→ HAASTE - CHALLENGE ←
Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

INOCULA-LEHTI, mikrobiologien kiltalehti

Spontaani alkusynty ja Ernst Haeckelin monera-eliöt

Spontaani alkusynty oli pitkään vallinnut harhaluulo. Aristoteleen mukaan kuorieläimet syntyivät liejusta, koit villasta, punkit turpeesta, sokkopaarmat puusta, kirput lannasta, täit lihasta ja mehiläiskuoriaiset mehiläispesistä. Anaksimandros taas päätteli, että kaikki elävät olennot ovat syntyneet auringon lämmön höyrystämästä vedestä.

Belgialainen lääkäri Jean Babtiste van Helmont väitti 1600-luvulla, että suosta nousee usvassa sammakoita ja hiiriä syntyy rievuista ja jyvistä suljetussa astiassa. Jesuiittaisä Athanius Kircher taas selitti, miten sammakonpoikasia saadaan syntymään ottamalla kuivunutta liejua soista ja kostuttamalla sitä sadevedellä.

Francesco Redi (1620–1698) ja Lazzaro Spallanzani (1729-1799) osoittivat vasta vuodesta 1668 alkaen kiistatta jatkuvan alkusynnyn mahdottomuuden. Sen viimeisenä pesäkkeenä oli uuri löytynyt mikroskooppinen maailma, kunnes Louis Pasteur (1822-1895) tyrmäsi teorian tälläkin saralla 1859-1862. Vai tyrmäsikö sittenkään? Väitän, ettei bioinformaation akkumulaation ongelmaa ole koskaan tunnustettu.

Monera – automaatti elottomasta aineesta eläväksi soluksi

Ernst Heinrich Philipp August Haeckel (1834-1919) keksi sarjan pieniä protoplasmisia eliöitä, joita hän nimitti "moneroiksi". Nämä eivät koostuneet mistään elimistä tai organelleista vaan täysin muodottamasta, homogeenisesta aineesta. Monerat olivat epämuotoisia, liikkuvia, pieniä agregaatteja limaa ja mukusta, joka koostui "albumiinisesta hiilikombinaatiosta".

Haeckelin Moneron-hanke oli alkanut vuonna 1868 arvovaltaisella 73 sivun mittaisella artikkelilla jossa ko. kuvia oli 30 kappaletta. Thomas Henry Huxley (1825-1895) vahvisti löydön antamalla sille nimen Bathybius haeckelii. Jos Huxley oli Charles Darwinin (1819-1882) "bulldog", oli Haeckel rottweiler. Jäivätkö Pasteurin sterilisaatiokokeet ja Gregor (Johann) Mendelin (1823-1884) 16 000 ex nihilo nihil -risteytyskoetta piilevistä ominaisuuksistakin Haeckelin skolastiikan jalkoihin?

Haeckel jätti mystisen nyanssin biologisille proteiineille kirjoituksillaan, albumiinista, kolloideista, kiteistä ja merten pohjista löytämästään amorfisesta kipsistä. Haeckelin spontaanin alkusynnyn markkinointikampanja jatkui vuosikymmeniä sen jälkeen, kun Pasteur alkoi käyttää termejä virus ja bakteeri ja alkoi kätellä ihmisiä hanskat kädessään.

Unescon presidentin Julian Huxleyn ja "Uusi, uljas maailma" -“teknokratiakritiikin kirjoittaneen Aldous Huxleyn isoisä T.H. Huxley laati termin "a-gnostismi" muutakin kuin kirkon oppeja epäillen. (Kreikk. 'gnosis' tarkoittaa tietoa, "kohteliaaksi ateismiksikin" kutsuttu agnostismi viittaa uskomukseen, jonka mukaan jumalasta ei voi tietää varmuudella.) Huxley nimittäin jätti monerat ja umpimaterialistisen monismin tiedeuskonnon pois Haeckelin englanninkielisistä laitoksista, tajuttuaan että Haeckel oli väärentänyt spontaanin alkusynnyn havaintomateriaalin.

Haeckelin teoksissa monerat säilytettiin elämänpuun tyvessä loppuun saakka. History of Creation -teoksessa esitettiin vuodesta 1876 vuoteen 1923 saakka moneroiden solusykli. Omne vivum ex ovo (vivo) sanoi William Harvey jo vuonna 1651.

Haeckelin kuvat olivat tekaistuja tai ainakin viilailtuja alusta loppuun. On ironista, että hänen naturalistiset ja idealistiset merieliö-kuvauksensa tulivat vaikuttamaan voimakkaasti jopa avantgarde -taidesuuntauksiin.

Haeckelin plastitudit ja gemmulit olivat hankittuja ominaisuuksia periyttäviä käsitteitä. Mies kiisti entropian, ja hänen viimeinen teoksensa Die Kristallsehen (1917) kuvaili ”psykomaattisten kiteiden fysiologiaa”. Jokainen kide oli elävä ja atomiopille oli kysyntää sekä sosialismin että fasismin umpimaterialismissa.

1900-luvun suomalaisten biologiankirjojen käytetyin kuvasarja lienee Haeckelin väärentämä sikiövertailu, jonka mukaan ihmissikiö on identtinen kalansikiön kanssa. Yksilönkehityksen piti pikakelata lajinkehitys ja tämä "rekapitulaatio-oppi" omaksuttiin poikkitieteellisesti paleontologiasta psykoanalyysiin ja kriminaaliantropologiaan. Ensimmäisessä suomalaisessa perusbiologian oppikirjassa (K.E. Kivirikko 1911) ihmissikiöllä oli vielä toimivat kidukset. Monerat taas vaikuttivat jo Birger Salosen ”Zoologian” (1882) taustalla.

Haeckel ihaili spartalaista ihannetta yhteiskunnan oikeudesta lastenkasvatukseen. Edes germaanirotu ei muka aistinut vastasyntyneenä kipua. On kohtalokasta, että länsimaissa on laajasti myönnetty ihmisvauvojen kipuaisti vasta 1980-luvulla.

Rekapitulaation romantiikkaa kidusaihioineen, räpylöineen, ruskuaispusseineen, häntineen ja turkkeineen saattoi ymmärtää vielä 150 vuotta sitten tästä käsin. Nykyään tämän semantiikan viljeleminen on suuri myytti. Ihminen ei kehity ihmiseksi, vaan ihmisenä. Ihmisenä oleminen ei ole ilmiö, joka olisi yksilönkehityksen seuraus, vaan todellisuus, joka on hänen yksilönkehityksensä edellytys.

Jos Elias Lönnrot kansantajuisti biotermeillään, niin Haeckel bluffasi tekaisemalla ammattislangia kuin liukuhihnalta: ekologia, fylogenia, ontogenia, morula, blastula, granula, protisti jne. On hämmentävää, että systemaattisesta vilpillisyydestä syytetyn Haeckelin termit ovat ne, jotka jäivät popularisoiduiksi.

Lähdelöytö Haeckelin kirjekumppaneista Suomessa

Ernst Haeckel toimi puoli vuosisataa (1862-1909) Jenan eläintieteen professorina ja kuvaili 3500 merieliölajia. Pääteos Welträtsel (Maailmanarvotukset) löi popularisaation volyymissä laudalta Darwinin valintaopin ja pangenesis-perinnöllisyysmallit. Opus valmistui vasta pääsiäissunnuntaina 1899 ja käännettiin suomeksikin ennen Lajien Syntyä. Teos toimitettiin yli 30 "sivistyskielelle" ja sitä myytiin yksin saksassa yli 100 000 kpl ensi vuotenaan. (Olen skännännyt suomalaisen laitoksen verkkoon:

http://caliban.mpiz-oeln.mpg.de/~stueber/haeckel/weltraethsel_finnisch/index.html).

Lähdelöytömme bioprosessitekniikan professori Matti Leisolan kanssa Itä-Saksasta kattavat seuraavien suomalaisten kirjeenvaihdon Ernst Haeckelille: Johan Axel Palmén (patriootti, Suomen kartaston isä, suurlahjoittaja, Tvärminnen ja Kuolan retkikunnan perustaja, lintujen rengastuksen aloittaja); Harry Federley (Suomen genetiikan ja eugeniikan lainsäädännön isä); Edward Westermack (tunnetuin luonnontieteilijämme kautta aikojen, avioinstituution evoluution pioneeri, Suomen itsenäisyyden patriootti anglosaksisissa maissa); Erik Nordenskiöld (kuuluisan biologian historian kirjoittaja); Henrik Ramsay (Jatkosodan ulkoministeri, kemisti), Enzio Reuter (kromosomitutkimuksen uranuurtaja); Otto Schulman; Alexander Luther; Nicolai Kaulbars; Valio Korvenkontio; Jacob Sederholm; Olof Sievers ja Onni Toikka.

Evoluution "tiedon piirimme" (ensyklo-pedia) oli saksalaista, ei suinkaan englantilaista. Kun molekyylibiologian dosenteilta tänään kysyy kuka oli Ernst Haeckel, ei heillä ole aavistustakaan. Onko aatehistorian tuntemuksemme kriisissä?

Pauli Ojala

Kirjoittaja hakee painatuslupaa evoluutiokriittiselle biokemian väitöskirjalleen

Moneroiden elinkiertoa.  Toistettu Ernst Haeckelin Luonnollisen luomishistorian ruotsinkielisestä laitoksesta (1882).

Korvamorfologiasta rakennettu evolutiivinen sarja. Adolf Hitler määräsi von Ribbentropin Moskovan-delegaation valokuvaamaan Josif ”teräs” Stalinin korvan, koska hänen täytyi saada varmuus oliko tämä juutalainen. Haeckelin ”Ihmisen evoluution” v. 1910 painoksesta.

Haeckelin “antropodien” kasvokuvia. “Luonnollisen luomishistorian” 1898 painoksesta.

1900-luvun suomalaisten biologiankirjojen kierrätetyin kuva-aihe? Haeckelin selkärankaissikiöiden vertailun reproduktio herättää hämmennystä. A) Alberts et al. Molecular biology of the cell (1994, p.33), alunperin E. Haeckel, Anthropogenie, oder Entwickelungsgeschicte des Menschen, 1874. B) Richardson, Michael K.; Hanken, J.; Gooneratne, M.L.; Pieau, C.; Raynaud, A.; Selwood, L.; Wright, G.M. (1997) There is no highly conserved embryonic stage in the vertebrates: implications for current theories of evolution and development. Anat. Embryol. 196: 91-106. Copyright Springer-Verlag.

Julkaistu Mikrobiologi-killan Inocula-lehden numerosta 2/05.
Esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta killan virallista kantaa.

  Pauli.Ojala@gmail.com
 
 

http://www.kp-art.fi/default.htm