Takaisin Haeckel-sivuille
Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE
Dinoglyyfit
- Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

SYMBIONTTI-lehti (Symbioosi ry)

Impaktitraktorit etiikkakynnöillä, Osa II

”Some shrink from the conclusion that the human species was not designed, has no purpose, and is the product of mere mechanical mechanisms

– but this seems to be the message of evolution”.

Douglas Futuyma, Science on Trial: The Case for Evolution, 1983, s. 12-13

 

”Natural selection can favor egotism, hedonism, cowardice instead of  bravery, cheating and exploitation.”

Banaanikärpästen herra Theodosius Dobzhansky. Ethics and Values in Biological and Cultural Evolution, Los Angeles Times, June 16, 1974, s. 6.

 

”Man is the result of a purposeless and natural process that did not have him in mind.”

George Gaylord Simpson, The Meaning of Evolution, revised edition New Haven: Yale University Press, 1967, p. 345.

 

”Ethics is an illusion, that our genes cause”.

Tieteenfilosofi Michael Ruse ja kohuttu sosiobiologi Edward Wilson. Evolution and Ethics, New Scientist 108 (1985) 50.

 

”Unbridled self-indulgence on the part of one generation without regard to a future one is the modus operandi of biological evolution and may be regarded as rational behavior”

W.H. Murdy, Anthropocentrism - A Modern Version, Science March 28, 1975, s. 1169-1172.

 

“We take the side of science in spite of the patent absurdity of some of its constructs…

in spite of the tolerance of the scientific community for unsubstantiated commitment to materialism…

we are forced by our a priori adherence to material causes to create an apparatus of investigation

and set of concepts that produce material explanations, no matter how counterintuitive,

no matter how mystifying to the uninitiated.

Moreover, that materialism is absolute, for we cannot allow a Divine Foot in the door.”

Richard Lewontin, viimeisiä Carl Saganin tekemiä haastatteluja,

The Demon-Haunted World -kirjasta. New York Review of Books, 9.1.1997 s. 31.

Biologiaa pidettiin pitkään passiivisena ja deskriptiivisenä tieteenä. Ei pidetä enää. Uudella vuosisadalla genetiikka on syrjäyttämässä fysiikan aktiivi-tieteen keulasta– eivätkä sanomalehdet unohda suitsuttaa uutta Genesistä. Dolly on isätön lammas, joten aiheessa lienee ainekset uutiseen. Akuutti linjanveto on tutkimussuunnan valinta alkion tai sikiön kantasolujen ja aikuisen kudosspesifisten kantasolujen välillä. Molemmissa on tapahtunut aivan viime vuosina suuria teknisiä läpimurtoja. Ovatko uudet tekniikat saattaneet lääketieteellisen traditiomme murrosvaiheeseen? Kehitysbiologia parantaisi luottamustaan pesemällä julkisesti likapyykkinsä, mitä nimityksiin ihmissikiön kidusaihioista jne. tulee. Oppikirjoissa 130 vuotta kierrätetyissä vertailevissa selkärankaissikiöiden kuvissa on kyse, paitsi klassisesta tiedevilpistä, myös symbolista todellisen eettisen keskustelun aloittamiselle.

 

Kaiken alkiokantasolujen lobbauksen jälkeen tulivat aikuisen iPS-solut eli iPC-solut (Induced Pluripotent Cells) ja tyhjensivät pajatson. 

Kantasolujen lupauksista

Vakava sairaus aiheuttaa usein pysyviä kudosvaurioita: Selkäydinvamma voi johtaa halvautumiseen; Sydäninfarktista aiheutuva hapenpuute voi vaurioittaa osaa sydänlihaksesta pysyvästi; Sokeritaudissa haiman insuliinia tuottavat solusaarekkeet tuhoutuvat; Parkinsonin taudissa ja muissa keskushermostosairauksissa vaurioituvat aivot. Ei ole vaikea arvata, että lääketieteessä on jo vuosikymmeniä haaveiltu hoitomenetelmästä, jossa sairaat solut voitaisiin korvata nuorilla, jakautumiskykyisillä reserveillä. Kantasoluista etsitäänkin apua sairaanhoidossa aina ikääntymisen ehkäisyyn tai korjaamiseen saakka. Aiheessa on kuitenkin kaksi pulmaa: tekninen ja eettinen.

 

Uuden biotekniikan etiikan pohdinnoissa asetetaan toisinaan vaihtoehtoisiksi ihmisalkioiden vapaa käyttö ja yliampuva ihmisen kloonaus. Itselleni tulee mieleen assosiaatio Yhdysvaltain lautamieskäytännöstä opitusta juristinkikasta, jossa juryn pulliaiset johdatellaan valitsemaan äärimmäiseen vaihtoehtoon rinnastaen. Todellinen eettinen linjanveto nykyvaiheessa on tutkimussuunnan valinta alkion tai sikiön kantasolujen ja aikuisen kudosspesifisten kantasolujen välillä. Myös jälkimmäiseen tapaukseen liittyy teknisiä läpimurtoja sekä lupauksia. Kloonauskysymys on asia erikseen, nyt on kyse ihmiskokeiden pelosta.

 

Kantasolut ovat soluja, jotka ovat säilyttäneet kykynsä lisääntyä ja erikoistua. Toti-, pluri-, multipotentti ja progenitori: ala etenee niin nopeasti, että nimityksetkin vanhenevat tuon tuosta. vielä jokin vuosi sitten vakiintunut käsitys oli, ettei ihmiselle synny lisää aivosoluja, vaan syntymähetkellä olevien aivosolujen määrä vain hupenee iän myötä. Varmaa on ainoastaan se, että vanha käsitys oli väärä. Sama pätee myös lihaksiin. Muutama vuosi sitten kukaan ei ollut vielä nähnyt kantasolua. Nyt keskustellaan jo niiden pintamarkkereiden luotettavuudesta.

 

Uusista tuloksista päätelleen kantasoluja on useimmissa elimistön kudoksissa ja elimissä mahdollisesti jopa niissä kaikissa. Niitä on löydetty mm. hermostosta, aivoista, luuytimestä, lihaksista, rustoista, luustosta, ihosta ja sisäelimistä. Nykyisen arvion mukaan noin tuhatta tavallista solua kohti on elimistössä keskimäärin yksi kantasolu. (Luku riippuu suuresti kudoksesta.) Kantasolun jakaantuessa syntyy yleensä yksi erikoistunut solu ja yksi kantasolu.

Tämä lääketieteen haara on erittäin kiinnostava ja etenee nopeasti, joskin näiden menetelmien hallinta laahaa pahasti jäljessä ihmisalkioiden ja sikiöiden vastaavasta. ESC-tutkimuksen (embryonic stem cells) etumatka johtunee pitkälti koeputkihedelmöityksen 20-vuotisesta käytännöstä. Tulokset APC-puolella (adult progenitor cells) ovat tulleet yllättäen - ja ala kaipaisi nyt kipeästi tutkimusresursseja!

 

Aikuisen kantasolujen käytössä akuutein tutkimuskohde ovat edelleen kantasolujen rutiininomaiset eristämistekniikat. Tämän ohella aikuisen kantasolut tulisi saada jakaantumaan, kehittymään hallitulla tavalla ja erikoistumaan tietyiksi solutyypeiksi. Kaiken kaikkiaan ihmisen luuydinsiirroista on jo varsin mittava kliininen kokemus mm.veri- ja joidenkin syöpätautien hoidossa. Hematopoeettisista kantasoluista puhuttaessa tulisi muistaa että kyse on erikoislaatuisesta tilanteesta aikuisen (tai lapsen) kehossa. Vastaava tilanne on ihon solujen ja suolen pintaepiteelin kohdalla: muissa solutyypeissa ei ole löydetty näin niin mittavaa uudistumiskykyä ilman erityisiä viljelytekniikoita.

APC-puolellakin puhutaan kuitenkin jo in vivo –malleista ja terapiastakin mm. diabeteksen, aivovaurioiden, Alzheimerin ja Parkinsonin taudin ja silmäsairauksien hoidossa sekä ihosiirteiden ja sydänkudoksen kohdalla.

Tsygootista eli hedelmöittyneestä munasolusta saavat alkunsa elimistön kaikki noin 250 erilaista solutyyppiä ja 100 biljoonaa solua. On huomionarvoista, että ihmisalkion ensimmäisinä viikkoina tsygootin ulkonainen koko ei kasva solunjakautumisissa. (Ekonominen kysymys ei siis ole niinkään siitä, oliko ensin muna vai kana, vaan siitä, miksi kana munii ylipäänsä?) Paitsi linnuilla ja sammakkoeläimillä, myös muillakin eläimillä Carl Ernst von Baerin löytämä munasolu on kehon suurikokoisin yksittäinen solu. Tämä pitää paikkansa myös ihmiskehossa.

 

Cyborg-visioissa ihmisen hoitaminen olisi jonakin päivänä samanlainen manööveri, kuin auton pakosarjan uusiminen tai sytytystulppien vaihtaminen. Silloin uusia soluja annettaisiin ruiskeena sydämeen, haimaan, selkäytimeen jne. (Niin ja tietenkin luurankolihaksiin – käyttäähän osa kehonrakentajista urbaanin legendan mukaan nykyäänkin harjoituskiertonsa kalleimmassa vaiheessa 1000 euroa päivässä hormoheihin Suomessa.) Palovammapotilas saisi ihosiirteen siis räätälintyönä kahdella tapaa.

 

Ihon haavautuessa ihosolut alkavat välittömästi jakautua ja haava umpeutuu parissa päivässä. Samaan tapaan korjaantuvat kudosvauriot myös luunmurtumassa. Nykyään tiedämme, että ihminen toipuu jopa maksalohkon poistosta, koska maksa on uusiutumiskykyinen. Luuydin on kehon tunnetuin reservi tai elämän lähde. Joka päivä luuytimessä muodostuu miljardeja puna- ja valkosoluja sekä verihiutaleita.

 

Nyrkkisääntö on, että mitä pidemmälle erikoistuneita solut ovat, sitä heikommin ne kykenevät jakaantumaan. Tavallisten maksa-, veri-, hermo-, rusto-, lihas-, ja sydänsolujen ei uskota tähän pystyvän. Niiden sijaan tästä huolehtivat kantasoluiksi erikoistuneet solut. Nekään eivät silti toimi alinomaa, vaan jakaantuvat vasta ärsykkeistä tarpeen vaatiessa. - Ärsykkeistä, jotka toistaiseksi tunnetaan lähinnä kvalitatiivisesti, jos sitenkään. Kantasolujen jakaantumisen saavat aikaan mm. kudoksen vaurioituessa erittyvät välittäjäaineet. Jakautumista voivat ohjailla myös hormonit - kuten on punasolujen ja erytropoetiinin (EPO:n) kohdalla tullut kansallisesti surullisenkuuluisaksi.

Kloonaus-hypen etiikkaa ei tulisi sekoittaa dilemmaan ihmisen hedelmöityksestä tutkimuskäyttöön tai pelkoon ihmisorganismin käytöstä tutkimusmallina. Kloonaus/kopiointi -sarasta opimme kuitenkin sen, että jopa muiden kuin kantasolulinjoja edustavien aikuisen kehon somaattisten solujen muuntumiskapasiteetti on yllättänyt liki kaikki tutkijat. Kuuluisan Dolly-lampaan kloonauksessa käytettiin aikuisen maitorauhasen soluja, mikä on häkellyttävää. Kiinnostava tutkimuskohde onkin solujen de-differentaatio.

Yksilön erikoistuneissakin soluissa haiman beetasoluista alzheimerpotilaan neuroneihin taika on siinä, että niissä on täsmälleen sama geneettinen ohjelma. Minusta tätä tosiasiaa kansantajuisissa kirjoituksissa kantasoluaiheessa harvoin alleviivataan – vaikka se on koko aiheen tekninen ydin.

Tietojenkäsittelytieteessä tunnetaan analoginen kysymyksenasettelu nimeltä von Neumannin pullonkaula. Tätä metaforaa käyttääksemme aktuellin informaation suhteellisen hidas löytäminen emolevyltä on verrattavissa aktuellin informaation löytämiseen tumasta. (Viime aikoinahan on alettu käyttämään sanontaa DNA:n ohella toisesta, histonikoodista. Eukaryoottien histonien asetylaatio, metylaatio, fosforylaatio ja ubikinaatio ovat hyvin konservoituneita ja näyttävät säätelevän transkriptiofaktorien yms. pääsyä geeneille. Histoneilla on sekvenssikonservaation ennätys. Fylogeneettisen korostuksen sumussa saattaa unohtua, että tälle on funktionaaliset syyt. Toinen konservaatioennätyksen haltija aktiini taas on eräänlainen standardi proteiini ja mRNA -interaktioissa.)

Ihmisalkujen kantasolut ovat totipotentiaalisen mukautuvia - mutta juuri siinä piilee uhka: ne voivat olla liian epästabiilit ja johtaa syöpiin. On valitettavaa, että vieraan yksilön kantasolukäytännön popularisoinnissa jätetään usein mainitsematta syöpäriski. Lupauksia maalailtaessa ei pitäisi unohtaa myöskään uhkakuvia. Syövässä kolikon kääntöpuoli on juuri siinä, että ihminen on konteksti: erilaistuneet solut eivät saa riistäytyä naapurisolujensa kontrollista.

Toisaalta on pelätty, että viljelytekniikoissa kysyntä ylittää tarjonnan ja tukisolukoissa on painetta hilata tuhoutuvien ihmisalkujen ikää sentimentaalisen pintajännityksen rikkoontumisen jälkeen ja käytäntöjen muodostuessa yhä vanhempaan yksilöön päin.

Alkiovaihtoehdossakaan potilaisiin ei ole tarkoitus siirtää erilaistumattomia vain erilaistuneita soluja, mutta olemmeko varmoja, että tämä vapaan jakautumisen kontrolli ylettyy teknokratiamme viimeisiin huutoihin? Aikuisen soluilla on erikoistumishistoria. Uhkana on, että elinsiirroissa päästään ojasta allikkoon hylkimisreaktioiden suhteen. Eräs suurimmista paradigmanvaihdoksista kehitysbiologiassa on ollut erikoistumisen inhibition merkityksen nousu induktion kustannuksella.

Volyymiä eettinen dilemma saa  pelottavimmasta uhkakuvasta, jossa ainoaksi tekniseksi vaihtoehdoksi jäisi operointi liki henkilökohtaisilla kantasolukirjastoilla. (Nykyään puhutaan Pohjoismaisesta, noin 10 000 solulinjan kantasolupankista.) Muistettakoon, että kloonauksen suhteen kädellisten kohdalla menetelmät ovat osoittautuneet lampaita ja hiiriä vaikeammiksi.

Syntyvän lapsen istukka- tai napaveren pakastamistekniikat olisi suuri edistysaskel eettisesti vakaalla linjalla. Jopa vainajien aivoista on onnistuttu eristämään ja viljelemään aivospesifisiä kantasoluja. (En ymmärrä, miksei oma elinluovutuskorttini ole kuin pahvilappu lompakossa. Sähköisillä tietokannoilla olisi kiire – onhan omalla pääkopallanikin hankittu mm. magnan yo-paperit.) APC-puolella etenkin rutiini monistaminen soluviljelyn avulla on vasta vähitellen alkanut onnistua.

Päivän sana on ”multipotent adult progenitor cell” - MAPC. MAPC:n etu ESC:hen nähden voisi olla se, että sikiösolujen injektointi on joissakin tutkimuksissa johtanut kasvaimiin jopa viidesosassa eläimiä. Hylkimisreaktion suhteen oman elimistön kantasolut ovat varma valinta, vieraat solut hankalampia. Äkillisissä tapauksissa kuten liikenneonnettomuuksissa ainoaksi vaihtoehdoksi voisi jäädä solulinjojen esikasvatus vahinkojen varalle. Alituinen ongelma on kuitenkin patentointi. Kaikkivoipaisten aikuissolujen MAPC-puolella tulokset eivät ole patentoinnin ohella läpäisseet vielä lainkaan peer review:tä tiedelehtiin.

Ihmisalkujen tutkimuskäytännössä on pyritty vetämään hyväksyttävän etiikan rajaa hedelmöityksestä gastrulaatioon, jota ennen tsygootista saattaa kehittyä vielä moniraskaus (kaksoset). Tavallaan tämä nk. individualiteetin raja on kuitenkin absurdi: joidenkin laskuopin koulukuntien mukaan tällaisessa tapauksessa terminoituu vieläkin useamman yksilön kehitys. Jollakin on se pessimistinen pelko, että käytännössä rajan häivyttäminen hedelmöityksestä johtaa veteen piirrettyihin viivoihin.

On toki muistettava, että 20-60% raskauksista päättyy nykyään spontaaniinkin keskeytymiseen ja että hedelmättömyys on kasvussa. (Seikka, minkä jotkut katsovat tukevan nk. rappeutumisteoriaa ja resessiviteettiä mutaatiopuskurina. Muinaisiin sisarusavioliittoihin liittyviä myyttejä esiintyi useammassakin kulttuurissa.)
 

Pragmatistille keinoja, opportunistille tilaisuuksia

Edellisissä lääketieteen kiistoissa korkeamman etiikan slogan on kuulunut: ”rakasta, kärsi ja unhoita”. Vaikka yksilö unohtaisi, niin ympäristö kuitenkin muistaa. Ihmisalkioiden kantasolututkimuksen kannattajat ovat vähätelleet eettisiä vastalauseita monesti aborttien ja koeputkihedelmöitysten lukumääriin viitaten. Kauniista puheista huolimatta luonnontieteissä vedotaan etiikan puntarina siis yhteiskunnan käytäntöihin. Käytäntöihin, jotka nekin otettiin käyttöön kiistan alla.

Vetoaminen in vitro –hedelmöityksestä ylijääneiden alkioiden satojen tuhansien kappaleiden lukumäärään tai abortteihin on pragmaattisuudessaan tietenkin vastaansanomaton. Historiaa auttavastikin tuntevalle käytäntöön vetoaminen ei kuitenkaan ole mikään eettinen argumentti. Eikö käytännöillä perustellussa yhteiskunnassa ole korttitalon vaara?

”Jos me emme mene eteenpäin, joku muu kyllä menee”, sanotaan. Näin varmasti onkin asian laita. Kyse on vain liikkeen suunnasta: kenelläkään ei liene kiire puskemaan päätänsä Suomen mäntyyn. Jos kudoskasvannaisissa pullonkaulana ovat lukumäärät ja numerot, tullee alkion ja sikiöiden kantasolujen todellinen suurvalta joka tapauksessa olemaan tiukkaan syntyvyyssäännöstelyyn tottunut Kiina. Länsimaiden markkinarako olisi tällöin nimenomaan vaativimmissa tekniikoissa. Siis aikuisen kudosspesifisten kantasolujen eristämisessä, viljelyssä ja multipotentiaalisuuden reseptori- ja hormonitason tutkimuksessa. Teknisen kilpailun ohella nyt mitataan myös länsimaisen perinnön saldoa.

Kemiassa Le Chatelier'n periaate sanoo, että ulkoinen muutos reaktiossa johtaa tasapainon siirtymisen siihen suuntaan, jossa ko. ulkoinen vaikutus pienenee. Biokemiassa ilmiö alleviivautuu pullonkaula-säätelyn vuoksi – ei väliä, miten monta välivaihetta ihmisaluista metaforan reaktioyhtälön loppupäähän ja gaussianin huippuyksilöihin on.

Popularisoitu mielikuva ihmisalkioiden kantasolututkimuksen välttämättömyydestä on suuri myytti, koska vaihtoehtokin on olemassa. Debet ja kredit: kyllä ESC-puolellakin silti voitaisiin tehdä paljon hyvää. Kysymys kuuluu: kattavatko terapeuttiset tulokset mahdollisten epäsuorien yhteiskunnallisten vaikutusten hinnan?
 

Haeckel is dead – long live Haeckel!

Elämmekö lääketieteellisen traditiomme murrosvaiheessa? Olemmeko siirtymässä – tai siirtyneet jo – virallisten ihmiskokeiden aikakauteen?

Logiikan perusteisiin kuuluu sääntö, jonka mukaan premissien virhe johtaa kaikkien tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan kulkeneen päättelyn johtopäätösten virheellisyyteen. Mikäli yliopiston sisällä ei vallitse avoimen keskustelun, vaan pärstäkertointen, suosittelupiirien, pätkärahoituksen ja pelon ilmapiiri, voi tieteellinen oligarkia periaatteessa kytkeä älyllisen automaattiohjauksen päälle koko lentokoneelle. Biotieteilijöinä meihin katsotaan entisten arvojen huutokaupassa niin poikkitieteellisesti, että vastuu vaatisi tinkimätöntä rehellisyyttä. Haeckel & Baer: The Importance of Being E(a)rn(e)st. Me annamme premissit, joista muiden päättely vasta alkaa.

Jos julkaisukiireessä tutkimuskohteeseen ei ehditä ottamaan etäisyyttä, niin helikopteriperspektiivi voidaan menettää. Syvyysnäkö aiheeseen vaatisi vähintään kahta näkökulmaa ja korreloisi silmien välimatkaan. Siksi maallikoille ja meille hovinarreillekin tulisi antaa puheenvuoro.

Artikkelini 1. osassa käsittelin “yksilönkehitys pikakelaa lajienkehitystä” –oppia sekä siihen kiinteästi liittyvää vertailevien selkärankaissikiöiden kuvasarjaa. Kyseessä on klassillinen tiedevilppi, jota on kierrätetty oppikirjoissa 130 vuotta sen jälkeen, kun se jo vilpilliseksi tiedettiin. Ei ole ihme, jos biotieteen laitoksen luennoilla tekemissäni gallupeissa opiskelijat eivät osaa kuvien aitoutta epäillä, eivätkä tiedä, onko tämä oppi tieteellisesti validi vaiko ei. Vaikea tuosta on opiskelijoitakaan syyttää.

Embryologia selviytyi kyllä itsensäkorjaavuuden kriteeristä: lineaarisen biogeneesin laki hylättiin alalla oikeastaan jo 1920-luvulla. Rekapitulaatiota kuitenkin lainattiin aivan poikkitieteellisesti ja siitä on osoitettavissa paitsi korrelaatio, myös kausaliteetti eugeniikan rodunjalostukseen ja USA:n joukkosterilisaatioihin. Tänään vaikuttaa siltä, että monet kehitysbiologit ottavat vaikutteita oppikirjoissa niin laajalti kierrätetyistä kuvista ja ympyrä on ikään kuin sulkeutunut. Popularisaation jalkoihin on jäänyt sivuseikka nimeltä totuusarvo.

Kehitysbiologia ei suoriutunut velvollisuudestaan oppinsa depopularisoimisesta, vaikka kyse oli ihmisarvon kulminaatiopisteestä. Esimerkiksi Sigmund Freud oli peruskoulutukseltaan biologi. Kuka tietää, että panseksualistinen Freud oli luonnontieteellisena pohjana psykoanalyysilleen, paitsi rekapitulationisti, myös lamarkismiin taipuvainen? Jopa Carl Jungin ja kasvatustieteilijä Jean Piaget’n pohjasävy oli rekapitulaatio. Piaget oli itse asiassa paleontologi – mutta pikakelausoppi dominoi sielläkin.  Absurdeinta on, että jopa tabula rasa (tyhjä taulu) –koulukunta omaksui curriculumeihinsa rekapitulaatio-opin. On turha naureskella Neuvostoliiton lysenkolaista superevoluutiokäsitystä nälänhätineen ja teloitettuine tutkijoineen. Luurangot ovat länsimaiden kaapeissa edelleen.

Freud-ilmiön lauhdevesinä 1900-luvulla koettiin maailmanhistoriassa vertaansa vailla oleva seksuaalinen vallankumous. Millainen on tämä vapaa ja parempi maailma? Yksittäisen patogeenin kohdalla tutkimuksen volyymi ja uhka ei ole koskaan ennen ollut niin punaisella kuin yhden nimeltä mainitsemattoman ja – auta armias jos sanon ex-nimen - nimenvaihdoksenkin kokeneen viruksen kohdalla. Jos iso vahinko tapahtuu ja asiaan liittyy laajan yleisön eettinen vastuu, niin demografinen ja tilastollinen tieto lääkäriliiton yleisvaarallisen tartuntataudin statuksen tms. toiveineen on jokseenkin sivuseikka jopa täällä kaikkien virastojen luvatussa maassa, jossa asuvat maailman ainoat sotakorvausten loppuunmaksajat ja EU-direktiivien noudattajat. Voi vain kuvitella, mikä on ollut attenuaation aste Venäjällä tai pahimmin kärsivässä Afrikassa.

Minusta zeitgeistimme suurimman luokan biologisia töppäyksiä piilaa paitsi ahneus, myös talonpoikaisjärjen puute. Teollisuusmaissa kielletty DDT markkinoitiin kehitysmaihin, tietenkin. Olemme kuitenkin itsekin oppineet esimerkiksi prioneista nyt kertauksen kautta, ettei kasvissyöjille ehkä kannata syöttää liharehua - etenkään lajitovereita. Englannissa jatkettiin virus-kokoisten steriilifiltterien käyttämistä, vaikka yksittäisestä proteiinista taudinaiheuttajana oli jo käytettävissä tieteellistä tietoa. Vastuuntunnosta kertoo jotakin se, että hullun lehmän sekä suu- ja sorkkatautien jälkeen juuri Iso-Britanniassa tehtiin pioneerityönä päätös ihmishedelmöityksen sallimisesta tutkimuskäyttöön.

Vaikka ajankohtaisista kokeista eivät kaikki vielä tahtoisikaan käyttää ihmiskokeiden nimeä, joutuu pessimisti kysymään: jos lääketiede nyt löytäisi todellisen rahasammon, millä eettisellä selkärangalla tiedeyhteisö kykenisi jatkossa kohtaamaan uudelle apajalle pääsevät globalisaation markkinavoimat? Ei kuulostaisi kovin biologiselta maailmankuvalta, jos lapset tulisivat apteekin hyllyltä: silloin kun halutaan, sellaisina kuin halutaan.

Muistettakoon kenkäkauppojen röntgeninkäytön sekä talidomidin tapaukset, ja yleisen tieteenymmärryksen tulos jonka mukaan valkoinen, hyvin koulutettu mies on systemaattisesti kylmäpäisin teknokraatti, olkoon kyse sitten tupakanpoltosta tai ydinvoimasta, kun pelimiehen otteita verrataan tietoon riskeistä (1).
 

Kasvien biotekniikasta

Kuluttajajärjestöjen toiminta on ollut Euroopassa hyvin järjestäytynyttä. Suomessa lienee ollut myös sosiaalisesti hyväksytympää marssia Koijärven ja Talaskankaan kuin ihmiselämän puolesta (nk. pro life -liike).

EU:n ja USA:n välillä onkin ollut aistittavissa asenne-ero, mitä tulee huolenaiheeseen lääketieteellisen biotekniikan sekä kasvibiotekniikan välillä. Vertailun vuoksi muistettakoon, että reilun viiden vuoden jälkeen USA:n tuotannosta geneettisesti muokatun maissin osuus on 25 %, soijan 70% ja puuvillan 70 % , siinä missä EU:ssa joistakin luvista huolimatta viljelyennätys lienee 18 000 hehtaarin luokkaa (2).

USA:ssa, Argentiinassa, Kanadassa tai Kiinassa on syöty siis täysin tyytyväisenä “geeniruokaa” jo muutama vuosi – joskaan väki ei ole yleensä tiennyt sellaista syövänsä, mikä juuri on herättänyt epäluottamusta. Tänä aikana siirtogeenillä elintarvikkeilla ei ole havaittu haitallisia sivuvaikutuksia, ainakaan julkaisemiseen saakka. (Kuluttajajärjestöt tosin kiistävät tämän väitteen. Monarkkiperhosten ja maapähkinöiden esimerkit eivät kuitenkaan kestä kovin pitkälle tarkastelussa.)

Toisaalta esimerkiksi koristekasvien mutaatiojalostuksessa kasveja säteilytetään tai kaasutetaan kaukoristeytysten ohella. Tähän nähden siirtogeenisistä kasveista voi käyttää hyvässä turvallisuusjärjestelmässä nimitystä täsmäjalostus. EU:ssa on ollut liikkeellä aiheetonta hysteriaa, joskin kyynikot toisaalta sanovat että kilpailulla on taipumus vedättää tutkimustuloksiakin.

Critical Genetics Project:n johtaja, geneetikko Barry Commoner kiteyttää esseessään (www.mindfully.org/GE/GE4/DNA-Myth-CommonerFeb02.htm) väitteensä siihen, että “central dogma” (DNA makes RNA makes protein) on pitänyt yllä epävarmaa mielikuvaa siirretyistä geeneistä itsenäisinä otuksina ilman kontekstia.  Jollekin saattaa tulla yllätyksenä, että valkosolujemme somaattisen “exon-shufflingin” kaltaiselle mekanismilla banaanikärpäsen ennätys on 38 016 sekvenssivarianttia yhdestä geenistä. Eräästä nisäkkäiden sisäkorvan proteiinista on 576 sekvenssivarianttia. On arveltu, että ainakin puolesta omia geenejämme tehdään pari muotoa liki 60 alayksikköä sisältävällä spliseosomilla. Muita hakusanoja ovat kaperoni, mRNA:n lokalisaatio transloimattoman 3’-pään avulla, posttranslationaarinen modifikaatio sekä geeniekspression kompensaatio.

Ainakin leviämisen suhteen jää luonnonvalinnan ratkaistavaksi, onko tämä huoli pelkkä kuriositeetti. Toisaalta viljelijöiden oma siementenvälitys varmasti levittää uusia lajikkeita. On ironista, että Richard Milnerin Encyclopedia of Evolution –kirjan mukaan Francis Crick ei tiennyt käsitettä lanseeratessaan, että “dogmi” tarkoittaa todistamista kaipaamatonta opinkappaletta…

Siirtogeenisellä kasvibiotekniikalla voidaan tiettävästi vähentää rikkaruoho- ja tuholaismyrkkyjen käyttöä; jalostaa funktionaalisia elintarvikkeita vitamiineihin, hivenaiheisiin jne. liittyen; sitoa maahan typpeä ilman väkilannoitteita; torjua kasviviruksia jne. Nälkää sillä ei kuitenkaan maailmasta poistettaisi. Siihen olisi ollut tiedossa keinot jo pitkään.

GMO-ennätyksiä tarkasteltaessa on muistettava seuraavaa: Maailmassa arvioitiin olevan 80 000 syötäväksi kelpaavaa kasvilajia 1970-luvulla. Niistä 3000 on käytetty joskus ihmisravinnoksi, 150 suuressa mittakaavassa. Alle 20 lajia tuottaa 90 % maailman ravinnosta. Vehnä, riisi, maissi ja peruna tuottavat enemmän ravintoa kuin 26 seuraavaksi yleisintä lajia yhdessä.
 

Lopulliset hyvästit Hippokrateelle?

Jos siis ollaan eutanasia- ja vammaiskeskustelusta totuttuun tapaan lääketieteessä pragmatisteja, niin puhutaan sitten asiat halki. Jos sattumaan pohjautuva, amoraalinen maailmankuva pääsee kaikin käytännön johtopäätöksin kadulle saakka, niin mikäköhän sen vaikutus maailmankatsomukselliseen huumausaineiden käyttöön olisi? Miten kadulle saakka viety juhlinta ja sikiökuvien kaltainen liioittelu ihmisen eläimellisyydellä tai materialismilla sopisi arktisen rahvaan melankoliseen mentaliteettiin itsetuhon ajatuksissa? Kansantaloudelliset ja tilastolliset näkökohdat ovat brutaaleja niin ojassa kuin allikossakin.

Kuka tietää, että Hippokrates seurueineen kuului omana aikanaan pieneen vähemmistöön? Suuri yleisö oli välinpitämätön sille, että lääkärien apuun turvauduttiin sivistyneessä hellenismissä useasti myrkytystarpeissa.

Pinnalliset vastaukset riittävät vain niin kauan kuin pysyy pinnalla. Heikkona hetkenään saattaa johdonmukainen eläinyksilö tulla kysyneeksi: säilytetäänkö tyhjiä maitotölkkejäkään jääkaapissa? Pahimmissa skenaarioissa Hippokrateen sikiötäkin suojanneelle perinnölle saataisiin tilalle vain yksi valkoisen miehen taakka lisää ja huolestuttavimmaksi ilmiöksi tulisi Virtasten johdonmukainen ajattelu.

Perustutkimuksen tulosvastuu ja elitistinen huippuyksikkökäytäntö tuottaa - ainakin lyhyellä aikajänteellä ja toivottavasti ei perusopetuksen kustannuksella - korkealaatuisempaa tiedettä. Sen ohella se kuitenkin jalostaa lieveilmiönä myös röyhkeyttä. Nobeleita jaetaan määritelmän mukaan ihmisille, jotka ovat ”tehneet suurimmat palvelukset ihmiskunnalle”. Pidemmällä aikajänteellä nobel ja noble eivät kuitenkaan välttämättä käy yksiin. Entäpä jos opettelisimme asennoitumaan omaan kuolemaamme vähemmän neuroottisesti? Evoluutiossa kun kuoleman piti olla niin luonnollinen asia.

Nimihirviöksi syytetyn pro life –liikkeen huoli on sivuutettu pitkälti siihen vedoten, ettei varhaisessa kehitysvaiheessa oleva solurypäs ole vielä ihminen. Kysymys kuuluu: milloin tämä taika sitten tapahtuu? Missä vaiheessa yksilönkehitystä “sielun” (tai “hengen” jos kolminaisuuteen uskoo) saa koeputkeen?

1800-luvulle saakka yksilönkehitystä pidettiin eräänlaisena siemenessä jo täysin kehittyneen yksilön esiinkaivamisena. Evoluution etymologia on latinan evolvere-sanassa, joka merkitsi (kirjakäärön) avaamista tai kapaloitteen aukikäärimistä kreikan muista yhteyksistä tutun apokalypsiksen tapaan.

Rekapitulaation romantiikkaa kidusaihioineen, räpylöineen, ruskuaispusseineen, häntineen ja turkkeineen saattoi ymmärtää vielä 150 vuotta sitten tästä käsin. Nykyään tämän semantiikan viljeleminen funktionaalisen tiedon valossa on kuitenkin sitä itseänsä. Ihminen ei kehity ihmiseksi, vaan ihmisenä. Ihmisenä oleminen ei ole ilmiö, joka olisi yksilönkehityksen seuraus, vaan todellisuus, joka on hänen yksilönkehityksensä edellytys.

Henkilökohtaisesti olen epistemologinen (kontra ontologinen) relativisti. Tutkijana ainakin tiedostan sen, ettei minun pitäisi lyödä mielipiteitäni yksityiskohdissa lukkoon ja että minun pitäisi olla useammin väärässä. Tämän sanottuani: Informaation näkökulma ihmiselämän kvaliteettipuoleen pitäisi kaiken järjen mukaan olla ohjelmoinnin aikakaudella popularisoitavissa. Identtisillä kaksosilla on samat geenit - mutta eri sormenjäljet ja elämän valinnat. Ei tämä tosiasia johda fatalismiin. Laiminlyönnin korjauksen voisi aloittaa kukosta ja kananmunan keittämisestä.

Muistettakoon ruskuaispussista löydetyn opin rakkaana vaalitun muiston ohella myös se, että aika on tuominnut spontaanin alkusynnyn vasta suhteellisen hiljattain. Kun eräs toinen katsantokanta väitti elämän vaativan aina siemenen ja informaation lähteen, oli jälkimmäinen laajalle levinnyt selitys ainakin kuorieläinten, koiden, punkkien, paarmojen, kirppujen, täiden, mehiläisten, sammakkojen, skorpionien ja hiirten kohdalla. (Toki myös moni teologi hyväksyi tämän ”tieteellisen” maailmankuvan kreikkalaisen Ptolemaioksen geosentrisyyden tavoin.)

Redi, Spallanzani ja Pasteur osoittivat vasta vuodesta 1668 alkaen kiistatta jatkuvan alkusynnyn mahdottomuuden. Sen viimeisenä pesäkkeenä oli juuri löytynyt mikroskooppinen maailma, kunnes Pasteur tyrmäsi teorian tälläkin saralla 1850-luvulla. Pasteurin havainnot vain jäivät Gregorn-on-16 000Mendelin tavoin Lajien Synnyn äänekkäästi vastaanottaneen yleisön jaloissa enemmän piippuhylly-tiedoksi. (Seuraavan kerran kun kuulet jonkun syyttävän Mendeliä tulostensa väärentämisestä, niin pudistele päätäsi, 3. )

Aldous Huxleyn ajoista lähtien biotieteellistä yhteisöä on verhonnut paradigmasumu, jota on ollut vaikea koskettaa kuin satiirin keinoin (Uljas, uusi maailma, 1932). Aldous ymmärsi ”Darwinin bulldogiksi” kutsutun isoisänsä Thomas Henry Huxleyn olleen epätoivoisen vakavissaan sanoessaan moraalia luonnonvastaiseksi ilmiöksi – mutta veti tästä vain toisen johtopäätöksen kuin veljensä Julian. Minusta Aldousin arvio isoisästä oli itse asiassa osuvampi: TH Huxley oli Darwinin tavoin filantrooppinen luonne ja huolissaan oppinsa seurauksista. Angst ja ahdistus tuli siitä, että ihmisarvon perusteissa puuttui.

Orwellin 1984 -kirjan ”objektiiviset asiantuntijat” ovat vähentyvissä määrin utopiaa, vaikka ajankohta ylittyikin Eppujen hittikappaleen (“vuosi –85”) mukaisesti. Ihmistuman hybridit apinoiden tai sikojen ”onttojen” munasolujen kanssa ovat olleet tosiasia ammattilaisten pohdinnoissa heti kun jollakin opportunistilla on ollut niihin tekniset valmiudet.

Muistettakoon, että meille on maalailtu varoituksia aiheeseen liittyvistä ylilyönneistä jo vuosisadat sitten. Kirjassaan Paradise LostJohn Milton visioi kaikenkuluttavan hybriksen rakentamasta paremmasta maailmasta josta tulikin jotakin muuta: “Where all life dies, death lives, and nature breeds; Perverse, all monstrous, all prodigious things; Abominable, inutterable, and worse; Then Fables yet have feign'd, or fear conceiv'd, gorgon’s and hydra’s and chimera’s dire.”

Minusta parhaan yhteenvedon Ernst Haeckelin tähdittämästä eugeniikan kulta-ajasta tarjoaa tieteenfilosofian kauhukakaraksi ryhtynyt entinen Wermachtin majuri, itärintaman vankileireiltä selvinnyt Paul Feyerabend. Hän osoitti sormellaan pseudotiedettä ja varoitti: ”Valtion ja kirkon ero tulee saattaa loppuun erottelemalla toisistaan valtio ja tiede – nuorin, agressiivisin ja dogmaattisin uskonnollinen instituutio” (4). Jospa uudet sukupolvet unohtavat tieteen harharetket yhtä nopeasti kuin itse sodatkin? Mitä tahansa edessä onkin, on sillä yhä paremmat edellytykset maailmanlaajuisuuteen.

Onko ihminen enää vain etymologisesti ihme? Itse pelkään, että on vain ajan kysymys milloin kvaliteettipuolesta siirrytään kvantitatiiviseen käytännössäkin - elinkaaren kummassakin päässä. James D. Watson tunnetaan ehdotuksestaan, jonka mukaan lapsi julistettaisiin eläväksi vasta kolme päivää syntymänsä jälkeen vanhempien valinnanvapauden vuoksi (5). Hänen aisaparinsa Francis Crick on sanonut: "Mitään vastasyntynyttä ei saisi julistaa ihmiseksi ennen kuin se on läpikäynyt tietyt geneettiset testit, ja jos testin tulos on epätyydyttävä, sen pitäisi menettää elinkelpoisuutensa" (6).

Etologien myydyimmät kirjat (Richard Dawkins, Desmond Morris) ovat kuin ristiretkellä altruismin todellisuutta vastaan. Agapee – pyyteetön, toimintana ilmenevä ja itsensä uhraava rakkaus – on kuitenkin luomisen näkökulmasta kaiken motiivi ja singulariteetti 180 astetta poispäin ”peitetystä itsekkyydestä”.

Eikö humanismin ihmisarvo ole erääntynyttä lainaa juutalaiskristillisyyden kirjallisesta kaanonista? (Kontra kirkkohistoriasta.) Miten käy hedelmille, jos puun juuret katkaistaan lopullisesti? Ihmisoikeudet eivät voi olla ihmisarvon syy, vaan korkeintaan seuraus.

Primum non nocere. primum nil nocere. First, do no harm". Hippocratic Oath.

Haaste keskusteluun
Debatit eivät ole muodissa. Joskus “väittely” oli kuitenkin rehellisen tieteen edellytys – eikä ollut tohtoria ilman sitä. Martti Luther ei ole mikään idolini, mutta hänen vastaväittäjänsä saapui ko. tilaisuuteen parinkymmenen nuijin aseistautuneen ylioppilaan turvin. Tilaisuuteen joka kesti 3 kuukautta.

Debateilla voisi innostaa biotieteidenkin alalle opiskelijoita, kunhan asiat vain riitelisivät ihmisten sijaan. Jos tieteen popularisointi ei Suomessa pärjää urheilulle, niin voiko siitä syyttää muita kuin itseämme? Mikäli tiedeyhteisö olisi aktiivisempi ja uskaltaisi puhdistaa ilmaa väittelyllä kriittisistä pisteistä, kerääntyisi huomiota varmasti yleisempiinkin asioihin.

Minusta evoluutioromantiikka on tehnyt hallaa biotieteen itsekritiikille. Suurta ammattiyleisöä ei liikuta mm. seuraavat seikat: ihmissilmän väitetään tökerösti mustekalaan nähden olevan “väärin päin” tai “huonosti suunniteltu”; Darwinin sirkkujen nokankoon palautuvasta vaihtelusta vedetään taivaisiin saakka ulottuvia johtopäätöksiä; ilman hoitoa neljäsosan lapsista ennen aikuisuutta tappavaa sirppisoluanemiaa mainostettiin tunnetuimpana esimerkkinä hyödyllisestä mutaatiosta; biologiankirjoissa väitettiin 80-luvulle saakka ihmiskehossa olevan 200 surkastunutta elintä; vuonna 2002 vedyn löytymisen arvellaan iltauutisissa vahvistavan käsitystä elämästä Marsissa. Tämä oppihistorian haamuista, kuten Kuun asukkaiden piirrustuksista, Marsin “kanavista”, Kuuta kiertäneestä UFO-miesten haaksirikkoutuneesta avaruusaluksesta, aurinkokuntamme taivaankappaleiden sammaleista, jäkälistä jne. huolimatta; 90-luvulta lähtien tunnemme jo kaksi latimeria-populaatiota. Varsieväkala oli aikanaan fossiilinen pullonkaula vedestä maalle siirtymisessä. Nyt vakiintunut oppi kuuluu, että latimeriasta kehittyi mm. kolibri, kilpikonna, sinivalas ja ihminen, vaikka empiirisesti ottaen otus on varioinut Indonesian ja Madagasgarin edustoilla vain ruskeanvihreän värisävynsä ja kokonsa suhteen.

Rekapitulaatiossa poikkeuksellista oli lähinnä sen suuret vaikutukset. Kysynnän ja tarjonnan laki ei kerta kaikkiaan sovi tieteeseen. Me toisinajattelijat jäämme kuriositeetiksi. Kysymys on siitä, läpäisevätkö nämä väitteet auktoriteettien ja teidän fiksujen ja tasapainoisten opiskelijoiden seulan popularisaatiossa.

Skannattuäni läpi Suomen biologian oppikirjoja 1930-luvulta lähtien, heitän haasteen oppihistorian professori Anto Leikolalle: Te lienette Suomen tunnetuin tieteen historioitsija, ja olette tehnyt varsinaisen empiirisen tieteellisen urannne käsittääkseni embryologiaan liittyen. Vuoden 1987 biologian oppikirjan toimittamisessa käytitte kuitenkin suoraan Haeckelin kuvia, myöhemmissä näiden johdannaisia. Kirjoissanne Oppi elämästä (1977) ja Ongelmana elämä (1987) osoititte tuntevanne Haeckelin oppihistoriallisen merkityksen ja kritisoitte sitä, ainakin lainausten kautta.

Uskon hyvää ettette oppikirjoja tehdessänne, Douglas Futuyman (Evolutionary Biology 1998) tavoin, yksinkertaisesti tiennyt sikiökuvien vilpillisyydestä. Vetoaisinkin hartaasti asiantuntijuuteenne, parahin professori Anto Leikola: Voisitteko kertoa kantanne näiden kuvien autenttisuudesta ja niiden kierrättämisen oikeutuksesta? Miten poikkitieteellinen rekapitulaatio oli? Muuttuiko Ernst Haeckelin motto: Politics is applied biology todellakin käytännöksi muuallakin kuin Saksassa? Mitä tarkoitatte kirjoittaessanne: “Kuvaavana lauseena Mackelin ja Haeckelin säännöllä on arvonsa”, jos kerran “kausaaliselityksenä se on kehitysfysiologian ja genetiikan ansiosta kuollut”? Onko rekapitulaation reliktiä syytä siis pitää aktiivisesti elossa? Kenellä on vastuu depopularisaatiosta?

Lainaatte Ernst Haeckeliä itseänsä: “…Ainoa, mitä vaadin tunnustettavaksi, ja mitä kiivaimmatkaan vastustajani eivät voi kieltää, on se, että monistinen filosofiani alusta lopuun asti on rehellistä, s.o. sen vakaumuksen täydellinen ilmaus, minkä olen saavuttanut vuosikausia innokkaasti tutkimalla luontoa ja herkeämättä ajattelemalla sen ilmiöiden todellista perustetta…” (Kursiivi alkuperäisessä.) Tämän jälkeen lainaatte positivisti Pascual Jordanin arviota kirjapainon historian ennätyksiin kuuluvasta ko. Haeckelin teoksesta: “Suurimmalta osaltaan tämän kirjan ansiosta on Euroopan uskonnottomuus muodostunut erääksi 20. vuosisadan mahtavimmaksi henkiseksi voimaksi.” Miksi diskusoitte “tällaista jumalatonta kirjaa” “maailmankatsomusten sotana”, ettekä teknisen relevanssin pohjalta?

Asianmukainen foorumi yhteenvedolle olisi mielestäni Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla. Nämä kuvat eivät muuten oppikirjoista häviä. Vai pitäisikö hävitäkään?
 

Summa summarum

Johtopäätöksenä tahdon korostaa, että biotieteiden tutkijamme ovat eettisesti erittäin valveutuneita. Ongelma on vain siinä, että heidän pitää siltä osin ponnistella eksistentiaalisesti aktiivisesti omaksumansa maailmankuvan yläpuolella. Tässä piilee myös uhka: kompetenteimpien ajattelijoiden valinnat potentoituvat tietyllä viiveellä niitä passiivisena seuraavan Pokémon-sukupolven arvomaailmaan. Soisin olevani väärässä.

Sirkushuvia ja popcornia yleisölle: Ehdottaisin edelleen sitä debattia tai paneelia evoluutiosta ja ko. romantiikan oppihistoriasta vaihtoehtoisine malleineen. Voisin antaa omat diani muille osallistujille etukäteen tutustuttaviksi.

Pauli Ojala
Kirjoittaja on biokemian jatko-opiskelija

Hippokrates ja hevosmiesten kantasolu-juttuja

Bioethics - Stem Cell Hype

 

Oikoluettu ja korjailtu Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestö Symbioosi ry:n julkaiseman Symbiontin
numerosta 2/02.
Esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta Symbioosin virallista kantaa.

http://www.kp-art.fi/taustaa/index.html

Taulukko:
www.helsinki.fi/~pjojala/Haeckel.html :
-Luentogallupit embryologian oppihistorian tuntemattomuudesta
-Kuvakavalkadi selkärankaissikiöiden todellisesta ulkonäöstä
-Yli 150 lainausta rekapitulaation virheellisyydestä, poikkitieteellisestä painoarvosta ja sosialisoinnista yhteiskuntaan
-Väärennettyjä ihmissikiön kuvia suomalaisista biologian kirjoista 1930-luvulta 2000-luvulle
-Lista julkaisuista aikuisen kudosspesifisten kantasolujen mahdollisuuksista.

Tekstikuvia:

”Some shrink from the conclusion that the human species was not designed, has no purpose, and is the product of mere mechanical mechanisms – but this seems to be the message of evolution”. Douglas Futuyma tarkoitti tsygootin ohella varmasti ihan keski-ikäisiäkin. Science on Trial: The Case for Evolution, 1983, s. 12-13

”Natural selection can favor egotism, hedonism, cowardice instead of  bravery, cheating and exploitation.” Banaanikärpästen herra Theodosius Dobzhansky. Ethics and Values in Biological and Cultural Evolution, Los Angeles Times, June 16, 1974, s. 6.

”Man is the result of a purposeless and natural process that did not have him in mind.” George Gaylord Simpson, The Meaning of Evolution, revised edition New Haven: Yale University Press, 1967, p. 345.

”Ethics is an illusion, that our genes cause”. Tieteenfilosofi Michael Ruse ja kohuttu sosiobiologi Edward Wilson. Evolution and Ethics, New Scientist 108 (1985) 50.

”Unbridled self-indulgence on the part of one generation without regard to a future one is the modus operandi of biological evolution and may be regarded as rational behavior” W.H. Murdy, Anthropocentrism - A Modern Version, Science March 28, 1975, s. 1169-1172.

“We take the side of science in spite of the patent absurdity of some of its constructs… in spite of the tolerance of the scientific community for unsubstantiated commitment to materialism… we are forced by our a priori adherence to material causes to create an apparatus of investigation and set of concepts that produce material explanations, no matter how counterintuitive, no matter how mystifying to the uninitiated. Moreover, that materialism is absolute, for we cannot allow a Divine Foot in the door.” Richard Lewontin, viimeisiä Carl Saganin tekemiä haastatteluja, The Demon-Haunted World -kirjasta. New York Review of Books, 9.1.1997 s. 31.

"On tullut aika tunnustaa se tosiasia, että me ihmiset olemme muuntuneita apinoita, emme hyväntahtoisen Jumalan kuudennen päivän etuoikeutettu luomus. Erikoisen tärkeää on tunnustaa biologinen menneisyytemme ymmärtääksemme käyttäytymisemme toisiamme kohtaan. Erikoisesti meidän täytyy arvioida uudelleen ns. 'eettiset periaatteemme'. Kysymys ei ole siitä onko biologia-  ja erikoisesti evoluutiomme- yhteydessä etiikkaan, vaan siitä, miten se on siihen yhteydessä. Evolutionisteina me katsomme, että perinteinen tapaperustella eettisiä arvoja ei ole mahdollista. Moraali, tai tarkemmin sanottuna uskomme moraaliin, on pelkkä sopeutuma, joka on omaksuttu vain lisääntymispoliittisista syistä. Niinpä etiikkamme perusta ei ole Jumalan tahdossa... Etiikka, siinä mielessä kuin me sen ymmärrämme, on pelkkää illuusiota, jolla geenimme petkuttavat meitä saadakseen meidät kooperoimaan. Sillä ei ole mitään ulkopuolista perustaa. Se on kuin Macbethin tikari, jolla se vakuuttaa meitä objektiivisesta lähteestään. Tämä on biologian ydin. Kun se on tajuttu, kaikki loksahtaa paikoilleen." Michael Ruse ja EO Wilson, The evolution of ethics, Religion and the natural sciences.

JOKELAN KOULUSURMA

Jokelan koulusurmaaja väitti olevansa johdonmukainen evolutionisti ja julkaisi ohjelmajulistuksensa Internetissä. Silti valtamedia ja poliisi kuittasi: Kouluammuskelu ei johtunut mistään yksittäisestä syystä. Se oli mielenhäiriö. Massacre in Jokela.

Pekka-Eric Auvinen

Seinen Kampf.

 

KOULUAMMUSKELU KAUHAJOELLA

24.9.2008: Taas paukkuu. Nyt Palvelualojen oppilaitoksessa Etelä-Pohjanmaalla Kauhajoella on sattunut ampumavälikohtaus. Poliisin mukaan koulussa on henkilövahinkoja, siis kuolonuhreja. Myöhemmin kulonuhrien määrä varmistui yhdeksäksi, jopa suuremmaksi kuin Tuusulan ammuskelun kohdalla. Samaa kaliiperia oleva pienoispistooli. Tapaus oli miltei identtinen replika 11 kk aiempaan tragediaan. Tällä kertaa tulipalojen syttyminen vain oli varmistettu paremmin. Hyysäysyhteiskunnan ohjeistama poliisi haastatellut ammuskelijaa vasta edellisenä päivänä ja todennut, ettei ampuma-asetta tai aseenkantolupaa ole perusteita evätä. Automaattiase vielä. Automaattipistooli. Vaikka ego-Guuglaaja oli asettanut ampumisvideoita tälläkin kertaa You Tube -videosivustoillekin. Google Trends kertoo, että maailmalla on uutisoitu ja etenkin tehty hakuja enemmän suomen yhteydessä Jokelan ammuskeluun kuin Nokiaan liittyen. Harrastuksia tietokoneet, raskas metalli, aseet, seksi ja kalja. Massacre in Kauhajoki.

Matti Juhani Saari

Seinen Kampf.

Onko millään yhteiskunnalla varaa olla näin tyhmä?  Eikö poliisi enää pamputa? Meillä on perusteet ihmisarvolle. Esivallalla ei ole ainoastaan oikeus, vaan sillä olisi velvollisuus rangaista. Tätä nykyä koulukiusaajaa ymmärretään, kiusattu siirretään toiseen kouluun. Ei ole rangaistuslaitoksia, vaan vankeinhoitolaitoksia. Ei paha ole ketään ihminen, toinen on vain heikompi toista. Hyysätään. Poliisilta on evätty oikeus aselupaan liittyen kuulusteltaessa saada tietää, miksi varusmiehen palvelus on keskeytynyt. MIKSI alla olevaa Auvisen manifestia ei otettu vakavasti? Se oli johdonmukainen esitys ja taustalla on maailmankuvallinen haaste yhteiskunnallemme. Saari kertoo vihasta ihmiskuntaa ja ihmisrotua vastaan. Misantropia ja vapaus olivat tämän päivän tunnustus. Sivustojen käyttäjäprofiileissa hän kertoi olevansa ateisti, kuuntelevansa raskasta musiikkia ja katselevansa mielellään kauhuelokuvia. Identtiset tapaukset, joskin Auvinen tosin oli sulkeutunut ja Saari sosiaalisesti avoin. Tunnustukseltaan kumpiakin yhdisti korskea ateismi. Irc-galleria, MySpace, YouTube ja egoGuuglaus siihen päälle, niin toimintakaava alkaa olla valmis. Ei enää yhdet jäljet lumessa, vaan polku. Miksi tällainen toiminta leimataan järjettömäksi? Jos tämä on järjetöntä, ei sitä voi ehkäistä eikä torjuakaan. Vesi ei voi virrata lähdettään korkeammalle. Jos Scientific American -lehden toimitus vastaa ihmisen tosiaan olevan "vain piste pinnalla jossa entropia kasvaa, mutta kehottaa jättämään pois sanan 'vain'", niin tätä sopii odottaa näilläkin raukoilla rajoilla, poloisilla pohjan mailla. Matti Juhani Saaren manifesti oli Auvisen ohjelmajulistuksen rehabilitointi, kunnian palauttaminen. Kahdessa viikossa Kauhajoen jälkeen suomalaisiin kouluihin oli tehty jo 120 (väärää) oppilaitosuhkausta.

Eikö Kauhavan rauta koskaan ruostu?

Huonoja uutisia. Kuolema ei ole se pahin juttu. Sen jälkeen tulee tuomio, vaikka uhoaisikin ateisminsa kanssa. Ei ainoastaan Matti Saari ja Pekka auvinen ole pahoja. Me jokainen olemme pahoja, toiselta vaan läikkyy astiasta yli. Evoluutio on tekosyy tälle pahuudelle, josta olemme tosiasiassa ihan itse vastuussa.

Viitteet

 1: Flynn J, Slovic P & Mertz CK (1994). Gender, race, and perception of environmental health risks. Risk Analysis, 14(6), 1101-1108.
 2: National Agricultural Statistics Service, the Agricultural Statistics Board, and the U.S. Department of Agriculture. Acreage. June 29, 2001.
3: Varojen loputtua luostariin siirtynyt ja nimensä muuttanut luonnontieteiden opiskelija Johann Mendel ei saanut tunnustusta elinaikanaan, vaikka hänen työnsä julkaistiinkin. Mendeliä kehotettiin tekemään lisää risteytyskokeita, vaikka toistojen lukumäärä oli tässä vaiheessa jo hirmuinen. Hän oli tehnyt kokeensa tarhaherneellä, mutta häntä kehotettiin (tietoisesti vai tahattomasti?) siirtymään sen aikaisia botanisteja kiinnostaviin keltanoihin – joiden on sittemmin osoitettu lisääntyvän apomiktisesti ilman hedelmöitystä. Joka tapauksessa Mendelin toisinnot uudella malliorganismilla eivät voineetkaan onnistua. Mendelin tulokset olivat kiusallisia, koska ne osoittivat etteivät ominaisuudet hypikään ilmiasuun tyhjästä, vaan ovat jo sitä ennen olemassa piilevinä. On muistettava, että Darwin oli myös lamarkisti, joka uskoi hankittujen ominaisuuksien kulkeutuvan kehosta sukusoluihin. Darwin laati mekanismille unohtuneen nimenkin, sana geeni esiteltiin vasta vuonna 1909. Tätä lukua historiassa ei paranna se, että 1980-luvulla Mendelin maine mustamaalattiin genetiikan ammattijulkaisuissa RA Fisherin esittelemällä väitteellä, jonka mukaan Mendel väärensi tuloksiaan. Tulosten jakaumat näyttävät matemaattisen tarkoilta - mutta Pilgrim, Corcos ja Monoghan osoittavat tämän johtuvan lähinnä suuresta toistojen määrästä ja asiantuntevuudesta. Ira Pilgrim kirjoittaa: "[we found] no evidence that Mendel did anything but report his data with impeccable fidelity. It is to the discredit of science that it did not recognize him during his lifetime. It is a disgrace to slander him now." Richard Milner, Encyclopedia of evolution 1990 s. 301.
4: Paul Feyerabend, Against Method, Verso, 1987 (1975), s.295.
5:  Alunperin Amerikan Lääketieteellisen Liiton lehdessä Prism 5/1973.
6:  Pacific News service tammikuu 1978

http://www.intelligentdesign.fi/2007/11/08/pekka-eric-auvisen-ajattelu/

http://oddculture.com/2007/11/07/the-pekka-eric-auvinen-manifesto/

ATTACK INFORMATION

Event: Jokela High School Massacre.
Targets: Jokelan Lukio (High School Of Jokela), students and faculty, society, humanity, human race.
Date: 11/7/2007.
Attack Type: Mass murder, political terrorism (altough I choosed the school as target, my motives for the attack are political and much much deeper and therefore I don’t want this to be called only as “school shooting”).
Location: Jokela, Tuusula, Finland.
Perpetrator’s name: Pekka-Eric Auvinen (aka NaturalSelector89, Natural Selector, Sturmgeist89 and Sturmgeist). I also use pseydonym Eric von Auffoin internationally.
Weapons: Semi-automatic .22 Sig Sauer Mosquito pistol.

What do I hate / What I don’t like?

Equality, tolerance, human rights, political correctness, hypocrisy, ignorance, enslaving religions and ideologies, antidepressants, TV soap operas & drama shows, rap -music, mass media, censorship, political populists, religious fanatics, moral majority, totalitarianism, consumerism, democracy, pacifism, state mafia, alcholohics, TV commercials, human race.

What do I love / what do I like?

Existentialism, self-awareness, freedom, justice, truth, moral & political philosophy, personal & social psychology, evolution science, political incorrectness, guns, shooting, BDSM, computers, internet, aggressive electronic and industrial rock & metal music, violent movies, , FPS –computer games, sarcasm, irony, black humour, macabre artm mass & serial killer cases, natural disasters, eugenics
Natural Selector’s Manifesto

How Did Natural Selection Turn Into Idiocratic Selection?

Today the process of natural selection is totally misguided. It has reversed. Human race has been devolving very long time for now. Retarded and stupid , weak-minded people are reproducing more and faster than the intelligent, strong-minded people. Laws protect the retarded majority which selects the leaders of society. Modern human race has not only betrayed its ancestors, but the future generations too. Homo Sapiens, HAH! It is more like a Homo Idioticus to me! When I look at people I see every day in society, school and everywhere… I can’t say I belong to same race as the lousy, miserable, arrogant, selfish human race! No! I have evolved one step above!

Naturality has been discriminated through religions, ideologies, laws and other mass delusion systems. Individual, who is going through his/hers natural power process and trying to live naturally, but is being told that the way he acts or thinks is wrong and stupid, will usually have some reactions which might be considered as “psychological disorders” by the establishment. In reality they are just natural reactions to the disruption of natural power process. They will have some of the following (depending on individual’s personality): feelings of inferiority / superiority, hostility, aggression, frustration, depression, self-hatred / hatred towards other people, suicidal / homicidal thought etc… and it is completely normal.

Humans are just a species among other animals and world does not exist only for humans. Death and killing is not a tragedy, it happens in nature all the time between all species. Not all human lives are important or worth saving. Only superior (intelligent, self-aware, strong-minded) individuals should survive while inferior (stupid, retarded, weak-minded masses) should perish.

There is also another solution to the problem: stupid people as slaves and intelligent people as free. What I mean is that they who have free minds, are capable of intelligent existential and philosophical thinking and know what justice is, should be free and rulers… and the robotic masses, they can be slaves since they do not mind it now either and because their minds are on so retarded level. The gangsters that now rule societies, would of course get what they deserve.

Of course there is a final solution too: death of entire human race. It would solve every problem of humanity. The faster human race is wiped out from this planet, the better… no one should be left alive. I have no mercy for the scum of earth, the pathetic human race.

Collective Deindividualization: Totalitarianism & Delusions Of Democracy

Collective deindividualization is a phenomenon where individual will be trained as part of the mindless herd controlled by state, corporation, church or some other organization, group, ideology, religion or mass delusion system and adopt it’s rules, morality and codes of conduct. This phenomenon has been familiar in all despotic, authoritarian, totalitarian, monarchist, communist, socialist, nazi, fascist and religious societies troughout history. Also, the modern western democratic republics have the same phenomenon. It is just done so that people will think they are free and don’t realize they are being enslaved. Majority of people in society are weak-minded and ignorant retards, masses that act like programmed robots and accept voluntarily slavery. But not me! I am self-aware and realize what is going on in society! I have a free mind! And I choose to be free rather than live like a robot or slave. You can say I have a “god complex”, sure… then you have a “group complex”! Compared to you retarded masses, I am actually godlike.

Totalitarian governments rule people through education system, consumerism, mass media, monopoly on the legitimate use of physical force (police, military) and laws discriminating people who think differently than the majority. Democracy… you think democracy means freedom and justice? You are wrong. Democracy is a dictatorship of the moral majority… and the majority is manipulated and ruled by the state mafia. Modern western democracy has nothing to do with freedom or justice; it is totalitarian and corrupted system. Laws are made over the heads of the people and people are being brainwashed to support the system and connected to the institutional structures immediately after their birth. Societies are being ruled by manipulative and charismatic politicians who only care about the interests of majority, and who do not base their decisions on reason but emotions and feelings of the masses. These masses let the authorities of state to make all the important decisions for them. The masses will get an education, they study, get a job, go to work and vote in elections. They think they are free and don’t criticise or question the system. They have become robots. It is like a constructed mechanism in mind, that leaves little choice for an individual to think, talk and act independently.

Three Kinds Of Humans

There are three kinds of human personality types in this world:

1)individualistic human (3% of the world population)
2)manipulative human (3% of the world population)
3)mass human (94% of the world population)

#1 & #2 type of personalities are intelligent, creative and self-aware. They have chosen bit different paths paths. #3 type of personalities are less intelligent and less creative, weak-minded people controlled by #2 type of personalities. The percentages are only estimations though but are based on Gaussian distribution and history of human race and how humans have organized into societies. And this is the way it has always been ever since humans started to organize into communities.

Another way how to divide people is bit different but is based on the same facts, human nature and history. The division is based on the level of intelligence and quality of mentality:

1)intelligent (3% of the world population)
2)slightly retarded, so called “normal people” or “robots” (94% of the world population)
3)highly retarded, “vegetables” (3% of the world population)

Total War Against Humanity

Hate, Im so full of it and I love it. That is one thing I really love. Some time ago, I used to believe in humanity and I wanted to live a long and happy life… but then I woke up. I started to think deeper and realized things. But it was not easy to become existential… knowing as much as I know has made me unhappy, frustrated and angry. I just can’t be happy in the society or the reality I live. Due to long process of existential thinking, observing the society I live and some other things happened in my life… I have come to the point where I feel nothing but hate against humanity and human race.

Life is just a meaningless coincidence… result of long process of evolution and many several factors, causes and effects. However, life is also something that an individual wants and determines it to be. And I’m the dictator and god of my own life. And me, I have chosen my way. I am prepared to fight and die for my cause. I, as a natural selector, will eliminate all who I see unfit, disgraces of human race and failures of natural selection.

You might ask yourselves, why did I do this and what do I want. Well, most of you are too arrogant and closed-minded to understand… You will proprably say me that I am “insane”, “crazy”, “psychopath”, “criminal” or crap like that. No, the truth is that I am just an animl, a human, an individual, a dissident.

I have had enough. I don’t want to be part of this fucked up society. Like some other wise people have said in the past, human race is not worth fighting for or saving… only worth killing. But… When my enemies will run and hide in fear when mentioning my name… When the gangsters of the corrupted governments have been shot in the streets… When the rule of idioracy and the democratic system has been replaced with justice… When intelligent people are finally free and rule the society instead of the idiocratic rule of majority… In that great day of deliverance, you will know what I want.

Long live the revolution… revolution against the system, which enslaves not only the majority of weak-minded masses but also the small minority of strong-minded and intelligent individuals! If we want to live in a different world, we must act. We must rise against the enslaving, corrupted and totalitarian regimes and overthrow the tyrants, gangsters and the rule of idiocracy. I can’t alone change much but hopefully my actions will inspire all the intelligent people of the world and start some sort of revolution against the current systems. The system discriminating naturality and justice, is my enemy. The people living in the world of delusion and supporting this system are my enemies.

I am ready to die for a cause I know is right, just and true… even if I would lose or the battle would be only remembered as evil… I will rather fight and die than live a long and unhappy life.

And remember that this is my war, my ideas and my plans. Don’t blame anyone else for my actions than myself. Don’t blame my parents or my friends. I told nobody about my plans and I always kept them inside my mind only. Don’t blame the movies I see, the music I hear, the games I play or the books I read. No, they had nothing to do with this. This is my war: one man war against humanity, governments and weak-minded masses of the world! No mercy for the scum of the earth! HUMANITY IS OVERRATED! It’s time to put NATURAL SELECTION & SURVIVAL OF THE FITTEST back on tracks!

Humanity is Overrated
Justice renders to everyone his due.

"Ihmiset ovat vain laji muiden eläinten joukossa eikä maailma ole olemassa vain ihmisiä varten. Kuolema ja tappaminen ei ole tragediaa, sitä tapahtuu luonnossa koko ajan kaikkien lajien kesken. Kaikki ihmiselämät eivät ole elämän eikä pelastettavan arvoisia. Vain vahvojen (älykkäiden, itsetietoisten, vahvamielisten) yksilöiden tulisi elää kun taas heikkojen (tyhmien, jälkeenjääneiden, heikkomielisten) tulisi kuolla."

"Viha, se on asia jota olen täynnä ja rakastan sitä. Se on yksi ainoista asioista jota rakastan. Jokin aika sitten uskoin ihmisyyteen ja halusin elää pitkän ja onnellisen elämän… mutta sitten heräsin. Aloin ajatella kaikkea syvemmin ja tiedostin asioita. Mutta eksistentiaalinen pohtiminen ei ollut helppoa… se, kuinka paljon tiedostan asioita, on tehnyt minut onnettomaksi, turhautuneeksi ja vihaiseksi. En vain voi olla onnellinen tässä yhteiskunnassa tai todellisuudessa, jossa elän. Pitkän olemassaolon pohtimisen, yhteiskunnan tarkkailun ja joidenkin muiden elämässäni tapahtuneiden asioiden seurauksena… olen tullut pisteeseen jossa en tunne muuta kuin vihaa ihmisyyttä ja ihmisrotua kohtaan."

- Pekka-Eric Auvinen (aka NaturalSelector89, Natural Selector, Sturmgeist89 and Sturmgeist).
I also use pseydonym Eric von Auffoin internationally.

MATTI KAMPPINEN

- PROFESSORI PROFETOI ja TOHTORI TOHTOROI

Vaan mitä profetoi Matti Kamppinen Tieteessä Tapahtuu- lehdessä? Sinänsä itsemurhaiskuja sen kummemmin tutkimatta Kamppinen väitti, että usko taivaaseen olisi hyvä selitys itsemurhaiskuille. Jokelan tapahtumat sattuivat pian tuon tiedeyhteisön omahyväisen virnistelyn jälkeen. Nämä verilöylyt ovat vakava varoitus Kamppisen ja Harrisin kampanjoimalle uudelle ateismille. Sanoman leviämisen myötä vastaavat väitteet ovat levinneet laajalle. Skepsis ry eli Vapaa-ajattelijoiden ukkokerho on aktiivinen toimija asiassa. Skeptikko rehvastelee olevansa "skeptikko" - ja matkii papukaijan tavoin samaan hengenvetoon amerikkalaisten "skeptikoiden" levittämiä väittämiä.

"Amerikkalaisen Sam Harrisin valtauskontoja ja perusteettoman uskon luonnetta terävästi arvostelevat kirjat Uskon loppu – Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus (suom. Kimmo Pietiläinen; Terra Cognita 2007) ja Letter to a Christian Nation (Alfred A. Knopf 2006) ovat lukijan kannalta siitä ongelmallisia, että lähes jokainen virke on alleviivaamisen arvoinen. Harrisin teksti on rationaaliselle ateistille silkkaa hunajaa, lievittävää voidetta vuosituhantisen järjettömyyden ja pimeyden kauhujen aiheuttamiin haavoihin." http://jussikniemela.blogspot.com/2007/12/rationaalisuuden-riemuvoitto.html

Vol 25, Nro 8 (2007) http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/353/307

"Dosentti Ilkka Pyysiäinen toi perustellusti esiin (Tieteessä tapahtuu 7/2007) Sam Harrisin argumentaatioon liittyvän keskustelun. Arviota kirjoittaessani tutustuin tähän keskusteluun tohtori Kimmo Ketolan vinkin perusteella, mutta en sisällyttänyt sitä Harrisin kirjan käsittelyyn.

Mielestäni syy tutustua Harrisin esimerkkitarinaan ja tarinan uskontotieteellinen arvo on siinä, että se motivoi jäljittämään toiminnan kausaalisina syinä vaikuttavia uskomuksia ja arvostuksia. Tämän vuoksi tarinan pitäisi olla jokaisen uskonnosta kiinnostuneen tutkijan lukulistalla. Empiirisessä uskontoantropologiassa olemme "tuomittuja" soveltamaan davidsonilaista jalouden periaatetta, eli etsimään niitä uskomuksia ja haluja, jotka tekevät toiminnan ymmärrettäväksi. Millaisilla uskomuksilla ja arvostuksilla varustettu toimija tekee itsemurhaiskun? Jos meitä pyydettäisiin lyömään vetoa näistä uskomuksista, ja valitsemaan kahden uskomuksen välillä: a) kaikkivaltias luojajumala on luvannut pääsyn paratiisiin niille, jotka tappavat vääräuskoisia, ja b) kaikkivaltiasta jumalaa ei ole olemassa tai ainakaan se ei palkitse tappajia, valinta olisi vaihtoehto a. Varsinainen syy jättää Atranin keskustelu pois arviosta oli se, että Atranin argumentti koskee ensisijaisesti itsemurhapommittajien läheisten uskomuksia, arvostuksia ja toimintaa. Itsemurhapommituksen uskonnollista motivaatiota ei voi kyseenalaistaa osoittamalla, että itsemurhapommittajan läheiset eivät edusta tätä motivaatiota sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla, jos he itse olisivat itsemurhapommituksen tehneet. Tekijän läheiset punnitsevat Atranin esimerkeissä sitä, että tekijä valitsi huonosti, uhrasi oman elämänsä vähemmän tärkeän asian puolesta. Näin ollen Atranin argumentti kohdistuu tarinan loppuosaan, läheisten uskomuksiin. Harrisin tarinassa argumentatiivinen pääpainon on alussa. Atranin argumentti on siis muotoa:

Harris väittää, että A saa aikaan B:n ja

B saa aikaan C:n.

Aineiston perusteella B ei saa aikaan C:tä.

Harrisin väite, että A saa aikaan B:n

ei pidä paikkaansa.

Päätelmä on virheellinen.

 

Itsemurhapommittajien koulutustausta on osoittautunut mielenkiintoisen korkeaksi. Koulutustaustaa ei voi päätellä itse pommitusaktista, joskin lisäinformaatio korkeasta koulutustaustasta lisää evidenssiä sen puolesta, että kuolemattomuutta ja paratiisia koskeva uskomus on strukturoitu ja liittyy systemaattisesti muihin todellisuutta koskeviin uskomuksiin. Olen Pyysiäisen kanssa samaa mieltä siitä, että empiirinen evidenssi on uskontokritiikin kannalta tärkeää. Osa evidenssistä on tässä vaiheessa vielä alustavien löydösten ja tutkivien journalistien varassa (Hitchens 2007, Goldberg 2007, Gorenberg 2000), mutta tutkimusta tarvitaan lisää. Uskontotieteen monilla aloilla lähtökohtainen oletus uskonnon hyödyllisyydestä ei ole ollut omiaan suuntaamaan tutkimustoimintaa relavantilla tavalla.

Kirjallisuus

Goldberg, Michelle: Kingdom Coming – The Rise of Christian Nationalism (Norton 2007).

Gorenberg, Gershom: The End of Days – Fundamentalism and the Struggle for the Temple Mount (Oxford University Press 2000).

Hitchen, Christopher: God is Not Great – How Religion Poisons Everything (Twelve Books 2007).

Kirjoittaja on Turun yliopiston dosentti ja uskontotieteen lehtori."

Jälkiviisastelua a'la PO:

Kyse ei ole uskon ja tiedon taistelusta. Kyse on uskon ja uskon taistelusta. Uskonnot eivät TODELLAKAAN ole pohjimmiltaan identtisiä. Vaarallisinta on uskonto, joka ei tunnusta olevansa uskonto, vaan aivopesee kannattajiansa silkkana tietona. Eli tieteenä. Tiede on hieno juttu ja me biotieteilijät olemme kunniallinen ammattikunta. Tieteen nimissä kulkeva pseudotiede taas on sieltä, minne päivä ei paista.

 

"Tiedettä käytetään tarkoituksettomuuden filosofian perusteluna

 

Noin 15 vuotta sitten sain eräältä opettajalta 16-vuotiaan lukiolaisen aineen, josta seuraava ote: "Tutkin tiedelehtiä ja muodostin itselleni aukottoman maailmankuvan. Ei ole olemassa Jumalaa, ei henkeä, eikä tarkoitusta. Puhtaasti järjellä ajateltuna elämällä ei ole mitään merkitystä. On aivan sama kuolenko nyt vai viidenkymmenen vuoden kuluttua". Olin yllättynyt siitä, miten nuori ihminen koki elämänsä täysin tarkoituksettomaksi ja jäin miettimään, mihin tällainen ajattelu voi johtaa. Vuosi sitten Jokelassa ja nyt Kauhajoella sama ajattelu vietiin kammottavaan loppuun asti: oma ja muiden elämä oli täysin merkityksetön.

 

Julkisuudessa on pohdittu melko pinnallisia syitä tapahtuneisiin hirmutekoihin. Puhutaan mielenterveysongelmista, yksinäisyydestä, vihasta ja nettiväkivallan lisääntymisestä. Näillä tekijöillä on toki jotain merkitystä, mutta ampujat olivat ennen muuta saamansa opetuksen uhreja. On erikoista, että esimerkiksi Jokelan ampujan omaa selitystä teolleen ei osata lukea oikein. Hänen ajattelunsa perustui darwinistiseen luonnonvalinnan oppiin ja ateistiseen nietzscheläiseen tarkoituksettomuuden filosofiaan. Ampuja uskoi tieteen kaapuun puettuun materialistiseen (naturalistiseen) filosofiaan, jonka mukaan ihminen, hänen ajatuksensa ja kaikki muut ihmiset ovat vain aineen sattumanvaraisen liikkeen tulosta. Hiukkasten liike ei tunne oikeaa, ei väärää, eikä ihmisarvoa. Aineen ulkopuolella ei ole mitään. Materialistisen filosofian pohjalta ei ole mitään järjellistä syytä arvostaa ihmistä. Nuorella ihmisellä on taipumus olla radikaali, eli mennä asioiden juurille ja toimia uskonsa mukaan. Onneksi kaikki eivät ole yhtä johdonmukaisia.

 

Naturalistinen tiede on kuin Troijan puuhevonen, jonka sisällä ajatteluumme salakuljetetaan materialistinen tarkoituksettomuuden filosofia. Onko väite liioiteltu? Richard Dawkinsin, Daniel Dennetin, Esko Valtaojan ja Kari Enqvistin kaltaiset uus-ateistit ovat jo pitkään tieteen arvovallalla uskotelleet meille tieteellisten havaintojen johtavan ateismiin. Dawkinsin kirja "Jumalharha" on ollut eräs luetuimpia teoksia viime vuosina eri puolilla maailmaa. Erkki Tuomioja viittasi siihen perustellessaan ateismiaan. Harvardin professori Richard Lewontinin mukaan "tiede on a priori (ennalta) sitoutunut materialismiin …ja tämä sitoutuminen on absoluuttista". Seuraavat sitaatit johtavilta tieteentekijöiltä osoittavat miten kokonaisvaltaisia väitteitä tieteen nimissä esitetään: "ihmiset ovat enemmän matojen kaltaisia kuin olimme kuvitelleet", "emme ole olennaisesti muuta kuin suuria kärpäsiä", "meillä on 99 % samat geenit hiirten kanssa", "olemme vain hiukan uudelleen muovailtuja simpansseja", "etiikka on illuusiota, jonka geenimme aiheuttavat" ja " lajimme … moraalikielineen on yhtä paljon sattuman tuotetta kuin mannerlaatat ja mutatoituneet virukset". Luonnontiede on tällä tavoin astunut omien rajojensa ulkopuolelle ja siirtynyt julistamaan naturalistista uskoa.

 

Onko tiede sitten lopullisesti haudannut Jumalan? Antaako tiede vastauksen kaikkein merkittävimpiin kysymyksiin kuten mikä on geneettisen kielen alkuperä, miten elävä solu syntyi tai mikä on moraalisen itsestään tietoisen ihmisen alkuperä? Vastaus on yksiselitteinen: ei anna. Emme edes tiedä miten yksi proteiinimolekyyli voisi syntyä sattuman ja luonnonvalinnan mekanismilla. Muutama vuosi sitten eräs maailman tunnetuimmista ateisteista professori Antony Flew kertoi luonnontieteellisten tutkimustulosten erityisesti biologian alalla saaneen hänet uskomaan kaiken takana olevaan suunnitelmaan ja elämän mielekkyyteen. Ehkäpä luonto ja sitä tutkiva tiede viittaakin perimmäiseen tarkoitukseen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden todellisen merkityksen löytämiseen. Näin uskoivat tieteen uranuurtajat kuten professori Tapio Puolimatka vierailija-palstalla (ESS 24.9.) kirjoitti."

 

Etelä-Suomen Sanomat ESS 5.10.2008

Matti Leisola

Bioprosessitekniikan professori

Teknillinen korkeakoulu

Pauli.Ojala@gmail.com

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!