Evoluutiorippi

"Absoluuttinen totuus" -kirjoitus (VR 3/01) oli itse asiassa hauska minustakin, vaikka tulinkin nauraneeksi itselleni. Kesti kuitenkin aika pitkään, ennen kuin huomasin asiayhteyden. Tunsin karikatyyrin paikoin hieman vieraaksi itselleni, mutta ei se mitään. Any publicity - publicity. Lapset taputtavat karvaisia käsiään.

Latinassa on sanonta non multa sed multum. Sen mukaan ei pitäisi esittää monenlaisia erillisiä todisteita, vaan määrällisesti paljon samoista harvoista esimerkeistä.* Tunnustan rikkoneeni Katalyytti/Vapaa Radikaali -julkaisussa tätä kultaista sääntöä vastaan jo neljän vuoden ajan seuraavilla kirjoituksilla: Taksonomin painajainen (platypus-juttu); Bi Tec I & II (luonnon teleonomiaa ja bioniikkaa); Kadonnut Maailma I-III (paleobiologiaa, gigantismia, happikatoteoriaa yms.); sekä kaksiosaisen jutun muinaisen ihmisen tieto-taidosta (Ötzin ihmemaa & Pingviinikerhon jälkeenjääneet rakennelmat). Ko. ajatuksenherättäjistä annetaan reprinttejä pyydettäessä. Kenen mielestä tässäkin foorumissa pitäisi teipata päähänsä ne tavanomaiset kiikarit ja silmälaput?

Syvyysnäkö vaatisi vähintään kaksi näkökulmaa. Vihkiytynyt luonnontieteilijä tunnustaisi (ja ilahtuisi) yksityiskohdista ja uudesta havaintomateriaalista, vaikka huopaisikin johtopäätökset–kappaleessa eri suuntaan. Toivoisinkin lukijakunnan antavan palautetta Helixin hallitukselle kysymykseen: onko hyvä, jos soraääneni nyt sensuroidaan pois?

Epäkeljuimmat tavat suhtautua tieteelliseen toisinajattelijaan ovat 1^o vaikeneminen kuoliaaksi, 2^o saattaminen naurunalaiseksi flat-earth-society –stigmalla ja 3^o marginalisoiminen uskonnolliseksi henkilöksi. Oikeudessa todistajan arvo korreloi oman tulkintansa erotteluun itse havainnoista ja objektiivisuudellaan kerskuvan estabiliteetin tulisi ottaa siitä oppia.

Mitä evoluution mekanismiin tulee, niin todellisista haasteista nykyiselle käsitykselle ei keskusteluperinteessämme oman kokemukseni mukaan uskalleta luennoilla edes kysyä. Peer review hyvä, peer pressure farssi. Luulisi resonoinnilla ja konsensuksella olevan kaikelle tutkimukselle trivialisoivan vaikutuksen. Eikö tiede etene nopeimmin tutkimuskulttuureissa, joissa uskalletaan kyseenalaistaa asioita ja väitellä oikeasti, kuten juutalaisten esimerkistä (150 kpl eli yli 20 % nobeleista alle 20 miljoonan väestönosalle) näemme? (www.science.co.il/Nobel.asp; www.dorledor. org).

Ehdotan seuraavaa: Annetaan ihmisille sirkushuvia ja järjestetään debatti evoluutiosta. Jos kyse on tosiaan "puuankoista", niin kriittisten väitteiden käsittelynhän ei pitäisi olla vaikeata. Kyseeseen voisi tulla myös paneeli ja hauleja voisi jakaa runsaasti myös yleisölle. (Luentojen kitukasvuinen kyselyaika on muutenkin harmistukseni aihe.) Omalle puolelleni en voisi uhrata itseni ohella kuin yhden kaiffarin, jonka kredibiliteetti on jo ryvettynyt joka tapauksessa. Antikreationistisesta http://www.talkorigins.org/ saa apua - molemmille osapuolille tehtäisiin palvelus ampumalla todelliset bugit alas, koska niitäkin on. En pyri hämäräperäisiin temppuihin, joten olen valmis antamaan esitykseni kisaajille etukäteen - joskaan en itse vaadi sitä. Oletan esim. Puheenjohtaja Perkiön olevan tarpeeksi epäsovinnainen suostuakseen tilaisuuteen arvovaltaiseksi kustokseksi. Itse pyrkisin toimimaan omalle maailmankuvalleni johdonmukaisesti jättämällä aseet eteiseen nolaamisen sijaan Ideaalikaasussa keskustelu tuottaa valoa eikä lämpöä. Jos tämä ei ole jonkun muun maailmankuvan modus operandi, niin ok. Ainoaksi pelisäännöksi ehdotan, että pidetään keskustelu yliopistolla toimittaessa (bio)tieteissä.

Et saa sanoa juu etkä jaa, etkä nauraakaan saa. Sano vain: ’vaarinhousut’. Toisen tieteellisen uskottavuuden voi toki saada alttiiksi. Vastaväitteiden asiasisällöstä näin ei kuitenkaan päästä eroon ja baseballissa vastapallo lentää pesäpalloa pidemmälle. Richard Dawkins on hyvä esimerkki nk. ad hominem -argumentin vastuuttomasta käyttäjästä: "It is absolutely safe to say that if you meet somebody who claims not to believe in evolution, that person is ignorant, stupid or insane (or wicked, but I'd rather not consider that)" (1). (On hyvä huomata, että kabineteissa vältetään edelleen viimeiseen saakka määrittelemästä termejä muuntelun ja tämän makroevoluutio-ekstrapolaation välillä.)

Kun agnostikko tiedetoimittaja Richard Milton julkaisi kirjansa "Shattering the myths of Darwinism", vihjaili em. aikamme popularisoiduimpiin kuuluva evolutionisti kirjaan käyttäen sanoja "loony", "stupid", "drivel". Itse kirjoittajaa verrattiin kohderyhmään "harmless fruitcake" joka "needs psychiatric help"(2). Jos ei kykene tarkastelemaan väitettä, voihan aina kyseenalaistaa sen esittäjän henkilönä ja turhentaa näin koko puheenvuoron. Huomion kääntäjäminen varsinaisesta aiheesta on kuitenkin taikurien ja hämärämiesten temppuja ja osoittaa, miten herkästä aiheesta on kyse. Goebbels-tyyli ylläpitää kyllä paradigmamonopolia. Passiiviselle yleisölle sillä on kuitenkin intuition ja induktiivisuuden suhteen kohtalokkaat seuraukset. Tieteellisimmässäkin foorumissa on korkeintaan johdanto, tulokset, johtopäätökset (joista voi olla eri mieltä) ja diskussio. Ei siis kappaletta "tarkoitusperä ja ketunhännät". Motiivien sorkkiminen aiheuttaa närästystä aivan kenelle tahansa.

"Uskonnolliset ääriliikkeet voivat aiheuttaa paljon vahinkoa". Nyt haukutaan väärää puuta. Minusta a) avoin keskustelu ja b) tunnustuksettomuus yliopistolla - olisi fantastinen käytäntö. Valitettavasti metodologisesta naturalismistakin ujuttaudutaan meilläkin metafyysisen naturalismin puolelle heti kun silmä välttää. "Biologian opiskelijoina olemme etuoikeutetussa asemassa näkemään, kuinka evoluutio on vaikuttanut pieniinkin yksityiskohtiin ja siksi meillä on paljon keinoja puuankkojen tiputtamiseen lennosta." Lähtisin mielelläni sorsastukselle, kunhan vain päästäisiin itse asiaan.

En ole maininnut tietääkseni kertaakaan sanaa kre@#!?& VR:issa. "Absoluuttinen totuus" iskee vyön alle 15 kertaa. Runollisimmillani olen lainannut Tuulen Viemää. Itse olen epistemologinen relativisti. Tällä tarkoitan, että suhtaudun hieman kyynisesti käsitykseen ihmiskunnasta juoksemassa pakenevan totuuden perässä. Oman kokemukseni mukaan kupit ovat yleensä toisin päin. "Etsii, etsii, vaan ei soisi löytänsä." En usko ihmisten pääsevän yksimielisyyteen vaatimattomastakaan totuudesta. Kirjoittaja tuntuu kuitenkin liputtavan ontologisen relativismin puolesta. Tämähän tarkoittaa sitä ehdotonta totuutta, että ehdotonta totuutta ei ole olemassakaan. Viidakossa tämä ideologia kumoaa ensi töikseen itse itsensä. Se on sisäisesti ristiriitainen maailmankuva, jonka relevanssi on kääntäen verrannollinen sitoutumisen asteeseen. Meiltä ei kysytty, tahdommeko olla pelissä mukana. Valitsematta jättäminenkin on valinta ja teeskentelijät perii hukka.

"Onpa Suomeen rantautunut myös USA:sta alkunsa saanut tieteellinen kre@#!?&kin. Tämän ryhmän tavoitteena on saada sanatarkasti tulkittu R@@#§? ja nykytiede sopimaan saumattomasti yhteen." Niinkö? Mikäli arvostelija on tosiaan tutustunut ko. kirjallisuuteen, niin hän lausuu väärän todistuksen. Ns. intelligent design (ID) -liikkeen nimihenkilöitä ei voi niputtaa minkään yhden aatteen - saati sitten uskonnon - alle. Mukaan mahtuu tieteilijöitä evoluution yliopistotason oppikirjan tekijästä oikeustieteilijöihin - agnostikoista moonilaisiin. Yhteistä liikkeelle on ainoastaan rehellisyys biologian ja todennäköisyyslaskennan tulosten edessä. Itse olen varmasti monella tapaa maalta kotoisin – jota muuten pyydän anteeksi, en ole käynyt parturissakaan kolmeen vuoteen – mutta ID ei sitä ole.

Yliopistolle valitettavan tyypillisen käytävä-argumentaation ja puskasta ampumisen ad hominem -logiikka on substanssiin lipsahtaessaankin usein kehäpäättelyn logiikkaa. Käsityksen tämän argumentointityylin karkeudesta saa yläasteelta: "Ovatko sinusta suomalaiset ja venäläiset naiset erilaisia? Kyllä, koska venäläiset ovat huoria. Miten niin he ovat huoria? No koska ne on venäläisiä. Oletko koskaan keskustellut venäläisen tytön kanssa? En, mutta tietäähän sen jokainen." Aivan samoin ID-tutkijatkin ovat kreationisteja ja kreationistit mörköjä.

Mikäli jumalusko tosiaan johtuu tiedonpuutteesta - kuten valistusajattelussa vesille laskettu väittämä kuuluu - niin miksi yliopistobiologitkaan eivät kautta rantain ole usein edes tietoisia vaikkapa gigantismin, ajanmäärityksen kehäpäättelyn, kambrin räjähdyksen & homeodomeenien, virhekatastrofin/genomieroosion/mutaatiosulamisen & horisontaalisen geenisiirron ongelmatiikasta? Jotkut ehdottavat myös mutaatiokellon hylkäämistä. Tämä kaikki vailla mainintaakaan makroevoluution falsifikoitavuudesta, vailla mainintaakaan tieteellisen teorian pohjalta tapahtuvasta ennustettavuudesta, vailla mainintaakaan aikalisästä. Pyydän saada huomauttaa, että nämä ovat ajankohtaisia tieteen murrosvaiheen tuloksia.

Pikakelaako yksilönkehitys lajinkehityksen? Lukio- ja yliopistotason oppikirjoissa juhlittiin Ernst Haeckelin sikiöpiirrustuksia lähes 130 vuotta. Kuitenkin jo maestro itse tunnusti feikin. Kun vilppi löydettiin hiljattain uudelleen (4, 5) kommentoi Stephen Jay Gould asiaa kreationisteja parjatessaan kuivasti: "Getting away with this academic equivalent of murder and then being outed a century after your misdeeds makes even a better copy" (6). Jokainen voi abstrahoida, mikä vaikutus esimerkiksi tieteenpopularisoinnin "ihmissikiöllä on kidusaihiot" - hokemalla on ollut ympäristön etiikkaan.

Muista paraatiesimerkeistä mainittakoon vaikkapa se, että Darwinin "peippojen" nokankoot ja teollisuusmelanismin perhosten värit ovat oskillaatiota. (Jälkimmäisiä muuten kiinniteltiin puunrungoille eetterikäsittelyn jälkeen…) Nämä ovat kuitenkin näpertelyä sikiöihin liittyneeseen herkkäuskoisuuteen verrattuna. Mars-huuman pitkä historia on hyvä esimerkki tartsan-tason rahoituksesta. Kysynnän ja tarjonnan laki löytää tiensä yliopistoillekin. No doubt ‘bout that. Huolestuttavampaa on, jos se päätyy tuloksiinkin.

Oppikirjojen tunnetuin esimerkki hyödyllisestä mutaatiosta lienee ollut sirppisoluanemia. Voi kuitenkin kysyä, mitä varsinaista hyötyä on peittyvästi letaalista mutaatiosta, joka kehitysmaissa tappaa neljänneksen lapsista usein ennen murrosikää? Tapauksessa on kyse malarian ohittavasta punasolujen rappeumasta, jossa kahta tautia vain ei voi saada päällekäin. (Joskus Velho Viurusilmä iskee ennen Karhukoplaa. Dynamiitilla voi tehdä filantrooppisen teon ja tuhota miehittäjiltä Kwai-joen sillan, mutta ei se tarkoita ettäkö sillä voitaisiin siltaa rakentaa.) Siihen nähden, millä volyymillä ja innolla ko. esimerkkiä on kierrätetty, olisi toivonut, ettei sekään olisi ollut aivan niin naiivi.

HS esimerkiksi ennätti luukuttamaan genomiprojektin julkaisun yhteydessä, miten ihminen on saanut satoja geenejä suoraan bakteereilta. Hori-sontaa. Väite kumottiin ammattikirjallisuudessa nopeasti puutteellisiin tietokantahakuihin viitaten. Poppispalstoilla aiheisiin kuitenkin harvoin palataan.

National Geographic kertoi valokuvin, väripiirroksin ja diagrammein varustetussa kuusisivuisessa jutussaan Feathers for T. rex? 11/1999 ylimenovaiheesta lentotaitoon liittyen. Löydön jälkeen voimme kuulemma sanoa lintujen olevan dinoja "just as confidently as we say that humans are mammals". Archaeoraptor -väärennöksen tunnustamiseen kulutettiin 90 varovaisen epäilevää sanaa – yleisönosastokirjoituksessa (3). Vaikka makroevoluutio esitetään jopa painovoimaan rinnastettavana luonnonlakina, ei paine Piltdown-tapauksiinkaan ole jostain kumman syystä vieläkään kadonnut.

Entäpä vanha latimeria? Varsieväkalan piti olla puuttuva lenkki matkalla vedestä maalle. Aiheen äärellä popularisoitiin jopa latimerian "kivettyneitä jälkiä" rantahiekalla. Sitten otus ui katiskaan. Niiden satojen miljoooonien vuosien aikana, joissa latimeriasta vanhan opin mukaan kehittyi mm. ihminen, norsu ja talitintti, oli se samaan aikaan myös pysynyt täysin ennallaan. Havainnot kyllä taipuvat tai kumartavat, miten vain, tieteen keisarin edessä.

Geenejä koskevasta informaatiosta AT sanoo: "Määritelmässä on vain pieni vika, sillä sille ei löydy mitään perusteita fysiikasta, kemiasta eikä biologiasta". Tässä on juuri evoluution vaara: se on niin poikkitieteellinen paradigma, että teoriaa ei voi falsifikoida. Jos keisarilla ei ole vaatteita, niin virkaan astuu presidentti, kuningas, maharadza tai shaahi. Tintin kuuraketissa, maan vetovoimakentän loputtua, veljekset Dupond ja Dupontkin riippuivat tukevasti toisissaan. Erehtyminen on inhimillistä, tosi töppäyksiin tarvitaan tietokone, sanotaan. Systemaattinen virhe on se, joka kaataa elinkelpoisiakin yrityksiä.

"Tiede ei tuota täysin varmaa tietoa, ei ainakaan matematiikan ulkopuolella." Olen jokseenkin samaa mieltä. Luonnontieteellinen metodi ei yksinään toimi historian rekonstruoinnissa. Origins-keskustelua käydään pakon sanelemana aihetodisteilla ja viitteillä – näin myös pseudogeenien kohdalla. Meidän tulisi tuntea vastuumme esittäessämme maallikoille yhden proteiinin pohjalta laskettuja fylogeneettisiä puita: he voivat pitää puita jotenkin absoluuttisina, vaikka bootstrap-arvojakin on kritisoitu nk. alphabetical order -argumentilla. Ohjelmien vaara on garbage in – garbage out. AT:n mainitsemia fossiili- ja radiokelloja vaivaa sama kehäpäättely. On syytä muistaa, että toiminnallisena luomisen käsite on suljettu pois jo määritelmässä – lyijyjä jumalat eivät pahimmassa tapauksessa saaneet luoda.

Otettaessa mukaan useampia geeniperheitä, eivät puut välttämättä enää olekaan samanlaisia. Mikrobigenomien valmistuessa ensimmäisiä johtopäätöksiä oli "elämän puun" kaatuminen. Doolittle toteaa kokonaisuuksien vertailun pohjalta, että eri pöpögeenit antavat erilaisen "puun", jolloin lajit voivat "kuulua" moneen eri sukuun (tai kuntaan) samanaikaisesti (7). Meitä tietenkin kiinnostaa eniten se oksa, jonka päässä itse eläinten, kasvien, sienten ja hiivojen kanssa kiikumme, ja se on Cell-lehden katsauksen "agnostisessakin puussa" karkeasti entisellään (45). Ortodoksisiakin fylogeneettisiä puita sukutason yläpuolella voisi tarkastella sisäkkäisten saarekkeiden paradigmalla. Voisiko pienen generaatioajan huomioonottavan ekvidistanttiuden ja lajispesifisten geenien ilmiö olla biologian madonreikä?

Historia-argumentista johtuen tilaa tulisikin antaa tavallistakin enemmän kaikkien todistuskappaleiden esittelyyn. Konditionaalit ovat kuitenkin tipo tiessään siinä vaiheessa, kun suurelle yleisölle popularisoidaan alkuperäämme. Yksi asia on, jos havainnot ja tulkinnat pureskellaan valmiiksi ja tarjoillaan homogenisoituna. Kokonaan toinen, jos itse esitettävä todistusaineistokin päätetään selektiivisesti. Jos jengi vetää välistä, niin puhtaaksiviljelty subjektiivisuus on tieteellisempi metodi kuin puhtaaksiviljelty "objektiivisuus".

AT sanoo, että ainoa kalibroimista vaativa iänmääritysmenetelmä on C-14:ään perustuva orgaaninen ja toteaa tästä: "Muutenkin C14 havaitut virheet ovat alle 10 %". Ennen vuotta 1969 julkaistuissa C14 -tuloksissa voisi kuitenkin osoittaa karkeita virheitä ammattikirjallisuudesta. Näillä herkutteleminen ei olisi kuitenkaan reilua, koska menetelmän myönnetään kehittyneen huomattavasti tarkemmaksi vasta tässä murrosvaiheessa. Tarkemmalla tekniikalla ongelma on kuitenkin nimenomaan tarkkuudessa: Mikäli kellolla tosiaan voi nykyään mitata "50 000 vuoteen saakka", niin miksi useissa fossiileissa sekä joissakin hiili-, turve-, maaöljy- ja maakaasuesiintymissä – joiden ikänä pidetään lukua sadoista tuhansista satoihin miljooniin vuosiin - löydettiin radioaktiivista hiiltä 30 –40 tuhannen vuoden ikään viitaten? (8, 9) Hiililaboratoriot antavat edelleen toisinaan kuperkeikkaa-tuloksia, mutta ne katsotaan käsittelyvirheiksi joita ei tule päästää ammattikirjallisuuteen. (Esim. hiiltynyt oksa, joka oli hautautuneena vaakasuorassa asennossa 100 x 10⁶ vuoden ikäisenä pidetyn liitumuodostuman kalkkikivessä, antoi ET, ALF & Alien - kirjallisuudessa iäksi 12800 vuotta (10).)

Mitä puiden vuosilustoihin ja "kalibraatioon" tulee, niin olennaiset kysymykset kehäpäättelyn epäilyissä kuuluvat: Onko kalibrointi tehty täysin itsenäisesti ja riippumatta alustavista C-14 tuloksista? Miten pitkälle pystytään yhdestä tukista laskemaan renkaita taaksepäin? Ovatko eri mantereiden metsien kalibrointi ("aikapalapeli") täysin riippumatonta toisistaan? Mitä tilastotieteilijät näiden rinnakkaisten kalibrointien vertailusta varoittavat? Voiko vuosirenkaita muodostua muistakin syistä johtuen kuin kesä-talvi -vaihtelusta? (Viimeinen siltä pohjalta, että Genesis-literalistit lukevat siitä surullisenkuuluisasta lähteestään, että ennen alkuaikojen katastrofia ei ollut hellettä sen paremmin kuin pakkastakaan riesana. Koska tieto ei kuitenkaan tieltä työnnä ja tätä asiaa ei mainosteta maitokaupassa, niin muistettakoon että mm. laattatektoniikan tuhkimotarinan isä Alfred Wegener sai kiksinsä saman lähteen ajatuksesta yhdestä originaalista maasta ja yhdestä merestä. Pahaksi onnekseen Wegener oli tämän stigman ohella etnisesti I Maailmansodan jälkeinen saksalainen ja koulutukseltaan meteorologi – joten teoria hyväksyttiin vasta Semmelweissin, Mendelin & Faradayn tietä.)

Sitten sitaatteja C-14 ammattikirjallisuudesta. (Oma suosikkini on tuo ’This whole blessed thing is nothing but 13^th-century alchemy, and it all depends upon which funny paper you read’.")

"It is self evident that a contaminated sample will give an erroneous date, but it is frequently impossible to ascertain if a sample has indeed been contaminated." (11)

"Relative ages are always subject to interpretation, and radiocarbon dates are often ignored or dismissed as a "bad date" if they do not fit an a priori hypothesis." (12)

"In the light what is known about the radiocarbon method and the way it is used, it is truly astonishing that many authors will cite agreeable determinations as a "proof" for their beliefs. The implications of pervasive contamination and ancient variations in carbon-14 levels are steadfastly ignored by those who based their argument upon the dates. The radiocarbon method is still not capable of yielding accurate and reliable results. There are gross discrepancies, the chronology is uneven and relative, and the accepted dates are actually selected dates. ’This whole blessed thing is nothing but 13^th-century alchemy, and it all depends upon which funny paper you read’." (13; Voimakkaat äänenpainot -81 viitannevat kalibraation hitaaseen vakiintumiseen. Menetelmää on tarkistettu vaihe vaiheelta: -69, 89, 00. Kysymys kuuluu: kalibraatio vai synkronaatio? Pessimisti voi jäädä tivaamaan, oliko kyseessä huutoäänestys. Katastrofistisissa malleissa C-14 pitoisuuden nousu tapahtuu vähitellen magneettikentän rappeutumisen jälkeen. Viivevaiheessa kasvaneet puut näyttäisivät vanhemmilta ja olisi kiinnostavaa tietää, onko yksittäisiä ja vanhimpia tukkeja tarkistettu mahdollisen lineaarisuuden puutteen näkökulmasta.)

"C-14 dating was being discussed at a symposium on the prehistory of the Nile Valley. A famous American colleague, professor Brew, briefly summarized a common attitude among archaeologists towards it as follows: "If a C 14 date supports our theories, we put it in the main text. If it does not entirely contradict them, we put it in a footnote. And if it is completely out of date, we just drop it. Few archaelogists who have concerned themselves with absolute chronology are innocent of having sometimes applied this method, and many are still hesitant to accept C 14 dates without reservation." (14)

Science 1984: "The Carbon-14 contents of the shells of the snails of Melanoides tuberculatus living today in artesian springs in southern Nevada indicate an apparent age of 27,000 years." (15; tulosta selitetään maasta otetulla epäorgaanisella karbonaatilla.)

Evoluutiokriittisen Origins-julkaisun artikkeli aiheesta on luettavissa osoitteessa http://www.grisda.org/origins/51006.htm.

C-14 syntyy lähinnä ilmakehän typestä, joka rikkoutuu maata kohtaavan säteilyn vaikutuksesta. Olen aiemmin (VR 1/00) viitannut, että maan magneettikenttä on 150 vuoden aikana heikentynyt 15 %. Kenttä näyttäisi heikkenevän 5% vuosisadassa ja arkeologien mukaan kenttä oli 40% vahvempi v. 1000 jKr. Magneettikenttä on parametri joka suojaa maata – ja vähentää C-14:n syntyä. Rappeutumisparadigmassa C-14:ää ei olisi ennen muodostunut niin paljon ja eliöt olisivat näyttäneet jo kuolinhetkellään vanhemmilta. Tämä teoria kuitataan magneettikentän oskillaatiolla, mutta silloin on jo astuttu kabineteissakin spekulaatioiden puolelle -ja katastrofisteillä olisi aiheeseen paljonkin sanottavaa.

Muutama pääsky ei tee vielä kesää. Puhuttaessa hyvin pienistä aineiden pitoisuuksista on lisäksi muistettava, että kontaminaation eli muualta kulkeutuneen radioaktiivisuuden riski kasvaa. Perinteisellä tekniikalla radiohiiliajoitus vaatii noin gramman painoisen näytteen, mutta uudemmilla massaspektrometrian sovellutuksilla päästään paljon parempiin resoluutioihin ja yhden milligramman näytemääriin. Mihinkään ei kuitenkaan päästä siitä tosiasiasta, että satojen miljoonien vuosien ikäiseksi arvioidut näytteet vaikuttavat - usein tai toisinaan, mene ja tiedä, näitä näytteitä ei pääsääntöisesti mittailla hiililaboratorioissa - alle 50 000 vuotta vanhoilta. Ongelmaa puidaan myös ammattikirjallisuudessa (46).

Elottomissakin kelloissa on AT:n väitteestä huolimatta epävarmuustekijöitä: R. K. Mark ym. mittasivat nuoren tertiäärikauden basaltin isokroni-iäksi 10 x 10⁹ vuotta. (16) Lukuisat laavakivinäytteet Havaijilta, joiden synty on dokumentoitu vuosiin 1800 ja 1801, antoivat K-Ar-iät väliltä 160 x 10⁶ - 2,96 x 10⁹ vuotta. Todellinen ikä oli kuitenkin 166-167 vuotta. (17) Joku kirjoitti –72: "...fissiojälkien mittaukset osoittavat, että uraanikonsentraatio voi vaihdella 0,1 mm:n matkalla jopa 100 000 kertaisesti....uraanin ja lyijyn epätasainen jakautuminen...edellyttää, että Pb- ja U-konsentraatio ja lyijyisotooppien suhteet täytyy mitata meteoriitin samasta kohdasta". (18) Samassa viitteessä julkaistiin olennaisesti parannetulla mittausmenetelmällä meteoriitista saatu Pb-Pb-isokronin, jolla oli negatiivinen kulmakerroin. Kirjoittajat toteavat: "Tästä seuraa, että koko meteoriittien lyijyisotooppi-iänmääritysten klassinen tulkinta on epäilyksen alainen ja että maapallon iän radiometriset arviot ovat vaarassa." L. T. Silver osoitti, että zirkonissa, radioaktiivisessa puolijalokivessä, joka on suuren stabiiliutensa ja laajan levinneisyytensä takia avainasemassa geokronologiassa, ovat uraani, lyijy ja thorium paikallisesti toisistaan erillään (19). Samanlainen ilmiö on havaittu myös kuukivissä. Eräs ekspertti tunnustaa: "Most or more than 60 published K-Ar model ages on Pleistocene basalts in western Grand Canyon are in error" (20). 1978 joku postuloi: "Parantuneet laboratoriotekniikat ja vakioiden arvot eivät ole pienentäneet hajontaa viime vuosina. Sen sijaan epävarmuus kasvaa mittaustulosten määrän mukana." (21) Joku taas: "Tavallisesti tuloksia, jotka ’osuvat oikeaan’, pidetään oikeina. Mutta niitä, jotka eivät sovi yhteen muiden ikien kanssa, julkaistaan harvoin, ellei poikkeaman syy ole täysin selvillä." (22) A.R. Williams esittää vakavimmin otettavassa ALF:ien omassa julkaisussa (jonka impact factor ei silti ole edes nolla, vaan pakkasen puolella) 17 kohdan listan radiokellojen virhelähteistä (23).

Suurin osa väitetyistä phanerotsooisten kerrostumien 600 x 10⁶ vuodesta täytyy käsitykseni mukaan sijoittaa kerroksien väliin (rajapinta kahden kerroksen välissä), kun itse sedimenttikivet muodostuivat paljon lyhyemmässä ajassa. Metrin paksuisen hiekkakivikerroksen syntymisen arvioidaan joskus kestävän alle tunnin. Kahden tälläisen kerrostuman välissä pitäisi havaita kymmeniätuhansia vuosia, joiden eroosiosta yms. ei ole jälkeäkään. Mt St Helensin laavakivet ovat antaneet K-Ar menetelmällä miljoonien vuosien iän noin 20 vuotta vanhalle laavalle ja tässä ALFien paratiisissa 30 metriä sedimenttikiveä muodostui tulivuorenpurkauksen yhteydessä minuuteissa eikä vuosimiljoonissa.

Puoliintumisyhtälöissä ei alkuarvoja voida periaatteessa mitata. Eikö niihin silloin jää vähintään yksi tuntematon muuttuja liikaa? Tilannetta pyritään korjaamaan ajatusmallilla ajoitettavan näytteen alkuperästä ja historiasta. Jotenkin omat ledini vaan alkavat tässä vaiheessa viimeistään vilkkua a priori oletusten puolella. Mallissa oletetaan alkuarvot ja kutsutaan geologinen ekspertiisi – siis pahimmillaan enemmistön mielipide - apuun. Tällä tavalla laskettua ikää kutsutaan malli-iäksi, jonka oikeellisuus riippuu ajatusmallin oikeellisuudesta. Isokroni-ikiä kutsutaan malli-iästä poiketen absoluuttisiksi. Ei ole silti helppo löytää objektiivista kriteeriä ratkaista, kuuluuko näyte "kogeneettiseen" ryhmään ja jälkikäteen poistellaan pisteitä, jotka eivät sovi suoralle.

Paljon vaikeampi ongelma on kuitenkin eri isokronisuorien ja eri mineraalien sekoittuminen. Lyijyä liukenee graniitista kertaluokkia nopeammin puoliintumisaikoihin verrattuna, to begin with. Kellon ajatellaan nollautuvan vulkaanisesti, lyijyn haihtuessa, mutta juuri kuumenemisen vaikutus isotooppipitoisuuksiin vetää mattoa pois absoluuttisten ikien alta.

Muidenkin kuin eloperäisten näytteiden iänmäärityksen ongelmia voi siis selkeästi nimetä. Itse isotooppipitoisuudet mitataan usein jopa viiden desimaalin tarkkuudella. Ongelmia ilmenee vasta, kun siirrymme isotooppispektroskopiasta isotooppikronologiaan. Siellä on olemassa vain malleja ja argumentteja, jotka perustuvat mallien uskottavuudelle. Näissä asioissa maailmankuviin liittyvillä ajatustavoilla on suuri vaikutus. Poikkeavia tuloksia käsitellään eettisesti arveluttavalla tavalla. Pitkää ikää mittaavat ajoitusmenetelmät antavat virheellisiä tuloksia, kun niitä sovelletaan mittaamaan hyvin nuoreksi tiedettyjen mineraalien ikää.

ALF-tutkijoiden suosimia menetelmiä ovat mm. peruskallion uraanin polonium-halot ja helium, jotka viittaavat kertaluokkia nuorempaan ikään. (Heliumpitoisuuksissa oli käsittääkseni pahimmillaan liki miljoonakertainen heitto, mutta tätä parametria ei yleensä tutkita. Absurdit argon- tulokset hylätään jalokaasun haihtumiseen vedoten, mutta oikeastaan heliumissa voisi nähdä avaimena koko iänmäärityksen aikaskaalojen luotettavuuteen: perushajoamisen alfahiukkanenhan on kahta elektronia vajaa helium-alkuaine.) Ikiä ei noloussyistä - enää - mitata myöskään suoraan fossiileista. Kellon ja näytteen valinnassa on kyse politiikasta. Varmaa ikää emme tiedä kuin dokumentoiduille tapahtumille, vaikka AT imppaakin ikien absoluuttisuutta. Tulevaisuudessa iänmäärityksestä on kuulemma mahdollisesti ilmestymässä Datakirjoilta "kriittinen analyysi" –sarjan tietokirja, jossa näitä asiantuntijoiden pöytälaatikoita vähän availlaan.

Johtopäätöksenä väittäisin, että biologi, joka pakenee radiofysiikan "absoluuttisuuteen" on kuin jänis pää pensaassa. Omiin vastauksiini voi suhtautua samalla tavoin: en ole asiantuntija; em. viitteet eivät ole ammattikirjallisudessa normi. Mietin vain, harrastavatko fyysikot toisella puolella pensasta samaa käytäntöä biologiseen (makro)evoluutioon päin?

www.biblebelievers.org.au/images/hamrpc.jpg

Minä en siis vetänyt puhetta uskomuksiin Vapaa Radikaalissa, mutta vastaan kyllä haasteeseen. Jokaisella meistä on maailmankatsomuksellinen viitekehyksensä, johon havainnot asetamme. Kehitysoppi sivuaa liian läheltä sydämen asioita ollakseen irrallaan mielipiteistä. Minusta jälkikristillisen zeitgeistimme vaarallisinta liikehdintää on naturalistis-uskonnollinen indoktrinaatio. Oikeudessa todistajan arvo korreloi oman tulkinnan tiedostamiseen koska silminnäkijä ei näe pelkillä silmillään. Mikäli premissini on oikea, on myös tiedemiehelle poikkeuksellisen tärkeätä omien ennakko-oletustensa tiedostaminen. Itseään on helpoin huijata, seuraavaksi helpoin terminologiaa taitamatonta maallikkoa.

Alan kirjallisuudessa toistellaan sloganeita, kuten GC Simpsonin "The facts simply do not make sense unless evolution is true" (44). Theodosius Dobzhansky: “Nothing in the biology makes sense, except in the light of evolution“ (43). Em. banaanikärpästen herra itse oli niitä harvoja Isä Aurinkoisen seulasta fyysisesti hengissä selvinneitä tutkijoita, jotka eivät lysenkolaisessa NL:ssa tunnustaneet lamarckilaista superevoluutiokäsitystä.

Teilhard De Chardin postuloi: "Is evolution a theory, a system or a hypothesis? It is much more: it is a general condition to which all theories, all hypotheses, as systems must bow and which they must satisfy henceforth if they are to be thinkable and true. Evolution is a light illuminating all facts, a curve that all lines must follow." (24)

Jos joltakin jäi huomaamatta, niin em. lainaukset eivät ole tieteellisiä, vaan uskonnollisia luonteeltaan. Kuvaavaa lainauksille on, että ne käyttävät "evoluutiota" yleissanana. Niissä varotaan visusti määrittelemästä termejä (muuntelu, adaptaatio, makroevoluutio). Tyypillinen juristien kikka: tarjoa jurylle vain ääritapaukset ja pakota valitsemaan niiden välillä. Ongelma ei ole koskaan ollut niinkään survival of the fittest, kuin arrival of the fittest.

Mikä käynnisti tieteen kehityksen? Modernin tieteen alku oli puritaanisen rationaalinen. Valistuksen "pioneerit" eivät tarponeet meitä ylös suosta, enemmän siihen vaikuttivat esimerkiksi 1200-luvulla Oxfordin yliopiston perustaneet fransiskaanit. Se mikä heissä oli erinomaista, ja voittoisalle länsimaiselle tiedemiehelle tunnusomaista, ne lahjat valistus aikanaan vaimensi. Kuten valistusta kritikoinut Rousseau, myös fransiskaanit arvostivat piirteitä, jotka ovat ominaisia lapselle. John Tyndall - 1800-luvun johtavia agnostikkoja – kirjoitti Faradaylle: "Ajattelen usein, että hyvän kristityn ominaisuudet ovat juuri niitä, jotka ovat oleellisia tiedemiehelle, joiden on ennen kaikkea tultava ’kuin pieniksi lapsiksi’." (25) Lähtökitka on suurempi kuin liikekitka. Kerran liikkeelle päästyään liikkeen ylläpito ylläpito on helpompaa. Olisiko nykyisestä inhoreduktionistisesta lähestymistavasta ja makroevolutionismin paradigmamonopolista tieteen vaunu nytkähtänytkään?

Pienen Vapaaseurakunnan saarnaaja Michael Faraday, oma suosikkini, keksi sähkömoottorin ja dynamon, selvitti sähköisen induktion ja korosti lopun elämäänsä lasten älykkyyttä teknisten tieteiden ymmärtämisen suhteen. Hänen joululuentonsa lapsille olivat tieteen popularisoinnin alkua. Faraday oli tieteellisenä toisinajattelijana paitsiossa vuosikymmenen, pari, ennen kuin hänen sähköön liittyvä teoriansa löi läpi. Lontoon slummeista nousseen Faradayn tutkijanura alkoi tämän ollessa teini-iässä hanttihommissa kirjansitomossa, jolloin apupoika innostui lukemaan painamiansa kirjoja. Menestyksen huipullakaan hän ei suostunut ottamaan vastaan Royal Societyn puheenjohtajuutta, eikä liittynyt mihinkään elitistisiin hyvä-veli-kerhoihin.

Luomiseen henkilökohtaisesti uskovia tieteen uranuurtajia on vakuuttava luettelo: Newton, Pasteur, Lister, Cuvier, Bacon, Kepler, Joyle, Maxwell, Faraday, Kelvin, Linné, Mendel, ym. jne. Nämä tiedemiehet ajattelivat Jumalan ajatuksia hänen jälkeensä: "To God there are, in the whole material world, material laws, figures and relations of special excellency and of the most appropriate order... Those laws are within the grasp of the human mind; God wanted us to recognize them by creating us after his own image so that we could share his own thoughts." (26) Digiaikamme "seisoo jättiläisten harteilla", kuten punnan kyljessä lukee. Sattuman, ajan ja itsestään olevaisten luonnonlakien pyhä kolminaisuus on sangen tuoretta liturgiaa. Teknokratiamme modernistista arvopohjaa voidaan kyllä rakentaa näille savijaloille, mutta varhainen tieteellinen metodi ankkuroitui em. abstraktioon ID:stä. Luonto oli luonto. Älykkään suunnittelijan kuvana mekin saatoimme ymmärtää sitä.

Kun Royal Society, Englannin tiedeakatemia, perustettiin vuonna 1660 ensimmäisenä lajissaan, oli kymmenestä hallituksen jäsenestä (ml. Isaac Newton (27)) yhdeksän protestantteja, joista kaksi piispaa. 68:sta perustajajäsenestä 42 oli taustaltaan puritaaneja, vaikka pääosa väestöstä oli tuolloin anglikaaneja. Myöhemmissä vaiheissa akatemian merkittäviin johtajiin ovat tietääkseni lukeutuneet mm. seuraavat puritaanit: Sir Robert Moray, Sir William Petty, Robert Boyle, John Wilkins, John Wallis ja Jonathan Goddard. (28) Euroopan tieteen keskuksessa Pariisissa Acadèmie des Sciences’in ulkolaisista jäsenistä katolisten ja protestanttien suhde aikajaksolla 1666-1883 oli 6:27, kun väestöllinen jakauma koko Euroopassa oli 6:4 – jos se mitään kertoo (29). Teoksessaan For the Glory of God Stark luettelee 52 tieteen huippua 1543-1680, joista 50 oli kristittyä ja vähintään 30 syvästi uskovaisia. Vain Edmund Halley oli skeptikko ja Paracelsus panteisti. Kukaan ei ollut ei-eurooppalainen.

"Paimentolaiskansan taru maailman alusta"? Mystiikka ja luonnonmagia oli tyypillistä keskiajalle ylipäänsä. Se oli myrkkyä tieteelliselle metodille - ja juutalaiskristillinen rationaalinen motivaatio auttoi puskemaan sen läpi. Encyclopaedia Judaican noteeraamia "paimentolaisten" jälkeläisiä on tänään alle 20 miljoonaa henkeä, mutta pitkän tien jälkeen heillä on yli 20 % (noin 150 kpl) nobel-palkintoa: www.science.co.il/Nobel.asp; www.dorledor.org. Miltä kuulostavat nimet Leder- Korn-/Niren-berg tai Krebs? Paimentolaisia? Haffkine, Marmorek, Von Wasserman, Schick, Ehrlich, Neisser Trauben, Levine, Vidal, Weil, Woronan, Waksman, Chain, Funk, Hess, Reichstein, Kollerin, Minkowski, Landsteiner, Sabin ja Salk. Miksi nobeleita kutsutaan palkinnoiksi henkilöille, "jotka ovat tehneet suurimmat palvelukset ihmiskunnalle"? Nämä nomadit ovat keulakuvia puhuttaessa nimistä, jotka ovat pelastaneet eniten ihmishenkiä maailmanhistoriassa tieteen hedelminä, jäävuoren kasvettua luonnonmysteerien pinnalle.

Totta kuitenkin on, että muutamaa poikkeuksetta lukuunottamatta juuri juutalaiset kirjoittivat VT:n & UT:n. Musta surma, ristiretket, inkvisitiot, pogromit, shooat, holokaustit, diasporat, karkotukset liki kaikista Euroopan maista (Suomi ml.) vähintään kerran, lasten huostaanotot, dekalvaatiot, tullit, vaatemääräykset, ammattirajoitukset, pilkkarahat, juutalaismerkit, ghetot, nimien vaihdot, taiteilijanimet, kiellot maanomistukseen, feodaalilaitokseen ja kiltalaitokseen liittyen jne. jne. Miksi liittoutuneet kieltäytyivät ilmaherruutensa aikana hartaista pyynnöistä huolimatta pommittamasta kuolemantehtaita tai edes niiden rautatieyhteyksiä? Miksi Englanti pyrki estämään juutalaisten varustautumisen ennen itsenäisyyssotaa, jos kerran naapurien aikeet tiedettiin? Kyllä väitteestä erikoisasemaan maailman suurennuslasin polttopisteessä sitten on maksettukin, ihan ylimäärin.

Kiinan johto sanoi vielä 1900-luvun alussa: "Me emme tarvitse mihinkään länsimaista tiedettä ja tekniikkaa"(30). On ironista, että Kaukoitä kiilaa juutalaiskristillisen mielekkyyden apajalle ja samaan aikaan korkeintaan elämyksistä elämän tarkoitusta havittelevat länsimaat haikailevat idän mystiikan pariin. Panteistit mielsivät empiriikan jopa jumalanpilkaksi tai sitten olevainen oli mayaa eli illuusiota. Kiinassa, Intiassa ja arabimaissa tiede ei saanut tuulta siipiensä alle huolimatta vertaansa vailla olevista teknisistä keksinnöistä. Tässä tapauksessa tiede pääsi alkuun, mutta motivaatiota tutkimuksen jatkamiselle ei löytynytkään. Ihmeen nopeasti on myös unohtunut, että ideologinen evolutionismi oli niitä harvoja yhteisiä nimittäjiä 1900-luvun äärioikeiston ja äärivasemmiston liikehdinnässä.

Sarkasmin paikka on myös modernissa R@@#§?-fobiassa: Lännen tieteellisen taantumuksen - pimeän ja kirkollisen keskiajan - takaa löytyy enemmän helleenien filosofian, kuin R@@#§?:n ihailua. Aristoteles oli kivitauluun hakattu, R@@#§?:n arvostus usein muodollista. Jotakin kertoo esimerkiksi se tosiasia, että pyrkimyksenä ei suinkaan ollut aina kertoa rahvaalle R@@#§?:n sisällöstä edes ymmärrettävästi. Latina sai kelvata lännessä ja kirkkoslaavi idässä. Hyykä perju juupa taalar. Kaikkeinkristillisimmät kuninkaat ja poliitikkopaavit pönkittivät tuolinsa viime kädessä papiston sakramentteihin ("salaisuuksiin") vedoten. Mitä "yleisemmäksi" (katolisemmaksi) kirkolliset instituutio kasvoivat, sitä systemaattisemmin ne usein vainosivat niitä kristittyjen ryhmiä jotka pitivät talonpoikaisjärkeä R@@#§?:n äärellä auktoriteettinaan kirkon vallan ja opin ylitse. Historian surullisenkuuluisimmat out-of-context –sitaatit liittyvät R@@#§?:uun (juutalaisvainot etunenässä).

Ehkä tunnetuimpana esimerkkinä näistä vaiheista on oppi maakeskisestä maailmankaikkeudesta. Idea ei kuitenkaan ole mitenkään yksiselitteisesti R@@#§?:n opettama - kun taas vaan kreikkalainen Ptolemaios painotti sitä eksplisiittisesti ja havainnoitsi oppiaan kristallipalloin. Toisaalta kristinusko ja sen kirkot yhdistivät barbaarien ja kansainvaellusten hajottamaa Eurooppaa ja olivat ainoita antiikin perinnön jatkajia varhaiskeskiajan vuosisatoina. Esimerkiksi suomalaiset saivat kirjakielen osaltaan siksi, että joku tahtoi antaa meille tilaisuuden lukea R@@#§?:a.

Valistusajatteluun liittyy paljon myyttejä. Juutalaiskristillinen konteksti jatkoi nimittäin katalyysiä vielä sen jälkeenkin. James Maxwellin ja Michael Faradayn 1840-luvulla esittämät sähkömagneettiset yhtälöt eivät olleet newtonilaisen paradigman mukaisia: yhtälöt operoivat sähkö- ja magneettikentän käsitteillä, joita ei voinut johtaa mekaniikan periaatteista. Selitys nousi aivan eri pohjalta. Nämä fyysikot kutsuivat yhtälöitään "kauniiksi." Yhtälöt olivat pelkistettyjä ja toimivia. Stephen Hawkingsin puhesyntetisaattoristakin kuuluu näiden löytöjen äärellä: "Mikä puhaltaa hengen näihin yhtälöihin?" Ludwig Boltzmann huudahti aikoinaan yhtälöiden äärellä: "Jumalako nämä on kirjoittanut!" Heinrich Hertz taas tunnustaaFaradayn, Maxwellin ja Kelvinin laatimien yhtälöiden edessä: "Emme voi paeta tunnetta, että näillä yhtälöillä on todellisuus ja älykkyys itsessään, että ne ovat viisaampia kuin me olemme, jopa viisaampia kuin keksijänsä, ja että me saamme niistä enemmän irti kuin mitä niihin on kirjoitettu." (31) Albert Einstein kommentoi edeltäjiänsä: "Mielestäni ei ole ihmeellistä, etteivät Kiinan viisaat astuneet tätä askelta. Hämmästyttävää on, että nämä keksinnöt yleensä on tehty." (32) Siinä missä Dawkins huokaisee helpottuneena: "Darwin made it possible to be an intellectually fulfilled atheist." (33) Sanoi Thomson alias Lordi Kelvin: "Kaikkialla ympärillämme on ylivoimaisen vankkoja todisteita älykkäästä ja hyväntahtoisesta suunnittelusta... Ateistinen näkemys on niin järjenvastainen, etten osaa sitä sanoiksi pukea." (34) Evoluutiopopulistinen hype ei kunnioita isäänsä ja äitiänsä.

Taksonomian eli eliöiden luokitteluopin perustajaksi on luokiteltu ruotsalainen Carl Von Linné. Linné uskoi Genesiksen mukaiseen luomiseen. Hänen kerrotaan itse asiassa saaneen kimmokkeen muuntelukapasiteetin tutkimukseen hepreassa käytetyistä eri termeistä luomisen viikon ja "vedenpaisumuksen" lajeiksi tms. käännetylle sanalle. Nykyään kaikkien lajirajojen uskotaan olevan keinotekoisia, mutta Linnélle luokittelu oli lähes pakkomielle. Hänen motivaationsa lähdettä kuvaa seuraava lainaus: "Mikä voima! Mikä viisaus! Mikä käsittämätön täydellisyys! Olen havainnut Eläinten tukeutuvan kasveihin, kasvien maalajeihin, Maalajien maahan. Maan kiertävän järkähtämättömässä järjestyksessä Aurinkoa, josta se saa elämänsä. Auringon vihdoin kiertävän akselinsa ympäri muiden Tähtien kanssa, ja tähtien järjestelmän, jonka laajuus ja luku ovat määräämättömät, pysyvän liikkeellään tyhjyydessä mihinkään kiinnittymättä, kun sitä pitää yllä Ensimmäinen Liikuttaja, Olentojen Olento, Syiden Syy, Universumin vartija ja Johtaja, tämän maallisen teoksen Herra ja Tekijä." (35)

Mitä tulee puheeseen tieteen kulta-ajasta islamilaisessa maailmassa, niin merkittävä osa Allahin oppineista oli ei-arabeja. Moni tuli persiasta tai sen lähialueilta: al-Khwarizmi, Avicenna, al-Farabi, al-Biruni, al-Razi, al-Ghazali ja Hamza Ibn Ali. Avicenna oli ehkä merkittävin islamin yleisneroista, joka jo 18-vuotiaana oli perehtynyt filosofiaan, fysiikkaan, matematiikkaan ja lääketieteeseen, kirjoittaen kaikkiaan yli 400 teosta.

AT postuloi: “Tarkentuva tutkimus osoittaa lajien välisten sukulaisuussuhteiden olemassaolon, ja tätä eivät pysty enää kiistämään kreationistitkaan.“ Eliöiden latinankielisissä nimissä ensimmäinen on sukunimi ja siinä Linnaeus pyrki alkuperäisen luodun yksikön määritelmään, jonka sisällä on vaihtelua. Jälkimmäinen nimi viittasi tähän ylempään kontekstiin kuuluvaan lajiin, jota nykyisin kutsuttaisiin kait termillä heimo. Linné oli selkärankaisten paleontologian ja vertailevan anatomian perustajaksikin mainitun Georges Cuvierin tavoin nk. typologi, mutta kyllä koko sukulaisuussuhteiden selvitys alkoi hyvinkin yksioikoisesta luomisajatuksesta - joten se siitä.

Käännetään haaste toisinpäin: Onko poppistieteellinen maailmankuva lähempänä mytologiaa kuin tahdotaan tunnustaa? Tieteenfilosofian kauhukakara Paul Feyerabend kirjoittaa: "Valtion ja kirkon ero täytyy saattaa loppuun erottamalla toisistaan valtio ja tiede, uusin, aggressiivisin ja dogmaattisin uskonnollinen instituutio." (36) Kadulla "tiede" on saanut monoliittisen otuksen aseman.

Ukko-Darwinia lainataan usein varsin selektiivisesti. Kirjassaan Descent of Man hän käsitteli mm. aiheita genocide ja infanticide kylmän rauhallisesti, arvellen mm. "sivistyneimpien ihmisten" kasvattavan jatkossa puuttuvien lenkkien määrää entisestään. (Viitaten ilmeisesti "neekerirotuihin", jotka luokiteltiin 1800-luvun lopulla toisinaan ihmisen ja apinan välimuodoiksi.) Darwinin bulldogiksi kutsuttu T.H. Huxley päätteli suorasukaisesti moraalin olevan luonnonvastaista. Tuoreemmissa merkinnöissä Douglas Futuyma toteaa: "Some shrink from the conclusion that the human species was not designed, has no purpose, and is the product of mere mechanical mechanisms – but this seems to be the message of evolution" (37). Richard Lewontin: Science is a priori committed to materialism… and this commitment is absolute"(38). Stephen Jay Gould: "We are here because one odd group of fishes had a peculiar fin anatomy...because comets struck the earth,... because the earth never froze entirely during an ice age, etc...We may yearn for a ‘higher’ answer - but none exists." (39) Science-lehdessä voidaan kirjoitella "Unbridled self-indulgence on the part of one generation without regard to a future one is the modus operandi of biological evolution and may be regarded as rational behavior" (40). New Scientist: "Ethics is illusion, that our genes cause" (41). Lukijapalstalla kysyttiin New Scientistin toimitukselta seuraavaa: "Seitsemänkymmenen ikäisenä olen tullut siihen tuntoon, että en ole mitään muuta kuin näppylä pinnalla, jossa entropia lisääntyy. Olenko oikeassa?" Toimituksen mukaan kysyjän tulkinta oli perimmältään aivan oikea – mutta kehotti unohtamaan sanat "nothing but" ja korosti elämäniloa… Pinnalliset vastaukset riittävät vain niin kauan, kun pysyy pinnalla. Eihän tyhjiä maitotölkkejäkään säilytetä jääkaapissa.

Humanismin ihmisarvo on erääntynyttä lainaa kristinuskolta. Järjestäessäni viime kesänä Viikin leikkipuiston lapset "Musta-mies"-nimellä tuntemaani leikkiin, oli piilorasistinen yliolkaisuuteni tyrmidtynyt leikin muunneltua huutoon: "kuka pelkää Jeesus-miestä!" Miten käy hedelmille, kun puun juuret katkaistaan Pokémon-sukupolvelta?

Tunnetuimpien etologien, kuten Richard Dawkinsin tai Desmond Morriksen, yhteisenä nimittäjänä on ristiretki altruismin todellisuutta vastaan. He kokevat pakottavaa tarvetta valottaa etiikan perusteita oman pahnueensa syövistä emakoista, rukoilijasirkkanaaraan brutaaleista parittelutavoista tai käenpoikasista. Siksikö, että uhrautuva käyttäytyminen on juutalais-kristillisen tradition syvin olemus? Mikäli abstrahoitaisiin kaikkivaltias persoona, olisi ainoa motivaatio luomiselle agapee - pyytetön ja palveleva rakkaus.

Pahinta on, että pukit ovat kaalimaan vartijoina. Elämme uljaan, uuden maailman kynnyksellä, klassilliseen biologisukuun syntynyttä Aldous Huxleytä tapaillakseni. Kabineteissa mietitään paraikaa hyvin kauaskantoisia muutoksia tutkimusperinteeseemme, vaikkei pullonkaulapäätöksistä ihmiskokeiden nimeä tahdotakaan käyttää. Päätettäessä alkion kantasolujen ja eettisesti ongelmattomampien aikuisen kudosspesifisten kantasolujen tutkimuksen välillä, kaikuu kertosäe: publish or perish. Perustutkimuksen tulosvastuu tai elitistinen huippuyksikkökäytäntö on huono kehys etiikalle. Kun yleisö on täysin riippuvainen asiantuntijain lausunnoista, ei herätä luottamusta, jos kellokkaat antavat pragmatismin tai opportunismin vaikutelman. Puhe etiikasta olemassaolon taistelun oppihistoria harteilla on pohjimmiltaan keskustelua ad absurdum. Eettinen dilemma on tieteenharjoituksessa astetta matalammalla. Logiikan sääntöjen mukaan premissien pienikin virhe voi johtaa suuriin virheisiin johtopäätöksissä. Yleisöä pitäisi valaista epävarmuuden asteesta em. teknisillä kulminaatiopisteillä - koska siellä on valonsirontaa.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan historioitsija tietääkseen, ettei enemmistö ole aina ollut oikeassa. Äänekäs enemmistö on huono indikaattori. Enemmistö tiesi aikanaan palamisen johtuvan flogistonista ja uskaliaitten merimiesten putoavan maakiekon reunalta. "Mitä suurempi valhe, sitä enemmän siihen uskotaan, kunhan sitä toistetaan tarpeeksi... Sillä ihmisten suuri enemmistö lankeaa sydämensä alkeellisessa yksinkertaisuudessa helpommin suuren kuin pienen valheen uhriksi" (postikorttitaiteilija, res. korpl. Adolf o.s. Schicklgruber). Itsestäänselvä aksiooma on käsite, joka kannattaa tarkistaa sanakirjasta.

Luoja-hypoteesin joutuminen skepsiksen hampaisiin yhdessä hömppäkaman kanssa muistuttaa asetelmana Fritz Haberin tapausta (42). Skepsis ry on tästä näkökulmasta moderni inkvisitio. Kyllä sen esikuva tässä metaforassa varmaan paljon pahaakin maailmasta poisti. Akti kuitenkin luo pelon ilmapiirin ja synnyttää re-aktiona hömppää entistä enemmän Le Chatelierin periaatteen mukaisesti: on olemassa leimattuja porukoita, jotka eivät välttele avointa tarkastelua - päinvastoin.

Otetaan esimerkki. Estabiliteetin saaneet tiedehenkilöt voivat esittää raflaavimmat ideansa tieteiskirjallisuudessa niihin sen kummemmin sitoutumatta. Toisinaan tällä on ollut virkistävää näkökulmaa tieteen isoon laivaan, kuten AC Clarken tai Björn Kurténin tapaukset osoittavat. Jos nyt jotakin sattuisi askarruttamaan se seikka, että kvarkkien lukumäärä juuttui numeroon 12 + kunkin alkeishiukkasen vastapariin – pelkästään kuriositeettina - niin tämän lopullisen tuloksen mainitseminenkin toisi stigmaa kainaloon. Kaksnelonen on myös erilaisten ihmiskromosomien lukumäärä, jos joltakin se on jäänyt erilaisen esitystavan vuoksi huomaamatta. Alpha-heliks ei pidä muotoaan vesiliuoksessa ilman kontekstia. Tämä taika raukeaa numerolla 7, kuten coiled coil –rakenteet osoittavat joka kerran kun saa vaikkapa flunssan. G-proteiinit on aina kytketty 7-transmembraanireseptoreihin ja suurin osa eukaryoottisolujen saamista ulkoisista signaaleista otetaan vastaan niiden kautta. Yleensä proteiinit sekä laskostetaan, että puretaan 7 alayksikköä sisältävissä "tynnyreissä", jotka tarvittaessa hydrolysoivat ATP:tä seitsemän sarjassa. Eukaryoottisolujen DNA:n pakkaushierarkian tutkimus on eräs huomionarvoinen seurattava, kunhan tiheän tuman mikroskooppitekniikat kehittyvät. PKC-perheeseen löytää tietopankeista tänään 11 isoformia ja joku voisi ennakoida yhden uupuvan hypoteesista signaalinvälitysreittien lateraalisesta porttivahdista. Nyt ajatusta ei uskalla roiskia html-seinälle edes ainejärjestölehden liitteessä ilman älyllisiä kihloja anekdoottiin. Kyllä me ALFitkin tahtoisimme välillä vaihtaa vapaalle cyber punkkiin.

Luku-esimerkit ovat täysin yksinäni saunanlauteilla keksimiäni. Tahdon korostaa, että olen lähdekriittinen ja koska tunnen ko. lähteen, en usko em. roskasta sanaakaan. Solubiologian numeriikka tulee kuitenkin elämään sitkeästi pusikoissa jollei sitä, sen ottaessa tulevaisuudessa kuitenkin jossakin PapuaUudessaGuineassa muotoaan, tulla tarkastelemaan muutoin kuin "spåralogian" pilkalla.

Historiallisella helikopteriperspektiivillä operoiva tutkija tuntisi Forrest Gumpin ohella myös Blaise Blascalin mentaliteetin ja uskaltaisi ajatella. Sapere aude! -kannustus on kääntynyt vastakohdakseen. Nykysuomeksi käännettynähän se sanoo tieteelliselle toisinaanajattelijalle seuraavaa: ”vedä kumi päähän ja pakene vuorille”.

Scherer & Junker (2000): Evoluutio - Kriittinen analyysi. Datakirjat.
(Latvus, P. (2000) Ymmärryksen siivet - Miksi tiede on länsimaista? Omega-kirjat)
Wilder-Smith AE (1981) Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, WSOY. (Teoksella on sikäli historiallista merkitystä, että en tiedä toista tapausta, jossa WSOY olisi joutunut suomalaisen Skepsis-yhdistyksen hampaisiin näin arvovaltaisen kustannettavan vuoksi. Kirjoittaja oli biokemian, orgaanisen kemian ja farmakologian tohtori ja hoiti professuureja Illinoisin, Bergenin ja Ankaran yliopistoissa.)
Behe M (1996) Darwin's Black Box. The Biochemical Challenge to Evolution. New York
Jonathan Wells (2000) Icons of evolution, Regnery Publishing, Washington DC
William Dembski (1998) Design Inference. Cambridge University Press, Cambridge UK
Dembski W (1999) Intelligent Design. Downers Grove, Illinois
William Dembski (2001) No Free Lunch
Denton M (1985) Evolution: A theory in crisis. Lontoo.
Johnson PE (1991) Darwin on trial. Washington.
Bird WR (1991) The Origin of Species revisited. Nashville, Tennessee.
Yockey HP (1992) Information theory and molecular biology. Cambridge, UK
Plantinga A (1993). Warrant and Proper Function, Oxford University Press, UK
Richard Milton (1992, 7) Shattering the myths of darwinism. Park Street Press.
Davis, P & Kenyon, DH (1989) Of Pandas and People: the Central Question of Biological Origins. Haughton Publishing Company, Dallas
Spetner L (1997) Not by Chance. New York
Corey MA (1994) Back to Darwin - the scientific case for deistic evolution. Lanham.
Lovtrup S (1987) Darwinism: The refutation of a myth. Croom Helm.
Shapiro R (1996) Prebiotic synthesis of the RNA bases: a critical analysis.
11th International Conference on the Origin of Life, Orléans; Abstracts, S. 39.
Ratzsch DL(2001) Nature, Design, and Science:The Status of Design in
Natural Science, SUNY Series in Philosophy and Biology
ReMine W (1993) The Biotic Message. St. Paul/Minn
Schützenberger MP (1967) Algorithms and the Neo-Darwinian Theory of Evolution.
Teoksessa: Moorhead PS ja Kaplan MM (toim) Mathematical
challenges to the neo-darwinian interpretation of evolution. Philadelphia
Fred Hoyle: Evolution From Space. Simon and Schuster, New York (1982)
Illies J (1983) Der Jahrhundertirrtum. Frankfurt/M.
Schmidt F (julk, 1990) Neodarwinistische oder kybernetische Evolution? Heidelberg.
Vollmert B (1983) Polykondensation in Natur und Technik. Karlsruhe.
Vollmert B (1985) Das Molekül und das Leben. Reinbek, Hamburg.
Blechschmidt E (1996) Die Erhaltung der Individualität. Weilheim-Bierbronnen.
Gitt W (1989) Information - die dritte Grundgrösse neben Materie und Energie. Siemens-Zeitschrift 63,1-7.
Scheven J (1988) Megasukzessionen und Klimax im Tertiär. Neuhausen-Stuttgart.

* Hivenen ilkeämmin asian voisi ilmaista käsitteellä "The method of multiply convergent irrelevancies".
1. Dawkins, "Put your money on evolution", p. 35, New York Times Review of Books, April 9, 1989, p. 34-35. Dawkins on eläintieteilijä ja "Professor for the Public Understanding of Science" Oxfordin yliopistossa.
2. Dawkins, New Statesman, (London), 28th August 1992.
3. National Geography 11/99; 3/2000. Numerossa 10/00 "Fossil Trail" palattiin vielä huijauksesta nostetun hälyn jälkeen asiaan ja kerrottiin, miten suurta bisnestä fossiilikauppa on.
4. Science 277, s. 1435.
5. Richardson MK, Hanken J, Gooneratne ML, Pieau C, Raynaud A, Selwood L, Wright GM. Anat Embryol (Berl). 1997 Aug;196(2):91-106. Review. There is no highly conserved embryonic stage in the vertebrates: implications for current theories of evolution and development.
6. SJ Gould, Natural History 3/2000 s. 42-49.
7. Doolittle, W.F. 1999, Phylogenetic Classification and the Universal Tree, Science 284:2124
8. R.E. Kofahl, K.E. Segraves: The Creation Explanation, Harold Shaw, Wheaton, Illinois, 1975, s. 207
9. D.C. Lowe, Problems Associated with the Use of Coal as a Source of ¹⁴C Free Background Material, Radiocarbon, 1989, 31:117-120.
10. F.P. Beierle: A New kind of evidence from the Paluxy, Creation Research Society Quarterly 16 (1979) 87
11. R.S. Bradley, Quaternary Paleoeclimatology, London, Boston: Allen and Unwin, 1985, p. 54
12. T.A. Thompson, G.S.Fraser and G. Olyphant, Establishing the altitude and age of past lake levels in the Great Lakes, Geological Society of America Abstracts with Programs 1988, 20(5) p. 392
13. Robert E. Lee, Radiocarbon: Ages in Error, Anthropological Journal of Canada, Vol 19, No 4 (1981) pp. 9-29
14. T. Säve-Söderbergh and Ingrid U. Olsson, C14 Dating and Egyptian Chronology, in Ingrid U. Olsson (ed.) Proceedings of the Twelfth Nobel Symposium. New York: John Wiley & Sons, Inc and Stockholm: Almqvist & Wiksell, 1970
15. Alan C. Riggs, Science, vol 224 (1984) 58-61
16. Recently (-10ex9) depleted radiogenic (87/86 Sr=0,706) mantle source of ocean ridge-like thoileitte, Northern Great Basin, Geol. Soc. Amer. Abstr. w. Prog. 6 (1974) 456
17. J.G. Funkhouser, J.J. Naughton: Radiogenic helium and Argon in Ultramafic Inclusions from Hawaii, J. Geophys. Res.73 (1968)4601
18. Gale, Arden & Hutchinson. Uranium-Lead Chronology of Chondrite Meteorites, Nature Phys. Sci. 240 (1972) 56
19. Mineral Considerations of U-Pb Isotope Systems in Igneous Zircons, Lecture UCLA November 1972
20. Dalrymple, G.B., & W.K. Hamblin, K-Ar ages of Pleistocene Lava Dams in the Grand Canyon in Arizona, Proc. Natl. Ac. Sci. 95 (1998) 9744-9749
21. Chronostratigraphy of the World Permian, CT 1978, s. 316
22. K-Ar ages of biotites from tuffs in eocene rocks of the Green river, Washakie, and Uinta basins, Utah, Wyoming, and Colorado, Contributions to Geology 15 (1977) 37
23. Williams AR, Long-age Isotope Dating Short on Credibility," Creation Ex Nihilo Technical Journal, 1992, 6(1):2-5
24. de Chardin, The Phenomenon of Man, 1961, p. 219.
25. Päiviö Latvus, Faradayn, Kelvinin ja Maxwellin löytämä uusi todellisuus. TKK:n sähkömagnetiikan laboratorion julkaisusarja. SF 18, Otakustannus 1995.
26. Kepler, J. (1599). Letter to Herwart von Hohenburg reprinted in Johannes Kepler: Life and Letters. Carola Baumgardt, 1951. Philosophical Library, New York. p 50.
27. Sittemmin Newtonille kihahti valta päähän ja hän alkoi sekaantua politiikkaan – letaali päätös monille tieteentekijöille. Parlamentissa hänen ainoa pöytäkirjoihin merkitty lausuntonsa on pyyntö avata ikkuna...
28. Eric V Snow, Christianity: A cause of modern science? Impact Article April 1998.
29. Päiviö Latvus, Ymmärryksen siivet. Miksi tiede on länsimaista? s.287. Omega-kirjat.
30. Päiviö Latvus, Faradayn, Kelvinin ja Maxwellin löytämä uusi todellisuus. TKK:n sähkömagnetiikan laboratorion julkaisusarja. SF 18, Otakustannus 1995.
31. Päiviö Latvus, Luonnonmysteerien tuolla puolen. Yliopisto 7/98 s 35.
32. Päiviö Latvus, Faradayn, Kelvinin ja Maxwellin löytämä uusi todellisuus. TKK:n sähkömagnetiikan laboratorion julkaisusarja. SF 18, Otakustannus 1995.
33. Dawkins, Richard, "The Blind Watchmaker" 1986 , p.6.
34. Kelvin, Lord. Journal of the Victoria Institute. 124, s. 267.
35. Carl Von Linné Systema Naturaen viimeinen painos, Luonnon valtakunta. Sitaatista täysi tunnustus Anto Leikolalle, Ongelmana elämä s. 212-213, WSOY 1987.
36. Paul Feyerabend, Against Method, Verso, 1987 (1975), s.295.
37. Futuyma, Douglas. 1983. Science on Trial: The Case for Evolution pp. 12-13
38. Lewontin, R. The Demon-Haunted World, teoksessa The New York Review of Books, tammikuu 9, 1997, s. 28
39. Gould. 1991, David Friendin lainaus Life-lehdessä, "The Meaning of Life" 33
40. W.H. Murdy, Anthropocentrism - A Modern Version, Science, March 28, 1975, p. 1169/1172.
41. Ruse, M. ja Wilson, E.O. Evolution and Ethics, New Scientist 108 (1985) 50.
42. I maailmansodan aikana Haber (1868-1934) oli mukana kehittämässä menetelmää, jolla ammoniakkia voitiin valmistaa ilmakehän typestä ja vedystä paineen alla. Ilman Chilen ammoniakkia ja tätä keksintöä Saksan sotatoimet olisivat loppuneet muutamissa viikoissa kauppasaartoon. Haber kehitti Saksalle myös ilokaasuja, kuten kloriinin, fosgeenin ja sinappikaasun. Nobelien kummajaisten top-10 listalla onkin Haberin vuonna 1918 eurooppalaiselta tiedeyhteisöltä saatu kemian pysti. (Tyrmistyksen jälkeen kemiassa seurasikin sitten pisin tauko juutalaisten nobeleissa yhdellä tieteen saralla.) II Maailmansodassa kukaan ei enää uskaltanut ensikäyttää taistelukaasuja vastatoimien pelossa, siksi pelottaviksi aineiksi ne oli sittemmin kehitetty. Kauhun tasapaino edellytti tieteellistä kompetenssia kummassakin vihollisleirissä. "Hyvä saksalainen" syrjäytettiin virastaan kansallissosialismin nostaessa päätään vuonna 1933. Juutalaisen uskon kieltänyt, saksalaisesta patrionismista tunnettu mies otti kunnianriiston raskaasti.
43. The American Biology Teacher, March 1973 (35:125-129); Evolution (1977).
44. Simpson GC (1962) in forward of reprint of 6th edition of Origin of Species, Collier Books, New York
45. Joel B. Dacks and W. Ford Doolittle. Reconstructing/Deconstructing the Earliest Eukaryotes: How Comparative Genomics Can Help. Cell, Vol 107, 419-425, November 2001
46. Lowe DC, Problems associated with the use of coal as a source of 14C-free backround material. Radiocarbon 31, 117-120, 1989.

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!