Venäjän vanhat monenkirjavat
lahkot kuten "ruoskijat" (hlystit, jonka tunnetuin edustaja oli Grigori
Jefimovitsh Rasputin), "kuohitsijat" (skoptsit), nätä vastaavat
islamilaiset ja juutalaiset lahkot vastaavila alueilla, shamanistit, muut
pakanauskonnot, ja myös mormonit, jehovan todistajat, adventistit,
jne.
Juutalaisilla oli suuri merkitys erityisesti määrällisesti
NL:n hallinnossa ja kulttuurissa, joskin alkuaikojen juutalainen johto
Trotski, Zinovev, Kamenjev jne joutui sivuraiteelle, mikä ei johtunut
heidän juutalaisuudestaan, vaan viime kädessä Trotskin opista
aseellisesta maailmanvallankumouksesta sosialismin raentamisen aloittamisen
edellytyksenä ja hänen jatkuvan vallankumouksen opistaan.
Stalin ei ollut antisemitisti, mutta hän ei liioin puliveivannut
juutalaisen (eikä luterilaisen eikä katolisen) kirkon kanssa
niin kuin puliveivasi ortodoksien ja islamilaisten kanssa. NL:ssa perustettiin
myös 30-luvulla Juutalaisten kansallinen alue, josta oli ehkä
tarkoitus tehdä tasavalta Birobidzhaniin Tyynen meren alueelle, mutta
hanke ei ottanut laajemmin tuulta purjeisiinsa.”
Pogromien ajankuva
5 Moos 28:64-67:
“Ja Herra hajottaa sinut kaikkien kansojen sekaan maan äärestä
toiseen ja sinä palvelet siellä muita jumalia, joita sinä
et tunne ja joit asinun isäsi eivät tunteneet, puuta ja kiveä.
Ja niiden kansojen seassa sinä et saa rauhaa, eikä jalkasi löydä
lepopaikkaa. Herra antaa sinulle siellä vapisevan sydämen, rauenneet
silmät ja nääntyvän sielun. Ja sinun elämäsi
näyttää sinusta olevan hiuskarvan varassa, yöt ja päivät
sinä olet pelon vallassa etkä ole varma hengestäsi. Aamulla
sinä sanot: ‘Jospa olisi ilta!’ ja illalla sanot: ‘Jospa olisi aamu!’
-sellaista pelkoa tunnet sydämessäsi ja sellaisia näkyjä
sinä näet silmissäsi.“
Jo Ukrainan talonpoikaiskapinassa 1600-luvun puolivälissä toistui vanha keskiaikainen juutalaisvainon kaava: osin puolalainen eliitti hyödynsi välittäjävähemmistöä kanavoimalla massojen eliittiä tunteman vastenmielisyyden puskurikerrokseen. Mellakoiva kansa kävi etupäässä tilanomistajien juutalaisten virkamiesten kimppuun. Taistelualueen juutalaiset kärsivät sekä Puolan armeijan, että kapinallisten toimista, joskin jälkimmäiset tuottivat heille suurimmat tuhot. Näiden kuukausien tapahtumat voittavat monet muut mielikuvituksessaan, mutta ovat valitettavasti hyvin dokumentoidut. Pitäisi olla inhorealisti selostaakseen tapahtumia, joissa asiasanoja ovat nahka, koira, äiti, lapsi, varras, sikiö, rotta jne. Noin 700 seurakuntaa tuhottiin ja itäiseen Ukrainaan ei jäänyt jäljelle oikeastaan yhtään juutalaista. Ukraina onkin saanut todistaa erästä suurimmista juutalaisten maastamuutoista puolitoistamiljoonaisen väestönosan supistuessa pariin sataan tuhanteen seuraavien vuosisatojen aikana. Tuolloin Ukrainassa ratkesi jotakin, sillä nämä pogromit ja toisaalta amerikkaan muuttamiset alkoivat piilata koko loppu aikaa ennen vallankumousta.
Tasapuolisuuden vuoksi: Yksistään 14:llä vuosisadalla hävitettiin Saksassa noin kolme ja puolisataa juutalaisseurakuntaa, joitten ihmiset murhattiin, poltettiin, kuristettiin tai haudattiin elävinä.
Venäjä oli 1800-luvun alussa maailman suurin juutalaisvaltio. Vielä 1870-luvulla 70 % maailman juutalaisista asui tsaarin valtapiirissä. Aleksanteri Io (1801-1825) pyrki integroimaan juutalaiset venäläiseen yhteiskuntaan, vieroittamaan heidät omaleimaisuudestaan uskonnon avulla ja lupaamalla käännynnäisille taloudellisia etuuksia. Nikolai Io (1825-1855) jatkoi Aleksanterin politiikkaa, mutta käytti edeltäjäänsä kovempia otteita. 1800-luvun Venäjällä surmattiin hurjimpien arvailujen mukaan puolitoistamiljoonaa juutalaista. Talonpojat puhuivat suorastaan "pogromivelvollisuudesta" tsaaria kohtaan. (Pogrom on venäläinen termi ja tarkoittaa raivoavaa väkijoukkoa ryöstämässä, tappamassa ja polttamassa.)
Vielä lokakuusta 1905 syyskuuhun 1906 ulottuvalla ajanjaksolla
Venäjällä järjestettiin 674 progromia, joista 657 sattui
juutalaisvyöhykkeellä ja 17 sen ulkopuolella. Pelkästään
vuosina 1905 ja 1906 poistui 230 000 juutalaista siirtolaista Venäjältä.
Suljetusta Neuvostoliitosta ei enää päässyt pois kuin
loikkaamalla.
Stalinin puhdistukset ja poliittisesti korrekti juutalaisvaino
Lukuisista juutalaisista vallankumouksen vetureista huolimatta antisemitismi vaihtui loppujen lopuksi pahimmillaan vain valkoisesta punaiseen. Virallisesti se kiellettiin, mutta käytäntö oli usein toinen. On arvioitu, että Venäjän vuosien 1918-1921 pogromeissa menehtyneiden juutalaisten lukumäärä olisi noussut 200 000:een.
Stalinin aikaan 1930-luvulla syntyi juutalaisen älymystön verisiä vainoja, jotka ovat jääneet vähälle huomiolle vain siitä syystä, että tuolloin ei neuvoa kysytty monelta muultakaan "Liiton" vähemmistöihin kuuluneelta osapuolelta. Useimpien juutalaisten kulttuurilaitosten oli lakkautettava toimintansa. Marraskuussa 1948 NL:ssa kiellettiin kaikki jiddishinkieliset sanomalehdet ja monet juutalaiset kustantamot suljettiin. Tammikuussa 1949 lukuisat juutalaiset upseerit, virkamiehet ja älymystön edustajat joutuivat luudan alle "puhdistusoperaatiossa". Hieman ennen kuolemaansa Stalin käynnisti surullisenkuuluisan "lääkärioikeudenkäyntinsä ja teloitutti 26 kuuluisinta jiddishinkielistä kirjailijaa. Yllättävän arvovaltaiset tahot ovat väittäneet, että Stalinin kuolinpäivästä oli suunniteltu valtakunnallisten juutalaisvainojen alkamispäivää. Mikäli tähän väitteeseen saataisiin pitävät viitteet, olisi siinä tarinaa kuin Esterin kirjasesta.
50-luvun lopulla NL:ssa pantiin vireille monia oikeudenkäyntejä talousrikoksiin liittyen. Niiden seurauksena teloitetuista juutalaisia oli esimerkiksi Ukrainassa 90 % ja Moldaviassa 80 %. Moskovan esikaupungissa "kristalliyö" koettiin vuonna 1959 ja 60-luvulla Stürmer-lehden tyyliin kirjoitettuja artikkeleita ei venäjänmaalla sensuroitu. Niinpä vuonna 1917 Neuvostoliitossa oli 3000 synagoogaa, joista jäljellä vuonna 1960 oli enää 150, vuonna 1970 luku oli 60 ja vuonna 1975 ainoastaan parisenkymmentä.
60-luvun lopulta lähtien juutalaisten syrjintä alkoi kulkea modernimmalta kuulostavan sionismin vastustamisen nimissä. Itäblokin maissa juutalaisia syytettiin "imperialististen ajatusten levittämisestä uskonnon varjolla", "arabien orjuuttamisesta" tai "mustia vastaan suunnatun liikkeen johtamisesta USA:ssa". Moskova jarrutti ja kielsi pitkään matkustuslupien myöntämistä vuonna 1909 perustetulle Tel Aviville ("Kevään rauniokummulle"). Ennen I Maailmansotaa amerikansiirtolaisuus kyllä sallittiin, mutta uusi siirtolaisuusaalto Israeliin oli eri asia. Mooses oli aikanaan Exoduksen ("lähtöpassien") mukaan vaatinut faaraota sanoen: "Päästä minun kansani lähtemään". Kuten muinaisen Egyptin hovissa, myös Kremlin muurien kätköissä täytyi päiden viimein pyörtää itsensä.
Neuvostovenäjällä antisemitismia ei siis virallisesti tapahtunut. Yksi ja ainoa, virallinen ja oikea pravda (totuus) poikkesi kuitenkin kulissien takaisesta todellisuudesta. Monet vähemmistöön kuuluneet joutuivat käyttämään lahjuksia saadakseen työpaikkoja, tai saadakseen virastoasiansa etenemään mutta usein tilanne oli kärjistynyt juuri juutalaisten kohdalla. Glasnostien, perestroikkien ja jatkoroikkien jälkeenkin Israelin muuttolupaa haettaessa venäjänjuutalaisen paperisota alkoi sillä, että piti kieltää neuvostokansalaisuus - mikä tietenkin maksoi 700 ruplaa hengeltä. Usein kävi lisäksi niin, että tämän jälkeen menetti nopeasti virkansa. Hullunkuriseksi asian teki se, että esimerkiksi Suomen kautta ei alkuun voinut muuttaa, koska itäiseltä naapurimaaltamme ei otettu pyrkijöitä vastaan ilman sikäläistä passia ja kansalaisuutta. Toisaalta, eivät NL:sta pois pääneet muutkaan.
Absurdi tilanne saatiin korjatuksi Suomen kristillisen liiton toimesta, joskin hanke herätti tiettyjen etujärjestöjen toimesta vastustusta ja ensin piti raivata tieltä joitakin tekosyitä. Taloudellinen menetys muuton tähden on venäjänjuutalaiselle ylipäänsä melkoinen. Ruplia ei saanut ottaa mukaan lainkaan, ja valuuttaa sai vaihtaa vain 300 Yhdysvaltain dollaria henkeä kohti.
Rautaesiripun täytyi avautua. Sen takaa löytyi sitä,
mitä kulissien takaa yleensäkin. Bambuesiripun avautuessa juutalaiset
ovat havahtumassa uuteen, suuren mittakaavan juutalaisvastaisuuteen uinuvan
jättiläisen - Kiinan - herätessä.
Oligarkit
Juutalaisuus on aiheuttanut 1900-luvun Venäjällä skitsofreenisia tunteita. Kyselyihin ultranationalisti Vladimir Zhirinovskin (alkujaan Eidelstein) syntyperistä mies itse vastaa “äitini oli venäläinen, isäni insinööri.“
Venäjän kummallisuuksiin kuuluu, että karkeasti juutalaisia puheissaan pieksevä Zhirinovski oli nuoruudessaan juutalaisaktivisti ja yhä toimivan juutalaisyhteisöjen organisaation Vaadin perustajajäsen. Zhirinovski ei ilmeisesti usko prosenttiakaan siitä mitä julistaa, mutta saa kannatusta levottomissa oloissa. Epävakaina aikoina kansa on aina etsinyt voimakkain elkein toimivaa johtajaa. Zhirinovskin kaltaiset kaverit saavat meikäläiset salonkikelvottomat piirit aina miettimään, milloin juutalainen anti-messias ilmaantuu tuomaan petollista rauhaansa (anteeksi maalaisuuteni).
Omituista on, että kommunismin kulta-aikoina - mikäli sellaisia edes Albaniassa koskaan olikaan - ei tavallisen kansanosan juutalaisiin kohdistunut antisemitismi laskenut päätään. Juutalaisia pahoinpideltiin Marxin patsaiden varjossa. Siionismi oli entisessä Neuvostoliitossa rikos. Sana itse on pahimpia tunnettuja haukkumasanoja. On arvioitu, että Venäjällä rekisteröityjen antisemiittisten järjestöjen jäsenmäärä olisi ylittänyt 1990-luvun puolivälissä jo puolen miljoonan rajan.
Aikojen muutos tuoksuu kuitenkin ilmassa. Enää juutalaisen syntyperän avoin tunnustaminen ei merkitse Venäjällä poliittista itsemurhaa. “Isäni on juutalainen“ (eikä insinööri), ilmoitti Venäjän 35-vuotias pääministeri Sergei Kirijenko lähes kättelyssä lyhytkestoiseen virkaansa astuessaan. (Pahimmillaan on väitetty, että Kirijenko nousi lyhyellä pääministerinkaudelleen bluffi-Zhirinovskin tuella ja että hänellä on ideloginen yhteys Japanin "korkein totuus" –uskonlahkoon.)
Muita venäjänjuutalaisia ovat tietääkseni ministeri Boris Nemtsov, vihattu ja ihailtu talousuudistusten arkkitehti Anatoli Tshubais, puoluejohtaja Grigori Javlinski ja entisen Neuvostoliiton yksityistämisen melskeissä rahanpesusta syytetty pankkiiri Boris Berezovski.
1900-luvun lopun Venäjän kansainvälistyneessä pankkiskandaalissa oli mukana myös juutalaispankkiireja. Neuvostoliiton hajoamista seuranneilla “villin idän” markkinoilla juutalaiset keinottelijat olivat parhaiten menestyneiden joukossa. Venäjän finanssiskandaali koskee dollarien pesemistä postilokeroyhtiöiden, rakennusyhtiöiden, lentoyhtiöiden ja mm. sveitsiläisten, israelilaisten, Antiguan pankkien sekä Bank of New Yorkin kautta. Israelilaiset lehtitiedot mainitsevat tässä yhteydessä nimeltä pankkiiri Mihail Hodorkovskin ja sveitsiläisen Inter Maritime Bankin perustaja Bruce Rappaportin, presidentin entisen avustajan Boris Berezovskin ja Venäjän juutalaisen kongressin puheenjohtajan Vladimir Guzhinskin. Jerusalem Post syyttää erään rahanpesun päähenkilön olevan ukrainanjuutalaisen gangsterin Semjom Mogilevitshin. Hodorkovskin ympärille on kehittynyt aivan omaa luokkaa oleva sirkuksensa ratsioineen kaikkineen Vladimir Putinin vaalitaistelun yhteydessä. Suomen Kuvalehti markkinoikin suurilla otsikoilla millenniumin alkaessa Hodorkovskin olevan Venäjän rikkain mies ja pohtii hänen juutalaisia juuriansa ja yhteyksiänsä.
Boris Berezovski auttoi mafian mustaa hevosta Putin Suurtao
valtaan - mutta niihin aikoihin kun Lebedo pääsi
helikopterionnettomuudessa Siperian periferiassaan hengestään,
oli Boriksenkin muutettava ulkomaille. Sieltä käsin hän
on syyttänyt Putinia jopa niiden Moskovan kerrostalojen räjäyttämisestä
Tsetsenian sodan verukkeena. Helikopterionnettomuudessa Siperian periferiassaan
menehtynyt Lebed tosiaankin oli se mies, joka ilmoitti lännelle Venäjän
matkalaukkuydinpommien lukumääriä. Helikopterionnettomuudessa
Siperian periferiassaan menehtynyt Lebed kiinnitti huomiota siihen, että
Venäjällä ei ole varaa maksaa sotilaille palkkaa. Helikopterionnettomuudessa
Siperian periferiassaan menehtynyt Lebed on myös se mies, joka sanoi
että reilusti yli puolet niistä ovat kadonneet. Varastettu? Myyty?
Trokattu?
Syntipukit, silmätikut ja ukkosenjohdattimet
Yhdysvalloissa juutalaiset olivat syypäitä kommunismiin ja Neuvostovalloissa kapitalismiin. Kommunistisissa maissakaan he eivät olleet aatteen miehiä, vaan juurettomia kosmopoliitteja. Venäjän sisäiset ongelmat kiristävät kansan tunteita. Uudistajat syyttävät, että uudistuksia jarruttavat vanhoilliset, jotka tukimiehineen ovat juutalaisia. Vanhoilliset syyttävät uudistajia, jotka heidän mukaansa ovat juutalaisia. Heads - I win. Tails - you loose.
Siionin viisaitten pöytäkirja väittää olevansa salaisessa kongressissa 1900-luvun alussa pidetyn kokouksen pöytäkirja, jossa juutalaisten edustajat kaikkialta maailmasta punoivat suunnitelmia käynnistää maailmanlaajuinen vallankaappaus soluttautumalla eri yhteiskuntasektoreille. Teos on paljastettu jo 1920-luvulla väärennökseksi, mutta etenkin arabimaissa siitä on otettu näihin vuosiin saakka kymmeniä painoksia. Kaikkiaan kappalemäärät liikkuvat sadoissa tuhansissa. Teosta jaettiin suurin elkein mm. YK:n Durbanin pakolaiskonferenssissa uuden vuosituhannen alussa. Näissä yhteyksissä Israel oli ainoa valtio, joka mainittiin rasismin suhteen nimeltä.
Oligarkkiasia on perin ajankohtainen. Äiti Venäjällä
on hyvin voimakas kansallistunne. Siellä "tiedetään" juutalaisten
aiheuttaneen kaiken Venäjän turmion alunperinkin, ja sitten vieneen
vielä loputkin rahat yksityistämisessä. Oligarkki on venäjällä
juutalaisen synonyymi. Armeijalle ei makseta palkkoja - joten mafiallehan
ne pyssyt myydään. Siinä asetelma Kylmän Sodan lopulle.
Ensin tapeltiin toisten selkien takana ja pumpattiin esim. Lähi-Itä
täyteen asejärjestelmiä. Koska varsinaista sotaa ei koskaan
käyty, pihisee tämä paine pois pienemmissä konflikteissa.
Ja Musta-Pekka jää mediassa käteen juutalaisille Israelissakin.
Aisopoksen opetus?
Venäjän korkeakulttuurille on käynyt kuten aikanaan Egyptille: Joosefeistansa huolimatta alistetut juutalaiset on ollut pakko lopulta päästää pois. Mennessään he ovat vieneet vastaavia kalleuksia, joita Egyptissä naapurit antoivat erämaavaellukselle.
Mitä tästä opimme? Tänään muuttoliike
Israelista Yhdysvaltoihin on suurempi kuin muutto Yhdysvalloista Israeliin.
Mikäli vanhat metsästäjän merkit ja suden vaistot paikkansa
pitävät, niin välttyisimme levottomuuksilta jos Israel ottaisi
etäisyyttä amerikkalaiseen sekulaarisuuteen. USA:n kolonialismi
syventää kuilua Lähi-idässä ja harhainen myytti
USA:sta Israelin uskollisena suojelijana altistaa amerikanjuutalaiset pahimmillaan
vastaavalle ilmiölle kuin Saksassa - aikansa tieteellisessä ja
teknisessä johtotähdessä.
Epilogi
Jesaja 43
1. Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti
sinut, Israel:
5. Älä pelkää, sillä minä olen sinun
kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä,
päivän laskemilta minä sinut kokoan.
6. Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle:
Älä pidätä! Tuo minun poikani kaukaa ja minun tyttäreni
hamasta maan äärestä -
7. kaikki, jotka ovat otetut minun nimiini ja jotka minä olen
kunniakseni luonut, jotka minä olen valmistanut ja tehnyt.
8. Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot,
joilla kuitenkin on korvat.
9. Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen ja kansakunnat tulleet kokoon.
Kuka heistä voi ilmoittaa tämänkaltaista? Tai antakoot meidän
kuulla entisiä; asettakoot todistajansa ja näyttäkööt,
että ovat oikeassa: sittenpä kuullaan ja sanotaan: "Se on totta".
10. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka
minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun
ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei
ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni
toista tule.
11. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa,
kuin minä.
12. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä
ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani,
sanoo Herra, ja minä olen Jumala.
13. Tästedeskin minä olen sama. Ei kukaan voi vapauttaa minun
kädestäni; minkä minä teen, kuka sen peruuttaa?
14. Näin sanoo Herra, teidän lunastajanne, Israelin Pyhä:
Teidän tähtenne minä lähetän sanan Baabeliin,
minä syöksen heidät kaikki pakoon, syöksen kaldealaiset
laivoihin, jotka olivat heidän ilonsa.
15. Minä, Herra, olen teidän Pyhänne, minä, Israelin
Luoja, olen teidän kuninkaanne.
16. Näin sanoo Herra, joka teki tien mereen ja polun valtaviin
vesiin,
17. joka vei sotaan vaunut ja hevoset, sotaväen ja sankarit kaikki;
he vaipuivat eivätkä nousseet, he raukenivat, sammuivat niinkuin
lampunsydän:
18. Älkää entisiä muistelko, älkää
menneistä välittäkö.
19. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö
sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.
20. Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet,
koska minä johdan vedet korpeen, virrat erämaahan, antaakseni
kansani, minun valittuni, juoda.
21. Kansa, jonka minä olen itselleni valmistanut, on julistava
minun kiitostani.
22. Mutta et ole sinä, Jaakob, minua kutsunut, et ole sinä,
Israel, itseäsi minun tähteni vaivannut.
23. Et ole tuonut minulle lampaitasi polttouhriksi, et teurasuhreillasi
minua kunnioittanut; en ole minä vaivannut sinua ruokauhrilla enkä
suitsutusuhrilla sinua rasittanut.
24. Et ole minulle kalmoruokoa hopealla ostanut etkä minua teurasuhriesi
rasvalla ravinnut - et, vaan sinä olet minua synneilläsi vaivannut,
rasittanut minua pahoilla töilläsi.
25. Minä, minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi itseni tähden,
enkä sinun syntejäsi muista.
26. Muistuta sinä minua, käykäämme oikeutta keskenämme;
puhu sinä ja näytä, että olet oikeassa.
27. Jo sinun esi-isäsi teki syntiä, sinun puolusmiehesi luopuivat
minusta.
28. Niin minä annoin häväistä pyhät ruhtinaat,
jätin Jaakobin tuhon omaksi, Israelin alttiiksi pilkalle.
Se on sitä Sefanjaa (3:19-20)
"Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille
sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan
karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa
maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä
tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan.
Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi
kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän
kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra."
Sefanjalla on asiaa. Ja karvalakki.
Sefanjan kuvaama amplitudi on olemassa. MOT: Mikä Oli Todistettava
Pauli.Ojala@Helsinki.fi
www.helsinki.fi/~pjojala
Jälkikirjoitus: Muita venäjänjuutalaisia merkkimiehiä
Olen kirjoittanut erikseen esseen Hollywoodin “Puolasta pooloon” yhdessä sukupolvessa siirtyneistä juutalaismoguleista. Tämän vastapainona Neuvostovenäjällä toimivat ennen kaikkea suuri cineman nero Sergei Eisenstein (1898-1948). Muita elokuvien tekijöitä olivat mm. Friedrich Ermler, Abraham Room, Mikhail Romm, Juli Raizman, Leonid Trauberg, Esther Schub, Dziga Vertov ja Lo Arnshtam.
Maya Plisetskaja oli venäläinen prima ballerina. Hän on kuuluisa baletista Joutsenlampi ja on esiintynyt tai valmentanut vanhoille päivilleen saakka. Aikoinaan Plisetskajan isä pidätettiin ja katosi ja hänen äitinsä joutui ”kansanvihollisen” leskenä vankileirille. Tästä huolimatta tytär sai vuonna 1964 Lenin-palkinnon ja ”Neuvostoliiton kansantaiteilijan” kunnianimen. Näistä ei ollut tapana kieltäytyä henkilökohtaisista syistä.
HS lainasi 22/7/02 pääkirjoitussivullaan maakuntalehden kolumnistia ja paljasti "superhaukkana" tai "tappajasauruksena" tunnetusta USA:n apulaispuolustusministeristä seuraavaa: "professori Wolfowitzillä on Venäjän juutalainen etninen tausta."
Saman päivän nekrologissa kerrottiin Alexander Ginzburgin kuolemasta. On tyypillistä, että venäläisen ihmisoikeustaistelijan ja kovennetun kurin vankileirien kävijän kohdalla juutalaisuutta ei katsottukaan mainitsemisen arvoiseksi.
Ginzburg kuului rautaesiripun tuolla puolen juutalaisten toisinajattelijoiden rintamaan venäjänjuutalaisen toisinaanajattelija Anatoly Shcharanskyn ym. joukossa. Gustaw Herling-Grudzinski taas raotti esirippua kirjallaan ”Toinen Maailma” yli 20 vuotta ennen Vankileirien Saaristoa.
Kaikki tunsivat Alexander Galichin mm. venäjänjuutalaiselle melkein-nobelin-kirjallisuudenpalkinnolle-päässeelle kirjailija Boris Pasternakille omistamat protestilaulut, vaikka niitä ei saanutkaan levyttää. Itse asiassa Galich oli vainajan täyskaima - oikea nimi "Alexander Ginzburg" kun olisi ollut liiankin juutalainen. Joskus on vaikea eritellä, mikä osa näiden henkilöiden kokemasta vainosta johtui sananvapauden puolustamisesta, mikä juutalaisuuden erityispiirteistä: ”Maassamme on jokaista Mendelejevin jaksollisen järjestelmän alkuainetta, mutta ei onnea.”
Gustaw Herling-Grudzinski lukeutui todellakin Toisen maailmansodan jälkeen Puolan merkittävimpiin kirjailijoihin. Hänet mainittiin usein Nobelin kirjallisuuspalkintoehdokkaiden joukossa. Sinnikkyyden perikuvana pidetty kirjailija virui 40-luvulla monta vuotta Neuvostoliiton pahamaineisen poliisin vankileirillä. Hän herätti huomiota myös Puolan ulkopuolella raottamalla stalinismin olemusta kirjassaan Inny Swiat (Toinen maailma). Kirja julkaistiin reilut 20 vuotta ennen Aleksandr Solzenitsynino Vankileirien saaristoa. Tämän ja toisen, Yöpäiväkirja-nimisen teoksen vuoksi kirjailija eli paitsi kommunistivallanpitäjien, myös vasemmistolaisen eliitin epäsuosiossa. Kirjailija itse sanoi olevansa erityisen kiinnostunut pahuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Herling-Grudzinski ehti nähdä suosionsa kasvun Puolassa ja hänelle myönnettiin viimein katolisen maan korkein kunnianosoitus, valkoisen kotkan ritarikunnan arvomerkki.
Marcel Reich-Ranickin tie Euroopan näkyvimmäksi kirjallisuuskriitikoksi ei kulkenut yliopiston kautta. Hänen äitinsä oli köydän rabbin tytär Preussista, isänsä puolalainen. Entinen kommunisti ja sensuurin sekä tiedustelupalvelun virkailija ei ollut opiskellut päivääkään yliopistossa. Muutamassa vuodessa hänestä tuli kuitenkin saksankielisen Euroopan merkittävin kirjallisuuskriitikko. Liki puolesta miljoonasta Varsovan gheton vangista selvisi hengissä vain joitakin tuhansia. Asiallinen kuvaus Varsovan gheton elämästä on Reich-Ranickin omaelämäkerran järkyttävin osa. Sotien jälkeen kriitikko jäi asumaan Saksoihin. Hän esitteli muurin läntisellä puolella itäpuolen kirjallisuutta ja kysyttäessä, mikä häntä liittotasavallassa kiehtoi, kuului vastaus: ”Tärkeintä on, että pääsen lähtemään sieltä pois milloin tahansa”. Jo 60-luvun alussa vaikutusvaltaisimmaksi ja luetuimmaksi kriitikoksi arvioitu Reich-Ranicki sai kirjoittaa Die Zeitiin mitä tahtoi. Hän menestyi myös kirjallisten radio- ja TV-ohjelmien esiintyjänä ja on kirjoittanut useita teoksia modernista ja klassisesta kirjallisuudesta.
38-vuotiaana kuollut venäläinen Leo Vygotski tarkkaili tiettömässä korvessa eläneiden ihmisten suhtautumista moderniin tieteeseen ja tekniikkaan. Hän kertoo erään Siperian taigan maanviljelijän sanoneen käsittävänsä vielä sen, että on saatu selville tähtien etäisyyksiä, kokoa ja lämpötilaa. Ihmetyksen aiheeksi jäi ainoastaan se, miten tähtien nimet on saatu selville! Toinen suurista venäläisistä kasvatustieteilijöistä oli Alexander Luria. Itseäni askarruttaa, onko laboratorioissa käytettävä mikrobien Luria-kasvatusliuos (Lb) saanut pilanpäiten nimensä kasvatustieteilijästä, lääketieteen nobelisti Salvador Luriasta vaiko Lurian lauluista keskiajalla huippuunsa hioutuneessa mystiikan juutalaisessa suunnassa kabbalassa…
Amerikkalaisten astronauttien kilpailijoita olivat kommunistiset kosmonautit. Avaruustutkimus olikin eräs harvoista aloista, joissa Neuvostoliitto oli varustelusodan aikana tasaväkinen, jopa voittoisa, kylmään viholliseensa nähden. Arye Shternfeld (1905-1982) oli lukuisten alan oppikirjojen laatija sekä Mechtan, ensimmäisen venäläisen Sputnikin, pääsuunnittelija. Kierroksella maapallon ympäri oli pidetty hyvä huoli, että 84-kiloinen kuula varmasti lentäisi myös Yhdysvaltain yli. Alus oli kuulemma varmuuden vuoksi paneloitu ulkopuolelta peilein. USA:n vierailullaan 1959 Nikita Hrushchevo tunnusti tai diplomatiseerasi: ”Yksittäinen kunnianosoitus Neuvostoliiton ensimmäisen kuuraketin laukaisemisesta kuuluu Venäjän juutalaisille.” Vasta 90-luvun alussa on käynyt selväksi, miten lähellä Neuvostoliitto oli voittaa jopa kilvan ensimmäisestä miehitetystä kuulennosta 60-luvun lopulla. Kylmän sodan ydinvarustelussa juutalaisten osuus Status Quon saavuttamisessa on ongelmallisempi.
Albert Einstein ei ollut venäläinen eikä kommunisti, mutta hän sai tutkimuksiinsa matemaattista tukea mm. venäjänjuutalaiselta Hermann Minkowskilta (1864-1909). Mark Antokolski (1843-1902) ja Ossip Zadkine (1890-1967) olivat venäjänjuutalaisia kuvanveistäjiä.
Yakov Zeldovich oli venäläinen teoreettinen fyysikko, jonka kehitysopillisten ennakko-olettamusten näkökulmasta käsin on ylistetty iskeneen viimeisiä nauloja tähtien erityisen luomisen ruumisarkkuun. Zeldovich tutki tähtien evoluutiota gravitationaalisen romahduksen näkökulmasta. Miehen tieteelliseksi puolustukseksi sanottakoon, että hänen tapansa oli etsiä kosmologian villeille teorioille konkreettisia (eli ”betonisia”), kokeellisia todisteita.
JB Goldberg ja Lev Mekhlis olivat venäläisiä
esikuntaupseereita. Venäläinen kenraali Yonah Yakir taas
oli Ukrainan armeijakunnan komentaja. Hän oli ollut vallankumouksen
vetureita, mutta yhtä kaikki hänetkin teloitettiin vakoilusta
epäiltynä juutalaispuhdistuksissa ennen talvisotaa. Juuri näitä
omia upseereitaan vailla olevia ja huonoista komentosuhteista kärsiviä
joukkoja siirrettiin Leningradin kaupunkilaisten ohella Suomen rajalle
- meidän onneksemme. Yakirin kunnia palautettiin rehabilitaatiossa
Stalinino kuoleman jälkeen ja vuonna 1954 Venäjällä
julkaistiin hänen kunniakseen postimerkki. Merkillä luulisi olevan
arvoa suomalaisissa kokoelmissa. Tahtoisin tässä vaatimattomasti
ehdottaa Zakiria aiheeksi poliittisen historian opinnäytetyölle.
On jotenkin hämmentävää, kun Googlella hänen nimensä
tuo alle kymmenen tärppiä.
Epilogi
KGB:stä kasvoi maailman suurin ja eniten taloudellista tukea saava vakoilujärjestö. Vuosittain se käytti liki 1.5 miljardin euron edestä rahaa tehtäviensä hoitamiseen, johon kuului mm uskonnollisia vapauksia tavoittelevien kristittyjen painostus ja vaino. Maanalaisten seurakuntien jäseniä suljettiin vankiloihin ja seurakunnan rekisteröiminen olisi edellyttänyt mm. sitoutumista siihen, ettei lapsia tuotu evankeliumin opetuksen piiriin. Ateistisesta Neuvostoliitosta tulikin Jeesuksen sanojen inkarnoituma käryttäjien luvattuna maana: Luuk. 12:51-53: "Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan." Jumala varoitti tekemästä liittoa jumalattomien kanssa 2 Moos 23: 32; 5 Moos 7:2; Jes 30:2-5; Hoos 12:1.
Lisää aiheesta apologetiikka-esseessä:
Valitsen siis
olen.
Pauli.Ojala@gmail.com
www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=1480
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!