Back to the Thought Depository
ÿÿÿSafe a Life Today -Donate Blood! ÿÿÿ

Dinoglyphs - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

Humanoid picture


Hominid fossil evidence?

Ascent of Man, Descent of Mankind

                               Fossil Man

                             Ian Taylor - Introduction

The study of early man is known as paleoanthropology and, although scientific techniques are used, this discipline deals with non-repeatable and non-observable events of the past and by definition cannot be considered as a science. The exercise begins by assuming that man evolved from the animal Kingdom then looking for evidence that would confirm it. This is not the scientific method or method of induction. The object is always to find the perfect hominid commonly referred to as ape-man or missing link. This would be marvelous confirmation of the theory of evolution worthy of much kudos. Although there are superficial similarities between the ape and man, the differences are actually much greater. The ape has a cranial capacity of about 500 cc whereas the man has about 1450cc; the ape has large canine incisors and a U-shaped dental arcade, man has small incisors with no diastema and a parabola-shaped dental arcade. The ape has 48 chromosomes, man has 46; the ape has a bacculun, man does not, etc. Fossil bones that appear human or near human are not common and are almost always found as small pieces which must be reassembled. The distribution in terms of parts found are: teeth 100, jaws 22, femurs 11, tibias 6 and any other bones have a smaller number. Complete skeletons are very seldom found.

Neandertal Man was discovered in a cave in the Neander Valley near Dusseldorf, Germany, in 1857. Only the skullcap and a few limb bones survived but the skull showed a large superorbital torus (eyebrow ridge) and an occipital bun (lump at the back of the head). Over 60 similar skulls with some leg bones have been found since that time and reconstructions have always depicted these individuals as naked, hairy, brutish figures, stooped over and living in caves. The reproduction in each case tries to produce a creature mid-way between the ape and man but if this was true the cranial capacity should be about 900 cc, just mid-way. In fact, the complete skulls have a capacity of about 1600 cc, significantly larger than that of the average man today! In 1872 the great German anatomist, Rudolf Virchow (1821-1902), had the opportunity to study the bones of the 1857 Neandertal Man and stated that this middle-aged man had a pathological condition caused by rickets or arthritis. Virchow was not believed at the time but in 1957 was proven correct by modern anatomists in London. A new view of Neandertal Man began to emerge: today he is classified Homo sapiens neandertalensis and it is acknowledged that if given a bath and put in modern clothes he would appear perfectly human. Some investigators have claimed that Neandertal Man may have been an outcast of society, living in caves and suffering from rickets (caused by lack of sunlight, vitamin D deficiency). He was certainly true man, cared for the aged and infirm and buried his dead with religious ritual, a positive indication of being truly human. In September 1997, following the analysis of DNA extracted from ancient, non-mineralized bones, the claim was made that Neandertal DNA differed significantly from modern human DNA. This would effectively shift Neandertal Man back into the ape-man category. This work has, however, been vigorously contested. In February 1999 fossil evidence was reported which showed that Neandertal Man and Cro-Magnon Man had lived together and had produced off-spring thus showing them to be the same species.

Java Man. Ernst Haeckel (1834-1919), professor of zoology at Jena University, Germany, taught his students that the most sought after prize would be the definitive evidence of the transition between ape and man and he suggested that such a discovery might be made in Java. Haeckel had a painting made of such an ape-man and named it Pithecanthropus alalus (speechless ape-man). A Dutch student, Eugene Dubois (1858-1940), graduated in anatomy and served as military surgeon in Java; during 1891 to 1892 his workers discovered a skullcap, a femur and two teeth in the bank of the Solo River. Over 10,000 cubic meters of soil were sifted. He claimed this to be the much sought-after missing link and called it Pithecanthropus erectus; it has since been reclassified as Homo erectus. In 1920 Dubois, now at 62, confessed that 30 years earlier he had found three perfect human skulls, the Wadjak skulls, in the same stratum but had hidden them because these were damaging counter evidence to his P. erectus. No one seemed to want to know about this. In 1935 he publicly confessed that the skullcap was actually that of a large gibbon but no one wanted to know about this either. To this day, Java Man can still be found in museum exhibits and textbooks.

Cro-Magnon Man. The word "Cro-Magnon" means "big hole" in the local dialect of Les Eyzies in the Dordogne area of SW France. First discovered in 1868, a number of complete skeletons of Cro-Magnon Man have been found but they have always been regarded as truly human and not ape-man. They were well over six feet tall and had a cranial volume slightly larger than man today. They were accomplished artists as indicated by their paintings on the walls of caves at Lascaux in southern France and Altamira, Spain. They were evidently contemporaneous with many of the extinct mammals such as the woolly mammoth and this is what prevented the public from visiting the caves for a very long time. The paleoanthropologists had to juggle with the figures in order to overlap the dates of intelligent man and the extinction of "prehistoric beast." We can be sure that had it not been for the evidence of Cro-Magnon Man we would have been told that the woolly mammoth became extinct millions of years ago instead of 10,000. Even then there is evidence that the mammoths were still alive in North America at the beginning of the last century. One final item concerns the etchings found on the cave walls at La Marche, central France (1937) and at Minateda, Spain (1915). These have been authenticated and show Cro-Magnon men with clipped beards while the women have dresses and hair styles; quite possibly, the caves were not dwelling places but simply used for ritualistic purposes; the Cro-Magnons are acknowledged to be true Homo sapiens.

Piltdown Man. The discoveries of so-called ape-men during the nineteenth century in Europe may have left the British feeling that they had no ancestors of their own. Between 1908 and 1912 a series of discoveries were made at a gravel pit in Piltdown, a village just south of London and not far from Charles Darwin's home. Parts of a human skull together with most of the jaw and teeth of an ape had been stained to look aged and placed in the Piltdown gravels known to be frequented by Charles Dawson, an avid fossil hunter. Sure enough, the precious parts found their way to a team of Britain's most distinguished experts. In 1912 they declared this to be Eoanthropus dawsoni, later known popularly as Piltdown Man. It was a diabolically clever forgery, the condyles were missing so fitting the jaw to the skull had to be by guesswork. The skull had pieces missing so the capacity of the reconstruction was again by guesswork. The canine teeth were filed to make them closer to human teeth but the file marks were evident. a fact pointed out by a dental anatomist in 1916 but ignored by the experts who were later knighted and became Sir Arthur Keith, Sir Arthur Woodward and Sir Grafton Elliot Smith. In 1953 during some routine fluorine tests it became evident that the bones were quite recent and the hoax was exposed but by this time most of the principal characters were dead.

Peking Man. The Chinese drug stores in Peking (Now Beijing) and even in downtown Toronto, sell "dragon bones" (often fossil dinosaur bones) that are used in a decoction to cure insomnia. In the early 1920's a human-like tooth was discovered in a draw full of these fossils and thus began a hunt for the elusive ape-man at Chou K'ou Tien, the source of all "dragon bones" in that area. The Canadian physician, Davidson Black, was the first to arrive and in 1927, just as the finances for the operation were running out, he unearthed a tooth. He claimed this as Sinanthropus pekinensis and effectively used it as leverage to pry loose more funding from the Rockefeller Foundation. Hundreds of workers were employed and after two years of digging an incomplete skull was freed from the surrounding rock. This was the prize and became the S. pekinensis shown in reconstruction in every museum and textbook. In 1934 Black died aged 49 and the work was taken over by Franz Weidenreich who renamed the precious tooth Gigantopithecus blacki in memory of Black. Weidenreich's reconstruction of the skulls claimed it had a capacity of 1000 cc, just midway between ape and man, but almost every other expert has since considered it to be smaller and relegated it to that of an ape. Textbooks never reveal the actual size by scale or comparison but it was, in fact, about the size of a large orange. Unfortunately, this partial skull and a series of fourteen others represented by pieces together with some jaw bones and teeth all disappeared during World War II. Text books usually refer to "traces of fire" found at the site indicating man's first use of fire but the facts are "traces" turn out to be a furnace seven meters deep together with stone tools indicating an extensive human "industry." The honest conclusion drawn from all the facts in this tangled web is that Peking Man was nothing more than the remains of ape skulls from which the brains had been extracted by human activity. It has been reclassified as Homo erectus.

Nebraska Man. In 1922 Harold Cook discovered a single tooth in a river bed in Nebraska. Henry Fairfield Osborn, head of the American Museum of Natural History, declared it to be from a pithecanthropoid and named it Hesperopithecus harold cooki, thus America now had their own ape-man. England's prestigious Illustrated London News having a worldwide distribution, published a full reconstruction of the ape-man and his wife based upon this tooth. The ACLU was prepared to use this tooth as prime evidence in the famous Scopes trial in July 1925. By 1928 it was discovered that the tooth actually belonged to an extinct peccary or pig. This embarrassment was compounded in 1972 when living herds of this same pig (Catagonus wagneri) were discovered in Paraguay and thus it was not even extinct!

Nutcracker Man. In 1959 Louis Leakey, the father of Richard Leakey, discovered the skull of an ape-like creature in the lowest level (Bed I) of the Olduvai Gorge, East Africa; he named it Zinjanthropus boisei. Charles Boise was the American who had funded the work. The news media dubbed it "Nutcracker Man" because of its large jaw. Some crude stone tools were found at the same site which led Leakey to believe this was the coveted ape-man who walked upright. He claimed a date of 600,000 years but in 1961 potassium-argon dating gave an age of 1.75 million years making it by far the oldest hominoid fossil to be discovered. This nicely served to extract further funding from the National Geographic Society. Not reported was the fact that Hans Reck, a German anthropologist, had found a perfectly normal and complete human skeleton in Bed II just above the Z. boisei in 1913. Louis Leakey had been to examine this skeleton in the Munich museum and was fully aware of it. Carbon 14 tests later showed that Reck's skull dated at 16,920 years – a far cry from 1.74 million years! In his old age Leakey retracted his claim that Nutcracker Man resembled modern man and conceded that it was only an Australopithecine or extinct ape. This is the general opinion today.

Handy Man. Leakey's retraction in 1964 was made easier by the fact that another skull had turned up in Bed I which was far more human-looking. Some nearby stone tools and hand bones, which later turned out to be vertebral fragments, caused him to name it Homo habilis meaning "handy man." Of course, it was still dated at 1.75 million years. Since Louis Leakey's death in 1972 the limb bones have been discovered that clearly have apelike proportions and it has been classified as an Australopithecine or extinct ape.

1470 Man. Discovered in 1972 at Lake Rudolf, East Africa, by Richard Leakey, this fossil skull was fractured in thousands of pieces but when reconstructed it looked veryhuman. The associated rock dated at 2.6 million years making it the oldest human remains on record. Others contested this age but further dating gave ages from 290,000 years to 19.5 million years. Today, it is said to be 1.8 million years and classified by all as an Australopithecine. Richard Leakey is still convinced that both Handy Man and 1470 Man are the long sought for missing links.

Lucy. The American paleoanthropologist, Donald Johanson, discovered this prize near the Omo River in southern Ethiopia in 1974 but waited until a more propitious time for its announcement at the Nobel Symposium on Early Man in 1978. The time and place for announcement is most important for funding. The hominid skeleton is 120 centimeters tall (4 feet) and 40% complete with the jaw but no cranium, hands or feet. Dating of the associated rock by the potassium-argon method gave 3.1 to 5.3 million years. On the basis of the knee joint, Johanson maintained that the creature walked upright and thus claims it as missing link status. However, his admission in 1986 that "the knee-joint was found 60 or 70 meters lower in the strata and two to three kilometers away [from the other parts of the skeleton]" leaves one wondering how he can be so sure they are all from the same creature? Others have pointed out that the skeleton is virtually the same as the pygmy chimpanzee. It has been classified as Australopithecus afarensis.

Ramapithecus punjabicus. Discovered in Northern India in 1932 by student Edward Lewis, this consisted merely of a single fragment of upper jaw. Since that time almost fifty other jaw fragments have been found from Greece, Turkey, Hungary and Pakistan. The parabolic curvature of this jaw gave it human status but the dentition gave it ape status thus it was a good candidate for a missing link. However, it has since been found that not only were the fragments pieced together incorrectly but the small galada baboon (Theropithecus) has a parabolic dental arcade the same as man. Gigantopithecus blacki was undoubtedly an ape with a similar dental arcade to the galada baboon.

Other Claimants. There are a number of other claimants for the missing link such as Rhodesian Man, sometimes called Broken Hill Man (Homo rhodensiensis), the Taung Child sometimes called "Dart's child" (Australopithecus africanus) and the Galley Hill Man. However, these are seldom mentioned today. There is also the Guadeloupe Woman and the Calaveras Skull. These two were formally reported and solidly supported the creation position but naturally were an embarrassment and never mentioned. In 1996 the bones of Kennewick Man alleged to be 9,300 years old were discovered in the banks of the Columbia River in the State of Washington. The situation is wreathed in controversy as the Northwest Pacific Native Americans claim it is a relatively recent ancestor!

Modern names. The proliferation of names with each discovery brought about a revision in classification and today there are simply three categories:

Australopithecines. This category is reserved for those with a cranial capacity of 750 cc or less and are claimed to have been extant about 3 million years ago. The A. Robustus and A. gracile are now said to be simply the male and female versions. Members of this entire category are true but extinct apes.

Pithecanthropines also called Homo erectus are reserved for cranial capacities between 900 and 1225 cc and are said to have been extant 500,000 years ago. Evolutionists claim this category to be missing links although every case is wreathed in controversy.

Homo sapiens. This category is for cranial capacities of 1450 cc or more and is for true man for the last 20,000 years.

Promotion of man's ape ancestry. Michaelangelo's Sistine Chapel ceiling painted in 1502 depicts the creation of man by the finger of God infusing a soul into a living anthropoid. The chimp's tea party on Sunday afternoon at the zoo was very successful in the last century. The ranked row of ape to man skeletons promoted from the time of T.H. Huxley has always been popular and examples will be found in every museum today. Exhibition of very hairy people (Hypertrichosis) or photographs of those with a human "tail" (caudal appendage) is quite convincing. The August 1972 National Geographic promotion of the "Stone-Age swindle." It was claimed that twenty-four naked, cave-dwelling, stone-age men, women and children were discovered in a remote cave in the forests of the Philippine Island of Mindanao apparently living proof that Darwin was right. In April of 1986 the entire story was exposed as a hoax that had fooled several major newspapers and the National Geographic. Certain members of the Tasaday tribe living in a nearby village had been forced to act as cavemen by Elizalde, a Marcos government official, who wanted to make sure that the forest would be protected from all commercial interests except his own! Elizalde fled at thecollapse of the Marcos government but that did not stop the so-called "cave-men" from taking him to court. It seems they had evolved into the twentieth century man rather quickly!

Conclusion: Scripture makes it clear that Adam was made in the image of God (Genesis 1:27) and it must surely be nothing less than blasphemy to depict early man as a brutish figure. Scripture also points out that Adam was created from the dust of the ground (Genesis 2:7) not from the animal Kingdom. Moreover, Eve was made from the side of Adam (Genesis 2:21-22). Both of these scriptures must be completely denied by those who subscribe to theistic evolution. 1 Corinthians 15:39 tell us that that there is one kind of flesh for men and another kind of flesh for animals. Finally, if "formed from the dust" (Genesis 2:7) is interpreted to mean "evolved from the animal Kingdom" then by that same argument, "return to the dust" in Genesis 3:19 must mean that we should return to the animal Kingdom! Clearly nonsense.

Ian Taylor, Creation Moments, PO Box 839, Foley, MN 56329 800-422-4253

Piltdownin ihmisestä (1911-1955) julkaistiin viitisensataa artikkelia ja esseetä, kunnes kallo osoittautui potaskalla täytetyksi ja viilalla viimeistellyksi väärennökseksi. Piltdownin ihminen onkin klassikko tieteellisten huijausten joukossa. Sen tekijää ei tänä päivänäkään tunneta, mutta aivotyöstä on epäilty niinkin älykästä huijaria kuin Sherlock Holmesia - korjaan Conan Doylea (1, 2). (Doyle esitteli myös paljon huomiota herättäneitä valokuvia keijukaisista...) Ensimmäinen esi-ihminen ei ollutkaan britti.

Maailman ensimmäinen radioitu oikeudenkäynti – jota myös ensimmäiseksi mediasirkukseksi on kutsuttu – käytiin Tennesseen osavaltiossa vuonna 1925. "Apinaoikeudenkäynnissä" käräjöintiä oli edeltänyt evoluutiokriitikoiden psyykaus mm. miljoona vuotta vanhalla Nebraskan ihmisellä. Nebraskan ihminen konstruoitiin tieteellisesti yhdestä hampaasta, jonka on myöhemmin arveltu kuuluneen sukupuuttoon kuolleelle sialle (3). Ensimmäinen esi-ihminen ei ollutkaan amerikkalainen.

Pekingin ihmisen todistusaineisto on kadonnut Toisen Maailmansodan selkkauksissa. Ramapithecuksen sanottiin alunperin olleen pystyasennossa liikkuneen hominidin niin ikään ainoastaan purukaluston perusteella (4, 5).

Homo Erectuksen tarina alkaa Eugene Duboiksesta (1858-1940) ja Jaavan ihmisestä. Charles Darwinin kirjoittaessa Lajien Syntyä (1859) ja Ihmisen polveutumista (1871), ei esi-ihmisen fossiileita oikeastaan ollut vielä olemassa. Rekapitulaation virheellisestä opista ja vertailevien selkärankaissikiöiden väärentämisestä tunnettu professori Ernst Haeckel oli kuitenkin vuorenvarma, että ihmisen ja apinan välimuoto on ollut olemassa. Käytännön ihmisenä Haeckel päätti asian paperilla ja antoi ko. eliölle nimenkin: Pithecantropus alalus, "apinaihminen ilman puhetta". Haeckel oli itsekin taiteilija, mutta patisti toisen piirtäjän maalaamaan Pithecantropus alalus –pariskunnan, siis ennen löydön löytöä. Haeckelin into sai myös nuoren hollantilaisen medisiinarin Eugene Duboisin innostumaan. Dubois otti ja lähti perheineen Darwinin kilpailijan Alfred Wallacen tutkimille Filippiineille kaivamaan apinaihmistä. Kun tietää, mitä etsii, niin tulosta tulee. Dubois antoi nimen Homo erectuksen ajan aloittaneelle Pithecantropukselle erectukselle Haeckelin noin vuosikymmentä aiemman ennakoinnin mukaan (6). Sittemmin viitteet muistakin huijauksista syytettyyn Haeckeliin häivytettiin muuttamalla nimi ensin Pithecantropus erectus –nimeksi, sitten Homo erectus –nimeksi.

Lähtiessään tutkimusmatkalleen Dubois kertoi lehdistötilaisuudessa aikovansa löytää ihmisen esi-isän. Paikan päällä hän ei viitsinyt aina itse edes kaivaa, vaan osteli luunkappaleita paikallisilta alkuasukkailta. Osan löydetyistä luista Duboisin työntekijät taas myivät salaa paikallisille lohikäärmeenluina parannuskäyttöön jauhettavaksi. Vuonna 1891 Dubois löysi Jaavan joenpenkalta 900 cm3 vastaavan pääkallon laen. Vuotta - ja viittätoista metriä myöhemmin - hän löysi reisiluun, ja täydensi myöhemmin kokoelmaansa vielä kolmella hampaalla. Vuonna 1895 Dubois esitteli löytönsä asiantuntijoille, jolloin se torjuttiin väittelyn hengessä. Dubois ei kuitenkaan lannistunut, vaan kuljetti apinaihmistään matkalaukussa konferenssista toiseen ympäri Eurooppaa. Vuosien empimisen jälkeen ja mm. Kiinasta löydetyn Pekingin ihmisen jälkeen sensaatio alkoi olla kypsä.

Mitä tarinasta jäi kertomatta, olivat tietenkin ne muut samalta penkalta kaivetut roippeet. Kun samaa pengertä kaivaneet toiset tutkijat vuonna 1922 olivat julkaisemassa löydöksensä 1500 - 1600 cm3 pääkalloista, kertoi Dubois olevansa tietoinen mahdollisuudesta, että paikka olisikin toiminut jossakin myöhäisemmässä vaiheessa jonkinlaisena hautausmaana. Dubois oli tehnyt vastaavat löydöt, muttei ollut julkaissut niitä, jottei raati olisi saanut liikaa pureskelemista yhdellä kertaa. Omituista kaikessa on vain se, että uutta lusikallista piti odotella lähes kolmekymmentä vuotta.

Duboisin kunniaksi mainittakoon, että hän on eräs harvoista paleontologeista, jotka sanoutuivat myöhemmin irti omasta sensaatiomaisesta löydöstään. Vanhalla iällään Dubois oli itse Pithecanthropus erectuksen ankarin kritisoija. Tässä vaiheessa tiedeyhteisö oli kuitenkin jo vakuuttunut löydön merkityksestä ja Homo erectuksen – "pystyihmisen" – kunniakas aika oli alkanut (7, 8).

Kappaleita alligaattorin reisiluusta hevosen varvasluuhun ja delfiinin kylkiluuhun on jossakin vaiheessa pidetty hominidin solisluuna (9, 10). Toisaalta kivikauden ihmisen luolamaalauksia pidettin korkean teknisen tai taiteellisen tason vuoksi pitkään huijauksina. Tiedemiehet päättivät etteivät maalaukset voineet olla peräisin esihistorialliselta ajalta - vaivautumatta edes käymään Altamiran luolassa. On väitetty, ettei Salvador Dalikaan työstäisi Altamiraa tai Lascauxia kehittyneempiä maalauksia, mikäli käytettävissä olisivat samat välineet.

Esihistorialliset taiteilijat valitsivat todennäköisesti luolia, joiden erityiset akustiset ominaisuudet kykenivät vahvistamaan ja elävöittämään töitä. Luolien akustiikkaan ei pitkään kiinnitetty tutkimuksessa mitään huomiota. Esimerkiksi käsillä taputtaen tai kiviä kilistäen tehdyt äänet heijastuivat edestakaisin luolissa kaikuen ja kuulostaen luolien seiniin kuvattujen eläinten kavioniskuilta. Syvien kissaeläinluolien tuottamat kaiut ovat usein voimakkuudeltaan vain kolmasosa biisoni- ja hevosluolista. Joskus huuto heijastuu kuvista aivan kuin kuva vastaisi (11). Taide oli valmista ikään kuin heti alussa. Perinteinen käsitys eurooppalaisissa kalliomaalauksissa kuvattujen eläinten huikean suuresta koosta on niiden maalaaminen jonkinlaisena jahtimagiana. (Kts.

Uudenaikainen tietokonetomografialla eli kerroskuvauksella suoritettu tutkimus on paljastanut lähes 20 prosentin systemaattisen virheen "esi-ihmisten" kallontilavuuksien mittaamisessa. Virhe on ylöspäin, kuten arvata saattaa.

Esimerkiksi Australopithecus africanuksen 440 kuutiosenttiseksi arvioidut aivot ovat Glenn Conroyn ryhmän uudella menetelmällä mitattuna 370 kuutiosenttiä, mikä vastaa tavallista simpanssien aivojen kokoa. Tutkimusta kommentoinut Dean Falk sanoo uuden löydöksen osoittavan, että "jotain on hyvin pielessä aiemmin julkaistujen hominidien aivokapasiteetissa." (12)

Apinaihmisten kehitys näkyy parhaiten siinä, että löytyessänsä ne pääsevät kansan tietoisuuteen arvonsa mukaisella ryminällä, mutta myöhemmin "korjaavat luunsa" huomattavasti vähäeleisemmin. Neandertalin ihmisen kallonkoko ja oletettava aivokapasiteetti oli jopa suurempi kuin nykyihmisellä (13, 14, 15, 16, 17). Neandertalin ihminen on myös tunnettu inhimillisistä jäämistöistään. Vankkarakenteiset ja vääräsääriset neandertalilaiset hautasivat vainajansa kukkasten, korujen, värien, ruokien, nahkavaatteiden ja lääkekasvien kera. (Luterilainen voi kysyä ortodoksilta, milloin vainajat saapuvat haudalle jätettyjä ruokia maistelemaan. Ortodoksi voisi vastata kysymyksellä, milloin he tulevat kukkia haistelemaan.) Osa löydöistä osoittaa neandertal-yhteisön pitäneen huolta vanhuksistaan ja rammoistaan. Joka viidennen yksilön on arveltu olleen yli 50-vuotias (18). Toisaalta on muistettava, että neanderintalinihmisten määrän oletetaan pysyneen koko niiden olemassaolon ajan suhteellisen pienenä löydösten pienestä lukumäärästä johtuen. (Löydöspaikkoja on alle 30.) (19)

Onkin puolileikillisesti sanottu, että jos ajaisi Neandertalin ihmisen parran, leikkaisi tämän hiukset, sekä lainaisi tälle pukuansa ja axe-partavettään, ei mies herättäisi huomiota puolirealistisen Skepsis ry:n sääntömääräisessä yleiskokouksessa. Sapere aude – uskaltaisivat ajatella oikeasti. Helpompi nähdä rikka eli roska veljen silmässä, kuin malka eli kattohirsi omassa.

Euroopan neandertalilaisten hautaustavat ovat yksi vahvimmista todisteista heidän ihmisyydestään. Useimmille ihmisille heidän yhdistämisensä luoliin tuo mieleen mielleyhtymän alkeellisista ja apinamaisista ”luolamiehistä”. Koska niin monet neanderinlaaksolaisten jäännöksistä löydetään luolista, oletetaan heidän myös eläneen luolissa. On löydetty myös neandertalilaisten asumuksia. 1 Moos. 23:17–20 kertoo Aabrahamin ostaneen heettiläiseltä Efronin ”perintöhaudan”. Vain Saara kuoli haudan maantieteellisessä läheisyydessä. Aabraham, Iisak, Leea, Rebekka, Jaakob jne. kuljetettiin sinne muualta. Eivät he normaalisti luolassa asuneet.

Kaikkiaan 475 neanderthalin yksilöstä ainakin 258 (54 %) on haudattu luoliin tai kivisuojiin (LubenowinBones of contention–kirjan mukaan). Vahvin todiste siitä, että neandertalilaiset olivat aitoja ihmisiä ja kuuluivat omaan lajiimme, on kuitenkin se, että neljässä paikassa neandertalilaisten morfologian omanneita ihmisiä on haudattu yhdessä modernin morfologian omanneiden ihmisten kanssa. Ihmisperhe on yhtenäinen perhe. ”Ja hän (Jumala) on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä” (Apt. 17:26). Neandertalinihmisten luiden isotooppianalyysi osoittaa, että heidän ruokavalionsa koostui 90-prosenttisesti lihasta. Yhtä yksipuolinen ruokavalio on mm. leijonilla ja susilla. Jobin kirjan kommentaarissani spekuloin Raamatun luolamiesten kuvauksen yhteydessä mahdollisuudella, että "Neandertalin laakso" sijaitsikin jääkaudella ja että jääkausi oli itse asiassa vulkaanisesta ilmakehän tuhkasta johtunut pimeäkausi, jolloin iholla ei muodostunut riittävästi D-vitamiinia.

Kladistiikaksi kutsutussa metodiikassa lajien (niin fossiili- sellaisten kuin elävienkin) sukupuita konstruoidaan "primitiivisten" ja "periytyneiden" piirteiden perusteella, jotka löydöt joko jakavat keskenään tai eivät jaa. Yhteiset primitiiviset piirteet ovat yhteisiä, koska ne ovat periytyneet yhteiseltä kantamuodolta, ja eroavat piirteet kertovat erillisistä kehityspoluista. Kädellisten kohdalla tämän lähestymistavan subjektiivisen elementin näkee tavallistakin paremmin: ei ole olemassa mitään yhtä ja tiettyä sukupuuta, josta paleontologit olisivat yksimielisiä. Päinvastoin, lähes jokaista kuviteltavissa olevaa elävien ja sukupuuttoon kuolleiden hominidien kombinaatiota ja permutaatiota on ehdotettu jonkun kladistikon taholta (20).

On muistettava, että paleoantropologin tapa saada nimeä on tehdä oma evolutionistinen löytönsä. Ihmisluilla ei ole kysyntää. Esimerkiksi kuuluisa Louis Leakey, Richard Leakeyn isä, hallitsi hyvin suhdetoiminnan ja onnistui "myymään" tiedotusvälineille Zinjanthropuksen eli "pähkinänsärkijäihmisen", ihmisen esivanhemman Itä-Afrikasta. Tuohon aikaan vallitseva käsitys katsoi ihmisen kehittyneen Aasiassa, ja Leakey oli yksi harvoista jotka puolustivat Charles Darwinin käsitystä Afrikan alkukodista. Ensimmäisen Tansanian Olduvain rotkosta tehdyn löydön aikoihin 17.7.1959 Louis ja Mary Leakey olivat pakkotilanteessa: rahat olivat käymässä vähiin ja rahoittajat vaativat näkyviä tuloksia. Pankkitili oli jo debetin puolella, eikä lisärahoitusta ollut odotettavissa (21). Leakeyn dynastian myöhemmin löytämä "Lucy" lienee maailman kuuluisin hominidiksi katsottu fossiili.

On ironista, että nk. mikrokefaliaa on nyt tullut käytettyä ja laajasti popularisoitua kahdella täysin päinvastaisella tavalla evoluution todisteena. Lainaan Richard Weikartin kirjaa "From Darwin to Hitler-
Evolutionary Ethics, Eugenics, and Racism in Germany" (Palgrave 2004; Weikart on California State Universityn historian professori):

"The first German biologist to apply Darwinian inequality to the disabled was Karl Vogt, a political exile to Switzerland because of his participation in the Revolutions iof 1848. Vogt, a professor at
the university of Geneva, was one of the earliest German biologists to embrace Darwinism. In his two-volume work, Lectures on Man (1863), which is considered such a classic work in anthropology that it was republished in 2003m he asserted that some mentally disabled people (he used the term "idiots") were closer to apes in their brain function and mental abilities than they were to the lowest normal humans. He claimed an "idiot" is biologically closer to an ape than to his or her own parents. In 1867 Vogt argued that microcephalic persons were evidence for Darwinian evolution. He saw them as a kind of contemporary missing link between apes and humans. He noted that their brains are about the same size as a spider or monkey, and he further claimed that they generally had excellent dexterity in climbing! (Darwin, by the way, agred with Vogt's view on this matter.)"
(s. 95.)

Nyt näitä "hobiteita" siis käytetään evoluution vertaansa vailla olevana todisteena kun heidän jäänteitään löydettiin fossiileina.

Lainattakoon rotuoppien näkökulmasta vielä Ernst Haeckeliä. Natural History of Creation (jota AJ Mela/Malmberg kuuluisassa evoluution vihkimisesittelyssään muuten mukaeli, vaikka Darwinista hämäävästi
puhuikin): "...between the most highly developed animal soul and the least developed human soul there exists only a small quantitative, but no qualitative difference, and that this difference is much less, than
the difference between the lowest and the highest human souls, or as the difference between the highest and lowest animal souls."

Weikart kommentoi tätä: "It may be hard for us today to imagine that a serious scientist could actually believe that the differences within the human species are greater than the differences between humans and other animals, but this was indeed haeckel's position, which he reiterated in many publications".
(s. 90).

Luomisuskovien propagandistinen motto kuuluu, että kaikki ihmisen kehitysopilliset esi-isät mahtuisivat samaan ruumisarkkuun. Itse en osaa asiaa arvioida, vaan joudun luottamaan viime kädessä asiantuntijoina esiintyvien sanaan. Cro-Magnonin ja Neandertalin ihmisen kohdalla vainajille voisi minun mielestäni kuitenkin pitää ihmisarvonsa mukaiset hautajaiset. Suuren määrän löytöjä selittää nykyinen variaatio henkiseltä tasoltaan yhdenvertaisista pygmeistä pitkiin pohjoismaalaisiin. Esimerkiksi ihmisen kallontilavuus vaihtelee tiukan tulkinnan mukaan välillä 1100-1700 ja väljemmän mukaan 800 - 2000 kuutiosenttimetriä, tämän vaikuttamatta sen kummemmin yksilön älynlahjoihin (22). Pohjoismaisetkin muinaislöydöt ovat olleet mukana synnyttämässä "kirveskulttuurin" käsitettä.

Eräs esimerkki muiden kuin ihmisten fossiilien väkisinlokeroinnista on Charles Doolittle Walcott ja Burgessin esiintymän tarina. Kyseessä on merkittävin pehmeiden fossiilien löytö, joka oli jäädä kokonaan unohduksiin ja museoiden holveihin kivettymään uudelleen Smithsonian -instituutin esimiehen analysoitua henkilökohtaisen löytönsä. Näytteet oli luokiteltu sovinnaisesti, kun tosiasiassa ne kätkivät sisäänsä useita meille kokonaan tuntemattomia pääjaksoja. Walcott toimi Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian ja Amerikan tieteen edistämisen seuran puheenjohtajana (23).

Allekirjoittaneen eniten tutkima empiiristen havaintojen manipulaatio on eri eliölajien sikiöiden vertailu, sekin fasismin biologismin isän ja ensimmäinen Judenfragen kokonaisratkaisun esittäjän Ernst Haeckelin toimesta (24, 25). (Haeckel ehdotti, että kaikki saksanjuutalaiset pitäisi karkottaa oppituoleiltaan, hän eli yhtä maailmansotaa ennen aikaansa.) Ontogenia tosiaan rekapituloi fylogeniaa. Kyseenalaisena olevassa opissa todistettiin ihmissikiön käyvän yksilönkehityksen aikana kohdussa läpi pikakelauksella ihmislajin kehityksen kalasta sammakoiden ja matelijoiden kautta maalle.

On käsittämätöntä, että vertailevat sikiöpiirrustukset ovat kulkeneet niin lukion kuin yliopistonkin biologian oppikirjoissa lähes koko evoluutioteorian elinajan - vaikka havainnot on osoitettu väärennöksiksi jo sata vuotta sitten (26). Tällä paradigmalla perusteltiin lisäksi oksat pois –rasismia, mustan pojan sielu kun rekapituloi hänene vasta noin 5-vuotiaana. Neekeri oli lähempänsä lammasta tai koiraa, kuin teutonista ihmistä. Neekeri oli evoluution elävä esimerkki. Olipa kerran puu. Ihan tavallinen puu. Yhdellä istui oranki, yhdellä simpanssi, yhdellä gorilla, ja sitten "neger" – kukin oksallaan. Ja Haeckelin tiedekirjoja painettiin huomattavasti enemmän kuin Darwinin teoksia konsanaan. Ei Suomeen milään darwinismi rantautunut. Vulgaarille haeckelismille meidät myytiin – vaikka sama saksalainen perinne parjasi suomensuomalaisia Euroopan alempana, keltaisena ja rumana mongolirotuna.

Niin ikään laajalti käytetty teollisuusmelanismin esimerkki on siksi ikävä, että kyseinen perhonen ("peppered moth") ei yleensä lepäile puiden rungoilla, ellei valokuvaustilannetta lavasteta. Jonathan Wells on populistinen kynäniekka, joka ottaa kirjassaan Icons of Evolution esille kaikkiaan kymmenen samankaltaista esimerkkiä, joissa oppikirjoissa jätetään kertomatta jotakin olennaista havaintomateriaalista. Hämmästyttävää on se, että kyseessä ovat evoluution paraatiesimerkit 27). Hämmentävää on Wellsin niskaansa saaman loan määrä:

"The creationist abuse of evo-devo" (Rudolf Raff, Evolution & Development 3, 373-4, 2001; Uusi julkaisusarja inauguroitiin uuden vuosituhannen kunniaksi
"Fatally flawed iconoclasm" (Eugenie C. Scott, Science 292, 2257-8, 2001)
"Creationism by stealth" (Jeery Coyne, Nature, 410, 745-6, 2001)
"The talented Mr. Wells" (Padian & Gishlick, The Quarterly Review of Biology 77, 33-7) jne. jne.

Paljon olisi todellakin kirveelle töitä, vaan höylän hankkimisesta puhutaan. Kysyntää näyttää löytyvän niin hominideille kuin humanoideillekin. Hyykä perju, juupa taalar. Edellä mainitut tapaukset ovat kärjistettyjä esimerkkejä, mutta pienikin otos osoittaa, miten herkkäuskoinen ja lapsellisen innokas tiedeyhteisö ynnä tiedotusvälineet ovat vastaanottamaan kehitysopillisia tuloksia. "Ellette tule lapsen kaltaisiksi, ette pääse sinne sisälle." Raamattu on rehellisempi. Mikäli jokin asia perustuu uskolle, se sanotaan suoraan.

Michelangelo Buernadottin Daavid-patsas edestä ja takaa

Vertailuja Neanderthalin ihmisen ja nykyihmisen luurangoista. Milloin on toinen tulkittu pidemmäksi, milloin toinen. Lähes joka tapauksessa Neanderthalin ihminen oli kuitenkin...

...rotevampi, ronttiluisempi ja isopäisempi!

Neanderthalin ihminen länkisäärenä

  WANTED - Neanderthal. Neanderthalin ihminen etsintäkuulutuksessa

"Neandertal-ihmisen kallon perusteella valmistettu pää, jonka piirteet ovat nykyisinkin tavanomaiset. Amerikan intiaanien ja Amazon-joen varrella asuvien alkuperäisheimojen kallojen ominaispiirteitä on pidetty alkeellisen rodun merkkinä. DNA-tutkimukset ovat kuitenkin todistaneet, että kaikki nyt elävät ihmiset ovat hyvin läheistä sukua keskenään ja kaikilla on samat esivanhemmat, jotka elivät vain joitakin tuhansia vuosia sitten."

Jaavan "ihminen"

Nebraskanihminen, piirretty yhden hampaan perusteella. Nebraskanihmisen avulla amerikkalaiset todistelivat, että ensimmäinen ihminen oli Amerikasta. Piltdowninihmisen avulla britit todistelivat, että ensimmäinen ihminen oli Englannista.

Pekinginihminen. Löydön tekijät kuvasivat, miten samasta luolasta löytyi sekä ihmisen että apinoiden fossileja. Apinoiden pääkallo oli tyypillisesti rikottu. Tästä löydön tekijät itse päättelivät, että kyseinen heimo oli syönyt apinoita. Popularisaatio unohti löydön asiayhteyden ja luulöydöt yhdisteltiin kysynnän ja tarpeen lain vaatimusten mukaisesti.

1. Steven Jay-Gould, Natural History 88 (3):96, 1979. Lisää liskolinnusta: P Wellnhefer, "Archaeopteryx". Scientific American, May 1990; R. Gore, "The Cambrian Period Explosion of life". National Geographic 184:125, October 1993.
2. J. Hawkes, Nature 204: 952, 1964.
3. W.K. Gregory, Science 66:579, 1927.
4. DR Bilbeam, The Evolution of Man. New York: Funk and Wagnalls, 1970, s. 107.
5. DR Bilbeam, Natural History 93:2, 1984.
6. Richard Milner, Encyclopedia of evolution 1990 s. 147-148.
7. Duan Gish, Evolution - The Fossils Still Say No! s. 280-283.
8. W.S. Howell, Mankind in the Making. Garden City, New York: Doubleday, 1967, s. 155-156.
9. W. Herbert, Science News 123: 246, 1983.
10. Moline (Illinois) Daily Dispatch, 14 May 1984.
11. Tieteen kuvalehti 8/1993 s. 26.
12. HS 14.6.1998 C2 (?) /The New York Times.
13. Malcolm Bowden, Ape-Men, Fact or Fallacy?
14. Allen L. Hammond, Tales of an Elusive Ancestor, Science 83, November 1983, s. 37, 43.
15. Adrienne L. Zihlman and J. Lowenstein, False Start of Human Parade, Natural History, August/September 1979, s. 86-91.
16. Eugene Dubois, On the Fossil Human Skulls Recently Discovered in Java and Pithecanthropus Erectus, Man, Vol. 37, January 1937, s. 4.
17. Kenneth A.R. Kennedy, Homo Erectus Never Existed? , Geotimes, October 1992, s. 11.
18. Björn Kurtén, Musta Tiikeri s. 269. Tammi 1987.
19. Tieteen kuvalehti 10/2000 s. 24-27.
20. Lowenstein J. & Zihlman A. (1988) The Invisible Ape, New Scientist 120 (1641), 56-59, s. 58.
21. TK 8/2001 s. 71-74.
22. AH Schultz, The Recent Hominoid Primates. Perspectives on Human Evolution, vol 1. New York: Holt, Rinehart, and Winston, 1968. s. 168, 186.
23. Steven J. Gould, Ihmeellinen elämä s. 246-301. Gummerus 1991.
24. Jari Koponen, Yliopisto 16/97, s. 40.
25. W.R. Thompson, Introduction to The Origin of Species, s. 12.
26. Michael Richardson, Anatomy and Embryology August 1997. Science 277, 1435.
27. Jonathan Wells, Icon of Evolution. Science or myth? Regnery Publishing Inc. 2001.  

Pelasta elämä - lahjoita verta!

Safe a Life - Donate Blood!

Jos painovoima loppuisi NYT! niin milloin se vaikuttaisi miljardin valovuoden päässä olevassa kohteessa? Tangentin suuntaisesti.
Valovuodet eivät ole ajan yksikkö. Valovuosi mittaa etäisyyttä, ei historiaa.

Edes valonnopeus ei mahdollisesti olekaan vakio ja saattaa rapistua asymptoottisesti arvoon 300 000 km/s.

Mutta  "gravitonia" ei ole vielä löydettykään. Se on liian nopea. Ajan lyhyt hysteria.


If Gravitation would stop to exist NOW! When would it be seen in a remote star?

 Straight via tangentia.

Light years are not a measure of time or history, but of distance.

 Even the speed of light may not be constant, after all, and may decay asymptotically to 300 000 km/s.

In contrast to the Photon, the "Graviton" has not been even found yet. It is so fast. The short hystery of time.