Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
→ HAASTE - CHALLENGE ←
Dinoglyyfit - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man: Dinoglyphs.fi
Sellaista oli elämä patriarkkojen aikaan
Postkatastrofaalinen Jobin kirja
The Post Catastrophic Book of Job
http://www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=257
Sano syntyjä syviä. Jobin kirjan kuvaus onkin teknisissä yksityiskohdissaan ja suuressa iässään vertaansa vailla oleva lähde kerettiläiselle syntyihin ("genesis") kiehtoutuneelle. Tämä on essee Jobin ja Genesiksen intertekstuaalisuudesta ja Jobin tarkempi kuvaus muinaisen ihmisen metallurgiasta, umpilouhoksista, koiran ja hevosen kesyttämisestä, maidon hapattamisesta, urbanisaatiosta ja luolamiehistä luolalapsineen, Arabian rämeistä – ja useammista viittauksista jäähän, lumeen, pakkaseen (sekä mannerjäätikköön) kuin koko muussa raamatussa yhteensä. Ilmastonmuutos. NYT!
Tunnusomaista Jobin kirjan kommentaarien tekijöille on, että jokainen tietää kirjan tarkoituksen - tuntuvat vain olevan tuosta tarkoituksesta kovin eri mieltä. Jobia on tutkittu vuosituhannet, mutta tutkijat tekevät saman aineiston pohjalta päinvastaisia teologisia johtopäätöksiä. Jos Jobin teologia on siis niin vaikeaa, miksei jätettäisi se sikseen ja keskityttäisi ensin kirjan tekniseen puoleen, kielikuvien ja runojen fysikaaliseen alkuperään? Kirja on runoista huolimatta läpikotaisin realistinen luonteeltaan ja näkisin tälläisen lähestymistavan juuri kirjan tilinpäätöksen (luvut 38-41) hengen mukaisena.
VT:n kolmesta kategoriasta Jobin kirja luokiteltiin yleensä niin sanottuun viisauskirjallisuuteen Psalmien, Sananlaskujen, Saarnaajan ja Valitusvirsien kirjojen kanssa (1). Tulemme jatkossa esittämään perusteita sille, että Jobin kirjan todelliset kytkennät ovat Genesikseen. Juutalaiset itse asettivat kirjoituksensa kronologiseen järjestykseen, jolloin Job seurasi Pentateukkia. Omissa käännöksissämme tämä järjestys poikkeaa räikeimmin juuri Jobin kohdalla, joka on otettu kokonaan historiallisten kirjojen kastista (pentateukki - tuomarit - Samuel - kuninkaat - aikakirjat - pakkosiirtolaisuuskirjat) pois ja liitetty Psalmien alkuun.
Jobin kirjan nimi voisi oikeastaan kuulua: "Sellaista oli elämä patriarkkojen aikaan". Kirjan tapahtumat ajoittuvat mitä ilmeisimmin aikaan ennen ennen Israelin vakiintumista kansaksi, vieläpä aikaan ennen Aabrahamin valintaa. Kirjassa ei ole ainoatakaan viittausta Israeliin, temppeliin, tuomareihin, kuninkaisiin, profeettoihin, Moosekseen tai Aabrahamiin, eksodukseen, luvatun maan valloittamiseen tai pakkosiirtolaisuuteen, eipä edes kymmeneen käskyyn tai mihinkään muuhunkaan Mooseksen lakiin. Uhrikäytäntökään ei ole vielä selkeytynyt, kuten ensimmäisestä ja viimeisestä luvusta näkee. Kirja tuntuu olevan ikään kuin irti kaikesta, mikä mahdollistaisi sen sijoittamisen. Viidennessä Mooseksen kirjassa ja Jesajassa esiintyy identtisiä lauseita Jobin kanssa, mutta emme voi automaattisesti hyväksyä niiden tutkijoiden ajatusta, että Job lainaisi kahta edellistä. Asia voi aivan yhtä hyvin - itse asiassa sujuvamminkin - olla toisin perin.
Jobin kirja on ongelmallinen myös syystä, että sen kielikuvia on rakenneltu sen lukuisien kielitieteelle harvinaisten tai tuntemattomien sanojen varaan. Heprean kielessä ei ole olemassakaan meidän tuntemiamme runomittoja, mutta Kalevalan tavoin Jobissakin käytetään toistoa. (Mikä muuten C.S. Lewisin mukaan on ainoa tapa mitata runoa kielestä toiselle.) Rytmisten stanzojen puutteesta huolimatta Jobin kirjan dialogit ovat enimmäkseen runoutta, kun niitä sitovat selitykset taas ovat lähinnä proosaa. Jumalaa kutsutaan kirjan proosa-osissa nimellä Jahve, kun taas runoissa häntä kutsutaan usein nimillä El, Eloah tai Shaddai. Tämä tuntuisi viittaavan jonkinlaisen toimittajan olemassaoloon, joka olisi muotoillut kokonaisuuden erillisistä vuorosanoja sisältäneistä dokumenteista.
Monet niistä kielitieteellisistä piirteistä, joissa jobin kirjan kieli eroaa standardi-hepreasta, esiintyvät muissa seemiläisissä kielissä. Jobin heprea käyttää sekaisin mm. päätteitä, jotka löytyvät arabiasta, arameasta, edomista, foinikiasta tai ugaritista. Voisiko tämä kertoa kirjan tekstilähteiden suuresta iästä, jolloin puhuttiin vielä seemiläistä kantakieltä? Koska vastaavaa kieltä ei enää ole olemassa, arvelevat tutkijat yleensä Jobin heprean tulleen jonkun muun kielen muuntelemaksi. Tämän teorian ongelma on siinä, että pitäisi ottaa huomioon useita eri kieliä selittääkseen kaikki kielen poikkeavuudet.
Oliko Job juutalainen? En usko että oli. Mikäli kyse olisi valitun kansan jäsenestä, olisi oman luuloni mukaan tekstiin liitetty sukuluettelo. Oman kansansa Jumala laskee, mittaa ja punnitsee.
"Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Ei ole maan päällä hänen vertaistansa. Hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa?" (1:8.) Mikä teki Aabrahamista valitun kansan patriarkan Jobin ohitse? Valinnassa on kyse makuasiasta. Ulkopuolisten silmissä rakkaus on sokea ja näön rahtunenkin omissa silmissä olevan kauneuden sumentama. Toisen itsenäisen persoonan valintaa voi olla vaikea ymmärtää. Tuohon aikaan ei ollut Jobin voittanutta eikä Jordanin ylittänyttä. "Ei ollut maan päällä Jobin vertaista". Suuri mysteeri onkin juuri se, miksei häntä koetukset kestettyään valittu. Genesiksessä Aabrahamin uskoa kyllä koetellaan ja hänet havaitaan uskolliseksi, mutta sielläkään ei mainita mitään järkiperäistä syytä sille, miksi juuri Aabraham. Moosekselle sanottiin myöhemmin erämaavaelluksen kulminaatiopisteessä: "Ja minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, armahdan, ketä armahdan." (2 Moos 33:19.) (3)
Tarina alkaa sanoin: "Oli mies..." Samaa tyyliä käytetään Vanhassa Testamentissa sekä fiktiivisestä (2 Sam 12:1), että todellisesta henkilöstä (1 Sam 25:2). Virallisesti emme tiedä, kuka kirjoitti Jobin kirjan. Emme myöskään sitä, missä kirjoittaja eli. Ei ole edes täyttä varmuutta siitä, missä Jobin kotimaa Uus sijaitsi (4). Raamatussa mainitaan muutama Uus-niminen mies. Ensimmäinen oli Kansojen Taulussa mainittu Aramin poika (Gen 10:23, kahdesta nelikieliseen Jeesuksen todennäköisestä puhekielestä arameasta tunnettujen aramealaisten kantaisä), joka oli Seemin, joka taas Nooan poikia. Toinen taas oli Aabrahamin veljenpoika (Gen 22:21) ja kolmas huurilaisen Seirin pojanpoika, Seirin joka asettui ensimmäisenä sittemmin Eesaulle joutuneille ja edomilaisten alueeksi jääneille Seirin vuorille. Luullakseni Jobin Uusi ei ollut nimenä uusi. Uusin maa viitannee Kansojen Taulun Ukko-Uusiin. Valitusvirret 4:21 liittää Uusin maan nimen Edomiin: "Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa!" Jae sisältänee kuitenkin ajatuksen, että kyseisellä alueella oli Uusin nimi jo ennen, kuin edomilaiset asuttivat sen. Edellinen Uus ei siis ollut nimensä mukainen, vaan eli Genesiksen mukaan jo ammoisina aikoina, jälkimmäinen huomattavasti myöhemmin.
Jobin kirja otetaan usein esille ns. "kärsimyksen ongelman" äärellä. Kärsimyksen olemassaolo on ongelma vain Jobin kaltaiselle ihmiselle, joka uskoo sekä Kaikkivaltiaaseen, että Kaikkirakastavaan Jumalaan. Kirjassa saostuu uskon koetus sen ankarimmassa muodossaan: vanhurskaimmassa ihmisessä, joka joutuu kestämään pahimpia onnettomuuksia. Viime kädessä kärsimystä yritetään ymmärtää, paitsi sen kasvattavasta päämäärästä, myös sen alkuperästä lähtien. (Minkä näemme myöhemmin liittyvän läheisesti Genesikseen.) Englannin kielessä on sana ignore. Kirjan johtopäätöksiin on vaikea päästä käsiksi, koska Jumala näyttää jättävän vastauksessaan koko keskustelussa esitetyn kysymyksen huomioon ottamatta. (Jos luku 26 olisi kolmen kierroksen puheiden tilinpäätös, ei Jumalan vastaus kuitenkaan jatkaisi tangenttia pitkin aiheen ohi. Silloin yhdistäväksi yksityiskohdaksi muodostuisi Leviatanin kuvaus.) Jumala tavallaan ylittää varsinaisen keskustelunaiheen. Ihmiskeskeinen ongelma sivuuttaa usein Jobin kirjan Jumala-keskeisen sanoman.
Jobin arvellaan tämän tästä olleen jonkinlainen Havukka-ahon ajattelija ja runoniekka Edomista. Edom eli Eesau sai kuitenkin alkunsa Iisakista, joten Edomin kantaisienkään ei enää väitetä eläneen yhtä vanhoiksi kuin Job (5). Martti Lutherinkin kertoimet saavat tippua pykälän hänen kehuessaan Jobia suureksi heprealaiseksi teologiksi, ellei hän sitten "heprealaisella" viittaa ainoastaan kielisukuun.
Jobin nimen merkitys on niin ikään epäselvä, mutta sen on arveltu tarkoittavan vihattua tai vainottua. Se näyttää olevan maskuliininen (miehinen) vastine Gen 3:15 feminiiniselle maininnalle "VAINOSTA" joka pantiin käärmeen ja vaimon siemenen välille. Passiivisena partisiippina Job olisi tuon paineen ja vainon kohde. (Kilpaileva vaihtoehto kuuluu: "Missä on isä"?) Uusin ohella sanat Sabalaiset, kaldealaiset ja Oofir kytkevät Jobin kirjan Genesiksen Kansojen tauluun (Gen 10).b Vanhin arkeologinen viittaus samannimiseen mieheen on Egyptistä 1900-luvulla eKr.
Lausuin Suomen 75 v. Itsenäisyysjuhlissa koulussa runon Rajalla. Siispä
"Raja railona aukeaa, edessä Aasia, itä.
Takana länttä ja Eurooppaa, varjelen vartija sitä.
Takana kaunis isänmaa, Kaupunkein ja kylin.
Sinua poikasi puolustaa, Maani, aarteista ylin.
...
Synkeä, kylmä on talviyö, hyisenä henkii itä.
Siel’ on orjuus ja pakkotyö, tähdet katsovat sitä.
Kaukaa aroilta kohoaa Iivana Julman haamu.
Tuonen henki se ennustaa: Verta on näkevä aamu.
…
Raja railona aukeaa, edessä Aasia, itä.
Takana länttä ja Eurooppaa, varjelen vartija sitä."
Näin sanaili siis Uuno Kailas runossaan Rajalla. "Tämä mies oli kaikista Idän miehistä mahtavin", kertoo kirjan toimittaja (Job 1:3). Juutalaiset suhtautuivat "Itään" vielä voimakkaammalla varauksella kuin suomalaiset omaan itänaapuriinsa (9). Kaikki paha ja ylivoimainen tuli Idästä. Jordanin tuonpuoleinen maa oli itää (Tuom 6:3, Gen 29:1). Jobin kirjan toimittaja viittaa Jobin hurskauteen mielestäni apologeettisessä mielessä: Job asui Idässä, vieläpä muinaisessa idässä. Hän oli vieläpä pelottavan idän mahtavin mies - ja tunsi tästä huolimatta ainoastaan yhden Jumalan. "Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkojensa keskellä, niin kuin se joka murheelliset lohduttaa", kertoo Job itse asemastaan. (Job 29:25.)
Job ja hänen ystävänsä olivat aikansa liikemiehiä. Asemaan nähden on mielenkiintoista, että kehnoudestansa huolimatta lohduttajilla ei ollut Jobin luota kiire minnekään. Entisaikoihin suhtauduttiin ajankäyttöön eri tavalla. Voi kysyä, ovatko modernin teknologian monet aikaa säästävät keksinnöt tehneet ihmisen kiireettömäksi? "Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet. Jobin kärsivällisyydestä te olette kuulleet ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet." (Jaakob 5:11.) Nämä olivat vanhoja, mutteivät aina kovin hyviä aikoja.
VIITTAUKSET GENESIKSEEN JOBIN KIRJASSA
Genesiksen yhteentoista alkulukuun viittaavia jakeita ovat muun muassa Job 31:33: "Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomustani, kätkenyt poveeni pahat tekoni?" (Vrt. uusi käännös: "En ole peittänyt syntejäni, niin kuin monet tekevät...") Samanoloiselta kuulostavat jakeet 5:5-7: "Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa. Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan ja kipinät, liekin lapset ("Resefin pojat"), lentävät korkealle." (Katso myös 15:14 ja 25:4.) Job ystävineen käytti kärsimyksen syytä käsitellessään puheessaan sanontoja, jotka viittaavat Eedenin syntiinlankeemuksen tapahtumiin. Lankeemuksen salaaminen, maan kiroaminen ja fyysisen kivun tulo maailmaan, etenkin heti ihmiselämän alussa, ("syntyminen vaivaan") näyttävät olleen fraasinomaisia sanontoja. Ensimmäinen jae voitaisiin myös kääntää suoraan: "Olenko Aadamin tavoin peitellyt rikkomuksiani", sillä Aadamin nimi merkitsee todellakin suoraan käännettynä ihmistä. Raamatun alkukielissä erisnimet voivat olla myös yleisnimiä, eikä isoista alkukirjaimista saa käännöstyöhön apua, koska niitä ei ole. Orjantappuroihin viittaa myös Job 30:40: "‘jos... niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa.’" Toisaalta Genesiksen luku 22 on kuin Jobin kirjan miniatyyri. Tämän luvun jälkeen good-ol’-Abe ei myöskään ollut enää koskaan entisensä. Aabrahaminkaan absurdi kärsimys ei ollut selkeästi syntisen rangaistusta eikä pyhän opastusta.
"Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä, hyppysellinen savea olen minäkin" (33:6). "...Saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa... ennen kuin aamu ehtooksi muuttuu, heidät muserretaan" (4:19-20). "Sinun kätesi ovat minut luoneet ja tehneet, yhtä kaikki minut perin juurin tuhoat. Muista, että sinä olet muovaillut minut kuin saven, ja nyt muutat minut tomuksi jälleen" (10:9). "Maasta sinä olet ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman", kuului Jumalan kirous Genesiksen syntiinlankeemuksen jälkeen. Jobin aikalaiset muistivat Aadamin alkuperän ja tiesivät ihmisen arvokkuuden riippuvan yksinomaan Jumalan kiinnostuksesta ihmisestä. Vain Jumalan henkäys voi tuoda tomuun sisältöä ja elämää. Job ja Jobin "ystävät" siis käyttävät Jumalasta nimiä El, Eloah ja Shaddai, mutteivät sanaa Jahve. Luulen että Jumalan yleisluontoiset ja Kaikkivaltiuteen tai luomiseen viittaavat nimet kertovat nekin osaltaan kirjan iästä. (Jahven käyttämättä jättäminen voisi periaatteessa viitata juutalaisuuteenkin, koska siinä Kymmenen Käskyn Herran nimen turhaan lausuminen tulkittiin myöhemmillä vuosisadoilla varsin pinnallisesti.)
"Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut" (33:4). Rinnakkainen kohta Genesiksessä on toisen luvun jakeessa 7: "Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu."
Adamista poiketen Job ei jäänyt syyttelemään vaimoansa onnettomuuksistaan, vaikka hän tiesikin omalta osaltaan olevansa syytön. Aikojen saatossa kirkkoisät ovat leimanneet Jobin vaimon mitä suurimmaksi Kiusaajan välikappaleeksi, mutta Job puhuttelee tätä varsin ystävällisesti: "Sinähän puhut kuin houkka vaimo". Job ei siis sano, että vaimo olisi houkka tai läpeensä paha, vaan että hän välillä puhuu kuin olisi sellainen. On erikoista, että vaimon toistama lause "kiroa Jumala ja kuole", kuuluu kirjaimellisesti: "siunaa Jumala ja kuole" (1:11; 2:5, 9. Vaimohan kehottaa miestänsä Eevan tavoin täsmälleen siihen, mitä Saatana oli kahteen kertaan ennakoinut tapahtuvaksi.) - Joku onkin ehdottanut, että suurin koettelemus joka Jobia kohtasi, oli jättää tämän nalkuttava eukko henkiin...
Job tunnetaan kärsimyksistä ja paiseistaan. Vedenpaisumuksessa sekoitettu maaperä on saattanut olla post-katastrofaalisille sukupolville arvaamaton infektioiden lähde häiriintyneen ja esilletulleen maaperän mikrobiston vuoksi.
"Sen jälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä. Job lausui ja sanoi: ‘Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: ‘Poika on siinnyt’(10). Se päivä muuttukoon pimeydeksi, älköön Juma korkeudessa sitä kysykö, älköön valonsäde sille paistako. Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, pelästyttäkööt sen päivänpimennykset. Sen yön riistäköön pimeys, älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun..." (Job 3:1-6.) Vastaavaa yön ja päivän rytmiä tai jakoa ei Raamatussa tapaa kuin luomiskertomuksessa, jolloin valkeuskin kutsuttiin esille ja erotettiin pimeästä niminensä. Vuorokausi olisi mullantuoksuisessa hepreassa synkretistinen käsite, joten koko sanaa ei ole olemassa.
"Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle" (26:7). Samaa termiä käytetään Genesiksen toisessa jakeessa: "Ja maa oli autio ja tyhjä". "...ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme. Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?" (26:14). "Kuiskauksen" voisi kääntää "hengeksi", jolloin yhteys saman Genesiksen jakeen loppuosaan olisi ilmeisempi: "...ja ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui vetten päällä".
"Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa mitä heidän isänsä ovat tutkineet. Mehän olemme eilispäivän lapsia emmekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä" (8:8-9). "Aikaisempi sukupolvi" on kirjaimellisesti "ensimmäinen sukupolvi", mikä on saanut salonkikelpoiset, mutta historiallisen perspektiivin hukanneet teologit vääntelehtimään selityksestä. "Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennen kuin kukkulat?" (15:7.) Edellinen etappi viittaa luomiseen, jälkimmäinen Vedenpaisumukseen. 14:1: "Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo eikä pysy." (Eevan nimihän merkitsi elämää ja patriarkaalisesta ajasta huolimatta hän osallistui tiiviisti nimen antamiseen lapsilleen.) Valitukset iän lyhyydestä eivät ehkä herätä meidän myötätuntoamme kirjan toiseksi viimeisen jakeen valossa: "Tämän jälkeen Job eli vielä sataneljäkymmentä vuotta ja sai nähdä lapsensa ja lastensa lapset neljänteen polveen asti." (Jobin aiemmat lapset olivat kirjan mukaan saaneet surmansa.) Pojasta polvi pahenee. Entäpä, jos Jobin aikaan elinikä oli putoamassa nopeasti ja tämä pelotti? Oli ehkä vaikea ennakoida oman ikänsä pituutta ja suunnitella eläkepäiviänsä. Näemme Genesiksestä, miten vedenpaisumuksen jälkeen sadunomaisen pitkät eliniät romahtivat. Juuri näiden postkatastrofaalisten sukupolvien aikana iän lyhenemisen huomasi parhaiten, isien joutuessa poikiensa arkunkantajiksi.
Millaisiakohan ympäristömyrkkyjä vulkaaninen katastrofi on tuonutkaan pintakerroksiin? En yhtään ihmettele, jos elinikä tippui drastisesti. Vrt. http://www.wwf.fi/ymparisto/vaaralliset_kemikaalit/kemikaalien_haitat/terveysvaikutukset.html
5:22: "Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää." "Kallis aika" on osa seitsenosaista vastoinkäymisten luetteloa, joista huolimatta hurskaan idylliä kuvataan seuraavin sanoin: "Saat huomata, että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä mitään kaipaa. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan, niin kuin lyhde korjataan ajallansa." (5:24-26.) Jos isoisä eli 400-vuotiaaksi ja itse kituuttaa 200, on oma aika kaksi kertaa kalliimpaa, eikö niin? Lohdutushan koski sitä, että nuoresta iästä huolimatta korjataan sopivassa hetkessä lyhteen tavoin. Erilaiset hedelmät kypsyvät eri aikoihin. Jobin kirja päättyy jakeeseen 42:17: "Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena." Vanhukset ovat aina puhelleet lämpimikseen iästä ja säästä. Vedenpaisumuksen jälkeisinä aikoina molemmissa puheenaiheissa lienee ollut koko tukku enemmän asiaa.
Psalmia 90 pidetään psalmeista vanhimpana. Kyseessä on 2. Mooseksen kirjan mukaan 120-vuotiaaksi eläneen "Mooseksen, Jumalan miehen, Psalmi". Sen teorian valossa, että Mooses olisi vanhojen tekstien pohjalta toimittanut yhtenäisen Jobin kirjan (Talmud, Tractate Bava Basra 15a-b), olisi erikoista, että kyseisessä Psalmissa esitellään ensi kerran ajatus elinikien tippumisesta 70 - 80 vuoteen.
"Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää" (36:26). Jobin kirjassa arvostetaan iän tuomaa viisautta ja kokemusta. Elämänkokemusta luulisi todellakin kertyvän enemmän mikäli tuota elämää olisi tullut vietettyä, sanokaamme, viimeiset kolmesataa vuotta. Ilmeisesti vanhuuden seniiliys antoi odottaa itseänsä pidempään, koska antediluviaaniset (vedenpaisumusta edeltäneet) patriarkat saivat ensimmäiset lapsensakin yleensä vasta toisella vuosisadallaan. Presidentti Ahtisaarikin esitti aikanaan vetoomuksen, etteivät yritysjohtajat vetäytyisi viroistansa heti eläkeiän alkaessa. "Vanhuksilla on viisautta, pitkäikäisillä ymmärrystä." (12:12) "Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka kun ihminen maan päälle pantiin?" (20:4) Teemanilaisen Elifaan puhe Job 15:9,10:ssä tuntuisi viittaavan Bildadin tai Soofarin olleen Jobia vanhempi iältään: "Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi? Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi iällisempi." Ajallemme on kuvaavaa, että teitittely, eräs viimeisistä vanhemman tai kokeneemman ihmisen kunnioittamisen tavoista, on katoamassa viimeisestä arvojen ja perinteiden idyllisestä sopukastakin. Siis armeijasta.
Mitä syvemmälle Raamatun historiaan sukellamme, sitä voimakkaammin on kuvattu isien ja poikien välistä suhdetta. "Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa ja hän antoi tälle nimen Seet." (Gen. 5:3. En tiedä, tarkoittaako tämä 130 vuotta "näennäistä ikää" vai ikää luomisesta.) Eenok-profeetan sanotaan välittäneen sanomansa ja näkynsä ennen kaikkea omalle pojallensa Metusalemille (Metuselah). Enoch tarkoitti opettajaa, aloittajaa, Metuselah taas "kun kuolee, heitetään/lähetetään". Termiä käytetään yleensä keihäästä ja yleensä sellainen ensin heitetään - vasta sitten heitetään lusikka nurkkaan. Tässä tapauksessa nimeen kätkeytyi varoitus: Kun Eenokin poika kuolee, Vedenpaisumus lähetetään. Näin todellakin tapahtui samana vuonna, joskin juuri tässä kohden arkkipiispa James Ussher kuuluisassa laskelmassaan maailman luomisesta seurasi myöhäisempää Septuagintan käännöstä ja erehtyi väittämään Metuselahin kuolleen vasta 17 vuotta Vedenpaisumuksen jälkeen. Ensimmäisen alkulukujen ulkopuolisen, henkilökohtaisella historiallaan patriarkaksi nostetun Abramin kohdalla tämä voimakas isäsuhde näkyi negatiivisesti. Hän ei tavallaan kyennyt aloittamaan omaa elämäänsä lainkaan ennen isänsä Terahin kuolemaa. Isänsä kanssakin Abram oli liikkunut luvattua maata kohden, mutta juuttui kalkkiviivoille Harraniin karavaanireitin pieleen, mistä varsinainen reitti olisi vasta alkanut. Toiseksi yleisin väärinkäsitys ja väite Raamatun sukuluetteloiden aukoista liittyykin juuri Aabrahamiin ja tämän isään, sillä monet laskevat Abramin olleen Terahin esikoispoika, mitä Raamattu ei suinkaan väitä.
"Mutta senjälkeen kun Herra oli puhunut Jobille nämä sanat, sanoi Herra teemanilaiselle Elifaalle: ’Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niin kuin minun palvelijani Job.’" (Job 42:7.) Jumalan nuhde antaisi ymmärtää, että joukon vanhin oli Elifas itse. Ilmeisesti ikä oli niin korkeassa kurssissa, että Elifas saattoi kiistelyssä sivuuttaa Jobin väitteet ainoastaan muistuttamalla tätä itse omasta asemastaan. (Tiedät varmasti tyylin. Inhoat kun tällaista tapahtuu.)
Keskustelussa Jobin kanssa Elifas aloitti koko pitkän dialogin ja palasi jo esittämäänsä asiaan myös toisessa puheenvuorossaan. Dialogissa on ikään kuin kolme kierrosta, joissa tuttavat esittävät puheenvuoronsa aina järjestyksessä Elifas-Bildad-Soofar, paitsi että viimeisellä kierroksella Bildadin puhe on hyvin lyhyt ja Soofar ei enää sano mitään. Kolmannella kierroksella Job jatkaa kolmatta vastaustaan (27) - mahdollisen toimittajan välipuheen jälkeen (28) - vielä pitkähköllä johtopäätöksellä (29-31) kaikista kolmesta kierroksesta, jonka jälkeen väittelemään astuu nuori Elihu maratonpuheellaan (32-37). On merkillepantavaa, että Jobin kirjoittaja ei asettanut Jobia vastaan olkiukkoja. Miesten vastaväitteet olisivat aivan oikeaa teologiaa, mikäli emme tietäisi tapahtumien näkymättömiä taustoja kirjan alkuluvuista. Ero on ehkä siinä, että kun nämä puhuivat Jumalasta, niin Job puhui Jumalalle. Jumalalla ei ole ottolapsia, lastenlapsia, eikä akateemikkoja.
Miesten keskustelu ei joidenkin tutkijoiden mukaan ole dialogia lainkaan. Tuntuu siltä, kuin puheet olisivat hyvin hienostuneita ja aikansa sivistyksen ja terminologian värittämiä. Kommentaarien tekijät saavat päänsärkyä etsiessään puheista väittelijöiden sitaatteja tai edes systemaattisia vastauksia toisten väitteisiin. "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet. Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun." (34:2-3). Puheenvuorot ovat kuin retoriikan harjoituksia.
Elifaan inttämä opetus on melko kyseenalainen. Hän kertoo haamusta öisessä näyssään, joka halveksui ihmisen tomuista alkuperää: "Kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. Pelko ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni... Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja. Saati niissä, jotka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa." (4:13-18, 19 vertaa 1:6-7 ja 15:14-16.) Raamattu kertoo ihmisellä olevan mahdollisuuden kääntyä synnistään. Enkeleillä tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole. Enkeleille kapina on jollakin tapaa puhtaan oma-aloitteista ja tarkoituksellista. Näyssä ilmestyneen kolkon enkelin hapattama katkeruus ihmisen erikoisasemasta toistuu Elifaan puheissa. Elifas on ankara. Kapinoivia ihmisiä on piiskattu menneisyydessä kovin ottein jo kolmeen otteeseen. Niinpä Elifas syyttää, moittii ja menee henkilökohtaisuuksiin Jobia sättiessään. Kolmannessa puheenvuorossa Elifas jo "tietää", mitä pahaa Job on tehnyt ansaitakseen kurjan tilanteensa. "Eikö pahuutesi ollut suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta" jne. (22:5-6. Naturalistin, agnostikon ja ateistin arvosteluun taipuvaisen kristityn pitäisi sisäistää Jobin vastaus Elifaalle: "Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon." 6:14.) Vrt. 25:4-6: "Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas? Katso, eipä Kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä; saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!" Jotakuta tämä voi hymyilyttää, mutta itselleni nimenomaan Kuun kraaterit ovat olleet oikeastaan kärsimyksen jälkeen suurin epäilysten aiheuttaja kristilliselle luomisuskolleni. Maailma on kovia kokenut.
Lyhyt luku 25 palaa samaan aiheeseen: "Katso, eipä kuukaan ole puhdas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä." Voisiko jae teknisesti viitata päivän kirkkauteen - tai toisin päin - yön pimeyteen ja tähtitaivaan selkeyteen Kadonneessa Maailmassa? Jesaja 30:26:n ennustaa ns. tuhatvuotisen valtakunnan muistuttavan antediluviaanista maailmaa myös tässä suhteessa: "Kuun valo on oleva kuin auringon valo, ja auringon valo on oleva seitsenkertainen, olevan niin kuin seitsemän päivän valo. - Sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat."
Unien merkitys jumalallisen ilmoituksen välittäjänä vähenee kronologisesti läpi Vanhan ja Uuden Testamentin. Aadam ja Aabraham vaivutettiin Genesiksessä samaan edellä mainittuun "raskaaseen uneen" (2:21; 15:12) ja Aadaminkin luita kopeloitiin. Samaa tematiikkaa löytyy Elihun puheesta: "Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa... Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina... ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat..." (33:15-21).
Elifas tietää ilmeisesti myös jossakin järjestettävän "Jumalan poikien" (pienellä p:llä) eli enkeleiden neuvotteluita. (15:8.) Samaa sanontaa (bene elohim) enkeleistä käytetään Jobin ohella mm. Genesiksessä. (Gen 6:4, Ps 29:1; 89:6, Dan 3:25.) Elifaan enkeli lieneekin ollut "Saatana" eli syyttäjä tai vastustaja itse, joka oli virittänyt Elifaankin äänensävyn ylinousevan syyttäväksi. Käsite enkelien lankeemuksesta on hyvin varhainen. Varsinaisen ensikapinan täytyi tapahtua ennen syntiinlankeemusta, mutta Genesis ei kerro siitä. (Ainoastaan Ilmestyskirja lohduttaa lyhyesti sillä, että vain kolmannes "tähdistä" heitettiin ulos, jolloin kaksi kolmasosaa voimista on edelleen Jumalan puolella.) Hiljaisuuden syy on yksinkertainen - asia ei kuulu meille. Ihmisellä on tarpeeksi puuhaa pitäessään itsestäänkin huolta. Ihmistä kiinnostavat yleensä eniten epäolennaisuudet, kehälliset seikat ja kuriositeetit - kanssaihmisten ongelmien ohella, tietenkin. (On sanottu, että ihmisillä pitäisi olla naapuriensa kakarat, koska niitä he osaisivat kasvattaa.)
Jobin kanssa käytävää keskustelua oli siis seuraamassa myös buusilainen Elihu. "Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältänsä häntä vanhemmat... ‘Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat, sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. Minä ajattelin: ’Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.’" (32:4-7.) Eräs Buus oli Aabrahamin veljenpoika ja myöhemmän Uusin veli. Varhaisemmasta Kansojen taulusta Buus-nimeä ei kuitenkaan löydy. Jer 25:23 liittää Buusin myöhemmin arabialaisten kansojen yhteyteen: "...Dedania, Teemaa ja Buusia ja kaikkia päälaen ympäriltä kerittyjä, kaikkia Arabian kuninkaita ja kaikkia sekakansan kuninkaita, jotka asuvat erämaassa (vastaan)..." Ainoastaan Elihun kohdalla mainitaan sekä heimon, suvun, että isän nimi: "buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua." Tämä viitannee siihen, että muilla oli auktoriteettia pelkän oman nimensäkin takana.
Kun ei tiedä, on helpompi olla opettaja. Kun sielunveljeni, hivenen ylimielinen Elihu, kerran aloittaa puheensa, on se yhtäsoittoinen monologi joka on paitsi Jobin repliikkejä, myös Jumalan päätöspuhetta pidempi... Käytännössä Elihu ainoastaan toistelee Elifaan, Soofarin ja Bildadin ajatuksia. Elihun olisi ehkä sittenkin kannattanut vaieta, mitenköhän allekirjoittaneen?
"Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta, hän kukistaa ne vihassaan. Hän järkyttää maan paikaltaan ja sen patsaat vapisevat." (9:5, 6.) Kyseessä lienee viittaus vedenpaisumuksen yhteydessä tapahtuneisiin maanpinnan topografian muutoksiin. "Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, kallio siirtyy sijaltansa. Vesi kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan." (14:18, 19) "Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen. Kenet hän telkeää sisälle, sille ei avata. Katso, hän salpaa vedet ja syntyy kuivuus. Hän laskee ne irti ja ne mullistavat maan." (12:15. Vrt. Arkin ulkopuolelta suljettu ovi Gen 7:16.) Vedenpaisumuksessa vedet olivat ensin pidätetyt, mutta rojahtivat sitten alas. "Rikkaana hän menee levolle: ’Ei häviä mitään’, hän avaa silmänsä ja kaikki on mennyttä. Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma. Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet paikaltaan." (27:19-21.) Post-katastrofaalisen ajan onnettomuuksien arkkityyppi, siis oikea arkkiarkki, oli äkillinen, yllättävä rajuilma. Vedenpaisumus ei ollut seesteinen tulva, vaan vesi piiskasi naamaa vaakasuoraan. Mikäli "ihmisen tempaavan tuulen" takana on konkreettinen ("concrete" on muuten englantia ja tarkoittaa betonia) tapahtuma, millainen hirmumyrsky vedenpaisumus onkaan ollut? Toisaalta 5:9-16 kuvataan, miten sama elementti sekä pelastaa, että hukuttaa. Lukua 14 on joskus sanottu erääksi kirjan kauneimmista runoista ja sen kielikuvien yhteisenä piirteenä on vesi.
Job 36: 27-30: "Hän kokoaa vedenpisarat, ne vihmovat virtanaan sadetta, jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle. Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän? Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat. Sillä niin hän tuomitsee kansat." "Vihmomiseksi" tai kosteudeksi käännettyä sanaa käytetään tämän paikan ohella ainoastaan antediluviaanisen kasvihuoneilmiön yhteydessä Genesis 2:6:ssa, eikä vanhalle sanalle olla löydetty varmaa etymologista juurta. Tekstissä saatetaan viitata luomiskertomuksen kahden kerroksen vesiin. "Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä? Kuka on niin viisas, etät laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit, kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?" (38:36-38.) "Pilvenlonkien" tai "pilvenhattaroiden" merkitys on tosiasiassa täysi jokeri. Sanat ovat uniikkeja ja käännöksiä osaisi Suomen maassa arvostella parhaiten joko Veikkaus tai Raha-automaattiyhdistys.
"Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä. Kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta" (34:20). "Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa" (36:20). Mestarin vertauksessa saattaa olla viittaus turman yöhön: "Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: ‘Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi:’Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ‘Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni, ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi. Nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ‘Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.’" (Luuk 12:16-21.)
"Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien?" (38:25.) Näyttää siltä, ettei tätä kuurnaa avattu ennen Vedenpaisumusta. Niin kuin Esterin kirjassa ei mainita kertaakaan Jumalaa, ei Jobissa mainita kertaakaan ihmeiden olemassaolosta.* Pelkkä luonto ja tuore tulvakatastrofi riitti muistuttamaan yliluonnollisesta todellisuudesta ilman eri kommervenkkejä.
Luvussa 18 Bildad kokee, että Job antaa moraalisten arvojen heittää kuperkeikkaa entisten vuorten tavoin: "Sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi ja kallio siirtyisi paikaltaan?" (18:4.) "Niin kuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan, niin kuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni" (30:14, 15.) Edellinen kielikuva pohjautuu vesien ja vulkaanisten tapahtumien vyörymiseen, josta Vedenpaisumus alkoi ennen varsinaisen sateen alkamista. Jälkimmäinen kielikuva taas viittaa kovaan tuuleen, johon tulva päättyi. Nuoren Elihun - ja ihmisten puheet ylipäänsä - päättyvät kirjan luvun 37 kuvaan myrskyn jälkeisestä, rauhoittuneesta luomakunnasta: "Ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus." (37:21-22.) Revontulet ovat latinaksi aurora borealis, eli pohjoisen valot. Ne aiheutuvat avaruussäteilyn tai aurinkotuulen kilpistymisestä magneettikilpeen. Mikäli alkumantereen hajoamiseen ja Vedenpaisumukseen liittyi magneettisten napojen vaihtumisia tai kulkeutumisia pitkin mantereita, olisi navan läheisyydessä saattanut olla melkoinen valojuhla. Tämä on pitkälle vietyä spekulaatiota, mutta parempiakaan ehdotuksia omituiselle kuvaukselle ei oikein ole tarjolla. Revontulet eivät enää kuulu noille leveysasteille.
"Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili ("sankarien tavoin") Kaikkivaltiasta vastaan. Ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilvenkupurainsa suojassa. Koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki lanteensa lihaviksi, asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei ollut lupa asua, jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi." (15:25-29.) "Sankarien" luokka saattaa viitata Genesis 6:4:ssa mainittuihin "noihin muinaisaikojen sankareihin" ja moraalittomuuden jättiläisiin tai Sinearin tasangon kapinallisiin.
Kappale kuvaa osuvasti hontelon kreationisti-kristityn epätoivon tuntoja musertavan älyllisen ylivoiman edessä. Varsinaisesti teksti viitannee kuitenkin Nimrodin kapinatasankoon Sinearin maassa. Jumala oli käskenyt ihmistä levittäytymään ja täyttämään maa, mutta hän joutui itse huolehtimaan käskynsä toteutumisesta. Uuden Testamentin kreikassa on useita, vakavuudeltaan eriasteisia termejä synti-sanalle. (Lievästä tieltä lipsahduksesta tieltä astumiseen, maalin ohi ampumiseen, velallisuuteen ja laittomuuteen saakka.) Vanhan Testamentin heprean keskeinen termi synnille on pasha. Sana tarkoittaa kapinaa.
"Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat. Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia, eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi. Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä." (27:13-15.) "Lesket" jotka eivät sure miestänsä on monikossa, kuten maailmanhistorian ensimmäisellä moniavioisella miehellä Lemekillä (Gen 4:18-24). Sama mies sattui myös olemaan epätavallisen väkivaltainen.
Genesiksen tapoihin viittaa myös katuminen Aabrahamin tapaan tomussa ja tuhassa (42:6).
"Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. Paula tarttuu hänen kantapäähänsä, ansa käy häneen kiinni. Hänelle on maahan kätketty pyydys, polulle häntä varten silmukka" (18:8-10). Jakeissa Bildad esittelee kuusi erilaista pyydystä. Vahinko vain, että vanhoista nimistä yhdenkään merkitystä ei varmuudella tiedetä, kuten rinnakkaisista raamatunkäännöksistä nopeasti voi huomata! Toisaalta myöhemmin käy ilmi, ettei tiedetä oikein sitäkään, millaista riistaa tuohon aikaan pyydettiin. Job vastaa 19:6:ssa käyttäen seitsemättä termiä pyydykselle: "Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa." Jumalalla oli siis suuremmat pyssyt.
Samassa luvussa Bildad maalailee pahinta kohtaloa, mitä patriarkkojen sukupolvissa miehelle saattoi käydä: "Ei sukua, ei jälkeläistä ole hänellä kansan seassa, eikä ketään jää hänen asuntoihinsa. Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä, idän asujat valtaa vavistus. Näin käy väärintekijän huoneelle, näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä" (18:20-21). Tähtitorneja on yhtä vaikea panna pakettiin kuin peltojakin. Tässä vaiheessa idän ja lännen asukkaat olivat jo erillään, mutta vielä yhteydessä toisiinsa.
"Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana. Kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? ... Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?" (14:10, 14.) Aabel oli Genesiksen mukaan ensimmäinen vainaja. Hänen kuoltuaan Jumala oli kysynyt Kainilta: "Missä on veljesi Aabel?" Eikä Kain osannut vastata. Kainin vastaus Jumalan kysymykseen on jäänyt kaikumaan kaikille syntyville ja kuoleville ihmispolville: "En tiedä." (Gen 4:9.) Job seuralaisineen ei pitänyt kuolemaa luonnollisena asiana. Kuolema oli epänormaali, äskettäinen ilmiö, vaikka Job fyysisissä kivuissaan kuolemaa itselleen toivottikin. 18:13: "Hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen".
On huomionarvoista, että Vanhassa Testamentissa maallisetkaan ihmiset eivät juurikaan tee ankarissakaan ahdistuksissa, sen paremmin häpeässä, huomionkaipuussa kuin kostonakaan, itsemurhia. Jeremiaan tavoin Job kiroili syntymänsä päivää, muun muassa seuraavin sanoin: "Kirotkoot sen päivänmanaajat, ne jotka saavat hereille Leviatanin" (3:8) (13). Menneen ajan ihmisille syntymänsä kiroaminen oli epätoivoisen miehen teko - mutta se riitti. Vanhoina aikoina elämä oli lahja, jota kunnioitettiin myötäsyntyisesti. Tänään maailman alkuperän nähdään olevan suurimmassa mahdollisessa kuviteltavassa räjähdyksessä, mikä voi heikkona hetkenä alentaa epätoivoisen teon kynnystä. Kun sattumaa palvotaan jumalana, voi huumausaineidenkin käyttöön olla logiikan nimessä maailmankatsomukselliset syyt.
Soofar on varsinainen käärme-friikki: "Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle, säästää sitä, eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa, niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä. Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy oksentaa se pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa. Kyykäärmeen myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa" (20:12-16). Vain paratiisissa käärme surmasi kielellään. Paratiisin käärmeen nimi oli nachash eli loistava (vrt. paholaisen valeasu valon enkelinä). Saatana ei tule sarvet päässä. Hän tulee valon tai kokemuksen sanansaattajana. Hyvän ja pahan tiedon puun voisikin kääntää myös hyvän ja pahan elämyksen puuksi.
"Hän vie neuvosmiehet pois paljaaksi riistettyinä ja tekee tuomarit tyhmiksi. Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä. Hän vie papit pois paljaaksi riistettyinä, ja ikimahtavat hän kukistaa. Hän hämmentää luotettavain puheen ja ottaa pois vanhoilta taidon. Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle ja aukaisee virtojen padot. Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta ja tuo valoon pilkkopimeän. Hän korottaa kansat ja hän hävittää ne, hän laajentaa kansakunnat ja hän kuljettaa ne pois. Maan kansan päämiehiltä hän ottaa ymmärryksen ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa." (12:19-24.) Tekstissä ilmaistaan runollisesti sama mikä Genesiksessä on ilmaistu kronikkamuodossa lyhyellä kaavalla. Puhe "hämmennettiin" Baabelissa ja tulipa syvyyden lähteistä mitä tahansa, laavaa tai vettä, oli se jotakin ennen näkemätöntä.
Ihmisen piti asuttaa autio maa kolmeen kertaan: luomisen aamun miellyttävissä olosuhteissa, vedenpaisumuksen jälkeisissä kurjissa sääoloissa, sekä Baabelin jälkeen kurjissa naapuruussuhteissa. Kansainvaelluksesta kielten hajotuksen jälkeen kerrotaan "Kansojen Taulussa" Genesiksen kymmenennessä luvussa. (Asiaan palataan tarkemmin myöhemmin.) Vastavihittyjen mannerten ensi asuttajien jalka astui tallaantumattomia mättäitä ja suunnistaminen lienee ollut hankalaa "tiettömissä autioissa".
Urho Kaleva Kekkonen kasvoi mahtavaksi mieheksi pidettyään valtaa neljännesvuosisadan. (Ilmansuuntien sanottiin vähentyneen yhdellä Kekkosen syötyä lounaan.) Miten valta mahtoikaan olla keskittynyt Nimrodin kaltaisten ikimahtavien hallittua, sanokaamme, kaksisataa vuotta? Yhteiskuntajärjestyksen murtaminen sattuu aina eniten niihin, joilla vanhassa järjestelmässä on hyvät oltavat. Bastiljin vangit ja Volgan lautturit eivät pane vallankumouksista pahakseen. "Niin kansaa, kuin kutakin ihmistä hän valvoo, ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana." (34:29-30.)
On harhaluulo, että Raamattu suhtautuisi pappissäätyyn jotenkin sinisilmäisesti. Vedenpaisumuksissa ja Baabeleissa riistettiin myös papit vallasta paljaaksi. Tiedämme monia esimerkkejä niin uskonnoista kuin kansoistakin, joissa pappisvalta johti uusien innovaatioiden ja edistyksen tyrehtymiseen. Kuninkaallinen paavi ei ollut sen parempi kuin kaikkeinkristillisin kuningaskaan. Papit solkkaavat liturgiansa myös Nooan sukupolven väkivaltaisuuden keskellä ja tulevat toimeen Baabelin mutatasangolla kuin kala vedessä. Uhkaavassa tilanteessa tai painostuksen alla esiin saattaa käydä rohkea pappi, mutta aivan yhtä hyvin myös samarialainen tai Nooan kaltainen duunari. Esra oli hyvä pappi, mutta hänkin tarvitsi käytännön miestä (Nehemiaa) avukseen, ennen kuin hommiin tuli vauhtia (14).
Mooseksen lain teokraattisessa ideaaliyhteiskunnassa maata tuli hallita ilman kuningasta ja keskitettyä valtajärjestelmää. Kansan oli tarkoitus itse johtaa itseään ja papit erotettiin taloudellisen vallan hallinnasta. Leeviläisille ja papeille ei luvattu maanviljelysmaata, vaan ainoastaan aidalla erotettuja kyliä laiduntamista varten ja kymmenykset yhdeltätoista muulta heimolta. Näin estettiin taloudellis-uskonnollinen harvainvalta. Taloudellinen valta kuului kansalle, hengellinen valta papistolle, jotka sekä tukivat että kritisoivat toisiaan.
Hengenmiesten on tärkeätä olla erillään ja erikseen. Lutheruksen typerin ja nilkkimäisin oppi on oppi regimenteistä: Hengellisellä regimentillä muka ei olisi sananvaltaa tai arvostelemisen oikeutta maallisen regimentin asioihin. Ei ihme, että Luther antoi luvan talonpoikaiskapinoitsijoiden lahtaamiseen Saksassa.
Jobin kirjassa kuvataan sittemmin aikalaisaristokraattejansa enemmän mainetta niittäneitä luolamiehiä: "Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata, he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret. Heidät karkoitetaan ihmisten parista, heitä vastaan nostetaan hälytys niin kuin varasta vastaan. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa." (30:2-6, katso myös 12:24-25.)
Sanonta "nuoruuden tarmon" kadottamisesta "puutteessa ja kovassa nälänhädässä" on sangen kiinnostava. Kehitysyhteistyöhankkeiden alkuaikoina länsimaisten työntekijöiden oli tapana arvostella kolmannen maailman nälkää näkeviä laiskoiksi. Lyö lyötyä, siit’ on hyötyä. Nyt arvostelevasta asenteesta on luovuttu, sillä nälän fyysisesti nähneen ihmisen tahdonvoiman tiedetään täysin fysiologisista syistä todellakin murtuvan.
I Moos. 19:30 sanoo, että Loot ja hänen tyttärensä elivät luolassa paettuaan Sodoman tuhoa. Euroopan neandertalilaisten hautaustavat ovat yksi vahvimmista todisteista heidän ihmisyydestään. Useimmille ihmisille heidän yhdistämisensä luoliin tuo mieleen mielleyhtymän alkeellisista ja apinamaisista ”luolamiehistä”. Koska niin monet neanderinlaaksolaisten jäännöksistä löydetään luolista, oletetaan heidän myös eläneen luolissa. On löydetty myös neandertalilaisten asumuksia. I Moos. 23:17–20 kertoo Aabrahamin ostaneen heettiläiseltä Efronin ”perintöhaudan”. Vain Saara kuoli haudan maantieteellisessä läheisyydessä. Aabraham, Iisak, Leea, Rebekka, Jaakob jne. kuljetettiin sinne muualta. Eivät he normaalisti luolassa asuneet.
Kaikkiaan 475 neanderthalin yksilöstä ainakin 258 (54 %) on haudattu luoliin tai kivisuojiin (Lubenowin ”Bones of contention” –kirjan mukaan). Vahvin todiste siitä, että neandertalilaiset olivat aitoja ihmisiä ja kuuluivat omaan lajiimme, on kuitenkin se, että neljässä paikassa neandertalilaisten morfologian omanneita ihmisiä on haudattu yhdessä modernin morfologian omanneiden ihmisten kanssa. Ihmisperhe on yhtenäinen perhe. ”Ja hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä” (Ap.t. 17:26).
Luolamiehet ovat saattaneet olla jalkoihin jääneitä yksilöitä niissä ankarissa elinolosuhteissa, jotka seurasivat vedenpaisumusta. Vaihtoehtoisesti kyseessä saattoi olla Baabelin kapinoivien kansojen hajaantumista seuraava taantumus raivaamattomissa korvissa. Jobin aikana lienee kuitenkin ehtinyt muodostua jo kulttuuripesäkkeitäkin. (Kirjassa kaupungit ovat silti jollakin tapaa eksoottisia erikoisuuksia. Kts. esim. 39:10 ja "kaupungin kohina".) Kun haetaan kovuutta, korostuvat yksilöiden väliset erot ja väliinputoajien osuus kasvaa. Luvun 22 ideaalietiikassa, orpojen ja leskien puolustamisessa jne. on kuitenkin samoja yksityiskohtia Mooseksen lakiin (2 Moos 22:26; 5 Moos 24:10; 10:18; 14:29; 2 Moos 22:22; 5 Moos 27:19 jne.).
Jos siis puhutaan luokkaeroista, niin ensikulttuureissa ne saattoivat olla voimakkaimmillaan - joskin silloin osuvampi termi olisi luolaero: "Miksi en kuollut heti äidin helmaan... Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä kuningaste nja neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa, jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla... Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä. Kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa" (3:11-19). (Jokainen ymmärtää, miten kaukana tämä oli egyptiläisten kuolemankäsityksestä, jossa vain rikkaimmilla oli mitään omaisuutta auringonlaskun maassa.)
Toisaalta 31:13:sta saa sen käsityksen, että palvelijat saattoivat nostaa kanteen isäntäänsä vastaan, tai sitten Job oli harvinaisen edistyksellinen mies ajassaan. Jobissa ihmiset jaetaan pääasiassa kolmeen yhteiskunnalliseen luokkaan: orjat, vapaat ja herrat. Jälkimmäinen ei tarkoita ensisijaisesti orjan-, vaan maanomistajaa. (Jae 22:8 näyttäisi viittaavan siihen, ettei maanjako tai rajanveto ollut tuohon aikaan mikään yksinkertainen asia.) "Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille, niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan, päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen. Ruhtinasten ääni vaikeni ja heidän kielensä tarttui suulakeen" (29:7-10). Näyttää siltä, ettei antiikin Kreikka ollut suinkaan ainoa paikka, jossa hyvän elämän ominaisuutena pidettiin osallistumista kaupunkiyhteisön toimiin.
Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä jotka pitää saada ravinnosta, koska elimistö ei tuota niitä itse. (Vitamiineista käytetään kirjainnimiä A, B, C, D, E, F, K ja H. Ainoastaan B4-vitamiinia ja D-vitamiinia muodostuu osittain elimistössä. Aiheeseen palataan kuuluisien juutalaisten tiedemiesten yhteydessä.) Kunkin vitamiinin puuttuminen ruokavaliosta johtaa omaan puutostautiinsa. Esimerkiksi C-vitamiinia on runsaasti sitrushedelmissä ja se on tärkeää luiden ja nivelten kasvulle, myrkkyjen neutraloinnille ja haavojen paranemiselle. C-vitamiinin puute johtaa hampaiden ja hiusten höltymiseen eli keripukkiin. Tauti vaivasi vanhoja merimiehiä yksipuolisen ravinnon takia. Jotkin erikoiset luulöydökset Euroopan mannerjäätikön reunamilla eläneistä Neandertalin ihmisistä voisivat selittyä kalsium- ja fosfaattiaineenvaihduntaa säätelevän D-vitamiinin puutostilalla eli "riisitaudilla" (17). D-vitamiinia saa joistakin ruuista, mutta ennen kaikkea sitä syntyy auringonpaisteen synnyttämänä paljaan ihon ergosterolista. Neanderthalin ihmisestä ei tiedetä paljoa, mutta näyttää siltä, että ihmisen kunnianimi tosiaankin kuuluu heille. He käyttivät vaatteita, hautasivat kuolleensa jäämistön kera ja keräsivät haudalle vielä kukkiakin. Toisaalta pelkän D-vitamiinin puutoksen tiedetään johtavan ainoastaan luiden ohenemisen. Vaalea iho suojaa D-vitamiinin puutteelta ja tumma, paksu iho foolihapon hajoamiselta ja ihosyövältä. Tumma iho olisi siis tässä teoriassa voinut tehdä neandertalin ihmisten ongelmasta entistä vaikeamman. Neandertalinihmisten luiden isotooppianalyysi osoittaa, että heidän ruokavalionsa koostui 90-prosenttisesti lihasta. Yhtä yksipuolinen ruokavalio on mm. leijonilla ja susilla.
"Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä." (19:20.) (Valikoiman muita vaivoja esittelee mm. Job 2:7, 8,12; 7:4, 5, 14, 16; 16:16; 17:1; 19:17, 20; 30:15, 28, 30. Kyseessä ei liene ollut spitaalin kaltainen tarttuva tauti, koska ystävät saattoivat lähestyä Jobia. Job oli kuitenkin niin runneltu, ettei häntä kyennyt tunnistamaan entisekseen (2:12) Jesaja 53:n tavoin.) "Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla... Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut" (24:13-17). "Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskat eivät lepää. Kaikkivaltiaan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut, se kiristyy ympärilleni niin kuin ihokkaani pääntie..." (30:17,18.) Yöstä tehdään taudissa agentti, itse tekijä. "Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta" (30:28) kuuluu kirjaimellisesti: "kuljen mustuneena, mutta en auringon voimasta", eikä ilmaisua ymmärretä. Entäpäs jos Jobin taudin oikea diagnoosi olikin neandertalintauti?
Kiehtova on myös edellämainittujen jakeiden viittaus kinsteripensaan juuriin. Tällaisia juuria käytettiin Psalmin 120:4 mukaan polttopuina. Jos kyseisestä kasvista jotakin tiedetään, niin se että niiden juuria on kova pureskella. On spekuloitu, että itse kinsteripensaan juurta ei ole voitu syödä, vaan syötävän on pakko olla ollut jokin loiskasvi juuren ympärillä. Tähän voisi vastata, että sitähän tekstissä juuri päivitelläänkin, mitä rojua luolamiehet syödäkseen keräilivät!
Viime vuosisadan puolella oli tapana koota luetteloa ihmiskehon surkastuneista elimistä evoluution todisteeksi. Parhaimmillaan luettelo oli parinsadan artikkelin pituinen, mutta pikku hiljaa fysiologian ja anatomian tuntemuksen kasvaessa se on kutistunut lähes olemattomiin. Ihmisen viisaudenhampaat ovat kuitenkin pysytelleet sitkeästi ranking-listalla. Huonosti toimivat hampaat voi kuitenkin selittää myös ympäristötekijöiden avulla: Länsimaissa syödään niin pehmeätä ruokaa, että viisaudenhampaitamme ei tarvita. Ympäristötekijät saattavat vaikuttaa viisaudenhampaisiin yllättävän nopeasti perintötekijöihin verrattuna. Vielä nykyäänkin elää natiiveja, joiden ruokavalioon kuuluu lanttua kovempia juureksia. Todellisen ongelman keräilyravinnossa muodostaa suoliston kapasiteetti. On esitetty, että hampaiden reikiintyminenkin johtuu kulutuksen puutteesta. (Isoisäni liikkui Lapinsodan aikana miehen seurassa, joka voitti ruotsalaisilta rahaa vedonlyönnissä nakertamalla taskupeilejä.) Viisaudenhampaat ovat enemmän aasialaisten ja eurooppalaisten, kuin afrikkalaisten ongelma. Suomalaistenkin ruokavalioon kuului huonona vuotena pettuleipä - ja ruokahampaat kukoistivat.
Kulttuurin arvellaan edistyneen omaan aikaamme seuraavien karkeiden vaiheiden kautta: keräily - metsästys - maanviljely/paimentolaisuus - teollistunut yhteiskunta - palveluyhteiskunta - informaatioyhteiskunta. Loppua kohden niin sanottu "kulttuurievoluutio" parantaa nopeuttaan kuin sika juoksuaan. Edellinen kuvaus sijoittuu tämän kehityskaaren alkupäähän, keräilyasteelle. "Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa, lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä. Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota." (24:5-8.) (Viittaus viinitarhaan ja alastomuuteen samassa yhteydessä muistuttaa myös Nooan toilailuja, joskin sangen etäisesti.)
Meille se häveliäisyys jolla alastomuuteen suhtauduttiin, on eräs vaikeimmin miellettävissä asioista alkukulttureissa. Nooa oli siis ensimmäistä alkoholijuomaa (ilmakehän happipitoisuuden laskettua?) todistaessaan riisuutunut nousuhumalassaan ja sammunut viimein väliaikaisasutuksenaan käyttämänsä luolan lattialle. Hänen poikansa eivät missään nimessä saaneet nähdä isäänsä tässä tilassa ja lähestyivät tätä selin peitettä tuodessaan. (Huomaa Nooan suhde Haamiin ja tämän omaan poikaan Kanaaniin Gen. 9.) Alastomuus oli muinoin tabu. Asia on jopa saattanut edesauttaa sisarusten välisiä avioliittoja. Ihastuminen perustuu pitkälti tuntemattomuuteen ja vierauteen, jonka mielikuvitus tilkkii.
Richard Dawkinsin ja Desmond Morrisin kaltaiset evolutionistit pyrkivät kuvaamaan ihmistä tarkoituksellisen inhorealistisesti ja viettipohjaa korostaen. Erityisesti he korostavat sukupuolista eläimellisyyttä. Raamattu antaa seksuaalisuuden historiasta täsmälleen tämän historian vastakohdan. Historian alkuhämärässä seksuaalisuuteen liittyi valtava häpeä ja kätkemisen tarve. Mielestäni tätä arvolatausta on vaikea selittää ilman lankeemusta jostakin ylevästä. Eedenissä ei käytetty vaatteita eikä hävetty, vaan tämä alkoi vasta H-hetken jälkeen. (Gen 3:7, 10, 11.) Jospa kestikin pidempään, ennen kuin suomalaisista tuli saunakansaa?
Job 1:4-5: "Hänen pojillansa oli tapana laittaa pitoja, kullakin oli pidot talossaan vuoropäivinä (7 päivää); he lähettivät silloin sanan ja kutsuivat kolme sisartansa syömään ja juomaan kanssansa. Mutta kun pitopäivät olivat kiertonsa kiertäneet, lähetti Job sanan ja pyhitti heidät; hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja, yhtä monta kuin heitä oli..." Kuvaus saattaa viitata kirjassa vielä eletyn näitä aikoja.
Joka tapauksessa Jobin kirjan kappale tuo tiettyä herkkyyttä ja inhimillisyyttä assosiaatioon luolamiehestä. Oli olemassa myös luolalapsia, joille heidän parjattu isänsä ei vaatteiden lisäksi aina kyennyt hankkimaan edes luolaa sadetta pitämään. Luvun 30 1. ja 8. jakeiden käsite houkkien ja kunniattomien "sikiöistä" tarkoittaa epähenkilöä, jolla ei ole edes nimeä. Myös varhaiskalevalaisessa suomalaisessakin kulttuurissa lapselle piti löytyä nimi, jotta tämä olisi elinkelpoinen.
Postkatastrofaalisessa murrosvaiheessa ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeet eivät välttämättä olleet vielä harmoniassa. "Vesi juoksee pois järvestä, joki tyhjenee ja kuivuu." (14:11.) "Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niin kuin tulvavedet." (20:28) "Minun veljeni ovat petolliset kuin vesipuro, niin kuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin... Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat. Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä. He joutuivat häpeään, kun niihin luottivat, pettyivät perille tullessansa" (6:15-20). Ilmeisesti Job oli seuralaisineen todistamassa vedenpaisumuksen jälkeistä aavikoitumista.
Noin 5 % maapallon pinta-alasta on virallisesti määritelty aavikoksi. Tiedämme että Euroopan kokoinen Sahara, Gobi sekä Arabian niemimaa - jossa Job itse asui - kasvoivat joskus rehevää metsää. Heprean sana araab merkitsee havainnollisesti aroa tai autiomaata, mutta Jobin kirjassa nimi ei jostakin syystä ollut vielä käytössä. Esimerkiksi jakeessa 1:19 viitataan erämaahan. (Saharassa sanotaan jopa vallinneen Keski-Afrikan oman, muinaisen korkeakulttuurin, josta ihmiset siirtyivät aavikoitumisen edetessä vähitellen itään Niilille.) Jotta hiekkapohjainen aavikko saadaan pysyvästi kukoistamaan, tarvitaan valtavasti vettä.
Noiden aikojen wadi-virrat ovat olleet tavallistakin petollisemmat ja vaikeammat ennustaa. Arabian niemimaalla tiedetään olleen paitsi geysirejä eli kuumia lähteitä, myös toimivia tulivuoria vielä muutama tuhat vuotta sitten. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui vuonna 1253. Lukijalle ei ole suoraan kerrottu, mikä oli se epätavallinen "Jumalan tuli" (1:16), mutta salaman luulisi olevan vaikea "kuluttaa" 7000 lammasta. (Vrt. Gen 19:24, jossa Sodomaan ja Gomorraan sataa " tulikiveä ja tulta".) Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Arabian poikki virtasi koko niemimaan pituudelta kolmisen jokea jääkauden loppuvaiheessa. Myös muinaisesta Arabian järvestä puhutaan.
Saharan akvifereihin viitattiin jo edellä kappaleessa "Vedenpaisumuksen vedet". Tänään Sahara on maailman suurin aavikko. Sen pinta-ala on 8,6 miljoonaa neliökilometriä eli se on suurempi kuin 12 seuraavaksi suurinta aavikkoa yhteensä- Muinainen Saharan suurjärvi tunnetaan geologien, vai pitäisikö sanoa hydrologien, keskuudessa nimellä Triton. Kalliotaiteessa on sijansa suurriistalla ja Sahara viheriöitsee. Vanhoilta asuinsijoilta on myös löydetty tunkionjäännöksiä, joissa on kalanruotojen seassa virtahepojen, norsujen ja kirahvien luita.
Kuvauksessa valtavan kokoisesta, mitä ilmeisimmin sukupuuttoon kuolleesta Behemot-eläimestä, sanotaan siitä: "Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy, se on huoleton, kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan." (40:18.) Jae on johtanut raamatunkääntäjät monesti tulkitsemaan Behemotin virtahevoksi, mutta voisin antaa oikean käteni pantiksi, ettei Behemot ole sitä. Kuten myöhemmässä luvussa tullaan osoittamaan, ei 20 jakeen pituinen kuvaus sovi virtahepoon. Eläimen nimestä ei tiedetä varmuudella, mihin se viittaa. Tässä yhteydessä kiinitämme kuitenkin huomiota kuvaukseen Jordanista. Palestiinassa ei ole enää pahemmin tukkijätkiä, sillä "itse Jordan" on tänään puropahanen. "Lootuspensaiden alla se makaa, ruovikon ja rämeen kätköissä. Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa, puron pajut ympäröivät sitä." (40:16, 17.) Job 8: 11: "Kasvaako (papyrus-) kaisla siinä, missä ei ole rämettä? Rehottaako ruoho siinä, missä ei ole vettä?" Ei taida rehottaa.
Lähi-Idässä on sodittu jo vuosituhannet vedestä. Aabrahamin ja klassisen kuningas Abimelekin välille syntyi 1 Moos 21:n mukaan riitaa kaivon paikasta. (Israelin eteläisin kaupunki Beerseba eli "seitsemän kaivo" tai "valan kaivo" sai nimensä tästä selkkauksesta.) Jumala johdatteli niskuroivaa Iisaita ajamalla hänet vaihe vaiheelta ja kaivo kaivolta isänsä haavemaille. Tämä viittaa siihen, että ensimmäisten juutalaisten patriarkkojen aikaan Palestiina oli jo alkanut kuivua. Silti vielä viitisensataa vuotta näiden tapahtumien jälkeen Mooses kuvaa luvattua maata paikaksi, joka "vuotaa maitoa ja hunajaa."
Vedenpaisumuksen jälkeen moni alue lienee ollut kostea, joten kasvillisuus on voinut vallata ne nopeasti. Kosteus ja kasvillisuus on ehkä ollut epävakaata päiväntasaajan lähistöllä ja siksi vain väliaikaista. Jo 69-70 jKr. roomalaisten piirittäessä Jerusalemia hyökkäyskoneisiin tarvittavat puut täytyi kuljettaa kaukaa Libanonista. Viimeistelyn Raamatun maiden seetri- ja sypressimetsien tuholle antoivat keskiajalla mamelukit, hakatessaan veroakiertävät puut alas. Libanonin lipussa oleva seetri näyttää matalalta pensaalta, mutta nykyiset seetrimetsiköt ovat hyljeksittyjen roskapuitten jälkeläisiä eivätkä tee oikeutta puun entiselle ulkonäölle. 1 Kun 4:32: "Ja Salomo sepitti kolmetuhatta sananlaskua, ja hänen laulujansa oli tuhat viisi. Hän puhui puista, Libanonin setripuusta alkaen..." Myös sypressi, jonka sukulaiskasvi tunnetaan Suomessa nimellä tuija, on aikanaan ollut uljas näky. Puu kasvaa parhaimmillaan 50-metriseksi.
"Niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole, niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?" (38:26-27). Jakeessa mainitaan kahdesti, että erämaasta ei löydy ihmistä. Luonnon piti olla paratiisi ja ihmisen sen varjelija. Siitä tulikin erämaa ja ihmisestä turmion aiheuttaja.
"Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, etkä metsän petoja pelkää. Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa ja metsän pedot elävät liitossa sinun kanssasi." (5:22-23.) Saudi-Arabia ei enää pinta-alastaan huolimatta ole vakavasti otettava kilpailija Suomen metsäyhtiöille. Emme tiedä sitäkään, mitä petoja Elifas pelkäsi kotikonnuillaan Teemanissa.
Job 39 kertoo villiaaseista, villihäristä ja hevosista. Ainakin kaksi edellämainittua elivät vielä Jobin aikaan vapaina laumoissaan, vaikka villihevosten laumat olisivat tietenkin pikkutyttöjen mielestä eksoottisempia. "Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi, kuka irroittanut metsäaasin siteet, sen jolle minä annoin aavikon asunnoksi ja suola-aron asuinsijaksi? Se nauraa kaupungin kohinalle, ajajan huutoa se ei kuule. Se tähystelee vuorilta laiduntansa ja etsii kaikkea vihantaa. Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen? Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle, tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten? Voitko uskoa että se palajaa ja kokoaa viljasi sinun puimatantereillesi?" (39:8-15.)
Metsäaasi eli aavikolla ja suola-arolla, joita Arabian niemimaalle oli alkanut muodostua. Suola-aro muodostuu auringon haihduttaessa suuren vesistön. Hepreassa on kaikkiaan kuusi eri sanaa leijonalle. Ne kaikki esiintyvät Jobin kirjassa aivan vieri vieressä. (Mm. Job 4:10, 11; 28:8.) Nykyään Aasian leijona on hävinnyt.
Job 39:16-21:n kuvaus kamelikurjesta tarkoittanee strutsia. Maantiekiitäjät tarvitsevat tasaista maastoa kiihdytyskilpailuihinsa. Kirjan kuvaus on varsin tarkka. Strutsi todellakin hylkää ne munat, joita ei saa mahtumaan haudontakoloon. Keskipäiviksi se jättää munat auringon haudottaviksi. "Kun se kiitää ilmaa piesten, nauraa se hevoselle ja ratsastajalle." Kaksi ja puolimetrinen strutsi voi saavuttaa lähes 100 km/h juoksunopeuden. 100-luvulla jKr. alkaneisiin etologisesti perättömiin puheisiin suojautumisesta pelkän pään piiloon työntämisellä ei Jobin kirja viittaa sanallakaan. Strutsin kaltaiset lentokyvyttömät linnut ovat valttikortteja evolutionistin kädessä. Tekijänoikeuksiin vedoten strutsin ensimmäisten kantamuotojenkin voisi kuitenkin väittää olleen tarkoituksellisesti alun perinkin suunnitellun johonkin aivan muuhun kuin lentämiseen.
Jobin kirja ei myöskään esitä, että haikarat toisivat vauvoja, vaikka sisältääkin ehkä maailmankirjallisuuden vanhimman viittauksen kyseisen kahlaajalinnun poikasten hoitoon: "Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti, mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä haikaran hellyys?" (39:16.) Kahlaajalintu Saudi-Arabiassa viittaa sekin osaltaan sittemmin kadonneeseen kosteaan ilmastovyöhykkeeseen.
Elikö Job pleistoseenin jääkaudella? Job 38 kysyy sateen isää ja jään äitiä. Jobissa on enemmän viittauksia lumeen, jäähän, kylmyyteen, pakkaseen, räntään, lumisateeseen ja jopa mannerjäätikköön kuin koko muussa Raamatussa yhteensä. On kuitenkin merkillistä, miten kirjassa lumisadetta kuvataan: "...Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin kätkeytyy lumi. Auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät paikastansa helteen tullen. Niiden juoksun urat mutkistuvat, ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat." (6:16-17) "Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät." (24:19.) Uusin maan leveyspiireillä satoi jostakin käsittämättömästä syystä lunta kesäaikoihin. Tällaisen omituisen meteorologian voisi kuvitella tulleen kyseeseen tuon legendaarisen jääkauden aikana. Jobin ilmasto on ilmeisesti ollut epävakaa ja ailahtelevainen. Koskaan ei ole tiennyt, mitä sataa ja milloin sataa.
Jos edelliset jakeet kuvaavat paikallista lumisadetta, mihin viittaavat seuraavat: "Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, oletko nähnyt rakeiden varastot?" "Sillä hän sanoo lumelle: ‘Putoa maahan’, samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle. Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa. Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat." (38:22, 37:6-10.) Mannerjäätikkö säilyisi helteessäkin vuosisadan, muutaman. Toisaalta Jumalan retorinen kysymys tarkoittanee nimenomaan, ettei Job itse ollut nähnyt "lumen varastohuoneita", mikäli ne lumipilvien sijasta tarkoittavat jäätikköä. Jäätikkö voi syntyä mantereelle satamalla, mutta merellä helpompi tapa lienee pinnasta alkanut jäätyminen. Arktisella navalla lienee kysymys enemmän jälkimmäisestä asiasta, koska pohjoinen jäätikkö kuulemma kelluu, anti-arktisella edellisestä. Jobin jäätiköt tarkoittavat todennäköisesti pohjoisia. (Kuten nimistä voidaan päätellä, löydettiin jääkarhut ennen pingviinejä.) Pahimmillaan jää peitti kolmasosan planeetastamme ja ulottui pohjoisessa Keski-Eurooppaan aina Saksankin yli.
"Jos hän pakenee rautavarustuksia, lävistää hänet vaskijousi. Kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan vasama." (20:24, 25.) Sekä pronssi (vaski) että rauta olivat naemalaisen Soofarin mukaan paitsi keksityt, myös ahkerassa käytössä - vieläpä samalla kaudella. Joskin useita puhtaita metalleja on voitu keräillä ja ottaa käyttöön maan pinnalta, on arveltu että metalleja ei historian varhaisissa vaiheissa ole osattu erottaa malmikivistä. Arvometalleja kupariin asti löytyy metallisina, mutta siitä epäjalompiin metalleihin päin tarvitaan palkeita ja ahjoa. Perinteisesti on arveltu, ettei edes avokaivosten tekoa ole harrastettu varhaisissa historian vaiheissa. Seuraava tekstikatkelma antaa kuitenkin perin erilaisen kuvan: "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla joka puhdistetaan. Rauta otetaan maasta ja kivestä sulatetaan vaski. Tehdään loppu pimeydestä ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää. Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle, unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta. Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla. Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa. Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse. Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten. Kallioihin murretaan käytäviä ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet. Vesisuonet estetään tihkumasta ja salatut saatetaan päivänvaloon. Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinsija?" (28:1-12.) Jobin aikaan ei tehty avolouhoksia, vaan umpikaivoksia!
Itämainen Koh-i-noor, "Vuoren valo", on eräs kuuluisimmista ja eniten omistajiensa henkiä vaatineista timanteista. Asiayhteydessään Jobin luvussa 28 etsitään kivistä harvinaisinta - ja sitä kautta arvokkainta - eli Viisautta. Vanhassa Testamentissa esiintyvät pienet pilkahdukset salaperäisestä viisauden henkilöitymästä (Snl. 1, 8 ja 30) antavat esimakua tulevasta pelastuksen ajasta.
"Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki. Ja niin sinä sanot: ’Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa? Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe ja taivaanrannalla hän käyskentelee.’ Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat, ne jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois, jotka sanovat Jumalalle: ’Poistu meistä. Mitä voi Kaikkivaltias meille tehdä?’ Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä...’mitä heistä jäi, kulutti tuli’" (22:16-20.) Suurimmat uhkakuvat Elifaankin puheissa liittyvät tulvakatastrofiin. Arkista noustesta pilvet riippuivat raskaina ja mustina Nooan perhekunnan pään päällä (Gen 9:8-17). "Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi." (38:8-9). Nykyiset pilvet eivät enää toimi esirippuna.
Näissä jakeissa huomio keskittyy siihen seikkaan, että Elifas käyttää vedenpaisumuksesta tavallista tulvaa tarkoittavaa sanaa. Raamatussa vedenpaisumusta varten on varattu aivan erityinen terminsä, mabbul, siksi käänteentekevä mullistus kun oli. Kreationistisessa kirjallisuudessa käytetään toisinaan katastrofin tilalta sanaa kataklysmi. Ilmeisesti vedenpaisumusta oli Elifaan aikana jo alettu vähätellä, tai vaihtoehtoisesti Elifas oli iästään huolimatta aikansa liberaali. (Tässä tapauksessa tosin ei ole kyse niinkään Raamatun vesittämisestä, kuin sen kuivattamisesta.)
"Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle." (26:7.) Jakeessa saatetaan viitata luomisen tapahtumiin: "Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä... Kokoontukoot vedet, jotka ovat taivaan alla, yhteen paikkaan, niin että kuiva tulee näkyviin... Ja Jumala kutsui kuivan maaksi."
Jakeessa Job 3:14 mainitaan sana, jota historianharrastaja saattaa hämmästyksekseen joutua hakemaan Raamatusta kissojen ja koirien kanssa: "Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja, päämiesten kanssa joilla on ollut kultaa, jotka ovat päällystäneet talonsa hopealla." Ainoastaan kaikkein vanhimmassa Raamatun aineistossa viitataan harvakseltaan pyramideihin, vaikka naapurimaiden monumenttien luulisi olleen jo tuolloin turistirysiä. Miksi näin?
Egyptissä pyramidien kulta-aika ajoittui heti korkeakulttuurin alkuvaiheeseen. Suurimpia pyramideja rakennettiin vain reilut satakunta vuotta, ennen kuin rakennusten koko ja taso alkoi laskea. Kaikkiaan tällaisia rakennuksia on löydetty Egyptistä noin 80. Saamme ehkä vastauksen ongelmaamme kiinnittämällä huomiomme Jobin henkilöhahmoon. "Tämä mies oli kaikista idän miehistä mahtavin", kertoo Jobin toimittaja kirjan alussa (1:3). Voisimmeko ajatella Jobin eläneen sen pyramidien kulta-aikaa seuranneen tuhannen vuoden jakson aikana, jolloin pyramideja vielä jonkin verran rakenneltiin? Job oli ehkä vaatimaton mies, mutta tietoinen aikansa trendeistä.
Haudattaessa Israelin kuningassuvun vainajia alkaen noin 1000-luvulta eKr. lienee monumentaaristen muistomerkkien kaihtamiseen montakin syytä. Israelilaisten ei tarvinnut takertua kynsin, hampain, tähän maailmaan. Juudan ja Israelin kuningassuvuilla ei varmaankaan ollut edes varaa näin suuriin hautajaiskustannuksiin. Voisi kuitenkin myös ajatella, ettei pyramidien pystyttely heidän eläessään enää ollut muodissa, vaan auttamattomasti vanhanaikaista. Sen sijaan jos Job olisi kuollut paiseisiinsa omaisuutensa tallella, hänet olisi haudattu pyramidin sisään. Jae itse asiassa kuuluu kirjaimellisesti "...makaisin kuninkaiden yms. kanssa, jotka ovat uudelleenrakentaneet itselleen raunioita" (uusi käännös käyttää juuri rauniota), jolloin jakeen merkitys on entistäkin epäselvempi. Vaihtoehtoja on kaksi: joko Job käyttää sarkasmia valtavista hautamonumenteista, koska tietää niiden kuitenkin rapistuvan, tai sitten pyramidit olivat antediluviaanisen maailman tuhoutuneen arkkitehtuurin muistista tehtyjä kopioita. (Aiheeseen palataan myöhemmin muinaistekniikkaa käsittelevässä luvussa.) Legendaarinen Oofirin kultakin muistettiin vielä: "...viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon..." (22:24.)
Job:19:23: "Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin kirjaan, rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!" Egyptiläisillä oli tapana kirjoittaa kiviseinien ohella papyrus-kaisloihinsa. Mikäli Job oli kulttuurivaihdossa Egyptin varhaiskulttuuriin, näyttää siis siltä, että hän tiesi "paperin" arkistointiongelmat. (Vaikka papyrus oli yleinen kirjoitusmateriaali Egyptissä, ymmärrettiin siellä myös nuolenpääkirjoitusta, kuten Tell el-Amarnanassa vuonna 1888 löydetyt taulut osoittavat.)
"Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini!" (31:35.) "Puumerkiksi" käännetty sana taaw on oikeastaan yksittäinen kirjain, vieläpä heprealaisen aakkoston viimeinen sellainen. Nimikirjoitusta vastaava kirjain oli ristin muotoinen. Risti onkin ehkä maailman vanhin merkki. Tavallaan kyseessä on myös teknologian puumerkki, vanhin ihmisen käden jäljestä kertova artefakta. Nykyisen merkityksen merkki vasta myöhäisemmillä ajoilla. Jo vuoden 2350 eKr. aikoihin käytettiin henkilökohtaisella sinetillä varmistettuja savikirjekuoria henkilökohtaiseen savitaulukirjeenvaihtoon. Viittaus tähän sinettiin on Jobin kirjan luvussa 38 jakeessa 14, joka on ilmeisesti kirjoitettu ennen Aabrahamin aikaa. Juudalla oli mukanaan sinetti, jonka hän antoi Taamarille (I Moos 38:18,25). Joosefille annettiin faaraon sinettisormus (I Moos 41:42), joka valtuutti hänet virallisesti toimimaan faaraon puolesta.
Job tuntuu todellakin monella tapaa eläneen aikansa hermolla. Job 10:10: "Etkö sinä valanut minua niin kuin maitoa ja juoksuttanut kuin juustoa?" Siinä missä oman opinahjoni, Helsingin yliopiston entisen biokemian laitoksen, professori ja Suomen toinen luonnontieteiden nobelisti A.I.Virtanen havaitsi rehun säilyvän pidempään happamena, hapatetun ruuan säilyminen on tunnettu jo pitkään (25). Juustonvalmistus saattoi Jobin aikana olla elintarviketeknologian kova sana. Erikoinen on myös Jobin kolmannen tyttären nimi Keren-Happuk, joka merkitsee "ihomaaliputkea". Saattaa olla, että rautaa ja pronssiakaan ei kaivettu Jobin aikana vielä kovin laajasti, vaan kirjassa viittaillaan niihin uusina materiaaleina. Job oli mahdollisesti ainoastaan tietoinen tekniikan uusimmista saavutuksista. Vasta heettiläiset alkoivat valmistaa rautaa laajassa mittakaavassa.
Omaisuuden laadusta näemme Jobin olleen sekä karjankasvattaja (26) että maanviljelijä tai maanomistaja. "‘Jos peltoni huusivat minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät, jos saatoin sen haltijat huokaamaan, niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa.’ Tähän päättyvät Jobin puheet." (31:38-40.)
"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin." (30:1.) Jobilla oli siis käytössään paimenkoiria. (Jae viittaa myös iän arvostukseen ja sukupolvien väliseen siteeseen.) Naapurimaa Egypti taas on tunnettu pienen kissan kesyttäjänä. Persian valtaistuimelle isäänsä Kyyrosta seurannut Kambyses liitti Egyptin Persian imperiumiin ja teki lopun maan itsenäisyydestä vuosituhansiksi eteenpäin. Kerrotaan, että sotaretkellä Kambyses hämäsi egyptiläisiä ajattamalla armeijansa edellä kissa- ja koiralaumaa.
Villikoirien koulutus saattoi näinä aikoina olla uusinta uutta karjankasvatuksen alalla. Koira on ehkä useimmin esitetty esimerkki evoluutiosta. Koirien laajasta muuntelukapasiteetista vedetään kolmansiin taivaisiin ulottuvia johtopäätöksiä. Koiria on silti todellakin kesytetty kotieläimiksi jo vuosituhansia. Kuningasten kirjoissa koiria kuvataan vielä susia muistuttaen raadon- tai haaskansyöjinä, joten susien jalostuminen lemmikeiksi (Canis familiaris) otti pidemmän aikaa. Ehkä yleisimmin koiria onkin käytetty juuri paimenessa: Shetlannissa, Saksassa, Skotlannissa, Lapissa, Pyreneillä jne. Myös muita eläimiä osattiin jo kesyttää. Job 11:12: "Onttopäinen mies voi viisastua ja villiaasin varsa ihmistyä."
"Jospa olisin niin kuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä... jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!" (29:4-6) Aabrahamia oli niin ikään sanottu Jumalan ystäväksi, ja hän tunnusti mm. Melkisedekin hengenheimolaisekseen. Toisaalta Job kutsui Jumalaa "Korkeimman" eli El Elyonin nimellä - aivan kuten salaperäinen Melkisedek eli "Vanhurskauden kuningas", joka hallitsi "Saalemia" eli "Rauhan" kaupunkia sittemmin samat kukkulat saivat nimen Jeru-salem). Oliko Jobin päivinä öljylähteitä vuotanut pintamaihin kovan paineen alaisista ja suhteellisen tuoreista öljytaskuista? "Kallion" kuulemma ajatellaan yleensä viittaavan oliivipuristimoon tai mäenrinteeseen porrastettuun oliivilehtoon.
"Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle ja tyydytät nuorten leijonain nälän, kun ne kyyristyvät luolissansa ja ovat väijyksissä tiheikössä? Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla? Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat, valvotko peurojen synnytyskipuja? Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät, ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat? Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä ja vapautuvat synnytytstuskistaan. Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla, ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaa." (39:1-7.)
Naarasleijona raatelee saalista koko leijonaperheelle ja kaarne tai korppi oli arkista lähetettyyn kyyhkyseen nähden vastakkainen raadonsyöjä. Kauriit ja peurat ovat herkkiä eläimiä ja havainnollistava kuvaus synnytyskivuista. Sekä lihansyönti, että synnytyskivut alkoivat Genesiksen väitteiden mukaan vasta syntiinlankemuksen ja alkukatastrofin jälkeen. Mikä paradoksi onkaan retoriikassa siitä, että Jumala pitää huolta leijonasta tai korpista! Jobin kirjaa ei voi ymmärtää kuin suhteessa Genesikseen. On käsittämätöntä, miten teologit eivät niputa niitä yhteen.
"Keto" merkitsee mm. raivaamatonta metsää ja sinne aikuisena lähdettyään ei ole enää keinoa, jolla ennen kesy luonnonkappale saataisiin ihmisen tykö nimitettäväksi tai suojaan arkkiin. Jumala kirosi maailman ja hän tietää vastuunsa. Hän tietää mitä Jobin pitää käydä läpi, koska hän aiheutti sen itse. Maa kirottiin, jotta ihminen käsittäisi Jumalasta vieraantuneen tilansa ja avuntarpeensa. Raamatun Jumala kärsii itsekin, toisin oli kreikan apatiassa ym.
Lukua 28 on siis esitetty Jobin kirjan toimittajan omaksi näkemykseksi väittelyn teemasta. "Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?" (28:12.) Ensimmäiset 11 jaetta sanovat, että teknisistä saavutuksista huolimatta ihmisen tutkimukset eivät ole saavuttaneet viisautta. Valistuksen ajalla tähän uskottiin, mutta kolmesataa vuotta myöhemmin haavi näyttää paitsi tyhjältä, myös revenneeltä kuin Pietarin verkko ensimmäisen kalansaaliin jälkeen. Jakeet 13-19 kertovat, ettei ihmisrikkaus voi ostaa viisautta. Jakeet 21-27 julistavat, että viisaus löytyy vain Jumalalta, joka antaa sitä vain lahjanaan. Luvun viimeinen jae kuuluu 28:28: "Ja ihmiselle hän sanoi: ‘Katso, Jahven pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä.’" Viisauden hankkiminen on vaarallista kuin kaivoksessa kiipeily, mutta sitä kirkkaampana Vuoren Valo viimein loistaa UT:n testamenttiin mennessä särmänsä saatuaan. (Vuoren Valo – Koh-i-Noor, on punainen korundi eli rubiini. Tiettävästi maailman eniten omistajiansa ryöstämurhauttanut esine.)
Kun Moosesta itseään kuvataan aikansa nöyrimmäksi ihmiseksi maan päällä, luonnehtii Jumala Jobia seuraavasti: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa, hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa." Samaa ilmaisua käytetään kirjassa kolme kertaa (Job 1:1, 8; 2:3). Edellisellä kerralla yksi ainoa nuhteeton ihminen (Nooa) oli säästänyt ihmis- ja eläinkunnan, joten Vastustaja keskitti nyt tarmonsa Jobiin. Nuhteeton ihminen on aina uhkatekijä Eedenissä ihmiskunnan narranneelle Syyttäjälle. On kuitenkin olemassa nuhteettomuutta isolla ja pienellä alkukirjaimella. Inhimillisesti ajatellen ja muihin ihmisiin verraten Job oli nuhteeton. Hänenkin kohdallaan nuhteettomuuden tuli silti olla vielä jotakin muuta, eli absoluuttista.
"Sillä ei ole hän ihminen niin kuin minä, voidakseni vastata hänelle ja käydäksemme oikeutta keskenämme. Ei ole meillä riidan ratkaisijaa, joka laskisi kätensä meidän molempien päälle" (9:33). Välimiehen piti olla puolueeton ja ymmärtää kummankin osapuolen kanteet: käsi piti laskea kummankin ylle. Jobin kirjassa kumotaan harhakäsitys Saatanasta ihmisen tuomarina. Jumala on se, joka tuomitsee. - Tosin vastahakoisesti, satuttaen myös itseänsä. Saatana on ainoastaan taivaallinen syyttäjä. Pelottavaksi tämän tekee se, että näihin syytöksiin on aihetta ja, Ilmestyskirjan kielikuvaa lainataksemme, Jumalan valtaistuin on lahjomattoman valkoinen.
Jumala määräsi Jobin ystävien uhraamaan seitsemän härkää ja seitsemän kaurista. Seitsemän on täydellisyyden luku ja seitsemän uhrieläintä viittaa absoluuttiseen syntiin ja absoluuttiseen sovitukseen. Bileam oli Moosekselle harmia aiheuttanut idän väärä profeetta. Voisiko Bileam olla matkinut itämaisen Jobin kirjan mallia uhratessaan saman lukumäärän samoja eläimiä menoissaan Israelin hävittämiseksi (4 Moos 23:1, 29)?
"Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa. Ystäväni pitävät minua pilkkanaan - Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo, että hän hankkisi miehelle oikeuden Jumalaa vastaan ja ihmislapselle hänen lähimmäistänsä vastaan. Sillä vähän on vuosia edessäni enää, ja sitten menen tietä jota en palaja" (16:19-22). Miten Jumala voi käydä oikeutta Jumalan kanssa? Eikö Jumala tule toimeen itsensä kanssa, vai onko Jumala skitsofreeninen? Gen. 1:26 antaa vastauksen Jumalan monikollisuuden ja yksiköllisyyden ongelmaan: "Tehkäämme nyt ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme." Yksinäänkö Jumala puhelee? Mitä ilmeisimmin Job tunsi luomislukujen kolminaisuuden käsitteen.
"Aseta puolestani pantti talteesi, kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?" (17:3.) "Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?... Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ’Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan, minä olen saanut lunastusmaksun.’" (33:6, 23-24.) "Vaikka hän löi minua, minä luotan häneen, mutta minä säilytän oman tieni hänen edessään. Hän on oleva minun vapautukseni, sillä teeskentelijä ei voi hänen eteensä tulla." (Job 13:15-16, King James Version.) Sana "vapautukselle" on hepreaksi yeshua. Ennakkoluuloton Juutalainen siis lukee jakeen: "Hän on oleva Jeesukseni"!
Job 19:25-26 on raamatunjae, jota ei yleensä näe siteerattavan muuta kuin hautuumaan muistokirjoituksissa: "Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni riistetty ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan." Gen 3:15:n protoevankeliumissa oli annettu lupaus ihmisen synnin sovittajasta ja välimiehestä ihmisen ja Jumalan välillä. Elifas ja Job olivat aikansa oppineita miehiä kumpainenkin. Miehet kävivät muinaista akateemista väittelyä, mutta he kummatkin tunsivat sovituksen käsitteen ja näkivät ainoana toivonaan välittäjän löytämisen. (Ilmeisesti asianajajat määrittelivät jo ammoisina aikoina itse omat taksansa. Jobin aikaisen ilmaston aavistaa olleen kylmä, jos juristit kulkivat kädet omissa taskuissaan.)
Kokonaisuutena Vanhan Testamentin tarkoitus on näyttää toteen luomakunnan langennut tila. Vanha Testamentti esittää kysymyksen, Uusi antaa vastauksen. Uuteen Testamenttiin saavuttaessa ongelmavyyhdin päätä on vaikeampi saada kiinni kuin Gordionin solmua ja koko valtakuntaa tarjotaan solmun aukaisijalle. Kuten Jobin kirja on eniten sukua Genesikselle. Genesis on kuin Vanha Testamentti pienoiskoossa. Kirja alkaa kaiken luomisesta "sangen hyväksi" ja päättyy ruumisarkkuun pakanamaassa. Jae 50:26: "Ja Joosef kuoli sadan kymmenen vuoden vanhana. Ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä."
Jumala vastaa Jobille vastakysymyksillä. Luvuissa 38-41 on 77 teknistä kysymystä luomisesta. Jokainen niistä on Jumalan Jobilta ja tämän filosofiystäviltä kysymä, eivätkä nämä osanneet vastata yhteenkään niistä. Tosipaikan tullen vastauksena oli hiljaisuus. Loppukuulustelun jälkeen Job tunnustaa: "Siis on niin. Minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää." (42:3.) Saadakseen ylimieliset evolutionistit vaikenemaan yli 35 vuosisataa myöhemmin, eivät nämä kysymykset ehkä riittäisi. Luulen kuitenkin, että Luoja voisi keksiä kuulijan ymmärryksen mukaan kysymyksiä lisää. Albert Einsteinilla oli tapana kuvata inhimillistä tietämystä ilmapallon laajenevaan pinta-alaan pimeässä huoneessa.
On olemassa eräs, joka osaa vastata. Jumala aloittaa kysymyksensä: "Missä olit, kun minä maan perustin?" Sananlaskujen henkilöitynyt "viisaus" lopettaa vastauksensa: "...silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin" (Snl. 8:30). "Kuka sulki ovilla meren?" (Olisi hauska tutustua.) "Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa?" (En ole, mutta olen kuullut eräästä. Kointähden viranhaltijasta tosin on jotakin epäselvyyksiä.) "Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet (engl. avautuneet), oletko nähnyt pimeyden portit?" - Kyllä, Hänelle ovat! "Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain. Hän joka avaa, eikä kukaan sulje. Hän joka sulkee, eikä kukaan avaa" (Ilm 3:7).
Kun ei ole pelkoa siitä, mitä suuren tuntemattoman jälkeen odottaa, voi kuolemaankin suhtautua tyynesti. Sen tähden Jobin kirja päättyy jakeeseen 42:17: "Sitten Job kuoli vanhana ja elämästä kyllänsä saaneena."
Pauli Ojala
www.biokemia.fi
Pula-ajan teologi, tuohiurkuri
Suomenkielinen käännös apokryfikirjasta Job ja hänen vaimonsa:
http://www.apokryfikirjat.com/jobwife.htm
Suomenkielinen käännös apokryfikirjasta Jobin testamentti:
http://www.apokryfikirjat.com/job.htm
WIKIPEDIA
http://en.wikipedia.org/wiki/Book_of_Job
Erisnimien käännökset:
Elifas =
Zofar = varpunen, kruunu (Chirping; rising early)
Bildad = vanha ystävyys (old friendship)
Elihu = Hän on Jumalani (My God is He, My God is YHWH', the four letters, be, become.)
http://www.kp-art.fi/default.htm
http://www.weaverresearch.org/pat_life.htm
Exponential decay of lifetime after the Flood. This is a chart showing the pattern involved in the lifespans of the antediluvian patriarchs. The gradual decrease in lifespans after The Flood seems to suggest that environmental controls were likely the reason for lifespans changing from over 900 years to current figures.
Abraham was 86 years old when Ishmael was born (Genesis 16). He was 99 years old when the covenant was made (Genesis 17:1) and was at least 110 when God told him to offer his only son Isaac as a sacrifice (Genesis 22). Abraham remarried at the age of 140+ and had more children (Genesis 25:1). He died at the age of 175 (Genesis 25:7).
Sarah was 10 years younger than her husband Abraham. She was 65 years old when taken into Pharaoh's harem (Genesis 12) and 89 years old when taken into Abimelech's harem (Genesis 20). Sarah was about 90 when Isaac was born (Genesis 21). She died at the age of 127 (Genesis 23:1).
Issac was 40 years old when he married Rebekah (Genesis 25:20) and was 60 when Esau and Jacob were born (Genesis 25:26). Isaac died at the age of 180 (Genesis 35:28).
Jacob died at the age of 147 (Genesis 47:9; 49:33). Joseph died at 110 (Genesis 50:26).
The average life span before the flood was 912 years. After the flood, however, the average life span was only 222 years.
SHEM (48)
------------------|------------------
Elam Asshur Arphaxad Lud Aram
(49) (50) (51) (52) (53)
| |
| |
(58) Shelah ------------------------
| Uz Hul Gether Meshech
| (54) (55) (56) (57)
|
(59) Eber
|
--------------
(74) Peleg Joktan (60)
| |
---------------------- |
(75) Reu ------------------------------------------------------------
| | Sheleph | Jerah | Uzal | Obal | Sheba | Havilah |
| | (62) | (64) | (66) | (68) | (70) | (72) |
(76) Serug | | | | | | |
| | | | | | | |
| Almondad Hazarmaveth Hadoram Diklah Abimael Ophir Jobab
| (61) (63) (65) (67) (69) (71) (73)
|
(77) Nahor
|
(78) Terah
|
------------------
Abram Nahor Haran
(84) (83) (79)
| |
| Lot (80)
| ----------
| Moab Benammi
| (81) (82)
--------------------------------
|
----------------------------------------------------------------
Ishmael Isaac Zimran Jokshan Medan Midian Ishbak Shuah
(100) (99) (98) (94) (93) (87) (86) (85)
| | -----------¿
| ---------- ----------------------
| Sheba Dedan Ephah | Henoch | Eldaah
| (95) (96) (88) | (90) | (92)
| | Epher Abidah
| | (89) (91)
| -----------|-----------
| Asshurim Letushim Leummim
| (97)
-------------------------------------
-------------------------------------------------------------------
Nebioth Kedar | Mibsam Mishma Dumah | Hadad Tema | Naphish Kedemah
(101) (102) | (104) (105) (106) | (108) (109) | (111) (112)
Adbeel Massa Jetur
(103 (107) (110)
HAM (16) | ---------------------------------------------- Cush (17) Mizraim (26) Put (35) Canaan (36) | | | | | --------------- | ----------------------------------------- | --------------------------------------------------------- | | Sebah Havilah Sabta Raamah Sabtecha Nimrod | | (18) (19) (20) (21) (24) (25) | | | | | ----------- | | Sheba Dedan | | (22) (23) --------------------- | | ------------------------------------------------------------ | Ludim Anamim Lehabim Naphtuhim Pathrusim Casluhim Caphtorim | (27) (28) (29) (30) (31) (32) (34) | | | | | Phillistim | (33) | ------------------------------------------- | ------------------------------------------------------------------ Zidon Heth Jebusite | Girgashite Hivite | Sinite | Hamathite | | | Amorite Arkite Arvadite JAPHETH | ---------------------------------------------------------------- Gomer Magog Madai Javan Tubal Meshech Tiras (2) (6) (7) (8) (13) (14) (15) | | | ------------------------------------------ | Elishah Tarshish Kittim Dodanim | (9) (10) (11) (12) | --------------------------------- -------------|------------ Ashchenaz Riphath Togarmah (3) (4) (5)
www.d.umn.edu/~jbelote/bible2.html
Gen. |
Luke 3 |
Matthew 1 |
Moses 5 |
Genesis 5 & 11 |
1 Chron 1 |
Lectures on Faith |
Gen. |
|||||||||
1 |
Adam |
Adam |
Adam |
Adam |
Adam |
Adam |
||||||||||
2 |
Seth |
Seth |
Cain |
Seth |
Seth |
Seth |
||||||||||
3 |
Enos |
Enos |
Enoch (wicked) |
Enos |
Enos |
Enos |
||||||||||
4 |
Cainan |
Cainan |
Irad |
Cainan |
Cainan |
Cainan |
||||||||||
5 |
Maleleel |
Mahalaleel |
Mahujael |
Mahalaleel |
Mahalaleel |
Mahalaleel |
||||||||||
6 |
Jared |
Jared |
Methusael |
Jared |
Jared |
Jared |
||||||||||
7 |
Enoch |
Enoch |
Lamech (wicked) |
Enoch |
Enoch |
Enoch |
||||||||||
8 |
Mathusla |
Methuselah |
Gen 10 |
Jubal |
Methuselah |
Methuselah |
Methuselah |
|||||||||
9 |
Lamech |
Lamech |
? |
Lamech |
Lamech |
Lamech |
||||||||||
10 |
Noe |
Noah |
Noah |
? |
Noah |
Noah |
Noah |
[10] |
||||||||
11 |
Sem |
Shem |
Ham |
Shem |
Shem |
Shem |
||||||||||
12 |
Arphaxad** |
Arphaxed |
|
Egyptus |
Arphaxed |
Arphaxed |
Arphaxed |
|||||||||
13 |
Sala |
Salah |
Cush |
Salah |
Salah |
Salah |
||||||||||
14 |
Heber |
Eber |
Pharaoh |
Eber |
Eber |
Eber |
||||||||||
15 |
Phalec |
Peleg |
Nimrod (Contemp w/ Abraham) |
Peleg |
Peleg |
Peleg |
||||||||||
16 |
Ragau |
Reu |
Reu |
Reu |
Reu |
|||||||||||
17 |
Saruch |
Serug |
Serug… |
Serug… |
Serug… |
|||||||||||
18 |
Nachor |
Nahor |
||||||||||||||
19 |
Thara |
Terah |
||||||||||||||
20 |
Abraham |
Abraham* |
1 Chron 2 |
1 Chron 2 |
1 Chron 6 |
1 Chron 6 |
1 Chron 9 |
1 Chron 6 |
1 Chron 6 |
Ezra 7 |
1 Chron 6 |
Exod 6 |
1 Chron 5 |
1 Chron 6 |
[10] |
|
21 |
Isaac |
Isaac* |
(v. 29-31) |
(v. 44-47) |
(v. 4-38) |
(v. 1-15) |
(v. 48-53) |
(v. 1-5) |
(v. 22-27) |
(v. 16-20) |
(v. 39-43) |
|||||
22 |
Jacob |
Jacob |
||||||||||||||
23 |
Juda |
Judas |
Judah |
Judah |
Levi |
Levi |
Judah |
Levi |
Levi |
Levi |
Levi |
Levi |
Joseph |
Levi |
||
24 |
Phares |
Phares |
Pharez |
Pharez |
Merari |
Merari |
Pherez |
Kohath |
Kohath |
Kohath |
Kohath |
Kohath |
Ephraim |
Gershom |
||
25 |
Esrom |
Esrom |
Hezon |
Hezon |
Mushi |
Mushi |
Bani |
Amram |
Amram |
Amram |
Amminadab |
Amram |
non |
Jahath |
||
26 |
Aram |
Aram |
Caleb (w/Josh) |
Jerahmeel |
Mahli |
Mahli |
Imri |
Aaron |
Aaron |
Aaron |
Korah |
Moses |
Judges |
Shimei |
||
27 |
Aminadab |
Aminadab |
Mareshah |
Onam |
Libni |
Shamar |
Omri |
Eleazar |
Eleazar |
Eleazar |
Assir |
Othniel |
Zimmah |
|||
28 |
Naasoon |
Naasson |
Hebron |
Sahmmal |
Shimei |
Bahi |
Ammihud |
(missing) |
Phinehas |
Phinehas |
Elkanah |
1 Sam 1 |
Ehud |
Ethan |
||
29 |
Salmon |
Salmon |
Rekem |
Nadab |
Uzza |
Amzi |
Uthai |
Abishua |
Abishua |
Abishua |
Zophai |
(v. 1) |
Deborah |
Adaiah |
||
Shemmai |
Appaim |
Shimea |
Hilkiah |
Bukki |
Bukki |
Bukki |
Nahath |
Zuph |
Gideon |
Zerah |
||||||
30 |
Booz* |
Booz* |
Maon |
Ishi |
Haggiah |
Amaziah |
Uzzi |
Uzzi |
Uzzi |
Tohu |
Jair |
Ethni |
||||
Bethzur |
Sheshan |
Aaiah ^ |
Hashabiah |
Zerahiah |
Zerahiah |
Zerahiah |
Eliab |
Elihu |
Elon |
Malchiah |
||||||
31 |
Obed* |
Obed (of Ruth) |
Jarha |
Malluch |
Ner |
Meraioth |
Meraioth |
Meraioth |
Jeroham |
Jeroham |
Samson |
Baaseiah |
||||
32 |
Jesse |
Jesse |
Attai |
Abdi |
Kish |
Amariah |
Amariah |
(Amariah) |
Elkanah |
Elkanah |
Eli |
Micheal |
[13] |
|||
1 chron 3 |
Nathan ^ |
Kings (Isrl) |
Kishi |
Saul |
Ahitub |
Ahitub |
(Ahitub) |
Samuel^ |
Samuel^ |
Samuel^ |
Shimea |
or |
||||
33 |
David* |
David* |
David |
Zabad |
David |
Ethan ^ |
Jonathan^ |
Zadok ^ |
Zadok ^ |
(Zadok)^ |
Berachiah |
[17] |
||||
34 |
Nathan |
Solomon |
Solomon |
Ephlal |
Soloman |
Marib-baal |
||||||||||
35 |
Mattatha |
Roboam |
Rehoboam |
Obed |
Jeroboam I |
Micah |
Ahimaaz |
Ahimaaz |
(Ahimaaz missing) |
? |
||||||
36 |
Menan |
Abia (Abajam) |
Abia |
Jehu |
Nadab |
Ahaz |
? |
|||||||||
37 |
Melea |
Asa |
Asa |
Azariah |
Baasha… |
Jehoadah |
Azariah |
(Azariah missing) |
? |
|||||||
38 |
Eliakim |
Josaphat |
Jehosaphat |
Helez |
Ahab |
Zimri |
Johaham |
(Johaham missing) |
? |
|||||||
39 |
Jonan |
Joram (joran) |
Joran |
Eleasah |
Ahaziah |
Moza |
? |
|||||||||
40 |
Joseph- |
(missing Ahaziah) |
Ahaziah |
Sisamal |
Joram/Jehoram |
Binea |
Azariah |
Azariah |
? |
|||||||
41 |
Juda |
(missing Joash) |
Joash/Jehoash |
Shallum |
Jehu |
Rapha |
Amariah |
Amariah |
? |
|||||||
42 |
Simeon |
(missing Amaziah) |
Amaziah |
Jekemiah |
Jehoahaz |
Eleasah |
Ahitub |
Ahitub |
(Neh 11:7) |
? |
||||||
43 |
Levi |
Ozias (Uzziah) |
Azariah |
Elishama |
Jehoash |
Azel |
(Benjamin) |
|||||||||
44 |
Matthat |
Joatham (Jotham) |
Jotham |
Jeroboam II |
Obediah |
Zadok (grandpa of Jotham: 2 Kgs 15:33) |
Zadok |
? |
Joel |
? |
||||||
45 |
Jorim |
Achaz (Ahaz) |
Ahaz |
Zachariah |
Jesaiah |
Shemaiah |
||||||||||
46 |
Eliezer |
Ezekias (Hezekiah) |
Hezekiah |
Menahem |
Shallum |
Shallum |
Ithiel |
Gog |
(Neh 11:22) |
|||||||
47 |
Joseph |
Manasses (..seh) |
Manasseh |
Pekahiah |
Hilkiah (High Priest in Josiah's day) |
Hilkiah |
Maasieh |
Shimei |
Asaph |
|||||||
48 |
Er |
Amon |
Amon |
Pekah |
Azariah |
Azariah |
Kolaiah |
Micah |
Micha |
|||||||
49 |
Elmodam |
Josias (Josiah) |
Josiah |
Hoshea (Fall of Isreal) |
(zech 1:1) |
Pedaiah |
Reaia |
Mattaniah |
||||||||
50 |
Cosam (+2) Addi, Melchi |
(missing jehoiakim) |
Jehoiakim |
Seraiah |
Seraiah |
Iddo |
Joed |
Baal |
Hashabiah |
|||||||
Neri |
Jechonias (fall) |
Jeconiah/Jehoiachin [Fall of Judah] |
Jehozadok (fall) |
Berechiah |
Meshullam |
Beerah (fall) |
Bani |
|||||||||
Salathiel |
Salathiel |
Pedaiah (Salathiel's brother) |
Jeshua |
Ezra |
Zechariah |
Sallu |
Uzzi |
|||||||||
Zorobabel |
Zorobabel |
Zerubbabel |
Rulars of Egypt |
Joiakim |
||||||||||||
51 |
Rhesa |
Abiud |
Hananiah |
Cyrus |
Rulars of Syria/Rome |
|||||||||||
Joanna |
Cambyses |
Eliashib |
Belshazzar |
|||||||||||||
52 |
Juda |
Eliakim |
Pelatiah |
Pseudo-Smerdis |
Joiada |
Cambyses |
||||||||||
Joseph |
Darius |
Philip |
||||||||||||||
53 |
Semei |
Azor |
Rephaiah? |
Xerxes |
Jonathan |
Alexander |
||||||||||
Mattathias |
Artaxerxes |
Jaddua |
Seleucus |
|||||||||||||
54 |
Maath |
Sadoc |
Arnan? |
Darius Nothus |
(fm ezra 3:2, Neh 12:10,22) |
Antiochus Theos |
||||||||||
Nagge |
Ptolemy Lagides |
Seluecus Keraunus |
||||||||||||||
55 |
Esli- |
Achim |
Obediah? |
Ptolemy Philopator |
Antiochus the great |
|||||||||||
Naum |
Ptolemy Epiphanes |
Selueucus Philopator |
||||||||||||||
56 |
Amos |
Eliud |
Shechariah |
Ptolemy Philometer |
Antiochus Epiphanes |
|||||||||||
Mattathias |
Onius |
Demetrius Soter |
||||||||||||||
57 |
Joseph |
Eleazar |
Shemaiah |
Ptolemy Physcon |
Alexander Balas |
|||||||||||
58 |
Janna |
Ptolemy Lathyrus |
Demetrius Nicator |
|||||||||||||
59 |
Melchi |
Matthan |
Neariah |
Alexander & Cleo… |
Zebina |
|||||||||||
60 |
Levi |
Ptolemy Lathyrus |
*= born in fathers old age |
Antiochus Grypus |
||||||||||||
61 |
Matthat |
Jacob |
Elioenai |
Ptolemy Alexander |
^ = contemporary with David |
Antiochus Seleucus |
[30] |
|||||||||
62 |
Joseph |
Joseph |
Ptolemy Auletes |
Italics= name missing in geneology. |
Caesar |
or |
||||||||||
63 |
CHRIST |
CHRIST |
Hodaiah |
Cleopatra |
Bold= very reliable accounts |
Caesar August |
Martin Luther regarded Job as “more magnificent and sublime and any other Book of Scriptures.” Thomas Carlyle wrote of it as “one of the grandest things ever written with pen.” Victor Hugo speaks of the Book of Job as “the greatest product of the human mind of all ages. “Alfred Lord Tennyson called it, “the great test poem, whether of ancient or modern literature.
We know from Bible genealogies that Uz (second generation from Shem) and Abraham were born about 65 and 292 years, respectively, after the biblical flood of 2348 b.c.
Job, very likely a descendent of Uz living before the time of Abraham (based on his longer lifespan), was possibly born about 150 years after the flood at about 2200 b.c. The time of 2200 b.c. fits with other known facts: Job was priest for his family (Job 1:5), his wealth was in domesticated animals (Job 1:3), no mention of Israel was made, and the mention of Sabeans (Job 1:15) and Chaldeans (Job 1:17) fits the time historically.
The Historian Josephus tells us that Uz was the founding father of Damascus located in the Syrian desertJob himself is called one of the children of the East (Kedhem). Abraham sent his children, other than Isaac (so including Shuah), "eastward to the land of "Kedhem" (Gen. 25:6). Job was referred to as "the greatest of all the people of the East" (Job 1:3).
Interestingly, Noah lived for 350 years and Shem for 500 years after the great flood (Genesis 9:28-11:10, 11), so it is possible that Job's life overlapped the lives of these patriarchs. The name Job has been found in a number of tablets dated 2,000 B.C. (the time of Abraham) or earlier. 19
http://www.banneroflove.net/issues/1990s/1991/1991-03_issue.htm
In this series of articles we will, the Lord willing, consider some of the lessons taught concerning God’s creation and some of the changes that have taken place since God first made the world and all things that are on it, in it, and all that are about it. We will consider some of the physical, cosmetic, geological, and geographical changes in particular. This is not to deny the many doctrinal lessons taught in the book of Job and we will touch on some of those also.
Some of the information used to compile these articles was taken from a book written by Henry W. Norris titled “The Remarkable Record of Job,” from other books and commentaries in my library, and, not the least, from the Bible.
The book of Job is a fascinating book, often the most forgotten book in the Bible. I feel that its message is needed today more than ever, in these days of widespread humanism and evolutionary science-so called.
The Book of Job is probably the oldest book in the Bible. Its patriarchal setting is before Moses and possibly even before Abraham. Most Bible commentators agree that Job lived before or just after Abraham. Most believe, however, he lived sometime before Abraham.
The events in the book of Job took place before the establishment of Israel as a nation. There is no hint of the nation of Israel, no mention of Abraham, Moses, or any of the judges. There is no mention of the Ten Commandments or any of the Mosaic laws, yet Job knew God’s law for he testified “Neither have I gone back from the commandment of his lips; I have esteemed the words of his mouth more than any necessary food” (Job 23:12).
Job lived another 140 years after the events described in the book (Job 42:16). By figuring the approximate number of years he lived prior to these events (the exact number is unknown, but at least enough to have ten grown children) we can place him in the time of the early Patriarchs, perhaps around 2000 B.C.
Interestingly, Noah lived for 350 years and Shem for 500 years after the great flood (Genesis 9:28-11:10, 11), so it is possible that Job's life overlapped the lives of these patriarchs. The name Job has been found in a number of tablets dated 2,000 B.C. (the time of Abraham) or earlier. Job’s total age was probably 205 years or more.
Job and his contemporaries knew and worshipped the same God of Noah and Shem, and apparently had much knowledge of the primeval ages described in Genesis, chapters one through eleven. In fact, Job believed and followed God so fully that God Himself testified, ‘There is none like him in the earth, a perfect and an upright man, one that feareth God, and escheweth evil” (Job 1:8). Job was “the greatest of all men of the east” (Job 1:3), and according to his own testimony, he “dwelt as a king in the army, as one that comforteth mourners” (Job 29:25).
The author of the book of Job must have been Job himself, who wrote as inspired by the Holy Spirit (2 Timothy 3:16) faithfully reproducing the original events and conversations. Job’s authorship is strongly suggested in his heartfelt cry, “Oh that my words were now written! Oh that they were printed in a book! That they were graven with an iron pen and lead in the rock forever!” (Job 19:23, 24).
Many of the views expressed by Job contradict those of his friends, so both cannot be true. All the discourses are divinely inspired in .the sense of being correctly reported. As we read Job we need to keep in mind that not all the statements, with the exception of God’s own words in chapters thirty-eight through forty-two, express divine truth, but all are correctly recorded by divine inspiration. However, those statements that must be divided as true or untrue or insufficiently true (such as those that claim that suffering is always a symptom of guilt) help us understand human nature or some other aspect of truth, which does indeed make it “profitable” for study. All scripture is given by inspiration of God and is profitable” (2 Timothy 3:16).
The book of Job, probably the most ancient book in the scriptures, doesn’t mention paganism. The spreading system of paganism mentioned so much in the scriptures had apparently not yet made a significant impact on Job and his friends.
The book of Job includes many references to the earlier primeval ages; frequent mention is made to creation and the great flood. God Himself speaks much of creation in the final chapters.
The book assumes that God is the creator of all things. There are no references to other gods, and no suggestion that the world evolved out of some earlier form as pagan philosophers taught in ancient times. God is called the “Almighty” more times in Job than in all the rest of the Bible put together.
The great worldwide flood sent as a judgment from God in the days of Noah was much nearer than the creation to the time of Job, so it is not surprising that there are more references to the flood than to creation. It is possible that Job’s experience could have occurred only three hundred or so years after the flood.
The reason God destroyed the earth and all the land animals, except those in the ark, was because “the wickedness of man was great in the earth, and “every imagination of the thoughts of his heart was only evil continually” (Genesis 6:5).
The apostle Peter said, “They (scientists, pagan’ philosophers, scoffers of the Lord, etc.) willingly are ignorant of, that by the word of God the heavens were of old, and the earth standing out of the water and in the water: thereby the world that then was, being overflowed with water, perished: but the heavens and the earth, which are now, by the same word are kept in store, reserved unto fire against the day of judgment and perdition of ungodly men,” (2 Peter 3:5-7).
Evidence for the cataclysmic violence of the flood is not only found in the Bible but also in geological features all over the earth. This earth-changing, destructive physical cataclysm was well remembered in traditions all over the world, even by Job and his friends. In one of his discourses, Job said, “Behold, he (God) breaketh down, and it cannot be built again he shutteth up a man, and there can be no opening. Behold, he withholdeth the waters, and they dry up; also he sendeth them out, and they overturn the earth” (Job 12:14,15).
The words ‘dry up” probably refer to the “waters above the firmament" (Genesis 1:7) that were established on the second day of creation, resulting in a “greenhouse effect” and there “went up a mist from the earth and watered the face of the ground before the flood in Noah’s day (Genesis 2 :5). This global water blanket, probably water vapor, was withheld from the earth until God used it to overturn the earth, when it came down in a torrential rain for forty days and nights (Genesis 7:4,12; 8:2).
Job said of God “Which removeth the mountains, and they know not which overturneth them in his anger. Which shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble. Which commandeth the sun, and it riseth not; and sealeth up the stars. Which alone spreadeth out of the heavens, and treadeth upon the waves of the sea” (Job 9:6-8). This passage also is speaking of God’s destructive work of the flood. Job, again speaking of the great flood, said, “He putteth forth his hand upon the rock; he overturneth the mountains by the roots. He cutteth out rivers among rocks; and his eye seeth every precious thing. He bindeth the floods from overflowing, and the thing that is hid bringeth he forth light.” (Job 28:9-11).
God “shaketh the earth,” God “removeth the mountains; and they know not which shaketh the earth out of her place, and the pillars thereof tremble,” and “He putteth forth his hand upon the rock; he overturneth the mountains by the roots.” The fountains of the deep were opened; the floodgates of heaven released heir torrents; the waters rose higher than the mountains. Such a catastrophe the world had never known, nor shall a likeness of such ever be again, when God, because of His wrath for sin, rose up to “shaketh the earth out of her place.”
Such a demonstration of God’s wrath had never been so violently portrayed than when he shook the earth out of her place. The surface of the earth was greatly changed as the earth’s crust rolled and heaved to the extent that even the mountains were overturned. The contents of the seas were emptied upon the dry ground as their basins were raised. Great caverns, cavities, faults, and separations occurred. The dry land was divided and new nations were formed, “The pillars of heaven tremble and are astonished at his reproof. He divideth the sea with His power, and by his understanding he smiteth through the proud” (Job 26:11,12). The rates of most geological processes (such as erosion, sedimentation, quaking, and volcanism) were greatly accelerated during the year of the flood. God finally allowed the flood to run its course, after which all these rates gradually slowed, though many residual catastrophes persists even to the present day.
Job refers to this drying-up period, “as the waters fail from the sea, and the flood decayeth and dried up (Job 14:11). God also reminded Job of the flood in these words, “Who shut up the sea with doors, when it brake forth, as if it had issued out of the womb? When I made the cloud the garment thereof, and thick darkness a swaddlingband for it, and brake up for it my decreed place, and set bars and doors, and said, Hitherto shalt thou come, but no further: and here shall the proud waves be stayed?” (Job 3&’ 8-11.) This passage evidently refers to the waters that gushed up out of the subterranean depths on the fearful day that the great flood began, when “the same day were all the fountains of the great deep broken up, and the windows of heaven were opened” genesis 7:11).
Not only were there these great geological and geographical changes, but there were great climatical changes also when the thermal water vapor blanket (the waters above the firmament) rained on the earth during the flood, the greenhouse environment was lost. Snow began to fall in the polar regions particularly.
Eventually great ice sheets forming into glaciers that fanned out over the northern regions of Europe, Asia, and North America. This glacial period did not last for a million years or more, but, could have persisted for several centuries.
It must be significant that there are more references to cold, snow, ice and frost in Job than in any other book of the Bible. For example, “Out of the south cometh the whirlwind; and cold out of the north. By the breath of God frost is given; and the breadth of the waters is straightened” (Job 37:9-10). The direct words of God in His final message to Job, “Out of whose womb came the ice? and the hoary frost of heaven, who rendered it? The waters are hid as with a stone, and the face of the deep is frozen” (Job 38:29,30). The picture of ice emerging as from a womb seems most applicable to the slow advance of glaciers.
In closing, I would like to say that, I present all of this in the interest of Zion, and especially to her young folks who are bombarded continually with the humanistic, evolutionistic, and scientific so called) teachings in the world today. I will, the Lord willing, have more to present in articles to follow from the book of Job.
Fuutnoutteja:
1) Joskin kirjan sijoittaminen ja kanonisointi eli "mittatikuksi" ottaminen ylipäänsä aiheutti rabbeille hieman tavallista enemmän kiistaa. Kuitenkin muun muassa Paavali lainaa Job 5:13:a 1 Kor 3:19:ssä: "Sillä kirjoitettu on: ’Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa."
2) Francis I. Andersen, Job. Tyndale Old Testament Commentaries. Introduction s. 57-58. Inter-Varsity Press. Monet raamatunkäännökset ottavat oikeuden käsitellä vaikeaa tekstiä leikkaa-liimaa periaatteella ja arpovat eri repliikkien esittäjien identiteettejä edes takaisin. Vuoden 1992 kirkkoraamatussahan on nokkelasti editoitu Paavalin pitkävirkkeisiä kirjeitä.
3) Jäljelle jää vain piinaava kysymys siitä, mitä samassa jakeessa tarkoittaa Jumalan "kaikki ihanuus", kuka on salaperäinen "Herra", jota Jumala huutaa Mooseksen edessä ja mitä tarkoittaa puhe Jumalan kasvojen paljastamisesta. Aktiivinen lukija tutustunee paikkaan.
4) Kaldealaisten ja sabalaisten karavaanareiden reitit kulkivat melko kaukana toisistaan, ja kummankin kohtaaminen viittaisi kuitenkin näiden välimaastoon.
5) Jobihan eli 140 vuotta vielä onnensa käännyttyäkin, väitetään. Hänen ikäänsä ennen koettelemuksia ei ole kerrottu, mutta siihen mennessä hän oli ehtinyt varttua niin omaisuudeltaan kuin tiedoiltaan ja kypsyydeltäänkin. Job 42:13 saattasi merkitä, että onnen käännettyä Job sai kolmen tyttärensä ohella vielä kahdesti 7 poikaa menetettyjen 7 tilalle (johon käsitykseen suomalaiset käännökset eivät kuitenkaan yhdy). Joku on arvaillut tästä, että Job eli yhteensä (1+2)x70 eli 210-vuotiaaksi, mutta teksti ei siis sano tätä suoraan. Tietenkin voimme hylätä Raamatun viitaukset pitkiin elinikiin, mutta minusta silloin olisi johdonmukaisuuden vuoksi parempi hylätä koko kirja. Parempi kulkea yksi tie loppuun ja tehdä täyskäännös vasempaan päin, mikäli vanha tie päättyy umpikujaan. Herra kuvasi asiaa sanomalla että hänestä ei voi vain kuoria kermaa päältä ja rusinoita pullasta. Hänet pitää syödä nahkoineen, päineen, ruotoineen. ("Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo Hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne." Joh 6:53. "Jos te Moosesta uskoisitte, te uskoisitte minua" Joh 5:46.)
6) Heprean kielestä annetaan Raamatun jakeiden välissä se kuva, että kyseessä olisi tuo alkuperäinen kieli ennen Baabelin tapahtumia, tai vaihtoehtoisesti sen jatkumo Seemin suvun keskuudessa. Tähän viittaa mm. se, että Genesiksen erisnimillä on jokin merkitys heprean kielellä. Seemin suku ei sekaantuneet tarunhohtoisen Nimrodin kapinoihin, eikä sitä hajoitettu ympäri maailmaa, vaan se sai jäädä asumaan lähiseudulle. Heprean kieleen suhtaudutaan koko Raamatussa tietyllä arvolatauksella ja olemme itse niitä sukupolvia, joka on todistamassa tämän kuolleen kielen henkiinheräämistä viralliseksi kieleksi Israelissa. Edes Jeesuksen ajan Filistiinassa ei puhuttu enää hepreaa.
7) The Ancient Near Eastern Texts relating to the Old Testament s. 329. James B. Pritchardin toimittama 1955, 1969.
8) Huolimatta siitä, että varusmiehen varusteissa kalsareista polkupyörään lukee SA-INT, ei meille koskaan varmuudella selvinnyt mitä kirjainlyhenne tarkoittaa. Vakuuttavin ehdotus oli muistaakseni "Satoja Aamuja Itäisen Naapurimaamme Tähden".
9) Elifaan ensimmäisessä puheessa esimerkkihenkilö on ehkä hieman loukkaavasti maanviljelijä, eikä karjankasvattaja kuten Job. Aabelin ja Kainin välillä käytiin juuri tätä kissanhännänvetoa siinä mitä uhrattavaan materiaaliin ja ihmisen suorituksiin tulee.
19) Päivä siis viittaa syntymään, yö tapahtumiin 9 kuukautta tätä ennen. Nykyajallakin on vielä kulttuureja, jotka eivät Jobin kirjasta poiketen tiedä sukupuolen ja isän määräytyvän hedelmöityshetkellä.
11) Siis jos Jobin onnettomuuksien samanaikaisuutta ja Jumalan läsnäolon lähempää kokemusta ei lasketa sellaisiksi. Jossakin vaiheessa Genesistä "alettiin avuksi huutamaan Herran nimeä" (Gen 4:26), koska hänen kanssaan ei enää ollut helppo tilata audienssia paratiisin illan viileydessä. ("Kahta vain älä minulle tee, niin en lymyä pois sinun kasvojesi edestä", toivoo Job (13:20). Gen 4:14:ssa kulkuriksi joutuva Kain oli käyttänyt prikulleen samaa sanontaa.) Jumalan kieltämisestä puhutaan, mutta Hänen olemassaolonsa kieltämistä ei akateemikkojen väittelyn kiihkeydestä huolimatta käsittääkseni oteta edes puheeksi. Jumalan olemassaolo on niin ilmeistä, että sen on lähes banaalia. Job ei syytä onnettomuuksistansa edes huonoja palvelijoitaan, vaan näkee itse tapahtumat vain sekundäärisinä syinä tai välineinä Jumalan käden jäljessä - mistä hurskaan ihmisen kriisi juuri syntyikin. Jumalan olemassaolon ilmeisyydestä johtuen Jobin kirjan moraalikoodi tulee esiin puhtaasti ihmisten välisissä sosiaalisissa kanssakäymisissä. Ihminen oli Jumalan näkyväksi kuvaksi luotu. 1 Joh 4:20: "Jos joku sanoo: ‘Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt."
12) Francis I. Andersen. Job. Tyndale Old Testament Commentaries s. 188.
13) Joskus "päivänmanaajat" käännettiin "merenmanaajiksi", mutta nykyinen käännös sanasta ym on saanut yhä enemmän arkeologista tukea taakseen - joskaan tällöin lauseen merkityksestä ei saa kunnon tolkkua. Kaoottinen auringon nielevä alkumyyttien lohikäärme kuuluu kuitenkin Lähi-Idän kansojen vanhimmissa kosmologioissa kalustoon, kun taas luomiskertomuksessa "aamuun silmäripsiin" päättyvät päivät aina siunataan. Leviatanin ohella Jumala selätti myös toisen mörön Rahabin ja meren (yam). Babylonialaisessa mytologiassa Marduk alisti Tiamat-hirviön.
14) Vanhassa Testamentissa pappien ei ollut tarkoitus olla hallitsijoita ja Uudessa lopetettiin koko virka. Toisaalta Vanhan Testamentin kuninkaita pidettiin kurissa sillä, että uhraaminen ja virkoihin voitelu ei heille kuulunut. Hengelliset johtajat UT:n seurakunnan aikana olivat paimenia ja ylikaitsijoita, joista sanat pastori ja piispa saivat alkunsa. Tarkoitus oli, että henkilökohtaiset kristityt, jotka oli punnittu ja raskaiksi havaittu, varttuisivat johtajiksi ruohonjuuritasolta käsin. Kirkollinen papinvirka kehittyi jonkinlaiseksi VT:n periytyvän pappeuden ja UT:n yksityisen pappeuden sekasikiöksi, joka ei enää tiennyt ollako kukko vaiko kana. Sekä Efeson että Pergamon seurakunnan kirjeissä Ilmestyskirjassa viitataan "nikolaiittain oppiin". Termistä ei ole täyttä varmuutta, mutta sen on esitetty viitanneen kehittymässä olleeseen pappisvaltaisuuteen kirkoksi jähmettyvässä kristillisessä seurakunnassa (Ilm 2:6, 15). Uudessa Testamentissa tunnetaan vain maallikkouskovien yleinen pappeus, sekä yksi kappale ylimmäisiä pappeja - eikä jälkimmäinen virka ole enää auki sen paremmin kuin valonkantajankaan virka. Tuleva Rauhanruhtinas tulee olemaan sekä kuningas, että ylimmäinen pappi. Tässäkään kohtaa ei ole kuitenkaan kyseessä pelkkä vanhoillinen pappeus, vaan lisäksi utelias kuninkuus. Snl 25:2: "Jumalan kunnia on salata asia, kuningasten kunnia on tutkia asia." Tämä vallan keskitys vaatii kyseiseltä mieheltä henkilökohtaisia ominaisuuksia. Siksi "lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus. Ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas." (Jes 9:5.)
15) 2 Sam 8 ja 12; 4 Moos 35:1-8; Joos 21:1-3.
16) Kivikauden luolamaalaukset ovat harvoin realistisia. Ihmisten ja eläinten mittasuhteet ovat niissä usein vääristyneet ja joitakin piirteitä on jätetty kokonaan pois. Yhdysvaltalaisen psykologin Anneliese Pontiuksen mukaan syy "impressionistiseen" tyyliin on saattanut olla elo jatkuvan stressin alaisena. Ajat olivat kovia. TK 6/99 s. 15.
17) Suuripäisille ja ronttiluisille neandertalin ihmisille olivat tyypillisiä esimerkiksi kaarevat reidet. Luolista löytyy usein petoeläinten luita, jotka on taitavasti halkaistu, jotta päästäisiin käsiksi luuytimeen. (Carl Grimberg, Kansojen historia osa 1 s. 14. WSOY 1956.) Voisi arvella, että jääkaudella (tai vulkaanisen tuhan aiheuttamalla pimeäkaudella) mannerjäätikön laidoilla, ankarissa olosuhteissa eläneet neandertalin ihmiset pyrkivät hoitamaan puutostautiansa syömällä suurten eläinten luuydintä. Tutkijat ovat löytäneet todisteita myös sille, että neandertalin ihmisiä olisi vaivannut reumatismi. Sairaus näkyy siten, että niveliin kertyy erityisiä kuona-aineita, joten reuman tätä muotoa sairastavilla ihmisillä on usein vaikeuksia käyttää käsiään ja tarttua esineisiin. He/ne näyttivät harrastaneen myös neanderssyöntiä vaikkei hirvenlihastakaan ollut puutetta. Kannibalismi olisi voinut olla epätoivoista lääkkeen etsimistä puutostauteihin.
TK 14/2000 s. 16. Alun perin saksanjuutalainen luonnontieteilijä, Ernst Haeckelin maineikkain (evoluutio)kriitikko esitti ensimmäisinä ajatuksia neanderthalin ihmisten sairaustiloista.
18) Tieteen kuvalehti 7/1989 s. 44-47. Väitettä perustellaan mm. Itä- ja Länsi-Grönlantilaisten elintapojen sekä hampaiden kulumisen ja reikiintymisen eroilla.
19) Saharan kalliomaalaukset ja muinaisesineistöt käyttävät samoja teemoja Egyptin kanssa. Immanuel Velikovsky, Earth in Upheaval s. 83-85. L Frobenius ja Douglas C. Fox. Prehistoric Rock Pictures in Europe and Africa (Museum of Modern Art 1937) s. 38-40.
Immanuel Velikovsky, Earth in Upheaval s. 85. B. Moritz, Arabien, Studien zur physikalischen und historischen Geographie des Landes (1923).
20) H St. JB Philby, Arabia (1930) s. xv.
21) Bertram Thomas; CP Grant, The Syrian Desert (1937) s. 53.
22) TK 1/2000 48-54.
23) Pleistoseenikaudeksi nimitetään esihistoriallista kautta, jonka katsotaan alkaneen 2 Mrv. sitten ja päättyneen 10 000 v sitten.
24) Nykyään vuodessa tuotetaan vain noin 2,4 miljoonaa kg kultaa, josta Suomen osuus on alle 2000 kg. Kaikki tähän mennessä eri maanosista talteen otettu kulta mahtuisi kuutioon, jonka sivut ovat 25 metriä. TK s. 9 2/2002.
25) Sillanpään ja Virtasen ohella kolmas suomalainen nobelistihan oli Ragnar Granit, joka sai yhdessä amerikkalaisten Haldan Hartlinen ja George Waldin kanssa fysiologian ja lääketieteen palkinnon 1967.
26) Niille, jotka pitävät Jobin kirjan historiallisesta tulkinnasta kiinni runollisen ohi, eräs kiusallisimmista maininnoista on se seikka, että Jobin onnen käännyttyä hän saa takaisin täsmälleen kaksi kertaa niin paljon karjaa kuin ennen. Lapsiakin oli ollut 7 poikaa ja 3 tytärtä kuin Grimmin saduissa konsanaan. Toisaalta hiekkamyrskyt, syklonit ja salamat ovat erottamaton osa elämää Lähi-Idässä. Toivottavasti totuus on tarua ihmeellisempi. Genesiksen patriarkoista käytetään samankaltaista omaisuuslistaa, mm. Gen 24:35. Sana "palvelusväki" saattaa viitata orjiin ja sanaa käytetään VT:ssä ainoastaan Gen 26:14:ssä ja Job 1:3:ssa.
EL ELYON
"El is essentially the Almighty, Elohim (creator) in all his strength and power". (El- sanan käyttö liittyy useimmiten asiayhteyteen kansojen kohtalot ja sanaan kallio.)
"Elyon is rendered the most high(God)...dispenser of God´s blessings on earth, possessor of earth"
Companion Biblen Appendix 4: The divine names and titles
Pauli.Ojala@gmail.com
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!
Mikko Jefimoffin essee Jobin kirjan ajoituksesta ja Jobin roolista varhaisimpien pyramidien suunnittelijana Joosefin rinnalla; Job = Kheops
"Jobin paikka
Monet tutkijat sanovat, ettei Jobin kirjaa voida ajoittaa, tai Jobin identiteetti on tuntematon. Niin ei kuitenkaan ole, sillä kirjan itse antaa lukuisia aikaviitteitä, joista nuo voidaan selvittää. Pitkät eliniät näyttävät suurta osuutta ratkaisussa, että Job on Joktanin vanhaikäisyyden poika. Tämän ajatuksen tutkijat heti sivuuttavat, eivätkä pääse ratkaisuun. Jobilla oli vahva yhteys Egyptiin, jossa hän rakennutti Gizan pyramidin ja toimi myöhemmin faaraon neuvonantajana. Job on kuudes sukupolvi Nooasta. Job on Joktanin poika, Eberin poika. 1.Moos.10:29, 1.Aik.1:23. Eberistä ovat hebrealaiset, Seemin poikia. Eber oli Jobin syntyessä 450 vuotias ja hän eli 464 vuotiaaksi. Eber sai Pelegin paljon aikaisemmin kuin Joktanin, jo 34 vuotiaana. Peleg eli 239v. Toisen lapsensa Joktanin Eber sai Pelegin kuoltua. Ja Joktan syntyi 1998 AM, Eberin ollessa 274-vuotias.
Jobin paikaksi maailmanhistorian aikajanalla esitän syntymävuodeksi 2174 AM, joka on Jaakobin 65. vuosi. Job syntyi Joktanille 175 vuotiaana ja on hänen 13. poikansa. Job eli isoisänsä Eberin kanssa yhtä aikaa 14 vuotta. Job eli onnellisena 70v, ja sitten Saatana rusikoi häntä. Ahdinko ei tuhonnut Jobia, vaan hän sai kaksinkertaisesti ikä vuosia. Hän eli ahdingon alusta vielä 140 vuotta ja kuoli siten 210-vuotiaana.
Job syntyi 50 vuotta Abrahamin kuoleman jälkeen. Jaakobin pojat syntyivät, kun Job oli noin 20 vuotias. Job oli 70 vuotias, kun 7 nälkävuotta Egyptissä olivat loppuneet. Joosef oli Egyptin johtajana, ja 44 vuotias, kun Saatana alkoi vainota Jobia 70 vuotiaana. Job vaikutti Egyptin pyramidien rakentamisessa, ja toimi faaraon neuvonantajana. Jobin vitsauksesta Joosef eli vielä 66 vuotta. Job kuoli, kun Mooses oli 15-vuotias. Jobin ystävät olivat Jaakobin veljen Esaun esikoinen Elifas, ja Abrahamin veljen Naahorin pojan Buusin pojista, Shuasta Bildad, ja Naamathista Soofar ja Barachelistä Elihu.
Talmudin todistus
Job eli vielä Mooseksen aikana. Mooses kirjoitti Jobin kirjan. Mooses oli 15v, kun Job kuoli 210v. Talmud sanoo Jobin kirjan olevan Mooseksen kirjoittama. Ja lisäksi Talmud 15a sanoo Jobin olleen Iisakin, Jaakobin, Joosefin ja Mooseksen aikalainen. Tämä on sopusoinnussa tämän artikkelin ajoituksen kanssa.
Bava Batra 14b “Gemara kysyy: Ja erään mukaan, joka sanoo, että Job eli Mooseksen aikana, edeltäköön Jobin kirja muita. Gemara vastaa: Me emme aloita kärsimyksellä, tai vastaavalla, on sopimatonta aloittaa Kirjoituksia kirjalla, joka käsittelee niin laajalti kärsimystä.”
“Baraita nyt pohtii Raamatun kirjojen tekijöitä: Ja kuka kirjoitti Raamatun kirjat? Mooses kirjoitti oman kirjansa, ts. Tooran, ja Bileamin osuuden Toorassa, ja Jobin kirjan.”
Mooses saattoi vastata Jobin hartaaseen pyyntöön, että hänen sanansa kirjoitetaan kirjaan. Tämä on Raamatussa ja lainattuna Bava Batra 15a:ssa, jonka mukaan 2.Moos.33:16 on sama ajatus kuin Jobilla, ja sama sana “eifo” “kuinka voisi olla”, “miten tiedettäisiin”.
2.Moos.33:16 “Sillä miten se tulisi tunnetuksi...” - Job.19:23 “Oi kunpa minun sanani olisivat nyt kirjoitettuna! Oi kunpa ne olisivat merkittynä kirjakääröön!”
Talmud vastaa Mooseksen kysymykseen siitä oliko Job enää elossa silloin, kun vakoojat lähetettiin 2. vuotena vakoilemaan Kanaanin maata. Ei ollut, sillä “eitz” (puut), ja “uz” (Uusin maa) olivat eri sana.
Bava Batra 15a14 “Tämä on, minkä Mooses sanoi Israelille, ts. Vakoojille: Onko tämä mies nimeltä Job edelleen elossa, hän jonka vuodet ovat pitkät kuin puun vuodet ja joka puolustaa sukupolveaan kuin puu?”
Talmudista voidaan päätellä, että Job oli ollut elossa Mooseksen aikana, koska hän pohti, oliko Job kuollut. Toiseksi voidaan päätellä, että Mooseksen aikana Job oli jo vanha kuin puu.
Mooses kyllä tiesi, että Job oli kuollut. Hänellä ei ollut Talmudin selityksiä. Sillä Jumala sanoi Moosekselle jakeessa 2.Moos.4:19 “Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa: "Mene takaisin Egyptiin, sillä kaikki ne ovat kuolleet, jotka väijyivät sinun henkeäsi". Kaikki Moosesta vainonneet olivat kuolleet. Mooses oli silloin 77v. Faarao Melol oli juuri kuollut ja Job 62 vuotta sitten. Job ei silloin voinut elää Egyptistä lähdön jälkeen, sillä hän oli kuulunut Moosesta vainonneisiin, toimiessaan faaraon neuvonantajana.
Otan Talmudista vielä yhden kohdan, joka osuu yhteen ajoitukseni kanssa. Talmud 15b.1 sanoo Jobin eläneen Egyptiin menosta siihen, kun he lähtivät, mutta ei elänyt kuitenkaan koko tätä aikaa (210v). Talmud sanoo suoraan Job eliniän 210 vuotta, joka on sama kuin Israelilaisten pakkosiirtolaisuus Egyptissä. Job kuoli 64 vuotta ennen Israelin Egyptistä lähtöä. Ja hän eli Israelin Egyptissä olon aikana 145 vuotta.
Mooseksen aikalaisuus
Jobin kirja, joka löytyi Qumranista, oli ainoa Mooseksen kirjojen ohella, joka oli kirjoitettu vanhalla hebrean fontilla. Mikäli Mooses kirjoitti Jobin kirjan 15-80 vuotiaana, silloin se on Raamatun vanhin kirja? Mooseksen kirjat 1-3 Mooses kirjoitti noin 80-vuotiaana. Ja Mooseksen kirjat 4-5 119-vuotiaana. Edomilaisten sukupolvet ovat samat molemmissa kirjoissa, ja rahayksikkö “qesitah”. Job.42:11, 1.Moos.33:19. Job käytti Jumalasta samaa nimitystä kuin Mooses, “Eil Shaddai”, “Kaikkivaltias” tai “Kaikki riittävä”. Jobin kirjassa on merkittävä määrä yksityiskohtaista tietoa laajalta alalta, eri henkilöistä ja tilanteista ja omaisuuksista. Siksi Jobin kirja on joka tapauksessa täytynyt koota melko pian Jobin kuoleman jälkeen. Tieto ei muuten säily. Itse arvioin, että Mooses kokosi Jobin kirjan Kanaanin maan vakoojien paluun jälkeen, eli samoihin aikoihin kuin Mooseksen kirjat 1-3. Tosin Mooseksella oli hyvin aikaa kirjoittaa, lähdettyään Egyptistä, kun surmasi egyptiläisen 18-vuotiaana.
Luultavasti Mooses ei tavannut Jobia. Vaan Job lähti pois Egyptistä 15 vuotta ennen kuolemaansa. Hän ehkä eristäytyi vihamiestensä takia? Mooseksen viha kohdistui Bileamiin, joka oli aktiivisesti pyrkinyt surmaamaan hänet lapsena. Mooses sai tietää näistä asioista teini-ikäisenä israelilaisilta orjilta. Mooses pyrki tappamaan Bileamin eikä Jobin. Jash.70:39. Mooses kuitenkin jollakin tavalla kunnioitti Jobia, mikä näkyy arvostavana asenteena Jobin Kirjassakin. Vaikka Job neuvoi kansanmurhaan.
Bileam pakeni Kuusin Elefantineen, jossa hän kaappasi vallan sinä aikana, kun kuningas oli sotaretkellä. Mooses tuli paikalle 18 vuotiaana ja piiritti Elefantia 9 vuotta. Mooses valloitti kaupungin ja Bileam ja hänen 2 poikaansa ja 8 veljeään pakenivat takaisin Egyptiin. Sitten Mooses toimi Kuusin (Etiopian) kuninkaana 40 vuotta ikävuosinaan 28v-67v. Ja 30 vuotiaana Mooses alisti Aramin ja idän kuninkaat takaisin veronalaisiksi. Jobista ei ollut silloin enää mitään mainintaa, vaikka hän asui kyseisellä alueella. Koska hän oli jo 14 vuotta aikaisemmin.
Job uhrasi perheen päänä lapsiensa puolesta, vaikka ei ollut leeviläinen pappi. Job.1:5. Tämä tapa loppui Mooseksen lain myötä. Sovitusuhrit uhrattiin tästedes ilmestysmajan temppelissä. Mooses sai lain 80 vuotiaana Siinailla. Job näyttää eläneen ennen Mooseksen lain aikaa, sillä Jobin kirjassa ei mainita ainoatakaan Mooseksen lain kohtaa.
Jobin elinikä
Jobin elinikää on arvuuteltu eri lähteissä. Jobin Testamentissa luku 12: “Hän oli elänyt ennen vitsaustaan 85 vuotta, ja vitsauksen jälkeen hän sai kaksinkertaisen määrän kaikkea; tästä myös kaksinkertaistuivat hänen vuotensa, joka on 170 vuotta. Niin hän eli yhteensä 255 vuotta.” Kaava 85+2x85=255 pätee kyllä. Mutta 170 vuotta on tullut, joko Septuagintasta tai sitten on päätelty Job.42:16 jakeesta “Tämän jälkeen...”, että 140 vuotta alkavat vasta uusien lapsien syntymien jälkeen. Eli tulkinta joka tapauksessa.
Septuagintassa on, että “Job eli ahdinkonsa jälkeen 170 vuotta ja kaikki vuodet, jotka hän eli olivat 240v”. Mutta se, että Job sai kaikkea kaksin verroin, mitä hänellä oli ollut, ei täyty Septuagintan mukaan. Septuagintan tapana on vääntää vuosia sadalla ylöspäin. Tässäkin voi olla, että Raamatun 140 vuotta on vääntynyt 240 vuoteen? Septuaginta ei ole Jobin lopun osalta luotettava, koska kirjan lopputekstit on lisätty myöhemmin ja ne ovat väärin. Niistä puhutaan Jobin olevan Esaun poika. Mainitaan Jobin äidin olevan Boshra, vaikka se on paikka.
Raamattu antaa täyden selon Jobin eliniästä yhdellä lukumäärällä ja mainitsemalla, että Job sai kaikki kaksin verroin kuin mitä hänellä oli ollut. Jae 16 “Tämän jälkeen Job eli vielä 140 vuotta,” tulee ymmärtää, että koko Jobin kirja käsittelee vitsauksen aikaa ja aikaa ennen sitä, eli 70 vuotta. Sen jälkeen tulee 2x 70 vuotta, joista mainitaan vain muutaman jakeen verran kirjan lopussa. Jae 16 on tyypillinen esimerkki hebrealaisesta lukutyylistä, joka on kertaava. Tässä tapauksessa kerrattiin 42 lukua, elämän alkuosa.
Jobin elinikä 210v oli Jumalan erityisesti siunaama. Jaakobin 147 vuotta kestäneen elämän jälkeisenä elämän pituutena se oli hyvin pitkä. Herra antoi Jobille kaksin verroin ikää. Se viittaa Eberiä myöhäisempään ajankohtaan, sillä Eber oli aikansa viimeinen todella pitkäikäinen. Mitä itua Jobin elämän pituudella olisi ollut Eberin 464 vuoden rinnalla? Job eli myöhäisessä vaiheessa, jonka mahdollistaa se, että hän oli Joktanin 13. ja viimeinen vanhan iän poika. Raamattu siksi toistaa toteamuksen kaksi kertaa, että Job todella oli Joktanin poika.
1.Moos.10:26 “Ja Joktanille syntyi Almodad, Selef, Hasarmavet, Jerah, Hadoram, Uusal, Dikla, Oobal, Abimael, Saba, Oofir, Havila ja Jobab. Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.”
“Kaikki nämä olivat Joktanin poikia.” Mainitaan 1.Aik.1:23 sekä 1.Moos.10:29.
Sanoessaan tämän Job.15:10 jakeen Elifas tunsi Jobin isän. Elifaksesta saa kuvan, että Jobin isä oli vanha. Jobin isä Joktan oli jo vanha, kun Job oli Paholaisen kiusattavana. Elifas puhuu ikään kuin Jobin isä olisi elossa? Teksti ei välttämättä niin tarkoita. Tämän tutkimuksen ajoituksen mukaan Joktan olisi kuollut 6 vuotta ennen kiusausta, juuri ennen Jaakobin ja 70 sielun lähtöä Egyptiin. Joktan eli 239 vuotta, ja oli Elifaksen puheen perusteella saanut vanhana Jobin. Job oli myös vanha, 70 vuotta.
Job.15:10 “Katso, meidän joukossamme on niitä, jotka ovat vanhoja; myös meidän kanssamme on niitä, jotka ovat hyvin vanhoja miehiä, ja muinaisempia päiviltään kuin sinun isäsi.”
Elifas kertoo Job.22:15, että vedenpaisumuksesta oli kauan aikaa. Job ei siis elänyt ennen vedenpaisumusta. Nyt Jobin koettelemuksen alkuun oli 586 vuotta vedenpaisumuksesta. 100-200 vuotta ei olisi kauan aikaa sitten, sillä ihmiset elivät vielä silloin vuosisatoja. Jobin kirjan dinosauruskuvaukset Job.41-42 todistavat dinosaurusten selvinneen arkissa vedenpaisumuksen ylitse. Lukuisat myöhäiset historialliset kuvaukset todistavat dinosaurusten ja ihmisten yhtä aikaa elämisen. Esimerkiksi Jobin Testamentti luku 10 puhuu, lohikäärmeen panssarista. Miten lohikäärmeen panssari voi olla yleisesti tunnettu, mikäli kukaan ei olisi koskaan nähnyt dinosaurusta?
Kiusauksen kesto ja sen profetia
Miten kauan Saatana kuritti Jobia? Monia aikoja on esitetty. Kuukausista moniin vuosiin. Tulkinnallinen kysymys on se tulivatko Jumalan pojat seisomaan Herran eteen aina kerran vuodessa vuoden alussa vai 3 kertaa vuodessa? Enkeleillä voi olla eri sääntö kuin ihmisen pojilla. 2.Moos.34:23 “Kolme kertaa vuodessa kaikki sinun miesväkesi tulkoon Herran, sinun Herrasi, Israelin Jumalan, kasvojen eteen.” Nämä kolme kertaa ovat pääsiäinen, helluntai ja lehtimajajuhla. Pääsiäinen 15.1-21.1, ja helluntai 50. päivä laskien pääsiäisviikolle osuvasta sapatin jälkeisestä sunnuntaista. Lehtimajajuhlakokoontuminen on 15.7-21.7. Zoharissa on tulkittu enkelien kokoontuneen kerran vuodessa juutalaisen uudenvuoden päivänä (syksyllä) (Zohar Pinchas sivu 231a). Targum Yerushalmi esittää, että enkeleiden kokoontumiset tapahtuivat uutena vuotena Rosh ha-Shanah ja suurena sovituspäivänä Yom Kippur. Raamatullinen uusivuosihan on Nisan-kuun 1. päivä keväällä. Tarkastellaan ensin noin yhden vuoden kärsimyksen mukaan.
Job.1:6 “Nyt oli päivä, ja Jumalan pojat tulivat seisomaan Herran eteen, ja Saatana tuli myös heidän joukossaan seisomaan Herran eteen.”
Vuoden ensimmäisenä päivänä enkelit kokoontuivat tapansa mukaan Jumalan eteen. Heti sen jälkeen Saatana ryösti Jobin: Naudat ja aasintammat ryöstettiin, palvelijat surmattiin, lampaat poltettiin, kamelit vietiin, lapset surmattiin. Job siunasi kaikesta Jumalaa, ja pysyi hiljaa. Kertomus etenee ikäänkuin kaikki nuo olisivat tapahtuneet yhdessä päivässä.
Sitten vuoden päästä Jumalan pojat olivat jälleen koolla. Herra totesi Jobista, että hän pysyi oikeamielisenä maallisista menetyksistä huolimatta. Tällä kertaa, sinä vuonna, Saatana pyysi luvan Jobin ruumiiseen.
Job.2:1 “Ja oli päivä, kun Jumalan pojat tulivat seisomaan Herran eteen, ja myös Saatana tuli heidän joukossaan seisomaan Herran eteen. 3 Ja Herra kysyi Saatanalta, ”Oletko huomioinut Minun palvelijani Jobin, ettei maapallolla ole hänen vertaistaan, täydellistä ja rehellistä miestä, joka kunnioittaa Jumalaa, ja väistyy pois pahasta? Ja nytkin hän pitää lujasti kiinni täydellisyydestään, vaikka sinä yllytit Minut häntä vastaan, että tuhoaisin hänet turhuuden vuoksi.””
Ja Jobia lyötiin sairaudella kiireestä kantapäähän. Kun vaimo näki uuden koettelemuksen Jobin lasten ja rahojen mentyä, hän kehotti miestänsä siunaamaan Jumalaa ja kuolemaan pois. Jobin ystävät tulivat paikalle heti kuultuaan onnettomuudesta. Heidän matkoihinsa meni varmastikin viikkoja. Ystävät eivät puhuneet Jobin kanssa 7 päivään. Job saattoi alkaa puhua syntymäpäivänänsä, joka on vuoden alussa.
Job.3:1 “Tämän jälkeen Job avasi suunsa, ja kirosi päivän, jolloin hän oli syntynyt.”
Job.3:6 “Mitä tulee puolestaan siihen yöhön; peittäköön paksu pimeys sen; älköön sitä päivää laskettako vuoden päivien lukumäärään, älköön se tulko kuukausien lukuun.”
Job.7:3 “Niin minä olen perinyt turhuuden kuukaudet, ja tuskan yöt ovat mitattu minulle.”
Jobin tuskan vuotta voidaan verrata Israelin kansan synnytystuskiin. Job kuuluu kansakuntalaisiin, ja siten hänen osakseen tuli esikuvallisesti koston vuosi. Tämä on profetoitu Jesajan kirjassa. Jes.63:4. Job.7:3 viittaa siihen, että hänen tuskaansa oli kestänyt jo kuukausia. Juutalaisen perimätiedon mukaan ystävät puhuivat Jobin kanssa vähän alle kuukauden.
Jos Jobin koetusta ajatellaan puolen vuoden ajalle, niin tapahtumat menevät seuraavasti: Pääsiäisenä enkelien kokoontuminen Jumalan eteen. Välittömästi Saatana järjesti tuhon päivän Jobille. Job menetti asemansa ja omaisuutensa. Tämä oli myös Jobin syntymäpäivä. Hän ei kironnut syntymäpäivänään syntymäpäiväänsä, vaan kuukausien päästä myöhemmin. Job.3:1-6 muodostavat kokonaisuuden, jossa Job muistelee sairastumisensa alkua.
Viikkojen juhlassa eli helluntaina oli toinen enkelien kokoontuminen. Tällä kertaa Saatana sai vallan Jobin ruumiiseen, mutta ei tappaa häntä. Tästä lähti tieto ystäville, jotka sopivat keskenään, milloin menevät Jobin luokse. Ja he menivät. Tiedon kulkuun saattoi mennä paljonkin aikaa ja matkustamiseen, sillä Elifas, Bildad ja Soofar olivat kansojen johtajia kukin tahollaan. Hiljaisuutta kesti viikon. Job 7:3 puhuu turhuuden kuukausista eli helluntaista oli jo kulunut kuukausia. Keskustelua kesti noin kuukauden. Sitten on 7. kuukausi, joka on vihan aikana Herran paluun kuukausi kansansa pariin. Kansa on sairas ja sorrettu, Jeesus vahvistaa heidät. Herra varustaa kansansa sotaan lähtöön. Hän on kansansa oikea käsi.
Job.40:6-14 “Ja Herra vastasi Jobille tuulenpyörteestä, ja sanoi, ”Vyötä nyt lanteesi kuin voimallinen mies!; Minä pyydän sinulta, opeta Minua! 8 Jos on niin, että mitätöit Minut, ja tuomitset Minut, että sinä voisit olla oikeutettu? 9 Onko sinulla Jumalan kaltainen käsivarsi? Tai voitko ukkosen äänellä jyristä kuten Hän? 10 Pukeudu nyt vaikuttavuuteen ja kuninkaallisuuteen, ja laita yllesi loisto ja erinomaisuus! 11 Ja vuodata sinun vihasi kiivaus; ja näe jokainen, joka on ylpistynyt, ja alenna hänet; 12 Ja heitä syntiset heidän paikkoihinsa. 13 Ja hautaa heidät yhdessä maahan; ja peitä heidän kasvonsa tomulla. 14 Silloin Minä tulen lisäksi antamaan sinulle tunnustusta, kun sinun oikea kätesi on pelastanut sinut.”
Job toteaa seuraavaksi, että hänen silmänsä ovat nähneet Herran. Tämä on profetia Messiaan tulosta kansansa keskelle. Tomussa ja tuhkassa elävöityminen tarkoittaa vihan ajan viimeistä puolta vuotta, ennen kevättä tapahtuvaa voimistumista, ja pahojen voittamista pois maasta. Keväällä alkaa uusi vuosi ja profetaalisesti peräti 1000-vuotinen kuningaskunta.
Job.42:5 “Minä olin kuullut Sinusta korvakuulolta, mutta nyt katso, minun silmäni on nähnyt Sinut. Sen tähden, minä pysyn vaiti, ja minä elävöidyn tomussa ja tuhkassa.”
Lehtimajajuhlan aikaan 15.7 Herra käskee kansakuntien edustajien Elifaksen, Bildadin ja Soofarin uhraamaan uhrin pahojen puheidensa sovitukseksi. Tämä on se vuoden kolmas kokoontuminen. Puolen vuoden viha kansakuntia vastaan alkaa lehtimajajuhlasta.
Job.42:7 “Herra sanoi teemanilaiselle Elifaalle, ”Minun vihani on syttynyt sinua kohtaan, ja sinun kahta ystävääsi kohtaan;”
Seuraavat Jobin kirjan profetaaliset termit ovat “vankeus” ja “kaksinkertaisesti”. Vankeudesta palaaminen on Israelin kansan pakkosiirtolaisuuden kääntyminen paluumuutoksi omaan maahansa Israeliin. Paluumuutto alkaa puoli vuotta ennen vihan ajan loppua. Paluumuutto on nyt käynnissä kyllä, mutta lopun aikana tulee vielä yksi israelilaisten karkotus pois omasta maasta. Kaksinkertaisesti saaminen tarkoittaa ensimmäisenä syntyneen esikoisoikeutta. Tämäkin todistaa, että Job oli vanhin ystävyksistä. Ja Job oli vihattu heidän puolestaan ja erittäin vihattu Elihuun puolesta. Mooseksen laki kertoo kahdesta vaimosta, toinen vihattu ja toinen rakastettu. Job on se kapinoiva vihattu vaimo. Job kuitenkin nöyrtyi ja tuli rakastetuksi ja siunatuksi.
Job.42:10 “Ja Herra käänsi Jobin takaisin vankeudesta, kun hän oli rukoilemassa ystäviensä puolesta; ja Herra lisäsi Jobille kaikkea kaksinkertaisesti niin paljon kuin hän oli aikaisemmin omistanut.”
5:Moos.21:17 “Vaan vihatun vaimon esikoispojan, hänen täytyy vastaanottaa kaksinkertainen osuus kaikesta, mitä hän omistaa; sillä hän on hänelle syntyneitten alku; ja hänelle on esikoisoikeus.”
Jobin tyttäret
Jasherin kirja ja Juutalaisia Legendoja mainitsevat ennen Jobin koetusta Jaakobin poikien Leevin ja Isaskarin ottaneet Jobilta kaksi tytärtä. Tällöin Jobin kolmas tytär oli mahdollisesti vielä syntymättä, jonka Raamattu mainitsee. Jaakobin pojat menivät naimisiin 2217 AM ollessaan vähän yli 20 vuotiaita. Job oli silloin 43v ja oli saanut noin 20 vuotiaana 2 tytärtä. Tyttäret olivat tällöin saman ikäisiä Jaakobin poikien kanssa. Nämä tyttäret Adina ja Aridah kuolivat Jobin kiusauksen aikana 27 vuotta myöhemmin. Tätä tukee se, että Raamatussa Jobin tyttärien nimet ovat erilaisia kuin Jasherissa. Jasher mainitsee ennen koetusta olleet 2 tytärtä ja Raamattu koetuksen jälkeen syntyneet. Job.42.
”Jasher 45:5 Ja Leevi ja Isaskar menivät idän maahan, ja he ottivat itselleen vaimoiksi Jobabin tyttäret, Joktanin pojan, Eberin pojan; ja Joktanin pojalla Jobabilla oli kaksi tytärtä; vanhemman nimi oli Adina, ja nuoremman nimi Aridah.”
Isaskarin pojan nimi oli Job. Nimen Isaskar antoi vaimonsa Aridahin isän Jobin mukaan
Arabialainen traditio kertoo “Iemama” nimisestä kuningattaresta, joka hallitsi Arabian maassa. Jemima on Jobin esikoistytär vitsauksen jälkeen. Job.42:14. Jemima on hyvin saattanut saada arvostetun aseman isänsä ohjaamana. Kirjoituksen ajoituksesta ei ole tietoa. (Historical Geography of Arabia. Part1. s.69
Jobilla sanotaan olleen Jaakobin tytär Diina vaimona. Näin lukee Juutalaisia Legendoja kirjassa. Diina olisi ollut 46 vuotias mennessään naimisiin. Miksi hän olisi ylittänyt hedelmällisimmän ikänsä ja silti saanut 10 lasta? Diinan ympärillä pyörii paljon legendoja kirjallisuuden parissa. Tarkkana tapahtumien luettelona pidetty Jasherin kirja sanoo Diinan olleen veljensä Simeonin vaimo. Tämä on mahdollista, sillä Raamatun mukaan Simeonilla oli 2 vaimoa. 1.Moos.46:10. Jash.34:36;45:3. Diina synnytti 5 poikaa, ja Bunah, Sekemin sotavanki, kanaanilainen, 1 pojan, Saulin.
1.Moos.46:10 “Ja Simeonin pojat: Jemuel, ja Jamin, ja Ohar, ja Jaakin, ja Sohar, ja Saul kanaanilaisen vaimon poika.”
Yhteys Egyptiin
Joosef hallitsi Egyptiä Jobin vitsauksen jälkeen vielä 66 vuotta. Ja Joosefilla oli koko suur-Israelin laajuinen alue hallinnassaan. Tämä sopii hyvin siihen, että Jobin omaisuus kasvoi kaksi kertaa entisen suuruiseksi. Joosef loi hyvät olosuhteet rikastumiselle. Vitsauksensa jälkeen, kun Gizan pyramidi oli rakennettu valmiiksi, Job saattoi muuttaa jälleen kotimaahansa itään, ja keskittyä rikastumiseen.
Job.42:11 “Ja hänen luoksensa tulivat kaikki hänen veljensä ja kaikki hänen siskonsa ja kaikki ne, jotka olivat tunteneet hänet aikaisemmin; ja he söivät leipää hänen kanssaan hänen talossaan, missä he olivat olleet suruissaan hänestä, ja he lohduttivat häntä kaikista koettelemuksista, jotka Herra oli tuonut hänen päällensä.”
Job palasi jossain vaiheessa Egyptiin uuteen tehtävään. Jasherin kirjan mukaan Job toimi Jetron ja Bileamin kanssa Egyptin faaraon neuvonantajina. Jash.66:15;67:24. Egypti alkoi sortaa israelilaisia ankarasti, Jaakobin poikien kuolemien jälkeen, jolloin Job oli n.160 vuotias. Lasten surmaaminen oli huipussaan Mirjamin, Aaronin ja Mooseksen syntymän aikoina. Job oli silloin noin 190 vuotias. Juutalaiset ovat katkeria tänäkin päivänä, kun Job ehdotti israelilaisten lastensurmaamisen asian. Jash.66:21 “Jokainen miespuolinen israelilaisille syntynyt lapsi, hänen verensä vuodatettakoon maahan. Tehköön kuningas niin ja lähettäköön kaikille hebrealaisille kätilöille ja määrätkää heitä tässä asiassa toteuttamaan sitä”. Tämän tähden juutalaisissa kertomuksissa Jobia sanotaan ympärileikkaamattomaksi. Ja laittomien himojen ryöstäjäksi. Jasher kuvaa tarkasti Jobin toimintaa Faaraon neuvonantajana. Job oli varmasti vaikuttunut egyptiläisten peloista israelilaisia kohtaan neuvonantajana olleessaan. Että israelilaiset täyttäisivät maan, ja valloittaisivat sen itselleen.
Jobin ollessa 195 vuotias, faarao näki uhkaavan unen miehestä vaa’an kanssa. Siinä karitsa painoi enemmän kuin Egyptin ruhtinaat. Faarao kysyi Jobilta, mitä olisi israelilaisille tehtävä, koska lastensurma ei toiminutkaan tarpeeksi tehokkaasti ehkäisemään israelilaisten lukumäärää. Israelin katsottiin muodostavan suuren sotilaallisen uhan, koska he olivat tulleet voimakkaiksi orjatyön johdosta. Mutta Job sanoi faaraolle, että, “Eikö maa ole sinun käsissäsi? Tee heille mitä haluat!” Jobin työ päättyi siihen. Noita Bileam jatkoi neuvonantajana. Ja ennen Jobia Midianilainen Jetro oli vielä uskomattomana antanut totuuden mukaisen kuvauksen Israelin historiasta, ettei heitä kannattanut sortaa. Faarao ei kuunnellut, ja Jetro sai potkut
Egyptin pyramidit
Job on selvästi ollut korkeassa asemassa. Selvitetään, rakensiko Eberin poika Job pyramidin? Kirkkoraamattu sanoo käännöksessään, että “rakensivat pyramideja”. Mikäli Kirkkoraamatun käännös pitää paikkaansa, pyramidit olivat kuninkaiden hautoja?
KR38 Job 3:14 “Kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramideja,”
Pesh. Job.3:14 “Maan kuninkaiden ja neuvonantajien kanssa, jotka rakensivat autiot paikat itselleen.”
Job puhuu entisestä elämästään johtajana: Job.29:21 “Ja jos miehet kuuntelivat minua, niin he toivoivat, ja he kuulivat minun neuvoni. 22 Ja minun sanoistani he eivät poikenneet, ja minun puheeni oli miellyttävää heille. 23 He odottivat minua kuin sadetta; ja he avasivat suunsa auki kuin kevätsateelle.”
Pyramidien kirja esittää, että Gizan pyramidin rakentaja Khufu/Cheops ei ollut egyptiläinen. Hänen sanotaan tulleen Uzin maasta. Seirin vuorella Khufu oli suuren näkijän veljen poika, josta myös tuli faarao, Zapnath. Raamatun mukaan faarao antoi Joosefille nimen Zapnath. 1.Moos.41:45. Joosef toimi hetken faaraon kruunu päässään, kun meni vastaanottamaan Jaakobia Egyptiin. Joosefin veljen Isaskarin poika on Job. Pyramidien kirjan mukaan Khufu olisi ollut Jobin tyttären poika Job. Isaskarin poika Job oli 6 vuotias, kun pyramidia alettiin rakentaa. Näyttää siltä, että pyramidien kirja sekoittaa Jobin ja Jobin isän Jobin keskenään.
Job eli Cheops oli suuren pyramidin arkkitehti ja rakensi Joosefin alaisuudessa. Egyptin kielessä ei ole “j” kirjainta, joten Jobin nimi on voinut vääntyä. Egyptiläiset edelleen kutsuvat Joosefin nimenä “Yousuf”.
“Huomattava mies, joka auttoi Cheopsia pyramidin rakentamisessa, oli nimeltään Souf. Hän oli “Khufun töiden johtaja””. (Rawlinson´s Egypt, luku 14)
Egyptiläinen kertomus tallentaa tapahtuman, jossa Cheopsin/Khufun myöhäisemmässä elämässä, hän kutsuu ikääntyneen egyptiläisen tietäjän palatsiinsa. Tietäjä eli 110 vuotta. Tietäjä sopii Joosefiin. Ja Cheopsin myöhäinen elämä tarkoittaisi Jobin vitsauksen jälkeistä elämää? Job tapasi Joosefin kanssa vitsauksen jälkeen. Job kutsui Joosefin palatsiinsa. Egyptiläinen kertomus tukee sitä näkökulmaa, että Joosef auttoi Jobia rikastumaan, tai ainakin loi siihen hyvät puitteet.
Siihen, että Cheopsin pyramidi rakennettiin ennen Jobin vitsausta, sopii se, että Jumala nuhteli ja riisui Jobin ylpeydestä. Hän oli ylpistynyt tähtitieteilijänä, matemaatikkona ja suunnittelijana. Egyptiläiset alkoivat rakentaa Cheopsin pyramidia 2224 AM, 15 vuotta ennen israelilaisten tuloa Egyptiin. Rakentaminen valmistui 7 nälkävuoden loppuun mennessä. Job voimissaan hyökkäsi Saatanaa vastaan, siksi Saatana yritti tuhota Jobin heti nälkävuosien jälkeen, kun Pyramidi oli valmistunut.
Nälkävuosina Egyptillä oli ruokaa, ja muu maailma seisoi, siksi Joosefin oli löydettävä kansalle tekemistä.
Historiantutkimus arvioi Cheopsin pyramidin rakentamisajaksi 21 vuotta. (Herodotus sanoo 20v). Israelilaiset eivät raatamiseen osallistuneet. Vasta Joosefin ja Leevin kuoleman jälkeen israelilaiset pistettiin ankaraan orjatyöhön. Josefus kirjoittaa (Antiquities of the Jews, kirja. II, luku. 9, §1), että israelilaisten orjuutuksen aikana heidät laitettiin rakentamaan pienempiä pyramideja kuin Cheopsin. Arkeologia todella todistaa monen pienemmän pyramidin rakennetun ja hajonneen, sillä niitä tehtiin olkitiilistä.
Historiantutkimus kertoo Cheopsin hallinta-ajaksi 23 vuotta. (Turin Kaanon ja Palermon kivi). Job saattoi suunnitella pyramidia pari vuotta. Ja aloitti Egyptissä johtajana 48 vuotiaana, maailman vuonna 2222 AM. Herodotus sanoi, että Gizan pyramidia rakennettiin yli 20 vuoden aikana 3 kuukautta vuodessa, kun Niili tulvi ja kansa oli toimettomana. Ja rakentamista tehtiin myös 7 vuoden nälänhädän aikana, kun työvoimaa oli tarjolla.
Gizan lähellä olevista haudoista on löydetty kirjoitus Cheopsin poikien kuolemasta. Se ei tietysti yksinään todista paljon, mutta kokonaisuutta kyllä. Pyramidiin saatettiin haudata (mikäli pyramidit olivat hautoja) Joosefin aikainen hyvä faarao. Hänen poikansa oli Magron. Jash.58:5. Jobia ei perimätiedon mukaan pyramidiin haudattu. Joosefin luut haudattiin Sekemiin, Kanaanin maahan.
Cheops ei ollut monijumalainen, vaan yhden Tosi Jumalan palvelija. Cheops sulki temppelit ja kielsi egyptiläisiltä uhrien uhraamisen. (Herodotus kirja II, §124.) Cheopsin Jumalan nimi oli “Amen”. Sama Jumalan nimi on Ilm.3:14.
Pyramidissa kulmakivi on ainoana rakennelmista yksin päällimmäisenä. Jerusalemin taloissa on 4 huippukiveä talon kulmissa. Lisäksi holvikaaressa voi olla kaksi päällimmäistä kiveä.
CJB Job.18:4 “Sinä voit repiä itsesi kappaleiksi vihassasi, mutta maata ei hylätä vain sinun takiasi; ei edes kiveä siirretä pois sen paikaltaan.”
Suuhilaisen Bildadin profetia meni juuri päinvastoin kuin hän sanoi. Kheopsin pyramidin kanssa kävi niin, että sen päällikivi hävitettiin, niin kuin pintakivetkin. Ja Egyptin maa tuli hylätyksi Nebukadnessarin 36. vuotena 569eKr 40 vuoden ajaksi. Hes.29:19.
Jobin asemaa rakentajana kuvaavat jakeet: Job.38:4-8 “Missä olit silloin, kun Minä asetin maan perustukset? Ilmoita se, jos sinulla on ymmärrystä siihen. Kuka on laskenut sen mitat, jos sinä tiedät? Tai kuka on vetänyt mittanuoran sen yli? 6 Minkä päälle sen rajat tukeutuvat? Tai kuka asetti sen kulmakiven? 7 Saattaen aamutähdet yhdessä huutamaan ja kaikkien Jumalan poikien nostaessa riemuhuudon? 8 Ja hän sulki meren portit; ja se pursui ulos kohdusta, niin se tuli esille.”
Job asetti pyramidin perustukset. Ja hän laski sen mittasuhteet. Hän veti mittanarun se ylitse. Pyramidin perustus tukeutuu maan saveen, mutta Jumalan luoma maa on pylväiden varassa veden päällä. Job sijoitti pyramidin huippukiven paikalleen. Kun Job sai pyramidin valmiiksi, koko Egypti nosti riemuhuudon, ja Job oli suuresti ylistetty. Gizan pyramidin juurelta löydettiin 44m pitkä vene, jolla oli kanava jokeen. Vene liittynee egyptiläisten uskomuksiin kuoleman jälkeisyyden purjehduksiin. Tästä Jumala puhuu Jobille Job.38:8-21. Herodotus puhuu pyramidin ympärillä olevista kanavista, joissa virtasi Niilin vesi. (Waterfield, Herodotus: The Histories, 145)
Orionin kolme tähden tähtikuvio on kolmen pyramidin linjassa. Sitä sanotaan Orionin vyöksi. Pyramidit vangitsivat Orionin vyökuvion. Orionin tähdistö muistuttaa sotilasta, jonka vyötärönä on 3 tähteä. Suomessa sitä on kutsuttu Väinämöisen vyöksi. Ja Kalevan miekka on sotilaan edessä. Se, että Jobin kirja mainitsee Orionin vyön ja pyramidit ovat niiden paikoilla, linkittää Jobin pyramideihin. Jumala osoittaa Jobille paikkansa tähtikuvioiden Hallitsijana. Tähtikuvioista on monta mainintaa Jobin kirjassa, esimerkiksi Job.9:9 ja Job.38:31.
Job.9:9 “Hän, joka loi Seulaset, Aldebaran, ja Orionin, ja eteläiset tähtitarhat.”
Job 38:31 “Voitko sitoa Seulaset kahleisiin, tai irrottaa Orionin vyön?”
Job syntyi tasan 50 vuotta Abrahamin kuoleman jälkeen. Parin sadan vuoden aikana Abrahamista tähtitieteen harrastamisesta oli tullut suosittua. Tähtitiede alkoi kiinnostaa ihmisiä Babylonin tornin rakentamisen aikaan. (1959-1995AM). Babylonin tornin kautta ihmiset ottivat yhteyttä pahoihin enkeleihin, jotka opettaisivat ihmisille taitoja ja tietoja. Enkeleiden siemen tarttui ihmisiin, mutta ei kuitenkaan saastuttanut koko ihmiskuntaa, niin kuin ennen vedenpaisumusta. 1. Mooseksen kirja sanoo, että jättiläisiä oli maan päällä ennen vedenpaisumusta ja sen jälkeen. Clement kertoo, että Haam paljasti tiedon ihmisille, miten riivaajia hallitaan. Riivaajien opit omaksuttiin Egyptissä, Persiassa ja Babyloniassa. Haam kuoli pian Babylonin tornin jälkeen ja hänen tietonsa omaksui Nimrod, josta syntyi suuri Jumalan kielteinen pakanauskonto. (Recognitions of Clement 4.26-29). Esaun poika Elifas tunsi kaldealaisten tähtitiedettä. Edomilaiset olivat tunnettuja viisaudestaan. Tämä selviää Jobin kirjan puheista.
Uusin maa
“Ei ollut maassa niin vanhurskasta kuin Job”. Job.1:8. Jumala sanoi tämän Jobista (70v) kiusausten alussa. Monet patriarkat olivat kuolleet, eikä Mooses ollut vielä syntynyt. Raamatun vanhurskaista oli Jaakob 135 vuotiaana ainoastaan jäljellä. Elifaksen alueelta Seiristä patriarkkoja oli vielä elossa, mutta Jobin Seemin sukulinjan vanhimmat olivat kuolleet. Job oli vanhurskaudessaan ylitse muiden. Pakanamaasta lähtöisin oleva Job oli Jaakobia eli Israelia täydellisempi ja oikeamielisempi Jumalan palvelija. Tämä on varmasti nuhteen merkki Israelille siitä, että kansakunnat vievät evankeliumia tehokkaammin kuin Herran kansa Israel itse. Jobin testamentti kirjoittaa runsaasti Jobin laupeudesta. Job huolehti koiristaan, jotka olivat jääneet paimentamisesta eläkkeelle. Ne toimivat vahtikoirina. Kun vieras tuli, Job poistui talosta vastakkaiseen suuntaan, ja vieras sai ottaa talosta mitä halusi. Job teetti aina paremmat tilalle. Jobin avustustyö ulottui ympäri maailmaa, ja hän opetti ihmisiä. Job kynti härillään köyhien pellot.
Uusin maan valloittivat Esaun lapset Seirin maan alkuperäisasukkailta. Uusin maan nimi vaihtui Edomiksi 2258 AM, 1 vuosi Jaakobin kuoleman jälkeen. Se tapahtui 14 vuotta Jobin koettelemuksen jälkeen. Näin ollen Job.1:1 “Uusin maassa oli eräs mies, jonka nimi oli Job;” pitää täysin paikkaansa Jobin elämän alun osalta (0-70v). Uusin nimi tulee 1.Moos.36:28 Seirin pojan Diisanin pojasta Uzista. Tällöin Seir ja Uus linkittyvät toisiinsa. Toinen yhteys tulee jakeesta, jonka Jeremia kirjoitti: Val.4:21 “Iloitse ja riemuitse, tytär Edom, joka asut Uusin maassa!”
Uusin maa, Seirin vuoristosta itään päin, tuli Edomin alueeksi. Saatana oli käyttänyt Seirin alueen poliittista levottomuutta hyväkseen ja lähetti sebalaiset ja kaldelaiset Jobin omaisuuden kimppuun.
Seir on Hurin poika, joka on Hivin poika, joka on Kanaanin poika. Ja Kanaanin isä oli Haam, Nooan poika, joka pilkkasi isänsä alastomuutta. Nooa sanoi, “Kirottu olkoon Kanaan”. Siksi Seirin maa tuli perinnöksi Iisakin pojalle Esaulle (Edomille), koska hän myi esikoissiunauksensa pois. Esau metsästi 40 vuotiaana Seirin vainioilla riistaa 25 vuotta ennen Jobin syntymää. Jash.28:20. Ja Esau lankoutui 84 vuotiaana hoorilaisten kanssa. Hoorilaiset olivat Seirin poikia. Sen tähden on perusteltua, että Job syntymästään lähtien asui Seirin (Uzin) maassa, koska Diisan, Seirin poika laskettiin hoorilaisiin. Ja Diisanilla oli poika Uz. Hoorilaisten lukumäärä sanotaan tarkasti, Esaun 97 vuotena, kun hän lähti 400 miehen kanssa surmaamaan Jaakobia, kun hän tuli Labanin luota Harranista. Hoorilaisia oli sinä vuonna 340 miestä. Jash.32:65. Hoorilaiset olivat jo monen sukupolven sukukunta, kun Job oli 19 vuotias ja Esau 84 vuotias.
Uusin maa tarkoittaa Uzin asuttamaa aluetta, jossa Job asui, ilman mitään sukulaisuussuhdetta. Ja Job asui Edomin alueella hänen maassaan. Tämä selittäisi sen, ettei historia tunne tarkkaan Uzin maan rajoja.
Egyptiläiset ja arabialaiset lähteet viittaavat Jobin olleen nimenomaan Seirin alueelta. (Vol. III of "Clarke's Commentary", preface to Book of Job).
Juutalaisia Legendoja mainitsee toisen teorian Uzin maan sijainnista. Uzin maa olisi Aram-Naharaimissa. Sen voi kääntää vapaamuotoisesti “Naahorin pelto”. Teoria tulee siitä, että Naahorin esikoinen oli Uz. Alue on Syyriaa Eufratin ja Tigriksen välissä. Nimitys on myös yleisluontoinen ilman tarkkaa rajamääritelmää. Tämä teoria olettaa, että Job olisi Uzin poika Abi (Job). Ja Jobin ajoitus kuitenkin aikaistuisi tällöin yli 200 vuotta.
Pelegin ja Joktanin päivät
Jobin isän Joktanin paikka pystytään määrittämään tarkasti veljesten Pelegin ja Joktanin nimien merkitysten perusteella. Pelegin nimen merkityksen antaa Raamattu, ja Joktanin merkityksen antaa Jasherin kirja. Nämä olivat Eberin poikia jalosta ja siunatusta Seemin sukulinjasta. Ensimmäisen nimi oli Peleg, sillä hänen päivinänsä maa tuli jaetuksi. Ja toisen nimi oli Yoktan, merkiten, että hänen päivinään ihmisten poikien elämät olivat heikentyneet ja lyhentyneet. Jash.7:20,10:1-2. Koska Babelin tornilta hajaantuminen tapahtui Pelegin päivien päätteeksi, niin vasta sitten alkoivat Joktanin päivät. Eli Joktan syntyi Pelegin jälkeen. Tämän tähden eräs juutalainen opetus, että Joktanin pojat olivat Babelin tornilta hajaantuneiden joukossa, on väärä. Jakeet 1.Moos.10:25,32 selvästi osoittavat, että sukupolvet maan jakaantumiseen asti olivat Pelegiin asti.
Pelegin kuollessa elivät vielä Nooa 940v, Seem 438v, Arpaksad 338v, Selah 303, Eber 273v, Reu 209v, Serug 177v ja Naahor I 148v. Mutta kieltämättä Pelegin kuoltua alkoivat ihmisten eliniät lyhentyä. Ja perimätiedon mukaan Joktan eli 239 vuotta, saman kuin Peleg. Joktan kuoli, kun Jaakob meni 70 sielun kanssa Egyptiin nälänhätää pakoon vuonna 2238 AM. Silloin vanhin tunnettu oli Jaakob 130 vuotiaana faaraon edessä, joka ihmetteli hänen ikäänsä. Job oli silloin 65v. Jaakob ja Eesau elivät 147 vuotiaiksi. Ja Job Jumalan siunaamana 210v. Jasher kirjoitti oikein eliniän lyhenemisestä Joktanin päivinä.
Vaimot
Jobin ensimmäisestä vaimosta mainitsee vain Jobin Testamentti Sitiksen. Raamatussa vaimoa ei mainita nimellä. On tietysti mahdollista, että Jobin vaimo ei kuollutkaan Saatanan vainon kautta, vaan synnytti yhteensä 20 lasta. Silloin Jobin Testamentin kertomus Jobin vaimon kuolemasta on keksitty. Job antoi vaimolleen typerän puheen anteeksi, ja kehotti häntä ottamaan hänen kanssaan siunauksia.
Job.3:9 “Ja hänen vaimonsa sanoi hänelle, ”Vieläkö sinä pysyt lujasti tinkimättömyydessäsi? Siunaa Jumala, ja kuole pois!” 10 Hän sanoi hänelle, ”Sinä puhut kuin mikäkin typerä nainen. Me todella vastaanotamme Jumalan siunauksia, nyt emmekö myös ottaisi Hänen kärsimyksiänsä?””
Jobin vaimo oli ilmeisesti nuori, kun Job oli 70 vuotias. Jobilla ei ollut lapsen lapsia, vaan kaikki 10 lasta viettivät syntymäpäiviään, joita pitivät arvossa. Jobin vaimo on saattanut olla vitsauksen aikana 30 vuotias. Tällöin on jopa helppoa synnyttää 10 lasta sitä ennen, sekä 10 lasta sen jälkeen. Raamattu ei kerro hänen kuolemastaan, eikä sitä, että Saatana olisi tuhonnut hänen vaimonsa. Job sai kaikkea kaksinkertaisesti entiseen elämäänsä nähden. Ennen 7 000 lammasta nyt 14 000, ennen 3 000 kamelia nyt 6000 kamelia, ennen 1000 nautaa nyt 2000 nautaa, ennen 1000 aasia nyt 2000 aasia. Mutta eläimet ovat kuolevaisia, eivätkä omista ikuista henkeä, kuten ihminen voi omistaa. Siksi Job sai 7 poikaa ja 3 tytärtä kuten ennenkin. Mutta hänellä on oleva uudessa maassa 14 poikaa ja 6 tytärtä.
On olemassa alkuperältään tuntematon muslimitraditio Jobin vaimosta nimeltään Rahme: “Hänen isänsä kuolemansa jälkeen, Job matkusti Egyptiin naidakseen Rahmen, Efraimin tyttären, joka oli perinyt isoisältään Joosefilta hänen kauniin puvun. Myöhemmin, Job vei hänet takaisin kotiseudulleen Hauraniin.” (Stephen Vicchio Job in the Modern World, luku 14).
Muutto Egyptiin Joktanin kuoleman jälkeen olisi tapahtunut pyramidin rakentamisen aikana. Ja Egyptin 7 vuoden nälkävuoden aikana. Efraim syntyi 2234 AM, 3 vuotta ennen nälkävuosia, joten aivan heti Job ei Rahmea saanut. Rahme olisi Jobin vitsauksen jälkeinen vaimo ensimmäisen kuoltua.
Efraim oli vasta 10 vuotias Jobin vitsauksen aikaan. Muslimitraditio siirtää Jobin isän Joktanin kuolemaa ainakin 72 vuodella eteenpäin.
Juutalainen kertomus Diinasta Jobin vaimona on kronologisesti järkevämpi. Mutta sekään ei ole oikea, sillä 1.Moos.46 mukaan Diinalla oli jälkeläisiä ennen Egyptiin lähtöä. Ja Jobin koetus 70 vuotiaana oli vasta 5 vuotta Egyptiin menon jälkeen. Raamatun mukaan Job näki lapsensa lapset 4 sukupolveen saakka. Siten hän teki heti lapsia koetuksensa jälkeen, ja niin muslimien, että juutalaisten teoria tuntuvat mahdottomilta. Jasherin kirja ei mainitse Jobin vaimosta mitään. Teoriassa Diina Jobin vaimona on mahdollinen, mikäli Diina 19 vuotiaana teki 5 poikaa veljellensä Simeonille. Siiten Simeon otti Diinan palvelijattaren kanaanilaisen vaimon Bunahin, josta syntyi 1 poika. Diina saattoi olla siinä vaiheessa eronnut Simeonista? Sitten hän meni 46 vuotiaana naimisiin Jobin kanssa ja teki 10 lasta.
Lohduttamaan tulleet ystävät
Jobin 3 ystävää olivat poikansa Teemanin alueelta Elifas, Esaun poika, Shuasta Bildad ja Naamathista Soofar. Lisäksi paikalla oli Barachelista Elihu. Seuraavaksi selvitetään heidän ikänsä Jobin kiusauksen aikana ja sukulaisuutensa. Jobin sukulaisia he eivät olleet, ainoastaan ystäviä.
Job oli saman ikäinen Elifaksen kanssa, koska Elifas sanoo, “Me olemme vain eilispäivän lapsia”. Ystävyyssuhde viittaa myös saman ikäisyyteen. Job.8:9. Job oli vanhempi. Elifas syntyi Esaulle 65 vuotiaana. Elifaksen syntymäpäivä on myös vuoden alun tienoilla. Koska Elifas (13v) ryösti Jaakobin (77v) vuoden alussa, jolloin Jaakob lähti Harraniin Labanin luokse. Jash.29:33.
Raamatun luettelo Naahorin jälkeläisistä on annettu 1.Moos.22:20-24, ja se oli Rebekan syntymävuonna 2075 AM. Raamatun luettelo on lyhennetty ja keskittyy siihen teemaan, että Iisakin vaimoksi tuli Rebekka. Jasherin luettelossa on puolestaan kaikki syntyneet Naahorin lapset ja lapsen lapset. Sukuluetteloista on kuitenkin vaikeaa määritellä, milloin Buusin pojat syntyivät? Todennäköisesti ennen Rebekkaa, jolloin Iisak oli 26 vuotias, ja yli 100 vuotta ennen Jobia. Voi kuitenkin olla, että Bethuel sai lapsensa ennen Buzia?
Jasher 22:19-26 “Ja lapset jotka syntyivät Nahorille, olivat kaksitoista poikaa hänen tyttäriensä ohella, ja heillä myös oli syntyneitä lapsia Harranissa. Ja Uzin lapset Nahorin esikoisesta olivat Abi, Cheref, Gadin, Melus, ja heidän siskonsa Deborah. Ja Buzin pojat olivat Berachel, Naamath, Sheva, ja Madonu. Ja Kemuelin pojat olivat Aram ja Rechob. Ja Kesedin pojat olivat Anamlech, Meshai, Benon ja Yifi; ja Chazon pojat olivat Pildash, Mechi ja Opher. Ja Pildashin pojat olivat Arud, Chamum, Mered ja Moloch. Ja Tidlafin pojat olivat Mushan, Cushan ja Mutzi. Ja Bethuelin lapset olivat Sechar, Laban ja heidän siskonsa Rebekka.”
Elihusta, Barachielin pojasta annetaan tärkeä maininta: Job.32:4 “Toiset miehet olivat vanhempia kuin hän.” Eli Job, Elifas ja Soofar olivat vanhempia. Ja Elihu nuorin. Elihusta ei sanota Jobin ystävänä. Voi olla, että Job ei ollut Elihun kanssa johtuen ikäerosta. Elihu on oletettavasti ainakin 40 vuotias, ja saattoi olla sukupolven verran muita nuorempi? Mikäli Elihu olisi ollut silloin 40 vuotias, niin hän syntyi isällensä Berachelille 150 vuotiaana. Tämä on suurin mahdollinen isän ikä. Elihu Job.32:6:ssa sanoo, että “te olette ikääntyneitä”. Siten Job, Elifas, Bildad ja Soofar olivat kaikki noin 70 vuotiaita, kun Jobin koetus alkoi hänen olleessaan 70 vuotias. He olivat ikääntyneitä, eivät kaikki vielä vanhuuden ikään 70: een vuoteen päässeitä. Elihun jatkuva nöyryys suhteessa vanhaikäisyyteen puoltaa sitä, että Job ja Elifas olivat juuri päässeet vanhoiksi ja “viisaiksi”, ja aihe oli ajankohtainen.
Elihu mainitsee Job 32:ssa, että hän oli tähän asti hiljaa, josta voidaan päätellä Jobin kirjan puhevuorojen olevan ikäjärjestyksessä. Job puhui aina ensin, hän oli vanhin, sitten samana vuonna syntynyt Esaun esikoinen Elifas, sitten vastasi suuhilainen Bildad. Sen jälkeen taas vähän nuorempi Naamathilainen Soofar. Tämä puhesykli toistuu 3 kertaa.
1. puhesykli 2. puhesykli 3. puhesykli 4. puhesykli Job (Luku 3) Job (12-14) Job (21) Job (28-31) Elifas (4-5) Elifas (15) Elifas (22) Elihu (32:6-37) Job (6-7) Job (16-17) Job (23-24) Herra Jobille (38-41) Bildad (8) Bildad (18) Bildad (25) Job (42:1-6) Job (9-10) Job (19) Job (26:1-27:12) Herra Elifakselle (42:7) Soofar (11) Soofar (20) Soofar (27:13-23) Job rukoili (42:10)
Buzin pojat olivat Berachel, Naamath, Sheva, ja Madonu. (Nimimuodot Jasherissa). Buuzin kolmannesta pojasta tuli vanhin Bildad, toisesta toiseksi vanhimmasta Soofar ja esikoisesta nuorin Elihu. Juutalaisia Legendoja mukaan, Bildad, Soofar ja Elihu olivat serkkuja, Buzin pojista. Nimet siinä: Shuah, Naamat ja Barachel. Itse arvioin, että Bildad, Soofar ja Elihu olivat pikkuserkkuja. Elihuusta on ainoastaan Raamatussa mainittu, että hän oli suoraan jonkun poika. Vanhaikäisen n.150 vuotiaan Berachelin poikana. Muut ovat monen polven poikia.
Bildad ei näytä olevan Abrahamista (kuten tutkijat yleensä olettavat), vaan hänkin on buusilainen Naahorin pojan Buzin pojasta Shevasta (Suua). On totta, että Abrahamin pojan Shuachin poika on Bildad, jolle Abrahamin ennen kuolemaansa antoi lahjan ja lähetti hänet pois kotoansa itään. Bildad syntyi 2121 AM, joka on 52 vuotta ennen Jobin ja Elifaksen syntymää. Tämä Bildad Abrahamista ei voi olla Jobin ystävä, sillä hän olisi muita vanhempi, ja silloin puheiden ikäjärjestys ei pitäisi paikkaansa.
Teemanilainen Elifas. Teeman oli Elifaksen poika. Teemanillakin oli luultavasti poika, koska puhutaan kansanheimosta “teemanilaiset”. Tämä vahvistaa käsitystä, että Jobin kiusaukset olivat vasta 70 vuotiaana, Elifaksen ollessa saman ikäinen. Elifas oli jo nuorena kehittynyt, ja hänellä oli poikia alle 20 vuotiaana.
Elihun suku on kerrottu Raamatussa tarkasti. Nyt pitää vain tutkia rauhassa ja käyttää vähän aivojumppaa niin asia selviää. Elihuun on mainittu olevan Aramin sukua. Job.32:2 on “Ram”. Arameaksi se on kuitenkin “Aram”. Buusilainen Elihu, Barachielin poika, buusilainen, Aramin sukua. Abrahamin veli on Naahor. Naahorin poika Buus, Buusin poika Berachel. Buusin veli on Kemuel, jonka poika on Aram. Aram oli siten Elihun pikkuserkku, isoisänsä veljen poika. 1.Moos.22:21.
Kaldealaiset ja sebalaiset ryöstäjät
Kaldealaiset asuttivat Eufratia molemmin puolin, lähellä Babylonia, joka oli heidän pääkaupunkinsa. He olivat myös sekoittuneet vaeltelevien arabien kanssa; ja elivät, kuten he, ryöstelemällä. He olivat Chesedin jälkeläisiä, Naahorin pojan ja Huzin (Uzin) veljen, josta he saivat nimen Chesedim, joka käännetään kaldealaiset. He jakaantuivat kolmeen rosvojoukkoon, jotta saivat tehokkaammin kuljetettua Jobin kamelit pois. Ironista tässä on se, että Jobin ystävät olivat Naahorin pojan Buusin jälkeläisiä ja viholliset Naahorin pojan Kesedin jälkeläisiä, sukulaisia keskenään.
Sebalaisten on arveltu olevan samoja kuin Abrahamin jälkeläiset Keturan kautta, jonka poika Jokshan sai Sheban. Abraham lähetti Sheban itään Arabian aavikolle vielä eläessään. Sebalaiset joukkiot ehtivät levittäytyä 120 vuotta itään Uzin maasta ennen Jobin omaisuuksien ryöstöä. 1.Moos.25:6. Tämä lienee kuitenkin väärä teoria, sillä 120 vuotta on liian lyhyt aika rosvojoukon syntymiseksi, joka ryösti Jobin tuhannet härät ja aasit?
Seban kansa on eri asia kuin sebalaiset joukot. Vain Latinan Vulgata ymmärtää sebalaiset kansana Jobin kirjan alussa. Septuaginta, Peshitta, ja Arabian Raamattu pitävät sebalaisia puolestaan ryöstelevinä joukkoina. Seban maa vanha, joka sijaitsee Etelä-Arabiassa nykyisen Jemenin paikalla. Se on Haamin pojan Kuusin pojasta Sebasta. 1.Moos.10:6, 1.Aik.1:9. (Seban jälkeläiset Abrahamin ja Keturan kautta saattoivat liittyä Kuusin pojan Seban kansaan. Muller kirjoittaa, “Kaldeasta lounaaseen Saben luona, on Sebalaisten Beduiinien istuin Keturasta.”) (M. J. E. Muller s.550). Abrahamin jälkeläisten muuttoa Arabiaan vahvistaa Talmudin maininta sebalaisten vieressä asuvista dedalaisista. Abrahamin vaimon Keturan poikia olivat Seba ja Dedan.
Itse arvioisin, että sebalaiset rosvojoukot ovat Jobin veljen lapsista, Eberin pojan Joktanin pojasta Shebasta. He olivat vaeltajia Arabiassa. Arabiassa telttailevien joukkojen yhtäkkiset hyökkäykset ovat olleet tavallisia, joissa vietiin miehet, lapset, karja ja tavarat. Ja sitten välitön pako erämaahan, jonne rosvoja ei kannattanut seurata. Tämä on selvää Koraanissakin. Edes Assyrian maailmanvalta ei pystynyt Arabiaa valloittamaan.
Job tiesi Seban kansan kauppareitin. Kauppareitti Seban ja Egyptin välillä kulki Edomin kautta. Ihmiset odottivat sieltä jatkuvaa hyvinvointia ja tavaroita. Masoreettisessa on lisäksi Teeman. Teeman sijaitsee Seban kauppareitin varrella, 300km Punaisesta Merestä. Teemanin kautta kulki myös Kaldealaisten kauppareitti Egyptiin. Molemmat kauppareitit kulkivat Seirin (myöhemmin Edomin) kautta.
Peshitta Job.6:15 “Minun veljeni ovat toimineet petollisesti kuin purot, ja kuin joen pohjien virrat, jotka haihtuvat. Jotka ovat olleet peloissaan jäästä; lumi on lisääntynyt heidän päällänsä. Ja hetkellä, kun aurinko paistaa heidän päälleen, he sulavat; kun on kuuma, he sulavat ja häviävät paikastaan. Heidän tiensä polut mutkistuvat; he kulkevat harhaan reitiltään, ja katoavat. Sillä he ovat katsoneet kohti etelän teitä, ja ovat odottaneet Seban polkuja. 20 He joutuivat häpeämään sitä, johon he luottivat; he tulivat sinne, ja tyrmistyivät.”
KR 38 Job 6:19 “Teeman karavaanit tähystelivät, Seban matkueet odottivat niitä;”
Jakeessa Job.6:15 Job viittaa omiin petollisiin veljiinsä, jotka odottivat Sebasta tulevan rahdin ryöstämistä. Joktanin poikana Jobilla on ympärillään 12 kansaa hänen veljistään. Jobin veljistä polveutui Arabian kansoja. Jobin veljet syntyivät noin 200 vuotta aikaisemmin, kuin Jobin vitsaus oli. Jobin sebalaiset veljet olivat Joktanin pojasta Sebasta. Eivät Abrahamista. Job muistelee luvussa 6 sebalaisten ryöstöä, josta maininta Job.1:15.
Muita esitettyjä Jobeja ja Jobin ajoituksia
Monet ajattelevat Jobin eläneen ennen vedenpaisumusta, koska se kertoo dinosauruksista. Job.3:8; 20:14; 40-41. Mutta dinosaurukset eivät kuolleet vedenpaisumuksessa, sillä ne olivat arkissa. Ja toiseksi Elifas muistelee kauan aikaa sitten ollutta vedenpaisumusta.
Job.22:15 “Oletko pannut tarpeeksi hyvin merkille vanhan tien, jota pahat ihmiset ovat polkeneet kauan sitten? 16 Ne, jotka hukkuivat ennen aikojaan, joiden perustuksen vedenpaisumus huuhtoi pois. 17 Ja vedenpaisumuksen sukupolvi sanoi Jumalalle, ”Lähde pois meistä!”; ja ”Mitä Jumala tekee meidän hyväksemme?””
Jotkut sijoittavat Jobin 130v vedenpaisumuksen jälkeen. Eber sai Pelegin, ja heti kun Peleg sai Reun, niin Pelegin aika loppui. Kun Reu syntyi niin samaan aikaan, syntyi Eberille Joktan. Sitten Joktan sai heti nuorena 13. lapsenaan Jobin. Näin itsekin ennen ajattelin. Mutta Jobin varhaisessa ajoituksessa on kovin monta ilmaan heitettyä ajoitusta ilman kiinnekohtaa. Jobin ystävät olisivat tällöin kuviteltuja hahmoja kaukaa tulevaisuudesta.
Entä löytyykö Jobin identiteetti Abrahamin kautta? Abrahamin vaimon Keturan kautta on poika Medan, jonka toinen poika Joab. Jash.25:6. Syntynyt 2114 AM, Abraham ollessa 165 vuotias. Talmud todistaa, että Job oli Iisakin aikalainen, ei aikaisemman Abrahamin.
Jaakobin pojan Isaskarin pojan nimi on Job. Hän oli Egyptiin tulijoiden joukossa. Nimen hän sai kuitenkin vaimonsa isän mukaan, joka oli Eberin pojan Joktanin poika Job.
Joosuan kirjassa 11:1 on Maadonin kuningas Jobab. Kuningas pohjois-Kanaanissa ja, joka vastusti Joosuaa Kanaanin maan valloituksen yhteydessä. Hän sai surmansa Meronin taistelussa, johon osallistui lukuisia kuninkaita. Miksi Jobab olisi sotinut Israelia vastaan? Ja Job olisi kuollut vasta vuoden Mooseksen jälkeen?
Yleinen tulkinta on, että Jobab on Esaun pojan Reuelin pojan Zerachin poika. Joka mainitaan 1.Aik.1:44; 1.Moos.36:17,33; Jash.36:23. Septuagintan Jobin lopputeksteissä on toteamus tästä Jobin kirjan Jobina. Tämä Edomin hallitsija kuoli 2299 AM hallittuaan 10 vuotta. Tällöin Jobin vitsaus 70 vuotiaana osuisi yli 10 vuotta ennen Elifaksen syntymää. Joka ei voi olla mahdollista. Jobin ollessa Esaun jälkeläinen, Jobin ystävät olisivat olleet Jobin lähisukulaisia, mikä ei voi pitää paikkaansa, sillä he olivat vain ystäviä. Raamattu sanoo tarkasti Jobab ben Zerach, ettei sekoiteta Jobab ben Yoktan:iin.
Olisiko Job Naahorin esikoisen Uzin esikoinen Abi (Job)? Arabialaiset ja persialaiset historioitsijat kirjoittavat “Ayoub”, joka on aivan samoin hebreaksi “Ayoub”. Job on eurooppalainen nimimuoto. Tämä teoria kuitenkin aikaistaisi Jobin elämää yli 200 vuodella. Ja Jobin kirjan alku pitäisi muuttaa, “Maassa, Uzista, eli mies nimeltä Job...”
Jerahmeelin kronologiassa on päätelmä: “Val.4:21 perusteella voidaan päätellä, että Uzin maa sisälsi Edomin maan ja lisäksi, että Uz (joka tarkoittaa “neuvo”) oli Jobin esi-isä ennemmin kuin Edom (Esau).”
Jasherin kirjan sukuluettelon perusteella on mahdollista, että Jobin isä oli itse Uz. Jash.22:20 “Ja Uzin lapset Nahorin esikoisesta olivat Abi, Cheref, Gadin, Melus, ja heidän siskonsa Deborah.” Abi olisi Job ja Jobin sisko Deborah, Rebekan hoitaja. Mikäli ajatellaan Jobin olevan Uzin esikoinen, ja Naahorin lasten olleen niitä petollisia ryöstäjiä Job.6:15, niin miksi sitten Abraham piti Naahorin tyttäriä hyvinä vaimoehdokkaina Iisakille? Naahorin pojan Buuzin pojista syntyivät Jobin ystävät. Kaldealaiset ovat poikkeus, Kesedin, Naahorin pojasta, he olivat ryöstäjäkansaa.
Jerahmeelin Kronologia mainitsee, että Job ei ollut niiden kanssa, jotka lähtivät rakentamaan Baabelin tornia. Totta on, ettei ollut, mutta mikäli Job eli silloin, Job kuoli jo ennen, kuin Elifas syntyi. Jerahmeel kertoo myös Jobin syntymäpaikan, “Aramin lapset olivat Us, missä Job syntyi, Geter, Qarnani, Menes.” Vai onko kyseessä käännösvirhe, ja pitäisi olla “Uus, josta Job syntyi”? Tosin Aramin lasten jälkeen sanotaan heidän asuneen Persian Lahdelta valtamereen saakka. Eli Jerahmeel viitannee kuitenkin asuinsijoihin.
Jobin testamentti puolestaan esittää, että Job on Naahorin veli. Naahor on Serugin poika. Naahor on Terahin isä. Tämä vaihtoehto asettaa Jobin elämän liian aikaiseksi ja Paholaisen vitsaus olisi vähintään 30 vuotta ennen Elifaksen syntymää. Jobin testamentti väittää Jobin puhuneen “Minä olen edomilainen, veljeni on Nahor, ja teidän äitinne on Diina”. Sukuluettelot tästä puuttuvat. Esau, joka on Edom, syntyi 110 vuotta Naahorin kuoleman jälkeen. Esaun syntymästä kuluisi ainakin 120 vuotta ennen kuin Diina olisi voinut saada 10 lasta.
Mikäli Jobin Testamentti tarkoittaa Naahor II:ta, sekin vaihtoehto on liian varhainen. Naahor II kuoli 172 vuotiaana, 20 vuotta ennen Esaun syntymää. Naahor II sukuluettelot ovat tarkat, eikä niissä ole Jobia. Jobin Testamentti on minunkin mielestä vaarallinen kirja, kuten juutalaiset uskovat. Se ei ole täysin luotettava Jobin kirjan selitysteos.
Lähteet
Genesis Rabba 57
Juutalaisia Legendoja
Jobin kirja
Jobin Testamentti
Septuaginta
Talmud Bava Batra
Jasherin kirja
Jerahmeelin kronikka
Josefus Antiquities
Jos teksti vaikutti vaikealta, niin usko ainoastaan Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut. Tutkinut: Mikko Jefimoff 9.7.2020 Palaute: mikko.jefimoff@gmail.com"
pauli.ojala@gmail.com