Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyfs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

IISALMEN SANOMAT

YHTEYSTIEDOT: http://www.iisalmensanomat.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/

Iisalmen Sanomiin lähetettyjä mielipidekirjoituksia. Omat lyhennysehdotukset hakasuluissa, läpimenneet kursiivilla.
 

www.kp-art.fi/cgi-bin/nayta_tuote.pl?id=260


Lähetetty 25.7.2007

Rappeutuminen ei ole vielä evoluutiota

Kari Tikkanen todisteli 12.7. evoluutioteorian paikkansapitävyyttä. Argumentteja hänellä oli kaksi: evoluutiokriitikoiden pilkkaaminen, sekä pitkä lista eläinpopulaatioista jotka eivät eristyskauden jälkeen pysty enää tuottamaan jälkeläisiä valtapopulaation kanssa.

Ad hominem -argumentti sivuuttaa itse vastapuolen substanssiasian ja hyökkää henkilön uskottavuutta vastaan. Tämä vihollisuuskuvan luominen, leimaaminen ja turhentaminen on valitettavan yleistä niin politiikassa kuin taistelevassa tieteessäkin. Sanottakoon siitä esimerkkinä, että Neuvostoliitossa superevoluution oppia vastustaneet teilattiin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siellä evoluutiodoktriini tuki hankittujen ominaisuuksien periytymistä, eikä tiedeyhteisössä ollut tilaa toisinajattelijalle.

Mitä "lajiutumisesimerkkeihin" tulee, niin suvunjatkamiskyvyn menettäminenhän kertoo rappeutumisesta! Rappeutumisen esimerkkejä ovat myös sokeat luolakalat tai saarien lentokyvyttömät linnut, jotka lentokyky tappaisi myrskyn tullen. [Joskus lintujen lajiutumisen syy on soidintanssin lyhentyminen, mikä ei ole este vankeudessa lisääntymiselle.]

Biologia on aina ollut naimisissa politiikan kanssa, eikä ole pelkkää tiedettä. Gradualismi taisteli Ranskan vallankumouksen aikaan Euroopan vallankumouksellista ilmapiiriä vastaan sloganilla natura non facit saltus , "luonto ei tee hyppäyksiä". Eliömaantieteelliset ja genotyyppisetkin muutokset tapahtuvat kuitenkin liian nopeina - ja kulmakertoimeltaan negatiivisina - sopiakseen tähän tunnustukseen.

Härkäsammakot söivät myös Ranskan järvistä lähes kaikki muiden sammakkolajien poikaset. Vain 26 yhdyskuntaa afrikkalaisia mehiläisiä riitti valloittamaan suurimman osan Etelä-Amerikkaakin 25 vuodessa ja oli päässyt 90-luvulle tultaessa Yhdysvaltoihin asti. Rotta ja mustarotta ovat levinneet nykyaikaisen merenkulun mukana aavikoita, arktisia alueita ja suuria metsiä lukuunottamatta kaikkialle. Galápagos-saariin kuuluvan Isabela-saaren vuorten rinteillä kiipeilee jo satojatuhansia vuohia, kun niitä joitakin vuosikymmeniä sitten piti olla vain kymmenkunta.

Saksan 100 000 pesukarhua lienevät niiden 23 eläimen jälkeläisiä, jotka pääsivät karkuun turkistarhalta 65 vuotta sitten. Rusakko on meilläpäinkin levinnyt viimeisten 160 vuoden aikana Kaspianjärvi-vainaan pohjoispuolelta Baikalin yli itään noin 4000 km. Pohjois-Amerikan 500 miljoonaa kottaraista periytyvät 160 esi-isästä, jotka tulivat Euroopasta v. 1891, kun taas jok' ainoa miljoonista muuttokyyhkyistä on hävinnyt.

Australiassa ei ollut kaniineja ennen kuin Thomas Austin v. 1859 toi niitä Euroopasta 24 metsästystä varten. Kaniinit asettuivat ekologiseen lokeroon, jossa niillä ei ollut lainkaan luonnollisia vihollisia. Nykyään niitä on maassa 300 miljoonaa yksilöä. Ruusupääkakadu on australialainen versio puluista. Räjähdysmäisesti levinneet jättiparvet autioittavat viljelyksiä, sekoittavat liikennettä, taittavat antenneja ja kuorivat puhelin- ja sähkölinjojen eristepinnoitetta oikosulkuja aiheuttaen. Karppi on Australian vesien ja mehiläinen sen ilmojen kaniini.

[Operaatio Bufo marinuksen oli tarkoitus pelastaa Australian sokeriruokoviljelmät tuholaisilta, vaan toisinhan siinäkin kävi. Jättiläisrupikonnan levitykseen ryhdyttiin 1920- ja 30-luvuilla. Kun 101 tulokasta oli monistunut 3400:ksi, vapautettiin ne neljässä eri paikassa. Tänään puhelimen pärinää muistuttavaa ääntä tuottava, hieman alle 20-senttinen, syyläinen ja limainen kurnuttaja on valloittanut suurimman osan Queenslandia ja on tunkeutumassa muuallekin maahan. Valloitusvauhti on ollut 40 kilometriä vuodessa joka suuntaan. Konnat syövät kaikkea lajitovereistaan pingispalloihin, mutta ovat itse myrkyllisiä aterioitsijoilleen.]

[Laajimmalle levinnyt autralialainen kasvi on jättiläismimosa, joka tuotiin maahan 1800-luvun lopulla. Sadassa vuodessa kasvi on levinnyt niin laajalle, että suuret luontoalueeet ovat muuttuneet viidakoksi. Opuntiakaktusta vietiin aikoinaan Australiaan aitakasviksi. Paikalliset eläimet eivät kuitenkaan voineet syödä sen piikkejä, ja se levisi leviämästä päästyään.]

Uudessa Seelannissa liki puolet kasveista ja 95 % nisäkkäistä on tulokaslajeja.

Eläinten hallitsemattoman liikkumisen tuloksena syntyy ekologinen ruletti, jossa on vain muutama voittaja ja valtavasti häviäjiä. Eristetyt ja yksinkertaiset ekosysteemit kuten valtamerten pikkusaaret muuttuvat erityisen helposti.

Mitä lajiutumisen suuntaan tulee, ei ole lainkaan sanottua ettäkö kehityksen kulmakerroin olisi kokonaisuudessaan positiivinen. Mitä pidemmällä on adaptaatio, sitä pienempi on muuntelumahdollisuuksien kirjo. Näin sanoo kenttäkokemus varioimattoman gepardin, maatiaislampaiden, ja -lehmien jne. kohdalla.

Teknokraattisen eksponentiaaliaikamme "kestävän kehityksen periaate" on niin ikään politiikkaa, ei biologiaa. Katastrofismi ja rappeutuminen selittävät havaintoja paremmin - eivät vain sovi taloudellispoliittisiin tarpeisiin.

Pauli Ojala
biokemisti
Helsinki



Pelasta elämä - lahjoita verta!
http://www.haaste.fi/
http://www.veripalvelu.fi/
Safe a Life - Donate Blood!