Takaisin Haeckel-sivuille
Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyphs
SYMBIONTTI-lehti (Symbioosi ry)
Impaktitraktorit etiikkakynnöillä, Osa II
”Some shrink from the conclusion that the human species was not designed, has no purpose, and is the product of mere mechanical mechanisms
– but this seems to be the message of evolution”.
Douglas Futuyma, Science on Trial: The Case for Evolution, 1983, s. 12-13
”Natural selection can favor egotism, hedonism, cowardice instead of bravery, cheating and exploitation.”
Banaanikärpästen herra Theodosius Dobzhansky. Ethics and Values in Biological and Cultural Evolution, Los Angeles Times, June 16, 1974, s. 6.
”Man is the result of a purposeless and natural process that did not have him in mind.”
George Gaylord Simpson, The Meaning of Evolution, revised edition New Haven: Yale University Press, 1967, p. 345.
”Ethics is an illusion, that our genes cause”.
Tieteenfilosofi Michael Ruse ja kohuttu sosiobiologi Edward Wilson. Evolution and Ethics, New Scientist 108 (1985) 50.
”Unbridled self-indulgence on the part of one generation without regard to a future one is the modus operandi of biological evolution and may be regarded as rational behavior”
W.H. Murdy, Anthropocentrism - A Modern Version, Science March 28, 1975, s. 1169-1172.
“We take the side of science in spite of the patent absurdity of some of its constructs…
in spite of the tolerance of the scientific community for unsubstantiated commitment to materialism…
we are forced by our a priori adherence to material causes to create an apparatus of investigation
and set of concepts that produce material explanations, no matter how counterintuitive,
no matter how mystifying to the uninitiated.
Moreover, that materialism is absolute, for we cannot allow a Divine Foot in the door.”
Richard Lewontin, viimeisiä Carl Saganin tekemiä haastatteluja,
The Demon-Haunted World -kirjasta. New York Review of Books, 9.1.1997 s. 31.
Biologiaa pidettiin pitkään passiivisena ja deskriptiivisenä tieteenä. Ei pidetä enää. Uudella vuosisadalla genetiikka on syrjäyttämässä fysiikan aktiivi-tieteen keulasta– eivätkä sanomalehdet unohda suitsuttaa uutta Genesistä. Dolly on isätön lammas, joten aiheessa lienee ainekset uutiseen. Akuutti linjanveto on tutkimussuunnan valinta alkion tai sikiön kantasolujen ja aikuisen kudosspesifisten kantasolujen välillä. Molemmissa on tapahtunut aivan viime vuosina suuria teknisiä läpimurtoja. Ovatko uudet tekniikat saattaneet lääketieteellisen traditiomme murrosvaiheeseen? Kehitysbiologia parantaisi luottamustaan pesemällä julkisesti likapyykkinsä, mitä nimityksiin ihmissikiön kidusaihioista jne. tulee. Oppikirjoissa 130 vuotta kierrätetyissä vertailevissa selkärankaissikiöiden kuvissa on kyse, paitsi klassisesta tiedevilpistä, myös symbolista todellisen eettisen keskustelun aloittamiselle.
Kaiken alkiokantasolujen lobbauksen jälkeen tulivat aikuisen iPS-solut eli iPC-solut (Induced Pluripotent Cells) ja tyhjensivät pajatson.
Kantasolujen lupauksista
Vakava sairaus aiheuttaa usein pysyviä kudosvaurioita: Selkäydinvamma
voi johtaa halvautumiseen; Sydäninfarktista aiheutuva hapenpuute voi
vaurioittaa osaa sydänlihaksesta pysyvästi; Sokeritaudissa haiman
insuliinia tuottavat solusaarekkeet tuhoutuvat; Parkinsonin taudissa ja
muissa keskushermostosairauksissa vaurioituvat aivot. Ei ole vaikea arvata,
että lääketieteessä on jo vuosikymmeniä haaveiltu
hoitomenetelmästä, jossa sairaat solut voitaisiin korvata nuorilla,
jakautumiskykyisillä reserveillä. Kantasoluista etsitäänkin
apua sairaanhoidossa aina ikääntymisen ehkäisyyn tai korjaamiseen
saakka. Aiheessa on kuitenkin kaksi pulmaa: tekninen ja eettinen.
Uuden biotekniikan etiikan pohdinnoissa asetetaan toisinaan vaihtoehtoisiksi
ihmisalkioiden vapaa käyttö ja yliampuva ihmisen kloonaus. Itselleni
tulee mieleen assosiaatio Yhdysvaltain lautamieskäytännöstä
opitusta juristinkikasta, jossa juryn pulliaiset johdatellaan valitsemaan
äärimmäiseen vaihtoehtoon rinnastaen. Todellinen eettinen
linjanveto nykyvaiheessa on tutkimussuunnan valinta alkion tai sikiön
kantasolujen ja aikuisen kudosspesifisten kantasolujen välillä.
Myös jälkimmäiseen tapaukseen liittyy teknisiä läpimurtoja
sekä lupauksia. Kloonauskysymys on asia erikseen, nyt on kyse ihmiskokeiden
pelosta.
Kantasolut ovat soluja, jotka ovat säilyttäneet kykynsä
lisääntyä ja erikoistua. Toti-, pluri-, multipotentti ja
progenitori: ala etenee niin nopeasti, että nimityksetkin vanhenevat
tuon tuosta. vielä jokin vuosi sitten vakiintunut käsitys oli,
ettei ihmiselle synny lisää aivosoluja, vaan syntymähetkellä
olevien aivosolujen määrä vain hupenee iän myötä.
Varmaa on ainoastaan se, että vanha käsitys oli väärä.
Sama pätee myös lihaksiin. Muutama vuosi sitten kukaan ei ollut
vielä nähnyt kantasolua. Nyt keskustellaan jo niiden pintamarkkereiden
luotettavuudesta.
Uusista tuloksista päätelleen kantasoluja on useimmissa elimistön
kudoksissa ja elimissä mahdollisesti jopa niissä kaikissa. Niitä
on löydetty mm. hermostosta, aivoista, luuytimestä, lihaksista,
rustoista, luustosta, ihosta ja sisäelimistä. Nykyisen arvion
mukaan noin tuhatta tavallista solua kohti on elimistössä keskimäärin
yksi kantasolu. (Luku riippuu suuresti kudoksesta.) Kantasolun jakaantuessa
syntyy yleensä yksi erikoistunut solu ja yksi kantasolu.
Tämä lääketieteen haara on erittäin kiinnostava
ja etenee nopeasti, joskin näiden menetelmien hallinta laahaa pahasti
jäljessä ihmisalkioiden ja sikiöiden vastaavasta. ESC-tutkimuksen
(embryonic stem cells) etumatka johtunee pitkälti koeputkihedelmöityksen
20-vuotisesta käytännöstä. Tulokset APC-puolella (adult
progenitor cells) ovat tulleet yllättäen - ja ala kaipaisi nyt
kipeästi tutkimusresursseja!
Aikuisen kantasolujen käytössä akuutein tutkimuskohde
ovat edelleen kantasolujen rutiininomaiset eristämistekniikat. Tämän
ohella aikuisen kantasolut tulisi saada jakaantumaan, kehittymään
hallitulla tavalla ja erikoistumaan tietyiksi solutyypeiksi. Kaiken kaikkiaan
ihmisen luuydinsiirroista on jo varsin mittava kliininen kokemus mm.veri-
ja joidenkin syöpätautien hoidossa. Hematopoeettisista kantasoluista
puhuttaessa tulisi muistaa että kyse on erikoislaatuisesta tilanteesta
aikuisen (tai lapsen) kehossa. Vastaava tilanne on ihon solujen ja suolen
pintaepiteelin kohdalla: muissa solutyypeissa ei ole löydetty näin
niin mittavaa uudistumiskykyä ilman erityisiä viljelytekniikoita.
APC-puolellakin puhutaan kuitenkin jo in vivo –malleista ja terapiastakin
mm. diabeteksen, aivovaurioiden, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin ja silmäsairauksien
hoidossa sekä ihosiirteiden ja sydänkudoksen kohdalla.
Tsygootista eli hedelmöittyneestä munasolusta saavat alkunsa
elimistön kaikki noin 250 erilaista solutyyppiä ja 100 biljoonaa
solua. On huomionarvoista, että ihmisalkion ensimmäisinä
viikkoina tsygootin ulkonainen koko ei kasva solunjakautumisissa. (Ekonominen
kysymys ei siis ole niinkään siitä, oliko ensin muna vai
kana, vaan siitä, miksi kana munii ylipäänsä?) Paitsi
linnuilla ja sammakkoeläimillä, myös muillakin eläimillä
Carl Ernst von Baerin löytämä munasolu on kehon suurikokoisin
yksittäinen solu. Tämä pitää paikkansa myös
ihmiskehossa.
Cyborg-visioissa ihmisen hoitaminen olisi jonakin päivänä
samanlainen manööveri, kuin auton pakosarjan uusiminen tai sytytystulppien
vaihtaminen. Silloin uusia soluja annettaisiin ruiskeena sydämeen,
haimaan, selkäytimeen jne. (Niin ja tietenkin luurankolihaksiin –
käyttäähän osa kehonrakentajista urbaanin legendan
mukaan nykyäänkin harjoituskiertonsa kalleimmassa vaiheessa 1000
euroa päivässä hormoheihin Suomessa.) Palovammapotilas saisi
ihosiirteen siis räätälintyönä kahdella tapaa.
Ihon haavautuessa ihosolut alkavat välittömästi jakautua
ja haava umpeutuu parissa päivässä. Samaan tapaan korjaantuvat
kudosvauriot myös luunmurtumassa. Nykyään tiedämme,
että ihminen toipuu jopa maksalohkon poistosta, koska maksa on uusiutumiskykyinen.
Luuydin on kehon tunnetuin reservi tai elämän lähde. Joka
päivä luuytimessä muodostuu miljardeja puna- ja valkosoluja
sekä verihiutaleita.
Nyrkkisääntö on, että mitä pidemmälle
erikoistuneita solut ovat, sitä heikommin ne kykenevät jakaantumaan.
Tavallisten maksa-, veri-, hermo-, rusto-, lihas-, ja sydänsolujen
ei uskota tähän pystyvän. Niiden sijaan tästä
huolehtivat kantasoluiksi erikoistuneet solut. Nekään eivät
silti toimi alinomaa, vaan jakaantuvat vasta ärsykkeistä tarpeen
vaatiessa. - Ärsykkeistä, jotka toistaiseksi tunnetaan lähinnä
kvalitatiivisesti, jos sitenkään. Kantasolujen jakaantumisen
saavat aikaan mm. kudoksen vaurioituessa erittyvät välittäjäaineet.
Jakautumista voivat ohjailla myös hormonit - kuten on punasolujen
ja erytropoetiinin (EPO:n) kohdalla tullut kansallisesti surullisenkuuluisaksi.
Kloonaus-hypen etiikkaa ei tulisi sekoittaa dilemmaan ihmisen hedelmöityksestä
tutkimuskäyttöön tai pelkoon ihmisorganismin käytöstä
tutkimusmallina. Kloonaus/kopiointi -sarasta opimme kuitenkin sen, että
jopa muiden kuin kantasolulinjoja edustavien aikuisen kehon somaattisten
solujen muuntumiskapasiteetti on yllättänyt liki kaikki tutkijat.
Kuuluisan Dolly-lampaan kloonauksessa käytettiin aikuisen maitorauhasen
soluja, mikä on häkellyttävää. Kiinnostava tutkimuskohde
onkin solujen de-differentaatio.
Yksilön erikoistuneissakin soluissa haiman beetasoluista alzheimerpotilaan
neuroneihin taika on siinä, että niissä on täsmälleen
sama geneettinen ohjelma. Minusta tätä tosiasiaa kansantajuisissa
kirjoituksissa kantasoluaiheessa harvoin alleviivataan – vaikka se on koko
aiheen tekninen ydin.
Tietojenkäsittelytieteessä tunnetaan analoginen kysymyksenasettelu
nimeltä von Neumannin pullonkaula. Tätä metaforaa käyttääksemme
aktuellin informaation suhteellisen hidas löytäminen emolevyltä
on verrattavissa aktuellin informaation löytämiseen tumasta.
(Viime aikoinahan on alettu käyttämään sanontaa DNA:n
ohella toisesta, histonikoodista. Eukaryoottien histonien asetylaatio,
metylaatio, fosforylaatio ja ubikinaatio ovat hyvin konservoituneita ja
näyttävät säätelevän transkriptiofaktorien
yms. pääsyä geeneille. Histoneilla on sekvenssikonservaation
ennätys. Fylogeneettisen korostuksen sumussa saattaa unohtua, että
tälle on funktionaaliset syyt. Toinen konservaatioennätyksen
haltija aktiini taas on eräänlainen standardi proteiini ja mRNA
-interaktioissa.)
Ihmisalkujen kantasolut ovat totipotentiaalisen mukautuvia - mutta juuri
siinä piilee uhka: ne voivat olla liian epästabiilit ja johtaa
syöpiin. On valitettavaa, että vieraan yksilön kantasolukäytännön
popularisoinnissa jätetään usein mainitsematta syöpäriski.
Lupauksia maalailtaessa ei pitäisi unohtaa myöskään
uhkakuvia. Syövässä kolikon kääntöpuoli on
juuri siinä, että ihminen on konteksti: erilaistuneet solut eivät
saa riistäytyä naapurisolujensa kontrollista.
Toisaalta on pelätty, että viljelytekniikoissa kysyntä
ylittää tarjonnan ja tukisolukoissa on painetta hilata tuhoutuvien
ihmisalkujen ikää sentimentaalisen pintajännityksen rikkoontumisen
jälkeen ja käytäntöjen muodostuessa yhä vanhempaan
yksilöön päin.
Alkiovaihtoehdossakaan potilaisiin ei ole tarkoitus siirtää
erilaistumattomia vain erilaistuneita soluja, mutta olemmeko varmoja, että
tämä vapaan jakautumisen kontrolli ylettyy teknokratiamme viimeisiin
huutoihin? Aikuisen soluilla on erikoistumishistoria. Uhkana on, että
elinsiirroissa päästään ojasta allikkoon hylkimisreaktioiden
suhteen. Eräs suurimmista paradigmanvaihdoksista kehitysbiologiassa
on ollut erikoistumisen inhibition merkityksen nousu induktion kustannuksella.
Volyymiä eettinen dilemma saa pelottavimmasta uhkakuvasta,
jossa ainoaksi tekniseksi vaihtoehdoksi jäisi operointi liki henkilökohtaisilla
kantasolukirjastoilla. (Nykyään puhutaan Pohjoismaisesta, noin
10 000 solulinjan kantasolupankista.) Muistettakoon, että kloonauksen
suhteen kädellisten kohdalla menetelmät ovat osoittautuneet lampaita
ja hiiriä vaikeammiksi.
Syntyvän lapsen istukka- tai napaveren pakastamistekniikat olisi
suuri edistysaskel eettisesti vakaalla linjalla. Jopa vainajien aivoista
on onnistuttu eristämään ja viljelemään aivospesifisiä
kantasoluja. (En ymmärrä, miksei oma elinluovutuskorttini ole
kuin pahvilappu lompakossa. Sähköisillä tietokannoilla olisi
kiire – onhan omalla pääkopallanikin hankittu mm. magnan yo-paperit.)
APC-puolella etenkin rutiini monistaminen soluviljelyn avulla on vasta
vähitellen alkanut onnistua.
Päivän sana on ”multipotent adult progenitor cell” - MAPC.
MAPC:n etu ESC:hen nähden voisi olla se, että sikiösolujen
injektointi on joissakin tutkimuksissa johtanut kasvaimiin jopa viidesosassa
eläimiä. Hylkimisreaktion suhteen oman elimistön kantasolut
ovat varma valinta, vieraat solut hankalampia. Äkillisissä tapauksissa
kuten liikenneonnettomuuksissa ainoaksi vaihtoehdoksi voisi jäädä
solulinjojen esikasvatus vahinkojen varalle. Alituinen ongelma on kuitenkin
patentointi. Kaikkivoipaisten aikuissolujen MAPC-puolella tulokset eivät
ole patentoinnin ohella läpäisseet vielä lainkaan peer review:tä
tiedelehtiin.
Ihmisalkujen tutkimuskäytännössä on pyritty vetämään
hyväksyttävän etiikan rajaa hedelmöityksestä gastrulaatioon,
jota ennen tsygootista saattaa kehittyä vielä moniraskaus (kaksoset).
Tavallaan tämä nk. individualiteetin raja on kuitenkin absurdi:
joidenkin laskuopin koulukuntien mukaan tällaisessa tapauksessa terminoituu
vieläkin useamman yksilön kehitys. Jollakin on se pessimistinen
pelko, että käytännössä rajan häivyttäminen
hedelmöityksestä johtaa veteen piirrettyihin viivoihin.
On toki muistettava, että 20-60% raskauksista päättyy
nykyään spontaaniinkin keskeytymiseen ja että hedelmättömyys
on kasvussa. (Seikka, minkä jotkut katsovat tukevan nk. rappeutumisteoriaa
ja resessiviteettiä mutaatiopuskurina. Muinaisiin sisarusavioliittoihin
liittyviä myyttejä esiintyi useammassakin kulttuurissa.)
Pragmatistille keinoja, opportunistille tilaisuuksia
Edellisissä lääketieteen kiistoissa korkeamman etiikan
slogan on kuulunut: ”rakasta, kärsi ja unhoita”. Vaikka yksilö
unohtaisi, niin ympäristö kuitenkin muistaa. Ihmisalkioiden kantasolututkimuksen
kannattajat ovat vähätelleet eettisiä vastalauseita monesti
aborttien ja koeputkihedelmöitysten lukumääriin viitaten.
Kauniista puheista huolimatta luonnontieteissä vedotaan etiikan puntarina
siis yhteiskunnan käytäntöihin. Käytäntöihin,
jotka nekin otettiin käyttöön kiistan alla.
Vetoaminen in vitro –hedelmöityksestä ylijääneiden
alkioiden satojen tuhansien kappaleiden lukumäärään
tai abortteihin on pragmaattisuudessaan tietenkin vastaansanomaton. Historiaa
auttavastikin tuntevalle käytäntöön vetoaminen ei kuitenkaan
ole mikään eettinen argumentti. Eikö käytännöillä
perustellussa yhteiskunnassa ole korttitalon vaara?
”Jos me emme mene eteenpäin, joku muu kyllä menee”, sanotaan.
Näin varmasti onkin asian laita. Kyse on vain liikkeen suunnasta:
kenelläkään ei liene kiire puskemaan päätänsä
Suomen mäntyyn. Jos kudoskasvannaisissa pullonkaulana ovat lukumäärät
ja numerot, tullee alkion ja sikiöiden kantasolujen todellinen suurvalta
joka tapauksessa olemaan tiukkaan syntyvyyssäännöstelyyn
tottunut Kiina. Länsimaiden markkinarako olisi tällöin nimenomaan
vaativimmissa tekniikoissa. Siis aikuisen kudosspesifisten kantasolujen
eristämisessä, viljelyssä ja multipotentiaalisuuden reseptori-
ja hormonitason tutkimuksessa. Teknisen kilpailun ohella nyt mitataan myös
länsimaisen perinnön saldoa.
Kemiassa Le Chatelier'n periaate sanoo, että ulkoinen muutos
reaktiossa johtaa tasapainon siirtymisen siihen suuntaan, jossa ko. ulkoinen
vaikutus pienenee. Biokemiassa ilmiö alleviivautuu pullonkaula-säätelyn
vuoksi – ei väliä, miten monta välivaihetta ihmisaluista
metaforan reaktioyhtälön loppupäähän ja gaussianin
huippuyksilöihin on.
Popularisoitu mielikuva ihmisalkioiden kantasolututkimuksen välttämättömyydestä
on suuri myytti, koska vaihtoehtokin on olemassa. Debet ja kredit: kyllä
ESC-puolellakin silti voitaisiin tehdä paljon hyvää. Kysymys
kuuluu: kattavatko terapeuttiset tulokset mahdollisten epäsuorien
yhteiskunnallisten vaikutusten hinnan?
Haeckel is dead – long live Haeckel!
Elämmekö lääketieteellisen traditiomme murrosvaiheessa?
Olemmeko siirtymässä – tai siirtyneet jo – virallisten ihmiskokeiden
aikakauteen?
Logiikan perusteisiin kuuluu sääntö, jonka mukaan premissien
virhe johtaa kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan
kulkeneen päättelyn johtopäätösten virheellisyyteen.
Mikäli yliopiston sisällä ei vallitse avoimen keskustelun,
vaan pärstäkertointen, suosittelupiirien, pätkärahoituksen
ja pelon ilmapiiri, voi tieteellinen oligarkia periaatteessa kytkeä
älyllisen automaattiohjauksen päälle koko lentokoneelle.
Biotieteilijöinä meihin katsotaan entisten arvojen huutokaupassa
niin poikkitieteellisesti, että vastuu vaatisi tinkimätöntä
rehellisyyttä. Haeckel & Baer: The Importance of Being E(a)rn(e)st.
Me annamme premissit, joista muiden päättely vasta alkaa.
Jos julkaisukiireessä tutkimuskohteeseen ei ehditä ottamaan
etäisyyttä, niin helikopteriperspektiivi voidaan menettää.
Syvyysnäkö aiheeseen vaatisi vähintään kahta näkökulmaa
ja korreloisi silmien välimatkaan. Siksi maallikoille ja meille hovinarreillekin
tulisi antaa puheenvuoro.
Artikkelini 1. osassa käsittelin “yksilönkehitys pikakelaa
lajienkehitystä” –oppia sekä siihen kiinteästi liittyvää
vertailevien selkärankaissikiöiden kuvasarjaa. Kyseessä
on klassillinen tiedevilppi, jota on kierrätetty oppikirjoissa 130
vuotta sen jälkeen, kun se jo vilpilliseksi tiedettiin. Ei ole ihme,
jos biotieteen laitoksen luennoilla tekemissäni gallupeissa opiskelijat
eivät osaa kuvien aitoutta epäillä, eivätkä tiedä,
onko tämä oppi tieteellisesti validi vaiko ei. Vaikea tuosta
on opiskelijoitakaan syyttää.
Embryologia selviytyi kyllä itsensäkorjaavuuden kriteeristä:
lineaarisen biogeneesin laki hylättiin alalla oikeastaan jo 1920-luvulla.
Rekapitulaatiota kuitenkin lainattiin aivan poikkitieteellisesti ja siitä
on osoitettavissa paitsi korrelaatio, myös kausaliteetti eugeniikan
rodunjalostukseen ja USA:n joukkosterilisaatioihin. Tänään
vaikuttaa siltä, että monet kehitysbiologit ottavat vaikutteita
oppikirjoissa niin laajalti kierrätetyistä kuvista ja ympyrä
on ikään kuin sulkeutunut. Popularisaation jalkoihin on jäänyt
sivuseikka nimeltä totuusarvo.
Kehitysbiologia ei suoriutunut velvollisuudestaan oppinsa depopularisoimisesta,
vaikka kyse oli ihmisarvon kulminaatiopisteestä. Esimerkiksi Sigmund
Freud oli peruskoulutukseltaan biologi. Kuka tietää, että
panseksualistinen Freud oli luonnontieteellisena pohjana psykoanalyysilleen,
paitsi rekapitulationisti, myös lamarkismiin taipuvainen? Jopa Carl
Jungin ja kasvatustieteilijä Jean Piaget’n pohjasävy
oli rekapitulaatio. Piaget oli itse asiassa paleontologi – mutta pikakelausoppi
dominoi sielläkin. Absurdeinta on, että jopa tabula
rasa (tyhjä taulu) –koulukunta omaksui curriculumeihinsa rekapitulaatio-opin.
On turha naureskella Neuvostoliiton lysenkolaista superevoluutiokäsitystä
nälänhätineen ja teloitettuine tutkijoineen. Luurangot ovat
länsimaiden kaapeissa edelleen.
Freud-ilmiön lauhdevesinä 1900-luvulla koettiin maailmanhistoriassa
vertaansa vailla oleva seksuaalinen vallankumous. Millainen on tämä
vapaa ja parempi maailma? Yksittäisen patogeenin kohdalla tutkimuksen
volyymi ja uhka ei ole koskaan ennen ollut niin punaisella kuin yhden nimeltä
mainitsemattoman ja – auta armias jos sanon ex-nimen - nimenvaihdoksenkin
kokeneen viruksen kohdalla. Jos iso vahinko tapahtuu ja asiaan liittyy
laajan yleisön eettinen vastuu, niin demografinen ja tilastollinen
tieto lääkäriliiton yleisvaarallisen tartuntataudin statuksen
tms. toiveineen on jokseenkin sivuseikka jopa täällä kaikkien
virastojen luvatussa maassa, jossa asuvat maailman ainoat sotakorvausten
loppuunmaksajat ja EU-direktiivien noudattajat. Voi vain kuvitella, mikä
on ollut attenuaation aste Venäjällä tai pahimmin kärsivässä
Afrikassa.
Minusta zeitgeistimme suurimman luokan biologisia töppäyksiä
piilaa paitsi ahneus, myös talonpoikaisjärjen puute. Teollisuusmaissa
kielletty DDT markkinoitiin kehitysmaihin, tietenkin. Olemme kuitenkin
itsekin oppineet esimerkiksi prioneista nyt kertauksen kautta, ettei kasvissyöjille
ehkä kannata syöttää liharehua - etenkään
lajitovereita. Englannissa jatkettiin virus-kokoisten steriilifiltterien
käyttämistä, vaikka yksittäisestä proteiinista
taudinaiheuttajana oli jo käytettävissä tieteellistä
tietoa. Vastuuntunnosta kertoo jotakin se, että hullun lehmän
sekä suu- ja sorkkatautien jälkeen juuri Iso-Britanniassa tehtiin
pioneerityönä päätös ihmishedelmöityksen
sallimisesta tutkimuskäyttöön.
Vaikka ajankohtaisista kokeista eivät kaikki vielä tahtoisikaan
käyttää ihmiskokeiden nimeä, joutuu pessimisti kysymään:
jos lääketiede nyt löytäisi todellisen rahasammon,
millä eettisellä selkärangalla tiedeyhteisö kykenisi
jatkossa kohtaamaan uudelle apajalle pääsevät globalisaation
markkinavoimat? Ei kuulostaisi kovin biologiselta maailmankuvalta, jos
lapset tulisivat apteekin hyllyltä: silloin kun halutaan, sellaisina
kuin halutaan.
Muistettakoon kenkäkauppojen röntgeninkäytön sekä
talidomidin tapaukset, ja yleisen tieteenymmärryksen tulos jonka mukaan
valkoinen, hyvin koulutettu mies on systemaattisesti kylmäpäisin
teknokraatti, olkoon kyse sitten tupakanpoltosta tai ydinvoimasta, kun
pelimiehen otteita verrataan tietoon riskeistä (1).
Kasvien biotekniikasta
Kuluttajajärjestöjen toiminta on ollut Euroopassa hyvin järjestäytynyttä.
Suomessa lienee ollut myös sosiaalisesti hyväksytympää
marssia Koijärven ja Talaskankaan kuin ihmiselämän puolesta
(nk. pro life -liike).
EU:n ja USA:n välillä onkin ollut aistittavissa asenne-ero,
mitä tulee huolenaiheeseen lääketieteellisen biotekniikan
sekä kasvibiotekniikan välillä. Vertailun vuoksi muistettakoon,
että reilun viiden vuoden jälkeen USA:n tuotannosta geneettisesti
muokatun maissin osuus on 25 %, soijan 70% ja puuvillan 70 % , siinä
missä EU:ssa joistakin luvista huolimatta viljelyennätys lienee
18 000 hehtaarin luokkaa (2).
USA:ssa, Argentiinassa, Kanadassa tai Kiinassa on syöty siis täysin
tyytyväisenä “geeniruokaa” jo muutama vuosi – joskaan väki
ei ole yleensä tiennyt sellaista syövänsä, mikä
juuri on herättänyt epäluottamusta. Tänä aikana
siirtogeenillä elintarvikkeilla ei ole havaittu haitallisia sivuvaikutuksia,
ainakaan julkaisemiseen saakka. (Kuluttajajärjestöt tosin kiistävät
tämän väitteen. Monarkkiperhosten ja maapähkinöiden
esimerkit eivät kuitenkaan kestä kovin pitkälle tarkastelussa.)
Toisaalta esimerkiksi koristekasvien mutaatiojalostuksessa kasveja säteilytetään
tai kaasutetaan kaukoristeytysten ohella. Tähän nähden siirtogeenisistä
kasveista voi käyttää hyvässä turvallisuusjärjestelmässä
nimitystä täsmäjalostus. EU:ssa on ollut liikkeellä
aiheetonta hysteriaa, joskin kyynikot toisaalta sanovat että kilpailulla
on taipumus vedättää tutkimustuloksiakin.
Critical Genetics Project:n johtaja, geneetikko Barry Commoner
kiteyttää esseessään (www.mindfully.org/GE/GE4/DNA-Myth-CommonerFeb02.htm)
väitteensä siihen, että “central dogma” (DNA makes RNA makes
protein) on pitänyt yllä epävarmaa mielikuvaa siirretyistä
geeneistä itsenäisinä otuksina ilman kontekstia. Jollekin
saattaa tulla yllätyksenä, että valkosolujemme somaattisen
“exon-shufflingin” kaltaiselle mekanismilla banaanikärpäsen ennätys
on 38 016 sekvenssivarianttia yhdestä geenistä. Eräästä
nisäkkäiden sisäkorvan proteiinista on 576 sekvenssivarianttia.
On arveltu, että ainakin puolesta omia geenejämme tehdään
pari muotoa liki 60 alayksikköä sisältävällä
spliseosomilla. Muita hakusanoja ovat kaperoni, mRNA:n lokalisaatio transloimattoman
3’-pään avulla, posttranslationaarinen modifikaatio sekä
geeniekspression kompensaatio.
Ainakin leviämisen suhteen jää luonnonvalinnan ratkaistavaksi,
onko tämä huoli pelkkä kuriositeetti. Toisaalta viljelijöiden
oma siementenvälitys varmasti levittää uusia lajikkeita.
On ironista, että Richard Milnerin Encyclopedia of Evolution
–kirjan mukaan Francis Crick ei tiennyt käsitettä lanseeratessaan,
että “dogmi” tarkoittaa todistamista kaipaamatonta opinkappaletta…
Siirtogeenisellä kasvibiotekniikalla voidaan tiettävästi
vähentää rikkaruoho- ja tuholaismyrkkyjen käyttöä;
jalostaa funktionaalisia elintarvikkeita vitamiineihin, hivenaiheisiin
jne. liittyen; sitoa maahan typpeä ilman väkilannoitteita; torjua
kasviviruksia jne. Nälkää sillä ei kuitenkaan maailmasta
poistettaisi. Siihen olisi ollut tiedossa keinot jo pitkään.
GMO-ennätyksiä tarkasteltaessa on muistettava seuraavaa: Maailmassa
arvioitiin olevan 80 000 syötäväksi kelpaavaa kasvilajia
1970-luvulla. Niistä 3000 on käytetty joskus ihmisravinnoksi,
150 suuressa mittakaavassa. Alle 20 lajia tuottaa 90 % maailman ravinnosta.
Vehnä, riisi, maissi ja peruna tuottavat enemmän ravintoa kuin
26 seuraavaksi yleisintä lajia yhdessä.
Lopulliset hyvästit Hippokrateelle?
Jos siis ollaan eutanasia- ja vammaiskeskustelusta totuttuun tapaan
lääketieteessä pragmatisteja, niin puhutaan sitten asiat
halki. Jos sattumaan pohjautuva, amoraalinen maailmankuva pääsee
kaikin
käytännön johtopäätöksin kadulle saakka,
niin mikäköhän sen vaikutus maailmankatsomukselliseen huumausaineiden
käyttöön olisi? Miten kadulle saakka viety juhlinta ja sikiökuvien
kaltainen liioittelu ihmisen eläimellisyydellä tai materialismilla
sopisi arktisen rahvaan melankoliseen mentaliteettiin itsetuhon ajatuksissa?
Kansantaloudelliset ja tilastolliset näkökohdat ovat brutaaleja
niin ojassa kuin allikossakin.
Kuka tietää, että Hippokrates seurueineen kuului omana
aikanaan pieneen vähemmistöön? Suuri yleisö oli välinpitämätön
sille, että lääkärien apuun turvauduttiin sivistyneessä
hellenismissä useasti myrkytystarpeissa.
Pinnalliset vastaukset riittävät vain niin kauan kuin pysyy
pinnalla. Heikkona hetkenään saattaa johdonmukainen eläinyksilö
tulla kysyneeksi: säilytetäänkö tyhjiä maitotölkkejäkään
jääkaapissa? Pahimmissa skenaarioissa Hippokrateen sikiötäkin
suojanneelle perinnölle saataisiin tilalle vain yksi valkoisen miehen
taakka lisää ja huolestuttavimmaksi ilmiöksi tulisi Virtasten
johdonmukainen ajattelu.
Perustutkimuksen tulosvastuu ja elitistinen huippuyksikkökäytäntö
tuottaa - ainakin lyhyellä aikajänteellä ja toivottavasti
ei perusopetuksen kustannuksella - korkealaatuisempaa tiedettä. Sen
ohella se kuitenkin jalostaa lieveilmiönä myös röyhkeyttä.
Nobeleita jaetaan määritelmän mukaan ihmisille, jotka ovat
”tehneet suurimmat palvelukset ihmiskunnalle”. Pidemmällä aikajänteellä
nobel ja noble eivät kuitenkaan välttämättä käy
yksiin. Entäpä jos opettelisimme asennoitumaan omaan kuolemaamme
vähemmän neuroottisesti? Evoluutiossa kun kuoleman piti olla
niin luonnollinen asia.
Nimihirviöksi syytetyn pro life –liikkeen huoli on sivuutettu
pitkälti siihen vedoten, ettei varhaisessa kehitysvaiheessa oleva
solurypäs ole vielä ihminen. Kysymys kuuluu: milloin tämä
taika sitten tapahtuu? Missä vaiheessa yksilönkehitystä
“sielun” (tai “hengen” jos kolminaisuuteen uskoo) saa koeputkeen?
1800-luvulle saakka yksilönkehitystä pidettiin eräänlaisena
siemenessä jo täysin kehittyneen yksilön esiinkaivamisena.
Evoluution etymologia on latinan evolvere-sanassa, joka merkitsi (kirjakäärön)
avaamista tai kapaloitteen aukikäärimistä kreikan muista
yhteyksistä tutun apokalypsiksen tapaan.
Rekapitulaation romantiikkaa kidusaihioineen, räpylöineen,
ruskuaispusseineen, häntineen ja turkkeineen saattoi ymmärtää
vielä 150 vuotta sitten tästä käsin. Nykyään
tämän semantiikan viljeleminen funktionaalisen tiedon valossa
on kuitenkin sitä itseänsä. Ihminen ei kehity ihmiseksi,
vaan ihmisenä. Ihmisenä oleminen ei ole ilmiö, joka olisi
yksilönkehityksen seuraus, vaan todellisuus, joka on hänen yksilönkehityksensä
edellytys.
Henkilökohtaisesti olen epistemologinen (kontra ontologinen) relativisti.
Tutkijana ainakin tiedostan sen, ettei minun pitäisi lyödä
mielipiteitäni yksityiskohdissa lukkoon ja että minun pitäisi
olla useammin väärässä. Tämän sanottuani:
Informaation näkökulma ihmiselämän kvaliteettipuoleen
pitäisi kaiken järjen mukaan olla ohjelmoinnin aikakaudella popularisoitavissa.
Identtisillä kaksosilla on samat geenit - mutta eri sormenjäljet
ja elämän valinnat. Ei tämä tosiasia johda fatalismiin.
Laiminlyönnin korjauksen voisi aloittaa kukosta ja kananmunan keittämisestä.
Muistettakoon ruskuaispussista löydetyn opin rakkaana vaalitun
muiston ohella myös se, että aika on tuominnut spontaanin alkusynnyn
vasta suhteellisen hiljattain. Kun eräs toinen katsantokanta väitti
elämän vaativan aina siemenen ja informaation lähteen, oli
jälkimmäinen laajalle levinnyt selitys ainakin kuorieläinten,
koiden, punkkien, paarmojen, kirppujen, täiden, mehiläisten,
sammakkojen, skorpionien ja hiirten kohdalla. (Toki myös moni teologi
hyväksyi tämän ”tieteellisen” maailmankuvan kreikkalaisen
Ptolemaioksen
geosentrisyyden tavoin.)
Redi, Spallanzani ja Pasteur osoittivat vasta vuodesta
1668 alkaen kiistatta jatkuvan alkusynnyn mahdottomuuden. Sen viimeisenä
pesäkkeenä oli juuri löytynyt mikroskooppinen maailma, kunnes
Pasteur tyrmäsi teorian tälläkin saralla 1850-luvulla. Pasteurin
havainnot vain jäivät Gregor ”n-on-16 000” Mendelin
tavoin Lajien Synnyn äänekkäästi vastaanottaneen
yleisön jaloissa enemmän piippuhylly-tiedoksi. (Seuraavan kerran
kun kuulet jonkun syyttävän Mendeliä tulostensa väärentämisestä,
niin pudistele päätäsi, 3. )
Aldous Huxleyn ajoista lähtien biotieteellistä yhteisöä
on verhonnut paradigmasumu, jota on ollut vaikea koskettaa kuin satiirin
keinoin (Uljas, uusi maailma, 1932). Aldous ymmärsi ”Darwinin
bulldogiksi” kutsutun isoisänsä Thomas Henry Huxleyn olleen
epätoivoisen vakavissaan sanoessaan moraalia luonnonvastaiseksi ilmiöksi
– mutta veti tästä vain toisen johtopäätöksen
kuin veljensä Julian. Minusta Aldousin arvio isoisästä
oli itse asiassa osuvampi: TH Huxley oli Darwinin tavoin filantrooppinen
luonne ja huolissaan oppinsa seurauksista. Angst ja ahdistus tuli siitä,
että ihmisarvon perusteissa puuttui.
Orwellin 1984 -kirjan ”objektiiviset asiantuntijat” ovat
vähentyvissä määrin utopiaa, vaikka ajankohta ylittyikin
Eppujen hittikappaleen (“vuosi –85”) mukaisesti. Ihmistuman hybridit apinoiden
tai sikojen ”onttojen” munasolujen kanssa ovat olleet tosiasia ammattilaisten
pohdinnoissa heti kun jollakin opportunistilla on ollut niihin tekniset
valmiudet.
Muistettakoon, että meille on maalailtu varoituksia aiheeseen liittyvistä
ylilyönneistä jo vuosisadat sitten. Kirjassaan Paradise LostJohn
Milton visioi kaikenkuluttavan hybriksen rakentamasta paremmasta maailmasta
josta tulikin jotakin muuta: “Where all life dies, death lives, and
nature breeds; Perverse, all monstrous, all prodigious things; Abominable,
inutterable, and worse; Then Fables yet have feign'd, or fear conceiv'd,
gorgon’s and hydra’s and chimera’s dire.”
Minusta parhaan yhteenvedon Ernst Haeckelin tähdittämästä
eugeniikan kulta-ajasta tarjoaa tieteenfilosofian kauhukakaraksi ryhtynyt
entinen Wermachtin majuri, itärintaman vankileireiltä selvinnyt
Paul
Feyerabend. Hän osoitti sormellaan pseudotiedettä ja varoitti:
”Valtion ja kirkon ero tulee saattaa loppuun erottelemalla toisistaan valtio
ja tiede – nuorin, agressiivisin ja dogmaattisin uskonnollinen instituutio”
(4). Jospa uudet sukupolvet unohtavat tieteen harharetket yhtä nopeasti
kuin itse sodatkin? Mitä tahansa edessä onkin, on sillä
yhä paremmat edellytykset maailmanlaajuisuuteen.
Onko ihminen enää vain etymologisesti ihme? Itse pelkään,
että on vain ajan kysymys milloin kvaliteettipuolesta siirrytään
kvantitatiiviseen käytännössäkin - elinkaaren kummassakin
päässä. James D. Watson tunnetaan ehdotuksestaan,
jonka mukaan lapsi julistettaisiin eläväksi vasta kolme päivää
syntymänsä jälkeen vanhempien valinnanvapauden vuoksi (5).
Hänen aisaparinsa Francis Crick on sanonut: "Mitään
vastasyntynyttä ei saisi julistaa ihmiseksi ennen kuin se on läpikäynyt
tietyt geneettiset testit, ja jos testin tulos on epätyydyttävä,
sen pitäisi menettää elinkelpoisuutensa" (6).
Etologien myydyimmät kirjat (Richard Dawkins, Desmond
Morris) ovat kuin ristiretkellä altruismin todellisuutta vastaan.
Agapee – pyyteetön, toimintana ilmenevä ja itsensä uhraava
rakkaus – on kuitenkin luomisen näkökulmasta kaiken motiivi ja
singulariteetti 180 astetta poispäin ”peitetystä itsekkyydestä”.
Eikö humanismin ihmisarvo ole erääntynyttä lainaa
juutalaiskristillisyyden kirjallisesta kaanonista? (Kontra kirkkohistoriasta.)
Miten käy hedelmille, jos puun juuret katkaistaan lopullisesti? Ihmisoikeudet
eivät voi olla ihmisarvon syy, vaan korkeintaan seuraus.
Primum non
nocere. primum nil nocere. First,
do no
harm".
Hippocratic Oath.
Haaste keskusteluun
Debateilla voisi innostaa biotieteidenkin alalle opiskelijoita, kunhan
asiat vain riitelisivät ihmisten sijaan. Jos tieteen popularisointi
ei Suomessa pärjää urheilulle, niin voiko siitä syyttää
muita kuin itseämme? Mikäli tiedeyhteisö olisi aktiivisempi
ja uskaltaisi puhdistaa ilmaa väittelyllä kriittisistä pisteistä,
kerääntyisi huomiota varmasti yleisempiinkin asioihin.
Minusta evoluutioromantiikka on tehnyt hallaa biotieteen itsekritiikille.
Suurta ammattiyleisöä ei liikuta mm. seuraavat seikat: ihmissilmän
väitetään tökerösti mustekalaan nähden olevan
“väärin päin” tai “huonosti suunniteltu”; Darwinin sirkkujen
nokankoon palautuvasta vaihtelusta vedetään taivaisiin saakka
ulottuvia johtopäätöksiä; ilman hoitoa neljäsosan
lapsista ennen aikuisuutta tappavaa sirppisoluanemiaa mainostettiin tunnetuimpana
esimerkkinä hyödyllisestä mutaatiosta; biologiankirjoissa
väitettiin 80-luvulle saakka ihmiskehossa olevan 200 surkastunutta
elintä; vuonna 2002 vedyn löytymisen arvellaan iltauutisissa
vahvistavan käsitystä elämästä Marsissa. Tämä
oppihistorian haamuista, kuten Kuun asukkaiden piirrustuksista, Marsin
“kanavista”, Kuuta kiertäneestä UFO-miesten haaksirikkoutuneesta
avaruusaluksesta, aurinkokuntamme taivaankappaleiden sammaleista, jäkälistä
jne. huolimatta; 90-luvulta lähtien tunnemme jo kaksi latimeria-populaatiota.
Varsieväkala oli aikanaan fossiilinen pullonkaula vedestä maalle
siirtymisessä. Nyt vakiintunut oppi kuuluu, että latimeriasta
kehittyi mm. kolibri, kilpikonna, sinivalas ja ihminen, vaikka empiirisesti
ottaen otus on varioinut Indonesian ja Madagasgarin edustoilla vain ruskeanvihreän
värisävynsä ja kokonsa suhteen.
Rekapitulaatiossa poikkeuksellista oli lähinnä sen suuret
vaikutukset. Kysynnän ja tarjonnan laki ei kerta kaikkiaan sovi tieteeseen.
Me toisinajattelijat jäämme kuriositeetiksi. Kysymys on siitä,
läpäisevätkö nämä väitteet auktoriteettien
ja teidän fiksujen ja tasapainoisten opiskelijoiden seulan popularisaatiossa.
Skannattuäni läpi Suomen biologian oppikirjoja 1930-luvulta
lähtien, heitän haasteen oppihistorian professori Anto Leikolalle:
Te lienette Suomen tunnetuin tieteen historioitsija, ja olette tehnyt varsinaisen
empiirisen tieteellisen urannne käsittääkseni embryologiaan
liittyen. Vuoden 1987 biologian oppikirjan toimittamisessa käytitte
kuitenkin suoraan Haeckelin kuvia, myöhemmissä näiden johdannaisia.
Kirjoissanne Oppi elämästä (1977) ja Ongelmana
elämä (1987) osoititte tuntevanne Haeckelin oppihistoriallisen
merkityksen ja kritisoitte sitä, ainakin lainausten kautta.
Uskon hyvää ettette oppikirjoja tehdessänne, Douglas
Futuyman (Evolutionary Biology 1998) tavoin, yksinkertaisesti
tiennyt sikiökuvien vilpillisyydestä. Vetoaisinkin hartaasti
asiantuntijuuteenne, parahin professori Anto Leikola: Voisitteko kertoa
kantanne näiden kuvien autenttisuudesta ja niiden kierrättämisen
oikeutuksesta? Miten poikkitieteellinen rekapitulaatio oli? Muuttuiko Ernst
Haeckelin motto: Politics is applied biology todellakin käytännöksi
muuallakin kuin Saksassa? Mitä tarkoitatte kirjoittaessanne: “Kuvaavana
lauseena Mackelin ja Haeckelin säännöllä on arvonsa”,
jos kerran “kausaaliselityksenä se on kehitysfysiologian ja genetiikan
ansiosta kuollut”? Onko rekapitulaation reliktiä syytä siis pitää
aktiivisesti elossa? Kenellä on vastuu depopularisaatiosta?
Lainaatte Ernst Haeckeliä itseänsä: “…Ainoa, mitä
vaadin tunnustettavaksi, ja mitä kiivaimmatkaan vastustajani eivät
voi kieltää, on se, että monistinen filosofiani alusta lopuun
asti on rehellistä, s.o. sen vakaumuksen täydellinen ilmaus,
minkä olen saavuttanut vuosikausia innokkaasti tutkimalla luontoa
ja herkeämättä ajattelemalla sen ilmiöiden todellista
perustetta…” (Kursiivi alkuperäisessä.) Tämän jälkeen
lainaatte positivisti Pascual Jordanin arviota kirjapainon historian
ennätyksiin kuuluvasta ko. Haeckelin teoksesta: “Suurimmalta osaltaan
tämän kirjan ansiosta on Euroopan uskonnottomuus muodostunut
erääksi 20. vuosisadan mahtavimmaksi henkiseksi voimaksi.” Miksi
diskusoitte “tällaista jumalatonta kirjaa” “maailmankatsomusten sotana”,
ettekä teknisen relevanssin pohjalta?
Asianmukainen foorumi yhteenvedolle olisi mielestäni Helsingin
Sanomien Tiede-sivuilla. Nämä kuvat eivät muuten oppikirjoista
häviä. Vai pitäisikö hävitäkään?
Summa summarum
Johtopäätöksenä tahdon korostaa, että biotieteiden
tutkijamme ovat eettisesti erittäin valveutuneita. Ongelma on vain
siinä, että heidän pitää siltä osin ponnistella
eksistentiaalisesti aktiivisesti omaksumansa maailmankuvan yläpuolella.
Tässä piilee myös uhka: kompetenteimpien ajattelijoiden
valinnat potentoituvat tietyllä viiveellä niitä passiivisena
seuraavan Pokémon-sukupolven arvomaailmaan. Soisin olevani väärässä.
Sirkushuvia ja popcornia yleisölle: Ehdottaisin edelleen sitä
debattia tai paneelia evoluutiosta ja ko. romantiikan oppihistoriasta vaihtoehtoisine
malleineen. Voisin antaa omat diani muille osallistujille etukäteen
tutustuttaviksi. Pauli Ojala
Debatit eivät ole muodissa. Joskus “väittely” oli kuitenkin
rehellisen tieteen edellytys – eikä ollut tohtoria ilman sitä.
Martti
Luther ei ole mikään idolini, mutta hänen vastaväittäjänsä
saapui ko. tilaisuuteen parinkymmenen nuijin aseistautuneen ylioppilaan
turvin. Tilaisuuteen joka kesti 3 kuukautta.
Kirjoittaja on biokemian jatko-opiskelija
Hippokrates ja hevosmiesten kantasolu-juttuja
Bioethics - Stem Cell Hype
Oikoluettu ja korjailtu Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden
ainejärjestö Symbioosi ry:n julkaiseman Symbiontin
numerosta 2/02.
Esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta Symbioosin virallista
kantaa.
http://www.kp-art.fi/taustaa/index.html
Taulukko:
www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel.html :
-Luentogallupit embryologian oppihistorian tuntemattomuudesta
-Kuvakavalkadi selkärankaissikiöiden todellisesta ulkonäöstä
-Yli 150 lainausta rekapitulaation virheellisyydestä, poikkitieteellisestä
painoarvosta ja sosialisoinnista yhteiskuntaan
-Väärennettyjä ihmissikiön kuvia suomalaisista
biologian kirjoista 1930-luvulta 2000-luvulle
-Lista julkaisuista aikuisen kudosspesifisten kantasolujen mahdollisuuksista.
Tekstikuvia:
”Some shrink from the conclusion that the human species was not designed, has no purpose, and is the product of mere mechanical mechanisms – but this seems to be the message of evolution”. Douglas Futuyma tarkoitti tsygootin ohella varmasti ihan keski-ikäisiäkin. Science on Trial: The Case for Evolution, 1983, s. 12-13
”Natural selection can favor egotism, hedonism, cowardice instead of bravery, cheating and exploitation.” Banaanikärpästen herra Theodosius Dobzhansky. Ethics and Values in Biological and Cultural Evolution, Los Angeles Times, June 16, 1974, s. 6.
”Man is the result of a purposeless and natural process that did not have him in mind.” George Gaylord Simpson, The Meaning of Evolution, revised edition New Haven: Yale University Press, 1967, p. 345.
”Ethics is an illusion, that our genes cause”. Tieteenfilosofi Michael Ruse ja kohuttu sosiobiologi Edward Wilson. Evolution and Ethics, New Scientist 108 (1985) 50.
”Unbridled self-indulgence on the part of one generation without regard to a future one is the modus operandi of biological evolution and may be regarded as rational behavior” W.H. Murdy, Anthropocentrism - A Modern Version, Science March 28, 1975, s. 1169-1172.
“We take the side of science in spite of the patent absurdity of some of its constructs… in spite of the tolerance of the scientific community for unsubstantiated commitment to materialism… we are forced by our a priori adherence to material causes to create an apparatus of investigation and set of concepts that produce material explanations, no matter how counterintuitive, no matter how mystifying to the uninitiated. Moreover, that materialism is absolute, for we cannot allow a Divine Foot in the door.” Richard Lewontin, viimeisiä Carl Saganin tekemiä haastatteluja, The Demon-Haunted World -kirjasta. New York Review of Books, 9.1.1997 s. 31.
"On tullut aika tunnustaa se tosiasia, että me ihmiset olemme muuntuneita apinoita, emme hyväntahtoisen Jumalan kuudennen päivän etuoikeutettu luomus. Erikoisen tärkeää on tunnustaa biologinen menneisyytemme ymmärtääksemme käyttäytymisemme toisiamme kohtaan. Erikoisesti meidän täytyy arvioida uudelleen ns. 'eettiset periaatteemme'. Kysymys ei ole siitä onko biologia- ja erikoisesti evoluutiomme- yhteydessä etiikkaan, vaan siitä, miten se on siihen yhteydessä. Evolutionisteina me katsomme, että perinteinen tapaperustella eettisiä arvoja ei ole mahdollista. Moraali, tai tarkemmin sanottuna uskomme moraaliin, on pelkkä sopeutuma, joka on omaksuttu vain lisääntymispoliittisista syistä. Niinpä etiikkamme perusta ei ole Jumalan tahdossa... Etiikka, siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme, on pelkkää illuusiota, jolla geenimme petkuttavat meitä saadakseen meidät kooperoimaan. Sillä ei ole mitään ulkopuolista perustaa. Se on kuin Macbethin tikari, jolla se vakuuttaa meitä objektiivisesta lähteestään. Tämä on biologian ydin. Kun se on tajuttu, kaikki loksahtaa paikoilleen." Michael Ruse ja EO Wilson, The evolution of ethics, Religion and the natural sciences.
JOKELAN KOULUSURMA
Jokelan koulusurmaaja väitti olevansa johdonmukainen evolutionisti ja julkaisi ohjelmajulistuksensa Internetissä. Silti valtamedia ja poliisi kuittasi: Kouluammuskelu ei johtunut mistään yksittäisestä syystä. Se oli mielenhäiriö. Massacre in Jokela.
Pekka-Eric Auvinen
Seinen Kampf.
KOULUAMMUSKELU KAUHAJOELLA
24.9.2008: Taas paukkuu. Nyt Palvelualojen oppilaitoksessa Etelä-Pohjanmaalla Kauhajoella on sattunut ampumavälikohtaus. Poliisin mukaan koulussa on henkilövahinkoja, siis kuolonuhreja. Myöhemmin kulonuhrien määrä varmistui yhdeksäksi, jopa suuremmaksi kuin Tuusulan ammuskelun kohdalla. Samaa kaliiperia oleva pienoispistooli. Tapaus oli miltei identtinen replika 11 kk aiempaan tragediaan. Tällä kertaa tulipalojen syttyminen vain oli varmistettu paremmin. Hyysäysyhteiskunnan ohjeistama poliisi haastatellut ammuskelijaa vasta edellisenä päivänä ja todennut, ettei ampuma-asetta tai aseenkantolupaa ole perusteita evätä. Automaattiase vielä. Automaattipistooli. Vaikka ego-Guuglaaja oli asettanut ampumisvideoita tälläkin kertaa You Tube -videosivustoillekin. Google Trends kertoo, että maailmalla on uutisoitu ja etenkin tehty hakuja enemmän suomen yhteydessä Jokelan ammuskeluun kuin Nokiaan liittyen. Harrastuksia tietokoneet, raskas metalli, aseet, seksi ja kalja. Massacre in Kauhajoki.
Matti Juhani Saari
Seinen Kampf.
Onko millään yhteiskunnalla varaa olla näin tyhmä? Eikö poliisi enää pamputa? Meillä on perusteet ihmisarvolle. Esivallalla ei ole ainoastaan oikeus, vaan sillä olisi velvollisuus rangaista. Tätä nykyä koulukiusaajaa ymmärretään, kiusattu siirretään toiseen kouluun. Ei ole rangaistuslaitoksia, vaan vankeinhoitolaitoksia. Ei paha ole ketään ihminen, toinen on vain heikompi toista. Hyysätään. Poliisilta on evätty oikeus aselupaan liittyen kuulusteltaessa saada tietää, miksi varusmiehen palvelus on keskeytynyt. MIKSI alla olevaa Auvisen manifestia ei otettu vakavasti? Se oli johdonmukainen esitys ja taustalla on maailmankuvallinen haaste yhteiskunnallemme. Saari kertoo vihasta ihmiskuntaa ja ihmisrotua vastaan. Misantropia ja vapaus olivat tämän päivän tunnustus. Sivustojen käyttäjäprofiileissa hän kertoi olevansa ateisti, kuuntelevansa raskasta musiikkia ja katselevansa mielellään kauhuelokuvia. Identtiset tapaukset, joskin Auvinen tosin oli sulkeutunut ja Saari sosiaalisesti avoin. Tunnustukseltaan kumpiakin yhdisti korskea ateismi. Irc-galleria, MySpace, YouTube ja egoGuuglaus siihen päälle, niin toimintakaava alkaa olla valmis. Ei enää yhdet jäljet lumessa, vaan polku. Miksi tällainen toiminta leimataan järjettömäksi? Jos tämä on järjetöntä, ei sitä voi ehkäistä eikä torjuakaan. Vesi ei voi virrata lähdettään korkeammalle. Jos Scientific American -lehden toimitus vastaa ihmisen tosiaan olevan "vain piste pinnalla jossa entropia kasvaa, mutta kehottaa jättämään pois sanan 'vain'", niin tätä sopii odottaa näilläkin raukoilla rajoilla, poloisilla pohjan mailla. Matti Juhani Saaren manifesti oli Auvisen ohjelmajulistuksen rehabilitointi, kunnian palauttaminen. Kahdessa viikossa Kauhajoen jälkeen suomalaisiin kouluihin oli tehty jo 120 (väärää) oppilaitosuhkausta.
Eikö Kauhavan rauta koskaan ruostu?
Huonoja uutisia. Kuolema ei ole se pahin juttu. Sen jälkeen tulee tuomio, vaikka uhoaisikin ateisminsa kanssa. Ei ainoastaan Matti Saari ja Pekka auvinen ole pahoja. Me jokainen olemme pahoja, toiselta vaan läikkyy astiasta yli. Evoluutio on tekosyy tälle pahuudelle, josta olemme tosiasiassa ihan itse vastuussa.
Viitteet
1: Flynn J, Slovic P & Mertz CK (1994). Gender,
race, and perception of environmental health risks. Risk Analysis,
14(6),
1101-1108.
2: National Agricultural Statistics Service, the
Agricultural Statistics Board, and the U.S. Department of Agriculture.
Acreage.
June 29, 2001.
3: Varojen loputtua luostariin siirtynyt ja nimensä
muuttanut luonnontieteiden opiskelija Johann Mendel ei saanut tunnustusta
elinaikanaan, vaikka hänen työnsä julkaistiinkin. Mendeliä
kehotettiin tekemään lisää risteytyskokeita, vaikka
toistojen lukumäärä oli tässä vaiheessa jo hirmuinen.
Hän oli tehnyt kokeensa tarhaherneellä, mutta häntä
kehotettiin (tietoisesti vai tahattomasti?) siirtymään sen aikaisia
botanisteja kiinnostaviin keltanoihin – joiden on sittemmin osoitettu lisääntyvän
apomiktisesti ilman hedelmöitystä. Joka tapauksessa Mendelin
toisinnot uudella malliorganismilla eivät voineetkaan onnistua. Mendelin
tulokset olivat kiusallisia, koska ne osoittivat etteivät ominaisuudet
hypikään ilmiasuun tyhjästä, vaan ovat jo sitä
ennen olemassa piilevinä. On muistettava, että Darwin oli myös
lamarkisti, joka uskoi hankittujen ominaisuuksien kulkeutuvan kehosta sukusoluihin.
Darwin laati mekanismille unohtuneen nimenkin, sana geeni esiteltiin vasta
vuonna 1909. Tätä lukua historiassa ei paranna se, että
1980-luvulla Mendelin maine mustamaalattiin genetiikan ammattijulkaisuissa
RA Fisherin esittelemällä väitteellä, jonka mukaan
Mendel väärensi tuloksiaan. Tulosten jakaumat näyttävät
matemaattisen tarkoilta - mutta Pilgrim, Corcos ja Monoghan
osoittavat tämän johtuvan lähinnä suuresta toistojen
määrästä ja asiantuntevuudesta. Ira Pilgrim kirjoittaa:
"[we found] no evidence that Mendel did anything but report his data with
impeccable fidelity. It is to the discredit of science that it did not
recognize him during his lifetime. It is a disgrace to slander him now."
Richard Milner, Encyclopedia of evolution 1990 s. 301.
4: Paul Feyerabend, Against Method, Verso, 1987 (1975),
s.295.
5: Alunperin Amerikan Lääketieteellisen
Liiton lehdessä Prism 5/1973.
6: Pacific News service tammikuu 1978
http://www.intelligentdesign.fi/2007/11/08/pekka-eric-auvisen-ajattelu/
http://oddculture.com/2007/11/07/the-pekka-eric-auvinen-manifesto/
Event: Jokela High School Massacre.
Targets: Jokelan Lukio (High School Of Jokela), students and faculty, society,
humanity, human race.
Date: 11/7/2007.
Attack Type: Mass murder, political terrorism (altough I choosed the school as
target, my motives for the attack are political and much much deeper and
therefore I don’t want this to be called only as “school shooting”).
Location: Jokela, Tuusula, Finland.
Perpetrator’s name: Pekka-Eric Auvinen (aka NaturalSelector89, Natural Selector,
Sturmgeist89 and Sturmgeist). I also use pseydonym Eric von Auffoin
internationally.
Weapons: Semi-automatic .22 Sig Sauer Mosquito pistol.
Equality, tolerance, human rights, political correctness, hypocrisy, ignorance, enslaving religions and ideologies, antidepressants, TV soap operas & drama shows, rap -music, mass media, censorship, political populists, religious fanatics, moral majority, totalitarianism, consumerism, democracy, pacifism, state mafia, alcholohics, TV commercials, human race.
Existentialism, self-awareness, freedom, justice, truth, moral & political
philosophy, personal & social psychology, evolution science, political
incorrectness, guns, shooting, BDSM, computers, internet, aggressive electronic
and industrial rock & metal music, violent movies, , FPS –computer games,
sarcasm, irony, black humour, macabre artm mass & serial killer cases, natural
disasters, eugenics
Natural Selector’s Manifesto
Today the process of natural selection is totally misguided. It has reversed. Human race has been devolving very long time for now. Retarded and stupid , weak-minded people are reproducing more and faster than the intelligent, strong-minded people. Laws protect the retarded majority which selects the leaders of society. Modern human race has not only betrayed its ancestors, but the future generations too. Homo Sapiens, HAH! It is more like a Homo Idioticus to me! When I look at people I see every day in society, school and everywhere… I can’t say I belong to same race as the lousy, miserable, arrogant, selfish human race! No! I have evolved one step above!
Naturality has been discriminated through religions, ideologies, laws and other mass delusion systems. Individual, who is going through his/hers natural power process and trying to live naturally, but is being told that the way he acts or thinks is wrong and stupid, will usually have some reactions which might be considered as “psychological disorders” by the establishment. In reality they are just natural reactions to the disruption of natural power process. They will have some of the following (depending on individual’s personality): feelings of inferiority / superiority, hostility, aggression, frustration, depression, self-hatred / hatred towards other people, suicidal / homicidal thought etc… and it is completely normal.
Humans are just a species among other animals and world does not exist only for humans. Death and killing is not a tragedy, it happens in nature all the time between all species. Not all human lives are important or worth saving. Only superior (intelligent, self-aware, strong-minded) individuals should survive while inferior (stupid, retarded, weak-minded masses) should perish.
There is also another solution to the problem: stupid people as slaves and intelligent people as free. What I mean is that they who have free minds, are capable of intelligent existential and philosophical thinking and know what justice is, should be free and rulers… and the robotic masses, they can be slaves since they do not mind it now either and because their minds are on so retarded level. The gangsters that now rule societies, would of course get what they deserve.
Of course there is a final solution too: death of entire human race. It would solve every problem of humanity. The faster human race is wiped out from this planet, the better… no one should be left alive. I have no mercy for the scum of earth, the pathetic human race.
Collective deindividualization is a phenomenon where individual will be trained as part of the mindless herd controlled by state, corporation, church or some other organization, group, ideology, religion or mass delusion system and adopt it’s rules, morality and codes of conduct. This phenomenon has been familiar in all despotic, authoritarian, totalitarian, monarchist, communist, socialist, nazi, fascist and religious societies troughout history. Also, the modern western democratic republics have the same phenomenon. It is just done so that people will think they are free and don’t realize they are being enslaved. Majority of people in society are weak-minded and ignorant retards, masses that act like programmed robots and accept voluntarily slavery. But not me! I am self-aware and realize what is going on in society! I have a free mind! And I choose to be free rather than live like a robot or slave. You can say I have a “god complex”, sure… then you have a “group complex”! Compared to you retarded masses, I am actually godlike.
Totalitarian governments rule people through education system, consumerism, mass media, monopoly on the legitimate use of physical force (police, military) and laws discriminating people who think differently than the majority. Democracy… you think democracy means freedom and justice? You are wrong. Democracy is a dictatorship of the moral majority… and the majority is manipulated and ruled by the state mafia. Modern western democracy has nothing to do with freedom or justice; it is totalitarian and corrupted system. Laws are made over the heads of the people and people are being brainwashed to support the system and connected to the institutional structures immediately after their birth. Societies are being ruled by manipulative and charismatic politicians who only care about the interests of majority, and who do not base their decisions on reason but emotions and feelings of the masses. These masses let the authorities of state to make all the important decisions for them. The masses will get an education, they study, get a job, go to work and vote in elections. They think they are free and don’t criticise or question the system. They have become robots. It is like a constructed mechanism in mind, that leaves little choice for an individual to think, talk and act independently.
There are three kinds of human personality types in this world:
1)individualistic human (3% of the world population)
2)manipulative human (3% of the world population)
3)mass human (94% of the world population)
#1 & #2 type of personalities are intelligent, creative and self-aware. They have chosen bit different paths paths. #3 type of personalities are less intelligent and less creative, weak-minded people controlled by #2 type of personalities. The percentages are only estimations though but are based on Gaussian distribution and history of human race and how humans have organized into societies. And this is the way it has always been ever since humans started to organize into communities.
Another way how to divide people is bit different but is based on the same facts, human nature and history. The division is based on the level of intelligence and quality of mentality:
1)intelligent (3% of the world population)
2)slightly retarded, so called “normal people” or “robots” (94% of the world
population)
3)highly retarded, “vegetables” (3% of the world population)
Hate, Im so full of it and I love it. That is one thing I really love. Some time ago, I used to believe in humanity and I wanted to live a long and happy life… but then I woke up. I started to think deeper and realized things. But it was not easy to become existential… knowing as much as I know has made me unhappy, frustrated and angry. I just can’t be happy in the society or the reality I live. Due to long process of existential thinking, observing the society I live and some other things happened in my life… I have come to the point where I feel nothing but hate against humanity and human race.
Life is just a meaningless coincidence… result of long process of evolution and many several factors, causes and effects. However, life is also something that an individual wants and determines it to be. And I’m the dictator and god of my own life. And me, I have chosen my way. I am prepared to fight and die for my cause. I, as a natural selector, will eliminate all who I see unfit, disgraces of human race and failures of natural selection.
You might ask yourselves, why did I do this and what do I want. Well, most of you are too arrogant and closed-minded to understand… You will proprably say me that I am “insane”, “crazy”, “psychopath”, “criminal” or crap like that. No, the truth is that I am just an animl, a human, an individual, a dissident.
I have had enough. I don’t want to be part of this fucked up society. Like some other wise people have said in the past, human race is not worth fighting for or saving… only worth killing. But… When my enemies will run and hide in fear when mentioning my name… When the gangsters of the corrupted governments have been shot in the streets… When the rule of idioracy and the democratic system has been replaced with justice… When intelligent people are finally free and rule the society instead of the idiocratic rule of majority… In that great day of deliverance, you will know what I want.
Long live the revolution… revolution against the system, which enslaves not only the majority of weak-minded masses but also the small minority of strong-minded and intelligent individuals! If we want to live in a different world, we must act. We must rise against the enslaving, corrupted and totalitarian regimes and overthrow the tyrants, gangsters and the rule of idiocracy. I can’t alone change much but hopefully my actions will inspire all the intelligent people of the world and start some sort of revolution against the current systems. The system discriminating naturality and justice, is my enemy. The people living in the world of delusion and supporting this system are my enemies.
I am ready to die for a cause I know is right, just and true… even if I would lose or the battle would be only remembered as evil… I will rather fight and die than live a long and unhappy life.
And remember that this is my war, my ideas and my plans. Don’t blame anyone else for my actions than myself. Don’t blame my parents or my friends. I told nobody about my plans and I always kept them inside my mind only. Don’t blame the movies I see, the music I hear, the games I play or the books I read. No, they had nothing to do with this. This is my war: one man war against humanity, governments and weak-minded masses of the world! No mercy for the scum of the earth! HUMANITY IS OVERRATED! It’s time to put NATURAL SELECTION & SURVIVAL OF THE FITTEST back on tracks!
Humanity is Overrated
Justice renders to everyone his due.
"Ihmiset ovat vain laji muiden eläinten joukossa eikä maailma ole olemassa vain ihmisiä varten. Kuolema ja tappaminen ei ole tragediaa, sitä tapahtuu luonnossa koko ajan kaikkien lajien kesken. Kaikki ihmiselämät eivät ole elämän eikä pelastettavan arvoisia. Vain vahvojen (älykkäiden, itsetietoisten, vahvamielisten) yksilöiden tulisi elää kun taas heikkojen (tyhmien, jälkeenjääneiden, heikkomielisten) tulisi kuolla."
"Viha, se on asia jota olen täynnä ja rakastan sitä. Se on yksi ainoista asioista jota rakastan. Jokin aika sitten uskoin ihmisyyteen ja halusin elää pitkän ja onnellisen elämän… mutta sitten heräsin. Aloin ajatella kaikkea syvemmin ja tiedostin asioita. Mutta eksistentiaalinen pohtiminen ei ollut helppoa… se, kuinka paljon tiedostan asioita, on tehnyt minut onnettomaksi, turhautuneeksi ja vihaiseksi. En vain voi olla onnellinen tässä yhteiskunnassa tai todellisuudessa, jossa elän. Pitkän olemassaolon pohtimisen, yhteiskunnan tarkkailun ja joidenkin muiden elämässäni tapahtuneiden asioiden seurauksena… olen tullut pisteeseen jossa en tunne muuta kuin vihaa ihmisyyttä ja ihmisrotua kohtaan."
- Pekka-Eric Auvinen (aka NaturalSelector89, Natural Selector, Sturmgeist89
and Sturmgeist).
I also use pseydonym Eric von Auffoin internationally.
MATTI KAMPPINEN
- PROFESSORI PROFETOI ja TOHTORI TOHTOROI
Vaan mitä profetoi Matti Kamppinen Tieteessä Tapahtuu- lehdessä? Sinänsä
itsemurhaiskuja sen kummemmin tutkimatta Kamppinen väitti, että usko taivaaseen
olisi hyvä selitys itsemurhaiskuille. Jokelan tapahtumat sattuivat pian tuon
tiedeyhteisön omahyväisen virnistelyn jälkeen. Nämä verilöylyt ovat vakava
varoitus Kamppisen ja Harrisin kampanjoimalle uudelle ateismille. Sanoman
leviämisen myötä vastaavat väitteet ovat levinneet laajalle. Skepsis ry eli
Vapaa-ajattelijoiden ukkokerho on aktiivinen toimija asiassa. Skeptikko
rehvastelee olevansa "skeptikko" - ja matkii papukaijan tavoin samaan
hengenvetoon amerikkalaisten "skeptikoiden" levittämiä väittämiä.
"Amerikkalaisen Sam Harrisin valtauskontoja ja perusteettoman uskon luonnetta
terävästi arvostelevat kirjat Uskon loppu – Uskonto, terrori ja järjen
tulevaisuus (suom. Kimmo Pietiläinen; Terra Cognita 2007) ja Letter to a
Christian Nation (Alfred A. Knopf 2006) ovat lukijan kannalta siitä
ongelmallisia, että lähes jokainen virke on alleviivaamisen arvoinen. Harrisin
teksti on rationaaliselle ateistille silkkaa hunajaa, lievittävää voidetta
vuosituhantisen järjettömyyden ja pimeyden kauhujen aiheuttamiin haavoihin."
http://jussikniemela.blogspot.com/2007/12/rationaalisuuden-riemuvoitto.html
Vol 25, Nro 8 (2007)
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/353/307
"Dosentti Ilkka Pyysiäinen toi perustellusti esiin (Tieteessä tapahtuu 7/2007) Sam Harrisin argumentaatioon liittyvän keskustelun. Arviota kirjoittaessani tutustuin tähän keskusteluun tohtori Kimmo Ketolan vinkin perusteella, mutta en sisällyttänyt sitä Harrisin kirjan käsittelyyn.
Mielestäni syy tutustua Harrisin esimerkkitarinaan ja tarinan uskontotieteellinen arvo on siinä, että se motivoi jäljittämään toiminnan kausaalisina syinä vaikuttavia uskomuksia ja arvostuksia. Tämän vuoksi tarinan pitäisi olla jokaisen uskonnosta kiinnostuneen tutkijan lukulistalla. Empiirisessä uskontoantropologiassa olemme "tuomittuja" soveltamaan davidsonilaista jalouden periaatetta, eli etsimään niitä uskomuksia ja haluja, jotka tekevät toiminnan ymmärrettäväksi. Millaisilla uskomuksilla ja arvostuksilla varustettu toimija tekee itsemurhaiskun? Jos meitä pyydettäisiin lyömään vetoa näistä uskomuksista, ja valitsemaan kahden uskomuksen välillä: a) kaikkivaltias luojajumala on luvannut pääsyn paratiisiin niille, jotka tappavat vääräuskoisia, ja b) kaikkivaltiasta jumalaa ei ole olemassa tai ainakaan se ei palkitse tappajia, valinta olisi vaihtoehto a.
Varsinainen syy jättää Atranin keskustelu pois arviosta oli se, että Atranin argumentti koskee ensisijaisesti itsemurhapommittajien läheisten uskomuksia, arvostuksia ja toimintaa. Itsemurhapommituksen uskonnollista motivaatiota ei voi kyseenalaistaa osoittamalla, että itsemurhapommittajan läheiset eivät edusta tätä motivaatiota sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla, jos he itse olisivat itsemurhapommituksen tehneet. Tekijän läheiset punnitsevat Atranin esimerkeissä sitä, että tekijä valitsi huonosti, uhrasi oman elämänsä vähemmän tärkeän asian puolesta. Näin ollen Atranin argumentti kohdistuu tarinan loppuosaan, läheisten uskomuksiin. Harrisin tarinassa argumentatiivinen pääpainon on alussa. Atranin argumentti on siis muotoa:Harris väittää, että A saa aikaan B:n ja
B saa aikaan C:n.
Aineiston perusteella B ei saa aikaan C:tä.
Harrisin väite, että A saa aikaan B:n
ei pidä paikkaansa.
Päätelmä on virheellinen.
Itsemurhapommittajien koulutustausta on osoittautunut mielenkiintoisen korkeaksi. Koulutustaustaa ei voi päätellä itse pommitusaktista, joskin lisäinformaatio korkeasta koulutustaustasta lisää evidenssiä sen puolesta, että kuolemattomuutta ja paratiisia koskeva uskomus on strukturoitu ja liittyy systemaattisesti muihin todellisuutta koskeviin uskomuksiin. Olen Pyysiäisen kanssa samaa mieltä siitä, että empiirinen evidenssi on uskontokritiikin kannalta tärkeää. Osa evidenssistä on tässä vaiheessa vielä alustavien löydösten ja tutkivien journalistien varassa (Hitchens 2007, Goldberg 2007, Gorenberg 2000), mutta tutkimusta tarvitaan lisää. Uskontotieteen monilla aloilla lähtökohtainen oletus uskonnon hyödyllisyydestä ei ole ollut omiaan suuntaamaan tutkimustoimintaa relavantilla tavalla.
Kirjallisuus
Goldberg, Michelle: Kingdom Coming – The Rise of Christian Nationalism
(Norton 2007).Gorenberg, Gershom:
The End of Days – Fundamentalism and the Struggle for the Temple Mount (Oxford University Press 2000).Hitchen, Christopher:
God is Not Great – How Religion Poisons Everything (Twelve Books 2007).Kirjoittaja on Turun yliopiston dosentti ja uskontotieteen lehtori."
Jälkiviisastelua a'la PO:
Kyse ei ole uskon ja tiedon taistelusta. Kyse on uskon ja uskon taistelusta. Uskonnot eivät TODELLAKAAN ole pohjimmiltaan identtisiä. Vaarallisinta on uskonto, joka ei tunnusta olevansa uskonto, vaan aivopesee kannattajiansa silkkana tietona. Eli tieteenä. Tiede on hieno juttu ja me biotieteilijät olemme kunniallinen ammattikunta. Tieteen nimissä kulkeva pseudotiede taas on sieltä, minne päivä ei paista.
"Tiedettä käytetään tarkoituksettomuuden filosofian perusteluna
Noin 15 vuotta sitten sain eräältä opettajalta 16-vuotiaan lukiolaisen aineen, josta seuraava ote: "Tutkin tiedelehtiä ja muodostin itselleni aukottoman maailmankuvan. Ei ole olemassa Jumalaa, ei henkeä, eikä tarkoitusta. Puhtaasti järjellä ajateltuna elämällä ei ole mitään merkitystä. On aivan sama kuolenko nyt vai viidenkymmenen vuoden kuluttua". Olin yllättynyt siitä, miten nuori ihminen koki elämänsä täysin tarkoituksettomaksi ja jäin miettimään, mihin tällainen ajattelu voi johtaa. Vuosi sitten Jokelassa ja nyt Kauhajoella sama ajattelu vietiin kammottavaan loppuun asti: oma ja muiden elämä oli täysin merkityksetön.
Julkisuudessa on pohdittu melko pinnallisia syitä tapahtuneisiin hirmutekoihin. Puhutaan mielenterveysongelmista, yksinäisyydestä, vihasta ja nettiväkivallan lisääntymisestä. Näillä tekijöillä on toki jotain merkitystä, mutta ampujat olivat ennen muuta saamansa opetuksen uhreja. On erikoista, että esimerkiksi Jokelan ampujan omaa selitystä teolleen ei osata lukea oikein. Hänen ajattelunsa perustui darwinistiseen luonnonvalinnan oppiin ja ateistiseen nietzscheläiseen tarkoituksettomuuden filosofiaan. Ampuja uskoi tieteen kaapuun puettuun materialistiseen (naturalistiseen) filosofiaan, jonka mukaan ihminen, hänen ajatuksensa ja kaikki muut ihmiset ovat vain aineen sattumanvaraisen liikkeen tulosta. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa, ei väärää, eikä ihmisarvoa. Aineen ulkopuolella ei ole mitään. Materialistisen filosofian pohjalta ei ole mitään järjellistä syytä arvostaa ihmistä. Nuorella ihmisellä on taipumus olla radikaali, eli mennä asioiden juurille ja toimia uskonsa mukaan. Onneksi kaikki eivät ole yhtä johdonmukaisia.
Naturalistinen tiede on kuin Troijan puuhevonen, jonka sisällä ajatteluumme salakuljetetaan materialistinen tarkoituksettomuuden filosofia. Onko väite liioiteltu? Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin, Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin kaltaiset uus-ateistit ovat jo pitkään tieteen arvovallalla uskotelleet meille tieteellisten havaintojen johtavan ateismiin. Dawkinsin kirja "Jumalharha" on ollut eräs luetuimpia teoksia viime vuosina eri puolilla maailmaa. Erkki Tuomioja viittasi siihen perustellessaan ateismiaan. Harvardin professori Richard Lewontinin mukaan "tiede on a priori (ennalta) sitoutunut materialismiin …ja tämä sitoutuminen on absoluuttista". Seuraavat sitaatit johtavilta tieteentekijöiltä osoittavat miten kokonaisvaltaisia väitteitä tieteen nimissä esitetään: "ihmiset ovat enemmän matojen kaltaisia kuin olimme kuvitelleet", "emme ole olennaisesti muuta kuin suuria kärpäsiä", "meillä on 99 % samat geenit hiirten kanssa", "olemme vain hiukan uudelleen muovailtuja simpansseja", "etiikka on illuusiota, jonka geenimme aiheuttavat" ja " lajimme … moraalikielineen on yhtä paljon sattuman tuotetta kuin mannerlaatat ja mutatoituneet virukset". Luonnontiede on tällä tavoin astunut omien rajojensa ulkopuolelle ja siirtynyt julistamaan naturalistista uskoa.
Onko tiede sitten lopullisesti haudannut Jumalan? Antaako tiede vastauksen kaikkein merkittävimpiin kysymyksiin kuten mikä on geneettisen kielen alkuperä, miten elävä solu syntyi tai mikä on moraalisen itsestään tietoisen ihmisen alkuperä? Vastaus on yksiselitteinen: ei anna. Emme edes tiedä miten yksi proteiinimolekyyli voisi syntyä sattuman ja luonnonvalinnan mekanismilla. Muutama vuosi sitten eräs maailman tunnetuimmista ateisteista professori Antony Flew kertoi luonnontieteellisten tutkimustulosten erityisesti biologian alalla saaneen hänet uskomaan kaiken takana olevaan suunnitelmaan ja elämän mielekkyyteen. Ehkäpä luonto ja sitä tutkiva tiede viittaakin perimmäiseen tarkoitukseen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden todellisen merkityksen löytämiseen. Näin uskoivat tieteen uranuurtajat kuten professori Tapio Puolimatka vierailija-palstalla (ESS 24.9.) kirjoitti."
Etelä-Suomen Sanomat ESS 5.10.2008
Matti Leisola
Bioprosessitekniikan professori
Teknillinen korkeakoulu
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!