Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
KEMIA-LEHTI
YHTEYSTIEDOT: toimitus@kemia-lehti.fi
Kirjoituksia Kemia-Kemi lehteen.
Läpimenneet kursiivilla, omat lyhennysehdotukset hakasuluissa
Lähetetty 17.3.2005; Julkaistu 11.4.2005
Molekyylibiologian
suunnittelusignaaleja?
Professori Leisola tavoitteli Kemia-lehden kolumnissa Valistuksen ajan sapere aude (uskalla ajatella!)
-eetosta. Vapaus ja vastuu, valta ja velvollisuus, käyvät käsi kädessä. Miksi
molekyylibiologiaan vihkiytyneet eivät voisi kiihkottomasti, ilman materialistista
viritystä, tunnustaa rahvaalle solun älykkäitä ja täydellisyyttä hipovia
järjestelmiä?
Evoluutio sai pitkään nostetta luulosta, että soluja syntyy alinomaa itsestään
elottomasta materiasta (Suomen evolutionismin isän Ernst Haeckelin
kuvasarjat "monera-eliöistä"). Totta kai
elämää piti esiintyä myös Kuussa ja Marsissa. Jatko-opintojamme suunnittelevat
virkamiehet oppivat itse aikanaan solun ja sen organellien
olevan kuin luumukiisseliä. Tänään puhumme kasvavasta listasta
valkuaisainesakkaa, joita voi hyvällä syyllä kutsua proteiinikoneistoiksi: On spliseosomia, proteosomia, syksosomia, polarisomia, replisomia, akrosomia, primosomia, desmosomia, sentrosomia, kinetosomia, apoptosomia jne.
Helsingin yliopistolta sensuroitua, nyt teknisten tieteitten piirissä TKK:lla
pidettyä solukoneistoja kuvannutta, luentosarjaa mainostettiin
bakteerimoottorin kuvalla. Kuva ei ollut aivopesua vaan elektronimikroskopiaa,
biokoneet ovat aina nanokoneita. Todellisuuden pureman saa Vibrio-bakteerin
perämoottorista, joka pyörii 100 000 kierrosta minuutissa. Viime vuosiin saakka
95% perimästämme on kutsuttu "moska-DNA:ksi".
Ei enää.
Solu on kaikilla tasoilla täynnä järjestynyttä kompleksisuutta. Jos suoraan
sanottaisiin, niin juutalaiskristillisen luomisuskon kaanonissa (eli
"mittatikussa") usein esiintyvät numerot 7 ja 12 liittyvät oudon
useasti ja oudon monella tasolla solubiologian kivijalkoihin, sekvenssidatan
infoähkyssämme.
Lihassupistus on kalsiumsäädelty ja siinä vallitsee 7-kertainen ko-operatiivisuus. Ilmiön saavat aikaan 7 aktomyosiiniyksikön välein asettuvat proteiiniryppäät.
Myosiinin ja muidenkin "coiled coil" -superkierteiden salaisuus on luvussa 7.
Yksittäinen alfa-kierre tekee yhden kierroksen noin 3,6 aminohappotähteen
matkalla. Se ei kuitenkaan pidä muotoansa ilman kontekstia - ellei kierteitä
sitten ole kahta kiertymässä toistensa ympäri. Tällöin rasvaliukoiset
aminohapot sojottavat toista peptidiketjua kohden tasan 7 aminohapon välein.
Alfa-aktiinin aminohapposekvenssi on 100% identtinen ihmisestä rottaan ja pyhään lehmään. Tämän
perusproteiinin ihmisgeenissä on 7 koodaavaa DNA-aluetta kuin standardoinnin
huipentumana.
Aktiini on kierrätettävä biopolymeeri, joka käyttää filamenttimuodostuksen
käynnistykseen 7 alayksiköstä muodostuvaa biokoneistoa.
Proteiinien laskostamisessa auttavat kaperoni-entsyymit
ovat luonnon "esiliinoja" ja estävät valkuaisaineita saostumasta. Ne
esiintyvät 7 alayksikön "tynnyreinä" ja korjailevat agregoituneita holhokkejaan ATP:n energian avulla,
hydrolysoimalla "soluvaluuttaa" 7 yksikön sarjoin.
Suurin osa ulkomaailman ärsykkeistä vastaanotetaan 7-transmembraaniperheen
reseptoreilla. Solun signaalinvälityksen vahvistinlaitteet siis ankkuroituvat
solukalvoon läpäisten sen 7 kertaa.
Voisivatko molekyylibiologian lukuhavainnot täyttää ID-paradigman
spesifisen kompleksisuuden ja kontingenssin
vaatimuksia? ID:llä (Intelligent
Design) tarkoitan älykkääseen suunnitteluun (contra bioinformaation
sattumanvaraiseen kasaantumiseen) viittaavia molekyylikoneistoja.
Sekvenssidatan tulvassa vaaditaan salapoliisin päättelytaitoja. Metsä pitää
nähdä puilta, eikä kopeaa reduktionismia ja fakki-idiotismia enää pitäisi vaatia väitöskirjoissa.
[Vapausasteisesta determinoidun vastakohtana käytetään termiä kontigentti.
Informaation eräs ominaisuus on invarianssi, ts. sen merkitys ei riipu
varastointi- ja siirtotavasta. DNA on yksi vaihtoehto, joskin käsittämättömän
stabiili, tehokas ja robustin toimintavarma.]
Osoitteissa www.jinfo.org/Nobel_Prizes.html
<http://www.jinfo.org/Nobel_Prizes.html>;
www.dorledor.org/nobelmedphys.html
<http://www.dorledor.org/nobelmedphys.html> tai www.science.co.il/Nobel.asp <http://www.science.co.il/Nobel.asp>
voi tutustua 150 juutalaissyntyiseen nobelistiin. (Yli 20 % nobeleista on siis osunut alle 20 miljoonan hengen eli 0,25% väestönosalle.) On merkkillepantavaa,
että "peer pressure"
-muuria päin, niin ID-paradigman kuin tieteellisen katastrofismin tai rappeutumisteoriankin puolesta, ovat
alkaneet uskaltautua juuri juutalaiset toisinajattelijat (Berlinski,
Safrati, Spetner jne.).
Platonin Akatemian pääsisäänkäytävän yläpuolella oli
kirjoitettuna teksti: Meedeis ageomeetretos
eisiito (ei-matemaatikoilta pääsy kielletty).
Sittemmin nimi vakiintui kymnaasina (gymnasion),
jollaisia käytettiin nuorison sekä älylliseen että liikunnalliseen
aktivoimiseen. Ateenan liepeillä oli kolme tällaista laitosta, joiden nimet
elävät yhä kaikissa kulttuurikielissä. Ne olivat Akademeia,
Lykeion ja Kynosarges. Siis
akatemia, lyseo (lukio) ja, kuin johtopäätöksenä vuosituhantisesta
henkilö-kemian reaktiivisuudesta, kyynillinen.
Jospa matematiikka on sittenkin inhimillisten
skismojen takana tieteen kuningatar? Onko solu insinööritaidetta?
Pauli Ojala
Kirjoittaja on biokemisti, joka hakee painatuslupaa evoluutiokriittiselle
väitöskirjalle
Molekyylibiologian suunnittelusignaaleja?
Professori Matti Leisola tavoitteli Kemia-Kemi-lehden
2/05 kolumnissa valistuksen ajan uskalla ajatella -eetosta. Vapaus ja vastuu,
valta ja
velvollisuus käyvät käsi kädessä. Miksi molekyylibiologiaan vihkiytyneet eivät
voisi kiihkottomasti, ilman materialistista viritystä, tunnustaa solun
älykkäitä ja täydellisyyttä hipovia järjestelmiä?
Evoluutio sai pitkään nostetta luulosta, että soluja syntyy alinomaa itsestään
elottomasta materiasta. Suomenkielisen evolutionismin isä Ernst Haeckel (1834-1919) piirsi ihmissikön ja kalansikiön identtisiksi, mutta tekaisi myös
1920-luvulle saakka kierrätetyn kuvasarjan monera-eliöiden
elinkierrosta mudasta soluiksi. Jatko-opintojamme suunnittelevat virkamiehet
oppivat aikanaan solun ja sen organellien olevan kuin luumukiisseliä. Tänään
puhumme kasvavasta listasta valkuaisainesakkaa, joita voi hyvällä syyllä kutsua
proteiinikoneistoiksi. On spliseosomia, proteosomia, syksosomia, polarisomia, replisomia jne.
Helsingin yliopiston hylkimää, TKK:ssa pidettyä solukoneistoja kuvannutta
luentosarjaa mainostettiin bakteerimoottorin kuvalla. Kuva ei ollut aivopesua
vaan elektronimikroskopiaa; biokoneet ovat aina nanokoneita. Todellisuuden
pureman saa Vibrio-bakteerin perämoottorista, joka
pyörii 100 000 kierrosta minuutissa. Viime vuosiin saakka 95:ttä prosenttia
perimästämme on kutsuttu roska-DNA:ksi. Ei enää.
Solu on kaikilla tasoilla täynnä järjestynyttä kompleksisuutta.
Juutalaiskristillisen luomisuskon kaanonissa eli mittatikussa usein esiintyvät
numerot 7 ja 12 liittyvät oudon useasti ja oudon monella tasolla solubiologian
kivijalkoihin, sekvenssidatan infoähkyssämme.
Lihassupistus on kalsiumsäädelty ja siinä vallitsee 7-kertainen ko-operatiivisuus. Ilmiön saavat aikaan 7 aktomyosiiniyksikön välein asettuvat proteiiniryppäät.
Myosiinin ja myös muiden superkierteiden salaisuus on luvussa 7. Yksittäinen
alfakierre tekee yhden kierroksen noin 3,6 aminohappotähteen matkalla. Se ei
kuitenkaan pidä muotoaan ilman kontekstia, ellei kierteitä sitten ole kahta
kiertymässä toistensa ympäri. Tällöin rasvaliukoiset aminohapot sojottavat
toista peptidiketjua kohden tasan 7 aminohapon välein.
Alfa-aktiinin aminohapposekvenssi on 100-prosenttisen
identtinen ihmisestä rottaan ja pyhään lehmään. Tämän perusproteiinin
ihmisgeenissä on 7 koodaavaa DNA-aluetta kuin standardoinnin huipentumana.
Aktiini on kierrätettävä biopolymeeri, joka käyttää filamenttimuodostuksen
käynnistykseen 7 alayksiköstä muodostuvaa biokoneistoa.
Proteiinien laskostamisessa auttavat kaperonientsyymit
ovat luonnon "esiliinoja", jotka estävät valkuaisaineita saostumasta.
Ne esiintyvät 7 alayksikön "tynnyreinä" ja korjailevat aggregoituneita holhokkejaan ATP:n energian avulla,
hydrolysoimalla "soluvaluuttaa" 7 yksikön sarjoin.
Suurin osa ulkomaailman ärsykkeistä vastaanotetaan 7-transmembraaniperheen
reseptoreilla. Solun signaalinvälityksen vahvistinlaitteet siis ankkuroituvat
solukalvoon läpäisten sen 7 kertaa.
Voisivatko molekyylibiologian lukuhavainnot täyttää ID-paradigman
spesifisen kompleksisuuden ja kontingenssin
vaatimuksia? ID:llä (Intelligent
Design) tarkoitan älykkääseen suunnitteluun (eikä sattumanvaraiseen
bioinformaation kasaantumiseen) viittaavia molekyylikoneistoja. Sekvenssidatan
tulvassa vaaditaan salapoliisin päättelytaitoja. Metsä pitää nähdä puilta, eikä
kopeaa reduktionismia ja fakki-idiotismia
enää pitäisi vaatia väitöskirjoissa.
Jospa matematiikka on sittenkin, inhimillisten skismojen takana, tieteen
kuningatar? Onko solu insinööritaidetta?
Pauli.Ojala@gmail.com
Pelasta elämä - luovuta verta!
Safe a Life - Donate Blood!
Jos painovoima
loppuisi NYT! niin milloin se vaikuttaisi miljardin valovuoden päässä olevassa
kohteessa? Tangentin suuntaisesti.
Valovuodet eivät ole ajan yksikkö.
Valovuosi mittaa etäisyyttä, ei historiaa.
Edes valonnopeus ei mahdollisesti olekaan vakio ja saattaa rapistua asymptoottisesti arvoon 300 000 km/s.
Mutta "gravitonia" ei ole vielä löydettykään. Se on liian nopea. Ajan lyhyt hysteria.
ûM˙Mû
If Gravitation would stop to exist NOW! When would it be seen in a remote star?
Straight via tangentia.
Light years are not a measure of time or history, but of distance.
Even the speed of light may not be constant, after all, and may decay asymptotically to 300 000 km/s.
In contrast to the Photon, the "Graviton" has not been even found yet. It is so fast. The short hystery of time.