Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

(o) – Ei viittaa juutalaiseen taustaan, merkintätapa Encyclopaedia Judaicasta
? Juutalainen tausta epävarma

Nollaveriryhmästä – Salaliitoteoria juutalaisista kirjailijoista

Jewish Authors and Writers
  Jewish Heritage - Famous Jews – Jewish Celebrities – Outstanding Jewish Personalities – kuuluisia juutalaisia
 

Siansaksa, Hep, Hep, jewelleries ja Hokkus Pokkus: sanoilla on tarinansa. Juutalaisten hengissäsäilymisen, paluumuuton sekä heprean kielen elpymisen ohella on olemassa myös unohdettuja salaliitoteorioita, jotka täyttyvät omina kuukausinamme. Eräs näistä liittyy nk. emansipaation nopeuteen: juutalaiset ovat nousseet feodaalilaitosten ulkopuolelta ja ghetoista yhteiskunnan osallistuviksi jäseniksi epäluonnollisen nopeasti.
 

Sefanjan kirjan viimeiset jakeet kuuluvat (3:19, 20): "Katso, siihen aikaan minä teen tekoni kaikille sinun nöyryyttäjillesi. Minä pelastan ontuvat ja kokoan karkoitetut ja teen heidät ylistetyiksi ja mainehikkaiksi jokaisessa maassa, jossa he olivat häpeänalaisina. Siihen aikaan minä tuon teidät takaisin - siihen aikaan, jona minä teidät kokoan. Sillä minä teen teidät mainehikkaiksi ja ylistetyiksi kaikissa maan kansoissa, kun minä käännän teidän kohtalonne teidän silmäinne nähden, sanoo Herra."

 

Mitä tämä "nöyryytys" oikein on? Juutalaisvainojen massiivisuudesta kertoo

http://www.helsinki.fi/~pjojala/Nollaveri.html

Saippuatehtaat olivat vain jäävuoren huippu.


Kuitenkin, kaikitenkin, niin pitkään kuin yhteiskunnan tavallisten jäsenten aikaansaannoksia on taltioitu ylös, ovat juutalaiset erottuneet eduksensa. Ei niin, ettäkö nämä innovaatiot aina olisivat moraalisesti hyviä luonteeltaan, mutta viimeistään "puoliksi juutalaisen" Sefanjan ansiosta Raamattuun uskovia kristittyjäkään ei voi lokeroida ainoastaan harmittomina hölmöinä. Asiallinen agnostikko tai ateisti ei voi sivuuttaa juutalaisia merkkimiehiä ja Deboroita - siitäkään huolimatta että nämäkin olisivat ateisteja. Jeremia 29:7: "Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne." Ubi bene, ibi patria. Missä hyvä, siellä isänmaa.


En ole itse juutalainen. Siksi en ole myöskään jäävi, enkä kursaile kirjoittaa aiheesta. "Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi; vieras eikä omat huulesi." (Snl. 27:2). Juutalaiset eivät yleensä itse halua tehdä itsestänsä numeroa, ja Daavidin tähtiä on neulottu vasta pakon edessä. Tähti on ollut pilkka, ja sellaisia on perinteisesti ollut tapana tarkkailla kiikaritähtäinten tulkitsemana. Matala profiili tekee juutalaisen taustan selvittämisen vaikeaksi, sillä monet julkisuuden hahmot jättävät vanhan diskriminaation vuoksi ilmaisematta juutalaisen syntyperänsä. Toivon, etten aiheuttaisi kenellekään ongelmia tai toimisi mauttomasti laatiessani listaa kuuluisista juutalaisista. Opportunistien Schindlerien listat seuraavat vasta Himmlerien listoja. Ilmaa on pakko poistaa, koska uusi juutalaisvainon kierros kerää potentiaalia. Google-hakukone nosti antisemitistisen Jew Watch! –sivuston ensimmäiseksi ei-maksullisista linkeistä hakusanalle "Jew" eli juutalainen. Sivusto listaa kuuluisia juutalaisia salaliittoteorioiden ja juutalaisvainon tueksi.

 

Minä osoitan, että juutalaiset ovat hankkineet asemansa kovalla työllä diskriminaatiosta huolimatta. Haavoitettu ja uhattu eläin on sitä paitsi vaarallinen. Me olemme tuhoamassa maata ja kultturia omien jalkojemme alta pitämällä Israelia silmätikkuna suurennuslasin polttopisteessä YK:n kokousaiheissa ja valtamediassamme. Ei-sitovista resoluutioista Israel saa niskaansa jopa 70%. YK:n Ihmisoikeuskomission tuomioista yli 25%. Mediasota on karkotusten, inkvisitioiden, ristiretkien, feodaalilaitosten ja kiltalaitosten jatkumoa. Siinä ei jahdata varsinaisesti juutalaisia. Isra-el on ainoa valtio, jonka nimi viittaa Jumalan nimeen. Yrittääkö post-moderni aikamme Israelia lyödessään alitajuisesti osua Jumalaan?

 
 

Diaspora ja kirjailijat

Ludwig Lazar Zamenhof (1859-1917) laati esperanton eli "universaalin" kielen. Maanpaon aikana juutalaiset mukautuivat usein nihkeästi kielelliseen ympäristöönsä. He eivät antaneet vieraan ympäristön sulattaa heitä itseensä, vaan muokkasivat vierasta kieltä uudelleen siten, että sillä voitiin ilmaista juutalaisia käsitteitä. Unkarinjuutalaista Zamenhoffia kutsuttiin Dr Esperantoksi eli tohtori toiveikkaaksi, mistä kielen nimi. Jiddish on juutalaissaksaa, heprean, saksan, puolan ja venäjän sekoitusta, joka tunnetaan parhaiten "siansaksana". (Kyseessä on haukkumasana, mutta ei kieli kuulemma ensisijaisesti kauniilta kuulostakaan.) Jiddishille ei ollut olemassa kielioppia ja heprean kielen ylösnousemuksen myräkässä Zamenhoff kehitti täysin synteettisesti eräänlaisen synkrenistisen kielen, johon oli otettu vaikutteita kaikista diaspora-euroopan pääkielistä. 1800-luvun lopulla laaditussa esperantossa on ainoastaan 900 sanaa ja 16 sääntöä. Siinä ei ole lainkaan epäsäännöllisiä verbejä. Lanseeratessaan uutta "Back to Babel"-kieltänsä Zamenhoff käänsi eri kielten klassikoita esperannoksi, mukaan lukien Raamattua. Tohtori toiveikkaan suurtyön voisi tulkita heijastavan juutalaisten pyrkimystä tulla yhteiskunnan hyväksytyiksi jäseniksi. Nykypäivään mennessä on kehitetty arviolta noin 800 keinokieltä, mutta vain harva niistä on saanut tuulta siipiensä alle.

Amos Oz on israelilainen kirjailija ja rauhanaktivisti. Luetuin ja eniten käännetty hepreankielinen nykykirjailija, itse asiassa. Harry Potter -kirjojen ohella Tammella on ollut muutenkin rohkea linja tai hyvä apaja: Tammi on julkaissut suomeksi Ozilta mm. kirjat Pahanneuvon vuori/Ehkä jossain muualla; Israelin maassa; Musta laatikko; sekä teoksen Naisen ikävä.

2002 Ozilta ilmestyi romaanimuotoinen sukukronikka Kertomus rakkaudesta ja pimeydestä, jonka englanninkielinen painos on saatavilla kesällä 2004. Uusimmassa kirjassaan Oz omistaa peräti 6 sivun luvun kahdelle suomalaiselle lähetyssaarnaaja-tädille uskomattoman hartaassa sävyssä. Oz jopa lainaa kirjassaan sanasta sanaan Rauha Moision kirjeen itselleen. Aili Havas ja Rauha Moisio olivat mukana siinä kahdeksan hengen ei-juutalaisten joukossa, jotka kestivät läpi Jerusalemin juutalaiskorttelin piirityksen 1948 veden ja ruuan puutteessa kranaattitulessa. Harva asiasta tietää, mutta Jerusalemissa oli ollut juutalaisenemmistö viimeistään 1880-luvulta. 1948 valtauksen jälkeen viitisenkymmentä synagoogaa hävitettiin ja juutalaisista hautakivistä tehtiin katukiveä tekstit ylöspäin Transjordanian hallinnon aikaan 48-67.

Kirjassaan Oz kuvaa, miten kaksi suomalaista vanhaapiikaa (?, oma kuittaukseni, Ozin sävy on pikkupojan asenne joulupukin muoriin, hän oli itse 9-vuotias) auttoi hänen kaupunginosansa asukkaita sodan aikana. He jakoivat ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita. Vedenjakelupäivinä je jonottivat vettä naapurien puolesta ja rohkaisivat heitä Raamatun sanalla. Myös UT:n puolelta. On erittäin raflaavaa ja rohkeaa suositulta Ozilta, että hän kuvaa pikku Amoksen, isänsä ja isosetänsä keskusteluita tätien (DODA) kanssa - koska aiheena on juutalainen nimeltä Jeesus.

Vuonna 2002 Ozilta ilmestyi romaanimuotoinen sukukronikka Kertomus rakkaudesta ja pimeydestä, jonka englanninkielinen painos on saatavilla kesällä 2004. Uusimmassa kirjassaan Oz omistaa peräti 6 sivun luvun kahdelle suomalaiselle lähetyssaarnaaja-tädille uskomattoman hartaassa sävyssä. Oz jopa lainaa kirjassaan sanasta sanaan Rauha Moision kirjeen itselleen. Aili Havas ja Rauha Moisio olivat mukana siinä kahdeksan hengen ei-juutalaisten joukossa, jotka kestivät läpi Jerusalemin juutalaiskorttelin piirityksen 1948 veden ja ruuan puutteessa kranaattitulessa. Harva asiasta tietää, mutta Jerusalemissa oli ollut juutalaisenemmistö viimeistään 1880-luvulta. 1948 valtauksen jälkeen viitisenkymmentä synagoogaa hävitettiin ja juutalaisista hautakivistä tehtiin katukiveä tekstit ylöspäin Transjordanian hallinnon aikaan 48-67.

Kirjassaan Oz kuvaa, miten kaksi suomalaista vanhaapiikaa (?, oma kuittaukseni, Ozin sävy on pikkupojan asenne joulupukin muoriin, hän oli itse 9-vuotias) auttoi hänen kaupunginosansa asukkaita sodan aikana. He jakoivat ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita. Vedenjakelupäivinä je jonottivat vettä naapurien puolesta ja rohkaisivat heitä Raamatun sanalla. Myös UT:n puolelta. On erittäin raflaavaa ja rohkeaa suositulta Ozilta, että hän kuvaa pikku Amoksen, isänsä ja isosetänsä keskusteluita tätien (DODA) kanssa - koska aiheena on juutalainen nimeltä Jeesus.

Amerikanjuutalainen kirjallisuus on ollut viimeiset viitisenkymmentä vuotta suorastaan käsite. Käsitettä ovat muokanneet sellaiset suuret nimet kuin Saul Bellow, Philip Roth, "ei-juutalaiseksi juutalaiseksi" itseään kutsuva Norman Mailer, Marilynin (o) pokannut Arthur Miller, Bernard Malamud, Isaac Bashevis Singer ja Joseph Heller. Nämä kirjailijat tekivät amerikanjuutalaisesta kirjallisuudesta toisen maailmansodan jälkeisen kirjallisuuden ensimmäisen suuren kansainvälisen trendin. Alkuluvun menestystarinalle kirjoittivat jo Henry Roth, Nathanael West ja Nelson Algren. Jälkiluvusta ovat vastanneet Cynthia Ozick, Grace Paley, Chaim Potok, Woody Allen, Paul Auster, Mark Helprin ja Hal Sirowitz. Vuonna 1961 Pulitzerilla palkittu Malamud sekä Singer ja Heller olivat maallistuneita rabbeja, mutta nuoremmat juutalaiset kirjailijat ovat integroituneet heitäkin selkeämmin amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Heller banalisoi satiirin keinoin avioliiton, uskonnon, politiikan, armeijan, historian ja rahanvallan. Hellerin esikoisromaanista Catch 22 (Me sotasankarit) on tehty myös elokuva. (Juutalaisen Mike Nicholsin ohjaamana.)Heller kirjoitti 38 vuodessa vain kuusi romaania, kolme näytelmää, kaksi esseeteosta ja muutamia elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Mestariteoksia ovat esikoisteoksen lisäksi olleet Herra tietää, Katso kuvaa ja Lopun ajat. Luulosairauteen taipuvainen Heller oli kuolla virusperäiseen sairauteen lääkärien vähätellessä hänen vaivojansa. Maatessaan lähes vuoden sairaalassa hän meni naimisiin hoitajansa kanssa. Heller on arvellut, että ilman II Maailmansotaa hän toimisi pesula-alalla. Philip Roth ehti kerätä liki jokaisen merkittävän amerikkalaisen kirjallisuuspalkinnon ennen Pulitzeriansa vuonna 1998. Myös Edgar Doctorow kirjoitti Yhdysvalloissa.

Oscar II Hammerstein (1895-1960) oli amerikkalainen librettisti, joka jakoi Pulitzer-palkinnon 1949 South Pacific -musikaalista. Tunnetumpi tekele lienee silti The Sound of Music. Dan Jacobson on brittiläinen novellisti ja Howard Jacobson humoristi. Arthur Waley (1889-1966) oli brittiläinen orientalisti, joka kirjoitti ja käänsi haikuja ja muita oppineiden teoksia. Arnold Zweigistä (1887-1968) tehtiin Itäsaksan taideakatemian presidentti. Stefan Zweig (1881-1942) taas kirjoitti lähinnä kuuluisia elämänkertoja.

Arthur Miller oli kaksinkertaisella Pulitzerilla palkittu kirjailija. Hänet tunnetaan ehkä parhaiten näytelmästä Kauppamatkustajan kuolema, joka toi Pulitzerin ohella myös New Yorkin draamakriitikoiden piirin palkinnon ja Antionette Perry -palkinnon samana vuonna. Miller teki II Maailmansodan aikaan armeijakoulutuksesta kertovan käsikirjoituksen G.I. Joe, jonka nimi on jäänyt jonkinlaiseksi hokemaksi. Marilyn tähditti muutamia Millerin käsikirjoitusten pohjalta tehtyjä elokuvia. "Kun sun nurinniskoin sai taiteilija Arttu", oli Juice Leskinenkin(o) jo aika kiskoa Marilynin kuvat seiniltään.

Herbert Swope (1882-1958) oli amerikkalainen toimittaja, joka kävi rohkeasti paljastamaan mm. Ku Klux Klaanin salaisuuksia, New Yorkin rikollisuutta ja Floridan vaikeita työolosuhteita. Hänellä oli kunnia saada kautta aikain ensimmäinen Pulitzer-palkinto, kuvauksestaan Saksan rintamasta I Maailmansodassa. Walter Winchell (1897-1972) oli amerikkalainen juorukolumnisti, jota luki 35 miljoonaa ihmistä.

Hedonistisen Marcel Proustin (juutalainen ainakin äitinsä puolelta) runoissa on jotakin feminiinistä, vaikka hän ei tietääkseni ollutkaan nainen. Elie Wiesel sai Nobelin, mutta rauhanpalkintona. "Kärpästä" tehtiin lähestulkoon kärpännahkaa leireillä, joilla hän käväisi alle 40 kilossa. Jacob Wassermann, Emil Ludwig, Arnold ja Stefan Zweig, Arthur Schnitzler, Herman Wouk, Ilia Ehrenburg, Andre Maurois alias Emile Hertzog, saksalainen Lion Feuchtwanger (1884-1958), Hermann Broch, Naphtali Imber, Franz Werfel, saksanjuutalainen nykykirjailija Jurek Becker,sekä juutalaisestaitseinhosta tunnettu Henry Miller: maailmanluokan kirjallisuutta tämäkin. Judith Krantz on naiskirjailija (jonka teoksista olen vuosien mittaan onnistunut vieroittamaan vaimoni).

Ranskalaisista kirjailijoista voisi mainita erikseen Marcel Proustin ohella nykykirjailijat nimeltä Jasmina Reza, Pascal Bruckner, Alain Finkelkraut, Bernard-Henri Levy ja Andre Glucksman.

Franz Kafkan elämän ja tuotannon arviointia hallitsee Franzin suhde voimakkaaseen isäänsä. Kafkamainen olo merkitsee vanhemmistaan eksyneen tai orpouden tuntemusta. Kafka ei ollut mikään legenda eläessään, vaan hänen teoksensa julkaistiin postuumisti. Kirjailijan viimeinen toivomus uskotulle Max Brodille(o) oli, että tämä polttaisi kaikki käsikirjoitukset. Teokset perustivatkin sitten eksistentialismin ja absurdiuden kultin. George Steiner on kirjallisuustieteilijä. Ruotsiin paennut runoilija Nelly Sachs luovutti testamentissaan kirjojensa tuoton ja puolet Nobel-palkintonsa rahoista orpokodeille. Kirjallisuuden nobelisti Boris Pasternak kuvaa (oikeassa elämässään) hyvin juutalaisten "ollako vai eikö olla" -asennetta stalinistiseen kommunismiin. Neuvostoliittokin tuki Israelia valtion perustamisvaiheissa, kunnes kävi selväksi, että kommunismi ei tule vakiintumaan nuoren valtion hallitusmuotona.

Primo Levi on itse asiassa italialainen tiedemies. Arnold Wesker, Israel Zangwill, Jonathan Kellerman, ranskalainen Georges Perec, kanadalainen Mordecai Richler, Louis Untermeyer, Harold Robbins (?), Jeffrey Archer (?), Harlan Ellison (?),Walter Lippman (Pulitzerit -58 ja -62), Grace Aguilar, kaikin puolin liberaali Irving Layton, sekä Bela Zsolt: niin paljon puita, niin vähän aikaa (sanoi koira iltakävelyllä).Cohen tarkoittaa pappia, ja Arthur Cohen on teologi. Ayn Rand kirjoitti niinikään, miksei myös kielitutkija Noam Chomsky. Leon Uris tunnetaan paljon myyneistä kirjoistaan Exodus, Milan-15 jne. Edellinen käsittelee Israelin itsenäistymistä, jälkimmäinen Varsovan gheton kapinaa, joka sinnitteli Saksaa vastaan pidempään kuin Puola itse. Leon Urisin tavoin myös Israelin kaikkien aikojen suosituin kirjailija Shalom Aleichem (1859-1916) käytti kirjoissaan pitkälti juutalaisia aiheita. (Taiteilijanimi on samalla suosittu tervehdys, joka merkitsee suoraan käännettynä: "Rauha teille!") Aleichemin näkemästä maailmasta ei ole enää kuin rippeet jäljellä, mutta sellaisesta teoksesta kuin Viulunsoittaja katolla voi saada tunnelmasta jonkin käsityksen.

Moraalifilosofi Hannah Arendt oli amerikkalainen intellektuelli, joka joutui sylkykupiksi korostettuaan mm. ettei Palestiinaan muutettu tyhjään maahan. Norman Finkelstein on historioitsija. Cesare Lombroso (1835-1909) oli kriminologian pioneeri ja vahingollisimpia sosiaalidarwinisteja, sosiaalispenseristejä tai –haeckelistejä mitä tiedän. On kiinnostavaa, että Lombroson ankarimmat haukkujat ovat juuri juutalaisia, kuten Spephen Jay Gould, jolle omistan kapisen väitöskirjani, (tai ainakin sen käsikirjoituksen).

Pavel Tigrid (Schönfeld) (1917-2003) oli Tshekkoslovakian ehkä tunnetuin journalisti, kirjailija ja emigranttipoliitikko.Natsimiehityksen jälkeen Schöneldin osoitteet ovat olleet Saksa, USA ja Ranska. Kommunistivallan aikana Tigdid pakeni Saksaan, USA:an ja 1960 lähtien Ranskaan. Saksassa mies loi Yhdysvaltain Vapaan Euroopan radion RFE:n 1. Tshekkoslovakian toimituksen. USA:n vuosinaan Tigrid perusti Svedectvi (Todistus) –lehden, jonka Pariisin-toimituksesta muovautui itäisten poliittisten pakolaisten yksi henkinen keskus. Tigridin pääteosta (Älykkään naisen taskumatkaopas omaan kohtaloon) ovat ylistäneet naisjärjestöt.

Hal Sirowitz kirjoittaa runoja vaativan äidin aiheuttamista komplekseista. Nathan Englander on USA:n kustannuskoneiston uusi tuote. Naomi Wolf (?) kirjoittaa mm. kauneuden myytistä ja siitä miten mielikuvilla hallitaan naista. Amerikkalainen historioitsija Daniel Goldhagen herätti kohua kirjallaan Hitler’s Willing Executioners, joka ilmestyi myös Saksaksi. Goldhagen piilaa nykyselkkauksia kansallissosialismin aikaiseen eläimelliseen pelkoyhteiskuntaan.

Andrzej Szczypiorski vaikutti lähinnä Puolassa ja Saksassa Toisen Maailmansodan jälkeen. Nobelisti Shmuel Josef Agnonin perehtyneisyys kaikkina aikoina kirjoitettuun hepreankieliseen kirjallisuuteen näkyy hänen kyvyssään yhdistellä tuotannossaan aineksia eri vuosisatojen kielellisistä lähteistä.

Victor Klemperer (1881-1960), kapellimestari Otto Klempererin serkku, nousi kuuluisuuteen postuumisti vuonna 1995 julkaistuilla natsiaikaa käsittelevillä päiväkirjoilla. Hellittämätön kirjallinen työskentely oli lapsettomalle Klempererille keino pysyä henkisesti koossa. Elämänsä aikana hän ehti tallentaa kokemuksiaan päiväkirjoihin noin 16 000 arkin verran ohjeenaan periaate: "Tarkkaile, tutki, paina mieleen, mitä tapahtuu - huomenna se näyttää jo toiselta, huomenna tunnet toisin. Talleta, millaiselta se näyttää ja vaikuttaa juuri nyt." Leireistä selviydyttyään Klemperer jäi (Itä)Saksaan, jossa hänestä muodostui persona publica. Hänen elämänsä täyttivät poliittist kokoukset, luennot ja ympäri maata pidetyt esitelmät humanististen arvojen välttämättömyydestä sosialistiselle yhteiskunnalle. Lopullisen poliittisen selvyyden Klemperer saavutti Kiinan-matkansa aikana 1958, jolloin hän muuttui lopullisesti antikommunistiksi: "Tänä iltapäivänä (24.10) minulle on selvinnyt, että kommunismi pystyy samalla tavalla vetämään primitiivisiä kansoja ylös alkumudasta, kuin syöksemään sivistyneitä kansoja siihen takaisin. Jälkimmäisessä tapauksessa se vain toimii paljon kavalammin ja saa aikaan tylsistymistä ja moraalin tuhoutumista kasvattaessaan ihmisiä systemaattisesti teeskentelyyn."

Argentiinalainen lehtimies ja kustantaja Jacob Timmerman teki elämäntyönsä sotilasdiktatuuri niskassaan. Timmerman perusti 60- ja 70-luvuilla viikottaiset uutisaikakauslehdet Primera Planan ja Confirmadon sekä päivittäisen tabloidin La Opinionin. Sotilasjuntan ohella Argentiinan epävakaa poliittinen tilanne ja vuoristorataa kulkenut talous vaikeuttivat toimittajien työtä. Lehtien toimittajien "katoamisista", Timmermanin kidutuksesta ja joidenkin lehtien lakkauttamisista huolimatta Timmerman jatkoi juntan äärioikeistolaisten taustavoimien arvostelua. Vuonna 1981 ilmestynyt kirja Prisoner Without a Name, Cell Without a Number ("Nimetön vanki, numeroton selli") kertoo kokemuksista Argentiinan kidutuskammioissa. Muutettuaan 80-luvun alussa Israeliin Timmerman arvosteli maan hallituksen Libanonin sodan aikana palestiinalaisiin kohdistunutta politiikkaa. Argentiinaan hän palasi demokratian palauttamisen jälkeen 1984 ja oli ratkaisevana todistajana juntan toimihenkilöiden oikeudenkäynneissä. Pakoon päässeiden natsijohtajien päävirta II Maailmansodan loppukahinoissa oli järjestetty juuri Etelä-Amerikkaan.

Gustaw Herling-Grudzinski lukeutui Toisen maailmansodan jälkeen Puolan merkittävimpiin kirjailijoihin. Hänet mainittiin usein Nobelin kirjallisuuspalkintoehdokkaiden joukossa. Sinnikkyyden perikuvana pidetty kirjailija virui 40-luvulla monta vuotta Neuvostoliiton pahamaineisen poliisin vankileirillä. Hän herätti huomiota myös Puolan ulkopuolella raottamalla stalinismin olemusta kirjassaan Inny Swiat (Toinen maailma). Kirja julkaistiin reilut 20 vuotta ennen Aleksandr Solzenitsynin(o) Vankileirien saaristoa. Tämän ja toisen, Yöpäiväkirja-nimisen teoksen vuoksi kirjailija eli paitsi kommunistivallanpitäjien, myös vasemmistolaisen eliitin epäsuosiossa. Kirjailija itse sanoi olevansa erityisen kiinnostunut pahuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Herling-Grudzinski ehti nähdä suosionsa kasvun Puolassa ja hänelle myönnettiin viimein katolisen maan korkein kunnianosoitus, valkoisen kotkan ritarikunnan arvomerkki.

Marcel Reich-Ranickin tie Euroopan näkyvimmäksi kirjallisuskriitikoksi ei kulneut yliopiston kautta. Hänen äitinsä oli köydän rabbin tytär Preussista, isänsä puolalainen. Entinen kommunisti ja sensuurin sekä tiedustelupalvelun entinen virkailija ei ollut opiskellut päivääkään yliopistossa. Muutamassa vuodessa hänestä tuli kuitenkin saksankielisen Euroopan merkittävin kirjallisuuskriitikko. Liki puolesta miljoonasta Varsovan gheton vangista selvisi hengissä vain joitakin tuhansia. Asiallinen kuvaus Varsovan gheton elämästä on Reich-Ranickin omaelämäkerran järkyttävin osa. Sotien jälkeen kriitikko jäi asumaan Saksoihin. Hän esitteli muurin läntisellä puolella itäpuolen kirjallisuutta ja kysyttäessä, mikä häntä liittotasavallassa kiehtoi, kuului vastaus: "Tärkeintä on, että pääsen lähtemään sieltä pois milloin tahansa". Jo 60-luvun alussa vaikutusvaltaisimmaksi ja luetuimmaksi kriitikoksi arvioitu Reich-Ranicki sai kirjoittaa Die Zeitiin mitä tahtoi. Hän menestyi myös kirjallisten radio- ja TV-ohjelmien esiintyjänä ja on kirjoittanut useita teoksia modernista ja klassisesta kirjallisuudesta.

Kynämiehiä ovat myös Osip Mandelstam, sekä käsikirjoittajat Walter Bernstein ja Andrew Sorkin. George Nathan (1882-1958) oli amerikkalainen draamakriitikko. JD Salinger (?) tunnetaan kirjastaan Sieppari ruispellossa.

1950-luvun beat-sukupolven guru Allen Ginsberg oli vahvimpia amerikkalaisia nykyrunoilijoita, jonka maailmankuvaa muovasivat homous, huumeet ja idän uskonnot. Vastakulttuurin Huuto-runoelman rekyyli aiheutti vilkkaan eduskuntakeskustelun, kun se luettiin USA:sta poiketen sensuroimattomana Suomen radiossa vuonna 1969. Ginsbergin pehmeä olemus oli silminnähtävässä kontrastissa rajuimpien tekstien kanssa. Kirjallisesti suuntautuneen henkilön kirjoissaan itsestään antama vaikutelma onkin monesti vahvassa ristiriidassa hänen paikan päällä antamansa vaikutelman kanssa. Jotkut ovat cowboyta sisimmältään, mutta vaikuttavat ulospäin nörteiltä. "Sillä hänen kirjeensä kyllä ovat, sanotaan, mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnä ollessaan hän on heikko eikä hänen puheensa ole minkään arvoista." Näin lainasi Paavalikin itsestään kiertänyttä arvostelua elämää nähneelle Korintin seurakunnalle. (2 Kor 10:10.)

Fyysikko Moshe Rosen on Jews-for-Jesus -liikkeen perustajahahmoja ja kirjoittanut mm. kirjan Y’shua. C.H. MacIntoshista tiedetään varsin vähän. Syntyperältään hän on juutalainen, vakaumukseltaan kristitty, lahjoiltaan kirjailija. Parhaiten MacIntosh tunnetaan viittä Mooseksen kirjaa eli pentateukia käsittelevästä symboliikkaa pureskelevasta, suomeksikin käänetystä selitysteossarjasta.

Naiskirjailijoita ja runoilijoita ovat olleet myös mm. Ester Kreitman, Vicki Baum, Judy Blume, Erica Jong, Agnes Gergely, Katja Behrens, Adrienne Rich, Fannien Hurst, Ruth Prawer Jabwhala, nobelisti Nadine Gordimer, professori Caroline M. Heilbrun alias dekkarikirjailija Amanda Cross, Pulitzer-palkittu Edna Ferber (1887-1968), Ester Broner, Cynthia Ozyck, Tillie Olsen, Grace Paley, Elaine Feinstein, Bernice Rubens, Dorothy Parker, Gertrude Stein, Lillian Hellman sekä Korkea Veisun naishahmolta nimensä saanut Shulamith Hareven. Ministerisukuun syntynyt Barbara Tuchman (1912-1989) kirjoitti lähihistoriasta ja sai Pulitzerin vuonna 1962.

Göstä Knutssonin Pekka Töpöhännän piti kerätä sympatiaa edustamalla kaltoin kohdeltua juutalaista. Ilkeän Monnin puheet taas olivat toisinaan kuin suoria lainauksia Führeriltä: "Ne joilla ei ole häntää tai jotka eivät ole oikeaa rotua (Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira) ovat orjiamme." Monnilla oli kiusanteossaan uskollisina avustajina Pilli ja Pulla, joihin oli helppo vaikuttaa. Gnutsson kirjoittaa myös Nalle Karvatassun edesottamuksista.

Baruch Spinoza (1632-1677) on vanhimpia kuuluisien juutalaisten nimiä. Hän jakoi todellisuuden kahteen substanssiin, aineeseen ja henkeen, jos olen oikein ymmärtänyt. Toisaalta joku näkee, että Spinoza kääntää Descartesin (o) nurin lähtien liikkeelle siitä, että ei voi olla kuin yksi substanssi ja tämä hänen substanssinsa / "Jumalansa" on ulottuvainen, ts materiaalinen olio eli yhtä kuin luonto kaikessa äärettömyydessään. Siten Spinozan on katsottu edustaneen päinvastoin varhaista monismia. Substansseja, siinä mielessä missä Aristoteles (o) tuon käsitteen määritteli, on vain yksi, mutta sillä on kaksi ulottuvuutta, tarkemmin sanottuna aine ja ajattelu. Jumala on ääretön, mutta jopa itse oman luonteensa vanki, hänellä ei ole vapaata tahtoa vaikka hän on kaikki. Me itsekin olemme "moduksia", osa Jumalan ilmentymää. Minä tosin luokittelen Spinozan enemmän ateistiksi, vaikka hän puhuukin Jumalasta, ei tarvitse kuin vaihtaa sana "maailmankaikkeus" sanan "Jumala" tilalle, niin Spinozan kirjasta "etiikka" tulee ateistinen systeemi. Joku on sanonut, että Spinozaa vaivasi "jumalasärky" samaan tapaan, kuin jotakin toista korvasärky. Epäilyksistään huolimatta Spinozan ajatus pyöri aina Jumalan, tuon äärimmäisen ja viimeisen ongelman ympärillä. Hän kuoli synagoogasta pannaan julistettuna ja jakaa edelleen juutalaisten mielet puolesta ja vastaan.

Martin Buber ja Hermann Cohen tunnetaan erityisesti judaismin filosofeina. "Juutalaisuus ei ole kansakunta, ei myöskään uskonto. - Se on onnettomuus." Sanoi Heinrich Heine. Muita filosofeja ovat olleet Max Scheler, Georg Simmel, Henri Bergson (englantilainen äidin puolelta), wieniläinen huonekalupuuseppä Karl Popper ja wieniläinen puutarhuri Ludwig Wittgenstein (1889-1951). Edmund Husserl on esittänyt, että logiikan lait eivät sano mitään subjekteista vaan käsitteiden välisistä suhteista ja että relativismi on paradoksaalista.

Ludwig kävi koulua vain hetken, koska siellä häntä ei suinkaan pidetty lahjakkaana, eikä hän koskaan oppinut oikeinkirjoitusta. Sittemmin neroksi luonnehdittu Wittgenstein kuitenkin pohti omaperäisesti logiikan perusteita ja kielen funktiota. Nuoruuden vaatimattomuudella hän katsoi ratkaisseensa aforistisessa teoksessaan Traqctacus Logico-Philosophicus (1921) kaikki filosofiset ongelmat. Hänen ajatuksistaan toimitettavaa kirjaa ei koskaan saatu valmiiksi - koska Ludwig vaihtoi alinomaa mielipiteitään. Wittgenstein julkaisi vain kaksi kirjaa, joista jälkimmäisen nimi oli Filosofisia tutkimuksia (1951).

Jos Ludwig tahtoi määritellä epätietoisuutta, niin puutarhurilla tosiaankin oli kaveri, huonekalupuuseppä Popperin Kalle, joka tahtoi tietää mitä tiesi siten kuten sen tietämisellä tietää voidaan. Popperin filosofiset teokset ovat kosketelleet tieteelliseen metodiikkaan ja tietoteoriaan liittyviä kysymyksiä. Popper torjuu sekä rationalismin että empirismin ja on esittänyt totalitarismin kritiikkiä. Sekä Popperin että Wittgensteinin suvuista pääosa oli juutalaisuudesta pois kääntyneitä, mikäli halutaan käyttää tätä negatiivista ilmaisua ja Wittgensteinin kohdalla kesti pitkään, ennen kuin syntyperästä päästiin edes selvyyteen. 1900-luvun alussa Itävallan juutalaisista 90 % asui Wienissä. Toista Maailmansotaa edeltäneeseen loogisten empiristien Wienin piiriin kuuluivat myös matemaatikko Hans Hahn, fyysikko Philipp Frank ja taloustieteilijä Otto Neurath.

I mean David Grossman, Amoz Oz, Aharon Appelfeld, Daniel Barenboim, Pinchas Zukerman, A. B. Yehoshua et ceteraa...

Johtopäätökset

Tämä on salaliito! Juutalaiset liitävät salaa! Vaikka ei saisi. Ei SAISI kirjoittaa niin paljon! Ei SAISI tehdä niin kovaa duunia! Ei, ei, ei. Ei saa olla luova. Ainakaan jos olet konkkanokka. Ainakaan siihen nostalgiaan liittyen, mikä Jeesus juutalaisen ympärillä leijuu.

Kyse on siitä, miten sanat "maine" ja "ylistettävyys" määritellään. Sefanjalla on asiaa. Ja karvalakki. MOT: Mikä Oli Todistettava.

Pauli.Ojala@gmail.com

PS. No entäs nää?!?
http://www.allnerdsandgeeks.com/index.FamousJews.html
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_famous_Jews

http://www.kp-art.fi/default.htm (Pasilan "asema")


 

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!