Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyfs
KANAVA-LEHTI
Kanava-lehteen lähetettyjä mielipide-artikkeleita
Läpimenneet (0/1) kursiivilla
Lähetetty 6.5.2004
EVOLUTIONISMIN TAISTELEVASTA LUONTEESTA
Latinassa on sanonta non multa sed multum. Tämän tutkijan kultaisen säännön mukaan ei pitäisi esittää monia erillisiä todisteita, vaan määrällisesti paljon samoista harvoista esimerkeistä.
Professorit Portin ja Enroth luettelevat tyhjentäviä todisteita evoluutiolle biologian laidasta laitaan. Määrällisesti paljon he käyttävät ad hominem – argumenttia "hämmästyttävän tietämätöntä" Kimmo Pälikköä ivatessaan.
Opettajani Kimmo Pälikkö on toki vain itseoppinut ja luonnossa liikkuva taidemaalari. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hän tuntee professoreita paremmin, millaista liturgiaa koulukirjatasolla evoluutiosta popularisoidaan. Ehkä Suomen tunnetuimpiin kuuluva postikorttitaiteilija tuntee suurten painosten ongelmat.
Otan vain yhden oppihistoriallisen esimerkin evoluutiotodisteista. Tällä onkin sitten ollut sitäkin kohtalokkaammat yhteiskunnalliset vaikutukset.
TIEDEVILPIN KIERRÄTTÄMISTÄ
Enroth kirjoittaa: "Kaikki evoluutiosta kiinnostuneet biologit tietävät Haeckelin ottaneen [alkiokuvissa] liikaa vapauksia." Koululaisille harhaanjohtamista ei kuitenkaan ole viitsitty kertoa. Juuri tämä auktoriteettien kyynisyys tiedevilppien äärellä luo painostavan pelon ilmapiirin meille biotieteiden opiskelijoille.
Osoitteissa
HAECKEL TEKI VILPPIÄ SYSTEMAATTISESTI
Haeckel oli naimisissa serkkunsa kanssa kuten Darwinkin. Darwin lahjoitti Haeckelille manttelinsa ihmisen evoluutioon pioneerina, kun Haeckel oli kuvannut miten hänen vaimonsa kuoli Ernstin 30-vuotissyntymäpäivänä. Haeckel ei kyennyt osallistumaan edes hautajaisiin, vaan purki katkeruutensa tiedekirjoihinsa. Jos Darwin työskenteli 3 tuntia päivässä, niin Haeckel nukkui läpimurtoansa tehdessään 3-4 tuntia päivässä.
Haeckelin kasvopiirroksissa gorillan ja papualaisen välillä ei juuri ollut eroa. Ceylonilaisen pääkallo asettui saksalaisen ja simpanssin väliin. Germaanisen rodun aivokudos oli paljon suurempi ja poimuttuneempi kuin alempien ihmisrotujen. Puuhun piirrettiin neljä oksaa; yhdellä istui simpanssi, toisella oranki, kolmannella gorilla – ja neljännellä neekeri.
Mustaihoisen sielu oli lähempänä lammasta tai koiraa kuin Välimeren ihmisrotua.
Haeckel nimesi ja piirrätytti ensimmäisen esi-ihmisen - ennen sen löytämistä. Haeckel oli myös panseksualisti, joka piirteli muusaansa mallina käyttäen alastoman naisen ympärille kuolaavia apinoita. Juutalaissyntyisen Stephen Jay Gouldin (1942-2002) hienoimpia todistuksia oli rekapitulaatio-opin vaikutuksen osoittaminen psykoanalyysin ja
atavistisen kriminologian taustalla. (Gouldilla oli avoimena tapanaan kritisoida etenkin muita juutalaissyntyisiä tutkijoita.)
Haeckel piirsi kymmenien kuvien sarjan joka todisti, miten Monera-eliöitä alituisesti syntyy elottomasta materiaalista. Louis Pasteurko (1822-1895) muka kumosi lopullisesti uskomuksen, että matoja, kärpäsiä, hiiriä jne. syntyisi itsestään raadoissa ja kellareissa? Sterilisaatiokokeilla ei ollut kysynnän ja tarjonnan lakia puolellaan, Lamarckin (1744-1829) ja Goethenkin (1749-1832) "tuloksia" ihailtiin enemmän.
Britti Thomas Henry Huxley (1825-1895) sanoutui Haeckelin väärennetyistä Moneroista irti, vaikka oli itse antanut niille latinankielisen nimen. Englanninkielisistä Haeckel-käännöksissä Unescon 1. johtajan Julian Huxleyn (sekä Aldous Huxleyn!) isoisä poisti sekä Monerat, että Haeckelin ateistisen Monismi-polemiikin.
Näyttääkin siltä, että Thomas Henry Huxley keksi terminsä a-gnostismi paitsi kirkkoa, myös mannermaista naturalismijulistusta toppuuttelemaan. Jos Huxleytä oli Darwinin bulldog, niin Haeckel oli vähintään rottweiler.
HAECKEL MONISMIN JA FASISMIN ISÄNÄ
Juuri Haeckel pönkitti sekavan Gobineaun (1816-1882) arvovaltaa ja tuli "edistäneeksi" suomalaisten mongolien asiaa. Finnenfragessa kysymys oli vain siitä, olivatko myös baijerilaisetkin synkänjunttia suomalaista mongolisukua. Erityisen vahingoniloisesti suomalaisten sekoittaminen lappilaisiin vastaanotettiin ruotsalaisen "germaaniheimon" piirissä. Ehkä väärinkäsitys on yhdentekevää Enrothille ja Portinille, mutta suomalaisten mongolisuudesta "tiedettiin" Ruotsin tietosanakirjoissa 50-luvulle.
Adolf Hitler komensi Max Jakobsonin mukaan Ribbentropia tarkkailemaan Moskovankäynnillään erityisesti Stalinin korvanmuotoa, koska Hitlerin täytyi päästä varmuuteen siitä, onko tämä juutalainen. Mahtaakohan ensimmäinen RUK:n käynyt suomenjuutalainen, tulenjohtaja Jakobson, tietää, että korpraali oli kansatieteellistä tyyppiä Haeckelin varjossa näin käskiessään?
Otavan Suuri Maailmanhistoria (17/1986, s. 278) on täysin väärässä uskotellessaan ettei Hitlerin järjenjuoksua voi selittää kuin hullu logiikka. Hitler oli koulukirjojen tuote.
Fasismin syiden nimekkäimmät tutkijat jättävät Ernst Haeckelin joko vähälle huomiolle tai huomiotta. Haeckelin merkitystä aliarvioivia tutkijoita ovat mm. Shirer, Bannister, Griffin, Harrington, Holton ja Mosse. Ei siis ihme, ettei Eero Kuparinen muuten typerryttävässä teoksessaan Alexandriasta Auschwitziin (1999) mainitse Haeckeliä hänkään.
Daniel Gasman on kuvannut Haeckelin umpimaterialistisen Monistien liigan suurena profeettana, joka 50 professorinvuotensa ohella saarnasi vuokratuissa halleissa rahvaalle. Haeckelillä oli myös ensimmäisenä totaalinen ohjelma juutalaisongelmaan: Kaikki saksanjuutalaiset karkotettakoon oppituoleistaan!
Lopulta Haeckel testamenttasi auktoriteettinsa Thule-seuralle. Okkultistisen Thulen merkitys Hitlerin valitsijana Saksan demokratian lehmänkauppoja tehtäessä on epäkiitollinen tutkimusaihe, mutta liikkeen kansainvälisyys ja ulkomaisen rahan merkitys SA:n rahoittajana Saksan hyperinflaation aikana on kääntämättä jäänyt kivi.
Monismi julisti että juutalaiset – monoteistisen jumalan ja kristinuskon keksijät – olivat vastuussa transendenttisesta dualismista ja siten lännen rappiosta. Juutalaiset edustivat kapinaa luontoa ja vahvemman oikeutta vastaan. Juutalaiset olivat dekadenssin syy. Mm. Haeckelin läheiset seuraajat Jules Soury ja George Vacher de Lapouge vaativat juutalaisten tuhoa jopa Ranskassa. Nietzche voi kuulostaa natsismilta, mutta Jumalaa ei tapettu runokirjoilla, vaan tieteen bestsellereillä.
Olen skannannyt Haeckelin vuonna 1912 suomennetun Maailmanarvotukset osoitteeseen
DARWINISMI VAI HAECKELISMI?
Väitän, että Suomeenkin rantautui Haeckelin vulgaarievoluutio, eikä suinkaan sofistikoituneempi darwinismi. Oppihistoriamme tuntemus on anakronistista. Ne ruumiin jäsenet, jotka ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme: Tosiasiassa dosenttimme eivät yleensä tunne edes Haeckelin nimeä.
J.E. aro kirjoitti vuonna 1907 kirjassaan "Kehitysoppi nykyisellä kannallaan":
"Mutta sitä kiivaampia taistelupukareita oliwat hänen [Darwinin] kannattajansa, etenkin äsken mainitty Huxley Englannista ja Ernst Haeckel Saksasta. Warsinkin wiimemainittu on saanut aikaan, että "darwinismi" niin nopeasti lewisi Euroopan mantereella, joskin toiselta puolelta hänen liiallisuutensa kautta taistelu myöskin on käynyt tawallista kiiwaammaksi ja monasti siirtynyt aiwan ulkopuolelle itse pääkysymystä. Epäilemättä juuri Haeckelin kautta darwinismi on tullut meilläkin laajemmissa piireissä tunnetuksi."
Olen löytänyt saksalaisten eetikkojen avustuksella suomalaisten pioneerien vuosisadan vanhaa kirjeenvaihtoa Haeckel-museosta. Kannustan ottamaan yhteyttä Itäsaksan Jenaan.
Evoluutio on paradigmamonopoli ja havaintosuodatin. Se on kaikenselittävä biologian yhtenäisteoria, joka on helppo verifioida mutta vaikea falsifioida. On jotenkin ikävä wieninjuutalaista puuseppää Popperin Kallea.
Evoluution äärellä on saatu askarrella sekä äärioikeiston että äärivasemmiston kulttuuri-ilmiöissä. Isämme luovivat taitavasti suurvaltojen välissä – on häpeällistä että vaalimme Haeckelin nostalgista muistoa koulukirjoissamme!
Kyse ei ole periaatteesta "survival of the fittest", vaan periaatteesta "survival of the fakest". Molokin-pelkoa luo se, että sikiöväärennöksiä kierrätettiin 130 vuotta, siis siihen saakka kun ihmisalkuja on opittu hyödyntämään taloudellisesti. Kantasolujen kohdalla kyse on tutkimussuunnan valinnasta, niitä kun löytyisi myös luuytimestä, istukasta - ja oikeastaan melkein jokaisesta kudoksestamme. Koeputkihedelmöityksien suuresta määrästä johtuen ihmisalkioiden käsittely ja näiden potenttien solujen viljely toki osataan paremmin, mutta mikä on yhteiskunnan mahdollisen brutalisaation epäsuora hinta?
GOULD, SSS JA REENPÄÄ-PALKINTO
Irvailusta huolimatta Pälikkö nostaa aivan oikein esiin Stephen Jay Gouldin Haeckelin tunnetuimpana kriitikkona. Juutalaissyntyinen Gould palkittiin pian Olli Ainolan Suomalais-Saksalaista Seuraa (SSS:ää) kritisoineen M.O.T. TV-ohjelman jälkeen 8:lla Yrjö Reenpää –palkinnolla vuonna 1999. Gould oli viimeinen oppihistorioitsija, joka kirjoitti ilman tietokonetta ja oikoluki kirjansa alaviitteisiin ja hän teki jo tuolloin kuolemaa.
Nuori tohtori Markku Jokisipilä (soutumaajoukkueemme valmentaja) on kuvaillut kirjasessaan "Hitlerin avulla idän barbaareja vastaan" (1999) SSS:n ohjaamia SS-rekrytointeja ulkomaille yms. SSS:n viimeiseksi jäänyt puheenjohtaja on todellakin Suomen Kulttuurirahaston kunniapresidentti.
Voihan olla niin, että Reenpää on Rytin tavoin syntipukki. Tästä huolimatta Suomen tunnetuimman tiedepalkinnon nimeäminen Natsien liehakoijien ja mahdollisesti Suomeen kaavaillun nukkehallituksen mukaan on paitsi idioottimaista, myös osoitus yliopistosukujen epädemokraattisesta vallasta. Voi konsensuksemme ummehtuneisuutta!
Paha kello kauas kantaa. Onko pienellä maalla tosiaan varaa nilkkimäisyyteen näin symbolisessa asiassa?
Pauli Ojala
Biokemian noviisi
Lisää aiheesta:
THE
SCIENTIFIC ORIGINS OF NATIONAL SOCIALISM
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Gasman.htm