Takaisin Ajatusvarikolle
-
Back to the Thought Deposit
Dinoglyyfit
-
Dinoglyfs
Dating Game
Ennen vuotta 1969 julkaistuissa C14 -tuloksissa voisi osoittaa karkeita virheitä ammattikirjallisuudesta. Näillä herkutteleminen ei olisi kuitenkaan reilua, koska menetelmän myönnetään kehittyneen huomattavasti tarkemmaksi vasta tässä murrosvaiheessa. Ikävä puoli on se, että menetelmä vakiintui kellon vielä ollessa epätarkka. C14-menetelmää käytetään kuitenkin termoluminisenssin ja paleomagnetisminkin alkupään arvojen kalibraattorina.
Tarkennetulla tekniikalla ongelma on kuitenkin nimenomaan tarkkuudessa:
Mikäli kellolla tosiaan voi nykyään mitata "50 000 vuoteen
saakka", niin miksi useissa fossiileissa sekä joissakin hiili-, turve-,
maaöljy- ja maakaasuesiintymissä – joiden ikänä pidetään
lukua sadoista tuhansista satoihin miljooniin vuosiin - löydettiin
radioaktiivista hiiltä 30 –40 tuhannen vuoden ikään viitaten?
D.C. Lowe, Problems Associated with the Use of Coal as
a Source of 14C Free Background Material, Radiocarbon, 1989, 31:117-120.
Mitä puiden vuosilustoihin ja kalibraatioon tulee, niin olennaiset
kysymykset kehäpäättelyn epäilyissä kuuluvat:
Onko kalibrointi tehty täysin itsenäisesti ja riippumatta alustavista C-14
tuloksista? Miten pitkälle pystytään yhdestä tukista
laskemaan renkaita taaksepäin? Ovatko eri mantereiden metsien kalibrointi ("aikapalapeli")
täysin riippumatonta toisistaan? Mitä tilastotieteilijät
näiden rinnakkaisten kalibrointien vertailusta varoittavat? Katastrofimalleissa
vuosirenkaita voisi muodostua muistakin syistä johtuen kuin kesä-talvi
-vaihtelusta.
Sitaatteja C-14 ammattikirjallisuudesta:
"It is self evident that a contaminated sample will give an erroneous
date, but it is frequently impossible to ascertain if a sample
has indeed been contaminated."
R.S. Bradley, Quaternary Paleoeclimatology, London, Boston:
Allen and Unwin, 1985, p. 54
"Relative ages are always subject to interpretation, and radiocarbon
dates are often ignored or dismissed as a "bad date" if they
do not fit an a priori hypothesis."
T.A. Thompson, G.S.Fraser and G. Olyphant, Establishing
the altitude and age of past lake levels in the Great Lakes, Geological
Society of America Abstracts with Programs 1988, 20(5) p. 392
"In the light what is known about the radiocarbon method and the way
it is used, it is truly astonishing that many authors will cite
agreeable determinations as a "proof" for their beliefs. The implications
of pervasive contamination and ancient variations in
carbon-14 levels are steadfastly ignored by those who based their argument
upon the dates. The radiocarbon method is still not
capable of yielding accurate and reliable results. There are gross
discrepancies, the chronology is uneven and relative, and the
accepted dates are actually selected dates. ’This whole blessed thing
is nothing but 13th-century alchemy, and it all depends
upon which funny paper you read’."
Robert E. Lee, Radiocarbon: Ages in Error, Anthropological
Journal of Canada, Vol 19, No 4 (1981) pp. 9-29
Voimakkaat äänenpainot -81 viitannevat kalibraation
hitaaseen vakiintumiseen. Menetelmää on tarkistettu vaihe vaiheelta:
-69, 89, 00. Kysymys kuuluu: kalibraatio vai synkronaatio? Pessimisti voi
jäädä tivaamaan, oliko kyseessä huutoäänestys.
Katastrofistisissa malleissa C-14 pitoisuuden nousu tapahtuu vähitellen
magneettikentän rappeutumisen jälkeen. Viivevaiheessa kasvaneet
puut näyttäisivät vanhemmilta ja olisi kiinnostavaa tietää,
onko yksittäisiä ja vanhimpia tukkeja tarkistettu mahdollisen
lineaarisuuden puutteen näkökulmasta.)
"C-14 dating was being discussed at a symposium on the prehistory of
the Nile Valley. A famous American colleague,
professor Brew, briefly summarized a common attitude among archaeologists
towards it as follows: "If a C 14 date supports our
theories, we put it in the main text. If it does not entirely contradict
them, we put it in a footnote. And if it is completely out of
date, we just drop it. Few archaelogists who have concerned themselves
with absolute chronology are innocent of having
sometimes applied this method, and many are still hesitant to accept
C 14 dates without reservation."
T. Säve-Söderbergh and Ingrid U. Olsson, C14
Dating and Egyptian Chronology, in Ingrid U. Olsson (ed.) Proceedings of
the Twelfth Nobel Symposium. New York: John Wiley & Sons, Inc and Stockholm:
Almqvist & Wiksell, 1970
"The Carbon-14 contents of the shells of the snails of Melanoides tuberculatus
living today in artesian springs in
southern Nevada indicate an apparent age of 27,000 years."
Alan C. Riggs, Science, vol 224 (1984) 58-61
Tulosta selitetään maasta otetulla epäorgaanisella
karbonaatilla, olennaista onkin käsitteen "apparent age" mieltäminen
kellopelissä.
Evoluutiokriittisen Origins-julkaisun artikkeli aiheesta on luettavissa osoitteessa http://www.grisda.org/origins/51006.htm.
C-14 syntyy lähinnä ilmakehän typestä, joka rikkoutuu maata kohtaavan säteilyn vaikutuksesta. Olen aiemmin (http://www.helsinki.fi/~pjojala/kadonnut3.htm) viitannut siihen, että maan magneettikenttä on 150 vuoden aikana heikentynyt 15 %. Se on parametri joka suojaa maata – ja vähentää C-14:n syntyä. Rappeutumisparadigmassa C-14:ää ei olisi ennen muodostunut niin paljon ja eliöt olisivat näyttäneet jo kuolinhetkellään vanhemmilta. Tämä teoria kuitataan magneettikentän oskillaatiolla, mutta silloin on jo astuttu kabineteissakin spekulaatioiden puolelle -ja katastrofisteillä olisi aiheeseen paljonkin sanottavaa. Toisaalta vulkanismi nostaisi tuhkana ilmaan epäorgaanista hiiltä, joka vedättäisi tuloksia samaan suuntaan.
Muutama pääsky ei tee vielä kesää. Puhuttaessa
hyvin pienistä aineiden pitoisuuksista on lisäksi muistettava,
että kontaminaation
eli muualta kulkeutuneen radioaktiivisuuden riski kasvaa. Perinteisellä
tekniikalla radiohiiliajoitus vaatii noin gramman painoisen
näytteen, mutta uudemmilla massaspektrometrian sovellutuksilla
päästään paljon parempiin resoluutioihin ja yhden
milligramman
näytemääriin. Mihinkään ei kuitenkaan päästä
siitä tosiasiasta, että satojen miljoonien vuosien ikäiseksi
arvioidut näytteet
vaikuttavat - usein tai toisinaan, mene ja tiedä, näitä
näytteitä ei pääsääntöisesti mittailla
hiililaboratorioissa - alle 50 000 vuotta
vanhoilta. Ongelmaa puidaan myös ammattikirjallisuudessa.
Lowe DC, Problems associated with the use of coal as
a source of 14C-free backround material. Radiocarbon 31, 117-120, 1989.
Elottomissakin kelloissa on epävarmuustekijöitä: R. K.
Mark ym. mittasivat nuoren tertiäärikauden basaltin isokroni-iäksi
10 x 109 vuotta.
Recently (-10ex9) depleted radiogenic (87/86 Sr=0,706)
mantle source of ocean ridge-like thoileitte, Northern Great Basin, Geol.
Soc. Amer. Abstr. w. Prog. 6 (1974) 456
Lukuisat laavakivinäytteet Havaijilta, joiden synty on dokumentoitu
vuosiin 1800 ja 1801, antoivat K-Ar-iät väliltä 160 x 106
- 2,96 x 109 vuotta. Todellinen ikä oli kuitenkin 166-167
vuotta.
J.G. Funkhouser, J.J. Naughton: Radiogenic helium and
Argon in Ultramafic Inclusions from Hawaii, J. Geophys. Res.73 (1968)4601
Joku kirjoitti –72: "...fissiojälkien mittaukset osoittavat, että
uraanikonsentraatio voi vaihdella 0,1 mm:n matkalla jopa 100 000
kertaisesti....uraanin ja lyijyn epätasainen jakautuminen...edellyttää,
että Pb- ja U-konsentraatio ja lyijyisotooppien suhteet
täytyy mitata meteoriitin samasta kohdasta".
Gale, Arden & Hutchinson. Uranium-Lead Chronology of Chondrite
Meteorites, Nature Phys. Sci. 240 (1972) 56
Samassa viitteessä julkaistiin olennaisesti parannetulla mittausmenetelmällä
meteoriitista saatu Pb-Pb-isokronin, jolla oli negatiivinen kulmakerroin.
Kirjoittajat toteavat: "Tästä seuraa, että koko meteoriittien
lyijyisotooppi-iänmääritysten klassinen tulkinta on epäilyksen
alainen ja että maapallon iän radiometriset arviot ovat vaarassa."
L. T. Silver osoitti, että zirkonissa, radioaktiivisessa puolijalokivessä,
joka on suuren stabiiliutensa ja laajan levinneisyytensä takia avainasemassa
geokronologiassa, ovat uraani, lyijy ja thorium paikallisesti toisistaan
erillään.
Mineral Considerations of U-Pb Isotope Systems in Igneous Zircons,
Lecture UCLA November 1972
Samanlainen ilmiö on havaittu myös kuukivissä. Eräs
ekspertti tunnustaa: "Most or more than 60 published K-Ar model ages on
Pleistocene basalts in western Grand Canyon are in error".
Dalrymple, G.B., & W.K. Hamblin, K-Ar ages of Pleistocene
Lava Dams in the Grand Canyon in Arizona, Proc. Natl. Ac. Sci. 95 (1998)
9744-9749
(Dalrymple on tunnettu kellokriitikkojen kriitikko.)
1978 joku postuloi: "Parantuneet laboratoriotekniikat ja vakioiden arvot
eivät ole pienentäneet hajontaa viime vuosina. Sen sijaan epävarmuus
kasvaa mittaustulosten määrän mukana."
Chronostratigraphy of the World Permian, CT 1978, s. 316
"Tavallisesti tuloksia, jotka ’osuvat oikeaan’, pidetään oikeina.
Mutta niitä, jotka eivät sovi yhteen muiden ikien
kanssa, julkaistaan harvoin, ellei poikkeaman syy ole täysin selvillä."
K-Ar ages of biotites from tuffs in eocene rocks of the
Green river, Washakie, and Uinta basins, Utah, Wyoming, and Colorado, Contributions
to Geology 15 (1977) 37
A.R. Williams esittää vakavimmin otettavassa ALF:ien omassa
julkaisussa (jonka impact factor ei silti ole edes nolla, vaan pakkasen
puolella) 17 kohdan listan radiokellojen virhelähteistä.
Williams AR, Long-age Isotope Dating Short on Credibility,"
Creation Ex Nihilo Technical Journal, 1992, 6(1):2-5
Suurin osa väitetyistä phanerotsooisten kerrostumien 600 x
106 vuodesta täytyy käsitykseni mukaan sijoittaa kerroksien
väliin
(rajapinta kahden kerroksen välissä), kun itse sedimenttikivet
muodostuivat paljon lyhyemmässä ajassa. Metrin paksuisen
hiekkakivikerroksen syntymisen arvioidaan joskus kestävän
alle tunnin. Kahden tälläisen kerrostuman välissä pitäisi
havaita
kymmeniätuhansia vuosia, joiden eroosiosta yms. ei ole jälkeäkään.
Mt St Helensin laavakivet ovat antaneet K-Ar menetelmällä
miljoonien vuosien iän noin 20 vuotta vanhalle laavalle ja tässä
ALFien paratiisissa 30 metriä sedimenttikiveä muodostui
tulivuorenpurkauksen yhteydessä minuuteissa eikä vuosimiljoonissa.
Puoliintumisyhtälöissä ei alkuarvoja voida periaatteessa
mitata. Eikö niihin silloin jää vähintään
yksi tuntematon muuttuja liikaa?
Tilannetta pyritään korjaamaan ajatusmallilla ajoitettavan
näytteen alkuperästä ja historiasta. Jotenkin omat ledini
vaan alkavat
tässä vaiheessa viimeistään vilkkua a priori oletusten
puolella. Mallissa oletetaan alkuarvot ja kutsutaan geologinen ekspertiisi
–
siis pahimmillaan enemmistön mielipide - apuun. Tällä
tavalla laskettua ikää kutsutaan malli-iäksi, jonka oikeellisuus
riippuu
ajatusmallin oikeellisuudesta. Isokroni-ikiä kutsutaan malli-iästä
poiketen absoluuttisiksi. Ei ole silti helppo löytää objektiivista
kriteeriä ratkaista, kuuluuko näyte "kogeneettiseen" ryhmään
ja jälkikäteen poistellaan pisteitä, jotka eivät sovi
suoralle.
Paljon vaikeampi ongelma on kuitenkin eri isokronisuorien ja eri mineraalien
sekoittuminen. Lyijyä liukenee graniitista
kertaluokkia nopeammin puoliintumisaikoihin verrattuna, to begin with.
Kellon ajatellaan nollautuvan vulkaanisesti, lyijyn
haihtuessa, mutta juuri kuumenemisen vaikutus isotooppipitoisuuksiin
vetää mattoa pois absoluuttisten ikien alta.
Muidenkin kuin eloperäisten näytteiden iänmäärityksen
ongelmia voi siis selkeästi nimetä. Itse isotooppipitoisuudet
mitataan
usein jopa viiden desimaalin tarkkuudella. Ongelmia ilmenee vasta,
kun siirrymme isotooppispektroskopiasta
isotooppikronologiaan. Siellä on olemassa vain malleja ja argumentteja,
jotka perustuvat mallien uskottavuudelle. Näissä
asioissa maailmankuviin liittyvillä ajatustavoilla on suuri vaikutus.
Poikkeavia tuloksia käsitellään eettisesti arveluttavalla
tavalla.
Pitkää ikää mittaavat ajoitusmenetelmät antavat
virheellisiä tuloksia, kun niitä sovelletaan mittaamaan hyvin
nuoreksi tiedettyjen
mineraalien ikää.
ALF-tutkijoiden suosimia menetelmiä ovat mm. peruskallion uraanin
polonium-halot ja helium, jotka viittaavat kertaluokkia
nuorempaan ikään. (Heliumpitoisuuksissa oli käsittääkseni
pahimmillaan liki miljoonakertainen heitto, mutta tätä parametria
ei
yleensä tutkita. Absurdit argon- tulokset hylätään
jalokaasun haihtumiseen vedoten, mutta oikeastaan heliumissa voisi nähdä
avaimena koko iänmäärityksen aikaskaalojen luotettavuuteen:
perushajoamisen alfahiukkanenhan on kahta elektronia vajaa
helium-alkuaine.) Ikiä ei noloussyistä - enää -
mitata myöskään suoraan fossiileista. Kellon ja näytteen
valinnassa on kyse
politiikasta. Varmaa ikää emme tiedä kuin dokumentoiduille
tapahtumille, vaikka moni ikien absoluuttisuutta kaipaakin.
Tulevaisuudessa iänmäärityksestä on mahdollisesti
ilmestymässä Datakirjoilta "kriittinen analyysi" –sarjan tietokirja,
jossa näitä asiantuntijoiden pöytälaatikoita vähän
availlaan.
Science News
The rate of calcium carbonate precipitation can double if microbes are present, says an article in PhysOrg. Scientists studying hot spring deposits in Yellowstone made this “surprising discovery about the geological record of life and the environment.” The article adds, “Their discovery could affect how certain sequences of sedimentary rock are dated, and how scientists might search for evidence of life on other planets.” The travertine terraces at Mammoth Hot Springs in Yellowstone can grow millimeters per day. The precipitation can actually “more than double” when microbes are present, the article said. Calcium carbonate is the most abundant mineral in the rock record. The scientists believe that inferences about the presence of life can be drawn from studying the rate of deposition. “Separating biologically precipitated calcium carbonate from non-biologically precipitated calcium carbonate is difficult,” however. Inferences about life would also require independent knowledge about the rate of deposition. They believe they can tease this information out from the chemistry, based on “the environmental and ecological context of the rock being studied.” The important observation here is that previous trusted assumptions about most common sedimentary rock were off by more than a factor of two. What other assumptions are still unquestioned that will be overturned in the future? Other questions: What will this do to cave formation dating methods? Will they change the textbooks within the next decade? How can they rightfully infer the presence of life from a precipitation rate on a planet where no life has been found, when other unknown factors could influence the rate? How come geologists never apologize for the misinformation they spread? |
UP-SIDE DOWN
http://www.kp-art.fi/default.htm
Pelasta elämä - lahjoita verta!
Safe a Life - Donate Blood!