Takaisin Ajatusvarikolle - Back to the Thought Deposit
HAASTE - CHALLENGE

Dinoglyyfit - Dinoglyphs - Esihistorialliset eläimet historiankirjoissa - Prehistoric Creatures Documented by the Ancient Man

http://www.kp-art.fi/default.htm

Atlantis - Kadonnut Maailma

Äitini pojan on anteeksi pyydellen väitettävä, että tarunomainen Atlantis voidaan mieltää taruksi Kadonneesta Maailmasta sekin. Atlantiksen sanottiin olleen hyvin suuri, yhtenäinen maa-alue johon verrattuna Eurooppa, Aasia ja Afrikka olivat ainoastaan meren ympäröimiä saaria. Atlantis oli myyteissä suurempi kuin jokin arkeologien osoittama tulivuorenpurkauksessa kadonnut Egeanmeren saari. (Genesishän tarinoi alkumaan olleen yhtä ainoata mannerta, jonka pintaa rikkoivat ainoastaan joet.)

Vihastuneiden jumalien yhdessä yössä upottamasta mantereesta kertoo yksityiskohtaisesti erityisesti Platon. Platonin Timaeas ja Kritias -dialogien mukaan Atlantis sijaitsi Herkuleen pylväiden takana lännessä. Yleensä Herkuleen pylväillä tarkoitetaan Gibraltarin salmea, joten paikan on tulkittu sijainneen Atlantin valtamerellä. Kumpi oli siis ensin, meri vaiko maa? Atlantis vai Atlantti?

Jumalien jakaessa maata, sai Poseidon tai Neptunus, jompi kumpi meren jumalista kontolleen Atlantiksen. Poseidonin tai Uranuksen vanhin poika Atlas antoi oman nimensä mantereen asukkaille ja sen korkeimmalle vuorelle. Atlaksen kerrotaan hallinneen rannikkoseutua ja ymmärtäneen ensimmäisenä piirin käsitteen, mistä juontuu tarina maapallon kantamisesta harteillaan, ehkä myös nimitys atleettivartalolle. (Platon itsehän oli saanut ”leveätä” merkitsevän lempinimensä juuri näiden avujen vuoksi ja vanhojen spartalaisten urheiluharrastuksensa vuoksi – miehen selkä kun oli leveä kuin ladon ovet. Platon oli rietas vanha hintti, joka tykkäsi Spartasta ja pikkupojista. Hänen filosofin-eetoksensa silmitön ihailu syöksi euroopan empirismin taantumaan frankkien aikaan.) Atlaksen pojista kuuluisin oli Hesperias. Atlantiksen kokoa ei voinut määrittää ja siellä eli tarinan mukaan suunnattoman suurikokoisia eläimiä. Ihmisetkin kasvoivat kaksi kertaa antiikin ihmisiä suuremmiksi ja elivät paljon vanhemmiksi. Atlantiksessa oli lähteitä, joista virtasi sekä kuumaa, että kylmää vettä. Atlantiksessa tarinoidaan olleen monia kaupunkeja, joista eräässä yli miljoona asukasta. Pääkaupungin ympärillä virtasi kolme ympyrän tehnyttä jokea ja sen arkkitehtuuri oli jälkeennäkemättömän hienoa. Atlantis oli jaettu kahteentoista osaan, jota hallitsivat 12 kuningasta. Atlantiksessa asui onnellinen kansa, joka oli maanpiirin mahtavin niin kauan kuin se arvosti hyvettä enemmän kuin rikkautta. Saaren olosuhteissa oli kaikki se, mikä saattoi tyydyttää ihmisen ruumiin ja hengen ja pitää hänet hurskaana jumalia kohtaan. Entisen Atlantiksen paikan vallannut meri oli navigointiin kelpaamatonta, enkä malta olla miettimättä, oliko tarulla osuutta käsitykseen maailman loppumisesta laidallaan tai lännen saavuttamattomuudesta.

Kaikki yksityiskohdat eivät tietenkään sovi yksiin Genesiksen antediluviaanisen maailman(kuvan) kanssa. Atlantiksessa oli mm. satamia (vaikka navigointi olikin aluksi tuntematonta) ja maanosa oli sodassa naapuriensa kanssa. (Joskin Atlantis edusti länttä ja viholliset olivat idän lipun alla Kainin tavoin.) Erilaisten valtiomuotojen pohdiskelusta sekä spartalaisista ihanteistaan tunnettu ex-atleetti Platon kiinnitti tarinassa huomiota siihen, että ihmisten tavat ja lait poikkesivat myöhemmistä. - Ja välttämätöntähän tietenkin on, että maassa oli vielä suuret määrät kultaa, hopeaa ja ”vuorikuparia” kuin Eedenissä konsanaan. (Gen 2:11-12.)

Mytologian Atlantiksen asukkaiden moraali kuitenkin huononi ja sen mukana katosi myös heidän mahtinsa ja onnensa, kunnes koko saari vaipui viimein maanjäristyksessä ja tulvassa meren syvyyksiin. Atlantikselle on saattanut käydä samoin, kuin viidessäkymmenessä vuodessa menetetyn Karjalan ikihelteisille kesille ja aina runsaslumisille talville. Platonin dialogi Atlantiksesta päättyy jännittävimpään kohtaansa jumalten kuninkaan Zeuksen juuri langettaessa tuomiotaan ja on jopa arveltu, että filosofin oma kuolema päätti tekstin.

Suhtautuminen Atlantikseen vaihteli antiikin iltatulilla hartaudesta skeptisyyten. Platonin ohella Atlantiksesta tarinoivat mm. Claudius Aelianus, Teofrastus, Strabo, Pomponius Mela, Khios Theopompos, Amelius, Numenius, Proklus, edellisen oppi-isä Syrianus Arnobius, Kosmos Indikopleustes, Ammianus Marcellianus, Porpyriys, Iamblikus, Arnobius, Origenes, Filon, Plinius vanhempi ja Diodorus Sisilialainen.

Esimerkiksi Diodorus käy Historiallinen kirjasto -teoksessaan läpi yleistä historiaa varhaisimmista ajoista aina Gallian valloitukseen. Hän matkusti aineistoaan keräämässä ympäri tunnettua maailmaa ja em. teoksen kolmannen kirjan neljäs luku käsittelee Länsi-Afrikan naapurissa sijainnutta Atlantista. Diodorus väittää Atlantiksen amatsoonien olleen vastaavia Vähä-Aasian naissotureita paljon vanhempia ja kuuluisampia. Käärmeennahkoihin pukeutuneet amatsonit asuttivat hänen mukaansa Atlaksen pojan Hesperiaan saarta, jossa kasvoi kultaisia omenoita tai appelsiineja - jotka taas olivat todellisuudessa kauniita lampaita. (Oranssi appelsiini on yksi suomen kielen erikoisuuksista siskonmakkaran ja mustasukkaisuuden ohella. Hesperiaan ja Atlaksen nimet taas kulkevat tässä suvussa niin monessa polvessa että asiaan vihkiytymätön lukija on tulla hulluksi.) Atlaksen seitsemää tytärtä kutsuttiin isänsä mukaan atlantideiksi, kunnes heidän nimensä muutettiin Diodoruksen mukaan tähdistönä tunnetuiksi seulasiksi. Atlaksen veli Saturnus nai sisarensa Rheean, joka synnytti Jupiterin - jota ei kuitenkaan pidä sekoittaa planeettana ”harhailevaan” mytologian kaimaansa.

Varhainen maantieteilijä Strabo käsittelee seitsemännessä kirjassaan Atlantiksen kysymystä ja sanoo ettei Platonin tekstiin tulisi suhtautua fiktiona. Neljännellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua eläneen kreikkalaisen historioitsijan Khios Theopompoksen teoksista yksikään ei ole säilynyt jälkipolville kolmannen vuosisadan Aelianuksen säilyttämiä katkelmia lukuunottamatta. Plutarkos käsittelee Atlantista Moraalit-teoksessaan. Marcelluksesta ei tiedetä muuta, kuin että tämän kadonneessa teoksessa Etiopian historia viitataan (Prokluksen mukaan) suurikokoiseen kadonneeseen Atlantikseen. Ammianus Marcellianus ottaa tarinan todesta kahdeksannessatoista kirjassaan. Kosmos Indikopleustes sovittelee Atlantiksen tarinaa Raamatun kuvaukseen kirjassaan Kristillinen topografia ja lienen itse hänen jäljillään sovittaessani Timaeuksen kertomusta Nooan Vedenpaisumusta edeltäneisiin Kadonneen Maailman kymmeneen kuninkaaseen. Plinius vanhempi epäilee tarinaa, mutta juutalaiselle platonisti Filonille oppi-isän tarina menee täydestä kuin väärä raha. Kirkkoisä Origenes piti tarinaa vertauskuvallisena. Arnobius oli toinen kirkkoisä, joka eli Afrikassa 400 jKr. ja käsitteli aihetta ensimmäisessä kirjassaan.

Loppuun voi ehkä lakonisesti mainita, että skandinaavi Olaus Rudberg julistaa vuonna 1692 julkaistussa teoksessaan Atlantica Eddan runojen paljastavan Mooseksen kirjoituksia paremmin Atlantiksen salaisuuden. Hänen mukaansa Atlantis oli tarujen Ruotsi ja Atlantiksen pääkaupunki Uppsala... (Kaupunkia tai ekonomien etnistä ryhmää ei varsinaisesti voi löytää Genesiksestä.) Pliniuksen Ultima Thulen Upp-Upp-därupp!-Uppsalaan muuten perustettiin myös maailman ensimmäinen rotubiologinen tutkimusinstituutti.

Brittiläisessä mytologiassa kadotettu saari oli Avalon - joka nimenä muuten alunperin merkitsi omenien saarta. Geoffrey monmouthilainen rinnasti sen lohikäärmeen vartioimaan Hesperiaan saareen kultaomenineen.

Pauli af Ojala

ja

SARASVATIN HIEKKAA

by Risto Isomäki

Pelasta elämä - lahjoita verta!

http://www.haaste.fi/

http://www.veripalvelu.fi/

Safe a Life - Donate Blood!

ûMÿMû